MIETINTÖ aiheesta "Enemmän hyötyä irti EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia"

30.1.2013 - (2012/2104(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Oreste Rossi

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aiheesta "Enemmän hyötyä irti EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia"

(2012/2104(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan 5 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 ja 192 artiklan,

–   ottaa huomioon komission neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle antaman tiedonannon Euroopan yhteisön ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta (COM(2008)0773),

–   ottaa huomioon komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille antaman tiedonannon vuoden 2008 ympäristöpoliittisesta katsauksesta (COM(2009)0304) sekä siihen liittyvän asiakirjan,

–   ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle antaman tiedonannon "Enemmän hyötyä irti EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia" (COM(2012)0095),

–   ottaa huomioon 29. vuosikertomuksen Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2011) (COM(2012)0714),

–   ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tarkistamisesta ja seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman painopisteiden asettamisesta – Parempi ympäristö, parempi elämä[1],

–   ottaa huomioon neuvoston 20. joulukuuta 2010 antamat päätelmät ympäristöpoliittisten välineiden tehostamisesta,

–   ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion 19. huhtikuuta 2012 antamat päätelmät seitsemännestä ympäristöä koskevasta toimintaohjelmasta,

–   ottaa huomioon toimielinten välisen sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä (2003/C 321/01),

–   ottaa huomioon alueiden komitean suuntaa-antavan lausunnon aiheesta "Paikallis- ja alueviranomaisten rooli tulevassa ympäristöpolitiikassa"[2],

–   ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon[3] aiheesta "Kohti seitsemättä ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa – EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon tehostaminen",

–   ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (COM(2003)0624) sekä Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymän tekstin[4],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä vetoomusvaliokunnan lausunnon (A7-0028/2013),

Yleisiä huomautuksia

A. toteaa, että suuri osa EU:n lainsäädännöstä on direktiivejä, joissa säädetään yleisistä säännöistä ja tavoitteista mutta annetaan jäsenvaltioiden ja alueellisten ja paikallisten elinten valita keinot, joilla tavoitteet saavutetaan;

B.  katsoo, että päävastuu EU:n lainsäädännön tehokkaasta täytäntöönpanosta ja valvonnasta on kansallisilla viranomaisilla ja hyvin usein alueellisella ja paikallisella tasolla;

C. katsoo, että tehoton täytäntöönpano ei vain vahingoita ympäristöä ja ihmisten terveyttä vaan aiheuttaa myös epävarmuutta teollisuudelle, luo esteitä sisämarkkinoille sekä lisää byrokratiaa ja johtaa siten kustannusten nousuun;

D. toteaa tutkimusten osoittavan, että panemalla EU:n lainsäädäntö täysimääräisesti täytäntöön luotaisiin yksin jätealalla 400 000 työpaikkaa ja säästettäisiin 72 miljardia euroa vuodessa[5];

E.  toteaa, että ympäristölainsäädännön heikko täytäntöönpano näkyy alalla lukuisina rikkomuksina ja kanteluina;

F.  katsoo, että täytäntöönpanon tilaa koskevien täsmällisten tietojen ja useita ympäristöön liittyviä osa-alueita koskevan määrällisen tiedon puute haittaa ympäristöalan säännöstön asianmukaista täytäntöönpanoa;

G. ottaa huomioon, että komission mukaan EU:n ympäristölainsäädännön noudattamatta jättämisestä koituu nykyisin vuosittain 50 miljardin euron kustannukset terveydenhoitokuluina ja suorina ympäristökustannuksina, ja toteaa, että summassa ei ole otettu huomioon ympäristön tilaan EU:ssa kohdistuvia haittavaikutuksia; toteaa, että vuodesta 2020 lähtien nämä vuotuiset kustannukset ovat 90 miljardia euroa[6];

