MIETINTÖ Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiasta

24.4.2012 - ((2010)2308 (INI))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Rita Borsellino

Menettely : 2010/2308(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0143/2012

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0143/2012

Keskustelut :

PV 21/05/2012 - 17
CRE 21/05/2012 - 17

Äänestykset :

PV 22/05/2012 - 6.2
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2012)0207

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiasta

((2010)2308(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6, 7 ja 8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan sekä 11, 12, 21, 47–50, 52 ja 53 artiklan,

– ottaa huomioon erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osaston (Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue) 1, 2, 4 ja 5 luvun,

– ottaa huomioon neuvoston 25. helmikuuta 2010 antaman päätöksen sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvän komitean (COSI) perustamisesta[1],

– ottaa huomioon asiakirjan "Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten" ja komission tiedonannon "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi" (COM(2010)0171),

– ottaa huomioon neuvoston 25. ja 26. helmikuuta 2010 hyväksymän Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian ("Kohti eurooppalaista turvallisuusmallia"),

– ottaa huomioon neuvoston 30. marraskuuta 2005 hyväksymän Euroopan unionin terrorisminvastaisen strategian,

– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa" (COM(2010)0673),

– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Ensimmäinen vuosikertomus EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta" (COM(2011)0790),

– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle kemiallisen, biologisen, säteily- ja ydinturvallisuuden parantamisesta Euroopan unionissa – EU:n CBRN-toimintasuunnitelma (COM(2009)0273),

– ottaa huomioon neuvoston 24. ja 25. helmikuuta 2011 antamat päätelmät EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelmaa koskevasta komission tiedonannosta,

– ottaa huomioon neuvoston 8. ja 9. marraskuuta 2010 antamat päätelmät järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin perustamisesta ja toteuttamisesta,

– ottaa huomioon neuvoston päätelmät järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevista EU:n painopisteistä vuosiksi 2011–2013,

– ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 17. joulukuuta 2010 antaman lausunnon komission tiedonannosta "EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa",

– ottaa huomioon Europolin laatiman terrorismin tilannetta ja suuntauksia koskevan selvityksen (TE-SAT 2011),

– ottaa huomioon Europolin laatiman EU:n järjestäytyneen rikollisuuden uhkakuva-arvion (OCTA 2011),

– ottaa huomioon vuonna 2003 hyväksytyn Euroopan turvallisuusstrategian[2] ja vuonna 2008 annetun selvityksen sen täytäntöönpanosta[3],

– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle "Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten" – Tukholman ohjelma[4],

– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta Euroopan unionissa[5],

– ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n toimista korruption torjumiseksi[6],

– ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n terrorisminvastaisesta politiikasta: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet[7],

– ottaa huomioon asiaan liittyvän unionin tuomioistuimen ja kansallisten perustuslakituomioistuinten suhteelliskriteeriä koskevan oikeuskäytännön ja sen, että julkisten viranomaisten on demokraattisessa yhteiskunnassa noudatettava tätä oikeuskäytäntöä,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0143/2012),

A. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo on vahvistanut entisestään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, perusoikeuksien kunnioittamisen sekä jäsenvaltioiden erilaisten oikeusjärjestelmien ja perinteiden osalta; toteaa, että toimivalta tämän politiikan alalla on jaettu unionin ja jäsenvaltioiden kesken perussopimuksen määräysten mukaisesti;

B. toteaa, että Lissabonin sopimus on näin ollen kytkenyt EU:n turvallisuuspolitiikan tiiviisti EU:n noudattamaan oikeusvaltion periaatteeseen, millä luodaan perusta EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisen, Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla demokraattisesti valvotun turvallisuusohjelman kehittämiselle; katsoo, että tämän politiikan vahvistamisen on tapahduttava demokraattisten arvojen, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien pohjalta;

C. katsoo, että kaikkeen turvallisuuspolitiikkaan on sisällyttävä ennaltaehkäisevä tekijä, ja että tällainen on erityisesti tarpeen aikana, jona taloudelliset ja sosiaaliset eriarvoisuudet kasvavat ja heikentävät näin perusoikeuksien toteutumista;

D. ottaa huomioon, että Tukholman ohjelmassa korostetaan, että EU:lle on kehitettävä sisäisen turvallisuuden strategia, jotta unionin turvallisuutta voidaan parantaa EU:n kansalaisten hengen ja turvallisuuden suojaamiseksi sekä järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja muiden uhkien torjumiseksi tehokkaalla tavalla samalla kun kunnioitetaan perusoikeuksia, kansainvälisen suojelun ja oikeusvaltion periaatteita;

E. ottaa huomioon, etteivät jäsenvaltiot ja komissio ole Lissabonin sopimuksen voimaantulosta huolimatta vielä osoittaneet parlamentille mitään roolia prosessissa;

F. ottaa huomioon, että vuosien 2010–2014 sisäisen turvallisuuden strategiaa koskevassa komission tiedonannossa esitetään viisi painopistealaa, joilla EU voi tarjota lisäarvoa: vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja tietoverkkorikollisuuden ehkäisy ja torjunta, ulkorajojen valvonnan vahvistaminen sekä luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista suuronnettomuuksista selviytymisen helpottaminen;

G. ottaa huomioon, että komission ensimmäisessä vuosikertomuksessa EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta todetaan, että kaikki viisi vuonna 2010 asetettua tavoitetta pysyvät voimassa, sekä esitetään asian nykytilanne, jo saavutettu edistys ja tulevat toimet;

H. ottaa huomioon, että Tukholman ohjelman mukaan "sisäisen turvallisuuden strategian kehittämisen, seurannan ja täytäntöönpanon olisi oltava eräs – – sisäisen turvallisuuden komitean ensisijaisista tehtävistä";

1. pitää myönteisenä sisäisen turvallisuuden strategian käyttöönottamiseksi tehtyä työtä sekä sisäisen turvallisuuden strategian puitteissa kehitettyjä eurooppalaista turvallisuusmallia tukevia pääperiaatteita, erityisesti turvallisuuden, vapauden ja yksityisyyden vahvistuneen suhteen sekä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja yhteisvastuullisuuden osalta; korostaa, että EU:n turvallisuustoimenpiteiden ja -yhteistyön on oltava unionin perusoikeuksia koskevien velvoitteiden mukaisia ja niiden on kohdennuttava lainvalvonta- ja tiedustelutoimiin, joiden on osoitettu kykenevän madaltamaan rikollisuusastetta ja ehkäisemään terrori-iskuja;

2. korostaa, että vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat tavoitteita, joihin on pyrittävä samanaikaisesti, ja katsoo, että EU:n perusoikeuskirjan täytäntöönpanon on oltava täysimittaisen sisäisen turvallisuuden strategian ydin; muistuttaa, että vapauden ja oikeuden saavuttaminen edellyttää turvallisuuden toteutumista perussopimusten periaatteiden, oikeusvaltion periaatteen ja perusoikeuksien mukaisesti;

3. panee merkille jäsenvaltioiden ja komission järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin puitteissa saavuttaman edistyksen yleisten strategisten tavoitteiden toteuttamiseksi toimilla, jotka perustuvat operatiivisella tasolla tehtävään hallitustenväliseen yhteistyöhön; katsoo kuitenkin, että EU:n ja kansallisen tason välillä on oltava selvä tehtävänjako, että parlamentin on osallistuttava prosessin poliittiseen ohjaukseen ja täytäntöönpanoon sekä tulosten arviointiin ja että toimintapoliittinen sykli on arvioitava perusteellisesti vuonna 2013; katsoo lisäksi, että tämän syklin luonteen mukaisesti se olisi nimettävä uudestaan "EU:n operatiiviseksi sykliksi"; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti, täydentävätkö kansallisten järjestäytyneen rikollisuuden torjuntasuunnitelmat EU:n tasolla laadittavia vastaavia suunnitelmia ja tarkastelemaan saavutettuja tuloksia ja tulevia mahdollisuuksia EU:n strategisesta ja operatiivisesta näkökulmasta siten, että EU:n toimielimet, asianomaiset EU:n virastot ja kansalliset parlamentit otetaan mukaan;

4. katsoo, että lisäksi vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä on varattava riittävät varat tällaisen strategian toteuttamiseen asiaankuuluvan rahaston kautta;

5. muistuttaa, että turvallisuuspolitiikkaa koskeva toimivalta jakautuu EU:n ja jäsenvaltioiden kesken ja että tällä alalla on noudatettava toissijaisuusperiaatetta; katsoo, että sisäisen turvallisuuden strategian puitteet voivat antaa lisäarvoa kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden tämän alan pyrkimyksille tarjoamalla kattavan ja yhtenäisen linjauksen;

6. katsoo, että käsiteltävien uhkien kattava, näyttöön ja tietoon perustuva EU:n toteuttama selvitys on tehokkaan sisäisen turvallisuuden strategian keskeinen edellytys ja että Europolin olisi muiden EU:n toimielinten, elinten ja virastojen tuella toteutettava tällainen EU:n laajuinen selvitys, joka perustuu uhkien arviointia koskevaan avoimempaan ja selkeämpään menetelmään sekä jäsenvaltioiden kattavaan panokseen;

7. muistuttaa, että Euroopan parlamentti on nyt täysivaltainen institutionaalinen toimija turvallisuuspolitiikan alalla ja että sillä on siksi oikeus osallistua aktiivisesti sisäisen turvallisuuden strategian ja EU:n turvallisuusmallin piirteiden ja painopisteiden määrittämiseen sekä näiden välineiden arvioimiseen, muun muassa sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanon säännöllisillä valvontatoimilla, joita Euroopan parlamentti, kansalliset parlamentit ja neuvosto toteuttavat yhdessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 70 ja 71 artiklan sekä sisäisen turvallisuuden operatiivisen yhteistyön pysyvän komitean perustamisesta annetun päätöksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

8. kannattaa tässä yhteydessä sekä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien nykyisen yhteistyön perusteella ajatusta "parlamentin toimintapoliittisesta syklistä", jonka päätteeksi parlamentti laatii vuosikertomuksen sisäisen turvallisuuden strategian tilanteesta ja jossa on otettava tarkasti huomioon muun muassa alaa koskevien komission vuosikertomusten laatiminen;

9. korostaa, että sisäisten ja ulkoisten turvallisuusnäkökohtien johdonmukaisuus ja synergiat ovat keskeisiä, ja painottaa, että on tärkeää varmistaa, että toimet sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanemiseksi ovat unionin perusoikeuksia koskevien velvoitteiden ja erityisesti SEU:n 2, 6 ja 7 artiklan mukaisia sekä SEU:n 21 artiklassa vahvistettujen ulkopolitiikkaa koskevien tavoitteiden mukaisia ja että ne ovat niin ikään yhdenmukaisia kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden kanssa; panee merkille yhteisen asiakirjan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) sekä vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen alan toimijoiden välisten yhteyksien lujittamisesta sekä etenemissuunnitelmassa esitetyt toimet; korostaa asianmukaisen tiedonvaihdon, kuulemisen ja yhteistyön merkitystä kaikkien asianomaisten toimijoiden välillä ja myös sellaisten ratkaisujen merkitystä, joiden avulla pyritään pikemminkin ennustamaan tapahtumia kuin reagoimaan niihin; odottaa Tukholman ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä toteutettujen toimien tuloksia asiassa, joka koskee jäsenvaltioiden ja EU:n toimien keskinäistä täydentävyyttä oikeus- ja sisäasioiden ulkoisessa ulottuvuudessa, sekä toimia, joilla tähdätään EU:n ulkoisen turvallisuuden strategian mahdolliseen päivittämiseen;

10. korostaa, että sisäisen turvallisuuden strategiassa on kokonaisuudessaan pitkällä aikavälillä keskityttävä paremmin todennettavissa olevaan yhteyteen ulkoisten uhkien sekä sellaisten strategioiden ja toimenpiteiden puuttumisen tai sen tehottoman hyödyntämisen välillä, jotka voivat olla merkittävä tekijä turvallisuusuhkien ennaltaehkäisemisessä, kuten kohdennettu kehitysapu, köyhyyden vähentämisen strategiat tai luonnon tai ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien ennalleensaattamissuunnitelmat;

11. panee merkille niiden viiden keskeisen alan määritelmät, joiden osalta on ehdotettu erilaisia konkreettisia toimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, etteivät nämä tavoitteet ole tyhjentäviä ja että painopisteiden järjestys olisi voitu niveltää paremmin; korostaa, että terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan on vastaisuudessakin oltava sisäisen turvallisuuden strategian keskeisenä painopisteenä; katsoo, että on myös vastattava kysymykseen, joka koskee selviytymistä luonnon ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, myös tärkeiden infrastruktuurien pettämisestä; huomauttaa kuitenkin, että toimien toteuttaminen tekijänoikeuksien noudattamisen alalla sisäisen turvallisuuden strategian puitteissa ei vaikuta täysin perustellulta ja asianmukaiselta vaan että niistä on käytävä erityistä perusteellista keskustelua;

12. katsoo, että järjestäytynyt rikollisuus uhkaa kaikissa muodoissaan, mafiat mukaan luettuina, vakavasti EU:n kansalaisten vapautta, turvallisuutta ja oikeutta ja että sen torjuminen on säilytettävä vastaisuudessakin ensisijaisena tavoitteena 25. lokakuuta 2011 annetun järjestäytynyttä rikollisuutta Euroopan unionissa koskevassa päätöslauselmassa esitettyjen suositusten mukaisesti niiden erityisten tietojen pohjalta, jotka koskevat EU:n ja jäsenvaltioiden nykyistä yhteistyötä mafioiden, rahanpesun, korruption, valkokaulusrikollisuuden ja järjestäytyneen rikollisuuden muiden muotojen torjunnassa;

13. kehottaa komissiota ja neuvostoa asettamaan etusijalle korruption torjunnan EU:n turvallisuusohjelmassa sekä osoittamaan asianmukaiset resurssit ottaen huomioon, että Tukholman ohjelmassa (4.1 kohta) mainitaan korruptio unionin sisäisen turvallisuuden rajat ylittäväksi uhaksi, johon on vastattava selkeästi ja kattavasti;

14. muistuttaa terrorismin ja siihen liittyvän toiminnan, myös sen rahoittamisen, torjumisen merkityksestä ja odottaa ehdotusta hallinnollisista toimenpiteistä, kuten terrorismista epäiltyjen henkilöiden varojen jäädyttämistä SEUT:n 75 artiklan mukaisesti; ottaa huomioon sisäisen turvallisuuden strategian erityisen kehyksen ulkopuolelle ulottuvat kysymykset ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan erityisen terrorismin uhreja koskevan lainsäädännön antamista tekojen julkisen luonteen tunnustamiseksi ja sisällyttämään siihen täsmällisempiä säännöksiä, joilla varmistetaan asianmukainen suojelu, tuki ja tunnustus;

15. pitää erittäin tärkeänä ympäristö-, talous- ja yritysrikollisuuden torjuntaa, sillä tällainen rikollisuus vaikuttaa erityisesti kriisiaikoina hyvin haitallisesti EU:n kansalaisten elinolosuhteisiin; pitää sen vuoksi valitettavina tietyissä jäsenvaltioissa toteutettuja toimenpiteitä, joilla pyritään lieventämään näiden alojen rikoksista määrättäviä rangaistuksia; korostaa lisäksi eroja näitä aloja koskevien ehdotusten ja vähäisempien rikkomusten leimaamisen välillä;

16. pitää myönteisenä, että tietoverkkorikollisuuden torjuminen on asetettu ensisijaiseksi tavoitteeksi sisäisen turvallisuuden strategiassa, ja painottaa keskittymistä ehkäisytoimiin; panee merkille komission sitoumuksen laatia vuonna 2012 kattava eurooppalainen verkkoturvallisuusstrategia ja tukee sitä; kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita ratifioimaan tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen;

17. toistaa, että EU:n poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön edistäminen, myös Europolin ja Eurojustin kautta sekä asianmukaisen koulutuksen kautta, on ratkaisevan tärkeää toimivan sisäisen turvallisuuden strategian kannalta ja että jäsenvaltioiden viranomaiset sekä EU:n toimielimet ja virastot on otettava mukaan yhteistyöhön; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tästä sisäisen turvallisuuden strategian painopistealueen; kehottaa myös ottamaan käyttöön asianmukaisia ja johdonmukaisia lainsäädäntövälineitä todisteiden käytön helpottamiseksi;

18. korostaa YTPP-operaatioiden osuutta oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä ja rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä EU:n naapurivaltioissa ja kaikkialla maailmassa, minkä avulla autetaan estämään valtioiden toimintakyvyttömyyttä ja poistamaan kansainvälisen rikollis- ja terroristitoiminnan turvasatamia;

19. pitää sen vuoksi valitettavana, ettei sisäisen turvallisuuden strategiassa ole vieläkään asianmukaista "oikeusulottuvuutta"; muistuttaa Tukholman ohjelman mukaisesti, että keskinäistä luottamusta on vahvistettava kehittämällä asteittain oikeusjärjestelmien monimuotoisuuteen ja unionin lainsäädännön mukanaan tuomaan yhtenäisyyteen perustuvaa eurooppalaista oikeuskulttuuria, ja muistuttaa, että jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien olisi voitava toimia yhdessä johdonmukaisesti ja tehokkaasti kansallisten oikeusperinteiden mukaisesti; katsoo, että oikeudellisen yhteistyön alan painopistealueiden määrittämisessä on otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osastossa määritetyn alueen – vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen – kaikkien ulottuvuuksien välinen tiivis yhteys; korostaa kolmansien maiden kanssa tehtyjen oikeudellisen yhteistyön sopimusten asianmukaisen täytäntöönpanon merkitystä;

20. ottaa huomioon ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden väliset yhteydet ja katsoo, että olisi edistettävä entisestään EU:n ja muiden kansainvälisten tahojen, kuten Naton ja Etyjin, välistä yhteistyötä;

21. korostaa, että terrorismin torjunta on sisäisen turvallisuuden strategian painopistealue, jonka tavoitteita ja välineitä on arvioitava asianmukaisesti, kuten todetaan 14. joulukuuta 2011 annetussa parlamentin päätöslauselmassa "EU:n terrorisminvastainen politiikka: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet"; toteaa, että ehkäisy- ja suojelutoimia, samoin kuin syytteeseenpanoa ja reagointivalmiutta, on painotettava enemmän; katsoo tästä syystä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota kohdennettuun lainvalvontaan ja tiedusteluun perustuviin toimiin, joiden avulla on osoitetusti kyetty ehkäisemään terrori-iskuja ja jotka toteutetaan tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti, perusoikeuksia kunnioittaen sekä asianmukaista valvontaa ja tilivelvollisuutta noudattaen; muistuttaa, että tämä on tärkeää, jotta EU olisi uskottava toimija perusoikeuksien edistämisessä niin sisäisesti kuin ulkoisesti;

22. pitää ehkäisyjärjestelmien kehittämistä ratkaisevan tärkeänä erityisesti siksi, että voitaisiin tunnistaa aikaisessa vaiheessa uhkien väkivaltaiseen radikalisoitumiseen viittaavat merkit, väkivaltaisten tai militanttien ääriliikkeiden uhat mukaan luettuina; muistuttaa sellaisten toimien merkityksestä, joiden avulla pyritään torjumaan väkivaltaista radikalisoitumista muita heikommassa asemassa olevien väestöjen keskuudessa ja odottaa radikalisoitumisen tunnistamista koskevan EU:n verkoston tulevia toimia, sillä tämän verkoston tehtävänä on tiedon levittämisen ja tiedotuksen helpottaminen sekä innovatiivisten ratkaisujen tunnistaminen;

23. pitää myönteisenä rajaturvallisuuteen keskittymistä sisäisen turvallisuuden strategiassa, mutta katsoo, etteivät rajavalvonta ja ihmisten liikkuvuus ole pelkästään turvallisuusasioita, vaan keskeisiä tekijöitä laajemmassa poliittisessa strategiassa, johon kuuluvat turvallisuusulottuvuuden rinnalla myös EU:n tason maahanmuutto-, turvapaikka- ja kehitystoimet sekä toimintalinjat, joiden avulla tuetaan taloudellista, sosiaalista ja demokraattista kehitystä ja edistetään ihmisoikeuksia kolmansissa maissa; korostaa lisäksi, että turvallisuuteen on pyrittävä siten, että kunnioitetaan unionin saavutuksia ja erityisesti vapaata liikkuvuutta yli sisärajojen;

24. toistaa, että on tärkeää varmistaa jäsenvaltioiden toimien koordinointi ulkorajojen valvonnassa, ja painottaa, että tiivis yhteistyö EU:hun rajoittuvien naapurivaltioiden kanssa on oleellista vapaan liikkuvuuden helpottamisen, yhteisvastuun lisäämisen sekä ulkorajojen turvaamisen kannalta; korostaa, että yhdennetyn rajavalvonnan asteittaisella käyttöönotolla olisi pyrittävä helpottamaan matkustamista;

25. on siksi sitä mieltä, että sisäisen turvallisuuden strategian olisi ilmennettävä paremmin Tukholman ohjelman visiota, ja pitää tarkoituksenmukaisena, että väliarviointi Tukholman ohjelmasta on laadittava vuoden 2013 loppuun mennessä parlamentaarinen sen strategisten, lainsäädännöllisten ja rahoituksellisten painopisteiden arvioimiseksi; katsoo myös, että laadittava täydentävä arvio EU:n virastoista (Europol, Eurojust ja Euroopan oikeudellinen verkosto), joihin Lissabonin sopimus vaikuttaa, sekä muista virastoista ja elimistä; muistuttaa, että virastojen toimissa ja operaatioissa on noudatettava niille annettua toimeksiantoa sellaisena kuin se on määriteltynä niiden täytäntöönpanoa ja toimintaa koskevissa päätöksissä ja niissä on kunnioitettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja demokraattisia arvoja ja periaatteita sekä vapauksia ja perusoikeuksia;

26. muistuttaa, että sisäisen turvallisuuden strategian puitteissa tehtävässä tietojen käsittelyssä ja keräämisessä on kaikissa tilanteissa noudatettava EU:n tietosuojaperiaatteita, erityisesti tarpeellisuus-, suhteellisuus- ja laillisuusperiaatetta, sekä alalla sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä; on tyytyväinen komission 25. tammikuuta 2012 esittämiin tietosuojaehdotuksiin mutta katsoo, että rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä ja lainvalvontaa koskevan direktiiviehdotuksen on oltava kunnianhimoisempi ja tarjottava vahvemmat takeet etenkin profilointia ja automatisoitua käsittelyä koskevien säädösten osalta;

27. vahvistaa tässä yhteydessä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan virastojen asianmukaisen demokraattisen valvonnan ja niiden toiminnan arvioinnin tarpeen, jotta vältetään riski, että "poliittisten neuvojen ja varsinaisen päätöksenteon" välinen jako hämärtyisi näiden virastojen osalta;

28. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota esittelemään vuodeksi 2011 suunnitellun ehdotuksensa yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanemiseksi, jonka yhteydessä on nykyisten aloitteiden toistamisen sijaan pikemminkin määriteltävä kehys käytettävissä olevien EU:n välineiden ja kansallisten välineiden, mukaan lukien YTPP:n, käyttöä ja koordinointia varten SEUT-sopimuksen 222 artiklassa mainituissa tilanteissa; katsoo, että EU pystyy ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanon tarjoamien monien mahdollisuuksien avulla estämään – ja torjumaan turvallisella ja koordinoidulla tavalla – yhteen tai useampaan jäsenvaltioon kohdistuvia turvallisuusuhkia;

29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

[1] EUVL C 285E, 3.3.2010, s. 50.
[2] "Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa – Euroopan turvallisuusstrategia", hyväksytty Brysselissä 12. joulukuuta 2003 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa ja laadittu EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Javier Solanan toimeksiannosta.
[3] "Selvitys Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta – Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa", S407/08.
[4] EUVL C 285E, 21.10.2010, s. 12.
[5] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0459.
[6] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0388.
[7] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0577.

ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO (14.3.2012)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiasta
(2010/2308(INI))

Valmistelija: Ana Gomes

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. palauttaa mieliin, että sisäisen turvallisuuden strategiassa määritellyillä merkittävimmillä yhteisillä uhilla – erityisesti järjestäytynyt rikollisuus, terrorismi ja radikalisoituminen, verkkorikollisuus, korruptio ja rajavalvonnan haasteet – on toisiinsa liittyvä ulkoinen ja sisäinen ulottuvuus ja että molemmilla alueilla tarvitaan koordinoituja ja yhdenmukaisia toimenpiteitä, jotta toiminta olisi tehokasta; katsoo, että myös aseistariisuntaa, asesulkua, kemiallisia, biologisia sekä säteily- ja ydinriskejä (CBRN) ja laitonta kauppaa koskevilla tärkeillä toimilla, joita käsitellään pääasiassa ulkoisen yhteistyön välineiden yhteydessä, on kiistattomia vaikutuksia sisäiseen turvallisuuteen;

2. vaatii tämän vuoksi komissiota laatimaan tiedonannon suuntaviivojen määrittelemiseksi siitä, kuinka Euroopan turvallisuusstrategian ja sisäisen turvallisuuden strategian ulkoisten ja sisäisten ulottuvuuksien väliset yhteydet voidaan parhaiten muuttaa monialaisiksi tavoitteiksi ja tehokkaiksi politiikoiksi, ja toivoo tämän heijastuvan uudistettuun Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiaan; korostaa, että EU:n sisäisten ja ulkoisten turvallisuusnäkökohtien johdonmukaisuus ja täydentävyys ovat keskeisiä unionin turvallisuustavoitteiden onnistuneelle toteutukselle;

3. korostaa sellaisen EU:n turvallisuusstrategiaan liittyvän kattavan lähestymistavan merkitystä, joka pohjautuu kokonaisvaltaiseen näkemykseen ihmisten turvallisuudesta, jonka perustana ovat ihmisoikeudet, vapaus, demokratia, oikeusvaltio, hyvä hallintotapa ja rauha;

4. toteaa jälleen, että EU:n on yhdistettävä laaja-alainen lähestymistapa ihmisten turvallisuuteen suhteisiinsa kolmansien maiden kanssa erityisesti rajavalvonnan, siirtolaisuuden, merenkulun turvallisuuden sekä järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja ihmiskaupan torjunnan sekä valtioiden toimintakyvyttömyyden torjunnan ja alikehittyneisyyden osalta;

5. toistaa arabikevään jälkeen, että EU:n sisäinen turvallisuus on erottamattomasti sidoksissa sen naapurivaltioiden turvallisuustilanteeseen; korostaa erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan (Välimeren unionin, itäisen kumppanuuden, Mustanmeren synergian) merkitystä EU:n ulkopolitiikalle ja kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) lisäämään EU:n ja sen naapurivaltioiden välistä synergiaa, jotta yhteisiin turvallisuushaasteisiin puututaan yhdessä;

6. katsoo, että tehostettua yhteistyötä muiden turvallisuusstrategiasta vastaavien kansainvälisten toimielinten, kuten Naton ja Etyjin, kanssa olisi edistettävä edelleen;

7. panee merkille edistymisen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden koordinoinnin alalla EUH:n perustamisesta lähtien poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) ja sisäisen turvallisuuden pysyvän komitean (COSI) valtuutettujen säännöllisten epävirallisten tapaamisten, sisäistä ja ulkoista turvallisuutta koskevan tehostetun yhteistyön työmenetelmien, terrorismin vastaisen politiikan sisäisiä ja ulkoisia turvallisuusnäkökohtia koskevien neuvoston päätelmien, komission ja ulkosuhdehallinnon yksiköiden yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP) ja vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen alan toimijoita sekä verkkoympäristöä koskevien yhteisten valmisteluasiakirjojen samoin kuin komission ja EUH:n yksiköiden välisten työryhmien perustamisen välityksellä;

8. kehottaa kuitenkin varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota vahvistamaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toimivaltaisten valiokuntien, työryhmien, yksiköiden ja virastojen sekä EUH:n välisiä koordinointimekanismeja, mukaan lukien YTPP:hen liittyvät operaatiot, hyödyntämällä erityisesti EU:n uuden tilannekeskuksen valmiuksia yhteisten strategisten analyysien, uhka-arvioiden ja oikea-aikaisten tietojen toimittamiseksi kaikille asiaankuuluville toimijoille;

9. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että hiljattain PTK:n ja COSI:n jäsenten kokouksessa hyväksytty etenemissuunnitelma YTPP:n sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen välisten siteiden vahvistamisesta pannaan nopeasti täytäntöön;

10. korostaa tarvetta varmistaa tehokas ja pysyvä yhteys Euroopan turvallisuuden sisäisten ja ulkoisten ulottuvuuksien välillä YUTP:n toimintaa ja painopisteitä koskevissa kysymyksissä, mukaan lukien maailmanlaajuinen aseistariisunta, ydinaseiden leviämisen estäminen, CBRN-riskit EU:ssa ja sen ulkopuolella, terrorismin ja radikalisoitumisen torjuminen Euroopan rajojen sisä- ja ulkopuolella sekä tietoverkkoturvallisuus; katsoo näin ollen, että EU:n turvallisuusstrategian sisäisten ja ulkoisten ulottuvuuksien väliseen koordinointiin olisi sisällyttävä yksiköiden, elinten, alueellisten ja aihekohtaisten palvelujen tiivis ja tehokas niveltäminen horisontaalisesti ja että olisi toimittava samoin komission ja EUH:n asiasta vastaavien yksiköiden välillä, jotta strategian tehokkuus ja johdonmukaisuus varmistetaan YUTP:n yhteydessä;

11. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan YUTP:n ja YTPP:n alan yleisen poliittisen johdonmukaisuuden edistämällä koordinointia komission ja EUH:n asiasta vastaavien yksiköiden välillä, jotta tarpeettomat päällekkäiset työt ja tehtävät vältetään erityisesti aloilla, jotka liittyvät suoraan turvallisuuskysymyksiin EU:ssa ja sen ulkopuolella;

12. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että sisäiset turvallisuusuhat, mukaan lukien neuvoston EU:n toimintapoliittisen syklin yhteydessä yksilöimät vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevat uhat, otetaan asianmukaisesti huomioon EU:n ulkoisiin toimiin liittyvien toimintalinjojen ja välineiden yhteydessä ja että näitä uhkia käsitellään asiaankuuluvalla tavalla näiden välineiden avulla; korostaa, että keskeiset välineet sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välistä yhteyttä koskeviin kysymyksiin vastaamiseksi ovat säännölliset vuoropuhelut kolmansien maiden kanssa poliittisesta turvallisuudesta, neuvottelut turvallisuusyhteistyötä koskevien lausekkeiden sisällyttämisestä kansainvälisiin sopimuksiin, rajoittavia toimia koskevat järjestelmät, ulkoisen avun välineiden strateginen ohjelmointi, pysyvä puheenjohtajuus ulkoasiainneuvostossa ja PTK:ssa sekä kaikissa YUTP:n työryhmissä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että ihmisoikeuksia, humanitaarista oikeutta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta koskevat eurooppalaiset ja kansainväliset standardit otetaan asianmukaisesti huomioon EU:n ulkoisten toimien yhteydessä;

13. korostaa YTPP-operaatioiden osuutta oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä ja rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä EU:n naapurivaltioissa ja kaikkialla maailmassa, minkä avulla autetaan estämään valtioiden toimintakyvyttömyyttä ja poistamaan kansainvälisen rikollis- ja terroristitoiminnan turvasatamia; vaatii jäsenvaltioita tunnustamaan YTPP:n osuuden sisäisen turvallisuuden edistämisessä ja hyväksymään poliisi- ja oikeusjärjestelmiinsä liittyviä kansallisia strategioita, joissa varmistetaan tarpeen vaatiessa osallistuminen YTPP-operaatioihin;

14. korostaa, että EUH:n on toimittava yhdessä Europolin kanssa, jotta se saa käyttöönsä sisäisen turvallisuuden asiantuntijoita ja erityisesti poliisi- ja oikeusvaltioasiantuntijoita ja jotta heitä tarvittaessa lähetetään EU:n edustustoihin, jotta voidaan käytännössä vastata EU:n turvallisuusstrategioiden sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden väliseen tarpeeseen koordinoinnin parantamiseksi; korostaa tämän vuoksi, että tietojenvaihto ja voimavarojen jakaminen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen virastojen − Europolin, Eurojustin ja Frontexin − välillä olisi erittäin hyödyllistä;

15. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa perustamaan asianmukaiset mekanismit, jotta EUH voi hyödyntää terrorismintorjunnan sisäisiä ja ulkoisia näkökohtia käsittelevän neuvoston työryhmän (COTER) asiantuntemusta entistä suuremman yhdenmukaisuuden varmistamiseksi terrorismintorjunnan alalla, ja pohtimaan COTER‑ryhmän puheenjohtajan toimen siirtämistä EUH:hon tulevaisuudessa; toivoo tässä yhteydessä, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja terrorismin torjunnan koordinaattori toimivat tiiviissä yhteistyössä ja neuvottelevat keskenään;

16. pyytää saada harjoittaa tehokkaampaa seurantaa EU:n sisäisen turvallisuuden strategian yhteydessä; palauttaa tältä osin mieleen Euroopan parlamentin toiminnan niiden vakavien turvallisuuteen ja laillisuuteen liittyvien puutteiden paljastamiseksi, jotka olivat seurausta EU:n jäsenvaltioiden hallitusten yhteistyöstä George W. Bushin hallituksen täytäntöönpanemassa poikkeuksellisia luovutuksia koskevassa ohjelmassa; korostaa erittäin tärkeää demokraattista valvontaa, jota Euroopan parlamentti voi harjoittaa yleisesti ottaen EU:n sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa;

17. pitää tarpeellisena jäsenvaltioiden tiedustelupalveluiden välisen yhteistyön lisäämistä, mikä voi olla tärkeää, jotta ehkäisy- ja vastausmekanismit saadaan ajoissa käyttöön, jos EU:n tai jonkin sen jäsenvaltion turvallisuuteen kohdistuu uhka; ehdottaa tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentti harkitsisi erityisen valtuuskunnan perustamista Euroopan tiedustelutietojen analysoinnin demokraattisen valvonnan toteuttamiseksi yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa;

18. pitää myönteisenä komission ehdotusta perustaa tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma Horisontti 2020 (2014−2020), jossa yhdistetään siviili- ja sotilasvoimavarat tehtävissä, joihin kuuluvat pelastuspalvelu, humanitaarinen hätäapu, rajavalvonta ja rauhanturvaaminen; pyytää komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita kehittämään edelleen suunniteltuja hankintoja edeltäviä menettelyitä, jotta vahvistetaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden sidettä merkittäviin ja johdonmukaisiin siviili- ja sotilasalan voimavaroihin;

19. kehottaa jälleen vahvistamaan EU:n toimintavalmiuksia luonnonkatastrofeissa ja ihmisten aiheuttamissa suuronnettomuuksissa, jotka voivat vaikuttaa ihmisten turvallisuuteen ja kriittiseen infrastruktuuriin, sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella ja suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin EU:n pelastuspalvelulainsäädännön tarkistamiseksi tätä tarkoitusta varten;

20. kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota esittelemään – vuodeksi 2011 suunnitellun – ehdotuksensa yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanemiseksi, jonka yhteydessä on nykyisten aloitteiden toistamisen sijaan määriteltävä kehys käytettävissä olevien EU:n välineiden ja kansallisten välineiden, mukaan lukien YTPP:n, käyttöä ja koordinointia varten SEUT-sopimuksen 222 artiklassa mainituissa tilanteissa; katsoo, että EU pystyy ainoastaan kaikkien jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuulausekkeen täytäntöönpanon tarjoamien monien mahdollisuuksien avulla estämään – ja torjumaan turvallisella ja koordinoidulla tavalla – yhteen tai useampaan jäsenvaltioon kohdistuvia turvallisuusuhkia.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	12.3.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	50 11 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Sir Robert Atkins, Bastiaan Belder, Frieda Brepoels, Elmar Brok, Jerzy Buzek, Mário David, Michael Gahler, Marietta Giannakou, Ana Gomes, Andrzej Grzyb, Richard Howitt, Anna Ibrisagic, Liisa Jaakonsaari, Jelko Kacin, Ioannis Kasoulides, Tunne Kelam, Nicole Kiil-Nielsen, Evgeni Kirilov, Maria Eleni Koppa, Andrey Kovatchev, Paweł Robert Kowal, Eduard Kukan, Vytautas Landsbergis, Krzysztof Lisek, Sabine Lösing, Ulrike Lunacek, Mario Mauro, Kyriakos Mavronikolas, Francisco José Millán Mon, Alexander Mirsky, María Muñiz De Urquiza, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Raimon Obiols, Kristiina Ojuland, Ria Oomen-Ruijten, Alojz Peterle, Bernd Posselt, Cristian Dan Preda, Libor Rouček, Tokia Saïfi, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Nikolaos Salavrakos, Jacek Saryusz-Wolski, György Schöpflin, Werner Schulz, Adrian Severin, Charles Tannock, Inese Vaidere, Kristian Vigenin, Boris Zala
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Laima Liucija Andrikienė, Véronique De Keyser, Barbara Lochbihler, Monica Luisa Macovei, Carmen Romero López, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Hannes Swoboda, Indrek Tarand, Ivo Vajgl
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Philippe Boulland

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	12.4.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	47 2 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jan Philipp Albrecht, Sonia Alfano, Rita Borsellino, Simon Busuttil, Philip Claeys, Carlos Coelho, Rosario Crocetta, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Ioan Enciu, Frank Engel, Cornelia Ernst, Tanja Fajon, Monika Flašíková Beňová, Kinga Göncz, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Salvatore Iacolino, Sophia in ‘t Veld, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Juan Fernando López Aguilar, Monica Luisa Macovei, Svetoslav Hristov Malinov, Véronique Mathieu, Nuno Melo, Louis Michel, Claude Moraes, Jan Mulder, Georgios Papanikolaou, Carmen Romero López, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Csaba Sógor, Renate Sommer, Axel Voss, Renate Weber, Josef Weidenholzer, Cecilia Wikström, Tatjana Ždanoka, Auke Zijlstra
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Alexander Alvaro, Vilija Blinkevičiūtė, Birgit Collin-Langen, Cornelis de Jong, Franziska Keller, Ádám Kósa, Antonio Masip Hidalgo, Hubert Pirker, Kārlis Šadurskis, Carl Schlyter, Bogusław Sonik
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Giles Chichester, Zita Gurmai

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö