Menettely : 2011/2095(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0033/2012

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0033/2012

Keskustelut :

PV 15/03/2012 - 6
CRE 15/03/2012 - 6

Äänestykset :

PV 15/03/2012 - 11.1
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2012)0086

MIETINTÖ     
PDF 216kWORD 191k
8.2.2012
PE 473.818v02-00 A7-0033/2012

etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050

(2011/2095(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

Esittelijä: Chris Davies

Valmistelija (*):

Mario Pirillo, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050

(2011/2095(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–        ottaa huomioon komission tiedonannon "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" (COM(2011)0112) ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat (SEC(2011)0288) ja (SEC(2011)0289),

–        ottaa huomioon komission tiedonannon "Vaihtoehdot kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi yli 20 prosentin tavoitteen ja hiilivuodon riskin arviointi" (COM(2010)0265) ja siihen liittyvän valmisteluasiakirjan (SEC(2010)0650),

–        ottaa huomioon ehdotukset uudelleenlaaditusta (COM(2011)0656) ja muutetusta rahoitusmarkkinoita koskevasta direktiivistä (COM(2011)0652) ja markkinoiden väärinkäyttöä koskevasta direktiivistä (COM(2011)0651), joissa käsitellään EU:n päästökauppajärjestelmään liittyviä päästöoikeuksia,

–        ottaa huomioon 23. lokakuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–        ottaa huomioon EU:n ilmasto- ja energiapaketin,

–        ottaa huomioon SEUT:n 9 artiklan (sosiaalilausekkeen),

–        ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–        ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A7-0033/2012),

A.      ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen noin 90 osapuolta, joiden joukossa on myös kehittyviä talouksia, jotka ovat yhdessä vastuussa yli 80 prosentista maailmanlaajuisista kokonaispäästöistä, ovat antaneet yksipuolisia julistuksia koko talouden käsittävistä määrällisistä päästövähennystavoitteista, jotka tosin eivät ole oikeudellisesti sitovia;

B.       ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto ovat ilmoittaneet pyrkivänsä varmistamaan, että kasvihuonepäästöjä vähennetään 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä; huomauttaa, että vuosien 2009–2050 välisen lineaarisen kehityskaaren mukaan vuonna 2020 saavutettaisiin 34–38 prosentin vähennystavoite vuoden 1990 tasoon verrattuna;

C.      katsoo, että Euroopan unionin on sovittava päästöjen vähentämistä koskevista erityistavoitteista, joiden avulla voidaan luoda perusta ja puitteet tarvittaville säädöksille ja muille toimenpiteille;

D.      katsoo etenemissuunnitelman osoittavan, että nykyinen 20 prosentin ilmastotavoite, josta yli puolet voitaisiin saavuttaa kansainvälisillä päästöhyvityksillä, ei ole kustannustehokas keino saavuttaa 80 prosentin vähennystä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä; ottaa huomioon, että IPCC:n mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjä 80–95 prosentilla ja Eurooppa-neuvosto on asettanut tämän EU:n vuoden 2050 tavoitteeksi, mutta 80 prosenttia maista on tämän tavoitehaarukan alarajalla;

E.       katsoo, että teollisuudella on oltava selkeä kuva Euroopan vähähiilisestä strategiasta, ja sitä on tuettava myös sääntelyvarmuudella, kunnianhimoisilla tavoitteilla ja hyvin suunnitelluilla rahoitusmekanismeilla, jotta voidaan tehdä vihreitä investointeja pitkällä aikavälillä;

F.       katsoo, että on jäsenvaltioiden etujen mukaista vähentää riippuvuutta ulkomaisista energiantoimittajista, erityisesti niistä, jotka toimivat poliittisesti ongelmallisissa maissa;

G.      ottaa huomioon, että Kansainvälinen energiajärjestö on laskenut, että neljä viidesosaa energia-alaan liittyvistä hiilidioksidin kokonaispäästöistä, jotka 450-skenaario sallii aina vuoteen 2035 saakka, on jo sidottu olemassa olevaan pääomaan;

H.      katsoo, että on välttämätöntä arvioida ja torjua sitä vaaraa, että riittävien maailmanlaajuisten ponnistelujen puuttuessa EU:n toimet johtavat siihen, että muualla maailmassa sijaitsevien tehottomampien laitosten markkinaosuus kasvaa, mikä saa aikaan maailmanlaajuisten päästöjen lisääntymisen, toisin sanoen hiilivuodon;

I.        ottaa huomioon Sternin raportin arvion, jonka mukaan ilmastonsuojelun yhteydessä toimimatta jättämisen kustannukset ovat vastaavat, kuin jos koko maailman BKT supistuisi vähintään viisi prosenttia vuodessa;

J.        katsoo, että biomassan tuotanto ja kulutus energialähteenä eivät ole itsessään hiilineutraaleja;

K.      katsoo, että sosiaaliset näkökohdat on otettava huomioon siten, että sovelletaan "sosiaalisen vaikutustenarvioinnin" välinettä;

1.       on selvillä niistä eduista, joita jäsenvaltioille ja tapauksesta riippuen mahdollisesti niiden alueille koituu vähähiilisen talouden kehittämisestä; tukee sen vuoksi komission etenemissuunnitelmaa siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 ja siihen liittyvää kehityspolkua, EU:n omia päästövähennyksiä koskevia erityisiä 40 prosentin, 60 prosentin ja 80 prosentin välitavoitteita vuosiksi 2030, 2040 ja 2050 sekä alakohtaisia välitavoitteita, jotka muodostavat perustan talous- ja ilmastopolitiikan lainsäädäntöaloitteita ja muita aloitteita koskeville ehdotuksille; on selvillä siitä, että kehityspolku ja välitavoitteet perustuvat PRIMES-mallinnukseen, millä pyritään tarvittavien lainsäädäntö- ja muiden sääntelyvälineiden valmistelemiseen;

2.       kehottaa komissiota asettamaan kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat välitavoitteet vuosiksi 2030 ja 2040 samoin kuin konkreettiset alakohtaiset ja erityisesti maataloutta koskevat tavoitteet sekä kunnianhimoisen aikataulun; katsoo, että näissä tavoitteissa olisi edettävä lineaarisesti nykyisten päästötasojen, vuoden 2020 tavoitteen ja vuodeksi 2050 asetetun 95 prosentin vähennystavoitteen välillä;

3.       pyytää komissiota esittämään kahden seuraavan vuoden aikana tarpeelliset toimenpiteet vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi siten, että otetaan huomioon erityiset kansalliset valmiudet ja mahdollisuudet sekä ilmastotoimien alalla saavutettu kansainvälinen edistys;

4.       katsoo, että toimenpiteitä olisi toteutettava koordinoidusti, kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet;

5.       kehottaa lisäämään unionin ohjelmien ja toimintalinjojen johdonmukaisuutta, jotta voidaan saavuttaa etenemissuunnitelman tavoitteet ja varmistaa, että sen ensisijaiset tavoitteet sisällytetään täysimääräisesti uuteen monivuotiseen rahoituskehykseen vuosiksi 2014–2020; toteaa, että jos EU toteuttaa 20 prosentin energiatehokkuustavoitteensa, se voisi vähentää omia hiilidioksidipäästöjään 25 prosenttia tai enemmän vuoteen 2020 mennessä ja olla silti kustannustehokkaalla polulla kohti pitkän aikavälin tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80‑95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä; huomauttaa, että etenemissuunnitelman mukaan vähemmän kunnianhimoinen toimintatapa johtaisi siihen, että kokonaiskustannukset koko ajalta muodostuisivat merkittävästi korkeammiksi; muistuttaa kuitenkin, että investointien kustannustehokkuutta olisi aina arvioitava jäsenvaltioiden talousarvioiden valossa;

6.       muistuttaa, että ennen Durbanin ilmastokokousta Euroopan parlamentti kehotti nostamaan hiilidioksidin vähennystavoitteen 20 prosentin yläpuolelle vuoteen 2020 mennessä;

7.       korostaa, että selkeät päästötavoitteet kannustavat varhaisvaiheen investointeja tutkimus- ja kehittämistyöhön, demonstrointiin ja vähäpäästöisten teknologioiden käyttöön ja että on äärimmäisen tärkeää laatia pitkän aikavälin strategia, jotta voidaan varmistaa, että EU pysyy aikataulussa tavoitteessaan päästöjen vähentämiseksi vuoteen 2050 mennessä;

8.       kehottaa komissiota esittämään kustannus-hyötyanalyysin ehdotetun keinon toteuttamisesta jäsenvaltioiden tasolla ja ottamaan siinä huomioon kansalliset olosuhteet, joihin vaikuttavat tekniikan eriasteinen kehitys sekä tarvittavat investoinnit (ja niihin liittyvä yhteiskunnallinen hyväksyttävyys) ja mahdollisten maailmanlaajuisten olosuhteiden laajempi kirjo;

9.       korostaa, että vähähiiliseen talouteen siirtyminen tarjoaisi huomattavan mahdollisuuden luoda uusia työpaikkoja siten, että turvataan samalla talouskasvu ja varmistetaan eurooppalaiselle teollisuudelle kilpailuetu;

10.      muistuttaa, että siirtyminen puhtaisiin teknologioihin vähentäisi merkittävästi ilman pilaantumista ja varmistaisi tätä kautta huomattavat terveys- ja ympäristöhyödyt;

Kansainvälinen ulottuvuus

11.      panee merkille, että vähähiilisten tekniikoiden maailmanlaajuinen kehittäminen ja käyttöön ottaminen lisääntyy nopeasti ja että Euroopan tulevan kilpailukyvyn kannalta on ratkaisevan tärkeää lisätä investointeja näiden tekniikoiden tutkimukseen, kehittämiseen ja käyttöön ottamiseen;

12.      panee merkille kestävien tieteellisten ja teknologisten innovaatioiden siirtymisen Euroopasta muualle maailmaan, mistä saattaa seurata, että EU menettää teknologisen johtoasemansa tällä alalla ja muuttuu tällaisen teknologian ja siihen liittyvien lopputuotteiden nettotuojaksi; korostaa tämän vuoksi, että eurooppalainen lisäarvo on tärkeää erityisesti energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävien teknologioiden ja tuotteiden kehittämiselle ja valmistamiselle unionissa;

13.      korostaa, että Kiina on maailmanlaajuinen johtaja tuulivoimakapasiteetin asennuksessa, että kiinalaiset ja intialaiset kuuluvat tuulivoimaloiden turbiinien tuottajina kymmenen ensimmäisen joukkoon ja että Kiina ja Taiwan tuottavat tällä hetkellä suurimman osan maailman aurinkopaneeleista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin edistääkseen näiden teknologioiden ja uusien teknisten innovaatioiden ekotehokasta kehitystyötä ja tuotantoa unionissa, koska niitä tarvitaan kasvihuonekaasupäästöjen kunnianhimoisten vähennystavoitteiden saavuttamiseksi;

14.      kehottaa EU:ta toimimaan edelleen kansainvälisissä neuvotteluissa aktiivisessa roolissa, jotta saavutetaan kunnianhimoinen, kattava ja oikeudellisesti sitova sopimus; panee merkille, että EU:n on tärkeää osoittaa vakuuttuneisuutensa ja toimia esikuvana osoittamassa vähähiilisen talouden hyötyjä ja toimivuutta; panee tyytyväisenä merkille sen, että Durbanin kokouksen tuloksena sovittiin selkeästä määräajasta vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemiselle, sekä yleisesti hyväksytyn ajatuksen, että päästöjen suurten aiheuttajien, olipa kyse sitten teollisuus- tai kehitysmaiden talouksista, on hyväksyttävä kunnianhimoisia ja riittäviä tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

15.      korostaa, että EU:n on jatkossakin toimittava rakentavasti maailmanlaajuisissa ilmastoneuvotteluissa ja että eurooppalaista ilmastodiplomatiaa on kehitettävä edelleen Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteydessä;

16.      huomauttaa, että kestävän vähähiilisen talouden suurin haaste on varmistaa, että ilmastonmuutostoimet integroidaan kaikkiin keskeisiin toiminta-aloihin, jotka liittyvät muun muassa energiaan, liikenteeseen, maatalouteen, koulutukseen ja innovointiin;

17.      korostaa, että maailmanlaajuisten ja EU:n ilmastotoimien viivyttäminen kasvattaisi vuoden 2050 tavoitteen saavuttamisesta aiheutuvia kustannuksia runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan pääomaan sidottujen investointien ja hitaamman teknologisen oppimisen vuoksi ja että sen lisäksi EU menettäisi innovatiivisen johtoasemansa tutkimuksessa, työpaikkojen luomisessa ja vihreämmän kestävän talouden edistämisessä; huomauttaa lisäksi, että vuoden 2020 tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavien toimien viivyttäminen pienentää päästöjen vähentämismahdollisuuksia vuotta 2030 ja sen jälkeistä aikaa ajatellen;

18.      toistaa, että kumulatiiviset päästöt ovat ratkaisevia ilmastojärjestelmän kannalta; huomauttaa, että vaikka päästöt vähenisivät 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 75 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, EU:lle kuuluva osuus maailmanlaajuisesta kahden celsiusasteen tavoitteen mukaisesta hiilitaseesta olisi silti lähes kaksinkertainen verrattuna sen henkeä kohti suhteutettuun osuuteen ja että päästövähennysten viivyttäminen lisää kumulatiivista osuutta huomattavasti;

19.      muistuttaa, että maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen keskimäärin kahteen celsiusasteeseen ei takaa sitä, että vältytään huomattavilta haitallisilta ilmastovaikutuksilta;

Päästökauppajärjestelmä

20.      toteaa, että EU:n päästökauppajärjestelmä on ensisijainen mutta ei ainoa väline, jolla voidaan vähentää teollisuuspäästöjä ja edistää investointeja vähähiilisiin tekniikoihin; huomauttaa, että päästökauppajärjestelmää on edelleen parannettava; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita täydentämään EU:n päästökauppajärjestelmää tekniikkaan ja innovaatioihin perustuvalla lähestymistavalla, jotta voidaan varmistaa tarvittavat huomattavat vähennykset;

21.      panee merkille, että EU:n päästökauppajärjestelmä toimii suunnitelmien mukaisesti ja että hiilen hinnan aleneminen on seurausta taloudellisen toiminnan vähenemisestä ja siitä, että päästöoikeuksien tarjonta ylittää reilusti niiden kysynnän; on huolissaan siitä, että jos ei kannusteta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä tukevia investointeja ja energiatehokkuuden parantamista, saatetaan heikentää EU:n asemaa sen teollisuuden kilpailijoihin nähden; on selvillä tiedoista, joiden mukaan hiilen hinnan ei odoteta nousevan, ellei talouskasvu ole huomattavasti nopeampaa tai ellei päästökauppajärjestelmää mukauteta;

22.      myöntää, että nykyinen hiilen hinta ei kannusta sijoittamaan vähähiilisiin tekniikoihin, mistä syystä sillä on hyvin pieni merkitys päästövähennyksiin kannustamisessa, samalla kun on vaarana, että EU sitoutuu hiili-intensiiviseen infrastruktuuriin tuleviksi vuosikymmeniksi;

23.      korostaa, että ilmastonmuutoksen lieventämis- ja sopeutumistoimet eivät voi olla riippuvaisia pelkästään markkinoihin perustuvista mekanismeista, sillä ne eivät yleensä pysty luomaan tärkeitä tekniikoita ja edistämään tarvittavaa asennemuutosta kohti kestävää yhteiskuntaa;

24.      kehottaa komissiota hyväksymään toimenpiteitä, joiden avulla voidaan korjata päästökauppajärjestelmän puutteita ja mahdollistaa sen alkuperäisten suunnitelmien mukainen toiminta erityisesti toteuttamalla ennen vuoden 2012 loppua seuraavat toimet:

     a) päästökauppajärjestelmän mukauttaminen ennen kolmannen vaiheen alkamista siten, että siirretään sivuun merkittävä määrä päästöoikeuksia niukkuuden palauttamiseksi, jolloin mahdollistetaan alkuperäisen tavoitteen toteuttaminen eli vähähiilisiin tekniikoihin ja energiatehokkuustoimenpiteisiin kohdistuvien investointikannusteiden tarjoaminen ja tämän jälkeen sellaisen säädöksen ehdottaminen, joka mahdollistaa kyseisten päästöoikeuksien poistamisen;

     b) sellaisen lainsäädäntöehdotuksen esittäminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolla voidaan muuttaa 1,74 prosentin vuotuista lineaarista vähennysvaatimusta siten, että se täyttää vuodeksi 2050 asetettuja hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteita koskevat vaatimukset;

     c) liikenteen sisällyttäminen päästökauppaan, jotta voidaan lisätä innovointia ja energiatehokkuutta kyseisellä alalla, sisällyttää kustannukset hintoihin aiempaa tehokkaammin ja luoda tasapuoliset kilpailuedellytykset eri liikennemuotojen välille;

     d) päästöoikeuksien huutokaupan reservin hinnan asettaminen aikaisimmasta mahdollisesta ajankohdasta lähtien sellaiseksi, että se on alempi kuin hiilidioksidin hinta, jota suunniteltiin, kun nykyinen lainsäädäntö hyväksyttiin hiilivuodon välttämiseksi, mutta riittävä varmuuden tarjoamiseksi pitkäaikaisia investointeja tekeville yrityksille;

     e) kysynnän lisääminen päästökauppajärjestelmässä siten, että ehdotetaan laajennuksia, joiden myötä järjestelmään sisällytetään myydyistä fossiilisista polttoaineista syntyvät päästöt, jotka ovat peräisin lämmöntuotantoalalta ja liikennealalta, joihin ei kohdistu suoraan kansainvälistä kilpailua, sekä lisäksi merenkulkualalta;

     f) sellaisten toimien toteuttaminen, joilla lisätään merkityksellisten tietojen syöttämistä ja päästökauppajärjestelmän rekisterin avoimuutta seurannan ja arvioinnin tehostamiseksi;

     g) hyvitysjärjestelmien käytön parantaminen entisestään esimerkiksi siten, että rajoitetaan sellaisten hyvitysjärjestelmien käyttöä, joilla tuetaan EU:n teollisia kilpailijoita, kuten fluorihiilivetyjen alalla;

     h) kuitenkin sen varmistaminen, ettei yksikään näistä toimenpiteistä supista viitearvon täyttämiseksi hiilivuototeollisuudelle maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää;

25.      toteaa, että nämä toimenpiteet lisäävät jäsenvaltioiden huutokauppatuloja, muistuttaa hallituksia siitä, ettei näiden varojen käyttöä ilmastonsuojelutarkoituksiin ole rajoitettu, ja suosittelee, että kyseisiä varoja käytettäisiin teollisuuden vähähiilisiin investointeihin tai että niillä edistettäisiin muita keinoja luoda työpaikkoja esimerkiksi vähentämällä ansiotuloverotusta;

26.      kehottaa komissiota esittämään vuoden 2013 loppuun mennessä ehdotuksia siitä, että vaatimusta päästöoikeuksien ostamisesta huutokaupalla laajennettaisiin kattamaan energiaintensiiviset teollisuudenalat, joihin kohdistuva kansainvälisen kilpailun uhka on hyvin pieni;

27.      kehottaa komissiota varmistamaan, että päästökauppajärjestelmän kannustimiin vaikuttavaa lainsäädäntöä eli niin sanottua energiatehokkuusdirektiiviä (2011/0172(COD)) seurataan ja että vähennysvaatimusta muutetaan tämän mukaisesti;

28.      panee merkille, että vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevan etenemissuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi on tulevaisuudessa mukautettava paitsi päästökauppajärjestelmää myös Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 406/2009/EY jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä;

Hiilivuoto

29.      kehottaa komissiota julkistamaan yksityiskohtia EU:n tosiasiallisesta osallistumisesta maapallon hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen vuoden 1990 jälkeen siten, että otetaan huomioon sen nykyään muualla valmistettavien tuotteiden kulutus;

30.      korostaa, että vähähiiliseen talouteen siirtymistä olisi tuettava järkevällä ja harkitulla sääntelyllä; vahvistaa, että hallinnollisesti ja taloudellisesti kuormittavat ympäristöehdot vaikuttavat merkittävästi työllisyyteen ja tuotantoon energiaintensiivisillä aloilla, lisäävät hiilivuodon riskiä ja ajavat yrityksiä ja siten työpaikkoja pois EU:sta;

31.      yhtyy komission käsitykseen siitä, että raja-alueiden sopeutustoimet eli toimet tuonnin sisällyttämiseksi päästökauppajärjestelmään olisi yhdistettävä täysimääräiseen huutokauppaamiseen asianomaisille aloille; kehottaa komissiota tekemään selvityksen aloista, joilla päästöoikeuksien maksuttomalla jakamisella ei pystytä ehkäisemään hiilivuotoa; suosittelee, että komissio esittää ehdotuksia raja-alueiden sopeutustoimista, joilla vaaditaan näiden alojen tuotteiden maahantuojia ostamaan päästöoikeuksia, jotka vastaavat niitä päästöoikeuksia, joita vaadittaisiin, jos tuote olisi valmistettu EU:ssa;

32.      kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille neuvontaa, jotta nämä voisivat hyväksyä mahdollisia toimenpiteitä, joilla hyvitetään mahdollisimman pian kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät välilliset kustannukset direktiivissä säädetyllä tavalla aloille, joihin todistetusti kohdistuu merkittävä hiilivuoden riski;

33.      kehottaa komissiota tekemään selvityksen maantieteellisten kriteerien puuttumisesta hiilivuotoa koskevasta arviosta Kaakkois-Euroopan sähkömarkkinoiden osalta;

34.      panee merkille etenemissuunnitelman päätelmän, että sähköntuotannon pitäisi muuttua lähes täysin hiilettömäksi vuoteen 2050 mennessä (93–99 prosentin päästövähennys); toteaa, että EU:n teollisuuden näkökulmasta ensimmäisillä vähäpäästöiseen teknologiaan siirtyvillä toimijoilla on kilpailuetu tämän päivän ja huomisen vähähiilisessä maailmassa; huomauttaa, että päästövähennykset olisi näin ollen saavutettava tavalla, joka ei vahingoita EU:n kilpailukykyä ja joka pyrkii vähentämään hiilivuodon riskiä erityisesti energiaintensiivisillä aloilla;

Energiatehokkuus

35.      muistuttaa, että nykyisten arvioiden mukaan tavoitetta parantaa energiatehokkuutta ja vähentää energian käyttöä 20 prosentilla ei vuoteen 2020 ulottuvien ennusteiden valossa saavuteta nykyvauhdilla; kehottaa toimimaan nopeammin ja kunnianhimoisemmin ja vaatii voimakkaampaa poliittista sitoutumista vuodeksi 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen sekä kehottaa suuntaamaan katseen vuoden 2020 jälkeiseen aikaan ja siten houkuttelemaan sopivia investointeja; on täysin samaa mieltä komission etenemissuunnitelman päätelmien kanssa, että energiatehokkuuden parantaminen on avain hiilipäästöjen vähentämiseen entisestään; katsoo näin ollen, ettei sitovia tavoitteita pidä jättää laskuista; korostaa, että energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä luodaan uusia työpaikkoja ja säästöjä sekä parannetaan toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti ehdotetussa energiatehokkuusdirektiivissä asetettuihin ensisijaisiin tavoitteisiin, jotka koskevat energiatehokkuuden parantamista kaikilla aloilla ja etenkin rakennusten energiatehokkuuden parantamista nykyistä rakennuskantaa kunnostamalla ja keskittymällä julkisten rakennusten kunnostamiseen; kehottaa lisäämään resursseja ja toimenpiteitä uusien rahoituslähteiden käyttöönottamiseksi unionissa ja jäsenvaltioissa, myös uusia rahoitusvälineitä käyttäen; korostaa yksityisten investointien merkitystä pyrittäessä ratkaisemaan julkisen sektorin nykyiset budjettirajoitukset;

36.      pahoittelee, ettei ole toimenpiteitä, joilla saataisiin siirrettyä negatiivisin kustannuksin toteutettavien kasvihuonekaasupäästövähennysten mahdollisuudet energiatehokkuuteen ja luonnonvarojen järkevään käyttöön, ja kehottaa nopeuttamaan ekologista suunnittelua koskevan direktiivin (2009/125/EY) mukaisia toimia siten, että elinkaaren pienimpien kustannusten periaatetta sovelletaan tiukasti tai täytäntöönpanotoimenpiteet vahvistetaan tasolle, joka vastaa parhaiten suoriutuvien tasoa, ja siten, että vahvistetaan myös muita kuin sähkötuotteita koskevat vähimmäisvaatimukset;

37.      pyytää, että ekologista suunnittelua koskevan direktiivin mukaiset toimet käsittäisivät myös lämmityslaitteet, boilerit ja eristemateriaalit, jotka voivat osaltaan vähentää energian ja luonnonvarojen käyttöä, ja että samalla mahdollistettaisiin kierrätyksen lisääminen; kehottaa myös laajentamaan ja kehittämään merkintöjä koskevia vaatimuksia, sillä nämä voivat auttaa kuluttajia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä;

38.      korostaa, että energiatehokkuutta koskeva toimintasuunnitelma on saatettava ajan tasalle asettamalla sitovia tavoitteita ja vahvistamalla kattava joukko todellisia kvantifioituja toimenpiteitä, jotka kohdistuvat energiaketjuun;

39.      katsoo, että energiatehokkuus on tehokkain keino kehittää teollisuuden teknologista innovointia ja edistää yleisesti päästöjen vähentämistä taloudellisesti tehokkaalla tavalla sekä edistää samalla uusien työpaikkojen syntymistä; kehottaa siksi komissiota tukemaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä edistää energiatehokkuutta ottamalla käyttöön vakaita pitkän aikavälin kannustinjärjestelmiä, joilla tuetaan kustannus-hyötynäkökulmasta tehokkaimpia tekniikoita; uskoo, että vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi olisi varmistettava, että EU:n tehokkuusvaatimuksia yhtenäistetään riittävästi;

40.      toistaa, että on tärkeää tarjota kannustimia julkisille ja yksityisille investoinneille, joilla pyritään luomaan ja kehittämään helposti toisinnettavia tekniikoita, joilla parannetaan energiansäästön ja energiatehokkuuden laatua;

41.      pyytää komissiolta, että energiatehokkuutta edistäessään se ottaisi käyttöön erityisiä toimenpiteitä, joilla puututaan kuluttajien ja energianjakelijoiden välillä ilmeneviin käänteisiin kannustimiin;

42.      kehottaa komissiota ottamaan käyttöön pitkän aikavälin tavoitteen EU:n rakennuskannan energiankulutuksen vähentämiseksi vuoteen 2050 mennessä;

43.      kiinnittää huomiota siihen, että EU ja jäsenvaltiot eivät ole investoineet riittävästi hiilidioksidipäästöjen vähentämistoimiin ja energiatehokkuuden lisäämiseen rakennus- ja liikennealalla; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan enemmän rahoitusta toimenpiteisiin, joilla lisätään rakennusten sekä kaupunkien kaukolämpö- ja jäähdytysverkostojen energiatehokkuutta, sekä nykyisen rahoituskehyksen tarkistuksessa että tulevien monivuotisten rahoituskehysten yhteydessä;

Uusiutuva energia

44.      kehottaa komissiota kehittämään biomassan hankintapolitiikan, jotta voidaan edistää biomassan kestävää tuotantoa ja käyttöä; korostaa, että politiikkaan olisi kuuluttava erilaisten biomassaraaka-aineiden kestävyyskriteerit ja siinä olisi otettava huomioon eri lähteiden koko elinkaaren hiiliprofiili ja etusijalle olisi asetettava se, että varmistetaan ensin biomassaraaka-aineesta syntyvä arvo mieluummin kuin raaka-aineiden käyttö energiaksi; korostaa, että EU:n biopolttoaineiden käyttöä koskevan tavoitteen saavuttaminen ei saa vaikuttaa haitallisesti elintarvikkeiden ja rehun tuotantoon tai johtaa biologisen monimuotoisuuden hupenemiseen;

45.      kehottaa siksi komissiota ottamaan käyttöön epäsuorien maankäytön muutosten vaikutuksia mittaavat tekijät, jotta biopolttoaineiden tuotannosta johtuvien maankäytön muutosten aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt otetaan huomioon; korostaa, että epäsuoria maankäytön muutoksia koskevia riskejä ei torjuta siten, että nostetaan biopolttoaineita koskevia kasvihuonekaasusäästöjen raja-arvoja;

46.      korostaa uusien tekniikoiden merkitystä uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä ja bioenergian tuotannossa ja korostaa, että EU:n on hyödynnettävä kaikkia mahdollisia innovaatioita saavuttaakseen hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteensa;

47.      korostaa uusiutuvien energialähteiden ja tämän alan innovaatioiden merkitystä ja toteaa, että on kiireellisesti löydettävä entistä tehokkaammat ratkaisut varastointia, energiatehokkuuden parantamista ja energian tehokasta siirtoa varten, soveltuvat infrastruktuuritoimenpiteet mukaan luettuina; toteaa, että jäsenvaltiot ovat edistyneet merkittävästi uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä sen jälkeen, kun sitovat tavoitteet vuodeksi 2020 asetettiin; kiinnittää huomiota siihen, kuinka tärkeää on jatkaa samalla linjalla ja asettaa lisää uusiutuvaa energiaa koskevia sitovia tavoitteita vuodeksi 2030 ottaen huomioon mahdollisuudet tehdä näin ja siitä aiheutuvat makrotaloudelliset vaikutukset; huomauttaa, että kyseiset toimet auttavat vuodeksi 2050 asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, antavat teollisuudelle tarvittavaa investointivarmuutta, vähentävät merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä, luovat työpaikkoja, edistävät EU:n energiaomavaraisuutta sekä teknistä johtoasemaa ja teollisia innovaatioita; korostaa, että kansallisissa uusiutuvia energialähteitä koskevissa toimintasuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on erittäin tärkeää vuodeksi 2050 asetettujen EU:n yleistavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että komission olisi toteutettava toimenpiteitä, jos kansallisia tavoitteita ei saavuteta;

48.      korostaa, että komission on varmistettava, ettei kyseisten tavoitteiden asettaminen heikennä kannustimia investoida muihin vähähiilisiin energiantuotantomuotoihin;

49.      pyytää, että kun komissio julkaisee vuoden 2012 loppuun mennessä siltä vaaditun kertomuksen siitä, miten kaikki jäsenvaltiot etenevät kohti uusiutuvan energian tuotantoa koskevia lakisääteisiä tavoitteitaan, ja arvion siitä, saavutetaanko vuoden 2020 tavoitteet, se ehdottaisi toimintaohjelmaa, jonka toteuttaminen auttaisi niitä jäsenvaltioita, joissa kehitys ei ole tällä hetkellä oikeilla raiteilla, täyttämään vaatimukset;

50.      muistuttaa, että sähköverkkoja on parannettava ja kehitettävä, varsinkin jotta voidaan siirtää suuria mahdollisuuksia tarjoavilla alueilla tuotettua uusiutuvaa energiaa, kuten Pohjanmerellä tuotettua tuulienergiaa ja Etelä-Euroopan aurinkoenergiaa, ja palvella uusiutuvan energian hajautettua tuotantoa;

51.      korostaa, että resurssitehokkuuden parantaminen esimerkiksi jätteitä kierrättämällä, jätehuoltoa tehostamalla ja käyttäytymistä muuttamalla on erittäin tärkeää pyrittäessä saavuttamaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevat EU:n strategiset tavoitteet;

52.      toteaa, että nykytietämyksen ja käytettävissä olevien tekniikoiden avulla maatilat voivat jo nyt tulla energiaomavaraisiksi ja että bioenergian paikallinen tuottaminen orgaanisesta jätteestä mahdollistaa sekä tuottavuuden kasvun että ympäristöhyödyt;

53.      katsoo, että resurssitehokkuuden parantamiseksi viljelijöitä tulisi rohkaista käyttämään paremmin hyödyksi biokaasun ja sen sivutuotteiden mahdollisuudet lannoitteiden korvaamisessa;

54.      painottaa tässä lannan jalostamista, joka tarjoaa paitsi uusiutuvan energialähteen myös vähentää ympäristöpaineita ja jota voidaan mineraalirikasteiden muodossa käyttää keinolannoitteiden sijasta; korostaa tässä yhteydessä sitä, että jos lannan katsotaan olevan energianlähde, on oleellista, että nitraattidirektiivissä katsotaan jalostetun lannan olevan keinolannoitteiden korvike;

55.      korostaa, että maatilojen energiaomavaraisuutta on parannettava kannustamalla viljelijöitä uusiutuvan energian tuottamiseen muun muassa tuuliturbiinien, aurinkopaneelien ja biokäymistekniikan avulla, mikä vähentäisi tuotantokuluja ja lisäisi tilojen taloudellista kannattavuutta tarjoamalla viljelijöille vaihtoehtoisen tulonlähteen;

Tutkimus

56.      kehottaa komissiota varmistamaan, että Horisontti 2020 -aloitteessa ja innovaatiounioniin kuuluvissa eurooppalaisissa innovaatiokumppanuuksissa asetetaan etusijalle tarve kehittää kaikenlaisia kestäviä vähähiilisiä tekniikoita, jotta voidaan edistää EU:n kilpailukykyä, lisätä vihreitä työllistymismahdollisuuksia ja muuttaa kuluttajien käyttäytymistä;

57.      korostaa, että tutkimustoimia ja rahoitusta on pikaisesti lisättävä ilmaston kannalta tehokkaiden maatalouskäytäntöjen, vähemmän energiaa kuluttavien ja vähemmän saastuttavien maatalouden menetelmien sekä entistä tehokkaamman energiantuotannon kehittämiseksi ja valtavirtaistamiseksi; huomauttaa lisäksi, että vähän saastuttavia ja energiatehokkaita vaihtoehtoja on jo olemassa; katsoo, että tutkimus- ja kehittämistoiminta ovat tällä alalla oleellinen osa Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman täysimääräistä täytäntöönpanoa ja että tämä edellyttää lisäinvestointeja; korostaa, että tässä yhteydessä on varmistettava, että tutkimustuloksia sovelletaan myös käytännössä yrityksissä; on tyytyväinen komission ehdotukseen laatia uusi tutkimuspuiteohjelma "Horisontti 2020";

58.      pyytää johdonmukaista talousarviotukea ottaen huomioon, että Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman täysipainoiseen toteutukseen tarvitaan 50 miljardia euroa julkisista ja yksityisistä lähteistä;

59.      korostaa tutkimus- ja kehitystyön merkitystä vähäpäästöisen ja energiatehokkaan teknologian kehittämisessä; kehottaa EU:ta ottamaan johtavan roolin ilmastoystävällisen ja energiatehokkaan teknologian tutkimuksessa ja kehittämään tiivistä tieteellistä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä keskittymään erityisesti puhtaaseen ja kestävään teknologiaan, joilla saavutetaan vuoden 2020 tavoitteet SET-suunnitelman mukaisesti (vähähiilistä teknologiaa koskeva EU:n lippulaivahanke); korostaa, että on lisättävä kaikentyyppiseen "Horisontti 2020" ‑aloitteen yhteydessä toteutettavaan energia-alan tutkimukseen ja erityisesti uusiutuvaa energiaa koskevaan tutkimukseen myönnettäviä varoja; muistuttaa, että energia-alan nykyiset määrärahat muodostavat vain 0,5 prosenttia EU:n talousarviosta vuosina 2007–2013 ja että tämä ei vastaa EU:n poliittisia painopisteitä;

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi

60.      toteaa, että on tärkeää käyttää hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikkaa (CCS) aina, kun se on mahdollista, mikäli hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävät tavoitteet aiotaan saavuttaa mahdollisimman vähäisin kustannuksin, ja toteaa, että menettelyistä johtuvat viivästykset ja rahoitusvajaukset sekä tiettyjen jäsenvaltioiden sitoutumattomuus viivästyttävät todennäköisesti Eurooppa-neuvoston kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamista eli sitä, että jopa 12 CCS-demonstrointihanketta olisi toiminnassa vuoteen 2015 mennessä; kehottaa komissiota esittämään hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevan toimintasuunnitelman; toteaa, että CCS-tekniikka ei sovi käytettäväksi kaikissa tilanteissa edes vuonna 2050, vaan sen käyttö saattaa rajoittua vain suuriin laitoksiin ja teollisuusprosessien aiheuttamien päästöjen välttämiseen; kehottaa tukemaan muiden alojen läpimurtoteknologiaa energiatehokkuuden lisäämiseksi ja energiankulutuksen vähentämiseksi ja tarjoamaan käyttöön muita kuin CCS‑tekniikkaan liittyviä ratkaisuja;

61.      pyytää komissiota ehdottamaan, että Euroopan talouden elvytysohjelmassa CCS‑hankkeisiin käyttämättömät varat kohdennetaan uudelleen vaihtoehtoisiin CCS‑demonstrointihankkeisiin;

Kansalliset ja alakohtaiset etenemissuunnitelmat

62.      toteaa, että Cancúnin sopimuksen mukaan kaikkien teollisuusmaiden on kehitettävä vähähiilisiä strategioita;

63.      pitää myönteisenä, että jotkin EU:n jäsenvaltiot ovat laatineet vähähiilisiä strategioita, mutta kehottaa kaikkia laatimaan kyseiset strategiat heinäkuuhun 2013 mennessä; korostaa, että komission olisi esitettävä lainsäädäntöehdotuksia, joissa edellytetään niiden valmistelemista, jos kaikki jäsenvaltiot eivät ole vuoden 2012 loppuun mennessä tehneet tällaista sitoumusta;

64.      kehottaa komissiota arvioimaan kyseisten suunnitelmien soveltuvuuden sen osalta, miten ne myötävaikuttavat Cancúnin tavoitteeseen maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi alle kahteen celsiusasteeseen teollistumista edeltävään lämpötilaan nähden;

65.      kehottaa komissiota varmistamaan, että kansallisille ja alakohtaisille etenemissuunnitelmille tehdään riippumaton tarkastus sen arvioimiseksi, onko parhaan käytettävissä olevan tekniikan mahdollinen käyttö otettu täysimääräisesti huomioon, ja että ehdotetut kustannukset ovat sovitun käytännön mukaisia;

66.      odottaa, että komissio ottaa etenemissuunnitelmat täysimääräisesti huomioon laatiessaan poliittisia aloitteita ja että se myös korostaa tapauksia, joissa teollisuudenalat eivät ole valmistelleet suunnitelmia;

67.      kehottaa asianomaisia teollisuusryhmiä valmistelemaan alakohtaisia etenemissuunnitelmia, joissa esitetään, miten EU:n vähähiiliset tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa, mukaan luettuina vaadittavat investoinnit sekä käytettävät rahoituslähteet;

68.      odottaa, että komissio ja jäsenvaltiot tukevat etenemissuunnitelmat laatineita aloja edistääkseen edelleen näistä alkunsa saaneita aloitteita ja kumppanuuksia, jotta kehitettäisiin läpimurtotekniikoita kyseisten energiaintensiivisten teollisuudenalojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi;

69.      kehottaa komissiota saattamaan vuotta 2050 koskevan etenemissuunnitelman ja ennusteen ajan tasalle 3–5 vuoden välein ja sisällyttämään alakohtaiset, alueelliset ja jäsenvaltioiden etenemissuunnitelmat komission etenemissuunnitelmien ajantasaiseen versioon, ja katsoo, että siihen tarkoitukseen käytettävien mallien ja menetelmien on oltava täysin avoimia;

70.      korostaa, että huomattavasti tehokkaampi luonnonvarojen käyttö on välttämätöntä vähähiilisen talouden aikaansaamiseksi; kehottaa siksi jäsenvaltioita kehittämään tai vahvistamaan luonnonvarojen käytön tehokkuutta käsitteleviä nykyisiä strategioita ja sisällyttämään ne kansallisiin kasvu- ja työllisyyspolitiikkoihin vuoteen 2013 mennessä;

Sähköntuotanto

71.      muistuttaa, että maailman primäärienergian kysyntä kasvaa yli 30 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, mikä lisää maailmanlaajuista kilpailua energiavaroista;

72.      katsoo, että jäsenvaltioilla on oltava mahdollisimman monipuoliset mahdollisuudet vähähiiliseen sähköntuotantoon (uusiutuvat energialähteet, ydinvoima, hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan käyttö sekä kestävällä tavalla tuotettu biomassa mukaan luettuina) ja että mitään keinoa ei saisi jättää tarjolla olevien vaihtoehtojen ulkopuolelle, jotta vaatimukset saataisiin täytettyä;

73.      kehottaa komissiota tarkkailemaan erityisen valppaasti energiantuotannon mahdollista siirtymistä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle ja kiinnittämään huomiota jäsenvaltioihin, joilla on tiiviit yhteydet EU:n ulkopuolisiin maihin;

74.      kehottaa komissiota arvioimaan sellaisten mekanismien tehokkuuden, jotka mahdollistavat sähkömarkkinoiden moitteettoman toiminnan vähähiilisessä taloudessa, ja esittämään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia rajat ylittävien sähkömarkkinoiden yhdentymisen tiivistämiseksi ja muiksi toimenpiteiksi, joiden avulla puututaan tarpeeseen määritellä tuotantokapasiteetin tasapaino ja saatavuus;

75.      kehottaa EU:ta sitoutumaan energia-alan hiilidioksidipäästöjen poistamiseen kokonaan vuoteen 2050 mennessä;

76.      kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan entistä enemmän kestävään talouteen siirtymisen edellyttämään energiainfrastruktuuriin; painottaa, että Euroopan olisi oltava huipulla standardien ja yhteentoimivan energiaan liittyvän internet-teknologian sekä energiatehokkaiden tieto- ja viestintätekniikan sovellusten kehittämisessä, mikä koskee etenkin älykkäitä verkkoja, älytalojärjestelmien, kuten kuluttajia hyödyttävien älykkäiden mittareiden, täysimääräistä ja oikea-aikaista käyttöönottoa ja yhteenliitetyn eurooppalaisen sähkön superverkon ja nesteytetyn maakaasun infrastruktuurin uudistamista ja kehittämistä; korostaa alueellisten yhteenliitäntöjen osalta tarvetta käynnistää EU:n energiainfrastruktuuripakettiin perustuva investointisuunnitelma, jotta varmistetaan energiatarjonnan lähteiden monipuolistuminen; pyytää komissiota esittämään käytännön ratkaisuja, joiden avulla suuret uusiutuvista lähteistä tuotetut energiamäärät voidaan integroida tehokkaasti, ja tätä ajatellen edistämään markkinasääntöjä, jotka mahdollistavat tehokkaan ja avoimen kansainvälisen sähköpörssin; vaatii sen vuoksi rajat ylittävien sähkömarkkinoiden ripeää yhdentämistä ja tehostamista; on tietoinen siitä, että koska pitkäikäisen energiainfrastruktuurin rakentaminen kestää useita vuosia, tarvitaan pikaisesti pitkän aikavälin visio; pitää myönteisenä, että tulevassa Verkkojen Eurooppa -välineessä keskitytään energiainfrastruktuuriin;

77.      kiinnittää huomion siihen, että nykyinen 20 prosentin tavoite perustuu ydinenergian osuuteen useiden jäsenvaltioiden energiakokonaisuudessa; huomauttaa, että IEA:n julkaisu World Energy Outlook 2011 sisältää ydinvoiman nopean vähentämisen vaikutuksia koskevan "lower-nuclear" -arvion, jonka mukaan sähköntuotannon maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt kasvaisivat ennusteiden mukaan keskipitkällä aikavälillä huomattavan suuriksi fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymisen vuoksi; toteaa jälleen, että eräiden jäsenvaltioiden päätös sulkea joitakin olemassa olevia ydinreaktoreita ei saa toimia perusteena madaltaa niiden nykyisen ilmastopolitiikan tavoitetasoa; huomauttaa, että IEA:n mukaan kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi CCS‑tekniikan ripeämpää kehittämistä ja käyttöönottoa sekä hiili- että kaasuvoimaloissa; huomauttaa kuitenkin, että CCS-tekniikka on edelleen vasta esikaupallisessa testausvaiheessa, joten on tarpeen tarkastella myös vaihtoehtoisia skenaarioita, kuten uusiutuvien energialähteiden runsasta käyttöä ja korkeaa energiatehokkuutta; peräänkuuluttaa siksi tuen lisäämistä läpimurtotekniikoiden kehittämiselle ja soveltamiselle, jotta saataisiin lisättyä energiatehokkuutta ja erotettua taloudellinen kasvu energiankulutuksesta;

78.      katsoo, että tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä ilman, että rajoitetaan jäsenvaltioiden vapautta käyttää niiden omaa energialähteiden yhdistelmää, voisi vähentää energiankulutusta, lisätä energiahuollon varmuutta ja luotettavuutta sekä hillitä energian hintojen vaihtelua ja siten taata oikeudenmukaiset ja kilpailukykyiset energian hinnat kuluttajille ja yrityksille ja parantaa EU:n kilpailukykyä ja työllisyyttä;

Teollisuus

79.      korostaa, että on tunnustettava, kuinka tärkeitä ovat "vihreälle taloudelle" nykyisten teollisuudenalojen tekemät investoinnit, joita käytetään parantamaan huomattavasti luonnonvarojen käytön tehokkuutta ja vähentämään hiilidioksidipäästöjä ja vihreiden työpaikkojen luomista koskevien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että vihreämmän talouden pitäisi tukea kilpailukykyä ja innovointia kaikilla aloilla keskittymällä aloihin, joilla parannukset ovat taloudellisesti tehokkaampia ja ympäristön kannalta vaikuttavampia;

80.      kehottaa komissiota tutkimaan innovatiivisia rahoitusvälineitä investointien tekemiseksi vähähiiliseen talouteen;

81.      kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan innovaatioklustereiden luomista alueellisten ja kansallisten ratkaisujen kehittämiseksi;

Liikenne

82.      kannattaa yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskevan komission etenemissuunnitelman vaatimusta liikenteen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU:ssa 60 prosentilla 1990-luvun tasoista vuoteen 2050 mennessä; kehottaa komissiota myös esittämään alalle väliaikaisia päästövähennystavoitteita sen varmistamiseksi, että riittäviin toimiin ryhdytään varhaisessa vaiheessa;

83.      pitää myönteisenä, että ajoneuvonvalmistajat ovat edistyneet henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä vuoden 2007 jälkeen, ja korostaa, että on tärkeää nopeuttaa polttoainetehokkuuden parantamista; vahvistaa, että komission olisi tulevaa katsausta valmistellessaan ehdotettava keinoja, joiden avulla voidaan varmistaa, että henkilöautojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt saavuttavat vuoden 2020 sovitun tavoitteen, jonka mukaisesti päästöt ovat enintään 95 grammaa kilometriltä vuoteen 2020 mennessä ja enintään 70 grammaa kilometriltä vuoteen 2025 mennessä; kehottaa komissiota lisäämään vuoropuhelua ja yhteistyötä Kansainvälisen merenkulkujärjestön kanssa sen varmistamiseksi, että merenkulkuala saadaan sisällytettyä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskeviin sitoumuksiin;

84.      muistuttaa, että komissiota vaadittiin arvioimaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön edistyminen meriliikenteen päästöjen vähentämisessä 31. joulukuuta 2011 mennessä direktiivin 2009/29/EY mukaisesti; kehottaa komissiota sisällyttämään kansainvälisen meriliikenteen etenemissuunnitemaansa ja, mikäli ei ole tehty kansainvälistä sopimusta meriliikenteen päästöjen vähentämiseksi, esittämään säädöksiä näiden päästöjen sisällyttämiseksi yhteisön vähennysvelvoitteeseen, jotta ne tulisivat voimaan ennen vuoden 2013 loppua;

85.      kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen polttoainetehokkuuden parantamiseksi ja ottamaan vuonna 2013 tehtävän kevyiden hyötyajoneuvojen päästöjä koskevan lainsäädännön tarkistamisen yhteydessä paremmin huomioon tarpeen parantaa polttoainetehokkuutta polttoaineiden hinnannoususta yrityksille aiheutuvien kustannusten alentamiseksi;

86.      kehottaa komissiota antamaan kaikentyyppisten matkustaja- ja kuljetusajoneuvojen ostajille selkeämpää tietoa kyseisten ajoneuvojen polttoainetehokkuudesta ja esittämään kauan odotettuja uudistusehdotuksia merkintöjä koskevaan direktiiviin, jonka pitäisi käsittää kaikki myynninedistämisen muodot;

87.      kehottaa komissiota ryhtymään välittömiin toimiin sen varmistamiseksi, että uusien henkilöajoneuvojen päästöjen arviointiin käytettävät testisyklit kuvastavat täsmällisesti kyseisten ajoneuvojen käytön realiteetteja normaaleissa ajo-olosuhteissa;

88.      antaa tunnustusta eräiden jäsenvaltioiden ponnisteluille rakentaa sähköajoneuvojen ja erittäin vähäisiä hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ajoneuvojen käytön edistämiseksi niiden latausta ja tankkausta varten infrastruktuuria ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia vähimmäisvaatimusten asettamiseksi jokaisessa jäsenvaltiossa Euroopan laajuisen verkoston luomiseksi;

89.      vaatii komissiota ja jäsenvaltioita liikennealan saastepäästöjen vähentämiseksi harkitsemaan ensisijaisesti investointeja sellaisen yleiseurooppalaisen, älykkään energiaverkon kehittämiseen, jolla pystyttäisiin valjastamaan paikallis- ja aluetasolla uusiutuvista ja muista energialähteistä tuotettu energia ja joka edistäisi sähköautojen käytölle välttämättömän infrastruktuurin kehittämistä;

90.      katsoo, että kulttuurissa tapahtuva muutos kestävämpiin liikennemuotoihin siirtymiseksi on tarpeen; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan uusia investointimuotoja sekä ympäristöystävällisempiin liikennemuotoihin siirtymisen helpottamiseksi että kuljetusten tarpeen vähentämiseksi muun muassa tietotekniikkaa soveltamalla ja aluesuunnittelua hyödyntämällä;

91.      korostaa, että liikenteen ulkoisten kustannusten sisällyttäminen liikenteen hintoihin päästötason mukaan jaettuna on keskeinen haaste kannustettaessa energiansäästöön ja energiatehokkuuteen ja että suorituskyvyn paraneminen johtaa ympäristöystävällisen liikennemuodon valintaan;

92.      peräänkuuluttaa uuden liikenneinfrastruktuurin investointien osalta, että olisi varmistettava johdonmukaisuus etenemissuunnitelman ensisijaisten tavoitteiden kanssa, ja muistuttaa, että komission vuosiksi 2010–2030 vaatimiin 1,5 biljoonaan euroon liittyy riski, että niitä ei kanavoida asianmukaisiin vähähiilisyyttä tukeviin ensisijaisiin tavoitteisiin; korostaa siksi tarvetta tehdä infrastruktuuria koskevasta EU:n talousarviosta ympäristöystävällisempi erityisesti silloin, kun se liittyy rakennerahastoihin ja koheesiorahastoon;

93.      suhtautuu myönteisesti Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin ehdotettuihin uusiin suuntaviivoihin sekä matkustaja- ja rahtiliikenteeseen tarkoitettujen rautatiekäytävien kehittämiselle annettuun painoarvoon; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian strategiaa, joka koskee vaihtoehtoisten polttoaineiden ja uuden tekniikan käyttöä liikenteessä; kannustaa jäsenvaltioita panemaan pikaisesti täytäntöön yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan liittyvät toimenpiteet ja parantamaan siten ilma-alusten ja liikenteen hallintatoimien tehokkuutta;

94.      kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön päästökauppajärjestelmän ilmailua koskevan lainsäädännön;

Maatalous

95.      kehottaa komissiota ehdottamaan erityistoimia, joiden avulla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä, ja edistämään viljelysmaan käytön tehokkuushyötyjä ja vähentämään fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien lannoitteiden kulutustaja tässä yhteydessä ottamaan erityisesti huomioon maatalouden tehtävän elintarvikkeiden (eikä niinkään polttoaineiden) tuottajana; katsoo myös, että pienviljelijät saattavat tarvita koulutusta ja teknistä apua tällä alalla; kehottaa lisäksi komissiota lisäämään tutkimusta, joka käsittelee maatalouden eri muotojen toimintaa ja toimivia maatalouden ympäristökäytäntöjä, ja ottamaan tässä yhteydessä asianmukaisella tavalla huomioon vallitsevat ilmasto-olosuhteet;

96.      uskoo, että maataloudella on hyvät edellytykset osaltaan edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen torjumista ja luoda uusia työpaikkoja vihreän kasvun kautta; toteaa, että maatalousalan kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen hyödyttää kaikkia osapuolia, koska se voi lisätä tilojen pitkän aikavälin taloudellista ja maataloustuotannollista kannattavuutta; vaatii, että yhteisessä maatalouspolitiikassa asetetaan tavoitteet kestävälle energian käytölle;

97.      korostaa, että vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) odotetaan vahvistavan edellä mainittua panosta; toteaa, että maatalouden päästöjä on jo huomattavasti vähennetty tuotantotehokkuutta parantamalla; huomauttaa kuitenkin, että pitkällä aikavälillä maatalouden päästövähennyspotentiaali on huomattava (vuoteen 2050 mennessä maatalousala pystyy vähentämään muita kuin hiilidioksidipäästöjä 42–49 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna), mutta sitä voidaan pitää melko rajallisena verrattuna muihin aloihin; korostaa, että kaikkien niiden maiden, joiden päästöt ovat suurimmat, on osallistuttava tähän asianmukaisella panoksella;

98.      vaatii, että 30 prosenttia ympäristöystävällisyyttä edistävistä YMP:n suorien tukien osatekijöistä toimii EU:n laajuisena kannustinjärjestelmänä, joka kohdistetaan ravinne-, energia- ja hiilidioksiditehokkuuden lisäämiseen keskittymällä maaperän hiilensitomiskyvyn parantamiseen, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ravinteiden käytön hallinnan kehittämiseen, mikä tekee EU:n maataloudesta sekä kilpailukykyisemmän että kestävämmän;

99.      kehottaa toteuttamaan YMP:n yhteydessä tarvittavat toimet, kuten tutkimusrahoitusta, koulutustoimia, investointitukia ja muita kannustimiin perustuvia aloitteita, jotta voidaan tukea maa- ja metsätalousjätteen käyttöä kestävän energian tuotannossa ja mahdollistaa se;

100.    palauttaa mieliin, että paremmilla maa- ja metsätalouden käytännöillä tulisi voida lisätä alan kykyä varastoida ja sitoa hiiltä maaperään ja metsiin; korostaa samalla, että suurin osa metsänomistajista on myös viljelijöitä; painottaa lisäksi EU:n tavoitetta torjua metsien hävittämistä maapallolla, etenkin kehitysmaissa, sekä tavoitetta pysäyttää metsäkato viimeistään vuoteen 2030 mennessä;

101.    korostaa, että on kehitettävä asianmukaisia toimia ja/tai mekanismeja, joiden avulla todella tunnustetaan, taloudellisessa muodossa, maa- ja metsätalouden rooli hiilen talteenotossa;

102.    korostaa, että metsän kestävä käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä ja että siksi maatalouspolitiikan toisessa pilarissa on ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että metsää voidaan kasvattaa myös hankalilla paikoilla;

103.    korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä metsittämiseen, koska metsittäminen on ainoa keino lisätä hiilinielua luonnollisesti ja koska metsät ovat bioenergiana käytettävän puun lähde;

104.    pyytää asettamaan EU:n maankäytölle, maankäytön muutokselle ja metsätaloudelle (LULUCF) erityiset tavoitteet, joilla taataan pysyvyys, alan päästövähennystoimien ekologinen tinkimättömyys sekä täsmällinen tarkkailu ja kirjanpito;

105.    korostaa, että pitkän aikavälin kilpailukyky voidaan saavuttaa vain terveiden, biologisesti monimuotoisten ja ilmastonmuutosta kestävien maatalouden ekosysteemien avulla sekä pitämällä tarkkaa huolta rajallisista luonnonvaroista, kuten maaperästä, vedestä ja maasta;

106.    korostaa, että biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemiä koskevien palvelujen suojelu, arvostus ja ennallistaminen ovat keskeisessä asemassa, jotta vähähiilinen talous saadaan toteutettua;

107.    korostaa, että komission olisi painotettava ilmastotoimien valtavirtaistamista, jotta luodaan johdonmukaisuutta teollisuus-, tutkimus-, energia-, kauppa-, kehitys-, maatalous-, innovointi- ja liikennepolitiikkojen ja biologista monimuotoisuutta ja eläinten hyvinvointia koskevan politiikan sekä Eurooppa 2020 -strategian välillä; katsoo, että maatalousalan potentiaalin kestävä strateginen hallinnointi auttaisi EU:ta sen pyrkimyksessä nousta kilpailukykyiseksi toimijaksi huomispäivän vähähiilisessä globaalissa taloudessa;

108.    korostaa, että ravintoketjun olisi oltava lyhyempi ja avoimempi ja että paikallisesti tuotetun ruoan kulutusta olisi edistettävä sekä paikallisia ja alueellisia markkinoita tuettava maataloustuotteiden kuljetukseen liittyvien päästöjen vähentämiseksi; korostaa, että eurooppalaisen monimuotoisen jalostustuotannon siirtäminen EU:n ulkopuolisiin maihin vaikuttaisi kielteisesti eurooppalaiseen lisäarvoon ja ilmastotavoitteisiin;

109.    katsoo, että riippuvuutta tuontirehusta, johon liittyvät hiilidioksidipäästöt ovat korkeat, voitaisiin vähentää rehujen paremmalla hallinnalla, muun muassa käyttämällä viljelykierrossa valkuaiskasveja sekä parantamalla valkuaiskasvien monimuotoisuutta monivuotisilla laitumilla, jotta rehua kasvatettaisiin maatiloilla enemmän; katsoo, että tämä myös vähentäisi viljelijöille koituvia rehukustannuksia ja edistäisi maaperän hoitoa parantamalla maaperän vedensitomiskykyä ja vähentämällä alttiutta tuholaisille;

110.    tukee ajatusta, että EU:n varoista, kuten maaseuturahastosta, rahoitetaan vain energiatehokkaita maatalouden hankkeita ja erityisesti hankkeita, jotka hyödyntävät uusiutuvia energialähteitä, joiden avulla hiilipäästöjä voidaan vähentää mahdollisimman lähelle nollaa;

Rahoitus

111.    tukee komission tekemiä monivuotista rahoituskehystä 2014–2020 koskevia ehdotuksia, joilla pyritään tarjoamaan kohdennettua rahoitusta, jonka avulla lisätään investointeja ja edistetään vähähiilisten tekniikoiden kehitystä ja käyttöönottoa; tukee aikomusta sisällyttää ilmastoon liittyvä rahoitus monivuotisen rahoituskehyksen kokonaismäärärahoihin sekä aikomusta osoittaa 20 prosenttia Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoista uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeviin investointeihin, ja korostaa, että tätä on seurattava tehokkaasti; suosittaa, että komission pitäisi varmistaa, että tämä rahoitus käytetään erityisesti niiden jäsenvaltioiden avustamiseen, joilla on hyvät mahdollisuudet vähentää päästöjä huomattavasti nykyisiä tavoitteita alhaisemmalle tasolle mutta joilla ei ole valmiuksia tehdä sen edellyttämiä investointeja;

112.    korostaa, että on välttämätöntä ottaa huomioon nykyinen finanssi- ja talouskriisi suunniteltaessa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on taata uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäävät alkuinvestoinnit ja tukea niitä, jotta saadaan alennettua energiakustannuksia pitkällä aikavälillä ja parannettua energiatehokkuutta energiantuotannon ja liikenteen alalla;

113.    muistuttaa, että pitkällä aikavälillä tulee huomattavasti kalliimmaksi jättää ryhtymättä toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi kuin ryhtyä lujiin ja päättäväisiin toimiin nyt heti;

114.    toivoo, että kaikilla aloilla asetetaan nopeasti konkreettiset ja mitattavissa olevat tavoitteet, jotta voidaan kannustaa yksityisiä investointeja ja luoda näiden välisen luottamuksen ja yhteistyön ilmapiiri edistäen samalla eurooppalaisten varojen parempaa hyödyntämistä; korostaa, että uusiutuvat energialähteet, innovaatiot sekä läpimurtoteknologian kehittäminen ja käyttöönotto voivat osaltaan auttaa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että niiden avulla voidaan samalla saada EU:n kumppanit kaikkialla maailmassa vakuuttumaan siitä, että päästövähennykset ovat toteutettavissa kilpailukykyä menettämättä ja uusien työpaikkojen syntymistä vaarantamatta; pitää ratkaisevan tärkeänä, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi näytettävä esimerkkiä ja luotava järjestelmä, jolla investoidaan uusiin energiatehokkaisiin ja vähähiilisiin tekniikoihin; kehottaa vahvistamaan olemassa olevia rahoitusohjelmia etenemissuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi sekä aloittamaan pian keskustelut rahoitusvälineistä, jotka on otettava käyttöön, ja edistämään kansallisten ja unionin rahoitusohjelmien yhteisvaikutusta; katsoo, että moniin rahoituslähteisiin perustuvat rahoitusohjelmat voivat olla tehokas väline; korostaa alue- ja koheesiopolitiikan rahastojen keskeistä merkitystä tärkeimpänä välineenä, jolla voidaan osarahoittaa alueellisia toimia siirtymävaiheessa kohti vähähiilistä taloutta; katsoo, että ohjelmakauden 2014–2020 rahoituksesta merkittävä osa on osoitettava toimiin, joilla pyritään saavuttamaan vuoden 2050 etenemissuunnitelman tavoitteet;

115.    toteaa, että hiilidioksidin alhaisen hinnan takia päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokauppa ei lisää rahoitusta ilmastonmuutokseen liittyviin investointeihin odotetulla tavalla, ellei ylärajaa mukauteta kolmannella päästökauppakaudella; muistuttaa, että vähintään 50 prosenttia huutokaupan tuloista on investoitava uudelleen ilmastotoimiin sekä EU:ssa että kehitysmaissa, ja kehottaa komissiota valvomaan aktiivisesti, miten jäsenvaltiot käyttävät nämä tulot, ja raportoimaan tästä vuosittain parlamentille; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään huutokauppatuloja tehokkaasti, jotta voidaan edistää tutkimusta ja kehittämistä sekä innovointia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi pitkällä aikavälillä;

116.    kehottaa komissiota keräämään vuodesta 2013 lähtien päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien huutokaupasta saatujen tulojen käyttämiseen liittyviä tietoja ja julkaisemaan vuotuisen kertomuksen, jossa vertaillaan, missä määrin kukin jäsenvaltio käyttää kyseisiä varoja vähähiilisen teknologian ja muiden kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien keinojen kehittämisen edistämiseen;

117.    kehottaa komissiota ehdottamaan, että jäsenvaltiot antaisivat osan huutokauppatuloista EU:n lisärahoitukseen, jotta voidaan tukea innovointia Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman tai vastaavien aloitteiden kautta;

118.    kehottaa komissiota tutkimaan ja harkitsemaan täydentäviä ja innovatiivisia rahoituslähteitä, myös aluekehitysrahastojen mahdollista käyttöä, vähähiilisen teknologian kehittämisen ja soveltamisen edistämiseksi;

119.    korostaa, että ympäristön kannalta haitalliset tuet on poistettava pikaisesti etenemissuunnitelman puitteissa; peräänkuuluttaa koordinoituja toimia, jotka kohdistetaan kaikkien ympäristön kannalta haitallisten tukien määrittämiseen ja asteittaiseen poistamiseen vuoteen 2020 mennessä, jotta voidaan tukea julkisen talouden vakauttamista ja siirtymistä kohti kestävää taloutta; kehottaa komissiota julkaisemaan vuoden 2013 loppuun mennessä tiedonannon, josta käyvät ilmi kaikki keinot, joiden avulla EU:n talousarviota käytetään rahoitustuen osoittamiseen suoraan tai jäsenvaltioiden kautta toiminnoille, jotka ovat komission vähähiilisen etenemissuunnitelman tavoitteiden vastaisia;

120.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään fossiilisten polttoaineiden tukien poistamista koskevan G-20-maiden sopimuksen nopeampaan täytäntöönpanoon; korostaa, että halutun vaikutuksen saavuttamiseksi täytäntöönpanoa on koordinoitava kansainvälisesti;

Lisätoimenpiteet

121.    kehottaa komissiota esittämään ennen vuoden 2012 loppua kunnianhimoisia ehdotuksia metaanikaasupäästöjen, mustan hiilen päästöjen ja fluorattujen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi;

122.    muistuttaa puun mahdollisuuksista korvata erittäin hiili-intensiiviset materiaalit muun muassa rakennusalalla ja peräänkuuluttaa selkeän hierarkian kehittämistä kestävästi korjatun puun käytölle, jotta varmistetaan johdonmukaisuus ilmastotavoitteiden sekä luonnonvarojen käytön tehokkuutta koskevien tavoitteiden kanssa; katsoo, että kestävää bioenergiaa voidaan tuottaa jätteistä, tietyistä jäämistä ja teollisuuden sivutuotteista edellyttäen, että on asetettu riittävät suojatoimet estämään hiilidioksidia vapautumasta maaperästä ja biologisen monimuotoisuuden häviämistä sekä epäsuoria päästöjä, jotka johtuvat saman materiaalin muiden käyttötapojen korvaamisesta;

123.    muistuttaa, että rakentamisen ekologinen jalanjälki on suuri, sillä se kuluttaa paljon uusiutumattomia luonnonvaroja sekä energiaa ja siitä aiheutuu huomattavia hiilidioksidipäästöjä; muistuttaa, että uusiutuvien rakennusmateriaalien käyttö vähentää luonnonvarojen kulutusta ja ympäristöhaittoja; kehottaa siksi komissiota huomioimaan paremmin rakennusmateriaalien koko elinkaaren vähäpäästöisyyden ja energiatehokkuuden ja edistämään ekologisesti kestävien, uusiutuvien ja vähäpäästöisten materiaalien, kuten puun, käyttöä rakentamisessa; muistuttaa, että puu sitoo hiiltä kasvaessaan, joten se on hiilineutraali materiaali;

124.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


PERUSTELUT

Investointien määrää on lisättävä huomattavasti, jotta Eurooppa voi varmistaa teollisuutensa tulevaisuuden. Etenkin energia-ala tarvitsee suurinta mahdollista selvyyttä ja varmuutta, sillä tällä alalla on tehtävä päätöksiä tuotantolaitoksista, joiden on tarkoitus olla toiminnassa vielä 30–40 vuoden ajan. Komission tiedonannon "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" tukemisella politiikanteon perustana edistetään osaltaan näitä seikkoja. Sen avulla luodaan puitteet uusille säädöksille ja muille toimille, joiden avulla vaikutetaan investointien luonteeseen.

Siihen sisältyvien vaatimusten täyttämisen kannalta on olennaisen tärkeää varmistaa, että päästökauppajärjestelmän kautta välitetään investoijille alkuperäisen tarkoituksen mukainen viesti. Päästökauppajärjestelmän hinnoittelumekanismin odotettiin tarjoavan teollisuudelle tarvittavan kimmokkeen, jolla investointeja olisi voitu edistää, sillä niiden avulla voidaan varmistaa hiilidioksidipäästöjen vähentäminen mahdollisimman vähäisin kustannuksin. Päästöoikeuksien nykyinen ylijäämä on kuitenkin alentanut niiden hintaa siinä määrin, että se vaikuttaa vain vähän tai ei lainkaan investointien suuntautumiseen. On epätodennäköistä, että hinnat palautuvat tasolle, joka määriteltiin lainsäädäntöä hyväksyttäessä, jollei järjestelmää ryhdytä korjaamaan. Päästökauppajärjestelmä on pantava kuntoon.

Maapallon lämpenemisen torjumiseksi hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä maailmanlaajuisesti. Tuoreimmat indikaattorit eivät ole kannustavia: päästöt kasvoivat kuudella prosentilla vuoden 2010 aikana. Hiilidioksidia kertyy ilmakehään kiihtyvässä tahdissa. Tutkijat, jotka olivat aikaisemmin esittäneet epäilyjä maapallon lämpenemistä koskevista todisteista, ovat äskettäin laatineet arvion, jossa he ovat todenneet, että lämpötilat todella nousevat ja että ilmaston lämpenemisen tahti noudattaa pitkälti YK:n hallitustenvälisen ilmastopaneelin arvioita. EU:n jäsenvaltiot kuuluvat maailman ensimmäisiin teollistuneisiin maihin ja ne ovat huomattavasti lisänneet fossiilisten polttoaineiden kulutustaan. Niiden on nyt omaksuttava johtava asema vähentämällä hiilidioksidipäästöjään.

Jotkut tahot pelkäävät, että etenemissuunnitelman ja päästöjen vähentämistä koskevan kehityspolun ja sen yhteydessä esitettyjen välitavoitteiden hyväksyminen lamaannuttaa Euroopan kilpailukyvyn eikä juurikaan tuota lisäarvoa. EU tuottaa tällä hetkellä ainoastaan 11 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, eivätkä EU:n toimet yksin riitä hillitsemään ilmaston lämpenemistä. Esittelijä kuitenkin katsoo, että vähähiilisen talouden kehittämiseen tähtäävillä investoinneilla ei vähennetä Euroopan kilpailukykyä vaan sen sijaan lujitetaan sen kilpailuasemaa. Esittelijä korostaa pitävänsä vähähiilisen talouden kehittämistä EU:n itsesuojelun kannalta oleellisena. Usein viitataan siihen, että Kiina on sähköntuotannossaan edelleen 70‑prosenttisesti riippuvainen hiilestä, mutta maa on samalla kuitenkin sekä uusiutuvan energian että ydinvoiman merkittävin kehittäjä. Sen käynnissä olevassa viisivuotissuunnitelmassa etusijalle on asetettu vähähiiliset "vihreät" investoinnit, joiden mittakaava ylittää reippaasti Euroopan investoinnit. EU:n on kiireesti tuettava menestyksekkäitä tekniikoita ja investoitava prosesseihin, joissa käytetään energiaa ja luonnonvaroja paljon aiempaa tehokkaammin.

Kunnianhimoisten tavoitteiden asettaminen on kannattavaa: henkilöautojen hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä viime vuosina aikaan saadut onnistumiset kuvastavat tätä hyvin. Polttoainetehokkailla henkilöautoilla torjutaan osaltaan kasvavia kustannuksia, joita kuljettajille aiheutuu polttoainehintojen noususta, ja toisin kuin väitettiin EU:n lainsäädäntöä ehdotettaessa, uusien henkilöautojen hinnat ovat todellisuudessa laskeneet. Otettakoon tässä yhteydessä huomioon myös Rolls Roycen kaltaisten yhtiöiden investoinnit polttoainetehokkaampien lentokonemoottorien kehittämiseen. On selvää, että Euroopan on pyrittävä kunnianhimoisesti siihen, että sen teollisuus on huipputeknologian alan teollisuutta, jonka tekniikat ovat huipputasoa ja työvoima korkeasti koulutettua ja jossa tarvittavat tuotteet valmistetaan menetelmillä, jotka edellyttävät luonnonvarojen vähäisempää käyttöä ja joiden valmistamisessa tuotetaan vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Tällaista "vihreää taloutta" EU:ssa on tavoiteltava.

Joillakin energiaintensiivisillä aloilla on ilmaistu huolta "hiilivuodosta", toisin sanoen siitä, että yritykset siirtyvät pois Euroopasta välttääkseen korkeammat kustannukset, jotka ovat seurausta hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävistä toimista. Tällainen kehitys ei tietenkään olisi hyväksi Euroopan taloudelle eikä millään tavalla edistäisi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä maailmanlaajuisesti. Jos tällaisista tapauksista voidaan esittää todisteita, on syytä ryhtyä toimenpiteisiin, joiden avulla näitä aloja voidaan suojella tai tarjota niille korvauksia. Todisteet kuitenkin viittaavat siihen, että tällaista uhkaa on liioiteltu suuresti. On syytä suhtautua varoen teollisuutta edustaviin lobbaajiin, jotka pyrkivät oikeuttamaan vaatimuksiaan perusteilla, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa.

Euroopan on käsitettävä, että asialla on kiire, muutoin se on vaarassa hävitä kilpailukykyisen talouden säilyttämiskisan. Päätöksenteko on usein hidastunut siinä määrin, että se on jämähtänyt täysin. Tarvitaan vähemmän puhetta ja enemmän tekoja. Seuraavalla esimerkillä valotan, mistä ongelmassa on kyse: Eurooppa-neuvosto päätti maaliskuussa 2007 ottaa käyttöön jopa 12 hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvää kaupallista demonstrointihanketta vuoden 2015 loppuun mennessä. Viisi vuotta tämän jälkeen, kun tätä mietintöä ollaan nyt esittämässä parlamentille, ei ole vieläkään määritelty, mihin yksikään näistä demonstrointihankkeista, joita olisi tarkoitus rahoittaa, aiotaan sijoittaa, saati julkistettu niitä koskevia tarjouskilpailuja. Eurooppa ei näyttäydy edukseen, kun näitä tuloksia verrataan Kiinan samalla viisivuotiskaudella aikaan saamiin muutoksiin.

Päättäväinen toiminta on oleellisen tärkeää, jotta EU ei jää jälkeen. Etenemissuunnitelman hyväksyminen ja vähähiiliseen talouteen tähtäävien kunnianhimoisten tavoitteiden asettaminen tarjoavat tilaisuuden edistyksen aikaansaamiseksi.

Huomautukset

Mietintöluonnoksen sisältö on laadittu parlamentin edellyttämiä sivumääriä noudattaen. Esittelijän aikomuksena on täydentää mietintöön sisältyviä ehdotuksia lukuisilla tarkistuksilla.

Esittelijä on pitänyt tervetulleina lukuisia ehdotuksia, joita hänen kollegansa Euroopan parlamentissa ovat esittäneet, kuten myös ehdotuksia, joita ovat esittäneet muun muassa seuraavat järjestöt ja tahot: Amcham, Business Europe, CAN-Europe, CCSA, Cement Industries, CEPI, Client Earth, ECF, E3G, Eurelectric, Eurogas, European Association of Aluminium, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, Europia, First Solar GIE, Globe International, LCVP, NFU, Pilkingtons, Prince of Wales Corporate Leaders’ Group, Sandbag, Shell, Statoil, T&E ja WWF, Ranskan, Alankomaiden, Tanskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten edustajat sekä professori Michael Grubb, Michela Beltracchi, Poppy Kalesi ja Nick Campbell. Esittelijä haluaa kiittää opastuksesta erityisesti Sarah Deblockia, Roger Chadwickia ja Edwin Koekkoekia.

Esittelijä on yksin vastuussa niistä ehdotuksista, jotka hän on päättänyt sisällyttää laatimaansa mietintöluonnokseen.


TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.11.2011)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 siirtymistä koskevasta etenemissuunnitelmasta

(2011/2095(INI))

Valmistelija (*): Mario Pirillo

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" ja katsoo, että toimenpiteet olisi toteutettava koordinoidusti, kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet; korostaa, että on välttämätöntä ottaa huomioon nykyinen finanssi- ja talouskriisi suunniteltaessa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on taata uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäävät alkuinvestoinnit ja tukea niitä, jotta saadaan alennettua energiakustannuksia pitkällä aikavälillä ja parannettua energiatehokkuutta energiantuotannon ja liikenteen alalla; korostaa, että kestävä vähähiilinen talous merkitsee erinomaista mahdollisuutta päästä eroon kriisistä talouskasvun ja kohenevan työllisyyden, erityisesti vihreiden työpaikkojen, avulla;

2.  muistuttaa, että pitkällä aikavälillä tulee huomattavasti kalliimmaksi jättää ryhtymättä toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi kuin ryhtyä lujiin ja päättäväisiin toimiin nyt heti;

3.  muistuttaa, että maailman primäärienergian kysyntä kasvaa yli 30 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, mikä lisää maailmanlaajuista kilpailua energiavaroista;

4.  toteaa, että ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen kysymys; huomauttaa, että yksipuolisella toiminnalla ei päästöjä saada vähennettyä riittävän nopeasti ja että tarvitaan myös EU:n ulkopuolisten maiden laajaa panosta; korostaa, että EU:n on jatkossakin toimittava rakentavasti maailmanlaajuisissa ilmastoneuvotteluissa ja että eurooppalaista ilmastodiplomatiaa on kehitettävä edelleen Euroopan ulkosuhdehallinnon puitteissa; toteaa jälleen, että tarvitaan vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskeva kansainvälinen sopimus ja että kaikkien kehittyneiden maiden sekä maiden, joiden talouskasvu on nopeaa, on tarpeen antaa tiukat ja entistä kunnianhimoisemmat sitoumukset kunnianhimoisten ja riittävien tavoitteiden hyväksymisestä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi; huomauttaa, että kestävän vähähiilisen talouden suurin haaste on varmistaa, että ilmastonmuutostoimet integroidaan kaikkiin muun muassa energiaan, liikenteeseen, maatalouteen, koulutukseen ja innovointiin liittyviin keskeisiin toiminta-aloihin;

5.  kehottaa komissiota asettamaan kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat välitavoitteet vuosiksi 2030 ja 2040 samoin kuin konkreettiset alakohtaiset tavoitteet sekä kunnianhimoisen aikataulun; kehottaa lisäämään unionin ohjelmien ja toimintalinjojen johdonmukaisuutta etenemissuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että sen ensisijaiset tavoitteet sisällytetään täysimääräisesti uuteen monivuotiseen rahoituskehykseen vuosiksi 2014–2020; toteaa, että jos EU toteuttaa 20 prosentin energiatehokkuustavoitteensa, se voisi vähentää omia hiilidioksidipäästöjään 25 prosenttia tai enemmän vuoteen 2020 mennessä ja olla silti kustannustehokkaalla polulla kohti pitkän aikavälin tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä; huomauttaa, että etenemissuunnitelman mukaan vähemmän kunnianhimoinen toimintatapa johtaisi siihen, että kokonaiskustannukset koko ajalta muodostuisivat merkittävästi korkeammiksi; muistuttaa kuitenkin, että investointien kustannustehokkuutta olisi aina arvioitava jäsenvaltioiden talousarvioiden valossa;

6.  korostaa, että Kiina on maailman johtava tuulivoimakapasiteetin rakentaja, että kiinalaiset ja intialaiset kuuluvat tuulivoimaloiden turbiinien tuottajina kymmenen ensimmäisen joukkoon ja että Kiina ja Taiwan tuottavat tällä hetkellä suurimman osan maailman aurinkopaneeleista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, joilla tuetaan näiden teknologioiden sekä muiden uusien, innovatiivisten teknologioiden, jotka ovat kunnianhimoisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömiä, ekotehokasta kehittämistä ja tuotantoa EU:ssa;

7.  suosittelee asettamaan nopeasti konkreettiset ja mitattavissa olevat alakohtaiset tavoitteet, jotta saadaan luotua yksityisiä investointeja ja eurooppalaisten varojen parempaa hyödyntämistä stimuloiva luottamuksen ja yhteistyön ilmapiiri; korostaa, että uusiutuvat energialähteet, innovaatiot sekä läpimurtoteknologian kehittäminen ja käyttöönotto auttavat osaltaan ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että niiden avulla voidaan samalla saada EU:n kumppanit kaikkialla maailmassa vakuuttumaan siitä, että päästövähennykset ovat toteutettavissa kilpailukykyä menettämättä ja uusien työpaikkojen syntymistä vaarantamatta; pitää välttämättömänä, että unioni ja sen jäsenvaltiot näyttävät esimerkkiä ja luovat järjestelmän, jolla investoidaan uusiin energiatehokkaisiin ja vähähiilisiin tekniikoihin; kehottaa vahvistamaan olemassa olevia rahoitusohjelmia etenemissuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi sekä aloittamaan pian keskustelut rahoitusvälineistä, jotka on otettava käyttöön, ja edistämään kansallisten ja unionin rahoitusohjelmien yhteisvaikutusta; katsoo, että moniin rahoituslähteisiin perustuvat rahoitusohjelmat voivat olla tehokas väline; korostaa alue- ja koheesiorahastojen merkitystä tärkeimpänä välineenä, jolla voidaan osarahoittaa alueellisia toimia siirtymävaiheessa kohti vähähiilistä taloutta; katsoo, että ohjelmakauden 2014–2020 rahoituksesta merkittävä osa on osoitettava toimiin, joilla pyritään saavuttamaan etenemissuunnitelman 2050 tavoitteet;

8.  kiinnittää huomiota siihen, että EU ja jäsenvaltiot eivät ole investoineet riittävästi hiilidioksidipäästöjen vähentämistoimiin ja energiatehokkuuden lisäämiseen rakennus- ja liikennealalla; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan enemmän rahoitusta toimenpiteisiin, joilla pyritään lisäämään rakennusten sekä kaupunkien kaukolämpö- ja jäähdytysverkostojen energiatehokkuutta, sekä nykyisen rahoituskehyksen tarkistuksessa että tulevien monivuotisten rahoituskehysten yhteydessä;

9.  katsoo, että tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä ilman, että rajoitetaan jäsenvaltioiden vapautta käyttää niiden omaa energialähteiden yhdistelmää, voisi vähentää energiankulutusta, lisätä energiahuollon varmuutta ja luotettavuutta sekä hillitä energian hintojen vaihtelua ja siten taata oikeudenmukaiset ja kilpailukykyiset energian hinnat kuluttajille ja yrityksille ja parantaa EU:n kilpailukykyä ja työllisyyttä;

10. muistuttaa, että nykyisten arvioiden mukaan tavoitetta parantaa energiatehokkuutta ja vähentää energian käyttöä 20 prosentilla ei vuoteen 2020 ulottuvien ennusteiden valossa nykyvauhdilla saavuteta; kehottaa toimimaan nopeammin ja kunnianhimoisemmin ja vaatii voimakkaampaa poliittista sitoutumista vuodeksi 2020 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen sekä suuntaamaan katseen vuoden 2020 jälkeiseen aikaan ja siten houkuttelemaan sopivia investointeja; on täysin samaa mieltä komission etenemissuunnitelmassa tehtyjen päätelmien kanssa, joiden mukaan energiatehokkuuden parantaminen on avain hiilipäästöjen vähentämiseen entisestään; katsoo näin ollen, ettei sitovia tavoitteita pidä jättää laskuista; korostaa, että energiatehokkuutta parantavilla toimenpiteillä luodaan uusia työpaikkoja ja säästöjä sekä parannetaan toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti ehdotetussa energiatehokkuusdirektiivissä asetettuihin ensisijaisiin tavoitteisiin, jotka koskevat energiatehokkuuden parantamista kaikilla aloilla ja etenkin rakennusten energiatehokkuuden parantamista nykyistä rakennuskantaa kunnostamalla ja keskittymällä julkisten rakennusten kunnostamiseen; kehottaa lisäämään resursseja ja toimenpiteitä uusien rahoituslähteiden käyttöönottamiseksi unionissa ja jäsenvaltioissa, myös uusia rahoitusvälineitä käyttäen; korostaa yksityisten investointien merkitystä pyrittäessä ratkaisemaan julkisen sektorin nykyiset budjettirajoitukset;

11. korostaa tutkimus- ja kehitystyön merkitystä vähäpäästöisen ja energiatehokkaan teknologian kehittämisessä; kehottaa EU:ta ottamaan johtavan roolin ilmastoystävällisen ja energiatehokkaan teknologian tutkimuksessa ja kehittämään tiivistä tieteellistä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä keskittymään erityisesti puhtaaseen ja kestävään teknologiaan, joilla saavutetaan vuoden 2020 tavoitteet SET-suunnitelman mukaisesti (vähähiilistä teknologiaa koskeva EU:n lippulaivahanke); korostaa, että on lisättävä kaikentyyppiseen "Horizon 2020" -aloitteen yhteydessä toteutettavaan energia-alan tutkimukseen ja erityisesti uusiutuvaa energiaa koskevaan tutkimukseen myönnettäviä varoja; muistuttaa, että energia-alan nykyiset määrärahat muodostavat vain 0,5 prosenttia EU:n talousarviosta vuosina 2007–2013, mikä ei vastaa EU:n poliittisia prioriteetteja;

12. vaatii komissiota ja jäsenvaltioita liikennealan saastepäästöjen vähentämiseksi harkitsemaan ensisijaisesti investointeja yleiseurooppalaisen, älykkään energiaverkon kehittämiseen, jolla pystyttäisiin valjastamaan paikallis- ja aluetasolla uusiutuvista ja muista energialähteistä tuotettu energia ja joka edistäisi sähköautojen käytölle välttämättömän infrastruktuurin kehittämistä;

13. korostaa uusiutuvien energialähteiden ja tämän alan innovaatioiden merkitystä ja toteaa, että on kiireellisesti löydettävä entistä tehokkaammat ratkaisut varastointia, energiatehokkuuden parantamista ja energian tehokasta siirtoa varten, soveltuvat infrastruktuuritoimenpiteet mukaan luettuna; toteaa, että jäsenvaltiot ovat edistyneet merkittävästi uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä sen jälkeen, kun sitovat tavoitteet vuodeksi 2020 asetettiin; kiinnittää huomiota siihen, kuinka tärkeää on jatkaa samalla linjalla ja asettaa lisää sitovia uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita vuodeksi 2030 ottaen huomioon mahdollisuudet tehdä näin ja siitä aiheutuvat makrotaloudelliset vaikutukset; huomauttaa, että tällaiset toimet auttavat vuodeksi 2050 asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, antavat teollisuudelle tarvittavaa investointivarmuutta, vähentävät merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä, luovat työpaikkoja ja edistävät EU:n energiaomavaraisuutta sekä teknistä johtoasemaa ja teollisia innovaatioita; korostaa, että kansallisissa uusiutuvia energialähteitä koskevissa toimintasuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen on erittäin tärkeää vuodeksi 2050 asetettujen EU:n yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että komission olisi toteutettava toimenpiteitä, jos kansallisia tavoitteita ei saavuteta;

14. korostaa, että resurssitehokkuuden parantaminen esimerkiksi jätteitä kierrättämällä, jätehuoltoa tehostamalla ja käyttäytymistä muuttamalla on hyvin tärkeää pyrittäessä saavuttamaan hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevat EU:n strategiset tavoitteet;

15. toistaa, että on tärkeää tarjota kannustimia julkisille ja yksityisille investoinneille, joilla pyritään luomaan ja kehittämään helposti toisinnettavia tekniikoita, joilla lisätään energiansäästöä ja parannetaan energiatehokkuutta;

16. muistuttaa, että sähköverkkoja on parannettava ja kehitettävä, varsinkin jotta voidaan siirtää suuria mahdollisuuksia tarjoavilla alueilla tuotettua uusiutuvaa energiaa, kuten Pohjanmerellä tuotettua tuulienergiaa ja Etelä-Euroopan aurinkoenergiaa, ja palvella uusiutuvan energian hajautettua tuotantoa;

17. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan entistä enemmän kestävään talouteen siirtymisen edellyttämään energiainfrastruktuuriin; painottaa, että Euroopan olisi oltava huipulla standardien ja yhteentoimivan energiaan liittyvän internet-teknologian sekä energiatehokkaiden tieto- ja viestintätekniikan sovellusten kehittämisessä, mikä koskee etenkin älykkäitä verkkoja, älytalojärjestelmien, kuten kuluttajia hyödyttävien älykkäiden mittareiden, täysimääräistä ja oikea-aikaista käyttöönottoa ja yhteenliitetyn eurooppalaisen sähkön superverkon ja nesteytetyn maakaasun infrastruktuurin uudistamista ja kehittämistä; korostaa alueellisten yhteenliitäntöjen osalta tarvetta käynnistää EU:n energiainfrastruktuuripakettiin perustuva investointisuunnitelma, jotta varmistetaan energiatarjonnan lähteiden monipuolistuminen; pyytää komissiota esittämään käytännön ratkaisuja, joiden avulla suuret uusiutuvista lähteistä tuotetut energiamäärät voidaan integroida tehokkaasti, ja tätä ajatellen edistämään markkinasääntöjä, jotka mahdollistavat tehokkaan ja avoimen kansainvälisen sähköpörssin; vaatii sen vuoksi rajat ylittävien sähkömarkkinoiden ripeää yhdentämistä ja tehostamista; on tietoinen siitä, että koska pitkäikäisen energiainfrastruktuurin rakentaminen kestää useita vuosia, tarvitaan pikaisesti pitkän aikavälin visio; pitää myönteisenä, että tulevassa Verkkojen Eurooppa -välineessä keskitytään energiainfrastruktuuriin;

18. pyytää varmistamaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmästä annetun direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 3 kohdan soveltamisen ja erityisesti investoinnit tutkimukseen ja kehittämiseen; pyytää toimittamaan asiasta kertomuksen parlamentille;

19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään fossiilisten polttoaineiden tukien poistamista koskevan G20-maiden sopimuksen nopeampaan täytäntöönpanoon; korostaa, että halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi täytäntöönpanoa on koordinoitava kansainvälisesti;

20. panee merkille etenemissuunnitelmassa tehdyn päätelmän, jonka mukaan sähköntuotannon pitäisi muuttua lähes täysin hiilettömäksi vuoteen 2050 mennessä (päästöt vähenevät 93–99 prosenttia); toteaa, että EU:n teollisuuden näkökulmasta ensimmäisillä vähäpäästöiseen teknologiaan siirtyvillä toimijoilla on kilpailuetu tämän päivän ja huomisen vähähiilisessä maailmassa; huomauttaa, että päästövähennykset olisi näin ollen saatava aikaan tavalla, joka ei vahingoita EU:n kilpailukykyä ja joka pyrkii vähentämään hiilivuodon riskiä erityisesti energiavaltaisilla aloilla;

21. panee merkille kestävien tieteellisten ja teknologisten innovaatioiden siirtymisen Euroopasta maailman muihin osiin, mikä saattaa johtaa siihen, että EU menettää teknologisen johtoasemansa tällä alalla ja muuttuu tällaisen teknologian ja siihen liittyvien lopputuotteiden nettotuojaksi; korostaa näin ollen, että eurooppalainen lisäarvo on tärkeää erityisesti energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävien teknologioiden ja tuotteiden kehittämiselle ja valmistamiselle unionissa;

22. huomauttaa, että IEA:n julkaisu World Energy Outlook 2011 sisältää ydinvoiman nopean vähentämisen vaikutuksia koskevan "lower-nuclear" ‑arvion, jonka mukaan sähköntuotannon maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt kasvaisivat ennusteiden mukaan keskipitkällä aikavälillä huomattavan suuriksi fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntymisen vuoksi; toteaa jälleen, että eräiden jäsenvaltioiden päätös sulkea joitakin olemassa olevia ydinreaktoreita ei saa toimia perusteena madaltaa niiden nykyisen ilmastopolitiikan tavoitetasoa; toteaa, että IEA:n mukaan kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikan ripeämpää kehittämistä ja käyttöönottoa sekä hiili- että kaasuvoimaloissa; huomauttaa kuitenkin, että hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikka on edelleen vasta esikaupallisessa testausvaiheessa, joten on tarpeen tarkastella myös vaihtoehtoisia skenaarioita, kuten uusiutuvien energialähteiden runsasta käyttöä ja korkeaa energiatehokkuutta;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

23.11.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

41

0

7

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Pierre Audy, Ivo Belet, Bendt Bendtsen, Jan Březina, Maria Da Graça Carvalho, Giles Chichester, Pilar del Castillo Vera, Vicky Ford, Adam Gierek, Norbert Glante, Robert Goebbels, Fiona Hall, Jacky Hénin, Edit Herczog, Kent Johansson, Romana Jordan Cizelj, Lena Kolarska-Bobińska, Béla Kovács, Philippe Lamberts, Angelika Niebler, Jaroslav Paška, Aldo Patriciello, Anni Podimata, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Paul Rübig, Amalia Sartori, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Ioannis A. Tsoukalas, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Alejo Vidal-Quadras, Henri Weber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Yannick Jadot, Ivailo Kalfin, Seán Kelly, Holger Krahmer, Werner Langen, Alajos Mészáros, Mario Pirillo, Vladimír Remek

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Cristian Silviu Buşoi, Anna Hedh


MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (6.10.2011)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050

(2011/2095(INI))

Valmistelija: Béla Glattfelder

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  uskoo, että maataloudella on hyvät edellytykset osaltaan edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen torjumista, luoda uusia työpaikkoja vihreän kasvun kautta ja tuottaa uusiutuvaa energiaa; korostaa, että vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan odotetaan vahvistavan tätä panosta; toteaa, että maatalouden päästöjä on jo huomattavasti vähennetty tuotantotehokkuutta parantamalla; huomauttaa kuitenkin, että pitkällä aikavälillä maatalouden päästövähennyspotentiaali on huomattava (vuoteen 2050 mennessä muita kuin hiilidioksidipäästöjä 42–49 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna), mutta sitä voidaan pitää melko rajallisena verrattuna muihin aloihin; korostaa, että maiden, joiden päästöt ovat suurimmat, on osallistuttava asianmukaisella panoksella; huomauttaa, että maatalouden päästöjen vähentäminen hyödyttää kaikkia, koska se lisää viljelijöiden pitkän aikavälin taloudellista kannattavuutta ja maanviljelyn kannattavuutta parantuneen ilmastonmuutoksen sietokyvyn ja rehevöitymisen vähentymisen ansioista sekä vähentää saastumisesta koko yhteiskunnalle koituvia ulkoisia kustannuksia;

2.  korostaa, että selkeät päästötavoitteet edistävät sitä, että investointeja tehdään ajoissa tutkimus- ja kehittämistyöhön, demonstrointiin ja vähäpäästöisten teknologioiden käyttöön ja että on äärimmäisen tärkeää laatia pitkän aikavälin strategia sen varmistamiseksi, että EU pysyy aikataulussa tavoitteessaan vähentää päästöjä vuoteen 2050 mennessä; kehottaa komissiota esittämään, että kaikille asianomaisille aloille, myös maataloudelle, asetetaan keskipitkän aikavälin vähennystavoitteita vuosiksi 2030 ja 2040; katsoo, että näissä tavoitteissa olisi edettävä lineaarisesti nykyisten päästötasojen ja vuoden 2020 tavoitteen välillä ja että vuoteen 2050 mennessä 95 prosenttia vähennyksistä pitäisi olla tehty;

3.  korostaa, että pitkän aikavälin kilpailukyky voidaan saavuttaa vain terveiden, biologisesti monimuotoisten ja ilmastonmuutosta kestävien maatalouden ekosysteemien avulla sekä pitämällä tarkkaa huolta rajallisista luonnonvaroista, kuten maaperästä, vedestä ja maasta;

4.  katsoo, että on odotettavaa, että toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi lisäävät bioenergian kysyntää; korostaa maataloussektorin mahdollisuuksia edistää osaltaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista lisäämällä kestävän energian tuotantoa sellaisten lähteiden kuten kaasun avulla ja samalla luomalla uusia työpaikkoja maaseutualueille; vaatii siksi, että maa- ja metsätalouden panos kestävän energian tuottamisessa uusiutuvista energialähteistä tunnustetaan paremmin, sillä nykyään se lasketaan energia-, liikenne- ja lämmityssektorin ansioksi; korostaa, että biomassa ja biopolttoaineet on tuotettava kestävällä tavalla käyttämällä perusteellisia kestävyyskriteerejä tehokkaasti ja siten, että ei vaikuteta kielteisellä tavalla elintarviketeollisuuden markkinoihin, tuotantoon käytettyyn maahan sekä elintarvikkeiden ja maan hintoihin ja että vältetään arvokkaiden ekosysteemien hävittäminen ja niiden muuttaminen;

5.  korostaa uusien tekniikoiden merkitystä uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä ja bioenergian tuotannossa ja toteaa, että EU:n olisi hyödynnettävä kaikkia mahdollisia innovaatioita saavuttaakseen hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteensa;

6.  korostaa, että metsän kestävä käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä ja että siksi maatalouspolitiikan toisessa pilarissa on ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että metsää voidaan kasvattaa myös hankalimmilla paikoilla;

7.  palauttaa mieliin, että maapallon viljelysmaiden vähentyessä ja sen väkiluvun kasvaessa ilmastotoimet ja tarve varmistaa maailmanlaajuinen elintarviketurva ovat kaksi haastetta, joihin olisi vastattava yhtä aikaa; katsoo, että yhtäältä tarve laajentaa tuotantoa ja toisaalta vaatimus sitoa nykyistä enemmän hiilidioksidia maaperään ja biomassaan eivät saa johtaa tavoitteiden ristiriitaan;

8.  katsoo, että tarvitaan kansainvälisesti yhteen sovitettu lähestymistapa maailmanlaajuiseen ilmastosopimukseen tasapuolisten kilpailuolosuhteiden varmistamiseksi maataloussektorilla ja muilla talouden aloilla;

9.  palauttaa mieliin, että paremmilla maa- ja metsätalouden käytännöillä tulisi voida lisätä alan kykyä varastoida ja sitoa hiiltä maaperään ja metsiin; korostaa samalla, että suurin osa metsänomistajista on myös viljelijöitä; painottaa lisäksi EU:n tavoitetta torjua metsien hävittämistä maapallolla, etenkin kehitysmaissa, sekä tavoitetta pysäyttää metsäkato viimeistään vuoteen 2030 mennessä;

10. korostaa, että on kehitettävä asianmukaisia toimia ja/tai mekanismeja, joiden avulla todella tunnustetaan, taloudellisessa muodossa, maa- ja metsätalouden rooli hiilen talteenotossa;

11. korostaa, että komission olisi painotettava ilmastotoimien valtavirtaistamista, jotta luodaan johdonmukaisuutta teollisuus-, tutkimus-, energia-, kauppa-, kehitys-, maatalous-, innovointi- ja liikennepolitiikkojen ja biologista monimuotoisuutta ja eläinten hyvinvointia koskevan politiikan sekä Eurooppa 2020 -strategian välillä; katsoo, että kestävä ja strategisesti toimiva raaka-aineiden hallinnointi auttaisi EU:ta sen pyrkimyksessä nousta kilpailukykyiseksi toimijaksi huomispäivän vähähiilisessä globaalissa taloudessa;

12. kehottaa sisällyttämään yhteiseen maatalouspolitiikkaan tarvittavat toimet, kuten tutkimusrahoitusta, koulutustoimia, investointitukia ja muita kannustimiin perustuvia aloitteita, jotka mahdollistaisivat maa- ja metsätalousjätteen käytön kestävän energian tuotannossa ja tukisivat sitä;

13. vaatii, että yhteisessä maatalouspolitiikassa asetetaan tavoitteet kestävälle energian käytölle;

14  korostaa, että ravintoketjun olisi oltava lyhyempi ja avoimempi ja että paikallisesti tuotetun ruoan kulutusta olisi edistettävä sekä tuettava paikallisia ja alueellisia markkinoita maataloustuotteiden kuljetukseen liittyvien päästöjen vähentämiseksi; korostaa, että eurooppalaisen monimuotoisen jalostustuotannon siirtäminen EU:n ulkopuolisiin maihin vaikuttaisi kielteisesti eurooppalaiseen lisäarvoon ja ilmastotavoitteisiin;

15. pitää valitettavana, että liian suuri osa maatalousjätteen potentiaalista jää tällä hetkellä hyödyntämättä; katsoo, että maatalousjätettä olisi pidettävä arvokkaana; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kansallisia strategioita biojätteen sekä maa- ja metsätalouden sivutuotteiden paremmaksi huoltamiseksi; panee tässä yhteydessä merkille eläinperäisen jätteen ja kasviperäisten sivutuotteiden sekä käsittelyjätteen käytön esimerkiksi bioreaktorissa maatilan oman energian tuottamisessa, mikä vähentää viljelijöiden tuotantokustannuksia;

16. toteaa, että nykytietämyksen ja käytettävissä olevien tekniikoiden avulla maatilat voivat jo nyt tulla energiaomavaraisiksi ja että bioenergian paikallinen tuottaminen orgaanisesta jätteestä mahdollistaa sekä tuottavuuden kasvun että ympäristöhyödyt;

17. katsoo, että luonnonvarojen tehokkaammaksi hyödyntämiseksi viljelijöitä tulisi rohkaista käyttämään paremmin hyödyksi biokaasun ja sen sivutuotteiden mahdollisuudet lannoitteiden korvaamisessa;

18. toteaa, että biopolttoaineiden on oltava tärkeässä osassa pitkän aikavälin strategiassa, jolla fossiiliset energialähteet korvataan uusiutuvilla energialähteillä; vaatii, että puuraaka-aineen monipuolinen potentiaali energialähteenä, kestävän kehityksen mukaisena rakennusmateriaalina ja hiilivarastona otetaan nykyistä paremmin huomioon;

19. korostaa, että komission tulevissa puitteissa maankäytölle, maankäytön muutokselle ja metsätaloudelle olisi vältettävä liiallista sääntelyä, sillä se voi vaarantaa EU:n mahdollisuudet saavuttaa ilmastonmuutostavoitteet, ja että niissä olisi Euroopan monimuotoisuuden vuoksi kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta ja paikallis- ja valtionhallinnon roolia;

20. korostaa, että on investoitava nykyistä enemmän energiainfrastruktuuriin, kuten älykkääseen energiaverkkoon ja biokaasun jakeluun kasvussa olevan uusiutuvista energialähteistä hajautetusti tuotetun energian talteenottamiseksi;

21. tukee ajatusta, että EU:n varoista, kuten maaseuturahastosta, rahoitetaan vain sellaisia maatalouden hankkeita, jotka ovat energiatehokkaita, erityisesti hankkeita, jotka hyödyntävät uusiutuvia energialähteitä, joiden avulla hiilipäästöjä voidaan vähentää mahdollisimman lähelle nollaa;

22. korostaa hiilineutraalin viljelyn merkitystä; kehottaa komissiota edistämään hiilineutraalia viljelyä uuden yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisessä pilarissa kaavailtujen ympäristöystävällisten toimenpiteiden avulla;

23. painottaa tässä lannan jalostamista, joka tarjoaa paitsi uusiutuvan energialähteen myös vähentää ympäristöpaineita ja jota voidaan mineraalirikasteiden muodossa käyttää keinolannoitteiden sijasta; korostaa tässä yhteydessä sitä, että jos lannan katsotaan olevan energianlähde, on oleellista, että nitraattidirektiivissä katsotaan jalostetun lannan olevan keinolannoitteiden korvike;

24. korostaa, että tutkimustoimia ja rahoitusta on pikaisesti lisättävä ilmaston kannalta tehokkaiden maatalouskäytäntöjen, vähemmän energiaa kuluttavien ja saastuttavien maatalouden menetelmien sekä entistä tehokkaamman energiantuotannon kehittämiseksi ja valtavirtaistamiseksi; huomauttaa lisäksi, että vähän saastuttavia ja energiatehokkaita vaihtoehtoja on jo olemassa; katsoo tutkimus- ja kehittämistoiminnan tällä alalla olevan oleellinen osa Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman täytäntöönpanoa ja että tämä edellyttää lisäinvestointeja; korostaa, että tässä yhteydessä on varmistettava, että tutkimustuloksia sovelletaan myös käytännössä yrityksissä; on tyytyväinen komission ehdotukseen laatia uusi tutkimuspuiteohjelma "Horizon 2020";

25. katsoo, että riippuvuutta tuontirehusta, johon liittyvät hiilidioksidipäästöt ovat korkeat, voitaisiin vähentää rehujen paremmalla hallinnalla, muun muassa käyttämällä viljelykierrossa valkuaiskasveja sekä parantamalla valkuaiskasvien monimuotoisuutta monivuotisilla laitumilla, jotta rehua kasvatettaisiin maatiloilla enemmän; katsoo, että tämä myös vähentäisi viljelijöille koituvia rehukustannuksia ja edistäisi maaperän hoitoa parantamalla maaperän vedensitomiskykyä ja vähentämällä alttiutta tuholaisille;

26. korostaa, että maatilojen energiaomavaraisuutta on parannettava kannustamalla viljelijöitä uusiutuvan energian tuottamiseen muun muassa tuuliturbiinien, aurinkopaneelien ja biokäymistekniikan avulla, mikä vähentäisi tuotantokuluja ja lisäisi viljelijöiden taloudellista kannattavuutta tarjoamalla heille vaihtoehtoisen tulonlähteen;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

6.10.2011

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

3

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Richard Ashworth, Liam Aylward, José Bové, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Lorenzo Fontana, Iratxe García Pérez, Béla Glattfelder, Martin Häusling, Esther Herranz García, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Agnès Le Brun, Mairead McGuinness, Mariya Nedelcheva, James Nicholson, Rareş-Lucian Niculescu, Georgios Papastamkos, Marit Paulsen, Ulrike Rodust, Alfreds Rubiks, Giancarlo Scottà, Marc Tarabella, Janusz Wojciechowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Luís Paulo Alves, Spyros Danellis, Bas Eickhout, Ismail Ertug, Giovanni La Via, Astrid Lulling

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

George Sabin Cutaş, Pablo Zalba Bidegain


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

31.1.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

24

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Elena Oana Antonescu, Kriton Arsenis, Sophie Auconie, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Nessa Childers, Chris Davies, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Edite Estrela, Jill Evans, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Dan Jørgensen, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Holger Krahmer, Jo Leinen, Peter Liese, Zofija Mazej Kukovič, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Miroslav Ouzký, Gilles Pargneaux, Antonyia Parvanova, Mario Pirillo, Pavel Poc, Anna Rosbach, Oreste Rossi, Carl Schlyter, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Bogusław Sonik, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Glenis Willmott, Sabine Wils

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Margrete Auken, Christofer Fjellner, Julie Girling, Romana Jordan, Georgios Koumoutsakos, Riikka Manner, Marisa Matias, Miroslav Mikolášik, James Nicholson, Vittorio Prodi, Britta Reimers, Bart Staes, Csaba Sándor Tabajdi, Eleni Theocharous, Marita Ulvskog, Kathleen Van Brempt, Andrea Zanoni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Sampo Terho

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö