MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille saattamisen osalta

27.3.2013 - (COM(2012)0136 – C7‑0087/2012 – 2012/0066(COD)) - ***I

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Vladko Todorov Panayotov

Menettely : 2012/0066(COD)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0131/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0131/2013

Keskustelut :

PV 10/10/2013 - 5
CRE 10/10/2013 - 5

Äänestykset :

PV 10/10/2013 - 9.3
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0417

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
PERUSTELUT
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO DELEGOITUJEN SÄÄDÖSTEN KÄYTÖSTÄ
ASIAN KÄSITTELY

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille saattamisen osalta

(COM(2012)0136 – C7‑0087/2012 – 2012/0066(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0136),

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 192 artiklan 1 kohdan ja 114 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0087/2012),

– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon delegoitujen säädösten käytöstä,

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 24. toukokuuta 2012 antaman lausunnon[1],

– on kuullut alueiden komiteaa,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 ja 37 a artiklan,

– ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A7-0131/2013),

1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus 1

Ehdotus direktiiviksi

Osasto

Komission teksti

Tarkistus

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille saattamisen osalta

Perustelu

Vaikka direktiivin 2006/66/EY uudelleenarviointi ei sisällykään komission ehdotuksen soveltamisalaan, se tarjoaa tilaisuuden poistaa selvästi ajasta jälkeen jäänyt poikkeus: se, että nappiparistot saavat edelleen sisältää elohopeaa. Komission teettämässä raportissa (BIOIS 2012[2]) on esitetty, että ympäristön ja talouden kannalta paras toimintavaihtoehto on kieltää elohopeaa sisältävien nappiparistojen markkinoille saattaminen EU:ssa, jotta elohopean käyttöön näissä tuotteissa liittyviä kielteisiä ympäristövaikutuksia voidaan vähentää.

Tarkistus 2

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 4 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(4) Tätä käyttötarkoitusta koskevan poikkeuksen soveltamista olisi jatkettava 31 päivään joulukuuta 2015, jotta teollisuus voisi kehittää kyseessä olevia teknologioita edelleen.

(4) Tätä käyttötarkoitusta koskevan poikkeuksen soveltamista olisi jatkettava 31 päivään joulukuuta 2015, jotta koko arvoketjun muodostavat tuottajat, kierrätysala ja kuluttajat voisivat kehittää kyseessä olevia korvaavia teknologioita edelleen yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa.

Tarkistus 3

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(4 a) Direktiivillä 2006/66/EY kielletään kaikkien sellaisten paristojen tai akkujen markkinoille saattaminen, jotka sisältävät yli 0,0005 painoprosenttia elohopeaa, riippumatta siitä, onko ne liitetty laitteisiin. Kieltoa ei kuitenkaan sovelleta enintään kaksi painoprosenttia elohopeaa sisältäviin nappiparistoihin. On tärkeää vähentää ympäristöön kohdistuvien elohopeapäästöjen riskiä. Nappiparistot jäävät helposti erillisten keräysten ulkopuolelle. Unionin nappiparistomarkkinoilla ollaan jo siirtymässä elohopeattomiin nappiparistoihin. Elohopeattomia paristoja on nyt saatavilla kaupallisesti kaikkiin sovelluksiin ja niiden suorituskykyparametrit vastaavat lähes täysin elohopeaa sisältävien paristojen parametrejä, minkä myös suurin osa alan toimijoista on vahvistanut. Siksi on tarkoituksenmukaista kieltää sellaisten nappiparistojen markkinoille saattaminen, jotka sisältävät elohopeaa yli 0,0005 painoprosenttia. On odotettavissa, että tällainen kielto kannustaisi maita, jotka vievät suuria määriä nappiparistoja unionin markkinoille, siirtymään nopeammin elohopeattomien nappiparistojen tuotantoon, millä voi olla maailmanlaajuisia vaikutuksia elohopean käyttöön tällä teollisuuden alalla.

Tarkistus 4

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(6) Direktiivin 2006/66/EY täydentämiseksi tai muuttamiseksi olisi komissiolle siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä III olevia käsittely- ja kierrätysvaatimuksia, EU:n ulkopuolella tapahtuvan käsittelyn ja kierrätyksen yhtäläisten edellytysten arviointiperusteita, tuottajien rekisteröintiä, kannettavien ja autojen paristojen ja akkujen tehomerkintöjä sekä merkintävaatimuksista vapauttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(6) Direktiivin 2006/66/EY täydentämiseksi tai muuttamiseksi olisi komissiolle siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat loppukäyttäjille myytävien kannettavien paristojen ja akkujen vuosimyynnin laskemista koskevaa yhteistä menetelmää, liitteessä III olevia käsittely- ja kierrätysvaatimuksia, EU:n ulkopuolella tapahtuvan käsittelyn ja kierrätyksen yhtäläisten edellytysten arviointiperusteita, tuottajien rekisteröintiä, kannettavien ja autojen paristojen ja akkujen tehomerkintöjä sekä merkintävaatimuksista vapauttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

Perustelu

On tärkeää varmistaa kaikille osallistujille yhdenvertaiset mahdollisuudet.

Tarkistus 5

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 a) Tuottajia koskevien rekisteröintivaatimusten ja -muotojen olisi oltava yhdenmukaisia sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/19/EU 16 artiklan 3 kohdassa ja liitteessä X olevassa A osassa vahvistettujen rekisteröintivaatimusten ja -muotojen kanssa.

Tuottajia koskevien rekisteröintivaatimusten ja -muotojen olisi säilyttävä yhdenmukaisina Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY mukaisista paristojen ja akkujen tuottajia koskevista rekisteröintivaatimuksista 5 päivänä elokuuta 2009 tehdyssä komission päätöksessä (2009/603/EY) vahvistettujen rekisteröintivaatimusten ja -muotojen kanssa.

____________

¹ EUVL L 197, 24.7.2012, s. 38.

Perustelu

Ottaen huomioon, että paristot ja akut kuuluvat sähkö- ja elektroniikkalaitteiden piiriin, on luonnollista, että tuottajien rekisteröintiä koskeva prosessi on vastaavanlainen. Näin säästetään tuottajien tuotannon järjestämiseen tarvitsemaa aikaa. Paristoja koskevat rekisteröintivaatimukset hyväksyttiin komission päätöksellä (2009/603/EY) elokuussa 2009. EU:ssa on rekisteröintijärjestelmiä laitteisiin sisältyvien paristojen ohella myös yksittäin myytyjä paristoja varten. Myös komission päätöksessä 2009/603/EY vahvistetut vaatimukset olisi pidettävä voimassa.

Tarkistus 6

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 7 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(7) Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2006/66/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa niiden siirtymäjärjestelyjen osalta, jotka koskevat vähimmäiskeräysasteita, yhteistä laskentamenetelmää, jolla lasketaan kannettavien paristojen ja akkujen vuosimyynti loppukäyttäjille ja kansallisiin täytäntöönpanokertomuksiin sisältyvää kyselylomaketta tai mallia. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 28 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(7) Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2006/66/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa niiden siirtymäjärjestelyjen osalta, jotka koskevat vähimmäiskeräysasteita ja kansallisiin täytäntöönpanokertomuksiin sisältyvää kyselylomaketta tai mallia. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

Perustelu

Ks. johdanto-osan 6 kappaletta koskevan tarkistuksen perustelu.

Tarkistus 7 7

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – -1 kohta (uusi)

Direktiivi 2006/66/EY

3 artikla – 13 a kohta (uusi)


Komission teksti	Tarkistus
	-1. Lisätään 3 artiklaan 13 a kohta seuraavasti:
	"13 a) 'asettamisella saataville markkinoilla' tarkoitetaan pariston tai akun toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta";

Tarkistus 8

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – -1 a kohta (uusi)

Direktiivi 2006/66/EY

3 artikla – 14 kohta


Komission teksti	Tarkistus
	-1 a. Korvataan 3 artiklan 14 kohta seuraavasti:
	'(14) "markkinoille saattamisella" pariston tai akun asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla;'

Tarkistus 9

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – -1 b kohta (uusi)

Direktiivi 2006/66/EY

4 artikla – 2 kohta


Komission teksti	Tarkistus
	-1 b. Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:
	'2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kieltoa ei sovelleta enintään kaksi painoprosenttia elohopeaa sisältäviin nappiparistoihin ennen 31 päivää joulukuuta 2014.'

Tarkistus 10

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 1 a kohta (uusi)

Direktiivi 2006/66/EY

4 artikla – 4 kohta


Komission teksti	Tarkistus
	1 a. Poistetaan 4 artiklan 4 kohta.

Perustelu

Kadmiumin käyttökiellon tultua voimaan ei ole tarpeen arvioida uudelleen johdottomia työkaluja koskevaa poikkeusta.

Tarkistus 11

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 1 b kohta (uusi)

Direktiivi 2006/66/EY

6 artikla – 2 kohta


Komission teksti	Tarkistus
	Korvataan 6 artiklan 2 kohta seuraavasti:
	'2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että paristoja ja akkuja, jotka eivät ole tämän direktiivin säännösten mukaisia, ei saateta markkinoille [...].
	Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että paristoja ja akkuja, jotka eivät ole tämän direktiivin säännösten mukaisia, ei aseteta saataville markkinoille enää sen jälkeen, kun asianomaisen käytöstäpoiston määräajasta on kulunut kolme vuotta.
	Paristot ja akut, jotka eivät ole tämän direktiivin säännösten mukaisia ja jotka saatetaan markkinoille asianomaisen käytöstäpoiston määräajan jälkeen, on vedettävä pois markkinoilta.'

Tarkistus 12

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 2 kohta

Direktiivi 2006/66/EY

10 artikla – 4 kohta – 2 alakohta


Komission teksti	Tarkistus
Komissio säätää täytäntöönpanosäädöksillä viimeistään 26 päivänä syyskuuta 2007 yhteisistä menetelmistä, joilla lasketaan kannettavien paristojen ja akkujen vuosittainen myynti loppukäyttäjille. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset annetaan 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.	Siirretään komissiolle valta antaa 23 a artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tai muutetaan yhteisiä menetelmiä, joilla lasketaan kannettavien paristojen ja akkujen vuosittainen myynti loppukäyttäjille.

Perustelu

Komission päätöksessä 2008/763/EY vahvistetaan yhteiset menetelmät, joilla lasketaan kannettavien paristojen ja akkujen vuosittainen myynti loppukäyttäjille. Yhteisiä menetelmiä koskevat muutokset olisi tehtävä delegoitujen säädösten avulla SEUT:n 290 artiklassa tarkoitetun yleisen käytännön mukaisesti.

Tarkistus 13

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 2 a kohta (uusi)

Direktiivi 2006/66/EY

11 artikla


Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Korvataan 11 artikla seuraavasti:
	'Käytettyjen paristojen ja akkujen poistaminen
	Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valmistajat suunnittelevat laitteet sellaisiksi, että käytetyt paristot ja akut voi ottaa helposti pois. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapauksissa, joissa loppukäyttäjä ei voi ottaa paristoa tai akkua pois, valmistaja on suunnitellut laitteen siten, että valmistajasta riippumaton ammattilainen voi ottaa käytetyn pariston tai akun helposti pois. Paristoja tai akkuja sisältäviin laitteisiin on liitettävä ohjeet, joista ilmenee, miten loppukäyttäjä tai riippumaton ammattilainen voi poistaa paristot tai akut turvallisesti. Ohjeissa on tarvittaessa ilmoitettava loppukäyttäjälle laitteeseen asennettujen paristojen tai akkujen laji. Näitä säännöksiä ei sovelleta, jos turvallisuuteen tai suorituskykyyn liittyvät taikka lääketieteelliset tai tietoturvallisuussyyt edellyttävät jatkuvaa virransyöttöä ja kiinteää kytkentää laitteen ja pariston tai akun välillä.'

Tarkistus 14

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 4 kohta

Direktiivi 2006/66/EY

12 artikla – 7 kohta


Komission teksti	Tarkistus
4. Kumotaan 12 artiklan 7 kohta.	4. Korvataan 12 artiklan 7 kohta seuraavasti:
	"Ennen kuin komissio muuttaa tai täydentää liitettä III, sen on kuultava asianomaisia sidosryhmiä, erityisesti tuottajia, kerääjiä, kierrättäjiä, käsittelijöitä, ympäristö- ja kuluttajajärjestöjä sekä työntekijäliittoja. [...]";

Perustelu

Tarkistuksella säilytetään nykyiseen direktiiviin sisältyvä kuulemisvaatimus. Ottamalla huomioon "tosielämän toimijoiden" näkemykset varmistetaan, että parhaat saatavilla olevat teknologiat ovat käytössä.

Tarkistus 15

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 10 kohta

Direktiivi 2006/66/EY

23 a artikla – 2 kohta


Komission teksti	Tarkistus
2. Siirretään 12 artiklan 6 kohdassa, 15 artiklan 3 kohdassa, 17 artiklassa ja 21 artiklan 2 ja 7 kohdassa tarkoitettu valta komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän direktiivin voimaantulopäivästä.	2. Siirretään 10 artiklan 4 kohdassa, 12 artiklan 6 kohdassa, 15 artiklan 3 kohdassa, 17 artiklassa ja 21 artiklan 2 ja 7 kohdassa tarkoitettu valta komissiolle viiden vuoden ajaksi tämän direktiivin voimaantulopäivästä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

Perustelu

EU:n muille lainsäädäntöelimille on kerrottava delegoitujen säädösten hyväksymisestä unionissa sekä kyseisten säädösten tuloksista.

Tarkistus 16

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 10 kohta

Direktiivi 2006/66/EY

23 a artikla – 3 kohta


Komission teksti	Tarkistus
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 12 artiklan 6 kohdassa, 15 artiklan 3 kohdassa, 17 artiklassa ja 21 artiklan 2 ja 7 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.	3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklan 4 kohdassa, 12 artiklan 6 kohdassa, 15 artiklan 3 kohdassa, 17 artiklassa ja 21 artiklan 2 ja 7 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

Tarkistus 17

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 10 kohta

Direktiivi 2006/66/EY

23 a artikla – 5 kohta


Komission teksti	Tarkistus
5. Edellä olevan 12 artiklan 6 kohdan, 15 artiklan 3 kohdan, 17 artiklan ja 21 artiklan 2 ja 7 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella”.	5. Edellä olevan 10 artiklan 4 kohdan, 12 artiklan 6 kohdan, 15 artiklan 3 kohdan, 17 artiklan ja 21 artiklan 2 ja 7 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

Tarkistus 18

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 18 kuukauden kuluessa direktiivin voimaantulosta. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset komissiolle kirjallisina.

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan ja ‑1 b kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 12 kuukauden kuluessa direktiivin voimaantulosta. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset komissiolle kirjallisina.

Tarkistus 19

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – otsikko

Komission teksti

Tarkistus

Voimaantulo

Voimaantulo ja konsolidointi

Tarkistus 20

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Direktiivin 2006/66/EY konsolidoitu toisinto on laadittava kolmen kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta.

[1] EUVL C 229, 31.7.2012, s. 140.
[2] Mahdollisuuksia vähentää hammasamalgaamin ja paristojen aiheuttamaa elohopeapilaantumista koskeva tutkimus, Euroopan komission ympäristöasioiden pääosasto, 5. maaliskuuta 2012, http://ec.europa.eu/environment/chemicals/mercury/pdf/Final_report_11.07.12.pdf.

PERUSTELUT

Johdanto

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/66/EY[1] kielletään kaikkien sellaisten kannettavien paristojen tai akkujen markkinoille saattaminen, jotka sisältävät yli 0,002 painoprosenttia kadmiumia, mukaan luettuna ne, jotka on liitetty laitteisiin. Kielto ei kuitenkaan koske hätä- tai hälytysjärjestelmiä, hätävalaistus mukaan lukien, lääkinnällisiä laitteita ja johdottomia työkaluja.

Direktiivin 2006/66/EY 4 artiklan mukaisesti komission on arvioitava uudelleen johdottomia työkaluja koskevaa poikkeusta. Nykyisellä ehdotuksella on tarkoitus muuttaa direktiiviä rajoittamalla kadmiumin käyttöä johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitetuissa paristoissa ja akuissa koskevaa poikkeusta siten, että sen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2015. Komission ehdotus on tervetullut pitäen mielessä kadmiumin vaikutukset ympäristöön.

Komissio päätyi tähän päivämäärään toteutettuaan vaikutusten arvioinnin, jossa tarkasteltiin johdottomissa työkaluissa käytetyistä nikkelikadmiumparistoista luopumisen sosioekonomista ja ympäristöä koskevaa ulottuvuutta ja jossa vertailukohtana oli kadmiumia koskevan poikkeuksen kumoamisen kokonaisvaikutukset pitkällä aikavälillä. On syytä panna merkille, että kolmen paristotyypin (nikkelikadmium-, nikkelimetallihybridi- ja litiumioniakut) vaikutuksia ympäristöön tarkastelevan komission vaikutustenarvioinnin päätelmissä ei esitetä kyseisten paristojen latureiden vastaavanlaisen elinkaarianalyysin tuloksia, sillä arvioinnissa keskityttiin ainoastaan itse paristojen ympäristövaikutuksiin. Ympäristövaikutuksen arvioinnin liitteessä 13 olevassa 2 osassa havainnollistetut kolmen paristotyypin ympäristövaikutukset (mukaan luettuna niiden latureiden ympäristövaikutukset) osoittavat, että saattaa olla tarpeen jatkaa tutkimus- ja kehitystyötä litiumioniakkujen erikoislatureiden energia-, materiaali- ja ympäristöjalanjäljen parantamiseksi, kun vertailukohtana on nikkelikadmium- ja nikkelimetallihybridiakkujen jo hyvin kypsässä vaiheessa olevat teknologiat.

Esittelijä ehdottaa, että nykyistä nikkelikadmiumparistoja koskevaa poikkeusta jatketaan 31. joulukuuta 2016 asti, jotta kaikilla talouden toimijoilla arvoketjussa on enemmän aikaa kehittää asiaan liittyviä korvaavia teknologioita edelleen yhdenmukaisesti kaikilla EU:n alueilla ja johdottomien työkalujen luontainen elinkaari huomioon ottaen.

1. Paristoja ja niiden markkinaosuuksia koskevat tunnusluvut

Johdottomissa työkaluissa käytetään kolmentyyppisiä ladattavia paristoja: nikkelikadmium- (NiCd), nikkelimetallihybridi-.(NiMH) ja litiumioniakkuja (Li-Ion).

NiMH-akkujen osuus EU:n johdottomien työkalujen markkinoista on suhteellisen vähäinen verrattuna NiCD- ja Li-Ion-akkuihin ja niitä käytetään lähinnä Pohjois-Euroopan maissa. Mietinnössä keskitytään tästä syystä NiCD- ja Li-Ion-akkujen vertailuun arvioitaessa, mikä on tarkoituksenmukaisin määräaika poikkeuksen poistamiselle.

Alan edunvalvontajärjestö EPTAn (European Power Tool Association) mukaan vuonna 2011 johdottomien työkalujen osuus kaikista sähkötyökaluista oli 40 prosenttia. Tästä 40 prosentista 70 prosenttia käyttää Li-Ion-akkuja ja 27 prosenttia NiCd-akkuja (NiMH-akkujen osuus on vain 3 prosenttia). Li-Ion-akkuja suosiva suuntaus voimistuu jatkuvasti ja NiCd-akut ovat vääjäämättä poistumassa markkinoilta.

Nämä markkinaosuuksia osoittavat luvut ovat kuitenkin päinvastaiset Itä-Euroopan jäsenvaltioissa ja siksi tällä alueella kadmiummarkkinoiden katoaminen kestää kauemmin, mikäli tilanteen annetaan jatkua entiseen tapaan. Alalla myydään edelleen neljä miljoonaa NiCd-akullista johdotonta työkalua erityisesti Itä-Euroopassa, kun johdottomien työkalujen kokonaismyynti on 16 miljoonaa kappaletta. Li-Ion-akut ovat tosiasiallisesti edelleen kalliimpia NiCd-akkuihin verrattuna, mikä selittää niiden myynnin hitaamman kehittymisen EU:n itäosassa, jossa kansalaisten ostovoima on yleensä heikompi kuin Länsi-Euroopan maissa. Yhdellä lisävuodella autetaan kuluttajia sopeuttamaan asteittain tottumuksensa markkinoilla saatavilla oleviin korvaaviin teknologioihin yhdenmukaisesti kaikilla EU:n alueilla.

2. Kadmium vastaan litium

Kaikissa vaarallisia aineita ja kemikaaleja koskevissa säädöksissä kadmium on luetteloissa ensimmäisten aineiden joukossa, koska se vaikuttaa kielteisesti ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Kadmium on myrkyllistä, kun sitä kerääntyy ympäristöön ja ihmisen kehoon, sillä se yleensä jää elimistöön määräämättömäksi ajaksi ja saattaa usein aiheuttaa parantumattomia vaurioita.

Kadmium voi päästä ympäristöön, mikäli kannettavia jäteparistoja ei käsitellä asianmukaisesti. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että NiCd-akkujen prosenttiosuus kadmiumpäästöistä veteen ja ilmakehään on hyvin pieni. Kiinteän yhdyskuntajätteen polttolaitosten ja kaatopaikkojen osuus kaikista kadmiumpäästöistä ilmakehään on vain 2,6 prosenttia ja 2,3 prosenttia kaikista kadmiumpäästöistä veteen, kun öljyn ja hiilen poltto aiheuttaa 43,5 prosenttia kadmiumin ilmapäästöistä ja raudan- ja teräksentuotannossa päästetään paljon kadmiumia veteen (40 prosenttia), aivan kuten lannoitteet ja viemäriliete.[2] NiCd-akuista peräisin olevat yhdyskuntajätteen kadmiumpäästöt veteen ja ilmakehään muodostavat lopulta vain noin yhden prosentin osuuden.

Sekä lannoiteasetus että viemärilietettä koskeva direktiivi ovat vanhentuneita ja ne olisi tarkistettava pian, mutta kadmiumia esiintyy joka tapauksessa johdottomien työkalujen ohella monissa muissa muodoissa ja aineissa, joille ihmiset edelleen altistuvat (kuten pigmentit, elektrolyyttisesti pinnoitetut metallit, puolijohteet, aurinkokennot, lannoitteet ja lääkkeet).

Olisi myös otettava huomioon, että johdottomien työkalujen kadmium voidaan asianmukaisten keräys- ja kierrätysjärjestelmien avulla hyödyntää sataprosenttisesti uudelleen ja että alalla ollaan edistytty huomattavasti paristoissa olevan kadmiumin elinkaarisyklin sulkemiseksi. Tämä rajoittaa merkittävästi ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvaa riskiä. Esittelijä katsoo, että talteen kerättyjen NiCd-akkujen sataprosenttinen kierrätysmahdollisuus huomioon ottaen ympäristö- ja terveysriski on hyvin vähäinen ja se on hallittavissa.

Litiumakuilla on lukusia teknisiä etuja puolellaan NiCd-akkuihin verrattuna, mikä selittää niiden nopean leviämisen markkinoilla ja niiden markkinaosuuden kasvun. Li-Ion-akut ovat kevyempiä ja niiden energiatehokkuus on suurempi; ne purkautuvat voimakkaammin käytössä ja hitaammin silloin, kun niitä ei käytetä, eivätkä ne myöskään kärsi muistivirheistä. Litiumioniakut voivat kuitenkin räjähtää, jos ne kuumenevat liikaa tai jos ne ladataan liian korkeilla jännitteillä ja ne voivat vaurioitua pysyvästi, jos niiden purkaustaso alittaa tietyn volttimäärän. Ne tarvitsevat myös NiCd-akkuihin verrattuna edistyneemmän laturin ja niiden elinkaari on noin kaksi kertaa lyhyempi kuin NiCd-akkujen (neljä ja kahdeksan vuotta). Li-Ion-akut ovat tällä hetkellä kalliimpia kuin NiCd-akut, ne eivät toimi yhtä hyvin alhaisissa lämpötiloissa eikä tällä hetkellä ole olemassa riittävästi taloudellisia kannustimia mittavien kierrätysrakenteiden kehittämiseksi niitä varten: raaka-aineet ovat suhteellisen edullisia ja helposti saatavilla, eikä käytettyjen Li-Ion-akkujen määrä ole tarpeeksi suuri, jotta mittavien kierrätysprosessien luominen olisi perusteltua. Li-Ion-akkujen odotettavissa oleva markkinaosuuden kasvu, ottaen huomioon kadmiumin tuleva käyttökielto paristoissa, saattaa muuttaa tasapainoa ja voi lisätä Li-Ion-akkujen kierrätysprosessien kannattavuutta. Li-Ion-akkujen kierrätys on vielä kehitysvaiheessa, toisin kuin NiCd- ja NiMH-akkujen jo kypsään vaiheeseen edennyt kierrätysteknologia EU:ssa, mutta teknologiset edistysaskeleet ja alan innovaatiot voivat pian muuttaa tilanteen, jolloin Li-Ion-akkujen kierrätysprosessien kehittäminen on taloudellisesti kannattavaa käytettyjen Li-Ion-akkujen muodostamat kasvavat jätevirrat huomioon ottaen.

Näin ollen jatkamalla poikkeusta yhdellä vuodella 31. joulukuuta 2016 asti mahdollistettaisiin kohtuullinen kompromissi, jolla suojellaan sekä kuluttajien että liike-elämän etuja koko arvoketjun varrella ja varmistetaan ympäristönsuojelu ja ihmisten terveyden suojelu sekä samalla annetaan hieman lisäaikaa teknologian kehittämistä, parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja innovointia varten.

3. Varastojen ja varaosien loppuun käyttäminen

Kiellon voimaantulon aikoihin markkinoilla jo olevien tuotteiden huolto sekä erityisesti huollossa mahdollisesti tarvittavien varaosien kohtalo on usein esiin tuotu kysymys.

Esittelijä katsoo, että ketjun alkupään jakelijat ovat jo ottaneet NiCd-akkujen kiellon huomioon, joten on todennäköistä, että poikkeuksen kumoamishetkellä niitä on hyllyillä enää hyvin vähän, jos lainkaan. Eri toimilla, kuten varmistamalla varaosien saatavuus rajoitetun ajan poikkeuksen kumoamisen jälkeen, voidaan ehkä hieman lievittää loppukäyttäjille aiheutuvia sosiaalisia vaikutuksia, etenkin kun kyse on muista kuin ammatillisista käyttäjistä, jotka eivät välttämättä kykene sopeutumaan yhdestä teknologiasta toiseen vaihtamiseen liittyviin kustannuksiin. Nikkelikadmiumakkuja sisältävät johdottomat työkalut voitaisiin kuitenkin helposti korvata lyhyellä aikavälillä, vaikkakin korkeammin kustannuksin, NiMH-akkuja käyttävillä työkaluilla, sillä NiMH-akkujen latureita voidaan käyttää molempien työkalutyyppien akkujen lataamiseen. Jo nyt saatavilla olevien teknologioiden ansiosta voidaan siis kiellon välittömät seuraukset loppukäyttäjille pitää siedettävinä. Tämän korvaavan vaihtoehdon olemassaolo voi jarruttaa edelleen sähkö- ja elektroniikkaromun äkillistä lisääntymistä NiCd-akkujen kieltämisen seurauksena.

Teknologiset ja ympäristöä koskevat haasteet, jotka ovat odotettavissa sen seurauksena, että sähkö- ja elektroniikkaromun määrä mahdollisesti kasvaa, koska laitteista, joihin ei enää ole saatavilla varaosia, on yhtäkkiä päästävä eroon, voidaan hallita teknisin ratkaisuin NiMH-akkuihin perustuvan teknologian tarjoaman vaihtoehdon avulla. Mitä tulee jäteparistojen kierrätykseen, ala voi hyötyä lisäajasta selvitäkseen sähkö- ja elektroniikkaromun mahdollisesta lisääntymisestä NiCd-akkuja koskevan kiellon seurauksena. Kierrätysyritykset ovat jo ryhtyneet tämänsuuntaisiin toimiin parantamalla valmiuksiaan kierrättää Li-Ion- ja NiMH-akkuja, joiden määrän odotetaan lisääntyvän, kun NiCd-akkuja koskeva kielto tulee voimaan. Unionin lainsäätäjän on joka tapauksessa viestittävä selkeästi ja voimakkaasti ketjun loppupään jakelijoille, milloin itse kielto tulee voimaan. Kun tuottajat ovat selvillä, että kieltoa on lopulta noudatettava täysimääräisesti 31. joulukuuta 2016 jälkeen, ne eivät sorru houkutukseen kyllästää markkinat liiallisilla määrillä juuri ennen kuin pois vetäminen alkaa.

4. Soveltamisalan laajentaminen - nappiparistojen elohopea

Kadmiumia koskevan poikkeuksen uudelleenarviointi tarjoaa tilaisuuden poistaa toinenkin ajasta jälkeen jäänyt poikkeus, vaikka asia ei kuulukaan komission ehdotuksen piiriin: se, että nappiparistot saavat edelleen sisältää elohopeaa. Komission teettämässä tutkimuksessa BIOIS 2012 osoitetaan, että elohopean ympäristöön pääsemisen riskiä on pienennettävä, sillä nappiparistot jäävät helposti erillisten keräysjärjestelmien ulkopuolelle, mikä kasvattaa ympäristön saastumisen riskiä.

Suurin osa nappiparistojen valmistajista on siirtynyt käyttämään muuta teknologiaa, joten tämä poikkeus on pian vanhentunut, sillä EU:n nappiparistomarkkinoilla ollaan jo siirtymässä elohopeattomiin paristoihin. Elohopeattomien nappiparistojen osuus EU:n nappiparistomarkkinoista on tällä hetkellä 39 prosenttia. Elohopeattomia paristoja on nyt saatavilla kaupallisesti kaikkiin sovelluksiin ja niiden suoritusparametrit vastaavat elohopeaa sisältävien paristojen parametrejä, minkä myös suurin osa alan toimijoista on vahvistanut[3].

Tällainen päätös kannustaisi myös Kiinan kaltaisia maita, jotka vievät suuria määriä nappiparistoja unionin markkinoille, vauhdittamaan siirtymistä elohopeattomien nappiparistojen tuotantoon, millä voi olla maailmanlaajuisia vaikutuksia elohopean käyttöön tällä teollisuuden alalla. Mikäli tätä poikkeusta ei kumota nyt, seuraava mahdollisuus saattaa olla vasta vuodeksi 2016 kaavaillun paristodirektiivin tarkistuksen yhteydessä, mikä tarkoittaa, että nappiparistojen sisältämää elohopeaa saattaa päätyä ympäristöön noin 2,4‑3,9 tonnia vuodessa niiden jäädessä edelleen erillisten keräysjärjestelmien ulkopuolelle muodostaen suuren ympäristön saastumisriskin. Yhdysvalloissa monet osavaltiot ovat jo kieltäneet elohopeaa sisältävien nappiparistojen käytön.

Esittelijä katsoo näin ollen, että elohopean käytöstä näissä tuotteissa johtuvien ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja kyseisen käytön osuuden pienentämiseksi elohopeaongelman kokonaistilanteen kannalta sekä taloudellisen kannattavuuden huomioon ottamiseksi elohopeaa sisältävien nappiparistojen saattaminen markkinoille olisi kiellettävä 31. joulukuuta 2016 alkaen.

Esittelijän johtopäätös on, että NiCd-akkuja koskevaa poikkeusta olisi jatkettava yhdellä vuodella 31. joulukuuta 2016 asti. Esittelijä katsoo, että talteen kerättyjen NiCd-akkujen sataprosenttinen kierrätysmahdollisuus huomioon ottaen riski on hyvin vähäinen ja se on hallittavissa. Jatkamalla poikkeusta yhdellä vuodella mahdollistettaisiin kohtuullinen kompromissi, jolla suojellaan sekä kuluttajien että liike-elämän etuja koko arvoketjun varrella ja varmistetaan ympäristönsuojelu ja ihmisten terveyden suojelu sekä samalla annetaan hieman lisäaikaa teknologian kehittämistä, parhaiden käytäntöjen vaihtamista, saaduista kokemuksista oppimista ja innovointia varten.

[1] EUVL L 266, 26.9.2006, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2008/103/EY (EUVL L 327, 5.12.2008, s. 7–8).
[2] EURAS Final Report Contribution of Spent Batteries to the Metal Flows of Municipal Solid Waste (EURASin loppuraportti jäteparistojen osuudesta yhdyskuntajätteen metallivirroista), lokakuu 2005.
[3] Catherine Galligan ja Gregory Morose: "An Investigation of Alternatives to Miniature Batteries Containing Mercury", tutkimus vaihtoehdoista elohopeaa sisältäville nappiparistoille, 17. joulukuuta 2004, laadittu Massachusettsin yliopistoon kuuuluvan kestävää tuotantoa tutkivan Lowell Center -keskuksen toimeksiannosta.

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO DELEGOITUJEN SÄÄDÖSTEN KÄYTÖSTÄ

Matthias Groote

Puheenjohtaja

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

Bryssel

Asia: Työjärjestyksen 37 a artiklan mukainen delegoitujen säädösten käyttöä koskeva lausunto direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta (johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille saattamisen osalta)(COM(2012)0136 – C7-0087/2012 – 2012/0066(COD))

Arvoisa puheenjohtaja

Pyysitte 3. joulukuuta 2012 päivätyllä kirjeellänne työjärjestyksen 37 a artiklan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausunnon delegoitujen säädösten käyttöä koskevasta kysymyksestä edellä mainitun ehdotuksen tarkastelua varten. Kysymys liittyi ehdotukseen, jolla komissiolle siirretään säädösvaltaa SEUT:n 290 artiklan mukaisesti ja täytäntöönpanovaltaa SEUT:n 291 artiklan mukaisesti.

ENVI-valiokunnassa on laadittu ehdotuksesta mietintöluonnos ja neuvosto on omaksunut linjan, jossa ehdotetaan, että ehdotukseen sisältyvät säännökset delegoitujen säädösten hyväksymisestä korvattaisiin säännöksillä täytäntöönpanosäädösten hyväksymisestä. Nämä seikat huomioon ottaen pyydätte oikeudellisten asioiden valiokuntaa tarkastelemaan komission ehdotusta ja kiinnittämään erityistä huomiota säädösvallan siirron tavoitteisiin, sisältöön, soveltamisalaan ja kestoon sekä sen ehtoihin.

I – Taustaa

Ehdotuksen päätarkoituksena on muuttaa direktiiviä 2006/66/EY (jäljempänä "paristodirektiivi") siten, että kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille saattamista koskeva kielto laajennettaisiin koskemaan johdottomia työkaluja, mutta sillä pyritään myös sovittamaan yhteen SEUT:n 290 ja 291 artiklan[1] kanssa paristodirektiivin säännökset, joista säädettiin sittemmin kumotun komitologiapäätöksen[2] mukaisesti ja jotka otettiin käyttöön direktiivin 2008/12/EY[3] myötä.

Komissio ehdotti valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä koskevien säännösten korvaamista delegoituja säädöksiä koskevilla säännöksillä viidessä tapauksessa. Se ehdotti lisäksi, että yksi aiempi valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä koskeva säännös ja kaksi sääntelymenettelyä koskevaa säännöstä olisi korvattava täytäntöönpanosäädöksiä koskevilla säännöksillä.

Neuvostossa esitetyssä puheenjohtajavaltion kompromissitekstissä ehdotettiin, että ainoastaan yksi säännös, jossa säädettiin aiemmin valvonnan käsittävästä sääntelymenettelystä, olisi korvattava delegoituja säädöksiä koskevalla säännöksellä, kun taas edellä mainituissa seitsemässä säännöksessä olisi kaikissa säädettävä täytäntöönpanosäädöksistä.

II – Delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten taustaa

Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan yksinkertaistamista käsittelevä työryhmä suositti loppuraportissaan, että yhteisön säädösten hierarkiaa olisi selkiytettävä siten, että mahdollisuuksien mukaan rajataan lainsäädäntövaltaan kuuluvia asioita ja lisätään uusi säädösluokka[4]:

"Tällä hetkellä ei ole olemassa menettelyä, jonka avulla lainsäätäjä voisi delegoida lainsäädännön tiettyjä teknisiä näkökohtia tai täsmennyksiä ja varata itselleen delegoinnin valvomisen. Itse asiassa tämänhetkisessä tilanteessa lainsäätäjä on velvollinen joko tutkimaan hyväksymiensä säännösten pienimmätkin yksityiskohdat tai antamaan lainsäädännön teknisemmät tai yksityiskohtaisemmat osat komission tutkittavaksi ikään kuin olisi kyse EY:n perustamissopimuksen 202 artiklan nojalla jäsenvaltioiden valvontaan annetuista täytäntöönpanotoimista."

Työryhmä ehdotti siksi, että otettaisiin käyttöön "delegoituja säädöksiä", joilla kehitettäisiin yksityiskohtaisesti tai mukautettaisiin jonkin säädöksen tiettyjä osia lainsäätäjän määrittelemän valtuutuksen puitteissa, ja "täytäntöönpanosäädöksiä", joilla pannaan täytäntöön säädökset. Delegoitujen säädösten kohdalla lainsäätäjä päättää, onko ja missä määrin tarpeellista antaa unionin tasolla säädöksiä, joilla pannaan täytäntöön säädökset ja/tai delegoidut säädökset, sekä tarvittaessa siitä komiteamenettelystä (EY:n perustamissopimuksen 202 artikla), joka liittyy kyseisten säädösten antamiseen. Työryhmä määritteli, että säädöksissä on kyse perussopimuksen nojalla annetuista säädöksistä, jotka sisältävät tietyn alan keskeiset tekijät ja poliittiset perusvalinnat. Delegoimisen kohteena voisivat olla säädöstä täsmentävien teknisten tai yksityiskohtaisten seikkojen säänteleminen tai myös säädökseen liittyvien tiettyjen seikkojen muuttaminen myöhemmin. Työryhmä katsoi kuitenkin, että jos päätettäisiin uuden delegoitujen säädösten luokan käyttöön ottamisesta, olisi mahdollista keventää tiettyjä komiteamenettelyjä, mutta totesi, että kyseisten menettelyjen mahdollinen muuttaminen ei liittyisi suoraan perussopimukseen vaan johdettuun oikeuteen.

Näiden ehdotusten pohjalta ehdotukseen sopimukseksi Euroopan perustuslaista laadittiin delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevia säännösehdotuksia. Nämä säännökset sisällytettiin myöhemmin lähes muuttumattomina Lissabonin sopimuksen määräyksiin eli SEUT:n 290 ja 291 artiklaan.

SEUT:n 290 artiklassa määrätään seuraavaa (korostukset lisätty):

"1. Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia.

Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä määritellään nimenomaisesti tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto. Tietyn alan keskeisistä osista voidaan säätää vain lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä säädöksellä, eikä säädösvallan siirto voi näin ollen koskea näitä osia.

2. Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä vahvistetaan nimenomaisesti säädösvallan siirtoon liittyvät ehdot, jotka voivat olla seuraavat:

a) Euroopan parlamentti tai neuvosto voi päättää peruuttaa säädösvallan siirron;

b) säädösvallan siirron nojalla annettu säädös voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä asetetun määräajan kuluessa.

Euroopan parlamentti tekee a ja b alakohtaa sovellettaessa ratkaisunsa jäsentensä enemmistöllä ja neuvosto määräenemmistöllä.

3. Säädösvallan siirron nojalla annettavien säädösten nimikkeessä käytetään ilmaisua "delegoitu"."

SEUT:n 291 artiklassa määrätään seuraavaa (korostukset lisätty):

"1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet unionin oikeudellisesti velvoittavien säädösten täytäntöönpanemiseksi.

2. Jos unionin oikeudellisesti velvoittavat säädökset edellyttävät yhdenmukaista täytäntöönpanoa, kyseisillä säädöksillä siirretään täytäntöönpanovaltaa komissiolle tai, tietyissä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 ja 26 artiklassa määrätyissä tapauksissa, neuvostolle.

3. Edellä 2 kohtaa sovellettaessa Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla etukäteen yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä.

4. Täytäntöönpanosäädösten nimikkeessä käytetään lisäystä "täytäntöönpano"."

On syytä panna merkille, että toisin kuin täytäntöönpanotoimenpiteitä koskeva SEUT:n 291 artikla, SEUT:n 290 artikla ei sisällä horisontaalisen säädöksen hyväksymistä koskevaa oikeusperustaa – edellä mainittu täytäntöönpanosäädöksiä koskeva asetus SEUT:n 291 artiklaa varten – vaan siinä määritellään säädösvallan siirtoon sovellettavat säännöt ja yleiset periaatteet. Nämä ehdot on näin ollen esitettävä jokaisessa perussäädöksessä.

Rahoituspalvelualaa koskevassa SEUT:n julistuksessa N:o 39 todetaan seuraavaa:

"Julistus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklasta

Konferenssi panee merkille, että komissio aikoo vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti jatkaa jäsenvaltioiden nimeämien asiantuntijoiden kuulemista valmistellessaan sellaisia rahoituspalvelualaa koskevia säädöksiä, jotka annetaan säädösvallan siirron nojalla."

Valmistellessaan SEUT:n 290 artiklan käytännön täytäntöönpanoa oikeudellisten asioiden valiokunta hyväksyi 23. maaliskuuta 2010 József Szájerin laatiman valiokunta-aloitteisen muun kuin lainsäädäntömietinnön säädösvallan siirtovaltuudesta[5]. Seuraavassa on otteita mietinnön perusteluista, joissa asetetaan perusta delegoitujen säädösten erottamiselle täytäntöönpanosäädöksistä:

"Lainsäätäjän siirtämän säädösvallan valvonnan olisi loogisesti ajateltuna säilyttävä lainsäätäjän yksinoikeutena. Lisäksi muiden kuin lainsäätäjän harjoittama valvonta olisi jo sinänsä vastoin SEUT:n 290 artiklaa. Erityisesti jäsenvaltioilla ja varsinkaan jäsenvaltioiden asiantuntijakomiteoilla ei ole asiassa toimivaltaa."

[...]

Jäsenvaltioilla on kiistatta ensisijainen vastuu unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta. Tämä todetaan selkeästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa (entinen EY:n perustamissopimuksen 10 artikla: "Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista [‑.-] johtuvien velvoitteiden täyttäminen") ja itse SEUT:n 291 artiklassa ("Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet unionin oikeudellisesti velvoittavien säädösten täytäntöönpanemiseksi."). Näin oli myös ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa.

Jos lainsäätäjä kuitenkin katsoo, että tarvitaan yhtäläiset ehdot oikeudellisesti sitovien unionin säädösten täytäntöönpanemiseksi, komissiolle on annettava valtuudet hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä sitovalla sekundaarilainsäädännöllä (olipa kyseessä säädös tai ei). SEUT:n 291 artikla, joka on suoraa jatkoa EY:n perustamissopimuksen 202 artiklaan perustuvalle komitologiamekanismille, tarjoaa perustan komission hyväksymille täytäntöönpanosäädöksille, joihin jäsenvaltiot soveltavat komission täytäntöönpanovallan tiettyä valvontaa[6]. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden ensisijainen täytäntöönpanovastuu, on luonnollista, että 291 artiklassa mainitaan ne eikä lainsäätäjää. EY:n perustamissopimuksen 202 artiklaan perustuvan aiemman järjestelmän ja SEUT:n 291 artiklaan perustuvan tulevan järjestelmän käsitteet eivät olennaisilta osin eroa toisistaan.

On selvää, että nimenomaan lainsäätäjä määrittää tällaisen täytäntöönpanovallan käyttöä koskevat ehdot. On kiireellisesti laadittava täytäntöönpanosäädöksiä koskevat uudet oikeudelliset puitteet, koska nykyinen komitologiapäätös on osin yhteensopimaton SEUT:n 291 artiklassa käyttöön otetun uuden järjestelmän kanssa.

Päätöslauselma, joka hyväksyttiin lopulta täysistunnossa 5. toukokuuta 2010, sisältää seuraavat kolme viimeistä kohtaa[7]:

"18. kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksia, joita tarvitaan unionin säännöstön mukauttamiseksi SEUT:n 290 ja 291 artiklan säännöksiin; katsoo, että SEUT:n 290 artiklan osalta tätä mukauttamista ei pitäisi rajoittaa valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen käsiteltyihin toimenpiteisiin, vaan se tulisi ulottaa kaikkiin soveltamisalaltaan yleisiin asianmukaisiin toimenpiteisiin riippumatta päätöksenteko- tai komitologiamenettelystä, jota niihin on sovellettu ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa;

19. vaatii, että ensisijaisena painopisteenä on oltava unionin säännöstön mukauttaminen niillä politiikan aloilla, joita säänneltiin ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa ilman yhteispäätösmenettelyä parlamentin kanssa; vaatii tältä osin tapauskohtaista tarkastelua sen varmistamiseksi, että erityisesti kaikki soveltamisalaltaan yleiset asianmukaiset toimenpiteet, jotka on tähän mennessä hyväksytty [komitologiapäätöksen] 4 ja 5 artiklan puitteissa, määritellään delegoiduiksi säädöksiksi;

20. katsoo, että edellä mainitun mukauttamisen yhteydessä tai käsiteltäessä ehdotuksia tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen on lainsäätäjän oikeuksien täysimääräiseksi turvaamiseksi kiinnitettävä erityistä huomiota SEUT:n 290 ja 291 artiklan soveltamisen suhteelliseen osuuteen sekä jommankumman käytöstä aiheutuviin käytännön seurauksiin; vaatii, että lainsäätäjillä on valtuus päättää, että valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn mukaisesti aiemmin hyväksytyt asiat voidaan hyväksyä joko SEUT:n 290 artiklan tai tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti;"

SEUT:n 290 artiklan käytännön soveltamisesta saatiin aikaan parlamentin, neuvoston ja komission välinen yhteisymmärrys[8] huhtikuussa 2011. Siinä esitetään käytännön järjestelyt sekä sovitut selvennykset ja etuoikeudet, joita sovelletaan säädösvallan siirtoon. Siinä annetaan ohjeita ja vakiolausekkeita säädösvallan siirron tavoitteiden, sisällön, soveltamisalan ja keston määrittelemiseksi, mutta siinä ei mainita delegoitujen säädösten erottamista täytäntöönpanosäädöksistä.

Lisäksi parlamentin työjärjestystä muutettiin, ja siihen sisällytettiin uusi 37 a artikla, joka kuuluu seuraavasti:

"Säädösvallan siirto

1. Tarkasteltaessa lainsäädäntöehdotusta, jolla siirretään valtaa komissiolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, parlamentti kiinnittää erityistä huomiota vallan siirron tavoitteisiin, sisältöön, soveltamisalaan ja kestoon sekä sen ehtoihin.

2. Asiasta vastaava valiokunta voi milloin tahansa pyytää lausuntoa unionin oikeuden tulkinnasta ja soveltamisesta vastaavalta valiokunnalta.

3. Unionin oikeuden tulkinnasta ja soveltamisesta vastaava valiokunta voi myös oma-aloitteisesti ottaa esille kysymyksiä, jotka koskevat säädösvallan siirtoa. Siinä tapauksessa se ilmoittaa tästä aiheellisella tavalla asiasta vastaavalle valiokunnalle."

III – Parlamentin kanta säädösvallan siirtoon

Delegoitujen säädösten erottaminen täytäntöönpanosäädöksistä on aiheuttanut hieman kiistaa muutamissa lainsäädäntömenettelyissä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Neuvosto on vaatinut täytäntöönpanosäädösten käyttöä, jotta se voisi vaikuttaa tehokkaammin tällaisten säädösten valmisteluvaiheeseen sellaisten jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kautta, jotka kuuluvat täytäntöönpanosäädöksiä koskevassa asetuksessa säädettyihin komiteoihin. Delegoitujen säädösten valmistelussa kansallisilla asiantuntijoilla ei ole virallista roolia. Lisäksi parlamentin asema, vaikutusvalta ja valtaoikeudet ovat paljon laajemmat, kun kyseessä ovat delegoidut säädökset, koska sillä on mahdollisuus vastustaa ehdotettua delegoitua säädöstä ja peruuttaa säädösvallan siirto, mikä on sen vahvin väline. Mitä tulee täytäntöönpanosäädöksiin, parlamentin toimivaltuudet on rajattu valvontavaltaan, ja komissio voi hyväksyä ehdotetun täytäntöönpanosäädöksen parlamentin vastustuksesta huolimatta.

Oikean välineen valinnalla on merkittäviä seurauksia sekä parlamentin mahdollisuuteen harjoittaa valvontavaltaansa että itse säädöksen pätevyyteen. Komission puheenjohtaja on korostanut parlamentin puhemiehelle lähettämässään kirjeessä, että täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten rajaamisessa ei ole kyse poliittisesta valinnasta ja että analysoinnin lähtökohtana on sen vuoksi oltava oikeudelliset perusteet, jotka on asetettu SEUT:n 290 ja 291 artiklassa[9]. Komissio on siksi pyytänyt selvennystä tuomioistuimelta rajaamista koskevassa kysymyksessä tapauksessa, jossa komissio katsoo, että on valittu vääränlainen asetus[10].

Vahvistaakseen delegoituja säädöksiä koskevan horisontaalisen poliittisen kannan ja suojellakseen parlamentin valtaoikeuksia ja välttääkseen tulevat oikeudelliset haasteet ja säädösten kumoamisen delegoitua säädöstä tai täytäntöönpanosäädöstä koskevan väärän valinnan vuoksi puheenjohtajakokous hyväksyi vuonna 2012 seuraavan nelivaiheisen menettelytavan, jotta voidaan varmistaa, että parlamentti voi käyttää täysimääräisesti sille Lissabonin sopimuksella annettuja toimivaltuuksia[11]:

1. Oikean välineen valinta

2. Jäsenvaltioiden roolin vahvistaminen delegoitujen säädösten valmisteluvaiheessa

3. Sisällyttäminen perusasetukseen ("yhteispäätös")

4. Parlamentin kannan hyväksyminen ilman että sopimukseen on päästy ensimmäisessä käsittelyssä.

Viimeisenä vaiheena, jos delegoituja säädöksiä ei voida sisällyttää itse asiakirjaan, vaikka on päätetty, että ne pitäisi voida sisällyttää siihen, tässä menettelytavassa kehotetaan kieltäytymään toimittamasta asiakirjaa täysistuntoon sellaisenaan ja vaatimaan tällaisessa tapauksessa horisontaalisia neuvotteluja neuvoston kanssa.

IV – Analyysi

Koska delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten erottamisesta toisistaan ei ole tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, analyysin lähtökohdaksi on otettava itse sopimuksen sanamuoto. SEUT:n 290 artiklan mukaisesti komissiolle voidaan siirtää valta antaa "muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia" (korostukset lisätty).

Jotta voidaan tarkastella, täyttyvätkö nämä kriteerit tässä tapauksessa, on tärkeää tarkastella kyseisen vallan luonnetta tapauskohtaisesti.

Vähimmäiskeräysasteita koskevat siirtymäjärjestelyt – 1 artiklan 2 kohta

Tämä säännös liittyy paristodirektiivin 10 artiklan 4 kohdan ensimmäiseen alakohtaan, jossa direktiivin 2008/12/EY mukaisesti säädetään paristojen ja akkujen vähimmäiskeräysasteita koskevista siirtymäjärjestelyistä, jotka on hyväksyttävä komitologiapäätöksen 5 artiklan mukaista sääntelymenettelyä noudattaen.

Täytäntöönpanosäädöksiä koskevan asetuksen 13 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että jos ennen tämän asetuksen voimaantuloa hyväksytyissä perussäädöksissä viitataan komitologiapäätöksen 5 artiklaan, sovelletaan tämän asetuksen tarkastelumenettelyä.

Ehdotettu muutos täytäntöönpanosäädöksiksi on tässä tapauksessa siksi oikein.

Vuosimyynnin laskemista koskevat yhteiset menetelmät – 1 artiklan 2 kohta

Tämä säännös liittyy paristodirektiivin 10 artiklan 4 kohdan toiseen alakohtaan, jossa direktiivin 2008/12/EY mukaisesti säädetään valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen yhteisistä menetelmistä, joilla lasketaan kannettavien paristojen ja akkujen vuosimyynti loppukäyttäjille, jotta voidaan valvoa keräysasteita. Siinä säädetään lisäksi, että tämän toimenpiteen "tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä".

Tätä säännöstä sovelletaan yleisesti, koska myynnin laskemista "sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin"[12]. Se, että sanaa "menetelmät" edeltää adjektiivi "yhteinen", antaa lisätukea tälle päätelmälle.

Alkuperäisessä säännöksessä todettiin lisäksi, että tämän toimenpiteen tarkoituksena oli muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä. Tämä säännös voidaan siksi yhdenmukaistaa ainoastaan säätämällä delegoitujen säädösten hyväksymisestä.

Ehdotettu muutos täytäntöönpanosäädöksiksi on tässä tapauksessa siksi väärin, ja säännökseen on sovellettava säädösvallan siirtoa SEUT:n 290 artiklan nojalla.

Liitteen III mukauttaminen tai täydentäminen tekniikan ja tieteen kehityksen huomioimiseksi – 1 artiklan 3 kohta

Tämä säännös liittyy paristodirektiivin 12 artiklan 6 kohtaan, jossa direktiivin 2008/12/EY mukaisesti säädetään, että paristodirektiivin (käsittely- ja kierrätysvaatimuksia koskevaa) liitettä III voidaan mukauttaa tai täydentää tekniikan tai tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Siinä säädetään lisäksi, että näiden toimenpiteiden "tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä".

Tätä säännöstä sovelletaan yleisesti, koska tekniikan ja tieteen kehityksen yhteydessä paristoihin ja akkuihin liittyvät käsittely- ja kierrätysvaatimukset "on kohdistettu yleisesti määriteltyihin henkilöryhmiin abstraktissa muodossa ja niitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin"[13].

Alkuperäisessä säännöksessä todettiin lisäksi, että näiden toimenpiteiden tarkoituksena oli muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä. Tämä säännös voidaan siksi yhdenmukaistaa ainoastaan säätämällä delegoitujen säädösten hyväksymisestä.