MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden varainhoitoa koskevien tiettyjen säännösten osalta

16.11.2011 - (KOM(2011)0482 – C7‑0221/2011 – 2011/0211(COD)) - ***I

Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Danuta Maria Hübner

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden varainhoitoa koskevien tiettyjen säännösten osalta

(KOM(2011)0482 – C7‑0221/2011 – 2011/0211(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2011)0482),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 177 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0221/2011),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

–   ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–   ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A7-0383/2011),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

EUROOPAN PARLAMENTIN KANTAENSIMMÄISESSÄ KÄSITTELYSSÄ*

---------------------------------------------------------

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttamisesta tiettyjen rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden varainhoitoa koskevien tiettyjen säännösten osalta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 177 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[1],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[2],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä[3],

sekä katsovat seuraavaa:

1)        Ennennäkemätön maailmanlaajuinen finanssikriisi ja talouden laskusuhdanne ovat vahingoittaneet vakavalla tavalla talouskasvua ja rahoitusvakautta sekä heikentäneet huomattavasti useiden jäsenvaltioiden rahoituksellisia ja taloudellisia edellytyksiä sekä sosiaalisia oloja. Tilanne aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa tietyille jäsenvaltioille vakavia vaikeuksia, jotka liittyvät erityisesti ongelmiin niiden talouskasvussa ja rahoitusvakaudessa sekä alijäämän ja velkaantuneisuuden lisääntymiseen. Nämä vaikeudet johtuvat osittain myös kansainvälisestä talous- ja rahoitusympäristöstä.

2)        Vaikka kriisin kielteisten vaikutusten torjumiseksi on jo toteutettu merkittäviä toimia, kuten lainsäädäntöön tehdyt muutokset, finanssikriisin vaikutukset tuntuvat laajalti reaalitaloudessa, työmarkkinoilla ja kansalaisten elämässä. Kansallisiin rahoitusvaroihin kohdistuu yhä enemmän paineita, joiden lieventämiseksi olisi toteutettava nopeasti lisätoimenpiteitä käyttämällä rakennerahastoista ja koheesiorahastosta myönnettävää rahoitusta mahdollisimman laajasti ja tehokkaasti.

3)        Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa määrätään mahdollisuudesta myöntää jäsenvaltiolle unionin taloudellista apua, jos poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet sille vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia. Tämän perusteella Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta 11 päivänä toukokuuta 2010 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 407/2010[4] otettiin käyttöön tällainen mekanismi unionin rahoitusvakauden säilyttämiseksi.

4)        Irlannille myönnettiin tällaista rahoitustukea 7 päivänä joulukuuta 2010 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/77/EU[5] ja Portugalille 30 päivänä toukokuuta 2011 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/344/EU[6].

5)        Kreikalla oli vakavia vaikeuksia rahoitusvakautensa osalta jo ennen asetuksen (EU) N:o 407/2010 voimaantuloa. Sen vuoksi Kreikalle myönnettävä rahoitustuki ei voinut perustua mainittuun asetukseen.

6)        Kreikan kanssa 8 päivänä toukokuuta 2010 tehdyt lainanantajien välinen sopimus ja lainajärjestelysopimus tulivat voimaan 11 päivänä toukokuuta 2010. Lainanantajien välisen sopimuksen on tarkoitus pysyä voimassa kolmen vuoden ohjelmakauden ajan, edellyttäen että lainajärjestelysopimuksen mukaisia varoja on saatavilla.

7)        Järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18 päivänä helmikuuta 2002 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 332/2002[7] perustettiin järjestely, jonka mukaisesti neuvosto myöntää keskinäistä tukea jäsenvaltiolle, joka ei ole ottanut euroa käyttöön ja jolla on maksutasetta koskevia vaikeuksia tai jota tällaiset vaikeudet vakavasti uhkaavat.

8)        Tällaista rahoitustukea myönnettiin Unkarille 4 päivänä marraskuuta 2008 annetulla neuvoston päätöksellä 2009/102/EY[8], Latvialle 20 päivänä tammikuuta 2009 annetulla neuvoston päätöksellä 2009/290/EY[9] ja Romanialle 6 päivänä toukokuuta 2009 annetulla neuvoston päätöksellä 2009/459/EY[10].

9)        Ajanjakso, jona tuki on Irlannin, Latvian, Portugalin, Romanian ja Unkarin saatavilla, vahvistetaan asianomaisissa neuvoston päätöksissä. Ajanjakso, jona tuki oli Unkarin saatavilla, päättyi 4 päivänä marraskuuta 2010.

10)      Ajanjakso, jona tuki on Kreikan saatavilla lainanantajien välisen sopimuksen ja lainajärjestelysopimuksen nojalla, poikkeaa muista näihin välineisiin osallistuvista jäsenvaltioista. Tätä asetusta sovellettaessa jäsenvaltion, joka pyytää tämän asetuksen mukaista poikkeusta, on ilmoitettava pyynnössään selvästi päivä, josta alkaen se katsoo olevan perusteltua, että siihen sovelletaan poikkeusta tämän asetuksen mukaisesti.

11)      Euroalueen 17 jäsenvaltion valtionvarainministerit allekirjoittivat 11 päivänä heinäkuuta 2011 sopimuksen Euroopan vakausmekanismin (EVM) perustamisesta. Sopimus tehtiin 25 päivänä maaliskuuta 2011 tehdyn Eurooppa-neuvoston päätöksen perusteella. Tarkoituksena on, että vuoteen 2013 mennessä EVM:llä hoidetaan tällä hetkellä Euroopan rahoitusvakausvälineellä (ERVV) ja Euroopan rahoituksenvakausmekanismilla (ERVM) hoidettavat tehtävät. Sen vuoksi tämä tuleva mekanismi olisi otettava huomioon jo tässä asetuksessa.

12)      Kesäkuun 23 ja 24 päivänä 2011 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä suhtauduttiin myönteisesti komission aikomukseen parantaa Kreikan lainaohjelman ja unionin varojen välistä synergiaa ja tuettiin pyrkimyksiä lisätä Kreikan valmiuksia käyttää sen unionilta saamia varoja, jotta kasvu ja työllisyys paranisivat kilpailukyvyn tehostumisen ja uusien työpaikkojen luomisen ansiosta. Päätelmissä pidettiin myös tervetulleena ja tuettiin sitä, että komissio valmistelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kattavaa ohjelmaa Kreikalle annettavasta teknisestä avusta. Tämä asetus on tällaisten synergiapyrkimysten mukainen.

(13)     Unionin varainhoidon helpottamiseksi, jäsenvaltioihin ja alueisiin tehtävien investointien nopeuttamiseksi ja koheesiopolitiikan toteuttamiseen tarvittavan rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi on tarpeen sallia perustelluissa tapauksissa, väliaikaisesti ja vuosien 2014–2020 ohjelmakautta rajoittamatta, että rakennerahastoista ja koheesiorahastosta maksettavia välimaksuja korotetaan määrällä, joka on 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin kullekin toimintalinjalle vahvistettu tosiasiallinen osarahoitusosuus, sellaisten jäsenvaltioiden osalta, joilla on vakavia vaikeuksia rahoitusvakautensa kanssa ja jotka ovat pyytäneet tämän toimenpiteen soveltamista. Vaadittua kansallista rahoitusta vähennetään vastaavasti. Korotuksen väliaikaisuudesta johtuen ja jotta alkuperäiset osarahoitusosuudet pidetään ennallaan viiteyksikkönä, jonka perusteella väliaikaisesti korotetut määrät lasketaan, mekanismin soveltamisesta johtuvia muutoksia ei oteta huomioon toimenpideohjelmaan sisältyvässä rahoitussuunnitelmassa. Toimenpideohjelmia voi kuitenkin olla tarpeen päivittää, jotta varat keskitetään kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen ja jotta ohjelmien kohteet ja tavoitteet mukautetaan saatavilla olevan kokonaisrahoituksen vähentymiseen.

13 a)   Jäsenvaltion, joka pyytää tämän asetuksen mukaista poikkeusta, olisi annettava komissiolle osoitetussa pyynnössään kaikki tarvittavat tiedot sen toteamiseksi, että makrotaloudellista ja julkistaloudellista tilannetta koskevien tietojen perusteella kansalliseen rahoitukseen vaadittuja varoja ei ole saatavilla, että poikkeuksen mukaisten maksujen korotus on tarpeen toimenpideohjelmien toteutuksen jatkamisen turvaamiseksi, että varojen hyödyntämiseen liittyvä ongelma on edelleen olemassa liitteessä III vahvistettujen osarahoitukseen sovellettavien enimmäismäärien käytöstä huolimatta, ja viitattava asiaankuuluvaan neuvoston päätökseen tai muuhun säädökseen, jonka perusteella jäsenvaltio on oikeutettu poikkeukseen. On tarpeen, että komissio tarkistaa toimitettujen tietojen oikeellisuuden, minkä vuoksi sillä olisi oltava 30 päivää aikaa jäsenvaltion pyynnön jättämisestä vastustaa pyyntöä, mikäli jäsenvaltion pyynnössä on virheitä. Jotta poikkeus olisi tehokas ja toimiva, on siihen myös tarpeen sisällyttää oletus, jonka mukaan jos komissio ei esitä vastaväitteitä, jäsenvaltion pyynnön katsotaan olevan perusteltu. Komissiolle olisi kuitenkin annettava valtuudet tehdä päätös vastustaa jäsenvaltion pyyntöä antamalla täytäntöönpanosäädös, jolloin komission on perusteltava päätöksensä.

14)      Säännöt, jotka koskevat toimintaohjelmien välimaksujen ja loppumaksujen laskemista ajanjaksona, jona jäsenvaltiot saavat rahoitustukea rahoitusvakauteensa kohdistuvien vakavien vaikeuksien vuoksi, olisi myös tarkistettava.

14 a)   On tarpeen varmistaa, että niiden korotettujen määrien käytöstä, jotka asetetaan tämän asetuksen nojalla välimaksujen väliaikaista korotusta saavien jäsenvaltioiden saataville, raportoidaan asianmukaisesti.

15)      Sen ajanjakson loputtua, jona rahoitustuki on ollut saatavilla, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11 päivänä kesäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006[11] 48 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehtävissä arvioinneissa voi olla tarpeen tarkastella muun muassa sitä, vaikeuttaako kansallisen osarahoituksen alentaminen merkittävällä tavalla alun perin asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tällainen arviointi voi johtaa toimintaohjelman tarkistamiseen.

16)      Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1083/2006 olisi muutettava.

17)      Koska kansainvälisiin finanssimarkkinoihin vaikuttava ennennäkemätön kriisi ja talouden laskusuhdanne, jotka ovat vakavalla tavalla vahingoittaneet useiden jäsenvaltioiden rahoitusvakautta, edellyttävät nopeaa toimintaa koko talouteen kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi, tämän asetuksen olisi tultava voimaan mahdollisimman nopeasti ja ottaen huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden poikkeukselliset olosuhteet sitä olisi sovellettava takautuvasti alkaen joko varainhoitovuodesta 2010 tai päivästä, jona rahoitustuki asetettiin saataville sitä pyytäneen jäsenvaltion tilanteesta riippuen, ajanjaksoihin, joina jäsenvaltiot saivat rahoitustukea unionilta tai muilta euroalueen jäsenmailta rahoitusvakauteensa kohdistuneiden vakavien vaikeuksien vuoksi.

17 a)   Tätä suunniteltua välimaksujen väliaikaista korotusta olisi myös tarkasteltava yhdessä kaikkia jäsenvaltioita koskevien talousarviorajoitusten kanssa, jotka olisi otettava asianmukaisesti huomioon unionin talousarviossa. Lisäksi sen soveltaminen olisi rajattava ajallisesti, koska mekanismin pääasiallinen tarkoitus on puuttua erityisiin nykyhetken ongelmiin. Sen vuoksi mekanismin soveltaminen olisi aloitettava 1 päivänä tammikuuta 2010, ja sen kesto olisi rajattava 31 päivään joulukuuta 2013 asti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 77 artikla seuraavasti:

"77 artikla

Välimaksujen ja loppumaksujen laskemista koskevat yhteiset säännöt

1.        Välimaksut ja loppumaksut lasketaan soveltaen asianomaista toimenpideohjelmaa koskevassa päätöksessä säädettyä osarahoitusosuutta kunkin toimintalinjan osalta tukikelpoisiin menoihin, jotka on ilmoitettu kyseisen toimintalinjan osalta kussakin todentamisviranomaisen todentamassa menoilmoituksessa.

2.        Poiketen siitä, mitä 53 artiklan 2 kohdassa ja 53 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä säädetään, ja poiketen liitteessä III vahvistetuista enimmäismääristä, välimaksuja ja loppumaksuja korotetaan siten, että tuen enimmäismäärää ylittämättä ne ovat 10 prosenttiyksikköä suuremmat kuin kullekin toimintalinjalle vahvistettu osarahoitusosuus, jota sovelletaan kussakin sellaisessa todennetussa menoilmoituksessa hiljattain ilmoitettuun tukikelpoisten menojen määrään, joka jätettiin ajanjaksona, jona jäsenvaltio täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

a)        sen saataville on asetettu rahoitustukea Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 407/2010* nojalla tai muut euroalueen jäsenvaltiot ovat asettaneet sen saataville rahoitustukea ennen mainitun asetuksen voimaantuloa;

b)        sen saataville on asetettu keskipitkän ajan rahoitustukea neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002** mukaisesti;

c)        sen saataville on asetettu rahoitustukea ▌Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyn sopimuksen mukaisesti sen voimaantulon jälkeen.

2 a.     Edellä 2 kohdassa mainittu poikkeus myönnetään sellaisen jäsenvaltion kirjallisesta pyynnöstä, joka täyttää jonkin 2 kohdan a, b ja c alakohdassa mainituista edellytyksistä. Pyyntö on toimitettava kahden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta tai kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona jäsenvaltio täyttää jonkin 2 kohdan a, b ja c alakohdassa mainituista edellytyksistä.

2 b.     Jäsenvaltion on perusteltava komissiolle toimittamassaan pyynnössä 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen tarve toimittamalla tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan todeta seuraavaa:

a)        kansalliseen rahoitukseen vaadittuja varoja ei ole sen makrotaloudellista ja julkistaloudellista tilannetta koskevat tiedot huomioon ottaen, ja 2 kohdassa tarkoitettu maksujen korotus on tarpeen toimenpideohjelmien toteutuksen jatkamisen turvaamiseksi,

b)        ongelmat ovat edelleen olemassa liitteessä III vahvistettujen osarahoitukseen sovellettavien enimmäismäärien käytöstä huolimatta,

c)        viittaus neuvoston päätökseen tai muuhun säädökseen, jonka perusteella jäsenvaltio kuuluu jonkin 2 kohdan a–c alakohdassa mainitun edellytyksen piiriin, sekä tarkka päivämäärä, josta alkaen rahoitustuki asetettiin jäsenvaltion saataville.

Komissio tarkistaa toimitetut tiedot ja arvioi niiden perustelut. Komissiolla on 30 päivää pyynnön toimituspäivästä vastustaa toimitettujen tietojen oikeellisuutta. Jos komissio ei esitä vastalauseita, jäsenvaltion 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusta koskevan pyynnön katsotaan olevan perusteltu. Jos komissio kuitenkin päättää vastustaa jäsenvaltion pyyntöä, se antaa täytäntöönpanosäädöksenä päätöksen asiasta ja perustelee päätöksensä.

2 c.     Jäsenvaltion pyynnössä on myös eriteltävä 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen aiottu käyttö ja annettava tietoja suunnitelluista täydentävistä toimenpiteistä varojen keskittämiseksi kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen sekä tarvittaessa toimintaohjelmien muutoksesta.

2 d.     Edellä 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen voimassaolo lakkaa 31 päivän joulukuuta 2013 jälkeen toimitettujen menoilmoitusten osalta.

3.        Kun välimaksut ja loppumaksut lasketaan sen jälkeen, kun jäsenvaltio ei voi enää saada 2 kohdassa tarkoitettua rahoitustukea, komissio ei ota huomioon mainitun kohdan mukaisesti maksettuja korotettuja määriä.

Nämä määrät on kuitenkin otettava huomioon 79 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.

3 a.     Edellä olevan 77 artiklan 2 kohdan soveltamisen tuloksena korotetut välimaksut asetetaan mahdollisimman pian hallintoviranomaisen saataville, ja niitä käytetään ainoastaan toimenpideohjelman täytäntöönpanossa tarvittaviin maksuihin.

3 b.     Jäsenvaltioiden on 29 artiklan 1 kohdan mukaisten strategisten kertomusten yhteydessä toimitettava komissiolle asianmukaiset tiedot 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen käytöstä ja osoitettava, miten tuen korotettu määrä on osaltaan edistänyt kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä asianomaisessa jäsenvaltiossa. Komission on otettava tiedot huomioon laadittaessa 30 artiklan 1 kohdan mukaista strategista kertomusta.

4.        Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, välimaksuina ja loppumaksuina maksettu unionin rahoitusosuus ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin julkinen rahoitusosuus ja kullekin toimintalinjalle rahastoista myönnetyn tuen enimmäismäärä, joka vahvistetaan komission tekemässä toimenpideohjelman hyväksymistä koskevassa päätöksessä.

5.        Edellä olevia 2, 2 a, 2 b, 2 c, 2 d, 3, 3 a 3 b kohtaa ei sovelleta Euroopan alueiden välisen yhteistyön tavoitteen mukaisiin toimintaohjelmiin.

*         EUVL L 118, 12.5.2010, s. 1.

**       EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1."

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan kuitenkin takautuvasti seuraaviin jäsenvaltioihin: Irlantiin, Kreikkaan ja Portugaliin päivästä ▌, jona rahoitustuki asetettiin niiden saataville 77 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja Unkariin, Latviaan ja Romaniaan 1 päivästä tammikuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta                   Neuvoston puolesta

Puhemies                                                    Puheenjohtaja

• [1]               Lausunto annettu 27. lokakuuta 2011.
• [2]               Virallinen lehti, s.
• [3]               Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu xx. xxkuuta 2011.
• [4]               EUVL L 118, 12.5.2010, s. 1.
• [5]               EUVL L 30, 4.2.2011, s. 34.
• [6]               EUVL L 159, 17.6.2011, s. 88.
• [7]               EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1.
• [8]               EUVL L 37, 6.2.2009, s. 5.
• [9]               EUVL L 79, 25.3.2009, s. 39.
• [10]             EUVL L 150, 13.6.2009, s. 8.
• [11]             EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.

PERUSTELUT

Euroopan unionin pitkittynyt talous- ja rahoituskriisi vaikuttaa kielteisesti makrotalouden vakauteen ja jäsenvaltioiden budjetteihin. Julkisten investointien edellyttämät jäsenvaltioiden taloudelliset resurssit ovat pienentyneet, mikä on selvästi rajoittanut koheesiopolitiikan toteuttamista ja rakennerahastojen varojen käyttöönottoa joissakin jäsenvaltioissa.

Esittelijä suhtautuu myönteisesti komission ehdokseen (KOM(2011)0482), jolla muutetaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1083/2006 (yleisasetus). Hän toteaa, että ehdotuksen tarkoituksena on antaa lisätukea niille EU:n jäsenvaltioille, joilla on erityisiä ongelmia julkisen velan / budjettivajeen hoidossa, sekä varmistaa rahoituksen vakaus, jotta ohjelmien toteuttaminen voisi jatkua.

Toimenpiteeseen oikeutetuiksi määritellään jäsenvaltiot, jotka (1) ovat saaneet rahoitustukea Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista (euromaat) tai (2) maksutasemekanismista (muut kuin euromaat).

Koheesiopolitiikan kautta lisärahoitustukea annetaan korottamalla osarahoitusosuutta niin, että tukeen oikeutetuille maille maksettavia maksuja voidaan suurentaa. Komissio ehdottaa toimintalinjalle vahvistettuun osarahoitusosuuteen 10 prosenttiyksikön suuruista lisäystä.

Tällä hetkellä asetus koskisi Unkaria, Romaniaa, Latviaa, Portugalia, Kreikkaa ja Irlantia, ja näille maille koheesiopolitiikan mukaisesti kaudella 2007–2013 myönnettävä kokonaismäärä säilyisi muuttumattomana. On todettava, että Kreikka on saanut taloudellista apua Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin ulkopuolella ja että Unkari ei ole enää maksutasemekanismin piirissä.

Ehdotetut toimenpiteet olisivat väliaikaisia ja päättyisivät samalla, kun jäsenvaltio poistuu rahoitustukimekanismin piiristä. Lisäksi asetusta ehdotetaan sovellettavaksi taannehtivasti.

Kun aluekehitysvaliokunta vastaanotti ehdotuksen, se nimitti puheenjohtajansa esittelijäksi ja antoi hänelle valtuudet neuvottelujen saattamiseksi päätökseen pikaisesti siten, että mahdollisuuksien mukaan päästäisiin sopimukseen jo ensimmäisessä käsittelyssä, koska esitetyn lisäyksen mahdollisimman suuren vaikuttavuuden varmistamiseksi ja jäsenvaltioiden maksukyvyn parantamiseksi välittömästi on tarpeen hyväksyä ehdotetut toimenpiteet nopeasti.

Ehdotuksen kiireellisyys ja valiokunnan mietinnön tiukka aikataulu edellyttävät läheistä koordinointia esittelijän ja neuvostossa neuvotteluja johtavan puheenjohtajavaltio Puolan välillä. Yhteisenä tavoitteena on saada neuvottelut päätökseen syksyllä 2011, jotta parlamentin (täysistuntoäänestyksellä vahvistettu) kanta saataisiin joulukuun 2011 alussa.

Valiokuntien kokouskalenterin vuoksi mietintöluonnos on jätettävä käsiteltäväksi lokakuun 2011 alussa. Valitettavasti neuvostossa käytävien neuvottelujen lopputulos ei tällöin ole vielä tiedossa.

Esittelijä kannattaa komission aikomusta myöntää lisätukea jäsenvaltiolle, joihin rahoituskriisi on vaikuttanut erityisen voimakkaasti. Esittelijä pitää myös ehdotuksen taannehtivaa soveltamista välttämättömänä, jotta voitaisiin kohdella tasapuolisesti kaikkia jäsenvaltioita, jotka täyttävät tai ovat aiemmin täyttäneet jommankumman edellä mainitun tukikelpoisuusperusteen.

Vaikka esittelijä yleisesti ottaen kannattaa komission ehdotusta, siihen tarvittiin joitakin muutoksia ehdotuksen toteutettavuuden parantamiseksi. Valiokunnassa esitettiin tarkistuksia, joilla pyrittiin tekemään komission ehdotuksesta yksityiskohtaisempi tai täsmällisempi seuraavissa kohdissa: raukeamislauseke ja taannehtivuus, jäsenvaltioille myönnettävän osarahoitusosuuden korottamista koskeva menettely, raportointi osarahoitusosuuden väliaikaisen korotuksen käytöstä, kontekstin täsmennykset, ehdotettujen toimenpiteiden tarpeellisuus.

Esittelijä katsoo, että osarahoitusosuuden lisäyksen myöntämismenettelyn on oltava selkeä ja että korotettujen välimaksujen käytöstä on raportoitava asianmukaisesti. Toimenpiteen hakemismenettely ja raportointitavat eivät kuitenkaan saa lisätä hallinnollista rasitetta, jotta toimintalinjoja voidaan muuttaa pikaisesti ja vastata näin kriisistä pahiten kärsimään joutuneiden maiden tarpeisiin. Raportoinnin olisi oltava osa nykyistä strategista raportointia.

Esittelijä on saanut valiokuntansa tuella päätökseen neuvoston kanssa käydyt neuvottelut, joiden tuloksena syntyi käsiteltävänä olevasta mietinnöstä näkyvä sopimus, josta äänestettiin valiokunnassa.

Asianomaisen jäsenvaltion komissiolle toimittama pyyntö on nyt perusteltava asianmukaisesti (jotta voidaan todistaa, että kansalliseen rahoitukseen vaadittuja varoja ei ole saatavilla, että ongelma on edelleen olemassa osarahoituksen enimmäismäärien soveltamisesta huolimatta jne.). Poikkeuksen aiotusta käytöstä on toimitettava yksityiskohtaisia tietoja, ja toimintaohjelmia voidaan tarvittaessa muuttaa.

Esittelijä katsoo, että ehdotettujen toimien takautuvasta soveltamisesta on päästy tasapainoiseen sopuratkaisuun, ja tähän on yhdistetty raukeamislauseke, jonka ansiosta kaikki ohjelmamaat voivat hyötyä korotetusta osarahoitusosuudesta, mutta jolla kuitenkin varmistetaan samalla, että käsiteltävänä oleva muutossäädös ei vaikuta tulevasta lainsäädäntökehyksestä ja tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytäviin neuvotteluihin.

Esittelijä on vakuuttunut, että tämä yleissäädökseen tehtävä tarkistus antaa mahdollisuuden toimia nopeasti kriisin koettelemien jäsenvaltioiden auttamiseksi. Osarahoitusosuuden enimmäismäärien korottaminen väliaikaisesti helpottaa sitä, että määrärahat voidaan keskittää joidenkin hankkeiden toteuttamiseen ja vähentää kansallisiin talousarvioihin kohdistuvaa painetta.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 muuttaminen tiettyjen rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden varainhoitoa koskevien tiettyjen säännösten osalta (EAKR ja ESR)
Viiteasiakirjat	KOM(2011)0482 – C7-0221/2011 – 2011/0211(COD)
Annettu EP:lle (pvä)	1.8.2011
Asiasta vastaava valiokunta        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	REGI 13.9.2011
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto        Ilmoitettu istunnossa (pvä)	BUDG 13.9.2011	CONT 13.9.2011	EMPL 13.9.2011
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa        Päätös tehty (pvä)	BUDG 8.9.2011	CONT 22.9.2011	EMPL 15.9.2011
Esittelijä(t)        Nimitetty (pvä)	Danuta Maria Hübner 5.10.2011
Valiokuntakäsittely	5.10.2011
Hyväksytty (pvä)	14.11.2011
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	28 0 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Charalampos Angourakis, Catherine Bearder, Victor Boştinaru, Alain Cadec, Salvatore Caronna, Danuta Maria Hübner, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Mojca Kleva, Constanze Angela Krehl, Ramona Nicole Mănescu, Riikka Manner, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Tomasz Piotr Poręba, Georgios Stavrakakis, Nuno Teixeira, Michail Tremopoulos, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Catherine Grèze, Lena Kolarska-Bobińska, Maurice Ponga, Marie-Thérèse Sanchez-Schmid, Elisabeth Schroedter, Giommaria Uggias, Derek Vaughan, Iuliu Winkler
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	16.11.2011