MIETINTÖ 28. vuosikertomuksesta EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010)

17.10.2012 - (2011/2275(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Eva Lichtenberger

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

28. vuosikertomuksesta EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010)

(2011/2275(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon 28. vuosikertomuksen EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010) (COM(2011)0588),

–    ottaa huomioon komission kertomuksen "EU Pilot -hankkeen arviointikertomus" (COM(2010)0070),

–    ottaa huomioon komission kertomuksen "EU Pilot -hankkeen toinen arviointikertomus" (COM(2011)0930),

–    ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon "Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen" (COM(2007)0502),

–    ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2002 annetun komission tiedonannon "Kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa" (COM(2002)0141),

–    ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon "Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa – menettelyn päivittäminen" (COM(2012)0154),

–    ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman[1] 27. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2009),

–    ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman[2] 26. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2008),

–    ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SEC(2011)0193, SEC(2011)0194 ja SEC(2011)1626),

–    ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman[3] vetoomusvaliokunnan vuonna 2010 käsittelemistä asioista,

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

–    ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A7‑0330/2012),

A.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen myötä otettiin käyttöön muutamia uusia oikeusperustoja, joilla pyrittiin helpottamaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa, soveltamista ja valvontaa;

B.   ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 298 artiklassa todetaan, että unionin toimielimet, elimet ja virastot tukeutuvat tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon;

C. ottaa huomioon, että rikkomusasiat liittyvät useimmiten ympäristöön, sisämarkkinoihin ja verotukseen ja että näiden politiikanalojen osuus oli 52 prosenttia kaikista rikkomustapauksista;

1.  muistuttaa, että SEU-sopimuksen 17 artiklassa määritetään komission päätehtäväksi perussopimusten soveltamisen valvominen; toteaa näin ollen, että komission valta ja velvoite käynnistää rikkomusmenettely sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole täyttänyt perussopimuksen mukaista velvoitetta[4], on unionin oikeusjärjestyksen perusta ja siksi yhdenmukainen oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan unionin toimintatavan kanssa;

2.  korostaa oikeusvaltion perustavanlaatuista merkitystä kaikkien demokraattisten hallintomuotojen legitiimiyden edellytyksenä sekä sen täysimääräisessä takaamisessa, että kansalaiset voivat nauttia lainmukaisista oikeuksistaan;

3.  tukee komission järkevän sääntelyn lähestymistapaa, jossa keskitytään EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnan huomioon ottamiseen laajemmassa poliittisessa prosessissa, minkä valiokunta katsoo olevan keskeinen ennalta ehkäisevä toimenpide;

4.  panee merkille, että rikkomusmenettely sisältää kaksi vaihetta: hallinnollisen käsittelyn (tutkinta) ja käsittelyn unionin tuomioistuimessa; katsoo, että kansalaisten asema kantelijoina on ratkaisevan tärkeää hallinnollisessa vaiheessa, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön noudattaminen käytännössä;

5.  on tyytyväinen siihen, että komissio käyttää monenlaisia välineitä sujuvoittaakseen säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä (kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen tarkistuslistat, käsikirjat tai selittävät huomautukset), ja kannustaa komissiota seuraamaan entistä tarkemmin, että direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä määräaikaan mennessä, etenkin sellaisten maiden kohdalla, joilla on "huono maine", jotta se voi myös puuttua asiaan ripeästi;

6.  kiinnittää huomiota siihen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti direktiivien säännöksiä voidaan soveltaa välittömästi silloin, kun ne ovat riittävän täsmällisiä eikä niihin sisälly ehtoja ("välitön oikeusvaikutus");

7.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan johdonmukaisesti yhdessä ylisääntelyn ("gold plating") muodostaman ongelman ratkaisemiseksi;

8.  panee merkille, että komissio on hiljattain julkaissut uuden tiedonannon kantelijan asemasta unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa (COM(2012)0154), jossa se tarkisti kantelun kirjaamista koskevia edellytyksiä, mikä vaikuttaa koko rikkomusmenettelyyn; pyytää, että komissio pidättäytyy käyttämästä ei-sitovaa säädöstä rikkomusmenettelyn yhteydessä ja ehdottaa mieluummin asetusta[5], jotta parlamentti voi osallistua täysin toisena lainsäätäjänä tähän keskeiseen EU:n oikeusjärjestyksen osa-alueeseen;

9.  pitää kuitenkin valitettavana ilmoittamatta jättämiseen liittyvien tapausten suurta määrää (470 käsiteltävänä olevaa tapausta vuonna 2010);

10. pahoittelee, että edellä mainitussa uudessa tiedonannossa ei viitata EU Pilot -hankkeeseen, joka on komission oman määritelmän mukaan vakiintunut työmenetelmä[6], jota se käyttää kantelujen käsittelyyn rikkomusmenettelyn ensimmäisenä vaiheena aina rikkomusmenettelyä käyttäessään[7]; panee merkille, että EU Pilot -hanketta ei edes mainita nimeltä tiedonannossa, jossa ei myöskään viitata oikeuksiin tai suojaan, jotka kantelijalle myönnetään EU Pilot -hankkeen nojalla; toteaakin, että komission päätökset, jotka edeltävät rikkomusmenettelyä tai sulkevat sen pois, eivät tässä tapauksessa ole avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevien sääntöjen mukaisia ja komissio tekee ne pelkästään harkintavaltaansa käyttäen;

11. kehottaa komissiota selkeyttämään EU Pilot -järjestelmän asemaa ja määrittelemään tarkasti sen soveltamista koskevat puitteet ja säännökset kansalaisten ymmärtämässä muodossa;

12. panee merkille EU Pilot -hankkeeseen osallistuvien jäsenvaltioiden määrän (18 vuoden 2010 loppuun mennessä) ja niiden tapausten suuren määrän, jotka on päätetty sen jälkeen, kun jäsenvaltion vastaus oli arvioitu hyväksyttäväksi (81 prosenttia tapauksista); painottaa näiden arvioiden laadun merkitystä eli tietojen pätevyyttä ja vahvistamista ja unionin tuomioistuimen tunnustamien hallinto-oikeuden yleisperiaatteiden noudattamista;

13. toistaa kantanaan, että komissiolle perussopimuksissa annetun rikkomusmenettelyn käsittelyä koskevan harkintavallan on noudatettava oikeusvaltioperiaatetta, oikeudellisen selkeyden periaatetta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä koskevia vaatimuksia ja suhteellisuusperiaatetta ja että mikään ei saa missään olosuhteissa vaarantaa kyseisen harkintavallan perustarkoitusta, joka on unionin lainsäädännön oikea-aikaisen ja moitteettoman soveltamisen takaaminen[8];

14. panee merkille rohkaisevat tilastot, joiden mukaan 88 prosentissa vuonna 2010 päätetyistä tapauksista "asiaa ei saatettu unionin tuomioistuimeen, koska jäsenvaltio oli korjannut komission esille ottamat lainsäädännölliset epäkohdat ennen rikkomusmenettelyn seuraavaan vaiheeseen siirtymistä"; katsoo kuitenkin, että on tärkeää valvoa edelleen huolellisesti jäsenvaltioiden toimia, koska joissakin vetoomuksissa viitataan ongelmiin, jotka jatkuvat, vaikka tapauksen käsittely on päätetty (katso esimerkiksi vetoomukset nro 0808/2006, 1322/2007, 0492/2010, 1060/2010 ja 0947/2011);

15. korostaa yleisesti, että parlamentin ja komission välisen viestinnän avoimuuden ja vastavuoroisuuden lisäämiseksi on toteutettava lisätoimenpiteitä; huomauttaa esimerkiksi, että valituksia, rikkomusasiakirjoja ja muita valvontamekanismeja koskevia tietoja voitaisiin antaa paremmin saataville vaarantamatta tutkimusten tarkoitusta ja että pakottavalla yleisellä edulla voitaisiin perustella asianmukaisesti tämän tiedon saatavuus, erityisesti tapauksissa, joissa saattaa olla kyse vaarasta ihmisten terveydelle ja peruuttamattomasta ympäristövahingosta;

16. toteaa, että komissio on luonut EU Pilot -hankkeen toteuttamista varten luottamuksellisen verkkotietokannan komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten välisiä yhteydenottoja varten; kiinnittää jälleen kerran huomiota EU Pilot -hankkeen avoimuuden puutteeseen kantelijoiden suhteen ja toistaa pyyntönsä saada pääsy tietokantaan, jonne kaikki kantelut kerätään, voidakseen suorittaa tehtäväänsä eli valvoa perussopimusten noudattamisen valvojana toimivaa komissiota;

17. pitää valitettavana, että parlamentin edellä mainitun 27. vuosikertomuksesta antaman päätöslauselman johdosta ei ole toteutettu seurantatoimia eikä varsinkaan sen kehotuksesta antaa SEUT-sopimuksen 298 artiklan nojalla asetuksen muodossa menettelysäännöstö, jossa määritellään rikkomusmenettelyyn ja sitä edeltävään menettelyyn kuuluvat asiat, kuten ilmoitukset, sitovat määräajat, oikeus tulla kuulluksi, perusteluvelvollisuus ja oikeus saada tutustua itseään koskeviin tietoihin, jotta voidaan lujittaa kansalaisten oikeuksia ja taata avoimuus;

18. kehottaa jälleen komissiota antamaan asetuksen muodossa olevan ehdotuksen menettelysäännöstöksi SEUT-sopimuksen 298 artiklaa uutena oikeusperustana käyttäen;

19. panee tässä yhteydessä merkille, että komissio vastauksessaan parlamentin pyyntöön menettelysäännöstöstä ilmaisee epäilyksensä mahdollisuudesta antaa SEUT-sopimuksen 298 artiklaan perustuva asetus, koska komissiolle perussopimusten myötä annettu harkintavalta sallii komission järjestää rikkomusmenettelyjen hallinto ja siihen liittyvä työ unionin oikeuden moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi; on vakuuttunut siitä, että menettelysäännöstö ei millään tavalla rajoittaisi komission harkintavaltaa, vaan sillä varmistettaisiin ainoastaan, että kun komissio käyttää toimivaltaansa, se kunnioittaa "avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon" sisältyviä periaatteita SEUT-sopimuksen 298 artiklan mukaisesti ja oikeutta hyvään hallintoon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti;

20. painottaa rikkomusmenettelyjen avoimuuden merkitystä etenkin siksi, että parlamentti voi valvoa unionin lainsäädännön soveltamista; muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyssä tarkistetussa puitesopimuksessa komissio lupaa "antaa […] parlamentille yhteenvetona tiedot kaikista rikkomusmenettelyistä alkaen virallisista ilmoituksista ja parlamentin niin pyytäessä myös […] asioista, joita rikkomusmenettely koskee", ja odottaa, että tätä lauseketta sovelletaan käytäntöön vilpittömässä mielessä;

