MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 muuttamisesta
12.10.2012 - (COM(2012)0277 – C7‑0137/2012 – 2012/0143(COD)) - ***I
Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Ian Hudghton
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 muuttamisesta
(COM(2012)0277 – C7‑0137/2012 – 2012/0143(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0277),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0137/2012),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2012 antaman lausunnon[1],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A7-0314/2012),
1. vahvistaa ensimmäisen käsittelyn kantanaan komission ehdotuksen;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.
- [1] Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
PERUSTELUT
Komission ehdotuksessa esitetään 12 meripeninkulman vyöhykettä koskevan rajoituksen voimassaolon jatkamista. Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevassa lainsäädännössä säädetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 17 artiklan 2 kohdassa yhtäläisen pääsyn periaatteeseen sovellettavasta poikkeuksesta, joka koskee kunkin jäsenvaltion aluevesiin kuuluvaa 12 meripeninkulman vyöhykettä. Tämä poikkeus tuli voimaan 1. tammikuuta 2003, ja sen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2012. Komissio ehdottaa voimassaolon jatkamista 31. joulukuuta 2014 saakka.
Taustaa
Yhtäläistä pääsyä rannikkoalueille koskevia poikkeuksia on sovellettu yli 40 vuoden ajan. Poikkeuksesta säädettiin ensimmäisen kerran kalastusalan yhteistä rakennepolitiikkaa koskeneessa asetuksessa (ETY) N:o 2141/70, ja samansisältöinen määräys sisällytettiin Tanskan, Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan liittymisasiakirjoihin.
Nykyinen 12 meripeninkulman vyöhyke otettiin käyttöön ensimmäisellä YKP-asetuksella vuonna 1983. Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 170/83 6 artiklassa säädettiin, että vyöhyke on voimassa 1. tammikuuta 1983 alkaen 31. joulukuuta 1992 saakka. Vastaavat säännökset annettiin myöhempien YKP-uudistusten yhteydessä (neuvoston asetus (ETY) N:o 3760/92 ja neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002).
Nykyisen asetuksen 17 artiklan 2 kohdan säännökset ovat tätä nykyä ainoat, joihin sisältyy määräaika. Komissio esittää perusasetuksen 6 artiklan säännösten uusimista. Koska on kuitenkin hyvin todennäköistä, ettei YKP:n uudistus tule voimaan ennen tämän vuoden loppua, komission oli annettava käsillä oleva ehdotus, jottei nykyisen järjestelmän voimassaolo päättyisi ennenaikaisesti.
12 meripeninkulman vyöhyke – harvinaisen onnistunut YKP-käytäntö
On tunnustettu tosiasia, että YKP on yleensä ottaen toiminut huonosti viimeisten 30 vuoden ajan. Komissio arvioi yhteistä kalastuspolitiikkaa koskeneessa vihreässä kirjassa (COM(2009)0163) melko lailla alakanttiin, että "voimassa oleva yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) ei ole toiminut hyvin", ja politiikan uudistaminen on todella tarpeen.
Toisaalta vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että kalastuksenhoito on ollut 12 meripeninkulman vyöhykkeellä onnistunutta. Vihreässä kirjassa todettiin, että "tämä järjestely on yleensä toiminut hyvin, ja sitä voitaisiin jopa tiukentaa", ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 mukaisesta raportointivelvoitteesta annetun kertomuksen (COM(2011)0418) mukaan "järjestelmä on vakaa, ja säännöt ovat toimineet tyydyttävästi".
Tämä näyttäisi osoittavan, että jäsenvaltiot kykenevät menestyksekkääseen kalastuksenhoitoon. Vesiluonnonvarojen hoito 12 meripeninkulman vyöhykkeen ulkopuolella on ollut komission äärimmäisen keskitetyn ja tehottoman valvonnan piirissä, mutta jäsenvaltiot ovat suoriutuneet siitä rannikkovyöhykkeillä vakaasti ja tuloksekkaasti.
Keskustelu YKP:n laajakantoisemmasta uudistuksesta jatkuu, ja tärkeimpiin jäljellä oleviin päätöksiin kuuluu toteutettavan hajauttamisen ja alueellistamisen laajuus ja luonne. Jäsenvaltioiden tehokas 12 meripeninkulman vyöhykkeen valvonta osoittaa selvästi, että paikallisiin olosuhteisiin sopeutettu hallinta on tuloksekkainta. Jäsenvaltioiden onnistuminen korostaa entisestään EU:n keskitetyn valvonnan epäonnistumista ja antaa hyödyllisiä viitteitä suunnasta, johon yhteistä kalastuspolitiikkaa olisi ohjattava.
Vyöhykkeen voimassaoloaika ja leveys
Kuten edellä todetaan, vihreän kirjan mukaan rannikkojärjestelyä "voitaisiin jopa tiukentaa". Lisäksi raportointivelvoitetta koskevassa kertomuksessa todetaan yhden jäsenvaltion ehdottaneen, että vyöhykkeet olisi laajennettava 20 meripeninkulmaan.
Esittelijä tukee ehdotuksia rannikkovyöhykkeiden laajentamisesta ja on jo aiemmin kannattanut asiaa koskeneita tarkistuksia. Toivon mukaan uudistettu YKP luo yleensä ottaen hyvin hajautetun järjestelyn ja antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden tehdä todellisia kalakantojen hoitopäätöksiä samalla, kun ne tekevät yhteistyötä aluetasolla. Muotoutuipa uudistettu YKP lopulta millaiseksi hyvänsä 12 meripeninkulman vyöhykkeet ovat selvästi olleet tehokkaita, ja painavat syyt puoltavat niiden laajentamista.
Esittelijä pitää kyseenalaisena uuden YKP-asetuksen 6 artiklaan sisältyvää komission ehdotusta jatkaa nykyjärjestelmän voimassaoloaikaa vain 10 vuodella. Vaikka yhteistä kalastuspolitiikkaa ei tarvitsisikaan uudistaa täysin 10 vuoden väliajoin, tämä on selvästi muodostunut tavaksi. On toivottavaa, että käynnissä oleva uudistusprosessi johtaa sellaiseen yhteiseen kalastuspolitiikkaan, joka toimii tehokkaasti eikä tarvitse suurta uudistusta 10 vuoden kuluttua. Vaikka meneillään oleva uudistus onnistuisikin, ei ole mahdotonta, että 10 vuoden kuluttua toteutetaan merkittävä uudelleentarkastelu, jonka yhteydessä joudutaan tekemään muutoksia.
Koska tämä on erittäin todennäköistä ja koska uudistuksesta käytävä keskustelu osoittaa, että lainsäädäntömenettelyjä ei aina saateta päätökseen määräajassa, vaikuttaisi turhan riskialttiilta asettaa 12 meripeninkulman vyöhykkeelle 10 vuoden määräaika. Käsillä oleva mietintö oli laadittava vain siksi, että 17 artiklan 2 kohta on ainoa YKP-säännös, jossa asetetaan määräaika. Vaikuttaisi järkevältä antaa uusi rannikkovyöhykesäännös, jonka olisi voimassa pidempään kuin uudistuksen normaali 10 vuoden voimassaoloaika; esittelijä pitäisi itse asiassa parempana, ettei järjestelmälle asetettaisi lainkaan määräaikaa.
Kiireellisyys
Vaikka esittelijä kannattaakin 12 meripeninkulman vyöhykkeen laajentamista sekä voimassaoloajan että leveyden osalta, hän tiedostaa, että asiasta olisi keskusteltava YKP:n laajemman uudistuksen yhteydessä. Nykyiset 12 meripeninkulman vyöhykkeet ovat toimineet hyvin, mutta niiden voimassaoloaika päättyy 31. joulukuuta 2012, jos käsillä olevaa ehdotusta ei ole alettu soveltaa siihen mennessä. Vyöhykkeet tarjoavat jonkinlaisen suojan haavoittuville rannikkoyhteisöille, eivätkä ne voisi ymmärtää suojan poistamista siksi, että EU:n toimielimet ovat neuvotteluissaan ajautuneet umpikujaan.
Esittelijä ehdottaa näin ollen, että nykyisen järjestelyn voimassaoloaikaa jatketaan kahdella vuodella ehdotuksen mukaisesti, mutta vaatii edelleen ponnekkaasti, että rannikkokalastuksen kansallista valvontaa on tehostettava YKP:n laajemman uudistuksen yhteydessä.
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 muuttaminen |
||||
|
Viiteasiakirjat |
COM(2012)0277 – C7-0137/2012 – 2012/0143(COD) |
||||
|
Annettu EP:lle (pvä) |
7.6.2012 |
|
|
|
|
|
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
PECH 14.6.2012 |
|
|
|
|
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
ENVI 14.6.2012 |
|
|
|
|
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa Päätös tehty (pvä) |
ENVI 21.6.2012 |
|
|
|
|
|
Esittelijä(t) Nimitetty (pvä) |
Ian Hudghton 31.5.2012 |
|
|
|
|
|
Valiokuntakäsittely |
21.6.2012 |
6.9.2012 |
|
|
|
|
Hyväksytty (pvä) |
9.10.2012 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
20 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Kriton Arsenis, Alain Cadec, Chris Davies, João Ferreira, Carmen Fraga Estévez, Pat the Cope Gallagher, Dolores García-Hierro Caraballo, Marek Józef Gróbarczyk, Ian Hudghton, Werner Kuhn, Isabella Lövin, Gabriel Mato Adrover, Guido Milana, Crescenzio Rivellini, Ulrike Rodust, Raül Romeva i Rueda, Struan Stevenson, Isabelle Thomas, Nils Torvalds, Jarosław Leszek Wałęsa |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Diane Dodds, Rareş-Lucian Niculescu, Jens Nilsson |
||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
12.10.2012 |
||||