MIETINTÖLUONNOS laittoman kalastuksen torjumisesta maailmanlaajuisesti – EU:n rooli
18.10.2011 - (2010/2210(INI))
Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Isabella Lövin
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
laittoman kalastuksen torjumisesta maailmanlaajuisesti – EU:n rooli
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen,
– ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sekä ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssissa kesäkuussa 1992,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) sopimuksen kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta (noudattamissopimus), joka hyväksyttiin marraskuussa 1993 pidetyssä FAO:n konferenssin 27. istunnossa,
– ottaa huomioon elokuussa 1995 tehdyn YK:n kalakantasopimuksen (UNFSA) hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta,
– ottaa huomioon FAO:n konferenssin lokakuussa 1995 hyväksymät vastuuntuntoista kalastusta koskevat FAO:n menettelyohjeet,
– ottaa huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa kesäkuussa 1998 tehdyn yleissopimuksen (Århusin yleissopimus),
– ottaa huomioon FAO:n neuvoston kesäkuussa 2001 hyväksymän laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen estämistä, vastustamista ja poistamista koskevan kansainvälisen toimintasuunnitelman,
– ottaa huomioon toukokuussa 2002 annetun komission tiedonannon yhteisön toimintasuunnitelmasta laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen lopettamiseksi (KOM(2002)0180),
– ottaa huomioon Johannesburgissa 26. elokuuta–4. syyskuuta 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa annetun julistuksen,
– ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman "Laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen lopettamista koskevan yhteisön toimintasuunnitelman täytäntöönpano"[1],
– ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (LIS-asetus) [2], yhteisön kalastusaluksille myönnettävistä luvista kalastustoiminnan harjoittamiseksi yhteisön vesien ulkopuolella ja kolmansien maiden alusten pääsystä yhteisön vesille 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 (kalastuslupia koskeva asetus) [3] ja yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20. marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (valvonta-asetus) [4],
– ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi toteutettavia satamavaltion toimenpiteitä koskevan FAO:n sopimuksen, joka hyväksyttiin marraskuussa 2009 Roomassa pidetyssä FAO:n konferenssin 36. istunnossa,
– ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston (UNODC) vuoden 2011 raportin kalastusalalla esiintyvästä kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta,
– ottaa huomioon vuonna 2011 julkaistun komission yhteisen tutkimuskeskuksen raportin "Deterring Illegal Activities in the Fisheries Sector – Genetics, Genomics, Chemistry and Forensics to Fight IUU Fishing and in Support of Fish Product Traceability", joka koskee kalastusalan laittomien toimien ehkäisemistä sekä genetiikkaa, genomiikkaa, kemiaa ja rikostutkintaa LIS-kalastuksen ehkäisemisessä ja kalastustuotteiden jäljitettävyyden tukemisessa,
– ottaa huomioon Brasiliassa kesäkuussa 2012 pidettävän Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7‑0362/2011);
A. ottaa huomioon, että 71 prosenttia maapallosta on valtamerten peitossa, valtameret varastoivat 16 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin maapallon maa-alueet, niillä on olennainen rooli koko planeetan ilmastoa ja elämää ylläpitävissä järjestelmissä ja ne tarjoavat huomattavalle osalle maailman väestöstä ravintoa, toimeentulon, energiaa ja liikenneväyliä;
B. ottaa huomioon, että laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) osuus on raporttien mukaan 11–26 miljoonaa tonnia vuodessa, joka vastaa vähintään 15 prosenttia maailman saaliista, mikä tekee maailman meriluonnonvarojen käytön taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävästä hallinnasta mahdotonta;
C. ottaa huomioon, että lokakuussa 2010 Nagoyassa pidetyssä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten 10. konferenssissa vahvistettiin kansainvälinen velvoite biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen vähentämisestä ainakin puoleen vuoteen 2020 mennessä;
D. ottaa huomioon, että maailman valtameret muodostavat 90 prosenttia maapallon elinympäristöstä;
E. ottaa huomioon, että kaksi kolmasosaa maailman valtameristä on kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella, sillä kansainvälisten vesialueiden (aavan meren) hallinnointia varten ei ole kattavia toimintalinjoja, koska nykyiset hajanaiset lait perustuvat pääasiassa 1600-luvulta peräisin oleviin merten vapautta koskeviin periaatteisiin eikä niissä oteta huomioon monia ympäristöä koskevia periaatteita, joita on jo pitkään sovellettu maahan ja ilmakehään;
F. ottaa huomioon, että FAO:n laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi toteutettavia satamavaltion toimenpiteitä koskevan sopimuksen tavoitteisiin kuuluu poistaa "mukavuussatamat", jotka toimivat turvallisina suojapaikkoina LIS-aluksille ja portteina laittomien saaliiden kaupalle;
G. ottaa huomioon, että EU:n uusi valvontapaketti, joka koostuu LIS-asetuksesta, valvonta-asetuksesta ja kalastuslupia koskevasta asetuksesta, muodostaa kattavan kokoelman välineitä, joilla voidaan torjua tätä valtamerten vitsausta, koska siinä määritellään sekä EU:n jäsenvaltioiden että kolmansien maiden lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltiovastuut;
H. ottaa huomioon, että EU on maailman suurin kalastustuotteiden tuoja ja yksi maailman tärkeimmistä kalastusalan voimatekijöistä, joten sillä on suuri vastuu ottaa johtoasema kansainvälisen yhteisön mobilisoimiseksi LIS-kalastuksen torjumista varten;
1. katsoo, että LIS-kalastus on yksi vakavimmista maailman valtamerten biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvista uhkista;
2. on vakuuttunut, että LIS-kalastus on maailmanlaajuisesti suuri ympäristöllinen ja taloudellinen ongelma meri- ja sisävesikalastuksessa, ja se vesittää kalastuksenhoitotoimia, uhkaa kalakantojen kestävyyttä ja elintarviketurvaa sekä vääristää markkinoita aiheuttaen mittaamattomia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia koko yhteiskunnalle, kehitysmaat mukaan luettuina;
3. painottaa, että LIS-kalastus ja siihen liittyvä kaupallinen toiminta aiheuttavat epäreilua kilpailua kalastajien ja muiden laillisesti toimintaansa harjoittavien toimijoiden parissa sekä synnyttävät taloudellisia vaikeuksia kalastusyhteisöille, kuluttajille ja koko alalle;
4. korostaa EU:n maailmanlaajuista johtoasemaa, jonka se on ottanut uudella valvontapaketilla, joka koostuu LIS-asetuksesta, valvonta-asetuksesta ja kalastuslupia koskevasta asetuksesta; katsoo, että paketti muodostaa kattavan kokoelman välineitä, joilla voidaan torjua tätä valtamerten vitsausta, sillä siinä määritellään sekä EU:n jäsenvaltioiden että kolmansien maiden lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltiovastuut sekä niiden kansalaisten toimintaan liittyvät velvoitteet; vaatii näiden välineiden tiukkaa soveltamista;
5. korostaa, että komission, unionin kalastuksenvalvontaviraston ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia olisi lisättävä, jotta voidaan parantaa tietojen keruuta ja vaihtoa sekä tukea unionin kalastuslainsäädännön perusteellista ja avointa soveltamista;
6. katsoo, että lippuvaltion on oltava edelleen vastuussa sen varmistamisesta, että alukset ovat asianmukaisten hallinto- ja muiden sääntöjen mukaisia, että saalis- ja pyyntiponnistustiedot kerätään ja ilmoitetaan sekä jäljitettävyys taataan ja saalistodistukset hyväksytään, sillä tehtävän siirto toiselle valtiolle heikentäisi LIS-kalastuksen torjumista;
7. vaatii, että komissiolle ja jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille on annettava riittävät henkilöresurssit sekä taloudelliset ja teknologiset resurssit, jotta ne voivat panna nämä asetukset täysimääräisesti täytäntöön;
8. korostaa, että EU:n uskottavuuden vuoksi komission ja jäsenvaltioiden on pystyttävä kartoittamaan EU-lainsäädäntöä rikkovat EU:n toimijat ja asettamaan heille seuraamuksia, ja katsoo, että kestää vielä jonkin aikaa ennen kuin EU torjuu tyydyttävästi LIS-kalastusta omalla alueellaan ja muilla alueilla, joilla EU:n toimijat harjoittavat sitä;
9. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että laitonta kalastusta torjutaan meri- ja sisävesialueilla, ja korostaa, että valvontamekanismien riittävyys ja niiden täytäntöönpano on tarkistettava;
10. kehottaa hyödyntämään yhteisen kalastuspolitiikan tarkistusta siten, että lailliselle kalastukselle luodaan kannustimia kalavarojen, ympäristön, kuluttajien ja tuottajien eduksi EU:ssa;
11. kehottaa komissiota selvittämään vuoden 2012 loppuun mennessä, harjoitetaanko EU:ssa virkistyskalastusta siinä määrin, että se voidaan todella luokitella LIS-kalastukseksi;
12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä "eurooppalaisen rannikkovartioston" perustamiseksi, jotta voidaan vahvistaa yhteisiä valvonta- ja tarkastusvalmiuksia ja torjua tehokkaasti nykyisiä tai tulevia uhkia merellä, kuten terrorismia, merirosvoutta, LIS-kalastusta, laitonta kauppaa tai jopa meren pilaantumista;
13. kannustaa komissiota jatkamaan tietojenvaihdon edistämistä koskevia pyrkimyksiään merivalvonnan yhtenäistämiseksi erityisesti, kun on kyse tietojenvaihdosta, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa rannikkovartioston toimintaa EU:n tasolla;
14. katsoo, että LIS-kalastuksen torjuntaa koskevien EU:n tavoitteiden toteuttamista varten on tarjottava riittävät välineet erityisesti rahoituksen osalta ja että jäsenvaltioiden on osoitettava riittävästi varoja nykyisten asetusten täytäntöönpanemiseksi; panee myös merkille, että uusien menetelmien (kuten sähköisten jäljitysjärjestelmien ja muiden menetelmien) mahdollinen käyttöönotto tulevaisuudessa edellyttää niiden täytäntöönpanoa varten tarvittavan rahoituksen saamista EU:n talousarviosta;
15. kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain arvioinnit siitä, miten kukin jäsenvaltio on suoriutunut yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) sääntöjen täytäntöönpanosta, ja kartoittamaan arvioinneissa mahdolliset parannusta kaipaavat heikot kohdat sekä käyttämään kaikkia mahdollisia keinoja luotettavan ja avoimen valvontajärjestelmän kehittämiseksi, myös kartoittamaan velvollisuutensa täyttämättä jättäneet jäsenvaltiot, jotta varmistetaan sääntöjen täysipainoinen noudattaminen;
16. pitää tervetulleena komission päätöstä ottaa käyttöön pisteisiin perustuva lupa, sillä se on jäsenvaltioille lisäväline, jolla ne voivat kartoittaa säännönvastaisuudet markkinaketjun joka vaiheessa ja määrätä tiukkoja seuraamuksia rikkomustapauksissa;
17. katsoo, että kalakantojen, kalastuslaivastojen ja kalastuslaivastojen taustalla olevan pääoman suuri liikkuvuus sekä kalastusmarkkinoille ominainen maailmanlaajuisuus huomioon ottaen LIS-kalastusta voidaan torjua tehokkaasti ainoastaan kansainvälisellä yhteistyöllä kahden- ja monenvälisellä tasolla sekä vaihtamalla kalastusaluksia, niiden toimintaa, saaliita ja muita olennaisia asioita koskevia tietoja laajasti, täsmällisesti ja oikea-aikaisesti;
18. kehottaa EU:ta vaatimaan tiukasti, että kolmannet valtiot torjuvat tehokkaasti LIS-kalastusta, sekä edistämään satamavaltioiden toimenpiteitä koskevan FAO:n sopimuksen, YK:n kalakantasopimuksen, FAO:n noudattamissopimuksen ja YK:n merioikeusyleissopimuksen allekirjoittamista, ratifiointia ja täytäntöönpanoa sekä muita saaliiden dokumentointijärjestelyjä, jotka alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat jo hyväksyneet kauppasopimusten, kalastuskumppanuussopimusten ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan yhteydessä;
19. korostaa, että ILO:n sääntöjä työelämän perusoikeuksista on sovellettava kaikkiin kolmansiin maihin, joiden kanssa EU on tehnyt kalastuskumppanussopimuksen erityisesti, kun on kyse LIS-kalastuksen aiheuttamasta sosiaalisesta polkumyynnistä;
20. korostaa, että teknologisen kehityksen ja myös avaruus- ja satelliittiteknologioiden kehityksen myötä aiemmat kalastustoiminnan valvontaan, seurantaan ja tarkkailuun ja sääntöjen täytäntöönpanoon liittyvät rajoitukset on suureksi osaksi voitettu ja että ratkaisu LIS-kalastuksen torjuntaan on tällä hetkellä ensisijaisesti se, että hallituksista löytyy poliittista tahtoa toimia tehokkaasti ja vastuullisesti;
21. kehottaa jäsenvaltioita etsimään alukset, omistajat, yritykset, yhtiöt tai yksityishenkilöt, jotka ovat sekaantuneet LIS-kalastukseen liittyvään toimintaan, mukaan luettuna LIS-saaliiden sekoittaminen laillisten saaliiden kanssa, ja asettamaan ne syytteeseen samalla tavalla kuin muut ympäristö- tai talousrikosten tekijät tuomion mukaisin ankarin seuraamuksin, mukaan luettuina vakavista tai toistuvista rikkomuksista tarvittaessa lupien pysyvä peruminen ja kielto käyttää satamapalveluja;
22. pahoittelee, että EU:n tukia on myönnetty aluksille, jotka ovat aikaisemmin jääneet kiinni laittomasta kalastuksesta;
23. kehottaa komissiota tarkistamaan kaikenlaiseen tukeen sovellettavia vaatimuksia, jotta sellaisten aluksien omistajiin, joiden on osoitettu kalastaneen laittomasti, sovelletaan taloudellisia seuraamuksia ja heidän rahoitusmahdollisuutensa evätään;
24. vaatii komissiota olemaan myöntämättä Euroopan kalatalousrahastosta tukea aluksille, jotka ovat osallisina LIS-toiminnassa;
25. korostaa tarvetta varmistaa kalastusalan laajempi vastuu ja vastuuvelvollisuus, jotta meriluonnonvarojen hyödyntäminen olisi mahdollista järjestää kestävästi; katsoo, että on erittäin tärkeää lisätä avoimuutta kalastusalan kaikilla osa-alueilla ja toiminnoissa, mukaan luettuna sopiminen kansainvälisistä kriteereistä, joilla osoitetaan milloin tahansa alusten todelliset edunsaajaomistajat, niiden kalastusoikeudet ja niiden julkaisemista koskevat edellytykset, sekä valvoa kalastusaluksia kansainvälisillä vesillä;
26. katsoo, että Euroopan unionin olisi näytettävä mallia hyväksymällä avoimuutta koskeva politiikka ja edistämällä sitä kalastuksenhoitoa koskevassa päätöksenteossa kansainvälisissä järjestöissä ja kolmansissa maissa, joiden kanssa EU:lla on kalastussuhteet;
27. katsoo kansainvälisellä, alueellisella ja kansallisella tasolla hyväksyttyjä toimenpiteitä kunnioittavan ja luonnonvarojen vastuulliseen ja kestävään käyttöön perustuvan kalastuksen edistävän talouskasvua ja työpaikkojen luomista sekä Euroopan unionissa että kehitysmaissa, kun taas LIS-kalastuksella on dramaattisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä seurauksia, jotka ovat sitäkin haitallisempia kehitysmaissa, sillä laiton kalastus vaikeuttaa vuosituhannen kehitystavoitteiden ja eritoten tavoitteiden 1, 7 ja 8 saavuttamista;
28. painottaa kalastustoiminnan rajat ylittävää luonnetta ja tarvetta tehdä kahden- ja monenvälistä yhteistyötä LIS-kalastuksen torjumiseksi, jotta kaikki soveltaisivat LIS-torjuntatoimia avoimesti, syrjimättömästi ja oikeudenmukaisesti, kun otetaan samalla huomioon kehitysmaiden ja eritoten pienten saarivaltioiden taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit;
29. pyytää komissiota varmistamaan toimintalinjojensa yhtenäisyyden, jotta köyhyyden vähentämiseen pyrkivä kehitysyhteistyöpolitiikka olisi ympäristöön ja kauppaan liittyvien näkökohtien tavoin erottamaton osa EU:n toimintalinjoja LIS-kalastuksen torjumiseksi;
30. painottaa, että LIS-kalastuksen ja valtion hallinnon tason välillä on suora yhteys, ja pyytää varmistamaan kaikkien ulkoisen avun toimien yhteydessä, että avun vastaanottajavaltiolla riittää poliittista tahtoa kieltää LIS-kalastus omilla vesillään ja yleensä parantaa kalastusalan hallintoa;
31. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan kehitysmaiden vesialueilla toteutettavia seuranta- ja valvontaohjelmia koskevia taloudellisen, teknologisen ja teknisen tuen ohjelmiaan, mukaan luettuina virallinen kehitysapu ja kalastuskumppanuussopimukset, asettamalla etusijalle kahdenvälisten ohjelmien sijasta alueelliset ohjelmat; kannustaa lisäksi koordinoimaan kaikkia eurooppalaisia ja muita lahjoittajia paremmin tällaisten ohjelmien rahoituksen yhteydessä;
32. katsoo lisäksi, että EU:n olisi hyödynnettävä aktiivisesti yhteistyötä kalastuskumppanuussopimuksissa LIS-kalastuksen torjumiseksi tehokkaammin;
33. pyytää komissiota lisäämään riittävässä määrin kalastusalalle myönnettävää rahoitusta sopimuksissa, joita se tekee kehitysmaiden kanssa, jotta kehitysmaat voivat lujittaa institutionaalisia, inhimillisiä ja teknisiä valmiuksiaan torjua LIS-kalastusta ja noudattaa entistä paremmin maailmanlaajuisten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen sopimia toimenpiteitä ja Euroopan unionin lainsäädäntöä;
34. korostaa tarvetta ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan toimintaan ja lisätä kalastusalan yritysten vastuuta, jotta ne huolehtisivat laillisten kalastusmenetelmien noudattamisesta ja tekisivät yhteistyötä viranomaisten kanssa LIS-kalastuksen torjumiseksi osana omaa yhteiskunta- ja ympäristövastuutaan;
35. pyytää komissiota lisäämään FAO:n satamavaltion toimenpiteitä koskevan sopimuksen, YK:n kalakantasopimuksen ja FAO:n noudattamissopimuksen niiden välineiden luetteloon, jotka maiden on pantava täytäntöön, jotta ne ovat oikeutettuja kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevaan erityiseen kannustusmenettelyyn (GSP Plus), jota tarkistetaan parhaillaan; pyytää perumaan kaikkien sellaisten valtioiden vientitodistukset, jotka pitävät kaupan LIS-kalastuksesta peräisin olevia tuotteita; katsoo, että EU:n on tehtävä näiden valtioiden kanssa yhteistyötä, jotta tällaisten tuotteiden markkinoille saattaminen kielletään;
36. muistuttaa, että LIS-kalastusta koskeva kysymys liittyy kiinteästi talouskumppanuussopimuksiin Maailman kauppajärjestön sääntöjen mukaisessa kaupankäynnissä; korostaa alkuperäsääntöihin tehdyn poikkeuksen muodostamaa ongelmaa tiettyjen kalajalostetuotteiden yhteydessä ja erityisesti Papua-Uuden-Guinean tapauksessa, sillä se estää näiden tuotteiden jäljitettävyyden ja mahdollistaa LIS-kalastuksen;
37. katsoo, että EU:n olisi pyrittävä seuraaviin tavoitteisiin alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä, joihin se kuuluu:
• rekisterien laatiminen alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen vastuualueeseen kuuluvien kaikkien kalastuspaikkojen osalta kalastusaluksista ja myös tukialuksista, joilla on lupa kalastaa, sekä luettelojen laatiminen aluksista, jotka on tunnistettu LIS-kalastusta harjoittaviksi aluksiksi (mustat listat), rekisterien ja luettelojen päivittäminen usein, niiden julkistaminen laajasti ja niiden koordinointi alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kesken
• alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen valvontakomiteoiden lujittaminen, jotta ne voivat tarkastella sopimuspuolten saavutuksia ja tarvittaessa asettaa tehokkaita seuraamuksia
• sellaisia erityistoimia koskevan luettelon laajentaminen, jotka sopimuspuolten on toteutettava lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltioina sekä tosiasiallisina omistajavaltioina yksittäisissä alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä
• asianmukaisten merellä tapahtuvien tarkastusten käyttöönotto ja valvontaohjelmien perustaminen
• jälleenlaivauksen kieltäminen merellä
• saaliiden dokumentointijärjestelyjen kehittäminen alkaen tärkeimmistä lajeista kussakin alueellisessa kalastuksenhoitojärjestössä
• sähköisten välineiden, kuten alusten satelliittiseurantajärjestelmän, sähköisen kalastuspäiväkirjan ja muiden seurantalaitteiden pakollinen käyttö, kun se on asianmukaista
• yksittäisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen saavutusten pakolliset ja säännölliset arvioinnit, joihin liittyy vaatimus siitä, että on toimittava suositusten mukaisesti
• ilmoitus kalastukseen liittyvistä taloudellisista eduista alueellisten kalastushoitojärjestöjen valtuuskuntien päälliköille siinä tapauksessa, että ne voivat johtaa eturistiriitaan;
38. kehottaa laajentamaan kiireesti alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen verkostoa, jotta se kattaisi koko avomerikalastuksen ja kaikki alueet, joko perustamalla uusia alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä tai laajentamalla nykyisten järjestöjen valtuuksia; katsoo, että alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen erittäin tehostettu yhteistyö tietojenvaihdon, aluksille ja sopimuspuolille asetettavien seuraamusten alalla on välttämätöntä, kun otetaan huomioon, että LIS-kalastus on luonteeltaan maailmanlaajuista;
39. katsoo, että avomerikalastusta koskevan oikeuden edellytyksenä pitäisi olla kansainvälisen oikeuden mahdollisuuksien rajoissa se, että valtio sitoutuu asianmukaisiin kansainvälisiin elimiin ja panee täysimääräisesti täytäntöön kaikki niiden hyväksymät hoitotoimenpiteet;
40. panee merkille, että FAO on tieteellisen tutkimuksen ja suositusten pääasiallinen lähde tutkittaessa maailmanlaajuisia kalastus- ja vesiviljelykysymyksiä, koska kalastusalan kehitys ja hallinta on yhdistetty paremmin luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ympäristönsuojeluun;
41. tukee täysin FAO:n ajankohtaista aloitetta kehittää mahdollisimman pian kalastusalusten maailmanlaajuinen rekisteri, jonka olisi oltava pakollinen ja johon olisi sisällytettävä yli 10 GT:n alukset;
42. kannustaa kehittämään nopeasti lippuvaltion toiminnan arviointia koskevaa järjestelmää, jota valmistellaan parhaillaan FAO:ssa ja jonka avulla painostettaisiin valtioita, jotka eivät täytä kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan; kehottaa luomaan jonkinlaisen tehokkaan mekanismin seuraamusten asettamiseksi valtioille, jotka eivät varmista, tukevatko tai harjoittavatko niiden lipun alla purjehtivat alukset LIS-kalastusta tai noudattavatko ne kaikkea asiaankuuluvaa lainsäädäntöä; kehottaa jäsenvaltioita valvomaan oikeudenmukaisesti ja avoimesti markkinavälineitä laittoman kalastuksen pysäyttämiseksi syrjimättä muita maita; tukee FAO:n päätöstä aloittaa kansainväliset kuulemiset lippuvaltioiden suoriutumisesta niiden kansainvälisen oikeuden mukaisista velvoitteista;
43. kehottaa ottamaan pikaisesti käyttöön toimia, joilla lopetetaan mukavuuslipun käyttäminen, koska tämän vuoksi kalastusalukset voivat toimia lainvastaisesti ja rangaistuksetta, mistä aiheutuu suurta vahinkoa merten ekosysteemeille, kalakannoille, rannikkoyhteisöille, elintarvikkeiden turvallisuudelle, erityisesti kehitysmaille sekä lakia noudattaville ja lainmukaisesti toimiville kalastusalan yrityksille;
44. korostaa tarvetta varmistaa, että EU:n edut eivät ole osallisena tällaisessa laittomassa kalastuksessa, ja sen vuoksi kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden kansalaiset eivät tue LIS-kalastusta tai harjoita sitä;
45. tukee komission toimia perustaa julkinen rekisteri, johon merkitään LIS-kalastukseen osallistuneiden laivanomistajien henkilöllisyys; katsoo, että sen pitäisi olla yhdenmukainen Vigossa sijaitsevan unionin kalastuksenvalvontaviraston pitämän rekisterin kanssa;
46. katsoo, että YK:n järjestelmään kuuluvan organisaation olisi viipymättä arvioitava riippumattomasti sekä lippuvaltioiden että alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toimintaa;
47. panee merkille kansainvälisen yhteistyön puutteen, kun hoidetaan ihmisen muun toiminnan kuin kalastuksen meriympäristöön aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia, ja kehottaa komissiota edistämään mahdollisesti YK:n alaisuudessa olevan kansainvälisen elimen luomista tämän puutteen poistamiseksi;
48. korostaa, että markkinavaltion vastuuta koskevaa käsitettä on kehitettävä edelleen, jotta voidaan sulkea markkinat LIS-kalastuksesta saatavilta tuotteilta; katsoo, että EU:n on kiireesti tarkasteltava muiden merkittävien markkinavaltioiden – esimerkiksi Yhdysvaltojen, Japanin ja Kiinan – kanssa Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukaisesti ja YK:n järjestelmän puitteissa sitä, miten voidaan tehdä yhteistyötä niiden kesken ja kehittää mahdollisimman nopeasti kansainvälisiä oikeudellisia välineitä, joilla voitaisiin lopettaa LIS-kalastuksesta saatavilla tuotteilla käytävä kauppa ja asettaa syytteeseen ja rangaista sen harjoittamisesta;
49. korostaa, että Euroopan kalastusalan ylläpitäminen ja kehittäminen riippuu osittain Euroopan ja maailman markkinoilla myytäviä kalatuotteita koskevasta LIS-kalastuksen valvonnasta; korostaa tämän alan merkitystä aluesuunnittelulle, elintarvikkeiden turvallisuudelle, työllisyyden säilymiselle ja yhteisön vesialueiden luonnonvaroille;
50. katsoo, että Euroopan unionilla on jo välineitä laittoman kalastuksen estämiseksi, ja on vakuuttunut, että ennalta ehkäisevällä vaikutuksella olisi kiistämättömiä käytännön vaikutuksia, jos välineitä käytettäisiin riittävästi, sillä EU:n kalastusmarkkinat ovat yhdet maailman suurimmista; vaatii sen vuoksi, että vientitodistuksia Euroopan unioniin ei anneta tai ne peruutetaan niiden valtioiden tai sopimuspuolten osalta, jotka eivät tee yhteistyötä alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa välineiden, kuten saaliiden dokumentointijärjestelmän tai satamavaltioiden toimenpiteiden, laatimiseksi;
51. korostaa, että yksi parhaista aseista LIS-kalastuksen torjunnassa on kaupallinen ase; on sen vuoksi jälleen kerran pahoillaan meri- ja kalastusasioiden ja kauppapolitiikan pääosastojen väliltä puuttuvasta koordinaatiosta, sillä vaikka edellinen asettaa yhä enemmän tavoitteita puutteen korjaamiseksi, toisen tavoitteena vaikuttaa olevan ainoastaan avata yhteisiä markkinoita yhä enemmän tuonnille sen alkuperästä tai valvonnan takeista riippumatta niin, että myönnetään tullietuuksia ja kumotaan alkuperää koskevia sääntöjä, joiden avulla ainoastaan ojennetaan eurooppalaiset markkinat aluksille ja valtioille, joiden on todettu olevan vähintään suvaitsevaisia LIS-kalastuksen suhteen;
52. katsoo tässä yhteydessä, että markkinoita ja erityisesti tuojia olisi pidettävä enemmän vastuussa toiminnastaan, koska markkinat ovat ehkä merkittävin LIS-kalastuksen syy;
53. korostaa, että kuluttajien on aina voitava olla varmoja siitä, että ostettu tuote on kalastettu laillisesti;
54. kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita parantamaan kuluttajatiedotustaan eri merkintäjärjestelmistä, esimerkiksi kestävän kalastuksen neuvoston MSC-järjestelmästä, jolla lisätään avoimuutta ja annetaan kuluttajille takuu siitä, että he ostavat kestävästi ja laillisesti pyydettyä kalaa;
55. tukee täysin uusia menettelysääntöjä, jotka hyväksyttiin helmikuussa 2011 FAO:n kalastuskomitean kokouksessa ja joilla pyritään yhdenmukaistamaan kalastustuotteiden merkintäjärjestelmiä laittoman kalastuksen torjumiseksi; katsoo, että tällaisissa merkinnöissä on oltavat selkeät selosteet kalan kaupallisesta ja tieteellisestä nimestä, kalastustyypistä ja erityisesti tiedot siitä, miltä alueelta kala on peräisin;
56. rohkaisee komissiota jatkamaan maailmanlaajuisen saaliita koskevan dokumentointijärjestelyn kehittämistä;
57. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sellaisten tekniikoiden kehittämistä ja käyttöä, joilla varmistetaan kalastustuotteiden täysimittainen ja tehokas jäljitettävyys koko toimitusketjun ajan, mukaan luettuina kalastus- ja tukialusten satelliittiseuranta ja elektroniset tunnukset kalojen jäljittämiseksi sekä maailmanlaajuisen kalakantoja koskevan DNA-tietokannan ja muiden geneettisten tietokantojen perustaminen kalastustuotteiden ja niiden maantieteellisen alkuperän tunnistamiseksi, kuten esitetään komission yhteisen tutkimuskeskuksen raportissa "Deterring Illegal Activities in the Fisheries Sector – Genetics, Genomics, Chemistry and Forensics to Fight IUU Fishing and in Support of Fish Product Traceability";
58. kehottaa komissiota ja neuvostoa lisäämään lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa varten myönnettäviä varoja kaikilla tasoilla;
59. suhtautuu myönteisesti YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston äskettäiseen raporttiin kalastusalalla esiintyvän kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden roolista ja sen selvitykseen siitä, miten järjestäytyneet rikollisryhmittymät laajentavat vaikutustaan kalastusalalla sekä alkupään toiminnassa (alusten ja miehistön toimittaminen, polttoainetäydennykset jne.) että loppupään toiminnassa (markkinointi ja laivaus);
60. on huolissaan siitä, että LIS-kalastusta harjoittavat tahot syyllistyvät rikolliseen toimintaan, kuten ihmisten hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan, rahanpesuun, lahjontaan, varastettujen tavaroiden välittämiseen, veronkiertoon ja tullipetoksiin, mikä olisi nähtävä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muotona; korostaa, että LIS-kalastuksen torjuntaan tarvitaan kattavampaa ja yhtenäisempää lähestymistapaa, mukaan luettuna kaupan ja tuonnin valvonta;
61. kannattaa täysin YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston raportin suosituksia, joihin kuuluvat merellä tapahtuvan rikollisen toiminnan tutkimiseen liittyvän kansainvälisen yhteistyön laajentaminen, kalastusalusten omistukseen ja toimintaan liittyvän avoimuuden lisääminen ja kalastusalusten myynnin sekä hyödyntämisen rajoittaminen niiden yritysten osalta, joiden edunsaajaomistajia ei voida jäljittää;
62. panee merkille, että kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen YK:n yleissopimus on yksi laajimmin ratifioiduista sopimuksista, joka velvoittaa sopimuspuolet tekemään yhteistyötä tutkinnan, syytteeseenpanon ja oikeudenkäyntien yhteydessä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tapauksissa, mikä luo merkittäviä synergioita LIS-kalastuksen torjuntaa varten;
63. katsoo, että LIS-kalastuksesta pitäisi tehdä yksi Interpolin ensisijaisista aloista antamalla sille resurssit ja tutkintavaltuudet LIS-kalastukseen liittyvien kansainvälisen rikollisuuden osa-alueiden valvomiseksi ja torjumiseksi;
64. pyytää komissiota tarkastelemaan Yhdysvaltojen Laceyn lakia ja harkitsemaan, voisivatko eräät sen näkökohdista olla hyödyllisiä EU:ssa erityisesti, kun on kyseessä jälleenmyyjiin sovellettava vastuu siitä, onko kalat hankittu luvallisesti;
65. kehottaa komissiota sisällyttämään edellä mainitut periaatteet tarvittaessa sen kahdenvälisten kalastussopimuksiensa säännöksiin;
66. vaatii Euroopan unionia ehdottamaan, että valtamerten kansainvälinen hallinto otetaan ensisijaiseksi asiaksi seuraavassa kestävän kehityksen huippukokouksessa Brasiliassa vuonna 2012 YK:n merioikeusyleissopimuksen 30. vuosipäivän johdosta;
67. toteaa, että laittoman kalastuksen torjuminen maailmanlaajuisesti on välttämätöntä kestävän kehityksen kannalta ja sen vuoksi sen on oltava olennainen ja yksiselitteinen osa kalastuskumppanuussopimuksia, kauppapolitiikan sitoumuksia, kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita ja Euroopan unionin ulkopolitiikan painopistealueita;
68. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, niiden alueellisten kalastusjärjestöjen sihteeristöille, joissa EU on sopimuspuolena, ja FAO:n kalatalouskomitealle.
PERUSTELUT
Elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) hyväksyi vuonna 2001 laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman, joka on sittemmin julistettu kansainvälisen yhteisön ensisijaiseksi tavoitteeksi.
LIS-kalastus heikentää pyrkimyksiä säilyttää ja hoitaa kalavaroja kaikilla kalanpyyntialoilla. Joutuessaan vastakkain LIS-kalastuksen kanssa kansalliset ja alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt voivat epäonnistua hoitotavoitteiden saavuttamisessa. Tilanne johtaa sekä lyhyen että pitkän aikavälin yhteiskunnallisten ja taloudellisten mahdollisuuksien menetykseen ja sillä on kielteisiä vaikutuksia elintarviketurvaan ja ympäristönsuojeluun. LIS-kalastus voi johtaa kalastusalan romahtamiseen tai haitata vakavasti pyrkimyksiä palauttaa jo vähentyneet kalakannat. LIS-kalastuksen torjunnassa käytettävät olemassa olevat kansainväliset välineet eivät ole olleet tehokkaita, koska niiden ratifiointiin tai niihin liittymiseen ja niiden täytäntöönpanoon ei ole ollut poliittista tahtoa, valmiutta ja resursseja tai niitä ei ole pidetty tärkeinä. (FAO:n vuoden 2001 toimintaohjelma, 1 kohta)
Edistystä on saavutettu tietyillä kalastusaloilla tai joissakin maissa. Lausuma on kuitenkin monessa suhteessa yhtä totta nyt kuin silloin kun se kirjoitettiin, minkä vuoksi tehtävää on vielä paljon.
LIS-kalastuksen laajuutta on mahdoton arvioida tarkasti sen luonteen vuoksi, mutta sen tiedetään olevan erittäin laajamittaista. Yhdessä hiljattain tehdyssä tutkimuksessa[1] arvioitiin, että sen osuus on 11–26 miljoonaa tonnia vuodessa. Jopa vaihtelualueen alempi pää vastaa 15 prosenttia merten saaliista.
Euroopan unionilla on erityinen vastuu LIS-kalastuksen torjunnassa, sillä se muodostaa maailman laajimmat kalastusmarkkinat ja on yksi suurimmista kalastusmahdeista.
Hiljattain annetut LIS-asetus ja valvonta-asetus (neuvoston asetukset 1005/2008 ja 1224/2009) tarjoavat EU:lle tehokkaat ja uraauurtavat välineet LIS-kalastuksen torjuntaan, sillä niissä määritellään sekä jäsenvaltioiden että kolmansien maiden velvoitteet ja mahdollisuudet lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltioina. On kuitenkin selvää, etteivät ne voi yksinään poistaa LIS-kalastusta. Koska ehdottomasti suurin osa – noin kaksi kolmasosaa – maailman valtameristä on kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvien alueiden ulkopuolella, on selvää, että kansalliset pyrkimykset ja alueellinen yhteistyö eivät riitä. Taistelu voidaan voittaa ainoastaan kansainvälisen yhteisön yhteistyöllä.
Kahdessa työasiakirjassa on esitetty taustatietoja tietyistä aloitteista, joita kansainvälinen yhteisö on tehnyt Yhdistyneissä kansakunnissa ja alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä. Mietinnössä tehdään erityisehdotuksia siitä, mitä EU:n olisi edistettävä ja ehdotettava asiaankuuluvilla foorumeilla.
Avoimuus – yhdistävä teema
LIS-kalastuksen tekee helpommaksi vaikea tietojen saanti ja piiloutuminen "luottamuksellisuuden" ja "yksityisyyden" verhojen taakse. Toistuvana teemana monissa LIS-kalastusta koskevissa analyyseissa on alusten nimiin ja niiden edunsaajaomistajien henkilöllisyyteen liittyvä avoimuuden puute. Tämä palvelee selvästi häikäilemättömien toimijoiden etuja niiden pyrkiessä välttämään paljastumista. Hämäräperäisyys ilmenee monin tavoin suuressa ja pienessä mittakaavassa: miehistön jäsenet peittävät aluksen nimen, jotta sitä ei tunnistettaisi merellä, ja tietyissä maissa pöytälaatikkoyhtiöiden verkosto kätkee aluksen omistajan nimen tai lippuvaltiot eivät noudata sääntöjä ja kieltäytyvät noudattamasta velvoitteitaan. Avoimuuden lisäämiseksi tarvitaan lukuisia toimia.
Euroopan unioni esimerkkiä näyttävänä johtajana
Uuden lainsäädäntönsä myötä EU on varustautunut teoriassa tehokkailla välineillä LIS-kalastuksen torjuntaan. Jos EU:n on määrä taivutella muut valtiot toimimaan samoin, sen on silloin itse toimittava moitteettomasti. Ei riitä, että se laatii luettelon LIS-kalastusta harjoittavista muista kuin EU:n aluksista tai kolmansista maista, jotka eivät tee yhteistyötä. Se ei saa epäröidä EU:n alusten luetteloinnissa tai seuraamusten asettamisessa jäsenvaltioille, jotka eivät pane täytäntöön yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, vaikka on poliittisesti vaikeaa nimetä julkisesti jäsenvaltiota, joka ei täytä velvollisuuksiaan. Komissiolle ja jäsenvaltioille on myös annettava riittävät resurssit näiden asetusten täysimääräiseen täytäntöönpanoon.
Vuodesta 2003 vuoteen 2006 komissio julkaisi tulostaulun jäsenvaltioiden saavutuksista yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen täytäntöönpanossa. Hanke olisi käynnistettävä uudelleen avoimuuden ja yhtenäisten toimintaedellytysten nimissä.
EU rahoittaa eri budjettikohdista lukuisia valvontaohjelmia kehitysmaissa. Rahoitusta olisi lisättävä ja koordinoitava jäsenvaltioiden samankaltaisten hankkeiden kanssa. Useimmat kansainväliset välineet, kuten satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus, YK:n kalakantasopimus ja FAO:n noudattamissopimus, sisältävät määräyksiä rahoituksen myöntämisestä kehitysmaille, ja EU voisi toimia niiden kautta.
Yksinkertainen mutta tärkeä askel, jonka EU voisi ottaa yksipuolisesti lisätäkseen avoimuutta, on asettaa EU:n kalastusalusten omistajien nimet ja niille myönnetyt luvat yleisesti saataville.
Aloitteet kansainvälisissä järjestöissä
Nykyisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen suhtautuminen LIS-kalastukseen vaihtelee suuresti, samoin oikeustoimet, seuraamukset mukaan lukien, joita ne käyttävät LIS-kalastuksen torjuntaan. On useita asioita, joita EU voi edistää ja jotka vähentäisivät LIS-kalastusta sekä suoraan että epäsuorasti:
• alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen lisääminen tai nykyisten järjestöjen valtuuksien laajentaminen, jotta ne kattaisivat alueet ja lajit, joita ei tällä hetkellä säädellä
• rekisterien laatiminen kalastusaluksista, myös tukialuksista, joilla on lupa kalastaa, sekä luettelojen laatiminen aluksista, jotka on tunnistettu LIS-kalastusta harjoittaviksi aluksiksi (mustat listat), rekisterien ja luettelojen päivittäminen usein, niiden julkistaminen laajasti ja niiden koordinointi alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kesken
• alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen valvontakomiteoiden lujittaminen, jotta ne voivat tarkastella sopimuspuolten saavutuksia ja tarvittaessa asettaa tehokkaita seuraamuksia
• lippu-, rannikko-, satama- ja markkinavaltioita koskevien toimien laajentaminen yksittäisissä alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä
• merellä tapahtuvat tarkastukset ja valvontaohjelmat
• jälleenlaivauksen kieltäminen merellä
• saaliiden dokumentointijärjestelyt alkaen tärkeimmistä lajeista kussakin alueellisessa kalastuksenhoitojärjestössä
• yksittäisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen saavutusten pakolliset ja säännölliset arvioinnit, jotka suorittaa riippumaton elin, kuten YK, ja joihin liittyy vaatimus siitä, että on toimittava suositusten mukaisesti.
Tärkeintä on, että suurin osa näistä ajatuksista on pantava täytäntöön (tai niitä on ainakin koordinoitava) alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen keskuudessa, koska kalastus on luonteeltaan maailmanlaajuista. Työskennellessään alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa EU voisi samanaikaisesti tukea nykyisiä maailmanlaajuisia aloitteita (joita esimerkiksi FAO on tehnyt) ja esittää uusia aloitteita:
• edistetään sekä taloudellisesti että poliittisesti kalastusalusten maailmanlaajuista rekisteriä, josta olisi tehtävä pakollinen ja johon olisi sisällytettävä mahdollisimman pian kaikki yli 10 GT:n alukset tai yli 12 metriä pitkät alukset (myös tukialukset)
• kannustetaan lippuvaltioiden saavutusten arviointia koskevan järjestelmän nopeaa kehittämistä
• kannustetaan valtioita ratifioimaan kansainvälistä kalastusta koskevia oikeudellisia välineitä tai liittymään niihin (noudattamissopimus, satamavaltion toimenpiteitä koskeva sopimus, YK:n kalakantasopimus) esimerkiksi lisäämällä ne niiden välineiden luetteloon, jotka maiden on pantava täytäntöön, jotta ne ovat oikeutettuja kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevaan erityiseen kannustusmenettelyyn[2] (jota tarkistetaan parhaillaan)
• luodaan maailmanlaajuinen tietokanta kalakantojen geneettisestä aineistosta, jotta voidaan tunnistaa lajit ja kanta, josta kalastustuotteet ovat peräisin.
Markkinavaltioiden yhteistyö
EU:n LIS-asetus on erittäin hyvä aloite, mutta jos sen on määrä olla mahdollisimman tehokas, muiden tärkeimpien kalastusmarkkinoiden ja lopulta koko kansainvälisen yhteisön on tuettava sitä. Jos ainoastaan EU kieltää LIS-kalastuksen, muita markkinoita löytyy väistämättä. On erittäin tärkeää, että muiden muassa Yhdysvallat, Japani ja Kiina toteuttavat myös toimia LIS-kalastuksesta peräisin olevan tuonnin lopettamiseksi. Komission olisi käynnistettävä vahva diplomaattinen aloite tärkeimpien markkinavaltioiden kanssa keskustellakseen toimista, joita ne voivat toteuttaa omilla markkinoillaan, sekä mahdollisista toimista, jotka voidaan toteuttaa monenkeskisellä ja maailmanlaajuisella tasolla.
Toinen tähän liittyvä mahdollisuus jäljitettävyyden parantamiseksi olisi saalistodistusten käytön huomattava laajentaminen niiden kalojen osalta, joilla käydään kansainvälistä kauppaa. Kaksi alueellista kalastuksenhoitojärjestöä on jo hyväksynyt tällaiset järjestelyt, ja EU:n olisi edistettävä todistusten käyttöä yleisenä välineenä, jolla torjutaan LIS-kalastuksesta saatavien tuotteiden kauppaa. Lopullisena tavoitteena olisi oltava saalistodistuksia koskevan maailmanlaajuisen järjestelyn kehittäminen samalla kun vältettäisiin tullien ulkopuolisen kaupan esteen luominen. On vaikea ymmärtää, miten maat voisivat perustella LIS-kalastuksesta saatavilla tuotteilla käytävää kauppaa, mutta EU:ssa vastustettiin kovaäänisesti LIS-asetusta, kun sitä esitettiin ensimmäisen kerran.
LIS-kalastukseen liittyvä järjestäytynyt rikollisuus
Suurin osa edellä esitetyistä ehdotuksista on moitteettomaan kalastuksenhoitoon liittyviä vakioaiheita, joista on keskusteltu vuosien ajan ja jotka on ainakin joissakin paikoissa pantu jo täytäntöön muodossa tai toisessa. Yksi suhteellisen uusi osa-alue on rikollisryhmittymien mukaantulo LIS-kalastukseen. Tähän voi sisältyä perinteisten rikollisjoukkioiden osallistuminen kalastustoimintaan, mutta useammin on kyse joidenkin niiden käyttämien tekniikoiden omaksumisesta kalastuksen tueksi, kuten ihmiskauppa, orjatyö, veronkierto, rahanpesu, tullipetokset, lahjonta ja varastettujen tavaroiden välittäminen.
YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnan toimiston uudessa raportissa[3] tarkastellaan, missä määrin maailmanlaajuinen kalastusala on suojatonta tällaisen toiminnan edessä, ja maalataan hyvin synkkä kuva järjestäytyneen rikollisuuden piirteiden laajenemisesta kalastustoimintaan EU:ssa ja kaikkialla maailmassa.
Rikollisryhmittymät voivat olla pitkälti järjestäytyneitä ja käyttää kehittyneitä tekniikoita, esimerkiksi veroparatiiseja salatakseen edunsaajaomistajien henkilöllisyyden, sekä lippurekisterejä, jotka eivät voi tai halua täyttää lainvalvontavelvollisuuksiaan. Joissakin tapauksissa ne voivat olla suuria ja monitahoisia ja käyttää kalastuslaivastoja, joilla on samat hankintaverkostot sekä jakelu- ja markkinointiväylät, joissa usein laittomasti kalastettu saalis sekoitetaan laillisesti kalastetun saaliin kanssa. Kalastusaluksia käytetään toisinaan myös huumeiden, aseiden ja jopa terroristien salakuljetukseen. Kalastuksen ja rikollisryhmittymien väliset yhteydet laajenevat ja syvenevät edelleen.
Raportissa esitetään useita suosituksia, jotka ansaitsevat EU:n tuen ja joista osa on päällekkäisiä edellä esitettyjen ajatusten kanssa:
• parannetaan valmiuksia tutkia järjestäytynyttä rikollista toimintaa merellä laajentamalla koordinointia eri aloilla toimivien lukuisten lainvalvontaviranomaisten kanssa (tulli, talousrikollisuus, huumeiden salakuljetus jne.)
• lisätään avoimuutta ja parannetaan kalojen jäljitettävyyttä rikollisen toiminnan paljastamiseksi ja vähennetään rikollisesta toiminnasta saatavaa tuottoa
• valvotaan tai mieluummin kielletään käytettyjen kalastusalusten myynti yrityksille, joiden edunsaajaomistajia ei voida jäljittää ja jotka on rekisteröity sääntöjä noudattamattomien valtioiden lipun alle
• parannetaan kalastusalusten toiminnan sekä niiden ja kauppalaivojen välisen vuorovaikutuksen valvontaa.
Lyhyesti sanottuna LIS-kalastukseen suhtautuminen yksittäistapauksina, joissa kalastussääntöjen täytäntöönpano on epäonnistunut, on näinä päivinä liian yksinkertaistettu näkökanta. Maiden on mukautettava oikeudelliset ja hallinnolliset resurssinsa tähän uuteen todellisuuteen ja hyödynnettävä LIS-kalastuksen torjunnassa täysimääräisesti välineitä, joita käytetään jo muuntyyppisen rikollisen toiminnan torjuntaan, kun LIS-kalastuksessa on mukana rikollisryhmittymiä niin kalastukseen liittyvän toiminnan alku- kuin loppupäässäkin.
Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa YK:n yleissopimuksessa on 159 sopimuspuolta, mikä tarkoittaa, että niillä on velvollisuus toimia ja tehdä yhteistyötä LIS-kalastuksen torjumiseksi, kun siihen liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta.
Päätelmät
Kalastus on maailmanlaajuista samoin kuin väistämättä myös siihen liittyvä LIS-kalastus. Kuten edellä olevasta selviää, LIS-kalastuksen torjunta edellyttää maailmanlaajuista yhteistyötä.
Maailman valtameret ovat ihmiskunnan yhteinen perintö, ja ihmiskunta on yhteisesti vastuussa niiden säilyttämisestä.
Johdonmukaisesti voidaan päätellä, että valtamerten maailmanlaajuinen hallintojärjestelmä on olennaisen tärkeä kalastusalan hoidon kannalta erityisesti avomerellä. Nykyinen lähestymistapa on selvästi epäonnistunut.
On neuvoteltava kansainvälisiä sopimuksia, joilla varmistetaan, että kalastusoikeus edellyttää esimerkiksi omistajuutta, toimintaa ja saaliita koskevaan avoimuuteen ja tuotteiden jäljitettävyyteen liittyvien vähimmäiskriteerien noudattamista ja että valtiot, jotka eivät täytä velvollisuuksiaan, menettävät kalastusoikeutensa.
Lopuksi on todettava, että monien edellä esitettyjen suositusten täytäntöönpano edellyttäisi huomattavia resursseja. Monilla kehitysmailla olisi vaikeuksia löytää tällaiset resurssit, joten on löydettävä keinot avun antamiseen. Tämä on tavallinen tilanne näinä päivinä. Tällaiseen apuun olisi kuitenkin sisällyttävä ehtoja – epäonnistumisella olisi oltava apua saaville maille samat seuraukset kuin muille maille, esimerkiksi viennin kieltäminen.
- [1] Agnew DJ, Pearce J, Pramod G, Peatman T, Watson R, et al. (2009) Estimating the Worldwide Extent of Illegal Fishing. PLoS ONE 4(2): e4570. doi:10.1371/journal.pone.0004570.
- [2] http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2008/july/tradoc_139963.pdf
- [3] UNDOC. 2011. Transnational Organized Crime in the Fishing Industry. Saatavilla osoitteessa: http://www.unodc.org/documents/human-trafficking/Issue_Paper_-_TOC_in_the_Fishing_Industry.pdf
KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (15.6.2011)
kalatalousvaliokunnalle
laittoman kalastuksen torjumisesta maailmanlaajuisesti – EU:n rooli
(2010/2210(INI))
Valmistelija: Maurice Ponga
EHDOTUKSET
Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kalatalousvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. katsoo kansainvälisellä, alueellisella ja kansallisella tasolla hyväksyttyjä toimenpiteitä kunnioittavan ja luonnonvarojen vastuulliseen ja kestävään käyttöön perustuvan kalastuksen edistävän talouskasvua ja työpaikkojen luomista sekä Euroopan unionissa että kehitysmaissa, kun taas laittomalla, ilmoittamattomalla ja sääntelemättömällä kalastuksella (jäljempänä "LIS-kalastus") on dramaattisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä seurauksia, jotka ovat sitäkin haitallisempia kehitysmaissa, sillä laiton kalastus vaikeuttaa vuosituhannen kehitystavoitteiden ja eritoten tavoitteiden 1, 7 ja 8 saavuttamista;
2. painottaa kalastustoiminnan rajat ylittävää luonnetta ja tarvetta tehdä kahden- ja monenvälistä yhteistyötä LIS-kalastuksen torjumiseksi, jotta kaikki soveltaisivat LIS-torjuntatoimia avoimesti, syrjimättömästi ja oikeudenmukaisesti, ottaen samalla huomioon kehitysmaiden ja eritoten pienten saarivaltioiden taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit;
3. iloitsee siitä, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO hyväksyi marraskuussa 2009 sopimuksen LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi toteutettavista satamavaltion toimenpiteistä, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä ratifioimaan sopimuksen mahdollisimman pian;
4. pyytää komissiota varmistamaan toimintalinjojensa yhtenäisyyden, jotta köyhyyden vähentämiseen pyrkivä kehitysyhteistyöpolitiikka olisi ympäristöön ja kauppaan liittyvien näkökohtien tavoin erottamaton osa EU:n toimintalinjoja LIS-kalastuksen torjumiseksi;
5. painottaa, että LIS-kalastuksen ja valtion hallinnon tason välillä on suora yhteys, ja pyytää varmistamaan kaikkien ulkoisen avun toimien yhteydessä, että avun vastaanottajavaltiolla riittää poliittista tahtoa kieltää LIS-kalastus omilla vesillään ja yleensä parantaa kalastusalan hallintoa;
6. pyytää komissiota lisäämään riittävässä määrin kalastusalalle myönnettävää rahoitusta sopimuksissa, joita se tekee kehitysmaiden kanssa, jotta kehitysmaat lujittaisivat institutionaalisia, inhimillisiä ja teknisiä valmiuksiaan torjua LIS-kalastusta ja noudattaisivat entistä paremmin maailmanlaajuisten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen sopimia toimenpiteitä ja Euroopan unionin lainsäädäntöä;
7. korostaa tarvetta ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan toimintaan ja lisätä kalastusalan yritysten vastuuta, jotta ne huolehtisivat laillisten kalastusmenetelmien noudattamisesta ja tekisivät yhteistyötä viranomaisten kanssa LIS-kalastuksen torjumiseksi osana omaa yhteiskunta- ja ympäristövastuutaan.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
14.6.2011 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
20 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Michael Cashman, Ricardo Cortés Lastra, Leonidas Donskis, Charles Goerens, Catherine Grèze, András Gyürk, Filip Kaczmarek, Franziska Keller, Miguel Angel Martínez Martínez, Norbert Neuser, Maurice Ponga, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Eleni Theocharous, Ivo Vajgl, Iva Zanicchi |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Kriton Arsenis, Isabella Lövin, Csaba Őry |
||||
YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.5.2011)
kalatalousvaliokunnalle
laittoman kalastuksen torjumisesta maailmanlaajuisesti – EU:n rooli
(2010/2210(INI))
Valmistelija: Anna Rosbach
EHDOTUKSET
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kalatalousvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. korostaa, että on toteutettava välittömiä ja perinpohjaisia toimia laittoman kalastuksen torjumiseksi, ja toistaa, että ongelma on maailmanlaajuinen;
2. korostaa, että laiton kalastus on kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muoto ja edelleen yksi vakavimmista uhkista meren luonnonvarojen suojelulle ja kestävälle hoidolle;
3. painottaa, että ekologinen kestävyys on ratkaiseva edellytys kalastustoiminnan pitkän aikavälin taloudelliselle ja sosiaaliselle elinkelpoisuudelle, ja vaatii siksi kattavia, tehokkaita ja avoimia toimenpiteitä, joilla ehkäistään laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS-kalastusta) sekä estetään ja lopetetaan se, mukaan luettuina lippuvaltioiden, satamavaltioiden ja rannikkovaltioiden toimenpiteet sekä markkinoihin liittyvät toimenpiteet ja toimenpiteet, joilla varmistetaan, että kansalaiset eivät tue LIS-kalastusta eivätkä harjoita sitä;
4. korostaa, että kuluttajien on aina voitava olla varmoja siitä, että ostettu tuote on kalastettu laillisesti;
5. korostaa liikakalastuksen biologiselle monimuotoisuudelle ja kestäville meriympäristöille aiheuttamaa vakavaa uhkaa, jota laiton kalastus pahentaa, sukupuuttoon kuolemassa olevien kalakantojen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia sekä mahdollista uhkaa elintarviketurvalle;
6. painottaa, että laiton kalastus edistää kalakantojen liiallista hyödyntämistä, vahingoittaa meren ekosysteemejä, merkitsee vilpillistä kilpailua rehellisiä kalastajia kohtaan, aiheuttaa tulojen menetyksiä alalla ja vaarantaa rannikkoyhteisöjen selviytymisen etenkin kehitysmaissa;
7. korostaa, että laiton kalastus on maailmanlaajuinen ongelma, joka edellyttää kansainvälistä yhteistyötä ja johon on puututtava sekä silloin, kun sitä harjoittavat kolmansien osapuolten kalastuslaivastot, että silloin, kun sen harjoittajia ovat jäsenvaltioiden laivastot; tähdentää tässä yhteydessä, että on saatava ajankohtaista, yksityiskohtaista ja tarkkaa tietoa kalastusaluksista ja varsinkin aluksista, joiden on havaittu harjoittavan LIS-kalastusta;
8. katsoo, että EU:n maailmanlaajuinen uskottavuus laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastuksen) torjunnassa on riippuvainen tarmosta, jolla se torjuu oman laivastonsa LIS-kalastusta ja LIS-kalan myyntiä omilla markkinoillaan;
9. kehottaa toteuttamaan kiireellisiä toimenpiteitä mukavuuslippujen käytön lopettamiseksi, koska kyseinen käytäntö mahdollistaa kalastusalusten laittoman toiminnan laittoman toiminnan ilman seuraamuksia, mikä vahingoittaa suuresti meriympäristöä, kalakantoja, rannikkoyhteisöjä, legitiimiä kalatalousalaa ja elintarviketurvaa varsinkin kehitysmaissa, ja korostaa, että on varmistettava, että tällaiseen laittomaan kalastukseen ei liity EU:n intressejä;
10. kehottaa komissiota arvioimaan, voitaisiinko sellaisista valtioista, jotka eivät takaa laittoman kalastuksen torjuntaa koskevien toimenpiteiden noudattamista, peräisin olevien tuotteiden tuonti keskeyttää tai kieltää WTO:n sääntöjen mukaisesti;
11. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tehostetaan suojelua kutuaikoina ja mahdollisilla kutupaikoilla;
12. kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan riittäviä resursseja (inhimillisiä, taloudellisia ja logistisia) neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 panemiseksi kaikilta osiltaan täytäntöön laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi ja kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyn tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät tee näin;
13. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että laitonta kalastusta torjutaan meri- ja sisävesialueilla, ja korostaa, että valvontamekanismien riittävyys ja niiden täytäntöönpano on tarkistettava;
14. korostaa, että laittoman kalastuksen torjunta on perusedellytys meren ekosysteemien suojelemiseksi ja ratkaisevaa aidosti kestävän kalatalouden kehittämiseksi;
15. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota harjoittamaan nollatoleranssipolitiikkaa laitonta kalastusta kohtaan siten, että varmistetaan kaikkien EU:hun tuotavien kalastustuotteiden täysi jäljitettävyys esimerkiksi niin, että kalakannoista laaditaan maailmanlaajuinen DNA-tietokanta kalan alkuperän tunnistamiseksi ja syytteeseenpanon helpottamiseksi, ja että varmistetaan, että laittomasta kalastuksesta saatuja saaliita ei myydä jäsenvaltioissa tai tuoda niihin; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota neuvottelemaan muiden suurien markkinamaiden (myös Yhdysvaltojen, Japanin ja Kiinan) kanssa siitä, miten ne voisivat kieltää laittoman kalan tuonnin ja toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat tarkoitukseltaan ja lähestymistavaltaan samankaltaisia EU:n LIS-säännösten kanssa;
16. panee merkille, että laittoman kalastuksen torjunta on suurelta osin poliittinen tahtokysymys, ja vaatii siksi jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan laittoman kalastuksen torjuntatoimia EU:n LIS-säännösten noudattamisen varmistamiseksi ja vaatimaan lisää kansainvälistä huomiota ja toimia kaikin saatavilla olevin keinoin varsinkin kansainvälisellä tasolla, kuten WTO:ssa ja muilla tahoilla, ja erityisesti lisäämällä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa LIS-toiminnan seurannan, valvonnan ja tarkkailun parantamiseksi;
17. korostaa LIS-kalastustoiminnan avoimuuden parantamisen merkitystä ja vaatii jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan toimiaan LIS-kalastustoiminnan kannalta merkityksellisten tietojen julkaisemiseksi ja sellaisten järjestelmien perustamiseksi, joilla jaetaan tietoa mahdollisesti asianomaisen valtion ja kansainvälisen järjestön kanssa;
18. korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden yhteistyötä on tehostettava LIS-kalastuksen torjumiseksi ja sen varmistamiseksi, että kehitysmaat kykenevät toimimaan EU-säännösten mukaisesti;
19. vaatii komissiota pidättäytymään Euroopan kalatalousrahaston tuesta aluksille, jotka ovat osallisina LIS-toiminnassa;
20. pitää tervetulleena komission päätöstä ottaa käyttöön pisteisiin perustuva lupa, sillä se on jäsenvaltioille lisäväline, jolla ne voivat kartoittaa säännönvastaisuudet markkinaketjun joka vaiheessa ja määrätä tiukkoja seuraamuksia rikkomustapauksissa;
21. kehottaa komissiota vahvistamaan kalastuskumppanuutta kehitysmaiden kanssa keskittämällä huomionsa niiden seuranta- ja valvontakapasiteettiin.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
24.5.2011 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
52 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
János Áder, Elena Oana Antonescu, Kriton Arsenis, Sophie Auconie, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Sergio Berlato, Nessa Childers, Chris Davies, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Edite Estrela, Jill Evans, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Nick Griffin, Françoise Grossetête, Jolanta Emilia Hibner, Dan Jørgensen, Christa Klaß, Holger Krahmer, Jo Leinen, Corinne Lepage, Kartika Tamara Liotard, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Gilles Pargneaux, Andres Perello Rodriguez, Mario Pirillo, Vittorio Prodi, Anna Rosbach, Oreste Rossi, Dagmar Roth-Behrendt, Daciana Octavia Sârbu, Carl Schlyter, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Bogusław Sonik, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Salvatore Tatarella, Åsa Westlund, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Inés Ayala Sender, Matthias Groote, Riikka Manner, Marisa Matias, Judith A. Merkies, Michail Tremopoulos, Anna Záborská |
||||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
11.10.2011 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
20 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Josefa Andrés Barea, Antonello Antinoro, Kriton Arsenis, Alain Cadec, Jorgo Chatzimarkakis, Carmen Fraga Estévez, Pat the Cope Gallagher, Carl Haglund, Ian Hudghton, Werner Kuhn, Isabella Lövin, Gabriel Mato Adrover, Guido Milana, Maria do Céu Patrão Neves, Crescenzio Rivellini, Ulrike Rodust, Struan Stevenson, Catherine Trautmann |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Ole Christensen, Chris Davies, Ioannis A. Tsoukalas |
||||