Menettely : 2011/2108(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0359/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0359/2011

Keskustelut :

PV 14/11/2011 - 21
CRE 14/11/2011 - 21

Äänestykset :

PV 15/11/2011 - 7.17
CRE 15/11/2011 - 7.17
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0493

MIETINTÖ     
PDF 199kWORD 148k
25.10.2011
PE 467.076v02-00 A7-0359/2011

mehiläisten terveydestä ja mehiläishoitoalan haasteista

(2011/2108(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta

Esittelijä: Csaba Sándor Tabajdi

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

mehiläisten terveydestä ja mehiläishoitoalan haasteista

(2011/2108(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman mehiläishoitoalan tilanteesta(1),

–   ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon mehiläisten terveydestä (KOM(2010)0714),

–   ottaa huomioon neuvoston 17. toukokuuta 2011 antamat päätelmät mehiläisten terveydestä,

–   ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Luonnonpääoma elämämme turvaajana: Luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020" (KOM(2011)0244),

–   ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22. lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus)(2), jossa on Euroopan unionin mehiläishoitoa koskevia erityissäännöksiä,

–   ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen 11. elokuuta 2008 julkaiseman tieteellisen raportin sekä sen teettämän ja 3. joulukuuta 2009 hyväksymän tieteellisen raportin Euroopan mehiläiskuolleisuudesta ja mehiläisten seurannasta,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-442/09(3) antaman tuomion muuntogeenisiä ainesosia sisältävän hunajan merkinnöistä,

–   – ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/20091(4),

–   ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin N:o 2009/128/EY(5),

–   ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n valkuaisvajeesta: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan?(6),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7‑0000/2011);

A. A. ottaa huomioon, että mehiläishoidolla on taloudellisena ja sosiaalisena toimintana tärkeä osa maaseudun kestävässä kehityksessä, että se luo työpaikkoja ja että pölytys on tärkeä ekosysteemipalvelu, sillä se myötävaikuttaa luonnon monimuotoisuuden parantamiseen säilyttämällä kasvien geneettisen monimuotoisuuden;

B.  ottaa huomioon, että mehiläishoito ja biologinen monimuotoisuus ovat riippuvaisia toisistaan; ottaa huomioon, että pölytyksen kautta mehiläisyhdyskunnat tuottavat merkittäviä ympäristöllisiä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia julkishyödykkeitä ja varmistavat siten elintarviketurvan ja pitävät yllä biologista monimuotoisuutta, ja että mehiläishoitajat mehiläisyhdyskuntiaan hoitaessaan tekevät ensiarvoisen tärkeän palveluksen ympäristölle ja samalla säilyttävät kestävän tuotannon mallin maaseutualueilla; ottaa huomioon, että "mehiläisniityiltä" ja monilta muilta ruuanhankinta-alueilta sekä tietystä sadosta (rypsi, auringonkukka jne.) mehiläiset saavat arvokasta ravintoa, joka vahvistaa niiden immuunipuolustusta ja pitää ne terveinä;

C. ottaa huomioon, että on ilmaistu huoli siitä, että entistä harvemmat ryhtyvät harjoittamaan mehiläishoitoa, koska alan yrityksen perustaminen on varsin kallista, minkä seurauksena elintärkeiden viljelykasvien pölyttämiseen tarvittavista mehiläispesistä on pulaa;

D. ottaa huomioon, että EU:ssa ja muualla maailmassa on raportoitu mehiläisyhdyskuntien määrän pienentyneen; ottaa huomioon, että pölyttäjälajit, jotka myötävaikuttavat maatalouden tuottavuuteen, ovat hupenemassa; ottaa huomioon, että jos tämä suuntaus jatkuu, viljelijät EU:ssa ja muualla maailmassa saattavat joutua turvautumaan ihmisavusteiseen pölyttämiseen, mikä merkitsisi pölyttämisen kustannusten kaksinkertaistumista; ottaa huomioon, että tiede ja eläinlääketieteen menetelmät eivät nykyisin juurikaan kykene tehokkaalla tavalla estämään tai torjumaan tiettyjä tuholaisia ja tauteja, koska uusia mehiläisille tarkoitettuja lääkkeitä ei ole tutkittu ja kehitetty riittävästi viime vuosikymmeninä, mikä johtuu markkinoiden pienestä koosta ja siitä johtuvasta lääkeyhtiöiden vähäisestä mielenkiinnosta; ottaa huomioon, että varroapunkin torjumiseen käytettävissä olevat harvat lääkkeet eivät monissa tapauksissa enää tehoa;

E.  ottaa huomioon, että yksittäisten mehiläisten ja mehiläisyhdyskuntien terveyttä uhkaavat monet tappavat ja subletaalit tekijät, joista monet liittyvät toisiinsa; ottaa huomioon, että varroapunkin (Varroa destructor) torjumiseen käytettävissä olevat harvat lääkkeet eivät monissa tapauksissa enää tehoa riittävän hyvin resistenssin kehittymisen vuoksi; ottaa huomioon, että torjunta-aineiden käyttö, muuttuvat ilmasto- ja ympäristöolot, kasvien biologisen monimuotoisuuden väheneminen, maankäytön muuttuminen, huonosti hoidetut mehiläishoidon käytännöt ja haitallisten tulokaslajien esiintyminen voivat heikentää yhdyskuntien immuunijärjestelmiä ja lisätä mahdollisuuksia tautien leviämiseen; ottaa huomioon, että mehiläiset voivat altistua kasvinsuojeluaineille suoraan tai välillisesti esimerkiksi tuulen, pintaveden, pisaroinnin, meden ja siitepölyn kautta;

F.  ottaa huomioon, että mehiläishoitajat voivat osaltaan edistää mehiläistensä terveyttä ja hyvinvointia ja niiden ylläpitämistä, vaikkakin ympäristön laadulla on suuri merkitys tässä onnistumiselle,

G. F. ottaa huomioon, että eläinlääkintätuotteiden ja aktiivisten ainesosien mahdollisimman vähäistä käyttöä ja mehiläisyhdyskuntien immuunijärjestelmien ylläpitämistä suositellaan, mutta että resistenssiongelmia on edelleen olemassa; ottaa niin ikään huomioon, että tehoaineet ja lääkkeet eivät hajoa mehiläisen aineenvaihdunnassa ja että Euroopan tuottajat luottavat siihen, että hunaja on puhdasta, jäänteetöntä ja korkealaatuista;

H. ottaa huomioon, että suuri osa EU:n mehiläishoitajista on harrastelijoita eikä ammattilaisia;

Tieteellinen tutkimus ja tieteellisen tiedon levittäminen

1.   kehottaa komissiota lisäämään uudessa rahoituskehyksessä (FP8) tukea mehiläisten terveyteen liittyvään tutkimukseen ja keskittymään teknologisen kehityksen sekä tautien estämisen ja valvonnan tutkimiseen, erityisesti ympäristötekijöiden vaikutuksia mehiläisyhdyskuntien immuunijärjestelmiin sekä niiden ja taudinaiheuttajien vuorovaikutusta koskevaan tutkimukseen, määrittelemään kestäviä maatalouden toimintatapoja, edistämään muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja (ts. ennalta ehkäiseviä maatalouskäytäntöjä, kuten viljelykierto ja biologinen valvonta) ja kannustamaan integroidun tuholaistorjunnan tekniikoiden käyttöön ja kehittämään eläinlääkintätuotteita, joilla voidaan torjua nykyisiä EU:n mehiläisille tauteja aiheuttavia tekijöitä ja erityisesti varroapunkkia, sillä se on merkittävin taudinaiheuttaja, jonka torjumiseen sen suuren vastustuskyvyn vuoksi tarvitaan useita eri tehoaineita, sekä sisäloisia ja muita opportunistisia tauteja vastaan;

2.  katsoo, että on tärkeää ryhtyä kiireesti toimiin mehiläisten terveyden suojelemiseksi ja ottaa tässä yhteydessä huomioon mehiläishoidon erityispiirteet, mukana olevien toimijoiden moninaisuus sekä suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet;

3.  toistaa olevansa huolissaan siitä, että mehiläisten ja luonnonvaraisten pölyttäjien lisääntynyt kuolleisuus Euroopassa saattaa vaikuttaa erittäin kielteisesti maatalouteen, elintarviketuotantoon ja -turvaan, luonnon monimuotoisuuteen, ekologisesti kestävään kehitykseen ja ekosysteemeihin, jos siihen ei puututa;

4.  kehottaa komissiota tiiviissä yhteistyössä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa edistämään asianmukaisten kansallisten valvontajärjestelmien perustamista ja kehittämään EU:n tasolla yhdenmukaisia normeja, jotka auttavat tekemään vertailuja; korostaa, että mehiläispesät olisi voitava tunnistaa ja rekisteröidä yhtenäisellä tavalla kansallisella tasolla ja että tiedot olisi tarkistettava ja ajantasaistettava vuosittain; vaatii, ettei tunnistamista ja rekisteröimistä rahoiteta hunajan tuotannon ja kaupan pitämisen kehittämiseen (asetus (EY) N:o 1221/97) tarkoitetuista nykyisistä ohjelmista;

5.  1. kehottaa komissiota tukemaan "vertailumehiläispesien" eurooppalaisen verkoston perustamista, jonka avulla voidaan seurata ympäristöolojen sekä mehiläishoito- ja maatalouskäytäntöjen vaikutusta mehiläisten terveyteen;

6.  kehottaa komissiota laatimaan kolmivuotisia ohjelmia, jotka perustuvat arviointien sijasta kaikkien jäsenvaltioiden tekemään ilmoitukseen tosiasiassa rekisteröityjen mehiläispesien lukumäärästä;

7.  pitää ilahduttavana, että on perustettu mehiläisten terveyttä käsittelevä EU:n vertailulaboratorio, jonka olisi keskitettävä huomionsa toimiin, joita nykyiset asiantuntijaverkostot ja kansalliset laboratoriot eivät kata, ja koottava yhteen niiden tutkimustieto;

8.  korostaa, että olisi tuettava taudinmäärityslaboratorioita ja kenttäkokeita kansallisella tasolla ja korostaa, että olisi vältettävä rahoituksen päällekkäisyyttä;

9.  kehottaa komissiota perustamaan yhdessä mehiläishoitoalan edustajien kanssa ohjauskomitean, joka avustaa komissiota EU:n vertailulaboratorion vuotuisen työohjelman laatimisessa; pitää valitettavana, että EU:n vertailulaboratorion ensimmäinen vuosittainen työohjelma esiteltiin ilman, että eri osapuolia oli kuultu;

10. kehottaa komissiota vastedeskin tukemaan mehiläisten terveyttä koskevaa tutkimusta, hyödyntämään tässä yhteydessä COLOSS COST -toimesta sekä BeeDoc- ja STEP‑aloitteista kertyneitä hyviä kokemuksia ja kannustamaan jäsenvaltioita tukemaan tieteellistä tutkimusta tällä alalla; korostaa kuitenkin, että on vahvistettava suhteita mehiläishoitajiin ja mehiläishoitajien järjestöihin;

11. kehottaa komissiota estämään päällekkäisyydet varojen käytössä, jotta niiden käyttöä voidaan tehostaa ja siten taata taloudellisen ja ekologisen lisäarvon syntyminen sekä mehiläishoitajille että viljelijöille; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita lisäämään tutkimusmäärärahoja;

12. kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan kansallisten hunajakasvien fenologian seurantaverkostojen perustamiseen ja valvomaan sitä;

13. kehottaa komissiota aktiivisesti kannustamaan lisäämään mehiläisten terveyteen vaikuttavien ekotoksisia tutkimuksia koskevien tietojen jakamista jäsenvaltioiden, laboratorioiden, mehiläishoitajien, viljelijöiden, teollisuuden ja tutkijoiden kesken, jotta tietoon perustuva ja riippumaton tieteellinen valvonta olisi mahdollista; kehottaa komissiota tukemaan tätä prosessia siten, että se asettaa saataville asiaa koskevan verkkosivuston kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden virallisilla kielillä;

14. suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen "Koulutuksen parantaminen elintarviketurvallisuuden lisäämiseksi", mutta kehottaa jatkamaan toimia vuoden 2011 jälkeen ja lisäämään kansallisten viranomaisten osallistujamäärää;

15. kehottaa tukemaan mehiläishoitajille tarkoitettuja tautien ehkäisyä ja valvontaa koskevia koulutusohjelmia sekä viljelijöille ja metsänhoitajille tarkoitettuja kasvitieteellistä tietoa, mehiläisiä vahingoittamatonta kasvinsuojeluaineiden käyttöä, torjunta-aineiden vaikutuksia ja rikkakasvien torjumiseen tarkoitettuja muita kuin kemiallisia maatalouskäytänteitä koskevia koulutusohjelmia; kehottaa komissiota ehdottamaan yhteistyössä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa suuntaviivoja mehiläispesien eläinlääkinnälliselle hoidolle;

16. kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja alaa edustavia järjestöjä tukemaan mehiläisten terveyttä koskevan tieteellisen ja teknisen tiedon levittämistä mehiläishoitajille; korostaa, että mehiläishoitajien, viljelijöiden ja asianomaisten viranomaisten on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua;

17. korostaa, että olisi turvattava eläinlääkärien riittävä koulutus sekä annettava mehiläishoitajille mahdollisuus konsultoida eläinlääkäreitä ja osallistettava mehiläishoidon asiantuntijat kansallisten eläinlääkintäviranomaisten työhön;

Eläinlääkintätuotteet.

18. toteaa, että on erittäin tärkeää kehittää innovatiivisia ja tehokkaita varroapunkin torjuntamenetelmiä, sillä se aiheuttaa vuosittain noin 10 prosentin tappiot; katsoo, että virallistettuun eläinlääkinnälliseen hoitoon annettavaa tukea on lisättävä, jotta tautien ja tuholaisten kielteisiä vaikutuksia voidaan vähentää; pyytää komissiota ottamaan käyttöön yhteisiä suuntaviivoja alalla toteutettavaa eläinlääkinnällistä hoitoa varten ja korostamaan tässä yhteydessä hoidon asianmukaista käyttöä; kehottaa ottamaan käyttöön suuntaviivoja molekyylien ja/tai orgaanisiin happoihin ja eteerisiin öljyihin perustuvien ainesekoitusten sekä muiden biologisessa tuholaistorjunnassa sallittujen aineiden käytöstä;

19. 12. kehottaa jäsenvaltioita antamaan taloudellista tukea mehiläisten terveyttä koskevien uusien lääketuotteiden tutkimukseen, kehittämiseen ja kenttäkokeisiin erityisesti pk‑yrityksissä, kun otetaan huomioon mehiläishoitoalan panos biologiseen monimuotoisuuteen ja sen merkitys julkisena hyödykkeenä, jollainen pölyttäminen on, ja mehiläishoitajien eläinlääkinnällisestä hoidosta nykyisin maksamat kulut, jotka ovat suuret muiden kotieläintuotannon alojen terveydenhuoltokuluihin verrattuina;

20. korostaa, että lääketeollisuudelle on tarjottava kannustimia kehittää uusia lääkkeitä mehiläisten sairauksien torjumiseksi;

21. kehottaa komissiota laatimaan joustavampia sääntöjä mehiläisille tarkoitettujen eläinlääketuotteiden, luonnosta peräisin olevat lääkkeet mukaan luettuina, ja sellaisten lääkkeiden hyväksymiselle ja saatavuudelle, jotka eivät vahingoita hyönteisiä; pitää ilahduttavana komission esitystä eläinlääkintätuotedirektiivin tarkistamisesta, mutta toteaa, ettei tällaisten tuotteiden nykyistä rajallista saatavuutta pitäisi käyttää perusteluna antibioottien rekisteröinnille ja/tai markkinoinnille ja niiden käyttämiselle mehiläisyhdyskunnissa esiintyvien muiden opportunististen tautien hoitamiseen, koska niiden käyttö vaikuttaa mehiläishoidosta saatavien tuotteiden laatuun sekä vastustuskykyyn;

22. panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen ottaa käyttöön lääkejäämien enimmäismäärät niin sanotun cascade-menettelyn avulla, jotta saadaan poistettua nykyinen oikeudellinen epävarmuus, joka estää sairaiden mehiläisten hoitamisen;

23. kehottaa muuttamaan sääntely-ympäristöä niin, että Euroopan lääkevirasto voi tekijänoikeuksien suojelun nojalla varmistaa innovatiivisiin mehiläisille tarkoitettuihin eläinlääkintätuotteisiin sisältyvien uusien tehoaineiden valmistamisen ja markkinoinnin yksinoikeuksilla tietyn siirtymäkauden ajan;

24. pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta laajentaa Euroopan unionin eläinlääkintärahastoa kattamaan myös mehiläisten sairaudet, kun rahastoa seuraavan kerran tarkistetaan;

25. panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen esittää kattavan eläinten terveyttä koskevan säädöksen; kehottaa komissiota mukauttamaan eurooppalaisen eläinlääkintäpolitiikan soveltamisalaa ja rahoitusta mehiläisten ja mehiläishoidon erityisluonteen huomioonottamiseksi, jotta mehiläistauteja voidaan torjua tehokkaammin kaikissa jäsenvaltioissa riittävästi saatavilla olevin yhdenmukaisin ja tehokkain lääkkein sekä rahoittamalla mehiläisten terveyttä edistäviä toimia Euroopan eläinlääkintäpolitiikan puitteissa; kehottaa komissiota varmistamaan säännösten laajemman yhdenmukaistamisen jäsenvaltioissa ja keskittymään varroapunkin aiheuttamien tautien torjuntaan ja seurantaan EU:ssa;

26. kannattaa jalostusohjelmia, joissa keskitytään mehiläisten kykyyn vastustaa sairauksia ja loisia, erityisesti varroapunkkia;

Nykyaikaisen maatalouden vaikutus mehiläisiin

27. korostaa, että Euroopan unioni on vasta nyt, parlamentin aktiivisen osallistumisen tuella, vahvistanut uudet, tiukemmat kasvinsuojeluaineiden hyväksymistä ja niiden kestävää käyttöä koskevat säännöt, joilla pyritään varmistamaan niiden turvallisuus ihmisille ja ympäristölle; toteaa, että näihin sääntöihin sisältyy uusia mehiläisten turvallisuutta koskevia kriteerejä; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille uusien sääntöjen onnistuneesta täytäntöönpanosta;

28. kehottaa komissiota parantamaan torjunta-aineiden riskien arviointimenetelmiä mehiläisyhdyskuntien terveyden ja mehiläiskannan kehittymisen suojelemiseksi sekä varmistamaan mahdollisuuden saada tietoa lupa-asiakirjoihin sisältyvien ekotoksisuutta koskevien tutkimusten tuloksista ja menetelmistä;

29. korostaa kestävän viljelyn tärkeyttä ja kehottaa jäsenvaltiota saattamaan torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annetun direktiivin 2009/128/EY osaksi kansallista lainsäädäntöään mahdollisimman pian ja panemaan sen täytäntöön kaikilta osin, erityisesti 14 artiklan, jossa korostetaan, että kaikki viljelijät velvoitetaan käyttämään integroitua tuholaistorjuntaa vuodesta 2014 alkaen ja kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten torjunta-aineiden käyttöön, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia mehiläisten ja mehiläisyhdyskuntien terveyteen;

30. kehottaa komissiota todellisissa käytännön olosuhteissa tehtyjen luotettavien ja toimivien kokeiden ja niistä laadittujen harmonisoitujen pöytäkirjojen pohjalta ottamaan huomioon kroonisen, toukkien aiheuttaman ja subletaalisen toksisuuden torjunta-aineiden riskien arvioinnissa 14. kesäkuuta 2011 lähtien sovelletun kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti; kehottaa lisäksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten torjunta-aineiden käyttöön, joilla on tietyissä olosuhteissa ollut haitallisia vaikutuksia mehiläisten ja mehiläisyhdyskuntien terveyteen; kehottaa komissiota myös lisäämään toisaalta aineiden ja taudinaiheuttajien ja toisaalta eri aineiden keskinäisiä vaikutuksia koskevaa tutkimusta; katsoo, että olisi tarkasteltava myös kaikkia käyttömenetelmiä;

31. panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen asiantuntijat tekevät riippumattoman arvion teollisuudelle asetettavista, torjunta-aineita koskevien tietojen ilmoittamista koskevista vaatimuksista;

32. kehottaa luomaan mehiläishoitajien ja maatalouden eturyhmien kanssa vuoropuhelua käyden järjestelmän, jossa mehiläishoitajia kaikissa jäsenvaltioissa kannustetaan ilmoittamaan etukäteen torjunta-aineiden levittämisestä ja varsinkin ilmasta käsin tapahtuvasta hyönteistentorjunta-aineiden levittämisestä (esimerkiksi hyttysten torjunta), ja järjestelmän, josta pyynnöstä saataisiin tietoja pesien sijainnista tällaisia toimia toteutettaessa; kehottaa lisäksi parantamaan Internet-pohjaisen tietokannan avulla tietojen välittämistä mehiläishoitajien ja viljelijöiden välillä, kun on kyse esimerkiksi pesien sijoittamisesta peltojen läheisyyteen;

33. pyytää jäsenvaltioita tutkimaan, onko tarkoituksenmukaista sisällyttää mehiläishoito ja mehiläisten terveys maanviljelijöiden koulutukseen;

34. ottaa erityisesti huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen vuonna 2009 teettämän tutkimuksen Euroopan mehiläiskuolleisuudesta ja mehiläisten seurannasta ja kehottaa komissiota tekemään objektiivisen tutkimuksen muuntogeenisten viljelykasvien ja monokulttuurien mahdollisista kielteisistä vaikutuksista mehiläisten terveyteen;

Tuotantoa ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat näkökohdat, alkuperäsuoja

35. kehottaa komissiota jatkuvasti seuraamaan eläinten terveystilannetta lähdemaissa, soveltamaan erittäin tiukkoja eläinten turvallisuutta koskevia vaatimuksia ja luomaan asianmukaisen seurantajärjestelmän kolmansista maista tulevaa lisäysaineistoa varten, jotta voidaan välttää eksoottisten mehiläistautien/loisten, kuten Aethina tumida -kuoriaisten ja Tropilaelaps -punkkien saapuminen Euroopan unionin alueelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa parantamaan tiedonsaantia rajoilla tehtävien turvatarkastusten tiheydestä, lukumäärästä, yksityiskohdista ja etenkin niiden tuloksista;

36. kehottaa vahvistamaan Euroopan unionissa sallittujen eläinlääkintätuotteiden väliaikaiseksi kynnysarvoksi (toiminnan viitearvoksi) 10 ppb:tä, koska eri jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia analysointimenetelmiä;

37. kehottaa komissiota sisällyttämään hunajassa ja mehiläishoitolan tuotteissa käytetyille aineille, joita ei voida hyväksyä Euroopan mehiläishoitolalla, toimia edellyttämättömät tasot, toiminnan viitearvot ja jäämien enimmäispitoisuudet, sekä yhdenmukaistamaan eläinlääketieteelliset rajatarkastukset ja tarkastukset sisämarkkinoilla, sillä huonolaatuiset tuontituotteet, hunajan väärennökset ja korvikkeet vääristävät markkinoita ja aiheuttavat hintojen nousupainetta ja vaikuttavat tuotteen lopulliseen laatuun EU:n sisämarkkinoilla, ja koska EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden tuotteilla ja tuottajilla on oltava yhtäläiset kilpailuedellytykset; toteaa, että jäämien enimmäismäärissä on otettava huomioon jäämät hyvistä eläinlääketieteen toimintatavoista;

38. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön direktiivin 2001/110/EY (hunajadirektiivi) liitteet tai muuttamaan niitä, jotta voidaan parantaa EU:n tuotannon standardeja, ja vahvistamaan selkeät oikeudelliset määritelmät mehiläishoitoalan tuotteille, mukaan luettuina hunajatyypit, ja määrittelemään keskeiset hunajan laatua koskevat parametrit, kuten proliinin ja sakkaroosin määrän, alhaisen hydroksymetyyli-furfuraalin (HMF) ja kosteuden tason, hunajan siitepölyspektrin ja aromin sekä sokeripitoisuuden; kehottaa tukemaan tutkimusta hunajaväärennösten tunnistamiseen tarkoitettujen tehokkaiden menetelmien kehittämiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalaisten tuotteiden hunajan luontaisia ominaisuuksia koskevia tarkastuksia sovelletaan myös EU:n ulkopuolisten maiden tuotteisiin;

39. kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan merkintöjä koskevat säännöt maatalouden laatujärjestelmiä koskevan asetuksen mukaisesti ja ottamaan käyttöön pakollisen alkuperämaan merkinnän tuoduille ja EU:ssa tuotetuille mehiläishoitoalan tuotteille, ja jos on kyse eri alkuperästä tulevien tuotteiden sekoituksesta, kaikkien alkuperämaiden pakollisen merkinnän;

40. kehottaa EU:n uuden laatupolitiikan mukaisesti mehiläishoitajia, heitä edustavia järjestöjä ja kaupallisia yrityksiä käyttämään paremmin hyväksi EU:n alkuperämerkintäjärjestelmiä (PDO ja PGI) mehiläishoitoalan tuotteissa; katsoo, että se voisi auttaa parantamaan mehiläishoidon kannattavuutta, ja kehottaa komissiota tiiviissä yhteistyössä mehiläishoitajien yhdistysten kanssa ehdottamaan mehiläistuotteille laatunimityksiä ja edistämään niiden suoraa myyntiä paikallisilla markkinoilla;

41. kehottaa toimiin eurooppalaisen hunajan ja mehiläistuotteiden kulutuksen lisäämiseksi muun muassa edistämällä sellaisen hunajan menekkiä, jolla on erityisiä tietylle lajille ja maantieteelliselle alueelle tyypillisiä ominaisuuksia;

Luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja yhteisen maatalouspolitiikan tulevaan uudistukseen liittyvät toimet

42. korostaa, että EU:n ja kansallisten viranomaisten on kuultava mehiläishoitajia laatiessaan mehiläishoito-ohjelmia ja asiaa koskevaa lainsäädäntöä näiden ohjelmien tehokkuuden ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi; kehottaa komissiota lisäämään huomattavasti lisäämään taloudellisia resursseja kasvattamalla mehiläishoitoalalle kohdistettuja tukia vuoden 2013 jälkeisessä maatalouspolitiikassa ja takaamalla mehiläishoitoalan säilymisen ja sitä koskevien nykyisten tukiohjelmien (asetus (EY) N:o 1221/97) parantamisen ja kannustamaan kehittämään yhteisiä hankkeita, ja kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan teknistä apua mehiläishoitoalalle; kehottaa komissioita varmistamaan, että yhteisrahoitusjärjestelmä ei ole ristiriidassa yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen pilarin suorien tukien (yhteisen maatalouspolitiikan nykyisen 68 artiklan vapaa-ehtoinen täytäntöönpano) kanssa, jotka jotkut valtiot voivat katsoa tarpeelliseksi ottaa käyttöön; korostaa myös, että nuoria mehiläishoitajia on kannustettava ryhtymään harjoittamaan mehiläishoitoa; kehottaa komissiota tarjoamaan turvaverkoston tai yhteisen vakuutusjärjestelmän mehiläishoitoa varten, jotta voidaan lieventää kriisitilanteiden vaikutusta mehiläishoitajiin;

43. kehottaa komissiota asettamaan EU:n uudessa biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa ensisijaiseksi ja/tai korkeammalle sijalle rahoitusvarojen osoittamisen mehiläishoidolle kaikissa yhteisen maatalouspolitiikan hankkeissa ja toimissa, joissa käsitellään ainoastaan kulloisenkin alueen mehiläisten (Apis mellifera) paikallisia alalajeja ja ekotyyppejä;

44. kehottaa komissiota selventämään tulevassa yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa Euroopan mehiläishoitoalalle osoitettavia tukitoimia ja tukea ja ottamaan huomioon mehiläisyhdyskuntien pölytyksen kautta tuottaman yhteisen hyvän ympäristölle ja yhteiskunnalle sekä mehiläishoitajien mehiläisyhdyskuntiensa hoidolla ympäristölle tekemän palveluksen;

45. toteaa, että 28. toukokuuta 2010 julkaistun komission kertomuksen mukaan EU:n mehiläishoitajien määrä on hieman kasvanut verrattuna vuoteen 2004; huomauttaa, että kertomuksen mukaan mehiläishoitajien määrän lisääntyminen johtuu ainoastaan siitä, että Bulgaria ja Romania ovat liittyneet EU:hun, ja mikäli näiden maiden mehiläishoitajia ei olisi otettu lukuun, EU:n mehiläishoitajien lukumäärän olisi havaittu vähentyneen huomattavasti; pitää tätä osoituksena EU:n mehiläishoitoalan tilanteen vakavuudesta ja siitä, että alaa on tuettava ja että on toteutettava konkreettisia toimia, jotta mehiläishoitajat pysyisivät alalla;

46. kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta luoda suoran tuen järjestelmän yhteyteen esimerkiksi mehiläisyhdyskuntamaksujen avulla mehiläishoitajien tukemiseen tarkoitettu erityisjärjestelmä, jolla turvataan EU:n mehiläishoitoalan säilyminen, pidetään mehiläishoitajat alalla, rohkaistaan nuoria ryhtymään mehiläishoitajiksi ja varmistetaan, että mehiläiset jatkavat pölyttämistä;

47. kehottaa komissiota edistämään yhteisessä maatalouspolitiikassa kestäviä maatalouden toimintatapoja, kannustamaan kaikkia viljelijöitä soveltamaan yksinkertaisia maatalouskäytäntöjä direktiivin 2009/128/EY mukaisesti ja tehostamaan erityisesti mehiläishoitoalaa koskevia maatalouden ympäristötoimia biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään maaseudun kehittämisohjelmiinsa mehiläishoitoalaa koskevia ympäristötoimia ja kannustamaan viljelijöitä osallistumaan ympäristötoimiin, joilla tuetaan mehiläisille suotuisan kasvuston kasvattamista peltojen reunoilla, ja soveltamaan suuremaassa määrin yhdennettyä tuotantoa ja harjoittamaan viljelyä kokonaisvaltaisesti sekä käyttämään mahdollisuuksien mukaan biologista torjuntaa;

48. vahvistaa, että komissio katsoo mehiläisen kuuluvan kesyihin lajeihin ja näin myös mehiläistenhoidon kuuluvan kotieläintuotannon alaan, mikä helpottaa mehiläisten terveyteen, hyvinvointiin ja suojeluun(7) tähtääviä toimenpiteitä ja edistää luonnonvaraisten pölyttäjien suojelua koskevan tiedon levittämistä; pyytää siksi luomaan strategian mehiläisten terveyden suojelemiseksi ja sisällyttämään mehiläishoitoalan maatalous- ja eläinlääkintäalan lainsäädäntöön siten, että otetaan huomioon sen erityispiirteet, varsinkin kun on kyse mehiläiskannan menettämisen korvaamisesta mehiläishoitajille;

49. kehottaa kaikkia mehiläishoitoalan eturyhmiä hyödyntämään nykyisen yhteisen maatalouspolitiikan ja sen tulevan tarkistuksen tarjoamia mahdollisuuksia, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon tuottajajärjestöt kaikilla maatalouden sektoreilla;

Biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen

50. vaatii komissiota määrittelemään 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (elinympäristödirektiivi) rajoissa Apis mellifera -lajin suojelun tason ja tarvittaessa sisällyttämään sen direktiivin liitteisiin; koska tarvitaan pikaisia toimia Apis mellifera -lajin ja sen Euroopan unionissa esiintyvien eri alalajien säilyttämiseksi, kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuudet laatia Life+ -rahoitusvälineen yhteydessä erityisen ohjelman tai säännöt, jotka mahdollistavat yleiseurooppalaisen hankkeen toteuttamisen tämän lajin luonnonvaraisten kantojen säilyttämiseksi;

51. vaatii komissiota 13. heinäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/65/ETY rajoissa ainakin tilapäisesti kieltämään elävien mehiläisten ja kimalaisten tuonnin kolmansista maista erityisesti eksoottisten mehiläistautien EU:hun kulkeutumisen välttämiseksi, ottaen erityisesti huomioon, että EU:sta ei puutu geenivaroja mehiläishoitoa varten ja pitäen mielessä pääasialliset alalajit, joista nykyisin käytettävät lajit ja alalajit on jalostettu;

52. muistuttaa, että toimet luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ovat maatalouden lisäksi välttämättömiä myös muilla aloilla; katsoo, että maanteiden ja rautateiden piennarkasvillisuus, energian siirtoverkkojen raivatut metsäaukeat sekä julkiset ja yksityiset puutarhat muodostavat huomattavan pinta-alan, jonka mehiläisten tai muiden pölyttävien hyönteisten hyödynnettäväksi tarjoamia siitepöly- ja mesiresursseja voidaan huomattavasti kasvattaa harkituilla hoitokäytännöillä; katsoo, että tämä on tehtävä tasapainoisen maankäytön yhteydessä ja etenkin niin, että taataan liikenneturvallisuus;

53. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0440.

(2)

EUVLL 299, 16.11.2007, s. 149.

(3)

EUVL C 24, 30.1.2010, s. 28.

(4)

EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(5)

EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0084.

(7)

EU:n uuden eläinten terveyttä koskevan strategian (2007–2013) kaltaisilla aloitteilla edistetään yhden selkeän eläinten terveyttä koskevan sääntelykehyksen tarjoamista, parannetaan koordinointia ja Euroopan unionin asianomaisten virastojen toteuttamaa resurssien käyttöä ja painotetaan taudinmääritysvalmiuden säilyttämisen ja parantamisen tärkeyttä.


PERUSTELUT

Mehiläishoitoala kuuluu olennaisena osana Euroopan maatalouteen. Se tarjoaa pääelinkeinon tai lisätuloja yli 600 000 Euroopan unionin kansalaiselle. Se palvelee ratkaisevasti maataloutta pölytyksen avulla ja edistää elävän luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Arvioiden mukaan 84 prosenttia Euroopan kasvilajeista ja 76 prosenttia elintarviketuotannosta on riippuvainen mehiläisten suorittamasta pölytyksestä, ja tämän taloudellinen arvo (arvioiden mukaan 15 miljardia euroa vuosittain EU:ssa) on paljon suurempi kuin tuotetun hunajan arvo. Mehiläishoidon tuottama pölytys merkitsee myös tärkeää ekosysteemipalvelua, joka kohentaa elävän luonnon monimuotoisuutta säilyttämällä kasvien geneettisen monimuotoisuuden ja ekologisen tasapainon. Lisäksi mehiläishoito on osa Euroopan maatalouden perintöä ja kansallisia perinteitä.

Mehiläishoito on ainutlaatuista verrattuna muihin kotieläintalouden aloihin. Siinä kasvatetaan hyönteisiä, puolittain villejä eläimiä, joita ei voida kesyttää tai hallita suoraan muiden lajien tapaan. Mehiläishoito ei perustu yksittäiseen eläimeen vaan koko yhdyskuntaan, jossa on useita tuhansia hyönteisiä, jotka toimivat yhdessä solujen tai muiden organismien tavoin. Siksi tieteellinen tutkimus ja sääntely on kohdistettava sekä yksittäiseen eläimeen että koko yhdyskunnan tasolle.

Jäsenvaltioiden mehiläishoidon piirteissä on merkittäviä eroja, kuten mehiläishoitajien lukumäärä ja pätevyys (amatöörit vs. ammattilaiset), pesätiheys tai mehiläishoidon toimintamenetelmät (paikallaan pysyvät tai liikuteltavat mehiläistarhat, siirtohoito). Mehiläishoidolla on erityisen suotuisat ekologiset ja maataloutta koskevat olosuhteet useissa jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, Kreikassa, Unkarissa, Italiassa, Puolassa, Portugalissa, Romaniassa ja Espanjassa. Näihin maihin viitataan suuremman pesätiheyden ja ammattimaisten mehiläishoitajien määrän vuoksi usein "ammattimaisten mehiläishoitajien jäsenvaltioina". On erittäin tärkeää kaventaa ammattimaisten mehiläishoitajien ja amatöörimehiläishoitajien tietojen välistä kuilua sekä kohentaa tietojen ja tieteellisen tietämyksen levittämistä sekä antaa tehokasta koulutusta.

Mehiläiskuolleisuuden nykyisen kasvun tarkat syyt eivät ole vieläkään tiedossa. Uusien mehiläisten terveyttä koskevien tuotteiden kehittämistä hidastavat monet esteet. Tällaisten tuotteiden markkinat ovat suhteellisen pienet verrattuina muihin kotieläintalouden aloihin ja investointien palautuminen jää vähäiseksi. Siksi eläinlääkintätuotteiden valmistajat eivät ole kiinnostuneita uusien mehiläisille tarkoitettujen lääkkeiden kehittämisestä. Lisäksi jäämien enimmäismääriä koskevalla nykyisellä sääntelyllä ei varmisteta teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukaista suojaa, mikä ei kannusta innovoivia valmistajia kehitystyöhön. Komission olisi reagoitava tähän ongelmaan uudella tasapainoisella lainsäädännöllä. Uusien lääkkeiden kehittämisen ohella olisi tarkasteltava ehkäiseviä toimia, mehiläisten risteyttämisohjelmia ja geenien säilyttämistä keskittyen tautien ja tuholaisten sietokykyyn, mitä olisi tuettava kansallisella tasolla.

Yksi liiallisen mehiläiskuolleisuuden vastaisten tehokkaiden toimien pahimmista esteistä on pesien ja mehiläishoitajien ja yhdyskuntamenetysten lukumäärää koskevien luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen puute. On selvästi sovellettava tehokasta ja yhdenmukaistettua seurantajärjestelmää, jolla arvioidaan mehiläiskuolleisuuden laajuutta ja hankitaan täsmällisempiä tietoja yhdyskuntamenetysten ja mehiläisten muiden terveysongelmien laajuudesta ja syistä. Vaikka Euroopan tasolla tarvitaan yhdenmukaistettua seurantajärjestelmää, jäsenvaltioiden on myös toteutettava toimia mehiläisten terveyteen kohdistuvien riskien vähentämiseksi. Tutkimusta on yhdenmukaistettava ja tieteellisiä tuloksia on jaettava Euroopan tasolla päällekkäisyyksien välttämiseksi. Kansallisten viranomaisten ja alaa edustavien kansallisten järjestöjen on tuettava mehiläisten terveyttä koskevan tieteellisen ja teknisen tiedon jakamista mehiläishoitajille. Mehiläishoitajien, maanviljelijöiden ja toimivaltaisten viranomaisten on käytävä jatkuvaa ja jäsenneltyä vuoropuhelua. Komission olisi edistettävä tämän vuoropuhelun menestyksekkyyttä julkaisemalla se verkkosivustolla kaikilla niiden jäsenvaltioiden virallisilla kielillä, joissa mehiläishoidolla on huomattavaa taloudellista merkitystä.

Mietinnössä pidetään komission pilottiseurantaohjelmaa myönteisenä ja pyydetään neuvoston päätelmien mukaisesti komissiota saattamaan tulokset kaikkien asiasta kiinnostuneiden saataville, mutta korostetaan, että EU:n asianmukaisen seurantajärjestelmän kehittämiseksi tarvitaan lisätoimia. Komission olisi myös tuettava vertailumehiläistarhojen eurooppalaisen verkoston perustamista, jotta voidaan seurata mehiläisten terveyttä suhteessa ympäristöoloihin ja mehiläishoidon/maatalouden käytänteisiin.

Mietinnössä pidetään myös EU:n vertailulaboratorion perustamista myönteisenä. Vertailulaboratorion olisi myös täydennettävä nykyisten asiantuntijaverkostojen tai kansallisten laboratorioiden toimintaa, ja siinä olisi hyödynnettävä COLOSS COST -toimesta saatuja tietoja ja kokemuksia. Korostaa samalla, että kansallisella tasolla on tuettava taudinmäärityslaboratorioita ja kenttäkokeita. Komission olisi lisäksi rahoitettava laboratorioita, joissa analysoidaan mehiläishoitoalan tuotteiden laatua ja turvallisuutta, ja jaettava näin saadut tiedot Euroopan tasolla.

Eräs mehiläisten terveyteen vaikuttavista stressitekijöistä ovat ympäristössä olevat myrkylliset aineet ja etenkin tiettyjen torjunta-aineiden liiallinen käyttö. Komissio on luvannut tarkistaa torjunta-aineita koskevan asiakirja-aineiston tietovaatimuksia, mikä on myönteistä kehitystä, mutta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1107/2009 säännöksiä olisi tiukennettava, jotta riskejä voidaan vähentää tehokkaammin. Nykyiset torjunta-aineiden käyttöä koskevat merkintävaatimukset ovat riittämättömiä. Myrkyllisiä tuotteita koskevissa luvissa olisi eriteltävä selvästi, missä kohdekasvin fenologisessa vaiheessa kasvinsuojeluaineita voidaan tai ei voida käyttää, ja tämä olisi ilmoitettava selvästi tuotteen merkinnöissä. Toisena ongelmana on se, että myrkyllisten kasvinsuojeluaineiden korvaamisesta ei tehdä riippumatonta tutkimustyötä.

Toistaiseksi ei ole saatu tieteellistä näyttöä muuntogeenisten kasvilajien suorista kielteisistä vaikutuksista mehiläisiin, joskin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen vuonna 2009 tekemässä selvityksessä yksilöitiin muuntogeeniset organismit yhdeksi stressitekijäksi, joka vaikuttaa mehiläiskantojen pienenemiseen. Siksi on tärkeää kerätä luotettavia tietoja kaikista jäsenvaltioista ja varmistaa alan objektiivinen tutkimus. On tosiaankin huolestuttavaa, että muuntogeenisten siementen tuottajat haittaavat usein riippumatonta tutkimusta, sillä ne eivät toimita puhdasta muuntogeenisten kasvien siitepölyä myrkyllisyystesteihin.

On tärkeää ja myönteistä, että komissio esittää vuoden 2012 alussa kattavan eläinten terveyttä koskevan säädöksen, jolla korvataan nykyinen eläinlääkintäalan peruslainsäädäntö. Uudistuksessa olisi otettava huomioon mehiläishoitoalan erityistarpeet. Tarkistuksen olisi perustuttava laajaan sidosryhmien julkiseen kuulemiseen. Tarkistuksen olisi mahdollistettava eläinlääkintätuotteiden parempi saatavuus. Lisäksi on pidettävä myönteisenä, että komissio on tunnustanut pölytyksen yhteiskunnallisen ja ekologisen merkityksen ja että äskettäin julkaistussa elävän luonnon monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa korostetaan tämän mukaisesti pölyttäjien terveyttä, jotta voidaan torjua luonnollisten "mehiläislaidunten" huononemista ja hunajakasvilajien katoamista. Kestävien maatalouskäytänteiden olisi muodostettava uudistetun yhteisen maatalouspolitiikan ydin, ja maataloustuottajia olisi kannustettava soveltamaan agronomisia käytänteitä, kuten kiertoviljelyä, monivuotisia niittyjä, suojakasvustoja ja ympäristöystävällisen infrastruktuurin alueita. Monokulttuurit heikentävät mehiläisten mesi- ja siitepölylähteiden laatua ja määrää. Rehu- ja energiaviljan ja -maissin viljelyn ohella laajennetuilla viljelykiertojärjestelmillä, tilalla tapahtuvalla sekaviljelyllä sekä apilanurmiseosten käytöllä voi olla suuria ympäristöön ja maatalouteen liittyviä etuja, koska palkokasvien viljelyllä osana kiertojärjestelmää voidaan estää tauteja ja uudistaa maaperää sekä vaikuttaa myönteisesti pölyttäjäpopulaatioihin ja suojella ilmastoa. Siksi uudistetussa yhteisessä maatalouspolitiikassa olisi tuettava sitä, että maanviljelijät hoitavat aktiivisesti ekosysteemejä, mukaan luettuna pölyttäjäystävällisten reunakaistojen luominen.

Mehiläishoitoalan uusien eläinlääkintätuotteiden kehittäminen on jäänyt jälkeen viime vuosikymmeninä. Tautien tehokas hallintaan saaminen edellyttää, samoin kuin ihmisten terveyttä koskevan tutkimuksen kyseessä ollessa, lääkkeiden ja hoitomuotojen jatkuvaa kehittämistä. Usein esiintyvien tautien toistuva hoitaminen voi johtaa lääkkeiden tehoaineiden sietokykyyn tai resistanssiin. Sama ilmiö pätee varroapunkkiin. Markkinoilla on useita varroapunkin aiheuttamien tautien hoitoon tarkoitettuja aiemmin kehitettyjä eläinlääkintätuotteita, mutta mikään niistä ei ole nykyään todella tehokas.

Direktiivin 2001/110/EY (hunaja-alaa koskeva direktiivi) tarkistaminen on tärkeää monelta kannalta. Hunajan laatua ja ulkoisten orgaanisten tai synteettisten ainesosien (mukaan luettuina antibiootit) ilmenemistä koskevat nykyiset epämääräiset säännökset johtivat epävarmaan tilanteeseen, sillä jäsenvaltiot soveltavat erilaisia toleranssirajoja, mikä saattaa vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Hunajassa ja muissa mehiläishoitotuotteissa sallittavia antibioottijäämiä varten on luotava yhdenmukainen lainsäädäntö ja varmistettava näin hunaja-alan sisämarkkinoiden häiriötön toiminta ja poistettava eri jäsenvaltioiden mehiläishoitajien välisen kilpailun vääristyminen. Näiden aineiden vähimmäispitoisuudet eivät yleensä aiheuta mitään vaaraa ihmisten terveydelle, joten hunajaa varten olisi vahvistettava toimia edellyttämättömät tasot tai toiminnan viitearvo.

Hunaja-alaa koskevassa direktiivissä oleva alkuperäsäännös on myös ristiriitainen eikä se vastaa EU:n nykyistä laatupolitiikkaa. Direktiivin 2001/110/EY johdanto-osan 4 kappaleessa olevat määräykset mehiläishoitoalan tuotteiden merkinnöistä eivät takaa EU:n mehiläishoitoalan suojaa eivätkä tarjoa riittävästi tietoja kuluttajille.

Hunaja-alalla ei ole toistaiseksi hyödynnetty täysin EU:n laatupolitiikan etuja. Suojattu alkuperänimitys ja suojattu maantieteellinen merkintä on myönnetty alle tusinalle mehiläishoitoalan tuotteelle, ja tuottajat eivät mielellään sovella maantieteellisiä merkintöjä.

EU:n olisi vuonna 2013 käynnistyvässä uudessa yhteisessä maatalouspolitiikassa kohdennettava tukensa nuorille mehiläishoitajille, jotta mehiläishoitoalan epäsuotuisaa ikärakennetta voidaan kompensoida.


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (14.7.2011)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

mehiläisten terveydestä ja mehiläistenhoitoalan haasteista

(2011/2108(INI))

Valmistelija: Julie Girling

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toistaa olevansa huolissaan siitä, että mehiläisten ja luonnonvaraisten pölyttäjien lisääntynyt kuolleisuus Euroopassa saattaa vaikuttaa erittäin kielteisesti maatalouteen, elintarviketuotantoon ja -turvaan, luonnon monimuotoisuuteen, ekologisesti kestävään kehitykseen ja ekosysteemeihin, jos siihen ei puututa;

2.  katsoo, että mehiläisten terveyttä pitäisi pitää merkittävänä biologisena indikaattorina, joka kertoo ympäristön tilasta ja viljelykäytäntöjen kestävyydestä;

3.  katsoo, että on tärkeää ryhtyä kiireesti toimenpiteisiin mehiläisten terveyden suojelemiseksi ja ottaa tässä yhteydessä huomioon mehiläishoidon ominaispiirteet, mukana olevien toimijoiden moninaisuus sekä suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet;

4.  ottaa huomioon, ettei EU:lla ole edustavia ja vertailukelpoisia tietoja mehiläisyhdyskuntien vähenemisestä, ja korostaa siksi, että vähenemisestä on saatava määrällistä tietoa ja luotava kaikille jäsenvaltioille yhteinen laskentamenetelmä;

5.  korostaa, että kesymehiläiskantojen lisäksi myös luonnonvaraisten mehiläisten (kuten kimalaisten) ja muiden tärkeiden pölyttäjien (esimeriksi perhosten ja kukkakärpästen) kannat pienenevät jyrkästi;

6.  ottaa huomioon, että mehiläispölytyksellä on suuri taloudellinen merkitys, josta varsin monet alat hyötyvät ja ovat riippuvaisia, vaikka sille ei nykyisellään ole määritelty markkina-arvoa, ja katsoo sen vuoksi, että viljelijöitä olisi palkittava taloudellisesti mehiläisten ruokkimiseen liittyvistä toimista;

7.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa mehiläisten terveydestä (KOM(2010)0714) ja muistuttaa mehiläishoitoalan tilanteesta 25. marraskuuta 2010 antamastaan päätöslauselmasta(1); vahvistaa kestävien maatalouskäytäntöjen tarpeen, sillä niiden avulla voidaan suojella luonnonvaroja, luonnon monimuotoisuutta ja maatalouden ekosysteemejä sekä edistää koulutusta ja ammattitaitoa;

8.  ottaa huomioon tieteellisen yksimielisyyden siitä, että mehiläisyhdyskuntien vähenemiseen ei ole yhtä ainoaa syytä, vaan se johtuu useista tekijöistä, joita ovat muun muassa

     –   loiset ja erityisesti varroapunkki (Varroa destructor) ja Nosema ceranae -sieni, jotka heikentävät mehiläisten immuunijärjestelmää ja edistävät virusten kasvua, mikä voi johtaa yhdyskunnan kuolemaan kolmessa vuodessa, ellei sitä hoideta,

     –   varroapunkin torjuntaan tarkoitettujen kohtuuhintaisten eläinlääkkeiden ja sopivien hyväksyttyjen hoitojen puute,

     –   luonnonvaraisen ravinnon väheneminen, joka on seurausta ilmastonmuutoksesta ja monokulttuurisesta viljelystä, jonka vaikutusta pahentavat lisäksi muuntogeeniset organismit ja siementen käsittely kasvinsuojelutuotteilla, ja joka heikentää mehiläisiä ravinnon puutteen sekä sen yksipuolisuuden tai etäisen sijainnin vuoksi ja altistaa mehiläiset muille tekijöille,

     –   eri syistä johtuva luonnon monimuotoisuuden väheneminen, joka vaikuttaa siitepölyn lähteiden saatavuuteen ja laatuun,

     –   kasvinsuojelutuotteet, kuten neonikotinoidien ryhmään kuuluvat aineet (klotiadiini, tiaklopridi, imidaklopridi, tiametoksaami), fenyylipyratsoli (fiproniili) ja pyretroidit, tai tehoaineet, kuten klorpyrifossi tai dimetoaatti, joilla on tappava vaikutus (kasvinsuojelutuotteiden tehoaineiden välittömästä tai pitkäaikaisesta myrkyllisyydestä johtuva kuolleisuus) tai joilla on subletaaleja vaikutuksia (vaikutukset mehiläisten immuunijärjestelmään tai käyttäytymiseen) suoraan tai saastuneen veden, pisaroinnin, meden ja siitepölyn kautta,

     –   sähkömagneettiset kentät, jotka voivat häiritä mehiläisten suunnistamista,

     –   muuntogeeniset lajikkeet, erityisesti Bt-lajikkeet, jotka vaikuttavat mehiläisten kykyyn oppia ja aiheuttavat näin subletaaleja vaikutuksia;

9.  toteaa, että torjunta-aineet vaikuttavat mehiläisyhdyskuntien ja -toukkien kehitykseen, ja muistuttaa sen vuoksi, että mehiläisten ja mehiläistoukkien pitkäaikainen altistuminen näille aineille on otettava huomioon torjunta-aineiden arviointijärjestelmässä; kehottaa ottamaan arviointijärjestelmissä huomioon myös mehiläisten uudet altistumistavat (esimerkiksi pisarointi); kehottaa ottamaan käyttöön hyviä koekäytänteitä mehiläisiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi, erityisesti velvoitteen esittää kattava tieteellinen kirjallisuuskatsaus ja tulokset kaikista hakijan tekemistä testeistä;

10. kehottaa asettamaan aikataulun sille, että markkinoilta poistetaan lopulta kokonaan neurotoksiset torjunta-aineet ja maataloudessa käytettävät näitä aineita sisältävät tuotteet;

11. tähdentää mehiläishoitajien, viljelijöiden, teollisuuden, viranomaisten ja tieteentekijöiden tiiviimmän keskinäisen yhteistyön merkitystä mehiläisyhdyskuntien yhä nopeamman vähenemisen selvittämisessä ja tämän selvityksen pohjalta kehiteltävien ratkaisujen löytämisessä ongelmaan;

12. kehottaa antamaan tukea mehiläisten loisiin ja sairauksiin sekä niiden torjuntakeinoihin keskittyville tutkimusohjelmille ja perustamaan mehiläisfysiologian tietokantoja yhteistyössä jäsenvaltioiden ja myös Euroopan unionin ulkopuolisten tahojen kanssa tukemalla erityisesti maailmanlaajuista COLOSS-ohjelmaa ja tehostamalla kansallisten laboratorioiden välistä yhteistyötä tietojen jakamiseksi ja asiantuntijaverkoston luomiseksi;

13. kannattaa mehiläisten terveyteen liittyviä kysymyksiä käsittelevän Euroopan unionin vertailulaboratorion (European Union Reference Laboratory, EURL)(2) perustamista, jotta voidaan lisätä tietämystä mehiläisten terveyteen kielteisesti vaikuttavista tekijöistä ja keinoista, joiden avulla näitä tekijöitä voidaan torjua tehokkaasti parantamalla koordinointia ja yhdenmukaistamalla jäsenvaltioissa toteutettavia mehiläishoitoalan seuranta- ja tutkimusohjelmia; pyytää komissiota kannustamaan aktiivisesti jäsenvaltioita, laboratorioita ja mehiläishoitajia lisäämään keskinäistä tiedonvaihtoaan ekotoksikologisista tutkimuksista ja muista mehiläisten terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja varmistamaan mahdollisuuden tutustua vapaasti ekotoksikologisiin tutkimuksiin, myös lupahakemuksiin, tietoon perustuvan ja riippumattoman tieteellisen valvonnan mahdollistamiseksi; kehottaa toteuttamaan pikaisesti riippumattomia tutkimuksia mehiläisten kuolleisuudesta;

14. katsoo, että mehiläistautien seurantaa ja tutkimusta koskevia ohjelmia olisi yhdenmukaistettava hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtamiseksi EU:n jäsenvaltioiden kesken;

15. pyytää edellä mainittua laboratoriota määrittelemään mehiläisten hyvinvoinnin yhdenmukaiset arviointiperusteet, joiden perusteella ansioituneilla mehiläistenhoitajilla on mahdollisuus saada tukea, josta säädetään tuesta maaseudun kehittämiseen 20. syyskuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1698/2005;

16. korostaa, että mehiläisyhdyskuntia koskevissa tutkimuksissa on selvitettävä monia mahdollisia vaikuttavia tekijöitä, jotta voidaan saada selville, minkä tyyppinen maanviljely mehiläiskantojen läheisyydessä on suotuisinta mehiläisten hyvinvoinnille;

17. kehottaa komissiota esittämään kertomuksen, jossa selvitetään, miten sääolojen muutokset, joita YK:n ilmastopaneeli on ennustanut tuleville vuosikymmenille, vaikuttavat mehiläisiin;

18. kehottaa komissiota tukemaan ja tekemään riippumattomia pitkän aikavälin tieteellisiä tutkimuksia siitä, miten altistuminen sähkömagneettisille kentille vaikuttaa mehiläisiin ja luonnonvaraisiin pölyttäjiin;

19. kehottaa komissiota ottamaan huomioon terveyden ja terveellisen ruokavalion, kun se asettaa tutkimuksen kahdeksannen puiteohjelman ensisijaiset tavoitteet, ja tukemaan tutkimusta mehiläisten terveydestä ja mehiläiskuolleisuuden kasvun syistä, myös kehittämällä mehiläistautien uusia torjuntamenetelmiä;

20. pyytää luomaan kattavan mehiläislääkestrategian, jossa olisi määriteltävä kunkin mehiläistaudin asianmukainen hoito ja sen käytön edellytykset;

21. kannattaa jalostusohjelmia, joissa keskitytään mehiläisten kykyyn vastustaa sairauksia ja loisia, erityisesti varroapunkkia;

22. pyytää lisäämään eläinlääketieteelliseen hoitoon annettavaa tukea sairauksien ja loisten haittavaikutusten vähentämiseksi;

23. pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta laajentaa Euroopan unionin eläinlääkintärahastoa kattamaan myös mehiläisten sairaudet, kun rahastoa seuraavan kerran tarkistetaan;

24. panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen ottaa käyttöön lääkejäämien enimmäismäärät niin sanotun cascade-menettelyn avulla, jotta saadaan poistettua nykyinen oikeudellinen epävarmuus, joka estää sairaiden mehiläisten hoitamisen;

25. korostaa, että mehiläistenhoito on EU:ssa edelleen suurelta osin sääntelemätöntä, mikä estää mehiläisille tarkoitettujen rekisteröityjen eläinlääkkeiden käytön ja muut ennaltaehkäisevät terveydelliset toimenpiteet;

26. kehottaa komissiota edistämään pk-yrityksiä tukevia toimenpiteitä, jotta mehiläisten sairauksia varten tarkoitettujen uusien erityisten eläinlääkkeiden innovointia ja kehittämistä voidaan edistää;

27. korostaa olevansa huolissaan siitä, että entistä harvemmat ryhtyvät harjoittamaan mehiläishoitoa, koska alan yrityksen perustaminen on varsin kallista, minkä seurauksena elintärkeiden viljelykasvien pölyttämiseen tarvittavista mehiläispesistä on pulaa;

28. panee merkille ammattimaisen mehiläishoitoalan elintärkeän roolin sekä kasvavan tarpeen suojella, ylläpitää ja edistää alan kestävyyttä sopivien koulutus- ja rahoitusohjelmien avulla;

29. kehottaa painokkaasti komissiota etsimään luovia ja tehokkaita keinoja, joilla voidaan kannustaa mehiläishoitoa ammattina ja kouluttaa uusia mehiläishoitajia;

30. korostaa, että mehiläiskasvatuskoulutuksessa on mentävä mehiläishoito- ja maatalousalaa pidemmälle, jotta voidaan edistää julkisen vallan toimintaa ja osallistumista parempien pesänrakennus- ja ravinnonhakupaikkojen luomiseen mehiläisille kaupunkialueilla;

31. ottaa huomioon, että mehiläistenhoito on mehiläistenhoitajien hallinnassa ja että hyvää mehiläistenhoitoa harjoitetaan siten, että hyviä käytänteitä ja voimassa olevia määräyksiä noudatetaan, mikä on ratkaisevan tärkeää mehiläisten terveydelle, ja katsoo sen vuoksi, että mehiläistenhoitajille on tarjottava lisäkoulutusta kaikissa jäsenvaltioissa;

32. kehottaa painokkaasti komissiota ryhtymään toimenpiteisiin, joilla pyritään ratkaisemaan epäoikeudenmukaisen kilpailun ongelma, joka koskee Euroopan unionin ulkopuolelta yhteisön markkinoille tuotavia mehiläistuotteita;

33. ottaa huomioon, että Euroopan 700 000 mehiläishoitajasta 97 prosenttia ei ole ammattilaisia ja että tämä ryhmä vastaa 67 prosentista pesistä, ja kehottaa laatimaan yhteistyössä Sophia-Antipolis'ssa toimivan EU:n vertailulaboratorion ja kansallisten laitosten kanssa hyviä ja hygieenisiä mehiläistenhoidon käytänteitä koskevan oppaan, jossa otetaan huomioon mehiläistenhoidon erityispiirteet, siihen osallistuvien toimijoiden moninaisuus sekä suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet; painottaa, että mehiläisten elinalueiden tuhoutumista on vähennettävä jättämällä kaupunkeihin ja maaseudulle enemmän luontoalueita; panee myös merkille, että on otettava huomioon tärkeimmät sosioekonomiset näkökulmat ja että alan on pysyttävä kilpailukykyisenä maailmanmarkkinoilla;

34. korostaa, että kohdennetuilla sääntelytoimenpiteillä voidaan auttaa paikallis- ja alueviranomaisia luomaan kannusteita sellaisten parempien elinympäristöjen luomiseen, joista mehiläiset saavat luonnonvaraista ravintoa;

35. korostaa, että on tärkeää tukea luonnon monimuotoisuuden edistämistä, sillä siitepölyseosten ja erilaisten kasvien saanti edistää mehiläisten terveyttä;

36. tähdentää, että pölyttäjälajien määrä on hälyttävässä laskussa koko maailmassa ja että syynä tähän ovat muun muassa torjunta-aineiden käyttö ja muuntogeeniset organismit, jotka vaikuttavat haitallisesti mehiläiskantoihin;

37. tähdentää, että saatavilla on yhä enemmän tieteellistä näyttöä siitä, että mehiläiset, jotka saavat erilaisia siitepölyseoksia eri kasveista, ovat terveempiä kuin ne, jotka ovat saaneet vain yhdenlaista siitepölyä; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti asian kehitystä ja tukemaan alan tutkimusta; korostaa, että on tehtävä lisäselvityksiä, joiden avulla varmistetaan, etteivät muuntogeeniset organismit vahingoita mehiläiskantaa; toteaa, että kaikenlainen monokulttuurinen viljely vähentää luonnon monimuotoisuutta ja näin ollen hunajakasvien saantia, mikä saattaa vaikuttaa mehiläisiin; kehottaa komissiota sisällyttämään kestävät mehiläistenhoitokäytänteet YMP:n keskeiseksi osaksi ja tunnustaa tarpeen edistää asianmukaista maankäyttöä ja muita maatalouden ympäristöohjelmia(3), joiden avulla lisätään hunajakasvien saantia sekä edistetään luonnon monimuotoisuutta;

38. tukee vakaasti järkevää EU:n lainsäädäntöä ja perusteellisia muuntogeenisiä organismeja koskevia tieteellisiä riskienarviointeja; huomauttaa, että monokulttuuri vaarantaa riittävän pölytyksen ja johtaa hunajakasvien katoamiseen;

39. kehottaa komissiota edistämään riippumatonta tieteellistä lisätutkimusta muuntogeenisten lajikkeiden pitkän aikavälin vaikutuksista kesyihin ja luonnonvaraisiin pölyttäjiin ja erityisesti Bt-toksiinien leviämistä siitepölyn kautta mehiläisiin ja yleisesti luonnonvaraisiin pölyttäjiin, eri kasvinsuojelutuotteiden yhteisvaikutuksista sekä kasvinsuojeluaineille altistumisen ja sairauksien yhteisvaikutuksista; kehottaa keskeyttämään muuntogeenisten lajikkeiden viljelyn, jos näissä tutkimuksissa osoitetaan niiden vaikuttavan haitallisesti mehiläisten terveyteen;

40. korostaa, että vaikka muuntogeenisten organismien ei voidakaan osoittaa olevan merkittävä tekijä mehiläisyhdyskuntien määrän vähenemisessä, on olennaisen tärkeää ratkaista mehiläishoitajien ongelmat ja niistä erityisesti se, että mettä kokoavat hyönteiset levittävät siitepölyä ja että siitepöly saattaa olla saastunutta;

41. muistuttaa asetuksen (EY) N:o 1107/2009 uusista säännöksistä, jotka koskevat kasvinsuojeluaineiden ja niihin sisältyvien tehoaineiden välittömien vaikutusten arviointia mutta myös sitä, millaisia pitkäaikaisia vaikutuksia niillä on yhdyskunnan selviämiseen ja kehitykseen siten, että otetaan huomioon myös vaikutukset mehiläistoukkiin ja mehiläisten käyttäytymiseen; huomauttaa kuitenkin, että

     a)  tietovaatimukset, joita on tarkistettava vastaavasti, ovat sovellettavissa aikaisintaan vuoden 2013 lopussa,

     b)  riittäviä testauskäytäntöjä on edelleen kehitettävä ja

     c)  uusia säännöksiä sovelletaan vain hyväksyttäessä uusia aineita tai uusittaessa jo myönnettyjä lupia sekä hyväksyttäessä uusia kasvinsuojelutuotteita tai uusittaessa niiden lupia, joten nykyisiä lupia ei arvioida asianmukaisella tavalla moneen vuoteen, ellei niitä nimenomaisesti tarkisteta;

42. kehottaa komissiota tarkistamaan kaikille sellaisille tehoaineille myönnetyt luvat, joiden epäillään olevan syynä mehiläisyhdyskuntien vähenemiseen siten, että otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 1107/2009 uudet säännökset ja tietovaatimukset, heti kun uudet tietovaatimukset ovat sovellettavissa;

43. pitää myönteisenä Euroopan elintarvikeviraston asiantuntijoiden vaatimien uusien tutkimusten riippumatonta arviointia;

44. pyytää Euroopan elintarvikevirastoa ottamaan huomioon EU:n vertailulaboratorion tekemät selvitykset sekä sen keräämät tiedot, kun se arvioi mehiläisten turvallisuutta koskevia uusia tietovaatimuksia ja torjunta-aineisiin sovellettavia testausmenetelmiä ennen kuin niiden käytölle myönnetään lupa;

45. korostaa kestävän viljelyn ja torjunta-aineiden kestävän käytön merkitystä ja kehottaa panemaan kaikilta osin täytäntöön torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan direktiivin 2009/128/EY, jolla pyritään torjunta-aineiden kestävään käyttöön vähentämällä torjunta-aineiden käytöstä ympäristölle, myös mehiläisille, aiheutuvia riskejä ja vaikutuksia, ja erityisesti toimenpiteet, joilla pyritään edistämään viljelijöiden koulutusta ja valistusta ja näiden yhteistyötä mehiläishoitajien kanssa;

46. muistuttaa, että 21. lokakuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/128/EY luodaan puitteet yhteisön toimille torjunta-aineiden kestävän käytön toteuttamiseksi ja että erityisesti sen 14 artiklassa säädetään, että kaikkien viljelijöiden on noudatettava viljelmillään integroidun torjunnan yleisperiaatteita vuodesta 2014 alkaen, ja 9 artiklassa kielletään yleisesti lentolevitys;

47. tukee vakaasti sitä, että torjunta-aineiden käytössä on sovellettava ennalta varautumisen periaatetta, ja on samaa mieltä komission kanssa siitä, että torjunta-aineiden käyttöä maataloudessa pitäisi tarkastella yhtenä mehiläisten terveyteen vaikuttavana seikkana; katsoo, että torjunta-aineiden käyttö pitäisi ottaa huomioon, jotta voidaan ainakin saada selville, vaikuttavatko ne mehiläisten terveyteen ja jos vaikuttavat, missä määrin; huomauttaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä neonikotinoidipitoisten torjunta-aineiden käyttöön, sillä ne voivat aiheuttaa ruoansulatuksen ja hormonitoiminnan häiriöitä; korostaa, että systeemisten torjunta-aineiden pitkäaikaisvaikutuksia aliarvioidaan ja että ne voivat olla osasyynä mehiläiskantojen pienenemiseen;

48. kehottaa komissiota noudattamaan ennalta varautumisen periaatetta ja kieltämään neonikotinoidipitoisten torjunta-aineiden käytön koko EU:ssa, kunnes riippumattomilla tieteellisillä tutkimuksilla on osoitettu, ettei niiden käyttö altista mehiläisiä pitkän aikavälin myrkyllisille vaikutuksille eikä aiheuta vaaraa ympäristölle ja kansanterveydelle;

49. toteaa, että komissio katsoo mehiläisen kuuluvan kesyihin lajeihin ja näin myös mehiläistenhoidon kuuluvan kotieläintuotannon alaan, mikä helpottaa mehiläisten terveyteen, hyvinvointiin ja suojeluun tähtääviä toimenpiteitä(4) ja edistää luonnonvaraisten pölyttäjien suojelua koskevan tiedon levittämistä; pyytää siksi luomaan strategian mehiläisten terveyden suojelemiseksi ja sisällyttämään mehiläishoitoalan maatalous- ja eläinlääkintäalan lainsäädäntöön siten, että otetaan huomioon sen erityispiirteet, varsinkin kun kyse on mehiläiskannan menettämisen korvaamisesta mehiläishoitajille;

50. haluaa sisällyttää luomuviljelijöille annettavan tuen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP:n) talousarvioon vuosiksi 2013–2020;

51. korostaa EU:n nykyisen rahoituksen merkitystä mehiläistuotteiden tuotannon ja myynnin edistämiselle mutta painottaa silti tarvetta varmistaa, että kukin jäsenvaltio käyttää tätä rahoitusta siten kuin on tarkoitus;

52. tähdentää tarvetta jatkaa rahoituksen myöntämistä maatalouden ympäristöohjelmille, joilla edistetään luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi viljelemällä kasveja, jotka houkuttelevat mehiläisiä;

53. muistuttaa 8. maaliskuuta 2011 antamastaan päätöslauselmasta "EU:n valkuaisvaje: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan?"(5) ja etenkin sen johdanto-osan AF kappaleesta, jossa todetaan, että "rehu- ja energiaviljan ja -maissin viljelyn ohella on tuettava laajennettujen viljelykiertojärjestelmien, tilalla tapahtuvan sekaviljelyn sekä apilanurmiseosten käyttöä, jolla voi olla suuria ympäristöön ja maatalouteen liittyviä etuja, koska palkokasvien viljelyllä osana kiertojärjestelmää voidaan estää tauteja ja uudistaa maaperää sekä vaikuttaa myönteisesti pölyttäjäpopulaatioihin ja suojella ilmastoa", ja muistuttaa, että on tärkeää pitää viljelykierto keskeisenä osana vuoteen 2020 ulottuvan yhteisen maatalouspolitiikan niin sanottua vihreää osa-aluetta;

54. kehottaa komissiota sisällyttämään kestävät maatalouskäytännöt YMP:n keskeiseksi osaksi kehottamalla kaikkia EU:n maanviljelijöitä soveltamaan vuodesta 2014 lähtien yksinkertaista maatalouskäytäntöjen pakettia (käsittää viljelykierron, pysyvät laitumet, suojakasvuston sekä infrastruktuurien vihreät alueet) sekä vahvistamaan ja kehittämään maatalouden ympäristötoimenpiteitä erityisesti mehiläishoidon alalla luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n uuden strategian hengessä sekä kannustamaan maanviljelijöitä sitoutumaan maatalouden ympäristötoimenpiteisiin, joilla ylläpidetään mehiläisille suotuisia ketoja peltojen laidoilla, ottamaan käyttöön suuresti vaihtelevan viljelykierron, jossa käytetään palkokasveja, sekä käyttämään muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja;

55. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tiedotustoimia, jotta voidaan lisätä toimivaltaisten viranomaisten ja tuottajien tietämystä ja vastuullisuutta mehiläisten sairauksista ja käytettävissä olevista ehkäisemis- ja hoitotoimista;

56. pyytää laatimaan mehiläisten ravinnonsaantia koskevan strategian, jolla pyritään edistämään sitä, että mehiläiset saisivat läheltä monipuolista, sopivaa ja laadukasta ravintoa, hoitamalla maatalousalueita ja muita alueita paremmin esimerkiksi ottamalla mehiläisten ravitsemusta koskevat kysymykset osaksi viher- ja vesialueiden suunnittelua, perustamalla mehiläisiä varten kesantoja, kukka-aitoja, hunajakasvien sekaviljelmiä ja ruohikkokaistaleita sekä kehittämällä maatalousalalla asiantuntemusta maatalouden ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittamiseksi;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

13.7.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

17

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Kriton Arsenis, Sophie Auconie, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Sandrine Bélier, Nessa Childers, Bairbre de Brún, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Edite Estrela, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Julie Girling, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Linda McAvan, Miroslav Ouzký, Vladko Todorov Panayotov, Antonyia Parvanova, Andres Perello Rodriguez, Sirpa Pietikäinen, Mario Pirillo, Pavel Poc, Vittorio Prodi, Frédérique Ries, Anna Rosbach, Dagmar Roth-Behrendt, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Salvatore Tatarella, Åsa Westlund, Glenis Willmott, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Matthias Groote, Romana Jordan Cizelj, Riikka Manner, Marisa Matias, Miroslav Mikolášik, James Nicholson, Alojz Peterle, Michèle Rivasi, Crescenzio Rivellini, Giommaria Uggias

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

José Bové, Lorenzo Fontana

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0440.

(2)

EU:n vertailulaboratoriot ovat keskeisiä riskinhallintavälineitä eläinten terveyden alalla ja niillä on tärkeä tehtävä eläinten terveyden alan tieteellisessä ja teknisessä tukemisessa (esimerkiksi tautien seurannassa). Komissio on vahvistanut mehiläisten terveyteen liittyviä kysymyksiä käsittelevän EU:n vertailulaboratorion perustamisen viisivuotiskaudeksi 1. huhtikuuta 2011 alkaen.

(3)

Maatalouden ympäristöohjelmilla parannetaan pensasaitojen hoitoa, lisätään palkokasvien viljelyä ja parannetaan mehiläishoitajien ja viljelijöiden vuorovaikutusta.

(4)

EU:n uuden eläinten terveyttä koskevan strategian (2007–2013) kaltaisilla aloitteilla edistetään yhden selkeän eläinten terveyttä koskevan sääntelykehyksen tarjoamista, parannetaan koordinaatiota ja Euroopan unionin asianomaisten virastojen toteuttamaa resurssien käyttöä ja painotetaan taudinmääritysvalmiuden säilyttämisen ja parantamisen tärkeyttä.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0084.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

6.10.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

1

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Richard Ashworth, Liam Aylward, José Bové, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Lorenzo Fontana, Iratxe García Pérez, Béla Glattfelder, Martin Häusling, Esther Herranz García, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Agnès Le Brun, Mairead McGuinness, James Nicholson, Rareş-Lucian Niculescu, Georgios Papastamkos, Marit Paulsen, Ulrike Rodust, Alfreds Rubiks, Giancarlo Scottà, Csaba Sándor Tabajdi, Marc Tarabella, Janusz Wojciechowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Luís Paulo Alves, Spyros Danellis, Bas Eickhout, Ismail Ertug, Giovanni La Via, Astrid Lulling, Hans-Peter Mayer, Dimitar Stoyanov

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

George Sabin Cutaş, Pablo Zalba Bidegain

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö