MIETINTÖ yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu

28.1.2013 - (2012/2098(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Raffaele Baldassarre
Lausunnon valmistelija (*):
Richard Howitt, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu

(2012/2098(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon yritysten sosiaalista vastuuta koskevan vihreän kirjan seurannasta 3. joulukuuta 2001 annetun neuvoston päätöslauselman[1],

–   ottaa huomioon yritysten sosiaalisesta vastuusta 6. helmikuuta 2003 annetun neuvoston päätöslauselman[2],

–   ottaa huomioon komission tiedonannon yhtiöoikeuden uudistamisesta ja omistajaohjauksen (corporate governance) parantamisesta Euroopan unionissa – etenemissuunnitelma (COM(2003)0284),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "vastuullisen yritystoiminnan" paketista (COM(2011)0685),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille" (COM(2011)0682),

–   ottaa huomioon komission tiedonannon "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (COM(2010)2020),

–   ottaa huomioon 30. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta yritysten sosiaalisen vastuun eurooppalaisten puitteiden edistämisestä[3],

–   ottaa huomioon 13. toukokuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta yritysten sosiaalisesta vastuusta: elinkeinoelämän panos kestävään kehitykseen[4],

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: uusi kumppanuus[5],

–   ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta Komission tiedonanto – Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014"[6],

–   ottaa huomioon komission tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A7‑0017/2013);

Kohti nykyaikaista käsitystä yritysten yhteiskuntavastuusta: alkuhuomautukset

1.  korostaa, etteivät yritykset voi ottaa itselleen viranomaisten vastuuta sosiaalisten ja ympäristönormien edistämisestä, täytäntöönpanosta ja valvonnasta;

2.  korostaa, että nykyinen maailmanlaajuinen talouskriisi johtui avoimuutta, tilivelvollisuutta ja vastuuta koskevista perusvirheistä sekä lyhytnäköisyydestä ja että EU:n velvollisuutena on varmistaa, että kaikki toimijat ottavat tästä opiksi; pitää myönteisenä komission aikomusta toteuttaa Eurobarometri-tutkimuksia liike-elämää kohtaan tunnetusta luottamuksesta; kehottaa kaikkia sidosryhmiä keskustelemaan kattavasti näiden tutkimusten tuloksista ja toimimaan niiden mukaisesti; kannattaa vahvasti yritysten yhteiskuntavastuuta ja katsoo, että jos sitä toteutetaan oikein ja jota sitä noudattavat kaikki yritykset eivätkä pelkästään suuryritykset, se voi edistää merkittävästi menetetyn luottamuksen palauttamista, mikä on edellytyksenä talouden kestävälle elpymiselle ja voi lieventää talouskriisin sosiaalisia vaikutuksia; toteaa, että yrityksen tuntiessa vastuunsa yhteiskunnasta, ympäristöstä ja työntekijöistä syntyy kaikkia hyödyttävä tilanne, joka kasvattaa luottamuspohjaa, joka on välttämätön edellytys taloudelliselle menestykselle; katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun sisällyttäminen kestävään yritysstrategiaan hyödyttää sekä yrityksiä että koko yhteiskuntaa; toteaa, että monet yritykset ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset toimivat tässä suhteessa esimerkillisesti;

3   katsoo, että yritykset voivat myötävaikuttaa sosiaalisen markkinatalouden kehittymiseen ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen tarjoamalla työpaikkoja ja edistämällä talouden elpymistä;

4.  pitää välttämättömänä yritysten yhteiskuntavastuusta käytävän keskustelun sijoittamista laajempaan asiayhteyteen, jolloin sääntelytoimenpiteistä voitaisiin tarvittaessa käydä vuoropuhelua kuitenkin ensisijaisesti vapaaehtoisuuteen perustuvan toiminnan pohjalta;

5.  kannattaa komission ehdottamaa yritysten yhteiskuntavastuun uutta määritelmää, jossa ei enää aseteta vastakkain vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja pakollisuuteen perustuvaa lähestymistapaa;

6.  katsoo, että yritysten hyvä hallintotapa on yritysten yhteiskuntavastuun keskeinen tekijä erityisesti, kun kyseessä ovat suhteet viranomaisiin, työntekijöihin ja heitä edustaviin järjestöihin sekä menettelyt, joita yritykset soveltavat bonuksiin, korvauksiin ja palkkoihin; katsoo, että johtajien liialliset bonukset, korvaukset ja palkat eivät sovi yhteen yhteiskuntavastuullisen toiminnan kanssa varsinkaan siinä tapauksessa, että yritys on vaikeuksissa;

7.  katsoo, että yrityksen veropolitiikkaa olisi pidettävä osana yritysten yhteiskuntavastuuta ja että näin ollen veronkiertoa tai veroparatiisien käyttöä koskevat strategiat eivät kuulu yhteiskuntavastuulliseen toimintaan;

8.  katsoo, että yrityksen yhteiskuntavastuun arvioinnissa olisi otettava huomioon toimitusketjun osana toimivien yritysten ja mahdollisten alihankkijoiden toiminta;

Yritysten yhteiskuntavastuun, kansalaisten, kilpailukyvyn ja innovoinnin välisten yhteyksien lujittaminen

9.  kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia edistämään sellaisia innovatiivisia liiketoimintamalleja, jotka olisivat omiaan vahvistamaan yritysten välisiä yhteyksiä sekä sosiaalista ympäristöä, jossa ne toimivat;

10. kehottaa komissiota ottamaan tilinpäätösdirektiivin ja avoimuusdirektiivin uudelleentarkastelusta parhaillaan käytävät keskustelut huomioon siten, että ehdotetulla yritysten yhteiskuntavastuuta koskevalla uudella strategialla täydennetään tarkistettua direktiiviä;

11. korostaa, että on tärkeää tukea innovatiivisia ratkaisuja, kuten älykkäiden kuljetusjärjestelmien ja ekotehokkaiden tuotteiden käyttöönottoa, joiden ansiosta yritykset voivat vastata sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin ja jotka ovat kaikkien saatavilla ja jotka on suunniteltu kaikkia varten;

12. pitää myönteisinä komission tekemiä aloitteita yritysten yhteiskuntavastuun näkyvyyden ja hyvien käytäntöjen levittämisen edistämiseksi ja kannattaa voimakkaasti yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan, yrityksille ja kumppanuuksille annettavan eurooppalaisen tunnustuksen käyttöönottamista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota harkitsemaan muun muassa, voitaisiinko tätä tarkoitusta varten ottaa käyttöön eurooppalainen sosiaalinen tuotemerkki;

13. pitää myönteisenä yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevien monenvälisten foorumien perustamista ja kannattaa valittua alakohtaista lähestymistapaa;

14. tunnustaa eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuuta edistävän CSR Europe -verkoston Enterprise 2020 -aloitteen merkityksen ja kapasiteetin ja katsoo, että se voi merkittävällä tavalla vaikuttaa yritysten yhteiskuntavastuun ja kilpailukyvyn välisen yhteyden lujittamiseen helpottamalla hyvien käytäntöjen levittämistä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita luomaan enemmän yhteisvaikutuksia pyrittäessä toteuttamaan sosiaalista innovointia ja työpaikkojen luomista edistäviä toimintalinjoja ja aloitteita; kehottaa komissiota tukemaan CSR Europe -verkoston ponnisteluja ja panee merkille, että sen pääasiallisena tarkoituksena on vahvistaa yritysten ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan edistää kansallisten toimintasuunnitelmien kehittämistä ja hyvien käytäntöjen levittämistä;

15. kannattaa komission ehdotusta määräajoin tehtävistä kyselyistä, joilla arvioidaan kansalaisten luottamusta yritysten yhteiskuntavastuustrategioihin ja heidän mielipiteitään niistä; suosittaa, että kyselyjen sisältö liitetään kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintasuunnitelman tarkistamiseen, jotta kyselyjen perusteella voidaan yksilöidä vastuullisemman kuluttamisen esteitä;

Yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan politiikan avoimuuden ja tehokkuuden parantaminen

16. kehottaa komissiota suunnittelemaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin lisäksi erityisiä toimenpiteitä yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutumista koskevien sekä tuotteiden ja palveluiden ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksiin liittyvien harhaanjohtavien ja väärien tietojen torjumiseksi; kehottaa ottamaan tässä yhteydessä erityisesti huomioon valitusten esittämisen ja käsittelyn avoimen ja selkeän menettelyn mukaisesti ja tutkimusten käynnistämisen; katsoo, että ns. viherpesu ei ole pelkästään petollinen ja harhaanjohtava käytäntö kuluttajille, viranomaisille ja sijoittajille, vaan se myös vähentää luottamusta siihen, että yritysten yhteiskuntavastuu on kestävää ja osallistavaa kasvua edistävä tehokas väline;

17. on yhtä mieltä siitä, että sosiaaliset ja ekologiset näkökohdat olisi otettava paremmin huomioon julkisissa hankinnoissa; toivoo tässä yhteydessä, että halvimman hinnan käyttämisestä ratkaisuperusteena luovutaan ja että kautta koko alihankintaketjun noudatetaan suurempaa vastuullisuutta;

18. kehottaa komissiota toteuttamaan lisää aloitteita, joilla otetaan käyttöön yritysten yhteiskuntavastuun mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjunnassa ja vahvistetaan niitä (yhdistämällä ne resurssi- ja energiatehokkuuteen), esimerkiksi yritysten raakamateriaalien hankintaprosesseissa;

19. korostaa, että EU:n tuki kolmansien maiden hallituksille sosiaali- ja ympäristösäännösten täytäntöönpanossa sekä tehokkaat valvontamekanismit ovat välttämätön täydennys eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi maailmanlaajuisesti;

20. korostaa, että yhteiskuntavastuulliset investoinnit (SRI) ovat osa yritysten yhteiskuntavastuun täytäntöönpanoa investointipäätösten yhteydessä; panee merkille, että vaikka tällä hetkellä ei ole käytössä yleismaailmallista määritelmää yhteiskuntavastuullisille investoinneille (SRI), yleisesti ottaen siinä yhdistyvät sijoittajien taloudelliset tavoitteet sekä sijoittajien yhteiskuntaan, ympäristöön ja eettisiin kysymyksiin sekä yritysten hyvään hallintotapaan liittyvät huolenaiheet;

21. pitää tärkeänä sitä, että yritykset antavat kestävään kehitykseen, kuten sosiaalisiin ja ympäristönäkökohtiin, liittyviä tietoja kestävää kehitystä uhkaavien riskien tunnistamiseksi sekä sijoittajien ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi; muistuttaa tässä asiassa saavutetusta merkittävästä edistyksestä ja kehottaa komissiota tukemaan integroitua raportointia käsittelevän kansainvälisen komitean (IIRC) tavoitetta tehdä integroidusta raportoinnista maailmanlaajuinen normi seuraavan vuosikymmenen aikana;

22. kehottaa noudattamaan tiukasti ihmisoikeuksia, asianmukaista huolellisuutta ja avoimuutta, jotta voidaan varmistaa yritysten yhteiskuntavastuu koko toimitusketjussa, mitata eurooppalaisten yritysten kestävyysjalanjälkeä ja torjua veronkiertoa ja laittomia rahavirtoja;

23. painottaa, ettei yritysten vastuullisuus saa olla vain markkinointiväline, vaan yritysten yhteiskuntavastuuta voidaan kehittää mahdollisimman pitkälle vain, jos se on osa yritysten liiketoiminnan kokonaisstrategiaa ja sitä toteutetaan yrityksen päivittäisessä toiminnassa ja rahoitusstrategiassa; pitäisi myönteisenä yritysten hyvän yritysvastuun ja hyvän hallintotavan välistä yhteyttä; katsoo, että komission pitäisi rohkaista yrityksiä päättämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta strategiasta johtokuntatasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yrityksen "stewardship code" -käytännesäännöt, jotka perustuvat yrityksen jokaisen työntekijän vastuun merkitykseen ja joilla luodaan vahva yhteys yrityksen ympäristöä, yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia koskevan toiminnan ja sen taloudellisen tuloksen välille;

24. painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutuvien yritysten pitäisi olla helposti sijoittajien ja kuluttajien tunnistettavissa, jotta yrityksiä voitaisiin kannustaa tähän toimintaan;

25. korostaa, että yhteiskuntavastuullisissa investoinneissa, jotka investointipäätösten muodossa ovat osa yhteiskuntavastuun täytäntöönpanoa, yhdistetään sijoittajien taloudelliset tavoitteet sosiaalisiin, ympäristöä koskeviin, eettisiin, kulttuurisiin ja koulutusta koskeviin näkökohtiin;

26. seuraa tiiviisti yritysten antamien sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tietojen avoimuutta koskevasta lainsäädäntöesityksestä käytävää keskustelua; kannattaa mahdollisimman suuren joustavuuden mahdollistavan lainsäädäntöehdotuksen hyväksymistä, jotta voidaan ottaa huomioon yritysten yhteiskuntavastuun moniulotteinen luonne sekä se, että yritykset soveltavat yritysten yhteiskuntavastuuta eri tavoin, ja katsoo, että siihen olisi liitettävä riittävä vertailukelpoisuus sijoittajien ja muiden sidosryhmien tarpeiden täyttämiseksi; kehottaa ottamaan huomioon tarpeen varmistaa kuluttajille helposti saatavilla olevaa tietoa yritysten vaikutuksista yhteiskuntaan, niiden hallintonäkökohdat ja elinkaarikustannusten menetelmät mukaan luettuina; katsoo, että kestävyyttä koskevien tietojen pitäisi kattaa tarvittaessa myös alihankkija- ja toimitusketju ja niiden olisi perustuttava yleisesti hyväksyttyihin menettelyihin, kuten GRI-ohjeistoon (Global Reporting Initiative) tai integroitua raportointia käsittelevän komitean menettelyihin; kehottaa lisäksi ottamaan käyttöön pk-yrityksiin sovellettavan yksinkertaistetun kehyksen;

27. kehottaa seuraamaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia periaatteita EU:n kauppapolitiikassa enemmän, osallistavammin ja avoimemmin sekä vahvistamaan parannusten mittaamiseksi selkeitä viitearvoja, jotta voitaisiin lisätä luottamusta järjestelmään;

28. kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita tarjoamaan konkreettista tietoa yritysten yhteiskuntavastuusta sekä siihen liittyvää opetusta ja koulutusta, jotta yritykset saisivat täyden hyödyn yhteiskuntavastuusta ja toteuttaisivat sitä organisaatiokulttuurissaan;

29. kannustaa mediayrityksiä sisällyttämään yhteiskuntavastuuta koskeviin toimenpideohjeisiinsa avoimen journalismin normeja, kuten lähdesuojan takaamisen ja ilmiantajien oikeudet;

30. kehottaa komissiota arvioimaan edelleen sekä sitovia että ei-sitovia toimenpiteitä, joilla helpotetaan yritysten ponnistelujen tunnustamista ja edistämistä avoimuuteen ja yritysten muiden kuin taloustietojen julkistamiseen liittyvissä asioissa;

31. torjuu täysin erityisten indikaattoreiden, kuten EU:n tason tulosindikaattoreiden, käyttöönoton, sillä ne saattaisivat aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa ja tehottomia rakenteita; kehottaa komissiota sen sijaan tarjoamaan yrityksille kansainvälisesti hyväksyttyjä menettelyjä, kuten GRI-ohjeistoa (Global Reporting Initiative) ja integroitua raportointia käsittelevän komitean menettelyjä ja edistämään niiden käyttöä;

32. pitää kuitenkin tärkeänä, että komissio laatii mahdollisimman pian ilmoitetun yhteisen menetelmän ympäristötoimien tuloksellisuuden mittaamiseksi elinkaarikustannuksien perusteella; pitää tällaista menetelmää hyödyllisenä, kun kyseessä on yritysten tietojen avoimuus ja kun viranomaiset arvioivat yrityksien ympäristötoimien tuloksellisuutta;

33. suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen käynnistää yritysten yhteiskuntavastuuta ja sosiaalista toimintaa koskeva "käytäntöyhteisö"; katsoo, että näiden toimien pitää täydentää yhteis- ja itsesääntelyä koskevia hyviä käytäntöjä, mikä mahdollistaisi kaikkien sidosryhmien osallistumisen yhteiseen oppimisprosessiin niin, että eri sidosryhmien toimien tehokkuutta ja vastuullisuutta voitaisiin parantaa ja vahvistaa;

34. pyytää, että etujärjestöjä, mukaan lukien ammattiliittoja, kuullaan ja että ne voivat osallistua täysimääräisesti ja aktiivisesti yritysten yhteisvastuuprosessien ja -rakenteiden kehittämiseen, toimintaan ja seurantaan ja että ne toimivat työnantajien kanssa aidon kumppanuuden hengessä;

35. kehottaa komissiota varmistamaan, että kestävyyttä koskevien olennaisten tietojen järjestelmällistä raportointia koskevalla velvoitteella ei aiheuteta liian suurta taakkaa yrityksille, koska mahdolliselle uudelle yritysten yhteiskuntavastuuta koskevalle strategialle tarvitaan niiden hyväksyntä; kehottaa komissiota antamaan yrityksille siirtymäkauden ennen kuin säännöllinen muista kuin taloudellisista tiedoista raportointi tulee voimaan, koska siirtymäkausi antaisi niille mahdollisuuden soveltaa ensin asianmukaisesti yhteiskuntavastuuta sisäisesti ja ottaa käyttöön tarkka ja yksityiskohtainen yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva politiikka osana sisäisiä hallintajärjestelmiään;

36. tukee komission ehdotusta, jonka mukaan kaikkia sijoitusrahastoja ja rahoituslaitoksia vaaditaan ilmoittamaan kaikille asiakkailleen (kansalaisille, yrityksille, viranomaisille jne.) mahdollisesti käyttämistään eettisistä tai vastuullisista sijoitusperusteista tai noudattamistaan normeista ja säännöstöistä;

37. hyväksyy uhrien hyväksi vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia koskevan komission direktiivin; pyytää, että asiaan liittyvien alojen (kuten matkailu-, vakuutus-, majoitus- ja televiestintäalan) yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin toimintalinjoihin sisällytetään myönteisiä ja käytännönläheisiä strategioita ja rakenteita, joilla tuetaan rikosten uhreja ja heidän perheitään kriisissä ja otetaan käyttöön erityisiä toimintalinjoja työntekijöille, jotka joutuvat rikoksen uhriksi työpaikalla tai sen ulkopuolella;

38. tunnustaa itse- ja yhteissääntelyvälineiden, esimerkiksi koko toimialan kattavien käytännesääntöjen, huomattavan arvon ja potentiaalin; antaa näin ollen kiitosta komission pyrkimykselle parantaa olemassa olevia välineitä asiaa koskevien menettelyohjeiden avulla; vastustaa kuitenkin sellaisen yhden ainoan lähestymistavan omaksumista, jossa ei oteta huomioon yksittäisten alojen erityispiirteitä ja yritysten erityisvaatimuksia;

Yritysten yhteiskuntavastuu ja pk-yritykset: sanoista tekoihin

39. muistuttaa pk-yritysten erityispiirteistä, sillä ne toimivat pääasiassa paikallis- ja aluetasolla ja tiettyjen alojen rajoissa; pitää näin ollen erittäin tärkeänä sitä, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa EU:n politiikoissa, mukaan luettuna yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat, otetaan asianmukaisesti huomioon pk-yritysten erityisvaatimukset ja noudatetaan "pienet ensin" -periaatetta sekä tunnustetaan, että pk-yrityksillä on epävirallinen ja intuitiivinen lähestymistapa yritysten yhteiskuntavastuuseen;

40. huomauttaa, että pk-yritysten ottaminen mukaan yritysten yhteiskuntavastuuseen ja niiden saavutusten tunnustaminen on tärkeää;

41. panee merkille, että monet eurooppalaiset pk-yritykset toteuttavat jo yritysten yhteisvastuuta koskevia toimintalinjoja, kuten paikallista työllisyyttä, yhteisön osallistumista ja hyvän hallinnon periaatteiden soveltamista toimitusketjussaan; huomauttaa kuitenkin, että suurin osa näistä pk-yrityksistä ei tiedä, että tosiasiallisesti ne toteuttavat kestävyyttä, yritysten yhteisvastuuta ja yritysten hyvää hallintotapaa koskevia käytäntöjä; pyytää sen vuoksi komissiota tarkastelemaan pk-yritysten nykyisiä käytäntöjä ennen kuin se harkitsee erityisesti pk-yrityksille tarkoitettuja yhteiskuntavastuuta koskevia strategioita;

42. vastustaa kaikkia toimia, jotka saattavat aiheuttaa hallinnollisia tai taloudellisia lisärasitteita pk-yrityksille; kannattaa sen sijaan toimenpiteitä, joiden ansiosta pk-yritykset voivat harjoittaa yhteistoimintaa;

43. kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia käyttämään järkevästi rakennerahastovaroja voidakseen tukea pk-yritysten välittäjäorganisaatioiden roolia yritysten yhteiskuntavastuun edistämisessä ja käyttämään hyväksi esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston yhteisrahoittamaa Saksan pääasiallista ohjelmaa;

44. kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden, pk-yritysten välittäjäorganisaatioiden ja muiden sidosryhmien kanssa määrittelemään strategioita ja toimenpiteitä, joilla edistetään yritysten yhteiskuntavastuun alan hyvien toimintatapojen vaihtoa pk-yritysten keskuudessa, kuten tietokantaa, johon kerättäisiin tapaukset ja käytännöt sekä tiedot eri maissa toteutetuista hankkeista;

45. suosittaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien oppaiden laatimista pk-yrityksille; korostaa, että tarvitaan kiireesti lisää akateemista tutkimusta menetelmistä, joilla useammat pk-yritykset saataisiin omaksumaan yritysten yhteiskuntavastuun periaatteet, sekä yritysten yhteiskuntavastuun taloudellisista, sosiaalisista ja ekologisista vaikutuksista paikallis- ja aluetasolla;

46. katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa ohjelmassa tulisi kiinnittää huomiota myös pk-yrityksiin, jotta köyhyyden vähentämisessä saataisiin aikaan todellisia tuloksia, sillä pk-yritysten kumulatiiviset yhteiskunta- ja ympäristövaikutukset ovat merkittäviä;

47. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan kehitys- ja tukistrategioita yritysten yhteiskuntavastuun levittämiseksi pk-yritysten keskuudessa; suosittelee erityisesti pienyrityksiä ja mikroyrityksiä koskevien erityistoimien kehittämistä;

48. korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentille on tiedotettava kattavasti siitä, miten sopimuksiin liittyvissä kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneissa tehdyt havainnot otetaan huomioon neuvotteluissa ennen niiden päättämistä ja mitä kyseisten sopimusten lukuja on muutettu kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneissa havaittujen kielteisten vaikutusten välttämiseksi;

49. korostaa, että EU:n tulevissa kahdenvälisissä investointisopimuksissa on varmistettava, että saavutetaan oikea tasapaino investoijien suojelun ja sen välillä, että on mahdollistettava valtion väliintulo, erityisesti, kun on kyse sosiaali-, terveys- ja ympäristönormeista;

50. kehottaa edistämään sponsoroinnin ajatusta työnantajien keskuudessa;

51. muistuttaa, että sekä oikeudenkäyntimenettelyjä että vaihtoehtoja oikeudenkäyntimenettelylle on jo käytössä kaupallisten kiistojen ratkaisemiseksi ja/tai korvauksen hakemiseksi vastuuttoman tai laittoman liiketoiminnan kielteisistä ulkoisvaikutuksista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota lisäämään ponnistuksiaan parantaakseen sekä yritysmaailman että yleisemmin kansalaisten tietämystä näistä keinoista; muistuttaa, että Kansainvälinen kauppakamari (ICC) tarjoaa vaihtoehtoja oikeudenkäyntimenettelylle etsiville yksityishenkilöille, yrityksille, valtioille ja valtioiden yksiköille sekä kansainvälisille järjestöille riitojenratkaisupalveluja, jotka voivat auttaa parantamaan uhrien oikeussuojaa tapauksissa, joissa on rikottu vastuullisia liiketoimintakäytäntöjä ja aiheutettu taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövahinkoja EU:ssa ja/tai ulkomailla;

52. korostaa, että tietoisuuden lisääminen yritysten yhteiskuntavastuun merkityksestä ja sen noudattamatta jättämisen seurauksista yhtiötasolla on komission tehtävä ja että sen lisäksi tarvitaan asianmukaista tietoisuuden lisäämistä ja valmiuksien kehittämistä isäntämaiden hallitusten tasolla, jotta voidaan todella varmistaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien oikeuksien toteutuminen ja oikeussuojakeinojen saatavuus;

53. katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi kannustettava EU:n yrityksiä tekemään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia aloitteita ja vaihtamaan hyviä käytänteitään ulkomaisten kumppaneidensa kanssa;

Päätelmät

54. korostaa tarvetta kehittää mahdollisia lainsäädäntötoimenpiteitä, jotka perustuvat vankkoihin oikeudellisiin puitteisiin ja ovat kansainvälisten normien mukaisia, jotta voidaan välttää erilaiset kansalliset tulkinnat sekä tilanteet, joista voi aiheutua kilpailuetuja ja -haittoja alueellisella, kansallisella ja makroalueellisella tasolla;

55. kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan edistääkseen yritysten yhteiskuntavastuuta suhteissa maailman muihin maihin ja alueisiin; kehottaa tekemään enemmän työtä sen eteen, että vastavuoroisuuden periaate juurtuisi kaupankäyntiin;

56. painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuun kehitystä olisi edistettävä ensisijaisesti sellaisen useita sidosryhmiä koskevan toimintatavan perusteella, jossa yritykset toimivat keskeisessä tehtävässä, ja että niillä on oltava mahdollisuus laatia omaan tilanteeseensa sopiva lähestymistapa; toistaa, että yritysten yhteiskuntavastuun kehittymiseksi pk‑yrityksissä tarvitaan välttämättä erityisiä toimia ja lähestymistapoja;

57. toteaa, että nykyinen yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva komission strategia kattaa ajanjakson 2011−2014; kehottaa komissiota varmistamaan, että ajanjaksolle vuoden 2014 jälkeen hyväksytään hyvissä ajoin kunnianhimoinen strategia;

58. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

• [1]  EYVL C 86, 10.4.2002, s. 3.
• [2]  EUVL C 39, 18.2.2003, s. 3.
• [3]  EUVL C 187 E, 7.8.2003, s. 180.
• [4]  EUVL C 67 E, 17.3.2004, s. 73.
• [5]  EUVL C 301 E, 13.12.2007, s. 45.
• [6]  EUVL C 229, 31.7.2012, s. 77.

PERUSTELUT

1. Alustava huomautus: menettelyihin liittyvät näkökohdat

Oikeudellisten asioiden valiokunta ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta ovat päättäneet aloittaa tiiviin yhteistyön yhdenmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi parlamentin kannassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaan uudistettuun EU:n strategiaan vuosiksi 2011–2014[1]. Kyseiset valiokunnat päättivät tämän tavoitteen mukaisesti ja noudattaen kaikin puolin niiden vastuualuejakoa laatia kaksi eri aihealueita koskevaa valiokunta-aloitteista mietintöä työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti.

Valiokuntien vastuualueet on määritelty seuraavien kolmen avainsanan pohjalta:

– ihmiset (people): sosiaaliset kysymykset ja pitkäkestoiset sitoumukset;

– voitto (profit): ei-spekulatiivinen toiminta ja kestävä kasvu;

– maapallo (planet): ympäristöystävälliset toimenpiteet.

Näiden kriteerien mukaan sana "ihmiset" (people) toimii perustana työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan vastuualueen määrittelylle, kun taas oikeudellisten asioiden valiokunnan vastuualue määritellään sanan "voitto" (profit) perusteella. Sanan "maapallo" (planet) perusteella määriteltävät osa-alueet jaetaan kahden valiokunnan kesken sen mukaan, onko niillä enemmän yhteyksiä "voittoon" vai "ihmisiin".

2. Johdanto: yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia

Komissio esittää uudessa strategiassa uuden määritelmän[2] yritysten yhteiskuntavastuusta "yritysten vastuuna omista yhteiskunnallisista vaikutuksistaan[3]". Uuden määritelmän mukaan yrityksillä on oltava käytössä prosessi, jolla yhteiskuntaan, ympäristöön, ihmisoikeuksiin, eettisiin kysymyksiin ja kuluttaja-asioihin liittyvät näkökohdat yhdennetään niiden liiketoimintastrategiaan. Prosessin tavoitteena on oltava omistajien/osakkeenomistajien ja muiden sidosryhmien sekä yleisesti ottaen yhteiskunnan yhteisen edun luominen, jotta yrityksen toiminnasta mahdollisesti aiheutuvat haitalliset vaikutukset voidaan tunnistaa ja jotta niitä voidaan ehkäistä ja torjua.

Komissio ehdottaa uuden määritelmän pohjalta joukkoa erityistoimenpiteitä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan politiikan vaikutusten tehostamiseksi seuraavilla kahdeksalla toiminta-alueella:

– yritysten yhteiskuntavastuun näkyvyyden ja hyvien käytäntöjen levittämisen edistäminen;

– kansalaisten yritystoimintaa kohtaan tunteman luottamuksen parantaminen ja seuraaminen;

– itse- ja yhteissääntelyprosessien tehostaminen;

– yritysten yhteiskuntavastuun parempi palkitseminen markkinoilla;

– yritysten yhteiskunta- ja ympäristötiedottamisen lisääminen;

– yritysten yhteiskuntavastuun entistä tiiviimpi yhdentäminen koulutukseen ja tutkimukseen;

– kansallisen ja paikallisen tason yritysten yhteiskuntavastuupolitiikan merkityksen korostaminen;

– maailmanlaajuisen sekä Euroopan-laajuisen yritysten yhteiskuntavastuupolitiikan lähentäminen.

3. Esittelijän kanta oikeudellisten asioiden valiokunnan vastuualueeseen

3.1 Alkuhuomautukset yritysten yhteiskuntavastuun uudesta määritelmästä ja erityispiirteistä

Yritysten yhteiskuntavastuullisen roolin huomioimista yhä laajemmalti voidaan tulkita ja käsitellä useiden eri avainsanojen avulla. Yhtäältä globalisaatio ja globaalien markkinoiden syntyminen edistävät sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien normien laatimista yrityksissä[4]. Toisaalta aiempaa valveutuneempi ja tiedostavampi kansalaisyhteiskunta vaatii yrityksiä toimimaan vastuuntuntoisemmin[5]. Tämä kaksitahoinen impulssi, jonka pohjalta yritysten yhteiskuntavastuu kehittyy kansainväliseksi hallintojärjestelmäksi, jota jotkut kutsuvat jälkikansalliseksi[6], heijastaa yritysten ja koko yhteiskunnan etujen täydentävyyttä. Näin ollen aihe edellyttää laajempaa pidemmän aikavälin strategiaa, jotta yritysten yhteiskuntavastuun potentiaali voidaan hyödyntää täysimääräisesti.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen esittelijä kannattaa komission ehdottamaa yritysten yhteiskuntavastuun uutta määritelmää, jolla tehdään loppu vapaaehtoisuuteen perustuvan ja pakollisuuteen perustuvan lähestymistavan välisestä vastakkainasettelusta, joka on tähän asti ollut yritysten yhteiskuntavastuusta käytyjen keskustelujen polttopisteessä. Soveltamisalojen moninaisuus, yritysten käyttämät useat erilaiset strategiat sekä normatiivisten menetelmien monimuotoisuus ovat osoitus siitä, miten yritysten yhteiskuntavastuu kehittyy eri prosessien pohjalta. Tämän vuoksi esittelijä pitää välttämättömänä, että yritysten yhteiskuntavastuusta käytävä keskustelu sijoitetaan laajempaan asiayhteyteen, mikä mahdollistaisi tarvittaessa vuoropuhelun käymisen sääntelytoimenpiteistä säilyttäen kuitenkin samalla ensisijaisesti vapaaehtoisuuteen suuntautumisen.

Esittelijä torjuu siksi kaikki sellaiset yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat lähestymistavat, joihin saattaisi liittyä se, että yritykset ottaisivat hoitaakseen ensisijaisesti viranomaisille kuuluvia tehtäviä sosiaalisten ja ympäristönormien edistämisessä, täytäntöönpanossa ja valvonnassa. Tästä syystä esittelijä kannattaa sellaista yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa lähestymistapaa, jota johtaisivat ensi sijassa yritykset itse – niiden omien mahdollisuuksien ja vaatimusten pohjalta – ja jota viranomaiset tukisivat riittävästi, jotta yritysten ja yhteiskunnan etujen välille voidaan saada aikaan tasapaino.

3.2 Yritysten yhteiskuntavastuun, kilpailukyvyn ja kansalaisten välisten yhteyksien lujittaminen

Yritysten yhteiskuntavastuussa on kyse myös ja ennen kaikkea kilpailukyvystä[7]. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että mikä tahansa yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvä toimenpide automaattisesti vahvistaisi yrityksen kilpailukykyä. vaan tietyt toimet voivat vahvistaa yritystä, jos niiden ansiosta saadaan aikaan yhteistä hyötyä sekä kyseiselle yritykselle, sen sidosryhmille että yleisesti ottaen yhteiskunnalle[8].

Näiden pohdintojen valossa esittelijä katsoo, että on ensisijaisen tärkeää lujittaa yritysten yhteiskuntavastuun, kilpailukyvyn ja kansalaisten välisiä yhteyksiä sellaisilla pitkän aikavälin toimenpiteillä, joilla vahvistetaan yritysten kaupallisten strategioiden ja sosiaalisen toimintaympäristön välistä vastavuoroisuutta. Esittelijä kannustaa näin ollen tukemaan innovatiivisia ratkaisuja, kuten älykkäät kuljetusmuodot ja ekotehokkaat tuotteet, joiden ansiosta yritykset voivat vastata sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin haasteisiin.

Samanaikaisesti ja yritysten yhteiskuntavastuun näkyvyyden ja hyvien käytäntöjen levittämisen tehostamiseksi esittelijä kannattaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan, yrityksille ja kumppanuuksille annettavan eurooppalaisen tunnustuksen käyttöönottamista sekä yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevien monenvälisten foorumien perustamista. Esittelijä kannattaa tässä yhteydessä eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuuta edistävää CSR Europe -verkoston Enterprise 2020 -aloitetta ja katsoo, että kyseinen verkosto voi merkittävällä tavalla vaikuttaa yritysten yhteiskuntavastuun ja kilpailukyvyn välisen yhteyden lujittamiseen.

3.3 Yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan politiikan avoimuuden ja tehokkuuden parantaminen

Esittelijä kannattaa yleistä tavoitetta avoimuuden, itse- ja yhteissääntelyprosessien ja yritysten yhteiskuntavastuun palkitsemisen tehostamisesta. Kyseessä ovat olennaisen tärkeät edistysaskeleet kansalaisten yritystoimintaa kohtaan tunteman luottamuksen parantamiseksi, minkä ansiosta voidaan kaventaa kansalaisten odotusten ja elinkeinoelämän koetun todellisen käyttäytymisen välillä vallitsevaa juopaa.

Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi esittelijän mielestä on tärkeää pitää mielessä yritysten yhteiskuntavastuun moniulotteinen luonne sekä se, että yritykset soveltavat yritysten yhteiskuntavastuuta eri tavoin. Esittelijä toivookin, että otetaan käyttöön sellaiset sääntelyperusteet, joiden ansiosta voidaan säilyttää yritysten toiminnan mahdollisimman suuri joustavuus, sillä pääasiassa yritykset määrittävät yritysten yhteiskuntavastuun kehityksen suunnan.

Edellä esitetyt pohdinnat koskevat erityisesti yritysten antamien yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien tietojen avoimuutta koskevaa tulevaa lainsäädäntöesitystä sekä itse- ja yhteissääntelytoimintaa varten laadittavia menettelyohjeita, joiden on tarkoitus parantaa yritysten yhteiskuntavastuuprosessin tehokkuutta. Esittelijä vastustaa kummassakin tapauksessa luonteeltaan yleismaailmallisia ratkaisuja, joissa ei oteta huomioon yritysten toimintakenttänä olevien markkinoiden ja alojen erityispiirteitä, mikä saattaa aiheuttaa hallinnollisia kustannuksia ja toiminnan joustavuuden heikkenemistä.

3.4 Pk-yritysten yritysten yhteiskuntavastuuseen osallistumisen tunnustaminen ja esille tuominen.

Yli 90 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä on pk-yrityksiä, ja ottaen huomioon niiden läheisen sijainnin siihen alueeseen tai kaupunkiin nähden, jonka yhteydessä ne toimivat, ne voivat edistää yritysten yhteiskuntavastuun levittämistä[9]. Lisäksi saman alan pk-yrityksillä on mahdollisuus ratkaista samantyyppisiä sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä ongelmia yhteisvoimin, mikä vähentää toimintakustannuksia ja saattaa johtaa parannuksiin, joita yhden yksittäisen pk-yrityksen olisi vaikeaa saada aikaan.

Vaikka pk-yrityksillä on tärkeä rooli yritysten yhteiskuntavastuusta käytävässä keskustelussa, mikrotasolla on valitettavasti kuitenkin selvää, ettei pk-yrityksissä tunneta yritysten yhteiskuntavastuun käsitettä, joka on niille usein liian abstrakti ja johon niiden on vaikeaa samaistua, elleivät ne ole ensin kehittäneet aitoa sosiaalista omaatuntoa[10].

Lisäksi ongelmana on käsitys yritysten yhteiskuntavastuun kustannuksista sen sijaan, että kiinnitettäisiin huomiota sen taloudelliseen potentiaaliin. Koska yritysten yhteiskuntavastuu liittyy taloudelliseen investointiin, jonka tulokset eivät ole heti nähtävissä, yritysten yhteiskuntavastuu mielletään usein yrityksille, joilla on rajalliset resurssit, koituvaksi taakaksi. Tämän ajatuskuvion taustalla piilee myös se, että monetkaan pk-yritykset eivät ole tietoisia yritysten yhteiskuntavastuun myönteisistä vaikutuksista niiden taloudelliseen suorituskykyyn, eikä niillä useinkaan ole tietoa hyvistä käytännöistä, jotka voisivat tuoda niille entistä enemmän etuja[11].

Näiden pohdintojen perusteella esittelijä katsoo, että parlamentin on tehtävä pk-yritysten yritysten yhteiskuntavastuuseen osallistumisen lisäämistä koskevasta tavoitteesta tulevien vuosien poliittinen painopistealue. Esittelijä ehdottaa näin ollen seuraavia toimenpiteitä pk‑yritysten yritysten yhteiskuntavastuuseen osallistumisen lisäämiseksi:

– ensinnäkin on olennaisen tärkeää, ettei mistään – pakollisesta tai vapaaehtoisesta – aloitteesta aiheudu pk-yrityksille hallinnollisia tai taloudellisia rasitteita ja että aloitteet ovat yhdenmukaisia "pienet ensin" -periaatteen kanssa;

– hyväksyttävien hankkeiden tavoitteena on oltava yritysten yhteiskuntavastuuta ja potentiaalia koskevan tiedon levittäminen; aiheita on käsiteltävä säännöllisesti ja poikkitieteellisesti ja niiden on perustuttava yksiselitteisesti ilmaistuihin strategisiin tavoitteisiin;

– viranomaisten olisi enemmän edistettävä yritysten yhteiskuntavastuun levittämistä pk‑yritysten keskuudessa tukien välittäjäorganisaatioiden roolia, jotta voidaan helpottaa tiedon ja hyvien käytäntöjen levittämistä;

– komission olisi jäsenvaltioiden hallitusten toimien täydentämiseksi korostettava omaa koordinointikapasiteettiaan ja kerättävä systemaattisesti tietoa pk-yritysten yhteiskuntavastuun täytäntöönpanotapauksista ja -käytännöistä hyvien käytäntöjen vaihdon tehostamiseksi ja edistettävä akateemista tutkimusta varsinkin yritysten yhteiskuntavastuun taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöön liittyvistä vaikutuksista paikallis- ja aluetasolla;

– lopuksi esittelijä kehottaa pk-yritysten erityispiirteet huomioon ottaen komissiota aloittamaan laajat konsultoinnit yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien strategioiden määrittelemiseksi pk-yritysten vaatimusten mukaisesti mikroyrityksiä koskevat erityistoimenpiteet mukaan lukien.

• [1]  COM(2011)0681.
• [2]  Euroopan komissio on määritellyt yritysten yhteiskuntavastuun "käsitteeksi, jossa yritykset yhdistävät vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset huolenaiheensa liiketoimintaansa ja vuorovaikutukseensa sidosryhmiensä kanssa". Ks. COM(2001)0366.
• [3]  Ks. COM(2011)0681, s. 7.
• [4]  Ks. Scherer, A./ Palazzo, G. (2008): Globalisation and Corporate Social Responsibility teoksessa Crane, A. et al. (2008): The Oxford Handbook of Corporate Social Responsibility. Oxford, s. 413.
• [5]  Ks. Di Pascale, Alessia (2010): La responsabilità sociale dell'impresa nel diritto dell'Unione europea, Milano:Giuffre' editore, ss. 33–39.
• [6]  Ks. Habermas, J. (2002): La costellazione postnazionale, Milano Feltrinelli.
• [7]  Ks. Martinuzzi, A. et al. (2010): Does Corporate Responsibility Pay Off? Exploring the Links between CSR and Competitiveness in Europe's Industrial Sectors. Tutkimuksessa tarkastellaan yritysten yhteiskuntavastuun ja kilpailukyvyn välisiä yhteyksiä rakennus-, tekstiili- ja kemikaalialalla.
• [8]  Michael Eugene Porter, joka on johtavia hallintoteorian kehittäjiä, on kiteyttänyt yritysten, kansalaisten ja kilpailukyvyn väliset monimutkaiset yhteydet seuraavasti: "successful businesses need a healthy society, and a healthy society needs successful businesses" (menestyvät yritykset tarvitsevat tervettä yhteiskuntaa, ja terve yhteiskunta tarvitsee menestyviä yrityksiä). Ks. Porter, M.E./Kramer, M.R. (2006): Strategy and Society: The Link Between Competitive Advantage and Corporate Social Responsibility. Julkaisussa Harvard Business Review, joulukuu 2006, ss. 78-93.
• [9]  Ks. Euroopan komissio - yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto (2007): Opportunity and Responsibility. How to help more small business to integrate social and environmental issues into what they do.
• [10]  Ks. Perrini (2006): SMEs and CSR Theory: Evidence and Implications from an Italian Perspective, teoksessa Journal of Business Ethics, Vol. 67, 305-316. Italian tapaukseen perustuvassa artikkelissa korostetaan tarvetta noudattaa eriytettyä lähestymistapaa yritysten yhteiskuntavastuuseen, jonka olisi pk-yritysten tapauksessa perustuttava sosiaalisen pääoman käsitteeseen eikä sidosryhmäteorian klassisiin periaatteisiin. Samasta aiheesta ks. myös Morsing, M./Perrini, F. (2009): CSR in SMEs: do SMEs matter for the CSR agenda? julkaisussa Business Ethics, Vol. 18, Issue 1.
• [11]  Ks. MacGregor, S./Fontrodona, J. (2011): Strategic CSR for SMEs: paradox or possibility? julkaisussa Universia Business Review.

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (15.1.2013)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu
(2012/2098(INI))

Valmistelija: Richard Howitt

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että nykyinen maailmanlaajuinen talouskriisi johtui avoimuutta, tilivelvollisuutta ja vastuuta koskevista perusvirheistä sekä lyhytnäköisyydestä ja että EU:n velvollisuutena on varmistaa, että kaikki toimijat ottavat tästä opiksi; pitää myönteisenä komission aikomusta toteuttaa Eurobarometri-tutkimuksia liike-elämää kohtaan tunnetusta luottamuksesta; kehottaa kaikkia sidosryhmiä keskustelemaan kattavasti näiden tutkimusten tuloksista ja toimimaan niiden mukaisesti; kannattaa vahvasti yritysten yhteiskuntavastuuta ja katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuu, joka toteutetaan oikein ja jota noudattavat kaikki yritykset eivätkä pelkästään suuryritykset, voi edistää merkittävästi menetetyn luottamuksen palauttamista, mikä on edellytyksenä talouden kestävälle elpymiselle ja voi lieventää talouskriisin sosiaalisia vaikutuksia; toteaa, että yrityksen tuntiessa vastuunsa yhteiskunnasta, ympäristöstä ja työntekijöistä syntyy kaikkia hyödyttävä tilanne, joka kasvattaa luottamuspohjaa, joka on välttämätön edellytys taloudelliselle menestykselle; katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun sisällyttäminen kestävään yritysstrategiaan hyödyttää sekä yrityksiä että koko yhteiskuntaa; toteaa, että monet yritykset ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset toimivat tässä suhteessa esimerkillisesti;

2.  katsoo, että vaikka yhteis- ja itsesääntely eivät voikaan korvata asianmukaista alakohtaista sääntelyä, kun sellaista tarvitaan esimerkiksi sosiaalisten ja ympäristöä koskevien vaatimusten yhteydessä sekä työvoimaan ja työllistämiseen liittyvien käytäntöjen sekä ihmisoikeuksien yhteydessä ja yritysten yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvilla aloilla, ne voivat tukea yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä nykyisiä yksityisiä ja vapaaehtoisia aloitteita niin, että määritetään vähimmäisperiaatteita ja taataan näin johdonmukaisuus, olennaisuus, useiden sidosryhmien kuuleminen sekä avoimuus ja että edistetään yritysten yhteiskuntavastuuseen erikoistuneiden ympäristöä ja yhteiskunnallista tilaa arvioivien virastojen luomista; korostaa, että kaikenlaisen markkinoiden itsesääntelyyn ja itsenäiseen järjestäytymiseen perustuvan yritysten yhteiskuntavastuun pitää käsittää oikeussuojakeinon tarjoaminen liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevien Yhdistyneiden kansakuntien perusperiaatteiden kolmannen pilarin mukaisesti; panee samalla merkille, että julkisen hallinnon olisi annettava tukea luomalla asianmukaiset edellytykset yritysten yhteiskuntavastuuta koskevalle yhteistyölle ja tarjoamalla sille asianmukaiset välineet ja menetelmät ja esimerkiksi kannustinjärjestelmä; katsoo, että yritysten hyväntekeväisyystoiminnan pitäisi periaatteessa olla vapaaehtoista;

3.  pitää olennaisena toimia, joilla varmistetaan, että palveluja tarjotaan asianmukaisella tavalla ja että oikeudenmukaisen kilpailun periaatteita noudatetaan sisämarkkinoilla; ehdottaa siksi, että sosiaalisia perusteita ja ILOn lausekkeita aletaan soveltaa keskeisenä ehtona sopimusten myöntämisessä mahdollisimman avoimesti, millä varmistetaan yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien toimien yhteiskunnallinen hyöty; korostaa, että näin voidaan myös edistää entistä asianmukaisempaa ja tehokkaampaa yritysten yhteiskuntavastuuta teollisuusaloilla;

4.  torjuu näkemyksen, jonka mukaan pienyritysten vastuu on suuryrityksiä pienempi vain siksi, että niillä ei ole yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvää erillistä infrastruktuuria; katsoo, että pienyritysten etujen ottamiseksi huomioon on otettava käyttöön järkevät kynnysarvot kaikissa esitettävissä yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvissä uusissa lainsäädäntöehdotuksissa; kehottaa kuitenkin hyödyntämään EU:n toiminnassa Italian kokemuksia alueellisista kauppakamareista ja Ranskan kokemuksia säästöpankeistaan (Cordé Initiative) pienyritysten osuutta koskevan tietoisuuden ja sen näkyvyyden lisäämiseksi ryhmittämällä pienyrityksiä sijainnin tai alan mukaan;

5.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen käynnistää yritysten yhteiskuntavastuuta ja sosiaalista toimintaa koskeva "käytäntöyhteisö"; katsoo, että näiden toimien pitää täydentää yhteis- ja itsesääntelyä koskevia hyviä käytäntöjä, mikä mahdollistaisi kaikkien sidosryhmien osallistumisen yhteiseen oppimisprosessiin niin, että eri sidosryhmien toimien tehokkuutta ja seurattavuutta voitaisiin parantaa ja vahvistaa;

6.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien toimien avoimuus ja uskottavuus voitaisiin taata vähimmäisstandardien käyttöönoton avulla; huomauttaa, että tällaisten vähimmäisstandardien pitää joka tapauksessa käsittää työntekijöiden edustajien ja ammattiliittojen sekä muiden sidosryhmien osallistuminen sisällön, toteutuksen ja valvonnan osalta samoin kuin arvoketjun osallistuminen sekä itse annettujen sitoumusten noudattamisen riippumaton valvonta;

7.  kannattaa komission aikomusta esittää lainsäädäntöehdotus yritysten velvollisuudesta julkaista muita kuin niiden taloudellista tilannetta koskevia tietoja, minkä avulla EU voi kannustaa eurooppalaisia yrityksiä soveltamaan YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteita[1] ja YK:n Global Compact -aloitetta; pitää myönteisenä, että ehdotus perustuu laaja-alaiseen julkiseen kuulemiseen sekä lukuisiin sidosryhmien kanssa järjestettyihin seminaareihin; korostaa, että termin "muu kuin taloudellista tilannetta koskeva" käytön taakse ei pitäisi piilottaa todellisia taloudellisia seurauksia, joita yritysten toiminnalle aiheutuu sosiaalisista sekä ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevista vaikutuksista; huomauttaa, että liiketoiminnan ja yhteiskunnallisen osallistumisen vaikutusta voidaan mitata myös taloudellisesti; toivoo ehdotusta, jonka avulla EU olisi yritysten kestävän kehityksen raportointia koskevien tämänhetkisten lukuisien kansainvälisten aloitteiden keskiössä ja joka vastaisi täysin IIRC:n määrittelemää tavoitetta, jonka mukaan integroidusta raportoinnista tulee maailmanlaajuinen normi vuosikymmenen loppuun mennessä; korostaa kuitenkin, että millään valitulla ratkaisulla ei pidä luoda liiallisia hallinnollisia rasituksia etenkään pk-yrityksille; katsoo, että yritysten hyväntekeväisyyden ei pitäisi luoda byrokratiaa eikä kustannuksia, jotka voivat vaarantaa niiden vapaaehtoiset sitoumukset; suhtautuu myönteisesti tavoitteeseen paljastaa ihmisoikeusloukkauksia ja rikollista toimintaa ja kehottaa valtioita rankaisemaan tällaisesta toiminnasta mahdollisimman ankarasti;

8.  kehottaa komissiota käsittelemään sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin yhteydessä yritysten toiminnan ympäristö- ja yhteiskuntavaikutuksiin liittyvää harhaanjohtavaa markkinointia;

9.  tuomitsee yritysten korruption ja veronkierron jyrkästi, mutta katsoo, että komission pitäisi erottaa entistä selvemmin toisistaan (1) hyväntekeväisyys, (2) yritysten sosiaalinen toiminta ja (3) yritysten ei-sosiaalinen toiminta, mistä esimerkkinä on lapsipakkotyövoiman käyttö; tuomitsee täysin yritysten ei-sosiaalisen toiminnan ja katsoo, että maita on painostettava nykyistä enemmän, jotta ne siirtäisivät kansainväliset normit kansalliseen lainsäädäntöön ja valvoisivat tällaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa; katsoo kuitenkin, että yrityksiä ei pitäisi syyttää yleisesti sopimattomista käytännöistä ja lakien rikkomisesta, sillä niihin on syyllistynyt vain pieni osa yrityksistä; katsoo, että yrityksillä on velvollisuus tuoda esiin yleisiä huolenaiheita, kuten ihmisoikeuksia, mutta samalla niiden omien edunvalvontatoimien on oltava täysin avoimia ja niissä on noudatettava demokraattisia periaatteita; pitää tärkeänä, että yliopistoissa sekä kaupallisen alan ja liikkeenjohdon koulutusta antavissa laitoksissa tarjotaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa koulutusta;

10. kehottaa noudattamaan tiukasti ihmisoikeuksia, asianmukaista huolellisuutta ja avoimuutta, jotta voidaan varmistaa yritysten yhteiskuntavastuu koko toimitusketjussa, mitata eurooppalaisten yritysten kestävyysjalanjälkeä ja torjua veronkiertoa ja laittomia rahavirtoja; toteaa, että parlamentissa käynnissä oleva keskustelu luonnoksesta EU:n kaivannaisteollisuuden avoimuuslaiksi kaivos- ja hakkuuteollisuutta varten (2011/0307(COD)), rahanpesun vastaisen direktiivin tarkistaminen ja ilmoitettu luonnos lainsäädännöksi muusta kuin taloudellisesta tiedottamisesta tarjoavat tilaisuuksia parantaa yritysten avoimuutta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

11. painottaa, ettei yritysten vastuullisuus saa olla vain markkinointiväline, vaan yritysten yhteiskuntavastuuta voidaan kehittää mahdollisimman pitkälle vain, jos se on osa yritysten liiketoiminnan kokonaisstrategiaa ja sitä toteutetaan päivittäisessä liiketoiminnassa ja rahoitusstrategiassa; pitäisi myönteisenä yritysten hyvän yritysvastuun ja hyvän hallintotavan välistä yhteyttä; katsoo, että komission pitäisi rohkaista yrityksiä päättämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta strategiasta johtokuntatasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yrityksen "stewardship code" ‑käytännesäännöt, jotka perustuvat yrityksen jokaisen työntekijän vastuun merkitykseen ja joilla luodaan vahva yhteys yrityksen ympäristöä, yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia koskevan toiminnan ja sen taloudellisen tuloksen välille.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	14.1.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	37 6 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Regina Bastos, Jean-Luc Bennahmias, Phil Bennion, Pervenche Berès, Vilija Blinkevičiūtė, Philippe Boulland, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Minodora Cliveti, Emer Costello, Frédéric Daerden, Karima Delli, Sari Essayah, Thomas Händel, Marian Harkin, Nadja Hirsch, Martin Kastler, Ádám Kósa, Jean Lambert, Patrick Le Hyaric, Veronica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Csaba Őry, Siiri Oviir, Konstantinos Poupakis, Sylvana Rapti, Elisabeth Schroedter, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Jutta Steinruck, Traian Ungureanu, Andrea Zanoni, Inês Cristina Zuber
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Georges Bach, Malika Benarab-Attou, Richard Howitt, Anthea McIntyre, Ria Oomen-Ruijten, Antigoni Papadopoulou, Evelyn Regner, Csaba Sógor

• [1]  Ihmisoikeuksia ja monikansallisia yrityksiä sekä muita yrityksiä käsittelevän pääsihteerin erityisedustajan John Ruggien kertomus: ^{Guiding Principles on Business and Human Rights: Implementing the United Nations ‘Protect, Respect and Remedy’ Framework,} 21. maaliskuuta 2011^.

ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.12.2012)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu
(2012/2098(INI))

Valmistelija: Andrzej Grzyb

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee tyytyväisenä merkille, että komission 25. lokakuuta 2011 yritysten yhteiskuntavastuusta laatimaan tiedonantoon sisältyvässä uudessa määritelmässä korostetaan, että voimassa olevan lainsäädännön ja työehtosopimusten noudattaminen on vastuullisen toiminnan edellytys, ja täsmennetään yritysten yhteiskuntavastuun välttämättömät reunaehdot vaatimalla, että sosiaalisiin kysymyksiin, ympäristöön, eettisiin kysymyksiin, ihmisoikeuksiin ja kuluttaja-asioihin liittyvät näkökohdat kytketään yritysten liikkeenjohtoon ja ydinstrategiaan tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa; vahvistaa, että yritysten yhteiskuntavastuun pitää koskea myös niiden toimintaa kolmansissa maissa;

2.  pitää myönteisinä unionin ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiä sovittaa politiikkansa vuonna 2011 päivitettyihin monikansallisia yrityksiä koskeviin OECD:n toimintaohjeisiin sekä liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskeviin YK:n perusperiaatteisiin[1], ja korostaa, että nämä pyrkimykset ja varsinkaan maailmanlaajuista liiketoimintaa koskevat pyrkimykset eivät vielä tarkoita vahvaa sitoutumista ympäristönormien sekä sosiaalisten ja ihmisoikeusnormeihin noudattamiseen ja niiden valvontaan;

3.  korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon koko toimitusketju arvioitaessa, miten yritys on toteuttanut yhteiskuntavastuuta; katsoo, että ratkaisevan tärkeää on ottaa käyttöön tehokkaita ja avoimia indikaattoreita, joilla voidaan arvioida tarkasti yritysten toiminnan vaikutuksia järjestelmän näkökulmasta;

4.  vaatii kaikkia 27:ää jäsenvaltiota nopeuttamaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien kansallisten toimintasuunnitelmiensa tarkistamista ja asiasta annettujen OECD:n suuntaviivojen ja YK:n perusperiaatteiden täytäntöönpanoa koskevien kansallisten suunnitelmien laatimista, jotta ne saadaan valmiiksi viimeistään joulukuussa 2013; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nämä suunnitelmat laaditaan kaikkien sidosryhmien myötävaikutuksella, mukaan luettuina kansalaisjärjestöt, kansalaisyhteiskunta, ammattiliitot, työnantajajärjestöt ja kansalliset ihmisoikeusinstituutiot; kehottaa unionia helpottamaan oppimista niiden jäsenvaltioiden kokemuksista, jotka ovat paraikaa viemässä tätä prosessia läpi; kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään ISO 26000 -standardiin sisältyviä suuntaviivoja, GRI-ohjeiston (Global Reporting Initiative) viimeisintä versiota sekä kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden eurooppalaisen ryhmän laatimia suuntaviivoja;

5.  huomauttaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta pitäisi laajentaa EU:n sisällä samoin kuin kolmansissa maissa työn järjestämisen, työn laadun, yhdenvertaisten mahdollisuuksien, sosiaalisen osallisuuden, syrjinnän torjumisen sekä jatkuvan koulutuksen kaltaisille aloille;

6.  kehottaa johdonmukaistamaan unionin tason toimia saattamalla julkisia hankintoja, vientiluottoja, hyvää hallintoa, kilpailua, kehitysyhteistyötä, kauppaa ja investointeja ja muita seikkoja koskevat politiikat ja sopimukset vastaamaan asiaa koskevia OECD:n suuntaviivoja ja periaatteita sekä YK:ssa vahvistettuja velvoittavia sosiaalisia ja ihmisoikeus- ja ympäristöstandardeja; kehottaa tässä yhteydessä yhteistyöhön työntekijöiden, työnantajien ja kuluttajien edustajien kanssa sekä soveltamaan kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden eurooppalaisen ryhmän laatimia asiaa koskevia ohjeita, kuten ryhmän komissiolle antamaa asiakirjaa ihmisoikeuksista ja julkisista hankinnoista; kehottaa tekemään säädösehdotuksista asiaankuuluvat vaikutustenarvioinnit, jotta voidaan havaita mahdollinen epäloogisuus YK:n perusperiaatteiden suhteen, ja vaatii koordinoimaan toimet liike-elämää ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n työryhmän kanssa, jotta voidaan välttää YK:n perusperiaatteiden erilaiset tulkinnat; toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuun kannalta YK:n ihmisoikeusjärjestelmä on tärkeä, ja muistuttaa samalla, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklassa taataan elinkeinovapauden perusoikeus, joka olisi otettava asianmukaisesti huomioon yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvien toimien tukemisessa Euroopan unionissa; korostaa, että on tärkeää sovittaa yhteen elinkeinovapaus ja muut perusoikeuskirjassa varmistetut oikeudet ja kansainvälisesti tunnustetut yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat periaatteet ja suuntaviivat; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille EU:n perusoikeusviraston työn elinkeinovapauden noudattamista ja tulkintaa koskevan aineiston ja asiantuntemuksen hankkimiseksi;

7.  odottaa jatkossakin unionin toimielimiltä ja virkamiehiltä, myös ihmisoikeuksien erityisedustajalta sekä EU:n maa- ja aluekohtaisilta erityisedustajilta, kunnianhimoisia toimia yhteiskuntaa, ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevien normien edistämiseksi unionin ulkosuhteissa ja kaikessa toiminnassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään perusoikeuksia koskevia vaikuttavuustutkimuksia ennen monenkeskisten ja kahdenvälisten kauppa- ja investointisopimusten tekemistä ja niiden arvioinnin aikana sekä myönnettäessä kehitysapua ja varmistamaan, että näitä oikeuksia kunnioitetaan;

8.  toteaa, että Pariisin periaatteiden mukaisesti toimivilla kansallisilla ihmisoikeusinstituutioilla on hyvät mahdollisuudet tukea YK:n perusperiaatteiden täytäntöönpanoa ja helpotta tai jopa varmistaa oikeussuojakeinojen käyttömahdollisuudet; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tunnustamaan yritysten sekä työntekijöitä, työnantajia ja kuluttajia edustavien elinten ohella kansalliset ihmisoikeusinstituutiot tärkeiksi kumppaneiksi toimissa, joilla edistetään liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskevia näkökohtia, kehitetään liike-elämän, valtion ja kansalaisyhteiskunnan välisiä yhteyksiä ja tuetaan kansainvälisesti tunnustettuja yhteiskunnallisia, ekologisia ja ihmisoikeuksia koskevia normeja ja suuntaviivoja; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan ja tarvittaessa laajentamaan kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden mandaattia, jotta ne voisivat toimia tehokkaammin; kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa ei ole Pariisin periaatteiden mukaisesti toimivia kansallisia ihmisoikeusinstituutioita, perustamaan sellaisen; kehottaa unionia luomaan asianmukaisia strategisia tukitoimia; sitoutuu säännölliseen vuosittaiseen näkemystenvaihtoon kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden kanssa ja katsoo, että tämä voitaisiin toteuttaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja/tai oikeudellisten asioiden valiokunnan johdolla hyödyntäen oikeudellisten asioiden valiokunnan kokemuksia näkemystenvaihdosta, jota käytiin itäisten kumppanimaiden ihmisoikeusasiamiesten kanssa EU:n ja itäisten kumppanimaiden huippukokouksessa 2011; sitoutuu myös täydentämään tällaista näkemystenvaihtoa erityisillä ihmisoikeuksia ja liiketoimintaa käsittelevillä seminaareilla;

9.  panee tyytyväisenä merkille Kansainvälisen työjärjestön (ILO) 14. kesäkuuta 2012 hyväksymän suosituksen nro 202 sosiaalisen suojelun vähimmäistasosta; aikoo sijoittaa ihmisoikeuksia ja yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevät asiat kolmansien maiden ja erityisesti EU:hun erityissuhteessa olevien maiden kanssa pidettävien tulevien EU-kokousten esityslistoille; edellyttää, että yritysten yhteiskuntavastuu on sisällytettävä unionin ja kolmansien maiden sopimussuhteisiin, ja pyytää, että YK:n perusperiaatteista laaditaan tarvittaessa käännökset Euroopan parlamentissa tai unionin muissa toimielimissä;

10. kehottaa unionia ja erityisesti komissiota varmistamaan, että rahoitusvälineissä, myös demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevassa eurooppalaisessa välineessä (EIDHR), katsotaan Pariisin periaatteita noudattavat kansalliset ihmisoikeusinstituutiot avainkumppaneiksi tavoitteiden saavuttamiseksi ja autetaan niitä hyödyntämään ainutlaatuista asemaansa ja ihmisoikeusasiantuntemustaan, jotta voidaan luoda vuoropuhelu eri sidosryhmien välille, mukaan lukien valtion viranomaiset, kansalaisyhteiskunta ja liike-elämän edustajat; kehottaa siksi

(1) varmistamaan, että yritysten yhteiskuntavastuu ja ihmisoikeudet kuuluvat vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen eri rahoitusvälineiden painopistealoihin, sekä

(2) antamaan EIDHR:stä erityistukea, joka on tarkoitettu kansalaisyhteiskunnan järjestöille, kansallisille ihmisoikeusinstituutioille, ihmisoikeusaktivisteille, ammattiliitoille ja muille ihmisoikeusjärjestöille suunnattaviin, yritysten yhteiskuntavastuuta ja ihmisoikeuksia käsitteleviin koulutustoimiin ja valmiuksien kehittämistoimiin;

11. katsoo, että jotta voidaan varmistaa, että EU:n oman, yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan strategian täytäntöönpanossa edistetään monipuolisesti yhteiskunnan etuja ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä luodaan kestävää ja osallistavaa elpymistä ja kehitystä, yritysten muiden kuin taloustietojen (ympäristöä, yhteiskuntaa ja hallintoa koskevat tiedot) pakollista julkistamista koskevassa säädösehdotuksessa on varmistettava avoimuus luomalla selkeä, yksiselitteinen ja yhteinen kehys, jossa ihmisoikeudet mainitaan nimenomaisesti ja joka on täysin sopusoinnussa OECD:n ja YK:n perusperiaatteiden kanssa ja perustuu puolueettomiin indikaattoreihin, joissa viitataan muun muassa naisten ja miesten tasa-arvoon, joka kattaa sukupuolten palkkaerot ja naisten osuuden ylemmistä viroista, nuorille maksettaviin palkkoihin, työntekijöiden mahdollisuuksiin liittyä ammattiyhdistyksiin ja käydä kollektiivisia neuvotteluja, tehokkaisiin takeisiin työsuojelusta sekä vammaisuuteen;

12. kehottaa unionia käsittelemään sisäisten valmiuksien ja asiantuntemuksen puutteita ja toteuttamaan kaikissa toimielimissä ja kaikilla politiikan aloilla konkreettisia koulutusohjelmia, joissa käsitellään liike-elämää ja ihmisoikeuksia;

13. kehottaa jälleen kerran unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan yritysten yhteiskuntavastuuta ja ihmisoikeusnäkökohtia sisältävien nykyisten säädösten täytäntöönpanoa sekä luomaan uusia ratkaisuja, joiden tavoitteena on turvata tasapuoliset toimintaedellytykset omille ja kolmansien maiden liikeyrityksille sosiaalisen polkumyynnin torjumiseksi;

14. kehottaa luomaan unionin tasolle OECD:n konfliktialueiden ja korkean riskin alueiden mineraalien vastuullisten toimitusketjujen due diligence -prosessia koskevien ohjeiden mukaisen järjestelmän, jolla valvotaan ihmisoikeusnormien ja toimitusketjua koskevien sääntöjen noudattamista ja jossa käsitellään muun muassa kysymyksiä, joilla on huomattava kielteinen tai myönteinen vaikutus ihmisoikeuksiin, kuten maailmanlaajuiset ja paikalliset toimitusketjut, konfliktialueiden mineraalit ja toimintojen ulkoistaminen, maiden haltuunotto sekä alueet, joilla työlainsäädäntö ja työsuojelu ovat riittämättömiä tai joilla tuotetaan ympäristölle ja terveydelle vaarallisia tuotteita; panee tyytyväisenä merkille EU:n jo toteuttamat ohjelmat, erityisesti metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan metsätalouden FLEGT-ohjelman, ja tukee yksityisiä aloitteita, kuten kaivosteollisuuden avoimuutta koskevaa EITI-aloitetta;

15. katsoo, että kun unioni tai jäsenvaltiot ovat liiketoimintakumppaneita (esimerkiksi julkisissa hankinnoissa, valtionyhtiöissä, yhteisyrityksissä, vientiluottotakuissa, kolmansissa maissa toteuttavissa suurissa hankkeissa), on ensisijaisen tärkeää noudattaa OECD:n ja YK:n ohjeita ja periaatteita, minkä pitäisi näkyä erityisissä sopimuslausekkeissa siten, että sosiaalisia, ympäristö- ja ihmisoikeusstandardeja räikeästi rikkoville yrityksille olisi koiduttava seuraamuksia; suosittaa, että kaavailtu ulkoista yhteistyötä ja kehitysapupolitiikkaa koskeva EU:n mekanismi olisi osa sellaisten sääntöjen määrittämistä, joiden tarkoituksena on parantaa EU:n ulkoisen yhteistyön laatua ja tehokkuutta yhdistämällä mekanismeja, rahoitusvälineitä, yhteistyötä ja koordinaatiota EU:n, rahoituslaitosten ja muiden alan sidosryhmien välillä;

16. korostaa suojelemista, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja koskevan Yhdistyneiden kansakuntien viitekehyksen merkitystä ja katsoo, että sen kolme osaa, valtioiden vastuu suojella ihmisoikeuksia, yritysten vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä tarve mutkattomampaan muutoksenhakuun, vaativat asianmukaisia toimenpiteitä, jotta ne voidaan panna täytäntöön;

17. korostaa, että koska eurooppalaisilla yrityksillä, niiden tytäryhtiöillä ja alihankkijoilla on huomattava painoarvo maailmankaupassa, ne voivat edistää merkittävästi sosiaalisia ja työelämän normeja maailmanlaajuisesti; panee merkille, että ulkomailla toimiviin EU-alueen yrityksiin kohdistuvat valitukset ratkaistaan yhä useammin paikan päällä; antaa tunnustusta OECD-maissa toimiville kansallisille yhteyspisteille valtioon perustuvina tuomioistuimen ulkopuolisina mekanismeina, jotka voivat toimia välittäjinä erilaisissa liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa kiistoissa; kehottaa kuitenkin yrityksiä mukauttamaan valitusmekanismit YK:n perusperiaatteissa vahvistettuihin tehokkuuskriteereihin ja hakemaan lisää arvovaltaista tukea kansainvälisesti tunnustetuista periaatteista ja ohjeistoista, joita ovat erityisesti äskettäin päivitetyt monikansallisia yrityksiä koskevat OECD:n suuntaviivat, Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact ‑aloitteen kymmenen periaatetta, ISO 26000 -ohjestandardi yritysten yhteiskuntavastuusta sekä ILO:n kolmenkeskinen julistus monikansallisten yritysten ja sosiaalipolitiikan periaatteista;

18. pitää myönteisenä komission aikomusta muuttaa Bryssel I -asetukseen sisältyviä kansainvälisen yksityisoikeuden säännöksiä ja erityisesti aikomusta ottaa käyttöön "forum necessitatis" -periaate; korostaa, että on tarkistettava Bryssel I ja Bryssel II -asetuksia, jotta voidaan parantaa niiden oikeussuojaa, joiden ihmisoikeuksia yritysten toiminta EU:n ulkopuolella on loukannut; kehottaa toteuttamaan tehokkaita toimia nykyisten oikeudellisten esteiden kuten kohtuuttomien oikeuskulujen poistamiseksi määrittämällä esimerkiksi ryhmäkanteita koskevat vähimmäisvaatimukset tai ratkaisemalla yritysten "erillistä oikeushenkilöä" koskevan ongelman;

19. kehottaa laatimaan EU:n teknologia-alan yrityksille tehokkaampia avoimuutta ja vastuullisuutta koskevia normeja sellaisen teknologian vientiin, jota voidaan käyttää ihmisoikeusloukkauksiin tai EU:n turvallisuusetujen vastaiseen toimintaan;

20. panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen käsitellä yritysten yhteiskuntavastuuta laajentumisen yhteydessä; pitää kuitenkin valitettavana, että tätä kysymystä ei käsitellä konkreettisesti liittymisneuvotteluissa ehdokasvaltioiden kanssa ja että käsitettä ei mainita 10. lokakuuta 2012 annetussa komission tiedonannossa "Laajentumisstrategia sekä vuosien 2012 ja 2013 tärkeimmät haasteet" (COM(2012)0600);

21.  panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen toteuttaa maailmanlaajuisia kampanjoita, laatia kansainvälisiä suuntaviivoja ja toteuttaa täydentäviä lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, jotta varmistetaan, että yritysten vaikutukset ulkomaiden yhteiskuntiin ovat myönteisiä; muistuttaa, että yritysten myönteisiä vaikutuksia ulkomaiden yhteiskuntiin voidaan mitata muun muassa suhteessa paikallisväestön mahdollisuuteen käyttää luonnonvaroja, asukkaiden elintarvikeomavaraisuuteen tai yhteiskuntien sisäiseen kehitykseen;

22. kehottaa panemaan täytäntöön "tunne loppukäyttäjä" -periaatteen, jotta varmistetaan, että ihmisoikeusloukkaukset estetään tuotanto- tai markkinaketjun alku- tai loppupäässä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	3.12.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	42 1 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Sir Robert Atkins, Arnaud Danjean, Marietta Giannakou, Andrzej Grzyb, Anna Ibrisagic, Liisa Jaakonsaari, Anneli Jäätteenmäki, Jelko Kacin, Tunne Kelam, Nicole Kiil-Nielsen, Evgeni Kirilov, Maria Eleni Koppa, Andrey Kovatchev, Paweł Robert Kowal, Eduard Kukan, Alexander Graf Lambsdorff, Krzysztof Lisek, Mario Mauro, Francisco José Millán Mon, María Muñiz De Urquiza, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Raimon Obiols, Ria Oomen-Ruijten, Pier Antonio Panzeri, Alojz Peterle, Bernd Posselt, Cristian Dan Preda, Tokia Saïfi, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jacek Saryusz-Wolski, György Schöpflin, Werner Schulz, Marek Siwiec, Charles Tannock, Kristian Vigenin, Sir Graham Watson
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Laima Liucija Andrikienė, Marije Cornelissen, Elisabeth Jeggle, Agnès Le Brun, Marietje Schaake, Helmut Scholz
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Lara Comi, Danuta Jazłowiecka, Giovanni La Via

• [1]  YK:n ihmisoikeusneuvoston 17. istunto, 21. maaliskuuta 2011, pääsihteerin erityisedustajan John Ruggien raportti ihmisoikeuksista ja ylikansallisista yhtiöistä ja muista liikeyrityksistä: "Guiding Principles on Business and Human Rights: Implementing the United Nations 'Protect, Respect and Remedy Framework'" (A/HRC/17/31) (jäljempänä: YK:n perusperiaatteet)..

KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (6.12.2012)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu
(2012/2098(INI))

Valmistelija: Catherine Grèze

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee merkille, että yritysten yhteiskuntavastuun tasoa on vaikea vertailla, mikä johtuu käsitteen epäyhtenäisestä tulkinnasta ja siitä, että eri yritykset ovat laatineet eri normeja kirjanpidolle, tilintarkastukselle ja raportoinnille; korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat kansainvälisesti sovitut määräykset toisivat kauppasuhteisiin luottamusta ja oikeudenmukaisuutta sekä muita etuja, kuten varmuus, asteittain etenevä täytäntöönpanokelpoisuus, yleiskattavuus ja osakkaiden vallan vahvistaminen;

2.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että yritysten yhteiskuntavastuun on katettava ihmisoikeudet, työvoima- ja työllistämiskäytännöt, ympäristöasiat (esimerkiksi luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutos, luonnonvarojen käytön tehokkuus) sekä lahjonnan ja korruption torjuntaan tähtäävät toimenpiteet verotusalan hyvän hallintotavan (eli avoimuuden, tiedonvaihdon ja reilun verokilpailun) avulla;

3.  muistuttaa, että yritysten yhteiskuntavastuu kattaa monia sosiaalisia normeja, joita on kuitenkin tuotu esiin hyvin vähän, koska sosiaalista edistystä mittaavia indikaattoreita ei ole vahvistettu;

4.  painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutuvien yritysten pitäisi olla helposti sijoittajien ja kuluttajien tunnistettavissa, jotta yrityksiä voitaisiin kannustaa tähän toimintaan;

5.  kehottaa EU:ta selvittämään mahdollisuuksia tuoda esille niitä yrityksiä, jotka sitoutuvat yritysten yhteiskuntavastuuseen, sellaisen laatumerkin tai merkinnän avulla, joka liitetään yrityksen tai tuotteen nimeen;

6.  toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuu on yrityksille paras keino osoittaa yhteiskunnallista sitoutumista, solidaarisuutta ja vastuullisuutta, ja katsoo, että se on myös tärkeä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan tavoitteen saavuttamisen kannalta; pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta noudattaen kaikilta osin kansainvälisiä suuntaviivoja, kuten äskettäin päivitettyjä monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n toimintaohjeita, Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact -aloitteen kymmentä periaatetta, ISO 26000 -ohjestandardia yritysten yhteiskuntavastuusta, ILO:n kolmenkeskistä julistusta monikansallisten yritysten ja sosiaalipolitiikan periaatteista sekä Yhdistyneiden kansakuntien liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteita; pitää kuitenkin valitettavana, että yritysten yhteiskuntavastuu perustuu suurelta osin vapaaehtoisuuteen;

7.  pitää valitettavana, että pk-yrityksille ei anneta tarpeeksi tietoa YK:n Global Compact ‑aloitteesta, jossa yritykset sitoutuvat yhdenmukaistamaan toimintaansa ja strategioitaan siten, että ne noudattavat kymmentä yleismaailmallisesti hyväksyttyä periaatetta, jotka koskevat ihmisoikeuksia, työelämän normeja, ympäristöä ja korruption torjuntaa;

8.  korostaa, että YK:n Global Compact -aloitetta ja ISO 26000 -ohjestandardia ei ole riittävästi mukautettu pk-yritysten tarpeita varten, mikä kaventaa yritysten yhteiskuntavastuun soveltamista EU:ssa;

9.  painottaa, että EU:ssa ja jäsenvaltioissa olisi tarpeen selvittää verokannustimia, joiden avulla olisi mahdollista edistää yritysten yhteiskuntavastuuta laajemmalti yritysten piirissä;

10. korostaa, että niin kauan kuin yritysten yhteiskuntavastuu on täysin vapaaehtoista, se ei välttämättä riitä ratkaisemaan monikansallisten yritysten toiminnasta aiheutuvia ulkoisvaikutuksia, kuten ihmisoikeusloukkauksia ja ilmaston pilaantumista; muistuttaa kehitysmaissa toimiville ulkomaisille sijoittajille ja yrityksille antamastaan kehotuksesta noudattaa täysimääräisesti oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä velvoitteita, jotka koskevat ihmisoikeuksia, ympäristönormeja ja ILO:n keskeisiä työnormeja sekä YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteita; kehottaa sisällyttämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin toimintalinjoihin myös erityistoimenpiteitä, joilla voidaan torjua laitonta käytäntöä, jossa työntekijöistä laaditaan mustia listoja ja jossa heiltä evätään mahdollisuus työntekoon, mikä usein johtuu heidän jäsenyydestään ja toiminnastaan ammattiyhdistyksessä tai heidän asemastaan työterveys- tai työsuojeluvaltuutettuina;

11. korostaa, että yrityksiä pitäisi kannustaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien käytänteiden täytäntöönpanoon ja että lisäksi yrityksiä, jotka ovat jo panneet täytäntöön nämä käytänteet, olisi kannustettava jatkamaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien päämäärien tavoittelemista; pyytää komissiota harkitsemaan kannustimia, kuten etusijalle asettamista julkisia hankintoja koskevissa EU:n sopimuksissa, jotta yritykset näkisivät yrityksen yhteiskuntavastuun mahdollisuutena eivätkä uhkana;

12. painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuun olisi johdettava selvään sitoutumiseen työntekijöiden oikeuksien, suojelun ja hyvinvoinnin kunnioittamiseen ja siihen, että otetaan käyttöön tulosindikaattoreita ja selkeitä arviointiperusteita parannusten mittaamiseksi, ja katsoo, että olisi säädettävä puolueettomasta, osallistavasta ja avoimesta seurannasta sekä vastuu- ja täytäntöönpanojärjestelmistä, joiden avulla voidaan reagoida noudattamatta jättämiseen, mukaan lukien entistä avoimempi ja selkeämpi menettelytapa kantelujen esittämiselle ja käsittelylle sekä tarvittaessa tutkimusten aloittamiselle;

13. muistuttaa, että yritysten yhteiskuntavastuun olisi oltava sovellettavissa kaikkiin yrityksiin, jotta voidaan luoda oikeudenmukaiset ja yhdenvertaiset toimintaedellytykset; panee merkille kaivannaisteollisuuden toimintatavat kehitysmaissa ja katsoo sen vuoksi, että vapaaehtoisuudesta on luovuttava; korostaa, että öljyteollisuuden investoinnit Nigeriassa ovat hyvä esimerkki niistä nykyisenkaltaisena täytäntöönpannun yritysten yhteiskuntavastuun rajoista, sillä yritykset eivät ole toteuttaneet yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia aloitteita, joilla luotaisiin kestäviä liiketoimintatapoja tai edistettäisiin isäntävaltion kehitystä; kannattaa voimakkaasti lainsäädäntöehdotusta kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevan aloitteen (EITI) normeihin perustuvasta maakohtaisesta raportoimisesta myynnistä ja voitoista sekä veroista ja tuloista, jotta voidaan ehkäistä korruptiota ja estää veronkierto; kehottaa lisäksi kehitysmaissa toimivia kaivannaisteollisuuden eurooppalaisia toimijoita olemaan esimerkkinä yhteiskuntavastuullisuudesta ja ihmisarvoisen työn edistämisestä;

14. kehottaa komissiota toteuttamaan lisää aloitteita, joilla pyritään ottamaan käyttöön yritysten yhteiskuntavastuun kaikki mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjunnassa ja vahvistamaan sitä (yhdistämällä se resurssi- ja energiatehokkuuteen), esimerkiksi yritysten raakamateriaalien hankintaprosesseissa;

15. korostaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta olisi sovellettava koko maailmanlaajuisen toimitusketjun kaikkiin vaiheisiin, mukaan lukien kaikki alihankintatasot, ja oli kyse sitten tavaroiden, työntekijöiden tai palveluiden toimittamisesta, yritysten yhteiskuntavastuuseen olisi kuuluttava säännöksiä, joilla suojelu laajennetaan siirtotyöläisiin, vuokratyöntekijöihin ja lähetettyihin työntekijöihin, ja että yritysten yhteiskuntavastuun olisi perustuttava oikeudenmukaiseen palkkaan ja ihmisarvoisiin työoloihin ja sillä olisi varmistettava ammattiyhdistysoikeuksien ja -vapauksien toteutuminen; katsoo, että vastuullisen toimitusketjun hallintaa on kehitettävä edelleen yritysten yhteiskuntavastuun täyttämisen järjestelmänä;

16. katsoo, että todellisten tulosten aikaansaamiseksi köyhyyden vähentämisessä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa ohjelmassa tulisi kiinnittää huomiota myös pk-yrityksiin, sillä niiden kumulatiiviset yhteiskunta- ja ympäristövaikutukset ovat merkittäviä;

17. katsoo, että EU:n yritysten olisi oltava oikeudellisesti vastuussa ja että erilaisia tilinteko- ja vastuumekanismeja olisi pantava täytäntöön yritysten, niiden tytäryhtiöiden ja niiden valvonnassa olevien kehitysmaissa toimivien yksiköiden välillä; pitää myönteisenä lisäksi EU:n kansalaisyhteiskunnan toimintaa, sillä se on toiminut aktiivisesti tietoisuuden lisäämiseksi rikkomuksista, joita kyseiset yritykset tekevät ulkomailla;

18. korostaa, että valtioiden vastuulla on torjua myös yritysten tekemiä ihmisoikeusloukkauksia ja työntekijöiden oikeuksien rikkomuksia, pitää yritykset vastuuvelvollisina, säilyttää järjestäytymisvapaus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus ja varmistaa uhreille mahdollisuus saada oikeutta; kehottaa komissiota toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä yrityksistä ja ihmisoikeuksista vastaavan Yhdistyneiden kansakuntien erityisedustajan John Ruggien esittämän suojelemista, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja koskevan YK:n viitekehyksen (Protect, Respect and Remedy Framework) toteuttamiseksi;

19. korostaa, että YK:n liike-elämän ja ihmisoikeuksien perusperiaatteiden tehokkaampi täytäntöönpano edistää EU:n tavoitteita yksittäisissä ihmisoikeuskysymyksissä ja keskeisissä työelämän normeissa; kehottaa EU:ta pyrkimään selkeään kansainväliseen kehykseen, joka koskee ihmisoikeuksiin vastuuta ja velvoitteita ihmisoikeuksien suhteen;

20. pitää myönteisenä, että sellaisten yritysten määrä, jotka raportoivat yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun ja vastuullisen hallintotavan toteutumisesta, on kasvanut merkittävästä viime vuosina; toteaa, että raportoivien yritysten osuus kaikista maailman yrityksistä on kuitenkin erittäin pieni; toteaa, että vaikka tilinpäätösdirektiivien muuttamisesta annetussa direktiivissä (2003/51/EC)[1] varmistetaan taloudellisia ja muita kuin taloudellisia tulosindikaattoreita koskevan raportoinnin vähimmäistaso, siinä ei kuitenkaan ole asetettu vaatimuksia siitä, minkälaisia indikaattoreita vuosikertomuksissa on esitettävä; kehottaa komissiota selvittämään uusia keinoja lisätä yritysten raportointia yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun ja vastuullisen hallintotavan toteutumisesta unionin tasolla;

21. korostaa, että EU:n tuki kolmansien maiden hallituksille sosiaali- ja ympäristösäännösten täytäntöönpanossa sekä tehokkaat valvontamekanismit ovat välttämätön täydennys eurooppalaisten yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi maailmanlaajuisesti;

22. korostaa, että yhteiskuntavastuulliset investoinnit (SRI) ovat osa yritysten yhteiskuntavastuun täytäntöönpanoa investointipäätösten yhteydessä; panee merkille, että vaikka tällä hetkellä ei ole käytössä yleismaailmallista määritelmää yhteiskuntavastuullisille investoinneille (SRI), yleisesti ottaen siinä yhdistyvät sijoittajien taloudelliset tavoitteet sijoittajien yhteiskuntaan, ympäristöön ja eettisiin kysymyksiin sekä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään liittyviin näkökohtiin;

23. vaatii EU:lta ja sen jäsenvaltioilta uusia poliittisia aloitteita, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta yhteiskuntavastuullisista investoinneista ja vahvistamaan niiden kehittämistä muun muassa siten, että harkitaan yhteiskuntavastuullisten investointien vähimmäisvaatimusten oikeudellista muotoa, erityisesti kehitysmaiden kanssa tehtyjen kauppa- ja investointisopimusten yhteydessä;

24. panee merkille, että yritysten yhteiskuntavastuu on mekanismi, jolla työnantajat voivat tukea työntekijöitään ja paikallisyhteisöjä kehitysmaissa, ja että yritysten yhteiskuntavastuun avulla voidaan varmistaa, että voitot jakautuvat tasaisesti kestävän taloudellisen ja yhteiskunnallisen vaurauden kehittämiseksi ja nostavat enemmän ihmisiä köyhyydestä erityisesti talouskriisin aikoina; pitää valitettavana, että sosiaalipoliittiset pöytäkirjat ovat tätä nykyä vapaaehtoisia, ja kehottaa komissiota muuttamaan nämä sitoviksi;

25. kehottaa kuulemaan asianomaisia järjestöjä, myös ammattiyhdistyksiä ja ottamaan ne täysimääräisesti ja aktiivisesti mukaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien prosessien ja rakenteiden kehittämiseen, toimintaan ja seurantaan yrityksissä yhdessä työnantajien kanssa kehittämällä jatkuvasti työntekijöiden taitoja ja pätevyyksiä koulutuksen ja elinikäisen oppimisen kautta ja noudattaen lähestymistapaa, joka perustuu aitoon kumppanuuteen työnantajien kanssa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	6.12.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	23 1 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Thijs Berman, Michael Cashman, Nirj Deva, Leonidas Donskis, Charles Goerens, Catherine Grèze, Eva Joly, Filip Kaczmarek, Miguel Angel Martínez Martínez, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Bill Newton Dunn, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Keith Taylor, Patrice Tirolien, Ivo Vajgl, Daniël van der Stoep, Anna Záborská, Iva Zanicchi
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Enrique Guerrero Salom, Cristian Dan Preda
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Ioan Enciu, Emilio Menéndez del Valle, Helmut Scholz

• [1]  EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16.

KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (15.1.2012)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu
(2012/2098(INI))

Valmistelija: Bernd Lange

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee merkille, että komissio on ryhtynyt sisällyttämään EU:n kauppasopimuksiin viittauksia yritysten yhteiskuntavastuuseen; katsoo, että yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuu on sisällytettävä olennaisena osana unionin kauppasopimuksiin kestävää kehitystä koskevassa luvussa, kun otetaan huomioon suuryritysten, niiden tytäryhtiöiden sekä toimitusketjujen merkittävä asema kansainvälisessä kaupassa; kehottaa komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia näiden yritysten yhteiskuntavastuun periaatteiden noudattamisesta kauppapolitiikassa;

2.  sitoutuu tehostamaan ponnistuksiaan jatkuvasti, jotta EU:n toimielimet ja virkamiehet, myös ihmisoikeuksista vastaava erityisedustaja, velvoitetaan sosiaalisten sekä ihmisoikeus- ja ympäristöstandardien noudattamiseen kaikissa unionin ulkosuhteissa ja kaikessa ulkoisessa toiminnassa;

3.  painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuun edistäminen on Euroopan unionin tukema tavoite ja että unionin on tämän vuoksi varmistettava, että sen ulkoinen toiminta edistää omalta osaltaan asianomaisten valtioiden kestävää kehitystä ja yhteiskunnallista kehitystä;

4.  ehdottaa, että komission olisi nojauduttava monikansallisille yrityksille tarkoitettuihin OECD:n toimintaohjeisiin, OECD:n valitusmenettely mukaan luettuna, kun se laatii konkreettisia ehdotuksia yritysten yhteiskuntavastuun periaatteiden noudattamiseksi;

5.  kiittää kaikkia OECD:n jäsenvaltioita siitä mittavasta työstä, jonka ne ovat tehneet 25. toukokuuta 2011 julkaistujen monikansallisille yrityksille tarkoitettujen toimintaohjeiden parissa; panee merkille, että 44 mukana olevaa valtiota – jotka edustavat kaikkia maailman alueita ja joiden osuus ulkomaisista suorista sijoituksista on 85 prosenttia – kannustavat yrityksiään noudattamaan näitä vastuullista yritystoimintaa koskevia kauaskantoisia suosituksia kaikkialla, missä ne toimivat;

6.  yhtyy näkemykseen, että nykyiset ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvät haasteet sekä globaalien tuotantoketjujen kehitys edellyttävät, että yritysten yhteiskuntavastuun käsitteen soveltamisalaa laajennetaan sen syntyaikoina kaavaillusta; katsoo, että tämän vuoksi yritysten yhteiskuntavastuun käsite on saatettava ajan tasalle työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien sekä työllisyyteen liittyvien kysymysten osalta samoin kuin ympäristönsuojelun, ilmastonmuutosta koskevien huolenaiheiden sekä korruption ja veronkierron estämisen osalta;

7.  vaatii, että kaikkien kolmansissa maissa toimivien ja yli 1 000 henkilöä työllistävien eurooppalaisten yritysten on sovellettava sitovasti monikansallisille yrityksille tarkoitettuja OECD:n toimintaohjeita 1. tammikuuta 2014 alkaen;

8.  pyytää komissiota lisäämään kaikkiin EU:n kahdenvälisiin kauppa- ja investointisopimuksiin yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan sitovan lausekkeen, joka pohjautuu kansainvälisellä tasolla määriteltyihin yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin periaatteisiin ja erityisesti OECD:n toimintaohjeiden vuoden 2010 tarkistukseen ja jossa korostetaan kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa ja jonka pääpaino on selkeästi ihmisoikeuksissa, ihmisarvoisessa työssä, työehdoissa, kokoontumisvapaudessa, työehtosopimusneuvotteluissa ja muissa sosiaalisissa näkökohdissa; ehdottaa, että lausekkeella olisi yhdenmukaistettava nykyiset standardit ja käsitteet, jotta voitaisiin varmistaa vertailukelpoisuus ja oikeudenmukaisuus, ja lausekkeeseen olisi sisällyttävä toimenpiteitä näiden periaatteiden valvomiseksi unionin tasolla ja lausekkeen täytäntöönpanemiseksi, ja että olisi perustettava kansallisia yhteyspisteitä, jotka vastaavat OECD:n toimintaohjeita koskeviin kysymyksiin, joista voidaan mainita esimerkkeinä velvollisuus valvoa yritysten ja niiden tytäryritysten ja toimitusketjujen toimintaa sekä nk. huolellisuusvelvoite;

9.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki sisämarkkinoilla toimivat yritykset, myös monikansalliset yritykset, joiden tytäryritykset tai toimitusketjut sijaitsevat Euroopan unionissa, noudattavat kaikkia lakisääteisiä velvoitteitaan sekä kansallisella että unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu ja maksimoida unionin kuluttajille koituvat hyödyt; kehottaa komissiota edistämään aktiivisesti vastuullista yritystoimintaa ulkomailla toimivien EU:n yritysten piirissä ja keskittymään erityisesti sen varmistamiseen, että yritykset noudattavat tiukasti kaikkia lakisääteisiä velvoitteitaan, jotka johtuvat joko niiden kansallisesta lainsäädännöstä tai mahdollisista kahdenvälisistä taikka kansainvälisistä lakisääteisistä velvoitteista, joita niiden liiketoimintaan sovelletaan, ja varsinkin kansainvälisten standardien ja sääntöjen noudattamiseen ihmisoikeuksien, työelämän ja ympäristön alalla; ehdottaa, että komission olisi tätä varten toimittava aktiivisesti kumppaneidensa kanssa kehitysmaissa ja nousevan talouden maissa, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytänteitä ja tietämystä tavoista ja keinoista, joilla voidaan parantaa liiketoimintaympäristöä ja lisätä tietämystä vastuullisesta liiketoiminnasta;

10. ehdottaa, että jäsenvaltioiden hallitukset kehottaisivat Euroopan investointipankkia sisällyttämään toimiinsa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan lausekkeen;

11. kehottaa komissiota ottamaan käyttöön avoimemman ja selkeämmän menettelyn yritysten yhteiskuntavastuun periaatteiden noudattamatta jättämistä koskevien valitusten esittämiseksi ja käsittelemiseksi, valvontamekanismit mukaan luettuina, ja tarvittaessa käynnistämään tutkimuksia;

12. kehottaa komissiota kannustamaan yrityksiä soveltamaan yritysten yhteiskuntavastuuta; korostaa, että on tärkeää tukea ja kannustaa näiden käytäntöjen levittämistä pk-yrityksissä mutta pitää niistä aiheutuvat kustannukset ja byrokraattiset rasitteet mahdollisimman vähäisinä;

13. kehottaa komissiota sisällyttämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan lausekkeen valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa tehtäviin sopimuksiin, erityisesti kehitystä tukeviin toimiin;

14. kehottaa komissiota käyttämään kannustinperusteisia toimia tehokkaammin ja olemaan tarkkaavaisempi valvoessaan ja varmistaessaan, että monikansalliset yritykset, joiden tytäryhtiöt tai toimitusketjut sijaitsevat GSP- ja GSP+-järjestelmään kuuluvissa maissa – riippumatta siitä, onko monikansallisten yritysten kotipaikka Euroopan unionissa vai ei – sekä asianomaisissa maissa, a) noudattavat kansallisia ja kansainvälisiä lakisääteisiä velvoitteitaan ihmisoikeuksien, sosiaalisten sekä työelämän normien ja ympäristölainsäädännön alalla, b) osoittavat aitoa sitoutumista työntekijöidensä ja yleisesti ottaen kansalaisten oikeuksiin, suojeluun ja hyvinvointiin, c) säilyttävät kokoontumisvapauden ja työehtosopimusneuvotteluoikeuden ja d) käsittelevät mahdolliset rikkomukset ripeästi ja tehokkaasti;

15. kehottaa komissiota edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta monenvälisillä foorumeilla siten, että se tukee laajennettua yhteistyötä WTO:n ja muiden yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevien monenvälisten foorumeiden, esimerkiksi ILO:n ja OECD:n, välillä;

16. muistuttaa, että sekä oikeudenkäyntimenettelyjä että vaihtoehtoja oikeudenkäyntimenettelylle on jo käytössä kaupallisten kiistojen ratkaisemiseksi ja/tai korvauksen hakemiseksi vastuuttoman tai laittoman liiketoiminnan kielteisistä ulkoisvaikutuksista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota lisäämään ponnistuksiaan parantaakseen sekä yritysmaailman että yleisemmin kansalaisten tietämystä näistä keinoista; muistuttaa, että Kansainvälinen kauppakamari (ICC) tarjoaa yksityishenkilöille, yrityksille, valtiollisille toimijoille ja kansainvälisille järjestöille, jotka etsivät vaihtoehtoja oikeudenkäyntimenettelylle, riitojenratkaisupalveluja, jotka voivat auttaa parantamaan uhrien oikeussuojaa tapauksissa, joissa on rikottu vastuullisia liiketoimintakäytäntöjä ja aiheutettu taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövahinkoja unionissa ja/tai ulkomailla;

17. kehottaa seuraamaan EU:n tasolla rajoittavia toimenpiteitä (seuraamuksia, boikotteja ja kauppasaartoja) ja ottamaan käyttöön kaksikäyttötuotteiden lupajärjestelmiä;

18. kehottaa ottamaan käyttöön mekanismeja, joissa yritysten yhteiskuntavastuun periaatteiden noudattamista edellytetään paitsi siltä pääyritykseltä tai -urakoitsijalta, joka kauppasopimuksesta hyötyy, myös mahdolliselta aliurakoitsijalta tai toimitusketjulta, joita se saattaa käyttää joko tavaroiden, työntekijöiden tai palvelujen toimitukseen, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka perustuvat oikeudenmukaiseen palkkaan ja ihmisarvoisiin työoloihin, ja turvata ammattiyhdistysoikeudet ja -vapaudet;

19. kehottaa komissiota parantamaan kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointimalliaan, jotta siinä otettaisiin asianmukaisesti huomioon kauppaneuvottelujen taloudelliset, sosiaaliset sekä ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevat vaikutukset, ilmastonmuutoksen torjumista koskevat tavoitteet mukaan lukien; kehottaa komissiota seuraamaan EU:n kumppanuusvaltioiden kanssa tehtyjä kauppasopimuksia laatimalla ennen sopimuksen allekirjoittamista ja sen jälkeen kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneista tutkimuksia, joissa otetaan huomioon erityisesti haavoittuvat alat;

20. korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen parlamentille on tiedotettava täysimääräisesti siitä, miten sopimuksiin liittyvissä kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneissa tehdyt havainnot otetaan huomioon neuvotteluissa ennen niiden päättämistä ja mitä kyseisten sopimusten lukuja on muutettu kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinneissa havaittujen kielteisten vaikutusten välttämiseksi;

21. vaatii oikeudellisen yhteistyöjärjestelmän perustamista EU:n ja niiden kolmansien maiden välille, jotka ovat tehneet kahdenvälisiä kauppasopimuksia, jotta uhrien oikeussuoja voitaisiin taata siinä maassa, jossa monikansalliset yritykset ovat rikkoneet sosiaali- tai ympäristölainsäädäntöä, tai kun monikansalliset yritykset eivät ole noudattaneet yrityksen yhteiskuntavastuun piiriin kuuluvia toimia, ja tukemaan sellaisten kansainvälisten oikeusmenettelyjen käyttöönottoa, joilla yrityksille määrätään tarvittaessa seuraamuksia lain rikkomisesta;

22. kehottaa laatimaan tehokkaampia avoimuutta ja vastuullisuutta koskevia normeja EU:n teknologia-alan yrityksille, jotka ovat mukana sellaisen teknologian viennissä, jota voidaan käyttää ihmisoikeusloukkauksiin tai EU:n turvallisuusetujen vastaisesti;

23. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että unionin kauppavirkamiehet, joiden toimipaikka on EU:n edustustoissa, saavat säännöllisesti koulutusta yritysten yhteiskuntavastuuta koskevista aiheista ja erityisesti suojelemista, kunnioittamista ja oikeussuojakeinoja ("Protect, Respect and Remedy") koskevien YK:n periaatteiden täytäntöönpanosta, ja että EU:n edustustot toimivat yhteyspisteinä EU:n yrityksiä ja niiden tytäryrityksiä koskeville valituksille, sillä OECD:n kansallisia yhteyspisteitä on vain OECD:hen kuuluvissa maissa, minkä vuoksi ne eivät käytännössä ole OECD:n ulkopuolisissa maissa työskentelevien työntekijöiden käytettävissä;

24. kehottaa arvioimaan uusien teknologioiden ihmisoikeusvaikutuksia tutkimuksen ja kehityksen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa; ja kehottaa sisällyttämään arviointeihin skenaariotutkimuksia ja tarkastelemaan suunnittelustandardien käyttöä ihmisoikeusloukkausten arvioimiseen ("Human Rights by Design");

25. korostaa, että tietoisuuden lisääminen yritysten yhteiskuntavastuun merkityksestä ja sen noudattamatta jättämisen seurauksista yhtiötasolla on komission tehtävä ja että sen lisäksi tarvitaan asianmukaista tietoisuuden lisäämistä ja valmiuksien kehittämistä isäntämaan hallituksen tasolla, jotta voidaan todella varmistaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien oikeuksien toteutuminen ja oikeussuojakeinojen saatavuus;

26. kehottaa panemaan täytäntöön "tunne loppukäyttäjä" -periaatteen, jotta varmistetaan, että valvontaa lisätään ja ihmisoikeusloukkauksia ei tapahdu toimitusketjujen sekä tuotanto- tai markkinaketjujen alku- eikä loppupäässä;

27. korostaa, että EU:n tulevissa kahdenvälisissä investointisopimuksissa on varmistettava, että saavutetaan oikea tasapaino investoijien suojelun ja sen välillä, että on mahdollistettava valtion väliintulo, erityisesti, kun on kyse sosiaali-, terveys- ja ympäristönormeista;

28. panee merkille ns. avoimuusdirektiivin (2004/109/EY) ja tilinpäätösdirektiivin (2003/51/EY) parhaillaan käynnissä olevassa tarkistamisessa saavutetut myönteiset edistysaskeleet, jotka koskevat yritysten yhteiskuntavastuun käsittelyä ja joilla tasapainotetaan oikeutettuja avoimuus- ja vastuupyrkimyksiä ja toisaalta yrityksille raportoinnista aiheutuvaa taakkaa; kehottaa komissiota varmistamaan, että yritysten, joita nämä direktiivit koskevat, on raportoitava säännöllisesti yrityksen yhteiskuntavastuuseen liittyvistä toimistaan monikansallisille yrityksille tarkoitettujen OECD:n toimintaohjeiden mukaisesti, ja samalla luomaan pk-yrityksille erityisjärjestelyjä, joilla raportointivelvollisuuksista tehdään taloudellisesti ja hallinnollisesti toteuttamiskelpoisia;

29. painottaa, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva ulottuvuus olisi sisällytettävä monenvälisiin kauppasopimuksiin, ja kehottaa tämän vuoksi komissiota tukemaan sensuuntaisia ehdotuksia kansainvälisillä foorumeilla, erityisesti OECD:ssä ja ILO:ssa, sekä WTO:ssa Dohan jälkeistä aikaa silmällä pitäen;

30. vaatii, että yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa tulevissa toimissa otetaan huomioon koko arvoketju aina raaka-aineiden talteenotosta kauppaan ja kierrätykseen saakka;

31. pyytää sisällyttämään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat politiikat EU:n tekemien kauppasopimusten kaikille tasoille ja sisällyttämään niihin määräyksiä, joilla suojelu ulotetaan vierastyöläisiin, vuokratyöntekijöihin ja lähetettyihin työntekijöihin;

32. katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden on kannustettava EU:n yrityksiä tekemään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia aloitteita ja vaihtamaan hyviä käytänteitään ulkomaisten kumppaneidensa kanssa;

33. kehottaa EU:n yrityksiä – riippumatta siitä, onko niiden kotipaikka EU:ssa vai kolmannessa maassa – noudattamaan kaikissa toimissaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia politiikkoja ja työntekijöiden oikeuksia ja ammattiyhdistysoikeuksia, esimerkiksi oikeutta yksityisyyteen ja kokoontumisvapautta;

34. kehottaa kuulemaan etujärjestöjä, myös ammattiliittoja, ja osallistamaan täysimääräisesti ja aktiivisesti yritysten yhteisvastuuprosessien ja -rakenteiden kehittämiseen, toimintaan ja seurantaan; kehottaa kyseisiä etujärjestöjä toimimaan työnantajien kanssa todellisen kumppanuuden hengessä;

35. kehottaa seuraamaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia periaatteita EU:n kauppapolitiikassa enemmän ja osallistavammin ja avoimemmin sekä vahvistamaan parannusten mittaamiseksi selkeitä viitearvoja, jotta voitaisiin lisätä luottamusta järjestelmään;

36. panee merkille, että yritysten yhteiskuntavastuu on mekanismi, jonka avulla työntekijät voivat tukea työntekijöitään ja paikallisyhteisöjä kehitysmaissa, että yritysten yhteiskuntavastuun ja työehtojen noudattaminen voi antaa kyseisille maille mahdollisuuden lisätä kansainvälistä kauppaa ja että yritysten yhteiskuntavastuu voi varmistaa, että voitot jakautuvat tasaisesti kestävän taloudellisen ja yhteiskunnallisen vaurauden kehittämiseen ja nostavat enemmän ihmisiä köyhyydestä erityisesti talouskriisin aikoina; pitää valitettavana, että sosiaalipoliittiset pöytäkirjat ovat tätä nykyä vapaaehtoisia, ja kehottaa komissiota muuttamaan nämä sitoviksi.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	18.12.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	24 2 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	William (The Earl of) Dartmouth, Maria Badia i Cutchet, Nora Berra, Daniel Caspary, María Auxiliadora Correa Zamora, George Sabin Cutaş, Christofer Fjellner, Yannick Jadot, Franziska Keller, Vital Moreira, Paul Murphy, Cristiana Muscardini, Niccolò Rinaldi, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Robert Sturdy, Gianluca Susta, Henri Weber, Iuliu Winkler, Paweł Zalewski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Salvatore Iacolino, Silvana Koch-Mehrin, Maria Eleni Koppa, Katarína Neveďalová, Marietje Schaake
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Norbert Neuser, Birgit Schnieber-Jastram, Derek Vaughan

KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (19.12.2012)

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle

yritysten yhteiskuntavastuusta: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu
(2012/2098(INI))

Valmistelija: Morten Løkkegaard

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kannustaa EU:ta toimimaan aktiivisesti tietoisuuden lisäämiseksi siitä, miten yritykset voivat auttaa yhteiskuntaa ottamalla yhteiskuntavastuuta kulttuurin, koulutuksen, urheilun ja nuorisotoiminnan alalla;

2.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita tarjoamaan konkreettista tietoa yritysten yhteiskuntavastuusta sekä siihen liittyvää opetusta ja koulutusta, jotta yritykset saisivat täyden hyödyn yhteiskuntavastuusta ja toimeenpanisivat sen organisaatiokulttuurissaan;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön verohelpotuksia yrityksille, jotka rahoittavat vapaaehtoistyötä ja voittoa tavoittelemattomia aloitteita;

4.  kiinnittää huomiota siihen, että yritysten yhteiskuntavastuu on liitettävä oppilaitosten opetussuunnitelmiin kaikilla asteilla – myös kaupallisen alan korkeakouluissa – sekä pienten ja keskisuurten yritysten johtajien ja työntekijöiden koulutukseen;

5.  kannustaa jäsenvaltioita integroimaan yritysten yhteiskuntavastuun soveltuviin opetussuunnitelmiin;

6.  korostaa yritysten ja keskiasteen koulutusta tarjoavien koulujen ja erityisesti korkeakoulujen välisen suhteen tärkeyttä ja toteaa, että yritysten yhteiskuntavastuu voi tarjota opiskelijoille mahdollisuuden hankkia käytännön kokemusta opintojen aikana työskentelemällä joko palkallisessa osa-aikatyössä tai palkallisessa työharjoittelussa yrityksissä;

7.  kannustaa yrityksiä tarjoamaan laadukkaita ja oppimista voimakkaasti edistäviä harjoittelupaikkoja, jotka helpottavat siirtymistä koulutuksesta työelämään, myötävaikuttavat työmarkkinoilla tarvittavien taitojen kehittämiseen ja tukevat nuorten riippumattomuutta;

8.  kannustaa yrityksiä edistämään luovuutta ja kulttuuriprojekteja yhteiskuntavastuupolitiikoissaan osana kansalaistoimintaa sekä vauhdittamaan kestävää talouskasvua ja työpaikkojen luomista;

9.  huomauttaa, että pk-yritysten ottaminen mukaan yhteiskuntavastuuseen ja niiden saavutusten tunnustaminen on tärkeää;

10. kannustaa yrityksiä tiedottamaan yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöjen kanssa työntekijöille Eurooppaan vaikuttavista huomattavista sosiaalisista haasteista erityisesti talouden, yhteiskunnan, ympäristön ja kansainvälisten kysymysten osalta, kouluttamaan työntekijöitä näissä asioissa ja ottamaan heidät mukaan keskusteluun niistä;

11. kehottaa edistämään sponsoroinnin ajatusta työnantajien keskuudessa;

12. huomauttaa, että yritysten yhteiskuntavastuulla voi olla tärkeä rooli oppimis- ja kasvumahdollisuuksien luomisessa sekä sosiaalisten asenteiden, kansalaistoiminnan, ammattietiikan ja sosiaalisen integroitumisen muotoutumisessa ja edistämisessä siten, että luodaan korkeatasoista vuorovaikutusta yhteiskunnan kanssa ja sukupolvien välistä toimintaa, kuten keskinäistä mentorointia ja vanhojen ja nuorten välistä tietämyksen ja osaamisen siirtoa; korostaa erityisesti, että yritysten yhteiskuntavastuun avulla voidaan luoda nuorille mahdollisuuksia ja auttaa heitä kehittämään lahjojaan;

13. korostaa ihmisoikeuksien puolustamisen merkitystä suhteissa EU:n ulkopuolisiin maihin;

14. pitää yritysten ja muiden sidosryhmien, kuten koulutuslaitosten ja urheilujärjestöjen, välistä yhteiskuntavastuualan kumppanuuksia koskevaa eurooppalaista palkkio-ohjelmaa tärkeänä askeleena kohti yritysten yhteiskuntavastuun näkyvyyden parantamista;

15. korostaa, että sosiaalisesti vastuulliset investoinnit, jotka investointipäätösten muodossa ovat osa yhteiskuntavastuun täytäntöönpanoa, yhdistävät sijoittajien taloudelliset tavoitteet sosiaalisiin, ympäristöä koskeviin, eettisiin, kulttuurisiin ja koulutuksellisiin näkökohtiin;

16. kannustaa jäsenvaltioita ja unionia ottamaan yritysten yhteiskuntavastuuta koskevissa ohjelmissaan huomioon, että kulttuurialan ja luovan alan pk-yrityksillä voi olla merkittävä vaikutus yhteiskunnan ja ympäristön muutoksiin, kun ne integroivat sosiaalisia näkökohtia ja tuovat pitkän aikavälin ratkaisuja köyhyyden torjuntaan antamalla uusia sysäyksiä työmarkkinoille;

17. kehottaa tekemään tutkimuksia erilaisten yhteiskuntavastuuta koskevien strategioiden täytäntöönpanon tehokkuuteen tai tehottomuuteen johtaneista syistä;

18. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan työntekijöiden vapaaehtoistoimintaa ja työnantajien tukemaa vapaaehtoistoimintaa sekä kohentamaan niiden asemaa myös yritysten yhteiskuntavastuun puitteissa, kuten valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustamisesta ja edistämisestä EU:ssa 12. kesäkuuta 2012 annetussa päätöslauselmassa[1] todetaan; korostaa, että vapaaehtoistoiminnan ei pitäisi vaikuttaa työntekijöiden palkkaan tai työhön ja että vapaaehtoistoiminnan ja palkkatyön olisi täydennettävä toisiaan;

19. katsoo, että kulttuurisisältö- ja mediayritysten on yhteiskuntavastuun nojalla varmistettava, että käyttäjien perusoikeudet turvataan, ja katsoo, että itsesääntely ja perusteellinen tarkkailu (deep packet inspection, DPI) lisäävät riskiä poliisin ja lainvalvontaviranomaisten työn ulkoistamisesta yksityiselle sektorille;

20. kannustaa mediayrityksiä sisällyttämään yhteiskuntavastuuta koskeviin toimenpideohjeisiinsa avoimen journalismin normeja, kuten lähdesuojan takaamisen ja ilmiantajien oikeudet.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	18.12.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	23 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Piotr Borys, Jean-Marie Cavada, Silvia Costa, Santiago Fisas Ayxela, Lorenzo Fontana, Mary Honeyball, Petra Kammerevert, Morten Løkkegaard, Emma McClarkin, Emilio Menéndez del Valle, Katarína Neveďalová, Doris Pack, Marie-Thérèse Sanchez-Schmid, Marietje Schaake, Marco Scurria, Hannu Takkula, Helga Trüpel, Milan Zver
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Nadja Hirsch, Stephen Hughes, Iosif Matula, Raimon Obiols, Rui Tavares
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Leonardo Domenici

• [1]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0236.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	22.1.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 0 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Alajos Mészáros, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Rebecca Taylor, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Piotr Borys, Sergio Gaetano Cofferati, Vytautas Landsbergis, Eva Lichtenberger, Dagmar Roth-Behrendt, József Szájer, Axel Voss