H. katsoo, että EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon voi liittyä kahdenlaisia ongelmia: yhtäältä viivästynyt tai riittämätön täytäntöönpano ja toisaalta ylisääntely (lainsäädännön "kultaus"), ja että molemmat suuntaukset ovat EU:n ympäristölainsäädännön alkuperäisten poliittisten tavoitteiden vastaisia;

I.   toteaa, että täytäntöönpano vaihtelee merkittävästi sekä jäsenvaltioiden välillä että niiden sisällä ja että vaihtelulla on haitallisia vaikutuksia ympäristöön; katsoo, että täytäntöönpanossa ilmenevien erojen poistamiseksi tarvitaan järjestelmällisempää ja kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa;

J.   ottaa huomioon, että ympäristö oli vuonna 2011 ala, jolla todettiin eniten yhteisön lainsäädännön rikkomisia Euroopan unionissa (299 tapausta); toteaa, että niiden osuus on 17 prosenttia kaikista rikkomistapauksista ja että vuonna 2011 käynnistettiin 114 uutta tätä alaa koskevaa rikkomismenettelyä[7];

K. toteaa, että EU:n ympäristölainsäädännön täysimääräinen noudattaminen on perussopimuksesta johtuva velvoite ja edellytys EU:n varojen käyttämiselle jäsenvaltioissa; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi siksi pantava ympäristölainsäädäntö täytäntöön viipymättä ja kustannustehokkaasti, jotta voidaan parantaa ympäristön tilaa EU:ssa;

L.  toteaa, että kuudetta ympäristöä koskevaa toimintaohjelmaa heikensivät vanhojen politiikanalojen, kuten ilmansaasteiden valvonnan, jätehuollon, veden ja jäteveden käsittelyn ja luonnonsuojelun, täytäntöönpanoon liittyvät pysyvät ongelmat;

Täytäntöönpano yhteisenä tehtävänä ja mahdollisuutena

1.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon aiheesta "Enemmän hyötyä irti EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia" (COM(2012)0095);

2.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin ympäristön suojelemiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi ja pitämään samalla mielessä terveen ja kilpailukykyisen talouden tarpeen; korostaa, että paikallisyhteisöillä on oltava suuret mahdollisuudet vaikuttaa silloin, kun päätetään ihmisten ja ympäristön tarpeiden välisestä tasapainosta;

3.  katsoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat vahvistaa yhteistyötä ja taata säädösten tehokkaamman täytäntöönpanon EU:n ympäristötoimien suunnittelun yhteydessä;

4.  katsoo, ettei hallinnollinen rasitus johdu aina ylisääntelystä tai täytäntöönpanon laiminlyömisestä; toteaa, ettei hallintokuluja voida välttää mutta ne olisi pidettävä mahdollisimman pieninä, koska ne vaikuttavat haitallisesti kansalaisiin ja teollisuuteen;

5.  toteaa, että suuri osa ympäristölainsäädäntöön liittyvistä tarpeettomista hallintokuluista johtuu puutteellisista tai tehottomista julkisista ja yksityisistä hallintokäytännöistä, joita esiintyy eri jäsenvaltioissa ja niiden alue- ja paikallisviranomaisissa;

6.  korostaa, että EU:n kullakin politiikalla tavoitellut tulokset voidaan saavuttaa vain, jos jäsenvaltiot ja alue- ja paikallisviranomaiset panevat EU:n lainsäädännön täytäntöön (saattavat sen osaksi kansallista lainsäädäntöä) viipymättä ja asianmukaisesti;

7.  korostaa, että tasapuolisten toimintaedellytysten, sisämarkkinoiden ja yhdenmukaistetun lähestymistavan varmistamisella on keskeinen asema EU:n lainsäädännössä;

8.  katsoo, että tehokkaasta täytäntöönpanosta on hyötyä teollisuudelle, esimerkiksi hallinnollisen rasituksen keventämisen sekä investointivarmuuden ja siten myös uusien työpaikkojen luomisen muodossa;

9.  pitää valitettavana, että kansalaiset tulevat tietoisiksi EU:n lainsäädännöstä vasta sen tultua voimaan; katsoo, että lainsäätäjien ja kansalaisten välillä on vaihdettava tietoa jo varhaisemmassa vaiheessa, jotta EU:n lainsäädäntö hyväksyttäisiin ja sen tavoitteet ymmärrettäisiin paremmin;

10. selventää, että komission olisi perussopimusten valvojana toimittava aiemmin varmistaakseen, että täytäntöönpano toteutuu paremmin ja joutuisammin; pyytää komissiota selvittämään, mitä on tehtävä sen varmistamiseksi, että ympäristölainsäädäntö saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että se pannaan täytäntöön ja sitä sovelletaan oikein;

11. toteaa, että täytäntöönpanon hajanaisuus jäsenvaltioissa heikentää teollisuuden tasapuolisten toimintaedellytysten toteutumista ja lisää epävarmuutta tarkoista vaatimuksista eikä siten kannusta investointeihin niillä ympäristöaloilla, joilla voitaisiin luoda uusia työpaikkoja;

12. korostaa, että EU:n toimielinten vastuu EU:n lainsäädännöstä ei rajoitu siihen, että parlamentti ja neuvosto hyväksyvät säädökset, ja korostaa myös, että parlamentti on valmis avustamaan jäsenvaltioita täytäntöönpanon tehostamisessa;

13. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asianomaisia alueita parantamaan tiedonvälitystä ja lisäämään avoimuutta vaihtamalla tietoja aktiivisemmin ja useammin;

Ratkaisut tehokkaamman täytäntöönpanon varmistamiseksi

14. katsoo, että täysimääräinen täytäntöönpano ja soveltaminen kaikilla tasoilla on ratkaisevaa ja saattaa tarvittaessa edellyttää tehostamista; korostaa siksi, että tarvitaan selkeää ja johdonmukaista ympäristölainsäädäntöä, jossa vältetään päällekkäisyyksiä; painottaa, että EU:n ympäristölainsäädäntöön sisältyviä eri välineitä on koordinoitava ja niiden on oltava toisiaan täydentäviä ja niissä olevat aukot on poistettava;

15. katsoo, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa voidaan tehostaa jakamalla parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien alue- ja paikallisviranomaisten kesken ja tiivistämällä yhteistyötä EU:n toimielinten kanssa;

16. pitää valitettavana, ettei lainsäädännön noudattamiseksi ja valvomiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutetuista toimista ole saatavilla tietoa, ja pyytää siksi komissiota parantamaan tilannetta käyttäen apunaan verkostojansa ja elimiänsä, kuten Euroopan ympäristökeskusta (EYK);

17. toteaa, että on tärkeää tehostaa ja valvoa ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa koskevia indikaattoreita, ja kannustaa luomaan helppokäyttöisen verkkosivuston, jolla on tietoa indikaattoreilla mitatuista viimeisimmistä tuloksista ja jonka avulla voi epävirallisesti vertailla jäsenvaltioita;

18. katsoo, että komission olisi itse oltava keskeisessä asemassa paremman täytäntöönpanon varmistamiseksi toteutettavissa toimissa, ja pitää valitettavana, että nykyään toimet ohjataan yhä useammin muille elimille, joilla ei usein ole komission toimivaltaa, henkilöstöä eikä taloudellisia voimavaroja;

19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita auttamaan ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla osallistuvien henkilöiden tietojen ja valmiuksien parantamisessa, jotta voitaisiin varmistaa, että lainsäädännöstä saadaan enemmän hyötyä; katsoo lisäksi, että täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa myös aloittamalla vuoropuhelu asianomaisten sidosryhmien kanssa;

20. kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuden tehdä komission ja yksittäisten jäsenvaltioiden välisiä tai eri jäsenvaltioiden välisiä kumppanuuksiin perustuvia täytäntöönpanosopimuksia, jotta voitaisiin edistää parempaa täytäntöönpanoa ja tunnistaa ja ratkaista täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia;

21. kehottaa komissiota selvittämään, olisiko paikallisviranomaisten laajempi osallistuminen koko ympäristöpolitiikan laatimisprosessiin hyödyllistä lainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseksi yleisesti ja voitaisiinko tätä varten esimerkiksi perustaa ryhmiä, jotka saattaisivat ympäristölainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä alueellisella ja paikallisella tasolla;

22. suosittelee, että perustetaan järjestelmällinen ja helppokäyttöinen verkkopalvelu, josta saa tietoja täytäntöönpanosta; kehotta kaikkia toimijoita ja etenkin teollisuutta ja kansalaisia antamaan täytäntöönpanoelimille palautetta täytäntöönpanossa ilmenevistä ongelmista; katsoo, että ympäristön tilaa koskevan luotettavan, vertailukelpoisen ja helppokäyttöisen tiedon saatavuudella on ratkaiseva merkitys täytäntöönpanon edistymisen tehokkaassa seuraamisessa;

23. kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen pyyntöä ottaa käyttöön parhaita käytäntöjä koskeva tietokanta, joka mahdollistaisi parhaiden täytäntöönpanokäytäntöjen jakamisen jäsenvaltioiden ja alue- ja paikallisviranomaisten kesken; kehottaa komissiota myös selvittämään keinoja hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa, jotta internetissä voitaisiin tarjota mahdollisimman paljon hyödyllistä tietoa siitä, miten EU:n ympäristölainsäädäntö olisi pantava täytäntöön;

24. painottaa, että ympäristölainsäädännön soveltamista on valvottava tarkemmin; kehottaa siksi vahvistamaan nykyistä kapasiteettia ja sovittamaan yhteen valvonnasta vastaavat eri elimet jäsenvaltioissa EU:n suuntaviivojen mukaisesti;

25. korostaa, että EU:n lainsäädännöllä olisi pyrittävä torjumaan ympäristövahinkojen syitä laatimalla ympäristövahinkoihin liittyvää oikeudellista vastuuta ja yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevat säännöt; katsoo, että tämän toteuttamiseksi on tärkeää panna täytäntöön kaikki sellaiset aloitteet, joiden tavoitteena on edistää ja yleistää yritysten yhteiskuntavastuuta ympäristöalalla, koska siten vaaditaan yrityksiä suhtautumaan myötämielisesti kestävän kehityksen strategiaan;

26. muistuttaa, että EU:n ympäristölainsäädännön asianmukaisella täytäntöönpanolla voidaan saavuttaa monia hyötyjä; toteaa, että kolme esimerkkiä näistä hyödyistä ovat tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoiden taloudellisille toimijoille, innovointiin kannustaminen ja EU:n yritysten saamat ensimmäisen toimijan edut;

27. korostaa, että ympäristönsuojelun korkea taso on yksi Euroopan unionin perustavoitteista ja että siitä olisi kansalaisille suoraa hyötyä muun muassa paremman ilmanlaadun, vähäisemmän melun ja vähempien terveysongelmien ansiosta parantuneina elinoloina;

28. korostaa, että EU on laatinut itselleen kunnianhimoisen toimintaohjelman kestävän, resurssitehokkaan ja vähähiilisen talouden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä ja että tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää sitoutumista kaikilla tasoilla; muistuttaa, että yhteiset toimet ovat elintärkeitä sen varmistamiseksi, että EU:n talous kasvaa tavalla, jossa otetaan huomioon resurssien rajallisuus ja planeettamme sietokyvyn rajat;

29. pitää valitettavana, että menettely, jossa käsiteltiin ehdotusta direktiiviksi muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa[8], pysähtyi ensimmäiseen käsittelyyn; kehottaa siksi lainsäätäjiä tarkastelemaan uudelleen kantojaan, jotta umpikujasta päästäisiin eteenpäin;

30. suosittaa siksi, että ne oikeusjärjestelmän osat, jotka käsittelevät EU:n ympäristölainsäädännön rikkomistapauksia tai sen puutteellista noudattamista, jakavat tietoja kaikkien jäsenvaltioiden kesken;

31. pitää täytäntöönpanotoimien valvontaa erittäin tärkeänä ja korostaa siksi, että Euroopan ympäristökeskus tekee alalla arvokasta työtä lakisääteisten tehtäviensä mukaisesti;

32. korostaa Euroopan ympäristökeskuksen tärkeää tehtävää vankan tietopohjan tarjoamisessa politiikan ja täytäntöönpanon tueksi ja antaa arvoa Euroopan ympäristökeskuksen tällä alalla tekemälle työlle; kehottaa Euroopan ympäristökeskusta kehittämään edelleen valmiuksiaan avustaa komissiota ja jäsenvaltioita valvonnan laadun ja EU:n eri osissa kerättyjen ympäristötietojen vertailtavuuden varmistamisessa; kehottaa Euroopan ympäristökeskusta lisäksi keskittymään valmiuksien kehittämiseen ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen jäsenvaltioissa; odottaa, että täytäntöönpanoa käsitellään yksityiskohtaisemmin Euroopan ympäristökeskuksen uudessa strategiassa;

33. tukee komission suunnitelmaa pyytää jäsenvaltioita kehittämään komission tuella jäsenneltyjä täytäntöönpano- ja tietokehyksiä kaikkia EU:n keskeisiä ympäristösäädöksiä varten, jotta voidaan selkeyttää direktiivin keskeisiä säännöksiä ja yksilöidä, minkä tyyppisiä tietoja tarvitaan osoittamaan, miten EU:n lainsäädäntö pannaan täytäntöön;

34. panee merkille, että vetoomusten esittäjät ovat usein huolissaan ympäristöpolitiikan eri osa-alueista, kuten kaatopaikoista ja jätteiden käsittelystä sekä villieläimien elinympäristöstä ja ilman ja veden laadusta; antaa tunnustusta vetoomusten esittäjien pyrkimyksille saada viranomaiset vastaamaan teoistaan ja kehottaa jäsenvaltioita olemaan avoimia ja yhteistyöhaluisia;

35. kehottaa komissiota luomaan yhteistyössä kansallisten viranomaisten ja tarvittaessa Euroopan ympäristökeskuksen kanssa valituksia käsittelevän yksikön, johon kansalaiset voivat olla yhteydessä ympäristölainsäädännön täytäntöönpano-ongelmissa;

36. korostaa tehokkaiden tarkastusten tärkeyttä ja kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tarkastusvalmiuksiaan parhaiden käytäntöjen mukaisesti; kehottaa laatimaan tarkastuksille yhteiset vähimmäisvaatimukset oikeudenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkialla EU:ssa;

37. kehottaa kaikkia toimijoita järkeistämään tarkastus- ja valvontatoimiaan, jotta resursseja käytetään tehokkaammin; painottaa myös komission mainitsemaa vertaisarviointien järjestelmällisempää käyttöä; korostaa, että nykyisiä tarkastuksia on täydennettävä tarkastusviranomaisten tehostetulla yhteistyöllä ja vertaisarvioinneilla;   kannustaa IMPEL-verkostoa (Euroopan unionin verkosto ympäristölainsäädännön voimaan saattamiseksi ja täytäntöön panemiseksi) ryhtymään tämänsuuntaisiin toimiin; kehottaa myös komissiota edistämään tietojen ja valmiuksien kehittämistä tukemalla tuomarien ja syyttäjien verkostoja ja tiiviissä yhteistyössä alueiden komitean kanssa pienentämään täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuvia ympäristökustannuksia ja taloudellisia kustannuksia sekä varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

38. kehottaa komissiota perustamaan ympäristölainsäädäntöä koskevista tarkastuksista vastaavan yksikön, jonka tehtävä on valvoa ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa ja auttaa siinä; pyytää, että kyseinen yksikkö käyttää uusia tekniikoita ja tekee yhteistyötä paikallisten virastojen kanssa, jotta tarkastuskustannukset pysyisivät alhaisina; katsoo, että yksikön toiminnan olisi oltava kustannusperusteista ja että sen tulot olisi ohjattava EU:n talousarvioon ja varattava täytäntöönpanoa parantaviin toimiin;

39. kannustaa jäsenvaltioita laatimaan ja julkaisemaan vastaavuustaulukoita EU:n direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta voitaisiin lisätä lainsäädäntöprosessin avoimuutta ja helpottaa komission ja kansallisten parlamenttien työtä EU:n lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon valvonnassa;

40. korostaa, että tuomarit ja syyttäjät ovat keskeisessä asemassa ympäristölainsäädännön valvonnassa ja että siksi on erittäin tärkeää, että he saavat asianmukaista koulutusta ja tietoa ympäristöpolitiikasta;

41. korostaa kansalaisten roolia täytäntöönpanossa ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota osallistamaan heidät järjestelmällisesti täytäntöönpanoprosessiin; toteaa tässä yhteydessä myös, että kansalaisten muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus on tärkeä;

42. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita määrittelemään selkeästi tarkan aikataulun, jossa ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa koskevat oikeusjutut on ratkaistava, jotta ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa ja oikeuskäsittelyiden viivästymistä ei voida käyttää verukkeena noudattamatta jättämiselle ja investointien estämiselle; kehottaa komissiota lisäksi arvioimaan, monenko investoinnin esteenä on ollut ympäristölainsäädännön sääntöjenvastaista täytäntöönpanoa koskevan oikeudenkäynnin viivästyminen;

43. korostaa, että on olennaisen tärkeää tiedottaa kansalaisille ja kansalaisjärjestöille aktiivisesti EU:n ympäristöpolitiikoista jo varhaisessa vaiheessa, jotta ne voivat osallistua politiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon; vaatii siksi – myös hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän riippumattomien sidosryhmien korkean tason ryhmän tulokset huomioon ottaen – lisäponnisteluja tällä saralla, jotta suuri yleisö luottaisi EU:n ympäristölainsäädäntöön enemmän, sillä toimielimet eivät voi luoda paremman elämän edellyttämää parempaa ympäristöä yksipuolisilla toimilla ja ilman yhteiskunnan tukea;

44. kehottaa kutakin jäsenvaltiota tiedottamaan mahdollisimman pian kattavasti muiden asianomaisten jäsenvaltioiden kansalaisille ja viranomaisille sellaisista hankkeista, joilla saattaa olla rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia, sekä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näitä kuullaan asianmukaisesti;

45. kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan EU:n ympäristölainsäädäntöä mahdollisimman selvästi, yksinkertaisesti ja käyttäjäystävällisesti samalla varmistaen sen tehokkuuden;

46. kehottaa jäsenvaltioita edelleen edistämään EU:n ympäristölainsäädännön ja hyväksyttyjen menettelytapojen ja strategioiden täysimääräistä ja asianmukaista täytäntöönpanoa seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa ja varmistamaan asianmukaiset valmiudet ja rahoituksen täysimääräiselle täytäntöönpanolle myös tiukkojen säästötoimien aikana, sillä EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon laiminlyöminen tai puutteellinen täytäntöönpano on paitsi lainvastaista myös yhteiskunnalle paljon kalliimpaa pitkällä aikavälillä;

47. korostaa, että on varmistettava, että lainsäädäntö sopii käyttötarkoitukseensa ja vastaa uusinta tieteellistä tutkimusta; pyytää siksi EU:ta ja jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti, täyttääkö EU:n ympäristölainsäädäntö nämä vaatimukset, ja tarvittaessa muuttamaan sitä niiden mukaiseksi;

48. toteaa, että sopimukseen pääseminen ensimmäisessä käsittelyssä voi johtaa lainsäädännön puutteelliseen täytäntöönpanoon, jos konkreettinen sisältö jätetään täsmennettäväksi täytäntöönpanosäännöksillä; pyytää siksi kaikkia toimijoita varmistamaan, että päätöksenteko perustuu poliittisen tahdon yksiselitteiseen ilmaisuun; korostaa selkeän ja johdonmukaisen, julkisen politiikan arviointiin ja siitä annettavaan palautteeseen perustuvan ympäristölainsäädännön tarvetta;

49. katsoo, että komission olisi edelleenkin käytettävä direktiivejä EU:n lainsäädännössä, jotta jäsenvaltiot ja alue- ja paikallisviranomaiset voivat ottaa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa huomioon omat olosuhteensa; pyytää komissiota kuitenkin edelleen vahvistamaan esityksessään hahmottelemaansa tukea lisätutkimuksilla tai vaikutustenarvioinnissa tarkoitetuilla toimilla;

50. antaa tunnustusta ympäristövaikutusten arvioinnin käyttöönotosta ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tämä lainsäädäntö pannaan tehokkaammin täytäntöön ottaen paremmin huomioon pk-yritysten ja asukkaiden tarpeet sekä kasvi- ja eläinkunnan; on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot viivyttelevät usein näiden arviointien toteuttamisessa, ja vaatii, että kun tätä direktiiviä tarkistetaan tulevaisuudessa, on otettava käyttöön takeet, joilla varmistetaan arviointien riippumattomuus ja puolueettomuus;

51. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä alueiden komitealle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

• [1]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0147.
• [2]  EUVL C 15, 18.1.2011, s. 4.
• [3]  EUVL C 17, 19.1.2013, s. 30.
• [4]  Hyväksytyt tekstit, P5_TA(2004)0239.
• [5]  BIOS-raportti – COM(2012) 95 final.
• [6]  Euroopan komissio, ympäristöasioiden pääosasto, "The costs of not implementing the environmental acquis" Final report, ENV.G.1/FRA/2006/0073, syyskuu 2011.
• [7]  29. vuosikertomuksen Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2011) (COM(2012)0714).
• [8]  COM(2003)0624.

VETOOMUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.12.2012)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

aiheesta "Enemmän hyötyä irti EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia"
(2012/2104(INI))

Valmistelija: Giles Chichester

EHDOTUKSET

Vetoomusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee merkille, että vetoomusten esittäjät ovat usein huolissaan ympäristöpolitiikan eri osa-alueista, kuten kaatopaikoista ja jätteiden käsittelystä, villieläimistä ja ilman ja veden laadusta; antaa tunnustusta vetoomusten esittäjien pyrkimyksille saada viranomaiset vastaamaan teoistaan ja kehottaa jäsenvaltioita olemaan avoimia ja yhteistyöhaluisia;

2.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin ympäristön suojelemiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi, ja pitämään samalla mielessä terveen ja kilpailukykyisen talouden tarve; korostaa, että paikallisyhteisöillä on oltava mahdollisuus vaikuttaa silloin, kun päätetään ihmisten ja ympäristön tarpeiden välisestä tasapainosta;

3.  katsoo, että jäsenvaltioiden kansalaiset ja asukkaat ovat kykenevimpiä päättämään oman asuinympäristönsä painopisteistä ja näin ollen toissijaisuusperiaatetta olisi noudatettava ympäristöasioissa aina kun mahdollista;

4.  toteaa, että Euroopan unionin ympäristölainsäädännön "ylisääntely" voi heikentää tämän lainsäädännön hyväksyttävyyttä; kehottaa jäsenvaltioita, jos ne ovat kiinnostuneita sitoutumaan EU:n direktiivejä pidemmälle, selvittämään, onko se ehdottoman välttämätöntä;

5.  painottaa tarvetta kehittää uusia puhtaita energiantuotantotapoja Euroopan unionissa sekä sijoittaa teknologiaan, jolla voidaan tarjota vaihtoehtoisia energiantuotantotapoja; myöntää, että energiantuotannolla on aina jonkinlainen vaikutus ympäristöön, ja siksi kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita torjumaan haitallisia ympäristövaikutuksia ja palauttamaan käytetyt alueet entiselleen hankkeen päättymisen jälkeen;

6.  katsoo, että ympäristölainsäädännön avoimuuden ja siitä tiedottamisen tiukat vaatimukset ja EU:n sääntöjen soveltaminen ovat ehdottomia, jotta kansalaiset ymmärtävät paremmin EU:n ympäristöpolitiikkaa, hyväksyvät sen, tekevät yhteistyötä sen hyväksi, ja että se on paikallishallintojen politiikan mukaista; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asianomaisia alueita parantamaan tiedonvälitystä ja avoimuutta olemalla yhteydessä toisiinsa aktiivisemmin ja useammin;

7.  kehottaa jäsenvaltioita sellaisten hankkeiden yhteydessä, joilla saattaa olla rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia, tiedottamaan mahdollisimman pian kattavasti asianomaisen toisen jäsenvaltion kansalaisille ja viranomaisille sekä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näitä kuullaan asianmukaisesti;

8.  antaa tunnustusta ympäristövaikutusten arvioinnin käytöstä ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että tämä lainsäädäntö pannaan paremmin täytäntöön ottaen huomioon erityisesti pk-yritysten, asukkaiden sekä kasvi- ja eläinkuntien tarpeet; on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot toteuttavat näitä arviointeja usein myöhässä, ja vaatii, että kun tätä direktiiviä tarkistetaan tulevaisuudessa, on otettava käyttöön takeet, joilla varmistetaan arviointien riippumattomuus ja puolueettomuus;

9.  kehottaa komissiota löytämään keinoja määritellä ja kehittää yhteistä kalastuspolitiikkaa ja yhteistä maatalouspolitiikkaa paremmin EU:n ympäristölainsäädäntöä vastaavasti;

10. kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan EU:n ympäristölainsäädäntöä mahdollisimman selvästi, yksinkertaisesti ja käyttäjäystävällisesti samalla varmistaen sen tehokkuuden.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	3.12.2012
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	13 0 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Margrete Auken, Victor Boştinaru, Giles Chichester, Carlos José Iturgaiz Angulo, Peter Jahr, Erminia Mazzoni, Judith A. Merkies, Rolandas Paksas, Jarosław Leszek Wałęsa, Angelika Werthmann, Tatjana Ždanoka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Birgit Collin-Langen, Vicente Miguel Garcés Ramón, Marian Harkin
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Gabriel Mato Adrover

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	23.1.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	63 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Martina Anderson, Kriton Arsenis, Sophie Auconie, Paolo Bartolozzi, Sandrine Bélier, Lajos Bokros, Milan Cabrnoch, Martin Callanan, Nessa Childers, Yves Cochet, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Jill Evans, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Jolanta Emilia Hibner, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Eija-Riitta Korhola, Holger Krahmer, Corinne Lepage, Peter Liese, Kartika Tamara Liotard, Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė, Miroslav Ouzký, Gilles Pargneaux, Antonyia Parvanova, Pavel Poc, Frédérique Ries, Dagmar Roth-Behrendt, Kārlis Šadurskis, Carl Schlyter, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Salvatore Tatarella, Thomas Ulmer, Åsa Westlund, Glenis Willmott, Marina Yannakoudakis
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Margrete Auken, Minodora Cliveti, José Manuel Fernandes, Vicky Ford, Gaston Franco, Judith A. Merkies, Miroslav Mikolášik, Vittorio Prodi, Christel Schaldemose, Birgit Schnieber-Jastram, Renate Sommer, Alda Sousa, Rebecca Taylor, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Andrea Zanoni
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Olle Ludvigsson