Menettely : 2011/2109(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0368/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0368/2011

Keskustelut :

PV 16/11/2011 - 18
CRE 16/11/2011 - 18

Äänestykset :

PV 17/11/2011 - 6.1
CRE 17/11/2011 - 6.1

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0507

MIETINTÖ     
PDF 195kWORD 155k
20.10.2011
PE 467.296v03-00 A7-0368/2011

EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen

(2011/2109(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Wolfgang Kreissl-Dörfler

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen

(2011/2109(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 2002,

–   ottaa huomioon kansanmurhan estämistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen, joka tuli voimaan 12. tammikuuta 1951,

–   ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja erityisesti 19. marraskuuta 1998(1), 18. tammikuuta 2001(2), 28. helmikuuta 2002(3), 26. syyskuuta 2002(4) ja 19. toukokuuta 2010(5) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon aikaisemmat vuosittaisista ihmisoikeusraporteista antamansa päätöslauselmat, joista viimeisin on16. joulukuuta 2010 annettu päätöslauselma(6),

–   ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2003 annetun neuvoston yhteisen kannan 2003/444/YUTP Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta(7),

–   ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta(8),

–   ottaa huomioon 4. helmikuuta 2004 laaditun toimintaohjelman ja Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan päätöksen jatkotoimena 12. heinäkuuta 2011 laaditun toimintasuunnitelman,

–   ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja Euroopan unionin välisen yhteistyö- ja avunantosopimuksen(9),

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian vuodelta 2003 "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa",

–   ottaa huomioon Tukholman ohjelman 2010–2014 "Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten" (joulukuu 2009)(10) 1 ja Tukholman ohjelman täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman (huhtikuu 2010) KOM(2010)0171 lopullinen,

–   ottaa huomioon joukkotuhonnasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista vastuussa olevia henkilöitä koskevan eurooppalaisen yhteyspisteiden verkoston perustamisesta 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/494/YOS(11) sekä joukkotuhontarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkinnasta ja syytteeseenpanosta 8. toukokuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/335/YOS(12),

–   ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston Sudanista/Darfurista antaman päätöslauselman nro 1593 (2005) ja Libyasta antaman päätöslauselman nro 1970 (2011),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan

–   ottaa huomioon ulkoasioiden valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A6-0368/2011),

A. katsoo, että oikeudenmukaisuus, oikeusvaltio ja rankaisemattomuuden estäminen ovat kestävän rauhan perustekijöitä, sillä niiden avulla taataan ihmisoikeudet ja perusvapaudet;

B.  ottaa huomioon, että syyskuusta 2011 lähtien 117 valtiota on ratifioinut Rooman perussäännön, ja katsoo, että sen maailmanlaajuisen ratifioinnin olisi kuitenkin edelleen oltava ensisijainen tavoite;

C. katsoo, että luonteeltaan universaali oikeudenmukaisuus edellyttää, että sitä sovelletaan tasapuolisesti ilman poikkeuksia ja kaksinaismoraalia; katsoo, että missään ei saisi olla turvapaikkaa niille, jotka ovat syyllistyneet kansanmurhaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan, laittomiin teloituksiin, sotarikoksiin, kidutukseen, joukkoraiskauksiin tai tahdonvastaisiin katoamisiin;

D. katsoo, että oikeudenmukaisuus olisi nähtävä välttämättömänä tekijänä, jolla tuetaan rauhaa ja ponnisteluita konfliktien ratkaisemiseksi;

E.  ottaa huomioon, että ICC:n riippumattomuus ei ole ratkaisevan tärkeää pelkästään rikostuomioistuimen täyden tehokkuuden varmistamisen takia vaan myös Rooman perussäännön universaaliuden edistämisen vuoksi;

F.  ottaa huomioon, että ICC on ensimmäinen pysyvä kansainvälinen tuomiovaltaa käyttävä elin, joka voi tuomita yksilöitä kansanmurhista, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista ja joka siten vaikuttaa ratkaisevasti ihmisoikeuksien edistämiseen ja kansainväliseen oikeuteen torjumalla rankaisemattomuutta, toimimalla ratkaisevan tärkeässä ehkäisevässä roolissa ja antamalla selkeän signaalin siitä, että näistä rikoksista rankaisemattomuutta ei sallita;

G. ottaa huomioon, että "oikeudenmukaisuuden vaatimusten" puolustaminen poliittisista näkökohdista riippumatta (Rooman perussäännön 53 artikla) on rikostuomioistuimen perusperiaate; ottaa huomioon, että ICC:llä on keskeinen asema kansainvälisen oikeuden edistäjänä ja että näin se edistää turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta ja oikeusvaltion periaatteita sekä rauhan säilymistä ja kansainvälisen turvallisuuden lisääntymistä;

H. ottaa huomioon, että ICC:n toimivalta koskee rikoksia, jotka on tehty Rooman perussäännön tultua voimaan 1. heinäkuuta 2002;

I.   ottaa huomioon, että Rooman perussäännön johdanto-osan ja täydentävyysperiaatteen mukaisesti ICC toimii ainoastaan tilanteissa, joissa kansalliset tuomioistuimet eivät pysty järjestämään tai halua järjestää uskottavia oikeudenkäyntejä kotimaassaan, joten valtiojäsenillä on ensisijainen vastuu sotarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja kansanmurhan syytteeseenpanosta; katsoo, että Rooman perussäännön sopimusvaltioiden ja alueellisten organisaatioiden välinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää erityisesti tilanteissa, joissa rikostuomioistuimen toimivalta asetetaan kyseenalaiseksi;

J.   katsoo, että ICC:n "myönteisen täydentävyyden" politiikka tukee kansallisten tuomioistuinten valmiuksia tutkia sotarikoksia ja asettaa niistä syytteeseen;

K. ottaa huomioon, että tällä hetkellä ICC tekee tutkimuksia seitsemässä maassa (Uganda, Kongon demokraattinen tasavalta, Sudanin Darfurin alue, Keski-Afrikan tasavalta, Kenia, Libya ja norsunluurannikko) ja ilmoittanut julkisesti analysoivansa tietoja, jotka koskevat väitettyjä rikoksia useissa muissa tapauksissa; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on antanut kaksi tapausta rikostuomioistuimen käsiteltäväksi (Darfur ja Libya) sopimusvaltiot ovat itse antaneet kolme (Uganda, Kongon demokraattinen tasavalta ja Keski-Afrikan tasavalta) ja syyttäjä on aloittanut kahden tapauksen (Kenia ja Norsunluurannikko) käsittelyn omasta aloitteestaan;

L.  ottaa huomioon, että suurinta osaa ICC:n antamista 18 pidätysmääräyksestä ei ole pantu vielä täytäntöön, mukaan luettuina ne, jotka on annettu Joseph Konysta ja muista Herran vastarinta-armeijan johtajista Pohjois-Ugandassa, Bosco Ntagandasta Kongon demokraattisessa tasavallassa, Muhammad Harunista, Ali Muhammad Ali Abd-Al-Rahmanista ja presidentti Omar Hassan Ahmad Al-Bashirista Sudanissa sekä Muammar Mohammed Abu Minyar Gaddafista, Saif al-Islam Gaddafista ja Abdullah Al-Senussista Libyassa;

M. ottaa huomioon, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti, asianmukainen menettely ja uhrien oikeudet ovat Rooman perussäännön mukaisen järjestelmän perustavaa laatua olevia periaatteita;

N. ottaa huomioon, että rikostuomioistuimen tavoitteena on jakaa kokonaisvaltaisesti ja korjaavasti oikeutta uhreille ja kärsimään joutuneille yhteisöille myös osallistumalla, suojelemalla, antamalla oikeusapua ja tiedottamalla;

O. ottaa huomioon, että rikostuomioistuin antaa uhreille osallistumisoikeuden, jota tuetaan todistajien suojeluun liittyvin rakentein;

P.  katsoo, että rikostuomioistuimen toimivallan alainen rikosten uhrien korvausjärjestelmä tekee ICC:stä ainutlaatuisen oikeuslaitoksen kansainvälisellä tasolla;

Q. ottaa huomioon, että vuonna 2011 alkavien korvausmenettelyiden menestys riippuu rahoittajien vapaaehtoisista avustuksista sekä sakkojen perinnästä ja tuomittuja henkilöistä koskevista takavarikoista;

R.  ottaa huomioon, että rikostuomioistuinta pyydetään tällä hetkellä käsittelemään tutkimuksia, tapauksia ja alustavia selvityksiä, joiden lukumäärä kasvaa nopeasti, samalla kun jotkut Rooman perussäännön sopimusvaltiot pyrkivät säilyttämään rikostuomioistuimen talousarvion samana tai jopa leikkaamaan sitä;

S.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat olleet rikostuomioistuimen vakaita liittolaisia alusta alkaen ja tarjonneet jatkuvasti poliittista, diplomaattista, taloudellista ja logistista tukea, mukaan luettuna Rooman perussäännön yleismaailmallisuuden edistäminen ja sen loukkaamattomuuden puolustaminen, jonka tarkoituksena on suojella ja lisätä rikostuomioistuimen riippumattomuutta;

T.  katsoo, että rankaisemattomuuden torjumisessa voidaan menestyä vain, jos kaikki sopimusvaltiot tekevät täysimääräistä yhteistyötä ICC:n kanssa ja jos muut kuin sopimusvaltiot antavat myös tukensa oikeuslaitokselle;

Tarve lisätä rikostuomioistuimen tukea poliittisen ja diplomaattisen toiminnan kautta

1.  toistaa täyden tukensa ICC:lle, Rooman perussäännölle ja kansainväliselle rikosoikeudelliselle järjestelmälle, jonka päätavoite on kansanmurhien, sotarikosten ja ihmiskuntaa vastaan tehtyjen rikosten rankaisemattomuuden torjuminen;

2.  toistaa antavansa täyden tukensa syyttäjän toimistolle, syyttäjän valtuuksille käynnistää tutkimuksia omasta aloitteestaan ja uusien tutkimusten aloittamisessa saavutetulle edistykselle;

3.  kehottaa Rooman perussäännön sopimusvaltioita ja muita kuin sopimusvaltioita pidättymään poliittisen painostuksen harjoittamisesta rikostuomioistuinta vastaan, jotta sen puolueettomuus säilytetään ja taataan sekä sallitaan lakiin eikä poliittisiin näkökohtiin perustuvan oikeuden toteutuminen;

4.  korostaa yleismaailmallisuuden periaatteen merkitystä ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, EU:n jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan tarmokkaita toimiaan Rooman perussäännön ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen etuoikeuksia ja immuniteettia koskevan sopimuksen yleiseksi ratifioimiseksi ja sen edellyttämän kansallisen täytäntöönpanolainsäädännön laatimiseksi;

5.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU ja useimmat sen jäsenvaltioista antoivat erityisiä lupauksia Kampalan konferenssissa, ja suosittelee, että nämä lupaukset täytetään ajoissa ja niistä raportoidaan seuraavassa sopimusvaltioiden kokouksessa, joka on määrä pitää 12.–21. joulukuuta 2011 New Yorkissa;

6.  pitää myönteisinä Rooman perussääntöön tehtyjä muutoksia, jotka koskevat myös hyökkäysrikosta, ja kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan ne ja sisällyttämään ne kansalliseen lainsäädäntöönsä;

7.  suhtautuu myönteisesti siihen, että ICC:tä koskeva EU:n yhteinen kanta on tarkistettu 21. maaliskuuta 2011 hyväksytyllä päätöksellä; panee merkille, että uudessa päätöksessä otetaan huomioon rikostuomioistuimen kohtaamat haasteet ja korostaa, että päätös muodostaa hyvän perustan sille, että EU ja sen jäsenvaltiot auttavat rikostuomioistuinta niistä selviytymiseksi;

8.  suhtautuu myönteisesti ICC:tä koskevan päätöksen jatkotoimena 12. heinäkuuta 2011 hyväksyttyyn EU:n tarkistettuun toimintasuunnitelmaan, jossa esitellään tehokkaita ja konkreettisia toimia, joita EU:n on toteutettava lisätäkseen tulevaa tukeaan rikostuomioistuimelle, ja kannustaa neuvoston puheenjohtajavaltiota yhdessä komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden kanssa ottamaan toimintasuunnitelman täytäntöönpanon yhdeksi painopistealueeksi;

9.  korostaa, että ripeä ja täysipainoinen yhteistyö sopimusvaltioiden, EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina, ja rikostuomioistuimen välillä on edelleen olennaisen tärkeä kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän tehokkuudelle ja menestykselle;

10. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan kaikkia rikostuomioistuimen pyyntöjä, jotka koskevat oikea-aikaisen avun antamista ja yhteistyön tekemistä, jotta varmistetaan muun muassa vireillä olevien pidätysmääräysten täytäntöönpano ja tietojen toimittaminen, mukaan luettuina pyynnöt, joiden tarkoituksena on auttaa epäiltyjen varojen jäljittämisessä, jäädyttämisessä ja takavarikoinnissa;

11. vaatii kaikkia EU:n jäsenvaltioita panemaan täytäntöön yhteistyötä koskevan kansallisen lainsäädännön ja allekirjoittamaan puitesopimukset ICC:n kanssa, jotta tuettaisiin yhteistyötä tuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanossa ja tutkimusasioissa, todistusaineiston keruussa, todistajien löytämisessä, suojelussa ja siirtämisessä, ja syytettyjen henkilöiden pidätettynä pitämisessä, luovuttamisessa, vastaanottamisessa kun heidät vapautetaan takuita vastaan, ja tuomittujen henkilöiden vangitsemisessa; kehottaa jäsenvaltioita tekemään keskinäistä yhteistyötä poliisin, oikeuslaitoksen ja muiden asiaankuuluvien mekanismien puitteissa asianmukaisen tuen varmistamiseksi ICC:lle;

12. kehottaa EU:n jäsenvaltioita muuttamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklaa niin, että ICC:n toimivaltaan kuuluvat rikokset lisätään luetteloon rikoksista, jotka kuuluvat EU:n toimivaltaan; kehottaa lisäksi EU:n jäsenvaltioita siirtämään EU:lle toimivallan ICC:n syytteeseen asettamien henkilöiden varojen jäljittämisen ja takavarikoinnin alalla siitä huolimatta, että ICC on aloittanut oikeudellisen menettelyn; kehottaa EU:n jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tärkeiden tietojen vaihtamisessa varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien toimistojen sekä Camden Asset Recovery Inter-Agency Network -verkoston kanssa;

13. kehottaa EU:n jäsenvaltioita sisällyttämään täysimääräisesti Rooman perussäännön määräykset ja rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen kansalliseen lainsäädäntöönsä;

14. pitää myönteisenä sitä, että Kampalan tarkistuskonferenssissa Rooman perussääntöön tehtiin muutoksia, jotka koskevat hyökkäysrikosta, ja kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan ne ja sisällyttämään ne kansalliseen lainsäädäntöönsä; suosittelee, että Rooman perussäännön universaaliuden turvaamiseksi ja vahvistamiseksi yhteisellä sopimuksella pyritään saamaan aikaan asiaankuuluvia rikoksia koskeva entistä täsmällisempi määritelmä hyökkäysrikoksesta kansainvälisen oikeuden loukkauksena;

15. toteaa, että Kampalan konferenssin tulosten mukaan rikostuomioistuin pystyisi käyttämään hyökkäysrikosta koskevaa toimivaltaansa vasta vuoden 2017 tammikuun jälkeen, kun sopimusvaltioiden on määrä tehdä päätös tämän toimivallan aktivoimisesta;

16. suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkut EU:n jäsenvaltiot ovat torjuneet rankaisemattomuutta pahimmista ihmiskunnan tuntemista rikoksista soveltamalla yleismaailmallista tuomiovaltaa; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita tekemään samoin; kehottaa jatkuvasti vahvistamaan sotarikoksia, ihmisyyteen kohdistuvia rikoksia ja kansanmurhia käsittelevän EU:n yhteyspisteiden verkoston roolia, jolla helpotettaisiin EU:n lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä nostettaessa syytteitä vakavista rikoksista;

17.  korostaa kansainvälisten rikostuomioistuinten perustavaa laatua olevaa roolia rankaisemattomuuden torjumisessa sekä lapsisotilaiden käyttöön ja värväämiseen liittyvien kansainvälisen oikeuden huomattavien loukkausten käsittelemisessä; vastustaa jyrkästi alle kahdeksantoistavuotiaiden ottamista tai rekrytoimista asevoimiin tai heidän käyttämistään millään tavalla sotatoimissa; korostaa näiden lasten ja nuorten oikeutta rauhalliseen lapsuuteen, koulutukseen, fyysiseen koskemattomuuteen, turvallisuuteen ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen;

18. kehottaa ottamaan käyttöön sellaisia toimintapolitiikkoja ja mekanismeja, jotka takaavat, että uhrien osallistumisella Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaan on todellisia vaikutuksia sekä lisäämään psykologista, lääketieteellistä ja lainopillista neuvontaa ja parantamaan uhrien mahdollisuuksia osallistua todistajansuojeluohjelmiin; korostaa konfliktialueilla tapahtuvan seksuaalisen väkivallan tiedostamisen lisäämistä lainsäädännöllisten ohjelmien avulla sekä dokumentoimalla aseellisten konfliktien yhteydessä tapahtuvat sukupuoleen liittyvät rikokset ja antamalla koulutusta asianajajille, tuomareille ja aktivisteille Rooman perussäännön ja kansainvälisten oikeuskäytäntöjen soveltamisessa naisiin ja lapsiin kohdistuvissa sukupuoleen liittyvissä rikoksissa;

19. kehottaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että käytettävissä on koulutusohjelmia, jotka on tarkoitettu poliisin tutkijoille, syyttäjille, tuomareille ja armeijan upseereille mutta joita ei ole rajoitettu heihin ja joissa keskitytään ensinnäkin Rooman perussäännön määräyksiin ja asiaa koskevaan kansainväliseen lainsäädäntöön sekä toiseksi näiden periaatteita koskevien rikosten selvittämiseen, tutkimiseen ja niistä syyttämiseen;

20. panee merkille Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja Euroopan unionin välisen sopimuksen yhteistyöstä ja avunannosta; pyytää EU:n jäsenvaltioita noudattamaan yleismaailmallista tuomiovaltaa rankaisemattomuuden torjumisessa ja ihmisyyttä vastaan tehdyissä rikoksissa ja palauttaa mieliin sen merkityksen kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän tehokkuudelle ja menestykselle;

21. kannustaa voimakkaasti EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään kaikkia diplomatian keinoja ja välineitä edistääkseen toimivaa yhteistyötä ICC:n kanssa erityisesti vireillä olevien pidätysmääräysten täytäntöönpanemiseksi;

22. kannustaa voimakkaasti EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon avulla käyttöön syyttäjäviranomaisen käyttämät, nykyisiin YK:n ja ICC:n ohjeisiin perustuvat tiukat sisäiset ohjeet, joissa esitetään käytännesäännöt EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten ja ICC:n etsintäkuuluttamien henkilöiden välistä yhteydenpitoa varten erityisesti silloin, kun viimeksi mainitut ovat edelleen virallisessa asemassa, heidän tehtävästään riippumatta ja huolimatta siitä, ovatko he Rooman perussäännön sopimusvaltioiden tai muiden valtioiden kansalaisia;

23. pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita siinä tapauksessa, että kumppanimaa esittää kutsun henkilölle, josta ICC on antanut pidätysmääräyksen, tai ilmaissut haluavansa tällaisen henkilön vierailevan alueellaan, välittömästi painostamaan voimakkaasti kyseistä maata, jotta se joko pidättää henkilön tai avustaa pidätysoperaatiossa tai ainakin estää tällaisen henkilön matkustamisen; ottaa huomioon, että viime aikoina tällaisia kutsuja ovat esittäneet Sudanin presidentille Omar al-Bashirille muiden muassa Tšad, Kiina, Djibouti, Kenia ja Malesia;

24. antaa tunnustusta ICC:n syyttäjän äskettäin tekemälle päätökselle antaa eversti Gaddafista, hänen pojastaan Saif al-Islamista ja tiedustelupäällikkö Abdullah al-Sanoussista pidätysmääräykset, jotka liittyvät ihmisyyttä vastaan tehtyihin väitettyihin rikoksiin siitä lähtien, kun kansannousu maassa alkoi; korostaa, että heidän menestyksellinen kiinniottamisensa ja myöhempi oikeudenkäynti ICC:ssä edistävät merkittävästi rankaisemattomuuden torjumista alueella;

25. tuomitsee jyrkästi sen, että ICC:n sopimusvaltiot kuten Tšad, Djibouti ja Kenia ovat äskettäin toivottaneet Sudanin presidentti Al-Bashirin tervetulleeksi alueelleen eivätkä ole pidättäneet häntä tai luovuttaneet häntä rikostuomioistuimelle huolimatta siitä, että Rooman perussäännön mukaan niiden selkeä oikeudellinen velvoite on pidättää ja luovuttaa hänet;

26. korostaa, että on tärkeää, että EU toimii ponnekkaasti tällaisten yhteistyöstä kieltäytymiseen liittyvien tapausten ennakoimiseksi, estämiseksi tai tuomitsemiseksi; toistaa, että EU:n (ja jäsenvaltioiden) on laadittava konkreettisia ja vakiomuotoisia toimia koskevat sisäiset säännöt, joiden avulla niiden on mahdollista vastata oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti tilanteisiin, joissa yhteistyötä rikostuomioistuimen kanssa ei tehdä, ja koordinoidaan tarvittaessa muiden asianomaisten toimielinten mekanismeja, sopimusvaltioiden kokous mukaan luettuna;

27. panee merkille, että Afrikan valtioilla on ollut merkittävä rooli ICC:n luomisessa, ja pitää niiden tukea ja tiivistä yhteistyötä rikostuomioistuimen kannalta välttämättömänä;

28. kehottaa ICC:n Rooman perussäännön osapuolina olevia afrikkalaisia sopimusvaltioita täyttämään perussäännön mukaiset velvoitteensa ja tukemaan Afrikan unionin perustamisasiakirjan mukaisesti aktiivisesti toimia saattaa maailman pahimmat rikoksentekijät vastuuseen ilmaisemalla Afrikan unionin kokouksissa voimakasta tukea rikostuomioistuimelle, ja vaatii Afrikan unionia katkaisemaan rankaisemattomuuden kierteen kaikkein vakavimmista rikoksista ja avustamaan hirmutöiden uhreja; ilmaisee tukensa rikostuomioistuimen pyynnölle perustaa Afrikan unionin kanssa toimisto Addis Abebaan;

29. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sisällyttämään ICC:n työn ja Rooman perussäännön määräykset oikeusvaltion lujittamista koskeviin kehittämisohjelmiinsa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimittamaan tarvittavaa teknistä, logistista ja taloudellista tukea ja asiantuntemusta kehitysmaille, joiden resurssit lainsäädäntönsä mukauttamiseksi Rooman perussäännön periaatteita vastaavaksi ja yhteistyön tekemiseksi ICC:n kanssa ovat rajalliset, riippumatta siitä, ovatko ne ratifioineet perussäännön vai eivät; kehottaa lisäksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan kehitysmaiden poliisille, oikeuslaitokselle, armeijalle ja hallintoviranomaisille tarkoitettuja koulutusohjelmia, joiden avulla niille esitellään Rooman perussäännön määräyksiä;

30. kannustaa seuraavaa AKT:n ja EU:n yhteistä parlamentaarista edustajakokousta keskustelemaan rankaisemattomuuden torjunnasta kansainvälisessä kehitysyhteistyössä ja asiaa koskevassa poliittisessa vuoropuhelussa, kuten useissa päätöslauselmissa ja tarkistetun Cotonoun sopimuksen 11 artiklan 6 kohdassa todetaan, tavoitteena rankaisemattomuuden torjunnan sisällyttäminen olemassa oleviin kehitysyhteistyöohjelmiin ja -toimiin ja oikeusvaltion periaatteen lujittaminen niissä;

31. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintoa soveltamaan järjestelmällisesti ja kohdennetusti niiden käyttämiä diplomaattisia välineitä ICC:n tuen lisäämiseksi ja Rooman perussäännön ratifioinnin ja täytäntöönpanon edistämiseksi entisestään; ottaa huomioon, että näihin välineisiin sisältyvät viralliset yhteydenotot, poliittiset kannanotot, lausunnot ja ICC-lausekkeet kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa sekä poliittiset ja ihmisoikeuksia käsittelevät vuoropuhelut; katsoo, että olisi toteutettava toimenpiteitä tulosten arvioinnin perusteella;

32. korostaa, että ICC:n on laajennettava toiminta-alaansa aseellisten konfliktien ulkopuolelle ja tutkittava entistä aktiivisemmin ihmisoikeuksiin liittyviä hätätilanteita, jotka kohoavat ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten tasolle ja joissa kansalliset viranomaiset ovat selvästi haluttomia tutkimaan, syyttämään ja rankaisemaan väitettyjä rikoksentekijöitä;

33. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EU:n jäsenvaltioita aloittamaan diplomaattiset toimet, joiden mukaisesti YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä kehotetaan esittämään ICC:lle pyyntöjä tutkintojen aloittamiseksi tapauksissa, joissa muiden kuin perussäännön jäsenvaltioiden viranomaiset ovat väitetysti sekaantuneet ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin mutta ovat edelleen rankaisematta, mukaan luettuina Iranin, Syyrian, Bahrainin ja Jemenin tapaukset;

34. tunnustaa EU:n roolin edistettäessä Rooman perussäännön sekä rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen maailmanlaajuista ratifiointia ja suhtautuu myönteisesti siihen, että äskettäin Tunisia, Filippiinit, Malediivit, Grenada, Moldova, Saint Lucia ja Seychellit liittyivät Rooman perussääntöön tai ratifioivat sen, minkä johdosta sopimusvaltioiden kokonaismäärä nousi 118:een; kehottaa entistä useampaa Aasian, Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Saharan eteläpuolisen Afrikan maita liittymään Rooman perussäännön osapuoliksi;

35. kehottaa, että EU ja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallinto edistävät edelleen Rooman perussäännön ja rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen universaalisuutta ja rankaisemattomuuden torjumista sekä rikostuomioistuimen kunnioittamista, sen kanssa tehtävää yhteistyötä ja sen avustamista EU:n kolmansia maita koskevien suhteiden ja myös Cotonoun sopimuksen puitteissa sekä EU:n ja alueellisten organisaatioiden, kuten Afrikan unionin, Arabiliiton, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) ja Kaakkois-Aasian maiden järjestön (ASEAN), välisissä vuoropuheluissa; korostaa myös, että on tärkeää, että rikostuomioistuin edistää Rooman perussäännön ratifioimista ja noudattamista EU:n ja kolmansien maiden kanssa käymissä kahdenvälisissä keskusteluissa ihmisoikeuksista;

36. kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa sisällyttämään entistä järjestelmällisemmin ICC-lausekkeen neuvotteluvaltuuksiin ja kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin;

37. kehottaa EU:n johtajia pyytämään kaikilta valtioilta, joista ei ole vielä tullut Rooman perussäännön osapuolia, liittymistä sopimuspuolina Rooman perussääntöön ja taivuttelemaan niitä liittymään sopimusvaltioiksi ja näin tehdessään kohdistamaan painostuksen erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston pysyviin jäseniin ja vaihtuviin jäseniin;

38. suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltojen osallistumiseen tarkkailijana ICC:n Rooman perussäännön sopimusvaltioiden kokoukseen ja ilmaisee toiveensa, että siitä tulee pian sopimusvaltio;

39. pitää tervetulleena Tunisian äskettäistä liittymistä Rooman perussääntöön ja toivoo, että tämä on muille Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maille myönteinen signaali tehdä samoin; suhtautuu lisäksi myönteisesti siihen, että Filippiinit on äskettäin ratifioinut Rooman perussäännön ja lisännyt Aasian maiden lukumäärää rikostuomioistuimen järjestelmässä, mikä antaa merkittävän signaalin ICC:n aasialaisten jäsenten lukumäärän lisääntymisestä, sekä siihen, että Malediivit äskettäin ratifioivat Rooman perussäännön, ja Kap Verden kansalliskokouksen äskettäiseen lakiehdotukseen, joka valtuuttaa ratifioimaan Rooman perussäännön, ja toivoo, että maan hallitus menettelee viivyttelemättä sen mukaisesti; toivoo, että kaikki Latinalaisen Amerikan maat liittyvät ICC:hen;

40. kehottaa Turkkia, joka on ainoa EU:n virallinen ehdokasvaltio, joka ei ole vielä tehnyt näin, liittymään sopimusvaltiona Rooman perussääntöön sekä rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehtyyn sopimukseen mahdollisimman pian, ja korostaa, että kaikkien tulevien ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden sekä Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) kumppanimaiden on tehtävä samoin;

41. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan kolmansien maiden valmiuksia ja poliittista tahtoa – erityisesti maiden, joiden tapauksia Kansainvälinen rikostuomioistuin parhaillaan käsittelee tai alustavasti tutkii – käynnistääkseen kansallisia menettelyjä, jotka koskevat kansanmurhia, sotarikoksia ja rikoksia ihmiskuntaa vastaan; kehottaa tähän liittyen EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan uudistusprosesseja ja kansallisten valmiuksien kehittämiseen tähtääviä pyrkimyksiä, joilla vahvistetaan riippumatonta oikeuslaitosta, lainvalvontaa ja vankeinhoitojärjestelmää kaikissa maissa, joihin väitetyt vakavat kansainväliset rikokset suoranaisesti vaikuttavat;

42. korostaa, että tuomioistuimen täydentävyysperiaatteen tehokkuus riippuu sopimusvaltioiden ensisijaisesta velvoitteesta tutkia sotarikoksia, kansanmurhia ja rikoksia ihmiskuntaa vastaan ja asettaa niistä syytteeseen; ilmaisee huolensa siitä, että kaikilla EU:n jäsenvaltioilla ei ole lainsäädäntöä, jossa nämä rikokset määritellään kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja joiden osalta niiden tuomioistuimet voivat käyttää toimivaltaa;

43. kehottaa niitä valtioita, jotka eivät vielä ole antaneet täysimääräisiä ja vaikuttavia täytäntöönpanosäännöksiä avoimesti kansalaisyhteiskuntaa kuullen, antamaan niitä, ja antamaan kansallisten oikeusviranomaisten käyttöön tarvittavat välineet tutkia näitä rikoksia ja asettaa niistä syytteeseen;

44. toteaa uudelleen, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on lisättävä diplomaattisia toimiaan Rooman perussääntöön kuulumattomien osapuolten ja alueellisten organisaatioiden (esimerkiksi AU, ASEAN ja Arabiliitto) parissa edistääkseen entistä parempaa ymmärtämystä siitä, mitä ovat ICC:n tehtävät, toisin sanoen sotarikoksiin, rikoksiin ihmiskuntaa vastaan ja kansanmurhaan syyllistyneiden etsiminen myös asiaa koskevaa erityistä tiedotusstrategiaa kehittämällä, sekä hankkiakseen tukea tuomioistuimelle ja sen valtuuksille etenkin YK:n eri foorumeilla, kuten turvallisuusneuvostossa;

45. vahvistaa, että EU:n jäsenvaltioiden diplomaattisella tuella ICC:n toimivaltuuksille ja sen toiminnalle YK:n foorumeilla, YK:n yleiskokous ja YK:n turvallisuusneuvosto mukaan luettuna, on ratkaisevan tärkeä rooli;

46. korostaa tarvetta jatkaa diplomaattisia ponnisteluita, joilla YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä rohkaistaan varmistamaan se, että tapaukset lähetetään oikeaan aikaan käsiteltäväksi Rooman perussäännön 13 artiklan b kohdan mukaisesti, mistä viimeisimpänä osoituksena on YK:n turvallisuusneuvoston yksimielinen päätös lähettää Libyaa koskeva tilanne käsiteltäväksi ICC:hen; ilmaisee myös toiveenaan, että YK:n turvallisuusneuvosto pidättäytyy lykkäämästä rikostuomioistuimen tutkimuksia tai syytetoimia Rooman perussäännön 16 artiklan mukaisesti;

47. kehottaa YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä ja YK:n yleiskokouksen jäseniä etsimään asianmukaisia ratkaisuja ja keinoja siihen, miten YK voi myöntää rikostuomioistuimelle rahoitusta, jolla katetaan kustannukset, jotka johtuvat tutkimusten ja syytetoimien aloittamisesta YK:n turvallisuusneuvoston tarkoittamissa tilanteissa Rooman perussäännön 115 artiklan mukaisesti;

48. kehottaa EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että koordinointi ja yhteistyö ICC:n kanssa sisällytetään EU:n erityisedustajien toimivaltuuksiin; kehottaa korkeaa edustajaa nimittämään kansainvälistä oikeutta käsittelevän EU:n erityisedustajan, jonka tehtävänä on edistää, valtavirtaistaa ja edustaa EU:n sitoutumista rankaisemattomuuden torjuntaan ja ICC:hen EU:n ulkopolitiikassa;

49. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että ICC sisällytetään kaikkiin EU:n ulkopolitiikan painopistealueisiin ottamalla järjestelmällisesti huomioon rankaisemattomuuden torjumisen ja täydentävyyden periaate kehitysavun ja oikeusvaltion tuen laajemmassa yhteydessä, ja kannustamaan eteläisen Välimeren siirtymävaiheessa olevia maita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Rooman perussäännön;

50. toteaa, että EU:n olisi varmistettava, että Euroopan ulkosuhdehallinnolla on tarvittava asiantuntemus ja korkean tason valmiudet tehdä ICC:stä todellinen painopistealue; suosittelee, että Euroopan ulkosuhdehallinto varmistaa riittävän henkilöstömäärän Brysselissä ja virkamiesten valtuuskunnissa, joiden tehtävänä on käsitellä kansainväliseen oikeuteen liittyviä kysymyksiä, ja että Euroopan ulkosuhdehallinto ja Euroopan komissio edelleen kehittävät kansainvälistä oikeutta ja ICC-kysymyksiä koskevaa henkilöstökoulutusta perustamalla ICC:n kanssa henkilöstövaihto-ohjelman keskinäisen institutionaalisen tiedon lisäämiseksi ja lisäyhteistyön helpottamiseksi;

51. pyytää kaikkia Kansainvälisen rikostuomioistuimen sopimusvaltioita, EU:ta sekä Kansainvälistä rikostuomioistuinta, myös syyttäjän toimistoa, tekemään kaikkensa, jotta ihmisyyttä vastaan tehtyihin seksuaalirikoksiin syyllistyneet saadaan oikeuden eteen rangaistaviksi, sillä tämä ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten erityisluokka kuuluu rikostuomioistuimen asialliseen toimivaltaan (Rooman perussäännön 7 artiklan mukaisesti) ja siihen luetaan raiskaus, seksuaalinen orjuus, pakkoprostituutio, pakkoraskaus, pakkosterilisaatio tai muu yhtä törkeä seksuaalisen väkivallan muoto sekä sukupuoleen perustuva vaino; panee merkille, että tällaiset seksuaalirikokset ovat erityisen halveksittavia, koska niitä tehdään usein laajamittaisesti, ne ovat sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan (Rooman perussäännön 8 artikla) ja ne kohdistuvat haavoittuvimpiin ryhmiin – naiset, lapset ja siviilit – maissa, joita konfliktit ja/tai elintarvikepula tai nälänhätä ovat jo heikentäneet;

52. kehottaa EU:n jäsenvaltioita valitsemaan tulevissa kuuden uuden tuomarin ja uuden syyttäjän vaaleissa, jotka on määrä pitää sopimusvaltioiden kokouksen istunnossa joulukuussa 2011, pätevimmät ehdokkaat oikeudenmukaisen ja avoimen, ansioihin perustuvan prosessin kautta ja varmistamaan sekä maantieteellisen että sukupuolten välisen tasapainon ja kehottaa alueiden valtioita, jotka hyötyvät äänestystä koskevista vähimmäisvaatimuksista (kuten Latinalaisen Amerikan ja Karibian maat (GRULAC)), käyttämään tätä hyödyksi ja nimeämään riittävästi ehdokkaita ja varmistamaan näin tasapainoisen alueellisen edustuksen tuomioistuimessa; huomauttaa, että uuden syyttäjän valinta äärimmäisen tärkeätä rikostuomioistuimen tehokkuudelle ja legitiimiydelle, ja antaa arvoa sopimusvaltioiden kokouksen puheenjohtajiston perustaman toimeenpanokomitean työlle;

53. suhtautuu myönteisesti ehdotuksiin siitä, että perustetaan neuvoa-antava komitea, joka ottaa vastaan ja tarkistaa kaikki uusien tuomareiden nimitykset Rooman peruskirjan 36 artiklan 4c kohdan mukaisesti ja että perustetaan ICC:n syyttäjän valinnasta vastaava komitea, ja katsoo, että poliittiset näkökohdan eivät saisi vaikuttaa valintakomitean työhön;

Rikostuomioistuimen taloudellisen ja logistisen avustamisen varmistaminen

54. suhtautuu myönteisesti ICC:lle tähän mennessä annettuun EU:n ja yksittäisten jäsenvaltioiden taloudelliseen ja logistiseen tukeen ja suosittelee, että nykyisiä tukimuotoja jatketaan joko sopimusvaltioiden osuuksista rahoitetun tavanomaisen talousarvion kautta tai EU:n rahoittaman Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) kautta erityisesti seuraavilla aloilla: tukitoimet uhrien ja kärsineiden yhteisöjen auttamiseksi, oikeudellinen edustus, todistajien siirtäminen, uhrien ja todistajien osallistuminen ja suojelu erityisenä huomion kohteena naisten ja nuorten uhrien ja lapsiuhrien tarpeet sekä tuen myöntäminen siten, että rikostuomioistuimen on mahdollista tyydyttää kiireelliset operatiiviset tarpeet, jotka johtuvat uusista tutkimuksista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan rikostuomioistuimen ponnisteluja, jotta se voi tehostaa läsnäoloaan paikan päällä ottaen huomioon, että ICC:n näkyvä läsnäolo paikan päällä on ratkaiseva, jotta edistetään sen toimia koskevaa ymmärtämystä ja tukea, annetaan tuomioistuimen tuomiovallan piiriin kuuluvien rikosten yhteydessä kärsimään joutuneille yhteisöille mahdollisuus osallistua ja autetaan niitä; ilmaisee huolestuneisuutensa sen johdosta, että resurssipula on esteenä tuomioistuimen tehokkaalle toiminnalle;

55. korostaa Rooman perussäännön mukaisen järjestelmän vaikutusta rikostuomioistuimen toimivaltaan kuuluvien rikosten uhreihin sekä niiden kohteena oleviin henkilöihin ja yhteisöihin; pitää rikostuomioistuimen tukitoimia ratkaisevina edistettäessä ymmärtämystä ja tuettaessa sen valtuuksia, hallittaessa odotuksia ja tehtäessä mahdolliseksi se, että uhrit ja kärsimään joutuneet yhteisöt ymmärtävät kansainvälistä rikosoikeusprosessia ja rikostuomioistuimen työtä;

56. suosittelee, että EU:n jäsenvaltiot jatkavaa riittävää rahoitusta ICC Trust Fund for Victims -säätiölle (täydentääkseen mahdollisia tulevia korvausmaksuja ja suorittaakseen samalla nykyiset avustustehtävänsä) ja tukevat juuri perustettua ICC:n erityisrahastoa siirtoja varten ja rikostuomioistuimen toimipaikassa Haagissa pidätettyinä olevien perheenjäsenten vierailua varten perustettua rahastoa ja oikeusapuohjelmaa, sekä kustannuksia, jotka liittyvät ICC:n läsnäolon ylläpitoon ja lisäämiseen;

57. tukee voimakkaasti ICC:n pyrkimyksiä lisätä ja vahvistaa läsnäoloaan paikan päällä, koska tämä on olennaisen tärkeää parannettaessa ICC:n valmiuksia suorittaa tehtävänsä, mukaan luettuina tutkimuksen, uhrien ja kärsimään joutuneiden yhteisöjen tukeminen, todistajien suojelu ja uhrien osallistumis- ja korvausoikeuksien helpottaminen, ja katsoo lisäksi, että se on tärkeä tekijä tehostettaessa rikostuomioistuimen vaikutusta ja sen kykyä jättää vahva ja myönteinen perintö;

58. kannustaa EU:ta varmistamaan riittävän ja vakaan rahoituksen kansalaisyhteiskunnan toimijoille, jotka työskentelevät ICC:hen liittyvien kysymysten parissa Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen puitteissa, ja rohkaisee EU:n jäsenvaltioita ja nykyisiä eurooppalaisia säätiöitä jatkamaan tukeaan tällaisille toimijoille;

59. kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa aloittamaan EU:n nykyisten rahoitusvälineiden, erityisesti Euroopan kehitysrahaston (EKR), tarkistamiseen liittyvät keskustelut, jotta voidaan tarkastella, miten niillä voitaisiin entisestään edistää täydentävien toimien tukemista edunsaajamaissa, jotta tehostetaan rankaisemattomuuden torjumista näissä maissa;

60. antaa komissiolle tunnustusta sen nykyisistä toimista siksi, että se on laatinut täydentävyyttä käsittelevät EU:n ohjeet (EU Complementarity Toolkit), joilla pyritään kehittämään kansallisia valmiuksia väitettyjä kansainvälisiä rikoksia koskevien tutkinta- ja syytetoimien osalta, ja kehottaa komissiota varmistamaan ohjeiden täytäntöönpanon, jotta täydentävyyteen liittyvät toimet sisällytetään avustusohjelmiin ja saadaan aikaan entistä suurempi johdonmukaisuus EU:n eri välineiden keskuudessa;

61. kehottaa ICC:n sopimusvaltiota edistämään yhteisiä toimia, joilla tehostetaan vakavimpia rikoksia kuten sotarikoksia, rikoksia ihmiskuntaa vastaan ja kansanmurhaa koskevia kansallisen tason oikeudenkäyntejä;

62. suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen järjestää huhtikuussa 2011 Pretoriassa eurooppalaiselle ja afrikkalaiselle kansalaisyhteiskunnalle seminaari, jossa keskustellaan kansainvälisestä oikeudesta, panee merkille kyseisen kokouksen suositukset ja kehottaa komissiota jatkamaan tällaisten tilaisuuksien tukemista;

63. palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentti oli varhaisvaiheessa yksi rikostuomioistuimen äänekkäimmistä kannattajista, ja huomauttaa, että sillä on tärkeä rooli EU:n toiminnan valvojana tässä asiassa; kehottaa sisällyttämään Euroopan parlamentin vuosittaiseen ihmisoikeusraporttiin rankaisemattomuuden torjumista ja ICC:tä käsittelevän osion ja ehdottaa lisäksi, että Euroopan parlamentti ottaa entistä aloitteellisemman roolin edistämällä yleisemmin rankaisemattomuuden torjumista ja ICC:tä kaikissa EU:n politiikoissa ja toimielimissä, kaikkien valiokuntien, ryhmien ja kolmansia maita koskevien valtuuskuntien toiminta mukaan luettuina;

64. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EYVL C 379, 7.12.1998, s. 265.

(2)

EYVL C 262, 18.9.2001, s. 262.

(3)

EYVL C 293 E, 28.11.2002, s. 88.

(4)

EUVL C 273 E, 14.11.2003, s. 291.

(5)

EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 78.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0489.

(7)

EUVL L 150, 18.6.2003, s. 67.

(8)

EUVL L 76, 22.3.2011, s. 56.

(9)

EUVL L 115, 28.4.2006, s. 50.

(10)

EUVL C 115, 4.5.2010, s. 4.

(11)

EUVL L 167, 26.6.2002, s. 1.

(12)

EUVL L 118, 14.5.2003, s. 12.


PERUSTELUT

Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC), jonka toiminta alkoi 1. heinäkuuta 2002 Rooman perussäännön voimaantulopäivänä, on alusta alkaen pannut menestyksekkäästi täytäntöön ainutlaatuiset yleiset toimivaltuutensa, joihin kuuluu sotarikoksiin, ihmiskuntaa vastaan tehtyihin rikoksiin ja kansanmurhaan syyllistyneiden henkilöiden etsiminen. Soveltaen "täydentävyyden" periaatetta, jonka mukaan rikostuomioistuin ryhtyisi toimiin vain, jos asianomaiset kansalliset tuomioistuimet eivät pysty tai halua toimia, rikostuomioistuin alkoi tutkia tilannetta Ugandassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Darfurissa (Sudan), Keski-Afrikan tasavallassa, Keniassa, Libyassa ja Norsunluurannikolla.

Toimistaan, ammattimaisuudestaan ja työlleen omistautumisesta huolimatta ICC on tällä hetkellä kriittisessä tilanteessa johtuen poliittisista ja taloudellisista olosuhteista, joihin se ei voi vaikuttaa. Se on enenevässä määrin joutunut kohtuuttomien, poliittisin motiivein tehtyjen hyökkäysten kohteeksi, sen pidätysmääräykset jätetään usein huomiotta ja sen nykyinen talousarvio ei vastaa sen tarpeita. Koska EU on ollut ICC:n vakaa tukija, tämän mietinnön tarkoituksena on arvioida, miten unioni voisi auttaa vielä enemmän rikostuomioistuinta vastaamaan haasteisiin ja voittamaan sen kohtaamat, luonteeltaan poliittiset ja taloudelliset vaikeudet.

EU on alusta alkaen tukenut ICC:tä erinäisin poliittisin, diplomaattisin, taloudellisin ja logistisin toimin samalla kun se on auttanut lisäämän Rooman perussäännön universaalisuutta ja yhtenäisyyttä ja edistänyt rikostuomioistuimen riippumattomuutta ja toiminnan tehokkuutta.

Rikostuomioistuin on puolestaan tähän mennessä aloittanut tutkimukset Kongon demokraattisessa tasavallassa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Ugandassa juuri näiden maiden erityisestä pyynnöstä (valtion vireillepano). Lisäksi YK:n turvallisuusneuvosto on antanut rikostuomioistuimen käsiteltäväksi sekä Sudanin/Darfurin että Libyan tilanteen. Kummassakin tapauksessa on annettu pidätysmääräykset istuvista valtionpäämiehistä ja korkeista virkamiehistä, toisin sanoen Sudanin presidentistä Omar Hassan Ahmad Al Bashirista ja Libyan johtajasta Muammar Gaddafista. Lisäksi II esitutkintajaosto valtuutti ICC:n syyttäjän aloittamaan tutkimukset Keniassa (Tämä oli ensimmäinen kerta, kun syyttäjä käytti valtuuksiaan omasta aloitteestaan (proprio motu) käynnistääkseen tutkimuksen ilman, että se olisi ensin saanut vireillepanomääräyksen hallituksista tai YK:n turvallisuusneuvostolta.) ja sittemmin myös Norsunluurannikolla. Rikostuomioistuin on asettanut syytteeseen sekä hallituksen virkamiehiä että kapinallisjohtajia ja osoittanut, että oikeuden ulottuvuus on tasapuolista. ICC:n syyttäjä on myös ilmoittanut tutkivansa ainakin yhdeksää tilannetta neljällä mantereella, Afganistan, Kolumbia, Georgia, Guinea, Honduras, Korean tasavalta, Nigeria ja Palestiina mukaan luettuina.

Samalla kun rikostuomioistuimen vaikutusala ja pelotevaikutus laajenevat entisestään, se kohtaa myös lisää erilaisia haasteita sekä poliittis- ja rahoitusluonteisia vaikeuksia. Poliittisesti se joutuu vihamielisten valtioiden ja johtajien kohtuuttomien hyökkäysten kohteeksi. Vaikka tällainen kritiikki ei myönnä sitä tosiasiaa, että joko asianomaiset sopimusvaltiot itse tai muussa tapauksessa YK:n turvallisuusneuvosto ovat lähettäneet suurimman osan tapauksista rikostuomioistuimen käsiteltäväksi, se vahingoittaa rikostuomioistuimen asemaa vaikuttamalla kielteisesti julkisiin käsityksiin ja yleiseen yhteistyön tasoon.

Mitä tulee rahoitukseen, rikostuomioistuin kamppailee kattaakseen kiireelliset operatiiviset tarpeensa, koska sen talousarvio ei kasva suhteessa sen työmäärään. Uudet vireillepanot eivät saa lisärahoitusta, ja rahoituskriisillä on ollut yleisesti kielteinen vaikutus ICC:n tärkeimpiin rahoittajiin, mikä on johtanut rikostuomioistuimen budjettivarojen kasvun pysähtymiseen.

EU on ollut perinteisesti hyvin aktiivinen rikostuomioistuimen tukemisen edistämisessä ja käyttänyt monia poliittiseen valikoimaan kuuluvia välineitä, mukaan luettuina lausunnot, poliittiset kannanotot, viralliset yhteydenotot ja ihmisoikeuksia käsittelevät vuoropuhelut, suhteet kumppanimaiden kanssa Cotonoun sopimuksen puitteissa tai muuta alueelliset aloitteet (kuten ENP), sekä alueellisilla foorumeilla (erityisesti Afrikan unioniin ylläpidettävien suhteiden kautta) ja monenvälisillä foorumeilla (erityisesti Yhdistyneet kansakunnat). Se on toiminut aktiivisesti auttaakseen varmistamaan Rooman perussäännön uudet ratifioinnit ja täytäntöönpanon kumppanimaita koskevien diplomaattisten toimien ja teknisen tuen avulla ja reagoinut käyttämällä poliittisia ja diplomaattisia välineitään.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden rikostuomioistuimelle antamasta voimakkaasta tuesta huolimatta paljon on vielä tehtävää poliittisella ja diplomaattisella tasolla sekä käytännössä, jotta rikostuomioistuinta autetaan voittamaan sen kohtaamat nykyiset haasteet ja tämänhetkiset vaikeudet. Kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisältyvien ICC-lausekkeiden jatkuvan noudattamisen ja EU:n poliittisten lausuntojen ja kannanottojen vaikutuksen entistä tarkempi valvonta antaisi epäilemättä lisää panoarvoa ICC-kysymyksiä koskevalle EU:n sanomalle ja näkökannoille suhteessa EU:n kumppanimaihin ja järjestöihin, erityisesti Afrikan unioniin. EU:n poliittisissa ja ihmisoikeuksia käsittelevissä vuoropuheluissa on tämän vuoksi otettava esille ICC:tä ja kansainvälistä oikeutta koskevat kysymykset aina tarvittaessa. EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi toteutettava oikea-aikaisia ja hyvin koordinoituja yhteisiä toimia reagoitaessa tilanteisiin, joissa yhteistyötä rikostuomioistuimen kanssa ei tehdä, sopimalla mahdollisesti tällaisia tapauksia koskevista kansainvälisistä käytännesäännöistä.

Yhtä tärkeitä ovat EU:n yhteydet sopimukseen kuulumattomiin tärkeimpiin valtioihin, erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston jäseniin (kuten Venäjään, Kiinaan ja Yhdysvaltioihin), jotta varmistetaan asianmukainen yhteistyö ja asioiden saattaminen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi oikeaan aikaan. Äskettäin tässä onnistuttiin Libyan tapauksessa, joka annettiin yksimielisesti käsiteltäväksi myös voimakkaan lobbauksen ja EU:n jäsenvaltioiden tiedotustoiminnan ansiosta.

Avustaakseen asianmukaisesti rikostuomioistuinta EU:n ja sen jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ICC:stä vastaavat rakenteet pystyvät vastaamaan rikostuomioistuimen pyyntöihin oikeaan aikaan ja tehokkaasti. Tämä voitaisiin saada aikaan varmistamalla Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstön ja koulutuksen riittävä taso sekä Brysselissä että paikan päällä edustustoissa, jotka sijaitsevat maissa, joiden tapauksia rikostuomioistuin käsittelee (ICC situations)(1) tai alustavasti tutkii. Euroopan ulkosuhdehallinto voisi henkilöstönsä asianmukaisen koulutuksen varmistamiseksi harkita yhtenä keinona väliaikaisen henkilöstövaihdon toteuttamista rikostuomioistuimen kanssa antaakseen henkilöstönsä "oppia tekemällä".

Mitä tulee rikostuomioistuimen suoraan tukemiseen, EU:n jäsenvaltiot voisivat tehdä enemmän helpottaakseen todistajien siirtämiseen liittyvää arkaluontoista kysymystä. Yhtenä keinona on aktiivinen osallistuminen ICC:n äskettäin perustamaan erityiseen todistajien suojelurahastoon ja sen tukeminen. Lisäksi yli puolet EU:n jäsenvaltioista ei ole vielä täysimääräisesti hyväksynyt ICC.n täytäntöönpanolainsäädäntöä. Rooman perussäännön täysimääräistä sisällyttämistä EU:n jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön olisi pidettävä ensisijaisena toimenpiteenä.

Koska EU:n YTPP-operaatioiden vaikutus maailmanrauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja turvallisuuteen on edelleen huomattava, olisi asianmukaista varmistaa, että niillä voitaisiin auttaa rikostuomioistuinta edistämällä sen toiveiden toteutumista oikea-aikaisesti ja tehokkaasti(2).

Tukeakseen rikostuomioistuinta asianmukaisella tavalla poliittisesti EU:n on varmistettava korkean tason poliittinen ja diplomaattinen edustus alueilla ja maissa, jotka tulevat kyseeseen. Yksi tapa kohottaa EU:n profiilia kansainvälisen oikeuden alalla olisi siirtymäkauden oikeusjärjestelyitä käsittelevän "aihekohtaisen" EU:n erityisedustajan toimen perustaminen siten, että EU:n erityisedustajien toimivaltuuksiin kuuluisivat asianomaisten maiden ja alueiden ICC:hen liittyvät kysymykset.

Sopimusvaltioiden kokouksen jäseninä(3) EU:n jäsenvaltioilla on rikostuomioistuimen tärkeimpien virkamiesten nimittämiseen ja valintaan liittyvä merkittävä rooli erityisesti nyt, kun kuutta tuomaria ja syyttäjää ollaan vaihtamassa joulukuussa 2011. EU:n jäsenvaltioiden on varmistettava, että nimitykset perustuvat ansioihin ja että valitut ehdokkaat edustavat korkeimpia ammatillisia vaatimuksia, ja säilytettävä sekä maantieteellinen että sukupuolten välinen tasapaino.

Koska rikostuomioistuin luottaa täysimääräisesti sopimusvaltioiden yhteistyöhön voidakseen suorittaa tutkimuksensa menestyksellisesti, suojella ja siirtää todistajia, ottaa kiinni epäiltyjä ja panna tuomioita täytäntöön, on ratkaisevan tärkeää, että EU:n jäsenvaltiot vastaavat ajoissa ja asianmukaisesti rikostuomioistuimen yhteistyöpyyntöihin, tietojen toimittaminen, pidätysmääräysten täytäntöönpano tai epäiltyjen varojen jäljittäminen, jäädyttäminen ja takavarikointi mukaan luettuina.

Rikostuomioistuimen tällä hetkellä kohtaamien poliittisten ja diplomaattisten haasteiden lisäksi riittämätön rahoitus on edelleen sen tehokkuuden pääasiallinen este. Kun se käsittelee uusia tapauksia, niiden käsittelyyn ottamista ei tueta lisärahoituksella. Edes YK:n turvallisuusneuvoston vireille panemia tapauksia varten rikostuomioistuin ei lisärahoitusta, mikä aiheuttaa vakavan rahoitusvajeen. Tämän seurauksena useita hyvin tärkeitä aloja jää vaille rahoitusta, mukaan luettuina tiedottaminen, uhrien palvelut ja ICC:n läsnäolo paikan päällä (rikostuomioistuimen toimistot maissa, joissa tutkintaa suoritetaan).

EU:n taloudellinen tuki rikostuomioistuimelle on tehnyt EU:sta merkittävän rahoittajan. EIDHR:stä on vuodesta 2007 alkaen(4) myönnetty yli 4 miljoonaa euroa suoraan ICC:lle, kun taas 11 miljoonaa euroa on myönnetty kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka työskentelevät muiden rikostuomioistuimeen liittyvien seikkojen ratifioinnin parissa. Tämän rahoitusvälineen avulla on rahoitettu useita rikostuomioistuimen omia toimia, erityisesti vierailu- ja harjoitteluohjelmia, ICC:n listalla olevien lakimiesten koulutusta sekä ICC:n Legal Tools -hanketta.

Lisäksi EU:n jäsenvaltiot ovat sopimusvaltioina rikostuomioistuimen tärkeimpiä suoria rahoittajia ja niiden osuus Victims Trust Fund -rahaston nykyisistä menoista on yli puolet. On olennaista, että EU:n jäsenvaltiot myöntävät rikostuomioistuimelle edelleen riittävästi resursseja, jotta se voi hoitaa tehokkaasti tehtävänsä ja täyttää Kampalassa antamansa lupaukset lisärahoituksen myöntämisestä rahastolle.

Kaikesta huolimatta nykyisiä taloudellisen ja logistisen tuen muotoja voitaisiin edelleen vahvistaa, jotta varmistetaan, että rikostuomioistuimen tämänhetkinen rahoitusvaje korjataan menestyksekkäästi. EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi varmistettava rikostuomioistuimen talousarviolle riittävä tuki tulevassa sopimusvaltioiden kokouksessa joulukuussa New Yorkissa. Aikaisemmin pidettyjen tällaisten kokousten seurauksena rikostuomioistuimen talousarviota ei ole kasvatettu.

Lisäksi EIDHR on edelleen ainoa EU:n rahoitusväline, josta nykyään voidaan rahoittaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka työskentelevät perinteisten oikeudellisten kysymysten parissa, ICC:lle kuuluvat kysymykset mukaan luettuina. On myös tärkeää keskustella tällä hetkellä keskustelun kohteena olevien uusien rahoitusvälineiden mahdollisesta roolista tai jo olemassa olevista parhaillaan tarkistettavista rahoitusvälineistä, joilla tuetaan "täydentäviä" toimia kumppanimaissa. On myös tärkeää, että millään uusilla välineillä ei korvata tai syrjäytetä EIDHR:ää.

Koska EU ja sen jäsenvaltiot käyttävät miljoonia maiden oikeus- ja turvallisuusalojen uudistusten tukemiseen, olisi erittäin hyödyllistä kartoittaa ja koordinoida entistä paremmin näitä toimia, jotta vältetään rahoitusvaje ja jotta varmistetaan sen toimien vaikutusten aikaisempaa parempi "täydentävyys". Euroopan komission nykyiset toimet sen laatiessa EU:ssa julkaistavia ja sovellettavia rahoittajien ohjeita entistä suuremman yhtenäisyyden ja tehokkuuden saavuttamiseksi (niin kutsuttu "Complementarity Toolkit") vaikuttavat sekä oikea-aikaisilta että hyödyllisiltä.

Koska nykymaailmalle on valitettavasti luonteenomaista ihmisen henkeen ja turvallisuuteen kohdistuvien vakavien uhkien lisääntyminen, tuomioistuimen toimivallan olisi kuvastettava sitä asianmukaisesti. Tärkeä askel tähän suuntaan otettiin ICC:n tarkistuskokouksessa Kampalassa 11. kesäkuuta 2010. Tässä yhteydessä sopimusvaltiot sopivat hyökkäysrikoksen määritelmästä(5) sekä ehdoista, joiden mukaisesti rikostuomioistuin voisi vuodesta 2017 alkaen sisällyttää hyökkäysrikokset toimivaltansa alaisuuteen. Jotta näin tapahtuisi, ainakin 30 sopimusvaltion on ratifioitava Rooman perussääntöön tehdyt välttämättömät tarkistukset vuoteen 2017 mennessä ja ainakin kahden kolmasosan jäsenvaltioista on vahvistettava tämä muutos äänestyksellä. EU:n jäsenvaltioiden tuki tässä suhteessa on edelleen mittaamattoman arvokasta.

(1)

ICC käyttää termiä "situations" viitatessaan maihin tai paikkoihin, joissa se on aloittanut tutkimukset. Alustavasti tutkittavien maiden tapauksessa se seuraa ennakoiden asiaa koskevia tapahtumia aloittamatta virallisia tutkimuksia.

(2)

Kuten YK:n rauhanturvaoperaatiot, joita on pyydetty tekemään yhteistyötä tietojen toimittamisessa rikostuomioistuimelle.

(3)

Sopimusvaltioiden kokous on ICC:n hallintoa valvova lainsäädäntöelin, joka koostuu kaikkien niiden valtioiden edustajista, jotka ovat ratifioineet Rooman perussäännön ja liittyneet siihen.

(4)

Vuonna 2007 on alkanut uusin jakso, jonka aikana Euroopan unionin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä (EIDHR) rahoitetaan tiettyjä ICC:n erityistoimenpiteitä ja joitakin Rooman perussäännön mukaisen järjestelmän tueksi järjestettäviä kansalaisjärjestöjen kampanjoita.

(5)

Päätöslauselma RC/Res. 6 "The Crime of Aggression" http://www.icc-cpi.int/iccdocs/asp_docs/Resolutions/RC-Res.6-ENG.pdf.


KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.9.2011)

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen

(2011/2109(INI))

Valmistelija: Eva Joly

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kannustaa voimakkaasti Euroopan unionia, Euroopan ulkosuhdehallinto mukaan lukien, sekä EU:n jäsenvaltioita käyttämään järjestelmällisesti tarjolla olevia diplomaattisia välineitä tehdäkseen Kansainvälistä rikostuomioistuinta tunnetuksi ja muistuttaakseen siitä, että rikostuomioistuinta on välttämätöntä tukea ja että sellaisten kolmansien maiden, eritoten kehitysmaiden, jotka eivät vielä ole allekirjoittaneet tai ratifioineet tuomioistuimen perussääntöä, olisi tehtävä niin, sekä kehottaa sisällyttämään kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sitovia lausekkeita, joilla ne velvoitetaan tekemään yhteistyötä rikostuomioistuimen kanssa taikka määräämään rikostuomioistuimeen saatettuja henkilöitä koskevista rajoittavista toimenpiteistä; pitää tähän parhaiten soveltuvina välineinä Euroopan unionin poliittista keskustelua ja ihmisoikeusvuoropuhelua kolmansien maiden kanssa sekä huippukokouksia näiden maiden ja erityisesti kehitysmaiden sekä AKT-maiden kanssa;

2.  painottaa unionin ratkaisevaa roolia oikeusvaltion lujittamisessa sekä yleismaailmallisuuden edistämisessä ja Rooman perussäännön loukkaamattomuuden turvaamisessa, sillä myös Euroopassa on loukattu kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja syyllistytty rikoksiin ihmisyyttä vastaan, sotarikoksiin ja joukkotuhontaan; kehottaakin unionia jatkamaan paikallisväestölle suunnattua valistusta ja tiedotusta sekä perehdyttämään nuoret kansainväliseen rikosoikeuteen ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen rooliin;

3.  kannustaa Kansainvälistä rikostuomioistuinta ja unionia edistämään ensi sijassa riippumattomien ja puolueettomien kansallisten tuomioistuinten lujittamista; muistuttaa, että oikeusturva on yksi perusoikeuksista, joka on varmistettava ensi kädessä kansallisella tasolla, kun maan oikeuslaitos sen mahdollistaa, ja että Kansainväliseen rikostuomioistuimeen olisi turvauduttava vasta viimeisenä keinona;

4.  tunnustaa, että Kansainvälisellä rikostuomioistuimella on suuri merkitys EU:n ulkopolitiikassa, ja painottaa myös kansainvälisen oikeuden merkitystä rauhan, turvallisuuden, vakauden, luottamuksen, kunnioituksen ja sovinnon kannalta, jotka muodostavat perustan kestävälle kehitykselle; painottaa kuitenkin, että EU:lla on kehitysmaihin vaikuttavien politiikkojen täytäntöönpanossa perussopimuksiin perustuva velvollisuus ottaa huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet, joista tärkein on vähentää köyhyyttä ja lopulta poistaa se (SEUT-sopimuksen 208 artiklan 1 kohdan toinen alakohta);

5.  painottaa, että Kansainväliselle rikostuomioistuimelle on turvattava tarvittava rahoitus, jotta se selviytyy yhä lisääntyvistä tehtävistään; muistuttaa tältä osin, että kaikkien ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden, joilla tuetaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaa kehitysmaissa, on saatava lisää myös täysin uusia rahoitusvaroja;

6.  kehottaa sekä EU:n jäsenvaltioita että kehitysmaita tehostamaan yhteistyötään Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja tekemään sopimuksia tuomioiden täytäntöönpanosta sekä todistajien ja uhrien suojelusta;

7.  palauttaa mieliin periaatteen unionin ulkoisten politiikkojen johdonmukaisuudesta; toteaa lisäksi, että tämän perusteella unionin on ulkoisessa toiminnassaan edistettävä demokratiaa, riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinlaitosta sekä perustavia ihmisoikeuksia;

8.  pyytää kaikkia Kansainvälisen rikostuomioistuimen sopimusvaltioita, EU:ta sekä Kansainvälistä rikostuomioistuinta, myös syyttäjän toimistoa, tekemään kaikkensa, jotta ihmisyyttä vastaan tehtyihin seksuaalirikoksiin syyllistyneet saadaan oikeuden eteen rangaistaviksi, sillä tämä ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten erityisluokka kuuluu rikostuomioistuimen asialliseen toimivaltaan (Rooman perussäännön 7 artiklan mukaisesti) ja siihen luetaan raiskaus, seksuaalinen orjuus, pakkoprostituutio, pakkoraskaus, pakkosterilisaatio tai muu yhtä törkeä seksuaalisen väkivallan muoto sekä sukupuoleen perustuva vaino; toteaa, että nämä seksuaalirikokset ovat erityisen törkeitä, sillä ne voivat usein olla samanaikaisesti ja laajamittaisesti sekä rikoksia ihmisyyttä vastaan että sotarikoksia (Rooman perussäännön 8 artikla) ja ne kohdistuvat heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin, naisiin, lapsiin ja siviileihin maissa, joita jo heikentävät konfliktitilanteet ja/tai ruokapula, jopa nälänhätä;

9.  on hyvin huolestunut siitä, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen sopimusvaltiot ovat toistuvasti epäonnistuneet Sudanin presidentin Omar al-Bashirin pidättämisessä

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

22.9.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

21

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Thijs Berman, Michael Cashman, Corina Creţu, Véronique De Keyser, Charles Goerens, Catherine Grèze, András Gyürk, Filip Kaczmarek, Michał Tomasz Kamiński, Franziska Keller, Maurice Ponga, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Eleni Theocharous

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Santiago Fisas Ayxela, Martin Kastler, Cristian Dan Preda, Judith Sargentini

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

María Irigoyen Pérez, Wolfgang Kreissl-Dörfler


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.9.2011)

ulkoasiainvaliokunnalle

EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen

(2011/2109(INI))

Valmistelija: Tadeusz Cymański

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä vakavimpien rikosten joukkoon luetaan siviiliväestöön, etenkin naisiin ja lapsiin, kohdistuvat laajamittaiset ja järjestelmälliset hyökkäykset;

B.  katsoo, että naisten ja lasten suojelusta hätätilanteissa ja aseellisissa selkkauksissa 14. joulukuuta 1974 annetussa YK:n julistuksessa vaaditaan tehokkaita toimia naisiin kohdistuvan vainoamisen, kidutuksen, väkivallan ja halventavan kohtelun torjumiseksi;

C. ottaa huomioon, että Maailman väestön tila 2010 -raportti osoittaa, että kriisialueilla naisia kohtaan tehtyjen väkivaltarikosten määrä on kasvanut maailmanlaajuisesti ja että sotilaallisten konfliktien aikana ja niiden jälkeen hyvin monia naisia ja lapsia raiskataan ja vainotaan;

D. katsoo, että rajallisista resursseista ja Rooman perussäännön allekirjoittajavaltioiden puutteellisesta osallistumisesta johtuen Kansainvälisellä rikostuomioistuimella on vaikeuksia asettaa syytteeseen henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet naisiin ja lapsiin kohdistuviin laajamittaisiin rikoksiin ja tästä johtuen kyseisiin rikoksiin syyllistyneet jäävät usein rankaisematta;

1.  tuomitsee jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan käytön sodankäyntitaktiikkana, mukaan lukien sellaiset rikokset kuin joukkoraiskaukset, seksuaalinen orjuus, pakkoprostituutio, pakkoraskaudet, pakkosterilisaatiot, sukupuoleen perustuva vainoaminen ja naisten sukupuolielinten silpominen, ihmiskauppa ja muut yhtä törkeät seksuaalisen väkivallan muodot;

2.  pyytää kaikkia EU:n jäsenvaltioita, jotka ovat Rooman perussäännön sopimusosapuolia, tukemaan Kansainvälistä rikostuomioistuinta sen toimissa ja kehottaa tukemaan rikostuomioistuimen toimintaa aktiivisesti kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan estää väkivaltarikoksia tehneiden henkilöiden tosiasiallinen rankaisematta jättäminen ja viimeinkin saattaa heidät oikeuden eteen;

3.  korostaa, että sukupuoleen liittyvät rikokset on sisällytettävä Kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkinta- ja syytetoimiin;

4.  korostaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen on torjuttava konfliktialueilla ja sotarikosten yhteydessä naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan rankaisematta jättämistä;

5.  kehottaa nostamaan rankaisemattomuuden ongelman oikeuden turvaamisen keskeisimmäksi tekijäksi ja huomauttaa ettei rankaisematta jättämisestä voida neuvotella; korostaa, että rikokseen syyllistyneet pitää tuoda oikeuden eteen vastaamaan tekojensa rikosoikeudellisista seurauksista;

6.  vastustaa jyrkästi alle kahdeksantoistavuotiaiden ottamista tai rekrytoimista asevoimiin tai heidän käyttämistään millään tavalla sotatoimissa; korostaa näiden lasten ja nuorten oikeutta rauhalliseen lapsuuteen, koulutukseen, fyysiseen koskemattomuuteen, turvallisuuteen ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen;

7.  kehottaa ottamaan käyttöön sellaisia toimintapolitiikkoja ja mekanismeja, jotka takaavat, että uhrien osallistumisella Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaan on todellisia vaikutuksia sekä lisäämään psykologista, lääketieteellistä ja lainopillista neuvontaa ja parantamaan uhrien mahdollisuuksia osallistua todistajansuojeluohjelmiin; korostaa konfliktialueilla tapahtuvan seksuaalisen väkivallan tiedostamisen lisäämistä lainsäädännöllisten ohjelmien avulla sekä dokumentoimalla aseellisten konfliktien yhteydessä tapahtuvat sukupuoleen liittyvät rikokset ja antamalla koulutusta asianajajille, tuomareille ja aktivisteille Rooman perussäännön ja kansainvälisten oikeuskäytäntöjen soveltamisessa naisiin ja lapsiin kohdistuvissa sukupuoleen liittyvissä rikoksissa;

8.  kehottaa neuvostoa ja komissiota tehostamaan toimia, joilla Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön saadaan uusia jäseniä, ja edistämään perussäännön ratifioimista kaikissa maissa;

9.  kehottaa Euroopan unionin puheenjohtajavaltiota ja komission varapuheenjohtajaa/ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa toimimaan tiiviissä yhteistyössä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja käyttämään kansainvälisillä foorumeilla poliittista painostusta, jotta Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön allekirjoittajavaltiot saadaan noudattamaan velvoitteitaan, sillä esiin nousee jatkuvasti tapauksia, joissa allekirjoittajavaltiot horjuttavat Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaa omilla toimillaan tai laiminlyönneillään;

10. odottaa, että naisiin ja lapsiin kansainvälisissä konflikteissa kohdistuva väkivalta otetaan huomioon YK:n päätöslauselmissa ja toiminnassa, kuten myös rauhanprosesseissa sekä rauhansopimuksissa, jotta ne olisivat kansainvälisen lainsäädännön sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisia ja jotta sukupuoleen liittyvät rikokset huomioitaisiin paremmin Kansainvälisen rikostuomioistuimen toiminnassa; korostaa, että konfliktinjälkeiseen tilanteeseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta rikoksentekijöitä rankaistaisiin välittömästi ja jotta rangaistuksia kovennettaisiin ja yhdenmukaistettaisiin, ja pyytää YK:ta jatkamaan tilastotietojen laatimista aiheesta;

11. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa vaihtamaan hyviä toimintamalleja ja toimimaan tiiviissä yhteistyössä seksuaalista väkivaltaa konfliktitilanteissa käsittelevän YK:n erityisedustajan kanssa, jotta voidaan vahvistaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaa seksuaalirikosten torjunnassa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

15.9.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

28

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Edit Bauer, Tadeusz Cymański, Ilda Figueiredo, Iratxe García Pérez, Zita Gurmai, Mary Honeyball, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Nicole Kiil-Nielsen, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Constance Le Grip, Elisabeth Morin-Chartier, Siiri Oviir, Antonyia Parvanova, Raül Romeva i Rueda, Nicole Sinclaire, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Marc Tarabella, Britta Thomsen, Marina Yannakoudakis, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Jill Evans, Christa Klaß, Kartika Tamara Liotard, Mariya Nedelcheva, Katarína Neveďalová, Antigoni Papadopoulou, Joanna Senyszyn


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

11.10.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

61

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gabriele Albertini, Sir Robert Atkins, Bastiaan Belder, Elmar Brok, Arnaud Danjean, Michael Gahler, Marietta Giannakou, Ana Gomes, Richard Howitt, Anna Ibrisagic, Jelko Kacin, Ioannis Kasoulides, Evgeni Kirilov, Maria Eleni Koppa, Andrey Kovatchev, Paweł Robert Kowal, Wolfgang Kreissl-Dörfler, Eduard Kukan, Vytautas Landsbergis, Ryszard Antoni Legutko, Krzysztof Lisek, Sabine Lösing, Ulrike Lunacek, Barry Madlener, Mario Mauro, Kyriakos Mavronikolas, Willy Meyer, Francisco José Millán Mon, Alexander Mirsky, Norica Nicolai, Raimon Obiols, Kristiina Ojuland, Ioan Mircea Paşcu, Bernd Posselt, Hans-Gert Pöttering, Cristian Dan Preda, Libor Rouček, Tokia Saïfi, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Saryusz-Wolski, Werner Schulz, Marek Siwiec, Inese Vaidere, Geoffrey Van Orden, Sir Graham Watson

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Laima Liucija Andrikienė, John Attard-Montalto, Tanja Fajon, Roberto Gualtieri, Liisa Jaakonsaari, Jaromír Kohlíček, Monica Luisa Macovei, Jacek Protasiewicz, Marietje Schaake, Helmut Scholz, György Schöpflin, Alf Svensson, Indrek Tarand, Traian Ungureanu, Renate Weber, Luis Yáñez-Barnuevo García

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Jolanta Emilia Hibner

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö