MIETINTÖ toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010)

20.7.2012 - (2011/2276(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Valmistelija: Sajjad Karim

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010)

(2011/2276(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä[1],

–   ottaa huomioon jäsenvaltioiden ja komission 28. syyskuuta 2011 antaman yhteisen poliittisen lausuman selittävistä asiakirjoista[2],

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 27. lokakuuta 2011 antaman poliittisen lausuman selittävistä asiakirjoista[3],

–   ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston toimivaltaisten yksiköiden 22. heinäkuuta 2011 sopimat käytännön järjestelyt SEUT-sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanosta päästäessä sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä,

–   ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman paremmasta säädöskäytännöstä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista sekä järkevästä sääntelystä[4],

–   ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman komission 27. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta[5],

–   ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaamisesta[6],

–   ottaa huomioon komission kertomuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (18. kertomus, "Parempi säädöskäytäntö vuonna 2010") (COM(2011)0344),

–   ottaa huomioon komission kertomuksen "Pienten ja keskisuurten yritysten sääntelytaakan keventäminen – Euroopan unionin sääntelyn mukauttaminen mikroyritysten tarpeisiin" (COM(2011)0803),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon 28. vuosikertomuksesta EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010) (COM(2011)0588),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon järkevästä sääntelystä Euroopan unionissa COM(2010)0543,

–   ottaa huomioon 5. joulukuuta 2011 kokoontuneen kilpailukykyneuvoston päätelmät vaikutustenarvioinnista,

–   ottaa huomioon 30. toukokuuta 2011 kokoontuneen kilpailukykyneuvoston päätelmät järkevästä sääntelystä,

–   ottaa huomioon hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmän 15. marraskuuta 2011 antaman raportin "Europe can do better: Report on the best practices in the Member States to implement EU legislation in the least burdensome way",

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0251/2012),

A. ottaa huomioon, että vuonna 2010 Euroopan parlamentti sai kansallisilta parlamenteilta yli seitsemän kertaa niin monta kannanottoa kuin perusteltua lausuntoa;

B.  katsoo, että järkevää sääntelyä koskevalla toimintaohjelmalla pyritään lujittamaan parempaa säädöskäytäntöä koskevia toimia, yksinkertaistamaan EU:n lainsäädäntöä ja vähentämään hallinnollista rasitusta ja sääntelytaakkaa sekä tavoitellaan hyvää hallintotapaa, joka pohjautuu tietoon perustuvaan poliittiseen päätöksentekoon, jossa vaikutustenarvioinnit ja jälkitarkastukset ovat keskeisessä asemassa;

C. katsoo, että vuonna 2003 tehty toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä soveltuu huonosti nykyiseen Lissabonin sopimuksen luomaan lainsäädäntöympäristöön varsinkin, kun otetaan huomioon EU:n toimielinten epäyhtenäinen lähestymistapa selittäviä asiakirjoja koskevien yhteisten poliittisten julistusten hyväksymisessä ja sihteeristötasolla toteutettavat käytännön järjestelyt SEUT:n 294 artiklan täytäntöönpanossa;

D. katsoo, että mikäli lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä tehdään väärä valinta SEUT:n 290 artiklan mukaisten delegoitujen säädösten ja SEUT:n 291 artiklan mukaisten täytäntöönpanosäädösten käyttämisen välillä, on olemassa vaara, että unionin tuomioistuin kumoaa säädöksen;

Yleistä

1.  korostaa, että lainsäädännön on yleisesti oltava selkeää, yksinkertaista, helposti ymmärrettävää ja kaikkien saatavilla;

2.  painottaa, että EU:n toimielinten on lakeja säätäessään kunnioitettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta;

3.  on syvästi huolissaan vaikutustenarviointilautakunnan näkemyksestä, jonka mukaan komissio ei usein ota kyseisiä periaatteita riittävästi huomioon vaikutustenarvioinneissaan; pitää äärimmäisen tärkeänä, että komissio puuttuu asiaan liittyviin puutteisiin varmistaakseen, että kyseisiä periaatteita noudatetaan;

4.  toistaa lukuisat pyyntönsä siitä, että vuonna 2003 tehdystä parempaa lainsäädäntöä koskevasta toimielinten välisestä sopimuksesta neuvoteltaisiin uudelleen, jotta voitaisiin ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen luoma uusi lainsäädäntöympäristö, vakiinnuttaa nykyiset parhaat käytännöt ja saattaa sopimus ajan tasalle järkevää sääntelyä koskevan toimintaohjelman mukaisesti; ehdottaa, että samassa yhteydessä sovitaan delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välistä rajankäyntiä koskevista järjestelyistä; pyytää puhemiestä ryhtymään tarvittaviin toimiin neuvottelujen aloittamiseksi muiden toimielinten kanssa;

Toissijaisuusperiaatteen valvonta kansallisissa parlamenteissa

5.  suhtautuu myönteisesti kansallisten parlamenttien ottamiseen tiiviimmin mukaan Euroopan unionin lainsäädännön laatimiseen, erityisesti lainsäädäntöehdotusten toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisuuden valvontaan;

6.  panee merkille, että vuonna 2010 vastaanotettiin 211 kansallisten parlamenttien lausuntoa, mutta vain vähäinen määrä niistä – 34 – koski toissijaisuuteen liittyviä ongelmia; huomauttaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan 7 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät ensi kertaa toukokuussa 2012 käsiteltäessä ehdotusta neuvoston asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen (COM(2011)0130); kehottaa tässä yhteydessä komissiota sen arvioidessa ehdotusta uudelleen kunnioittamaan kansallisten parlamenttien ilmaisemaa tahtoa, sillä uudella valvontamenettelyllä on tarkoitus taata, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia;

7.  kehottaa komissiota teettämään riippumattoman tutkimuksen, jossa analysoidaan alueellisten tai paikallisten parlamenttien roolia toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonnassa; muistuttaa tässä yhteydessä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien rahoittamasta IPEX-internetfoorumista, josta on hyötyä erityisesti valvontamenettelyyn liittyvässä tietojenvaihdossa;

8.  ehdottaa, että lainsäädäntöön osallistuville elimille muistutetaan siitä, että niiden on taattava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden asianmukainen soveltaminen Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti;

9.  huomauttaa, että vaikutustenarviointilautakunnan lisäksi useat kansalliset parlamentit ovat arvostelleet toissijaisuusperiaatteen huomioon ottamista Lissabonin sopimuksella käyttöönotetun toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin nojalla esittämissään kannanotoissa; huomauttaa kuitenkin lisäksi, että vuonna 2010 ei ylitetty perussopimusten liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 2 mukaisten muodollisten menettelyjen soveltamiskynnystä;

10. toteaa kuitenkin, että kansalliset parlamentit aloittivat 22. toukokuuta 2012 ensi kerran Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen "keltaisen kortin" menettelyn antamalla perusteltuja lausuntoja, joissa vastustettiin komission ehdotusta neuvoston asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen (COM(2012)0130);

11. panee huolestuneena merkille, että kansalliset parlamentit ovat korostaneet joissakin lausunnoissa, että toissijaisuusperiaatteeseen liittyvät perustelut ovat olleet riittämättömiä tai puuttuneet kokonaan joistakin komission ehdotuksista;

12. korostaa, että EU:n toimielinten on luotava olosuhteet, joissa kansalliset parlamentit voivat valvoa lainsäädäntöehdotuksia, ja varmistettava, että komissio esittää toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskevissa päätöksissään yksityiskohtaiset ja kattavat perustelut Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 5 artiklan mukaisesti;

13. kehottaa arvioimaan, olisiko EU:n tasolla määriteltävä asianmukaiset perusteet toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen mittaamiseksi;

14. katsoo, että on syytä tarkistaa, ovatko nykyiset perussopimuksissa säädetyt määräajat toissijaisuusperiaatteen noudattamisen tarkistamiselle kansallisissa parlamenteissa riittävän pitkiä; ehdottaa, että Euroopan parlamentti, komissio ja kansallisten parlamenttien edustajat selvittävät, miten mahdollisia esteitä kansallisten parlamenttien osallistumiselle toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismiin voitaisiin lieventää;

15. muistuttaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaan unioni toimii muilla kuin sen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla vain silloin ja siinä määrin kuin suunnitellun toimen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla kuin kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla; toissijaisuus voi näin ollen johtaa paitsi unionin toiminnan laajentamiseen sen toimivallan puitteissa olosuhteiden sitä vaatiessa myös, päinvastoin, toiminnan rajoittamiseen tai vähentämiseen silloin kun se ei enää ole perusteltua; korostaa, että toissijaisuus ei tässä yhteydessä koske vain EU:n ja sen jäsenvaltioiden välistä suhdetta vaan myös alue- ja paikallistasoja;

16. kehottaa komissiota kehittämään ja säännönmukaistamaan selvitykset, jotka oikeuttavat sen tekemään lainsäädäntöehdotuksia toissijaisuusperiaatteen nojalla; palauttaa mieliin, että unionin hallinto-oikeutta olisi mukautettava ja yksinkertaistettava hallinto- ja sääntelykustannusten vähentämiseksi; toteaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita olisi sovellettava vastaavasti;

17. pitää valitettavana, että komissio ei ole raportoinut asianmukaisesti suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta erityisesti delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevien SEUT:n 290 ja 291 artiklojen käyttöön; varoittaa neuvostoa, että sen ei pidä hämärtää delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten selvää eroa; kehottaa komissiota varmistamaan näiden kahden artiklan asianmukaisen soveltamisen;

18. toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on kertomuskaudella antanut vain yhden tuomion suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteesta (matkaviestinnän verkkovierailuista) ja että siinä todetaan, ettei kumpaakaan näistä periaatteista ole rikottu, koska hintojen rajoittaminen loppukäyttäjien suojelemiseksi on tarpeen ja kyseinen tavoite voidaan parhaiten saavuttaa unionin tasolla.

19. panee tässä suhteessa tyytyväisenä merkille, että on otettu käyttöön edellä mainittu uudistettu IPEX-verkkosivusto, joka voi vauhdittaa toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismin toimintaa koskevia parannuksia ja siihen osallistumista, ja painottaa, että sivuston kehittämistä on edistettävä edelleen;

20. korostaa, että on välttämätöntä ulottaa toissijaisuusperiaatteen valvonta alueelliselle ja paikalliselle tasolle jäsenvaltioissa; pitää siksi myönteisinä alueiden komitean julkaisemaa vuosikertomusta toissijaisuusperiaatteesta ja komitean perustamaa REGPEX-verkkosivustoa, jotka molemmat helpottavat tietojen vaihtoa ja auttavat edelleen parantamaan toissijaisuusperiaatteen valvontaa;

21. kehottaa kansallisia parlamentteja kuulemaan lainsäädäntövaltaa käyttäviä alueellisia parlamentteja toissijaisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan mukaisesti; kehottaa komissiota kiinnittämään toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonnassa ja erityisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta koskevissa vuosikertomuksissaan huomiota lainsäädäntövaltaa käyttävien alueellisten parlamenttien rooliin;

Tietoon perustuva poliittinen päätöksenteko

22. painottaa järkevää sääntelyä koskevan toimintaohjelman ja uusien sääntelytapojen kehittämisen tärkeyttä sen varmistamisessa, että EU:n lainsäädäntö on tarkoituksenmukaista ja voi tehokkaasti edistää tuleviin kilpailukykyä ja kasvua koskeviin haasteisiin vastaamista;

23. panee merkille vaikutustenarviointien ratkaisevan tärkeän merkityksen päätöksenteon tukivälineenä lainsäädäntömenettelyssä ja painottaa, että toissijaisuuteen ja suhteellisuuteen liittyvät kysymykset on tässä yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon;

24. korostaa parlamentin sitoutumista järkevää sääntelyä koskevan toimintaohjelman mukaisiin velvoitteisiinsa ja kannustaa lainsäädäntötyöhön osallistuvia valiokuntia hyödyntämään parlamentin vaikutustenarvioinnin osastoa rutiininomaisesti; palauttaa mieliin, että parlamentti ja neuvosto sitoutuivat vuonna 2005 hyväksytyssä vaikutustenarviointia koskevassa toimielinten yhteisessä lähestymistavassa suorittamaan vaikutustenarvioinnin ennen asiasisältöä koskevien muutosten hyväksymistä, ja kehottaa valiokuntia hyödyntämään uutta vaikutustenarvioinnin osastoa tämän sitoumuksen täyttämisessä;

25. ehdottaa, että valiokunnat pyytäisivät vaikutustenarvioinnin osastoa laatimaan osana järjestelmällisempää menettelytapaa vaikutustenarvioinnin huomioon ottamisessa parlamentissa jokaisesta vaikutustenarvioinnista lyhyen tiivistelmän, joka otetaan huomioon alustavassa käsittelyssä; ehdottaa, että tiivistelmä voisi sisältää lyhyet päätelmät vaikutustenarvioinnin laadusta sekä lyhyen selvityksen keskeisistä tuloksista ja mahdollisista analyysin osa-alueista, joita komissio ei ole ottanut huomioon; katsoo, että menettely tehostaisi merkittävästi lainsäädäntöehdotusten tarkastelua parlamentissa;

26. pitää välttämättömänä, että vaikutustenarvioinnin osaston käyttämät menetelmät ovat yhteensopivia ja vertailtavissa komission menettelytavan kanssa, ja kehottaa parlamenttia ja komissiota tässä suhteessa täysipainoiseen yhteistyöhön;

27. palauttaa mieliin vuonna 2003 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä ja kannustaa neuvostoa saattamaan viipymättä päätökseen toimet oman vaikutustenarviointimekanisminsa käyttöön ottamiseksi vuoden 2003 sopimuksessa vahvistettujen velvoitteiden mukaisesti;

28. kannustaa komissiota jatkamaan oman vaikutustenarviointia koskevan menettelynsä kehittämistä sekä kehottaa komissiota vahvistamaan vaikutustenarviointilautakunnan asemaa ja erityisesti ainoastaan viimeistelemään ja esittelemään säädösehdotukset, jotka on hyväksytty lautakunnan puoltavalla lausunnolla;

Sääntelytaakan keventäminen

29. panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon pienten ja keskisuurten yritysten sääntelytaakan keventämisestä; pitää välttämättömänä, että komissio noudattaa lainsäädännön valmistelussa "pienet ensin" -periaatetta, ja pitää rohkaisevana komission osoittamaa sitoutumista ja halua mennä nykyisiä menettelytapoja pidemmälle ja ottaa käyttöön pienyrityksiä koskevia kevyempiä sääntelyjärjestelmiä ja poikkeuksia;

30. palauttaa mieliin parlamentin kannan sääntelyä koskeviin poikkeuksiin ja kehottaa komissiota laajentamaan poikkeuksen koskemaan pk-yrityksiä, jos säännökset vaikuttaisivat niihin suhteettomasti eikä ole perusteltua syytä sisällyttää niitä lainsäädännön soveltamisalaan; pitää myönteisenä, että pk-yritystestin tinkimätöntä soveltamista on alettu uudelleen painottaa ja pitää mikroyrityksiä koskevaa ulottuvuutta olennaisena osana pk-yritystestiä, jossa arvioidaan järjestelmällisesti kaikki käytettävissä olevat vaihtoehdot; pitää siksi myönteisenä komission kantaa mikroyrityksiin, jotka olisi sisällytettävä lainsäädäntöehdotuksen soveltamisalaan täysimääräisesti vain, jos ne läpäisevät tiukennetun pk-yritystestin;

31. muistuttaa komissiota kuitenkin siitä, että todistustaakan kääntäminen ei saisi automaattisesti johtaa monimutkaisempaan lainsäädäntöön, jonka kehittämisessä ei ole otettu huomioon pk-yrityksiä; kehottaa komissiota pyrkimään lainsäädännön yksinkertaistamiseen aina kun mahdollista ja vastedeskin valmistelemaan ja tekemään ehdotuksia siten, että lainsäädännön valmistelua ohjaavina periaatteina ovat saatavuus ja täytäntöönpanon helppous pk-yrityksissä silloinkin, kun sovelletaan poikkeuksia;

32. korostaa, että komission on varmistettava parannetun pk-yritystestin johdonmukainen soveltaminen komission kaikissa osastoissa, ja kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään samanlaisia pohdintoja omaan päätöksentekoonsa;

33. panee tyytyväisen merkille komission ehdottaman räätälöidyn lähestymistavan lainsäädäntöön; kehottaa harkitsemaan räätälöimisen mahdollista soveltamista tulevaisuudessa tarkistettaessa voimassa olevaa lainsäädäntöä;

Jatkotoimet, jälkitarkastukset ja palaute poliittisessa päätöksenteossa

34. panee tyytyväisenä merkille, että komissio hyväksyi parlamentin suosituksen täytäntöönpanoa koskevan tiedon julkaisemisesta ja puuttui siten ylimääräisten vaatimusten lisäämistä koskevaan ongelmaan (nk. gold-plating); muistuttaa komissiota ja neuvostoa, että varmistaakseen nykyisten ja tulevien taakkojen keventämistä koskevien ohjelmien onnistumisen komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä aktiivista yhteistyötä, jotta voidaan välttää epäjohdonmukaisuudet lainsäädännön tulkinnassa ja täytäntöönpanossa; vaatii jäsenvaltioita vähentämään hallinnollista taakkaansa vielä 25 prosentilla vuoteen 2015 mennessä;

35. katsoo, että yksinkertaistamisperiaatteesta tinkivien EU:n toimielinten julkistamista koskevilla ehdotuksilla tarkoitetaan hyvää; katsoo kuitenkin, että tällainen julkisuus olisi tarpeetonta, jos asianomaiset sidosryhmät ja toimielimet osallistettaisiin rakentavammin lainsäädännön valmisteluun ja jos yleisiä yksinkertaistamista koskevia sitoumuksia ja järkevää sääntelyä koskevaa toimintaohjelmaa noudatettaisiin; ehdottaa silti, että tiedot julkistettaisiin niistä jäsenvaltiosta, jotka lisäävät eniten ylimääräisiä vaatimuksia direktiivien täytäntöönpanossa, sekä niistä, joissa EU:n lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on eniten viivästyksiä, epätarkkuutta ja puutteita;

36. palauttaa mieliin aiemmat lausuntonsa komission kuulemismenettelyn laaja-alaisen tarkistamisen tarpeesta ja odottaa, että komissio hyväksyy parlamentin asiaa koskevat suositukset vuoden 2012 loppuun mennessä;

Jatkuvuuden ja valppauden varmistaminen

37. korostaa näiden toimenpiteiden merkitystä EU:n uuden talouskasvun keskeisenä osana; palauttaa tässä suhteessa mieliin järkevää sääntelyä koskevan päätöslauselmansa ja kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia sellaisen sääntelyä koskevan hyvitysjärjestelmän täytäntöönpanosta, joka edellyttää, että ennen kuin annetaan uutta lainsäädäntöä, josta aiheutuu kuluja, on määriteltävä vastaavia kuluvähennyksiä; palauttaa lisäksi mieliin myönteisen kantansa hallinnollisen rasituksen keventämisohjelman soveltamisalan laajentamiseen ja kehottaa komissiota sisällyttämään vuoden 2013 työohjelmaansa ohjelman yleisen sääntelytaakan keventämiseksi;

o

o o

23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

• [1]       EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.
• [2]       EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.
• [3]       EUVL C 369, 17.12.2011, s. 15.
• [4]       Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0381.
• [5]       Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0377.
• [6]       Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0259.

PERUSTELUT

Järkevää sääntelyä koskeva toimintaohjelma on pyrkimys vakiinnuttaa parempaa säädöskäytäntöä, EU:n lainsäädännön yksinkertaistamista ja hallinnollisen rasituksen ja sääntelytaakan keventämistä koskevat toimet. Toimintaohjelma merkitsee EU:n toimielimille uutta tilaisuutta omaksua täysimääräisesti hyvä hallintotapa, joka pohjautuu näyttöön perustuvaan poliittiseen päätöksentekoon, jossa vaikutustenarvioinnit ja jälkitarkastukset ovat keskeisessä asemassa. Komission tiedonanto järkevästä sääntelystä täsmentää keväällä 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmiä Lissabonin uudistetusta kasvu- ja työllisyysstrategiasta ja komission puheenjohtaja Barroson seuraavaa komissiota varten esittämiä poliittisia toimintalinjauksia, joihin sisältyi ehdotus Lissabonin strategian muuttamisesta Eurooppa 2020 -strategiaksi. Molemmissa asiakirjoissa korostettiin kilpailukykyä ja hallinnollisen rasituksen keventämistä järkevän sääntelyn avulla markkinoiden saamiseksi toimimaan ihmisten hyväksi.

Parlamentin on yhdessä muiden EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden kanssa tehtävä osuutensa varmistaakseen, että saavutettu kehitys jatkuu ja että toimia tehostetaan kaikilla asiaankuuluvilla aloilla. Erityisesti on tarpeen päivittää vuonna 2003 tehty toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä vastaamaan nykyistä Lissabonin sopimuksen luomaa lainsäädäntöympäristöä esimerkiksi vastaavuustaulukoiden, lainsäädäntömenettelyjen käytännön yksityiskohtien ja delegoitujen ja täytäntöönpanosäädösten välisen rajankäynnin osalta. Myös kansallisten parlamenttien suorittamaa toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaa ja parlamentin ja neuvoston tekemiä vaikutustenarviointeja on kehitettävä. Lopuksi on seurattava riittävästi hyväksytyn lainsäädännön toimivuutta etenkin siksi, että saataisiin palautetta hyödynnettäväksi sellaisen lainsäädännön muuttamisessa, jota katsotaan voitavan parantaa, mutta myös, jotta voitaisiin torjua käytäntöä ottaa käyttöön direktiiveihin sisältymättömiä ylimääräisiä kansallisia vaatimuksia, joilla aiheutetaan tarpeetonta ylimääräistä rasitusta kansalaisille ja yrityksille.

Komission on määrä julkaista kertomus järkevää sääntelyä koskevan toimintaohjelman edistymisestä vuoden 2012 jälkimmäisellä puoliskolla. Parlamentin tulisi jatkaa tarkkaavaisena puutteiden tunnistamista ja asiaa koskevien parannusten ehdottamista.

PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.6.2012)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamista EU:n säädöskäytäntöön koskevasta 18. vuosikertomuksesta (2010)
(2011/2276(INI))

Valmistelija: Evelyn Regner

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  ehdottaa, että vuonna 2003 tehty toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä neuvotellaan uudelleen niin, että siinä otetaan huomioon Lissabonin sopimus ja lainsäädäntömenettelyihin sen jälkeen tehdyt käytännön muutokset;

2.  ehdottaa, että lainsäädäntöön osallistuville elimille muistutetaan siitä, että niiden on taattava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden asianmukainen soveltaminen Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti;

3.  kehottaa arvioimaan, olisiko EU:n tasolla määriteltävä asianmukaiset perusteet toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen mittaamiseksi;

4.  muistuttaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaan unioni toimii muilla kuin sen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla vain silloin ja siinä määrin kuin suunnitellun toimen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla kuin kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla; toissijaisuus voi näin ollen johtaa sekä unionin toiminnan laajentamiseen sen toimivallan puitteissa olosuhteiden sitä vaatiessa että, päinvastoin, toiminnan rajoittamiseen tai vähentämiseen silloin kun se ei enää ole perusteltua; korostaa, että toissijaisuus ei tässä yhteydessä koske vain EU:n ja sen jäsenvaltioiden välistä suhdetta vaan myös alue- ja paikallistasoja; kehottaa komissiota kehittämään ja säännönmukaistamaan selvitykset, jotka oikeuttavat sen tekemään lainsäädäntöehdotuksia toissijaisuusperiaatteen nojalla; palauttaa mieliin, että unionin hallinto-oikeutta olisi mukautettava ja yksinkertaistettava hallinto- ja sääntelykustannusten vähentämiseksi; toteaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita olisi sovellettava vastaavasti;

5.  panee merkille vaikutustenarviointien ratkaisevan tärkeän merkityksen päätöksenteon tukivälineenä lainsäädäntömenettelyssä ja painottaa, että toissijaisuuteen ja suhteellisuuteen liittyvät kysymykset on tässä yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon;

6.  suhtautuu myönteisesti kansallisten parlamenttien ottamiseen tiiviimmin mukaan Euroopan unionin lainsäädäntäprosessiin, erityisesti lainsäädäntöehdotusten toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisuuden valvontaan;

7.  panee merkille, että vuonna 2010 vastaanotettiin 211 kansallisten parlamenttien lausuntoa, mutta vain vähäinen määrä niistä – 34 – koski toissijaisuuteen liittyviä huolenaiheita; huomauttaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan 7 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät ensi kertaa toukokuussa 2012 käsiteltäessä ehdotusta neuvoston asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen (COM(2011) 130); kehottaa tässä yhteydessä komissiota ehdotusta uudelleen arvioidessaan kunnioittamaan kansallisten parlamenttien ilmaisemaa tahtoa, sillä uudella valvontamenettelyllä on tarkoitus taata, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia; kehottaa komissiota teettämään riippumattoman tutkimuksen, jossa analysoidaan myös alueellisten tai paikallisten parlamenttien roolia toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonnassa; muistuttaa tässä yhteydessä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien rahoittamasta IPEX-internetfoorumista, josta on hyötyä erityisesti valvontamenettelyyn liittyvässä tietojenvaihdossa;

8.  panee huolestuneena merkille, että kansalliset parlamentit ovat korostaneet joissakin lausunnoissa, että toissijaisuusperiaatteeseen liittyvät perustelut ovat olleet riittämättömiä tai puuttuneet kokonaan joistakin komission ehdotuksista;

9.  huomauttaa kuitenkin, että kansalliset parlamentit käynnistivät 22. toukokuuta 2012 ensi kerran Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen "keltaisen kortin" menettelyn antamalla perusteltuja lausuntoja, joissa vastustettiin komission ehdotusta neuvoston asetukseksi työtaisteluoikeuden harjoittamisesta suhteessa sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen (COM(2012) 130);

10. korostaa, että EU:n toimielinten on luotava olosuhteet, joissa kansalliset parlamentit voivat valvoa lainsäädäntöehdotuksia, ja varmistettava, että komissio esittää toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskeville päätöksilleen yksityiskohtaiset ja kattavat perustelut Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 5 artiklan mukaisesti;

11. pitää valitettavana, että komissio ei ole raportoinut asianmukaisesti suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta erityisesti delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevien SEUT:n 290 ja 291 artiklojen käyttöön; varoittaa neuvostoa, että sen ei pidä hämärtää delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten selvää eroa; kehottaa komissiota varmistamaan näiden kahden artiklan asianmukaisen soveltamisen;

12. huomauttaa lisäksi tältä osin, että kansallisille parlamenteille varattujen toissijaisuuden ja suhteellisuuden valvontaan tarkoitettujen määräaikojen on usein katsottu olevan liian lyhyitä;

13. toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuin on kertomuskaudella antanut vain yhden tuomion suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteesta (matkaviestinnän verkkovierailuista) ja että siinä todetaan, ettei kyseisiä periaatteita ole rikottu, koska hintojen rajoittaminen loppukäyttäjien suojelemiseksi on tarpeen ja kyseinen tavoite voidaan parhaiten toteuttaa unionin tasolla.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	19.6.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 0 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Alfredo Antoniozzi, Andrew Henry William Brons, Carlo Casini, Andrew Duff, Ashley Fox, Roberto Gualtieri, Enrique Guerrero Salom, Zita Gurmai, Gerald Häfner, Stanimir Ilchev, Constance Le Grip, David Martin, Paulo Rangel, Algirdas Saudargas, Rafał Trzaskowski, Manfred Weber, Luis Yáñez-Barnuevo García
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Elmar Brok, Zuzana Brzobohatá, Anneli Jäätteenmäki, Evelyn Regner, Helmut Scholz, Rainer Wieland

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	10.7.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 0 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Luigi Berlinguer, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Rebecca Taylor, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Piotr Borys, Luis de Grandes Pascual, Eva Lichtenberger, Dagmar Roth-Behrendt, József Szájer, Axel Voss