21. huomauttaa, että vetoomus on sopiva väline kansalaisille, kansalaisjärjestöille ja yrityksille, jotka haluavat ilmoittaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset eri tasoilla eivät noudata EU:n lainsäädäntöä; pyytää komissiota tässä yhteydessä varmistamaan käynnissä olevien rikkomusmenettelyjen avoimuuden ilmoittamalla kansalaisille oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti toimista, joita heidän pyyntöjensä johdosta on toteutettu;

22. huomauttaa, että kansalaiset ja kansalaisjärjestöt käyttävät edelleen vetoomusmekanismia pääasiassa ilmoittaakseen ja valittaakseen siitä, että jäsenvaltioiden viranomaiset eri tasoilla eivät noudata EU:n lainsäädäntöä; korostaa siksi vetoomusvaliokunnan olennaisen tärkeää asemaa tehokkaana välittäjänä kansalaisen, parlamentin ja komission välissä;

23. suhtautuu myönteisesti parlamentin pyynnön mukaisesti laadittuun 28. vuosikertomuksen vetoomuksia koskevaan erityisosaan, jossa komissio erittelee vastaanotetut uudet vetoomukset; suhtautuu myönteisesti komission kertomuksen toteamukseen siitä, että Euroopan parlamentille esitettyjen vetoomusten perusteella aloitettiin rikkomusmenettelyt monessa asiassa; korostaa, että myös silloin, kun vetoomukset eivät koske rikkomuksia, ne antavat parlamentille ja komissiolle huomattavasti tietoa kansalaisten huolenaiheista;

24. korostaa ympäristölainsäädäntöön erityisesti jätehuoltosäännöksiin liittyvistä kysymyksistä vastaanotettujen vetoomusten merkittävää määrää; muistuttaa, että EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta 15. kesäkuuta 2011 järjestetyn konferenssin puheenjohtaja korosti perusteellisten ympäristövaikutusten arviointien toistuvaa puutetta, piittaamattomuutta julkisista kuulemisista ja monia muita puutteita jätehuoltojärjestelmien toiminnassa;

25. muistuttaa, että perusoikeuskirjan alkuperäinen tehtävä oli koota yhteen EU:n kansalaisten perusoikeudet ja että valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat toistuvasti ja juhlallisesti vakuuttaneet, että perusoikeuskirja edustaa EU:n kansalaisten oikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen perusoikeuskirjan 51 artiklan tarpeellisuutta ja kannustaa niitä yksipuolisesti ilmoittamaan, että ne eivät toimivaltansa puitteissa rajoita yksilöiden oikeuksia kyseisen artiklan määräysten perusteella;

26. korostaa, että kun kansalaiset toimittavat vetoomuksen Euroopan parlamentille, he odottavat perusoikeuskirjan säännösten suojelevan heitä riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he asuvat ja onko EU:n lainsäädäntö pantu täytäntöön vai ei; panee tämän osalta huolestuneena merkille, että kansalaiset ovat epävarmoja perusoikeuskirjan tosiasiallisesta soveltamisalasta; katsoo siksi, että on olennaisen tärkeää selittää asianmukaisesti toissijaisuusperiaate ja selkeyttää perusoikeuskirjan soveltamisalaa parlamentin kannalta perusoikeuskirjan 51 artiklan perusteella;

27. korostaa, että huomattava osa perusoikeuksiin liittyvistä vetoomuksista koskee henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja että kuten Euroopan unionin kansalaisuutta koskevasta vuoden 2010 katsauksesta selvästi käy ilmi, unionin kansalaisuuden takaamat oikeudet yleisesti ovat keskeinen edellytys sille, että kansalaiset voivat hyödyntää sisämarkkinoita täysimittaisesti; korostaa, että kansalaisten sisämarkkinaoikeuksien käyttöön sisältyy huomattava kasvupotentiaali ja toistaa tämänhetkisiä taloudellisia haasteita Euroopassa ajatellen komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä vaatimuksen tehostaa EU:n lainsäädännön täysimittaista ja oikea-aikaista täytäntöönpanoa tällä alalla;

28. korostaa lisäksi, että kansalaiset kokevat tulleensa harhaanjohdetuiksi myös yhteisön oikeuden sovellettavuuden osalta tapauksissa, joissa unionin säädöksiä ei ole saatettu ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä; panee merkille kansalaisten ahdistavan tilanteen silloin kun kyseinen jäsenvaltio ei ole saattanut sovellettavaa yhteisön lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöään, koska tällöin kansalaiset eivät voi hyötyä siitä ja jäävät kokonaan ilman muutoksenhakukeinoja;

29. yhtyy Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön kantaan, jonka mukaan vetoomusten käsiteltäväksi ottamisen osalta Euroopan parlamentin toiminta-alat ovat laajempia kuin sen toimivaltuudet; korostaa, että tämän huomautuksen perusteella pitäisi kehittää tapaa, jolla parlamentti ja komissio käsittelevät vetoomuksia;

30. toistaa, että kansalaisten ja yritysten yksittäiset valitukset ovat edelleen tärkein tietolähde EU:n lainsäädännön rikkomusten tunnistamisessa ja sitä kautta rikkomusmenettelyjen käynnistämisessä; vaatii siksi tehokkaampia ja oikeudellisesti sitovampia hallintomääräyksiä, joissa määritellään varmasti ja luotettavasti komission ja valituksen tekevän kansalaisen tai yrityksen välinen suhde ennen rikkomusmenettelyä, sen aikana ja sen jälkeen ja joilla vahvistetaan etenkin yksittäisen valituksen tekijän asemaa;

31. pitää myönteisenä SEUT-sopimuksen 260 artiklan sisältämää uutta elementtiä, jonka perusteella komissio voi saattaessaan asian tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla pyytää tuomioistuinta määräämään jäsenvaltiolle taloudellisia seuraamuksia, jos direktiiviä ei saateta ajallaan osaksi kansallista lainsäädäntöä;

32. suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen käyttää SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohtaa periaatesyistä tapauksissa, joissa ei ole täytetty tämän määräyksen kattamaa velvoitetta lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettujen direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

33. pitää äärimmäisen tärkeänä, että komissio käyttää tätä mahdollisuutta sekä muita mahdollisia keinoja, joilla varmistetaan, että jäsenvaltiot saattavat unionin lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään oikea-aikaisesti ja moitteettomasti; katsoo, että ne jäsenvaltiot, jotka ovat jääneet jälkeen eivätkä ole panneet lakeja ajoissa täytäntöön, on nimettävä;

34. kiinnittää huomiota siihen, että kertomuksen julkaisemisen jälkeen parlamentti, neuvosto ja komissio sekä jäsenvaltiot ovat päässeet yhteisymmärrykseen selittävistä asiakirjoista, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen liittyvien asiakirjojen vastaavien osien suhde ("vastaavuustaulukot"); toteaa, että kyseiset toimielimet ja jäsenvaltiot ovat päättäneet sisällyttää direktiiveihin johdanto-osan kappaleen, jossa todetaan, että asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava vastaavuustaulukko niissä tapauksissa, joissa tämän katsotaan olevan tarpeellista ja oikeasuhteista;

35. korostaa, että vastaavuustaulukot ovat korvaamaton väline, jonka avulla komissio ja parlamentti voivat valvoa, että jäsenvaltiot saattavat unionin lainsäädännön asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltavat unionin lainsäädäntöä, koska direktiivin ja sitä vastaavien kansallisten säännösten välistä suhdetta on usein hyvin hankala ja monesti lähes mahdotonta seurata;

36. kehottaa komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille selkeät ohjeet vastaavuustaulukkojen luomisesta ja sisällyttämisestä yhteisön lainsäädäntöön ja vastaavuustaulukkojen soveltamisesta yhteisön lainsäädännössä sekä tekemään avoimen arvioinnin, jolla merkittävällä tavalla osallistutaan sen arvioimiseen, miten tätä lakia on sovellettu jäsenvaltioissa;

37. toteaa, että kansalliset tuomioistuimet ovat keskeisessä asemassa EU:n lainsäädännön soveltamisessa, ja tukee täysin EU:n pyrkimyksiä tehostaa ja koordinoida jäsenvaltioiden oikeuslaitoksen, tuomioistuinten ja hallinnon viranomaisille, oikeusalan toimijoille, kansallisten hallintoelinten toimihenkilöille ja virkamiehille sekä alueellisille ja paikallisille viranomaisille tarkoitettua oikeusalan koulutusta;

38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin tuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

• [1]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0377.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2010)0437.
• [3]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0382
• [4]  SEUT-sopimuksen 258 ja 260 artiklassa määritetään komission toimivalta käynnistää rikkomusmenettely jäsenvaltiota vastaan. Tarkemmin 258 artiklassa todetaan, että komissio antaa asiasta lausunnon perusteluineen, jos se katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvoitteen.
• [5]  Katso 7 kohta, jossa vaaditaan menettelysäännöstöä.
• [6]  EU Pilot -hankkeen toinen arviointikertomus (SEC(2011)1626), s. 7.
• [7]  Katso edellä mainittu kertomus, s. 3. Katso edellä mainittu 25. marraskuuta 2010 annettu päätöslauselma.
• [8]  Parlamentti totesi edellä mainitussa 25. marraskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa, että "rajaton harkintavalta yhdistettynä täydelliseen avoimuuden puutteeseen on täysin oikeusvaltioperiaatteen vastaista".

PERUSTELUT

Tässä mietinnössä esitetään esittelijän näkemykset useista viimeaikaisista komission tiedonannoista, jotka koskevat EU:n lainsäädännön soveltamista ja joita ovat etenkin 28. vuosikertomus EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010), EU Pilot -hankkeen toinen arviointikertomus ja tiedonanto kantelijan asemaan unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa sovellettavan menettelyn päivittämisestä.

Rikkomusmenettely sisältää kaksi vaihetta: hallinnollisen käsittelyn (tutkinta) ja tuomioistuinkäsittelyn. Esittelijä katsoo, että kansalaisten asema kantelijoina on ratkaisevan tärkeää hallinnollisessa vaiheessa, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön noudattaminen. Komission olisi siksi pidättäydyttävä käyttämästä ei-sitovaa säädöstä rikkomusmenettelyn yhteydessä ja ehdotettava sen sijasta SEUT-sopimuksen 298 artiklan nojalla (ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan perusteella) asetusta, jossa määritellään rikkomusmenettelyyn ja sitä edeltävään menettelyyn kuuluvat asiat, kuten ilmoitukset, sitovat määräajat, oikeus tulla kuulluksi, perusteluvelvollisuus ja jokaisen oikeus saada tutustua itseään koskeviin tietoihin, jotta voidaan lujittaa kansalaisten oikeuksia ja taata avoimuus.

Vaikka komissio pitää EU Pilot -hanketta vakiintuneena työmenetelmänä, sitä ei edes mainita nimeltä tiedonannossa, jossa päivitetään kantelijan asemaan unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa sovellettavaa menettelyä, eikä siinä viitata oikeuksiin tai suojaan, jotka kantelijalle myönnetään EU Pilot -hankkeessa. Kaikkia komission tekemiä päätöksiä, jotka edeltävät rikkomusmenettelyä tai sulkevat sen pois, ei siksi säännellä avoimesti, niihin ei sovelleta vastuuvelvollisuutta ja komissio tekee ne pelkästään harkintavaltaa käyttäen. Parlamentin on sen vuoksi korostettava, että oikeusvaltioperiaate, oikeudellisen selkeyden periaate, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä koskevat vaatimukset ja suhteellisuusperiaate ovat olennaisen tärkeitä, jotta taataan unionin lainsäädännön oikea-aikainen ja moitteeton soveltaminen.

SEUT-sopimuksen 260 artiklan perusteella komissio voi saattaessaan asian tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla pyytää tuomioistuinta määräämään jäsenvaltiolle taloudellisia seuraamuksia, jos direktiiviä ei saateta ajallaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Vaikka tämä on hyvä asia, on tärkeää, että komissio käyttää kaikkia muita mahdollisia keinoja, joilla varmistetaan, että jäsenvaltiot saattavat unionin lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään oikea-aikaisesti ja moitteettomasti etenkin ympäristöasioissa, joihin rikkomustapaukset useimmiten liittyvät.

Jäsenvaltioiden kansalliset tuomioistuimet ovat keskeisessä asemassa EU:n lainsäädännön soveltamisessa. Unionin pyrkimyksiä tehostaa ja koordinoida jäsenvaltioiden tuomareille, oikeusalan toimijoille, kansallisten hallintoelinten toimihenkilöille ja virkamiehille tarkoitettua oikeusalan koulutusta olisi sen vuoksi tuettava täysimääräisesti ja tämän alan toimia olisi lisättävä, jotta voitaisiin lunastaa lopullisesti oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan unionin toimintatapaan kohdistuvat odotukset.

PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.7.2012)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

28. vuosikertomuksesta EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010)
(2011/2275(INI))

Valmistelija: Morten Messerschmidt

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kiinnittää huomiota siihen, että kertomuksen julkaisemisen jälkeen parlamentti, neuvosto ja komissio sekä jäsenvaltiot ovat päässeet yhteisymmärrykseen selittävistä asiakirjoista, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde ("vastaavuustaulukot"); toteaa, että kyseiset toimielimet ja jäsenvaltiot ovat päättäneet sisällyttää direktiiveihin johdanto-osan kappaleen, jossa todetaan, että asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava vastaavuustaulukko niissä tapauksissa, kun tämän katsotaan olevan tarpeellista ja oikeasuhteista;

2.  palauttaa mieliin, että yli kymmenen vuoden ajan parlamentti ja komissio ovat neuvoston vastustuksesta huolimatta pyrkineet sisällyttämään direktiiveihin vastaavuustaulukoita koskevia sitovia säännöksiä, ja että neuvosto on usein vastustanut niitä, ja panee merkille saavutetun yhteisymmärryksen;

3.  korostaa, että vastaavuustaulukot ovat korvaamaton väline, jonka avulla komissio ja parlamentti voivat valvoa, että jäsenvaltiot saattavat unionin lainsäädännön asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltavat unionin lainsäädäntöä, koska direktiivin ja sitä vastaavien kansallisten säännösten välistä suhdetta on usein hyvin hankala ja monesti lähes mahdotonta seurata;

4.  on tyytyväinen EU:n lainsäädännön soveltamiseen liittyvien tapausten käsittelyvälineiden (CHAP ja EU Pilot) käyttöönottoon ja niiden tuottamiin myönteisiin tuloksiin ja kehottaa komissiota jatkamaan niiden kehitystä ja parantamaan niiden toimivuutta;

5.  pitää kuitenkin valitettavana ilmoittamatta jättämiseen liittyvien tapausten suurta määrää (470 käsiteltävänä olevaa tapausta vuonna 2010);

6.  korostaa rikkomusmenettelyjen avoimuuden merkitystä etenkin siksi, että parlamentti voi valvoa unionin lainsäädännön soveltamista; muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyssä tarkistetussa puitesopimuksessa komissio lupaa "antaa […] parlamentille yhteenvetona tiedot kaikista rikkomusmenettelyistä alkaen virallisista ilmoituksista ja parlamentin niin pyytäessä myös […] asioista, joita rikkomusmenettely koskee" ja odottaa, että tätä lauseketta sovelletaan käytäntöön vilpittömässä mielessä;

7.  huomauttaa, että vetoomus on sopiva väline kansalaisille, kansalaisjärjestöille ja yrityksille, jotka haluavat ilmoittaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset eri tasoilla eivät noudata EU:n lainsäädäntöä; pyytää komissiota tässä yhteydessä varmistamaan käynnissä olevien rikkomusmenettelyjen avoimuuden ilmoittamalla kansalaisille oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti toimista, joita heidän pyyntöjensä johdosta on toteutettu;

8.  korostaa hyvän hallintotavan tärkeyttä myös rikkomusmenettelyissä ja kehottaa vahvistamaan asetuksella, jonka oikeusperustana on SEUT-sopimuksen 298 artikla, menettelysäännöt, joissa määritellään rikkomusmenettelyn eri näkökohdat;

9.  muistuttaa, että direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevan määräajan noudattamatta jättäminen rikkoo perussopimuksia samalla tavalla kuin mikä tahansa muu olennaisten säännösten noudattamatta jättäminen, ja näin ollen siihen on suhtauduttava ja sitä on käsiteltävä sen mukaisesti; on tyytyväinen siihen, että Lissabonin sopimuksella luotiin tällaisessa tapauksessa mahdollisuus tuomita asianomainen jäsenvaltio säännösten rikkomisesta ja määrätä se maksamaan kiinteämääräinen hyvitys tai uhkasakko SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan nojalla;

10. suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen käyttää SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan välinettä periaatesyistä tapauksissa, joissa tämän määräyksen, joka koskee lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettujen direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, kattama velvoite on jätetty täyttämättä;

11. on tyytyväinen siihen, että komissio käyttää monenlaisia välineitä sujuvoittaakseen säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä (kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen tarkistuslistat, käsikirjat tai selittävät huomautukset), ja kannustaa komissiota seuraamaan entistä tarkemmin, että direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ennen määräaikaa, etenkin sellaisten maiden kohdalla, joilla on "huono maine", jotta se voi myös puuttua asiaan ripeästi;

12. korostaa, että eurooppalainen oikeusalan koulutus on tärkeä väline, jolla voidaan varmistaa EU:n lainsäädännön asianmukainen soveltaminen, ja suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen laatia aiheesta tiedonanto;

13. kiinnittää huomiota siihen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti direktiivien säännöksiä voidaan soveltaa välittömästi silloin, kun ne ovat riittävän täsmällisiä eikä niihin sisälly ehtoja ("välitön oikeusvaikutus");

14. kehottaa komissiota suosimaan asetuksia aina, kun se on perussopimusten ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti mahdollista;

15. pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan johdonmukaisesti yhdessä ylisääntelyn ("gold plating") muodostaman ongelman ratkaisemiseksi;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	12.7.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	18 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Andrew Henry William Brons, Carlo Casini, Andrew Duff, Ashley Fox, Roberto Gualtieri, Enrique Guerrero Salom, Gerald Häfner, Daniel Hannan, Stanimir Ilchev, Constance Le Grip, Morten Messerschmidt, Paulo Rangel, Algirdas Saudargas, József Szájer, Rafał Trzaskowski, Manfred Weber
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Elmar Brok, Zuzana Brzobohatá, Marietta Giannakou, Helmut Scholz, Alexandra Thein

VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.6.2012)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

28:nnesta vuosikertomuksesta Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010)
(2011/2275(INI))

Valmistelija: Lidia Joanna Geringer de Oedenberg

EHDOTUKSET

Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa oikeusvaltion perustavanlaatuista merkitystä kaikkien demokraattisten hallintomuotojen legitiimiyden edellytyksenä sekä sen täysimääräisessä takaamisessa, että kansalaiset voivat nauttia lainmukaisista oikeuksistaan;

2.  huomauttaa, että kansalaiset ja kansalaisjärjestöt käyttävät edelleen vetoomusmekanismia pääasiassa ilmoittaakseen ja valittaakseen siitä, että jäsenvaltioiden viranomaiset eri tasoilla eivät noudata EU:n lainsäädäntöä; korostaa siksi vetoomusvaliokunnan olennaisen tärkeää asemaa tehokkaana välittäjänä kansalaisen, parlamentin ja komission välissä;

3.  suhtautuu myönteisesti parlamentin pyynnön mukaisesti laadittuun 28. vuosikertomuksen vetoomuksia koskevaan erityisosaan, jossa komissio erittelee vastaanotetut uudet vetoomukset; suhtautuu myönteisesti komission kertomuksen toteamukseen siitä, että Euroopan parlamentille esitettyjen vetoomusten perusteella aloitettiin rikkomusmenettelyt monessa asiassa; korostaa, että myös silloin, kun vetoomukset eivät koske rikkomuksia, ne antavat parlamentille ja komissiolle huomattavasti tietoa kansalaisten huolenaiheista;

4.  korostaa ympäristölainsäädäntöön liittyvistä kysymyksistä ja erityisesti jätehuoltosäännösten osalta vastaanotettujen vetoomusten merkittävää määrää; muistuttaa kohdista, joita puheenjohtaja korosti EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta 15. kesäkuuta 2011 järjestetyssä konferenssissa ja jotka koskivat ympäristövaikutusten perusteellisten arviointien toistuvaa puutetta, piittaamattomuutta julkisista kuulemisista ja monia muita puutteita jätehuoltojärjestelmien toiminnassa;

5.  panee merkille, että komissio on oikeassa korostaessaan, että vastuu EU:n lainsäädännön asianmukaisesta soveltamisesta on pääasiassa jäsenvaltioiden hallinto- ja oikeusviranomaisilla, mutta EU:n kansalaiset ja asukkaat esittävät kuitenkin säännöllisesti vetoomuksia, joissa he kertovat kohtaavansa todellisia esteitä yrittäessään hakea muutosta kansallisissa tuomioistuimissa ja hallintoelimissä; korostaa siksi, että myös EU:n toimielinten ensisijainen velvollisuus on tutkia jäsenvaltioiden toimia valvonta- ja riidanratkaisumekanismien alalla ja että niiden olisi siksi harkittava myös tiedotusstrategioita, joilla tuetaan vetoomuksen esittäjiä jäsenvaltioissa;

6.  suhtautuu sen osalta myönteisesti komission päätelmään, jonka mukaan ongelmanratkaisuvälineitä on vahvistettava; katsoo lisäksi, että komission olisi vastattava myönteisesti kysymykseen, voitaisiinko EU:n nykyisten muutoksenhakukeinojen järjestelmään lisätä uusia mekanismeja EU:n lainsäädännön valvonnan tehostamiseksi;

7.  huomauttaa, että monissa vetoomuksissa viitataan perusoikeuskirjaan ja vedotaan EU:n perussopimusten arvoihin, mikä kertoo mahdollisesti huomattavasta erosta EU:n primaarilainsäädännössä vahvistettujen arvojen ja sen välillä, miten jäsenvaltiot näitä arvoja noudattavat;

8.  muistuttaa, että perusoikeuskirjan alkuperäinen tehtävä oli koota yhteen EU:n kansalaisten perusoikeudet ja että valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat toistuvasti ja juhlallisesti vakuuttaneet, että perusoikeuskirja edustaa EU:n kansalaisten oikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen perusoikeuskirjan 51 artiklan tarpeellisuutta ja kannustaa niitä yksipuolisesti ilmoittamaan, että ne eivät toimivaltansa puitteissa rajoita yksilöiden oikeuksia kyseisen artiklan määräysten perusteella;

9.  korostaa, että kun kansalaiset toimittavat vetoomuksen Euroopan parlamentille, he odottavat perusoikeuskirjan säännösten suojelevan heitä riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he oleskelevat ja onko EU:n lainsäädäntö pantu täytäntöön vai ei; panee tämän osalta huolestuneena merkille, että kansalaiset ovat epävarmoja perusoikeuskirjan nykyisestä soveltamisalasta; katsoo siksi, että on olennaisen tärkeää selittää asianmukaisesti toissijaisuusperiaate ja selkeyttää perusoikeuskirjan soveltamisalaa parlamentin kannalta perusoikeuskirjan 51 artiklan perusteella;

10. korostaa, että huomattava osa perusoikeuksiin liittyvistä vetoomuksista koskee henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja että kuten Euroopan unionin kansalaisuutta koskevasta vuoden 2010 kertomuksesta selvästi käy ilmi, unionin kansalaisuuden takaamat oikeudet yleisesti ovat keskeinen edellytys sille, että kansalaiset voivat hyödyntää sisämarkkinoita täysimittaisesti; korostaa, että kansalaisten sisämarkkinaoikeuksien käyttöön sisältyy huomattava kasvupotentiaali ja toistaa tämänhetkisiä taloudellisia haasteita Euroopassa ajatellen komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä vaatimuksen tehostaa EU:n lainsäädännön täysimittaista ja oikea-aikaista täytäntöönpanoa tällä alalla;

11. korostaa lisäksi, että kansalaisten mielestä myös yhteisön oikeuden sovellettavuus on epäselvää tapauksissa, joissa unionin säädöksiä ei ole saatettu ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä; panee merkille ahdistavan todellisuuden, jonka kansalaiset, jotka eivät voi hyötyä sovellettavasta yhteisön lainsäädännöstä, kohtaavat huomatessaan olevansa täysin vailla kaikkia muutoksenhakumekanismeja tilanteessa, jossa jäsenvaltio ei ole vielä saattanut unionin lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöään;

12. yhtyy Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön kantaan, jonka mukaan vetoomusten käsiteltäväksi ottamisen osalta Euroopan parlamentin toiminta-alat ovat laajempia kuin sen toimivaltuudet; korostaa, että tämän huomautuksen perusteella pitäisi kehittää tapaa, jolla parlamentti ja komissio käsittelevät vetoomuksia;

13. panee merkille, että komission kertomuksessa korostetaan rikkomustapausten tehokasta käsittelyä EU Pilot- ja CHAP-järjestelmien kaltaisten uusien välineiden kehittämisen ja arvioinnin avulla, ennalta ehkäisevien toimien vahvistamista ja mahdollisuutta vaatia aiempaa varhaisessa vaiheessa jäsenvaltioille taloudellisia seuraamuksia, jos nämä saattavat direktiivejä myöhässä osaksi kansallista lainsäädäntöään;

14. panee merkille EU Pilot -hankkeeseen osallistuvien jäsenvaltioiden määrän (18 vuoden 2010 loppuun mennessä) ja suuren määrän päätettyjä tapauksia sen jälkeen, kun jäsenvaltioiden vastaus oli arvioitu hyväksyttäväksi (81 prosenttia tapauksista); painottaa näiden arvioiden laadun merkitystä pätevien ja vahvistettujen tietojen osalta sekä sen osalta, että noudatetaan unionin tuomioistuimen tunnustamia hallinto-oikeuden yleisperiaatteita;

15. pitää myönteisenä EU Pilot -hankkeen ensimmäisen arviointikertomuksen antamista maaliskuussa 2010 ja kehottaa antamaan tulevat arviointikertomukset ajoissa, jotta tämän uuden mekanismin tehoa säädösten täytäntöönpanon valvonnassa voidaan arvioida jatkuvasti; panee lisäksi merkille kertomuksen liitteessä olevat tarkistetut ohjeet kantelijoiden asemasta;

16. on samaa mieltä komission kanssa siitä, että oikeusvaltion merkitystä on painotettava, mutta muistuttaa, että tämän periaatteen ja komission rikkomustapauksissa harjoittaman harkintavallan välillä on luontainen jännite ja että mielivaltaisuuksien välttämiseksi harkintavallan käytössä on noudatettava aidosti hyvän hallinnon yleisperiaatteita, kuten puolueettomuutta, objektiivisuutta ja suhteellisuutta;

17. korostaa, että kansalaiset eivät edelleenkään juuri tunne rikkomusmenettelyjä, minkä osoittaa huomattava määrä vastaanotettuja vetoomuksia, joissa viitataan tietämättä seikkoihin, jotka ovat jo tutkinnassa; katsoo oikeudellisten asioiden valiokunnan asettaman työryhmän päätelmien mukaisesti, että rikkomusmenettelyt tulisi SEUT:n 298 artiklan nojalla sisällyttää hyvää hallintoa koskevaan sääntelykehykseen;

18. huomauttaa lisäksi, että vetoomuksen esittäjät ovat toisinaan esittäneet vastalauseita siitä, että rikkomusmenettelyissä ei loppujen lopuksi käsitellä heidän vetoomuksissaan esiin otettuja erityiskysymyksiä;

19. toistaa, että kansalaisten ja yritysten yksittäiset valitukset ovat edelleen tärkein tietolähde EU:n lainsäädännön rikkomusten tunnistamisessa ja sitä kautta rikkomusmenettelyjen käynnistämisessä; vaatii siksi tehokkaampia ja oikeudellisesti sitovampia hallintomääräyksiä, joissa määritellään varmasti ja luotettavasti komission ja valituksen tekevän kansalaisen tai yrityksen välinen suhde ennen rikkomusmenettelyä, sen aikana ja sen jälkeen ja joilla vahvistetaan etenkin yksittäisen valituksen tekijän asemaa;

20. panee merkille rohkaisevat tilastot, joiden mukaan 88 prosentissa vuonna 2010 päätetyistä tapauksista asiaa ei saatettu unionin tuomioistuimeen, koska jäsenvaltio oli korjannut komission esille ottamat lainsäädännölliset epäkohdat ennen rikkomusmenettelyn seuraavaan vaiheeseen siirtymistä; katsoo kuitenkin, että on tärkeää valvoa edelleen huolellisesti jäsenvaltioiden toimia, koska joissakin vetoomuksissa viitataan ongelmiin, jotka jatkuvat, vaikka tapauksen käsittely on päätetty (katso esimerkiksi vetoomukset nro 0808/2006, 1322/2007, 0492/2010, 1060/2010 ja 0947/2011);

21. katsoo, että varainhoitoa koskevat oikaisut ovat komission käytettävissä oleva keskeinen keino silloin kun asiaan liittyy EU:n rahoitusta; panee kuitenkin merkille, että kansalaiset tuntevat huonosti myös toimia, joihin tämän osalta voidaan ryhtyä, tai on voitu ryhtyä, minkä osoittavat monet vetoomukset, joissa viitataan EU:n osarahoittamiin hankkeisiin;

22. suhtautuu myönteisesti komission toimiin ennalta ehkäisevien toimenpiteiden vahvistamiseksi; kannattaa erityisesti tiedotusaloitteita, joissa keskitytään siihen, että kansalaiset osallistuvat EU:n lainsäädännön soveltamiseen, ja toteaa, että tällaisilla aloitteilla voidaan lisätä vetoomusten esittäjien vaikutusmahdollisuuksia ja vetoomusvaliokunnan tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

23. kannattaa komission älykkään sääntelyn lähestymistapaa, jossa keskitytään EU:n lainsäädännön soveltamisen seurannan sisällyttämiseen laajempaan poliittiseen prosessiin, mitä vetoomusvaliokunta pitää tärkeänä ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä; panee tämän osalta merkille, että vetoomusvaliokunta soveltuu erityisen hyvin edistämään näitä ponnisteluja yhteistyössä komission kanssa;

24. korostaa yleisesti, että parlamentin ja komission välisen viestinnän avoimuuden ja vastavuoroisuuden lisäämiseksi on toteutettava lisätoimenpiteitä; huomauttaa esimerkiksi, että valituksia, rikkomusasiakirjoja ja muita valvontamekanismeja koskevia tietoja voitaisiin antaa paremmin saataville vaarantamatta tutkimusten tarkoitusta ja että ylivoimaisella yleisellä edulla voitaisiin perustella asianmukaisesti tämän tiedon saatavuus, erityisesti tapauksissa, joissa saattaa olla kyse ihmisten terveydestä ja peruuttamattomasta ympäristövahingosta;

25. vaatii edistymään konkreettisesti Euroopan parlamentin ja komission suhteista tehdyn tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanossa tiedonsaantia ja yhteistyötä koskevien määräysten vahvistamiseksi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	19.6.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	18 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Margrete Auken, Philippe Boulland, Simon Busuttil, Michael Cashman, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Iliana Malinova Iotova, Peter Jahr, Lena Kolarska-Bobińska, Erminia Mazzoni, Willy Meyer, Ana Miranda, Adina-Ioana Vălean, Jarosław Leszek Wałęsa, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Phil Prendergast, Axel Voss, Angelika Werthmann
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Othmar Karas

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	11.10.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	20 0 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Gerald Häfner, Sajjad Karim, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Rebecca Taylor, Alexandra Thein, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Piotr Borys, Eva Lichtenberger, József Szájer, Axel Voss
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Sylvie Guillaume, Salvatore Tatarella