MIETINTÖ Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

16.10.2012 - (2012/2152(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Bernhard Rapkay

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2012/2152(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Wienin syyttäjänviraston 21. maaliskuuta 2012 välittämän pyynnön, joka liittyy tutkintamenettelyyn ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 2. heinäkuuta 2012,

–   on kuullut Martin Ehrenhauseria työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Itävallan tasavallan perustuslain 57 pykälän,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010 ja 6. syyskuuta 2011 antamat tuomiot[1],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0332/2012),

A. toteaa, että Wienin syyttäjänvirasto on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä, jotta Itävallan viranomaiset voivat aloittaa Martin Ehrenhauseria koskevan tutkinnan ja rikosoikeudellisen menettelyn;

B.  toteaa, että Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättäminen koskee seuraavia väitettyjä rikoksia: tietojärjestelmän luvaton käyttö (Itävallan rikoslain 118 a §), viestintäsalaisuuden loukkaus (119 §), tietojen luvaton hankkiminen (119 a §) ja äänitys- tai kuuntelulaitteen epäilty väärinkäyttö (120 § 2 momentti) sekä vuoden 2000 tietosuojalain 51 §:n rikkominen;

C. toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D. toteaa, että Itävallan perustuslain 57 pykälän 2 momentin mukaan kansallisneuvoston jäsenet voidaan asettaa vastuuseen rangaistavasta teosta ainoastaan kansallisneuvoston suostumuksella lukuun ottamatta tapauksia, joissa jäsen on tavattu itse teosta, ja että kansallisneuvoston jäsenten luona suoritettaviin kotietsintöihin tarvitaan aina kansallisneuvoston suostumus; toteaa, että perustuslain 57 pykälän 3 momentin mukaan viranomaiset voivat tutkia kansallisneuvoston jäsenten toimintaa mahdollisen rangaistavan teon perusteella ilman kansallisneuvoston suostumusta ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen teko ei ilmeisesti liity millään tavoin kyseisen jäsenen poliittiseen toimintaan, ja että viranomaisen on pyydettävä kansallisneuvostolta päätös teon ja poliittisen toiminnan yhteydestä, jos asianosainen jäsen tai vähintään kolmannes kyseisiä asioita käsittelevän valiokunnan jäsenistä sitä vaatii;

E.  katsoo siksi, että Martin Ehrenhauserin parlamentaarinen koskemattomuus on pidätettävä, mikäli häntä koskeva tutkinta aiotaan suorittaa;

F.  toteaa, että Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta on kuullut Martin Ehrenhauseria, joka on ilmoittanut mielipiteenään, että hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa olisi pidätettävä;

G. panee merkille Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion, jossa katsotaan, että "vaikka erioikeudet ja vapaudet on myönnetty yksinomaan yhteisön intressissä, on kuitenkin todettava, että ne on myönnetty nimenomaisesti yhteisön toimielinten virkamiehille ja muille toimenhaltijoille sekä parlamentin jäsenille" ja että "pöytäkirjalla luodaan näin ollen asianomaisten henkilöiden hyväksi subjektiivinen oikeus;"[2]

H. toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan ja Itävallan perustuslain 57 pykälän mukaan Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiselle ei ole estettä;

1.  päättää pidättää Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Itävallan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Martin Ehrenhauserille.

• [1]  Asia 101/63, Wagner vs. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 195; asia 149/85 Wybot vs. Faure ja muut, Kok. 1986, s. 2391; asia T-345/05 Mote vs. parlamentti, Kok. 2008, s. II-2849; yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07 Marra vs. De Gregorio ja Clemente, Kok. 2008, s. I-7929; asia T-42/06 Gollnisch vs. parlament, Kok. 2010, s. II-01135 ja asia C-163/10 Patriciello (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
• [2]  Asia T-345/05, Mote vs. parlamentti, Kok. 2008, s. II-2849, 28 kohta.

PERUSTELUT

1. Tausta

Puhemies ilmoitti täysistunnossa 2. heinäkuuta 2012 työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastaanottaneensa Wienin syyttäjänviraston 21. maaliskuuta 2012 päivätyn kirjeen, jossa pyydetään Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä syyttäjänvirastossa vireillä olevan menettelyn vuoksi.

Puhemies välitti pyynnön työjärjestyksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokunnalle. Oikeudellisten asioiden valiokunta kuuli Martin Ehrenhauseria 17. syyskuuta 2012 työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tausta on seuraava:

Wienin syyttäjänvirasto aikoo käynnistää tutkintamenettelyn Euroopan parlamentin jäsentä Martin Ehrenhauseria vastaan. Syyttäjänviraston tietojen mukaan Martin Ehrenhauserin epäillään syyllistyneen seuraaviin rikoksiin: tietojärjestelmän luvaton käyttö (Itävallan rikoslain 118 a §), viestintäsalaisuuden loukkaus (119 §), tietojen luvaton hankkiminen (119 a §) ja äänitys- tai kuuntelulaitteen epäilty väärinkäyttö (120 § 2 momentti) sekä vuoden 2000 tietosuojalain 51 §:n rikkominen.

Wienin syyttäjänvirasto esitti 21. maaliskuuta 2012 päivätyssä kirjeessään, että Euroopan parlamentin jäsenen Hans-Peter Martinin syyttäjänvirastolle esittämien tosiseikkojen kuvauksen mukaan Martin Ehrenhauser olisi murtautunut Hans-Peter Martinin yksityiseen sähköpostijärjestelmään ja avannut, kopioinut ja tulostanut sekä Martinin yksityisiä että hänen työhönsä liittyviä sähköposteja ja niiden liitteitä. Hans-Peter Martin on toimittanut Wienin syyttäjänvirastolle myös asiakirjoja väitteiden todistamiseksi. Wienin syyttäjänvirasto katsoo näin ollen, että Martin Ehrenhauseriin kohdistuvat epäilykset ovat perusteltuja.

Lisäksi Martin Ehrenhauserin epäillään julkistaneen äänitteen, joka oli tehty ilman puhujan suostumusta ja jossa tämä kertoo luottamuksellista tietoa kolmannelle henkilölle, jonka tietoon asia ei ollut tarkoitettu; Ehrenhauserin väitetään antaneen tallenteen useamman henkilön välisestä keskustelusta, johon osallistui muun muassa Hans-Peter Martin, eräälle keskusteluun osallistuneista henkilöistä, joka oli toimittanut kyseisen tallenteen lyhennettynä Wienin syyttäjänvirastolle.

2. Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuuteen sovellettavat säännökset ja menettelyt

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyssä Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 oleva 8 ja 9 artikla kuuluvat seuraavasti (alleviivaukset lisätty):

8 artikla

"Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella.

9 artikla

Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a) oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b) toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta."

Euroopan parlamentissa sovellettavasta menettelystä määrätään työjärjestyksen 6 ja 7 artiklassa. Kyseiset artiklat kuuluvat seuraavasti (alleviivaukset lisätty):

"6 artikla: Lainkäytöllisen koskemattomuuden kumoaminen

(1) Erioikeuksia ja vapauksia koskevaa toimivaltaa käyttäessään parlamentti pyrkii ensisijaisesti säilyttämään täysivaltaisuutensa demokraattisena lainsäädäntöelimenä ja varmistamaan jäsentensä riippumattomuuden heidän hoitaessaan tehtäviänsä.

(2) Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen puhemiehelle osoittamasta, jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan. [...]

7 artikla: Koskemattomuutta koskevat menettelyt

(1) Asiasta vastaava valiokunta käsittelee koskemattomuuden pidättämistä sekä koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevat pyynnöt viipymättä niiden jättämisjärjestyksessä.

(2) Valiokunta antaa perustellun päätösehdotuksen, jossa on suositus koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tai koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevan pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

(3) Valiokunta voi pyytää asianomaiselta viranomaiselta ne lisätiedot tai selvitykset, jotka valiokunta katsoo tarpeellisiksi voidakseen muodostaa mielipiteensä koskemattomuuden pidättämisestä tai puolustamisesta. Jäsenelle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi. Hänellä on oikeus esittää kaikki tässä yhteydessä aiheellisiksi katsomansa asiakirjat tai muut kirjalliset todisteet. Toinen jäsen voi toimia hänen edustajanaan. [...]

7. Valiokunta voi antaa perustellun lausunnon kyseisen viranomaisen toimivallasta asiassa ja pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta, mutta se ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko lausumat tai teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista. […]"

Koska 9 artiklan a kohdassa määrätään, että parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus, on syytä viitata Itävallan perustuslain 57 pykälään, joka kuuluu seuraavasti (alleviivaukset lisätty):

"57 pykälä

(1) Kansallisneuvoston jäseniä ei voida asettaa vastuuseen tehtävien hoitamisessa suoritettujen äänestysten perusteella, ja ainoastaan kansallisneuvosto voi asettaa heidät vastuuseen tehtävien hoitamisessa esitettyjen suullisten tai kirjallisten mielipiteiden vuoksi.

(2) Kansallisneuvoston jäsenet voidaan asettaa vastuuseen rangaistavasta teosta ainoastaan kansallisneuvoston suostumuksella lukuun ottamatta tapauksia, joissa jäsen on tavattu itse teosta. Kansallisneuvoston jäsenten luona suoritettaviin kotietsintöihin tarvitaan aina kansallisneuvoston suostumus.

(3) Muutoin viranomaiset voivat tutkia kansallisneuvoston jäsenten toimintaa mahdollisen rangaistavan teon perusteella ilman kansallisneuvoston suostumusta ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen teko ei ilmeisesti liity millään tavoin kyseisen jäsenen poliittiseen toimintaan. Viranomaisen on kuitenkin pyydettävä kansallisneuvostolta päätös teon ja poliittisen toiminnan yhteydestä, jos asianosainen jäsen tai vähintään kolmannes kyseisiä asioita käsittelevän valiokunnan jäsenistä sitä vaatii. Jos tällainen vaatimus esitetään, syytetoimenpiteet on keskeytettävä tai lopetettava välittömästi.

(4) Kansallisneuvoston katsotaan kaikissa edellä mainituissa tapauksissa antaneen suostumuksensa, jos se ole tehnyt päätöstään kahdeksan viikon kuluessa siitä, kun syytetoimenpiteiden käynnistämisestä vastaava viranomainen on esittänyt vastaavan pyynnön. Puhemiehen on järjestettävä pyyntöä koskeva äänestys viimeistään kyseisen määrärajan viimeistä edeltävänä päivänä, jotta kansallisneuvosto voi tehdä päätöksensä ajoissa. Kansallisneuvoston istuntojaksoihin kuulumatonta aikaa ei oteta huomioon määräaikaa laskettaessa.

(5) Jos jäsen on saatu kiinni itse teossa, viranomaisen on ilmoitettava pidätyksestä välittömästi kansallisneuvoston puhemiehelle. Pidätys on peruttava ja koko syytetoimista on luovuttava, jos kansallisneuvosto tai – istuntokauden ulkopuolella – näistä asioista vastaava valiokunta niin vaatii.

(6) Kansallisneuvoston jäsenen koskemattomuus päättyy vastavalitun kansallisneuvoston kokoontuessa tai jos jäsen hoitaa kansallisneuvoston elimessä tehtävää, joka jatkuu kyseistä ajankohtaa pidempään, kyseisen tehtävän päättyessä.

(7) Asiasta säädetään yksityiskohtaisemmin kansallisneuvoston työjärjestystä koskevassa liittovaltion laissa."

3. Ehdotetun päätöksen perustelu

Väitetyissä teoissa, joiden johdosta Wienin syyttäjänvirasto aikoo aloittaa Martin Ehrenhauserin koskevan tutkinnan, ei ilmeisesti ole kyse erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 artiklassa tarkoitetuista jäsenen tehtäviensä hoitamisen yhteydessä ilmaisemista mielipiteistä tai äänestyksistä. Pöytäkirjan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin työjärjestyksen ja Itävallan tasavallan asiaa koskevien säännösten perusteella oikeudellisten asioiden valiokunta katsoo, että Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiselle ei ole estettä.

4. Päätelmä

Edellä esitetyn perusteella oikeudellisten asioiden valiokunta esittää työjärjestyksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti Martin Ehrenhauserin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	10.10.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	22 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Klaus-Heiner Lehne, Antonio López-Istúriz White, Antonio Masip Hidalgo, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Rebecca Taylor, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Piotr Borys, Luis de Grandes Pascual, Eva Lichtenberger
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Sophia in ‘t Veld