Menettely : 2012/2151(INL)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0339/2012

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0339/2012

Keskustelut :

PV 20/11/2012 - 3
CRE 20/11/2012 - 3

Äänestykset :

PV 20/11/2012 - 6.19
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2012)0430

MIETINTÖ     
PDF 310kWORD 343k
24.10.2012
PE 494.867v03-00 A7-0339/2012

suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan esittämästä selvityksestä "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa"

(2012/2151(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Marianne Thyssen

Valmistelija(*): Roberto Gualtieri, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

(Aloite – työjärjestyksen 42 artikla)

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITE:PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET
 PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan esittämästä selvityksestä "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa"

(2012/2151(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–   ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon euroalueen valtion- tai hallitusten päämiesten 29. kesäkuuta 2012 antaman julkilausuman,

–   ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2012 julkaistun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan selvityksen "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa",

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, budjettivaliokunnan sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0339/2012),

A. ottaa huomioon, että Rooman sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Euroopan unioni on edistynyt merkittävästi poliittisessa, taloudellisessa, finanssi- ja rahapoliittisessa yhdentymisessä;

B.  katsoo, ettei talous- ja rahaliitto (EMU) ole päämäärä sinänsä vaan pikemminkin unionin ja jäsenvaltioiden tavoitteiden, erityisesti tasapainoisen ja kestävän kasvun sekä korkean työllisyyden, saavuttamisen väline; toteaa, että sosiaalinen osallisuus ja yhteisvastuu ovat Euroopan sosiaalisen mallin ja koko Euroopan yhdentymisen kulmakiviä eikä niitä voi jättää pois unionin tulevista uudistuksista;

C. ottaa huomioon, että globaalistuneessa tietoyhteiskunnassa demokraattiseen oikeutukseen, vastuuvelvollisuuteen, avoimuuteen ja kansalaisten hyväksyntään perustuvan Euroopan tiiviimmän yhdentymisen tarve käy yhä selvemmäksi;

D. katsoo, että Euroopan tiiviimmän yhdentymisen olisi mahdollistettava suurempi parlamentaarinen osallistuminen sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla;

E.  katsoo, että unioni on tärkeiden valintojen edessä ja että sen on valittava selkeä suunta joko kohti voimien yhdistämistä unionissa ja tulevaisuuden rakentamista vahvalle sekä arvoihin ja yhteisvastuuseen perustuvalle unionille globaalistuneessa maailmassa tai kohti itseensä käpertymistä ja passiivista sopeutumista pakon edessä globaalistumiseen;

F.  ottaa huomioon, että talous-, rahoitus- ja pankkikriisi ja nykyinen taloudellinen laskusuhdanne ovat johtaneet julkisen ja yksityisen sektorin suureen velkaantumiseen ja julkisen alan rahoitusongelmiin monissa jäsenvaltioissa ja vaikuttaneet yhdessä makrotaloudellisen tasapainon häiriytymisen kanssa euroalueen ja koko unionin sosioekonomiseen kehitykseen nopeasti, välittömästi ja kielteisesti;

G. toteaa, että vuoden 2008 ja vuoden 2012 puolivälin välisenä aikana 27 jäsenvaltion EU:n työttömyysaste on noussut noin 7 prosentista 10,4 prosenttiin eli 25 miljoonaan työttömään ja että enemmän kuin yksi viidestä nuoresta on työttömänä (22 prosenttia) ja nuorisotyöttömyys ylittää joissakin jäsenvaltioissa 50 prosenttia;

H. toteaa, että työpaikkojen luominen, laadukkaat työpaikat ja kohtuulliset työehdot ovat ratkaisevan tärkeitä nykyisen kriisin ratkaisemiseksi;

I.  toteaa, että monien jäsenvaltioiden taloudellinen tilanne ja rahoitustilanne ovat tällä hetkellä hyvin vaikeat ja että niitä pahentavat valtioiden joukkolainamarkkinoilla esiintyvät jatkuvat jännitteet, jotka ilmenevät joidenkin maiden kestämättömän korkeina lainakorkoina ja joidenkin toisten maiden hyvin alhaisina tai negatiivisina lainakorkoina ja merkittävänä rahoituksen ja talouden epävakautena;

J. ottaa huomioon, että eri suuntiin kehittyvä kilpailukyky ja alhainen kasvupotentiaali yhdessä korkean työttömyysasteen sekä suurten vajeiden ja suuren julkisen ja yksityisen velan kanssa ei vain vahingoita joitakin jäsenvaltioita, vaan tekee koko euroalueesta haavoittuvan;

K. katsoo, että viimeaikaiset tapahtumat ovat tehneet selväksi, ettei euroalue ole vieläkään asianmukaisesti varustautunut ratkaisemaan kriisiä ja reagoimaan asiaankuuluvasti sitä koskeviin alueellisiin ja maailmanlaajuisiin talouden toimintahäiriöihin;

L. toteaa, että euron tärkeä asema sekä euroalueella että maailmanlaajuisesti toiseksi tärkeimpänä kansainvälisenä reservivaluuttana edellyttää EU:lta voimakasta vastausta ja koordinoitua toimintaa kasvun ja talouden vakauden palauttamiseksi;

M.       ottaa huomioon, että eurosta on viime vuosikymmenen aikana koitunut unionin kansalaisille monia hyötyjä kuten hintojen vakaus, valuutanvaihdosta aiheutuvien kustannusten poistuminen euroalueella, nimellisesti kilpailusyistä toteutettavien devalvaatioiden mahdottomuus, alhaisemmat korot, rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen edistäminen ja rajat ylittävien pääomaliikkeiden helpottuminen;

N. katsoo, ettei unionin yhteisestä rahasta pitäisi tulla hajaannuksen symbolia, joka uhkaa koko yhdentymishanketta, vaan sen olisi pysyttävä koko sellaisen päättäväisen unionin valuuttana, joka pystyy tekemään kauaskantoisia päätöksiä yhteisen ja vauraan tulevaisuuden hyväksi;

O. katsoo, että edettäessä kohti aitoa EMU:a olisi kunnioitettava niiden jäsenvaltioiden tahtoa, jotka ovat jättäytyneet euron käyttöönoton ulkopuolelle säilyttääkseen oman kansainvälisen valuuttansa;

P. katsoo, että euroalueen jäsenyys merkitsee siihen kuuluvien jäsenvaltioiden suurta keskinäistä taloudellista ja rahoituksellista riippuvuutta ja edellyttää siksi rahoitus-, finanssi-, sosiaali- ja talouspolitiikan huomattavasti tiiviimpää koordinointia sekä toimivallan siirtämistä jäsenvaltioilta unionille, mihin on liitettävä tiukempia valvontavälineitä ja tehokas täytäntöönpanon valvonta; katsoo kuitenkin, että euroalueen jäsenvaltioiden tiiviimpää yhdentymistä, täydennettynä mahdollisesti muilla halukkailla jäsenvaltioilla, on pyrittävä edistämään "kaksi nopeutta, yksi Eurooppa" -ajatuksen puitteissa pyrkien välttämään poliittisia toimia, jotka johtaisivat loppujen lopuksi kahden eri Euroopan syntymiseen;

Q. toteaa, että tuorein Eurobarometri-tutkimus osoittaa, että luottamus poliittisiin instituutioihin on pitkään jatkuneen kriisin vuoksi jyrkästi vähentynyt sekä jäsenvaltioissa että unionissa ja että yleisön näkemys unionista on muuttunut huomattavasti kielteisemmäksi; ottaa huomioon, että unioni on kansalaisten mielestä kuitenkin edelleen tehokkain toimija talouskriisin ratkaisemisessa;

R. katsoo, että unionin ja kansallisten päätöksentekijöiden olisi jatkuvasti tehtävä kansalaisilleen selkoa Euroopan yhdentymisen hyödyistä ja yhteisen rahan vaikutuksista ja siihen liittyvistä haasteista, mukaan luettuina euroalueen hajoamiseen liittyvät kustannukset ja riskit;

S. ottaa huomioon, että 17 jäsenvaltiota on jo ottanut unionin yhteisen rahan käyttöön ja että useimmat muista jäsenvaltioista liittyvät euroon, kun ne ovat siihen valmiita;

T. katsoo, että kaikki koko talous- ja rahaliiton, mukaan luettuna euroalueen jäsenyyden peruuttamattomuus, ja unionin yhteisen rahan tulevaisuutta koskevat epäilyt ovat perusteettomia, koska vahva unioni on kaikkien kansalaisten etujen mukainen;

U. katsoo, että luottamuksen palauttaminen on tärkein tehtävä, jotta Euroopan unionin kansalaiset ja yritykset saadaan jälleen aloittamaan talouteen investoiminen ja jotta rahoituslaitoksille luodaan olosuhteet, joissa ne voivat taas huolehtia reaalitalouden luototuksesta laajalti mutta vakaalta pohjalta;

V. katsoo, että eurokriisiin vastaaminen on mutkikas tehtävä ja vaatii pitkäjänteisiä ja monitahoisia ponnisteluja kaikilla institutionaalisilla ja toimintapoliittisilla tasoilla;

W.katsoo, että unionin toimielimet sekä jäsenvaltioiden ja erityisesti euroalueen jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehet ovat tärkeässä asemassa finanssiunionin luomisessa niin, että kaikki euroalueen kriisinhallintamekanismit, kuten Euroopan vakausmekanismi (EVM), sisältyvät institutionaaliseen rakenteeseen, jossa parlamentti on lainsäätäjänä täysipainoisesti mukana; katsoo, että nykyiseltä hallitusten väliseltä rakenteelta puuttuu suurelta osin demokraattinen oikeutus; katsoo, että yhteisvaluutta voidaan vakauttaa vain, jos jäsenvaltiot ovat halukkaita siirtämään finanssipoliittista toimivaltaa unionille;

X. katsoo, että luottamuksen palauttaminen edellyttää myös sitä, että valtion- ja hallitusten päämiehet ja heidän ministerinsä selittävät jäsenvaltioissaan yksityiskohtaisesti niitä toimintapoliittisia päätöksiä, jotka on hyväksytty unionin tasolla, ja puolustavat niitä; katsoo, että syyttämällä unionia epäoikeudenmukaisesti epäsuosituista päätöksistä joissakin tapauksissa pelataan erityisen vaarallista mielipidepeliä ja että vaarana on unionin rapautuminen alhaalta päin, yhteisvastuun heikentyminen ja viime kädessä kansallisten johtajien uskottavuuden ja mahdollisesti koko yhdentymishankkeen vahingoittuminen;

Y. katsoo, että unioni on tällä hetkellä sosiaalisesti hauras; toteaa, että monissa jäsenvaltioissa on meneillään äärimmäisen vaativia rakenneuudistuksia ja vakautusohjelmia; katsoo, että poliittinen unioni on viime kädessä ratkaisu tällaisista ajoista selviämiseen, sillä se kannustaa yhteisvastuuseen ja yhdentymishankkeen jatkamiseen;

Z. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto ja 28.–29. kesäkuuta 2012 pidetty euroalueen huippukokous vahvistivat päättäneensä vakaasti toteuttaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen rahoituksellisesti vakaan, kilpailukykyisen ja vauraan Euroopan ja siten myös kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi;

AA.  katsoo, että unionin ydin- ja reuna-alueiden välisestä kasvavasta kuilusta ei saa tulla pysyvä; katsoo, että on luotava pysyvät järjestelyt, joiden avulla vaikeuksissa olevat jäsenvaltiot voisivat luottaa yhteisvastuuseen perustuvaan tukeen muilta jäsenvaltioilta; katsoo, että yhteisvastuuta haluavat jäsenvaltiot olisi velvoitettava kantamaan vastuunsa unionin talousarviota koskevien sitoumustensa täyttämisestä sekä maakohtaisista EU-ohjausjaksoa koskevista suosituksistaan ja sitoumuksistaan, erityisesti niistä, jotka liittyvät vakaus- ja kasvusopimukseen, Euro Plus -sopimukseen, Eurooppa 2020 ‑strategiaan ja makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn, ottaen huomioon maakohtaiset olosuhteet; katsoo, että samalla on varmistettava, että jokaisen jäsenvaltion rahoitusvakaus on jäsenvaltioiden yhteinen etu; toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) määrätään, että jäsenvaltiot pitävät talous- ja työllisyyspolitiikkojaan yhteistä etua koskevina asioina ja sovittavat ne yhteen neuvostossa;

AB.  katsoo, että kasvuun paluun kannalta on erittäin tärkeää, että sisämarkkinat toteutetaan; katsoo, että komission olisi perussopimusten valvojana tehostettava ponnistelujaan voimassa olevan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanon ja noudattamisen valvomiseksi; katsoo, että sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta on välttämätöntä, että markkinoiden yhdentämistä koskevat säännöt perustuvat enemmän asetuksiin kuin direktiiveihin;

AC.  katsoo, että Euroopan yhdentyminen on ilman pienintäkään epäilystä peruuttamaton ja etenevä prosessi;

Tulevat toimet: neljän johtajan selvitys

AD.  katsoo, että demokratian näkökulmasta ja Lissabonin sopimuksen kaikkien määräysten valossa ei voida hyväksyä sitä, ettei vaaleilla valituista jäsenistä koostuvan ja yli 502 miljoonaa Euroopan kansalaista edustavan Euroopan parlamentin puhemies ole ollut mukana yllä mainitun selvityksen "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa" laatimisessa;

AE.   katsoo, että on tullut aika unionin ja sen alueen poliittisten johtajien osoittaa määrätietoisuutensa, luovuutensa, rohkeutensa, lannistumattomuutensa ja johtajuutensa ja poistaa jäljellä olevat puutteet, jotka edelleen estävät talous- ja rahaliittoa toimimasta asianmukaisesti; katsoo, että hallitusten välinen menetelmä on saavuttanut rajansa eikä se sovellu hyvin demokraattiseen ja tehokkaaseen päätöksentekoon 2000-luvulla; katsoo, että olisi siirryttävä todelliseen EU:n liittovaltioon;

AF.   katsoo, että yllä mainitussa selvityksessä "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa" valitaan selkeästi suunta eteenpäin ja pyritään murtamaan epäluottamuksen kierre rakenteellisten toimien avulla; katsoo, että selvityksessä olisi otettava huomioon myös sosiaalinen ulottuvuus;

AG.  ottaa huomioon, että 28.–29. kesäkuuta 2012 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi puheenjohtajaansa kehittämään erityisen ja aikatauluun sidotun etenemissuunnitelman todellisen talous- ja rahaliiton toteuttamiselle; katsoo, että globaalin pitkän aikavälin vision kehittäminen etenemissuunnitelman avulla antaa tärkeän signaalin, joka voi osaltaan tukea luottamuksen palauttamista, ja että luottamus voi lisääntyä, kun etenemissuunnitelma toteutetaan vaihe vaiheelta;

AH.  katsoo, että pitkän aikavälin etenemissuunnitelman täytäntöönpanon vakaa eteneminen ei tarjoa välitöntä ratkaisua kriisiin eikä saisi viivästyttää tarvittavia lyhyen aikavälin toimia;

AI.    katsoo, ettei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että uusia perussopimuksen muutoksia voidaan tarvita täysin toimivan talous- ja rahaliiton demokraattisen oikeutuksen lisäämiseksi; katsoo, että komission olisi laadittava luettelo nykyisistä lainsäädäntöaloitteista, joita pitkän aikavälin institutionaaliset muutokset eivät saa viivästyttää;

AJ.   katsoo, että todellisen talous- ja rahaliiton toteutuminen unionissa edellyttää keskipitkällä aikavälillä perussopimuksen muuttamisen päätökseen saattamista;

AK.  toteaa, että demokraattiseen yhteisymmärrykseen pääseminen tulevasta kattavasta ja onnistuneesta perussopimuksen muuttamisesta edellyttää nykyisten perussopimusten mukaisten menettelyjen ja joustavuuden täysipainoista hyödyntämistä, jotta talous- ja rahaliiton hallinnointia voidaan pikaisesti parantaa todellista eurooppalaista poliittista aluetta luotaessa;

AL.   toteaa, että parlamentilla on oikeus tehdä neuvostolle perussopimusten muuttamista koskevia ehdotuksia, joita on tämän jälkeen käsiteltävä valmistelukunnassa, jotta voidaan saattaa päätökseen todellisen talous- ja rahaliiton luominen lisäämällä unionin toimivaltaa erityisesti talouspolitiikassa ja vahvistamalla unionin omia varoja ja talousarviovalmiuksia, komission roolia ja demokraattista vastuuvelvollisuutta ja parlamentin valtaoikeuksia;

AM. toteaa pitävänsä realistisena ja asianmukaisena, että tällaista valmistelukuntaa ei kutsuta koolle ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja; katsoo, että valmistelukunnan koolle kutsumista koskeva valmistelu olisi aloitettava ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja;

AN.  katsoo, että nykyisten perussopimusten mukaisesti ehdotetuissa toimenpiteissä ja tulevissa perussopimuksen muutoksissa ei pitäisi sulkea pois jäsenvaltioiden yksilöllistä osallistumismahdollisuutta (opt-ins) ja että niissä olisi taattava unionin eheys;

AO.  katsoo, etteivät tulevat perussopimusmuutokset saisi olla esteenä niiden toimien nopealle täytäntöönpanolle, jotka voidaan toteuttaa jo nykyisten perussopimusten nojalla; katsoo, että nykyiset perussopimukset tarjoavat laajalti mahdollisuuksia merkittävään edistymiseen kohti talous- ja rahaliittoa, joka perustuu tiiviimpään ja integroidumpaan finanssi-, budjetti- ja talouspolitiikkaan sekä vankempaan demokraattiseen oikeutukseen ja vastuuvelvollisuuteen;

AP.   katsoo, että Lissabonin sopimuksen kaikkia työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan liittyviä mahdollisuuksia ei ole tähän mennessä hyödynnetty, ennen kaikkea seuraavissa tapauksissa:

–       SEUT:n 9 artikla, jonka mukaan EU:n politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen

–       SEUT:n 151 artikla, jonka mukaan "unionin ja jäsenvaltioiden tavoitteena on (...) työllisyyden edistäminen, elin- ja työolojen kohentaminen siten, että olojen yhtenäistäminen olisi mahdollista niitä kohennettaessa, riittävä sosiaalinen suojeleminen, työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu, inhimillisten voimavarojen kehittäminen tarkoituksena saavuttaa korkea ja kestävä työllisyystaso, ja syrjäytymisen torjuminen"

–       SEUT-sopimuksen 153 artiklan 1 alakohta ja erityisesti sen h alakohta, jossa mainitaan "työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden integroiminen";

AQ.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 48 artiklan 7 kohdassa määrätään erityisestä menettelystä, jota soveltamalla säädös, joka on SEUT:n nojalla hyväksyttävä erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen, voidaan hyväksyä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä; ottaa huomioon, että myös SEUT:n 333 artiklaan sisältyy määräyksiä, joiden nojalla on mahdollista noudattaa tavallista lainsäätämisjärjestystä tiiviimmän yhteistyön puitteissa;

AR.  katsoo, että kunnianhimoisena tavoitteena olisi oltava, että kaikki jäsenvaltiot yhdessä etenevät kohti syvempää Euroopan yhdentymistä; katsoo, että vain euroalueeseen sovellettavia päätöksiä saatetaan tarvita, kun euroalueen erityisluonne niitä vaatii tai oikeuttaa ne, mukaan luettuina muiden jäsenvaltioiden kohtuulliset ja oikeudenmukaiset yksilölliset osallistumismahdollisuudet (opt-ins) tasapainoisine oikeuksineen ja velvollisuuksineen;

AS.   katsoo, että tarvitaan yhteinen Euroopan nuorisostrategia, jotta voidaan torjua nuorisotyöttömyyttä ja välttää riski kokonaisen sukupolven menettämisestä Euroopassa;

Pankkiunioni

AT.   katsoo, että tähänastiset rahoitusjärjestelmän vakautustoimet ovat olleet riittämättömiä luottamuksen täydelliseksi palauttamiseksi; katsoo, että Euroopan keskuspankki (EKP), joka on poikkeuksellisilla väliaikaisilla avustustoimilla tukenut sekä jäsenvaltioita että pankkeja, on toiminut keskeisessä roolissa näissä pelastusoperaatioissa unohtamatta kuitenkaan ydintavoitettaan, hintavakauden takaamista;

AU.  katsoo, että perussopimuksissa taattu EKP:n operatiivinen riippumattomuus rahapolitiikan alalla on edelleen talous- ja rahaliiton sekä yhteisen rahan uskottavuuden kulmakivi;

AV.  katsoo, että pankkialan epävakaa tilanne useissa jäsenvaltioissa ja koko unionissa on uhka reaalitaloudelle ja julkiselle taloudelle ja että pankkikriisin hallintakustannukset lankeavat raskaasti veronmaksajien maksettaviksi ja haittaavat reaalitalouden kehitystä, mikä hidastaa kasvua; katsoo, etteivät nykyiset mekanismit ja rakenteet riitä estämään kielteisiä heijastusvaikutuksia;

AW. katsoo, että jäsenvaltiot kärsivät selvästä EU:n markkinoiden pohjalta toimivien pankkien ja jäsenvaltioiden vastuulla olevien ehdollisten sitoumusten välisestä yhteensopimattomuudesta; katsoo, että nykyisen kriisin aikana on käynyt itsestäänselväksi, että pankkien ja valtioiden yhteys on vahvempi ja haitallisempi rahaliitossa, jossa sisäinen vaihtokurssi on kiinteä ja josta puuttuu unionin tasolla mekanismi pankkien saneerauskustannusten tukemiseksi;

AX.  katsoo, että valtioiden, pankkien ja reaalitalouden negatiivisten takaisinkytkentöjen katkaiseminen on ratkaisevan tärkeää talous- ja rahaliiton moitteettomalle toiminnalle;

AY.  katsoo, että kriisi on johtanut antolainauskorkojen hajontaan ja että se on myös tosiasiassa pirstonut rahoituspalvelujen sisämarkkinat;

AZ.   ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti ja johdonmukaisesti vakuuttanut, että pankkialan kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kiireellisesti kauaskantoisia lisätoimia; katsoo, että olisi tehtävä ero akuutin pankkikriisitilanteen vakauttamiseksi toteutettavien lyhyen aikavälin toimenpiteiden sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteiden välillä, joista jälkimmäisiin kuuluu pankkien pääomaa, likviditeettiä ja velkaantuneisuutta koskevien kansainvälisesti sovittujen sääntöjen oikea-aikaista, täysimääräistä ja johdonmukaista täytäntöönpanoa koskevan G20-sitoumuksen täyttäminen ja joiden tavoitteena on täysin toimivan eurooppalaisen pankkiunionin luominen;

BA.  katsoo, etteivät mitkään tällaisen pankkiunionin yhteydessä toteutetut toimenpiteet saisi estää rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden jatkuvaa asianmukaista toimintaa tai pääoman vapaata liikkuvuutta;

BB.   katsoo, että rahoituslaitosten ja niiden edustajien olisi toimittava vastuullisesti ja korkean moraalin mukaisesti ja palveltava reaalitaloutta;

BC.  katsoo, että unionin on perustettava yhteinen eurooppalainen pankkien valvontamekanismi; katsoo, että jotta voidaan varmistaa rahoitusmarkkinoilla tarvittava luottamus ja rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden vakaus, on vahvistettava toimivaa ja tehokasta talletussuojaa ja pankkien lakkauttamista koskevat eurooppalaiset säännökset;

BD.  katsoo, että kaikissa toimissa pankkiunionin perustamiseksi olisi myös lisättävä niitä toimeenpanevien elinten avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

BE.   katsoo, että olisi tutkittava, onko Liikasen raportin mukaisesti vaadittava tiettyjen, erityisen riskialttiiden rahoitustoimien oikeudellista erottamista talletuspankeista pankkiryhmittymän sisällä;

BF.   katsoo, että valvontaviranomaisten olisi yleensä havaittava ja ratkaistava ongelmat varhaisessa vaiheessa, jotta kriisien puhkeaminen estettäisiin ja rahoitusvakaus ja rahoituksen kestävyys säilytettäisiin;

BG.  ottaa huomioon, että pankkivalvontavaltuudet ovat unionissa edelleen pääasiassa kansallisilla valvojilla samalla kun asetuksella (EU) N:o 1093/2010(1) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen (EPV)) hoitaa koordinointitehtävää; ottaa huomioon, että kansallisen valvonnan nykyinen järjestelmä on osoittautunut liian pirstaleiseksi pystyäkseen vastaamaan nykyisiin haasteisiin;

BH.  katsoo, että korkealaatuinen ja tehokas Euroopan valvontamekanismi on korvaamaton sen varmistamiseksi, että ongelmat havaitaan ja niihin puututaan päättäväisesti, että taataan yhtäläiset toimintaedellytykset kaikille rahoituslaitoksille, palautetaan rajat ylittävä luottamus ja vältetään sisämarkkinoiden pirstoutuminen;

BI.    katsoo, että suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden mukaisesti olisi sovittava operatiivisten vastuiden selkeästä jaosta Euroopan valvontamekanismin ja kansallisten valvontaviranomaisten välillä pankkien koosta ja liiketoimintamallista sekä valvontatehtävistä riippuen;

BJ.    katsoo, että rahoituslaitosten Euroopan tason valvonta talous- ja rahaliitossa sekä EPV:n aseman vahvistaminen sisämarkkinoiden säilyttämisessä ovat ehdottomia prioriteetteja kriisin ratkaisemisessa; katsoo, että rahoituksen sisämarkkinoiden vakauden takaamiseksi on kuitenkin varmistettava, että valtiot, joiden valuutta ei ole euro mutta jotka päättävät osallistua yhteiseen valvontamekanismiin tiivistä yhteistyötä tehden, otetaan osallisiksi sellaisen järjestelmän mukaisesti, jolla taataan symmetrisyys hyväksyttyjen velvoitteiden ja päätöksentekoon kohdistuvien vaikutusten välillä;

BK.  katsoo, että yhteiseen valvontamekanismiin olisi aivan alusta alkaen sisällytettävä unionin suoraa tukea tarvitsevat rahoituslaitokset sekä järjestelmän kannalta merkittävät rahoituslaitokset;

BL.   katsoo, ettei Euroopan yhteisen valvontamekanismin riippumattomuus poliittisesta ja toimialan vaikutuksesta vapauta sitä selittämästä ja perustelemasta eurooppalaisessa valvonnassa toteutettuja toimia ja tehtyjä päätöksiä ja olemasta niistä vastuussa parlamentille säännöllisesti ja aina tilanteen vaatiessa, kun otetaan huomioon valvontatoimenpiteiden mahdollinen vaikutus julkiseen talouteen, pankkeihin, työntekijöihin ja asiakkaisiin; katsoo, että toimiva demokraattinen vastuuvelvollisuus edellyttää muun muassa parlamentin hyväksyntää yhteisen valvontamekanismin valvontaelimen puheenjohtajan valinnalle ja puheenjohtajan valintaa avointa valintamenettelyä soveltaen, puheenjohtajan velvollisuutta raportoida parlamentille ja tulla parlamentin kuultavaksi, parlamentin oikeutta esittää kirjallisia tai suullisia kysymyksiä sekä SEUT:n mukaista parlamentin tutkintaoikeutta;

BM.  ottaa huomioon, että tulevaisuudessa EVM pystyy tietyin ehdoin rahoittamaan vaikeuksissa olevia pankkeja suoraan; katsoo, että tästä syystä yhteisen valvontamekanismin saattaminen toimivaksi on ensimmäinen ja kiireellisin tehtävä pankkiunionin toteuttamisessa;

BN.  katsoo, että yhtenäissäännöstössä (ohjekirjassa), jota EPV on laatimassa, olisi taattava täysin yhdenmukaistetut säännöt ja niiden yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa; katsoo, että pankkivalvontaa koskevan yhtenäisen säännöstön valmiiksi saaminen ja entistä yhdenmukaistetummat ja tehokkaammat vakavaraisuusvaatimukset ovat välttämättömiä yhteisen valvontamekanismin tehokkaan toiminnan kannalta, koska Euroopan valvontaviranomainen ei voi työskennellä toisistaan poikkeavien kansallisten vakavaraisuussääntöjen pohjalta;

BO.  katsoo, että yhteisen valvontamekanismin perustamisen jälkeen EPV:n äänestyssääntöjä on mukautettava huolellisesti niin, että edistetään rakentavaa yhteistyötä euroalueeseen kuuluvien ja kuulumattomien jäsenvaltioiden välillä ja että otetaan täysimääräisesti huomioon kaikkien jäsenvaltioiden edut;

BP.   katsoo, että meneillään olevat yhteistä valvontamekanismia koskevat lainsäädäntömenettelyt olisi saatettava päätökseen viipymättä;

BQ.  katsoo, että uuden rahoitusrakenteen täytäntöönpanemiseksi on olennaista käynnistää kiireellisesti uudelleen neuvottelut talletusten vakuusjärjestelmiä ja sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevista direktiiveistä, sillä neuvottelut Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä on keskeytetty huolimatta siitä, että ne vaikuttavat ratkaisevasti sellaisten yhteisten mekanismien luomiseen, joilla voidaan lakkauttaa pankkeja ja taata asiakkaiden talletukset;

BR.   katsoo, että yhteinen eurooppalainen talletussuojamalli edellyttää korkeita yhdenmukaisia, yhteisiä vaatimuksia kaikille unionin talletussuojajärjestelmille, jotta saavutetaan samantasoinen suoja ja taataan talletussuojajärjestelmien samantasoinen vakaus ja yhtäläiset toimintaedellytykset; katsoo, että vain näin voidaan luoda edellytykset tarvittavalle joustavuudelle, niin että rahoitusalan kansalliset olosuhteet otetaan riittävästi huomioon;

BS.   katsoo, että uskottavuutta ja sijoittajien luottamusta lisäävä yhteinen Euroopan talletussuojarahasto toimivine ja asianmukaisesti rahoitettuine talletussuojajärjestelmineen voisi olla pitkän aikavälin tavoite, kun tehokas kriisinratkaisujärjestelmä ja tehokas yhteinen valvontamekanismi ovat toiminnassa;

BT.   katsoo, että ennakkosuunnittelu, nopeus, varhainen väliintulo, asianmukainen huolellisuus, korkealaatuisten tietojen saatavuus ja uskottavuus ovat ratkaisevan tärkeitä pankkikriisien hallinnassa;

BU.  katsoo, että olisi perustettava yhteinen eurooppalainen järjestelmä elvytystä ja kriisinratkaisua varten, joka ihannetapauksessa tulisi voimaan samanaikaisesti yhteisen valvontamekanismin kanssa ja jonka tehtävänä olisi palauttaa vaikeuksissa olevien pankkien elinkelpoisuus ja purkaa elinkelvottomat rahoituslaitokset;

BV.  katsoo, että komission esittämän, kriisissä oleville pankeille tarkoitettuja kriisinhallintajärjestelmiä koskevan ehdotuksen hyväksyminen on ehdottomalla etusijalla lyhyellä aikavälillä;

BW. katsoo, että tehokkaan kriisinratkaisujärjestelmän ja elvytyskehyksen yleisenä tavoitteena on vähimmäistää mahdollista veronmaksajien varojen käyttöä, joka on tarpeen rahoituslaitosten elvyttämiseksi ja niiden lakkauttamiseksi;

BX.  katsoo, että yksityisten säästöjen suojaamiseksi eurooppalaiset talletussuoja- sekä elvytys- ja kriisinratkaisurahastot on pidettävä toiminnallisesti erillisinä ja kuitenkin varmistettava niiden tehokas niveltyminen toisiinsa;

BY.  katsoo, että kriisinratkaisu- ja talletussuojamekanismeilla olisi oltava vahva, ensisijaisesti ex ante ‑rahoitusrakenne, joka perustuu toimialan suorittamiin maksuihin siten, että tietyn rahoituslaitoksen maksu kuvastaa kyseisen laitoksen riskitasoa ja julkinen eurooppalainen rahoitus toimii ainoastaan viimeisenä suojaverkkona ja vähennetään minimiin;

Finanssiunioni

BZ.   katsoo, että yllä mainittu selvitys "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa" on tärkeä edistysaskel, koska siinä tunnustetaan, että "talous- ja rahaliiton sujuvan toiminnan edellytyksenä on paitsi talouden vahvistetun ohjaus- ja hallintakehyksen (etenkin vakaus- ja kasvusopimuksen ja vakaudesta, yhteensovittamisesta ja ohjauksesta tehdyn sopimuksen) nopea ja tehokas täytäntöönpano, myös siirtyminen laadullisesti kohti finanssiunionia";

CA.  ottaa huomioon, että vahva julkinen talous ja tasapainoiset talousarviot suhdannekierron aikana ja kestävät kasvunäkymät keskipitkällä aikavälillä sekä julkisten investointien riittävät tasot ovat pitkän aikavälin taloudellisen ja rahoitusvakauden, hyvinvointivaltion ja tulevan väestökehityksen kustannusten maksamisen perusedellytys;

CB.  katsoo, että talous- ja rahaliiton sujuvan toiminnan edellytyksenä on vahvistetun talouden ohjaus- ja hallintakehyksen, kuten vahvistetun vakaus- ja kasvusopimuksen ja EU-ohjausjakson, täydennettynä kasvua edistävillä toimilla, puitteissa jo hyväksyttyjen toimien täysimittainen ja nopea täytäntöönpano; katsoo, että enintään viiden vuoden kuluessa vakaudesta, yhteensovittamisesta ja ohjauksesta tehdyn sopimuksen voimaantulosta toteutetaan sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin pohjalta SEU:n ja SEUT:n mukaisesti tarpeelliset toimet sen sisällyttämiseksi unionin lainsäädäntökehykseen;

CC.  ottaa huomioon, että kasvu- ja työllisyyssopimuksessa vaaditaan, että on pyrittävä kasvua edistävään julkisen talouden vakautukseen, ja kehotetaan kiinnittämään erityistä huomiota tulevaisuuden aloihin tehtäviin investointeihin; katsoo, että komission olisi tehtävä ehdotuksia unionin ja jäsenvaltioiden talousarvioissa priorisoitavien investointien määrittämiseksi;

CD.  katsoo, että kriisi on tuonut selvästi esiin tarpeen edetä kohti merkittävästi vankempaa ja demokraattisempaa finanssiunionia, jossa unionin omia varoja lisätään ja jolla on tehokkaammat mekanismit kestämättömän finanssipoliittisen kehityksen ja velkatasojen korjaamiseen sekä jäsenvaltioiden budjettiepätasapainon ylärajojen määrittämiseen;

CE.   toteaa, että "todellisella talous- ja rahaliitolla" on oltava unionin kansalaisten tuki ja hyväksyntä; korostaa siksi, että poliittisten päättäjien, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on osallistuttava päätöksentekoon kaikilla politiikan tasoilla;

CF.   katsoo, että täydentävillä mekanismeilla, joilla varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat sitoumuksiaan omissa talousarviomenettelyissään, on heikentämisen sijaan vahvistettava nykyistä talouden ohjaus- ja hallintakehystä; katsoo, että talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen riippumatonta roolia on vahvistettava ja että sen lisäksi on otettava käyttöön vankkoja mekanismeja, joiden nojalla toimista ollaan vastuuvelvollisia sekä parlamentille että neuvostolle; katsoo, että olisi perustettava Euroopan valtiovarainministeriö, jota johtaa Euroopan valtiovarainministeri, joka velvoitetaan vastaamaan toimistaan parlamentille;

CG.  toteaa, että joustolauseketta (SEUT:n 352 artikla) voidaan käyttää nykyisten perussopimusten mukaisesti tähän tarkoitukseen ja Euroopan valtiovarainministeriön, joka on olennainen osa todellista talous- ja rahaliittoa, perustamiseen;

CH.  toteaa, että SEUT:n 136 artiklan nojalla on mahdollista hyväksyä SEUT:n 121 ja 126 artiklassa tarkoitetuista menettelyistä asian kannalta sopivaa menettelyä noudattaen toimenpiteitä, joilla tehostetaan euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden talousarvioita koskevan kurinalaisuuden yhteensovittamista ja sen valvontaa; ottaa huomioon, että tällaisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia; toteaa, että SEUT:n mukaan parlamentilla tai neuvostolla on mahdollisuus perua säädösvallan siirtäminen komissiolle;

CI.    toteaa, että unionin oikeusjärjestystä koskevan yleisen säännön mukaisesti Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta varmistaa, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan unionin oikeutta, jollei sitä ole nimenomaisesti suljettu pois;

CJ.   katsoo, että "kahden säädöksen paketista" käytävien kolmikantaneuvottelujen pitäisi pian johtaa konkreettisiin poliittisiin tuloksiin;

CK.  katsoo, että vakaus- ja kasvusopimus on luonteeltaan syklinen vakautusväline, jolla voidaan vastata jäsenvaltiossa ilmeneviin talouden toimintahäiriöihin ja vaimentaa niitä, koska jäsenvaltioiden alijäämä voi olla enintään kolme prosenttia; katsoo, että tämä suhdanteita tasoittava politiikka voi toimia vain, jos jäsenvaltioiden talousarviot ovat hyvinä aikoina ylijäämäisiä; ottaa huomioon, että EVM:n kaltaiset rahoitusapumekanismit ovat hätätoimenpiteitä;

CL.   katsoo, että talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen osapuolina olevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava valtionvelan liikkeeseenlaskua koskevista suunnitelmistaan komissiolle ja neuvostolle, mikä mahdollistaa velan liikkeeseenlaskun varhaisen koordinoinnin unionin tasolla;

CM. toteaa, että euroa rahayksikkönään käyttävät jäsenvaltiot voivat nykyisten perussopimusten nojalla lisätä EU:n talousarviota omia varoja koskevan menettelyn avulla perimällä erityisiä veroja tai maksuja tiiviimpää yhteistyötä koskevan menettelyn mukaisesti; katsoo, että se olisi tehtävä niin, että asetetaan etusijalle kytkös jo olemassa olevaan EU:n talousarviokehykseen eikä laiminlyödä yhteisen politiikan rahoittamiseen liittyvien perinteisten EU:n talousarvion tehtävien hoitamista;

CN.  katsoo, että pidemmällä aikavälillä ja tiukkojen ehtojen täyttämisen jälkeen talous- ja rahaliittoa voitaisiin täydentää velan yhteisellä liikkeeseenlaskulla; toteaa, että velan yhteinen liikkeeseenlasku euroalueella ja siihen liittyvät yhteiset ja erilliset vastuut saattavat edellyttää perussopimusten muuttamista;

CO.  katsoo, että velan yhteisen liikkeeseenlaskun edellytyksenä on, että laaditaan kestävä finanssipoliittinen kehys, jonka tavoitteena on talouden ohjausjärjestelmän vahvistaminen, julkisen talouden kurinalaisuus ja vakaus- ja kasvusopimuksen noudattaminen, sekä valvontavälineiden luominen moraalikadon estämiseksi;

CP.   katsoo, että vahvempaan ja yhdennetympään finanssiunioniin olisi sisällytettävä asteittainen siirtyminen lunastusrahastoon;

CQ.  katsoo, että on pidettävä mielessä, että velan yhteisessä liikkeeseenlaskussa käytettävien välineiden ottaminen käyttöön epäuskottavalla tavalla voi johtaa hallitsemattomiin seurauksiin ja pitkän aikavälin luottamuksen menettämiseen euroalueen kykyyn toimia päättäväisesti;

CR.  toteaa, että velkakriisi on saanut unionin ja etenkin euroalueen perustamaan uusia taloudellisen yhteisvastuun välineitä, kuten Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismin (EVM), sekä aloittamaan muita hankkeita todelliseen talous- ja rahaliittoon tähtäävään etenemissuunnitelman täytäntöönpanemiseksi; toteaa, että näiden välineiden rahoitusvaikutus on määrissä mitattuna paljon suurempi kuin unionin talousarvion, ja ottaa huomioon, että nyt on esitetty innovatiivinen ajatus euroalueen jäsenten rahoittamasta euroalueen keskitetystä talousarviosta tämän uuden taloudellisen yhteisvastuun lopullisena takaajana;

CS.   toteaa, että yhteisvastuun välineiden moninkertaistuminen hankaloittaa sen arviointia, miten kukin jäsenvaltio todella osallistuu eurooppalaisen yhteisvastuun kantamiseen, ja tämä osallistuminen menee selvästi jäsenvaltioiden unionin talousarvioon suorittamia maksuosuuksia pidemmälle; katsoo lisäksi, että nykyisten välineiden moninaisuus niin oikeusperustojen, aktivoitumistapojen kuin osallistuvien jäsenvaltioidenkin suhteen johtaa todennäköisesti siihen, että Euroopan johtajien on hankala ohjailla kokonaisuutta ja useampien kansalaisten vaikea hahmottaa sitä eikä sitä voida valvoa parlamentaarisesti;

CT.   katsoo, että EVM voitaisiin sisällyttää unionin oikeusjärjestykseen soveltamalla joustolauseketta (SEUT:n 352 artikla) yhdessä tarkistetun SEUT:n 136 artiklan kanssa;

CU.  toteaa, että neuvosto voi nykyisten perussopimusten mukaisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan täsmentää avustamiskiellon soveltamiseksi tarvittavat määritelmät (SEUT:n 125 artiklan 2 kohta);

CV.  katsoo, että troikkaan olisi sovellettava Euroopan laajuisia demokraattisen vastuuvelvollisuuden tiukkoja vaatimuksia;

CW. katsoo, että finanssi- ja talousliittoon liittyvien komission toimien on perustuttava asianmukaiseen työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja että niissä on täysimääräisesti kunnioitettava työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta;

CX.  katsoo, että Euroopan tilastojärjestelmän riippumattomuus on taattava sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla, jotta voidaan säilyttää eurooppalaisten tilastojen uskottavuus keskeisenä täysin toimintakykyisen finanssiunionin tukena (soveltamalla korkeita laatuvaatimuksia ja järjestelmällistä lähestymistapaa julkisen alan rahoitusta koskevien tilastojen kehittämiseksi ja laatimiseksi ja niiden tarkkuuden todentamiseksi);

CY.  katsoo, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi sovellettava standardoidusti julkista tilinpitoa koskevia normeja sekä sisäisiä ja ulkoisia tarkastusmekanismeja olennaisena täydennyksenä sille, että komission toimivaltaa lisätään ja että Euroopan tilintarkastustuomioistuimella ja kansallisilla tilintarkastustuomioistuimilla on suuremmat koordinointivaltuudet velkaa ja alijäämää koskevien summien määrittämiseen käytettyjen kansallisten tietojen laadun varmentamisessa;

Talousliitto

CZ.   katsoo, että vaikka talous- ja rahaliiton rahapoliittista puolta on tähän mennessä korostettu, on kuitenkin kiireellisesti luotava todellinen talousliitto, jossa talouspolitiikan suunnittelun ja täytäntöönpanon sitovana kehyksenä on käytettävä Eurooppa 2020 -strategiaa;

DA.  katsoo, että Euro Plus -sopimus, Eurooppa 2020 ‑strategia sekä kasvu- ja työllisyyssopimus olisi sisällytettävä unionin oikeuteen jäsenvaltioiden talouden lähentymistä koskevan säännöstön käyttöönoton helpottamiseksi;

DB.  katsoo, että talouspolitiikan EU-ohjausjakso, sellaisena kuin siitä säädetään vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä osiossa, tarjoaa asianmukaiset puitteet kansallisella tasolla neuvoston hyväksymien maakohtaisten suositusten mukaisesti toteutettavan talouspolitiikan ja talousarviota koskevien päätösten koordinointiin;

DC.  toteaa, että SEUT:n 9 artiklassa kehotetaan edistämään korkeaa työllisyysastetta, takaamaan riittävä sosiaalinen suojelu, torjumaan sosiaalinen syrjäytyminen sekä ylläpitämään korkeatasoista koulutusta ja ihmisten terveyden korkeatasoista suojelua;

DD.  katsoo, että on vakautettava julkista taloutta, vähennettävä makrotaloudellista epätasapainoa, toteutettava rakenneuudistuksia ja edistettävä investointeja kriisistä selviytymiseksi ja sellaisen laadukkaan ja kestävän kasvun ja työllisyyden varmistamiseksi tietoon perustuvassa yhteiskunnassa, joka heijastaa talous- ja rahaliiton jäsenyyden realiteetteja sosiaalisessa markkinataloudessa; katsoo, että rakenneuudistukset ovat hyödyllisiä vain pitkällä aikavälillä;

DE.   ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston 28. ja 29. kesäkuuta 2012 pidetyssä huippukokouksessa hyväksytty kasvu- ja työllisyyssopimus voi edistää merkittävästi kasvua, työllisyyttä ja parempia eurooppalaisia kilpailuvalmiuksia; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden on kannettava vastuunsa ja toimittava nopeasti sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja niiden kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi; katsoo, että kasvusopimuksen hyväksymisen myötä tapahtunut muutos painopistealoissa on myönteinen, vaikka rakennerahastojen varojen käyttöönotto kasvua edistäviin toimenpiteisiin tarkoittaakin vain nykyisten varojen kohdentamista uudelleen, joten sillä ei lisätä rahoitusresursseja;

DF.   katsoo, että jäsenvaltioiden on viipymättä saatava aikaan tuloksia niiden kansallisissa uudistusohjelmissa hyväksyttyjen uudistusten toteuttamisessa ja että jäsenvaltioiden parlamenttien tehtävä on harjoittaa jäsenvaltioiden hallitusten näitä asioita koskevan toiminnan oikea-aikaista ja tietoon perustuvaa valvontaa;

DG.  katsoo, että tietyissä jäsenvaltioissa edelleen esiintyvät esteet estävät sisämarkkinoiden täysimääräisen toiminnan; katsoo, että unionin talouden kaikkien kasvumahdollisuuksien hyödyntämiseksi sisämarkkinat on toteutettava etenkin palvelujen, energian, televiestinnän, standardoinnin, julkisia hankintoja koskevien sääntöjen yksinkertaistamisen, verkkotoimialojen, sähköisen kaupankäynnin ja teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmän kaltaisilla aloilla;

DH.  katsoo, että talouden ja talousarvioiden entistä perusteellisempi yhdentyminen ei ole mahdollista ilman verotuksen suurempaa yhteensovittamista; katsoo, että verotukseen sovellettava yksimielisyyttä koskeva sääntö estää kehityksen tällä alalla ja että tiiviimmän yhteistyön välinettä olisi käytettävä useammin; viittaa Euroopan parlamentin yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa (CCCTB) ja finanssitransaktioveroa (FTT) koskevaan kantaan; katsoo, että jäsenvaltioiden verojärjestelmien rakenteita ja veropohjaa on selvästi yhdenmukaistettava verotuksen alalla; katsoo, että jäsenvaltioiden välinen haitallinen verokilpailu sotii selvästi sisämarkkinoiden toimintatapaa vastaan ja että siihen on puututtava;

DI.    pitää tärkeänä, että talouden elpyminen etenee rinnakkain sellaisen, erityisesti nuorten, ikääntyneiden ja naisten rakennetyöttömyyttä vähentävän sekä työnhakua ja yrittäjyyttä edistävän työmarkkinapolitiikan kanssa, jossa myös taataan eurooppalaisen sosiaalimallin säilyminen ja kunnioitetaan täysimääräisesti työmarkkinaosapuolten asemaa ja oikeutta neuvotella ja tehdä työehtosopimuksia ja ryhtyä työtaistelutoimiin kansallisten säädösten ja käytäntöjen mukaisesti; katsoo siksi, että on edistettävä jäsenvaltioiden työmarkkinoiden yhdentymistä työvoiman rajatylittävän liikkuvuuden lisäämiseksi;

DJ.   katsoo, että sitovaa unionin tason koordinointia olisi käytettävä tietyissä tärkeissä talouspolitiikan kysymyksissä, jotka ovat erityisen merkityksellisiä kasvun ja työllisyyden kannalta;

DK.  katsoo, että vakaa ja kestävä julkinen talous ei riipu vain valtion niukkojen resurssien säästäväisestä käytöstä vaan myös oikeudenmukaisesta verotuksesta, progressiivisesta verotuksesta, hyvin organisoidusta veronkannosta, kaikentyyppisten veropetosten ja veronkierron paremmasta torjumisesta, verotusta koskevasta yhteistyöstä ja koordinoinnista haitallisen verokilpailun vähentämiseksi ja hyvin suunnitellusta verojärjestelmästä, jolla edistetään yritystoiminnan kehittämistä ja työpaikkojen luomista;

DL.   katsoo, että jäsenvaltioiden on oltava vastuuvelvollisia Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanosta;

DM. katsoo, että Eurooppa 2020 -strategiasta on tehtävä puolivälissä väliarviointi, jossa ei vältetä velvoitteita laiminlyöneiden nimien julkistamista, jossa tarkastellaan, onko tavoitteita tarkennettava tai mukautettava, ja jossa lisäksi arvioidaan, miten jäsenvaltioiden painostamista voidaan lisätä tavoitteiden saavuttamiseksi;

DN.  katsoo, että korkealaatuisten eurooppalaisten tilastojen saatavuudella on suuri merkitys uudessa talouden ohjausjärjestelmässä, ja erityisesti, että ne ovat edellytys sen tärkeimpien valvonta- ja täytäntöönpanomenettelyjen, kuten EU-ohjausjakson, makrotaloudellista epätasapainoa koskevan menettelyn ja Eurooppa 2020 ‑strategian, moitteettomalle toiminnalle;

DO.  toteaa, että on toteutettava toimia eurooppalaisten tilastojen laadintamenetelmien nykyaikaistamiseksi, jotta voidaan säilyttää niiden korkea laatu, kustannustehokkuus ja resurssien asianmukaisuus sekä helpottaa niiden levittämistä ja parantaa viranomaisten, talouselämän toimijoiden ja kansalaisten mahdollisuuksia saada niitä käyttöönsä;

Demokraattisesta oikeutuksesta ja vastuuvelvollisuudesta poliittiseen liittoon

DP.   ottaa huomioon, että unionin oikeutus perustuu sen demokraattisiin arvoihin, sen tavoitteisiin ja toimivaltaan sekä sen välineisiin ja toimielimiin;

DQ.  ottaa huomioon, että tämä oikeutus perustuu kaksitasoiseen kansalaisuuteen eli Euroopan parlamentin edustamiin kansalaisiin ja neuvoston edustamiin jäsenvaltioihin;

DR.  ottaa huomioon, että meneillään olevan kriisin ja joidenkin kriisintorjuntatoimenpiteiden toteuttamistavan vuoksi on ryhdytty käymään keskustelua päätöksenteon demokraattisuuden lisäämisestä talous- ja rahaliitossa;

DS.   katsoo, että poliittisten johtajien ja toimielinten, virastojen ja unionin muiden elinten edustajien olisi oltava poliittisessa vastuussa toimistaan parlamentille; katsoo, että asiasta vastaavalle parlamentin valiokunnalle olisi annettava säännöllisesti selvityksiä ja laadittava vuosittain esityksiä ja ennusteita niiden työstä;

DT.   ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on pyrkinyt viime vuosina löytämään keinoja kriisistä selviytymiseen ja laatinut lukuisia ehdotuksia, joille ei perussopimuksissa kuitenkaan aina ole ollut selkeää unionille annettua valtuutusta;

DU.  pitää valitettavana neuvoston päätöstä hallitusten välisen yhteistyön käytöstä ja Euroopan parlamentin jättämistä toimien ulkopuolelle, vaikka se on tärkeä toimija kriisistä selviämiseksi – vaikkakin tämä on välttämätöntä joissakin tapauksissa – on pidettävä valitettavana;

DV.  ottaa huomioon, että unionin toimivaltaan kuuluvista ehdotuksista on päätettävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ja että parlamentti on otettava osalliseksi täysimääräisesti;

DW. katsoo, että parlamentin on demokraattisesti valvottava jälkikäteen komission toimeenpanovaltaa talouden ohjaus- ja hallintakehystä koskevassa sääntöihin perustuvassa toimintatavassa, sellaisena kuin siitä säädetään etenkin vahvistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa ja makrotalouden valvontamekanismissa, ja että komission on myös vastattava siitä parlamentille;

DX.  katsoo, että hallitusten väliset välineet, joita on luotu kriisin alettua joulukuussa 2009, olisi yhteisöllistettävä;

DY.  katsoo, että talous-, raha- ja sosiaalipolitiikan, verotuksen, monivuotisen rahoituskehyksen ja omien varojen osalta tarvitaan enemmän demokraattista valvontaa, osallistumista ja yhteisiä päätöksiä; katsoo, että tähän tarkoitukseen on käytettävä nykyisiä yhdyskäytävälausekkeita;

DZ.   katsoo, ettei voida hyväksyä sitä, ettei Euroopan parlamentin puhemies voi olla läsnä Eurooppa-neuvoston kokouksen ja euroalueen huippukokouksen koko keston ajan; katsoo, että ratkaisu tähän demokraattisen oikeutuksen puutteeseen olisi löydettävä pikaisesti näiden kahden toimielimen välisellä poliittisella sopimuksella;

EA.   katsoo, että on pikaisesti puututtava talous- ja rahaliiton nykyiseen demokratiavajeeseen ja että kaikkiin uusiin pankkiunionin, finanssiunionin ja talousliiton toteuttamiseen tarkoitettuihin toimiin on tiukasti kytkettävä demokraattisen oikeutuksen ja vastuuvelvollisuuden lisääminen unionin tasolla;

EB.   katsoo, että aina kun uusia valtuuksia siirretään tai luodaan unionin tasolla tai uusia unionin toimielimiä perustetaan, olisi varmistettava niiden oikeutus sekä parlamentin suorittama demokraattinen valvonta ja vastuuvelvollisuus parlamentille;

EC.   katsoo, että jäsenvaltioiden hallitusten välisillä sopimuksilla ei saa luoda uusia rakenteita unionin rakenteiden rinnalle; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden välisiä tai ylikansallisia järjestelmiä koskevien sopimusten on oltava parlamentin täyden demokraattisen valvonnan alaisia;

ED.   katsoo, että todellisessa Euroopan tilastojärjestelmässä tapahtuvan eurooppalaisten tilastojen laatimisen, todentamisen ja levittämisen varmistaminen edistää ratkaisevasti täydellistä avoimuutta ja toimivaa julkista vastuuvelvollisuutta unionin politiikkojen suunnittelussa, hallinnoinnissa, täytäntöönpanossa ja soveltamisessa sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla;

EE.   katsoo, että pöytäkirjaan N:o 1 perustuvaa parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyötä olisi tehostettava, jotta voidaan parantaa talous- ja rahaliiton ohjausta ja hallintaa koskevia keskusteluja ja parlamentaarisen toiminnan laatua sekä unionin tasolla että kansallisella tasolla; katsoo, että tämän yhteistyön ei pitäisi merkitä uuden parlamentaarisen yhteiselimen perustamista, koska se olisi tehoton eikä sillä olisi demokraattista eikä perustuslaillista oikeutusta;

1.  katsoo, että talous- ja rahaliiton ohjaus ja hallinta on sisällytettävä unionin toimielinjärjestelmään, mikä on välttämätöntä sen tehokkuuden kannalta ja kansallisten politiikkojen ja eurooppalaisen politiikan nykyisten erojen umpeen kuromiseksi;

2.  kehottaa kaikkia toimielimiä etenemään ripeästi hyödyntämällä mahdollisimman paljon nykyisten perussopimusten ja niiden joustomääräysten suomia mahdollisuuksia sekä valmistautumaan samalla tarpeellisiin perussopimuksen muutoksiin oikeusvarmuuden ja demokraattisen oikeutuksen varmistamiseksi; toistaa, että uutta hallitusten välistä sopimusta koskeva vaihtoehto olisi suljettava pois;

3.  korostaa, että nykyisten perussopimusten mukaisesti ehdotetuissa toimenpiteissä ja tulevissa perussopimuksen muutoksissa ei pitäisi sulkea pois jäsenvaltioiden yksilöllistä osallistumismahdollisuutta ja että niissä olisi taattava unionin eheys;

4.  kehottaa neuvostoa, joka antoi toimeksiannon neljälle yllä mainitun selvityksen "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa" laatijalle, ottamaan välittömästi Euroopan parlamentin puhemiehen mukaan yhdenveroiseksi laatijaksi ehdotuksen demokraattisen painoarvon lisäämiseksi;

5.  suhtautuu myönteisesti siihen, että parlamentin puheenjohtajakokous on siitä huolimatta, että osallistuminen on tähän asti ollut vain epävirallista, pyytänyt asiasta vastaavaa parlamentin valiokuntaa tutkimaan sisältöehdotukset yhdessä niiden kolmen edustajan (sherpas) kanssa, jotka neuvottelevat Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan kanssa parlamentin puolesta;

6.  vahvistaa aikovansa käyttää täysipainoisesti erioikeuttaan tehdä neuvostolle perussopimusten muuttamista koskevia ehdotuksia, joita on tämän jälkeen käsiteltävä valmistelukunnassa, jotta voidaan saattaa päätökseen todellisen talous- ja rahaliiton suunnitteleminen, lisäämällä unionin toimivaltaa erityisesti talouspolitiikassa ja vahvistamalla unionin omia varoja ja talousarviovalmiuksia, komission roolia ja demokraattista vastuuvelvollisuutta ja parlamentin erioikeuksia;

7.  kehottaa jäsenvaltioiden parlamentteja myötävaikuttamaan hallitustensa finanssipoliittisten ja uudistussuunnitelmien valmisteluun ennen niiden esittämistä unionille; aikoo ehdottaa valmistelukunnalle tämän nimenomaisen velvollisuuden sisällyttämistä kansallisten parlamenttien tehtäviin SEU:n 12 artiklan mukaisesti;

8.  kehottaa neuvoston puheenjohtajaa viemään välittömästi päätökseen ja hyväksymään asianmukaisessa lainsäädäntömenettelyssä Lissabonin sopimuksen mukaisesti yhdessä parlamentin kanssa käsiteltävänä olevat lainsäädäntöhankkeet, jotka neuvosto on pysäyttänyt; toteaa, että tämä koskee erityisesti CRD IV:ää (omaa pääomaa koskevia vaatimuksia) ja kansallisia talletussuojajärjestelmiä;

9.  katsoo, että talous- ja rahaliiton ohjausta ja hallintaa koskevaa demokraattista oikeutusta ja vastuuvelvollisuutta on parannettava huomattavasti unionin tasolla asettamalla Euroopan parlamentin roolin vahvistaminen välttämättömäksi ennakkoehdoksi kaikille pankkiunionia, finanssiunionia ja talousliittoa koskeville uusille toimenpiteille;

10. katsoo, että euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden talousarvioita koskevan kurinalaisuuden yhteensovittamisesta ja valvonnasta voitaisiin tehdä nykyisten perussopimusten mukaisesti sitovaa ja Euroopan unionin tuomioistuimen valvonnan alaista yksinkertaisesti SEUT:n 136 artiklan perusteella yhdessä 121 artiklan 6 kohdan kanssa; katsoo kuitenkin, että tätä perussopimuksiin perustuvaa toimenpidettä olisi harkittava ainoastaan siinä tapauksessa, että näin vahvistettaisiin merkittävästi parlamentin roolia SEUT:n 121 artiklan 3 ja 4 kohdan yksityiskohtaisessa täytäntöönpanossa ja että tarkoituksena olisi kehittää ja soveltaa monenvälisen valvonnan menettelyä delegoiduilla säädöksillä SEUT:n 290 artiklan perusteella; muistuttaa, että perussopimusten nojalla unionin politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaaliturvan takaaminen muun muassa ottamalla käyttöön olemassa oleviin strategioihin perustuvat uudet suuntaviivat jäsenvaltioille, mukaan lukien niiden talouksien peruspilareihin sovellettavat sosiaaliset ja taloudelliset viitearvot ja vähimmäisnormit;

11. katsoo, että "todellista talous- ja rahaliittoa" ei voida rajata pelkäksi sääntöjärjestelmäksi, vaan tarvitaan erityisiin omiin varoihin perustuvien talousarviovalmiuksien lisäämistä (finanssitransaktiovero mukaan luettuna), ja että näin olisi EU:n talousarvion puitteissa tuettava kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja puututtava epätasapainotiloihin, rakenteellisiin eroihin ja talouden hätätilanteisiin, jotka liittyvät suoraan talous- ja rahaliittoon, sen kuitenkaan estämättä talousarvion perinteisten yhteisen politiikan rahoittamiseen liittyvien tehtävien hoitamista;

12. katsoo, että neuvosto voi nykyisten perussopimusten mukaisesti hyväksyä SEUT:n 136 artiklan nojalla sitovia talouspolitiikan suuntaviivoja euroalueen maita varten talouspolitiikan EU-ohjausjaksolla komission suosituksen perusteella ja siten, että äänestykseen osallistuvat vain euroa rahayksikkönään käyttävät jäsenvaltiot; tähdentää, että kannustinmekanismi vahvistaisi talouspolitiikan koordinoinnin sitovaa luonnetta; kehottaa tekemään toimielinten välisen sopimuksen, jotta Euroopan parlamentti otetaan mukaan vuotuisen kasvuselvityksen sekä talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivojen laatimiseen ja hyväksymiseen;

13. vahvistaa uudelleen aikovansa tehostaa pöytäkirjaan N:o 1 perustuvaa yhteistyötään kansallisten parlamenttien kanssa, mutta korostaa, että tämän yhteistyön ei pitäisi merkitä uuden parlamentaarisen yhteiselimen perustamista, koska se olisi tehoton eikä sillä olisi demokraattista eikä perustuslaillista oikeutusta; korostaa, että parlamentti on unionin tason parlamentaarisena elimenä täysin oikeutettu harjoittamaan tehostetun ja demokraattisen talous- ja rahaliiton ohjausta ja hallintaa;

14. pyytää komissiota toimittamaan parlamentille mahdollisimman pian kaikkien intressitahojen kuulemisen jälkeen säädösehdotuksia, sillä parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjistä, ja noudattamaan tässä yhteydessä liitteessä esitettyjä yksityiskohtaisia suosituksia;

15. vahvistaa, että suosituksissa on noudatettu toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitettu unionin kansalaisten perusoikeuksia;

16. kehottaa komissiota niiden toimenpiteiden lisäksi, jotka voidaan ja jotka täytyy toteuttaa nopeasti nykyisten perussopimusten puitteissa, laatimaan luettelon institutionaalisista muutoksista, jotka voivat osoittautua välttämättömiksi, jotta talous- ja rahaliitolle luodaan parlamentin roolin vahvistamiseen perustuva vankempi rakenne, ja jotka pohjautuvat yhdennetyn rahoituskehyksen, yhdennetyn budjettikehyksen ja yhdennetyn talouspoliittisen kehyksen tarpeeseen;

17. katsoo, että pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset olisi katettava asianmukaisista budjettimäärärahoista;

18. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, euroryhmän puheenjohtajalle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1)

EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITE:PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

1.  Yhdennetty rahoituskehys

Suositus 1.1. yhteisestä valvontamekanismista

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Yhteistä eurooppalaista valvontamekanismia koskeva komission ehdotus olisi hyväksyttävä mahdollisimman pikaisesti, jotta varmistetaan vakavaraisuussääntöjen, riskinhallinnan ja kriisineston tehokas soveltaminen luottolaitoksiin koko unionissa.

Ehdotuksen oikeusperustan, muodon ja sisällön olisi tarjottava mahdollisuus kaikkien jäsenvaltioiden täysimittaiseen mukanaoloon yhteisessä eurooppalaisessa valvontamekanismissa siten, että varmistetaan niiden jäsenvaltioiden täysimääräinen osallistuminen päätöksentekoon, joiden valuutta ei ole euro, ja taataan hyväksyttyjen velvoitteiden ja päätöksentekoon vaikuttamisen symmetrinen suhde.

Euroalueen jäsenvaltioiden mukanaolon Euroopan valvontaviranomaisessa olisi oltava pakollista.

Ehdotuksen olisi oltava Euroopan parlamentin suorittaman demokraattisen ja laajan valvonnan alainen perussopimusten rajoissa.

Oikeusperustan pitäisi tuoda Euroopan parlamentti mukaan toisena lainsäätäjänä, kun parlamentin yhteispäätösroolia ei voida aikaansaada "valvontapaketti" -linjauksen avulla. Euroopan unionin tuomioistuin tutkii SEUT-sopimuksen 263 artiklan mukaisesti EKP:n sellaisten säädösten laillisuuden, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, suosituksia ja lausuntoja lukuun ottamatta.

Ehdotuksella olisi varmistettava se, että kaikkia asetukseen (EU) N:o 1093/2010 sisältyviä EPV:n tehtäviä hoidetaan edelleen unionin tasolla ja että ehdotukset ovat johdonmukaisia asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitetun eurooppalaisen valvontaviranomaisen moitteettoman toiminnan kanssa.

Yhteisen valvontamekanismin on oltava vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille ja neuvostolle eurooppalaisen valvonnan alalla toteutetuista toimista ja tehdyistä päätöksistä, ja sen olisi raportoitava Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle. Demokraattinen vastuuvelvollisuus edellyttää muun muassa parlamentin hyväksyntää yhteisen valvontamekanismin valvontaelimen puheenjohtajan valinnalle ja puheenjohtajan valintaa avointa valintamenettelyä soveltaen, puheenjohtajan velvollisuutta raportoida parlamentille ja tulla parlamentin kuultavaksi, parlamentin oikeutta esittää kirjallisia tai suullisia kysymyksiä sekä SEUT:n mukaista parlamentin tutkintaoikeutta.

Yhteisen eurooppalaisen valvontamekanismin olisi oltava riippumaton kansallisista poliittisista etunäkökohdista ja taattava unionin etujen asettaminen kansallisten etujen edelle unionin sille antamin valtuuksin ja asianmukaisen hallinnon avulla.

Yhteisen valvontamekanismin päätöksentekomenettelyt olisi täsmennettävä asiaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Euroopan valvontaviranomaisella olisi oltava valtuudet ja vastuu

–   valvoa luottolaitoksia järjestelmään kuuluvissa maissa, kuitenkin siten, että operatiiviset vastuut on selkeästi jaettu unionin ja kansallisten valvojien välillä pankkien koosta ja liiketoimintamallista sekä valvontatehtävien luonteesta riippuen

–   toimia tavalla, joka on johdonmukainen sisämarkkinoiden yhtenäisyyden ja eheyden ja kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisen tarpeen kanssa, esimerkiksi varmistaen, että kilpailun esteitä ei ole jäsenvaltioiden välillä;

–   ottaa asianmukaisesti huomioon toimintansa vaikutukset kilpailuun ja innovointiin sisämarkkinoilla, koko unionin yhtenäisyyteen, unionin maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn, taloudelliseen osallisuuteen, kuluttajansuojaan ja unionin työllisyyttä ja kasvua edistävään strategiaan

–   turvata osallistuvien jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmän kaikkien osien vakaus ja kestävyys, markkinoiden ja rahoitustuotteiden avoimuus sekä tallettajien, sijoittajien ja veronmaksajien suojelu, ottaen huomioon markkinoiden ja institutionaalisten muotojen moninaisuus

   estää sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä ja taata yhtäläiset toimintaedellytykset

–   vahvistaa valvonnan kansainvälistä koordinointia ja tarvittaessa edustaa unionia kansainvälisissä rahoituslaitoksissa

–   toteuttaa tarvittavat toimet vaikeuksissa olevien rahoituslaitosten tai sellaisten rahoituslaitosten, joiden kaatuminen olisi ongelma yleisen edun kannalta rakenteen uudistamiseksi, niiden pelastamiseksi tai lakkauttamiseksi, mikäli asianomaiset kansalliset viranomaiset jättävät toimet toteuttamatta.

Valvonnasta ylikansallisella tasolla vastaaville elimille on osoitettava riittävät resurssit, myös henkilöstöresurssit, sen varmistamiseksi, että niillä on riittävät operatiiviset valmiudet tehtäviensä toteuttamiseen.

Suositus 1.2 talletussuojasta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään kaikkensa, jotta talletusten vakuusjärjestelmistä annettavaa direktiiviä (uudelleenlaadittu toisinto) koskeva lainsäädäntömenettely saadaan mahdollisimman pian päätökseen Euroopan parlamentin 16. helmikuuta 2012 esittämän kannan pohjalta.

Eurooppalaista talletussuojaa koskevien yhtenäisten sääntöjen pitkän aikavälin tavoite huomioon ottaen olisi sovellettava tiukkoja vaatimuksia kaikkiin unionin talletussuojajärjestelmiin, jotta saavutetaan yhtä laaja suoja ja taataan talletussuojajärjestelmien samantasoinen vakaus ja yhtäläiset toimintaedellytykset. Vain siten voidaan luoda edellytykset tarvittavalle joustavuudelle niin, että rahoitusalan kansalliset olosuhteet otetaan riittävästi huomioon.

Olisi tutkittava mahdollisuudet perustaa yhteinen Euroopan talletussuojarahasto toimivine ja asianmukaisesti rahoitettuine talletussuojajärjestelmineen, kun tehokas kriisinratkaisujärjestelmä ja tehokas yhteinen valvontamekanismi ovat toiminnassa, koska se lisäisi uskottavuutta ja sijoittajien luottamusta.

Yksityisten säästöjen suojaamiseksi toiminnot on pidettävä erillisinä samalla kun varmistetaan talletussuoja-, elvytys- ja kriisinratkaisurahastojen tehokas niveltyminen toisiinsa.

Talletussuojamekanismeilla samoin kuin elvytys- ja kriisinratkaisumekanismeilla olisi oltava vahva, ensisijaisesti ex ante ‑rahoitusrakenne, joka perustuu toimialan suorittamiin maksuihin siten, että tietyn rahoituslaitoksen maksu kuvastaa kyseisen laitoksen riskitasoa ja julkinen rahoitus toimii ainoastaan viimeisenä suojaverkkona ja vähennetään minimiin.

Suositus 1.3 elvytyksestä ja kriisinratkaisusta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Kyseinen ehdotus direktiiviksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä olisi hyväksyttävä mahdollisimman pian, jotta luodaan eurooppalainen kriisinratkaisutoimien soveltamisjärjestelmä ja valmistaudutaan keskipitkällä aikavälillä yhtenäisen eurooppalaisen elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelmän perustamiseen. Olisi otettava huomioon, että tietyillä pankkialoilla on jo täyden suojelun mekanismit sekä elvytys- ja kriisinratkaisuvälineet, jotka olisi tunnustettava, joita olisi tuettava ja jotka olisi nivellettävä säädökseen.

Tehokkaan kriisinratkaisu- ja elvytysjärjestelmän päätavoitteena on oltava veronmaksajien varojen mahdollisen käytön minimoiminen pankkilaitosten elvytykseen ja kriisinratkaisuun.

Yksityisten säästöjen suojaamiseksi toiminnot on pidettävä erillisinä samalla kun varmistetaan talletussuoja-, elvytys- ja kriisinratkaisurahastojen tehokas niveltyminen toisiinsa.

Elvytys- ja kriisinratkaisumekanismeilla samoin kuin talletussuojajärjestelmillä olisi oltava vahva, ensisijaisesti ex ante ‑rahoitusrakenne, joka perustuu toimialan suorittamiin maksuihin siten, että tietyn rahoituslaitoksen maksu kuvastaa kyseisen laitoksen riskitasoa ja julkinen rahoitus toimii ainoastaan viimeisenä suojaverkkona ja vähennetään minimiin.

Ehdotuksen olisi myös oltava yhdenmukainen muiden Euroopan parlamentin 7. heinäkuuta 2010 antamaan päätöslauselmaan ja komissiolle rajat ylittävästä kriisinhallinnasta pankkialalla annettuihin suosituksiin sisältyvien näkökohtien kuten maksukyvyttömyyslakien yhdenmukaistamisen, yhteisten riskinarviointien, yhtenäisen välineistön ja eriasteisten viranomaistoimien kanssa.

Suositus 1.4 pankkiunionin lisäelementeistä

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

–   vaatimus tiettyjen, erityisen riskialttiiden rahoitustoimien oikeudellisesta erottamisesta talletuspankeista pankkiryhmittymän sisällä Liikasen raportin mukaisesti

–   "sama riski, samat säännöt" -sääntelypuitteet, joilla varmistetaan, että toimijat, jotka eivät ole pankkeja, mutta harjoittavat pankkitoiminnan kaltaista toimintaa ja ovat vuorovaikutuksessa pankkien kanssa, eivät ole sääntelyn ulottumattomissa

–   pankkien vakavaraisuuden uskottava ja säännöllinen stressitestaus, jolla edistetään ongelmien havaitsemista ajoissa ja mahdollistetaan asianmukainen interventioiden mitoittaminen

–   yhtenäinen säännöstö kaikkien pankkien vakavaraisuuden valvontaa varten ja yhteiset puitteet makrotalousvalvonnalle estämään finanssialan pirstaloituminen edelleen.

2.  Yhdennetty finanssipoliittinen kehys

Suositus 2.1 kahden säädöksen paketista

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Komissiota olisi vaadittava panemaan seuraavissa asioissa tehokkaasti täytäntöön kompromissit, jotka saadaan aikaan kahden säädöksen paketista Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä käydyissä kolmikantaneuvotteluissa:

–   yhteisen budjettiaikataulun laatiminen

–   kansallisten budjettikehysten uudistaminen

   talousarviosuunnitelmien arviointi, johon sisältyy Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin liittyvien julkisten investointien ja menojen laadullinen arviointi

–   talouskumppanuusohjelmien perustaminen

  niiden jäsenvaltioiden tiiviimpi seuranta, joiden rahayksikkö on euro ja jotka ovat liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä

–   niiden jäsenvaltioiden tiiviimpi seuranta, joiden rahayksikkö on euro ja joihin liittyy riski liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn mukaisen velvoitteen noudattamatta jättämisestä

–   valtionvelan liikkeeseenlaskua koskeva raportointi

–   aloite, jossa esitetään tarvittavia ohjelmia pitkän ajanjakson lisäinvestointien mobilisoimiseksi noin yhden prosentin BKT:sta arvosta kestävän kasvun tukemiseksi ja tarvittavien rakenneuudistusten täydentämiseksi.

Suositus 2.2 finanssipoliittisen sopimuksen yhteisöllistämisestä

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Finanssipoliittinen sopimus olisi sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin pohjalta ja SEU:n ja SEUT:n mukaisesti saatettava mahdollisimman pikaisesti osaksi unionin sekundaarilainsäädäntöä.

Suositus 2.3 verotuksesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Yhä tiiviimmässä taloudellisessa, verotuksellisessa ja finanssipoliittisessa unionissa on pyrittävä entistä enemmän yhteensovittamaan verotusjärjestelmiä ja puuttumaan jäsenvaltioiden väliseen haitalliseen verokilpailuun, joka on selvästi sisämarkkinoiden toimintaperiaatteiden vastaista. Kun kaikki neuvottelut ovat epäonnistuneet ja kompromissit osoittautuneet toimimattomiksi, tiiviimpää yhteistyötä olisi sovellettava useammin verotuksen alalla (esimerkiksi yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan tai finanssitransaktioveron käyttöön ottamiseksi), koska yhdenmukaistettu verotuskehys tehostaisi finanssipoliittista yhdentymistä.

Suositus 2.4 omilla varoilla rahoitetusta unionin keskitetystä talousarviosta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Komissio ja neuvosto olisi velvoitettava ottamaan toimintavaihtoehtoja laatiessaan huomioon Euroopan parlamentin monivuotista rahoituskehystä ja omia varoja koskevat kannat. Euroopan parlamentti on toistuvasti painottanut kiireellistä tarvetta uudistaa omien varojen järjestelmää sekä palata noudattamaan SEUT:n henkeä ja kirjainta, joiden mukaisesti unionin talousarvio rahoitetaan yksinomaan omin varoin.

Olisi käsiteltävä pikaisesti tilannetta, jossa EU:n talousarvion rahoittamistarpeet ovat ristiriidassa välttämättömän jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttamisen kanssa. Nyt on siksi aika palata vaiheittain tilanteeseen, jossa EU:n talousarviota rahoitetaan aidoilla omilla varoilla, mikä lieventäisi kansallisiin talousarvioihin kohdistuvia paineita. Lisäksi muistutetaan, että parlamentti on kertonut 29. maaliskuuta 2007, 8. kesäkuuta 2011, 13. kesäkuuta 2012 ja 23. lokakuuta 2012 antamissaan päätöslauselmissa, mitä aito omien varojen järjestelmä merkitsee ja miten tämä järjestelmä voidaan yhdistää kansallisella tasolla lyhyellä aikavälillä tarvittavaan julkisen talouden vakauttamiseen.

Talousarvioita koskevan koordinoinnin lisääminen unionissa edellyttää unionin, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten julkisen talouden tilinpitoa koskevia konsolidoituja tietoja, jotka kuvastavat unionin tavoitteita. Komission olisi siksi sisällytettävä tuleviin lainsäädäntöehdotuksiinsa tällaisten konsolidoitujen tietojen käyttöön ottaminen.

Suositus 2.5 asteittaisesta siirtymisestä lunastusrahastoon

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Liiallinen velka olisi asteittain siirrettävä Saksan talouspoliittisen asiantuntijaneuvoston ehdotukseen perustuvaan lunastusrahastoon. Ehdotuksessa esitetään tilapäisen rahaston perustamista, johon otettaisiin tietyt kriteerit täyttävien jäsenvaltioiden kaikki velat, jotka ylittävät 60 prosenttia BKT:stä. Velat maksetaan takaisin noin 25 vuoden aikana, ja siten perustetaan rahasto, joka osaltaan, yhdessä kaikkien nykyisten mekanismien täytäntöönpanon kanssa, auttaa pitämään jäsenvaltioiden kokonaisvelan tulevaisuudessa alle 60 prosentissa.

Suositus 2,6 veronkierron torjumisesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Pääoman vapaata liikkuvuutta ei voida käyttää veronkiertoon, varsinkaan jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro ja jotka ovat vakavissa vaikeuksissa tai vaarassa joutua vakaviin vaikeuksiin rahoitusvakautensa suhteen euroalueella. Komission olisi siksi saatettava kansainväliset sopimusneuvottelut päätökseen ja esitettävä ehdotuksia veroviranomaisten välisen yhteistyön ja koordinoinnin parantamiseksi veropetosten ja veronkierron sekä aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan vahvistamista koskevan 27. kesäkuuta 2012 esittämänsä merkittävän aloitteen mukaisesti.

Olisi otettava käyttöön finanssitransaktiovero tiiviimmässä yhteistyössä SEUT-sopimuksen 326–333 artiklan määräysten mukaisesti.

Suositus 2.7 Euroopan vakausmekanismin demokraattisen valvonnan varmistamisesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Euroopan vakausmekanismin olisi kehityttävä kohti yhteisömenetelmän mukaista hallintoa ja sen olisi oltava vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille. Keskeisten päätösten, kuten rahoitusavun myöntäminen jäsenvaltiolle ja yhteisymmärryspöytäkirjojen tekeminen, olisi edellytettävä Euroopan parlamentin suorittamaa asianmukaista valvontaa.

Yhteisymmärryspöytäkirjojen täytäntöönpanon varmistamiseen nimettyä troikkaa olisi kuultava Euroopan parlamentissa, ennen kuin se alkaa hoitaa tehtäviään, ja sen olisi raportoitava säännöllisesti Euroopan parlamentille ja oltava parlamentin demokraattisen valvonnan alainen.

Suositus 2.8 finanssipolitiikan koordinoinnin demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja oikeutuksen varmistamisesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Kaikkiin hiljattain kehitettyihin finanssipolitiikan koordinointimekanismeihin olisi liityttävä vastaavasti riittävät säännökset demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja oikeutuksen varmistamisesta.

3. Yhdennetty talouspoliittinen kehys

Suositus 3.1 talouspolitiikan paremmasta ennakkokoordinoinnista ja talouspolitiikan EU-ohjausjakson parantamisesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Komission olisi varmistettava, että kahden säädöksen paketista Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä käytyjen kolmikantaneuvottelujen tuloksena syntyvät kompromissit pannaan laaja-alaisesti täytäntöön.

Eurooppalaista sosiaaliturvaa ja sosiaalisia vähimmäisnormeja koskevat uudet unionin välineet, mukaan luettuna nuorisotyöttömyyden torjumiseen tarkoitettu eurooppalainen nuorisotakuu, olisi tutkittava tarkasti.

Komission olisi välittömästi esitettävä tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä ehdotuksia valtioiden ja hallitusten päämiesten 28. kesäkuuta 2012 tekemien kasvu- ja työllisyyssopimuksen sitoumusten siirtämiseksi sekundaarilainsäädäntöön. Erityisesti talouspolitiikan koordinointikehyksessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltion sitoumukset "eriytettyihin, kasvua edistäviin strategioihin julkisen talouden vakauttamiseksi, vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen sekä maakohtaisten olosuhteiden huomioimiseen" ja edistettävä investointeja talouden kasvupotentiaaliin välittömästi liittyvillä tulevaisuuteen suuntautuvilla aloilla.

Komission olisi annettava selvitys vuotuisen kasvuselvityksen tilasta. EU-ohjausjaksoon olisi otettava mukaan Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit.

Talousarvioita koskevan koordinoinnin lisääminen unionissa edellyttää unionin, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten julkisen talouden tilinpitoa koskevia konsolidoituja tietoja, jotka kuvastavat unionin tavoitteita. Komission olisi siksi sisällytettävä tuleviin lainsäädäntöehdotuksiinsa tällaisten konsolidoitujen tietojen käyttöön ottaminen.

Vahvistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa ja makrotaloudellisessa valvontamekanismissa määritetyn talouspolitiikan EU-ohjausjakson eri vaiheiden tarkastelun perusteella olisi arvioitava lisälainsäädännön tarvetta ottaen huomioon seuraavat seikat:

–   Sisämarkkinoiden kehittäminen ja lujittaminen ja kansainvälisten kauppayhteyksien edistäminen ovat tärkeitä tekijöitä kestävän talouskasvun lisäämisessä, kilpailukyvyn parantamisessa ja makrotalouden epätasapainon torjunnassa. Komissio olisi siksi velvoitettava ottamaan vuotuisessa kasvuselvityksessään huomioon ne toimet, joita jäsenvaltioiden on toteutettava sisämarkkinoiden päätökseen saattamiseksi.

–   Kansallisten uudistusohjelmien ja kansallisten vakausohjelmien olisi liityttävä tiiviisti toisiinsa. Asianmukaisella seurannalla olisi varmistettava kansallisten uudistusohjelmien ja kansallisten vakausohjelmien johdonmukaisuus.

–   EU-ohjausjakson olisi mahdollistettava suuremman synergian kehittyminen unionin ja jäsenvaltioiden talousarvioiden välille Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. EU-ohjausjaksoa voitaisiin tällöin myös kehittää sisällyttämällä siihen resurssitehokkuuden indikaattoreita.

–   Alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja kumppanien osallistumista relevanttien ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon olisi lisättävä, jotta kasvatetaan vastuuntunnetta strategian päämääriä kohtaan kaikilla tasoilla ja varmistetaan sen tavoitteiden ja tulosten parempi tiedostaminen paikan päällä.

–   Komission olisi hyväksyttävä kunkin vuoden joulukuun 1. päivään mennessä vuotuinen kasvuselvitys ja varoitusjärjestelmää koskeva selvitys, joihin sisältyy euroaluetta koskeva erillinen luku. Komission olisi julkistettava soveltamansa makrotaloudelliset menetelmät ja oletukset kaikilta osin.

–   Komission olisi vuotuisessa kasvuselvityksessä arvioitava selkeästi unionin ja yksittäisten jäsenvaltioiden tärkeimpiä talous- ja finanssipoliittisia ongelmia ja ehdotettava ensisijaisia toimia niiden ratkaisemiseksi sekä määriteltävä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettavat aloitteet, joilla voidaan tukea kilpailukyvyn lisäämistä, pitkän aikavälin investointeja, poistaa kestävän kasvun esteitä, toteuttaa perussopimuksissa ja nykyisessä Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet, panna täytäntöön seitsemän lippulaivahanketta ja vähentää makrotaloudellista epätasapainoa.

–   Jäsenvaltioiden ja niiden alueiden olisi erityisesti otettava kansalliset ja alueelliset parlamentit, työmarkkinaosapuolet, viranomaiset ja kansalaisyhteiskunta entistä tiiviimmin mukaan kansallisten uudistus-, kehitys- ja koheesio-ohjelmien suunnitteluun ja kuultava niitä säännöllisesti.

–   Komission olisi määriteltävä vuotuisessa kasvuselvityksessä selkeästi, millaisia rajat ylittäviä heijastusvaikutuksia unionin ja jäsenvaltioiden toteuttamilla tärkeillä talouspoliittisilla toimilla voi olla.

–   EU-ohjausjaksosta vastaavien komission jäsenten olisi tultava keskustelemaan vuotuisesta kasvuselvityksestä Euroopan parlamentin asiasta vastaaviin valiokuntiin heti, kun komissio on hyväksynyt selvityksen.

–   Neuvoston olisi tultava Euroopan parlamentin asiasta vastaavaan valiokuntaan heinäkuussa antamaan selvityksen kaikista merkittävistä muutoksista, joita se on tehnyt komission ehdottamiin maakohtaisiin suosituksiin. Komission olisi osallistuttava tähän kuulemistilaisuuteen ja kerrottava oma näkemyksensä tilanteesta.

–   Jäsenvaltioiden olisi annettava mahdollisimman tarkat tiedot kansallisissa uudistusohjelmissa kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi vahvistetuista toimista ja välineistä sekä toteutusaikataulusta, odotetuista vaikutuksista, mahdollisista heijastusvaikutuksista, toteutuksen mahdollisista esteistä, kustannuksista ja EU:n rakennerahastojen mahdollisesta käytöstä.

–   Kannustinmekanismeilla vahvistettaisiin talouspolitiikan koordinoinnin sitovaa luonnetta.

Suositus 3.3 eurooppalaisesta yhteiskuntasopimuksesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Perussopimusten mukaan unionin politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen.

Euroalueen talousarvioiden kurinalaisuuden sitovaa valvontaa koskevilla erityisillä säännöillä voidaan täydentää verotuksen ja makrotalouden viitearvoja työllisyyttä ja sosiaalisia kysymyksiä koskevilla viitearvoilla, jotta voidaan varmistaa edellä mainitun määräyksen tarkoituksenmukainen täytäntöönpano unionin asianmukaisten rahoitussäännösten avulla.

Olisi laadittava eurooppalainen yhteiskuntasopimus, jolla edistetään

–   nuorten työllistymistä, mukaan luettuina eurooppalaisen nuorisotakuun kaltaiset aloitteet

–   julkisten palvelujen korkeaa laatua ja riittävää rahoitusta

–   ihmisarvoisen elämän takaavaa palkkaa

–   kohtuuhintaista sosiaalista asuntotarjontaa

–   sosiaalista perusturvaa, jonka avulla taataan yhtäläinen perusterveyspalvelujen saanti tuloista riippumatta

–   sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan täytäntöönpanoa perusluonteisten sosiaalisten oikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi

–   eurooppalaisia normeja rakenneuudistusten hallinnoimiseksi sosiaalisella ja vastuullisella tavalla

–   uutta työterveys- ja työturvallisuusstrategiaa, joka sisältää myös stressistä aiheutuvat sairaudet

–   samaa palkkaa ja samoja oikeuksia samanarvoisesta työstä kaikille.

4. Demokraattisen oikeutuksen ja vastuuvelvollisuuden vahvistaminen

Suositus 4.1 taloudellisesta vuoropuhelusta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Komissio olisi velvoitettava panemaan laaja-alaisesti täytäntöön kahden säädöksen paketista Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä käytävissä kolmikantaneuvotteluissa aikaan saatavat kompromissit.

Suositus 4.2 Euroopan finanssipoliittisesta suojaverkosta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Euroopan vakausmekanismin sekä mahdollisten myöhemmin perustettavien vastaavanlaisten rakenteiden toiminnan olisi oltava Euroopan parlamentin säännöllisen demokraattisen valvonnan alaista. Myös tilintarkastustuomioistuimen ja petostentorjuntaviraston olisi osallistuttava tähän valvontaan. EVM olisi yhteisöllistettävä.

Suositus 4.3 Euroopan parlamentin ja parlamenttien välisen yhteistyön roolin vahvistamisesta talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

–   Euroopan parlamentin puhemies esittelee kevään Eurooppa-neuvostossa parlamentin näkemykset vuotuisesta kasvuselvityksestä. Olisi tehtävä toimielinten välinen sopimus Euroopan parlamentin osallistamiseksi vuotuisen kasvuselvityksen sekä talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivojen laatimiseen ja hyväksymiseen.

–   Komission ja neuvoston olisi oltava läsnä kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin edustajien välillä järjestettävissä parlamenttien välisissä kokouksissa EU-ohjausjakson tärkeissä vaiheissa (mm. vuotuisen kasvuselvityksen julkistamisen ja maakohtaisten suositusten julkistamisen jälkeen), jotta annetaan kansallisille parlamenteille mahdollisuus ottaa eurooppalainen näkökulma huomioon kansallisista talousarvioista keskusteltaessa.

Suositus 4.4 avoimuuden, oikeutuksen ja vastuuvelvollisuuden lisäämisestä

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

–   Avoimuuden lisäämiseksi Ecofin-neuvoston ja euroryhmän olisi toimitettava ennen kokouksiaan Euroopan parlamentille keskeiset sisäiset asiakirjat, esityslistat ja taustamateriaali. Lisäksi euroryhmän puheenjohtajan olisi tultava säännöllisesti Euroopan parlamenttiin, esimerkiksi Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa järjestettäviin kuulemisiin.

–   Euroopan parlamentin on vastedes voitava osallistua täysipainoisesti neljän johtajan selvityksen laadintaan yhteisömenetelmän mukaisesti. Tämä osallistuminen voidaan järjestää työryhmätasolla (valmistelutyö) sekä puhemiestasolla (päätöksenteko).

–   Euroopan parlamentin puhemies olisi kutsuttava osallistumaan Eurooppa-neuvoston kokouksiin ja euroalueen huippukokouksiin.

–   Kun uusia valtuuksia siirretään tai luodaan unionin tasolla tai uusia unionin toimielimiä perustetaan, olisi varmistettava vastaava Euroopan parlamentin suorittama demokraattinen valvonta ja vastuuvelvollisuus Euroopan parlamentille.

–   Euroopan parlamentin olisi järjestettävä kuuleminen, ja sen olisi annettava hyväksyntänsä Euroopan vakausmekanismin pääjohtajan nimittämiselle. Pääjohtajan olisi oltava velvollinen raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille.

–   Komission edustajaa(edustajia) troikassa olisi kuultava Euroopan parlamentissa, ennen kuin he alkavat hoitaa tehtäviään, ja heidän olisi raportoitava säännöllisesti Euroopan parlamentille.

–   Talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen aseman vahvistamiseen tai Euroopan valtiovarainministeriön perustamiseen on liitettävä asianmukaiset demokraattista vastuuvelvollisuutta ja oikeutusta koskevat välineet, joihin sisältyvät Euroopan parlamentin suorittamat hyväksymis- ja valvontamenettelyt.

–   Vain noudattamalla yhteisömenettelyä ja unionin lainsäädäntöä ja kunnioittamalla unionin toimielimiä voidaan varmistaa demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja oikeutuksen toteutuminen unionissa. Perussopimusten mukaan ainoastaan unioni voi perustaa talous- ja rahaliiton.

–   Unionin valuutta on euro ja sen parlamentti on Euroopan parlamentti. Talous- ja rahaliiton tulevassa arkkitehtuurissa on tunnustettava, että unionin tasolla Euroopan parlamentti on se elin, jolle ollaan vastuuvelvollisia.

–   Euroopan parlamentti on yhteisömenettelyn mukaisesti osallistettava täysimääräisesti tulevaa talous- ja rahaliittoa koskevien suuntaviivojen laatimiseen.

Kaikki talous- ja rahaliiton vahvistamista koskevat päätökset on tehtävä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen perusteella. Kaikki yhteisömenetelmästä poikkeamiset ja hallitusten välisten sopimusten yleistymiset jakaisivat ja heikentäisivät unionia ja euroaluetta.


PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (12.10.2012)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

aiheesta "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa"

(2012/2151(INI))

Valmistelija (*): Roberto Gualtieri

(Aloite – työjärjestyksen 42 artikla)

(*)       Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

Mod

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat ehdotukset:

Ehdotus  1

Johdanto-osan O kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

O. ottaa huomioon, että 17 jäsenvaltiota on jo ottanut unionin yhteisen rahan käyttöön ja että useimmat muista jäsenvaltioista liittyvät euroon, kun ne ovat siihen valmiita;

O. ottaa huomioon, että 17 jäsenvaltiota on jo ottanut unionin yhteisen rahan käyttöön ja että kaikkien muiden jäsenvaltioiden paitsi Yhdistyneen kuningaskunnan on liityttävä euroon, kun ne ovat täyttäneet lähentymiskriteerit ja valtiosääntönsä asettamat vaatimukset;

Ehdotus  2

Johdanto-osan X kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

X. katsoo, että demokratian näkökulmasta on käsittämätöntä, ettei Euroopan parlamentin puhemies, joka edustaa yli 502 miljoonaa Euroopan kansalaista, ole ollut mukana 26. kesäkuuta 2012 julkaistun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan selvityksen "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa" laatimisessa;

X. toteaa, että Euroopan parlamentti ei osallistunut suoraan 26. kesäkuuta 2012 julkaistun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan ja EKP:n pääjohtajan selvityksen "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa" laatimiseen;

Ehdotus  3

Johdanto-osan AC kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

AC. katsoo, ettei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että uusia perussopimuksen muutoksia voidaan tarvita täysin toimivan talous- ja rahaliiton ohjauksen lisäämiseksi; katsoo, että komission olisi laadittava viipymättä luettelo tarvittavista pitkän aikavälin institutionaalisista muutoksista;

AC. toteaa, että nykyiset perussopimukset tarjoavat laajalti liikkumavaraa konkreettiseen edistymiseen kehitettäessä talous- ja rahaliittoa, joka perustuu tiiviimpään, integroidumpaan ja tasapainoisempaan finanssi-, budjetti- ja talouspolitiikkaa koskevaan järjestelmään sekä vankempaan demokraattiseen oikeutukseen ja vastuuvelvollisuuteen; katsoo, että todellisen talous- ja rahaliiton toteutuminen EU:ssa edellyttää keskipitkällä aikavälillä perussopimuksen muutoksen päätökseen saattamista;

Ehdotus  4

Johdanto-osan AC a kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

AC a. toteaa, että perussopimukset mahdollistavat jo nyt monitasoista hallintoa koskevat asianmukaiset menettelyt, joiden avulla voidaan siirtyä lähemmäs kohti todellista talous- ja rahaliittoa vesittämättä EU:n oikeusjärjestystä ja toimielinjärjestelmää, kun finanssi- ja talouspolitiikassa hyväksytään pelkästään euroa rahayksikkönään käyttäviin jäsenvaltioihin sovellettavia säännöksiä ja tiivistetään jäsenvaltioiden yhteistyötä aloilla, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan;

Ehdotus  5

Johdanto-osan AD kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

AD. katsoo, etteivät tulevat perussopimusmuutokset saisi muodostaa estettä niiden toimien nopealle täytäntöönpanolle, jotka voidaan jo toteuttaa nykyisten perussopimusten mukaisesti; katsoo, että paljon on tehtävissä nykyisen institutionaalisen kehyksen puitteissa;

AD. toteaa, että tulevaa kattavaa ja onnistunutta perussopimuksen muuttamista koskevaan demokraattiseen yhteisymmärrykseen pääseminen edellyttää nykyisten perussopimusten mukaisten menettelyjen ja joustavuuden täysipainoista hyödyntämistä, jotta talous- ja rahaliiton hallinnointia voidaan parantaa todellisen eurooppalaisen poliittisen liikkumavaran mukaisesti;

Ehdotus  6

Johdanto-osan AD a kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

AD a. toteaa, että Euroopan parlamentilla on oikeus tehdä neuvostolle perussopimusten muuttamista koskevia ehdotuksia, joita on tämän jälkeen käsiteltävä valmistelukunnassa, jotta voidaan saattaa päätökseen todellisen talous- ja rahaliiton suunnitteleminen lisäämällä EU:n toimivaltaa erityisesti talouspolitiikassa ja vahvistamalla unionin omia varoja ja talousarviovalmiuksia, komission roolia ja demokraattista vastuuvelvollisuutta ja Euroopan parlamentin erioikeuksia;

Ehdotus  7

Johdanto-osan AD b kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

AD b. toteaa pitävänsä realistisena ja asianmukaisena, että tällaista valmistelukuntaa ei kutsuta koolle ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja; katsoo, että valmistelukunnan koolle kutsumista koskeva valmistelu olisi aloitettava jo ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja;

Ehdotus  8

Johdanto-osan AE kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

AE. katsoo, että kunnianhimoisena tavoitteena olisi oltava, että kaikki jäsenvaltiot yhdessä etenevät kohti syvempää Euroopan yhdentymistä; katsoo, että vain euroalueeseen sovellettavia päätöksiä saatetaan tarvita, kun euroalueen erityisluonne niitä vaatii tai oikeuttaa ne, sulkematta kuitenkaan pois muiden jäsenvaltioiden yksilöllistä osallistumismahdollisuutta (opt-ins);

AE. katsoo, että nykyisten perussopimusten mukaisesti ehdotetuissa toimenpiteissä ja tulevissa perussopimuksen muutoksissa ei pitäisi sulkea pois jäsenvaltioiden yksilöllistä osallistumismahdollisuutta (opt-ins) ja että niissä olisi taattava EU:n eheys;

Ehdotus  9

Johdanto-osan AY a kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

AY a. toteaa, että yhteisen valvontamekanismin luominen on oikeutetumpaa, avoimempaa ja tehokkaampaa, jos se hyväksytään yhteispäätösmenettelyllä Euroopan parlamentin kanssa;

Ehdotus  10

Johdanto-osan AY b kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

AY b. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 48 artiklan 7 kohdassa määrätään erityisestä menettelystä, jota soveltamalla säädös, joka on SEUT:n nojalla hyväksyttävä erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen, voidaan hyväksyä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä; ottaa huomioon, että SEUT:n 333 artiklaan sisältyy myös määräyksiä, joiden nojalla on mahdollista noudattaa tavallista lainsäätämisjärjestystä tiiviimmän yhteistyön puitteissa;

Ehdotus  11

Johdanto-osan AY c kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

AY c. katsoo, että pankkivalvontatoimintaan on sovellettava demokraattista parlamentaarista valvontaa;

Ehdotus  12

Johdanto-osan BV kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

BV. katsoo, että tarvitaan täydentäviä mekanismeja, joilla varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat sitoumuksiaan omissa talousarviomenettelyissään, ja tämän yhteydessä on mahdollista, että talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen roolia on vahvistettava;

BV. katsoo, että tarvitaan täydentäviä mekanismeja, joilla varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat sitoumuksiaan omissa talousarviomenettelyissään, ja tämän yhteydessä on mahdollista, että talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen roolia on vahvistettava; toteaa, että joustolauseketta (SEUT:n 352 artikla) voidaan käyttää nykyisten perussopimusten mukaisesti tähän tarkoitukseen ja Euroopan valtiovarainministeriön perustamiseen, mikä on keskeistä todelliselle talous- ja rahaliitolle;

Ehdotus  13

Johdanto-osan BV a kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

BV a. toteaa, että SEUT:n 136 artiklan nojalla on mahdollista hyväksyä SEUT:n 121 ja 126 artiklassa tarkoitetuista menettelyistä asian kannalta sopivaa menettelyä noudattaen toimenpiteitä, joilla tehostetaan euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden talousarvioita koskevan kurinalaisuuden yhteensovittamista ja sen valvontaa; ottaa huomioon, että tällaisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia; toteaa, että SEUT:n mukaan Euroopan parlamentilla tai neuvostolla on mahdollisuus perua säädösvallan siirtäminen komissiolle;

Ehdotus  14

Johdanto-osan BV b kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

BV b. toteaa, että perussopimusten nojalla EU:n politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaaliturvan takaaminen; katsoo, että olisi otettava käyttöön olemassa oleviin strategioihin perustuvat uudet suuntaviivat jäsenvaltioille, mukaan lukien niiden talouksien peruspilareihin sovellettavat sosiaaliset ja taloudelliset viitearvot ja vähimmäisnormit;

Ehdotus  15

Johdanto-osan BV c kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

BV c. toteaa, että EU:n oikeusjärjestystä koskevan yleisen säännön mukaisesti Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta varmistaa, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan EU:n oikeutta, jollei sitä ole nimenomaisesti suljettu pois;

Ehdotus  16

Johdanto-osan BW kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

BW. katsoo, että "kahden säädöksen paketista" käytävien kolmikantaneuvottelujen pitäisi pian johtaa konkreettisiin poliittisiin tuloksiin; katsoo, että neuvoston olisi luovuttava vastentahtoisesta asenteestaan tässä asiassa;

BW. katsoo, että on tärkeää ensi kädessä saattaa päätökseen neuvottelut "kahden säädöksen paketista", jolla vahvistetaan entisestään talousarvioasioihin liittyvää komission toimivaltaa;

Ehdotus  17

Johdanto-osan BX a kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

BX a. toteaa, että euroa rahayksikkönään käyttävät jäsenvaltiot voivat nykyisten perussopimusten nojalla lisätä EU:n talousarviota omia varoja koskevan menettelyn avulla perimällä erityisiä veroja tai maksuja tiiviimpää yhteistyötä koskevan menettelyn mukaisesti; katsoo, että se olisi tehtävä niin, että asetetaan etusijalle kytkös jo olemassa olevaan EU:n talousarviokehykseen eikä laiminlyödä yhteisen politiikan rahoittamiseen liittyvien perinteisten EU:n talousarvion tehtävien hoitamista; katsoo, että lisääntyneiden talousarviovalmiuksien avulla olisi tuettava kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta puuttumalla suoraan talous- ja rahaliittoon liittyviin epätasapainotiloihin, rakenteellisiin eroihin ja talouden hätätilanteisiin;

Ehdotus  18

Johdanto-osan BX b kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

BX b. katsoo, että EVM:n olisi oltava Euroopan parlamentin asianmukaisen valvonnan alainen;

Ehdotus  19

Johdanto-osan CB a kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

CB a. katsoo, että EVM voitaisiin sisällyttää EU:n oikeusjärjestykseen soveltamalla joustolauseketta (SEUT:n 352 artikla) yhdessä tarkistetun SEUT:n 136 artiklan kanssa;

Ehdotus  20

Johdanto-osan CB b kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

CB b. toteaa, että neuvosto voi nykyisten perussopimusten mukaisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan täsmentää avustamiskiellon soveltamiseksi tarvittavat määritelmät (SEUT:n 125 artiklan 2 kohta);

Ehdotus  21

Johdanto-osan CB c kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

CB c. katsoo, että troikkaan olisi sovellettava Euroopan laajuisia demokraattisen vastuuvelvollisuuden korkeita vaatimuksia;

Ehdotus  22

Johdanto-osan CG kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

CG. katsoo, että jäsenvaltioiden tehtävä on aikaansaada viipymättä tuloksia niiden kansallisissa uudistusohjelmissa hyväksyttyjen uudistusten suhteen;

CG. katsoo, että jäsenvaltioiden tehtävä on aikaansaada viipymättä tuloksia niiden kansallisissa uudistusohjelmissa hyväksyttyjen uudistusten suhteen ja että jäsenvaltioiden parlamenttien tehtävä on harjoittaa jäsenvaltioiden hallitusten näitä asioita koskevan toiminnan oikea-aikaista ja tiedottamiseen tietoon perustuvaa valvontaa;

Ehdotus  23

Johdanto-osan CJ kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

CJ. katsoo, että sitovaa unionin tason koordinointia voitaisiin harkita joissakin tärkeissä talouspolitiikan kysymyksissä, jotka ovat erityisen merkityksellisiä kasvulle ja työllisyydelle;

CJ. katsoo, että olisi harkittava unionin laajuisten lähentymiskriteerien soveltamista joihinkin tärkeisiin talouspolitiikan kysymyksiin, jotka ovat erityisen merkityksellisiä Eurooppa 2020 ‑strategiaan sisältyville tuottavuutta ja kilpailukykyä koskeville toimille;

Ehdotus  24

Johdanto-osan CJ a kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

CJ a. toteaa, että neuvosto voi SEUT:n 136 artiklan nojalla hyväksyä sitovia talouspolitiikan suuntaviivoja euroalueen maita varten talouspolitiikan EU-ohjausjaksolla komission suosituksen perusteella ja siten, että äänestykseen osallistuvat vain euroa rahayksikkönään käyttävät jäsenvaltiot; katsoo, että kannustinmekanismi vahvistaisi talouspolitiikan yhteensovittamisen sitovaa luonnetta;

Ehdotus  25

Johdanto-osan CJ b kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

CJ b. toteaa, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio voivat nykyisten perussopimusten mukaisesti tehdä toimielinten sopimuksen, jossa määrätään Euroopan parlamentin osallistumisesta etukäteen vuotuisen kasvuselvityksen, neuvostolle annettavan euroalueen maiden talouspolitiikan suuntaviivoja koskevan komission suosituksen ja neuvostolle annettavan työllisyyden suuntaviivoja koskevan komission suosituksen laatimiseen ja jossa neuvosto sitoutuu keskustelemaan parlamentin esittämistä talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivoja koskevista suosituksista ja ottamaan ne huomioon sekä käynnistämään valvonnan kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan N:o 1 avulla;

Ehdotus  26

Johdanto-osan CL kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

CL. ottaa huomioon, että unionin oikeutus perustuu sen demokraattisiin arvoihin, sen tavoitteisiin ja valmiuksiin, välineisiin ja instituutioihin;

Poistetaan.

Ehdotus  27

Johdanto-osan CM kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

CM. ottaa huomioon, että meneillään olevan kriisin vuoksi keskustelua on ryhdytty käymään paitsi talous- ja rahaliiton ohjausjärjestelmästä myös päätöksenteon demokraattisuudesta talous- ja rahaliiton puitteissa;

CM. ottaa huomioon, että vuonna 2008 alkanut syvä rahoitus- ja talouskriisi on muuttanut jyrkästi keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta ja tuonut esille tärkeitä kysymyksiä unionin poliittisesta ja perustuslaillisesta kehityksestä ja paikastamme maailmassa;

Ehdotus  28

Johdanto-osan CN kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

CN. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on toiminut viime vuosina vastuullisesti kriisin hallinnassa ja laatinut lukuisia ehdotuksia, jotta kriisistä selvittäisiin, vaikka kaikkien tällaisten ehdotusten tekemiseen perussopimuksissa ei aina ole ollut selkeää unionille annettua valtuutusta;

CN. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on joutunut turvautumaan kriisinhallintaan näinä vuosina, ja katsoo, että nyt on aika tarkastella tarkemmin Maastrichtin sopimuksella muodostetun talous- ja rahaliiton heikkouksia ja tutkia perusteellisesti finanssiunionin vaikutuksia unionin talouden ohjaukseen ja hallintaan, myös unionille siirrettyä toimivaltaa ja sen toimielinten valtuuksia;

Ehdotus  29

Johdanto-osan CP kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

CP. ottaa huomioon, että unionin tasolla toteutettujen toimien nähdään usein olevan "liian vähän, liian myöhään", mikä on seurausta demokraattisesta lainsäädäntömenettelystä johtuvista menettelyistä, eurooppalaisen institutionaalisen alarakenteen ja sellaisten unionin omien varojen puuttumisesta, joilla kriisitilannetta voitaisiin suoraan ryhtyä käsittelemään;

Poistetaan.

Ehdotus  30

Johdanto-osan CQ kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

CQ. ottaa huomioon, että talous- ja rahaliitossa on havaittu puutteita, jotka olisi ehdottomasti korjattava;

Poistetaan.

Ehdotus  31

Johdanto-osan CR kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

CR. katsoo, että väli- ja loppuraportit, jotka Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja toimittaa vastaavasti lokakuussa ja joulukuussa 2012, olisi laadittava tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa, joka vaatii saada osallistua tähän täysipainoisesti ja tasavertaisena kumppanina yhteisömenetelmän mukaisesti; katsoo, että tämä voidaan järjestää siten, että Euroopan parlamentin puhemies osallistuu neljän johtajan työhön, sekä siten, että parlamentin puheenjohtajakokous nimittää edustajia neljän johtajan selvitystä käsittelevään neuvoston tilapäiseen työryhmään;

CR. toteaa, että Euroopan parlamentin puhemies on ollut mukana laatimassa selvitystä, jonka Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja esittää joulukuussa 2012 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle, ja että Euroopan parlamentti on nimennyt edustajansa tilapäiseen työryhmään;

Ehdotus  32

Johdanto-osan CS kappale

Mietintöluonnos

Ehdotus

CS. katsoo, ettei enää voida hyväksyä sitä, ettei Euroopan parlamentin puhemies voi olla läsnä Eurooppa-neuvoston kokouksen ja euroalueen huippukokouksen koko keston ajan; katsoo, että ratkaisu tähän demokraattisen oikeutuksen puutteeseen olisi löydettävä kiireellisesti siten, että laaditaan näiden kahden toimielimen välinen poliittinen sopimus;

Poistetaan.

Ehdotus  33

Johdanto-osan CS a kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

CS a. katsoo, että talous- ja rahaliiton nykyiseen demokratiavajeeseen on puututtava pikaisesti ja että kaikkien uusien pankkiunionia, finanssiunionia ja talousliittoa koskevien toimenpiteiden demokraattista oikeutusta ja vastuuvelvollisuutta on lisättävä EU:n tasolla;

Ehdotus  34

Johdanto-osan CT a kappale (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

CT a. katsoo, että pöytäkirjaan N:o 1 perustuvaa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyötä olisi tehostettava, jotta voidaan parantaa talous- ja rahaliiton ohjauksen ja hallinnan alaa koskevia keskusteluja ja parlamentaarisen toiminnan laatua sekä unionin tasolla että kansallisella tasolla; katsoo, että tämän yhteistyön ei pitäisi merkitä uuden parlamentaarisen yhteiselimen perustamista, koska se olisi tehoton eikä sillä olisi demokraattista eikä perustuslaillista oikeutusta;

Ehdotus  35

-1 kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

-1. katsoo, että talous- ja rahaliiton ohjaus ja hallinta on sisällytettävä unionin toimielinjärjestelmään, mikä on välttämätöntä sen tehokkuuden kannalta ja kansallisten politiikkojen ja unionin politiikan nykyisten erojen umpeen kuromiseksi;

Ehdotus  36

-1 a kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

-1 a. katsoo, että talous- ja rahaliiton ohjausta ja hallintaa koskevaa demokraattista oikeutusta ja vastuuvelvollisuutta on parannettava huomattavasti EU:n tasolla asettamalla Euroopan parlamentin roolin voimistaminen välttämättömäksi ennakkoehdoksi kaikille pankkiunionia, finanssiunionia ja talousliittoa koskeville uusille toimenpiteille;

Ehdotus  37

-1 b kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

-1 b. kehottaa kaikkia toimielimiä etenemään ripeästi hyödyntämällä mahdollisimman hyvin nykyisten perussopimusten ja niiden joustomääräysten suomia mahdollisuuksia sekä valmistautumaan samalla tarpeellisiin perussopimuksen muutoksiin oikeusvarmuuden ja demokraattisen oikeutuksen varmistamiseksi; toistaa, että uutta hallitustenvälistä sopimusta koskeva vaihtoehto olisi suljettava pois;

Ehdotus  38

-1 c kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

- 1 c. huomauttaa, että Euroopan parlamentti käsittelee asetusta, jonka nojalla EKP:lle voidaan siirtää erityistehtäviä, jotka liittyvät luottolaitosten toiminnan vakauden valvontaan, sekä Euroopan pankkiviranomaista koskevia ehdotuksia ja käsittelee ne yhtenä kokonaisuutena;

Ehdotus  39

-1 d kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

-1 d. katsoo, että euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden talousarvioita koskevan kurinalaisuuden yhteensovittamisesta ja valvonnasta voitaisiin tehdä nykyisten perussopimusten mukaisesti sitovaa ja Euroopan unionin tuomioistuimen valvonnan alaista yksinkertaisesti SEUT:n 136 artiklan perusteella yhdessä 121 artiklan 6 kohdan kanssa; katsoo kuitenkin, että perustuslaillisesta näkökulmasta tätä toimenpidettä olisi harkittava ainoastaan siinä tapauksessa, että näin vahvistettaisiin merkittävästi Euroopan parlamentin roolia SEUT:n 121 artiklan 3 ja 4 kohdan yksityiskohtaisessa täytäntöönpanossa ja että tarkoituksena olisi kehittää ja soveltaa monenvälisen valvonnan menettelyä delegoiduilla säädöksillä SEUT:n 290 artiklan perusteella; muistuttaa, että perussopimusten nojalla EU:n politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaaliturvan takaaminen muun muassa ottamalla käyttöön olemassa oleviin strategioihin perustuvat uudet suuntaviivat jäsenvaltioille, mukaan lukien niiden talouksien peruspilareihin sovellettavat sosiaaliset ja taloudelliset viitearvot ja vähimmäisnormit.

Ehdotus  40

-1 e kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

-1 e. katsoo, että "todellista talous- ja rahaliittoa" ei voida rajata pelkäksi sääntöjärjestelmäksi, vaan tarvitaan erityisiin omiin varoihin perustuvien talousarviovalmiuksien lisäämistä (mukaan lukien finanssitransaktiovero), ja että näin olisi EU:n talousarvion puitteissa tuettava kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja puututtava epätasapainotiloihin, rakenteellisiin eroihin ja talouden hätätilanteisiin, jotka liittyvät suoraan talous- ja rahaliittoon, sen kuitenkaan estämättä talousarvion perinteisten yhteisen politiikan rahoittamiseen liittyvien tehtävien hoitamista;

Ehdotus  41

-1 f kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

-1 f. katsoo, että neuvosto voi nykyisten perussopimusten mukaisesti hyväksyä SEUT:n 136 artiklan nojalla sitovia talouspolitiikan suuntaviivoja euroalueen maita varten talouspolitiikan EU-ohjausjaksolla komission suosituksen perusteella ja siten, että äänestykseen osallistuvat vain euroa rahayksikkönään käyttävät jäsenvaltiot; tähdentää, että kannustinmekanismi vahvistaisi talouspolitiikan yhteensovittamisen sitovaa luonnetta; kehottaa toimielinten sopimuksen tekemiseen, jotta Euroopan parlamentti saadaan osallistumaan vuotuisen kasvuselvityksen sekä talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivojen laatimiseen ja hyväksymiseen;

Ehdotus  42

-1 g kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

-1 g. vahvistaa uudelleen aikovansa tehostaa pöytäkirjaan N:o 1 perustuvaa yhteistyötään kansallisten parlamenttien kanssa mutta korostaa, että tämän yhteistyön ei pitäisi merkitä uuden parlamentaarisen yhteiselimen perustamista, koska se olisi tehoton eikä sillä olisi demokraattista eikä perustuslaillista oikeutusta; korostaa, että Euroopan parlamentti on EU:n tason parlamentaarisena elimenä täysin oikeutettu harjoittamaan tehostetun ja demokraattisen talous- ja rahaliiton ohjausta ja hallintaa;

Ehdotus  43

-1 h kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

-1 h. korostaa, että nykyisten perussopimusten mukaisesti ehdotetuissa toimenpiteissä ja tulevissa perussopimuksen muutoksissa ei pitäisi sulkea pois jäsenvaltioiden yksilöllistä osallistumismahdollisuutta ja että niissä olisi taattava EU:n eheys;

Ehdotus  44

1 kohta

Mietintöluonnos

Ehdotus

1. pyytää komissiota toimittamaan parlamentille mahdollisimman pian kaikkien intressitahojen kuulemisen jälkeen säädösehdotuksia, sillä Euroopan parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjistä, ja noudattamaan tässä yhteydessä liitteessä esitettyjä yksityiskohtaisia suosituksia;

1. pyytää komissiota esittämään parlamentille mahdollisimman pian kaikkien intressitahojen kuulemisen jälkeen todellisen talous- ja rahaliiton perustamisen kannalta kaikki tarpeelliset säädösehdotukset kattavine vaikutustenarviointeineen ja ottamaan tarkoin huomioon tämän mietinnön liitteeseen sisältyvät parlamentin yksityiskohtaiset suositukset;

Ehdotus  45

2 kohta

Mietintöluonnos

Ehdotus

2. vahvistaa, että suosituksissa on noudatettu toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitettu unionin kansalaisten perusoikeuksia;

Poistetaan.

Ehdotus  46

3 kohta

Mietintöluonnos

Ehdotus

3. kehottaa komissiota niiden toimenpiteiden lisäksi, jotka voidaan ja jotka täytyy toteuttaa nopeasti nykyisten perussopimusten puitteissa, laatimaan luettelon institutionaalisista muutoksista, jotka voivat osoittautua välttämättömäksi, jotta talous- ja rahaliitolle luodaan vahvempi rakenne ja jotka pohjautuvat pankkiunionin, finanssiunionin ja talousliiton tarpeeseen;

3. vahvistaa aikovansa käyttää täysipainoisesti erioikeuksiaan tehdä neuvostolle perussopimusten muuttamista koskevia ehdotuksia, joita on tämän jälkeen käsiteltävä valmistelukunnassa, jotta voidaan saattaa päätökseen todellisen talous- ja rahaliiton suunnitteleminen, lisäämällä EU:n toimivaltaa erityisesti talouspolitiikassa ja vahvistamalla unionin omia varoja ja talousarviovalmiuksia, komission roolia ja demokraattista vastuuvelvollisuutta ja Euroopan parlamentin erioikeuksia;

Ehdotus  47

3 a kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

3 a. kehottaa jäsenvaltioiden parlamentteja myötävaikuttamaan hallitustensa finanssipoliittisten ja uudistussuunnitelmien valmisteluun ennen niiden esittämistä EU:lle; aikoo ehdottaa valmistelukunnalle tämän nimenomaisen velvollisuuden sisällyttämistä kansallisten parlamenttien tehtäviin SEU:n 12 artiklan mukaisesti;

Ehdotus  48

4 a kohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

4 a. vaatii sisämarkkinoiden toimintasuunnitelman pikaista toteuttamista ainakin palveluiden alalla;

Ehdotus  49

Liite – Suositus 1.1 – 8 kohta

Mietintöluonnos

Ehdotus

Ylintä valtaa Euroopan valvontaviranomaisessa käyttävän elimen tai käyttävien elinten johdossa olisi oltava virkamiehiä, jotka on nimitetty Euroopan parlamentilta saadun vahvistuksen jälkeen.

EKP:n johtokunta valitsee valvontaelimessä olevat EKP:n edustajat Euroopan parlamentilta saadun vahvistuksen jälkeen.

 

EKP:n neuvosto valitsee valvontaelimen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan keskuudestaan Euroopan parlamentilta saadun vahvistuksen jälkeen.

Ehdotus  50

Liite – Suositus 4.4 – 1 a luetelmakohta (uusi)

Mietintöluonnos

Ehdotus

 

– Euro on Euroopan unionin rahayksikkö, ja Euroopan parlamentti on Euroopan unionin parlamentti. Siksi Euroopan parlamentti on talous- ja rahaliiton parlamentti.

Ehdotus  51

Liite – Suositus 4.4 – 3 luetelmakohta

Mietintöluonnos

Ehdotus

– Euroopan parlamentin puhemies olisi kutsuttava osallistumaan Eurooppa-neuvoston kokouksiin ja euroalueen huippukokouksiin.

Poistetaan.

Ehdotus  52

Liite – Suositus 4.4 – 5 luetelmakohta

Mietintöluonnos

Ehdotus

– Euroopan parlamentin olisi järjestettävä kuuleminen ja sen olisi annettava hyväksyntänsä Euroopan vakausmekanismin pääjohtajan nimittämiselle. Pääjohtajan olisi oltava velvollinen raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille.

– Euroopan parlamentin olisi järjestettävä kuuleminen ja hyväksyttävä Euroopan vakausmekanismin toimitusjohtajan nimitys. Toimitusjohtajan olisi oltava velvollinen raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

9.10.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

3

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Alfredo Antoniozzi, Andrew Henry William Brons, Carlo Casini, Andrew Duff, Roberto Gualtieri, Enrique Guerrero Salom, Zita Gurmai, Gerald Häfner, Stanimir Ilchev, Constance Le Grip, David Martin, Morten Messerschmidt, Paulo Rangel, Algirdas Saudargas, Indrek Tarand, Rafał Trzaskowski, Manfred Weber, Luis Yáñez-Barnuevo García

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Zuzana Brzobohatá, Andrea Češková, Marietta Giannakou, Anneli Jäätteenmäki, Vital Moreira, Helmut Scholz, György Schöpflin


BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.10.2012)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

selvityksestä "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa"

(2012/2151(INI))

Valmistelija: Alain Lamassoure

(Aloite – työjärjestyksen 42 artikla)

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa

–   sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. toteaa, että velkakriisi on saanut unionin ja etenkin euroalueen perustamaan uusia taloudellisen yhteisvastuun välineitä, kuten Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismin (EVM), sekä käynnistämään muita hankkeita, jotka liittyvät todelliseen talous- ja rahaliittoon tähtäävään etenemissuunnitelmaan; toteaa, että näiden välineiden rahoitusvaikutus on määrissä mitattuna paljon suurempi kuin unionin talousarvion, ja ottaa huomioon, että nyt on ehdotettu innovatiivista ajatusta euroalueen jäsenten rahoittamasta euroalueen keskitetystä talousarviosta tämän uuden taloudellisen yhteisvastuun lopullisena takaajana;

B. toteaa, että yhteisvastuun välineiden moninkertaistuminen hankaloittaa sen arviointia, miten kukin jäsenvaltio todella osallistuu eurooppalaisen yhteisvastuun kantamiseen, ja tämä osallistuminen menee selvästi jäsenvaltioiden unionin talousarvioon suorittamia maksuosuuksia pidemmälle; katsoo lisäksi, että nykyisten välineiden moninaisuus niin oikeusperustojen, aktivoitumistapojen kuin osallistuvien jäsenvaltioidenkin suhteen johtaa todennäköisesti siihen, että Euroopan johtajien on hankala ohjailla kokonaisuutta ja useampien kansalaisten vaikea hahmottaa sitä eikä sitä voida valvoa parlamentaarisesti;

C. toteaa lisäksi, että nykyisten vakautusmekanismien monimuotoisuus hankaloittaa niiden mahdollisten vaikutusten arviointia etenkin sellaisten jäsenvaltioiden kannalta, jotka eivät ole vielä ottaneet käyttöön euroa tai ovat ilmoittaneet, että ne eivät osallistu euron käyttöön ottamiseen, mikä saattaa johtaa järjestelmällisiin valvonnan puutteisiin ja välittyviin heijastusvaikutuksiin pankkiunioniin osallistuvien ja osallistumattomien maiden välillä;

D. toteaa, että jollei unionin, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten julkisen talouden tilinpidosta ole saatavilla tarvittavia konsolidoituja tietoja, on mahdotonta arvioida oikeanlaista politiikkojen yhdistelmää euroalueella ja muualla unionissa; katsoo, että tällaisten tietojen perusteella olisi voitava arvioida, mikä osuus kansallisista, alueellisista ja paikallisista talousarvioista kohdennetaan unionin tavoitteiden saavuttamiseen, esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategian toteuttamiseen; toteaa, että nykyisin ei olla perillä edes näiden perustietojen suuruusluokasta;

E. toteaa, että kaikki euroalueen riskit ja hyödyt vaikuttavat koko unioniin; toteaa, että euron vakaus on kaikkien EU:n jäsenvaltioiden yhteinen asia; toteaa, että kaikki yhteisömenetelmästä poikkeamiset ja hallitustenvälisten sopimusten yleistymiset jakavat ja heikentävät Euroopan unionia ja euroaluetta;

F. toteaa, että EU:n jakolinjat vaarantavat unionin saavutukset ja haittaavat sen toimintakykyä riippumatta siitä, noudattavatko jakolinjat euroalueen maiden rajoja vai eivät;

G. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston 28. ja 29. kesäkuuta 2012 pidetyssä huippukokouksessa hyväksytty kasvu- ja työllisyyssopimus voi edistää merkittävästi kasvua, työllisyyttä ja parempia eurooppalaisia kilpailuvalmiuksia, mutta unionin ja jäsenvaltioiden on kannettava vastuunsa ja toimittava nopeasti huolehtimalla tarvittavista resursseista;

H. katsoo, että tiiviimmän yhteistyön välinettä olisi käytettävä useammin verotuksen alalla; viittaa yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan (CCCTB) ja finanssitransaktioveron hyödyntämistä todellisina omina varoina koskevaan Euroopan parlamentin kantaan;

I. toteaa, että Euroopan pankkialalle kaavailtu yhteinen valvontamekanismi vaikuttaa – riippumatta valittavasta institutionaalisesta mallista – vääjäämättä nykyisten Euroopan valvontaviranomaisten talousarvioihin;

–   sisällyttämään päätöslauselmaesityksensä liitteeseen seuraavat suositukset:

1. Unionin talousarvioon olisi sisällytettävä liitteenä yhteenveto kaikista sitoumuksista ja vakuuksista, joita unioni tai eräät sen jäsenvaltioista ovat antaneet Euroopan yhteisvastuuta koskevien uusien välineiden (ERVV, EVM tai muut todelliseen talous- ja rahaliittoon tähtäävää etenemissuunnitelmaa koskevat toimet) yhteydessä.

2. Talousarvioita koskevan koordinoinnin lisääminen unionissa edellyttää konsolidoituja tietoja unionin, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten julkisen talouden tilinpidosta, kun otetaan huomioon unionin tavoitteet. Komission olisi sen vuoksi sisällytettävä tuleviin lainsäädäntöehdotuksiinsa tällaisten konsolidoitujen tietojen käyttöön ottaminen.

3. Olisi käsiteltävä pikaisesti tilannetta, jossa unionin talousarvion rahoittamistarpeet ovat ristiriidassa välttämättömän jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttamisen kanssa. Siksi nyt on aika palata vaiheittain tilanteeseen, jossa unionin talousarviota rahoitetaan aidoilla omilla varoilla, mikä lieventäisi kansallisiin talousarvioihin kohdistuvia paineita. Lisäksi on syytä muistuttaa, että parlamentti on kertonut 29. maaliskuuta 2007(1), 8. kesäkuuta 2011(2), 13. kesäkuuta 2012(3) ja 23. lokakuuta 2012(4) antamissaan päätöslauselmissa, mitä aito omien varojen järjestelmä merkitsee ja miten tämä järjestelmä voidaan yhdistää kansallisella tasolla lyhyellä aikavälillä tarvittavaan julkisen talouden vakauttamiseen.

4. Komission olisi tällä välin tarkasteltava, voidaanko unionin talousarvioon suoritetut jäsenvaltioiden bkt-perusteiset maksuosuudet erottaa yhteisvastuun ja johdonmukaisuuden hengessä rakenteellista alijäämää koskevista laskelmista sellaisena kuin se on määritettynä budjettikurin tiukentamista koskevassa lainsäädäntöpaketissa, talouspolitiikan ohjauspaketissa sekä sopimuksessa talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta, samalla kun pyritään visusti välttämään luomasta ennakkotapausta, joka saattaisi vääristää rakenteellisten alijäämien laskemiseen sovellettavaa yhtenäistettyä menetelmää.

5. Kaikki talous- ja rahaliiton vahvistamista koskevat päätökset on tehtävä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen perusteella. Kaikki yhteisömenetelmästä poikkeamiset ja hallitustenvälisten sopimusten yleistymiset jakavat ja heikentävät Euroopan unionia ja euroaluetta.

6. Komission on otettava huomioon yhteisen valvontamekanismin talousarviovaikutukset, etenkin nykyisiin Euroopan valvontaviranomaisiin kohdistuvat talousarviovaikutukset.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

10.10.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

30

2

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marta Andreasen, Richard Ashworth, Francesca Balzani, Reimer Böge, Zuzana Brzobohatá, Jean Louis Cottigny, James Elles, Göran Färm, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazábal Rubial, Salvador Garriga Polledo, Jens Geier, Ivars Godmanis, Ingeborg Gräßle, Lucas Hartong, Jutta Haug, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Ivailo Kalfin, Sergej Kozlík, Jan Kozłowski, Alain Lamassoure, Giovanni La Via, George Lyon, Barbara Matera, Juan Andrés Naranjo Escobar, Nadezhda Neynsky, Dominique Riquet, Potito Salatto, Alda Sousa, Helga Trüpel, Derek Vaughan, Angelika Werthmann

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Alexander Alvaro, Jürgen Klute, Georgios Papastamkos, Nils Torvalds, Catherine Trautmann

(1)

EUVL C 27 E, 31.1.2008, s. 214.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0266.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0245.

(4)

Myönteisen tuloksen saavuttaminen vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevassa hyväksyntämenettelyssä (COM(2012)03882011/0177(APP)).


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (12.10.2012)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

selvityksestä "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa"

(2012/2151(INI))

Valmistelija: Pervenche Berès

(Aloite – työjärjestyksen 42 artikla)

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa

–   sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin           hyväksyy:

A.     toteaa, että vuoden 2008 ja vuoden 2012 puolivälin välisenä aikana 27 jäsenvaltion EU:n työttömyysaste on noussut noin 7 prosentista 10,4 prosenttiin eli 25 miljoonaan työttömään ja että enemmän kuin yksi viidestä nuoresta on työttömänä (22 prosenttia) ja että nuorisotyöttömyys ylittää joissakin jäsenvaltioissa 50 prosenttia;

B.     toteaa, että työpaikkojen luominen, laadukkaat työpaikat ja kohtuulliset työehdot ovat ratkaisevan tärkeitä nykyisen kriisin ratkaisemiseksi;

C.     katsoo, että puheenjohtaja Van Rompuyn kesäkuussa 2012 Eurooppa-neuvostolle esittämässä vakaata ja vaurasta EU:ta koskevassa etenemissuunnitelmassa ei käsitellä riittävästi työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa, vaikka ne ovat perusosatekijöitä unionin ja erityisesti euroalueeseen kuuluvien maiden tiellä kohti todellista talous- ja rahaliittoa; katsoo, että jos nämä tekijät jätetään käsittelemättä, on vaarana, että noudatetaan talouspolitiikkaa, jossa ei huomioida muita indikaattoreita ja jolla ei siksi onnistuta luomaan työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista osallisuutta;

D.     katsoo, että jäsenvaltioiden on ryhdyttävä toteuttamaan talouspoliittisia toimia, joiden avulla säilytetään ja luodaan työpaikkoja yhä kilpaillummassa ympäristössä ja samalla tuetaan siirtymistä kestävämpään talouteen; katsoo, että keskittyminen talous- ja raha-asioihin politiikkojen laatimisessa ja tasapainoisen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan puuttuminen kasvattavat alun perin rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseen tarkoitettujen hankkeiden myötäsyklisten vaikutusten riskiä;

E.     toteaa, että laajamittaiset rakennemuutokset ja tuotannon siirtämiset ovat johtaneet liki kahden miljoonan työpaikan menettämiseen EU:ssa kolmen viime vuoden aikana ja että Euroopassa ei ole löydetty vastausta siihen, miten hallita rakennemuutosta yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti vastuullisemmalla tavalla;

F.     katsoo, että EU:n täytyy joissakin jäsenvaltioissa murtautua ulos säästötoimien ja taantuman kierteestä ja hyödyntää täysimittaisesti EU:n lisäarvo, joka ei tarkoita ainoastaan sääntöjä vaan myös yhteistä politiikkaa;

G.     toteaa, että Euroopan talous- ja rahaliiton olisi ensisijaisesti palveltava ihmisiä ja reaalitaloutta pohjana koko väestön elintason nostamiselle;

H.     katsoo, että Lissabonin sopimuksen kaikkia työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan liittyviä mahdollisuuksia ei ole tähän mennessä hyödynnetty, ennen kaikkea seuraavissa tapauksissa:

–  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artikla, jonka mukaan EU:n politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen;

–  SEUT-sopimuksen 151 artikla, jossa todetaan, että unionin ja jäsenvaltioiden tavoitteena on "työllisyyden edistäminen, elin- ja työolojen kohentaminen siten, että olojen yhtenäistäminen olisi mahdollista niitä kohennettaessa, riittävä sosiaalinen suojeleminen, työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu, inhimillisten voimavarojen kehittäminen tarkoituksena saavuttaa korkea ja kestävä työllisyystaso, ja syrjäytymisen torjuminen";

–  SEUT-sopimuksen 153 artiklan 1 alakohta kokonaisuudessaan ja erityisesti sen h alakohta erityisesti, jossa mainitaan "työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden integroiminen";

I.      katsoo, että euro on unionin rahayksikkö ja sen hallinnoinnista on määrätty ennen kaikkea perussopimuksen 121 ja 148 artiklassa, joissa määritellään kaikkiin jäsenvaltioihin sovellettava talous- ja sosiaalipoliittinen kehys;

Kohti yhdennettyä työllisyys- ja sosiaalipolitiikan kehystä

J.      katsoo, että EMU:n etenemissuunnitelmaan sisältyviä neljää lohkoa olisi täydennettävä viidennellä lohkolla nimeltä "Kohti yhdennettyä työllisyys- ja sosiaalipolitiikan kehystä", jolla edistetään

–  työmarkkinaosapuolten itsenäisyyden kunnioittamista SEUT-sopimuksen 152 artiklan mukaisesti ja EU:n kolmikantamallin perustamista tarkoituksena seurata palkkakehitystä suhteessa tuottavuuteen, inflaatioon, sisäiseen kysyntään, työttömyyteen ja tuloeroihin ja vaihtaa siitä näkemyksiä

–  eurooppalaisen nuorisotakuun käyttöönottoa

–  eurooppalaisia työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen laatupuitteita

–  sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan täytäntöönpanoa perusluonteisten sosiaalisten oikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi

–  sosiaalista investointisopimusta, mukaan lukien 25 prosentin määräraha koheesiorahoitukseen Euroopan sosiaalirahastolle

–  uudistettua työterveys- ja työturvallisuusstrategiaa

         ja jäsenvaltioiden toteuttamien toimien täydentämiseksi

–  asianmukaisia ja saatavilla olevia julkisia palveluja

–  ihmisarvoisen elämän takaavaa palkkaa ja vähimmäispalkkaa, joka estää työssäkäyvien ajautumisen köyhyyteen

–  samaa palkkaa ja samoja oikeuksia samanarvoisesta työstä kaikille

–  kohtuuhintaista ja riittävää sosiaalista asuntotarjontaa

–  yhdennettyä aktiivista työllisyyspolitiikkaa

–  sosiaalisen perusturvan luomista, jonka avulla mahdollistettaisiin yhtäläinen perusterveyspalvelujen saanti sekä toimeentuloturva;

K.     katsoo, että komission olisi euroalueella vallitseva globaali epätasapaino ja työllisyystilanne huomioon ottaen arvioitava, voitaisiinko ottaa käyttöön vähimmäistyöttömyyskorvaus ja tuottaisiko se lisäarvoa;

L.     katsoo, että komission on lisättävä ja edistettävä liikkuvuutta oikeudenmukaisella tavalla, koska siten voidaan mahdollisesti vähentää työttömyyttä ja välttää aivovuotoa ja sosiaalista epätasa-arvoa myöntämällä oikeus sosiaaliturvaan ja eläkeoikeuksien siirtämiseen; katsoo, että olisi palautettava mieliin, että lähetetyille työntekijöille olisi maksettava asianmukaista palkkaa eikä heitä saisi palkata kilpailua vääristävällä tavalla;

M.    toteaa, että talous- ja rahapolitiikan vaikutuksia yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja työmarkkinoihin on seurattava tehostetusti ja että tarvitaan toimia näiden politiikkojen kielteisten yhteiskunnallisten seurausten poistamiseksi; katsoo, että kansallisten talouspolitiikkojen valvontaa koskeviin määräyksiin on eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa siksi lisättävä työpaikkojen luomiseen liittyviä sosiaalipoliittisia toimia;

N.     katsoo, että makrotalouden eri ulottuvuuksien, kuten investointien ja kulutuksen, tulojen eriarvoisen jakautumisen, työttömyyden, köyhyyden ja alueellisen eriarvoisuuden, tehostettu seuranta on ensiarvoisen tärkeää, koska nykyinen kriisi on pahentanut makrotaloudellista epätasapainoa ja vähentää todellista lähentymistä euroalueella;

O.     katsoo, että komission olisi sisällytettävä jäsenvaltioiden talousarviosuunnitelmia koskeviin arvioihinsa Eurooppa 2020 -strategian kasvu- ja työllisyystavoitteiden sekä sosiaalisten tavoitteiden edistäminen ja kehitettävä järjestelmällinen lähestymistapa suosituksiin, joilla puututaan kaikkiin tapauksiin, joissa jäsenvaltiot eivät saavuta tavoitteitaan ajoissa;

P.     katsoo, että neuvoston sitoumus jatkaa olemassa olevien työvoiman liikkuvuuden esteiden poistamista on tervetullut ja että jäsenvaltioiden olisi poistettava välittömästi kaikki rajoitukset romanialaisten ja bulgarialaisten työntekijöiden vapaalta työhön pääsyltä;

Q.     toteaa, että neuvosto ja komissio korostivat olevansa sitoutuneita nuorisotyöttömyyden poistamiseen ja pitävänsä sitä ensisijaisena EU:n poliittisena tavoitteena; toteaa, että ne jäsenvaltiot, joissa nuorten työttömyysaste on korkein, eivät ole esittäneet kansallisia nuorisotyöllisyyssuunnitelmiaan estääkseen nuorisotyöttömyyttä kehittymästä rakennetyöttömyydeksi;

R.     katsoo, että tarvitaan yhteinen Euroopan nuorisostrategia, jotta voidaan torjua nuorisotyöttömyyttä ja välttää riski kokonaisen sukupolven menettämisestä Euroopassa;

Kohti pankkiunionia

S.     katsoo, että euro on luonnollinen seuraus sisämarkkinoista, mikä tarkoittaa, että kaikkien sisämarkkinoiden osapuolten on oltava täysin sitoutuneita hyvin toimivan euroalueen palauttamiseen;

T.     katsoo, että pankkiunioni tarvitsee tuekseen vahvempaa sääntelyä ja seurantaa; katsoo, että rahoitusjärjestelmän tehtävänä on myös tukea kasvua, työpaikkojen luomista ja sosiaaliturvan kestävyyttä;

U.     toteaa, että pankkiunionin perustamisella on vaikutuksia pankkialan työpaikkoihin jäsenvaltioissa;

Kohti yhdennettyä finanssipolitiikan kehystä

V.     toteaa, että julkisen talouden vakauttaminen ja talouden elvyttäminen edellyttävät sisäisen kulutuksen vakaata tasoa sekä riittävää panostusta hyvinvointivaltioon ja sosiaaliturvajärjestelmiin, joihin on mahdollista päästä ainoastaan kilpaillussa taloudessa vallitsevan korkean työllisyystason ja laadukkaiden työpaikkojen, ihmisarvoisen elämän takaavien palkkojen ja oikeudenmukaisen taakanjaon avulla;

W.    katsoo, että komission ja neuvoston olisi varmistettava, että julkisen talouden vakauttamisen poliittinen ohjaus on täysin johdonmukaista SEUT-sopimuksen 9 artiklaan perustuvien unionin sosiaalisen ja kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa ja että se täydentää kasvu- ja työllisyyspaketin tavoitteita, erityisesti kestävään kehitykseen ja laadukkaisiin työpaikkoihin liittyviä tavoitteita, tavalla, joka mahdollistaa julkisen velan vähentämisen; katsoo, että olisi muistettava, että palkat ja eläkkeet eivät ole vain taloudellisia muuttujia vaan ennen kaikkea tuloa, jota ihmiset tarvitsevat elääkseen;

X.     katsoo, että sosiaalista hallintoa unionissa olisi parannettava ja että sitä olisi koordinoitava tehokkaammin unionin laajuisen talouden ohjausjärjestelmän kanssa, jotta varmistetaan Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteiden ja sosiaalisten tavoitteiden tehokas seuranta sekä synergiavaikutukset ja yhdenmukaisuus politiikkojen laadinnassa;

Y.     katsoo, että "todellinen talous- ja rahaliitto" tarvitsee EU:n kansalaisten tuen ja hyväksynnän, ja korostaa siksi, että poliittisten toimijoiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on osallistuttava päätöksentekoon kaikilla politiikan tasoilla;

Z.     katsoo, että mikäli talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen roolia kasvatetaan, täytyy myös työllisyydestä ja sosiaaliasioista vastaavan komission jäsenen roolia kasvattaa vastaavasti, jotta tasapainoinen lähestymistapa sosiaaliseen markkinatalouteen voidaan taata; katsoo, että myös työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston (EPSCO) roolia olisi vahvistettava ja että se olisi organisoitava vastaamaan euroaluetta;

AA.  katsoo, että nykyinen kriisi on osoittanut sisäisen epätasapainon olemassaolon ja syvenemisen ja tarpeen automaattisille vakauttajille EU:n tai euroalueen tasolla;

Kohti yhdennettyä talouspolitiikan kehystä

AB.  katsoo, että talous- ja rahapoliittisten toimien ja työllisyys- ja sosiaalipoliittisten toimien tasapainoinen vuorovaikutus on olennaisen tärkeää, koska Euroopan sosiaalinen malli on tärkeä tekijä tulojen tasapuolisen jakautumisen varmistamisessa siten, ettei sosiaalista yhteenkuuluvuutta murenneta, mikä voisi vaarantaa talouden elpymisen; toteaa, että olisi vahvistettava sosiaaliset vähimmäisnormit, jotta voidaan pysäyttää sosiaalisen eriarvoisuuden paheneminen ja taata riittävä sosiaaliturva;

AC.  toteaa, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole esittänyt kansallisen uudistusohjelmansa 2012 yhteydessä kansallista työllisyyssuunnitelmaa ja että komissio ei ole vaatinut jäsenvaltioita esittämään sitä; katsoo, että yhdennettyyn ja vahvistettuun talouspolitiikan kehykseen on sisällyttävä kestävän kehityksen ja työllisyyden periaatteet ja että siinä on edistettävä sosiaalista hyvinvointia ja yhteenkuuluvuutta;

AD.  katsoo, että kasvupaketin hyväksyminen on askel oikeaan suuntaan ja että se olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön; toteaa, että sosiaalialalla tarvittaisiin vastaavia poliittisia aloitteita;

AE.   katsoo, että pääomamarkkinoille pääsyn valvonnan olisi oltava sidoksissa investointien työllistävään vaikutukseen; katsoo, että tiiviimmän yhteistyön välinettä voitaisiin käyttää myös työn verotuksen keventämiseen, jolloin rasite kohdennetaan ympäristöä vahingoittaviin toimiin;

AF.   katsoo, että eurooppalaisen ohjausjakson demokraattista ulottuvuutta on lujitettava siten, että myös Euroopan parlamentin asemaa vahvistetaan yhteispäätösmenettelyn avulla ja annetaan sen määritellä aikataulu, sisältö sekä menetelmät tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa ja vuorovaikutuksessa työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

AG.  katsoo, että komission on parannettava kansallisten uudistusohjelmien vertailukelpoisuutta ja laadittava yhteisiä vertailuarvoja niiden arvioimiseksi;

–       sisällyttämään päätöslauselmaesityksensä liitteeseen seuraavat suositukset:

1 suositus

     Kohti yhdennettyä työllisyys- ja sosiaalipolitiikan kehystä eurooppalaisena yhteiskuntasopimuksena

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia asioita:

Euroalueen talousarvioiden kurinalaisuuden sitovaa valvontaa koskevilla erityisillä säännöillä voidaan luoda ja olisi luotava finanssipolitiikan ja makrotalouden viitearvojen lisäksi työllisyyttä ja sosiaalisia kysymyksiä koskevia viitearvoja, jotta voidaan varmistaa edellä mainittujen sääntöjen asianmukainen täytäntöönpano ja sosiaalisen mallin kestävyys unionin kilpailukyvyn välineenä.

Sen olisi perustuttava neljään lohkoon:

1) Toimintalinjat:

Perussopimusten nojalla unionin politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen. Sosiaalista hallintoa on parannettava samanaikaisesti unionin laajuisen talouden ohjausjärjestelmän perustamisen kanssa, ja sen yhtenä kulmakivenä on oltava yhdennetty aktiivinen työllisyyspolitiikka. Työmarkkinaosapuolten ja työmarkkinoiden vuoropuhelun täydellistä itsenäisyyttä on tällöin kunnioitettava.

2) Seuraaviin tarkoituksiin käytettävien välineiden määrittely:

–    eurooppalaisen nuorisotakuun käyttöönotto

–    työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen laatupuitteet

–    asianmukaiset ja saatavilla olevat julkiset palvelut

–    ihmisarvoisen elämän takaava palkka ja vähimmäispalkka, joka estää työssäkäyvien      ajautumisen köyhyyteen

–    sosiaalinen suojelu ja eläkeoikeuksien siirtäminen

–    kohtuuhintainen ja riittävä sosiaalinen asuntotarjonta

–    sosiaalinen perusturva, jolla taataan yhtäläinen perusterveyspalvelujen saanti ja  toimeentuloturva

–    sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan täytäntöönpanoa perusluonteisten sosiaalisten   oikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi

–    sama palkka ja samat oikeudet samanarvoisesta työstä kaikille

–    uudistettu työterveys- ja työturvallisuusstrategia

3) Uudet lainsäädäntöaloitteet, jotka

–    tarjoavat kansallisille parlamenteille mahdollisuuden vaatia komissiota antamaan  lainsäädäntöaloitteen "vihreänä korttina" SEUT-sopimuksen 352 artiklan mukaisesti.

4) Sosiaalisessa investointisopimuksessa vahvistettavat asianmukaiset rahoitusvarat sosiaalisiin investointeihin:

–    25 prosenttia koheesiorahoituksesta Euroopan sosiaalirahastolle

–    hankejoukkovelkakirjat sosiaalisiin investointeihin.

–    yhteiset tavoitteet koulutukseen investointiin

2 suositus

Euroopan valvontaviranomaisella olisi oltava valtuudet ja vastuu

   harjoittaa seurantaa, joka perustuu yritysten yhteiskuntavastuuseen ja rahoitusjärjestelmän tehtävään tukea kasvua, työpaikkojen luomista ja sosiaalisen suojelun kestävyyttä.

3 suositus

Jokaista troikan valtuuskuntaa jäsenvaltiossa on laajennettava siten, että siihen kuuluu myös Kansainvälisen työjärjestön jäsen.

4 suositus

Tiiviimpää yhteistyötä olisi sovellettava useammin verotuksen alalla silloin, kun EU:n lähestymistapa on osoittautunut mahdottomaksi (esimerkiksi yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan tai finanssitransaktioveron käyttöön ottamiseksi, tasapainon luomiseksi työvoima- ja pääomaverotuksen välillä tai ympäristöystävällisen verotuksen kehittämiseksi), koska yhdenmukaistettu verotuskehys tehostaisi finanssipoliittista yhdentymistä ja suosisi julkisten palvelujen rahoittamista, työpaikkojen luomista ja energia-alan siirtymäpolitiikkaa.

5 suositus

Pääoman vapaata liikkuvuutta ei voida käyttää veronkiertoon, varsinkaan jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro ja jotka ovat vakavissa vaikeuksissa tai vaarassa joutua vakaviin rahoitusvakautta koskeviin vaikeuksiin euroalueella ja joiden on siksi vaikea rahoittaa julkisia palvelujaan. Komission olisi siksi saatettava kansainväliset sopimusneuvottelut päätökseen ja esitettävä ehdotuksia veroviranomaisten välisen yhteistyön ja koordinoinnin parantamiseksi.

6 suositus

Talouspolitiikan EU-ohjausjakson eri vaiheet olisi kirjattava lainsäädäntöön seuraavasti:

–       Sisämarkkinoiden ja sosiaalisen mallin kehittäminen ja lujittaminen ja kansainvälisten kauppayhteyksien edistäminen ovat tärkeitä tekijöitä talouskasvun lisäämisessä, kilpailukyvyn parantamisessa ja makrotalouden epätasapainon torjunnassa. Komissio olisi näin ollen velvoitettava ottamaan vuotuisessa kasvuselvityksessään huomioon ne toimet, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet sisämarkkinoiden päätökseen saattamiseksi ja sosiaalisen mallin kestävyyden suosimiseksi.

–       On perustettava puolivuosittainen kolmikantakonferenssi, johon myös kaikki neuvoston jäsenet osallistuvat ja jossa keskustellaan sellaisista kansallisista sosiaalipolitiikan kysymyksistä, joilla on heijastusvaikutuksia muuhun unioniin, sekä nuorisotakuusta ja vähimmäistyöttömyyskorvauksesta EU:ssa.

–       Komission olisi vuotuisessa kasvuselvityksessä arvioitava selkeästi unionin ja yksittäisten jäsenvaltioiden tärkeimpiä talous- ja finanssipoliittisia ongelmia ja ehdotettava ensisijaisia toimia niiden ratkaisemiseksi sekä määriteltävä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettavat aloitteet, joilla voidaan tukea kilpailukyvyn lisäämistä, energia-alan siirtymäpolitiikkaa, työpaikkojen luomista ja pitkän aikavälin investointeja, poistaa kestävän kasvun esteitä, toteuttaa perussopimuksissa ja nykyisessä Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet, panna täytäntöön seitsemän lippulaivahanketta ja vähentää makrotaloudellista epätasapainoa.

–       Jäsenvaltioiden ja niiden alueiden olisi otettava kansalliset ja alueelliset parlamentit, työmarkkinaosapuolet, viranomaiset ja kansalaisyhteiskunta entistä tiiviimmin mukaan kansallisten uudistus-, kehitys- ja koheesio-ohjelmien suunnitteluun ja kuultava niitä säännöllisesti.

–       Jäsenvaltioiden olisi annettava mahdollisimman tarkat tiedot kansallisissa uudistusohjelmissa ja työllisyyssuunnitelmissa kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi vahvistetuista toimista ja välineistä sekä täytäntöönpanoaikataulusta, odotetuista vaikutuksista, mahdollisista heijastusvaikutuksista, täytäntöönpanon mahdollisista esteistä, kustannuksista ja EU:n rakennerahastojen mahdollisesta käytöstä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

9.10.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

27

16

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Regina Bastos, Edit Bauer, Heinz K. Becker, Jean-Luc Bennahmias, Phil Bennion, Pervenche Berès, Vilija Blinkevičiūtė, Philippe Boulland, Milan Cabrnoch, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Minodora Cliveti, Emer Costello, Karima Delli, Richard Falbr, Thomas Händel, Marian Harkin, Nadja Hirsch, Stephen Hughes, Danuta Jazłowiecka, Ádám Kósa, Jean Lambert, Patrick Le Hyaric, Veronica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Csaba Őry, Siiri Oviir, Konstantinos Poupakis, Sylvana Rapti, Licia Ronzulli, Elisabeth Schroedter, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Jutta Steinruck, Traian Ungureanu, Andrea Zanoni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Malika Benarab-Attou, Edite Estrela, Ria Oomen-Ruijten, Antigoni Papadopoulou, Csaba Sógor, Gabriele Zimmer


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

15.10.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

8

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Burkhard Balz, Jean-Paul Besset, Sharon Bowles, George Sabin Cutaş, Rachida Dati, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Diogo Feio, Elisa Ferreira, Ildikó Gáll-Pelcz, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Liem Hoang Ngoc, Gunnar Hökmark, Philippe Lamberts, Werner Langen, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Sławomir Witold Nitras, Anni Podimata, Antolín Sánchez Presedo, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Sampo Terho, Marianne Thyssen, Ramon Tremosa i Balcells

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Marta Andreasen, Philippe De Backer, Vicky Ford, Roberto Gualtieri, Sophia in ‘t Veld, Olle Ludvigsson, Thomas Mann, Gay Mitchell

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Alejandro Cercas, Knut Fleckenstein, Vittorio Prodi, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Wim van de Camp

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö