MIETINTÖ maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: millainen strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi
25.9.2012 - (2012/2077 (INI))
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Valmistelija: José Bové
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
Maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: millainen strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi
(2012/2077 (INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman "Oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan"[1],
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi" (COM(2012)0148),
– ottaa huomioon komission vihreän kirjan "Maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi" (COM(2011)0436),
– ottaa huomioon useita eri tuotealoja kattavan menekinedistämisjärjestelmän sellaisena kuin siitä on säädetty 17. joulukuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3/2008[2] ja tämän täytäntöönpanoasetuksessa, 5. kesäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 501/2008[3],
– ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22. lokakuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007[4] (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus),
– ottaa huomioon vuonna 2011 komission puolesta toteutetun arvioinnin maataloustuotteiden menekinedistämis- ja tiedotustoimista[5],
– ottaa huomioon komission kertomuksen maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 soveltamisesta (SEC(2010)1434),
– ottaa huomioon 15. ja 16. joulukuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät maataloustuotteiden menekinedistämispolitiikan tulevaisuudesta,
– ottaa huomioon YMP:n uudistamisesta 12. lokakuuta 2011 esitetyt komission lainsäädäntöehdotukset (COM(2011)0625/3, COM(2011)0627/3, COM(2011)0628/3, COM(2011)0629, COM(2011)0630/3, COM(2011)0631/3) ja ehdotuksen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaksi asetukseksi,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä ja eurooppalaisesta korkean lisäarvon strategiasta eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi (NAT/560),
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon vihreästä kirjasta maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi[6] (NAT/525),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A7‑0286/2012),
A. ottaa huomioon, että komissio julkaisi maaliskuussa 2012 tiedottamista ja menekinedistämistä koskevan tiedonannon ja että aiheesta on odotettavissa lainsäädäntöehdotuksia vuoden lopulla;
B. toteaa, että elintarvikealasta voi muodostua kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja erityisesti maaseutualueilla ja alueellisella tasolla talouskasvua ja innovaatioita tuottava voimakas ja elinvoimainen ala, joka lisää maatalouden tuloja ja työllisyyttä ja tuottaa kasvua;
C. ottaa huomioon, että 1980-luvulla käynnistettiin maatalouden ylijäämien kuluttamiseksi tiedotus- ja menekinedistämistoimia, joita käytettiin myöhemmin myös hillitsemään elintarviketeollisuuden kriisejä, kuten vuonna 1996 puhjennutta BSE-tautia – niin kutsuttua "hullun lehmän tautia" – ja dioksiinikananmunista vuonna 1999 aiheutunutta skandaalia;
D. katsoo, että tiedotus- ja menekinedistämistoimilla on nyt entistä laajempi ja pysyvämpi tehtävä ja että niillä olisi edesautettava tuotteiden tuottavuuden parantamista, tehtävä kilpailusta oikeudenmukaisempaa ulkoisilla markkinoilla ja tarjottava kuluttajille enemmän ja parempaa tietoa;
E. ottaa huomioon, että näitä tukitoimia rahoitetaan nykyään useita eri tuotealoja kattavana menekinedistämisjärjestelmänä tunnetun asetuksen 3/2008 nojalla; ottaa huomioon, että komission teettämässä menekinedistämistoimien arvioinnissa vuodelta 2011 todetaan, että unionilta puuttuu johdonmukainen ja kattava tiedotus- ja menekinedistämisstrategia;
F. ottaa huomioon, että maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annettu asetus (EY) N:o 1234/2007, jota tarkistetaan parhaillaan osana YMP:n uudistamisprosessia, tarjoaa laajempien ohjelmien yhteydessä tukea erityisille menekinedistämistoimille, jotka on suunnattu viini-, hedelmä- ja vihannesaloille; ottaa huomioon, että elintarvikkeiden laatujärjestelmiin kuuluvien tuotteiden menekinedistämistoimia rahoitetaan tällä hetkellä maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa;
G. toteaa, että viinin kulutus Euroopan unionissa laskee jatkuvasti ja että tämän tuotteen sisäisen menekin edistämiseksi ei ole toteutettu toimia unionin tasolla;
H. ottaa huomioon, että useita eri tuotealoja kattavan menekinedistämisjärjestelmän rahoituksen kokonaismäärä on vuoden 2012 talousarviossa noin 56 miljoonaa euroa, joka vastaa noin 0,1 prosenttia YMP:n määrärahoista;
I. katsoo, että EU:n tiedotus- ja menekinedistämispolitiikan viimeaikaiset tavoitteet olisi otettava huomioon myös talousarvion yhteydessä ja että kyseiset tavoitteet eivät rajoitu pelkästään kuluttajien luottamuksen palauttamiseen kriisien jälkeen, vaan ne pitävät sisällään myös tuotteiden tuottavuuden lisäämisen, kilpailun muuttamisen oikeudenmukaisemmaksi ulkoisilla markkinoilla sekä kuluttajille tarjotun tiedon lisäämisen ja laadun parantamisen;
J. ottaa huomioon, että YMP:n kaikkien muiden menekinedistämis- ja tiedotustoimien, erityisesti yhteisen markkinajärjestelyn ja maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa toteutettavien toimien, menojen arvioidaan olevan vuosittain 400–500 miljoonaa euroa, mikä on edelleen alle 1 prosentti YMP:n kaikista menoista ja mikä on selvästi liian vähän etenkin eurooppalaisten tuotteiden kilpailukyvyn parantamiseksi maailmanmarkkinoilla;
K. ottaa huomioon, että yksi unionin vahvuuksista elintarvikkeiden tuotannossa piilee sen tuotteiden monipuolisuudessa ja omalaatuisuudessa, sillä sen tuotteet perustuvat eri maantieteellisiin alueisiin ja erilaisiin perinteisiin menetelmiin ja tarjoavat eurooppalaisten ja ulkomaisten kuluttajien yhä enemmän kaipaamaa ainutkertaista makua, valikoimaa ja aitoutta;
L. katsoo, että EU:n menekinedistämispolitiikka on tärkeä YMP:n väline, jolla voidaan tukea maatalous- ja elintarvikealan kilpailukykyä ja pitkän aikavälin kannattavuutta;
M. ottaa huomioon, että EU on hiljattain julkaissut hyväksyttyjen ravitsemus- ja terveysväitteiden luettelon, joka tulee voimaan joulukuussa 2012 ja tekee samalla lopun elintarvikealalla vuosia jatkuneesta epävarmuudesta sekä tarjoaa markkinointivälineitä, jotka ovat olennaisen tärkeitä kuluttajien kiinnostuksen herättämiseksi, ja jonka ansiosta kuluttajat voivat tehdä entistä enemmän tietoon perustuvia valintoja;
N. ottaa huomioon, että EU:n maatalous- ja elintarvikeala voi kasvattaa kilpailukykyään maailmanlaajuisella tasolla entisestään, jos se kykenee edistämään eurooppalaisten elintarvikkeiden monipuolisuutta sekä eurooppalaista tuotantomallia, johon sovelletaan korkeita muun muassa laatua, turvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristön kestävyyttä koskevia vaatimuksia, ja siten kannustamaan muita maatalouden suurvaltoja ottamaan kyseinen malli käyttöön oikeudenmukaisten tuotanto-olosuhteiden luomiseksi ja reilun kaupallisen kilpailukyvyn varmistamiseksi;
O. toteaa, että kaupan globalisaation syveneminen muodostaa epäilemättä lukuisia haasteita, mutta se avaa samalla uusia markkinoita ja mahdollisuuksia luoda uutta kasvua;
P. ottaa huomioon, että neuvosto toteaa maaseudun kehittämispolitiikasta joulukuussa 2011 tekemissään päätelmissä, että menekinedistämistoimia pitäisi toteuttaa myös paikallisen maatalouden potentiaalin ja lyhyiden toimitusketjujen edistämiseksi ja että kyseisiä toimia olisi sisällytettävä myös maaseudun kehittämisohjelmiin, kuten komissio on jo ehdottanut;
Q. katsoo, että on välttämätöntä ja tärkeää tarjota riittävästi välineitä politiikalle, jolla tuetaan unionin maataloutta ja elintarvikkeiden edistämistä ja jolla vahvistetaan maatalous- ja elintarvikealan kilpailukykyä sekä hyödynnetään sen tuotteiden monipuolisuutta ja laatua sekä tuotteiden tarjoamaa lisäarvoa;
R. ottaa huomioon, että unionin maatalouden ja elintarviketeollisuuden välistä yhteyttä ei voida murtaa, sillä viime mainittu jalostaa 70 prosenttia maatalouden tuottamista raaka‑aineista ja myy elintarviketuotteita, ja ottaa huomioon, että 99 prosenttia eurooppalaisista elintarvike- ja juomateollisuuden yrityksistä on pk-yrityksiä ja 52 prosenttia niistä sijaitsee maaseudulla, minkä vuoksi ne ovat talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen moottoreita Euroopan maaseutuympäristössä;
S. ottaa huomioon, että YMP:n tuki lyhyille toimitusketjuille ja paikallismarkkinoille rahoitetaan maaseudun kehittämispolitiikasta, mikä onkin toivottavin lähestymistapa, sillä tällaiset aloitteet ovat pienimuotoisia, hyvin paikallisia ja luovat työpaikkoja paikallisesti;
T. katsoo, että ainutlaatuisilla eurooppalaisilla perinnetuotteilla on merkittävästi kasvupotentiaalia ja ne kiinnostavat kuluttajia suurilla kolmansien maiden markkinoilla, ja toteaa, että kyseisiä tuotteita voitaisiin tukea kohdistetuilla ja tehostetuilla menekinedistämisjärjestelyillä ja parantaa samalla työllisyyttä ja luoda kasvua syrjäseuduilla;
U. ottaa huomioon, että parhaillaan neuvoteltavina olevilla YMP:n uudistamista vuoden 2013 jälkeistä aikaa varten koskevilla lainsäädäntöehdotuksilla pyritään muun muassa siihen, että politiikalla voidaan tukea täysipainoisesti Eurooppa 2020 -strategiaa;
V. ottaa huomioon, että asetus (EY) N:o 1234/2007 yhteisestä markkinajärjestelystä sisältää kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmien rahoittamista koskevia sääntöjä; ottaa huomioon, että nykyisessä yhteisen markkinajärjestelyn tarkistamisehdotuksessa (COM(2011)0626) ehdotetaan EU:n kouluhedelmäjärjestelmän rahoitusosuuden nostamista 50 prosentista 75 prosenttiin menoista (lähentymisalueilla 75 prosentista 90 prosenttiin);
W. ottaa huomioon, että kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmällä on myös opetuksellisia tavoitteita, sillä järjestelmän pitäisi auttaa oppilaita ymmärtämään paremmin ruoantuotantoa ja elämää maatilalla;
X. katsoo, että eri menekinedistämisjärjestelmien avulla voidaan, mikäli ne pannaan tehokkaasti täytäntöön, varmistaa, että eurooppalaiset maataloustuotteet tunnistetaan Euroopassa ja ympäri maailman, sekä lisätä kuluttajien tietoisuutta unionin maanviljelijöiden noudattamista korkeista elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristön suojelua koskevista standardeista, joita seurataan ja parannetaan jatkuvasti;
Y. ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 814/2000 tavoitteena on auttaa kansalaisia ymmärtämään Euroopan maatalouden toimintamallia ja lisätä yleistä tietoisuutta siihen liittyvistä ongelmista; ottaa huomioon, että tietämättömyys ja väärinkäsitykset maataloudesta ja elämästä maaseudulla elävät nykypäivänä todennäköisesti vahvempina kuin koskaan ennen Euroopan historiassa, ja toteaa, että yksi niistä asiaan liittyvistä näkökohdista, joista yleinen mielipide on vähiten tietoinen, on maatalouden tuotantokustannusten merkittävä lisääntyminen niiden velvollisuuksien johdosta, jotka EU on asettanut elintarviketurvallisuuden ja -hygienian, työntekijöiden sosiaaliturvan, ympäristönsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin osalta ja joita EU:n suorat kilpailijat maatalouden alalla eivät useinkaan noudata; katsoo, että yksi yleisessä mielipiteessä väärinymmärretyimmistä asiaan liittyvistä näkökohdista koskee epätietoisuutta siitä merkittävästä panoksesta, jonka maatalous antaa kasvihuonepäästöjen vähentämiseen, sekä lukuisista maatalouden tuottamista julkisista hyödykkeistä;
Yleistä
1. on tyytyväinen komission tiedonantoon "Maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi", jota on pidettävä ensiaskeleena kohti eurooppalaisen tuotannon arvostuksen lisäämistä sekä eurooppalaisten että muun maailman kuluttajien silmissä, ja sen tuottavuuden parantamista;
2. tukee tiedonannossa määritettyjä neljää päätavoitetta, toisin sanoen elintarvikealan eurooppalaisen lisäarvon lisäämistä, houkuttelevamman ja vaikutuksestaan varmemman poliittisen strategian laatimista, hallinnon yksinkertaistamista ja eri menekinedistämisvälineiden välisen synergian lisäämistä;
3. katsoo, että sisäisiä ja ulkoisia markkinoita koskeviin menekinedistämispolitiikkoihin olisi kiinnitettävä tasapuolisesti huomiota, sillä molemmat hyödyttävät tuottajia ja kuluttajia;
4. korostaa, että EU:n menekinedistämispolitiikka on edelleen perusteltua ja tärkeää sisäisesti, paikallisella ja alueellisella tasolla sekä laajenevilla maailmanmarkkinoilla;
5. katsoo kuitenkin, että EU:n menekinedistämispolitiikan tavoitteiden on oltava selkeämmät ja ne on määriteltävä asianmukaisesti; korostaa, että menekinedistämistoimien on katettava kaikki maatalouselintarviketuotteet, jotka täyttävät EU:n laatuvaatimukset, sillä siten lisätään menekinedistämistoimien tehokkuutta ja vastataan kuluttajien esittämiin vaatimuksiin; korostaa myös, että maataloustuella, jolla taataan elintarvikkeiden turvallisuus, luonnonvarojen kestävä käyttö ja maaseutualueiden elinvoimaisuus, lisätään myös kasvua ja työllisyyttä;
6. korostaa, että sisämarkkinoilla menekinedistämistoiminnan on oltava yleisluontoista ja jatkuvaa, jotta varmistetaan, että eurooppalaiset kuluttajat tuntevat markkinoilta löytämiensä eurooppalaisten maataloustuotteiden ominaisuudet ja niiden tarjoaman lisäarvon;
7. korostaa, että ulkoisilla markkinoilla unionin maataloustuotteiden markkinaosuus on säilytettävä ja sitä on kasvatettava ja että uusilta kehittyviltä markkinoilta on pyrittävä löytämään uusia myyntimahdollisuuksia kyseisille tuotteille, mikä edellyttää EU:n menekinedistämis- ja kauppapolitiikan parempaa yhteensovittamista;
8. katsoo, että komission selkeästi määrittelemät EU:n menekinedistämispolitiikan tavoitteet sekä jäsenvaltioille asetetut riippumattomat suuntaviivat ovat välttämättömiä askeleita politiikan johdonmukaisuuden lisäämiseksi ja eri menekinedistämisvälineiden välisten synergioiden lisäämiseksi, ja pitää niitä myös ehdottoman olennaisina, jotta varmistetaan entistä suurempi avoimuus valittaessa ohjelmia kansallisella tasolla; huomauttaa, että unionin toimien on tällä alalla täydennettävä kansallisia toimia ja yksityisen sektorin toimia;
9. katsoo, että ottaen huomioon tiedotus- ja menekinedistämispolitiikalle hiljan asetetut uudet tavoitteet tiedotus- ja menekinedistämistoimiin varattuja määrärahoja on lisättävä huomattavasti erityisesti useita eri tuotealoja kattavan menekinedistämisjärjestelmän osalta; katsoo myös, että tälle järjestelmälle olisi luotava erillinen otsake yleisessä talousarviossa;
10. korostaa, että eurooppalaisten viljelijöiden menestyminen riippuu siitä, miten he pystyvät lisäämään markkinaosuuksiaan ja pitämään elintarviketeollisuuden, jolla kilpailu on erittäin kovaa, merkittävällä paikalla EU:n taloudessa ja kaupassa;
11. korostaa tarvetta järjestää EU:ssa ja ulkoisilla markkinoilla kattavia kuluttajille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joissa kerrotaan tuotannon laatuvaatimuksista ja sertifiointijärjestelmistä;
12. korostaa, että asetuksen (EY) N:o 3/2008 mukaisten useita eri tuotealoja kattavien menekinedistämistoimien pitäisi edistää paikallismarkkinoita ja lyhyitä toimitusketjuja sekä elvyttää sisämarkkinoita ja tehostaa eurooppalaisten tuotteiden markkinointia ulkoisilla markkinoilla;
13. suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ottaa käyttöön menekinedistämistoimien neljäs osio, joka koskee teknisen tuen tarjoamista; pitää tätä olennaisena, jotta menekinedistämispolitiikka on tehokasta etenkin ulkoisilla markkinoilla;
14. myöntää tiedotus- ja menekinedistämistoimiin sovellettavaan yhteen "tunnuskylttiin" sisältyvät mahdollisuudet;
15. suosittelee pitämään tiedotus- ja menekinedistämistoimet yleisluontoisina;
Paikalliset, alueelliset, sisäiset ja ulkoiset markkinat
16. toteaa, että EU:n tiedottamis- ja menekinedistämispolitiikalla olisi oltava kolme päätavoitetta: paikallisilla ja alueellisilla markkinoilla sillä olisi korostettava tuotteiden monipuolisuutta ja tuoreutta sekä tuottajien ja kuluttajien välisten etäisyyksien lyhyyttä maaseudun talouselämän elvyttämiseksi ja sosiaalisen elämän eheyttämiseksi; sisämarkkinoilla sillä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti unioniin, jossa ei ole rajoja ja jossa on 500 miljoonaa kuluttajaa, liittyvät edut tuotannon ja eurooppalaisten tuotteiden kulutuksen lisäämiseksi; ulkoisilla markkinoilla sillä olisi hyödynnettävä eurooppalaiseen tuotantomalliin liittyviä korkeita vaatimuksia, jotta maatalouselintarvikeala tuottaisi entistä enemmän lisäarvoa;
17. ehdottaa, että komission olisi kehitettävä lyhyitä toimitusketjuja paikallisille ja alueellisille markkinoille ja luoda siten uusia mahdollisuuksia maaseutualueiden viljelijöille ja muille tuottajille sekä viljelijöiden ja/tai muiden toimijoiden yhdistyksille, ja että komission olisi suunniteltava suuri joukko välineitä maaseutualueiden kehityksen edistämiseksi; pitää myös suositeltavana, että komissio laatii oppaita, joiden avulla viljelijät voivat investoida enemmän ja paremmin tuotteidensa laatuun ja erityisarvoon; katsoo, että olisi myös harkittava investointeja levitykseen joukkotiedotusvälineiden (etenkin internetin) kautta;
18. ehdottaa, että komission olisi tehtävä sisämarkkinoilla enemmän tukeakseen unionin tuottajien ponnisteluja hankkia tarpeelliset valmiudet vastata kuluttajien kasvaneisiin elintarvikkeiden laatua ja hygieniaa koskeviin vaatimuksiin sekä haluun saada tietoa tuoretuotteiden alkuperästä ja parasta ennen -päivämäärästä, sekä markkinoidakseen tuotteiden ja elintarvikkeiden monipuolisuutta ja tarjotakseen tilaisuuden tutustua uusiin tuotteisiin tai uusiin tapoihin esitellä tai käyttää perinteisiä tuotteita;
19. kehottaa näin ollen laajentamaan joko markkinoille tai kohteena oleviin tuotteisiin suunnattuja ohjelmia ja keskittymään asiaan liittyvissä menekinedistämisvälineissä tuotantovaatimusten erityispiirteisiin sekä korostamaan jatkuvasti eurooppalaista tuotantomallia ja etenkin eurooppalaisia laatujärjestelmiä; pitää tärkeänä myös rohkaista monikansallisia, useita tuotteita koskevia ohjelmia, jotka yhtäältä antavat aidon eurooppalaisen ulottuvuuden ohjelmaan ja toisaalta tarvitsevat nimenomaisesti unionin tason tukea; katsoo tässä yhteydessä, että etusija olisi annettava maille, jotka panevat täytäntöön markkinoiden olosuhteet ja mahdollisuudet huomioon ottavia tuotanto-ohjelmia, joissa samalla sallitaan se, että komissio mukauttaa tukea tietyn alueen perusteella;
20. vaatii, että tiedotus- ja menekinedistämistoimista olisi tehtävä kiinnostavampia ammatillisille järjestöille tiivistämällä yhteistyötä meneillään olevien kansallisten ja alakohtaisten toimien välillä ja parantamalla koordinointia poliittisten toimijoiden kanssa erityisesti vapaakauppasopimusten osalta;
21. korostaa tarvetta joustavoittaa ohjelmia, jotta niitä voidaan sopeuttaa vaihteleviin markkinaolosuhteisiin täytäntöönpanovaiheessa; katsoo, että ohjelmien esittelyvaiheessa vaadittavaa yksityiskohtaisuuden tasoa olisi sen vuoksi alennettava;
22. kehottaa parantamaan ohjelmien arviointia soveltamalla tarkkaa järjestelmää, jossa käytetään erityisiä indikaattoreita kuten markkinaosuuden kasvu ja uusien työpaikkojen määrä; katsoo, että valintaprosessia olisi lyhennettävä ja että olisi harkittava mahdollisuutta suorittaa etumaksuja organisaatioille;
23. onnittelee komissiota sen nykyisellä maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämispolitiikallaan saavuttamista hyvistä tuloksista, mutta kehottaa selkeyttämään ja parantamaan kyseistä politiikkaa ja pitää tässä yhteydessä erityisen tärkeänä hallinnollisen taakan keventämistä ennen kaikkea vähentämällä komission edellyttämien raporttien määrää; katsoo, että komission olisi laadittava selkeä ja kattava opas, jonka avulla mahdolliset tuensaajat voivat noudattaa tähän politiikkaan liittyviä määräyksiä ja menettelyjä;
24. kiinnittää komission huomion siihen tosiasiaan, että kun on kyse ulkoisista markkinoista, laadukkaiden elintarvikkeiden tuottaminen ei yksinään riitä takaamaan hyvää markkina-asemaa ja että näin ollen on välttämätöntä investoida menekinedistämisohjelmiin; katsoo, että näissä ohjelmissa on otettava huomioon aiemmin kolmansissa maissa tehdyt markkinatutkimukset, joita varten olisi oltava saatavilla yhteisrahoitusta; katsoo, että olisi myös harkittava mahdollisuutta tukea pilottihankkeita mahdollisiksi uusiksi markkinoiksi todetuissa kolmansissa maissa;
25. kehottaa toteuttamaan toimia, joilla vauhditetaan eurooppalaisten yhdistysten ja yritysten kehitystä ja rohkaistaan niitä osallistumaan maailmanlaajuisiin foorumeihin, kilpailemaan laadulla ja keskittymään erikoistumiseen ja monipuolisuuteen, mikä edellyttää viljelijöiden ja osuuskuntien tukemista niiden pannessa täytäntöön omat strategiansa ja vientikapasiteettinsa, tuottajille annettu tekninen tuki mukaan luettuna;
26. kehottaa pitämään mahdollisena markkinoida sellaisten tuotteiden alkuperää, jotka eivät kuulu laatumerkintöjen piiriin, ja korostaa niiden erityispiirteitä ja ominaisuuksia;
27. katsoo, että eurooppalaisia tuotteita koskevalle EU:n tiedotus- ja menekinedistämispolitiikalle olisi kehitettävä oma tunnus, jolla kyseiset tuotteet yksilöidään EU:ssa ja sen ulkopuolella;
28. kehottaa komissiota lisäämään kuluttajien tietoisuutta siitä, että unionin maatalousnormit ovat maailman tiukimmat kun kyse on laadusta, turvallisuudesta, eläinten hyvinvoinnista, ympäristön kestävyydestä ja niin edelleen, mikä vaikuttaa tuotteen lopulliseen hintaan; katsoo, että kuluttajille on kerrottava avoimesti, miten eurooppalaiset tuotteet ja niiden ominaisuudet voidaan tunnistaa, jotta vältetään väärennösten ostamisen riski ja jotta kuluttajat voivat päättää, mitä he haluavat ostaa;
Alkuperä ja laatu
29. katsoo, että laatutuotteita ovat tuotteet, jotka ovat yhteydessä tiettyihin tuotantomenetelmiin, maantieteelliseen alkuperään, perinteisiin tai kulttuurisiin lähtökohtiin, ja huomauttaa, että tällaisten tuotteiden suojelemiseksi on jo olemassa järjestelmiä, kuten suojattu alkuperänimitys, suojattu maantieteellinen merkintä, luomutuotteet ja aidot perinteiset tuotteet; vaatii luomaan uuden paikallista viljelyä ja suoramyyntiä edistävän järjestelmän, jolla tuetaan tuotantoalueella kulutettaviksi tarkoitettuja paikallisia laatutuotteita;
30. katsoo, että eurooppalaista alkuperää osoittavan merkinnän olisi oltava pääasiallinen identiteettitunnus kaikissa tiedotus- ja menekinedistämistoimissa sekä sisämarkkinoilla että kolmansissa maissa; katsoo, että kansallista alkuperää osoittavaa lisämerkintää voitaisiin harkita kolmansissa maissa silloin, kun asianomainen identiteetti on selkeä, ja tapauksissa, joissa sillä voidaan korostaa elintarvikkeiden tarjonnan monipuolisuutta;
31. korostaa, että kun on kyse yksityisistä tavaramerkeistä, on olennaisen tärkeää löytää tasapaino yleisluontoisen ja tavaramerkkikohtaisen menekinedistämisen välillä, mikä tekee osaltaan kolmansissa maissa toteutetuista menekinedistämiskampanjoista tehokkaampia; tukee komission kantaa, jonka mukaan tavaramerkeillä voi olla vipuvaikutus tämänkaltaisessa toiminnassa, jossa on luontevaa täydentää yleisluontoista menekinedistämistä yhdistämällä taloudellisia toimijoita tuotteiden ja tavaramerkkien menekinedistämisen kautta, jolloin toiminta vaikuttaa tehokkaammin tuojiin ja siten myös kuluttajiin; katsoo lisäksi, että yksityisten tavaramerkkien sisällyttäminen menekinedistämistoimiin lisää yritysten osallistumishalukkuutta, ja toteaa, että olisi pidettävä mielessä, että viime kädessä kyseiset yritykset yhteisrahoittavat näitä toimia;
32. huomauttaa, että siinä määrin kuin viljelijät ovat järjestäytyneet, laatujärjestelmien avulla he voivat toteuttaa toimia tarjonnan säätelemiseksi ja hintojen vakauttamiseksi, minkä ansiosta he voivat todennäköisemmin hankkia maanviljelyllä kohtuullisen toimeentulon, ja että tällaisten järjestelmien avulla voidaan parhaiten luoda "eurooppalaista lisäarvoa" komission tavoitteiden mukaisesti;
33. pitää tarpeellisena varmistaa, että laatuvaatimuksia noudattavia tuotteita suojellaan tehokkaammin EU:n kauppakumppaneiden suhteen; pyytää sisällyttämään maantieteelliset merkinnät täysimääräisesti kahdenvälisiin ja alueiden välisiin kauppasopimuksiin ja suojelemaan niitä kattavammin niiden puitteissa sekä Maailman kauppajärjestössä;
34. korostaa, että laatuvaatimusten alaisten tuotteiden menekinedistämisen rahoituspuitteita koskevia sääntöjä on muutettava EU:n rahoitusosuuden lisäämisen mahdollistamiseksi;
35. huomauttaa, että tiettyjen elintarvikkeista löytyvien aineiden ja paremman terveyden välistä yhteyttä koskevan hyväksytyn tiedon voimaantulo tuo avoimuutta tuotteiden menekinedistämiseen terveyden perusteella;
36. pitää myönteisenä luomutuotteiden kysynnän kasvua ja kehottaa edistämään niiden tuotantoa ja markkinointia entistä aktiivisemmin;
37. korostaa tarvetta edistää paikallisten tuotteiden menekkiä vuoristo- ja saaristoalueilla sekä lisätä EU:n tätä tarkoitusta varten myöntämää rahoitusta;
38. kehottaa komissiota tuomaan ulkoisissa menekinedistämistoimissaan enemmän esiin EU:n maatalouden sitoutuneisuutta kestävämpiin viljelykäytäntöihin, moninaisuuteen ja laatuun ja tästä johtuviin lisäkustannuksiin sekä kehittämään ja vahvistamaan tietoisuutta EU:n menekinedistämisjärjestelmistä ja niihin liittyvistä logoista;
39. kannattaa teknisen avun tarjoamista pienille ja keskisuurille yrityksille erityisesti niiden kehittäessä omia markkinointistrategioitaan ja analysoidessa omia kohdemarkkinoitaan;
40. suosittelee perustamaan mahdollisia hankkeita ja parhaita käytäntöjä koskevien tietojen vaihtamiseen tarkoitetun internet-foorumin keinona rohkaista eurooppalaista näkökulmaa korostavien mainoskampanjoiden toteuttamiseen;
41. korostaa, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen tavoitteena on parantaa maataloustuotteiden tuotannon organisointia, kestävyyttä ja laatua; katsoo, että menekinedistämispolitiikalla olisi siksi mahdollistettava elintarvikealan koko potentiaalin käyttöönotto unionin talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi;
42. kehottaa komissiota määrittämään tulevissa eurooppalaisten makujen menekin edistämistä koskevissa lainsäädäntöehdotuksissaan tarvittaessa erilaiset hallintojärjestelyt sisäisiä ja ulkoisia markkinoita varten sekä monikansallisia tai kriisiohjelmia varten;
43. pitää tarpeellisena määrittää eurooppalainen tiedotus- ja menekinedistämisstrategia, jossa kohdemarkkinat on yksilöity tarkemmin ja jossa tuotteita ja viestejä voidaan korostaa, ottaen vapaakauppasopimuksia koskevat neuvottelut ja kaikkein kannattavimmat markkinat huomioon rahoituksen sirpaloitumisen ja hajaantumisen ehkäisemiseksi;
Kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmät
44. on tyytyväinen komission ehdotukseen kasvattaa EU:n rahoitusosuuksia kouluhedelmäjärjestelmän tukemiseksi nykyisessä talouskriisin tilanteessa;
45. pyytää komissiota kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisten kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmien opetuksellista luonnetta sekä sisällyttämään kyseiset järjestelmät täysimääräisesti maataloustuen toiseen pilariin;
Laatuviinien tiedotuskampanjoita koskevat toimet
46. kehottaa komissiota arvioimaan, miten aikuisväestölle suunnatut eurooppalaisten laatuviinien vastuullista käyttöä koskevat tiedotuskampanjat on pantu täytäntöön EU:n markkinoilla; toteaa, että tällaisten viinien kohtuullisen käytön lisäksi kyseisissä kampanjoissa olisi korostettava eurooppalaisten viinien kulttuurisia juuria, laadullisia ominaisuuksia sekä erityispiirteitä;
47. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
PERUSTELUT
1. Nykyiset menekinedistämisvälineet
Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) käytössä on nykyisin useita menekinedistämisvälineitä, joilla on kullakin omat tavoitteensa ja edunsaajansa. Seuraavassa esitetään yhteenveto nykyisistä välineistä:
– Useita eri tuotealoja kattava menekinedistämisjärjestelmä, joka on perustettu asetuksella (EY) N:o 3/2008 ja pantu täytäntöön asetuksella 501/2008. Järjestelmän vuosittaiset määrärahat ovat hiukan yli 50 miljoonaa euroa. Sen edunsaajia ovat alakohtaiset organisaatiot, kuten Interfel Ranskassa.
– Tuki hedelmä- ja vihannesalan toimenpideohjelmille maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 artiklan c alakohdan nojalla. Näitä ohjelmia hallinnoivat tuottajien organisaatiot. Menekinedistämistoimet ovat yksi toimenpideohjelmien kuudesta mahdollisesta tavoitteesta. Kustannukset olivat vuonna 2008 noin 40 miljoonaa euroa ja vuonna 2009 noin 28 miljoonaa euroa[1].
– Tuki viinin menekinedistämiselle EU:n ulkopuolisissa maissa yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 103 artiklan p alakohdan nojalla. Menekinedistäminen on vain yksi kustannusvaihtoehto kansallisissa "viinin rahoituspuitteissa", joista se muodostaa unionin tasolla noin 15 prosenttia; jäsenvaltioiden väliset erot ovat huomattavia. Määrärahojen kannalta tämä on selvästi suurin yksittäinen menekinedistämistoimi; vuoden 2012 menojen arvioidaan olevan noin 236 miljoonaa euroa. Mahdollisia edunsaajia ovat muun muassa tuottajien organisaatiot, yksityiset yritykset ja toimialakohtaiset organisaatiot.
– Kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmät yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen 103 artiklan ga alakohdan ja 102 artiklan nojalla. Järjestelmien enimmäismäärärahat ovat vuoden 2013 talousarvioesityksessä 90 miljoonaa (kouluhedelmä) ja 66 miljoonaa euroa (koulumaito).
– Tuki tuottajaryhmien menekinedistämistoimille maaseudunkehittämisasetuksen (EY) N:o 1698/2005 20 artiklan c kohdan iii alakohdan ja 33 artiklan nojalla. Menekinedistämisen piiriin voidaan ottaa ainoastaan laatujärjestelmiin kuuluvia tuotteita. Maaseuturahaston osuus tulee kaudella 2009–2013 olemaan arvioiden mukaan noin 29 miljoonaa euroa vuodessa. Tuetut hankkeet ovat yleensä pienimuotoisempia ja lyhyempiä kuin eri tuotealoja kattavasta menekinedistämisjärjestelmästä tuetut hankkeet.
– YMP:n tiedotustoimista annettu asetus (EY) N:o 814/2000, jonka tavoitteisiin kuuluu "edistää Euroopan maatalouden toimintamallia".
– Maataloustuotteiden markkinointiin myönnettävistä suorista tuista annetun asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artikla. Tätä säännöstä käyttää vain yksi jäsenvaltio – Ruotsi.
2. EU:n menekinedistämispolitiikan tulevaisuus
Vaikka menekinedistämistoimet otettiin alun perin käyttöön maatalouden ylijäämän kuluttamiseksi ja sittemmin elintarvikekriisien taltuttamiseksi, valmistelija katsoo, että nyt on tullut aika määritellä selkeämmin menekinedistämispolitiikka, joka tarkoituksena on stimuloida ja palkita:
– tiettyjen laatujärjestelmiin kuuluvien tuotteiden tuotantoa
– viljelykäytäntöjä, joka tuottavat vähemmän hiilidioksidipäästöjä, turvaavat biodiversiteetin sekä edistävät maaperän ja vesistöjen laadun suojelua.
Menekinedistämispolitiikan pitäisi mahdollisimman pitkälti keskittyä sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, jotka edistävät näitä molempia – laajoja ja monissa tapauksissa yhteensopivia – tavoitteita. Implisiittisenä tavoitteena on oltava viljelijöiden tulojen lisääminen painottamalla tuotteita, joiden yhteydessä tarjonnan sääntelyvälineet ovat sallittuja.
Menekinedistämistoimissa pitäisi kiinnittää huomio "Euroopan makuun", joka on kuluttajalle aito, moninainen ja herkullinen. Tämä näkemys on oleellinen niin sisäisessä kuin ulkoisessakin menekinedistämisessä. Euroopan unionin on pyrittävä viemään sekä kestävän maatalouden toimintamallia että tuotteitaan. Kuten muitakin ostoksia tehdessään kuluttajat huomioivat elintarvikkeita valitessaan myös tuotteiden edustamat ihanteet. Niin kutsutut reilun kaupan tuotteet ovat tästä ilmeinen esimerkki.
On tärkeää edistää myös paikallismarkkinoita ja lyhyitä toimitusketjuja niillä aloilla, joilla EU:n laajuisia toimia voidaan tarvita. Yksittäisiä hankkeita on rahoitettava tietenkin maaseudun kehittämispolitiikasta, joka voidaan räätälöidä paikallisia olosuhteita vastaavaksi, pikemmin kuin asetuksen (EY) N:o 3/2008 nojalla, sillä sen säännöt ovat hakijoiden kannalta hankalampia.
Edellä esitetyn lähestymistavan mukaisesti valmistelija katsoo, että useita eri tuotealoja kattavasta menekinedistämisjärjestelmästä ei pidä enää rahoittaa toimia, joiden tavoitteena on korjailla elintarvikeskandaalien vaurioittamaa luottamusta. Useita eri tuotealoja kattavan järjestelmän määrärahoja, joiden osuus YMP:n menoista on alle 0,1 prosenttia, pitäisi lisätä.
Lopuksi valmistelija katsoo, että erityisesti kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmien kohdalla tarvitaan lisätoimia sellaisten ruohonjuuritason toimien tukemiseksi, joiden tarkoituksena on näyttää koululaisille, miten ruokaa tuotetaan ja millaista elämä on maaseudulla, viemällä heidät tapaamaan viljelijöitä. Opetuksellisissa menekinedistämistoimissa ei pidä tyytyä pelkästään kertomaan koululaisille tuoreiden hedelmien ja vihannesten syömisen hyödyistä, vaan samalla on kerrottava myös YMP:sta.
- [1] Lähde: vuonna 2011 tehty tutkimus "Evaluation of Promotion and Information Actions for Agricultural Products" (maataloustuotteiden menekinedistämis- ja tiedotustoimia koskeva arviointi).
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
18.9.2012 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
35 3 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
John Stuart Agnew, Eric Andrieu, José Bové, Luis Manuel Capoulas Santos, Vasilica Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Diane Dodds, Herbert Dorfmann, Hynek Fajmon, Mariya Gabriel, Iratxe García Pérez, Julie Girling, Béla Glattfelder, Martin Häusling, Esther Herranz García, Elisabeth Jeggle, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, George Lyon, Gabriel Mato Adrover, Mairead McGuinness, James Nicholson, Rareş-Lucian Niculescu, Wojciech Michał Olejniczak, Georgios Papastamkos, Marit Paulsen, Britta Reimers, Ulrike Rodust, Alfreds Rubiks, Giancarlo Scottà, Czesław Adam Siekierski, Sergio Paolo Francesco Silvestris, Alyn Smith, Csaba Sándor Tabajdi, Janusz Wojciechowski |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Maria do Céu Patrão Neves |
||||