Mietintö - A7-0424/2011Mietintö
A7-0424/2011
Euroopan parlamentti

MIETINTÖ EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2010

29.11.2011 - (2011/2094(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Andreas Schwab


Menettely : 2011/2094(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A7-0424/2011
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A7-0424/2011
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2010

(2011/2094(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission vuoden 2010 kertomuksen kilpailupolitiikasta (KOM(2011)0328 lopullinen) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2011)0690),

–   ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003[1],

–   ottaa huomioon yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004[2] (EY:n sulautuma-asetus),

–   ottaa huomioon komission suuntaviivat asetuksen n:o 1/20031 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (sakotusta koskevat suuntaviivat),

–   ottaa huomioon 13. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin"[3] (pankkitiedonanto),

–   ottaa huomioon 5. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistaminen tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi"[4] (pääomapohjan vahvistamista koskeva tiedonanto),

–   ottaa huomioon 25. helmikuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittely yhteisön pankkisektorilla"[5] (alentuneita omaisuuseriä koskeva tiedonanto),

–   ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Elinkelpoisuuden palauttaminen ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arviointi valtiontukisääntöjen perusteella"[6] (rakenneuudistustiedonanto),

–   ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Tilapäiset yhteisön puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä"[7] (alkuperäiset väliaikaiset puitteet),

–   ottaa huomioon 1. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Tilapäiset unionin puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä"[8] (uudet väliaikaiset puitteet, jotka korvasivat 31. joulukuuta 2010 päättyneet puitteet),

–   ottaa huomioon parlamentin teettämän kesäkuussa 2011 valmistuneen tutkimuksen "State Aid – Crisis Rules for the Financial Sector and the Real Economy"[9],

–   ottaa huomioon komission yksiköiden 5. lokakuuta 2011 antaman valmisteluasiakirjan "The effects of temporary State aid rules adopted in the context of the financial and economic crisis" (SEC(2011)1126),

–   ottaa huomioon luonnoksen komission asetukseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksien yksinkertaistamisen osalta,

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan "Public Consultation: Towards a Coherent European Approach to Collective Redress" (SEC(2011)0173),

–   ottaa huomioon kilpailun pääosaston asiakirjan "Best Practices on the conduct of proceedings concerning Articles 101 and 102 TFEU"[10],

–   ottaa huomioon kilpailun pääosaston asiakirjan "Guidance on procedures of the Hearing Officers in proceedings relating to Articles 101 and 102 TFEU"[11],

–   ottaa huomioon kilpailun pääosaston asiakirjan "Best practices for the submission of economic evidence and data collection in cases concerning the application of Articles 101 and 102 TFEU and in merger cases"[12],

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20. lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen[13] ("puitesopimus"’) ja erityisesti sen 12 kohdan[14] ja 16 kohdan[15],

–   ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2007 vihreästä kirjasta yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista[16] ja 26. maaliskuuta 2009 yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevasta valkoisesta kirjasta[17] antamansa päätöslauselmat sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan 20. lokakuuta 2011 antaman lausunnon kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevasta johdonmukaisesta eurooppalaisesta lähestymistavasta,

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistuksesta[18],

–   ottaa huomioon 22. helmikuuta 2005 komission XXXIII kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2003[19], 4. huhtikuuta 2006 kilpailupolitiikkaa vuonna 2004 koskevasta komission kertomuksesta[20], 19. kesäkuuta 2007 kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2005[21], 10. maaliskuuta 2009 kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007[22], 9. maaliskuuta 2010 kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2008[23] ja 20. tammikuuta 2011 kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2009[24] antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2010 (INT/594 - CESE 1461/2011),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7‑0424/2011),

A. ottaa huomioon, että syksyllä 2008 alkanutta talous- ja rahoituskriisiä ei ole vielä voitettu ja että rahoitusalan kuohunta ja pelko lamasta ovat jälleen kerran tulleet ajankohtaisiksi viime kuukausien aikana;

B.  katsoo, että komissio reagoi kriisin puhkeamiseen nopeasti ja asianmukaisesti hyväksymällä erityiset valtiontukisäännöt ja käyttämällä kilpailupolitiikkaa kriisinhallintakeinona; katsoo, että tämä tarkoitettiin väliaikaiseksi järjestelyksi, vaikka se onkin kestänyt pidempään kuin alun perin odotettiin;

C. ottaa huomioon, että komissio teki 1. lokakuuta 2008 ja 1. lokakuuta 2010 välisenä aikana yli 200 päätöstä rahoitusalan valtiontuista; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden rahoitusalalle myöntämän tuen nimellinen määrä vuonna 2009 oli 1 107 miljardia euroa (9,3 prosenttia EU:n BKT:stä); ottaa huomioon, että komission hyväksymien toimenpiteiden enimmäismäärä kriisin alusta 1. lokakuuta 2010 asti (sekä tukiohjelmat että tapauskohtaiset tukitoimenpiteet) on 4 588,9 miljardia euroa;

D. ottaa huomioon, että komissio alkoi soveltaa 1. tammikuuta 2011 vaatimusta, jonka mukaan jokaisen pääomapohjan vahvistamisesta tai arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittelytoimenpiteestä hyötyneen pankin oli toimitettava rakenneuudistussuunnitelma riippumatta siitä, katsotaanko pankki perustaltaan vakaaksi vai ongelmalliseksi;

E.  katsoo, että julkisen talouden vakavaa epätasapainoa on lisännyt huomattava valtiontuki, jota on myönnetty kriisin aikana muun muassa takausjärjestelminä, pääomapohjan vahvistamisohjelmina ja pankkien rahoituksen maksuvalmiustuen täydentävinä muotoina; ottaa huomioon, ettei vielä ole tiedossa, kuinka pitkälle tulevaisuuteen kyseisen valtiontuen ja erityisesti pankeille myönnettyjen takausten vaikutus kestää, mikäli takauksia vaaditaan maksettaviksi;

F.  toteaa, että protektionismi ja kilpailusääntöjen noudattamatta jättäminen vain syventäisivät ja pidentäisivät kriisiä; toteaa, että kilpailupolitiikka on keskeinen väline, jolla mahdollistetaan unionille dynaamiset, tehokkaat ja innovatiiviset sisämarkkinat sekä maailmanlaajuinen kilpailukyky;

G. katsoo, että huolimatta kaikista toimista talouskriisistä selviämiseksi kartellit ovat edelleen suurin uhka kilpailulle, kuluttajien hyvinvoinnille ja markkinoiden asianmukaiselle toiminnalle, eikä niitä siksi voida hyväksyä edes talouskriisin aikana;

Kilpailupolitiikkaa koskeva komission kertomus 2010

1.  pitää myönteisenä kilpailupolitiikkaa koskevaa komission kertomusta 2010; korostaa kyseisen kertomuksen 40-vuotispäivän johdosta, että unionin kilpailupolitiikasta on ollut paljon hyötyä kuluttajien hyvinvoinnin kannalta ja se on ollut merkittävä työkalu, jonka avulla on poistettu tavaroiden, henkilöiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden esteitä; huomauttaa, että kilpailupolitiikka on edelleen merkittävä työkalu sisämarkkinoiden säilyttämisessä ja kuluttajien etujen turvaamisessa; korostaa, että joitakin sääntöjä on päivitettävä uusiin haasteisiin vastaamiseksi;

2.  toteaa, että tiukkojen periaatteiden ja joustavien menetelmien yhteisvaikutus on mahdollistanut sen, että kilpailupolitiikka toimii rakentavana ja vakauttavana tekijänä unionin rahoitusjärjestelmässä ja reaalitaloudessa yleensä;

Kilpailupolitiikkaa koskevat suositukset

3.  katsoo, että hintojen suurempi avoimuus on tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan edistää kilpailua sisämarkkinoilla ja tarjota kuluttajille todellista valinnanvaraa;

4.   pitää myönteisenä nykyistä vuorovaikutusta komission ja kuluttajajärjestöjen välillä unionin kilpailulainsäädännön alalla ja kannustaa komissiota edelleen kehittämään tätä vuorovaikutusta, myös ottamalla tarvittaessa mukaan muita sidosryhmiä;

Valtiontuen valvonta

5.   pitää myönteisenä komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa, jonka tarkoituksena on arvioida talous- ja rahoituskriisin puitteissa hyväksyttyjen väliaikaisten valtiontukisääntöjen vaikutuksia; panee merkille, että komission mukaan valtiontuki on yleisesti ottaen auttanut tehokkaasti vähentämään rahoitusalan epävakautta, parantamaan rahoitusmarkkinoiden toimintaa ja lieventämään kriisin vaikutuksia reaalitalouteen; epäilee kuitenkin, voidaanko näin optimistinen analyysi säilyttää;

6.  korostaa, että nykyinen valtiontukeen sovellettava väliaikainen järjestely on ollut toimiva ensireaktiona kriisiin, mutta sitä ei voida pitkittää aiheettomasti; korostaa, että väliaikaiset toimet ja poikkeusjärjestelyt on lakkautettava mahdollisimman pian ja heti kun se on taloustilanteen perusteella mahdollista;

7.  toteaa, että uusi, pysyvä sääntelyjärjestelmä valtiontukisääntöjen soveltamiseen on välttämätön kriisiä edeltävän oikeusjärjestelmän virheiden korjaamiseksi etenkin rahoitusalalla sekä talous- ja rahoituskriisin aikana syntyneiden vinoutumien oikaisemiseksi;

8.  panee merkille rahoitusalan pelastamis- ja rakenneuudistustukia koskevien suuntaviivojen julkistamisen; kehottaa komissiota ottamaan huomioon keskuspankkien pelastusvaiheen aikana myöntämän maksuvalmiustuen vaikutukset kilpailun vääristymien osalta ja toteuttamaan hallitun pankkien uudelleenjärjestelyn, jossa myös osakkeenomistajat ja joukkovelkakirjojen haltijat ovat osallisina, ennen julkisen pääoman lisäystä;

9.  vaatii komissiota liittämään väliaikaisten pankkialan valtiontukien jatkamisen vuoden 2011 jälkeen tehostettuihin ja tiukempiin ehtoihin, jotka koskevat taseiden sisällön ja koon vähentämistä ja joissa keskitytään asianmukaisesti vähittäislainoihin sekä rajoitetaan tiukemmin bonuksia, osinkojen jakoa ja muita tärkeitä tekijöitä; katsoo, että näiden ehtojen tulisi olla yksiselitteisiä ja komission olisi arvioitava niitä ja tehtävä niistä yhteenvetoja jälkikäteen;

10. panee merkille komission tähän mennessä hyväksymät toimenpiteet, joilla pyritään pienentämään sellaisten kriisin aikana valtiontukea saaneiden laitosten taseita, jotka ovat niin suuria tai joiden sisäiset yhteydet ovat niin tiiviitä, että niitä ei voida päästää konkurssiin; katsoo, että tämänsuuntaisia toimenpiteitä tarvitaan lisää;

11. korostaa kuitenkin, että käynnissä oleva pankkialan vakauttaminen on tosiasiallisesti kasvattanut monien tärkeiden rahoituslaitosten markkinaosuutta, ja kehottaa sen vuoksi komissiota seuraamaan edelleen tiivisti tätä alaa, jotta kilpailu EU:n pankkimarkkinoilla lisääntyy, ja määräämään myös rakenneuudistussuunnitelmia, joissa edellytetään pankkitoimintojen erottamista toisistaan, jos vähittäistalletukset mahdollistavat näille laitoksille korkeamman riskin pankkitoimintojen rahoittamisen;

12. panee merkille, että EKP myönsi kriisin aikana useasti maksuvalmiutta parantavaa poikkeuksellista rahoitusta; panee merkille, että komissio arvioi tutkimuksessaan, että tämäntyyppinen toimenpide ei ole varsinaisesti valtiontuki; korostaa kuitenkin, että unionin tason toiminnan on oltava koordinoitua ja että komission olisi otettava huomioon EKP:n tai muiden keskuspankkien tuen ja muiden julkisten tukitoimien vaikutukset, kun se arvioi valtiontukea, jota myönnetään sellaisille pankeille, jotka saavat tukea myös EKP:ltä tai muilta keskuspankeilta;

13. toteaa, että komission soveltuvuusarviointiin ei ole sisällytetty pankkien kriisin aikana saaman EKP:n tuen ja muiden julkisten tukitoimien vaikutuksia; pyytää komissiota arvioimaan jälkikäteen tällaisia toimintoja;

14. kehottaa komissiota esittämään pikaisesti suunnitellun lainsäädäntöehdotuksen, jossa käsiteltäisiin aidosti eurooppalaisissa puitteissa vaikeuksiin joutuneiden pankkien ongelmanratkaisua, jolla taattaisiin yhteiset säännöt ja yhteiset toimintakeinot ja käynnistimet ja jolla rajataan minimiin veronmaksajien osuus perustamalla yhdenmukaistettu omarahoitteinen (riskilähtöisen lähestymistavan mukainen) alan kriisinratkaisurahasto;

15. korostaa, että valtiontuet on myönnettävä siten, että ne eivät vääristä kilpailua tai suosi jo olemassa olevassa yrityksiä uusien kustannuksella;

16. katsoo, että valtiontuilla olisi tuettava innovointi- ja tutkimusklustereita ja näin ollen yrittäjyyttä;

17. kehottaa komissiota varmistamaan, että suunniteltu yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen valtiontukisääntöjen yksinkertaistaminen ei johda liiallisten korvausten valvonnan heikkenemiseen;

18. panee merkille komission aikomuksen ottaa käyttöön minimijärjestely yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen valtiontukien suhteen; korostaa, että selkeät ja yksiselitteiset kriteerit ovat tarpeen sen määrittelemiseksi, mitkä palvelut se kattaisi;

19. vaatii, että kaikkien ehdotusten, joiden tarkoituksena on poistaa periaatteellisesti entistä useampien yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen luokkia ilmoitusvelvollisuuden piiristä, on perustuttava näyttöön, jonka mukaan tällainen poikkeus säännöistä on perusteltu ja tarpeellinen eikä vääristä kilpailua aiheettomasti;

20. tähdentää kilpailun vaalimisen merkitystä kaikilla aloilla eikä vähiten palvelualalla, joka muodostaa 70 prosenttia unionin taloudesta; tähdentää myös oikeutta perustaa uusia yhtiöitä ja palveluja;

Kilpailuoikeus

21. tukee täysin komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta 20. lokakuuta 2011 annettua talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausuntoa kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevasta johdonmukaisesta eurooppalaisesta lähestymistavasta ja sisällyttää sen tähän päätöslauselmaan liitteenä;

22. katsoo, että sakkopolitiikka on merkittävä valvontaväline ja pelotekeino;

23. toteaa, että toimintaan vaikuttavat rangaistukset mutta myös kannustaminen sääntöjen noudattamiseen, ja kannattaa strategiaa, joka sisältää tehokkaita pelotteita ja jolla kannustetaan noudattamaan sääntöjä;

24. korostaa, että korkeiden sakkojen määrääminen ei ole vaihtoehtoinen unionin talousarvion rahoituskeino eikä sitä pidä käyttää sellaisena;

25. panee merkille, että sakkojen määräytymismenetelmä sisältyy vuoden 2006 sakotusta koskeviin suuntaviivoihin ja että ne eivät ole lainsäädännöllinen väline; kehottaa jälleen komissiota sisällyttämään yksityiskohtaisen sakkojen laskentaperusteen ja uudet sakottamisperiaatteet asetukseen (EY) N:o 1/2003;

26. kannustaa komissiota tarkistamaan sakotusta koskevia suuntaviivojaan ja ehdottaa, että se tarkastelisi muun muassa seuraavien periaatteiden käyttöönottoa:

–    tiukoilla sääntöjen noudattamisohjelmilla ei pitäisi olla kielteisiä seurauksia sääntöjä rikkoville sen lisäksi, mikä on kohtuullista rikkomukseen nähden;

–    yritysten sakkotasojen erottelu sen mukaan, ovatko ne toimineet tahallisesti vai tuottamuksellisesti;

–    unionin kilpailulainsäädäntöön kuuluvien julkisten ja yksityisten sitoumusten vuorovaikutus; komission olisi varmistettava, että sakoissa huomioidaan kolmansille osapuolille mahdollisesti jo maksetut korvaukset; tätä periaatetta olisi sovellettava myös yrityksiin, jotka hyödyntävät leniency‑järjestelmää; sääntöjä rikkovaa osapuolta voitaisiin lisäksi kannustaa korvaamaan vahingot tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa ennen lopullista sakkopäätöstä;

–    sellaisten ehtojen määrittely, joiden perusteella sellaiset emoyhtiöt, joilla on huomattavaa vaikutusvaltaa tytäryhtiössä mutta jotka eivät ole suoraan osallisina rikkomuksessa, olisi saatettava yhdessä ja yhteisvastuullisesti vastaamaan tapauksista, joissa tytäryhtiöt ovat rikkoneet kilpailuoikeutta;

–    rikkomusten uusimistapauksissa olisi todettava selkeä yhteys tutkinnan kohteena olevan rikkomuksen ja aiempien rikkomusten sekä kyseisen yrityksen välillä; olisi otettava huomioon enimmäismääräaika;

27. panee merkille, että maksukyvyttömyyteen perustuvien sakonalennuspyyntöjen lukumäärä on lisääntynyt, etenkin vain yksillä markkinoilla toimivien yritysten ja pk-yritysten osalta; katsoo, että sakonalennusten vaihtoehtona voitaisiin harkita järjestelmää, jossa maksut voidaan suorittaa myöhemmin ja/tai erissä, jotta vältetään yritysten ajautuminen konkurssiin;

28. odottaa yksillä markkinoilla toimivien yritysten ja pk-yritysten sakottamista koskevien suuntaviivojen mukauttamista, kuten komission varapuheenjohtaja Joaquín Almunia on ilmoittanut;

29. pitää myönteisenä kartelliasioiden sovintomenettelyä, jonka on tarkoitus tehostaa oikeusmenettelyä;

30. kehottaa komissiota tutkimaan tarkemmin taloudellisia seurannaisvaikutuksia sen arvioidessa mahdollista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jos se havaitsee, että määräävää markkina-asemaa ei ole käytetty väärin;

Yrityskeskittymien valvonta

31. katsoo, että talous- ja rahoituskriisi ei oikeuta höllentämään yrityskeskittymien valvontaa koskevaa unionin toimintaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että sulautumiset ja erityisesti epävakaiden pankkien pelastamista tai uudelleenjärjestelyä varten suoritetut sulautumiset eivät luo uusia laitoksia, jotka ovat niin suuria, ettei niitä voida päästää konkurssiin, ja yleisesti ottaen järjestelmän kannalta merkittäviä;

32. korostaa, että kilpailusääntöjen soveltamista yrityssulautumiin on arvioitava koko sisämarkkinoiden kannalta;

Kansainvälinen yhteistyö

33. korostaa, että on tärkeää edistää kilpailulainsäädännön lähentämistä maailmanlaajuisesti; kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisesti kansainvälisen kilpailuviranomaisverkon toimintaan;

34. rohkaisee komissiota tekemään kilpailun valvontaa koskevia kahdenvälisiä yhteistyösopimuksia; pitää myönteisenä Sveitsin kanssa käytäviä neuvotteluja vastaavan sopimuksen tekemiseksi ja rohkaisee komissiota toimintapolitiikan ja täytäntöönpanotoimien laajempaan koordinointiin;

Erityisalat

35. panee merkille komission Energia 2020 -aloitteen; kehottaa komissiota panemaan energia‑alan sisämarkkinapaketin kaikilta osin täytäntöön; rohkaisee komissiota valvomaan aktiivisesti kilpailua energiamarkkinoilla erityisesti silloin, kun julkisten palvelujen yksityistäminen saa aikaan monopolistiset ja oligopolistiset markkinat, sillä avoimet ja kilpailukykyiset energia-alan sisämarkkinat eivät ole vielä täysin toteutuneet;

36. palauttaa mieliin kehottaneensa komissiota seuraamaan tarkoin kilpailun tasoa kolmannen energiapaketin täytäntöönpanon varhaisvaiheessa, koska kolme suurinta toimijaa edelleen vastaa noin 75 prosentista sähkömarkkinoista ja yli 60 prosentista kaasumarkkinoista, vaikka markkinoita avattiin asteittain 1990-luvun puolivälissä; kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivat, joiden avulla parannetaan uusiutuvien energialähteiden pääsyä energiaverkkoihin;

37. palauttaa mieliin kehottaneensa komissiota tutkimaan seuraavassa vuosikertomuksessaan, missä määrin ratkaisevan tärkeiden raaka-aineiden toimittajien yhteenliittymä voi vahingoittaa asiakastoimialojen toimintaa tai ekotehokkaampaa taloutta, kun otetaan huomioon, että jotkut näistä raaka-aineista ovat huomattavan tärkeitä ekotehokkaiden teknologioiden kuten aurinkopaneelien ja litiumioniakkujen kehittämisen kannalta;

38. kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan kilpailun avaamiseksi luottoluokituslaitosten alalla erityisesti mitä tulee markkinoillepääsyn esteisiin, väitettyihin vilpillisiin menettelyihin ja määräävän aseman väärinkäyttöön; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki luokituslaitokset noudattavat tiukkoja riippumattomuuden, tietojen julkistamisen ja avoimuuden sekä eturistiriitojen hallinnan normeja luottoluokituslaitoksista 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009[25] vaatimusten mukaisesti, jotta voidaan taata luokitusten laatu;

39. kehottaa komissiota seuraamaan aktiivisesti kehitystä perushyödykkeisiin liittyvillä markkinoilla Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2008 antamien päätelmien mukaisesti (40 kohta) ja jatkamaan kunnianhimoisten lainsäädäntöehdotusten esittämistä rahoitusmarkkinadirektiivin ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevan direktiivin tarkistamisen yhteydessä, jotta voidaan torjua keinottelukäytäntöjä, jotka vaikuttavat haitallisesti unionin teollisuuteen ja aiheuttavat vääristymiä sisämarkkinoilla;

40. painottaa, että Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Japanin sääntelyviranomaisten viimeaikaisten tutkimusten mukaan kriisin aikana on saatu todisteita siitä, että yhdysvaltalaiset ja eurooppalaiset pankit ovat manipuloineet LIBOR‑korkoja; on täten huolissaan tällaisten käytäntöjen mahdollisesti aiheuttamista markkinahäiriöistä;

41. kannustaa komissiota tutkimaan kilpailutilannetta vähittäisalalla ja erityisesti johtavien vähittäisketjujen väitettyä markkinavallan väärinkäyttöä, jolla on kielteisiä seurauksia pienille vähittäismyyjille ja tuottajille eritoten maatalous- ja elintarvikemarkkinoilla;

42. palauttaa mieliin komissiolle esittämänsä pyynnöt maatalous- ja elintarvikealan kilpailututkimuksen toteuttamisesta, jotta selvitetään suurimpien toimittajien ja vähittäismyyjien markkinavallan vaikutukset kyseisten markkinoiden toimintaan;

43. panee merkille elintarvikeketjun monimutkaisuuden ja elintarvikkeiden hintojen avoimuuden puutteen; katsoo, että kuluttajien saatavilla olevaa tietoa ja elintarvikeketjun hintojenmääritysmekanismien avoimuutta voidaan lisätä analysoimalla paremmin elintarvikeketjun kaikkien osa-alueiden kustannuksia, prosesseja, lisäarvoa, määriä, hintoja ja marginaaleja, mukaan luettuna laatua koskeva avoimuus, siten, että noudatetaan kilpailulainsäädännön ja kaupallisen luottamuksellisuuden periaatteita, jolloin parannetaan myös kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja vältetään kuluttajien epäoikeudenmukaista syrjintää; pitää myönteisenä elintarvikkeiden toimitusketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin perustamista ja sen myönteisiä vaikutuksia kauppakäytäntöjen paranemiseen;

44. kehottaa jälleen komissiota suorittamaan alakohtaisen tutkimuksen verkkomainonnasta ja hakuohjelmista;

45. toistaa kehotuksensa laatia tutkimus julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamisesta ja siitä, johtavatko kansalliset erot kilpailun vääristymiseen;

46. korostaa, että unionin liikennepolitiikan päätavoitteena on jatkossakin oltava sisämarkkinoiden toteuttaminen kaikkien liikennemuotojen osalta;

47. katsoo komission tapaan, että unionissa ei edelleenkään ole riittävästi yhteenliitettyä ja ‑toimivaa ja tehokasta rajat ylittävää liikenneverkkoinfrastruktuuria, mikä on sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä oikeudenmukaisen kilpailun välttämätön edellytys;

48. katsoo, että kilpailupolitiikalla olisi edistettävä ja vahvistettava avoimia normeja ja yhteentoimivuutta, jotta estetään tilanne, jossa markkinoiden toimijoiden vähemmistö epää kuluttajilta ja asiakkailta mahdollisuuden päästä osallisiksi tekniikan kehityksestä;

49. toteaa kilpailun puuttuvan verkkovierailumarkkinoilta ja korostaa tarvetta lisätä hintojen avoimuutta; pitää tässä suhteessa myönteisenä unionin uusia sähköisen viestinnän puitesääntöjä ja komission ehdotusta kolmanneksi verkkovierailuasetukseksi (KOM(2011)0402), jossa esitetään rakenteellisia toimenpiteitä kilpailun parantamiseksi tukkumarkkinoilla, minkä odotetaan hyödyttävän kilpailua vähimmäismarkkinoilla, laskevan hintoja ja parantavan kuluttajien valinnanvaraa; kehottaa komissiota erityisesti pyrkimään Euroopan digitaalistrategiassa (KOM(2010)0245/2) asetettuun tavoitteeseen, jonka mukaan verkkovierailuhintojen ja kansallisten hintojen erot olisi poistettava vuoteen 2015 mennessä;

50. korostaa, että kilpailun lisääntyminen laajakaista-alalla on tarpeen, jotta saavutetaan Eurooppa 2020 -tavoite laajakaistayhteyden tuomisesta kaikkien unionin kansalaisten ulottuville, mikä hyödyttäisi kansalaisia ja yrityksiä; pyytää komissiota tutkimaan tapauksia, joissa laajakaistapalvelujen saatavuutta on mahdollisesti rajoitettu kansallisesti;

51. kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin liian antelias Euroopan unionin päästöoikeuksien vapaa jakaminen tietyillä aloilla voi vääristää kilpailua, kun otetaan huomioon, että nämä päästöoikeudet, joiden tehokkuus on vähentynyt toiminnan hidastumisen myötä, ovat tuottaneet satunnaisvoittoja tietyille yrityksille ja että kannustimet huolehtia omasta osuudesta siirtymisessä kohti ekotehokasta taloutta ovat menettäneet merkitystään;

52. palauttaa mieliin, että komissio on käynnistänyt useita rikkomusmenettelyjä jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole panneet ensimmäistä rautatiepakettia asianmukaisesti täytäntöön;

53. kehottaa komissiota varmistamaan, että kahdenvälisissä ilmailualan sopimuksissa maiden välillä ei aseteta tiettyä lentoasemaa muodollisesti etusijalle maasta toiseen liikennöitävien lentojen suhteen;

54. vaatii komissiota analysoimaan ilmailualaa, erityisesti lentoyhtiöiden välisiä yhteistunnuksen käyttöä koskevia sopimuksia, jotka usein eivät hyödytä lainkaan kuluttajia, vaan ainoastaan tekevät markkinoista suljetumpia ja johtavat määräävien markkina-asemien hyväksikäyttöön ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin sellaisten yritysten välillä, jotka muutoin olisivat kilpailuasemassa;

55. odottaa innokkaasti vuoden 2005 lentoliikenteen suuntaviivojen soveltamista koskevan julkisen kuulemisen tuloksia; kannustaa komissiota tutkimaan huolellisesti lentoyhtiöille myönnettävien sosiaali- ja rakenneuudistustukien arvioimista koskevia määräyksiä sen selvittämiseksi, vieläkö niillä voidaan luoda lentoyhtiöille tasapuoliset toimintaedellytykset nykypäivän markkinaoloissa vai onko niitä tarkistettava;

56. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan mahdollisiin syrjiviin toimintalinjoihin, joita unionin ja kolmansien maiden välisten sopimusten yhteydessä saatetaan soveltaa, jotta voidaan välttää kansainvälisten lentoyhtiöiden kilpailun vääristyminen ja varmistaa oikeudenmukainen kilpailu;

57. korostaa tarvetta saattaa yhtenäinen eurooppalainen ilmatila päätökseen, minkä yhteydessä otetaan käyttöön suorituskyvyn kehittämisjärjestelmä palveluiden hinnoittelun avoimuuden varmistamiseksi;

58. toistaa, että olisi valvottava tiukasti sääntöjä, jotka koskevat velvoitetta esittää lentolippujen todelliset, avoimet ja täydelliset hinnat, sillä se edistäisi entistä oikeudenmukaisempaa liikennemuotojen välistä ja sisäistä kilpailua;

59. odottaa innokkaasti komission ja Euroopan parlamentin merisatamien rakenteiden rahoituksesta tekemien selvitysten tuloksia, joiden perusteella toimielinten pitäisi voida arvioida, sovelletaanko nykyisiä sääntöjä yhdenmukaisesti vai onko niitä tarkistettava;

Kilpailua koskeva vuoropuhelu parlamentin ja komission välillä

Kilpailua koskeva vuoropuhelu

60. pitää myönteisenä komission varapuheenjohtajan Joaquín Almunian läsnäoloa parlamentin kanssa käytävissä keskusteluissa sekä yhteistyötä, josta ovat osoituksena kilpailun pääosaston tämän vuoden aikana pitämät tilanneselostukset; katsoo, että parlamentin jäsenten ja kilpailun pääosaston pääjohtajan vuosittainen tapaaminen on toimiva käytäntö, jota olisi jatkettava;

61. pyytää komission kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen 40-vuotispäivän johdosta, että parlamentti ja komissio tekevät sopimuksen, jolla otetaan käyttöön kattava kilpailupolitiikkaa koskeva vuoropuhelu, joka vahvistaisi parlamentin asemaa Euroopan kansalaisia edustavana suorilla vaaleilla valittuna elimenä; toteaa, että tämä käytännön järjestely vahvistaisi nykyistä vuoropuhelua ja rajoittamatta komissiolle perussopimuksen mukaisesti kuuluvaa yksinomaista toimivaltaa vakiinnuttaisi mahdollisesti parlamentin ja komission välisen säännöllisen vuoropuhelun määrittelemällä menettelyt ja sitoumukset, jotka koskevat parlamentin suosituksista seuraavia jatkotoimia;

Vuosittainen kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus

62. kehottaa komissiota sisällyttämään vuosittaiseen kertomukseensa seuraavat asiat:

–   kuvaus lainsäädännöllisistä ja muista sitovista ja ei-sitovista välineistä, jotka komissio on hyväksynyt kyseisenä vuonna, sekä perustelut tehdyille muutoksille;

–   yhteenveto parlamentin ja asianosaisten näkemyksistä julkisissa kuulemisissa sekä perustelut siitä, miksi komissio on hyväksynyt tietyt näkemykset mutta ei kaikkia;

–   kuvaus toimenpiteistä, jotka komissio on toteuttanut kyseisenä vuonna päätöksentekoprosessinsa avoimuuden parantamiseksi ja oikeusturvan lisäämiseksi; tämän osion olisi sisällettävä kertomus parlamentin kanssa käydystä kilpailua koskevasta vuoropuhelusta;

Vuosittainen kilpailun työohjelma

63. kehottaa komissiota esittämään kunkin vuoden alussa kilpailun työohjelman, johon sisältyy yksityiskohtainen lista sitovista ja ei-sitovista kilpailua koskevista välineistä, jotka sen on tarkoitus hyväksyä kuluvana vuonna, sekä suunnitelluista julkisista kuulemisista;

64. korostaa, että kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen olisi esiteltävä sekä kertomus että työohjelma talous- ja raha-asioiden valiokunnalle;

°

°          °

65. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

Liite (21 kohdan mukaisesti)[26]

1.  pitää myönteisenä komission pyrkimyksiä kohti kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevaa yhtenäistä eurooppalaista lähestymistapaa; palauttaa mieliin 26. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita koskevasta valkoisesta kirjasta ja katsoo, että kaikkien kollektiivisia oikeussuojakeinoja kilpailupolitiikan alalla koskevien aloitteiden on oltava yhteensopivia sekä nykyisen päätöslauselman että vuonna 2009 annetun päätöslauselman sisällön kanssa;

2.  katsoo, että julkinen täytäntöönpano on välttämätöntä kilpailualalla perussopimusten määräysten täytäntöön panemiseksi, unionin tavoitteiden täysimääräiseksi saavuttamiseksi sekä komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten suorittaman unionin kilpailulainsäädännön täytäntöönpanon varmistamiseksi;

3.  tunnustaa kuitenkin, että yhä yhtenäisemmillä sisämarkkinoilla, joilla verkkokauppa kasvaa nopeasti, tarvitaan unionin laajuista lähestymistapaa kollektiivisten oikeussuojakeinojen alalla;

4.  toteaa, että yksityinen täytäntöönpano kollektiivisten oikeussuojakeinojen avulla voisi helpottaa unionin tason korvauksia kuluttajille ja yrityksille aiheutuneista vahingoista sekä auttaa varmistamaan, että unionin kilpailulainsäädäntö on tehokas;

5.  korostaa, että yksityiseen täytäntöönpanoon perustuvaa valvontaa on jo jossain muodossa useimmissa jäsenvaltioissa mutta kansalliset järjestelmät ovat hyvin erilaisia ja useilla jäsenvaltioilla ei ole selvästi ja yksiselitteisesti laadittuja sääntöjä kollektiivisista oikeussuojakeinoista, oikeusmenettelyt mukaan luettuina;

6.  korostaa, että sisämarkkinoiden loppuun saattamisen kannalta kuluttajien oikeuksien olisi oltava yhtenäisempiä kaikkialla unionissa; huomauttaa, että hyvin suunniteltu kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskeva järjestelmä voi myötävaikuttaa kuluttajien luottamukseen ja tätä kautta sisämarkkinoiden ja verkkokaupan moitteettomaan toimintaan ja lisätä Euroopan talouden kilpailukykyä;

7.  toteaa, että kansallisiin tuomioistuimiin tulee melko vähän yksityisiä vahingonkorvauskanteita;

8.  korostaa siksi, että oikeussuojakeinojen ja unionin kilpailulainsäädännön tehokkuutta on lisättävä, koska yksittäiset kanteet eivät välttämättä aina ole riittäviä tai tehokkaita;

9.  muistuttaa, että tällä hetkellä vain jäsenvaltiot säätävät korvaussumman määrittämistä koskevista kansallisista säännöistä, ja toteaa lisäksi, että kansallisen lainsäädännön täytäntöönpano ei saa estää unionin lainsäädännön yhtenäistä soveltamista;

10. huomauttaa lisäksi, että kaikissa unionin kollektiivisissa oikeussuojajärjestelmissä olisi otettava huomioon kollektiivisten oikeussuojakeinojen kansalliset parhaat käytännöt;

11. korostaa lisäksi, että kaikissa kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevissa horisontaalisissa unionin välineissä olisi määriteltävä yhteiset vähimmäisnormit kollektiivisten vahingonkorvausten saamiselle toissijaisuuden, erityisyyden ja suhteellisuuden periaatteiden mukaisesti, ja niihin olisi mahdollisesti sisällytettävä myös prosessioikeutta ja kansainvälistä yksityisoikeutta koskevia yleisiä asioita;

12. katsoo, että kilpailualasta johtuvat erityisasiat olisi otettava huomioon asianmukaisesti ja että kaikissa kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin sovellettavissa välineissä on otettava täysin ja asianmukaisesti huomioon kartellien erityispiirteet;

13. muistuttaa, että näihin erityistapauksiin kuuluu leniency-järjestelmä, joka on tärkeä väline kartellien paljastamisessa, ja korostaa, että mahdolliset kollektiiviset oikeussuojakeinot eivät saa vaarantaa kilpailulainsäädännöllisen leniency-järjestelmän ja sovittelumenettelyn tehokkuutta;

14. toteaa lisäksi, että unionin kilpailulainsäädännön rikkomisesta johtuvissa vahingonkorvauskanteissa on erityispiirteitä, jotka erottavat ne muista vahingonkorvauskanteista, sillä ne voivat vaikuttaa perussopimusten mukaisesti julkisille viranomaisille siirrettyyn toimivaltaan rikkomistapausten tunnistamiseksi ja rankaisemiseksi ja ne liittyvät käyttäytymiseen, joka häiritsee sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, ja saattavat myös vaikuttaa yritysten ja kuluttajien keskinäisiin eri tasoisiin suhteisiin;

15. korostaa lisäksi, että on olemassa vertailukelpoisia kokemuksia ja riittävästi aineistoa, joiden avulla voidaan arvioida ja ratkaista ne monet erityiset ja tärkeät näkökohdat, joita ei ole muilla aloilla;

16. huomauttaa, että tällaisia oikeussuojakeinomekanismeja jo soveltavista jäsenvaltioista toistaiseksi saadut kokemukset osoittavat, että väärinkäytöksiä ei ole tapahtunut eivätkä yritykset ole joutuneet selvitystilaan;

17. toistaa, että kilpailupolitiikkaa koskevia kollektiivisia oikeussuojakeinoja varten on otettava käyttöön suojatoimia, jotta vältetään ryhmäkannejärjestelmä, joka johtaa perusteettomiin kanteisiin ja kohtuuttomiin oikeudenkäyntimenettelyihin, ja jotta voidaan taata tasavertaisuus oikeudenkäynneissä, ja painottaa, että suojatoimien on katettava muun muassa seuraavat kohdat:

     –   kantajaryhmä on nimettävä selkeästi ennen kanteen nostamista (suostumuksen antaminen menettelyyn osallistumiseksi);

     –   julkiset viranomaiset, kuten oikeusasiamies tai syyttäjä sekä asianosaisten edustajana toimiva elin, saa nostaa kanteen selkeästi nimetyn kantajaryhmän puolesta;

     –   unionin tasolla on määriteltävä kriteerit sellaisten asianosaisten edustajana toimivien elinten määrittelemiseksi, jotka ovat oikeutettuja nostamaan kollektiivisia kanteita;

     –   ryhmäkannejärjestelmä on hylättävä, koska se saattaisi johtaa kohtuuttomiin oikeudenkäyntimenettelyihin, se on joidenkin jäsenvaltioiden perustuslakien vastainen ja se saattaa vaikuttaa sellaisen uhrin oikeuksiin, joka saattaisi osallistua menettelyyn tietämättään mutta jota kuitenkin sitoisi tuomioistuimen päätös;

(a) yksittäisten kanteiden salliminen:

     –   kantajilla on joka tapauksessa oltava oikeus hakea vaihtoehtoista henkilökohtaista vahingonkorvausta toimivaltaisessa tuomioistuimessa;

     –   kollektiiviset kantajat eivät saa olla paremmassa asemassa kuin yksittäiset kantajat;

(b) vähäisten ja hajanaisten vahinkojen korvaaminen:

     –   vähäisten ja hajanaisten vahinkojen kantajilla olisi oltava asianmukaiset oikeussuojakeinot kollektiivisten oikeussuojakeinojen kautta ja mahdollisuus oikeudenmukaiseen korvaukseen;

(c) ainoastaan todellisen vahingon korvaaminen:

     –   korvauksia myönnetään ainoastaan todellisesta kärsitystä vahingosta: rankaisevat vahingonkorvaukset ja aiheeton rikastuminen on kiellettävä;

     –   kunkin kantajan on esitettävä kannetta koskevat todisteet;

     –   myönnetyt vahingonkorvaukset on jaettava yksittäisille kantajille suhteessa heidän henkilökohtaisesti kärsimäänsä vahinkoon;

     –   yleisesti ottaen Euroopassa ei tunneta provisioon perustuvia palkkioita ja ne on hylättävä;

(d) häviäjä maksaa -periaate:

     –   ei voida toteuttaa toimia, jos kantajalla ei ole puolustautumismahdollisuutta varojen puutteen vuoksi; lisäksi oikeudenkäyntikulut ja näin ollen oikeudenkäyntiin liittyvä riski kuuluu hävinneelle osapuolelle; on jäsenvaltioiden vastuulla vahvistaa säännöt kulujen jakautumisesta tältä osin;

(e) kolmannen osapuolen rahoituksen kieltäminen:

     –   kolmas osapuoli ei saa kustantaa oikeudenkäyntimenettelyjä ennalta esimerkiksi siten, että kantajat suostuvat luovuttamaan kolmansille osapuolille mahdollisesti saamiansa korvauksia;

18. kehottaa komissiota tarkastelemaan perusteellisesti ja objektiivisesti, voidaanko nämä suojatoimet todella taata kollektiivisessa oikeussuojajärjestelmässä;

19. kehottaa komissiota määrittelemään selkeästi ehdot, joiden perusteella kanne sallitaan, ja toimittamaan ne jäsenvaltioille, sillä jäsenvaltioiden on varmistettava, että potentiaalisten kollektiivisten kanteiden kelpoisuus tarkistetaan ennalta, jotta voidaan vahvistaa, että vaatimukset ovat täyttyneet ja kanne voidaan nostaa;

20. korostaa, että horisontaalisen kehyksen on varmistettava kaksi peruslähtökohtaa:

     –   jäsenvaltiot eivät sovella rajoittavampia ehtoja unionin lainsäädännön rikkomisesta aiheutuviin, kollektiivisia suojakeinoja koskeviin tapauksiin, kuin ne ehdot, joita sovelletaan tapauksiin, jotka koskevat kansallisen lainsäädännön rikkomista;

     –   horisontaalisessa kehyksessä vahvistetut periaatteet eivät saa estää lisätoimien hyväksymistä unionin lainsäädännön täysimääräisen tehon varmistamiseksi;

21. esittää, että jos komissio laatii kilpailupolitiikan alan kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan säädösehdotuksen, olisi hyväksyttävä seurantatoimen periaate, jonka mukaan yksityistä täytäntöönpanoa kollektiivisten oikeussuojakeinojen avulla voitaisiin käyttää vain, jos komissio tai kansallinen toimivaltainen viranomainen ei ole tehnyt aiemmin rikkomista koskevaa päätöstä asiasta, jotta suojellaan leniency-järjestelmää ja varmistetaan, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset voivat toimia tehokkaasti unionin kilpailulainsäädännön täytäntöön panemiseksi;

22. toteaa, että seurantatoimien periaatteen käyttöön ottaminen ei tarkoita sitä, ettei kilpailualan ja muiden alojen säädösvälineiden avulla voitaisi tarjota sekä itsenäisiä toimia että seurantatoimia; korostaa, että itsenäisten toimien kohdalla on varmistettava, että yksityiset kanteet voidaan jäädyttää, kunnes toimivaltainen kilpailuviranomainen on tehnyt rikkomisasiassa päätöksen julkisesta täytäntöönpanosta unionin lainsäädännön mukaisesti;

23. kannattaa, että kehitetään vahvoja unionin laajuisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumekanismeja, kuten vapaaehtoisia, nopeita ja edullisia tuomioistuimen ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä ja itsesääntelyyn perustuvia välineitä, esimerkiksi käytännesääntöjä; korostaa kuitenkin, että näiden mekanismien olisi pysyttävä nimensäkin mukaisesti oikeussuojakeinojen vaihtoehtona eikä niiden ennakkoedellytyksenä;

24. katsoo, että tehokas kollektiivinen oikeussuojajärjestelmä voisi itse asiassa edistää vaihtoehtoisten riidanratkaisumekanismien kehittämistä, sillä se antaa osapuolille kimmokkeen ratkaista riidat nopeasti tuomioistuimen ulkopuolella;

25. katsoo, että kukin kärsitty henkilökohtainen vahinko tai tappio on ratkaisevassa asemassa, kun päätetään nostaa kanne, ja on sitä mieltä, että jäsenvaltiot voisivat käyttää kansallisissa menettelysäännöissään eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annettua asetusta N:o 861/2007[27] viitteenä kollektiivisille oikeussuojakeinoille tapauksissa, joissa kanteen arvo ei ylitä kyseisen asetuksen rajoja;

26. korostaa, että kaikki komission ehdottamat kilpailualan kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevat säädösvälineet olisi hyväksyttävä viipymättä ja vain tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.11.2011)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta
(2011/2094(INI))

Valmistelija: Ashley Fox

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee tyytyväisenä merkille komission 40. vuosikertomuksen kilpailupolitiikasta ja katsoo, että kertomukset ovat myötävaikuttaneet sisämarkkinoiden syntymiseen, kuluttajien valinnanvaran lisääntymiseen ja unionin talouskasvun edistämiseen;

2.  huomauttaa, että tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille olivat erittäin hyödyllisiä taloudellisen elpymisen tukemisessa; kannustaa komissiota jatkamaan valtiontukisääntöjen soveltamista pragmaattisella tavalla ja varmistamaan samalla, että kilpailuvääristymät jäävät mahdollisimman vähäisiksi;

3.  toteaa, että usein myöskään kuluttajat eivät ymmärrä komission tekemiä päätöksiä kartellien sakottamisesta; kehottaa näin ollen komissiota sisällyttämään sakkojen laskentaperusteen ja uudet sakottamisperiaatteet perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1/2003[1]; odottaa yksillä markkinoilla toimivien yritysten ja pk-yritysten sakottamista koskevien suuntaviivojen mukauttamista, kuten komission varapuheenjohtaja Joaquín Almunia on ilmoittanut;

4.  katsoo, että hintojen suurempi avoimuus on tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan edistää kilpailua sisämarkkinoilla ja tarjota kuluttajille todellista valinnanvaraa;

5.  kehottaa komissiota ja kaikkia sidosryhmiä varmistamaan, että kilpailupolitiikka on mukana kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa, jolla elvytetään sisämarkkinoita asettamalla kansalaisten, kuluttajien ja pk-yritysten prioriteetit päätöksenteon keskipisteeseen ja puuttumalla turhautumiseen, jota nämä kokevat päivittäin;

6.  panee merkille elintarvikeketjun monimutkaisuuden ja elintarvikkeiden hintojen avoimuuden puutteen; katsoo, että kuluttajien saatavilla olevaa tietoa ja elintarvikeketjun hintojenmääritysmekanismien avoimuutta voidaan lisätä analysoimalla paremmin elintarvikeketjun kaikkien osa-alueiden kustannuksia, prosesseja, lisäarvoa, määriä, hintoja ja marginaaleja, mukaan luettuna laatua koskeva avoimuus, siten, että noudatetaan kilpailulainsäädännön ja kaupallisen luottamuksellisuuden periaatteita, jolloin parannetaan myös kuluttajien valinnanmahdollisuuksia ja vältetään kuluttajien epäoikeudenmukaista syrjintää; pitää myönteisenä elintarvikkeiden toimitusketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin perustamista ja sen myönteisiä vaikutuksia kauppakäytäntöjen paranemiseen;

7.  korostaa, että suurimmassa osassa EU:n jäsenvaltioista ei ole tällä hetkellä tehokasta oikeusjärjestelmää, joka sääntelisi korvausten maksamista yksityishenkilöille kilpailulainsäädännön rikkomisesta aiheutuneista vahingoista; panee merkille, että kilpailuviranomaiset rankaisevat kilpailulainsäädännön rikkomuksista ja sakot maksetaan valtiolle, kun taas näiden rikkomusten uhreiksi joutuneet kuluttajat eivät saa korvausta; katsoo, että tähän olisi puututtava EU:n tasolla asianmukaisella kuluttajien ryhmäkannemekanismilla; kehottaa komissiota harkitsemaan perusteellisesti mahdollisuutta luoda EU:n rahasto, jota rahoitettaisiin osuudella sakoista, joita on määrätty EU:n kilpailulainsäädäntöä rikkoneille yrityksille; ehdottaa, että rahastoa voitaisiin käyttää kattamaan sellaisten rajatylittävien ryhmäkanteiden kustannukset, joilla on eurooppalainen ulottuvuus, edellyttäen, että varoja käytetään tähän tarkoitukseen;

8.  pitää myönteisenä Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymää energiamarkkinoiden eheyttä ja läpinäkyvyyttä koskevaa asetusta sekä jäsenvaltioiden aloitteita, joiden tarkoituksena on lisätä energian hintojen avoimuutta ja kuluttajien luottamusta energiamarkkinoihin sekä heidän valinnanvaraansa; pitää valitettavana viivettä kolmannen energiapaketin täytäntöönpanossa ja saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, sillä se haittaa todellisten ja kilpailukykyisten energian sisämarkkinoiden luomista ja estää siten kuluttajia hyötymästä kilpailusta tällä alalla; panee merkille energian hintojen nousun ja siitä valmistusteollisuudelle sekä kuluttajille ja erityisesti muita heikommassa asemassa oleville ryhmille koituvat haitat; kannustaa komissiota valvomaan aktiivisesti kilpailua kyseisillä energiamarkkinoilla ja edistämään uusiutuvien energialähteiden pääsyä energiaverkkoihin niin kauan kuin avoimet ja kilpailukykyiset energia-alan sisämarkkinat eivät ole vielä täysin toteutuneet; katsoo, että energia-alan lisääntyneen kilpailun tuloksena kaikille kuluttajille ja yrityksille pitäisi olla tarjolla kohtuullisempia hintoja ja parempia energian saatavuusmahdollisuuksia;

9.  toteaa kilpailun puuttuvan verkkovierailumarkkinoilta ja korostaa tarvetta lisätä hintojen avoimuutta; pitää tässä suhteessa myönteisenä EU:n uusia sähköisen viestinnän puitesääntöjä ja komission ehdotusta kolmanneksi verkkovierailuasetukseksi (KOM(2011)0402 lopullinen), jossa esitetään rakenteellisia toimenpiteitä kilpailun parantamiseksi tukkumarkkinoilla, minkä odotetaan hyödyttävän kilpailua vähittäismarkkinoilla, laskevan hintoja ja parantavan kuluttajien valinnanvaraa; kehottaa etenkin komissiota pyrkimään Euroopan digitaalistrategiassa (KOM(2010)0245 lopullinen/2) asetettuun tavoitteeseen, jonka mukaan verkkovierailuhintojen ja kansallisten hintojen ero olisi poistettava vuoteen 2015 mennessä;

10. pitää myönteisenä neuvoston tukea kauan odotetulle EU-patenttijärjestelmälle, jonka avulla voidaan alentaa yrittäjien kustannuksia ja aikaavievää paperityötä ja tehostaa näin innovointia, lisätä jäsenvaltioiden kilpailuetua ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa;

11. korostaa, että kilpailun lisääntyminen laajakaista-alalla on tarpeen, jotta saavutetaan Eurooppa 2020 -tavoite laajakaistayhteyden tuomisesta kaikkien unionin kansalaisten ulottuville, joka hyödyttäisi kansalaisia ja yrityksiä; pyytää komissiota tutkimaan tapauksia, joissa laajakaistapalvelujen saatavuutta on mahdollisesti rajoitettu kansallisesti;

12. kehottaa komissiota tehostamaan kaikkien kaupallisten alojen kilpailua vääristävien käytäntöjen valvontaa ja käynnistämään tarvittaessa virallisia menettelyjä erityisesti silloin kun kyseessä ovat kuluttajien oikeudet.

13. pitää myönteisenä nykyistä vuorovaikutusta komission ja kuluttajajärjestöjen välillä EU:n kilpailulainsäädännön alalla ja kannustaa komissiota edelleen kehittämään tätä vuorovaikutusta, myös ottamalla tarvittaessa mukaan muita sidosryhmiä;

14. palauttaa mieliin kehottaneensa komissiota tutkimaan seuraavassa vuosikertomuksessaan, missä määrin ratkaisevan tärkeiden raaka-aineiden toimittajien yhteenliittymä voi vahingoittaa asiakastoimialojen toimintaa tai ekotehokkaampaa taloutta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

21.11.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

21

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Anna Maria Corazza Bildt, António Fernando Correia De Campos, Jürgen Creutzmann, Evelyne Gebhardt, Malcolm Harbour, Iliana Ivanova, Philippe Juvin, Eija-Riitta Korhola, Kurt Lechner, Hans-Peter Mayer, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Bernadette Vergnaud, Barbara Weiler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Simon Busuttil, Ashley Fox, Anna Hedh, Liem Hoang Ngoc, María Irigoyen Pérez, Constance Le Grip, Antonyia Parvanova
  • [1]  EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1–25.

LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO (13.10.2011)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta
(2011/2094(INI))

Valmistelija: Marian-Jean Marinescu

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että unionin liikennepolitiikan päätavoitteena on jatkossakin oltava sisämarkkinoiden toteuttaminen kaikkien liikennemuotojen osalta;

2.  tukee komission politiikkoja kilpailunrajoitusten ja yrityskeskittymien valvonnan aloilla ja pitää niitä tärkeinä tekijöinä säänneltäessä markkinoita kuluttajien oikeuksien puolustamiseksi;

3.  pitää tarpeellisena lisätä liikenteen alan kaikkien kustannusten ja maksujen avoimuutta valtionavun saamisen edellytyksenä, mukaan luettuina alueelliset palvelut, ja toistaa näin ollen kehotuksensa komissiolle julkaista yhtäältä kertomus, johon sisältyy selvitys kaikista julkisen liikenteen alalle tarjotuista valtiontuista, ja toisaalta selvitys välillisestä tuesta, kuten eri liikennemuotojen verotuksesta, maksuista ja infrastruktuurirahoituksesta, sekä sen vaikutuksesta liikennemuotojen väliseen ja sisäiseen kilpailuun;

4.  jakaa komission näkemyksen, jonka mukaan EU:ssa ei edelleenkään ole riittävässä määrin yhteenliitettyä ja -toimivaa ja tehokasta rajat ylittävää liikenneverkkoinfrastruktuuria, mikä on sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä oikeudenmukaisen kilpailun välttämätön edellytys;

5.  toistaa olevansa sitoutunut yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toteuttamiseen, minkä yhteydessä syrjimätön pääsy rautatieverkkoon on olennaisen tärkeää; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota takaamaan rautatieliikennealan markkinoiden avaamisen ja oikeudenmukaisen kilpailun sekä varmistamaan palvelujen paremman laadun yhdistettynä työntekijöiden ja julkisten palveluiden välttämättömiin sosiaalisiin normeihin; korostaa tässä yhteydessä riippumattomien palveluntarjoajien sekä vahvojen ja riippumattomien kansallisten sääntelyelimien samoin kuin unionin tason koordinoinnin välttämättömyyttä;

6.  palauttaa mieleen komission käynnistäneen useita rikkomusmenettelyjä jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole panneet ensimmäistä rautatiepakettia asianmukaisesti täytäntöön;

7.  pyytää komissiota tutkimaan, ovatko elinkeinoveron poistaminen tiettyyn jäsenvaltioon sijoittautuneilta rautatieyrityksiltä ja samanaikainen liikkuvaa kalustoa koskevan kiinteän maksun käyttöönotto sopusoinnussa Euroopan unionin kilpailulainsäädännön kanssa, kun otetaan huomioon, että ulkomaisten yritysten on, toisin kuin kotimaisten yritysten, maksettava elinkeinovero siinä jäsenvaltiossa, johon ne ovat sijoittautuneet, ja että tämä tilanne on omiaan aiheuttamaan vilpillistä kilpailua;

8.  korostaa, että kun otetaan huomioon uusien jäsenvaltioiden rautatiealan yritysten velkaantumisaste, vanhojen velkojen mitätöinnin olisi edelleen oltava sallittua tietyissä olosuhteissa ja erityisesti silloin, jos mitätöinnillä edesautetaan avointen rautatiemarkkinoiden toteuttamista, välttäen kuitenkin aina kilpailunvääristymiä;

9.  kehottaa komissiota edistämään kaikkien kabotaasia koskevien nykyisten rajoitusten pikaista poistamista, jotta voidaan taata oikeudenmukainen kilpailu ja välttää mahdollisimman paljon tarpeettomia tyhjiä ajoja, sekä unionin tason sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamista, jotta voidaan estää palkkojen polkeminen ja sosiaalinen eriarvoisuus;

10. kehottaa komissiota seuraamaan jatkuvasti kansallisten tiemaksujärjestelmien hintojen avoimuutta ja syrjintäkieltovelvoitteita koskevan unionin säännöstön asianmukaista täytäntöönpanoa;

11. odottaa innokkaasti vuoden 2005 lentoliikenteen suuntaviivojen soveltamista koskevan julkisen kuulemisen tuloksia; kannustaa komissiota tutkimaan huolellisesti lentoyhtiöille myönnettävien sosiaali- ja rakenneuudistustukien arvioimista koskevia määräyksiä sen selvittämiseksi, vieläkö niillä voidaan luoda lentoyhtiöille tasapuoliset toimintaedellytykset nykypäivän markkinaoloissa vai onko niitä tarkistettava;

12. korostaa, että Euroopan unionin on jatkossakin pystyttävä turvaamaan ensiluokkaiset lentoasemat, ja kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti alueellisille lentoasemille ja halpalentoyhtiöille myönnettyjä valtiontukia;

13. on huolissaan joidenkin lentoyhtiöiden käytännöstä rajoittaa matkustajien pääsyä matkustamoon silloin kun heillä on käsimatkatavaran lisäksi mukanaan lentoasemien myymälöistä ostettuja tuotteita, vaikka ne sallivat rajoituksitta lentokoneessa tehdyt ostokset; katsoo, että kyseinen käytäntö rajoittaa valinnanvapautta ja aiheuttaa vilpillistä kilpailua; kehottaa komissiota käynnistämään tutkimuksen tällaisten käytäntöjen lopettamiseksi;

14. pitää välttämättömänä, että kaikille matkustajille taataan oikeus tehdä valitus välittömästi, yksinkertaisesti, vaivattomasti ja ilman lisäkustannuksia, jotta niin kansalliset kuin myös unionin kuluttajaviranomaiset voivat todeta määräävän markkina-aseman väärinkäytön, vilpillisen kilpailun ja/tai hyvän kauppatavan vastaiset sopimusehdot matkasopimuksissa; pyytää komissiota yhdessä kuluttajien oikeuksia puolustavien yhdistysten ja kuluttajaviranomaisten kanssa lakkauttamaan tällaiset käytännöt;

15. kehottaa komissiota varmistamaan lähtö- ja saapumisaikojen oikeudenmukaisen ja avoimen jaon ja tehokkaan käytön sekä odottaa sen ehdotusta asiasta;

16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan mahdollisiin syrjiviin toimintalinjoihin, joita EU:n ja kolmansien maiden välisten sopimusten puitteissa saatetaan soveltaa, jotta voidaan välttää kansainvälisten lentoyhtiöiden kilpailun vääristyminen ja varmistaa oikeudenmukainen kilpailu;

17. korostaa tarvetta saattaa yhtenäinen eurooppalainen ilmatila päätökseen, minkä yhteydessä otetaan käyttöön suorituskyvyn kehittämisjärjestelmä palveluiden hinnoittelun avoimuuden varmistamiseksi;

18. toistaa, että sääntöjä, jotka koskevat velvoitetta esittää lentolippujen todelliset, avoimet ja täydelliset hinnat, olisi valvottava tiukasti liikennemuotojen välisen ja sisäisen entistä oikeudenmukaisemman kilpailun edistämiseksi;

19. tuo julki tyytyväisyytensä sen johdosta, että matkustajien oikeudet on nyt säännelty kaikissa liikennemuodoissa, ja pitää erityisen myönteisenä komission aikomusta julkaista kattava yhteinen selvitys matkustajien oikeuksista kaikkien liikennemuotojen osalta; suosittelee, että komissio julkaisee myös matkustajien käsikirjan/oppaan, jota levitetään laajasti matkustajille matkustajatiedotuksen parantamiseksi;

20. rohkaisee komissiota edistämään matkailijoiden oikeuksien peruskirjan laatimista ja lisäämään niiden jo olemassa olevien standardien selkeyttä ja näkyvyyttä, joilla suojataan matkailijoiden oikeuksia eri tilanteissa; kehottaa komissiota vahvistamaan entisestään tällaisia oikeuksia tarvittaessa ja tarjoamaan kannustimia Euroopan matkailualan kilpailukyvyn lisäämiseksi etenkin edistämällä Lissabonin sopimuksen soveltamista, sillä siinä vahvistetaan tätä koskeva kokonaisvaltainen politiikka; toistaa tässä yhteydessä kehotuksensa komissiolle tukea tiiviissä yhteistyössä eri tasojen viranomaisten ja alan toimijoiden kanssa eurooppalaisten majoituspalveluiden luokitusjärjestelmien asteittaista yhdenmukaistamista;

21. odottaa innokkaasti komission ja Euroopan parlamentin merisatamien rakenteiden rahoituksesta tekemien selvitysten tuloksia, joiden perusteella toimielinten pitäisi voida arvioida, sovelletaanko nykyisiä sääntöjä yhdenmukaisesti vai onko niitä tarkistettava mahdollisten erityisten suuntaviivojen laatimisen yhteydessä;

22. kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan kolmannen postidirektiivin täytäntöönpanoa ja rohkaisee komissiota tutkimaan asianmukaisesti korvauksien myöntämistä yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen hoitamisesta tällä alalla;

23. kehottaa komissiota postipalvelujen vapauttamista koskevan direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä selvittämään, täyttyykö yleispalveluvelvoite, ja varmistamaan, että kilpailussa keskitytään laadun ja palvelun osa-alueisiin eikä se johda sosiaaliseen polkumyyntiin työntekijöiden kustannuksella.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

11.10.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

35

3

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Inés Ayala Sender, Georges Bach, Izaskun Bilbao Barandica, Antonio Cancian, Michael Cramer, Ryszard Czarnecki, Philippe De Backer, Luis de Grandes Pascual, Christine De Veyrac, Saïd El Khadraoui, Ismail Ertug, Carlo Fidanza, Knut Fleckenstein, Jacqueline Foster, Mathieu Grosch, Dieter-Lebrecht Koch, Jaromír Kohlíček, Georgios Koumoutsakos, Werner Kuhn, Jörg Leichtfried, Marian-Jean Marinescu, Gesine Meissner, Mike Nattrass, Hubert Pirker, David-Maria Sassoli, Vilja Savisaar-Toomast, Olga Sehnalová, Debora Serracchiani, Brian Simpson, Keith Taylor, Silvia-Adriana Ţicău, Georgios Toussas, Giommaria Uggias, Thomas Ulmer, Peter van Dalen, Dominique Vlasto, Artur Zasada, Roberts Zīle

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Dominique Riquet

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Margrete Auken

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

22.11.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Burkhard Balz, Pascal Canfin, Nikolaos Chountis, George Sabin Cutaş, Rachida Dati, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Diogo Feio, Markus Ferber, Elisa Ferreira, Ildikó Gáll-Pelcz, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Liem Hoang Ngoc, Gunnar Hökmark, Syed Kamall, Othmar Karas, Wolf Klinz, Jürgen Klute, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Philippe Lamberts, Werner Langen, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Arlene McCarthy, Ivari Padar, Anni Podimata, Antolín Sánchez Presedo, Peter Simon, Peter Skinner, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Marianne Thyssen, Ramon Tremosa i Balcells

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Elena Băsescu, Pervenche Berès, David Casa, Robert Goebbels, Carl Haglund, Sophia in ‘t Veld, Andreas Schwab
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö