MIETINTÖ eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015

26.6.2012 - (2012/2043(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Marit Paulsen

Menettely : 2012/2043(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0216/2012

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0216/2012

Keskustelut :

PV 02/07/2012 - 23
CRE 02/07/2012 - 23

Äänestykset :

PV 04/07/2012 - 7.13
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2012)0290

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015

(2012/2043(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015 (COM(2012)0006),

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 ja 13 artiklan,

– ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta yhteisön toimintasuunnitelmasta vuosiksi 2006–2010[1],

– ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013[2],

– ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi eläinten suojelusta lopettamisen yhteydessä[3],

– ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman eläinten hyvinvoinnin toimintasuunnitelman 2006–2010 arvioinnista[4],

– ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman antibioottiresistenssistä[5],

– ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n maataloudesta ja kansainvälisestä kaupasta[6],

– ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa kirjallisen kannanoton 0049/2011 kahdeksan tunnin enimmäisrajoituksen asettamiseen teuraseläinten kuljettamiselle Euroopan unionissa[7],

– ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 antamansa kannanoton nro 0026/2011 koirakannan hallintaan Euroopan unionissa[8],

– ottaa huomioon 29. marraskuuta 2010 annetut maatalous- ja kalastusneuvoston päätelmät koirien ja kissojen hyvinvoinnista,

– ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi (COM(2011)0748),

– ottaa huomioon 10. marraskuuta 2011 annetun komission kertomuksen eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana annetun asetuksen (EY) N:o 1/2005 vaikutuksista (COM(2011)0700),

– ottaa huomioon 2. joulukuuta 2010 annetun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tieteellisen lausunnon eläinten hyvinvoinnista kuljetuksen aikana[9],

– ottaa huomioon 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteellisen lausunnon eläinten hyvinvointiin liittyvän riskinarvioinnin ohjeista[10],

– ottaa huomioon Maailman eläinterveysjärjestön (OIE) määritelmän eläinten hyvinvoinnista[11],

– ottaa huomioon Welfare Quality -hankkeessa kehitetyt eläinten asianmukaista hyvinvointia koskevat kaksitoista periaatetta ja kriteeriä[12],

– ottaa huomioon 19. kesäkuuta 1978 tehdyn neuvoston päätöksen 78/923/ETY tuotantoeläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen tekemisestä[13],

– ottaa huomioon lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen[14],

– ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun asetuksen (EY) N:o 882/2004[15],

– ottaa huomioon 29. maaliskuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/22/EY luonnonvaraisten eläinten pitämisestä eläintarhassa[16],

– ottaa huomioon 22. syyskuuta 2010 annetun direktiivin 2010/63/EU tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta[17],

– ottaa huomioon komission tiedonannon "Kestävän kehityksen valtavirtaistaminen EU:n politiikoissa: Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian tarkastelu vuonna 2009" (COM(2009)0400),

– ottaa huomioon komission tiedonannon eläinten hyvinvointia koskevien tuotemerkintöjen vaihtoehdoista ja eläinten suojelun ja hyvinvoinnin viitekeskusten eurooppalaisen verkon perustamisesta (COM(2009)0584),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A7-0216/2012),

A. katsoo, että eläinten hyvinvoinnin korkea taso, joka on osa kestävää kehitystä, on tärkeä eläinten terveyden suojelemiseksi ja tuottavuuden takaamiseksi, vaikka siitä aiheutuukin lisää toimintakustannuksia, jotka eivät jakaudu tasaisesti koko elintarvikeketjussa;

B. ottaa huomioon, että luonnonvaraisten eläinten määrä kasvaa lähes kaikissa jäsenvaltioissa ja että näiden eläinten terveydentilan heikkeneminen voi johtaa siihen, että tartuntatautien leviäminen kotieläimiin lisääntyy, ja samalla se voi myös vaarantaa kansanterveyden;

C. katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevat EU:n ja jäsenvaltioiden säännöt synnyttävät monimutkaisuutensa ja erilaisten tulkintojensa vuoksi oikeudellista epävarmuutta ja voivat saattaa tiettyjen jäsenvaltioiden tuottajat hyvin epäedulliseen kilpailuasemaan; katsoo, että EU:n lainsäädännön puutteellinen noudattaminen, vaatimusten epäyhtenäisyys ja oikeudellisten virstanpylväiden puuttuminen vääristää kilpailua ja estää tasapuolisten toimintaedellytysten syntymisen;

D. katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevat säännöt eivät saa olla ristiriidassa EU:n yhtenäisen kaupan periaatteen kanssa;

E. katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevan uuden lähestymistavan olisi perustuttava vankkaan tieteelliseen näyttöön ja parhaaseen tieteelliseen tietoon yksinkertaistamista, kustannustehokkuutta, standardien sovellettavuutta ja johdonmukaisuutta erityisesti ympäristö- ja kansanterveyspolitiikan kanssa unohtamatta;

F. ottaa huomioon, että nykyajan kuluttajat olettavat, että maatilojen eläimet saavat samat perusedellytykset kuin ihmiset: hyvää ruokaa, hyvät elinolosuhteet ja asianmukaista lääkinnällistä hoitoa;

G. katsoo, että eläinten terveyttä koskevat standardit ovat tärkeitä eurooppalaiselle karjanhoidolle ja ne vaikuttavat tilojen kilpailukykyyn yhä enemmän;

1. pitää myönteisenä eläinten hyvinvointia koskevaa Euroopan unionin laaja-alaista strategiaa vuosille 2012–2015;

2. muistuttaa, että perussopimuksen 13 artiklaa sovelletaan yleisesti ja että se on näin ollen yhtä tärkeä kuin ympäristönsuojelua tai kuluttajansuojaa koskevat määräykset ja sillä on oikeudellisesti etusija kaikkiin sisämarkkinoiden toimintalinjoihin nähden;

3. tähdentää, että eläinten hyvinvointi on monimutkainen ja monitahoinen kysymys, joka vaikuttaa kansainväliseen ja kansalliseen politiikkaan ja johon liittyy tärkeitä eettisiä, tieteellisiä, taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia näkökohtia;

4. pitää myönteisenä komission aietta käsitellä eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön noudattamista ensi tilassa;

5. pitää myönteisenä sitä, että strategia-asiakirjassa luonnostellaan politiikkaa, jossa kuluttajien valinnanvapaus synnyttää kuluttajamerkkejä eläinten hyvinvoinnin huomioiville tuotteille ja valjastaa sisämarkkinoiden voimat tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseen;

6. pahoittelee, että joitakin vuosien 2006–2010 toimintasuunnitelmaan sisältyneitä toimia ei voitu saattaa päätökseen, ja kehottaa komissiota asettamaan uusien toimien määräpäivät laillisten määräaikojen mukaisesti;

7. pahoittelee, että strategialle ei ole myönnetty 5. toukokuuta 2010 annetussa parlamentin päätöslauselmassa vaadittua taloudellista tukea; kehottaa komissiota lisäämään kyseistä tukea painottamalla uudelleen ja varmistamalla, että eläinten hyvinvointi otetaan tarkoituksenmukaisella tavalla entistä paremmin ja yhdenmukaisemmin huomioon Euroopan unionin muilla politiikanaloilla, kuten kuluttajapolitiikassa, tutkimusohjelmissa ja yhteisessä maatalouspolitiikassa;

8. on tyytyväinen komission uudistusehdotuksiin ja komission sitoutumiseen eläinten hyvinvointiin; korostaa, että on tärkeää antaa vahvaa tukea maanviljelijöille, jotka noudattavat eläintenhoitoa koskevia vaatimuksia ja hyviä käytäntöjä sekä investoivat parempiin kasvatustiloihin; korostaa riittävän rahoituksen merkitystä tulevassa YKP:ssa, sillä talousarviomme on vastattava tavoitteitamme;

9. korostaa, että nykyisin maanviljelijät kohtaavat monenlaisia haasteita, joita ovat muun muassa ilmastonmuutos, ja heidän on täytettävä monia vaatimuksia, joista eläinten hyvinvointi on vain yksi; kehottaa tämän vuoksi komissiota varmistamaan politiikanalojen johdonmukaisuuden Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artiklan mukaisesti;

10. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaammin EU:n maaseudun kehittämisrahastojen ja tutkimuksen pääosaston seitsemännen puiteohjelman (2007–2013) tarjoamia tukimahdollisuuksia soveltavan tutkimuksen edistämiseksi sekä innovatiivisten ja nykyaikaisten eläinten hyvinvointia koskevien ratkaisujen käyttöönottamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään investointeja eläinten hyvinvointia koskevan uuden tekniikan ja teknologian tutkimusta ja kehittämistä varten;

11. pitää valitettavana, että strategialla ei ole pystytty edistämään korkeatasoisia eläinten hyvinvointia koskevia standardeja käyttämällä kestävän kulutuksen ja tuotannon, ympäristöä säästävien julkisten hankintojen ja yritysten yhteiskunnallisen vastuun tarjoamia mahdollisuuksia;

12. kehottaa komissiota toimimaan kunnianhimoisemmin ottaessaan eläinten hyvinvointiin liittyvät standardit huomioon ei-kaupallisena näkökohtana ja asettaessaan niiden vastavuoroisuuden etusijalle kauppapolitiikassaan ja kansainvälisiä monenvälisiä ja kahdenvälisiä kauppasopimuksia koskevissa neuvotteluissa sekä edistämään eläinten hyvinvointia kolmansissa maissa vaatimalla tuontieläimiltä ja -tuotteilta vastaavanlaisia hyvinvointia koskevia standardeja ja tiukkaa valvontaa;

13. kehottaa komissiota arvioimaan kolmansissa maissa sovellettavia eläinten hyvinvointia koskevia standardeja ja raportoimaan niistä ennen kauppasopimuksia koskevien neuvottelujen aloittamista; pyytää komissiota myös tekemään tämän viipymättä niissä maissa, joiden kanssa se käy parhaillaan kauppaneuvotteluja;

14. pyytää, ettei komissio tulevaisuudessa esittäisi Euroopan parlamentille sellaista vapaakauppasopimusta, joka ei takaa tuontituotteisiin samoja vaadittuja eläinten hyvinvointiin liittyviä standardeja kuin eurooppalaisiin tuotteisiin;

15. suhtautuu myönteisesti myös komission aikeeseen tutkia, miten eläinten hyvinvointi voidaan sovittaa paremmin Euroopan naapuruuspolitiikan puitteisiin;

16. kehottaa komissiota vaatimaan WTO:lta, että tämä ottaa kauppaan liittymättömät näkökohdat viipymättä huomioon maailmanlaajuisessa kauppastrategiassa, jotta voidaan välttää kilpailun vääristyminen Euroopan unionin jäsenvaltioiden, joiden on noudatettava kansainvälisesti tiukimpia eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä, sekä kolmansien maiden välillä;

17. katsoo, että kuluttajille olisi tiedotettava pakollisesti, jos tuontituote tai tuote, joka sisältää tuontituotetta, on peräisin eläimestä, jota ei ole pidetty eurooppalaisten eläinten hyvinvointiin perustuvien normien mukaisesti;

18. on pettynyt, että strategiassa ei onnistuta tuomaan esiin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin välisen yhteyden merkitystä eikä eläinten terveyden yhteyttä kansanterveyteen; kehottaa komissiota soveltamaan tähän strategiaan "One Health" ‑periaatetta ja varmistamaan tehokkaan koordinoinnin eläinten terveyttä koskevan strategian kanssa, koska muun muassa asianmukainen eläintenhoito auttaa ehkäisemään sairauksien leviämistä ja mikrobilääkeresistenssiä;

19. muistuttaa, että 12. toukokuuta 2011 antibioottiresistenssistä antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti tarvetta saada kokonaiskuva siitä, milloin, missä, miten ja millä eläimillä mikrobilääkkeitä nykyään todellisuudessa käytetään, ja katsoo, että komission on viipymättä kerättävä analysoitava ja julkaistava näitä tietoja;

20. toteaa, että Euroopan unionissa hätärokotukset ja joissakin tapauksissa ennalta ehkäisevät rokotukset ovat sallittuja, mutta lainsäädäntö haittaa yhä rokotetuista eläimistä peräisin olevien tuotteiden kansainvälistä kaupankäyntiä; toteaa, että näissä rajoituksissa ei oteta tarpeeksi huomioon edistynyttä rokotetekniikkaa ja diagnostiikkaa; kehottaa Euroopan komissiota poistamaan rokotteiden käyttöä tarpeettomasti rajoittavia kaupankäyntiä haittaavia toimenpiteitä niiltä osin, kuin se on mahdollista;

21. kehottaa komissiota kiinnittämään asianmukaista huomiota luonnonvaraisten eläinten aiheuttamiin terveysriskeihin; katsoo, että huomattava määrä uusista tartuntataudeista on zoonooseja (luonnonvaraisten eläinten, kotieläinten ja ihmisten yhteisiä tartuntatauteja), ja tunnustaa, että luonnonvaraisilla eläimillä käytävä kauppa samoin kuin maankäytössä tapahtuneet muutokset voivat synnyttää ihmisten, kotieläinten ja luonnonvaraisten eläinten välille uusia tai muuttuneita liittymäkohtia, jotka voivat edistää tautien leviämistä; korostaa tarvetta johdonmukaisuuteen eläinten terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevien politiikkojen sekä kauppapolitiikan välillä;

22. pyytää komissiota laatimaan vuoteen 2015 mennessä kertomuksen luonnonvaraisten eläinten terveydentilasta sekä siitä johtuvasta kotieläinten ja ihmisten molemminpuolisesta tartuntavaarasta;

23. kehottaa komissiota parantamaan aktiivisesti ja jatkuvasti eläinten hyvinvointia koskevia säännöksiä EU:n luonnonvaraisten eläinten kauppaa koskevan asetuksen (EY) N:o 338/97 puitteissa, sellaisena kuin se on muutettuna[18];

24. huomauttaa, että EU:ssa arvioidaan olevan noin sata miljoonaa koiraa ja kissaa ja että lemmikkieläinten hyvinvoinnista ei ole annettu EU-lainsäädäntöä;

25. kehottaa lisäämään toimia koskevaan luetteloon irrallaan tavattuja eläimiä koskevan selvityksen, jossa suositellaan konkreettisia, eettisiä ja kestäviä ratkaisuja ja esitetään arviointi lemmikkieläinten rekisteröintiä ja sähköistä tunnistamista koskevasta yhdenmukaisesta järjestelmästä;

26. korostaa, että vain pakollinen kissojen ja koirien merkintä tehokasta ja luotettavaa rekisteröintijärjestelmää käyttäen varmistaa eläinten jäljitettävyyden ja että se on ratkaisevan tärkeää eläinten terveyden ja hyvinvoinnin menestyksellisen hallinnan kannalta ja auttaa edistämään vastuullista eläintenpitoa ja suojelemaan kansanterveyttä;

27. kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ratifioimaan lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ja saattamaan sen määräykset osaksi kansallista lainsäädäntöä;

28. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kattavia koirakannan hallintastrategioita, joihin kuuluvat koirakannan valvonta ja eläinrääkkäyksen kieltäminen lainsäädännöllä, vesikauhurokotuksen ja sterilisoinnin kaltaisten eläinlääkintätoimien tukeminen ei-toivottujen koirien lukumäärän rajoittamiseksi sekä lemmikkieläinten omistajien vastuuntunnon edistäminen, kuten Euroopan parlamentin kirjallisessa kannanotossa 0026/2011 pyydettiin;

29. kehottaa komissiota suosittamaan vuodeksi 2014 kaavaillussa kaupallisten toimien piirissä olevien koirien ja kissojen hyvinvointia koskevassa tutkimuksessaan konkreettisia ratkaisuja, joilla estetään koirien ja kissojen kasvattaminen ja niillä käytävä kauppa sellaisella tavalla, joka todennäköisesti vaarantaa eläinten hyvinvoinnin;

Täytäntöönpano ensisijaista

30. on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että eläinten hyvinvointia koskevien sääntöjen noudattamisessa on tällä hetkellä yhä puutteita huolimatta useilla aloilla tapahtuneesta edistyksestä; muistuttaa komissiota, että eläinten hyvinvointilainsäädäntö on jo pääosin riittävää, mutta lainsäädännön soveltaminen ei ole toivotulla tasolla kaikissa jäsenvaltioissa; vetoaa komissioon ja jäsenvaltioihin, että eläinten hyvinvointia koskevia lakeja noudatettaisiin kaikissa jäsenvaltioissa;

31. pahoittelee, että vaikka luonnonvaraisten eläinten pitämisestä eläintarhassa annettu neuvoston direktiivi 1999/22/EY[19] on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön seitsemän vuotta sitten, sitä ei ole vielä saatettu kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa; toistaa, että tässä direktiivissä säädetään erityisesti eläintarhoissa pidettävien eläinten oloista ja hyvinvoinnista, ja se on pantava täytäntöön;

32. on tyytyväinen komission suositeltaviin menettelyohjeisiin eläintarhoille (Preferred Code of Practice for Zoos) ja pyytää, että komissio sisällyttää niihin ohjeistuksen luonnonvaraisten eläinten asianmukaista vankeudessa pitämistä koskevista parhaista käytännöistä;

33. katsoo, että eläinten kuljetusten alalla, vaikka kuljetus vastaakin hyvin lyhyttä jaksoa eläimen elämässä, on tehostettava lainsäädännön täytäntöönpanoa EFSAn keräämien tutkimustietojen perusteella asetuksen (EY) N:o 1/2005 mukaisesti[20];

34. korostaa, että kaikki voimassa oleva eläinten hyvinvointia koskeva lainsäädäntö olisi saatettava kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sitä olisi noudatettava; katsoo kuitenkin, että noudattamatta jättäminen ei saisi haitata uuden lainsäädännön täytäntöönpanoa aloilla, joilla lainsäädäntöä on ajantasaistettava uuden tieteellisen tiedon valossa tai tapauksissa, joissa ilmenee puutteita;

35. muistuttaa, että elintarvikeketjussa esiintyvä epätasapaino saattaa alkutuottajat epäedulliseen asemaan ja että tämä tilanne rajoittaa eläinten hyvinvointiin liittyviä investointimahdollisuuksia maatiloilla;

36. korostaa, että uusien ja muuttuvien eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten hyväksyminen aiheuttaa tuottajille kustannuksia ja mahdollista kilpailukyvyn menettämistä; toteaa, että usein kustannukset eivät näy maanviljelijöiden saamissa hinnoissa;

37. pitää myönteisenä ehdotusta, että kuluttajia tiedotettaisiin paremmin nykyisistä eläinten suojelua koskevista EU:n määräyksistä; vaatii komissiota ottamaan maanviljelijät paremmin mukaan tutkimushankkeisiin ja kampanjoihin; korostaa, että on lisättävä kuluttajien tietoisuutta eläinten hyvinvoinnin parantamisen lisäkustannuksista ja jaettava nämä kustannukset tasaisesti koko elintarvikeketjulle;

38. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tai esittämään uusia poliittisia välineitä, mikäli eläinten hyvinvointiin ja eläinkuljetuksiin liittyvistä ongelmista on selkeitä todisteita, jotta voidaan ratkaista nämä ongelmat ja parantaa eläinten hyvinvointiin liittyvien kustannusten jakautumista koko ravintoketjuun; katsoo, että näihin välineisiin voitaisiin sisällyttää lajikohtaista lainsäädäntöä, tulosperusteisia eläinten hyvinvoinnin ilmaisimia ja elintarviketurvallisuuden alalla käytettyihin riskinarviointijärjestelmiin liittyviä perusteita;

39. painottaa, että siirtymäkauden aikana on pantava täytäntöön yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa perusteltuja oikeudellisia virstanpylväitä tulevassa eläinten hyvinvointiin liittyvässä lainsäädännössä;

40. kehottaa luomaan uuden kattavan varhaisen puuttumisen järjestelmän, jotta varmistetaan lainsäädännön täytäntöönpano; korostaa, että on havaittava varhaisessa vaiheessa ne jäsenvaltiot, joilla on vaikeuksia noudattaa määräaikaa, sellaisen uuden menettelyn avulla, joka edellyttää tiivistä yhteistyötä komission kanssa; ehdottaa, että perustetaan parhaita käytäntöjä käsitteleviä foorumeja, jotta komissio, jäsenvaltiot ja asianomaiset sidosryhmät voivat vaihtaa tietoja parhaista tavoista noudattaa määräaikoja, että jäsenvaltiot laativat välietappeja ja -tavoitteita sisältävän vaiheittaisen täytäntöönpanosuunnitelman määräajan noudattamiseksi ja että käynnistetään tutkimus niiden mahdollisuuksien yksilöimiseksi, joiden avulla EU:n viranomaiset voivat auttaa varmistamaan eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon;

41. painottaa, että komission ja erityisesti elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston voimavaroja on lisättävä EU:n talousarviosuositusten ja ‑valtuuksien puitteissa, jotta voidaan asianmukaisesti valvoa jäsenvaltioiden suorittamia eläinten hyvinvointiin liittyviä tarkastuksia, joista osan on oltava pistotarkastuksia, ja puuttua rikkomuksiin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että eläinten hyvinvoinnista vastaavia asianmukaisesti koulutettuja tarkastajia on riittävästi ja että suorituskyvyn arviointikriteerit ovat yhtenäiset, jotta varmistetaan tarkastusten yhdenmukaisuus kaikissa jäsenvaltioissa, sekä myöntämään tuottajaorganisaatioille enemmän vastuuta ja toimivaltaa;

42. kehottaa EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n eläinten hyvinvointia koskevien sääntöjen rikkomuksista määrätään tehokkaita ja suhteellisia seuraamuksia ja että toimivaltaiset viranomaiset antavat jokaisen seuraamuksen määräämisen yhteydessä runsaasti tietoja ja ohjeita ja että toteutetaan asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä;

43. muistuttaa, että Euroopan parlamentti vastustaa yksityisesti palkattujen tarkastusavustajien käyttöä punaisen lihan teurastamoissa; katsoo, että tällä alalla riippumattomien lihantarkastajien on suoritettava hygieniatarkastukset;

44. panee merkille, että lopulliseksi määräajaksi on asetettu maaliskuu 2013, jonka jälkeen uusien eläimillä testattujen kosmeettisten tuotteiden myynti on kielletty; kannattaa tätä määräaikaa ja kehottaa komissiota olemaan jatkamatta sitä;

45. muistuttaa, että komission on aiheellisissa tapauksissa tarkastettava kansallisia tarkastusjärjestelmiä, jotta vahvistetaan eläinkokeita koskevan direktiivin 2010/63/EU[21] noudattaminen;

46. kehottaa komissiota edistämään jatkossakin tutkimusta, joka koskee tutkimusmenetelmiä, joissa tarvitaan vähemmän koe-eläimiä, ja tukemaan tällaisten menetelmien käyttöä aina kun mahdollista; kehottaa komissiota tässä yhteydessä hyväksymään "extended one" ‑tutkimuksen REACH-asetukseen ja soveltamaan sitä;

47. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että "Horisontti 2020" ‑tutkimusohjelma sisältää riittävät tutkimusmahdollisuudet sellaisilla aloilla kuten luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppa, muiden kuin eläimiä käyttävien vaihtoehtojen kehittäminen ja validointi ja kehittyvien teknologioiden vaikutus;

48. pyytää, että komissio ottaisi eläinten hyvinvoinnin tavoitteeksi tulevassa seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa varmistamalla erityisesti sen, että siihen sisällytetään strategioita ja toimia, joilla pyritään vähentämään eläinten käyttöä tutkimuksessa;

49. panee merkille parlamentille esitetyistä vetoomuksista ilmenevän unionin kansalaisten huolen tainnuttamatta suoritettavien teurastusten poikkeuslupien väärinkäytöstä; on erityisen huolestunut siitä, että tämänhetkistä poikkeuslupaa tainnuttamatta suoritettavaan teurastukseen käytetään joissakin jäsenvaltioissa laajamittaisesti hyväksi eläinten hyvinvoinnin, maanviljelijöiden ja kuluttajien kustannuksella; kehottaa komissiota kiirehtimään arviointia, joka koskee tainnuttamatta teurastetuista eläimistä saatavan lihan merkitsemistä, ja esittämään kertomuksensa ennen vuotta 2013, sillä se on sitoutunut suorittamaan tämän arvioinnin vuonna 2011; korostaa, että se, ettei kuluttajille tiedoteta, onko heidän ostamansa liha peräisin eläimestä, joka on teurastettu tainnuttamatta, herättää voimakasta yleistä mielenkiintoa sekä avoimuuteen että eläinten kärsimyksiin liittyvistä syistä; korostaa kuitenkin, että merkitseminen ei ole vaihtoehto asianmukaiselle valvonnalle, koska sillä voidaan ohjata kuluttajia ainoastaan, jos ilmoitetut tiedot tarkistetaan ja ne pitävät paikkansa;

50. painottaa tarvetta laatia tehokkaammat suojelutoimenpiteet EU:sta kolmansiin maihin vietäville teuraseläimille;

51. katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevaa EU:n lainsäädäntöä olisi täydennettävä käytännöllisillä ja yhtenäisillä suuntaviivoilla, jotta varmistetaan esimerkiksi kuljetuskuntoisuutta ja veden tarjoamista sekä ennen matkaa että sen aikana, lepotauoilla ja määränpäässä koskevan lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen ja täytäntöönpano;

52. toteaa, että täytäntöönpanon puutteita perustellaan usein määräyksillä, joita ei voida käytännössä panna täytäntöön;

53. korostaa, että unionin kansalaiset esittävät parlamentille säännöllisesti vetoomuksia siitä, että jäsenvaltiot eivät valvo rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004[22] säännösten noudattamista;

54. muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita asetuksessa (EY) N:o 882/2004 niille määrätystä velvollisuudesta toimittaa eläinten hyvinvointiin liittyviä vertailukelpoisia tietoja; kehottaa komissiota ryhtymään tehokkaisiin toimiin, jos vaatimuksia ei noudateta;

55. kehottaa Euroopan suurimpia vähittäiskauppiaita hyväksymään yhteisen julkilausuman ja sitoutumaan tällä tavoin siihen, että ne myyvät ainoastaan tuotteita, joiden tuotannossa on noudatettu eläinten hyvinvointia koskevaa EU:n lainsäädäntöä tai sitäkin tiukempia vaatimuksia;

Tiedotus ja koulutus

56. korostaa, että tiedotusta ja koulutusta on muokattava ja tarjottava alueellisella ja paikallisella tasolla esimerkiksi alueellisten työpajojen ja nykyaikaisen teknologian avulla, ja että kaikkien eläinten käsittelijöiden on saatava tietoa uudesta lainsäädännöstä ja tieteellisistä edistysaskelista; muistuttaa EU:n koordinoiman eläinten hyvinvoinnista vastaavien keskusten verkoston mahdollisesta roolista tässä yhteydessä;

57. katsoo, että eurooppalaisen viitekeskusten verkoston on tarjottava asianmukaista, laadukasta, pätevää ja johdonmukaista tukea jäsenvaltioille ja muille sidosryhmille eläinten hyvinvointia koskevista parhaista käytännöistä;

58. kehottaa komissiota edistämään voimassa olevia eläinten hyvinvointia koskevia ohjeita ja muita vapaaehtoisia aloitteita kehittämällä verkkopohjaisen portaalin, jonka kautta näitä asiakirjoja voidaan vahvistamisen jälkeen hankkia ja levittää;

59. kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään paremmin järjestelyjä tietojen siirtämiseksi yli rajojen eläinten hyvinvoinnista, karjankasvatusjärjestelmistä ja sairauksien valvonnasta EU:n rahoittamien maaseudun ja alueiden kehittämistä koskevien ohjelmien yhteydessä;

60. katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista on tehtävä tulevissa maaseudun kehittämisohjelmissa pakollisia; katsoo lisäksi, että eläinten hyvinvoinnin korkeasta tasosta johtuvan eurooppalaisen lisäarvon pitäisi vaikuttaa yhteisrahoitusosuuksiin;

61. muistuttaa, että eläin voi hyvin, kun tuottajakin voi hyvin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan tuottajien hyvinvointia edistäviin tutkimus- ja kehityshankkeisiin ja kehittämään lomituspalveluja ja tuottajien terveydenhuoltoa;

Puitelaki

62. pitää myönteisenä eläinten hyvinvointia koskevan Euroopan unionin puitelain sisällyttämistä strategiaan parlamentin ehdotuksen mukaisesti ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksensa vuodelle 2013 suunnitellun direktiivin 98/58/EY tarkistuksen yhteydessä; katsoo, että tämäntyyppinen puitelaki olisi laadittava selvästi sen jälkeen, kun on kuultu kaikkia sidosryhmiä, ja että siinä on kiinnitettävä erityistä huomiota panoksiin ja tuotoksiin ja että sen on johdettava eläinten hyvinvoinnin paranemiseen;

63. toteaa, että tällaisen puitelain avulla olisi yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava voimassa olevaa eläinten hyvinvointia koskevaa lainsäädäntöä; toteaa, että puitelain tärkeimpänä tavoitteena on oltava ennemminkin voimassa olevan eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön parempi ja perusteellisempi noudattaminen;

64. muistuttaa, että jo nyt tuottajilla on hyvin paljon hallinnollisia velvoitteita ja ettei tätä rasitetta saa enää entisestään lisätä tällä EU:n puitelainsäädännöllä vaan hallinnointia on pyrittävä jatkuvasti yksinkertaistamaan;

65. palauttaa mieliin, että parlamentin mielestä tämäntyyppisen puitelain olisi perustuttava vahvistettuihin tutkimuksiin ja todistettuihin kokemuksiin ja että sen olisi katettava lemmikkieläimet ja hylätyt eläimet, myös irrallaan tavatut kotieläimet; muistuttaa, että elintarviketuotantoon kasvatettavien eläinten osalta parlamentti on pyytänyt kehittämään edelleen Animal Welfare Quality ‑hanketta kiinnittäen huomiota sen yksinkertaistamiseen ja käytännön soveltamiseen;

66. katsoo, että puitelaki, joka liittyy läheisesti OIE:n määritelmiin ja suosituksiin, vahvistaisi EU:n eläinten kasvattajien ja omistajien sekä karjankasvattajien kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla sekä auttaisi myös varmistamaan reilun kilpailun sisämarkkinoilla;

67. katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevan eurooppalaisen puitelain olisi luotava yhteinen perusta eläinten hyvinvoinnille kaikkialla Euroopan unionissa olennaisena edellytyksenä kotimaisten ja kolmansista maista tuotujen tuotteiden vapaalle ja oikeudenmukaiselle kilpailulle sisämarkkinoilla; katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden ja alueiden olisi sallittava, että yksittäiset tuottajat tai tuottajaryhmittymät voivat perustaa vapaaehtoisia järjestelmiä, joilla on perusteellisempia vaikutuksia, niin, että vältetään kilpailun vääristyminen ja suojellaan EU:n kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla;

68. muistuttaa, että parlamentin mielestä tämäntyyppisen puitelain ei pitäisi estää tuottajia ottamasta käyttöön vapaaehtoisia järjestelmiä, jotka menevät EU:n sääntöjä pidemmälle, ja katsoo, että tällaisten järjestelmien olisi myös perustuttava tutkimuksiin ja että niitä voitaisiin edistää sertifioiduilla ja yhdenmukaisilla merkinnöillä; kehottaa komissiota toimimaan tiedonantonsa COM(2009)0584 mukaisesti ja suorittamaan tutkimuksen ja laatimaan tarvittaessa säädösehdotuksia liha- ja maitotaloustuotteiden EU:n laajuisista merkintäjärjestelmistä, joiden avulla kuluttajille voidaan tiedottaa käytetystä kasvatusmenetelmästä ja sen vaikutuksesta eläinten hyvinvointiin, niin että mahdollistetaan kuluttajille mahdollisimman tehokas ja jatkuva tiedonsaanti;

69. katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevaan Euroopan unionin puitelakiin olisi sisällyttävä:

a) OIE:n määritelmään perustuva yhteinen määritelmä ja käsitys eläinten hyvinvoinnista sekä yleisiä tutkimuksiin perustuvia tavoitteita;

b) periaate kaikkien eläintenomistajien ja -käsittelijöiden hoitovelvollisuudesta, kun taas irrallaan tavattujen eläinten olisi oltava jäsenvaltioiden viranomaisten vastuulla niistä aiheutuvien kansanterveyteen ja turvallisuuteen liittyvien riskien vuoksi;

c) tiedotusta ja suuntaviivoja julkisten viranomaisten henkilöstölle siitä, miten he voivat työssään tunnistaa eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia;

d) tarvittaessa pätevyyden osoittamista koskeva vaatimus, tunnustaen näin ne taidot ja osaaminen, jotka on jo hankittu käytännön kokemuksen tai teoriaopintojen avulla, kaikille henkilöille, jotka käsittelevät eläimiä työtehtäviensä yhteydessä, ja asianmukaisia koulutusvaatimuksia tiettyjä eläinten hyvinvointiin liittyviä tehtäviä varten;

e) jäsenvaltioille velvoite toimittaa komissiolle joka toinen vuosi kertomus eläinten hyvinvointia koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta, mukaan lukien seuraavaa kahta vuotta koskeva etenemissuunnitelma, sekä komissiolle vaatimus julkaista viipymättä kyseiset kertomukset ja niitä koskeva tiivistelmä;

f) tehokkaita oikea-aikaisia toimia niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät toimita kertomuksia tai täytä valvontaa ja tarkastuksia koskevia velvoitteitaan;

g) eläinten hyvinvointia koskevan koordinoidun eurooppalaisen verkoston luominen; verkoston tarkoituksena on tukea kokeiluhankkeesta X/2012 saatujen kokemusten pohjalta tiedotus- ja koulutuskampanjoita, arvioida eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia uusimman vertaisarvioidun tieteellisen tiedon pohjalta ja koordinoida uusien teknologioiden esitestausta koskevaa EU:n järjestelmää komission sekä sen virastojen ja komiteoiden edistämien nykyisten ohjelmien mukaisesti;

h) rakenne tutkimukseen perustuvaa alakohtaista lainsäädäntöä ja muita kuin lainsäädäntötoimia varten;

i) uudelleentarkastelulauseke, jonka perusteella puitelakia voidaan säännöllisesti muokata uuden tieteellisen kehityksen mukaisesti oikeusvarmuuden tarve sekä investointien taloudellinen käyttöikä huomioon ottaen;

70. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] EUVL C 308 E, 16.12.2006, s. 170–178.
[2] EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 89–98.
[3] EUVL C 212 E, 6.5.2009, s. 326–346.
[4] EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 25–32.
[5] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0238.
[6] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0083.
[7] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0096.
[8] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0444.
[9] EFSA Journal 2011; 9(1): 1966.
[10] EFSA Journal 2012; 10(1): 2513.
[11] OIE:n maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön 7.1.1 artikla (2011). http://www.oie.int/index.php?id=169&L=0&htmfile=chapitre_1.7.1.htm.
[12] www.welfarequality.net/everyone/43395/7/0/22.
[13] EYVL L 323, 17.11.1978, s. 12–13.
[14] ETS 125 – lemmikkieläinten suojelu, 13.11.1987.
[15] EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1–141.
[16] EYVL L 94, 9.4.1999, s. 24–26.
[17] EUVL L 276, 20.10.2010, s. 33–79.
[18] EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1–69.
[19] EYVL L 94, 9.4.1999, s. 24–26.
[20] EUVL L 3, 5.1.2006, s. 1–44.
[21] EUVL L 276, 20.10.2010, s. 33–79.
[22] EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1–141

PERUSTELUT

Eläinten hyvinvointi nykypäivänä

Komission tiedonanto eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015 (COM(2012)0006) on hyvin myönteinen, etenkin kun siihen sisältyy niin monia parlamentin 5. toukokuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa esitettyjä näkökohtia. Tiedonantoa voidaan pitää avoimena ovena, joka johtaa selkeään ja yhtäläiseen eläinten hyvinvoinnin tasoon Euroopan unionissa – mikäli sitä käytetään asianmukaisesti.

Eläinten hyvinvoinnin korkea taso on osa kestävää kehitystä ja tärkeä tekijä eläinten terveyden, kansanterveyden ja kotieläintuotannon tuottavuuden ja kilpailukyvyn turvaamisessa Euroopassa. Euroopan ja jäsenvaltioiden monimutkaiset eläinten hyvinvointia koskevat säännöt sekä niitä koskevien tietojen riittämättömyys aiheuttavat kuitenkin oikeudellista epävarmuutta, samalla kun sääntöjen puutteellinen noudattaminen ja oikeudellisten virstanpylväiden puuttuminen vääristävät kilpailua. Siksi tarvitaan uusi eläinten hyvinvointia koskeva lähestymistapa, jonka on perustuttava tutkimuksiin ja viime vuosina hankittuihin todistettuihin kokemuksiin ja johon liittyvää lainsäädäntöä on helppo ymmärtää ja valvoa.

Eläinten hyvinvointia koskevat monimutkaiset ja toisistaan poikkeavat säännöt

Vaikka tietyistä eläinten hyvinvointiin liittyvistä näkökohdista, kuten lemmikkieläimistä ja lypsylehmistä, ei vielä olekaan olemassa lainsäädäntöä, eläinten hyvinvointiin liittyvä lainsäädäntö ei ole tällä hetkellä yleensä ottaen riittämätöntä. Lisäksi tällä hetkellä on käytössä lukemattomia toisistaan poikkeavia kansallisia oikeudellisia vaatimuksia. Yhteisiä määritelmiä ei ole olemassa, ja monimutkaiset säännöt ja vaatimukset estävät yksittäisiä eläinten käsittelijöitä tai omistajia ymmärtämästä hyvää eläintenhoitoa tai käytäntöä. Tämän seurauksena eläinten hyvinvointiin liittyvät olosuhteet vaihtelevat nykypäivän Euroopan unionissa suuresti eri maiden ja eläinlajien välillä.

Lakien noudattamisen ja täytäntöönpanon puutteellisuus

Lisäksi tiettyjen eläinten hyvinvointia koskevien lakien noudattamisessa on yhä vakavia puutteita huolimatta useilla aloilla saavutetusta edistyksestä. Nykyiset säännöt ja niiden pitkät siirtymä- ja täytäntöönpanokaudet, joihin ei liity minkäänlaisia oikeudellisia virstanpylväitä, ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi munivien kanojen suojelun vähimmäisvaatimuksista annettua neuvoston direktiiviä 1999/74/EY ei noudateta. Sama tilanne uhkaa tällä hetkellä myös sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista annettua neuvoston direktiiviä 2008/120/EY sekä direktiiviä 76/768/ETY ("kosmetiikkadirektiivi"). Toinen esimerkki tilanteesta, jossa eläinten hyvinvointia ei turvata, on uskonnollisista tai rituaaleihin liittyvistä syistä tainnuttamatta tapahtuvalle eläinten teurastukselle myönnetyn poikkeusluvan väärinkäyttö, joka aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä eläimille ja johtaa kuluttajia harhaan.

Komissiolla ei selvästikään ole ollut riittävästi valmiuksia ja resursseja sääntöjen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Siitä huolimatta sääntöjen noudattamista voitaisiin odottaa myös komissiolta itseltään. Joitakin vuosien 2006–2010 toimintasuunnitelmaan sisältyviä toimia, kuten kahta sikoja käsittelevää kertomusta, ei ole saatu päätökseen. Lisäksi uusien toimien aikataulu olisi sovitettava voimassa olevassa lainsäädännössä asetettuihin määräaikoihin[1].

Uusi strategia

Soveltamisala

Komission noudattamaa laaja-alaista lähestymistapaa arvostetaan suuresti. Laaja lähestymistapa jättää varaa parannuksiin esimerkiksi lemmikkieläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa, vaikka ei pidäkään unohtaa, että Euroopassa noin 95:tä prosenttia kaikista kotieläiminä pidetyistä eläimistä käsittelevät maanviljelijät – sekä kuljettajat, tarkastajat, eläinlääkärit jne.

On kuitenkin valitettavaa, että komissio ei onnistu tuomaan esiin yhteyttä eläinten hyvinvoinnin ja kansanterveyden välillä. "One Health" -lähestymistapaa olisi sovellettava myös tähän strategiaan, koska kaikkien eläinten – myös lemmikkieläinten – asianmukainen hoito on keino vähentää sairauksien leviämistä ja mikrobilääkeresistenssiä.

Poliittinen johdonmukaisuus ja rahoituksen koordinointi

Toinen uuteen strategiaan sisältyvä virhe on se, että luetelluille toimille ei ole varattu asianmukaista talousarviota. Parlamentti esitti 5. toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa selkeän vaatimuksen riittävästä taloudellisesta tuesta uudelle strategialle. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että komissio pyrkii poliittisen johdonmukaisuuden avulla kaikin tavoin lisäämään eläinten hyvinvointiin käytettävissä olevia varoja Euroopassa.

Eläinten hyvinvointiin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota esimerkiksi EU:n kuluttajapolitiikassa, tutkimuksen puiteohjelmissa ja yhteisessä maatalouspolitiikassa aina, kun se on tarkoituksenmukaista (luonnollisestikaan ei olisi koskaan tarkoituksenmukaista suunnata yhteisen maatalouspolitiikan varoja kaupunkialueiden kissoille ja koirille). Eläinten hyvinvointiin tehtävät investoinnit ovat kalliita, ja tästä syystä on hyvin tärkeää varmistaa, että muun muassa rakennukset ja tekniikka ovat asianmukaisia ja että ne kestävät useita vuosia. Lisäksi elintarvikeketjussa esiintyy yhä epätasapainoa, joka saattaa alkutuottajat epäedulliseen asemaan, ja tällainen epätasapaino rajoittaa eläinten hyvinvointiin liittyviä investointimahdollisuuksia maatiloilla. Tämä olisi otettava huomioon uudessa strategiassa.

On ehkä syytä korostaa myös sitä, että poliittinen johdonmukaisuus on seurausta perustamissopimuksen 7 artiklasta, eikä siinä todellisuudessa ole kyse poliittisesta valinnasta. Koska perustamissopimuksen 13 artikla velvoittaa EU:n ja jäsenvaltiot ottamaan eläinten hyvinvoinnin täysimääräisesti huomioon, on harkittava muilla politiikanaloilla toteutettavia toimia, joilla voitaisiin edistää eläinten hyvinvointia ja estää muiden politiikkojen mahdolliset kielteiset vaikutukset eläimiin.

Tässä yhteydessä on hyvin tärkeää, että komissio varmistaa jatkossakin, että eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset asetetaan etusijalle komission kauppapolitiikassa sekä kahdenvälisissä ja kansainvälisissä kauppasopimuksissa ja että eläinten hyvinvointia kolmansissa maissa edistetään vaatimalla tuontituotteilta EU:n standardien vastaavuutta.

Eläinten hyvinvointi tulevaisuudessa

Tiede

Viime vuosikymmenen aikana sekä Euroopan unionissa että muualla maailmassa on suoritettu eläinten hyvinvoinnin alalla yhä enemmän tutkimuksia, muun muassa Welfare Quality ‑hanke. Jatkuvasti lisääntyvä tieteellinen tieto on loogisin perusta eläinten hyvinvointia koskevalle strategialle ja lainsäädännölle. Näitä tietoja on hyödynnettävä eläimiin liittyvien käytäntöjen kaikilla osa-alueilla alkaen uuden teknologian kehittämisestä ja eläimille tarkoitettujen tilojen rakentamisesta esitestauksen kautta aina yleiseen eläinten hyvinvoinnin valvontaan ja seurantaan Euroopan unionin alueella.

Täytäntöönpano

Kuten edellä on todettu, tällä hetkellä suurin eläinten hyvinvointiin liittyvä yksittäinen ongelma Euroopassa on lainsäädännön puutteellinen noudattaminen ja täytäntöönpano. Tulevaan lainsäädäntöön olisi sisällyttävä "oikeudellisia virstanpylväitä" siirtymäkausien ajaksi, jotta komissio voi arvioida täytäntöönpanossa tapahtunutta edistystä ja ryhtyä tarpeen mukaan ennakoiviin toimiin. Pelkkä rikkomusten odottaminen ja asioiden käsittely sen jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimessa ei riitä.

Lisäksi eläimemme tarvitsevat jonkinlaisen "FBI:n", joka valvoo, miten jäsenvaltiot suorittavat omia tarkastuksiaan. Sen vuoksi elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston voimavaroja on lisättävä, jotta voidaan valvoa asianmukaisesti jäsenvaltioiden suorittamia eläinten hyvinvointia koskevia tarkastuksia sekä tutkia ja rangaista tapauksissa, joissa sääntöjä ei ole noudatettu. Asianmukaisesta täytäntöönpanosta ovat kuitenkin pääasiassa vastuussa jäsenvaltiot, joiden on varmistettava, että niillä on riittävä määrä eläinten hyvinvoinnista vastaavia tarkastajia ja että näillä on asianmukainen koulutus.

Toinen tärkeä väline on avoimuus. Komissiolle ja jäsenvaltioille on jo asetuksessa (EY) N:o 882/2004 säädetty tehtäväksi toimittaa vertailukelpoista tietoa eläinten hyvinvoinnista Euroopan unionissa ja saattaa tiedot julkisesti saataville. Asetuksessa vaaditaan selvästi, että jäsenvaltioiden on laadittava monivuotisia valvontasuunnitelmia ja toimitettava komissiolle raportteja vuosittain. Vaikuttaa siltä, että tätä asetusta ei ole hyödynnetty täysimääräisesti, ja komission olisi harkittava sääntöjen noudattamatta jättämistä torjuvia tehokkaita toimia, kuten järjestelmää, jossa mainitaan julkisesti sääntöjen rikkojat.

Tiedotus

EU:n yhdenmukaisen eläinten hyvinvointia koskevan standardin toteuttamisessa on oleellista tarjota eläimiä päivittäin käsittelevien henkilöiden käyttöön tarkkaa, konkreettista ja ymmärrettävää koulutusta, tietoa ja suuntaviivoja. Tietoihin on sisällyttävä sekä lainsäädäntöä että sen perustana olevat tutkimukset.

Tietoja on muokattava ja tarjottava käyttöön alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta varmistetaan, että tiedot ymmärretään ja että ne ovat eläimiä päivittäin käsittelevien ihmisten saatavilla. Eläinten hyvinvoinnista vastaavien keskusten eurooppalaisella koordinoidulla verkostolla voisi olla tässä asiassa tärkeä rooli.

Eläinten hyvinvointia koskeva eurooppalainen puitelaki

Komissio on sisällyttänyt tiedonantoonsa parlamentin ajatuksen eläinten hyvinvointia koskevasta eurooppalaisesta puitelaista. Kyseisen lain peruskäsitteitä ovat selkeys, yksinkertaistaminen ja sovellettavuus käytäntöön, ja sillä on oltava tieteellinen perusta.

Tämäntyyppinen laki lisäisi myös kilpailukykyä sekä sisämarkkinoilla että kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa ja parantaisi eläinperäisten tuotteiden laatua. Jos eläinten hyvinvoinnin taso on Euroopassa yhtenäinen ja asianmukaisesti toteutettu, EU:n voi olla helpompi vaatia, että kolmansista maista saapuvien tuontituotteiden on täytettävä vastaavanlaiset standardit.

Neuvoston direktiiviä 98/58/EY aiotaan tarkistaa vuonna 2013, ja tämä tarjoaa täydellisen tilaisuuden direktiivin laajentamiseen, selkeyttämiseen ja lujittamiseen niin, että se muutetaan puitelaiksi. Tuotospohjaisiin toimenpiteisiin keskittyminen on tärkeää, kuten komissio toteaa tiedonannossaan. Tällainen lähestymistapa on hyvin myönteinen, mutta on syytä korostaa, että tämäntyyppisiä indikaattoreita olisi käytettävä täydentämään määräyksiä hyvinvoinnin panoksista, kuten panosten laadusta, eikä niiden korvaamiseksi. Panoksia, kuten tuotantojärjestelmää ja riittäviä tiloja, ei voida olla ottamatta huomioon, sillä heikkolaatuisilla panoksilla ei voida saavuttaa hyviä tuloksia hyvinvoinnin alalla.

Puitelailla luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset, sillä se tarjoaa yhteisen määritelmän ja käsityksen eläinten hyvinvoinnista. Yleisen elintarvikeasetuksen (asetus (EY) N:o 178/2002) tavoin puitelaki loisi yhteisen perustan. Sen ei kuitenkaan pitäisi estää tuottajia ottamasta käyttöön vapaaehtoisia järjestelmiä, jotka menevät EU:n sääntöjä pidemmälle, edellyttäen, että kyseiset järjestelmät perustuvat myös tutkimuksiin.

Puitelaki kannattaa aloittaa esittämällä yleinen eläinten hyvinvointia koskeva määritelmä OIE:n kuvauksen mukaisesti. Sen olisi sisällettävä yleisten tutkimuksiin perustuvien tavoitteiden lisäksi myös hoitovelvollisuutta koskeva periaate. Jokaisella puitelain piiriin kuuluvalla eläimellä on ketjun kaikissa vaiheissa oltava siitä vastuussa oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Hylättyjen eläinten, myös irrallaan tavattujen kotieläinten, olisi oltava jäsenvaltioiden viranomaisten vastuulla, koska kyseiset eläimet ovat riski kansanterveyden kannalta (esim. raivotauti).

Kaikille työtehtäviensä yhteydessä eläimiä käsitteleville henkilöille olisi määritettävä pätevyysvaatimukset sekä tarvittaessa asianmukainen koulutus. Sellaisilta henkilöiltä, esimerkiksi maanviljelijöiltä tai eläinten kuljettajilta, jotka haluavat aloittaa liiketoiminnan ilman asiaankuuluvaa kokemusta, olisi vaadittava jonkinlainen todistus tai muu osoitus pätevyydestä. Lisäksi olisi otettava käyttöön järjestelmä eläintilojen rakennus- tai kunnostuslupiin liittyvää esitestausta varten.

Samalla tavoin kuin valvonta-asetuksessa ((EY) N:o 882/2004), jäsenvaltiot velvoitettaisiin puitelaissa toimittamaan komissiolle eläinten hyvinvointia koskevan Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta vuosikertomuksia, joihin sisältyy seuraavaa vuotta koskeva etenemissuunnitelma. Komission olisi saatettava viipymättä julkisiksi kyseiset kertomukset sekä raportti, jossa esitetään tiivistelmä jäsenvaltioiden toimittamista tiedoista.

Vaatimusten noudattamisesta vastaavat pääasiassa jäsenvaltiot, joiden on otettava käyttöön pelotteena toimivia ja tehokkaita seuraamuksia. Puitelain on sisällettävä kuitenkin myös välineitä, joiden avulla komissio toteuttaa tehokkaita toimia sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät toimita kertomuksia tai jotka laiminlyövät velvollisuuksiaan.

Puitelaissa olisi määritettävä ehdot eläinten hyvinvointia koskevan koordinoidun eurooppalaisen verkoston perustamiseksi. Verkoston ei ole tarkoitus korvata komission ja sen virastojen, kuten Euroopan elintarviketurvallisuusviraston, jo hoitamia tehtäviä eikä suorittaa päällekkäisiä tehtäviä niiden kanssa. Vuonna 2012 toteutetusta kokeiluhankkeesta saatujen kokemusten perusteella verkoston tehtävänä olisi pikemminkin tukea tiedotusta ja koulutusta, arvioida eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia uusimman tieteellisen tiedon pohjalta sekä koordinoida uuden teknologian esitestauksessa käytettävää EU:n järjestelmää.

Puitelain jälkeen olisi laadittava aihekohtaista tai vertikaalista lainsäädäntöä tämäntyyppisessä lainsäädännössä olevien puutteiden korjaamiseksi, esimerkiksi lypsylehmien ja lemmikkien osalta. Myös tämän lainsäädännön on perustuttava tutkimuksiin, ja sitä on oltava helppo tulkita ja soveltaa käytäntöön.

Puitelakia on myös säännöllisesti tarkistettava ja muokattava uusien asiaankuuluvien tutkimusten mukaisesti, samalla kun varmistetaan oikeusvarmuuden turvaaminen ja tähdätään kaikilta osin yleiseen tavoitteeseen, joka koskee eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten muuttamista, yksinkertaistamista ja selkeyttämistä Euroopassa.

[1] Esimerkiksi lihantuotantoa varten pidettävien kanojen suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa direktiivissä 2007/43/EY määrätään, että kanojen hyvinvointia koskeva kertomus, jossa käsitellään myös hyvinvointi-indikaattorien kehittämistä, on toimitettava viimeistään 30. kesäkuuta 2012 – eikä vuonna 2015, kuten strategiassa ehdotetaan.
Eläinten hyvinvoinnilla tarkoitetaan sitä, miten eläin selviytyy olosuhteissa, joissa se elää. Eläin voi hyvin, kun (kuten tieteellinen näyttö osoittaa) se on terve, sillä on miellyttävät olot ja riittävästi ravintoa, se on turvassa ja pystyy käyttäytymään lajinomaisella tavalla eikä kärsi kivun, pelon ja ahdistuksen kaltaisista epämiellyttävistä tiloista. Eläimen hyvinvointi edellyttää sairauksien ennaltaehkäisyä ja eläinlääkärin hoitoa, asianmukaisia eläinsuojia, hoitoa, ravintoa, inhimillistä käsittelyä ja inhimillistä teurastusta/lopetusta. Eläinten hyvinvoinnilla viitataan eläimen tilaan; eläimen saamasta hoidosta käytetään eri termejä, kuten eläinten hoito, eläinten kasvatus tai inhimillinen käsittely.

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.6.2012)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015
(2012/2043(INI))

Valmistelija: Kartika Tamara Liotard

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. muistuttaa, että perussopimuksen 13 artiklaa sovelletaan yleisesti ja että se on näin ollen yhtä tärkeä kuin ympäristönsuojelu tai kuluttajansuoja ja oikeudellisesti merkityksellinen kaikilla sisämarkkinapolitiikan aloilla; painottaa, että näin ollen eläinten hyvinvointia koskevaan Euroopan unionin strategiaan on sisällytettävä aloitteita, toimia ja välineitä kaikkien eläinten hyvinvoinnin ottamiseksi huomioon kaikilla politiikanaloilla;

2. panee tyytyväisenä merkille eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan Euroopan unionin strategian vuosille 2012–2015, mutta pitää valitettavana, että kyseisessä strategiassa ei esitetä terveiden eläinten merkitystä kansanterveydelle – niin kuin sitä tuetaan "Animals + Humans = One Health -konseptissa – eikä eläinten terveyden ja eläinten hyvinvoinnin yhteyttä;

3. pitää erittäin valitettavana sitä, että komissio ei ole pystynyt esittämään uusia lakiesityksiä, joilla parannetaan eläinten hyvinvointia EU:ssa osana strategiaa; toteaa, että entistä parempi täytäntöönpano on keskeinen tekijä eläinten paremman hyvinvoinnin kannalta Euroopan unionissa, mutta vaatii esittämään uutta lainsäädäntöä, jotta voidaan parantaa eläinten hyvinvointia koskevia nykyisiä normeja;

4. painottaa, että eläinten parempi hyvinvointi vaikuttaa elintarviketurvallisuuteen ja tuo taloudellista hyötyä elintarvikeketjulle;

5. pitää myönteisenä eläinten hyvinvointia koskevan Euroopan unionin puitelain sisällyttämistä strategiaan edellyttäen, että oikeudellisen kehyksen ei anneta vesittää voimassa olevia kansallisia säädöksiä ja että toissijaisuusperiaatteen noudattamista tutkitaan tarkoin; toistaa, että tällaisen puitelainsäädännön olisi perustuttava ajantasaisiin vahvistettuihin tieteellisiin tuloksiin ja että sen pitäisi koskea kaikkia eläimiä, niin kesytettyjä kuin vapaana kulkevia eläimiä sekä eläintarhoissa ja akvaarioissa pidettäviä villieläimiä samoin kuin nopeasti leviäviä vieraslajeja; panee lisäksi tyytyväisenä merkille, että tarve tehostaa eläinten hyvinvointia koskevaa julkista tiedottamista on tunnustettu;

6. painottaa tarvetta parantaa eläinten hyvinvointia pitämällä yllä ja kehittämällä politiikkaa ja oikeudellisia vaatimuksia sellaisilla aloilla kuin karjatalous, elävien eläinten kuljetus (elävien eläinten vienti), luonnonvaraisten eläinten suojelu sekä eläinten käyttö kokeisiin ja testaukseen;

7. kehottaa komissiota mukauttamaan tai esittämään uusia poliittisia välineitä, kuten lajikohtaista lainsäädäntöä ja tulosperusteisia eläinten hyvinvoinnin ilmaisimia ja elintarviketurvallisuuden alalla käytettyihin riskinarviointijärjestelmiin liittyviä perusteita, mikäli eläinten hyvinvointiin ja kuljetuksiin liittyvistä ongelmista on selkeitä todisteita, jotta voidaan ratkaista nämä ongelmat ja parantaa eläinten hyvinvointiin liittyvien kustannusten jakautumista koko ravintoketjuun erityisesti lypsykarjan, lihakarjan, kaniinien, viljellyn kalan ja elävien eläinten kuljetusten osalta; katsoo, että tässä yhteydessä on otettava huomioon EFSAn antama tieteellinen lausunto;

8. pitää valitettavana, että strategialla ei ole pystytty edistämään korkeatasoisia eläinten hyvinvointia koskevia normeja käyttämällä kestävän kulutuksen ja tuotannon, ympäristöä säästävien julkisten hankintojen ja yritysten yhteiskunnallisen vastuun tarjoamia mahdollisuuksia;

9. korostaa, että strategiaan sisällytettyyn toimintaluetteloon on liitettävä myös seuraavat asiat:

– asetuksen 1/2005 tarkistaminen ja ehdotus, jolla rajoitetaan tuotantoeläinten kuljetusten kesto kahdeksaan tuntiin, mitä on pyydetty esimerkiksi 15. maaliskuuta 2011 hyväksytyllä kirjallisella julkilausumalla 49/2011 ja mitä kahdeksan tunnin kuljetuksia vaatineen vetoomuksen yli 1 100 000 allekirjoittajaa ovat vaatineet; samalla on siirryttävä todella kohti sovellettavien määräysten yksinkertaistamista ja vähennettävä hallintokuluja, mikä parantaa joustavuutta taloudellisten toimijoiden kannalta;

– lainsäädäntöehdotus, jolla otetaan käyttöön kloonauskielto ja kielletään tuomasta markkinoille klooneista tai niiden jälkeläisistä peräisin olevia tuotteita;

– lainsäädäntöehdotus, jolla otetaan käyttöön eläinten geneettisen muuntelun kielto ja kielletään tuomasta markkinoille geenimuunnelluista eläimistä ja niiden jälkeläisistä peräisin olevia tuotteita;

– lainsäädäntöehdotukset, joilla määritetään karjan ja kaniinien suojelun vähimmäisnormit;

– säännöt, jotka koskevat eläinten teurastustapaa koskevien tietojen ilmoittamista kuluttajille pakkausselosteiden avulla;

– eläinten suojelua lopettamisen yhteydessä koskevat EU:n suuntaviivat tai täytäntöönpanosäännöt;

– sikojen kirurgisen kastraation vaihtoehtoja koskevan eurooppalaisen julistuksen täytäntöönpano;

10. katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevan Euroopan unionin puitelainsäädännön tulisi sisältää villiintyneitä eläimiä koskeva kysymys, joka on erityisen vakava Euroopan unionin eteläisissä ja itäisissä jäsenvaltioissa, ja sen avulla pitäisi ottaa käyttöön tehokkaat sterilointitoimenpiteet; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ratifioimaan lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen;

11. katsoo, että Euroopan unionin eläinten hyvinvointia koskevan puitelainsäädännön tulisi sisältää toimenpiteitä, joilla pyritään ratkaisemaan pyydystettyjen tai kasvatettujen luonnonvaraisten lintujen hallussapitoa koskeva ongelma, kun niitä käytetään joissakin jäsenvaltioissa elävinä houkuttimina muuttolintujen metsästyksessä niiden luonnonmukaisen ympäristön kanssa ristiriidassa olevissa olosuhteissa;

12. kehottaa komissiota hyväksymään mahdollisimman pian EU:n laajuisen strategian muiden kuin eläinkokeisiin perustuvien vaihtoehtoisten testausmenetelmien kehittämisestä ja käytöstä EU:n lainsäädännön tarkistuksen yhteydessä uusi tekniikka, kuten nanoteknologia ja kloonaus, huomioon ottaen; muistuttaa kuitenkin, että kuluttajien turvallisuuden on säilyttävä prioriteettina; kannattaa maaliskuuhun 2013 asetettua lopullista määräaikaa, josta lähtien uusien eläimillä testattujen kosmeettisten tuotteiden myynti on kielletty, ja kehottaa komissiota olemaan siirtämättä määräaikaa myöhemmäksi ja olemaan sallimatta yhtään poikkeusta;

13. kehottaa komissiota tukemaan aktiivisesti EU:n viitelaboratorion (yhteinen tutkimuskeskus) asiaan liittyviä strategia- ja tutkimustoimintoja, jotta voidaan yksilöidä ensisijaiset alat, joilla eläinkokeet voidaan korvata, kuten ihmiselle myrkyllisyyden toteaminen, tautien kulkureitit sekä ihmistä koskevien tautien in vitro- ja tietokonemallien kehittäminen;

14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että "Horisontti 2020" ‑tutkimusohjelma sisältää riittävät tutkimusmahdollisuudet sellaisilla aloilla kuten luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppa, muiden kuin eläimiä käyttävien vaihtoehtojen kehittäminen ja validointi ja kehittyvien teknologioiden, kuten nanoteknologian ja kloonauksen, vaikutus;

15. kehottaa komissiota tutkimaan tarkoin nykyisten kestämättömien kotieläintuotantomenetelmien vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen ja ympäristöön sekä varmistamaan, että strategiaan kuuluvilla yhteisen maatalouspolitiikan kanssa saavutettaviksi suunnitelluilla synergiavaikutuksilla voidaan entistä paremmin tukea kestäviä tuotantojärjestelmiä ja parantaa eläinten hyvinvointia ja torjua siten myös sairauksien leviämistä ja mikrobilääkeresistenssin yleistymistä; kehottaa hyödyntämään saatuja kokemuksia – tämän pitäisi käsittää kertomus, jossa arvioidaan antibioottien rutiininomaisen ennaltaehkäisevän käytön laajuutta maataloudessa muussa kuin hoitotarkoituksessa ja tässä asiassa käytössä olevia valvonta- ja raportointijärjestelmiä kaikissa jäsenvaltioissa;

16. kehottaa neuvostoa takaamaan eläinten hyvinvoinnin merkittävän parantamisen maaseudun kehittämistoimilla ja etenkin myöntämällä riittävästi rahoitusta eläinten hyvinvointia koskevaa maksua varten ja varmistamalla, että kaikki maaseudun kehittämisohjelmat kaudella 2014–2020 sisältävät eläinten hyvinvointia koskevia toimenpiteitä;

17. korostaa, että yhteisellä maatalouspolitiikalla on tuettava vuoden 2013 jälkeen viljelijöitä, jotka noudattavat täydentäviä ehtoja pidemmälle meneviä korkealaatuisia eläinten hyvinvointia koskevia normeja, ja hyväksyttävä erityistoimia, joiden avulla EU:n maatalous voi siirtyä teollisesta karjankasvatuksesta kestävämpiin, ympäristöystävällisiin ja humaaneihin eläinten kasvatuksen muotoihin;

18. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään täydentäviä ehtoja EU:n eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon parantamisen välineenä; katsoo tältä osin, että kaikki tuotantoeläinten suojelua koskevat EU-standardit tulisi sisällyttää täydentäviin ehtoihin ja että rangaistusten tulisi olla riittävän tehokkaita, jotta ne olisivat varoittavia;

19. korostaa eläinten terveyden, ihmisten terveyden ja ympäristönsuojelun välistä selkeää suhdetta ja pyytää, että komissio ottaisi eläinten hyvinvoinnin tavoitteeksi tulevassa seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa varmistamalla erityisesti sen, että siihen sisällytetään strategioita ja toimia, joilla pyritään vähentämään eläinten käyttöä tutkimuksessa, suojelemaan villieläimiä, suojelemaan ja parantamaan tehokkaasti biologista monimuotoisuutta sekä edistämään kestävää kotieläintuotantoa;

20. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavia toimia, joilla parannetaan sidosryhmien tietämystä vaatimuksista, joita liittyy villieläinlajien pitämiseen vankeudessa, ja kehottaa varmistamaan aitausten lajikohtaista varustelua koskevan ohjelman tehokkaan käytön niin, että vangittuina oleville eläimille annetaan asianmukaisia henkisiä ja fyysisiä virikkeitä; kehottaa toteuttamaan eläintarhadirektiivin nopeasti ja perinpohjaisesti ja kehottaa vaatimaan kaikelta toimeenpanevalta henkilöstöltä sekä eläintarhojen eläinlääkäreiltä asianmukaista koulutusta ja pätevyyttä;

21. kannattaa periaatetta, jonka mukaan elintarvikkeet, jotka on tuotettu lainsäädännön vaatimuksia tiukempien eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten mukaisesti, merkitään; kehottaa komissiota toimimaan tiedonantonsa COM(2009)0584 mukaisesti ja esittämään lainsäädäntöehdotuksia, jotka koskevat jalostettujen tuotteiden sisältämien liha- ja maitotaloustuotteiden ja kananmunan EU:n laajuisia merkintäjärjestelmiä, joiden avulla kuluttajille voidaan tiedottaa käytetyistä kasvatusmenetelmistä ja niiden vaikutuksesta eläinten hyvinvointiin, jotta mahdollistetaan kuluttajien mahdollisimman tehokas ja yhdenmukainen tiedonsaanti;

22. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön merkinnän lihalle, joka on saatu teurastuksesta ilman tainnutusta;

23. kehottaa komissiota käynnistämään kuluttajille suunnatun laajan tiedotuskampanjan eläinten hyvinvointia koskevasta unionin lainsäädännöstä ja kehottaa sitä ilmoittamaan kaikista unionin tuottajilta edellytettävistä muutoksista sitä mukaa kuin niitä tehdään, jotta kuluttajat voivat ymmärtää niistä aiheutuvat hinnankorotukset ja jotta voitaisiin parantaa tuottajien toimien näkyvyyttä ja parantaa heidän tuotteidensa lisäarvoa;

24. muistuttaa roolista, joka koordinoidulla eläinten hyvinvointikeskusten verkostolla voisi olla EU:ssa merkittävän, korkealaatuisen, ammattimaisen ja yhdenmukaisen tuen antamiseksi jäsenvaltioille ja muille sidosryhmille eläinten hyvinvointia koskevien parhaiden käytäntöjen osalta;

25. pitää myönteisenä komission aietta käsitellä eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön noudattamista ensi tilassa; kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkiin tätä alaa koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin jäsenvaltioiden velvoitteen laatia täytäntöönpanoa koskevia suunnitelmia, ja kehottaa sitä toteuttamaan järjestelmiä, joiden avulla voidaan ajoissa havaita jäsenvaltiot, joilla on ongelmia määräaikojen noudattamisessa, ja joiden avulla tilanteeseen voidaan puuttua, jos määräajat ylitetään;

26. kehottaa komissiota asettamaan eläinten hyvinvoinnin etusijalle WTO:ssa (Maailman kauppajärjestö) käytävissä neuvotteluissa ja kahdenvälisissä sopimuksissa;

27. kehottaa komissiota neuvoteltaessa kahdenvälisistä sopimuksista kolmansien maiden kanssa vaatimaan näitä maita noudattamaan eläinten hyvinvointia koskevia unionin sääntöjä niiden viedessä karjaa ja lihatuotteita unionin markkinoille.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	30.5.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	33 16 11
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Kriton Arsenis, Sophie Auconie, Pilar Ayuso, Paolo Bartolozzi, Sergio Berlato, Lajos Bokros, Milan Cabrnoch, Martin Callanan, Chris Davies, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Edite Estrela, Jill Evans, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Matthias Groote, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Holger Krahmer, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Kartika Tamara Liotard, Zofija Mazej Kukovič, Linda McAvan, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Miroslav Ouzký, Vladko Todorov Panayotov, Andres Perello Rodriguez, Mario Pirillo, Pavel Poc, Anna Rosbach, Oreste Rossi, Dagmar Roth-Behrendt, Kārlis Šadurskis, Carl Schlyter, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Bogusław Sonik, Salvatore Tatarella, Anja Weisgerber, Åsa Westlund, Glenis Willmott, Sabine Wils
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Inés Ayala Sender, Gaston Franco, James Nicholson, Justas Vincas Paleckis, Vittorio Prodi, Britta Reimers, Michèle Rivasi, Alda Sousa, Bart Staes, Marita Ulvskog, Andrea Zanoni

VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (10.5.2012)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015
(2012/2043(INI))

Valmistelija: Victor Boştinaru

EHDOTUKSET

Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. pitää valitettavana, että vaikka eläinten hyvinvointijärjestelyjä on parannettu erityissäädöksillä, on edelleen liian monia aloja, joilla ei ole alakohtaista EU‑lainsäädäntöä;

2. tähdentää, että eläinten hyvinvointi on monimutkainen ja monitahoinen kysymys, joka vaikuttaa kansainväliseen ja kansalliseen politiikkaan ja johon liittyy tärkeitä eettisiä, tieteellisiä, taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia näkökohtia;

3. kiinnittää huomiota siihen, että unionin kansalaiset kaikista jäsenvaltioista esittävät yhä enemmän vetoomuksia, joissa pyydetään tiukentamaan erityisesti eläintarhoissa ja ‑puistoissa pidettävien eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevia kohdennettuja ja yksityiskohtaisia säännöksiä, jotta nykyiset lukuisat puutteet voidaan korjata;

4. suhtautuu myönteisesti komission tavoitteeseen tarkastella, olisiko toteuttamiskelpoista vahvistaa yksinkertaistettu EU:n lainsäädäntökehys, jossa olisi eläinten hyvinvointiin liittyvät periaatteet kaikille taloudellisen toiminnan yhteydessä pidettäville eläimille, soveltuvin osin myös lemmikkieläimille; katsoo kuitenkin, että ensimmäiseksi olisi valvottava eläinten hyvinvointia koskevien nykyisten säännösten noudattamista, ja korostaa tarvetta panna täytäntöön "oikeudellisia virstanpylväitä" tulevan eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön siirtymäkaudella;

5. panee merkille, että jotkut EU:n kansalaiset vastustavat vetoomuksissaan härkätaisteluita ja muita näytöksiä, joista aiheutuu eläimille tarpeetonta rasitusta tai vammoja ja/tai joissa eläimiä kuolee;

6. huomauttaa, että EU:ssa arvioidaan olevan noin sata miljoonaa koiraa ja kissaa, ja että lemmikkieläinten hyvinvoinnista ei ole annettu EU-lainsäädäntöä; kehottaa komissiota kissojen ja koirien hyvinvoinnista vuonna 2010 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti edistämään lemmikkieläinten hyvinvointia varmistamalla, että niiden kohtelulle ja suojelulle on määritetty vähimmäistaso ja että niille on pakollinen rekisteröinti- ja mikrosirujärjestelmä;

7. korostaa, että vain pakollinen lemmikkieläinten merkintä tehokasta ja luotettavaa rekisteröintijärjestelmää käyttäen varmistaa eläinten jäljitettävyyden ja että se on ratkaisevan tärkeää eläinten terveyden ja hyvinvoinnin menestyksellisen hallinnan kannalta ja auttaa edistämään vastuullista eläintenpitoa ja suojelemaan kansanterveyttä;

8. katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevan EU:n puitelain olisi sisällettävä toimenpiteitä, joilla voidaan ratkaista irrallaan tavattuihin eläimiin liittyvä ongelma, joka on erityisen vakava unionin eteläisissä ja itäisissä jäsenvaltioissa, ja kehottaa myöntämään unionin rahoitusta tehokkaiden sterilointi- ja kastrointitoimenpiteiden täytäntöönpanoon; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita ratifioimaan lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ja saattamaan sen määräykset osaksi kansallista lainsäädäntöä;

9. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kattavia koirakannan hallintastrategioita, joihin kuuluvat koirakannan valvonta ja eläinrääkkäyksen kieltäminen lainsäädännöllä, vesikauhurokotuksen ja sterilisoinnin kaltaisten eläinlääkintätoimien tukeminen ei‑toivottujen koirien lukumäärän rajoittamiseksi sekä lemmikkieläinten omistajien vastuuntunnon edistäminen, kuten Euroopan parlamentin kirjallisessa kannanotossa 0026/2011 pyydetään;

10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan luonnonvaraisten eläinten pitämisestä eläintarhassa annetun neuvoston direktiivin 1999/22/EY täytäntöönpano;

11. painottaa tarvetta laatia tehokkaammat suojelutoimenpiteet EU:sta kolmansiin maihin vietäville teuraseläimille;

12. vaatii jäsenvaltioita varmistamaan eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 tehokkaamman täytäntöönpanon;

13. panee merkille parlamentille esitetyistä vetoomuksista ilmenevän unionin kansalaisten huolen tainnuttamatta suoritettavien teurastusten poikkeuslupien väärinkäytöstä; vaatii jäsenvaltioita varmistamaan lainsäädännön tehokkaamman täytäntöönpanon ja sallimaan tainnuttamatta suoritettavat teurastukset ainoastaan perustelluista uskonnollisista syistä ja tiukkojen poikkeuslupasäännösten mukaisesti;

14. vaatii parantamaan kuluttajille suunnattua tiedotusta eläinperäisten tuotteiden tai eläimistä saatavien sivutuotteiden tuotantomenetelmistä ja niiden vaikutuksista eläinten hyvinvointiin huolehtimalla, että merkinnät ja pakkausselosteet ovat selkeät ja riittävät, eläinten alkuperämaan merkitsemisestä tehdään pakollista ja tuotteet merkitään asianmukaisesti;

15. korostaa, että unionin kansalaiset esittävät parlamentille säännöllisesti vetoomuksia siitä, että jäsenvaltiot eivät valvo rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 säännösten noudattamista; kehottaa komissiota ryhtymään tehokkaisiin toimiin, kun rikkomuksia havaitaan;

16. suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen sisällyttää eläinten hyvinvointia koskevat näkökohdat kahdenvälisiin kauppasopimuksiin ja yhteistyöfoorumeihin ja kehottaa tekemään tällaisista määräyksistä sitovia vapaakauppasopimusten riitojenratkaisumenettelyissä; suhtautuu myönteisesti myös komission aikeeseen tutkia, miten eläinten hyvinvointi voidaan sovittaa paremmin Euroopan naapuruuspolitiikan puitteisiin;

17. kehottaa säätämään siitä, että on käytettävä muita kuin eläinkokeita sisältäviä vaihtoehtoisia menetelmiä mahdollisimman paljon ja aina, kun se on tieteellisesti mahdollista, jotta eläimille vakavaa ja pitkittynyttä kärsimystä aiheuttavat kokeet voidaan minimoida, kuten eläinkoedirektiivissä 2010/63 säädetään;

18. kehottaa komissiota lisäämään velvollisuuksia, jotka koskevat vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen ja käytön koordinointia ja edistämistä myös perustutkimuksen ja sovelletun tutkimuksen sekä sääntelyn edellyttämän testauksen aloilla, kuten direktiivin 2010/63 liitteessä VII kuvataan, ja tukemaan aktiivisesti EU:n referenssilaboratorion (yhteinen tutkimuskeskus) asiaan liittyviä strategia- ja tutkimustoimintoja, jotta saadaan määritettyä ensisijaiset alat, joilla eläinkokeet voidaan korvata.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	8.5.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	17 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Elena Băsescu, Heinz K. Becker, Victor Boştinaru, Simon Busuttil, Ágnes Hankiss, Iliana Malinova Iotova, Carlos José Iturgaiz Angulo, Peter Jahr, Erminia Mazzoni, Judith A. Merkies, Ana Miranda, Nikolaos Salavrakos
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Daniel Caspary, Kinga Göncz, Cristian Dan Preda, Keith Taylor
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Krzysztof Lisek

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	19.6.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	34 3 4
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Liam Aylward, José Bové, Luis Manuel Capoulas Santos, Vasilica Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Diane Dodds, Herbert Dorfmann, Hynek Fajmon, Iratxe García Pérez, Julie Girling, Béla Glattfelder, Sergio Gutiérrez Prieto, Martin Häusling, Esther Herranz García, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Elisabeth Köstinger, George Lyon, Gabriel Mato Adrover, Mairead McGuinness, Mariya Nedelcheva, Wojciech Michał Olejniczak, Georgios Papastamkos, Marit Paulsen, Britta Reimers, Ulrike Rodust, Alfreds Rubiks, Giancarlo Scottà, Czesław Adam Siekierski, Alyn Smith, Janusz Wojciechowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Luís Paulo Alves, Salvatore Caronna, María Auxiliadora Correa Zamora, Spyros Danellis, Jill Evans, Sylvie Goulard, Christa Klaß, Giovanni La Via, Anthea McIntyre, Petri Sarvamaa, Milan Zver

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö