Menettely : 2012/2027(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0270/2012

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0270/2012

Keskustelut :

PV 25/10/2012 - 21
CRE 25/10/2012 - 21

Äänestykset :

PV 26/10/2012 - 6.5
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2012)0404

MIETINTÖ     
PDF 191kWORD 142k
14.9.2012
PE 492.680v02-00 A7-0270/2012

innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä

(2012/2027(INI))

Budjettivaliokunta

Esittelijä: Eider Gardiazábal Rubial (PPE)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä

(2012/2027(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission tiedonannot "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio" (COM(2011)0500), "Kehys innovatiivisten rahoitusvälineiden seuraavalle sukupolvelle – EU:n oman ja vieraan pääoman mekanismit" (COM(2011)0662) ("rahoitusvälineitä koskeva tiedonanto"), "Yhdennettyjä eurooppalaisia infrastruktuureja käsittelevä kasvupaketti" (COM(2011)0676), "Toimintasuunnitelma pk-yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi" (COM(2011)0870) ja "Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaihe" (COM(2011)0660),

–   ottaa huomioon komission ehdotukset, erityisesti ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (COM(2011)0398), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin vuotuiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (COM(2010)0815), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta tehdyn päätöksen N:o 1639/2006/EY sekä yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla annetun asetuksen (EY) N:o 680/2007 muuttamisesta (COM(2011)0659), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta "Horisontti 2020" (2014–2020) (COM(2011)0809), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman perustamisesta (2014–2020) (COM(2011)0834), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Luova Eurooppa -ohjelman perustamisesta (COM(2011)0785), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman, "Yhteinen Erasmus", perustamisesta (COM(2011)0788)), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa -välineestä (COM(2011)0665), ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (COM(2011)0609) ja ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (COM(2011)0615/2),

–   ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjat koheesiopolitiikan rahoitusvälineistä "Financial Instruments in Cohesion Policy" (SWD(2012)36) ja rakenne- ja koheesiorahastojen yhteisen strategiakehyksen osatekijöistä "Elements for a Common Strategic Framework 2014 to 2020 - the European Regional Development Fund, the Cohesion Fund, the European Agricultural Fund for Rural Development and the European Maritime and Fisheries Fund" (SWD(2012)61),

–   ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset nro 4/2011 "Pk-yritysten takausjärjestelmän tarkastus" ja nro 2/2012 "Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamat rahoitusvälineet pk-yrityksille" sekä tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 7/2011 ehdotuksesta asetukseksi rakenne- ja koheesiorahastoista,

–   ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten"(1) sekä 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman "Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi"(2),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

–   ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0270/2012);

A. ottaa huomioon, että unionin toimielimet ovat 2000-luvun alusta alkaen kehittäneet joukon innovatiivisia rahoitusvälineitä, jotka perustuvat järjestelyihin, joissa yhdistyvät unionin talousarviosta maksetut avustukset ja julkinen ja/tai yksityinen rahoitus, ja joilla pyritään kasvattamaan unionin strategisten tavoitteiden toteuttamiseen saatavilla olevien investointien määrää;

B.  ottaa huomioon, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 49 kohdan mukaan "Toimielimet ovat yhtä mieltä siitä, että yhteisrahoitusmekanismien käyttöönotto on tarpeen Euroopan unionin talousarviolla saavutettavan vipuvaikutuksen vahvistamiseksi lisäämällä rahoituskannustimia. Toimielimet kannattavat yksimielisesti sellaisten asianmukaisten monivuotisten rahoitusvälineiden laatimista, joilla edistetään julkisia ja yksityisiä investointeja";

C. ottaa huomioon, että nykyarvioiden mukaan noin 1,3 prosenttia unionin talousarviosta osoitetaan innovatiivisiin rahoitusvälineisiin ja että unioni on monivuotisessa rahoituskehyksessä 2007–2013 kehittänyt neljätoista tällaista rahoitusvälinettä, joita käytetään sisäisten politiikkojen alalla (3 miljardia euroa otsakkeessa 1 a eli 3,4 prosenttia käytettävissä olevasta talousarviosta sekä noin 5,9 miljardia euroa alue- ja koheesiopolitiikan määrärahoista), ja yksitoista rahoitusvälinettä, joita käytetään ulkoisten politiikkojen alalla (1,2 miljardia euroa eli 2,2 prosenttia otsakkeen 4 talousarviosta, ottamatta lukuun Euroopan kehitysrahaston yhteydessä kehitettyjä innovatiivisia rahoitusvälineitä);

D. ottaa huomioon unionille kertyneen kokemuksen innovatiivisten rahoitusvälineiden hallinnoinnista sekä monet tähän mennessä julkaistut vertailevat arvioinnit ja vaikutustutkimukset;

E.  ottaa huomioon, että aiheesta "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten" 8. kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaan innovatiivisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevasta kehyksestä olisi päätettävä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen, sillä näin taataan jatkuva tiedonsaanti näiden välineiden käytöstä kaikkialla unionissa ja budjettivallan käyttäjän osallistuminen, Euroopan parlamentti voi varmistaa poliittisten prioriteettiensa saavuttamisen ja tällaisiin välineisiin kohdistuvaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen valvontaa voidaan lisätä;

Nykyiset innovatiiviset rahoitusvälineet

1.  muistuttaa, että innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttö unionin tasolla on tarkoitettu keinoksi, jolla unioni voi tavoitteidensa mukaisesti lisätä investointien määrää reaalitaloudessa tilanteessa, jossa sen talousarvioon osoitetut varat jatkuvasti vähenevät ja sen poliittiset tavoitteet ja tarpeet ovat yhä kunnianhimoisempia;

2.  painottaa, että innovatiivisten rahoitusvälineiden perimmäinen tavoite ja olemassaolon oikeutus perustuu niiden katalysaattorivaikutukseen markkinoiden toimintahäiriöissä tai tilanteissa, joissa investointien määrä on toivottua vähäisempi, jonka ansiosta ne saavat unionin talousarviosta myönnetyn rahoitusosuuden avulla hankittua julkista ja/tai yksityistä rahoitusta hankkeille, joihin markkinoilta ei löydy lainkaan tai riittävästi tukea; toteaa, että tällaisissa tapauksissa julkisten tukitoimien avulla voidaan vähentää mahdollisten riskien kustannuksia vastaamalla niistä osaksi, mikä helpottaa hankkeiden toteuttamista;

3.  panee merkille, että tähän mennessä kehitetyillä innovatiivisilla rahoitusvälineillä on tuettu hyvin monenlaisia toimia pääomasijoituksesta omaan pääomaan tai riskipääomaan, rahoituksen välittäjille (lähinnä pankeille) myönnettyihin takauksiin ja vastatakauksiin sekä rahoituslaitosten kanssa yhteisiin riskinjakovälineisiin ja tarkoituksena on ollut investointien, innovoinnin ja tutkimuksen edistäminen;

4.  toteaa, että tämän kirjon selittää rahoitettujen alojen moninaisuus: pk-yritysten tuki, energia, ilmastonmuutos, työllisyys ja mikroluotot, tutkimus ja innovointi, liikenneinfrastruktuurit ja tietotekniikka;

5.  tähdentää, että innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöön sovelletaan tiukkaa lainsäädäntö- ja budjettikehystä (käyttö edellyttää lainsäätäjän suostumusta); huomauttaa, että innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttö ei aiheuta ennakoimattomia menoja unionin talousarvioon, sillä siitä suoritettaville unionin maksuosuuksille on asetettu yläraja, joka määräytyy kunkin rahoitusvälineen vuosittaisten talousarviomäärärahojen mukaan, kuten budjettivallan käyttäjä on päättänyt, joten innovatiiviset rahoitusvälineet eivät lisää unionin talousarvion vastuusitoumuksia; toteaa, että innovatiiviset rahoitusvälineet päinvastoin edistävät moitteetonta ja tehokasta julkisten varojen hoitoa, sillä unionin rahoitusosuudesta voidaan saada tuloja, jotka voidaan sijoittaa uudelleen samaan innovatiiviseen rahoitusvälineeseen, mikä lisää välineen käyttömahdollisuuksia ja julkisen toiminnan tehokkuutta; painottaa tämän vuoksi, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen on tarkastettava innovatiivisista rahoitusvälineistä rahoitetut toimet ja että lainsäätäjille on tiedotettava kaikista havainnoista;

6.  muistuttaa, että investointitilanteita on kolmenlaisia: 1) optimaalisia, jolloin ne tuottavat selkeästi voittoa ja voivat olla markkinarahoitteisia, 2) muita kuin optimaalisia, joissa tuottoa syntyy, mutta se ei riitä takaamaan markkinarahoitusta, jolloin innovatiivisen rahoitusvälineen käyttö on perusteltua, ja 3) vain vähän tai ei lainkaan tuottavia, jolloin unionin rahoitustuki on välttämätöntä, ja hankkeen salliessa se voidaan yhdistää innovatiivisiin rahoitusvälineisiin;

7.  toistaa kantansa, että innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä lisäämällä olisi pyrittävä talousarvion leikkaamisen sijaan optimoimaan määrärahojen käyttö, ja pitää myönteisenä, että komissio vahvistaa innovatiivisia rahoitusvälineitä koskevassa tiedonannossaan, että "innovatiivisten rahoitusvälineiden käytön lisäämisellä ei kuitenkaan tähdätä avustusten korvaamiseen rahoitusvälineillä";

8.  katsoo, että innovatiivisista rahoitusvälineistä on saatu tähän mennessä etupäässä hyviä kokemuksia, vaikka niiden kerrannaisvaikutukset vaihtelevat huomattavasti tuetun alan, rahoitusvälineellä saavutettaviksi tarkoitettujen alakohtaisten tavoitteiden, rahoitusvälineen tyypin ja täytäntöönpanojärjestelyjen mukaan;

9.  panee merkille, että unionin sisäisten politiikkojen alan innovatiiviset rahoitusvälineet pannaan täytäntöön joko unionin tasolla (niitä hallinnoidaan komission toimesta tai tämän valtuuttamana) tai kansallisella tasolla alue- ja koheesiopolitiikan osana (niitä hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa);

10. huomauttaa, että innovatiivisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanoprosessiin osallistuu siis monia toimijoita: komissio unionin talousarvion toteuttajana, EIP-ryhmä (Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston muodostama yhteenliittymä), kansalliset tai paikalliset liikepankit tai pankit, jotka ovat erikoistuneet sijoitus- tai kehitystoimintaan, sekä yksityiset ja julkiset sijoittajat; toteaa, että yleisemmin niiden menestys riippuu sellaisten julkisten, puolijulkisten ja yksityisten rahoittajien mukaan saamisesta, joiden tavoitteet vaihtelevat toimenpidealan mukaan (mikroluottolaitokset, pk-yritysten takuurahastot, alueelliset kehitysrakenteet, tutkimuksen tukirahastot ym.);

11. panee erityisesti merkille huomattavat erot sellaisten unionin tasolla keskitetysti ja jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä hallinnoitujen innovatiivisten rahoitusvälineiden välillä, joita käytetään alue- ja koheesiopolitiikan tai ulkosuhteiden alalla;

12. ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan innovatiiviset rahoitusvälineet ovat toimineet eri tavoin eri jäsenvaltioissa ja eri rahoitusvälinetyypeissä; toteaa, että koheesiopolitiikan innovatiivisissa rahoitusvälineissä on heikon lainsäädäntökehyksen vuoksi ilmennyt täytäntöönpanoviiveitä, vaikeuksia saavuttaa tarvittava kriittinen massa ja merkittävä kerrannaisvaikutus sekä puutteita valvonnassa ja koordinoinnissa; on tässä yhteydessä tyytyväinen komission ehdotukseen vahvistaa lainsäädäntökehystä ja tehostaa koheesiopolitiikan innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä tulevalla ohjelmakaudella 2014–2020;

13. toteaa, että ulkoisen politiikan innovatiivisiin rahoitusvälineisiin osallistuu monia kansainvälisiä rahoituslaitoksia ja unionin rahoitusosuuden kerrannaisvaikutus on merkittävä, mutta valitettavasti välineiden kirjo on suuri ja niiden lukumäärä on kasvanut huomattavasti viime vuosina (nykyään välineitä on kolmetoista);

14. toteaa, että näiden innovatiivisten rahoitusvälineiden täytäntöönpano perustuu sopimuksiin, jotka ovat vielä monimutkaisempia kuin sisäisen politiikan alalla, sillä niiden hallintojärjestelyt vaihtelevat suuresti ja mukana on monia erilaisia toimijoita (Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, kansainvälisiä järjestöjä jne.);

15. toteaa, että tämän vuoksi unionin talousarviosta annettavan tuen vaikutus ei aina ole toimijoille ja kansalaisille näkyvää;

16. panee merkille, että ulkoisten politiikkojen alan innovatiivisista rahoitusvälineistä valtaosassa sijoituksen tuotto on mahdollista sijoittaa uudelleen, päinvastoin kuin sisäisten politiikkojen välineissä;

17. toteaa, että innovatiiviset rahoitusvälineet on kehitetty eri tarpeisiin, erilaisten strategisten tavoitteiden ja resurssien mukaisesti eikä aina koordinoidusti, mistä on seurannut jonkinasteista päällekkäisyyttä;

18. toteaa, että innovatiivisten rahoitusvälineiden täytäntöönpano vie tietyn ajan ja edellyttää sijoitusalan erityispätevyyttä, hankkeiden huolellista valmistelua ja markkinamekanismien perinpohjaista tuntemusta, mutta katsoo, että näillä rahoitusvälineillä voidaan myös parantaa tuettujen hankkeiden hallintoa ja vaikuttavuutta, koska niissä yhdistyvät asianomaisten toimijoiden erikoisalan pätevyys ja taitotieto; toteaa, että innovatiiviset rahoitusvälineet kannustavat yhdistämään taloudelliset ja henkilöresurssit unionin yhteisten, strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

Komission ehdotukset tulevaa monivuotista rahoituskehystä (2014–2020) varten

19. ottaa huomioon, että komissio ehdottaa kaudelle 2014–2020 aiempaa vähemmän sisäisen politiikan alan innovatiivisia rahoitusvälineitä, mutta niiden soveltamisala on entistä laajempi; pitää tätä kehitystä hyvänä, sillä sen on määrä parantaa rahoitusvälineiden näkyvyyttä toimijoiden kannalta ja helpottaa kriittisen massan saavuttamista ja välineisiin liittyvien riskien hajauttamista salkkukohtaisen lähestymistavan ansiosta;

20. pitää hyvänä komission aikeita luoda oman ja vieraan pääoman mekanismeja; panee merkille, että näillä mekanismeilla pyritään yksinkertaistamaan, vakioimaan ja yhtenäistämään kaikkia unionin talousarviosta rahoitettavia innovatiivisia rahoitusvälineitä; painottaa, että mekanismien toiminta ja menestyksekäs täytäntöönpano edellyttää, että soveltamiskehys ja muut tekniset yksityiskohdat esitetään oikea-aikaisesti ja joka tapauksessa ennen seuraavan ohjelmakauden 2014–2020 alkua;

21. kiinnittää huomiota pian perustettavaan ulkoisen yhteistyön ja kehityksen EU-foorumiin, jolla pyritään parantamaan näiden alojen politiikassa käytettävien, avustuksia ja luottoja yhdistelevien nk. blending-mekanismien laatua ja tehokkuutta samalla, kun otetaan asianmukaisesti huomioon unionin ja sen kumppanimaiden suhteiden alueelliset sääntelykehykset; ottaa huomioon, että foorumin tehtävänä on auttaa arvioimaan nykyisiä ulkoisen politiikan välineitä ja suunnittelemaan uusia välineitä kaudelle 2014–2020;

22. on tyytyväinen siihen, että rahoitusvälineiden soveltamisalaa laajennetaan seuraavalla ohjelmakaudella kaikkiin koheesiopolitiikan temaattisiin tavoitteisiin ja kaikkiin yhteisen strategiakehyksen rahastoihin sekä sellaisiin hankkeisiin ja hankeryhmiin tai ohjelmien osiin, jotka tuottavat tuloa ja voittoa ja ovat siten rahoitusvälineiden kannalta sopivia; korostaa kuitenkin, että käytettävistä rahoitusvälineistä on saatava parempi yleiskuva, jotta voidaan vähentää puutteellisen koordinoinnin ja eri ohjelmien päällekkäisyyden riskiä;

23. panee merkille, että kansallisille hallintoviranomaisille tarjotaan yhdenmukaistettuja välinemalleja (nk. off the shelf -välineitä); katsoo, että niiden hyödyllisyys voidaan varmistaa vain esittelemällä tekniset yksityiskohdat oikea-aikaisesti ja lisäämällä komission ja paikallishallinnon välistä yhteydenpitoa;

24. pitää hyvänä sitä, että asetus (EU) N:o°XXXX/2012 [uusi varainhoitoasetus] on tästedes pääasiallinen lainsäädäntökehys rahoitusvälineiden määrittelyssä, suunnittelussa ja käytössä, koska näin voidaan varmistaa, että niissä noudatetaan unionin tavoitteita ja etuja;

25. katsoo, että edellä mainittujen mekanismien perustamisen lisäksi komissio voisi aloittaa innovatiivisten rahoitusvälineiden jatkuvan, keskitetyn koordinoinnin; panee merkille komission sisäisen rahoitusvälineasiantuntijoiden ryhmän (FIEG) perustamisen ja katsoo, että sen tehtävänä olisi oltava lisätä komission valmiuksia valvoa innovatiivisten rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa;

26. katsoo, että unionin innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöönotto edistää osaltaan rahoituksen saattamista reaalitalouden palvelukseen unionin tason lisäarvoa tuottavissa hankkeissa;

Uusien innovatiivisten rahoitusvälineiden suunnittelu

27. painottaa, että 1990-luvun puolivälistä alkaen julkisten investointien määrä unionissa on jatkuvasti vähentynyt ja että suuntaus on kärjistynyt vuonna 2008 puhjenneen rahoituskriisin vuoksi; panee lisäksi merkille, että hankkeiden toteuttajien luotonsaanti ja pääomamarkkinoille pääsy on vaikeutunut; onkin vakuuttunut, että innovatiivisten rahoitusvälineiden jatkuva kehittäminen jäsenvaltioiden ja unionin tasolla voi muodostua merkittäväksi tekijäksi unionin pyrkiessä koordinoidusti elvyttämään älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun;

28. painottaa, että Eurooppa 2020 -strategian ja sen seitsemän lippulaivahankkeen toteuttaminen edellyttää komission arvioiden mukaan, että investointien määrä koko unionin alueella on vuoteen 2020 mennessä 1 600 miljardia euroa; huomauttaa, että nämä investoinnit kattavat mitä erilaisimpia tilanteita: suurten infrastruktuurihankkeiden toteutus, pienempien mutta alueelliselta ja paikalliselta kasvupotentiaaliltaan merkittävien hankkeiden tukeminen sekä sosiaalista koheesiota lisäävät toimet;

29. huomauttaa, että innovatiivisilla rahoitusvälineillä on tarkoitus helpottaa tai mahdollistaa hankkeita, joita pidetään tarpeellisina unionin strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja siksi niissä on huomioitava paremmin ohjelmien ajoitus ja mukauduttava siihen;

30. uskoo vankasti, että innovatiivisten rahoitusvälineiden on vastattava yhtä tai useampaa unionin erityisistä politiikkatavoitteista ja etenkin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista, niitä on käytettävä syrjimättömästi, niillä on oltava selkeä päättymispäivä, niiden käytössä on noudatettava moitteettoman varainhoidon periaatteita ja niiden on täydennettävä avustusten kaltaisia perinteisiä välineitä, sillä näin voidaan parantaa menojen laatua ja edistää varojen optimaalisen käytön perusperiaatetta;

31. katsoo, että innovatiivisilla rahoitusvälineillä voidaan helpottaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien täytäntöönpanoa houkuttelemalla enemmän yksityistä pääomaa julkisiin infrastruktuurihankkeisiin;

32. korostaa ennakkoarvioinnin merkitystä markkinahäiriöiden tai muiden kuin optimaalisten investointiedellytysten, investointitarpeiden, yksityisen sektorin mahdollisen osallistumisen, mittakaavaetujen ja kriittisen massan saavuttamismahdollisuuksien tunnistamisessa ja sen varmistamisessa, että väline ei vääristä kilpailua sisämarkkinoilla eikä ole valtiontukisääntöjen vastainen; kehottaa komissiota ehdottamaan ennakkoarvioinnin roolia ja soveltamista koskevia objektiivisia, monialaisia ja relevantteja kriteerejä; uskoo vankasti näyttöön perustuvan päätöksenteon periaatteeseen ja katsoo, että tällaiset arvioinnit edistävät osaltaan innovatiivisten rahoitusvälineiden tehokasta ja vaikuttavaa käyttöä;

33. pitää tulosperusteisessa toimintamallissa välttämättömänä sisällyttää kaikkien innovatiivisten rahoitusvälineiden ennakko- ja jälkiarviointiin kohtuullinen määrä yksinkertaisia laadullisia ja/tai määrällisiä indikaattoreita, joita sovelletaan niin välineen taloudelliseen tulokseen kuin sen osuuteen unionin tavoitteiden toteuttamisessa; katsoo, että tämän vaatimuksen perusteella ei pidä sälyttää hankejohtajille kohtuutonta hallintotaakkaa; painottaa tässä yhteydessä, että vaadittu jälkiarviointi voi aiheuttaa katkoksen innovatiivisen rahoitusvälineen käytön jatkuvuuteen;

34. huomauttaa kuitenkin, että innovatiivisten rahoitusvälineiden lukumäärän lisääntyminen tekee niiden sääntelystä, hallinnosta ja tehokkuuden varmistamisesta haastavaa ja että on tarpeen löytää sopiva tasapaino avoimuuden ja valvonnan tarpeen ja toisaalta riittävän tehokkaan ja nopean täytäntöönpanon välillä; katsoo, että rahoitusvälineiden määrän vähentäminen voisi karsia eroja ja taata riittävän kriittisen massan;

35. korostaakin, että tarvitaan mahdollisimman pelkistettyä, selkeää ja avointa lainsäädäntökehystä, joka ei lisää rahoittajien ja rahoituksen saajien hallinnollista taakkaa ja joka tekee innovatiivisista rahoitusvälineistä julkisten ja yksityisten sijoittajien kannalta houkuttavia;

36. katsoo, että etenkin raportointisääntöjä olisi selkiytettävä ja yhdenmukaistettava, jotta tietojen luotettavuus ja innovatiivisten rahoitusvälineiden kiinnostavuus olisivat sopivassa tasapainossa; kehottaa komissiota perustamaan asianmukaiset hallinto- ja valvontajärjestelmät, joilla varmistetaan nykyisten tilintarkastussääntöjen noudattaminen;

37. pyytää komissiota antamaan Euroopan parlamentille innovatiivisista rahoitusvälineistä vuosittain erillisen, yhteisen yhteenvetokertomuksen, jossa esitellään niiden käyttötarkoitusta ja tehokkuutta ja jossa tiedot on eritelty rahaston tyypin, temaattisen tavoitteen ja jäsenvaltion mukaan;

38. kehottaa komissiota näiden rahoitusvälineiden luontaisen näkymättömyyden vuoksi ryhtymään toimiin varmistaakseen riittävän tiedotuksen tästä unionin talousarviotuen tyypistä paitsi potentiaalisille sijoittajille myös unionin kansalaisille; korostaa uusia rahoitusvälineitä koskevan unionin tason laajan tiedotuskampanjan merkitystä kaikkien sijoittajien osallistumismahdollisuuksien turvaamiseksi sijoittajan edustaman instituution koosta riippumatta;

39. painottaa, että vipu- ja kerrannaisvaikutukset vaihtelevat suuresti toimenpidealan mukaan; katsoo, ettei unionin lainsäätäjän pitäisi asettaa liian yhdenmukaisia tavoitteita, koska vaikutukset riippuvat suuresti talouden toimintaedellytyksistä ja asianomaisen alan erityispiirteistä;

40. painottaa, että innovatiivisten rahoitusvälineiden soveltamisala on vielä laajalti täsmentämättä ja saattaa muuttua nopeasti; huomauttaa siksi, että niiden on oltava mahdollisimman luomiskykyisiä, joustavia ja paikallisiin olosuhteisiin mukautumiskykyisiä; ehdottaa, että budjettivallan käyttäjä voisi mukauttaa kunkin välineen vuotuisia määrärahoja, jos se osoittautuu hyödylliseksi niiden tarkoitusperien saavuttamiseksi, joita varten väline on luotu;

41. painottaa, että välineeseen investoimisesta saatavien korkojen ja muun tuoton uudelleen sijoittamisen on oltava periaatteena kaikissa innovatiivisissa rahoitusvälineissä ja että kaikki poikkeukset tästä säännöstä on perusteltava asianmukaisesti; pitää myönteisenä asiassa tapahtunutta edistystä, joka on kirjattu ensi vuonna voimaan tulevaan uuteen varainhoitoasetukseen;

42. pitää välttämättömänä lisätä hallintoviranomaisten, rahoittajien, pankkien ja paikallishallinnon taitotietoa ja teknisiä valmiuksia käyttää ja hallinnoida innovatiivisia rahoitusvälineitä; suosittaa, että lisätään asiantuntemuksen vaihtoa kaikkien näiden toimijoiden kesken ja etenkin niiden toimijoiden kanssa, jotka tuntevat kansalliset markkinat, ennen kuin komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa on tarkoitus määritellä jäsenvaltioiden käyttöön tarjottavat vakioidut välineet; pitää tällaisen vaihdon oikea-aikaista toteutusta välttämättömänä kulttuurista johtuvien esteiden voittamiseksi, innovatiivisten rahoitusvälineiden hyväksynnän varmistamiseksi ja niiden menestyksekkään käytön edellytysten luomiseksi;

43. katsoo, että on tunnustettava erilaisten kansallisten ja alueellisten pankkilaitosten merkitys, koska niillä on tarvittavaa kokemusta ja taitotietoa rahoitusvälineiden kehittämisen ja täytäntöönpanon kannalta merkityksellisten alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden käsittelemisessä;

44. katsoo, että rahoitusvälineiden innovatiivinen luonne edellyttää julkisten rahoituslaitosten koordinointipuitteiden perustamista ja että laitoksille on siirrettävä talousarvion täytäntöönpanovaltaa innovatiivisten rahoitusvälineiden toteutusta varten, johon osallistuvat komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin edustajat;

45. on tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät pikaisesti sopimukseen liikenteen, energian ja tietotekniikan alan hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheen 2012–2013 aloittamisesta(3); ilmaisee halukkuutensa arvioida pilottivaiheen perusteellisen riippumattoman arvioinnin perusteella toteutettavia jatkotoimenpiteitä, joilla parannetaan unionin varainkäytön tehokkuutta sekä lisätään investointeja ensisijaisiin hankkeisiin;

46. kehottaa toteuttamaan pikaisesti hankejoukkolainoja koskevan aloitteen ja arvioimaan huolellisesti mahdollisuutta käynnistää uusi erillinen aloite infrastruktuureja varten tarkoitettujen eurooppalaisten joukkovelkakirjojen liikkeelle laskemiseksi, jossa unioni osallistuu suoraan yhteistä etua koskevien ja unionin tason lisäarvoa tuottavien infrastruktuurihankkeiden pääomaan laskemalla julkisesti liikkeelle hankejoukkolainoja;

47. uskoo, että unioni voi osallistumalla yksin tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa suoraan infrastruktuurihankkeiden pääomaan (tällaisiin hankkeisiin liittyy investointien pitkän aikavälin kannattavuus) antaa vahvan signaalin julkisille ja yksityisille rahoittajille sekä rahoitusmarkkinoille; katsoo, että unionin osallistuminen sijoittajana takaisi johdonmukaisuuden sen pitkän aikavälin politiikkatavoitteiden kanssa, olisi tae hankkeen toteuttamisesta, vauhdittaisi voimakkaasti toimintaa ja tuottaisi voimakkaan vipuvaikutuksen;

48. pitää myös myönteisenä, että Eurooppa-neuvostossa 28. ja 29. kesäkuuta 2012 päästiin sopimukseen Euroopan investointipankin pääoman kasvattamisesta 10 miljardilla eurolla, mikä antaa EIP-ryhmälle mahdollisuuden lisätä unionin sisäistä luotonantoaan lähivuosina noin 60 miljardilla eurolla ja toimia näin tervetulleena vastasyklisenä voimana yhteisissä ponnisteluissa elvyttää Euroopan talous; muistuttaa, että EIP:n lainojen yleisesti tunnustettu kerrannaisvaikutus on kolme; korostaa siksi, että tätä uutta sitoumusta ei pidä toteuttaa EIP:n ja unionin talousarvioista yhteisesti rahoitettavan riskinjaon tai pääomaan osallistumisen lujittamisen ja parantamisen kustannuksella, sillä niillä voidaan tukea muunlaisia hankkeita ja toimia kuin EIP:n lainoilla ja niiden kerrannaisvaikutus on suurempi kuin EIP:n lainojen kerrannaisvaikutus;

49. kiinnittää huomiota siihen, että saavutettiinpa innovatiivisten rahoitusvälineiden tavoitteet kuinka hyvin tahansa niiden vaikuttavuus on täydellinen vain, jos yleinen oikeudellinen ja sääntely-ympäristö on niiden kehitykselle otollinen, esimerkiksi siinä, miten pitkän aikavälin sijoituksia kohdellaan parhaillaan uudistettavissa vakavaraisuussäännöissä (Basel III, Solvenssi II);

50. luottaa siihen, että innovatiivisten rahoitusvälineiden entistä tehokkaammalla käytöllä on hyvin myönteinen vaikutus Euroopan talouteen, mutta pelkää, että niitä tullaan käytännössä käyttämään vain lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä tuottaviin hankkeisiin; pelkää, että investoinnit unionin älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategiatavoitteiden saavuttamisen kannalta niin ikään tärkeisiin hankkeisiin eivät kenties toteudu, koska niitä pidetään sijoittajille liian riskialttiina ja koska julkinen rahoitus puuttuu; pyytää sen vuoksi komissiota antamaan mahdollisimman pian ehdotuksia, joilla helpotetaan säästöjen saamista nykyistä enemmän sijoitustoiminnan käyttöön sellaisten keskipitkän ja pitkän aikavälin hankkeiden hyödyksi, jotka synnyttävät unionissa kestävää kasvua;

51. katsoo, että kun tietyn innovatiivisen rahoitusvälineen kriittinen massa on riittävä, tilanne voi olla hyvinkin houkutteleva yksityisille pääomamarkkinoille, koska hankesuunnitelmien merkittävä määrä ja kaupankäynnin helpottuminen pienentävät riskiä;

52. korostaa tarvetta huolehtia siitä, että innovatiivisista rahoitusvälineistä aiheutuvan mahdollisen "rahoitusalan sekatalouden" syntyminen ei johda monimutkaisiin, arvopaperistettuihin ja alkuperäisestä tavoitteestaan erkaantuneisiin johdannaisiin;

*

* *

53. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA-PROV(2011)0266.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA-PROV(2011)0331.

(3)

Hyväksytyt tekstit, 5. heinäkuuta 2012, P7_TA-PROV(2012)0296.


TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (31.5.2012)

budjettivaliokunnalle

innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä

(2012/2027(INI))

Esittelijä: Iliana Ivanova

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee merkille, että rahoitusvälineet ovat avustusten myöntämiseen tarkoitettu väline ja että ne tarjoavat mahdollisuuden luoda kerrannais- ja vipuvaikutuksia ja voivat siksi olla joissain tapauksessa toimivampi ja tehokkaampi julkisen tuen muoto; muistuttaa, että komissio tukee rahoitusvälineiden käytön lisäämistä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä(1), vaikka se katsoo itsekin, että koheesiopolitiikan rahoitusvälineisiin sisältyy suuri riski(2);

2.  on huolissaan siitä, että tällä hetkellä "rahoitusvälineelle" ei ole olemassa oikeudellista määritelmää; on käsittänyt, että määritelmä sisältyy tarkistettuun varainhoitoasetukseen; katsoo, että on välttämätöntä noudattaa tarkasti tätä määritelmää kaikissa rahoitusvälineitä käsittelevissä lainsäädäntöasiakirjoissa;

3.  tuo esiin seuraavat suositukset, jotka Euroopan tilintarkastustuomioistuin antoi varainhoitoasetusta koskevassa lausunnossaan nro 6/2010: a) rahoitusvälineiden omistajuudesta on tehtävä lisäselvitys, b) rahoitusvälineet on huomioitava ja kirjattava johdonmukaisemmin tilinpäätöksessä, c) on laadittava selkeät soveltamissäännöt rahoitusvälineiden käytön seurantaa varten ja d) on parannettava komission henkilöstön valmiuksia käyttää monimutkaisia rahoitusvälineitä;

4.  painottaa, että rahoitusvälineitä voidaan tukea julkisin varoin vain siinä tapauksessa, että markkinahäiriöitä on todistetusti havaittu; korostaa tästä syystä markkinahäiriöiden korkeatasoisen arvioinnin tärkeyttä, jotta rahoitusvajeen koko ja siitä johtuva todellinen tarve tukea rahoitusvälineitä julkisin varoin tunnistetaan; on vakuuttunut siitä, että julkisin varoin tuettuja rahoitusvälineitä olisi otettava käyttöön vain, jos ne vastaavat tällaiseen todelliseen tarpeeseen, sillä toimiminen toisin voisi johtaa markkinoiden vääristymiseen; korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää noudattaa valtiontukisääntöjä;

5.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen havaintoihin erityiskertomuksessa N:o 4/2011 pk-yritysten takausjärjestelmästä; kehottaa Euroopan investointirahastoa, joka hallinnoi takausjärjestelmää komission puolesta, panemaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositukset täytäntöön niin pian kuin mahdollista; ottaa huomioon pk-yritysten takausjärjestelmän tarkastusta koskevassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 4/2011 esitetyt havainnot, joiden mukaan vaikutustenarviointi sisälsi vain niukalti järjestelmää tukevaa todentavaa aineistoa, järjestelmän tavoitteet ovat epäselviä ja niissä on parantamisen varaa ja lainanottaja olisi voinut joissain tapauksissa saada lainan kaupallisilta luotonantajilta ilman julkista takausta; panee toisaalta tyytyväisenä merkille erityiskertomuksessa nro 4/2011 mainitut saavutukset, kuten asianmukaisen hallintojärjestelmän perustaminen, hyvin suunniteltu rahoituksen välittäjien valintamenettely sekä selkeät ja kohtuulliset raportointivaatimukset, jotka eivät aiheuta liiallista taakkaa pk-yrityksille;

6.  on huolissaan tuloksista, jotka Euroopan tilintarkastustuomioistuin esittää erityiskertomuksessaan nro 2/2012 Euroopan aluekehitysrahaston osarahoittamista rahoitusvälineistä pk-yrityksille; on hyvin vakuuttunut siitä, että näihin havaintoihin tulee puuttua ja puutteet on korjattava ennen kuin rahoitusvälineisiin turvaudutaan entistä suuremmassa määrin seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

7.  suosittaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä keskitytään seuraaviin asioihin:

–   sellaisten nimenomaan rahoitusvälineille tarkoitettujen luotettavien ja teknisesti pätevien seuranta- ja arviointijärjestelmien luominen, joissa rahoitusvälineisiin sovelletaan pientä määrää mitattavissa olevia, asiaankuuluvia, erityisiä ja yhdenmukaisia tuloksiin keskittyviä indikaattoreita, joilla voidaan osoittaa rahoitusvälineiden kannalta oleelliset vertailuarvot ja tavoitetasot;

–   rahoitusvälineiden käyttö koordinoidusti muiden välineiden kanssa eurooppalaisen lisäarvon varmistamiseksi;

8.  pitää hyödyllisenä saada yksityinen sektori mukaan rahoitusvälineiden kautta; suhtautuu kuitenkin varauksella siihen, että yksityisille sijoittajille myönnettäisiin etuuskohtelua, sillä se voisi siirtää julkisen sektorin vastuulle riskejä, jotka eivät ole oikeassa suhteessa tarjolla oleviin mahdollisuuksiin; katsoo siksi, että etuuskohtelu täytyy perustella jokaisessa tapauksessa erikseen;

9.  on huolestunut siitä, että useat rahoitusvälineet on ohjattu samoille tai samankaltaisille edunsaajille, ja näkee päällekkäisyyden ja heikon koordinoinnin riskin näiden välineiden käytössä; kehottaa komissiota laatimaan asiakirjan, jossa kartoitetaan kaikki nykyiset rahoitusvälineet ja jonka avulla tätä riskiä voitaisiin näin hallita asianmukaisesti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

30.5.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marta Andreasen, Jean-Pierre Audy, Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Andrea Češková, Tamás Deutsch, Martin Ehrenhauser, Jens Geier, Ingeborg Gräßle, Cătălin Sorin Ivan, Iliana Ivanova, Jan Mulder, Eva Ortiz Vilella, Crescenzio Rivellini, Paul Rübig, Petri Sarvamaa, Theodoros Skylakakis, Bart Staes, Michael Theurer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Zuzana Brzobohatá, Jorgo Chatzimarkakis, Derk Jan Eppink, Véronique Mathieu

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Joachim Zeller

(1)

     Ks. COM(2011)0662.

(2)

     Ks. SEC(2011)1179 lopullinen s. 24.


TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (20.6.2012)

budjettivaliokunnalle

innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä

(2012/2027(INI))

Valmistelija: Antonio Cancian (PPE)

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  huomauttaa, että unionin rahoitusvälineiden ja yhteisrahoitusohjelmien suuri määrä aiheuttaa hämmennystä ja epävarmuutta julkisissa ja yksityisissä toimijoissa, jotka haluavat hyödyntää niitä; odottaa komission toimivan aktiivisemmin auttaakseen potentiaalisia hakijoita löytämään sopivan rahoituksen tai rahoitusvälineen antamalla ohjeistusta, suosituksia ja yksilöllistä apua, jotta voidaan löytää hakijan kannalta tehokkain väline; toivoo, että rahoitusvälineitä, rakennerahastot mukaan lukien, järkeistettäisiin ja sovitettaisiin yhteen, jotta voitaisiin edistää niiden tehokasta käyttöä yhdenmukaisten edellytyksen mukaisesti; suhtautuu myönteisesti komission ajatukseen useita politiikanaloja kattavasta välineiden ryhmittelystä, kuten Verkkojen Eurooppa -väline, jotta voidaan hyödyntää monialaisuuden synergiaetuja; kehottaa komissiota varmistamaan, että monialaiset hankkeet kuten älykkäät verkot asetetaan etusijalle;

2.  panee merkille, että Marguerite-rahastolla on tähän mennessä rahoitettu melko vähäinen määrä hankkeita ja kehottaa komissiota ryhtymään toimiin rahaston toimivuuden parantamiseksi; katsoo, että uusien rahoitusvälineiden käyttöönotossa on otettava tämä ensimmäinen kokemus huomioon, kun arvioidaan, miten tämäntyyppisen rahoituksen soveltamisalaa voidaan laajentaa, minkä lisäksi on mahdollisuuksien mukaan tehostettava rahoitusvälineiden toimintaa, kun pyritään lisäämään niiden houkuttavuutta ja tekemään lopputuotteesta kilpailukykyisempi;

3   toteaa, että energiatehokkuusrahasto (EEEF) toimii tarjoamalla potentiaalisille edunsaajille rahoitusehdot, jotka vastaavat tavanomaisten markkinoiden tarjoamia ehtoja ja voivat olla epäedullisemmat; pitää valitettavana, että vaikka energiatehokkuusrahasto tosiasiallisesti on rahoitusväline, komissio katsoo sen olevan tukimuoto, mikä tarkoittaa, että energiatehokkuusrahaston edunsaajat eivät ole oikeutettuja rakennerahastojen tukeen; korostaa siksi, että on tarpeen varmistaa tulevaisuudessa uusien rahoitusvälineiden yhteensopivuus rakennerahastojen ja muiden unionin tarjoamien tukivälineiden kanssa; toteaa, että toimivat rahoitusvälineet energiatehokkuuden alalla voivat tuottaa nopeasti tuloksia, ja ehdottaa, että energiatehokkuusrahastoa parannetaan tekemällä siitä uudistuva rahasto, joka tarjoaa todellisia mahdollisuuksia investoida suoraan tai välillisesti rahoituslaitosten kautta pienemmän mittakaavan energiatehokkuus- ja uusiutuvan energian hankkeisiin;

4.  katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota pk-yritysten tukemiseen yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan COSME-ohjelman ja Horisontti 2020 -ohjelman mukaisten oman pääoman ehtoisten ja velkainstrumenttien avulla; pitää kuitenkin aiheellisena pohtia mahdollisuutta nostaa COSME-ohjelman lainatakuujärjestelyn kynnysarvoa (150 000 euroa) eurooppalaisten pk-yritysten todellisista luottotarpeista tehdyn täsmällisemmän arvion mukaisesti; katsoo, että kynnysarvon nostamisen ei saisi johtaa järjestelystä hyötyvien pk-yritysten määrän vähenemiseen, ja pyytää sen vuoksi lainatakuujärjestelyn varojen yleistä kasvattamista;

5.  katsoo, että komission tulisi tutkia keinoja parantaa eurooppalaisia oman pääoman luonteisten sijoitusten markkinoita erityisesti välirahoitusta ajatellen; kehottaa komissiota tutkimaan, kuinka Euroopan investointirahaston (EIR) kasvua edistävää välirahoitusvälinettä voidaan vahvistaa, ja tarkastelemaan uusia välirahoitustuotteita kuten välirahoituslainatakuuta; suosittaa lisäksi, että rahoitusvälineitä koskevaa tietoa ja analyyseja tarjotaan saataville rahoituksenvälittäjien esteiden vähentämiseksi, koska nämä voivat olla halukkaita tutkimaan välipääomarahoituksen lainamarkkinoita EU:ssa;

6.  pitää myönteisinä toimia, joilla myönnetään takuita hankevastaaville näiden luotonsaantimahdollisuuksien helpottamiseksi riskinjakorahoitusvälineeseen sisältyvän suunnitelman mukaisesti;

7.  tukee toteutettuja toimia pk-yritysten kannustamiseksi tutkimus- ja innovointitoimintaan Horisontti 2020 -ohjelman yhteydessä; panee lisäksi merkille, että riskipääomarahoitus ei ole ainoa keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa näin ollen komissiota ja muita sidosryhmiä arvioimaan, minkälaisia mahdollisia vaikutuksia olisi järjestelmällä, jossa pk-yritysten kanssa tehdään sopimuksia sellaisten tekniikoiden kehittämisestä, joita toimielimet Euroopassa ja jäsenvaltioissa todistetusti tarvitsevat, jotta EU:n varoilla rahoitetaan toimielimille tosiasiallisesti hyödyllisiä tekniikoita;

8.  korostaa, että innovoivia rahoitusvälineitä olisi käytettävä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien tukemiseen ja että ne olisi nähtävä vaihtoehtona pelkkien julkisten varojen käytölle ja tapana hankkia varoja ja puuttua markkinoiden puutteelliseen toimintaan;

9.  katsoo, että nämä rahoitusvälineet on aktivoitava, jotta voidaan toteuttaa hankkeita, jotka ovat unionin älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategian tavoitteiden mukaisia ja jotka perustuvat yhteistyöhön ja yhteiseen osallistumiseen; kehottaa komissiota ja erityisesti Euroopan investointipankkia sekä kaikkia suoraan tai epäsuoraan asiaan liittyviä elimiä tukemaan huomattavasti nykyistä aktiivisemmin näiden hankkeiden vastaavia, etenkin hankkeiden alkuvaiheissa mutta myös koko niiden elinkaaren ajan varojen tehokkaan käytön varmistamiseksi; katsookin, että menestyksekkäistä kokemuksista, kuten teknisen avun ELENA-välineestä, on otettava esimerkkiä ja niitä on korostettava;

10. pitää välttämättömänä, että kaikille Euroopan unionin rahoitusta tarvitseville hankkeille tehdään ennakkoarviointi hankkeen kaupallisesta potentiaalista, jotta voidaan määritellä, mitkä rahoitusmuodot ovat kaikkein tarkoituksenmukaisimmat (EU:n talousarviosta myönnettävä avustukset, Euroopan investointipankin myöntämät lainat vai rahoitusvälineiden kautta saatavat takuut), sekä arvioida huolellisesti mahdollisuutta pienentää avustusten osuutta mahdollisuuksien mukaan ja suorittaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevat testit laajojen hankkeiden kohdalla;

11. luottaa siihen, että rahoitusvälineiden entistä strategisemmalla käytöllä on hyvin myönteinen vaikutus Euroopan talouteen, mutta pitää todennäköisenä, että niiden käyttö rajoitetaan valitettavasti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä tuottaviin hankkeisiin; pelkää, ettei unionin älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategian tavoitteiden saavuttamisessa niin ikään tärkeitä hankkeita voida ehkä toteuttaa, koska niitä pidetään sijoittajille liian riskialttiina ja koska julkinen rahoitus puuttuu; korostaa, että rahoitusvälineet voivat vauhdittaa yksityisen pääoman käyttöä, koska siten voidaan luoda riskinjakovälineitä ja lieventää sijoittajien käsitystä riskeistä;

12. suhtautuu myönteisesti ylikansallisiin eurooppalaisiin joukkovelkakirjoihin ja katsoo, että yhteisvastuullisen lähestymistapansa myötä nämä välineet mahdollistavat EU:n ensisijaisten infrastruktuurihankkeiden rahoittamisen, energia-alan infrastruktuuri mukaan lukien;

13. kehottaa näin ollen toteuttamaan pikaisesti hankejoukkolainoja koskevan aloitteen ja arvioimaan huolellisesti mahdollisuutta uudesta erillisestä aloitteesta infrastruktuureja varten tarkoitettujen eurooppalaisten joukkovelkakirjojen liikkeellelaskusta niin, että unioni osallistuu suoraan yhteistä etua koskevien infrastruktuurihankkeiden pääomaan, sillä näin saadaan suurta eurooppalaista lisäarvoa unionin laskiessa julkisesti liikkeelle hankejoukkolainoja;

14. katsoo, että osallistumalla yksin tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa suoraan infrastruktuurihankkeiden pääomaan (tällaisiin hankkeisiin liittyy investointien pitkän aikavälin kannattavuus) Euroopan unioni antaisi vahvan signaalin julkisille ja yksityisille rahoittajille sekä rahoitusmarkkinoille; katsoo, että unionin rooli sijoittajana takaisi johdonmukaisuuden sen pitkän aikavälin poliittisten tavoitteiden kanssa ja tarjoaisi takeen hankkeen toteuttamiselle ja lisäksi vauhdittaisi voimakkaasti toimintaa ja aikaansaisi voimakkaan vipuvaikutuksen.

15. kehottaa päättämään yhtäläisistä ehdoista tukikelpoisille kustannuksille, tarkastuksille ja valvonnalle; katsoo, että määrittelemällä selkeästi jäsenvaltioiden vastuu näiden rahoitusvälineiden toteuttamisessa ja hallinnoimisessa voidaan tehostaa niiden käyttöä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

19.6.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

49

2

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Amelia Andersdotter, Josefa Andrés Barea, Zigmantas Balčytis, Ivo Belet, Bendt Bendtsen, Jan Březina, Reinhard Bütikofer, Maria Da Graça Carvalho, Giles Chichester, Jürgen Creutzmann, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Vicky Ford, Gaston Franco, Adam Gierek, Norbert Glante, Fiona Hall, Kent Johansson, Romana Jordan, Krišjānis Kariņš, Lena Kolarska-Bobińska, Philippe Lamberts, Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz, Marisa Matias, Jaroslav Paška, Aldo Patriciello, Vittorio Prodi, Miloslav Ransdorf, Teresa Riera Madurell, Michèle Rivasi, Paul Rübig, Salvador Sedó i Alabart, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Patrizia Toia, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Niki Tzavela, Marita Ulvskog, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Kathleen Van Brempt, Alejo Vidal-Quadras, Henri Weber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Antonio Cancian, António Fernando Correia de Campos, Ioan Enciu, Roger Helmer, Jolanta Emilia Hibner, Ivailo Kalfin, Seán Kelly, Werner Langen, Mario Pirillo, Peter Skinner, Lambert van Nistelrooij

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Jorgo Chatzimarkakis (PPE)


ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.6.2012)

budjettivaliokunnalle

innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä

(2012/2027(INI))

Valmistelija: Mojca Kleva

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  on tyytyväinen komission ehdotukseen tehostaa rahoitusvälineiden käyttöä tulevalla ohjelmakaudella (2014–2020); korostaa, että julkisen talouden erittäin niukkojen määrärahojen ja yksityisen sektorin heikentyneen lainanantokapasiteetin aikana voidaan lisätä innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä ja tällä tavoin edistää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, luoda EU:n talousarviolle kerrannaisvaikutusta, ottaa käyttöön vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, taata merkittävä rahoituslähde strategisille alueinvestoinneille, tukea kestäviä pitkän ajanjakson investointeja ja lisätä EU:n kasvupotentiaalia; katsoo, että avustuksia täydentävillä rahoitusvälineillä voi, jos niitä käytetään tarkoituksenmukaisiin hankkeisiin, olla merkittävä rooli EU:n alueellisissa kasvustrategioissa, joilla pyritään saavuttamaan EU:n älykkään ja kestävän taloudellisen kasvun tavoitteet; toteaa, että rahoitusvälineet ovat tarkoituksenmukaisia silloin, kun hanke tuen ansiosta tuottaa tuloa ja voittoa, jolloin luotot ja lainat voidaan maksaa takaisin;

2.  kehottaa hyväksymään mahdollisimman pian rahoitusvälineen oikeudellisen määritelmän tulevaan tarkistettuun varainhoitoasetukseen ja viittaamaan siihen johdonmukaisesti kaikissa rahoitusvälineitä käsittelevissä säädöksissä; painottaa, että on tärkeää taata rahoitusvälineitä koskevan oikeudellisen kehyksen selkeys, yksinkertaisuus ja avoimuus ajoissa ja ennen seuraavan ohjelmakauden alkamista, jotta voidaan varmistaa, että julkiset ja yksityiset sijoittajat pitävät rahoitusvälineitä houkuttelevina;

3.  korostaa laajan EU:n tason tiedotuskampanjan merkitystä uusille rahoitusvälineille, jotta sallitaan pääsy kaikille sijoittajille riippumatta heidän edustamansa instituution koosta;

4.  korostaa ennakkoarviointien merkitystä tunnistettaessa markkinahäiriötilanteita tai muita kuin optimaalisia investointioloja; kehottaa komissiota lisäämään asiaa koskevaan säädökseen ennakkoarviointien roolia ja soveltamista koskevat vaatimukset, kuten vaatimuksen markkinahäiriöiden, määritetyn rahoitusvajeen ja investointitarpeiden todistamisesta, yksityisen sektorin mahdollisen osallistumisen, kyseisestä rahoitusvälineestä seuraavan lisäarvon ja kriittisen massan arvioinnin osana perussäädöstä;

5.  on tyytyväinen siihen, että rahoitusvälineiden soveltamisalaa laajennetaan seuraavalla ohjelmakaudella kaikkiin koheesiopolitiikan temaattisiin tavoitteisin ja kaikkiin yhteisen strategiakehyksen rahastoihin tai sellaisiin hankkeisiin ja hankeryhmiin tai ohjelmien osiin, jotka tuottavat tuottoa ja voittoa ja ovat siten rahoitusvälineiden kannalta sopivia; korostaa kuitenkin, että on tarpeen saada käytettävistä rahoitusvälineistä parempi yleiskuva, jotta voidaan vähentää koordinoinnin puutteeseen ja eri ohjelmien päällekkäisyyteen liittyviä riskejä;

6.  katsoo, että asianmukainen valvonta, raportointi ja asianmukaiset tarkastukset ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa, että EU:n varoja käytetään aiottuun tarkoitukseen; kehottaa komissiota tiukentamaan ohjelmakauden aikana hallintoviranomaisia koskevia raportointivaatimuksia;

7.  katsoo, että rahoitusvälineiden käytössä ja hallinnassa tarvittavaa taitotietoa ja teknisiä valmiuksia on lisättävä myös hallintoviranomaisten, rahoituksenvälittäjien ja pankkien keskuudessa; korostaa, että on elintärkeää lisätä rahoitusvälineiden tuntemusta yhteiskuntapolitiikan toteuttamisesta vastaavien keskuudessa, jotta voidaan poistaa kulttuuriin liittyviä rajoitteita ja edistää rahoitusvälineiden onnistumista;

8.  kannustaa komissiota hyödyntämään JEREMIE-, JESSICA- ja JASMINE-aloitteiden kaltaisista välineistä saatuja kokemuksia, koska ne ovat hyvin tärkeitä Euroopan alueille ja kaupungeille, kun se määrittelee rahoitusvälineiden uutta aikakautta ohjelmakaudelle 2014–2020;

9.  katsoo, että on tunnustettava erilaisten kansallisten ja alueellisten pankkilaitosten merkitys, koska niillä on tarvittavaa kokemusta ja taitotietoa rahoitusvälineiden kehittämisen ja täytäntöönpanon kannalta merkityksellisten erityispiirteiden käsittelemisessä;

10. panee merkille, että seuraavalla ohjelmakaudella kaupunkiulottuvuudella ja kaupungeilla on suurempi rooli yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen kattamien rahastojen ohjelmasuunnittelussa ja täytäntöönpanossa; kehottaa sen vuoksi komissiota selventämään kaupunkien vahvemman roolin menettelyllisiä ja käytännön vaikutuksia rahoitusvälineiden kehittämiseen ja toteuttamiseen ja samalla varmistamaan myös näitä hankkeita koskevat julkiset osallistumismenettelyt.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

21.6.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

41

1

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

François Alfonsi, Catherine Bearder, Jean-Paul Besset, Victor Boştinaru, John Bufton, Alain Cadec, Salvatore Caronna, Nikos Chrysogelos, Ryszard Czarnecki, Francesco De Angelis, Rosa Estaràs Ferragut, Brice Hortefeux, Danuta Maria Hübner, Filiz Hakaeva Hyusmenova, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Constanze Angela Krehl, Petru Constantin Luhan, Ramona Nicole Mănescu, Vladimír Maňka, Riikka Manner, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Miroslav Mikolášik, Jan Olbrycht, Younous Omarjee, Markus Pieper, Monika Smolková, Ewald Stadler, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Kerstin Westphal, Joachim Zeller, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Antonello Antinoro, Cornelia Ernst, Pat the Cope Gallagher, Jens Geier, Lena Kolarska-Bobińska, James Nicholson, Ivari Padar, Vilja Savisaar-Toomast, Elisabeth Schroedter, Czesław Adam Siekierski, Patrice Tirolien


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

6.9.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

31

2

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marta Andreasen, Richard Ashworth, Reimer Böge, Zuzana Brzobohatá, Jean-Luc Dehaene, Isabelle Durant, Göran Färm, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazábal Rubial, Jens Geier, Lucas Hartong, Monika Hohlmeier, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Anne E. Jensen, Ivailo Kalfin, Sergej Kozlík, Jan Kozłowski, Alain Lamassoure, Giovanni La Via, George Lyon, Claudio Morganti, Jan Mulder, Juan Andrés Naranjo Escobar, Dominique Riquet, Derek Vaughan, Angelika Werthmann, Jacek Włosowicz

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Burkhard Balz, Maria Da Graça Carvalho, Edit Herczog, Jürgen Klute, Constanze Angela Krehl, Peter Šťastný, Georgios Stavrakakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Luigi Berlinguer

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö