MIETINTÖ Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä

25.11.2011 - (2011/2162(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Bernhard Rapkay

Menettely : 2011/2099(IMM)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A7-0411/2011
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A7-0411/2011
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä

(2011/2162(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Viktor Uspaskichin esittämän, 5. huhtikuuta 2011 päivätyn pyynnön parlamentaarisen koskemattomuutensa puolustamiseksi, josta ilmoitettiin täysistunnossa 9. toukokuuta 2011, sekä hänen 11. huhtikuuta 2011 päivätyn pyyntönsä, josta ilmoitettiin täysistunnossa 4. heinäkuuta 2011 ja jossa pyydetään Euroopan parlamenttia tarkistamaan 7. syyskuuta 2010 tekemäänsä päätöstä[1] pidättää hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa,

–   on kuullut Viktor Uspaskichia 10. lokakuuta 2011 työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista 8. huhtikuuta 1965 tehdyn pöytäkirjan 7 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008 sekä 19. maaliskuuta 2010 antamat tuomiot[2],

–   ottaa huomioon Liettuan tasavallan perustuslain 62 pykälän,

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin 7. syyskuuta 2010 tekemän päätöksen pidättää Viktor Uspaskichin parlamentaarinen koskemattomuus[3],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0411/2011),

A. pitää aiheellisena käsitellä Viktor Uspaskichin 5. ja 11. huhtikuuta 2011 päivättyjä pyyntöjä yhdessä, koska ne liittyvät samaan oikeuskäsittelyyn;

B.  toteaa, että Euroopan parlamentin jäsentä Viktor Uspaskichia vastaan on aloitettu rikosoikeudellinen menettely ja että häntä syytetään Vilnan alueellisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä rikoksista, joita tarkoitetaan Liettuan rikoslain 24 §:n 4 momentissa luettuna yhdessä 222 §:n 1 momentin kanssa, 220 §:n 1 momentissa, 24 §:n 4 momentissa luettuna yhdessä 220 §:n 1 momentin kanssa, 205 §:n 1 momentissa ja 24 §:n 4 momentissa luettuna yhdessä 205 §:n 1 momentin kanssa;

C. ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on "oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus", ja "koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuus yhden jäsenen osalta";

D. toteaa, että Liettuan tasavallan perustuslain 62 §:n mukaan maan parlamentin (Seimas) jäsentä ei voida saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen tai pidättää eikä hänen vapauttaan voida muuten rajoittaa ilman parlamentin suostumusta;

E.  toteaa, että 62 §:n mukaan Seimasin jäsentä ei myöskään voida haastaa oikeuteen hänen äänestystensä tai Seimasissa käyttämiensä puheenvuorojen perusteella, vaikka hänet voidaankin saattaa vastuuseen kunnianloukkausta koskevan yleisen menettelyn mukaan;

F.  huomauttaa, että Viktor Uspaskichia syytetään lähinnä puolueen rahoitusta koskevasta kirjanpitorikoksesta ennen hänen valitsemistaan Euroopan parlamenttiin;

G. ottaa huomioon, että 7. syyskuuta 2010 Euroopan parlamentti pidätti Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden, sillä se katsoi, ettei tarkoitushakuisesta syytteestä (fumus persecutionis) ollut esitetty vakuuttavia todisteita ja etteivät rikokset, joista Viktor Uspaskichia syytetään, liity millään tavoin hänen työhönsä Euroopan parlamentin jäsenenä;

H. ottaa huomioon, että Viktor Uspaskich nosti 28. lokakuuta 2010 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen Euroopan parlamentin 7. syyskuuta 2010 tekemän päätöksen kumoamiseksi mutta peruutti sen heinäkuussa 2011;

I.   ottaa huomioon, että 5. huhtikuuta 2011 päivätyssä kirjeessään, jossa Viktor Uspaskich pyytää parlamentaarisen koskemattomuutensa puolustamista, hän esittää, että Liettuan viranomaisten aloittama rikosoikeudellinen menettely estää häntä hoitamasta edustajantoimeensa kuuluvia tehtäviä tai tekee siitä vaikeaa, koska se Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 7 artiklan vastaisesti estää häntä liikkumasta vapaasti;

J.   toteaa, että erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 7 artiklan tarkoituksena on suojata parlamentin jäseniä heidän liikkumisvapauteensa kohdistuvilta, muilta kuin lainkäytöllisiltä rajoituksilta, joten siinä ei määrätä koskemattomuudesta vaan erioikeudesta, eikä se suojaa parlamentin jäseniä liikkumisvapauteensa kohdistuvilta lainkäytöllisiltä rajoituksilta[4];

K. toteaa, että tämän vuoksi Euroopan parlamentti ei voi myöntyä Viktor Uspaskichin 5. huhtikuuta 2011 esittämään pyyntöön puolustaa hänen parlamentaarista koskemattomuuttaan erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 7 artiklan nojalla;

L.  ottaa huomioon, että Viktor Uspaskich pyytää 11. huhtikuuta 2011 päivätyssä kirjeessään 7. syyskuuta 2010 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen tarkistamista vedoten WikiLeaksin esittämiin väitettyihin uusiin tosiseikkoihin, jotka hänen mukaansa osoittavat hänen joutuneen tarkoitushakuisen syytteen (fumus persecutionis) kohteeksi;

M. katsoo, että vaatimus olisi hylättävä, koska väitettyjen uusien tosiseikkojen ei ole osoitettu liittyvän riittävän läheisesti Viktor Uspaskichille kirjanpitorikoksesta luettuun syytteeseen;

N. toteaa, että lisäksi – ja tämä koskee myös Viktor Uspaskichin väitettä, että 7. syyskuuta 2010 tehdyssä päätöksessä loukattiin sekä hänen perusoikeuttaan puolustautua että Euroopan unionin perusoikeuskirjaa – vaatimus 7. syyskuuta 2010 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen tarkistamisesta ei ole työjärjestyksen 6 ja 7 artiklassa tarkoitettu parlamentin jäsenen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskeva pyyntö;

1.  päättää olla puolustamatta Viktor Uspaskichin parlamentaarista koskemattomuutta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Liettuan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle.

  • [1]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0296.
  • [2]  Asia 101/63 Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 195; asia 149/85, Wybot v. Faure ym. (Kok. 1986, s. 2391); asia T-345/05, Mote v. Euroopan parlamentti (Kok. 2008, s. II-2849); yhdistetyt asiat C-200/07 ja C‑201/07, Marra v. De Gregorio ja Clemente (Kok. 2008, s. I-7929); asia T-42/06 Gollnisch v. Euroopan parlamentti.
  • [3]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0296.
  • [4]  Asia T-345/05, Mote v. Euroopan parlamentti (Kok. 2008, s. II-2849, 48–52 kohta).

PERUSTELUT

Tosiseikat

Liettuan tasavallan valtakunnansyyttäjä pyysi 14. heinäkuuta 2009 Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä.

Parlamentin puhemies ilmoitti 7. lokakuuta 2009 pidetyssä istunnossa työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että hän oli vastaanottanut Liettuan oikeusviranomaisten 14. heinäkuuta 2009 päivätyn kirjeen, jossa pyydettiin Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä.

Puhemies lähetti pyynnön käsiteltäväksi oikeudellisten asioiden valiokuntaan työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Liettuan tasavallan valtakunnansyyttäjä pyysi Vilnan alueellisen tuomioistuimen 29. kesäkuuta 2009 tekemän päätöksen johdosta Euroopan parlamenttia pidättämään jäsenensä Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden, jotta tätä vastaan aloitettu rikosoikeudellinen menettely asiassa 1-38/2009 voi jatkua ja tuomioistuimen häntä vastaan takuista turvaamistoimenpiteenä antama määräys voidaan panna täytäntöön.

Viktor Uspaskichia syytetään Vilnan alueellisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä rikoksista, joita tarkoitetaan Liettuan rikoslain 24 §:n 4 momentissa luettuna yhdessä 222 §:n 1 momentin kanssa, 220 §:n 1 momentissa, 24 §:n 4 momentissa luettuna yhdessä 220 §:n 1 momentin kanssa, 205 §:n 1 momentissa ja 24 §:n 4 momentissa luettuna yhdessä 205 §:n 1 momentin kanssa.

Viktor Uspaskichille luetun syytteen mukaan hän on Vilnassa 13. heinäkuuta 2004 ja 17. toukokuuta 2006 välisenä aikana työväenpuolueen puheenjohtajana toimiessaan yhdessä muiden kanssa a) puolueen – tarkemmin sanoen työväenpuolueen – laittomaksi rahoittamiseksi ja b) puolueen ja sen poliittisten kampanjoiden rahoituksen asianmukaisen valvonnan välttämiseksi ohjannut järjestäytynyttä ryhmää, jonka asianomaiset henkilöt perustivat tehdäkseen useita rikoksia. Tätä tarkoitusta varten hän ohjasi Vilnassa vuosina 2004–2006 henkilöstöä pitämään työväenpuoluetta varten laitonta, tekaistua kirjanpitoa, minkä vuoksi puolueen varoista ja veloista tai sen rakenteesta ei voida saada tarkkaa käsitystä vuosina 2004, 2005 ja 2006.

Liettuan viranomaiset syyttävät Viktor Uspaskichia – joka Liettuan tasavallan kirjanpitolain 21 §:n mukaan vastasi puolueen kirjanpidon järjestämisestä ja toimi oikeushenkilön eli työväenpuolueen hyödyksi ja sen etujen mukaisesti – siitä, että hän on väitetysti ohjannut erästä henkilöä pitämään työväenpuoluetta varten kaksinkertaista kirjanpitoa keväällä 2004. Lisäksi väitetään, että liiketoimet, joiden kirjaaminen tileille oli pakollista, sekä työväenpuolueen toimintaan liittyvät, epävirallisesti vastaanotetut ja maksetut varat on kirjattu epävirallisiin tilikirjoihin. Häntä syytetään myös sellaisten erityisohjeiden antamisesta, että tietyt liike- ja rahoitustoimet on suoritettava kirjaamatta niitä puolueen tileihin.

Liettuan parlamentti (Seimas) hyväksyi 9. joulukuuta 2008 Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämisen edellä mainitussa oikeudellisessa menettelyssä. Huomattakoon, ettei Uspaskich ollut Euroopan parlamentin jäsen väitettyjen rikosten tekoaikana.

Uspaskichia kuultiin 27. tammikuuta 2010 Euroopan parlamentin työjärjestyksen 7 artiklan mukaisesti.

Kuulemisen tuloksena oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtaja pyysi kirjeitse 2. helmikuuta 2010 Euroopan parlamentin puhemiestä pyytämään Liettuan viranomaisilta selvennystä seuraaviin kysymyksiin:

●         Vaikuttaa siltä, että Vilnan alueellisen tuomioistuimen 29. kesäkuuta 2009 tehty päätös, jonka nojalla Liettuan valtakunnansyyttäjä pyysi pidättämään Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden, tehtiin yhden tuomarin kokoonpanossa. Onko tämä Liettuan lain mukainen käytäntö?

●         Vilnan alueellinen tuomioistuin määräsi 29. huhtikuuta 2008 Viktor Uspaskichin maksamaan turvaamistoimenpiteenä takuita yhteensä 1 500 000 Liettuan litiä (noin 436 000 euroa). Viktor Uspaskich esitti valiokunnassa, että vaikka hän häviäisi oikeuskäsittelyn, hänelle voidaan langettaa vain 14 000 euron sakko. Hän piti takuusummaa suhteettomana ja Liettuan lain vastaisena.

Liettuan viranomaiset vastasivat yksityiskohtaisesti 27. huhtikuuta 2010.

Oikeudellisten asioiden valiokunta kuuli Uspaskichia toistamiseen 2. syyskuuta 2009.

Euroopan parlamentti päätti 7. syyskuuta 2010 pidättää Viktor Uspaskichin parlamentaarisen koskemattomuuden (P7_TA(2010)0296) seuraavin perustein:

"A. toteaa, että Euroopan parlamentin jäsentä Viktor Uspaskichia vastaan on aloitettu rikosoikeudellinen menettely ja että häntä syytetään Vilnan alueellisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä rikoksista, joita tarkoitetaan Liettuan rikoslain 24 pykälän 4 momentissa luettuna yhdessä 222 pykälän 1 momentin ja 220 pykälän 1 momentin kanssa, 24 pykälän 4 momentissa luettuna yhdessä 220 pykälän 1 momentin ja 205 pykälän 1 momentin kanssa sekä 24 pykälän 4 momentissa luettuna yhdessä 205 pykälän 1 momentin kanssa,

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus, ja koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuus yhden jäsenen osalta;

C. ottaa huomioon, etteivät Uspaskichia vastaan nostetut syytteet liity hänen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiinsa mielipiteisiin tai äänestyksiin,

D. toteaa, että Liettuan tasavallan perustuslain 62 pykälän mukaan maan parlamentin (Seimas) jäsentä ei voida saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen tai pidättää eikä hänen vapauttaan voida muuten rajoittaa ilman Seimasin suostumusta,

E.  toteaa, että 62 pykälän mukaan Seimasin jäsentä ei myöskään voida haastaa oikeuteen hänen äänestystensä tai Seimasissa käyttämiensä puheenvuorojen perusteella, vaikka hänet voidaankin saattaa vastuuseen kunnianloukkausta koskevan yleisen menettelyn mukaan,

F.  huomauttaa, että Uspaskichia syytetään lähinnä puolueen rahoitusta koskevasta kirjanpitorikoksesta ennen hänen valitsemistaan Euroopan parlamenttiin,

G. ottaa huomioon, ettei tarkoitushakuisesta syytteestä (fumus persecutionis) ole esitetty vakuuttavia todisteita ja etteivät rikokset, joista Uspaskichia syytetään, liity millään tavoin hänen työhönsä Euroopan parlamentin jäsenenä".

Parlamentti myös katsoi täysistunnossa 9. syyskuuta 2010, että Uspaskichin pyyntö parlamentaarisen koskemattomuutensa puolustamiseksi oli aiheeton, koska se koski samaa rikosoikeudellista menettelyä, jota varten koskemattomuus oli pidätetty. Uspaskichille tiedotettiin asiasta 20. syyskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä.

Uspaskich nosti 28. lokakuuta 2010 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa hän vaati Euroopan parlamentin 7. syyskuuta 2010 tekemän päätöksen kumoamista sekä 10 000 euron korvausta aineettomasta vahingosta; kanne otettiin käsiteltävien asioiden luetteloon numerolla T-507/10[1]. Menettelyn kuluessa 17. joulukuuta 2010 unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi välitoimihakemuksen (Euroopan parlamentin 7. syyskuuta 2010 tekemän päätöksen soveltamisen keskeyttämiseksi)[2]. Uspaskich valitti presidentin määräyksestä (asia C-66/11 P (R)).

Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 9. toukokuuta 2011 työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti vastaanottaneensa 5. huhtikuuta 2011 Viktor Uspaskichin pyynnön koskemattomuutensa ja erioikeuksiensa puolustamiseksi Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 7 artiklan mukaisesti (jäljempänä "5. huhtikuuta 2011 esitetty pyyntö").

Puhemies lähetti pyynnön 27. toukokuuta 2011 päivätyllä kirjeellä käsiteltäväksi oikeudellisten asioiden valiokuntaan työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Tämän jälkeen puhemies välitti 1. kesäkuuta 2011 oikeudellisten asioiden valiokunnalle Uspaskichin toisen, 11. huhtikuuta päivätyn kirjeen, jossa pyydettiin parlamenttia tarkistamaan 7. syyskuuta 2010 tekemäänsä päätöstä (P7_TA 2010/0296) pidättää Uspaskichin koskemattomuus. Puhemies pyysi valiokuntaa käsittelemään asiaa mahdollisimman pikaisesti ja ilmoittamaan puhemiehelle oikeudellisten asioiden valiokunnan keskustelujen tuloksesta.

Koordinaattorien kokouksessa 20. kesäkuuta 2011 Rapkay ilmoitti saaneensa Uspaskichilta viestin, jossa tämä kertoi päättäneensä peruuttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kanteen Euroopan parlamenttia vastaan seuraavasta syystä:

Viestissään Uspaskich toteaa pyytäneensä Euroopan parlamenttia, tarkemmin sanoen JURI‑valiokunnan koordinaattoreita, harkitsemaan uudelleen päätöstä pidättää hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa. Uspaskich mainitsee WikiLeaksin paljastaneen 9. huhtikuuta 2011 Yhdysvaltojen Vilnan-suurlähetystön salaisen muistion, jossa todetaan Liettuan hallituksen valtiosihteerin kertoneen yhdysvaltalaisille diplomaateille, että Liettuan hallitus "järjesti" Uspaskichin karkotuksen Liettuasta hänen etnisen alkuperänsä vuoksi (alkuperältään venäläistä pidetään venäläisten vakoojana).

Uspaskich ilmoittaa peruuttavansa "tästä päivästä alkaen" kanteensa Euroopan parlamenttia vastaan, joten hänen nähdäkseen mikään ei estä parlamenttia harkitsemasta asiaa uudelleen. Hän liittää mukaan kaksi asiakirjaa: Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen presidentille osoittamansa kirjeen, jolla kanne peruutetaan, sekä postin vahvistuksen kirjeen lähettämisestä.

Valiokunnan koordinaattorit päättivät pyytää Euroopan parlamentin puhemiestä huolehtimaan siitä, että asiasta ilmoitetaan täysistunnossa ja että se annetaan valiokunnan käsiteltäväksi työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Parlamentin puhemies antoi kyseisen ilmoituksen 4. heinäkuuta 2011 (jäljempänä "11. huhtikuuta 2011 esitetty pyyntö").

Samana päivänä tuomioistuin ilmoitti oikeudelliselle yksikölle Uspaskichin kanteen peruuttamisesta (tällä kertaa se tehtiin asianmukaisesti, oikeudenkäyntikielellä eli liettuaksi ja hänen asianajajansa toimesta). Asia poistettiin rekisteristä unionin yleisen tuomioistuimen määräyksellä 3. elokuuta 2011. Näin ollen valitus Uspaskichin välitoimihakemuksen hylkäävän määräyksen johdosta on perusteeton.

Uspaskichia kuultiin työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti 10. lokakuuta 2011.

Koskemattomuuden puolustamista koskevat pyynnöt

a) 5. huhtikuuta 2011 esitetty pyyntö

Uspaskich pyytää 5. huhtikuuta 2011 esittämässään pyynnössä puolustamaan parlamentaarista koskemattomuuttaan Euroopan parlamentin työjärjestyksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Hän syyttää Liettuan tasavaltaa järjestetystä hyökkäyksestä häntä itseään ja Liettuan työväenpuoluetta vastaan. Hän väittää hyökkäyksen loukanneen osittain hänen Euroopan parlamentin jäsenenä nauttimaansa koskemattomuutta, toisin sanoen Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 7 artiklassa turvattua liikkumisvapautta.

Hän väittää yksityiskohtaisemmin, että Vilnan alueellisen tuomioistuimen asettama kuulemisaikataulu estää häntä osallistumasta Euroopan parlamentin kokouksiin "esimerkiksi maanantaiaamuna" (itse asiassa Uspaskichin myöhempien viestien perusteella on selvää hänen tarkoittavan, että koska kuulemiset järjestettäneen torstaisin, hän menettäisi keskiviikon, torstain ja perjantain työpäivinä Euroopan parlamentissa. Uspaskich pitää parempana, että kuulemiset järjestettäisiin kunkin viikon maanantaiaamuna).

Uspaskich viittaa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin asiassa T‑345/05 R, V vastaan parlamentti 16. maaliskuuta 2007 antamaan määräykseen[3] ja esittää, että liettualaisen tuomioistuimen asettamat käsittelyajankohdat rikkovat pöytäkirjan 7 artiklan määräyksiä.

Uspaskich väittää lisäksi, ettei hänellä ollut käytännössä tilaisuutta esittää näkökantaansa parlamentissa ennen kuin hänen koskemattomuutensa pidättämistä koskeva päätös tehtiin. Hän väittää, että tämä rikkoo Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa[4] ja hänen perusoikeuttaan puolustautua. Hän valittaa, että oikeudellisten asioiden valiokunta ei antanut hänelle tilaisuutta nähdä tai kommentoida päätösluonnosta ennen kuin se hyväksyttiin ja että Liettuan valtakunnansyyttäjälle lähetettiin kysymyksiä hänen tietämättään.

Seikkaperäisemmin Uspaskich valittaa, että parlamentti pidätti hänen koskemattomuutensa, koska oletti virheellisesti, että Liettuan lainsäädännön mukaan koskemattomuus oli pidätettävä sen tähden, että väitetyt rikokset oli tehty ennen kuin hänet valittiin Euroopan parlamenttiin eivätkä ne liittyneet hänen edustajantoimensa harjoittamiseen. Hän valittaa lisäksi, että parlamentti ei ollut tietoinen hänen väitteistään, että häntä vainottiin poliittisesti eikä ottanut hänen tapauksessaan huomioon fumus persecutionis -mahdollisuutta.

b) 11. huhtikuuta 2011 esitetty pyyntö

Toisessa, 11. huhtikuuta 2011 päivätyssä kirjeessään Uspaskich toteaa, että WikiLeaks julkisti 9. huhtikuuta Yhdysvaltojen Vilnan-suurlähetystön Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriölle osoittaman diplomaattimuistion lokakuulta 2006, jonka mukaan Liettuan ulkoasiainministeriön valtiosihteeri on vahvistanut, että Liettuan työväenpuolueen vainoaminen oli maan hallituksen järjestämää ja johtui epäilyistä, että Uspaskichilla oli yhteyksiä Venäjän tiedustelupalveluun. Uspaskich väittää muistion todistavan, että hän on poliittisen vainon uhri, ja katsoo, että pidättäessään hänen koskemattomuutensa Euroopan parlamentti jätti väärin huomioimatta fumus persecutionis -mahdollisuuden.

Näihin perusteisiin nojautuen Viktor Uspaskich pyytää, että parlamentin 7. syyskuuta 2010 tekemään päätöstä tarkistetaan työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan[5] tai vaihtoehtoisesti 6 artiklan 3 kohdan[6] nojalla.

Oikeudellinen arviointi

a) 5. huhtikuuta 2011 esitetty pyyntö

Mitä tulee Uspaskichin kirjeessä 5. huhtikuuta 2011 esitettyyn vaatimukseen hänen koskemattomuutensa puolustamisesta sillä perusteella, että Liettuan viranomaisten aloittama rikosoikeudellinen menettely estää häntä hoitamasta edustajantoimeensa kuuluvia tehtäviä tai tekee siitä vaikeaa sekä estää häntä liikkumasta vapaasti Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 7 artiklan[7] vastaisesti, viitataan tuomioon, joka annettiin 15. lokakuuta 2008 asiassa T-345/05, Mote v. Euroopan parlamentti[8].

Tuomion 48 kohta ja sitä seuraavat kohdat on syytä esittää koko laajuudessaan:

"(...) pöytäkirjan 8 artiklan [nykyään 7 artikla] ensimmäinen kohta merkitsee jäsenvaltioihin kohdistuvaa kieltoa luoda muun muassa verotukseen liittyvien käytäntöjensä kautta hallinnollisia rajoituksia, jotka kohdistuvat parlamentin jäsenten liikkumisvapauteen (asia 208/80, Bruce of Donington, tuomio 15.9.1981, Kok. 1981, s. 2205, 14 kohta). Kuten kyseisessä määräyksessä täsmennetään, erioikeuden tarkoituksena on taata se, että parlamentin jäsenet voivat käyttää oikeuttaan matkustaa Euroopan parlamentin kokouspaikkaan ja palata sieltä.

49 On kuitenkin korostettava, että vaikka kyseisiä rajoituksia ei luetella tyhjentävästi pöytäkirjan 8 artiklan ensimmäisessä kohdassa, jossa viitataan hallinnollisiin ”tai muihin” esteisiin, kyseisiin esteisiin eivät sisälly sellaiset rajoitukset, jotka aiheutuvat syytetoimista, koska niihin sovelletaan 10 artiklaa [nykyään 9 artikla], jossa määritellään koskemattomuutta koskeva oikeudellinen järjestelmä lukuun ottamatta 9 artiklassa [nykyään 8 artikla] säädettyä erityistä alaa, joka liittyy parlamentin jäsenten äänestyksiin tai tehtäviä hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin. Lainkäytöllinen koskemattomuus mainitaan nimittäin nimenomaisesti pöytäkirjan 10 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa sellaisen toiminnan muotona, johon nähden parlamentin jäsen on koskematon muun jäsenvaltion kuin oman valtionsa alueella parlamentin istuntojen ajan. Vastaavasti pöytäkirjan 10 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaan parlamentin jäsenellä on samana aikana oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus; eräissä maissa kansanedustajilla on koskemattomuus heihin mahdollisesti kohdistuviin syytetoimiin nähden. Pöytäkirjan 10 artiklan toisessa kohdassa säädetään lopuksi, että koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin, kun he matkustavat parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä. Se, että kyseinen määräys, jolla – kuten pöytäkirjan 8 artiklan ensimmäisellä kohdalla – suojataan parlamentin jäseniä heidän liikkumisvapauteensa kohdistuvilta loukkauksilta, on olemassa, vahvistaa sen, että viimeksi mainitussa määräyksessä mainitut rajoitukset eivät kata kaikkia mahdollisia parlamentin jäsenten liikkumisvapauteen kohdistuvia loukkauksia ja että, kuten edellä tarkastellut 10 artiklan määräykset osoittavat, syytetoimien on katsottava kuuluvan viimeksi mainitulla artiklalla luodun oikeudellisen järjestelmän alaan.

50 Pöytäkirjan 10 artiklalla pyritään varmistamaan parlamentin jäsenten riippumattomuus siten, ettei heitä kohtaan voida harjoittaa painostusta uhkaamalla heitä pidätyksellä tai syytteillä parlamentin istuntojen aikana (asia T-17/00 R, Rothley ym. v. parlamentti, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin määräys 2.5.2000, Kok. 2000, s. II‑2085, 90 kohta).

51 Pöytäkirjan 8 artiklan tehtävänä on suojata parlamentin jäseniä heidän liikkumisvapauteensa kohdistuvia, muita kuin lainkäytöllisiä rajoituksia vastaan.

52 Koska ei ole väitetty, että ne vaarat, jotka liittyivät siihen, että Motea olisi estetty harjoittamasta edustajantointaan, olisivat perustuneet muunlaisiin rajoituksiin kuin sellaisiin rajoituksiin, jotka aiheutuivat hänen lähtövaltionsa lainkäyttöviranomaisten käynnistämistä syytetoimista, on todettava, ettei parlamentti tehnyt minkäänlaista oikeudellista virhettä, kun se päätti pidättää Moten koskemattomuuden lausumatta siitä erioikeudesta, joka hänelle oli myönnetty parlamentin jäsenen ominaisuudessa, ja katsomatta, että 8 artiklaa oli rikottu käsiteltävänä olevassa asiassa."[9]

Huomattakoon, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 16. maaliskuuta 2007 asiassa T-345/05 R, V. vastaan parlamentti antama määräys[10], johon Uspaskich viittaa, annettiin saman oikeudellisen menettelyn puitteissa. Mainituissa kohdissa unionin yleinen tuomioistuin vain totesi tosiseikan, että Moten asian käsittelylle vahvistettu aika ei haitannut parlamentin istuntojaksoa.

Asiassa Mote v. Euroopan parlamentti unionin yleinen tuomioistuin selkeästi katsoi, että pöytäkirjan 7 artiklassa ei määrätä koskemattomuudesta vaan erioikeudesta, eikä se suojaa parlamentin jäseniä liikkumisvapauteensa kohdistuvilta lainkäytöllisiltä rajoituksilta.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti ei voi myöntyä Uspaskichin 5. huhtikuuta 2011 esittämään pyyntöön puolustaa hänen parlamentaarista koskemattomuuttaan pöytäkirjan 7 artiklan nojalla.

Joka tapauksessa se, että Uspaskich ei väitetysti voi osallistua parlamentin kokouksiin keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin, ei johdu siitä, että parlamentti pidätti hänen koskemattomuutensa, vaan liettualaisen tuomioistuimen päätöksestä. Kyseisestä päätöksestä kuuluu valittaa Liettuan tai Luxemburgin tuomioistuimeen. Esittelijä ehdottaa kuitenkin, että Euroopan parlamentin puhemies pyytäisi kirjeitse Liettuan viranomaisia varmistamaan, että Uspaskichia koskeva oikeudenkäynti järjestetään mahdollisuuksien mukaan niin, ettei se haittaa hänen työtään Euroopan parlamentin jäsenenä.

Uspaskich väittää lisäksi, että hyväksyessään päätöksen P7_TA(2010)0296 oikeudellinen valiokunta loukkasi hänen "puolustautumisoikeuttaan – hänen oikeuttaan esittää näkökantansa ennen kuin häntä koskeva ja mahdollisesti loukkaava päätös tehdään". Hän valittaa vielä, ettei hänelle annettu tilaisuutta nähdä tai kommentoida valiokunnan päätösluonnosta ja että Liettuan valtakunnansyyttäjälle lähetettiin kysymyksiä hänen tietämättään. Näin ollen hän ei voinut esittää niistä kommentteja. Hän väittää sen, ettei hänen annettu nähdä päätösluonnosta, paitsi loukanneen hänen perusoikeuttaan puolustautua sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan a ja b alakohtaa[11], myös johtaneen siihen, ettei Euroopan parlamentin päätös ollut Liettuan perustuslain olennaisen sisällön mukainen.

Kaikissa näissä argumenteissa kyseenalaistetaan Uspaskichin koskemattomuuden pidättämistä koskevan parlamentin päätöksen laillisuus ja pohjimmiltaan parlamentin työjärjestyksen laillisuus, koska viimeksi mainitussa ei määrätä hänen oikeudestaan tutkia ja kommentoida asiasta vastaavan valiokunnan mietintöluonnosta. Näille kysymyksille sopiva käsittelypaikka on unionin tuomioistuin, ei oikeudellisten asioiden valiokunta, jolla ei ole työjärjestyksen perusteella toimivaltaa tarkistaa omia päätöksiään.

Esittelijä huomauttaa, ettei Uspaskichin kuulemisessa 10. lokakuuta 2011 tullut esiin uusia, asiaan liittyviä seikkoja.

b) 11. huhtikuuta 2011 esitetty pyyntö

Tässä pyynnössä Uspaskich pyytää tarkistamaan parlamentin 7. syyskuuta 2010 tekemää päätöstä työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan[12] tai vaihtoehtoisesti 6 artiklan 3 kohdan[13] nojalla ja vetoaa WikiLeaksin paljastamiin väitettyihin uusiin tosiseikkoihin, jotka hänen mukaansa osoittavat hänen joutuneen tarkoitushakuisen syytteen (fumus persecutionis) kohteeksi.

Hän pyytää tarkistamista sen perusteella, että WikiLeaks julkisti 9. huhtikuuta 2011 Yhdysvaltojen Vilnan-suurlähetystön Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriölle osoittaman diplomaattimuistion lokakuulta 2006, jonka mukaan Liettuan ulkoasiainministeriön alivaltiosihteeri Albinas Januska on väittänyt [Liettuan hallituksen] (ja siten myös hänen itsensä) järjestäneen Liettuan työväenpuolueen johtajan Viktor Uspaskichin lähdön Liettuasta, koska tällä on siteitä Venäjän tiedustelupalveluun.

Ensinnäkin Liettuan ulkoasiainministeriön entisen virkamiehen lausuman, joka hänen väitetään antaneen irtisanoutumisensa jälkeen vuonna 2006, ja vuonna 2009 aloitetun oikeudellisen menettelyn välillä ei ole sellaista yhteyttä, joka osoittaisi kyseessä olevan fumus persecutionis. Vaikka olisikin näyttöä siitä, että Liettuan hallitus ja Albinas Januska järjestivät Viktor Uspaskichin lähdön Liettuasta, koska hänellä oli yhteyksiä Venäjän tiedustelupalveluun – ja tällaista näyttöä ei ole – tämän tosiseikan ja Uspaskichille kirjanpitorikoksesta luetun syytteen välillä ei ole syy-yhteyttä.

Toiseksi parlamentin työjärjestyksessä ei määrätä asiasta vastaavan valiokunnan oikeudesta tarkistaa parlamentin päätöksiä – tätä tarkoitusta vartenhan on unionin tuomioistuin – ja kun parlamentti on pidättänyt jäsenensä koskemattomuuden tietyssä tapauksessa, hänellä ei kyseisessä tapauksessa enää ole koskemattomuutta pidätettäväksi. Oikeusvarmuus edellyttää, että ehdottoman poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta täysistunnon päätöksessä pysytään, kun se kerran on tehty. Tästä huolimatta käsillä olevassa tapauksessa oikeudellisten asioiden valiokunta – saatuaan tiedon Uspaskichin päätöksestä peruuttaa unionin tuomioistuimessa nostamansa kanne – suoritti perinpohjaisen oikeudellisen ja tosiasioiden arvioinnin jäsenen väitteistä ja kuuli häntä nähdäkseen, oliko koskemattomuuden puolustaminen väitteiden perusteella aiheellista.

Se pani myös merkille, että Liettuan viranomaiset pyysivät Uspaskichin koskemattomuuden pidättämistä heinäkuussa 2009 ja että pyynnön käsittelyyn on mennyt yli kaksi vuotta. Uspaskichilla oli tilaisuus valittaa parlamentin päätöksestä unionin tuomioistuimeen. Hän kuitenkin peruutti kanteensa. Nyt hänellä on mahdollisuus käydä aineellisoikeudellista oikeutta Liettuan tuomioistuimissa ja hyödyntää kaikkia mahdollisia muutoksenhakukeinoja ‑ mukaan lukien Luxemburgin tuomioistuimelle osoitetut ennakkoratkaisupyynnöt ja muutoksenhaku Strasbourgin tuomioistuimessa.

Esittelijä huomauttaa, ettei Uspaskichin kuulemisessa 10. lokakuuta 2011 tullut esiin uusia, asiaan liittyviä seikkoja.

Päätelmä

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ja koska jäsenen kuulemisessa 10. lokakuuta 2011 ei ilmennyt mitään uutta, oikeudellisten asioiden valiokunta suosittaa käsiteltyään jäsenen koskemattomuuden puolustamista puoltavia ja sitä vastaan esitettyjä perusteita työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että Euroopan parlamentti ei puolusta Viktor Uspaskichin parlamentaarista koskemattomuutta.

  • [1]  EUVL C 13, 15.1.2011, s. 28, oikaisu: EUVL C 72, 5.3.2011, s. 38.
  • [2]  EUVL C 55, 19.2.2011, s. 24.
  • [3]  Kok. 2007, s. II-25, 87 ja 88 kohta.
  • [4]  1. Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.
    2. Tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:
    a) jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti,
    b) jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset,
    c) hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä.
  • [5]  2. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen puhemiehelle osoittamasta, jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.
  • [6]  3. Jäsenen tai entisen jäsenen puhemiehelle osoittamasta, koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.
  • [7]  Pöytäkirjan 7 artiklan mukaan "Euroopan parlamentin jäsenten vapaalle liikkuvuudelle heidän matkustaessaan Euroopan parlamentin kokouspaikkaan tai heidän palatessaan sieltä ei aseteta hallinnollisia tai muita esteitä.
    Euroopan parlamentin jäsenet saavat tullien ja valuutanvaihtovalvonnan osalta:
    a) omalta hallitukseltaan samat helpotukset, jotka myönnetään ulkomailla tilapäisissä virkatehtävissä matkustaville korkeille virkamiehille; b) toisten jäsenvaltioiden hallituksilta samat helpotukset, jotka myönnetään vieraiden valtioiden edustajille tilapäisissä virkatehtävissä."
  • [8]  Kok. 2008, s. II-2849.
  • [9]  Korostus lisätty.
  • [10]  Kok. 2007, s. II-25, 87 ja 88 kohta.
  • [11]  1. Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.
    2. Tähän oikeuteen sisältyy erityisesti:
    a)     jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti,
    b)     jokaisen oikeus tutustua häntä koskeviin asiakirjoihin ottaen huomioon oikeutetun luottamuksellisuuden, salassapitovelvollisuuden ja liikesalaisuuden vaatimukset,
    c)     hallintoelinten velvollisuus perustella päätöksensä.
  • [12]  2. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen puhemiehelle osoittamasta, jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.
  • [13]  3. Jäsenen tai entisen jäsenen puhemiehelle osoittamasta, koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

21.11.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

9

5

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Françoise Castex, Klaus-Heiner Lehne, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Alexandra Thein, Diana Wallis, Cecilia Wikström, Zbigniew Ziobro

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, Dagmar Roth-Behrendt

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Jaroslav Paška