MIETINTÖ naisista päättäjinä – laatua ja tasa-arvoa
3.2.2012 - (2011/2295(INI))
Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Sirpa Pietikäinen
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
naisista päättäjinä – laatua ja tasa-arvoa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21 ja 23 artiklan,
– ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,
– ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005) ja Peking +15 (2010) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan julistuksen ja toimintaohjelman tuloksia,
– ottaa huomioon naisten asemaa käsitelleen toimikunnan vuonna 2006 hyväksymät päätelmät naisten ja miesten tasavertaisesta osallistumisesta päätöksentekoon kaikilla tasoilla,
– ottaa huomioon naisten asemaa käsitelleen toimikunnan hyväksymät päätelmät 1997/2 Pekingin toimintaohjelmaan vuosiksi 1996–1999 sisältyvistä erityisistä huolenaiheista,
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/58/142 naisten poliittisesta osallistumisesta,
– ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän Euroopan tasa‑arvosopimuksen (2011–2020)[1],
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015" (KOM(2010)0491),
– ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2000 annetun komission päätöksen naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta komission perustamien komiteoiden ja asiantuntijaryhmien toimintaan[2],
– ottaa huomioon 2. joulukuuta 1996 annetun neuvoston suosituksen naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta päätöksentekoon (96/694/EY)[3],
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean 12. maaliskuuta 2003 hyväksymän suosituksen Rec(2003)3 naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta poliittiseen ja julkiseen päätöksentekoon ja kyseisen suosituksen Rec(2003)3 täytäntöönpanon edistymistä tarkastelleiden, vuosina 2005 ja 2008 toteutettujen kahden valvontakierroksen tulokset, jotka perustuivat kyselytutkimukseen, jossa tutkittiin sukupuolittain eriteltyä tietoa naisten ja miesten osallistumisesta poliittiseen ja julkiseen päätöksentekoon,
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1079(1996) naisten edustuksen lisäämisestä Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa, suosituksen 1413(1999) naisten ja miesten yhtäläisestä edustuksesta politiikassa, päätöslauselman 1348(2003) sukupuolten tasa-arvoisesta edustuksesta Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa, suosituksen 1665(2004) naisten osallistumisesta vaaleihin ja päätöslauselman 303(2010) kestävän sukupuolten tasa-arvon saavuttamisesta paikallisessa ja alueellisessa politiikassa,
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin päätöslauselman 85(1999), suosituksen 68(1999) naisten osallistumisesta politiikkaan Euroopan alueilla ja suosituksen 111(2002) naisten henkilökohtaisesta äänioikeudesta ja demokraattisista vaatimuksista,
– ottaa huomioon Demokratiaa oikeusteitse -komission (Venetsian komissio) julkilausuman naisten osallistumisesta vaaleihin,
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeuksista ja oikeudellisista asioista vastaavan pääosaston laatiman käsikirjan tasa-arvonäkökohtien huomioon ottamisesta talousarvioita laadittaessa (Gender budgeting practical implementation, huhtikuu 2009),
– ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 27. tammikuuta 2010 antaman suosituksen 1899(2010) naisten edustuksen lisäämisestä politiikassa vaalijärjestelmän avulla,
– ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2000 antamansa päätöslauselman naisten asemasta päätöksenteossa[4],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A7‑0029/2012),
A. toteaa, että naisten ja miesten osallistuminen poliittiseen ja julkiseen päätöksentekoon on epätasapainoista ja että naiset ovat selvästi aliedustettuina sekä vaaleihin että nimityksiin perustuvissa poliittisissa tehtävissä Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa; toteaa, että naisten aliedustus on hälyttävää valittaessa henkilöitä parlamentin sisäisiin tehtäviin parlamentin toimikauden puolivälissä;
B. katsoo, että naisten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon ja epätasapainon korjaamiseksi käytetyt kansalliset menetelmät, strategiat sekä kulttuuriset asenteet ja välineet vaihtelevat kansallisella tasolla suuresti EU:ssa ja sen jäsenvaltioiden, poliittisten puolueiden ja työmarkkinaosapuolten välillä;
C. toteaa, että naisten edustus Euroopan parlamentissa on noussut 35 prosenttiin, mutta yhdenvertaisuutta ei ole vielä saavutettu; huomauttaa, että naiset ovat vielä enemmän aliedustettuina valiokuntien ja poliittisten ryhmien johtavissa asemissa; toteaa, että naisten edustus Euroopan komissiossa on pysähtynyt kolmasosaan eikä komission puheenjohtajana ole koskaan ollut nainen;
D. toteaa, että vaikka on toteutettu lukuisia toimia, tilastojen mukaan vallitsee edelleen epätasapaino ja että naisten edustus poliittisessa päätöksenteossa on jäänyt viime vuosina paikalleen jatkuvan edistymisen asemesta; toteaa, että sukupuolijakauma EU:n kansallisissa parlamenteissa on edelleen sellainen, että naisia on 24 prosenttia ja miehiä 76 prosenttia ja että naisten osuus ministereistä on kaiken kaikkiaan vain 23 prosenttia[5];
E. toteaa, että nykyään on käytössä epävirallinen kiintiöjärjestelmä, jossa miehiä suositaan naisiin nähden ja jossa miehet valitsevat miehiä toimimaan päätöksentekoa edellyttävissä asemissa; toteaa, että järjestelmää ei ole virallistettu, mutta kyse on tästä huolimatta järjestelmällisestä ja hyvin syvälle juurtuneesta miehiä suosivasta kulttuurista;
F. katsoo, että naisten ja miesten yhtäläinen edustus päätöksenteossa on ihmisoikeuksiin ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvä kysymys ja olennaisen tärkeä edellytys demokraattisen yhteiskunnan toiminnalle; katsoo, että naisten jatkuva aliedustus on merkki demokratiavajeesta, joka horjuttaa päätöksenteon legitiimiyttä sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa;
G. katsoo, että päätöksenteko perustuu hallinnollisiin valmistelutoimiin ja että hallinnollisissa tehtävissä ja erityisesti johtavassa asemassa työskentelevien naisten määrässä on näin ollen kyse tasavertaisuudesta ja sen varmistamisesta, että sukupuolinäkökohdat otetaan huomioon kaikkia politiikkoja valmisteltaessa;
H. katsoo, että seuraavat Euroopan parlamentin vaalit, jotka toimitetaan vuonna 2014 ja joiden jälkeen nimitetään seuraava komissio ja EU:n huippuviroissa toimivat henkilöt, antavat mahdollisuuden edistyä kohti tasa-arvoon perustuvaa demokratiaa EU:ssa ja tarjoavat EU:lle tilaisuuden toimia esikuvana tällä alalla;
I. toteaa, että kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen mukaan valtio-osapuolten pitää muun muassa ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimiin, positiiviset toimet mukaan lukien, jotta voidaan poistaa naisten syrjintä poliittisessa ja julkisessa elämässä;
J. toteaa, että Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous kannustaa
– uudistamaan vaalijärjestelmiä siten, että niissä suositaan entistä enemmän naisten edustusta
– sisällyttämään sukupuoleen perustuvan syrjinnän vastaiset määräykset perustuslakeihin ja vaalilakeihin, lukuun ottamatta tarvittavia poikkeuksia positiivista syrjintää koskevien toimien toteuttamiseksi aliedustetun sukupuolen hyväksi
– antamaan sukupuolen huomioon ottavaa kansalaisvalistusta ja poistamaan sukupuoleen perustuvat stereotypiat ja naispuolisiin ehdokkaisiin erityisesti poliittisissa puolueissa mutta myös tiedotusvälineissä kohdistuvan "sisäänrakennetun" syrjinnän;
K. toteaa, että Pekingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa, jotka koskevat naisia vallankäyttäjinä ja päätöksenteossa, korostetaan, että yhtäläinen osallistuminen on välttämätön ehto naisten etujen huomioon ottamiseksi ja sitä tarvitaan myös demokratian vahvistamiseksi ja sen asianmukaisen toiminnan edistämiseksi; huomauttaa, että siinä myös vahvistetaan uudelleen, että naisten aktiivinen osallistuminen tasa-arvoisesti miesten kanssa kaikkiin päätöksenteon tasoihin on olennaisen tärkeää tasa-arvon, kestävän kehityksen, rauhan ja demokratian saavuttamiseksi;
L. toteaa, että keskeisissä poliittisissa päätöksentekotehtävissä esiintyy itsepintaisten sukupuolistereotypioiden vuoksi edelleen vakavaa segregaatiota, sillä hoito- ja jakelutehtävissä esimerkiksi terveydenhoito-, sosiaaliturva- ja ympäristöalalla toimivat etupäässä naiset kun taas miehille annetaan vaikutusvaltaisia, resurssien käyttöön liittyviä tehtäviä esimerkiksi talouden ja raha-asioiden, kaupan, varainhoidon, puolustuksen ja ulkoasioiden aloilla, mikä vääristää valtarakenteita ja voimavarojen kohdistamista;
M. katsoo, että poliittisilla puolueilla, joiden tehtävänä on valita ehdokkaat, asettaa heidät paremmuusjärjestykseen ja nimittää heidät johtaviin asemiin, on keskeinen asema pyrittäessä takaamaan naisten ja miesten yhtäläinen edustus politiikassa; toteaa, että niiden olisi siksi noudatettava hyviä käytäntöjä, kuten äänestyksissä noudatettavia vapaaehtoisia puoluekiintiöitä, jotka on jo otettu käyttöön joissakin poliittisissa puolueissa EU:n 13 jäsenvaltiossa;
N. ottaa huomioon, että Maailmanpankin vuonna 2008 laatimassa tutkimuksessa "Lahjonta ja naiset hallituksessa" todetaan, että hallinnon korruptoituneisuuden taso on alhaisempi naisten osallistumisen tason ollessa korkea, koska naiset noudattavat tutkimuksen johtopäätösten mukaan korkeampia eettisiä käyttäytymissääntöjä ja osoittavat olevansa enemmän huolissaan "yhteisestä hyvästä";
O. toteaa, että tarvitaan kattavia monitahoisia strategioita, jotka käsittävät vapaaehtoisia toimia, kuten tavoitteita ja vapaaehtoisia puoluekiintiöitä, sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan koulutuksen ja mentoroinnin kaltaisia toimia ja tiedotuskampanjoita sekä oikeudellisesti sitovia toimia, kuten vaaleissa käytettäviä sukupuolikiintiöitä; toteaa, että oikeudellisesti sitovat toimet, jotka ovat institutionaalisen järjestelmän ja vaalijärjestelmän mukaisia ja joihin liittyy ehdokasjärjestystä koskevia sääntöjä sekä valvontaa ja tehokkaita seuraamuksia noudattamatta jättämisestä, ovat osoittautuneet tehokkaimmiksi;
P. toteaa, että naisten mahdollisuudet saada vaalirahoitusta ovat usein rajallisemmat, mikä johtuu poliittisten puolueiden syrjivistä käytänteistä, naisten jäämisestä rahoitusverkostojen ulkopuolelle ja heidän pienemmistä tuloistaan ja säästöistään;
Q. katsoo, että vaalijärjestelmien, poliittisten instituutioiden ja poliittisten puolueiden menettelytavat ovat ratkaisevassa asemassa ja vaikuttavat suuresti käytettyjen strategioiden tehokkuuteen sekä siihen, missä määrin sukupuolten tasa-arvo saavutetaan politiikassa;
R. toteaa, että naisten osallistumiselle poliittiseen päätöksentekoon ja naisjohtajuudelle on edelleen monenlaisia esteitä, kuten mahdollistavan kannustavan toimintaympäristön puute poliittisissa elimissä ja yhteiskunnan hyvinvointirakenteissa, edelleen vallitsevat sukupuolistereotypiat sekä äskettäisen talouskriisin seuraukset ja sen aiheuttamat kielteiset vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon;
S. katsoo, että naisten vähäinen osallistuminen päätöksentekoon ja hallintoon johtuu suurelta osin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvistä ongelmista, etupäässä naisten hoitamien perhe-elämään liittyvien velvollisuuksien epätasa-arvoisesta jakautumisesta sekä siitä, että naisia edelleen syrjitään työssä ja työhön liittyvässä koulutuksessa;
Naisten edustus vaalein valittavissa tehtävissä
1. kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan tehokkaita sukupuolten tasa-arvoa edistäviä politiikkoja ja monitahoisia strategioita naisten ja miesten yhtäläisen edustuksen saavuttamiseksi poliittiseen päätöksentekoon osallistumisessa ja johtotehtävissä kaikilla tasoilla ja erityisesti talouspolitiikan, kaupan, työvoiman, varainhoidon, puolustuksen ja ulkoasioiden aloilla, arvioimaan vaikutuksia ja asettamaan tiedot yleisön saataville asianmukaisten tasa-arvoindikaattoreiden avulla, sekä varmistamaan määrälliset tavoitteet, selkeät toimintasuunnitelmat ja säännöllisen seurannan samoin kuin sitovat ja korjaavat toimet ja niiden seurannan, mikäli tavoitteita ei saavuteta määräaikoihin mennessä;
2. pitää myönteisinä vaalien yhteydessä noudatettavia pariteettijärjestelmiä tai sukupuolikiintiöitä, jotka on otettu käyttöön lainsäädäntöteitse joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan lainsäädäntötoimien, kuten positiivisten erityistoimien, toteuttamista, jotta edistytään tasa-arvon toteutumisessa ja varmistetaan näiden toimien tehokkuus, mikäli ne ovat yhteensopivia vaalijärjestelmän kanssa ja mikäli poliittiset puolueet laativat vaalilistat, sekä niin sanotuilla vetoketjumenetelmillä, valvontatoimilla ja tehokkailla seuraamuksilla, jotta voidaan edistää naisten ja miesten tasapuolisempaa osallistumista poliittiseen päätöksentekoon;
3. kehottaa lisäksi neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita panemaan tasa-arvoisuuden täytäntöön kaikilla tasoilla lähettämällä selviä syrjinnän vastaisia viestejä, myöntämällä asianmukaisia varoja, käyttämällä erityisiä välineitä ja edistämällä tasa-arvonäkökohdat huomioon ottavien talousarvioiden valmistelusta vastaavien virkamiesten kouluttamista;
4. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kansalaisyhteiskunnalle ja erityisesti nuorille jo varhaisesta iästä alkaen tarkoitettuihin, tasa-arvonäkökohdat huomioon ottaviin opetusohjelmiin; tunnustaa, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja tasa-arvo on keskeisessä asemassa politiikassa;
5. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön velvoitteen, jonka mukaisesti kaikki poliittiset puolueet unionin tasolla sekä kansallisella ja alueellisella tasolla sitoutuvat toteuttamaan toimia naisten osallistamiseksi aktiivisesti politiikkaan ja vaaleihin, jotta voidaan saavuttaa naisten ja miesten yhtäläinen edustus puolueiden sisäisessä päätöksenteossa, vaalien ehdokasasettelussa sekä puolueiden vaalilistoilla, ja ottamaan käyttöön kiintiöt sekä kiinnittämään huomiota naisehdokkaiden asemaan vaalilistoilla, mikäli asia on sopusoinnussa vaalijärjestelmän kanssa ja mikäli poliittiset puolueet laativat vaalilistat;
6. tunnustaa poliittisten puolueiden keskeisen aseman tasa-arvon edistämisessä; kehottaa siksi jäsenvaltioita edellyttämään, että kansalliset puolueet, mikäli se sopii yhteen vaalijärjestelmän kanssa ja mikäli poliittiset puolueet laativat vaalilistat, asettavat ja panevat täytäntöön kiintiöitä ja muita positiivisia toimia ja soveltavat vaalien ehdokaslistoihin ehdokasjärjestyksen määrittämistä koskevia sääntöjä alueellisissa, kansallisissa ja EU-vaaleissa, sekä määrittämään ja panemaan toimeen tehokkaita seuraamuksia sääntöjen noudattamatta jättämisestä; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan poliittisille puolueille tasa-arvoon perustuvia tavoitteita rahoituksen myöntämisen ennakkoedellytykseksi ja kytkemään rahoituksen niihin;
7. kehottaa poliittisia puolueita kaikkialla unionissa ottamaan käyttöön ehdokaslistoihin sovellettavan kiintiöjärjestelmän, jota noudatetaan puolueiden elinten henkilövalinnoissa ja vaaleissa ja jota sovelletaan erityisesti vuoden 2014 Eurooppa-vaalien ehdokaslistoihin, mikäli tämä on sopusoinnussa vaalijärjestelmän kanssa ja mikäli poliittiset puolueet laativat vaalilistat; katsoo, että vaalilistojen laatimismenettely, jonka mukaan naisehdokkaat vuorottelevat miesehdokkaiden kanssa listan yläpäässä, on paras tapa lisätä naisten osallistumista politiikkaan;
8. korostaa, että tarvitaan konkreettisia toimia tasa-arvon saavuttamiseksi vaalein valittavissa viroissa (puhemies, varapuhemiehet, puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat) sekä kansallisissa parlamenteissa että Euroopan parlamentissa esimerkiksi asettamalla tavoitteeksi, että kaikissa näissä viroissa on puolet miehiä ja puolet naisia;
9. pitää myönteisenä komission aikomusta kannustaa naisia osallistumaan Euroopan parlamentin seuraaviin vaaleihin perusoikeuksia ja kansalaisuutta sekä kansalaisten Eurooppaa koskevilla rahoitusohjelmilla; kehottaa komissiota varmistamaan asianomaisissa vuotuisissa työohjelmissaan, että vuosina 2013–2014 on saatavissa riittävästi rahoitusta, jotta voidaan rahoittaa muun muassa tiedotusvälineissä toteutettavia valistuskampanjoita, joilla kannustetaan naisehdokkaiden valitsemista, ja että kansalliset puolueet ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat helposti saada tätä rahoitusta hankealoitteisiinsa, joilla lisätään naisten osallistumista päätöksentekoon;
10. kehottaa komissiota tukemaan ja rahoittamaan toimia, joilla edistetään naisten ja miesten yhtäläistä edustusta päättävissä viroissa ja poliittisessa toiminnassa, kun se suunnittelee seuraavaa rahoituskautta 2014–2020 edellä mainituille ohjelmille ja niitä seuraaville ohjelmille sekä suunniteltaessa kaavaillun Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuoden 2013 toimia;
11. kehottaa komissiota käynnistämään Euroopan parlamentin vaalilistojen tasa-arvoistamiskampanjoita vähintään kaksi vuotta ennen kaikkia vaaleja ja kannustamaan jäsenvaltioita ryhtymään vastaaviin toimenpiteisiin paikallis- ja aluevaaliensa yhteydessä;
Naisten edustus nimityksiin perustuvissa tehtävissä
12. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tasa-arvoa ehdottamalla Euroopan komission jäsenen virkaan sekä naista että miestä; kehottaa komission puheenjohtajaa pyrkimään saavuttamaan komission muodostamisessa naisten ja miesten yhtäläisen edustuksen; kehottaa komissiota ilmaisemaan julkisesti kannatuksensa tälle menettelylle; palauttaa mieliin, että parlamentin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvoon tässä menettelyssä ja toistaa, että on tärkeää ottaa naisten ja miesten yhtäläinen edustus huomioon annettaessa hyväksyntä uudelle komissiolle työjärjestyksen 106 artiklan mukaisesti;
13. kehottaa komissiota ja neuvostoa sitoutumaan sukupuolten yhtäläistä edustusta koskevan tavoitteen saavuttamiseen kaikissa päätöksentekoelimissään ottamalla käyttöön ja panemalla täytäntöön kiintiöjärjestelmiä ja muita positiivisia erityistoimia korkeiden virkamiesten nimittämisessä; kehottaa kansallisia hallituksia esittämään EU:n korkeisiin virkoihin sekä naisia että miehiä;
14. panee merkille komission sitoumuksen naisten ja miesten tasa-arvoa koskevassa strategiassa vuosiksi 2010–2015, jonka mukaan seurataan kummankin sukupuolen edustuksen vähintään 40 prosentin tavoitteen saavuttamista komiteoissa ja asiantuntijaryhmissä; kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia toteuttamaan konkreettisia toimia ja laatimaan strategioita, joilla pyritään tasapuoliseen edustukseen niiden päätöksentekomenettelyissä;
15. kehottaa jäsenvaltioita edistämään positiivisia erityistoimia, mukaan lukien sitovia lainsäädännöllisiä toimia, jotta saavutettaisiin tasa-arvo kaikissa hallintoelimissä ja julkisissa nimityksissä, ja kehottaa kehittämään keinoja sukupuolinäkökulman toteutumisen seuraamiseksi nimitysten ja vaalien yhteydessä;
Naisten osallistumista poliittiseen elämään edistävät toimet
16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan suosituimmuuskohtelun kaltaisia positiivisia erityistoimia, kun jompikumpi sukupuoli on aliedustettuna;
17. kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että valintamenettelyt, joilla miehiä ja naisia nimitetään päätöksentekoelimiin, ovat avoimia ja sisältävät ansioluettelopyyntöjen julkistamisen ja varmistavat valinnat ansioiden, pätevyyden ja edustavuuden perusteella;
18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukea naisjärjestöjen toiminnan edistämiseksi esimerkiksi takaamalla niille riittävän rahoituksen ja luomalla yhteistyöfoorumeita järjestöille ja sukupuolen huomioon ottavalle vaalikampanjoinnille;
19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edesauttamaan naisverkostojen perustamista ja ylläpitämistä ja edistämään mentorointia, riittävän perehtyneisyyden karttumista ja hyvien käytäntöjen ja hankkeiden leviämistä, erityisinä painopisteinään uransa alkuvaiheessa olevat naispoliitikot;
20. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tarvittaessa suosituimmuuskohtelulla, että naiset voivat saada johtajakoulutusta ja johtotehtäviä osana uran edistämistä naisten johtamistaitojen ja kokemuksen lisäämiseksi;
21. tunnustaa, että muut toimijat ovat olennainen osa laajempaa demokratisointiprosessia, ja pyytää siksi neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan työnantajajärjestöjä, ammattiyhdistyksiä, yksityistä sektoria, kansalaisjärjestöjä ja kaikkia tavallisesti julkishallintoon liittyviin neuvoa-antaviin elimiin kuuluvia järjestöjä toteuttamaan toimia, joilla pyritään saavuttamaan naisten ja miesten tasa-arvo niiden keskuudessa, mukaan lukien tasa-arvoinen osallistuminen päätöksentekoon, ja suhtautumaan myönteisesti tällaisiin toimiin;
22. kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita mahdollistamaan naisten ja miesten aktiivisen osallistumisen poliittiseen päätöksentekoon edistämällä perhe- ja työelämän yhteensovittamista esimerkiksi jakamalla vanhemmuuden kustannukset tasan molempien vanhempien työnantajien kesken ja varmistamalla muun muassa kohtuuhintaisten ja asianmukaisten lasten- ja vanhustenhoitopalvelujen saatavuuden; kehottaa komissiota tukemaan yhtäläistä palveluiden saatavuutta, perustuloa ja sukupuoleen perustuvan väkivallan kitkemistä asianmukaisilla direktiivin muodossa olevilla lainsäädäntöaloitteilla;
23. muistuttaa, että on tärkeää soveltaa suosituimmuuskohtelua ja erityistoimia, joilla tuetaan taustaltaan erilaisten ihmisten ja heikommassa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten henkilöiden, maahanmuuttajanaisten sekä etnisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden, osallistumista päätöksentekoon;
24. panee merkille, että tiedotusvälineet ja opetusala ovat tärkeässä asemassa kannustettaessa naisia osallistumaan politiikkaan ja uudistettaessa yhteiskunnan asenteita; korostaa, että on tärkeää lisätä tiedotusvälineiden ja erityisesti julkisten yleisradioyhtiöiden tietoisuutta tarpeesta varmistaa oikeudenmukainen ja tasapuolinen tiedottaminen mies- ja naisehdokkaista vaalien aikana; korostaa lisäksi, että on tärkeää valvoa tiedotusvälineitä, jotta voidaan tunnistaa sukupuoleen perustuva syrjintä ja keinot sen torjumiseksi ja edistää siten toimia stereotypioiden poistamiseksi sekä kannustaa myönteisen kuvan antamista naisista johtajina, mukaan luettuina naispoliitikot esikuvina kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla;
25. kehottaa jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota vahvistamaan Euroopan tasa-arvoinstituutin asemaa ja resursseja ja edesauttamaan naisjärjestöjen yhteistyötä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi päätöksenteossa muun muassa hyvien käytäntöjen vaihdon avulla;
26. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarvittaessa erityisesti Euroopan tasa-arvoinstituutin avulla keräämään, analysoimaan ja levittämään sukupuolen mukaan eriytettyjä tietoja, joiden avulla voidaan seurata sukupuolten tasa-arvon edistymistä päätöksenteossa kaikilla aloilla (julkisilla ja yksityisillä) sekä kaikilla hierarkian tasoilla ja joita voidaan käyttää perustana lisätoimille, jos asetettuja tavoitteita ei saavuteta; rohkaisee komissiota jatkamaan vertailukelpoisten tietojen keräämistä ja jakamista EU:n tasolla hyödyntämällä tietokantaansa, joka koskee naisia ja miehiä päätöksenteossa; kehottaa komissiota yhteisiä indikaattoreita soveltaen kehittämään näitä havaintoja kohti sellaisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan eurooppalaisen kartan laatimista, johon kootaan EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla havaitut sukupuolten tasa-arvoa koskevat vuotuiset vaihtelut;
katsoo, että tähän karttaan olisi sisällytettävä vähintään
– edustusta koskevina prosenttiosuuksina esitetyt ja jäsenvaltioiden ja sellaisten EU:n alueiden lainsäädäntöön sisällytetyt sukupuolten tasa-arvoa edistävät tavoitteet, joilla on valtuudet säätää vaalimenettelyistään
– kummankin sukupuolen edustusta koskevat prosenttiosuudet Euroopan parlamentissa ja kansallisissa ja alueellisissa parlamenteissa sekä paikallisissa toimielimissä
– kummankin sukupuolen edustusta sellaisissa toimeenpanoelimissä koskevat prosenttiosuudet, joiden jäsenten valinnasta tai valvonnasta vastaavat edellä mainitut lainsäädäntöelimet;
27. kehottaa komissiota laatimaan Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle vuosittain kertomuksen edistymisestä sukupuolten tasa-arvossa päätöksenteossa Euroopan unionissa;
28. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan erilaisten kansallisen, paikallisen ja unionin tason vaalijärjestelmien sekä eri tasoilla toteutettujen toimenpiteiden ja hyvien käytäntöjen vaikutusta naisten edustuksen tasapainoon;
Sukupuolten tasa-arvoisen edustuksen edistäminen ulkosuhteissa
29. muistuttaa kehotuksestaan varmistaa sukupuolten tasa-arvo kaikilla tasoilla nimitettäessä Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstöä; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa edistämään naisten osallistumista päätöksentekoon Euroopan unionin ulkosuhteissa ja varmistamaan, että kaikki EU:n valtuuskunnat noudattavat sukupuolten tasa-arvon periaatetta valtuuskuntien kokoonpanossa ja että naiset ja miehet saavat näissä yhteyksissä tasapuolisesti puheaikaa; huomauttaa, että on tarpeen lisätä sovittelijoina ja pääneuvottelijoina toimivien naisten määrää prosesseissa ihmisoikeustilanteen seuraamiseksi ja korruption torjumiseksi sekä rauhanprosesseissa ja muissa neuvotteluprosesseissa, kuten kansainväliseen kauppaan ja ympäristöalaan liittyvissä neuvotteluprosesseissa;
30. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että annetaan riittävää rahallista ja teknistä tukea erityisille ohjelmille, joissa keskitytään lisäämään naisten osallistumista vaaleihin koulutuksen, kansalaisvalistuksen ja tiedotusvälineiden käytön avulla sekä osallistuttamalla paikalliset kansalaisjärjestöt; pitää tätä hyvänä lisänä yleisille koulutusohjelmille, joilla edistetään kansalaisten tietoisuutta tasa-arvonäkökohdista, sekä poistetaan sukupuoleen perustuvat stereotypiat ja "sisäänrakennettu" naisten syrjintä;
31. kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan toimia, joilla voidaan edistää naisten tasapainoista poliittista edustusta YK:n kaltaisissa monikansallisissa järjestöissä, hallituksissa ja kansallisissa parlamenteissa sekä alueellisella ja paikallisella tasolla ja paikallisviranomaisissa sekä lisätä yhteistyötä muiden kansainvälisten toimijoiden, kuten YK:n tasa-arvoyksikön (UN WOMEN) ja Parlamenttien välisen liiton, kanssa näiden tavoitteiden edistämiseksi;
32. kehottaa toimialayksikköjään varmistamaan, että valtuuskunnille tarkoitetuissa tiedotteissa otetaan aina huomioon tasa-arvonäkökohdat ja painotetaan sukupuolten tasa-arvon kannalta tärkeitä seikkoja;
33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.
PERUSTELUT
Taustaa
Naisten ja miesten yhtäläistä osallistumista vallankäyttöön ja päätöksentekoon tukevat kansainvälisellä tasolla voimakkaasti kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen 7 ja 8 artikla. Yleissopimus velvoittaa sen osapuolina olevia valtioita poistamaan kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poliittisessa ja julkisessa elämässä, ja sen 4 artiklan mukaan voidaan hyväksyä väliaikaisia erityistoimia miesten ja naisten todellisen tasa-arvon edistämiseksi.
"Naiset vallankäyttäjinä ja päätöksentekijöinä" on myös yksi vuoden 1995 Pekingin toimintaohjelman 12 keskeisestä alueesta. YK:n yleiskokouksen New Yorkissa 19. syyskuuta 2011 pidetyssä 66. istunnossa annetun naisten poliittisen osallistumisen edistämistä koskeneen yhteisen julkilausuman mukaan naisten poliittinen osallistuminen on keskeisellä sijalla demokratiassa ja se on olennaista kestävän kehityksen ja rauhan saavuttamisen kannalta. Siinä vahvistettiin myös, että naisten aktiivinen osallistuminen miehiin nähden yhtäläisin ehdoin päätöksenteon kaikilla tasoilla on tärkeää tasa-arvon, kestävän kehityksen, rauhan ja demokratian saavuttamisen kannalta.
Euroopan neuvoston 12. maaliskuuta 2003 hyväksymä suositus naisten ja miesten yhtäläisestä osallistumisesta politiikkaan ja julkiseen päätöksentekoon sisältää joukon toimia ja esimerkiksi positiivisia erityistoimia, joilla edistetään naisten ja miesten entistä tasapainoisempaa osallistumista politiikkaan ja julkiseen päätöksentekoon. Suosituksella 1899/2010, joka koskee naisten edustuksen lisäämistä politiikassa vaalijärjestelmän avulla, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous kannustaa jäseniään lisäämään naisten edustusta kiintiöiden käyttöönoton avulla.
Euroopan unionin tasolla naisten ja miesten tasa-arvostrategiassa vuosiksi 2010–2015 korostetaan, että komissio aikoo "tarkastella kohdennettuja aloitteita sukupuolten välisen tasapainon parantamiseksi päätöksenteossa, seurata, miten edistytään tavoitteessa, jonka mukaan komission perustamissa komiteoissa ja asiantuntijaryhmissä olisi oltava 40 prosenttia kummankin sukupuolen edustajia" ja "tukea toimia, joilla edistetään naisten suurempaa osallistumista Euroopan parlamentin vaaleihin, myös ehdokkaina".
Sukupuolten tasa-arvo päätöksenteossa on laatuun ja tasa-arvoon liittyvä kysymys. Sukupuolten tasapuolisempi osallistuminen tuo mukanaan entistä moniulotteisempia ja siksi parempia päätöksiä. Sukupuolten tasapainoinen edustus liittyy myös tasa-arvoon, jonka takaa Euroopan unionin perusoikeuskirja. Päätöksenteko perustuu hallinnolliseen valmisteluun, ja siksi hallinnollisissa viroissa ja etenkin johtavissa viroissa olevien naisten lukumäärä takaa, että sukupuoleen liittyvät seikat otetaan huomioon kaiken politiikan valmistelussa.
Naisten edustus vaalein valittavissa tehtävissä
Naiset ovat edelleen aliedustettuina poliittisissa päätöksentekoelimissä unionin kaikissa jäsenvaltioissa. Tällä hetkellä naisten osuus kansallisten parlamenttien jäsenistä on 24 prosenttia[1].
Alueellisella tasolla naisia on 31 prosenttia alueellisten parlamenttien ja 32 prosenttia aluehallitusten jäsenistä. Kuitenkin naiset johtavat vain 15:tä prosenttia parlamenteista ja 11:tä prosenttia aluehallituksista. Koko EU:ssa aluehallitusten sukupuolijakauma ei ole juuri muuttunut vuoden 2004 jälkeen. Naisten edustus kansallisissa parlamenteissa on suurin Pohjoismaissa, 42,3 prosenttia[2].
Euroopan parlamentissa sukupuolijakauma on kaikkein tasapainoisin, sillä naisia on 35 prosenttia ja miehiä 65 prosenttia.
Esittelijä korostaa, että prosentit eivät ole juuri muuttuneet viime aikoina, eikä mitään myönteistä kehitystä ole havaittavissa. Tämän voivat selittää myös naisten perinteisesti kohtaamat esteet, kuten varojen puute, ensisijaisesti miehinen kulttuuri, stereotyypit sekä vaikeudet perhe-elämän ja politiikan yhteensovittamisessa. Yksi kaavailluista toimista on tehokkaiden monitahoisten strategioiden suunnittelu ja toteutus EU:ssa ja kansallisella tasolla niin, että naisten osallistumista päätöksentekoon ja johtajuuteen voidaan tehostaa määrällisillä tavoitteilla, säännöllisillä valvontamekanismeilla ja selkeillä toimintasuunnitelmilla.
Maissa, joissa sovelletaan suhteellista vaalitapaa, ehdokaskiintiöitä käytetään yleisimmin puolueiden listoilla joko vapaaehtoisesti puolueiden toimesta tai ne ovat lain mukaan pakollisia. EU:n jäsenvaltioissa kiintiöt ovat 25–50 prosenttia. Maissa, joissa sovelletaan enemmistövaalia, puolueet valitsevat vain yhden ehdokkaan puoluetta ja vaalipiiriä kohden, ja sen vuoksi ei ole mahdollista valita samalla sekä miehiä että naisia, kuten suhteellisen vaalitavan järjestelmissä.
Poliittiset puolueet ovat keskeisellä sijalla edistettäessä naisten asemaa politiikassa. Valta hankkia, valita ja nimetä ehdokkaita on poliittisilla puolueilla vaalijärjestelmästä riippumatta. Pyrittäessä käsittelemään naisten aliedustusta politiikassa on siksi keskityttävä poliittisiin puolueisiin ja niiden näkemyksiin ja strategioihin, jotka koskevat entistä osallistavampia päätöksentekoelimiä. Tässä mietinnössä kannustetaan kansallisia puolueita suunnittelemaan toimia naisten osallistumisen lisäämiseksi. Niiden on tarvittaessa otettava käyttöön kiintiöitä ja järjestykseen asettamista koskevia sääntöjä ehdokasluetteloilleen kansallisissa ja EU:n vaaleissa ja myös määritettävä sääntöjen noudattamatta jättämisestä seuraavia pakotteita. Yksi poliittisten puolueiden kannustin voisi olla tasa-arvotavoitteiden käyttö puoluerahoituksen edellytyksenä.
Naisten edustus nimityksiin perustuvissa tehtävissä
EU:n jäsenvaltioiden hallituksissa naisia on 24 prosenttia ministereistä (joilla on paikka hallituksessa) kaikkien 27 jäsenvaltion hallituksissa, 22 prosenttia valtiosihteereistä ja 23 prosenttia kaiken kaikkiaan[3]. Pieniä vaihteluita lukuun ottamatta naisten osuus hallituksissa on muuttunut vain vähän kuluneiden neljän vuoden aikana.
Komissiossa on 33 prosenttia naiskomissaareja ja 67 prosenttia mieskomissaareja. Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa ja alueiden komiteassa naisia on 21 prosenttia ja miehiä 79 prosenttia[4].
Esittelijä katsoo, että olisi edistettävä kansallisen tason aktiivisia ja konkreettisia toimia, jotta voidaan varmistaa tasapuolinen sukupuolijakauma kaikissa hallintoelimissä ja julkisissa nimityksissä. Mietinnössä kannatetaan tasa-arvoa nimettäessä ehdokkaita tulevaan komissioon ja EU:n korkeisiin virkoihin. Mitä tulee EU:n toimielimiin, mietinnössä korostetaan, että tarvitaan konkreettisia toimia ja strategioita, jotta voidaan saavuttaa yhtäläinen osallistuminen niiden päätöksentekomenettelyyn.
Naisten osallistumista poliittiseen elämään edistävät toimet
Naisten poliittisen osallistumisen lisäämiseksi on puututtava rakenteellisiin esteisiin, jotka estävät naisia osallistumasta politiikkaan. On myös luotava ympäristö, joka antaa naisille mahdollisuuden osallistua poliittiseen elämään sen kaikilla tasoilla. Työn sekä yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittaminen tunnustetaan EU:ssa tärkeäksi tekijäksi, kun pyritään toteuttamaan sukupuolten tasa-arvo ja parantamaan naisten mahdollisuuksia osallistua poliittiseen elämään.
Esittelijän mielestä on tärkeää edistää taustaltaan erilaisten naisten osallistumista päätöksentekoon. Etnisiä vähemmistöjä edustavat naiset ovat aliedustettuina Euroopan poliittisissa elimissä, ja he kärsivät usein erilaisista sukupuoleen ja etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän samanaikaisista muodoista. Ongelman ratkaisu saattaa edellyttää erityistoimia. Joissakin jäsenvaltioissa on otettu käyttöön mentorointiohjelmia, jotka ovat tehokas keino edistää nuorten naisten osallistumista poliittiseen ja julkiseen elämään. Mentorointi ja asianmukaiset koulutus- ja vaihto-ohjelmat ovat myös toimia, joita mietinnön asianomaisessa kohdassa suositellaan sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi politiikassa.
Muita tukitoimia ovat esimerkiksi rahoitus ja tiedon jakaminen. Jäsenvaltioiden ja komission on taattava naisille ja miehille vaalikampanjoiden aikana yhtäläiset mahdollisuudet antamalla julkista rahoitusta ja mahdollisuuden käyttää valtion tiedotusvälineitä. Jäsenvaltioiden ja komission pitäisi tehostaa sukupuolen mukaan jaettujen tietojen keräämistä, analysointia ja levittämistä tarvittaessa Euroopan tasa-arvoinstituutin avulla, jotta sukupuolten tasa-arvoa päätöksenteossa voitaisiin seurata. Olisi myös määritettävä selkeästi jatkotoimia siltä varalta, että tavoitteita ei saavuteta. Esittelijä haluaisi nähdä komission jatkavan kertomusten laatimista sukupuolten tasa-arvon kehityksestä. Erittäin tervetullut lisätoimi olisi komission vuosittainen kertomus parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle edistyksestä, jota Euroopan unionissa on saavutettu sukupuolten tasa-arvossa päätöksenteon yhteydessä.
On korostettava tiedotusvälineiden ja koulutuksen merkitystä tekijöinä, jotka edistävät naisten osallistumista politiikkaan. On tärkeää seurata päätöksentekoon osallistuvien naisten esittämistä tiedotusvälineissä, jotta voidaan tunnistaa sukupuoleen liittyvät painotukset ja käsitellä niitä. Näin voidaan edistää toimia stereotypioiden poistamiseksi ja tukea myönteistä kuvaa naisista johtajina kaikilla elämänaloilla.
Päätöksentekoon osallistuvat naiset tulevat poliittisten puolueiden kautta, mutta on myös pantava merkille muiden toimijoiden rooli keskeisenä osana laajempaa demokraattista prosessia. Myös ammattiliittojen, yksityisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen panos naisten tasa-arvon saavuttamisessa on tärkeä.
Yksi tämän mietinnön tavoitteista on sukupuolten yhtäläisen edustuksen tukeminen ulkosuhdepolitiikassa, mikä on vakaiden ja avoimien demokratioiden ehto. Naisten poliittisen syrjäytymisen estäminen on yksi tekijöistä, jotka on otettava huomioon EU:n ulkosuhteissa. On toimittava yhteistyössä muiden tällä alalla toimivien kansainvälisten sidosryhmien kanssa, ja toimia on täydennettävä riittävällä rahallisella ja teknisellä tuella.
- [1] Katso naisia ja miehiä päätöksenteossa koskevan komission tietokannan neljännesvuosittainen päivitys (vuoden 2011 ensimmäinen neljännes).
- [2] Katso Parlamenttien välisen liiton (IPU) tilastot (<hhtp://ipu.org>).
- [3] Katso naisia ja miehiä päätöksenteossa koskevan komission tietokannan neljännesvuosittainen päivitys.
- [4] Katso komission tietokannan neljännesvuosittainen päivitys.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
25.1.2012 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
26 3 2 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Regina Bastos, Emine Bozkurt, Andrea Češková, Marije Cornelissen, Iratxe García Pérez, Mikael Gustafsson, Mary Honeyball, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Nicole Kiil-Nielsen, Silvana Koch-Mehrin, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Constance Le Grip, Astrid Lulling, Barbara Matera, Elisabeth Morin-Chartier, Antonyia Parvanova, Raül Romeva i Rueda, Joanna Senyszyn, Marc Tarabella, Angelika Werthmann, Marina Yannakoudakis |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Izaskun Bilbao Barandica, Anne Delvaux, Christa Klaß, Mariya Nedelcheva, Katarína Neveďalová, Antigoni Papadopoulou, Sirpa Pietikäinen, Rovana Plumb |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
William (The Earl of) Dartmouth |
||||