MIETINTÖ maatilojen tuotantopanosten toimitusketjusta: rakenne ja vaikutukset
28.11.2011 - (2011/2114(INI))
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: José Bové
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
maatilojen tuotantopanosten toimitusketjusta: rakenne ja vaikutukset
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteisestä maatalouspolitiikasta vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?[1],
– ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan[2],
– ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman maatalouden tunnustamisesta strategiseksi alaksi elintarviketurvan yhteydessä[3],
– ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n valkuaisvajeesta: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan?[4],
– ottaa huomioon toukokuussa 2011 julkaistun OECD:n alustavan raportin "A Green Growth Strategy for Food and Agriculture"[5],
– ottaa huomioon Eurostatin tiedot maatalouden tuotantovälineiden hintaindekseistä (tuotantopanoskustannukset) ja maataloustuotteiden hintaindekseistä (tuottajahinnat)[6],
– ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan, jossa määrätään syrjäisimpiä alueita koskevasta erityisjärjestelystä,
– ottaa huomioon Euroopan komission maataloustutkimuksen pysyvän komitean kolmannen SCAR Foresight Exercise -raportin "Sustainable food consumption and production in a resource-constrained world" (helmikuu 2011)[7],
– ottaa huomioon kansainvälisen maataloustutkimusfoorumin IAASTD:n (International Assessment of Agricultural Knowledge, Science and Technology for Development) raportin "Global Report – Agriculture at a crossroads",
– ottaa huomioon vuonna 2008 julkaistun Yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) raportin "Low input farming systems: an opportunity to develop sustainable agriculture"[8],
– ottaa huomioon vuonna 2007 julkaistun YTK:n raportin "Consequences, opportunities and challenges of modern biotechnology in Europe",
– ottaa huomioon vuonna 2010 julkaistun YTK:n raportin "Compendium of reference methods for GMO analysis",
– ottaa huomioon vuonna 2010 julkaistun YTK:n raportin "Impacts of the EU biofuel target on agricultural markets and land use: a comparative modelling assessment",
– ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin N:o 2009/128/EY,
– ottaa huomioon YMP:n uudistamisesta 12. lokakuuta 2011 esitetyt komission lainsäädäntöehdotukset (KOM(2011)0625/3, KOM(2011)0627/3, KOM(2011)0628/3, KOM(2011)0629, KOM(2011)0630/3, KOM(2011)0631/3) ja ehdotuksen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaksi asetukseksi,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;
– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A7‑0421/2011);
A. ottaa huomioon, että maataloustuotteiden ja maatalouden tuotantopanosten hintojen suuret heilahtelut ovat lisänneet maataloustulojen ja viljelijöiden pitkän aikavälin investointien epävarmuutta, mikä on vaikeuttanut tilannetta etenkin eristyneillä ja vuoristoisilla alueilla, saaristoalueilla sekä syrjäisimmillä alueilla, joilla etäisyys ja pitkät välimatkat aiheuttavat huomattavia lisäkustannuksia, joilla on vaikutusta näiden alueiden viljelijöiden tuloihin;
B. ottaa huomioon, että EU:n viljelijöiden tuotantopanosten kokonaiskustannukset ovat nousseet keskimäärin lähes 40 prosenttia vuosien 2000 ja 2010 välisenä aikana, kun taas tuottajahinnat ovat Eurostatin mukaan nousseet keskimäärin alle 25 prosenttia; ottaa huomioon, että tuotantopanosten kustannukset nousivat kyseisen vuosikymmenen aikana 60 prosenttia energian ja voiteluaineiden, melkein 80 prosenttia synteettisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden, yli 30 prosenttia eläinten rehun, noin 36 prosenttia koneiden ja muiden laitteiden, miltei 30 prosenttia siementen ja taimien sekä lähes 13 prosenttia kasvinsuojeluaineiden osalta, mikä korostaa tarvetta helpottaa edullisempien tuotantopanosten saantia maanviljelijöille, erityisesti maailmanmarkkinoilta;
C. toteaa, etteivät elintarvikkeiden korkeammat hinnat automaattisesti merkitse korkeampia maataloustuloja, mikä johtuu pääasiassa maatilojen tuotantopanoskustannusten nopeasta kohoamisesta mutta myös entistä suuremmista eroista tuotantokustannusten ja kuluttajahintojen välillä;
D. ottaa huomioon, että tuotantokustannusten nousu ja vaikeudet nousseiden kustannusten jakamisessa elintarvikeketjussa voivat vaarantaa lyhyellä aikavälillä joidenkin yritysten toimeentulon ja heikentää tuotantorakennetta tietyissä jäsenvaltioissa, mikä pahentaisi kauppataseeseen liittyvää ongelmaa tuonnin ja epävakaisiin ulkomarkkinoihin liittyvän riippuvuuden osalta;
E. ottaa huomioon, että myös kuluttajat kärsivät nykyisestä tilanteesta, koska tuottajat eivät onnistu siirtämään tuotantopanosten hintojen huomattavaa nousua suurille kauppaketjuille, jotka puolestaan siirtävät nousseet hinnat kuluttajien maksettaviksi suurella voittomarginaalilla;
F. ottaa huomioon, että tuotantopanosten hintojen nousupaineen odotetaan kohoavan entisestään resurssien niukkuuden, kehittyvien talouksien kasvavan ruuan kysynnän ja sellaisten menettelyjen vuoksi, joiden takia EU:n viljelijöiden on vaikeampi saada edullisempaa rehua maailmanmarkkinoilta;
G. ottaa huomioon, että elintarviketuotantoa voivat säännöllisesti heikentää useat eri tekijät, kuten tuholaisten ja tautien vaikutukset, luonnonvarojen saatavuus ja luonnonkatastrofit;
H. ottaa huomioon, että EU:n maatalous on tällä hetkellä suuresti riippuvainen tuoduista tuotantopanoksista – pääasiassa fossiilisista polttoaineista, mutta myös eläinten rehusta ja niukoista maanparannukseen tarkoitetuista mineraaleista kuten fosfaatista – ja siksi se on altis hinnankorotuksille; ottaa huomioon, että tämä on aiheuttanut suurta huolta EU:n viljelijöiden kilpailukyvystä, erityisesti karjankasvatusalalla;
I. ottaa huomioon, että nykyinen hintavaihtelu on eurooppalainen ja maailmanlaajuinen ilmiö, joka edellyttää elintarvikeketjun osalta erityistä yhteisön ratkaisua, jossa otetaan huomioon maatalous- ja elintarvikeketjun strateginen merkitys Euroopan unionille, samalla kun G20-maiden tasolla on ryhdyttävä koordinoituihin toimenpiteisiin;
J. ottaa huomioon, että EU on entistä riippuvaisempi tuotantopanoksista, jotka ovat välttämättömiä viljelyn ylläpitämiseksi EU:n alueella, ja vaatii tämän vuoksi vähentämään nopeasti tätä riippuvuutta investointien ja luonteeltaan täysin poliittisten päätösten avulla, jotta EU:n elintarvikeomavaraisuuden parantaminen voidaan taata;
K. ottaa huomioon, että EU on vahvasti riippuvainen fossiilisten polttoaineiden tuonnista ja että resurssitehokkuuden parantaminen on keskeisessä asemassa Eurooppa 2020 ‑strategiassa ja komission etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa;
L. ottaa huomioon, että EU:n maataloustuotanto on pääasiassa riippuvainen öljystä ja että elintarvikeketju on riippuvainen kyseisen polttoaineen saatavuudesta ja edullisuudesta; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisen öljyntuotannon odotetaan alkavan laskea keskimäärin 2–3 prosenttia vuodessa;
M. ottaa huomioon, että raakaöljyn hinnannousut ja maatalouden tuotantopanoskustannusten kasvu liittyvät kiinteästi toisiinsa, mikä johtaa korkeampiin energian, rehun ja lannoitteiden hintoihin, jotka vaikuttavat maailmanlaajuiseen elintarviketuotantoon;
N. ottaa huomioon, että maatalouden lannoitteiden valmistus on täysin riippuvaista raakafosfaatin saatavuudesta; ottaa huomioon, että sen perustuotehinta nousi 800 prosenttia vuosina 2007–2008 ja että sen tarjonta voi saavuttaa huippunsa vuosiin 2033–2035 mennessä, minkä jälkeen sitä on saatavilla yhä niukemmin;
O. ottaa huomioon, että erityisesti karjankasvatusalalla kustannukset ovat myös nousemassa lisääntyvien kasvin-, eläin- ja ympäristönsuojeluvaatimusten sekä hygienia- ja elintarviketurvallisuusvaatimusten vuoksi, minkä seurauksena eurooppalaisten tuottajien kilpailukyky heikkenee entisestään verrattuna kolmansien maiden tuottajiin, joiden ei tarvitse noudattaa näitä ankaria vaatimuksia;
P. ottaa huomioon, että EU on asettanut tiukkoja vaatimuksia elintarviketurvallisuudelle sekä ihmisten ja ympäristön suojelulle, mikä vaikuttaa uusien käytäntöjen ja työkalujen kehittämiseen elintarvikeketjun eri kohdissa kuluvaan aikaan ja siitä syntyviin kustannuksiin;
Q. ottaa huomioon, että kuluttajia ohjataan heikentyneen ostovoiman vuoksi valitsemaan entistä useammin tuotteita, joiden laatu- tai turvallisuustaso ei vastaa Euroopan unionissa valmistettuja tuotteita ja joita ei voida jäljittää erityisesti liha-alalla;
R. ottaa huomioon, että maatalous käyttää keskimäärin 42 prosenttia Euroopan vesivarojen kokonaismäärästä (Kreikka 88 prosenttia, Espanja 72 prosenttia ja Portugali 59 prosenttia) ja että kastelu- ja ojituskustannukset sekä veden kanavoinnista kosteikkoalueilla syntyvät kustannukset ovat kasvaneet kastelutekniikoiden tehokkuuden parantamisen vuoksi ja osa maataloudessa käytetystä vedestä palautuu veden luonnolliseen kiertoon;
S. katsoo, että viljelysmaan hinta ja maan vuokraamisen kustannukset vaikuttavat suoraan maanviljelyn elinkelpoisuuteen ja maatalousalalle tulevien nuorten kykyyn vakiinnuttaa asemansa;
T. ottaa huomioon, että maatalouden tuotantopanosten toimittajien markkinoiden keskittyminen on hyvin suurta, sillä kuusi yritystä hallitsee 75:tä prosenttia maatalouskemikaalien markkinoista ja kolme yritystä hallitsee yli 45:tä prosenttia siemenmarkkinoista; katsoo, että tällainen keskittyminen vaikuttaa siihen, että siementen hinnat pysyvät korkeina, ja että sillä on huomattava kielteinen vaikutus viljelykasvien monipuolisuuteen ja että viljelijöillä on vähän mahdollisuuksia vaikuttaa hintojen kehitykseen; katsoo, että markkinoiden keskittyminen ei ole suurta vain tuotantoketjun alkupäässä vaan myös elintarvikkeiden vähittäismyynnissä, mikä aiheuttaa maatalouteen ylimääräisiä kustannuspaineita;
U. ottaa huomioon, että tuotantopanosalalla tehdyt lainsäädäntö- ja rakennemuutokset vaikuttavat kohtuuttomasti pienimuotoisen tuotannon (pienten viljelmien) kannattavuuteen ja kilpailukykyyn ja että on välttämätöntä tuntea nykyistä paremmin kyseisten muutosten vaikutukset;
V. ottaa huomioon, että polttoaineiden, lannoitteiden ja rehujen nousseet hinnat muodostavat suurimman osan maanviljelijöiden kustannusten kasvusta;
W. katsoo, että kun otetaan huomioon maataloustuotteiden hintojen äärimmäiset vaihtelut ja niihin liittyvä taloudellinen keinottelu koko elintarvikeketjussa, markkinoiden avoimuus elintarvikeketjun aiemmissa vaiheissa on myös olennaista kilpailun lisäämisen ja hintojen vaihteluiden sietokyvyn parantamisen kannalta;
X. ottaa huomioon, että pitkän aikavälin investoinnit entistä tehokkaampaan tuotantopanosten ja parempaan resurssien hallintaan, mukaan lukien energia, maaperä ja ravinteet, vesiteknologia, siemenet ja maatalouskemikaalit, ovat tarpeen, jotta voidaan vastata uusiin taloudellisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin myös Eurooppa 2020 -strategian puitteissa; katsoo, että neuvontapalvelut ja institutionaaliset parannukset sekä tuotantopanosten käyttöön, maanviljelijöiden asenteisiin ja taitoihin vaikuttavat innovaatiot ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa resursseja entistä tehokkaammin hyödyntävien, kestävien ja innovatiivisten viljelyjärjestelmien omaksumisessa;
Y. katsoo, että lietteen mädätys on kasvinviljelyn ja ympäristön kannalta toivottavaa ja että myös biomassasta valmistettavan energian tuotantoa varten on tarjottava kannustimia, minkä avulla parannetaan myös maanviljelyn kestävyyttä;
Z. ottaa huomioon, että maataloudessa on energiatehokkuutta lisäämällä mahdollista säästää huomattavasti energiaa ja kustannuksia, mitä voitaisiin lisäksi tehostaa kehittämällä uusiutuvan energian paikallista tuotantoa, joka hyödyntää uusiutuvan energian koko potentiaalin (erityisesti tuuli- ja aurinkoenergia, biomassa ja biokaasu, biopolttoaineet, jätteiden käyttö jne.);
AA. katsoo, että viljelykasvien monipuolistaminen ja viljelykierto voivat vaikuttaa ilmastonmuutosta lieventävästi ja että ne mahdollistavat synteettisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden kestävän käytön;
AB. ottaa huomioon, että valkuaispitoisten palkokasvien tuotanto EU:ssa sekä tehostetut laidunruokintajärjestelmät pienentäisivät EU:n valkuaisvajetta ja riippuvuutta rehun tuonnista ja niistä saattaisi aiheutua huomattavia taloudellisia etuja viljelijöille, mutta ne eivät ole yleispätevä ratkaisu kaikkiin maatilojen tuotantopanosten toimitusketjun moninaisiin epätasapainotiloihin ja johtaisivat myös muiden, resurssitehokkaampien peltokasvien tuotannon vähenemiseen;
AC. ottaa huomioon, että tilalla kerätyt siemenet voivat tarjota tietyissä olosuhteissa ja tiettyjen lajikkeiden kohdalla vaihtoehdon kauppasiemenille;
AD. katsoo, että sopimattomien varastointi- ja kuljetusolosuhteiden seurauksena huomattavia määriä maataloustuotteita pilaantuu ja heitetään sen tähden pois, joten niitä ei voida käyttää enää elintarvikkeina eikä rehuna (FAO, Global Food Losses And Food Waste, 2011);
Yleiset ratkaisut
1. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan maatilojen tuotantopanosten hintojen avoimuutta ja varmistamaan, että kilpailusäännöt koskevat koko elintarvikeketjua ja että ne pannaan täytäntöön koko elintarvikeketjussa;
2. vaatii, että EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti tarkastellaan ja analysoidaan tarkemmin elintarvikkeiden hintojen nousua selittäviä talouden perustekijöitä, etupäässä kysynnän ja tarjonnan vaihtelujen vaikutusta toisiinsa sekä energian, tuotantopanosten ja elintarvikehyödykkeiden hintojen vaihtelujen kasvavaa vaikutusta toisiinsa;
3. kehottaa komissiota tarkentamaan analyysiaan markkinoiden äärimmäisten heilahtelujen aiheuttajista ja selventämään paremmin sekä keinottelun ja maatalousmarkkinoiden että energiamarkkinoiden ja elintarvikkeiden hintojen keskinäisiä vaikutuksia; korostaa, että tämän olisi oltava osa pyrkimyksiä rahoitusmarkkinoiden parempaan säätelyyn, avoimuuden lisäämiseen ja niitä koskevan tiedon laadun parantamiseen EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti myös tulevassa rahoitusmarkkinadirektiivin (Mifid) ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin tarkistuksessa;
4. kehottaa komissiota edistämään tehokkaampia maatalouskäytäntöjä ja tehostettua, kestävää maatalouden resurssien hallintaa vakaan ja tuottavan maatalouden aikaansaamiseksi, tuotantopanosten kustannusten ja ravinteiden tuhlaamisen vähentämiseksi sekä innovoinnin, resurssitehokkuuden ja resurssien käytön vaikuttavuuden ja viljelyjärjestelmien kestävyyden lisäämiseksi; on vakuuttunut siitä, että näin voisi tapahtua esitetyn maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden puitteissa; korostaa tarvetta viljelijöille tarkoitetulle yhdennetylle lähestymistavalle, joka tasapainottaa kaikkia maatalouden osa-alueita (tuotanto, ympäristö, kannattavuus, sosiaalinen ulottuvuus);
5. kehottaa komissiota edelleen tukemaan kestävää ja tuottavaa maataloutta, jotta voidaan vastata ympäristöön ja elintarvikkeisiin liittyviin haasteisiin, ja varmistamaan, että se säilyy maailmanmarkkinoilla kannattavana ja kilpailukykyisenä;
6. suhtautuu myönteisesti Eurostatin perustamaan eurooppalaiseen elintarvikkeiden hintojen seurantavälineeseen ja sellaisen elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin perustamiseen, johon on kuuluttava ketjun alkupäässä toimiva tuotantopanossektori ja jonka olisi lisättävä tuotantopanosten hintojen kehitystä koskevaa avoimuutta ja edistettävä tuottajahintojen nousua; vaatii, että säännölliset raportit edistyksestä ja konkreettiset ehdotukset toimitetaan Euroopan parlamentille ja että niistä keskustellaan sen kanssa;
7. katsoo, että alkutuottajat eivät voi täysin hyötyä tuottajahintojen noususta, sillä ne ovat tukalassa asemassa, jossa niihin vaikuttavat toisaalta jalostajien ja vähittäismyyjien vahvasta asemasta johtuvat alhaiset tuottajahinnat ja toisaalta tuotantotarvikeyritysten entistä suuremmasta keskittymisestä johtuvat tuotantopanosten korkeat hinnat;
8. kehottaa komissiota arvioimaan paremmin EU:n lainsäädännön vaikutusta eurooppalaisen maatalouden kestävyyteen ja kilpailukykyyn; katsoo, että erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota lainsäädännön noudattamisesta aiheutuviin kustannuksiin ja siihen, miten se vaikuttaa tuotantopanosten saatavuuteen ja hintoihin;
9. kehottaa kansallisia ja unionin kilpailuviranomaisia puuttumaan maatalouskaupan tukkumyyjien, elintarvikkeiden vähittäiskauppiaiden ja tuotantotarvikeyritysten hallitsevan markkina-aseman väärinkäyttöön sekä soveltamaan EU:n kartellilainsäädäntöä erityisesti lannoitealalla, jolla viljelijöillä on suuria vaikeuksia ostaa etukäteen varastoon elintärkeitä lannoitteita; katsoo, että unionin kilpailuviranomaisten (kilpailun pääosasto jne.) olisi tästä syystä toteutettava koko alaa koskeva selvitys kilpailunvastaisten käytäntöjen kyseenalaistamiseksi;
10. korostaa, että kaikki tähän alaan liittyvä toiminta edellyttää etukäteen suoritettavaa sopimattomien, vilpillisten ja kilpailunvastaisten käytäntöjen puolueetonta ja täsmällistä määrittelemistä käsitteellisellä tasolla, jotta näitä käytäntöjä voidaan säädellä ja valvoa erityisellä tavalla;
11. kehottaa komissiota aloittamaan pikaisesti perusteellisen tutkimuksen 27 kansallisen kilpailuviranomaisen ja kilpailupolitiikan välisistä eroista ja kannustamaan ratkaisuihin, jotka koskevat kaikkia elintarvikeketjun toimijoita ja joilla estetään yhden tai muutaman tuotantopanos- tai tuotantoketjun toimijan nouseminen hallitsevaan asemaan, joka usein tapahtuu maataloustuottajan kustannuksella;
12. katsoo, että näitä käytäntöjä varten on perustettava hallinnollisiin tai oikeudellisiin keinoihin perustuva tehokas valvontajärjestelmä ja komission jäsenvaltioiden arviointi- ja seurantajärjestelmä sekä määriteltävä seuraamukset, jotka ovat riittävän varoittavia ja jotka pannaan täytäntöön oikea-aikaisesti;
13. korostaa myös, että tarvitaan EU:n laajuinen tietojenvaihtojärjestelmä ravinteita, energiaa ja luonnonvaroja sekä muiden tuotantopanosten hallintaa koskevista hyvistä käytännöistä, jotta tuotantopanoksista saataisiin tehokkaampia ja vaikuttavampia;
14. pyytää, että uuteen YMP:hen sisällytetään erityisiä tukitoimenpiteitä entistä parempaa ja tehokkaampaa resurssien hallintaa ja sellaisia kestäviä käytäntöjä varten, joilla vähennetään tuotantopanosten käyttöä ja kustannuksia ja parannetaan viljelijöiden mahdollisuuksia sopeutua hintojen vaihteluun, mukaan lukien toimenpiteet, joilla tuetaan lyhyitä tuotantopanos- ja elintarvikeketjuja;
15. pitää myönteisenä sitä, että komissio keskittyy Euroopan biotalouteen aiempaa enemmän; vaatii, että huomattava osa tulevasta tutkimuksen puiteohjelmasta korvamerkitään maatilojen tuotantopanosten tehokasta käyttöä ja hallintaa koskevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja maatalouden tehostamiseen; korostaa, että tutkimustuloksia on sovellettava käytännössä maataloustuotannon parantamiseksi viljelijöiden koulutuksen ja valmiuksien lisäämisen avulla; korostaa tarvetta tehokkaampaan yhteistyöhön julkisen ja yksityisen sektorin ja viljelijöiden järjestöjen välillä niin, että voidaan toteuttaa käytännön toimia, jotka parantavat ja uudistavat tuotantojärjestelmää;
16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään tarkemmin roolia, joka tuottajajärjestöillä ja osuuskunnilla voisi olla maatilojen tuotantopanosten yhteisostojen järjestämisessä, jotta viljelijöiden neuvotteluasema tuotantoketjun alkupäässä paranee;
17. kehottaa komissiota tiedottamaan viljelijöille ja kuluttajille paremmin tarpeesta hallinnoida entistä tehokkaammin energia-, vesi- ja luonnonvaroja kaikissa elintarvikeketjun osissa, jotta resurssien ja elintarvikkeiden tuhlausta voidaan vähentää merkittävästi;
18. toteaa, että kestävä kasvu on yksi Eurooppa 2020 -strategian keskeisistä painopistealueista ja että Euroopan unionin riippuvuus fossiilisista polttoaineista altistaa sen häiriöille kyseisillä markkinoilla; toistaa tarpeen korvata tämä riippuvuus ehtyvistä luonnonvaroista riittävän vahvoilla vaihtoehdoilla ottaen huomioon tasapaino elintarviketuotannon ylläpitämisen ja energiantuotannon edistämisen välillä;
Energia
19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään energiansäästöinvestointeja ja investointeja uusiutuvan energian (tuuli- ja aurinkoenergia, biomassa, biokaasu, maalämpö jne.) tuotantoon tiloilla tai paikallisten sidosryhmien edistämiin kumppanuushankkeisiin (tuuli- ja aurinkoenergia, biokaasu, maalämpö jne.) kiinnittäen erityistä huomiota jätteiden ja sivutuotteiden käyttöön;
20. korostaa lannan käsittelyn merkitystä, koska lanta sekä tarjoaa uusiutuvaa energiaa että vähentää ympäristöön kohdistuvaa painetta ja korvaa kivennäistiivisteiden muodossa olevan keinolannoitteen; kehottaa komissiota nitraattidirektiivissä tunnustamaan käsitellyn lannan keinolannoitteen korvaajaksi, jotta lantaa pidettäisiin energialähteenä;
21. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että biomassan ja biopolttoaineiden – myös biokaasun – julkiset tukitoimet eivät edistä elintarvikkeiden ja energian tuotannon, joka on järjestettävä kestävällä tavalla, välistä kestämätöntä kilpailua resursseista;
22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään viljelijöiden uusien tulojen muodostamista helpottamalla maatilojen uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian ja lämmön toimittamista yksityisiin ja julkisiin energiajärjestelmiin ja verkkoihin;
23. katsoo, että tehokkaita tilakohtaisia ja paikallisia energiansäästö- ja hallintatoimia olisi otettava käyttöön kaikkialla EU:ssa maaseudun kehittämisohjelmien ja tulevan YMP:n valinnaisten "viherryttämistoimenpiteiden" avulla;
24. kehottaa komissiota analysoimaan useiden käytössä olevien viljelyjärjestelmien ja niihin liittyvien tuotantopanosten toimittajien, jalostusteollisuuden ja jakelujärjestelmien energiakustannuksia suhteessa tuottavuuteen ja tuotokseen siten, että otetaan huomioon energiatehokkuus ja kestävien energialähteiden käyttö, jotta voidaan vastata uusiin haasteisiin;
Maanparannus- ja kasvinsuojeluaineet
25. vaatii tehokkaita toimenpiteitä ja kannustimia, kuten viljelykasvien monipuolistaminen, mukaan luettuina paikallisiin olosuhteisiin mukautettu palkokasvien viljely ja viljelykierto, vuoden 2013 jälkeisessä YMP:n uudistuksessa ottaen huomioon positiiviset vaikutukset, joita niillä on ilmastonmuutoksen lieventämiseen, maaperän ja veden laatuun sekä viljelijöiden kykyyn alentaa tuotantopanoskustannuksia;
26. kehottaa lisäksi komissiota ja neuvostoa sisällyttämään täsmäviljelyyn tehtävät investoinnit valinnaiseen EU:n laajuiseen, YMP:n puitteissa palkittavien "viherryttämistoimenpiteiden" luetteloon, sillä näillä innovatiivisilla käytännöillä (kuten GPS-tietoihin perustuva maaperän seuranta) on samankaltaisia myönteisiä vaikutuksia ilmastonmuutoksen lieventämiseen, maaperän ja veden laatuun ja viljelijöiden talouteen (koska merkittävästi vähentynyt lannoitteiden, veden sekä maanparannus-, kasvinsuojelu- ja torjunta-aineiden käyttö alentaa viljelijöiden tuotantopanoskustannuksia);
27. korostaa, että EU:n maataloustuotanto on riippuvainen lannoitteiden valmistuksessa käytetyn raakafosfaatin tuonnista ja että suurin osa maailman raakafosfaatista louhitaan viidessä valtiossa; kehottaa komissiota käsittelemään tätä asiaa;
28. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään jätevirroista peräisin olevien ravinteiden (erityisesti fosfaatti ja typpi) kierrättämistä – edellyttäen, että niiden mahdollinen käyttö ja mahdollisesti haitallisten aineiden asianmukainen käsittely tutkitaan perinpohjaisesti ja niitä valvotaan tarkasti – erityisesti toteuttamaan kierrätyksen lämpökäytön jälkeisenä biomassan porrastettuna käyttönä; korostaa tässä yhteydessä, että lannoitelainsäädännön laatuvaatimukset täyttävä liete, joka on tarkoitettu kierrätettäväksi lannoitteena, ei ole jätettä myöskään silloin, kun se ensin mädätetään maatalouden biokaasulaitoksissa;
29. kehottaa komissiota arvioimaan paremmin kasvinsuojeluaineiden vähenemisen vaikutusta eurooppalaisen maatalouden kilpailukykyyn ja kestävyyteen kiinnittäen huomiota erityisesti yhä saatavilla olevien tuotteiden sopivuuteen ja siihen, miten markkinoilla olevien kilpailevien tuotteiden väheneminen vaikuttaa hintoihin;
30. pyytää komissiota tutkimaan ratkaisuja, joilla taataan vähän viljeltyjen viljelykasvien ja vähäisten käyttötarkoitusten kannattavuus tulevaisuudessa, joilla varmistetaan samalla täysi yhdenmukaisuus yhteisen maatalouspolitiikan kanssa ja joihin otetaan mukaan kaikki elintarvikeketjun toimijat;
Eläinten rehu
31. kehottaa komissiota jälleen laatimaan nopeasti parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kotimaisen valkuaiskasvituotannon lisäämistä koskevista mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista; korostaa, että vaikka kotimaisesta valkuaiskasvituotannosta syntyy jotakin hyötyä, sillä ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta rehun tuontiin EU:n ulkopuolelta; uskoo siksi, että lyhyellä aikavälillä on tutkittava muitakin vaihtoehtoja EU:n valkuaisvajeeseen puuttumiseksi, ja kiinnittää huomiota erityisesti soijan tuonnin keskeiseen rooliin; kehottaa komissiota varmistamaan, etteivät nämä toimenpiteet vaaranna EU:n yleistä elintarviketurvan tavoitetta tuottavuuden ja tuotannon tasojen osalta;
32. korostaa jälleen tarvetta ottaa uudessa YMP:ssä käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä ja välineitä, joilla tuetaan viljelijöitä, jotka viljelevät valkuaiskasveja, ja jotka voivat näin mahdollisesti vähentää EU:n viljelykasvien valkuaisvajetta ja hintavaihtelua sekä parantaa samalla maatalouskäytäntöjä ja maaperän viljavuutta;
Siemenet
33. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita säilyttämään yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista annetun asetuksen. (EY) N:o 2100/94 tulevan tarkistuksen yhteydessä viljelijöiden mahdollisuuden käyttää tilalla tuotettuja ja jalostettuja siemeniä asetuksen 14 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyn mukaisesti ottaen huomioon niiden taloudelliset, kulttuuriset ja ympäristöön liittyvät hyödyt sekä maatalouden biologisen monimuotoisuuden edistämisen, jotka tällä käytännöllä voidaan saavuttaa; vaatii tähän liittyen tutkimaan oikeudenmukaisesti ja tasapainoisesti sekä kasvinjalostusoikeuksia että nykyisiä tilalla kerättyjen siementen käyttöä koskevia rajoituksia, jotta voidaan parantaa ja yksinkertaistaa oikeudellista kehystä ja varmistaa riittävä tasapaino innovointitarpeen, innovaatiotarpeen, viljelykasvien monimuotoisuuden suojelemisen ja lisäämisen sekä pienten ja keskisuurten viljelijöiden toimeentulon parantamisen välillä;
34. panee merkille sellaisten tutkimushankkeiden merkityksen, joissa tutkitaan sellaisten lajikkeiden jalostamista, jotka säilyttävät erityispiirteensä pitkällä aikavälillä, ja kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan tällaisia hankkeita sen lisäksi, että ne edistävät toimia paikallisten rehukasvien, kuten pellavan, ruisvehnän ja nätkelmävirnan (Vicia Lathyroides) viljelyn edistämiseksi;
35. kehottaa komissiota harkitsemaan eurooppalaisen siemenpankin perustamista, jotta voitaisiin varastoida ja säilyttää kasvien geneettinen monimuotoisuus, estää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja liittää viljelykasvien monimuotoisuus osaksi jäsenvaltioiden kulttuuriperintöä;
36. pyytää tuleva maailmanlaajuinen Rio+20-konferenssi huomioon ottaen maatalouden biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, kestävää käyttöä ja laadukasta markkinointia koskevaa uutta EU:n aloitetta viljelyn lisäarvon kasvattamiseksi;
Maan hinnat ja maanvuokraus
37. kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen vaikutuksista, joita maanvuokrauksella ja maan ostamisen ja vuokrauksen kasvaneilla kustannuksilla on maatalousalaan EU:n jäsenvaltioissa;
38. korostaa, että sijoittajat ja keinottelijat voivat ostaa sellaisia tilatukioikeuksia, jotka perustuvat historialliseen arvoon tai joilla voidaan käydä kauppaa ilman maata, niiden todellista arvoa korkeammalla hinnalla niistä saatavan tulovirran vuoksi eivätkä maataloustoiminnan harjoittamista varten; toteaa, että tästä seuraavat vääristymät merkitsevät uusille viljelijöille huomattavia tuotantopanoskustannuksia ja esteitä toiminnan aloittamiselle; kehottaa komissiota, parlamenttia, jäsenvaltioita ja alueita varmistamaan, että näihin ongelmiin puututaan YMP:n uudistuksessa riittävästi ja että kaikkien viljelijöiden saatavilla on tukioikeuksia aktiivisen tuotannon harjoittamista varten;
39. kehottaa komissiota laatimaan kertomuksen infrastruktuuritoimenpiteiden, asuntotuotannon ja korvaavien alueiden hyödyntämisen kautta tapahtuvan alueen käytön vaikutuksesta maatilojen kustannusrasitteeseen;
Vesi
40. kehottaa komissiota työskentelemään YMP:n uudistamisen osana olevien ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vettä tehokkaammin käyttävien entistä parempien kastelujärjestelmien ja veden kuivatus- ja varastointijärjestelmien edistämiseksi, jotta parannetaan myös maaperän veden varastoimiskykyä, vedenkeruuta kuivilla alueilla ja veden kuivatusta kosteilla alueilla keinona vähentää makean veden käyttöä ja myös varotoimenpiteenä ilmastonmuutoksesta johtuvien sateiden jakautumisen muutosten varalta;
41. kehottaa komissiota työskentelemään kuivatusongelmien ratkaisemiseksi ottaen huomioon suuren sademäärän, alhaisen sijainnin ja padotun veden kaltaiset tekijät;
42. kiinnittää tässä yhteydessä komission huomion myönteisiin vaikutuksiin, joita täsmäviljelyllä on vedenkäyttöön (hyödyntämällä GPS-tekniikkaa maaperän tilan tarkkailussa ja sääennusteissa), ja vaatii, että investoinnit näihin ja muihin innovatiivisiin ratkaisuihin, joiden avulla vähennetään tuotantopanosten, kuten veden, lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden, käyttöä, voivat kuulua tulevan YMP:n "viherryttämisvaihtoehtoihin";
43. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan vesioikeuksien hallinnointia ja uudelleen jakamista sekä monikäyttöisiä maatalouden ekosysteemejä ja peltometsäviljelyn järjestelmiä;
44. kehottaa tukemaan entistä enemmän viljelijöiden koulutusta tehokkaan vesihuollon, kuivatuksen ja kastelun alalla, mukaan luettuina veden varastointiin liittyvät käytännön välineet sekä ravinnehävikin tai suolaantumisen ja soistumisen ehkäisemiseen liittyvät toimenpiteet sekä tehostetut veden hinnoittelua ja vesihallintoa koskevat järjestelmät paikallisella ja alueellisella tasolla vesivarojen tuhlauksen hillitsemiseksi ja tuotantopanosten kustannusten vähentämiseksi pitkällä aikavälillä; katsoo, että olisi myös lisättävä putkistojen seurantaa, jotta vesivuodoilla ei ole liian suuria seurauksia työkustannuksiin ja tuotteen laatuun;
45. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
- [1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0297.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0302.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0006.
- [4] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0084.
- [5] http://www.oecd.org/dataoecd/38/10/48224529.pdf.
- [6] http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/statistics/search_database.
- [7] http://ec.europa.eu/research/agriculture/conference/pdf/feg3-report-web-version.pdf.
- [8] http://agrienv.jrc.ec.europa.eu/publications/pdfs/LIFS_final.pdf.
PERUSTELUT
Syyskuun 7. päivänä 2010 oikeudenmukaisista tuloista maanviljelijöille: entistä toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan antamassaan päätöslauselmassa parlamentti hyväksyi useita suosituksia maataloustuotannon loppuvaiheen ongelmien ratkaisemiseksi ja viljelijöiden tulojen lisäämiseksi. Parlamentti ehdotti olennaista politiikan muuttamista EU:n kilpailulainsäädännön suhteen ja esitti suosituksia toimenpiteiksi, jotka on sisällytettävä vuoden 2020 YMP:n uudistamista koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin. Komissio hyväksyi 23. marraskuuta 2010 tätä päätöslauselmaa koskevan seurantamuistion, jossa ilmoitetaan tätä asiaa koskevista toimista.
Tässä uudessa valiokunta-aloitteisessa mietinnössä tunnistetaan maataloustuotannon alkuvaiheen ongelmat ja keskitytään energiasta, koneista, rehuseoksista, lannoitteista, torjunta-aineista, siemenistä ja vedestä johtuvien ostettujen maatalouden tuotantopanosten kustannusten nousuun viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. Siinä tähdennetään useisiin tuotannonaloihin kohdistuvaa vaikutusta, korostetaan maanviljelijöiden lisääntyvää riippuvuutta entistä keskittyneemmästä tuotantotarviketeollisuudesta ja ehdotetaan YMP:n tulevan uudistamisen yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä.
Koska odotettavissa on YMP:n mittava uudistaminen, jossa on vastattava lukuisiin tärkeisiin viljelijöiden kohtaamiin haasteisiin, tämän mietinnön tavoitteena on analysoida tuotantorakenteen ja markkinoiden alkuvaihetta ja ehdottaa politiikkavaihtoehtoja, joilla viljelijöitä voidaan auttaa vähentämään tuotantopanosten kustannuksia heidän omavaraisuutensa ja tulojensa lisäämiseksi, jotta he voivat siirtyä entistä tehokkaampaan ja kestävämpään tuotantoresurssien käyttöön.
Esittelijä ehdottaa, että jäsenvaltioita ja komissiota kehotetaan toimittamaan lisää tietoja tuotantopanoksista ja tuotantokustannuksista, jotka Euroopan hintavalvontaviraston olisi analysoitava ja toimitettava säännöllisesti viljelijöille. Hintaindeksit voisivat myös edistää kilpailua tuotantotarvikkeiden alalla ja toivon mukaan auttaa viljelijöitä siirtymään pois entistä keskittyneemmän ja voimakkaamman maatalousteollisuuden alkuvaiheen ja alkutuotannon loppuvaiheen välisestä "tukalasta asemasta".
Lisäksi viljelijät tarvitsevat tukea maatalous- ja ympäristösuoritteen parantamisessa tulossa oleviin uusiin ilmasto-, ympäristö- ja taloushaasteisiin vastaamiseksi. Uuden YMP:n mukaisten "viherryttämistoimenpiteiden" osana viljelijöiden on vastattava itse tuotannon ulkoistamiskustannuksista, jotka liittyvät biologisen monimuotoisuuden, veden ja maaperän ravinteiden entistä parempaan hoitamiseen, ja heitä olisi kannustettava tekemään niin. Kyseiset alkuvaiheen kustannukset tarjoavat viljelijöille tietenkin pitkällä aikavälillä etuja kuten ilmaston epävakaisuuden sietokyky, parantunut maaperän terveys ja viljavuus sekä entistä vähäisempi tautiherkkyys. Heti kun viljelijät voivat hyödyntää paremmin maatilan tuotantopanospotentiaalia, heistä tulee myös vähemmän alttiita hintavaihtelulle.
Komission olisi myös ehdotettava toimenpiteitä, joilla voidaan kannustaa viljelijöitä järjestämään kollektiivisesti tuotantopanosten säilyttäminen ja osto oman neuvotteluasemansa parantamiseksi yhdenmukaisesti maanviljelyn tuotantoketjun alkupään tuottajajärjestön perustamisen kanssa. Viljelijöitä olisi myös kannustettava ja palkittava, jos he järjestäytyvät entistä paremman resurssien hallinnan ja hintavaihteluherkkyyttä vähentävien kestävien käytäntöjen vuoksi.
Esittelijä haluaa painottaa tässä yhteydessä, että viljelijät ovat jo monissa maissa tehneet ankarasti työtä viljelykäytäntöjen parantamiseksi ja lisätäkseen taloudellista riippumattomuutta ostetuista tuotantopanoksista. Viljelijöiden verkostot ovat vakiinnuttaneet merkittävästi hallitusten ja hallituksesta riippumattomien tutkimuslaitosten ja viljelijöiden välistä yhteistoimintaa (esimerkiksi CEDAPA tai CIVAM Ranskassa) usean vuoden ajan ja levittäneet aktiivisesti niiden kokemuksia ja tuloksia entistä laajemmin maatalousyhteisöjen keskuuteen. Tämä aloite ja sitoumus olisi tunnustettava täysimääräisesti tehostamalla tutkimuslaitosten sekä viljelijöiden järjestöjen ja maaseudun kehittämisestä vastaavien organisaatioiden välistä yhteistoimintaa, ja ne olisi otettava huomioon tulevissa maanviljelyn neuvontapalveluissa ja koulutusohjelmissa.
Esittelijä ehdottaa, että päätöslauselma jäsennellään seuraavien maatalouden tärkeiden tuotantopanostekijöiden mukaan:
Energia
Eurostatin tiedot ja komission analyysi osoittavat, että tuotantopanosten ja tuotantokustannusten sekä tuottajahintojen väliset erot eivät ole taloudellisesti kestävä monilla aloilla. Maanviljelyn energiakustannukset ovat nousseet karkeasti ottaen 60 prosenttia vuosien 2000 ja 2010 välillä samalla kun tuottajahinnat ovat kasvaneet ainoastaan 25 prosenttia. Niihin sisältyvät polttoaineiden, kaasun ja sähkön yleinen hinnannousu.
Esittelijä ehdottaa toimenpiteitä, joilla lisätään maatilojen kykyä säästää rakennuksissa, maatalouskäytännöissä ja liikenteessä energiatehokkuusohjelmien avulla, ja investoidaan uusiutuvan energian tuotantoon tiloilla tai paikallisesti (tuuli- ja aurinkoenergia, biokaasu, maalämpö jne.).
Tässä yhteydessä hän suosittelee myös analysoimaan ja arvioimaan nykyisten maatalousjärjestelmien energian määrää ja kustannuksia sekä niihin liittyviä tuotantopanosten toimittajia sekä jalostus- ja jakelujärjestelmiä. Tulevassa YMP:n uudistuksessa on tärkeää ottaa huomioon energiatehokkuus ja kestävien energialähteiden käyttö jotta voidaan vastata uusiin haasteisiin. Tähän sisältyy viljelykasvien ja eläintuotannon tasapainottaminen uudelleen käytettävissä olevien energiaresurssien suhteen sekä matalien panosten tuotantojärjestelmät kuten laidunruokinta ja laajaperäinen karjankasvatus.
Lannoitteet ja maanparannusaineet
Lannoitteiden ja maanparannusaineiden kustannukset ovat keskimäärin kaksinkertaistuneet viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Nitraatin ja fosfaatin käyttöön liittyy tiettyjä ongelmia, joita on erityisesti valuminen, jos maaperä ja kasvit eivät pysty riittävästi varastoimaan ja imemään ravinteita.
Seuraavia ratkaisuja on olemassa: analyysin ja maatilan ravinteiden hallinnan tehostaminen, analyysin ja maatilan ravinteiden hallinnan tehostaminen, lannoitemenojen leikkaaminen entistä paremman maaperän hedelmällisyysanalyysin avulla erityisesti parantamalla maaperän rakeisuutta ja orgaanista humustasoa (mahdollistamalla entistä parempi veden ja ravinteiden sitoutuminen) lannoituksen avulla, lietelannan laadun parantaminen, entistä paremmat vuoroviljelykäytännöt, lannan levittäminen siirrettävien letkuin ja maan muokkaaminen välittömästi sen jälkeen (joidenkin tutkimusten mukaan on mahdollista vähentää 50 kg typpeä hehtaaria kohden viljelyssä – tai 70 prosenttia nykyisistä tuotantopanoksista – Pohjois- ja Länsi-Euroopassa ilman, että tuottavuus laskee. Ravinteiden huuhtoutumista, vesiympäristön huomattavinta typen lähdettä, ja typpioksidin ilmakehään pääsyä voitaisiin vähentää käyttämällä tiettyjä energiakasveja puskurina vesiensuojelualueilla ja avointen virtojen varrella.
Myös kylien ja kaupunkien jätevesijärjestelmiä olisi pidettävä mahdollisina ravinteiden lähteinä (biokaasu), jos mahdollisesti haitallisten aineiden erottelu voidaan taata.
Siemenet
Siementen ja taimien kustannukset ovat nousseet keskimäärin miltei 30 prosenttia vuodesta 2000. Tämä johtuu osittain varmennettujen siementen korkeista ostokustannuksista ja tiloilla kerättyjen siementen vähäisestä käytöstä. Tiloilla kerätyistä siemenistä aiheutuu useita seuraavanlaisia taloudellisia hyötyjä ja ympäristöhyötyjä: niiden kustannukset viljelijöille ovat keskimäärin 40 prosenttia alhaisemmat kuin varmennettujen siementen, niiden ansiosta viljelijät voivat kasvattaa kasveja, jotka ovat sopeutuneet tiettyihin agronomisiin olosuhteisiin heidän alueillaan, ne vaativat usein vähemmän lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita samalla kun ne ylläpitävät kasvien biologista monimuotoisuutta. Lisäksi viljelijät voivat valita kylvöjaksot, jotka sopivat heidän viljelyolosuhteisiinsa ilman, että heidän tarvitsee luottaa siemenyritysten toimituksiin.
Yli puolet viljakasvien viljelyalasta Euroopassa (yli 90 prosenttia sellaisissa maissa kuten Puola) kylvetään tiloilla kerätyillä siemenillä, mutta niiden kehittäminen muilla aloilla kuten hedelmissä ja vihanneksissa on estetty muun muassa sen takia, että asetuksen 2100/94 mukaan viljelijät saavat istuttaa ainoasta 21:tä kasvilajiketta tilan omista siemenistä. Toisaalta siementeollisuus pitää oikeutta käyttää tilalla kerättyjä siemeniä poikkeuksena, joka olisi kumottava asetuksen tulevan tarkistamisen yhteydessä.
Kasvinsuojelu- ja muut torjunta-aineet
Kasvinsuojeluaineiden ja muiden torjunta-aineiden kasvu on ollut keskimäärin 13 prosenttia viimeksi kuluneiden vuosikymmenen aikana. Ratkaisuihin kuuluvat tasapainotetun hiili–typpi-suhteen luominen maaperään ja maaperän rakenteen parantaminen (ja tämän seurauksena tarvitaan vähemmän torjunta-aineita ja kasvimyrkkyjä kasvitautien ja rikkaruohojen aiheuttaman vitsauksen vähentymisestä johtuen).
Eläinten rehut ja eläinlääkärikulut
Tehokkaissa karjankasvatusjärjestelmissä sovelletaan ruokavaliota, jossa on suuri osa rehusekoitetta tai -tiivistettä. Käytettävä öljysiemen ja valkuainen tuodaan pääasiassa ulkomailta. Tämän alan tuotantopanosten kustannukset ovat keskimäärin nousseet yli 30 prosenttia viime vuosikymmenen aikana.
Maaliskuussa 2011 EU:n valkuaisvajeesta antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti laatimaan tarvittavat puitteet EU:n valkuais- ja palkokasvien tuotannolle, jotta vähennettäisiin 70 prosenttia valkuaisvajetta kotimaisesta tuotannosta peräisin olevalla rehulla. Valittavana on useita palkokasveja tätä tarkoitusta varten, erityisesti herneet, härkäpavut ja lupiinit.
Lisäksi valkuaispitoisia palkokasveja sisältävä viljelykierto voi vähentää polttoaineen kulutusta maaperäkäsittelyssä, koska humus- ja kosteuspitoisuus säilyvät paremmin ja maanmuokkausta tarvitaan vähemmän. Euroopan parlamentin äskettäin julkaisemassa tutkimuksessa (PE 438.591) ja Ranskan hallituksen kestävää kehitystä käsittelevän komitean tutkimuksessa (joulukuu 2009, nro 15) lannoitteiden käytön kustannusten vähenemiseksi Ranskassa arvioidaan jopa sata miljoonaa euroa vuodessa.
Maatalousrakennukset ja uusiutuva energia
Muiden kuin asumiseen tarkoitettujen maatalousrakennusten kustannukset ovat nousseet keskimäärin 20 prosenttia, mikä johtuu rakennusmateriaalien ja rakennustyön kasvaneista kustannuksista. Erityisesti karjankasvatusalalla kustannukset ovat nousseet myös hygieniaa ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien vaatimusten vuoksi.
Joissakin jäsenvaltioissa viljelijöitä on rohkaistu investoimaan tilakohtaiseen uusiutuvan energian tuotantoon kuten tuuli- ja aurinkoenergiaan ja biokaasuun. Esimerkiksi Saksassa maatalousrakennusten kattoja on käytetty laajamittaisesti aurinkopaneelien asentamiseen, rakennusten eritystä on parannettu ja nestemäistä lantaa käytetään biokaasun valmistamiseen. Kansalliset tuet biokaasualalla ovat kuitenkin joissakin tapauksissa johtaneet myös maissia ja viljakasveja käyttäviin biokaasulaitoksiin, jotka ovat nostaneet maan vuokraa ja houkutelleet sijoittajia, jotka keräävät voitot pois viljelijöiltä.
Maan hinnat ja maanvuokraus
Maanvuokrauksen kustannukset ovat suurimpia kustannuksia useilla maatalouden aloilla ja useissa jäsenvaltioissa, ja niitä olisi pidettävä tuotantopanoskustannuksina. Suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa maatalousmaan myynti ja vuokrien hinnat ovat saavuttaneet kestämättömän tason, mikä on etäännyttänyt vakavalla tavalla toisistaan tuotantokapasiteetin, maankäytön ja maatalouden käyttöarvon. Joissakin tapauksissa tämä johtuu asutuksen hajaantumisesta, maatalousyritysten painostuksesta ja maaomaisuuden keskittymisestä harvoihin käsiin. Esittelijä suosittelee valvontajärjestelmää, joka koskee maan hintoja ja erityisesti nuorten viljelijöiden maan saatavuutta.
Muut tavarat ja palvelut mukaan luettuna vesi
Ottaen huomioon veden suuren merkityksen maataloustuotannossa EU:n olisi tuettava jäsenvaltioita rakentamaan parannettuja veden varastointijärjestelmiä maataloutta varten, mukaan luettuina maaperän parannettu vedenvarastointikyky ja veden keruu kuiville alueilla varotoimenpiteenä ilmastonmuutoksesta johtuvien sateiden jakautumisen muutosten varalle.
Lisäksi on tarpeen, että vesioikeuksia hallinnoidaan entistä tehokkaammin ja ne jaetaan uudelleen sekä suojellaan ja luodaan monikäyttöisiä maatalouden ekosysteemejä ja peltometsäviljelyjärjestelmiä veden pidätyskyvyn parantamiseksi.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
23.11.2011 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
30 1 2 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
John Stuart Agnew, Liam Aylward, José Bové, Luis Manuel Capoulas Santos, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Robert Dušek, Iratxe García Pérez, Sergio Gutiérrez Prieto, Martin Häusling, Esther Herranz García, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, George Lyon, Gabriel Mato Adrover, Mairead McGuinness, James Nicholson, Rareş-Lucian Niculescu, Georgios Papastamkos, Marit Paulsen, Britta Reimers, Ulrike Rodust, Czesław Adam Siekierski, Sergio Paolo Francesco Silvestris, Alyn Smith, Marc Tarabella, Janusz Wojciechowski |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Luís Paulo Alves, Salvatore Caronna, Spyros Danellis, Giovanni La Via, Astrid Lulling, Maria do Céu Patrão Neves, Valdemar Tomaševski |
||||