Menettely : 2013/2060(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0162/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0162/2013

Keskustelut :

PV 21/05/2013 - 5
CRE 21/05/2013 - 5

Äänestykset :

PV 21/05/2013 - 6.15
CRE 21/05/2013 - 6.15
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0205

MIETINTÖ     
PDF 215kWORD 162k
2.5.2013
PE 504.066v02-00 A7-0162/2013

veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta

(2013/2060(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Mojca Kleva Kekuš

Lausunnon valmistelija (*):

Eva Joly, kehitysyhteistyövaliokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – Työjärjestyksen 50 artikla

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta

(2013/2060(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (COM(2012)0722),

–   ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen aggressiivisesta verosuunnittelusta (C(2012)8806),

–   ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla (C(2012)8805),

–   ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2012 annetun komission suosituksen konkreettisista tavoista tehostaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa EU:ssa ja sen ulkopuolella (COM(2012)0351),

–   ottaa huomioon 28. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2013” (COM(2012)0750),

   ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (2013/0025(COD)),

–   ottaa huomioon rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) helmikuussa 2012 antamat suositukset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ja leviämisen torjuntaa koskevista kansainvälisistä normeista,

–   ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman konkreettisista keinoista veropetosten ja veronkierron torjumiseksi (2012/2599(RSP))(1),

–   ottaa huomioon laillistetun tilintarkastajan Richard Murphyn 10. helmikuuta 2012 päivätyn selvityksen eurooppalaisen verotulovajeen korjaamisesta,

–   ottaa huomioon yritysverotusta koskevista käytännesäännöistä 1. joulukuuta 1997 annetun neuvoston päätöslauselman sekä yritysverotusta tarkastelevan käytännesääntötyöryhmän 4. joulukuuta 2012 neuvostolle antaman raportin,

–   ottaa huomioon OECD:n raportin ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting” (2013),

–   ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2012 annetut Ecofin-neuvoston päätelmät ja Ecofin-neuvoston Eurooppa-neuvostolle antaman raportin verotusasioista,

–   ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla(2),

–   ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2012 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)(3),

–   ottaa huomioon Moskovassa 15. ja 16. helmikuuta 2013 pidetyn valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien G20-kokouksen antaman tiedonannon,

–   ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla(4),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A7‑0162/2013)

A. ottaa huomioon, että EU:ssa menetetään veropetosten, veronkierron, verojen välttämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi joka vuosi arviolta pöyristyttävät biljoona euroa, mikä merkitsee jokaiselle EU:n kansalaiselle noin 2 000 euron vuotuista kustannusta, ja korostaa, että tämä tapahtuu ilman, että toteutetaan asian edellyttämiä toimenpiteitä(5);

B.  katsoo, että tulojen menetys vaarantaa laadukkaisiin julkisiin palveluihin perustuvan EU:n sosiaalisen markkinatalouden säilymisen, sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan, EU:n verojärjestelmien tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden ja talouden ekologisen muuntautumisen; katsoo, että se aiheuttaa ja helpottaa entisestään yhteiskunnan kannalta haitallista keinottelua, joka johtaa lisääntyvään sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja lisää kansalaisten epäluottamusta demokraattisiin instituutioihin ja toimintaympäristön demokratiavajetta;

C. katsoo, että tulopohjan turvaaminen on merkittävä osa julkisen talouden kestävyyttä;

D. toteaa, että veropetokset ja veronkierto ovat laitonta toimintaa, jonka tarkoituksena on verovelvoitteiden kiertäminen, kun toisaalta verojen välttäminen on verojärjestelmän laillista mutta sopimatonta hyödyntämistä verovelvoitteiden pienentämiseksi tai välttämiseksi, ja että aggressiivisella verosuunnittelulla tarkoitetaan verojärjestelmän muotoseikkojen tai kahden tai useamman verojärjestelmän yhteensopimattomuuden hyödyntämistä verovelvoitteiden pienentämiseksi;

E.  katsoo, että verojen välttämiskäytännöt, jota talouselämän muuttuminen entistä aineettomammaksi helpottaa, johtaa Euroopan yrityksille ja kasvulle haitalliseen kilpailun vääristymiseen;

F.  toteaa, että veropetosten ja veronkierron laajuus horjuttaa kansalaisten uskoa ja luottamusta veronkannon ja koko verotusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen ja legitiimiyteen;

G. katsoo, että veropolitiikan yhteensovittamisen puute EU:ssa johtaa huomattaviin kustannuksiin ja hallinnollisiin rasitteisiin kansalaisille ja EU:ssa yli rajojen toimiville yrityksille ja voi aiheuttaa tahatonta verottamatta jättämistä tai johtaa veropetoksiin ja veronkiertoon;

H. katsoo, että veroparatiiseina toimivien oikeudenkäyttöalueiden läpinäkymättömien tai haitallisten verokäytäntöjen aiheuttamat jatkuvat vääristymät voivat johtaa keinotekoisiin pääomavirtoihin ja kielteisiin vaikutuksiin EU:n sisämarkkinoilla; toteaa, että haitallinen verokilpailu EU:ssa on selvästi sisämarkkina-ajatuksen vastaista; katsoo, että veropohjia on yhdenmukaistettava enemmän yhä tiiviimmässä talous-, finanssi- ja budjettiunionissa;

I.   toteaa, että avustusohjelmien piiriin kuuluvat maat, jotka ovat tehostaneet veronkantoa ja poistaneet erioikeuksia troikan ehdotusten mukaisesti, ovat viime vuosina saaneet todeta, että monet niiden suurista yrityksistä ovat lähteneet maasta hyötyäkseen muiden maiden tarjoamista verohelpotuksista; toteaa, että Kreikan tapauksessa komissio on laskenut, että vuoden 2012 alusta lähtien Kreikasta on siirretty Sveitsin pankkeihin jopa 60 miljardia euroa;

J.   katsoo, että tämä on käytännössä siirtänyt verotaakan työntekijöiden ja pienituloisten kotitalouksien kannettavaksi ja pakottanut hallitukset tekemään haitallisia leikkauksia julkisiin palveluihin;

K. katsoo, että säästötoimenpiteinä suurimmassa osassa jäsenvaltioita viime vuosina toteutetut irtisanomiset kansallisissa veroviranomaisissa ovat vaarantaneet suuresti komission toimintasuunnitelman täytäntöönpanon;

L.  toteaa, että monikansallisten yhtiöiden soveltamat veronkiertokäytännöt ovat ristiriidassa terveen kilpailun ja yritysten yhteiskunnallisen vastuun periaatteen kanssa;

M. panee merkille, että jotkut verovelvolliset ovat vastanneet jäsenvaltioiden avoimuuden lisäämiseen tähtääviin toimiin kierrättämällä liiketoimensa sellaisen toisen oikeudenkäyttöalueen kautta, jonka avoimuuden taso on alhaisempi;

N. katsoo, että yksipuoliset kansalliset toimenpiteet ovat osoittautuneet monissa tapauksissa tehottomiksi, riittämättömiksi ja toisinaan jopa haitallisiksi, minkä vuoksi tarvitaan koordinoitua ja monitahoista toimintamallia jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla sekä kansainvälisesti; katsoo, että veropetosten, veronkierron, verojen välttämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun tehokas torjunta edellyttää eri jäsenvaltioiden veroviranomaisten välisen yhteistyön vahvistamista sekä veroviranomaisten ja muiden lainvalvontaviranomaisten entistä tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltion sisällä;

O. toteaa OECD:n raportin "Addressing Base erosion and Profit Shifting" mukaisesti, että perustavaa laatua oleva tarkasteltava seikka on se, että verotusalueiden jakamisesta saatuihin kansallisiin kokemuksiin perustuvat yhteiset kansainväliset periaatteet eivät ole pysyneet muuttuvan yritysympäristön vauhdissa; katsoo, että tarvitaan komission ja jäsenvaltioiden aktiivisempaa toimintaa kansainvälisellä tasolla avoimuuteen, tietojenvaihtoon ja haitallisten verotoimenpiteiden lakkauttamiseen perustuvien kansainvälisten normien vahvistamiseksi;

P.  katsoo, että kehitysmailla ei ole neuvotteluvoimaa veroparatiisien pakottamiseksi yhteistyöhön, tietojenvaihtoon ja avoimuuteen;

Q. toteaa, että tutkivilla journalisteilla, hallituksista riippumattomilla toimijoilla ja tiedeyhteisöllä on ollut ratkaiseva asema veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien paljastamisessa ja niistä tiedottamisessa kansalaisille;

R.  katsoo, että veropetosten havaitsemiseen tarkoitettujen välineiden lujittamisen lisäksi olisi vahvistettava nykyistä lainsäädäntöä, joka koskee verojen perintään liittyvää apua, yhdenvertaista verotuskohtelua ja järjestelmän toteuttamiskelpoisuutta yrityksissä;

S.  toteaa, että helmikuussa 2013 Moskovassa pidetyssä G20-kokouksessa eurooppalaiset valtiovarainministerit lupasivat toteuttaa tarvittavat toimet veronkierron torjumiseksi ja vahvistivat, että yksinomaan kansallisilla toimenpiteillä ei saada aikaan toivottua vaikutusta;

T.  katsoo, että veronkiertoon johtava siirtohinnoittelu vaikuttaa kielteisesti kehitysmaiden talousarvioihin, kun ne näin pakosta menettävät vuosittain arviolta 125 miljardin verotulot eli lähes kaksi kertaa kehitysmaiden vastaanottaman kansainvälisen tuen verran;

U. ottaa huomioon, että veropolitiikkaa koskeva lainsäädäntövalta on tällä hetkellä jäsenvaltioilla;

1.  on tyytyväinen komission toimintasuunnitelmaan ja sen suosituksiin, joissa jäsenvaltioita kehotetaan ryhtymään välittömiin ja koordinoituihin toimiin veroparatiisien ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi;

2.  on tyytyväinen valtiovarainministerien G20-kokouksessa ilmaisemaan määrätietoiseen pyrkimykseen estää veropohjien kaventumista ja voittojen siirtoja;

3.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan sitoumustaan, tukemaan komission toimintasuunnitelmaa ja panemaan molemmat suositukset täysimääräisesti täytäntöön; vaatii jäsenvaltioita ryhtymään vakaviin neuvotteluihin, saattamaan päätökseen kaikki vireillä olevat lainsäädäntöehdotuksia koskevat menettelyt ja toteuttamaan toimenpiteitä veropetoksia, veronkiertoa, verojen välttämistä, aggressiivista veronkiertoa ja veroparatiiseja koskevissa tapauksissa niiden alaisuuteen kuuluvilla alueilla;

4.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole vielä onnistuneet pääsemään sopimukseen keskeisistä lainsäädäntöehdotuksista, kuten vuonna 2008 annetusta ehdotuksesta direktiiviksi säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta tai vuoden 2011 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta;

5.  pitää valitettavana, että Euro Plus -sopimuksen sitoumuksien puitteissa ei ole tapahtunut tähän mennessä merkittävää edistymistä;

6.  on tyytyväinen komission aloitteeseen perustaa verotusalan hyvän hallintotavan foorumi; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti molempien suositusten täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa ja kuulemaan myös kansallisia veroviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja ammattiliittoja ja ottamaan ne mukaan foorumin toimintaan; kehottaa komissiota toimittamaan neuvostolle ja parlamentille vuosittain raportin foorumin toiminnasta ja aikaansaannoksista;

7.  katsoo, että tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän huhtikuussa 2013 julkaisemista tiedoista salaisista offshore-pankkitileistä käy selvästi ilmi ongelman laajuus ja vakavuus sekä tarvittavien toimien kiireellisyys; kehottaa jälleen tämän valossa vahvistamaan eurooppalaista ja kansainvälistä sitoumusta avoimuuteen, minkä olisi johdettava kansainväliseen, sitovaan ja monenväliseen sopimukseen automaattisesta verotustietojen vaihdosta;

EU:n kansainvälinen rooli

8.  korostaa, että EU:n olisi johdettava keskusteluja veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta OECD:ssä, verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevässä maailmanlaajuisessa foorumissa, G20- ja G8-ryhmässä sekä muissa asiankuuluvissa monikansallisissa foorumeissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita painottamaan johdonmukaisesti kansainvälisellä tasolla yhteistyön tehostamisen suurta merkitystä veropetosten, veronkierron, verojen välttämisen, aggressiivisen verosuunnittelun ja veroparatiisien torjunnassa; painottaa, että EU:n olisi tarvittaessa suostuteltava ja autettava EU:n ulkopuolisia maita kehittämään ja parantamaan veronkantojärjestelmiensä tehokkuutta noudattamalla avoimuuden ja automaattisen tietojenvaihdon periaatteita ja lakkauttamalla haitalliset verokäytännöt; kehottaa neuvostoa ja komissiota parantamaan teknistä apuaan ja valmiuksien kehittämistä kehitysmaissa;

9.  pitää erittäin tärkeänä, että jäsenvaltiot valtuuttavat komission neuvottelemaan verosopimuksia kolmansien maiden kanssa EU:n puolesta sen sijaan, että jatkettaisiin kahdenvälisten neuvottelujen käytäntöjä, joista seuraa koko EU:n ja usein myös kyseisen jäsenvaltion kannalta optimaalista heikompia tuloksia;

10. korostaa, että jäsenvaltioilla, jotka ovat saaneet(6) tai jotka hakevat taloudellista tukea, on velvollisuus toteuttaa toimenpiteitä, joilla vahvistetaan ja parannetaan valmiuksia kantaa veroja sekä torjutaan veropetoksia ja veronkiertoa; vaatii, että komissio ulottaa tämän velvollisuuden koskemaan myös toimenpiteitä, jotka koskevat rahanpesun, verojen välttämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaa;

11. kehottaa komissiota pidättäytymään EU:n rahoituksen myöntämisestä EU:n veromääräyksiä rikkoville yrityksille ja varmistamaan, että jäsenvaltiot eivät myönnä valtiontukea kyseisille yrityksille tai salli niiden osallistumista julkisiin hankintoihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan, että kaikki julkisista hankinnoista tarjouksia esittävät yritykset antavat tiedot verorikoksiin liittyvistä seuraamuksista tai tuomioista; katsoo lisäksi, että samalla kun noudatetaan tarkistetussa maksuviivästysdirektiivissä sovittuja velvoitteita, viranomaisille on annettava mahdollisuus sisällyttää julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin lauseke, joka mahdollistaa sopimuksen irtisanomisen, jos tarjoaja myöhemmin rikkoo verovelvoitteitaan;

12. kehottaa komissiota ehdottamaan yhteisiä standardeja jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden välisiin verosopimuksiin näiden valtioiden veropohjien kaventumisen estämiseksi;

13. kehottaa komissiota osoittamaan verotuksen ja tulliliiton pääosastolle lisää talousarviovaroja ja henkilöstöä, jotta se voisi kehittää kaksinkertaista verottamattomuutta, veronkiertoa ja veropetoksia koskevaa EU:n politiikkaa ja niitä koskevia ehdotuksia;

14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan suhteissaan kolmansiin maihin EU:n vaatimusten tiukkaa soveltamista verotukseen liittyvissä asioissa erityisesti tulevien kahden- tai monenvälisten kauppasopimusten yhteydessä;

15. panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen Foreign Account Tax Compliance Act -lain (FATCA) ensimmäisenä askeleena kohti EU:n ja Yhdysvaltojen automaattista tietojenvaihtoa rajat ylittävien veropetosten ja veronkierron torjumisessa; pitää kuitenkin valitettavana, että Yhdysvaltojen kanssa käytävissä neuvotteluissa on sovellettu pikemminkin kahdenvälistä/hallitustenvälistä lähestymistapaa kuin hyödynnytetty yhteistä EU:n neuvotteluasemaa; pitää valitettavana täysimääräisen vastavuoroisuuden puuttumista tiedonvaihdossa; kehottaa kunnioittamaan tässä yhteydessä EU:n kansalaisten tietosuojaoikeuksia;

16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perehtymään tarkasti rahanpesunvastaisen toimintaryhmän helmikuussa 2012 antamiin suosituksiin ja varmistamaan niiden asianmukaisen täytäntöönpanon;

Yleistavoite – verotulovajeen korjaaminen

17. kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan kunnianhimoiseen mutta realistiseen tavoitteeseen ainakin puolittaa verotulovaje vuoteen 2020 mennessä, koska tämä mahdollistaisi asteittain selvästi suuremmat verotulot veroastetta nostamatta;

18. toteaa lisäksi, että jäsenvaltioille syntyisi enemmän lisätuloja nykyisiä veropohjia laajentamalla kuin kiristämällä verotusta tai ottamalla käyttöön uusia veroja;

19. kehottaa komissiota vähintään laatimaan konkreettisiin lainsäädäntötoimiin nykyisten perussopimusten puitteissa perustuvan kokonaisvaltaisen strategian EU:n verotulovajeen korjaamiseksi ja varmistamaan, että kaikki EU:ssa toimivat yritykset täyttävät verovelvoitteensa kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa ne toimivat;

20. korostaa, että toimenpiteet verotulovajeen pienentämiseksi ja veroparatiisien, verokierron ja verojen välttämisen torjumiseksi johtaisivat oikeudenmukaisiin ja avoimiin kilpailuedellytyksiin sisämarkkinoilla, auttaisivat julkisen talouden vakauttamisessa alentamalla valtionvelkaa, kasvattaisivat julkisten investointien resursseja, edistäisivät kansallisten verojärjestelmien tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta sekä parantaisivat verovelvoitteiden noudattamisen yleistä tasoa EU:ssa ja kehitysmaissa;

21. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan Fiscalis-ohjelman käyttöä liittämällä verotulovajestrategian osaksi sitä;

22. pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön rajat ylittävien liiketoimintamallien ja sähköisen kaupankäynnin eurooppalainen verotus;

Ehdottaa asettamaan EU:n verotulovajestrategiassa etusijalle seuraavat toimet:

Veropetokset ja veronkierto

23. kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan riittävät henkilöstö-, asiantuntija- ja talousarvioresurssit kansallisille verohallinnoilleen ja verotarkastajilleen sekä myöntämään varoja rajat ylittävään yhteistyöhön veropetosten ja veronkierron alalla keskittyvän verohallinnon henkilöstön koulutukseen, ja kehottaa jäsenvaltioita myös ottamaan käyttöön tehokkaita korruption vastaisia välineitä;

24. kehottaa komissiota toteuttamaan välittömästi yritysten veronmaksun avoimuutta koskevia toimia velvoittamalla kaikki monikansalliset yhtiöt julkaisemaan yksinkertaiset ja selkeät luvut kussakin toimintavaltiossa maksetuista veroista;

25. korostaa yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan (CCCTB) merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön CCCTB-direktiivin siirtymällä vähitellen vapaaehtoisesta pakolliseen järjestelmään kuten 19. huhtikuuta 2012 annetussa lainsäädäntöpäätöslauselmassa ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) esitetään;

26. katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava toimia ja keskeytettävä tai peruutettava rahoituslaitosten ja rahoitusneuvojien pankkitoimiluvat, jos laitokset avustavat veropetoksissa tarjoamalla asiakkaille tuotteita tai palveluita, jotka mahdollistavat näille veronkierron tai kieltäytymisen yhteistyöstä veroviranomaisten kanssa;

27. on tyytyväinen, että komissio on sisällyttänyt uuteen rahanpesudirektiiviin (2013/0025 (COD)) verorikokset rahanpesun esirikoksina, ja kehottaa panemaan direktiivin pikaisesti täytäntöön; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia veropetosten torjumiseksi yhdenmukaisesti rikosoikeuden nojalla varsinkin rajat ylittävissä ja vastavuoroisissa tutkimuksissa; kehottaa komissiota vahvistamaan yhteistyötään muiden EU:n lainvalvontaelinten kanssa ja etenkin rahanpesun vastaisista toimista, oikeudenkäytöstä ja sosiaaliturvasta vastaavien viranomaisten kanssa;

28. kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kaikki kansallisen lainsäädännön esteet, jotka hankaloittavat yhteistyötä ja verotietojen vaihtamista EU:n toimielinten kanssa ja jäsenvaltioiden kesken, mutta varmistamaan samalla verovelvollisia koskevien tietojen tehokkaan suojelun;

29. kehottaa komissiota määrittämään alat, joilla EU:n sääntelyä ja jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä voitaisiin parantaa veropetosten vähentämiseksi muun muassa soveltamalla asianmukaisesti Fiscalis- ja Tulli-ohjelmia;

30. on tyytyväinen neuvoston hyväksymään uuteen hallinnolliseen yhteistyökehykseen ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan kehyksen täytäntöön pikaisesti;

31. kannustaa jäsenvaltioita etsimään todisteeksi käyvää tietoa veronkierrosta muista julkisen vallan ylläpitämistä rekistereistä, muun muassa moottoriajoneuvoja, maaomaisuutta, huvialuksia ja muuta varallisuutta koskevista tietokannoista, ja välittämään nämä tiedot muille jäsenvaltioille ja komissiolle;

32. korostaa uusien strategioiden käyttöönoton tärkeyttä ja EU:n nykyisten rakenteiden parempaa hyödyntämistä arvonlisäveropetosten ja erityisesti karusellipetosten torjunnan tehostamiseksi; kehottaa neuvostoa hyväksymään ja panemaan pikaisesti täytäntöön direktiivin yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäpetosten vastaisen nopean reagoinnin mekanismin osalta;

33. kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan ja parantamaan uuden Fiscalis 2020 -ohjelman mukaisia samanaikaisia tarkastuksia rajat ylittävien veropetosten havaitsemiseksi ja torjumiseksi sekä helpottamaan ulkomaisten viranomaisten läsnäoloa verohallintojen toimitiloissa ja hallinnollisissa tutkimuksissa; painottaa veroviranomaisten ja muiden lainvalvontaviranomaisten välisen laajemman yhteistyön merkitystä erityisesti rahanpesua ja siihen liittyviä verorikoksia koskevissa tutkinnoissa saatujen tietojen jakamisessa;

34. muistuttaa, että epävirallisesta taloudesta ei päästä eroon, ellei tarjota asianmukaisia kannusteita; esittää lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi raportoitava tulostaulun avulla, missä määrin ne ovat onnistuneet pienentämään epävirallista talouttaan;

35. tukee kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) pyrkimyksiä ottaa käyttöön oikeushenkilötunnukset, joilla edistettäisiin rahoitusliiketoimien jäljitettävyyttä ja avoimuutta, koska se on keskeinen keino verokierron torjunnan helpottamiseksi;

36. toteaa, että veroetujen poistamisella mahdollistetaan sellaisten kattavien uudistusten toteuttaminen, joilla saadaan aikaan yksinkertainen, helposti ymmärrettävä ja oikeudenmukainen verojärjestelmä;

37. toteaa, että veropetosten vastaiset oikeustoimet ovat mutkikkaita ja pitkäkestoisia ja että syyllisiksi todetuille langetetaan viime kädessä suhteellisen lieviä tuomioita, minkä vuoksi veropetokset ovat suhteellisen riskittömiä rikoksia;

38. korostaa sähköisen hallinnon tarjoamia mahdollisuuksia lisätä avoimuutta sekä torjua petoksia ja korruptiota ja näin edistää julkisten varojen suojelua; korostaa, että tarvitaan lainsäädäntöä, joka mahdollistaa jatkuvan innovoinnin;

39. kehottaa komissiota puuttumaan erityisesti jäsenvaltioissa käytettävien eri verojärjestelmien yhteensopimattomien sekamuotojen ongelmaan;

40. huomauttaa kuitenkin, että koska arvonlisävero kuuluu unionin "omiin varoihin”, sen kierto nimenomaan vaikuttaa suoraan sekä jäsenvaltioiden talouteen että EU:n talousarvioon; muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuin on todennut seuraavasti: "Arvonlisäveron kiertäminen vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioiden taloudellisiin etuihin. Se vaikuttaa myös EU:n talousarvioon, sillä veronkierron seurauksena alv:oon perustuvien omien tulojen määrä vähenee. Menetys korvataan BKTL:oon perustuvilla omilla varoilla, mikä vääristää yksittäisten jäsenvaltioiden EU:n talousarvioon suorittamia maksuosuuksia. Lisäksi veropetokset vaarantavat sisämarkkinoiden toiminnan ja estävät reilun kilpailun."(7);

41 toteaa, että EU:n alv-järjestelmä tuottaa merkittävän osuuden julkisista tuloista – 21 prosenttia vuonna 2009(8) – mutta se on myös syy tarpeettoman korkeisiin säännösten noudattamiskustannuksiin ja verojen välttämiseen;

42. korostaa, että alv:n kantotapa on säilynyt muuttumattomana sen käyttöönotosta alkaen; korostaa, että koska kantotapa on vanhentunut teknologisessa ja taloudellisessa ympäristössä tapahtuneiden lukuisten muutosten vuoksi, sen pitäminen ennallaan aiheuttaa merkittäviä menetyksiä;

43. korostaa, että tullijärjestelmän moitteeton toiminta vaikuttaa suoraan alv:n laskentaan; on erittäin huolissaan siitä, että tullitarkastukset eivät ole asianmukaisia EU:ssa, mikä aiheuttaa merkittävät alv-tappiot(9); pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että useimpien jäsenvaltioiden veroviranomaisilla ei ole suoraa yhteyttä tullitietoihin, sekä sitä, että näin ollen tullitietojen automaattinen ristiintarkastaminen verotietojen kanssa ei ole mahdollista; korostaa, että järjestäytynyt rikollisuus on hyvin tietoinen nykyisen järjestelmän heikkouksista;

44. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan toimenpiteitä, jotka mahdollistaisivat veropetoksia ja veronkiertoa koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä takavarikoitujen varojen uudelleenkäytön sosiaalisiin tarkoituksiin; vaatii siksi takavarikoitujen varojen merkittävän osuuden uudelleenkäyttöä sosiaalisiin tarkoituksiin ja palauttamista niihin paikallisiin ja alueellisiin talouksiin, joihin verorikokset ovat suoraan tai epäsuorasti vaikuttaneet;

45. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ylläpitämään edellytyksiä, joissa kansalaisyhteiskunnan tehtävä veropetosten ja veroparatiisien paljastamisessa on täysin suojattu, muun muassa ottamalla käyttöön tehokkaita järjestelmiä ilmiantajien ja journalististen lähteiden suojaamiseksi;

Veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu

46. kehottaa jäsenvaltioita ensisijaisena tehtävänään hyväksymään ja panemaan täytäntöön tarkistetun säästökorkodirektiivin nykyisen direktiivin porsaanreikien korjaamiseksi ja veronkierron torjumiseksi tehokkaammin;

47. panee tyytyväisenä merkille kansainväliset keskustelut, joita käydään siirtohinnoittelua eli voittojen siirtoa veroparatiiseihin verojen välttämiseksi teollisuus- ja kehitysmaissa koskevien OECD:n ohjeiden päivittämisestä; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita välittömästi tarkistamaan siirtohinnoittelua koskevia nykyisiä sääntöjä erityisesti riskin ja aineettomien varojen siirtojen suhteen sekä tapauksissa, joissa varojen omistusoikeus on jaettu keinotekoisesti ryhmän oikeussubjektien kesken ja joissa näiden oikeussubjektien välillä toteutetaan liiketoimia, joita ei todennäköisesti toteutettaisi itsenäisten oikeussubjektien kesken; kehottaa komissiota kehittämään siirtohinnoitteluun sovellettavaa ennakkohinnoittelusopimusjärjestelmää, jolloin nykyisiin velvoitteisiin olisi lisättävä uusi vaatimus EU:n siirtohinnoitteluasiakirjoja koskevien suuntaviivojen mukaisesti; ehdottaa, että mustalla listalla olevien oikeudenkäyttöalueiden kanssa tehtävien liiketoimien osalta on vaadittava laajempaa asiakirja-aineistoa ja tarkempaa veroilmoitusta;

48. on tyytyväinen tilinpäätös- ja avoimuusdirektiivien mukaisessa maakohtaisessa raportoinnissa saavutettuun edistykseen; kehottaa komissiota ottamaan seuraavana vaiheena käyttöön kaikilla aloilla kansainvälisiä yrityksiä koskevan maakohtaisen raportoinnin maksuliikenteen avoimuuden lisäämiseksi, mikä edellyttää tietojen antamista koko konsernin maakohtaisen yritystoiminnan luonteesta, maantieteellisestä sijainnista, liikevaihdosta, palkatun henkilöstön lukumäärästä kokopäivätyötä vastaavana, tuloksesta ennen veroja, veroista tuloksesta ja saadusta valtiontuesta, jotta siirtohinnoitteluun sovellettavien sääntöjen noudattamista voidaan valvoa;

49. kehottaa täydentämään rahanpesudirektiivin tarkistamista koskevaa ehdotusta sisällyttämällä siihen velvoitteen perustaa julkisia viranomaisrekisterejä yritysten, rahastojen, säätiöiden ja muiden vastaavien oikeudellisten rakenteiden todellisista omistajista ja edunsaajista;

50. kehottaa jäsenvaltioita parantamaan yritysverotuksen käytännesääntöjen tehokkuutta ottamalla ongelmat esiin neuvoston tasolla asioissa, joissa tarvitaan kiireesti poliittisia päätöksiä; kehottaa komissiota puuttumaan aktiivisesti tapauksiin, joissa käytännesääntötyöryhmä ei pysty sopimaan menettelyistä kansallisten verojärjestelmien yhteensopimattomuuden poistamiseksi;

51. kehottaa komissiota valmistelemaan tilintarkastajien ja neuvonantajien käytännesääntöjä ja edistämään niiden käyttöä; kehottaa tilintarkastusyhtiöitä varoittamaan kansallisia veroviranomaisia havaitessaan tilintarkastuksen yhteydessä merkkejä aggressiivisesta verosuunnittelusta;

52. katsoo, että tilintarkastajat eivät saisi tarjota kiellettyjä oheispalveluita ja että liiketoimien rakenteeseen ja veroneuvontaan liittyvät veroneuvontapalvelut on katsottava kielletyiksi oheispalveluiksi;

53. toteaa, että verovelvollisten asianmukainen tunnistaminen on avain menestyksekkääseen kansallisten verohallintojen väliseen tietojenvaihtoon; kehottaa komissiota jouduttamaan kaikkiin rajat ylittävään liiketoimintaan osallistuviin oikeushenkilöihin ja luonnollisiin henkilöihin sovellettavan EU:n kattavan verotunnistenumeron luomista; katsoo, että verotunnistenumero olisi liitettävä kansainväliseen avoimeen alv-tietojen vaihtojärjestelmän tietokantaan, mikä auttaisi havaitsemaan maksamattomat verot ja muut vältetyt velvoitteet;

54. vaatii komissiota esittämään vuonna 2013 ehdotuksen emo- ja tytäryhtiödirektiiviä ja korkoja ja rojalteja koskevan direktiivin tarkistamiseksi, jotta väärinkäytösten vastaisia lausekkeita tarkistetaan ja yhdenmukaistetaan molemmissa säännöksissä ja hybridiyhteisöjen ja -välineiden EU:ssa mahdollistama kaksinkertainen verottamattomuus poistetaan;

55. kehottaa jäsenvaltioita aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi panemaan ripeästi täytäntöön komission ehdotuksen yleisen väärinkäytösten vastaisen säännön käyttöönotosta ja sisällyttämään kaksinkertaista verotusta koskeviin verosopimuksiinsa kaksinkertaisen verottamattomuuden estävän lausekkeen; kannustaa jäsenvaltioita olemaan hyväksymättä keinotekoisista tai kaupallisesti merkityksettömistä järjestelyistä seuraavia veroetuja; kehottaa käynnistämään sellaisten yleissääntöjen laadinnan, joilla estetään jäsenvaltioiden kaksinkertainen verotus;

56. on tyytyväinen komission työhön eurooppalaisten verovelvollisten käytännesääntöjen laatimisessa; katsoo, että käytännesäännöt auttavat lisäämään verojärjestelmän legitiimiyttä ja ymmärrettävyyttä, tehostavat verohallintojen ja verovelvollisten keskinäistä yhteistyötä ja luottamusta sekä hyödyttävät verovelvollisia, koska ne lisäävät verovelvollisten oikeuksia ja velvoitteita koskevaa avoimuutta;

57. kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita veronkannon mekanismeja, joilla minimoidaan verovelvollisten ja veroviranomaisten välinen etäisyys ja maksimoidaan nykyaikaisen teknologian hyödyntäminen; kehottaa komissiota puuttumaan sähköisen kaupankäynnin verotuksen ongelmiin kehittämällä asianmukaisia EU:n standardeja;

58. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että rahoitusalan lobbaustoiminnasta, josta usein seuraa laillista verojen välttämistä ja aggressiivista verosuunnittelua, tehdään mahdollisimman avointa;

59. kehottaa komissiota sääntelemään veronkiertotarkoituksessa tapahtuvaa pääoman liikkumista jäsenvaltioista kolmansiin maihin ja perustamaan kilpailun kannalta tasapainoisen verotusjärjestelmän;

60. kehottaa komissiota toteuttamaan toimia yritysten aggressiivisen verosuunnittelun yksiköitä vastaan erityisesti rahoituspalvelualalla;

61. kehottaa komissiota tutkimaan yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden lakisääteisen ja tosiasiallisen verokannan välisiä eroja yhtiöverotuksen alalla, jotta varmistetaan verotuksen yhdenmukaistamista koskevan keskustelun perustuminen objektiivisiin tietoihin;

62. kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan ja julkistamaan kansallisten viranomaisten rajat ylittävään toimintaan osallistuvia yrityksiä koskevat yksittäiset veropäätökset; vaatii jäsenvaltioita soveltamaan yrityksiä koskevia tiukkoja sisältövaatimuksia veropäätösten aikaansaamiseksi;

63. panee merkille, että vaikka rahastoja hyödynnetään usein veronkierron kanavina, on huolestuttavaa, että suurin osa valtioista ei edellytä oikeudellisten järjestelyjen rekisteröintiä; kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön rahastoja ja muita vastaavia tietojaan salassa pitäviä yhteisöjä koskevan eurooppalaisen rekisterin ennakkoedellytyksenä veronkierron torjunnalle;

Veroparatiisit

64. vaatii veroparatiiseja koskevaa EU:n yhteistä toimintamallia;

65. kehottaa komissiota hyväksymään veroparatiisien selvän määritelmän ja yhteiset kriteerit niiden tunnistamiselle sekä tunnistettuihin oikeudenkäyttöalueisiin sovellettavat asianmukaiset toimenpiteet, jotka pannaan täytäntöön 31. joulukuuta 2014 mennessä, ja varmistamaan niiden soveltamisen yhdenmukaisesti koko EU-lainsäädännössä; ehdottaa, että määritelmä perustuu OECD:n avoimuutta ja tietojenvaihtoa koskeviin normeihin ja käytännesääntöjen periaatteisiin ja kriteereihin; katsoo, että oikeudenkäyttöaluetta on pidettävä veroparatiisina, jos useita seuraavista indikaattoreista toteutuu:

i)     etuja myönnetään vain niille, jotka eivät asu kyseisellä oikeudenkäyttöalueella, tai vain muiden kuin kyseisellä oikeudenkäyttöalueella asuvien kanssa tehtyihin liiketoimiin

ii)     edut ovat täysin erillään oikeudenkäyttöalueen taloudesta niin, että ne eivät vaikuta kansalliseen veropohjaan

iii)    edut myönnetään jopa ilman minkäänlaista todellista taloudellista toimintaa tai merkittävää taloudellista läsnäoloa kyseiset veroedut tarjoavalla oikeudenkäyttöalueella

iv)    monikansallisen yritysryhmän sisäisten toimien tuottaman voiton määrittelyssä käytetyt perusteet poikkeavat kansainvälisesti yleisesti hyväksytyistä periaatteista ja erityisesti OECD:ssä sovituista säännöistä

v)    verotukselliset toimenpiteet eivät ole avoimia esimerkiksi silloin, kun säännöksiä sovelletaan hallinnon tasolla väljemmin tavalla, joka ei ole avoin

vi)    oikeudenkäyttöalueella ei kanneta tuloista lainkaan veroja tai verotus on nimellistä

vii)   lainsäädäntö tai hallinnollinen käytäntö estää olemattomasta tai nimellisestä verotuksesta hyötyvien verovelvollisten tietojen tehokkaan jakamisen verotustarkoituksissa muiden hallitusten kanssa, mikä rikkoo OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 26 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia

viii)  oikeudenkäyttöalueella luodaan läpinäkymättömiä ja salailevia rakenteita, joiden vuoksi yritysrekisterien sekä rahastoja ja säätiöitä koskevien rekisterien perustaminen ja toiminta on vaillinaista ja läpinäkymätöntä

ix)    oikeudenkäyttöalue on rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen toimintaryhmän yhteistyöhaluttomiksi määrittelemien maiden ja alueiden luettelossa;

66. kehottaa komissiota kokoamaan ja perustamaan julkisen eurooppalaisen veroparatiisien mustan listan 31. joulukuuta 2014 mennessä; kehottaa tässä yhteydessä asianomaisia viranomaisia

–   peruuttamaan tai lakkauttamaan mustalla listalla olevien oikeudenkäyttöalueiden kanssa voimassa olevat kaksinkertaista verotusta koskevat verosopimukset ja ottamaan käyttöön kaksinkertaista verotusta koskevat verosopimukset niiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa, jotka lakkaavat olemasta veroparatiiseja

–   kieltämään mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla toimivien yritysten osallistumisen EU:n julkisiin tavara- ja palveluhankintoihin ja valtiontuen myöntämisen niille

–   kieltämään valtiontuen ja EU:n tuen yrityksiltä, jotka jatkavat toimintaa mustalla listalla olevien oikeudenkäyttöalueiden oikeussubjektien kanssa

–   tarkistamaan tilinpäätös- ja kirjanpitodirektiivit siten, että EU:n emoyhtiön mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla toimivilta oikeudellisilta yksiköiltä vaaditaan tuottojen ja tappioiden erillistä kirjanpitoa ja tilintarkistusta

–   kieltämään sen, että EU:n rahoituslaitokset ja rahoitusneuvojat perustavat tai pitävät tytäryhtiöitä ja haarakonttoreita mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla, ja harkitsemaan niiden rahoituslaitosten ja rahoitusneuvojien pankkitoimilupien peruuttamista, jotka pitävät haarakonttoreita ja jatkavat toimintaansa mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla

–   ottamaan käyttöön eritysveron kaikille liiketoimille, jotka suuntautuvat mustalla listalla oleville oikeudenkäyttöalueille tai jotka ovat niiltä peräisin

–   varmistamaan, että lähdeverovapautukset poistetaan mustalla listalla olevilla oikeudenkäyttöalueilla verotuksellisista syistä asuvilta verovelvollisilta

–   tutkimaan vaihtoehtoja mustalla listalla oleville oikeudenkäyttöalueille perustettavien yritysten oikeudellisen aseman tunnustamatta jättämiseksi EU:ssa

–   soveltamaan tulliesteitä mustalla listalla olevien kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa

–   vahvistamaan komission ja Euroopan investointipankin välistä yhteistyötä, jotta varmistetaan, että investointeja ei myönnetä mustalla listalla olevien oikeudenkäyttöalueiden hankkeille, edunsaajille ja välittäjille;

Kansainvälinen ulottuvuus

67. ottaa huomioon komission suosituksen toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla, ja katsoo, että näitä vähimmäisvaatimuksia on selkeästi sovellettava myös jäsenvaltioihin;

68. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan yhteistyötä ja apua sellaisille kolmansille maille, jotka ovat kehitysmaita mutta eivät ole veroparatiiseja, ja auttamaan niitä puuttumaan tehokkaasti veropetoksiin ja veronkiertoon erityisesti valmiuksia kehittävien toimenpiteiden avulla; kannattaa komission vaatimusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi lähetettävä näihin maihin veroasiantuntijoita rajallisen ajanjakson ajaksi tätä tarkoitusta varten;

69. kehottaa komissiota osallistumaan täysimääräisesti OECD:n veropohjien kaventumista ja voittojen siirtoa koskevan BEPS-hankkeen jatkokehittämiseen jakamalla analyysejä ongelmallisista verojärjestelyistä jäsenvaltioissa ja niiden välillä sekä jäsenvaltioissa ja EU:ssa tarvittavista muutoksista veropetosten ja veronkierron sekä kaikenlaisen aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi; kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisesti tästä prosessista neuvostolle ja parlamentille;

70. korostaa, että kehitysmaiden on vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi hyödynnettävä verotuksen avulla saatavia varoja ja turvattava ne, koska ne ovat paremmin ennakoitavissa ja kestävämpiä kuin ulkomainen apu ja auttavat vähentämään velkaa; panee kuitenkin merkille, että verotuksen avulla saatujen varojen osuus BKT:stä on alhainen useimmissa kehitysmaissa, joilla on sosiaalisia, poliittisia ja hallinnollisia vaikeuksia luoda asianmukainen julkisen talouden järjestelmä ja jotka tämän vuoksi ovat erityisen alttiina yksityisten verovelvollisten ja yritysten veronkierrolle ja verojen välttämiselle;

71. huomauttaa, että laittomat rahavirrat ovat yksi kehitysmaiden velkojen pääasiallisista syistä, kun taas aggressiivinen verosuunnittelu on vastoin yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita;

72. toteaa, että monien kehitysmaiden verojärjestelmät eivät ole kansainvälisten standardien mukaisia (muun muassa heikko verotusvalta ja verohallinnon tehottomuus, korruption yleisyys sekä riittämättömät valmiudet perustaa ja ylläpitää toimivia verorekistereitä); kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan verohallinnolle kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston kautta sekä avustamaan puuttumisessa kansainvälisiin veropetoksiin ja liialliseen optimointiin vahvistamalla kehitysmaiden valmiuksia paljastaa epäasianmukaiset käytännöt ja asettaa tekijät syytteeseen vahvemman verohallinnollisen yhteistyön avulla; katsoo myös, että olisi tuettava niiden kehitysmaiden talouden uudelleen suuntautumista, jotka ovat veroparatiiseja;

73. on tyytyväinen ensimmäisiin toimiin, jotka liittyvät verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevän maailmanlaajuisen foorumin veronkiertoa koskeviin vertaisarviointeihin; uskoo kuitenkin, että pitäytyminen OECD:n "pyydettäessä tapahtuvan" tiedonvaihdon järjestelmässä tekee maailmanlaajuisen foorumin vaatimuksista tehottomia laittomien rahavirtojen katkaisemisessa;

74. huomauttaa, että kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset saattavat kannustaa siirtohinnoitteluun ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön, koska ne tukevat kahdenvälistä lähestymistapaa ylikansallisiin verotuskysymyksiin monenkeskisen sijasta; pyytää komissiota sen vuoksi pidättymään tällaisten sopimusten edistämisestä ja keskittymään verotietojen vaihtoa koskeviin sopimuksiin, koska edelliset yleensä johtavat kehitysmaiden verotappioihin alentamalla osinko-, korko- ja rojaltimaksujen lähdeverokantoja;

75. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, OECD:lle ja kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaavalle YK:n asiantuntijakomitealle sekä OLAFin valvontakomitealle ja OLAFille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0137.

(2)

EUVL C 199E, 7.7.2012, s. 37.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0135.

(4)

EUVL C 341E, 16.12.2010, s. 29.

(5)

http://ec.europa.eu/taxation_customs/taxation/tax_fraud_evasion/index_en.htm

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/2012 rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta euroalueella.

(7)

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus N:o 13/2011, s. 11, 5 kohta.

(8)

European Parliament, Directorate-General for Internal Policies, Policy Department A (Economic and Scientific Policy): ‘Simplifying and Modernising VAT in the Digital Single Market’ (IP/A/IMCO/ST/2012_03), September 2012, http://www.europarl.europa.eu/committees/en/studiesdownload.html?languageDocument=EN&file=75179

(9)

Tilintarkastustuomioistuin toteaa erityiskertomuksessaan nro 13/2011, että pelkästään tullimenettelyn 42 soveltamisesta on seurannut vuonna 2009 ekstrapoloiden menetyksiä noin 2 200 miljoonaa euroa seitsemässä tarkastuksen kohteena olleessa jäsenvaltiossa. Määrä vastaa 29:ää prosenttia alv:stä, joka olisi teoreettisesti ollut sovellettavissa kaiken tullimenettelyn 42 alaisen tuonnin veron perusteeseen vuonna 2009 kyseisissä jäsenvaltioissa.


PERUSTELUT

EU:n pöyristyttävä verotulovaje

EU:ssa menetetään veropetosten ja veronkierron vuoksi vuosittain arviolta yhden biljoonan euron verran julkisia varoja. Tämä hälyttävän kokoinen verotulovaje merkitsee jokaisen EU:n kansalaisen kannalta arviolta 2 000 euron vuotuista kustannusta. Saamatta jääneiden verojen keskiarvo Euroopassa ylittää nykyisin jäsenvaltioiden terveydenhuoltoon käyttämien varojen kokonaismäärän ja on yli nelinkertainen verrattuna EU:n koulutukseen käyttämiin varoihin.

Euroopan nykyinen verotulovaje ei merkitse vain hälyttävää julkisten tulojen menetystä, vaan myös vaaraa kaikkien saatavilla oleviin laadukkaisiin julkisiin palveluihin perustuvan EU:n sosiaalisen mallin kannalta. Se on uhka sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle, ja se heikentää verojärjestelmien tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta EU:ssa. Tulojen menetys nostaa jäsenvaltioiden alijäämä- ja velkatasoja juuri kriisin torjunnan kannalta ratkaisevimpina aikoina. Veropetosten ja veronkierron takia julkisten investointien lisäämiseen sekä kasvun ja työllisyyden tehostamiseen käytettävissä olevat varat vähenevät.

Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin eletään pahinta talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisiä vuosikymmeniin ja jolloin kasvun ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistajina toimivat hyvinvointivaltion automaattiset vakauttajat ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Pitäkäämme myös mielessä, että tehokas ja progressiivinen verotus on julkisille viranomaisille ratkaisevan tärkeä, jotta ne voivat täyttää velvollisuutensa ja vastata kansalaistensa tarpeisiin ja odotuksiin.

Suuri osa verottamattomasta likviditeetistä käytetään rahoitusmarkkinatoimintaan eikä julkiseen kulutukseen ja investointeihin. Lisäksi veropolitiikan yhteensovittamisen puute EU:ssa johtaa huomattaviin kustannuksiin kansalaisille ja EU:ssa yli rajojen toimiville yrityksille ja voi aiheuttaa verottamatta jättämistä tai johtaa veropetoksiin ja veronkiertoon. Nykyisin yhä suurempi määrä eurooppalaisia yrityksiä ja henkilöitä toteaa olevansa kilpailullisesti epäedullisessa asemassa verrattuna niihin, jotka löytävät keinoja välttää oman osuutensa maksamista. Näin ollen veropetosten ja veronkierron laajuus lopulta horjuttaa kansalaisten uskoa ja luottamusta veronkannon ja koko verotusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen ja legitiimiyteen.

Lisäksi avustusohjelmien piiriin kuuluvat maat, jotka ovat tehostaneet verojen keruuta ja poistaneet erioikeuksia troikan ehdotusten mukaisesti, ovat viime vuosina saaneet todeta, että monet niiden suurista yrityksistä ovat lähteneet maasta hyötyäkseen muiden maiden tarjoamista verohelpotuksista. Kreikan tapauksessa komissio on laskenut, että vuoden 2012 alusta alkaen Kreikasta on paennut Sveitsin pankkeihin jopa 60 miljardia euroa.

Veropetokset ja veronkierto ovat siksi vakava ja monitahoinen ongelma, joka vaatii koordinoitua toimintamallia kansallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla. Vaikka jäsenvaltioilla on omia verotusjärjestelmiään koskeva toimivalta, kansainvälisen tason toiminta on tärkeää. Nykyisessä globalisoituneessa taloudessa, jossa veropetokset ja veronkierto ovat luonteeltaan rajat ylittäviä ja jäsenvaltiot tähtäävät kilpailukykynsä säilyttämiseen, pelkästään yksipuolisilla kansallisilla toimenpiteillä ei yksinkertaisesti pystytä tuottamaan toivottua vaikutusta. Siksi olisi kaikin voimin keskityttävä perustamaan yhtenäinen, konkreettinen ja yhteinen eurooppalainen verostrategia, jota kaikki jäsenvaltiot tukevat ja toteuttavat.

Yleistavoite: verotulovajeen puolittaminen vuoteen 2020 mennessä

Komission toimintasuunnitelma tehokkaammaksi EU-tason toiminnaksi veropetosten ja veronkierron torjumiseksi samoin kuin suositukset, joiden tavoitteena on kannustaa jäsenvaltioita ryhtymään välittömiin ja koordinoituihin toimiin veroparatiisien ja aggressiivisen verosuunnittelun estämiseksi, ovat askelia oikeaan suuntaan. Jotta jäsenvaltiot voidaan sitouttaa kunnianhimoiseen ja realistiseen tavoitteeseen, jonka mukaan verotulovaje on puolitettava vuoteen 2020 mennessä, mikä antaisi niille mahdollisuuden saada vähitellen veroastetta nostamatta uusia verotuloja satoja miljardeja euroja vuodessa, komission on joka tapauksessa toteutettava lisätoimia ja kehitettävä kokonaisvaltainen konkreettisiin lainsäädäntötoimiin perustuva strategia EU:n verotulovajeen korjaamiseksi.

Vahva sitoutuminen verotulovajeen pienentämiseen nimittäin edistäisi rahoitusmarkkinoiden välttämätöntä vakauttamista supistamalla huomattavasti todelliseen taloudelliseen toimintaan liittymättömässä rahoitusmarkkinoilla käytävässä kaupassa käytettävissä olevaa likviditeettiä. Se myös lisäisi julkisen talouden vakauttamistoimenpiteisiin käytettävissä olevia julkisia tuloja lieventämällä säästötoimenpiteiden vaikutuksia. Sillä taattaisiin tarvittavat resurssit EU:n kansainvälisen kilpailukyvyn ja kasvupotentiaalin vahvistamiseksi suunnattujen julkisten investointien kasvattamiseen. Lisäksi EU:n kansallisten verojärjestelmien tehokkuus ja oikeudenmukaisuus samoin kuin verovelvoitteiden noudattamisen yleinen taso parantuisivat.

Jäsenvaltioiden on noudatettava johdonmukaisesti sitoumustaan, jonka mukaan ne "hyväksyvät yleisesti, että veronkierron ja veropetosten vastaisten vaikuttavien toimien toteuttaminen on tärkeää, myös talousarviorajoitteiden ja talouskriisin aikoina," kuten todetaan 13. marraskuuta 2012 kokoontuneen talous- ja rahoitusasioiden neuvoston päätelmissä. Ensimmäisen askeleen tulisi olla, että käynnistetään vakavat neuvottelut kaikista veropetoksia, veronkiertoa ja veroparatiiseja koskevista vireillä olevista lainsäädäntöehdotuksista ja saatetaan ne päätökseen. Komission suositusten ja toimintasuunitelman hyväksyminen on välttämätöntä.

Ehdotukset yleistavoitteen saavuttamiseksi

Tärkeä etenemiskeino on tehostaa talouspolitiikan EU-ohjausjakson käyttöä liittämällä verotulovajestrategia osaksi vuotuisia vakaus- ja kasvuohjelmia ja kansallisia uudistusohjelmia.

Toimenpiteissä, joilla puututaan veropetoksiin tai veronkiertoon (laittomaan toimintaan verovelvoitteiden välttämiseksi), jäsenvaltioiden pitäisi osoittaa riittävät resurssit kansallisille verohallinnoilleen ja verotarkastuksia tekevälle henkilöstölle. Esittelijä myös ehdottaa, että jäsenvaltiot peruuttavat rahoituslaitosten pankkitoimiluvat, jos laitokset aktiivisesti avustavat veropetoksissa tarjoamalla asiakkaille tuotteita ja/tai palveluita, jotka mahdollistavat näille veronkierron tai kieltäytymisen yhteistyöstä veroviranomaisten kanssa. Lisäksi esittelijä kannattaa pakollista yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa ja uusien strategioiden kehittämistä arvolisäveropetosten torjumiseksi sekä tiukempaa puuttumista veropetoksiin rikosoikeudellisen syytteeseenpanon keinoin. Siinä komission olisi tehostettava yhteistyötään muiden EU:n lainvalvontaelinten kanssa, erityisesti rahanpesusta, oikeudenkäytöstä ja sosiaaliturvasta vastaavien viranomaisten kanssa. katsoo, että nimenomainen maininta verorikoksista rahanpesuun liittyvinä esirikoksina olisi sisällytettävä kolmannen rahanpesudirektiivin tarkistukseen.

Veronkierto on toinen puoli ongelmaa. Se on verojärjestelmän laillista mutta sopimatonta hyödyntämistä yksilön omaksi eduksi verovelvoitteiden pienentämiseksi tai välttämiseksi, joten se vaatii erilaisia toimia. Se liittyy läheisesti aggressiivisen verosuunnittelun käsitteeseen. Se tarkoittaa, että suuret yhtiöt tekevät laajakantoista verosuunnittelua ja siirtävät keinotekoisesti voittojaan tarkoituksena minimoida tosiasiallisia verokantojaan ja pienentää verovelvoitteitaan. Esittelijän mielestä säästötulojen verotusta koskevan direktiivin soveltamisalaa on tarkistettava, jotta pankkisalaisuus voidaan tehokkaasti lakkauttaa. Esittelijä katsoo, että Luxemburgin ja Itävallan on korkea aika luopua vastustamasta tehokasta sopimusta Sveitsin kanssa. Lisäksi ovat tärkeitä kansainvälisiä yrityksiä koskevat maakohtaiset raportointivaatimukset yritysveron kiertämisen havaitsemiseksi, ja esittelijä katsoo, että komission olisi otettava käyttöön kaikilla aloilla kansainvälisiä yrityksiä koskeva maakohtainen raportointi, mikä edellyttää koko konsernin kaupankäyntiä koskevien tietojen antamista, jotta siirtohinnoitteluun sovellettavien sääntöjen noudattamista voidaan valvoa. Lisätoimia tarvitaan myös verovelvollisten tunnistamisen, sähköisen kaupankäynnin verotuksen ja verotulojen kannon mekanismin tehokkuuden parantamiseksi sekä yritys- ja säätiörekisterien avoimuuden lisäämiseksi. Lisäksi tarvitaan toimia yritysverotuksen käytännesääntöjen tehokkuuden parantamiseksi ja tilintarkastajia ja neuvonantajia koskevien uusien käytännesääntöjen hyväksi.

Veroparatiisien osalta esittelijä vaatii yhteistä eurooppalaista toimintamallia, jota kaikkien jäsenvaltioiden tulisi veroparatiiseihin soveltaa. Jäsenvaltiot, joiden veropohjaa veroparatiisien läpinäkymättömät tai haitalliset verotoimenpiteet ovat heikentäneet, yleensä harkitsevat monenlaisia toimia tällaisten negatiivisten vaikutusten estämiseksi. Verovelvolliset reagoivat sitten usein tällaisissa tapauksissa kierrättämällä liiketoimensa tai -tapahtumansa sellaisen toisen oikeudenkäyttöalueen kautta, jonka suojan taso on alhaisempi. Sen vuoksi unionissa saatavilla oleva jäsenvaltioiden verotulojen suojan taso on vain yhtä tehokas kuin suojan taso siinä jäsenvaltiossa, jonka tarjoama suoja on alhaisin. Siksi ratkaisun toisi yhteinen eurooppalainen toimintamalli. Tällaisen toimintamallin tehokkuuden varmistamiseksi esittelijä kehottaa komissiota sisällyttämään verotulovajestrategiaansa veroparatiisien selvän määritelmän, yhteiset kriteerit niiden tunnistamiselle sekä päättämään tunnistettuihin oikeudenkäyttöalueisiin sovellettavista asianmukaisista toimenpiteistä. Esittelijä menee askeleen pidemmälle ja ehdottaa, että veroparatiisien määritelmä perustuisi verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevän maailmanlaajuisen foorumin (Global Forum on Transparency and Exchange of Information for Tax Purposes) ja käytännesääntötyöryhmän kriteereihin. Esittelijän näkemyksen mukaan eurooppalaisen mustan listan perustamisen tulisi johtaa nykyisten, jäsenvaltioiden veroparatiiseiksi tunnistamisen oikeudenkäyttöalueiden ja eurooppalaiselle mustalle listalle listaamien kaksinkertaista verotusta koskevien verosopimusten peruuttamiseen tai lakkauttamiseen. Viimeisenä asiana esittelijä kehottaa komissiota kehittämään kannustinjärjestelmän niitä oikeudenkäyttöalueita varten, jotka käynnistävät kahdenväliset neuvottelut EU:n kanssa jouduttuaan mustalle listalle, sekä pyytää jäsenvaltioita poistamaan eurooppalaiselta mustalta listalta kolmannet maat, jos ne lakkaavat olemasta veroparatiiseja. Tärkeää on panostaa myös ennaltaehkäiseviin toimiin, sillä tiiviimpi yhteistyö ja apu veroparatiiseihin kuulumattomille kolmansille maille auttaisivat niitä torjumaan tehokkaasti veropetoksia, veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua.


KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.4.2013)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta

(2013/2060(INI))

Valmistelija (*): Eva Joly

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että kehitysmaiden on vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi hyödynnettävä verotukseen liittyviä voimavaroja ja turvattava ne, koska ne ovat paremmin ennakoitavissa ja kestävämpiä kuin ulkomainen apu ja auttavat vähentämään velkaa; toteaa kuitenkin, että verotukseen liittyvien voimavarojen osuus BKT:stä on alhainen useimmissa kehitysmaissa, joilla on sosiaalisia, poliittisia ja hallinnollisia vaikeuksia luoda asianmukainen julkisen talouden järjestelmä ja jotka tämän vuoksi ovat erityisen alttiina yksityisten verovelvollisten ja yritysten veronkierrolle ja verojen välttämiselle;

2.  huomauttaa, että laittomat rahavirrat ovat yksi kehitysmaiden velkojen pääasiallisista syistä, kun taas aggressiivinen verosuunnittelu on vastoin yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita;

3.  toteaa, että monien kehitysmaiden verojärjestelmät eivät ole kansainvälisten standardien mukaisia (muun muassa heikko verotusvalta ja verohallinnon tehottomuus, korruption yleisyys sekä riittämättömät valmiudet perustaa ja ylläpitää toimivia verorekistereitä); kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan verohallinnolle kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston kautta sekä avustamaan puuttumisessa kansainvälisiin veropetoksiin ja liialliseen optimointiin vahvistamalla kehitysmaiden valmiuksia paljastaa epäasianmukaiset käytännöt ja asettaa tekijät syytteeseen vahvemman verohallinnollisen yhteistyön avulla; katsoo myös, että niiden kehitysmaiden, jotka ovat veroparatiiseja, talouden uudelleensuuntautumista olisi tuettava;

4.  on tyytyväinen verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevän maailmanlaajuisen foorumin veronkiertoa koskeviin vertaisarviointeihin liittyviin ensimmäisiin toimiin; uskoo kuitenkin, että pitäytyminen OECD:n "pyynnöstä toimivassa" tiedonvaihtojärjestelmässä tekee maailmanlaajuisen foorumin vaatimuksista tehottomia laittomien rahavirtojen katkaisemisessa;

5.  on tyytyväinen komission sitoumukseen edistää automaattista tietojenvaihtoa tulevana eurooppalaisena ja kansainvälisenä avoimuuden ja verotustietojen vaihdon standardina; vaatii jälleen kerran, että lukuisten puutteiden vuoksi OECD:n puitteissa toteutettavien toimien lisäksi otetaan käyttöön muita keinoja laittomien rahavirtojen, veronkierron ja verojen välttämisen torjumiseksi; pitää valitettavana, että hallitukset voivat välttää OECD:n mustalle listalle joutumisen pelkästään lupaamalla noudattaa tietojenvaihdon periaatteita ilman, että OECD varmistaa, että kyseiset periaatteet pannaan tosiasiallisesti täytäntöön; katsoo myös, että vaatimus tehdä sopimukset 12 muun valtion kanssa mustalta listalta pois pääsemiseksi on mielivaltainen, koska siinä ei viitata laatuindikaattoreihin, jotka mahdollistaisivat riippumattoman arvioinnin tekemisen hyvän hallintotavan käytäntöjen noudattamisesta;

6.  pitää lisäksi valitettavana, että maailmanlaajuisen foorumin vaatimukset säilytettävien tietojen laadusta ovat väljiä (esimerkiksi ei vaatimusta ilmoittaa varojen todellisia omistussuhteita, ei oikeudellisia keinoja estää tiedonsaantipyynnöistä kieltäytymistä tai tiedonannon viivästyttämistä, tiedonsaannin riippuvuus yksityisistä toimijoista eikä julkisista rekistereistä); katsoo, että maailmanlaajuisen foorumin vertaisarviointijärjestelmä tehostuisi huomattavasti, jos sen kaikkiin vaiheisiin osallistuisi ulkopuolisia asiantuntijoita;

7.  vaatii jälleen kerran kansainvälisesti sitovaa monenvälistä ja automaattista verotustietojen vaihtoa koskevaa sopimusta, joka kattaisi myös trustit ja säätiöt ja jossa määrättäisiin seuraamuksia yhteistyöstä kieltäytyville oikeudenkäyttöalueille ja veroparatiisien kanssa toimiville rahoituslaitoksille; kehottaa EU:ta toteuttamaan Yhdysvaltain veroparatiisien hyväksikäytön lopettamista koskevaa lakia (Stop Tax Haven Abuse Act) vastaavia toimenpiteitä ja harkitsemaan mahdollisuutta peruuttaa pankkitoimiluvat veroparatiisien kanssa toimivilta rahoituslaitoksilta; pyytää komissiota ehdottamaan tiukkoihin kriteereihin perustuvaa eurooppalaista mustaa listaa veroparatiiseista sekä unionin seuraamusjärjestelmää tapauksissa, joissa sääntöjä ei noudateta, tai tehostettua yhteistyötä, jos unionin toimintamalli ei ole mahdollinen;

8.  palauttaa mieliin, että avoimuuden lisäämiseen veroasioissa sisältyy yritysten, rahastojen ja säätiöiden omistajien ja edunsaajien selvittäminen;

9.  panee merkille, että yrityspalvelujen tuottajat helpottavat veronkiertoa ja rahanpesua mahdollistamalla sellaisten rakenteiden perustamisen, jotka sallivat tosiasiallisten edunsaajien välttää vastuuta toimistaan ja velvoitteidensa noudattamisesta esimerkiksi verohallintoa, luotonantajia ja ihmisoikeusloukkausten uhreja kohtaan; katsoo, että yrityspalvelujen tuottajat olisi velvoitettava noudattamaan asianmukaista huolellisuutta tosiasiallisia edunsaajia koskevien tietojen täsmällisessä kirjaamisessa rahanpesua koskevien sääntöjen mukaisesti; katsoo myös, että yritysten olisi sallittava rekisteröityä vain sellaisille lainkäyttöalueille, joilla niillä on merkittävää taloudellista sisältöä (esimerkiksi henkilöstöä ja liikevaihtoa);

10. panee merkille, että rahastoja hyödynnetään usein veronkierron kanavina; toteaa kuitenkin huolestuneena, että suurin osa valtioista ei kuitenkaan vaadi oikeudellisten järjestelyjen rekisteröintiä; kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön rahastoja ja muita luottamuksellisia tahoja koskevan eurooppalaisen rekisterin ennakkoedellytyksenä verojen välttämisen torjunnalle;

11. toteaa, että YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) mukaan vuosittain pestään rahaa maailmanlaajuisesti arviolta 2–5 prosenttia maailman BKT:stä eli 800 miljardia – 2 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria;

12. korostaa, että korruptionvastainen toiminta on oleellinen osa verohallinnon valmiuksien kehittämistä; kehottaa panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön Meridassa allekirjoitetun korruption vastaisen yleissopimuksen (2003);

13. kannattaa täysin komission ehdotusta mainita yksiselitteisesti verorikokset rahanpesuun liittyvinä esirikoksina rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) vuoden 2012 suosituksen mukaisesti; vaatii unionia lisäämään todellisia omistajia ja edunsaajia koskevan tiedon avoimuutta sekä parantamaan rahanpesun torjuntaan liittyviä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia menettelyjä; vaatii EU:n laajuista rahanpesua koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamista ja pyytää rahanpesunvastaisen toimintaryhmän vaatimusten täysimittaista täytäntöönpanoa tehokkaan valvonnan ja uskottavien seuraamusten avulla;

14. korostaa, että kauppatavaran väärinhinnoittelu on yksi laittomien rahavirtojen merkittävimmistä ylläpitävistä voimista, mutta panee merkille rajoitukset, monimutkaiset tilanteet ja vaikeudet, joita ilmenee varsinkin kehitysmaissa, kun väärinhinnoitteluun pyritään puuttumaan markkinaehtoperiaatetta toteuttamalla; kehottaa komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia sen takaamiseksi, että G20-maat, OECD, YK ja WTO ottavat kauppatavaran väärinhinnoittelun torjumisessa huomioon useampia indikaattoreita ja keinoja, muun muassa Yhdysvaltain "voittovertailumenetelmät", jotka ovat vaikuttaneet lupaavilta liiketoimien väärän hinnoittelun määrittämisessä;

15. huomauttaa, että kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset saattavat kannustaa siirtohinnoitteluun ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön, koska ne tukevat kahdenvälistä lähestymistapaa ylikansallisiin verotuskysymyksiin monenkeskisen sijasta; pyytää komissiota sen vuoksi pidättymään tällaisten sopimusten edistämisestä verotietojen vaihtoa koskevien sopimusten sijasta, koska ne yleensä johtavat kehitysmaiden verotappioihin alentamalla osinko-, korko- ja rojaltimaksujen lähdeverokantoja;

16. panee huolestuneena merkille, että monet kehitysmaat ovat varsin heikossa neuvotteluasemassa, kun osa suorien ulkomaisten investointien tekijöistä hakee verotukia ja -vapautuksia sieltä mistä niitä parhaiten saa; katsoo, että mittavien investointien yhteydessä yrityksiltä olisi edellytettävä täsmällistä sitoutumista hankkeen myönteisiin vaikutuksiin, jotka näkyvät paikallisessa ja/tai kansallisessa taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä;

17. korostaa, että monikansallisten yritysten tilinpäätösraportoinnin avoimuuden puute on kansainvälisiä veropetoksia ja veronkiertoa helpottava avaintekijä; vaatii EU:ta pyrkimään voimassaolevien tilinpäätösstandardien tarkistamiseen kansainvälisessä tilinpäätösstandardilautakunnassa sekä säännöllisen maakohtaisen raportoinnin käyttöönottoon monikansallisten yritysten kansainvälisen tilinpäätösraportoinnin normina;

18. palauttaa mieliin, että mahdollisuus paljastaa verorikoksiin syyllistyneet ja asettaa heidät syytteeseen riippuu oleellisesti tiedon saatavuudesta ja tiedon laadusta; korostaa, että veronkierron ja verojen välttämisen vastaisen strategian olisi sisällettävä sekä kansallisen että kansainvälisen tason toimia, koska esimerkiksi yrityksen harjoittaman väärinhinnoittelun paljastaminen vaatii toimivaa rajatylittävää tietojenvaihtoa kansallisten veroviranomaisten, tilintarkastajien ja ulkomaisten viranomaisten kesken;

19. kehottaa EU:ta parantamaan teknistä apua kehitysmaissa, jotta siirtohinnoittelun manipulointiin voidaan puuttua, sekä tehostamaan yhteistyötään veroalalla rohkaisemalla Afrikan verohallintofoorumia (ATAF) lisäämään verojen käyttöönottoa ja edistämään demokraattista hallintotapaa Afrikassa;

20. korostaa, että tilanteessa, jossa vientitulot vaihtelevat raaka-aineiden hintakehityksen mukaan, on tärkeää antaa kehitysmaiden politiikalle liikkumavaraa lisätä kykyään kestää ulkoisia häiriöitä ja toteuttaa suhdanteita tasoittavia toimintasuunnitelmia talouden vahvistamiseksi sallimalla niiden käyttää muun muassa viennin verotusta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

23.4.2013

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Michael Cashman, Ricardo Cortés Lastra, Nirj Deva, Leonidas Donskis, Charles Goerens, Eva Joly, Filip Kaczmarek, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Bill Newton Dunn, Andreas Pitsillides, Jean Roatta, Michèle Striffler, Alf Svensson, Keith Taylor, Patrice Tirolien, Ivo Vajgl, Anna Záborská, Iva Zanicchi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Enrique Guerrero Salom, Cristian Dan Preda, Judith Sargentini, Jan Zahradil

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Victor Boştinaru


TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (23.4.2013)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta

(2013/2060(INI))

Valmistelija: Bart Staes

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

Yleisiä näkökohtia

1.  huomauttaa, että komission tekemien arvioiden mukaan noin biljoona euroa menetetään vuosittain veronkierron ja veron välttämisen seurauksena; korostaa, että veronkierron aiheuttamat kokonaistappiot EU:n jäsenvaltioissa ovat suuremmat kuin EU:n jäsenvaltioiden yhteenlasketut terveydenhoitomenot ja että jos veronkierto voitaisiin lopettaa, kaikki EU:n alijäämät voitaisiin poistaa 8,8 vuodessa(1);

2.  korostaa, että avoimella ja yksinkertaisella verojärjestelmällä mahdollistetaan byrokraattisten ja hallinnollisten esteiden purkaminen ja vähennetään myös veronkannon kuluja;

3.  toteaa, että veroetujen poistamisella mahdollistetaan kattavien uudistusten toteuttaminen, millä saadaan aikaan yksinkertainen, helposti ymmärrettävä ja oikeudenmukainen verojärjestelmä;

4.  toteaa, että veroparatiisin määritelmä on vanhentunut ja että verojen välttäminen ja verorasituksen vähentäminen (osittain) laillisin keinoin ovat yleistymässä EU:n jäsenvaltioissa, esimerkkinä arvio, jonka mukaan Alankomaissa toimivat "postilokeroyritykset" siirtävät ja niiden välityksellä siirretään arviolta 8000 miljardia euroa vuodessa;

5.  korostaa, että suuryritysten harjoittama massiivinen veron välttäminen ja veronkierto vaikuttavat tuhoisasti pienempien yritysten ja jopa yksittäisten henkilöiden veronmaksumoraaliin, koska veronkierto näyttää olevan hyväksytty käytäntö, ja toteaa, että muun muassa tämäntyyppisen veronkierron vuoksi yksittäisille henkilöille ja yrityksille lankeaa verotuksellisia lisärasitteita; painottaa, että monimutkaiset ja epäselvät verojärjestelmät helpottavat veronkiertoa ja veron välttämistä ja että vaikeaselkoinen verolainsäädäntö tarjoaa yrityksille ja yksittäisille henkilöille mahdollisuuden vähentää omaa verotaakkaansa muiden kustannuksella verolainsäädännön joustavan tulkinnan kautta;

6.  painottaa, että veronkiertoa liiketoimintastrategianaan käyttävät yritykset (joista monet ovat muita yrityksiä pienempiä ja joustavampia) saavat epäoikeudenmukaista kilpailuetua sellaisiin avoimesti toimiviin yrityksiin nähden, jotka eivät voi käyttää samanlaisia keinoja, ja että näin ollen ensiksi mainitut murentavat jäsenvaltioiden kilpailukykyä;

7.  on samaa mieltä tuloksista, jotka on esitetty OECD:n raportissa "Addressing Base Erosion and Profit Shifting"(2) ja jotka koskevat tarvetta tulkita uudelleen kiinteän toimipaikan käsitettä verotuksen ensisijaisena periaatteena; katsoo, että yleisenä periaatteena vero olisi perittävä samassa paikassa, jossa tuloa tuottavaa taloudellista toimintaa on harjoitettu (origin of wealth -periaate);

8.  toteaa, että veropetosten vastaiset oikeustoimet ovat mutkikkaita ja pitkäkestoisia ja että viime kädessä syyllisiksi todetuille langetetaan suhteellisen lievät tuomiot, minkä vuoksi veropetokset ovat suhteellisen riskittömiä rikoksia;

9.  korostaa tässä yhteydessä tarvetta vahvistaa omaisuuden takavarikointia ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa unionin lainsäädäntökehystä, myös tuomioon perustumattomien menettelyjen nojalla menetetyksi tuomitsemista koskevissa tapauksissa, siten, että noudatetaan rahavirtojen seuraamisen periaatetta takavarikoitaessa omaisuutta, jonka on siviilioikeudellisin perustein vahvistettu olevan rikoksen seurauksena saatua tuottoa tai keino rikoksen tekemiseen;

10. kannattaa OECD:n ja G20:n kehotusta laatia maailmanlaajuinen ja kattava toimintasuunnitelma, joka perustuu veropohjien kaventumista ja voittojen siirtoja koskevien tunnistettujen käytänteiden perusteelliseen selvitykseen, jotta voidaan tarjota konkreettisia ratkaisuja, joiden avulla kansainväliset normit voidaan mukauttaa uudelleen nykyiseen maailmanlaajuiseen liiketoimintaympäristöön;

11. korostaa, että olisi edistettävä riippumatonta tutkivaa journalismia, koska sen avulla edistetään ratkaisevasti korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden paljastamista;

12. on erityisen huolestunut huhtikuussa "offshore-vuodoissa" paljastuneesta offshore-rahoitustoiminnan laajuudesta; arvioi, että veroparatiiseihin on sijoitettu arviolta 16–25 miljardia euroa, ja että näin ollen mainitut varat ovat poissa normaalista rahoitusprosessista; ottaa huomioon mainittujen käytänteiden vaikutuksen EU:n taloudellisiin etuihin ja kehottaa neuvostoa ryhtymään kiireisiin toimiin, joilla poistetaan mahdollisuus ohjata pääomia jäsenvaltioista veroparatiiseihin, kuten kaikilta pankkilaitoksilta vaadittava pakollinen ennakkolupa rahoitusomaisuuden veroparatiisiin/veroparatiisista siirtämiseen;

13. korostaa sähköisen hallinnon tarjoamia mahdollisuuksia lisätä avoimuutta sekä torjua petoksia ja korruptiota ja näin edistää julkisten varojen suojelua; korostaa, että tarvitaan lainsäädäntöä, joka mahdollistaa jatkuvan innovoinnin; korostaa, että EU on jäänyt jälkeen teollisuuskumppaneistaan muun muassa järjestelmien puutteellisen yhteentoimivuuden vuoksi(3); korostaa, että EU:n on tehostettava toimiaan, jotka koskevat uuden sukupolven sähköisen hallinnon käyttöönottoa, koska se lisää julkiseen talouden avoimuutta ja kannustaa reaaliaikaisen yhteyden luomista liiketoimien ja veroviranomaisten välille veronkierron torjumiseksi;

14. kehottaa komissiota puuttumaan erityisesti jäsenvaltioiden eri verojärjestelmien yhteensopimattomien sekamuotojen ongelmaan;

15. kehottaa jäsenvaltioita välttämään kahdenvälisten verosopimusten tekemistä kolmansien maiden kanssa ja kannustaa komissiota jatkamaan koko EU:n ja kolmansien maiden välisten verosopimusten tekemiseen tähtääviä toimiaan; pyytää komissiota myös kartoittamaan, edistetäänkö nykyisillä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisillä kahdenvälisillä verosopimuksilla muista jäsenvaltioista peräisin olevien yritysten harjoittamaa verojen välttämistä, ja esittämään ehdotuksia tämän ongelman ratkaisemiseksi, tällaisten sopimusten uudelleen tarkastelu mukaan lukien;

16. ehdottaa näin ollen, että sopimusteksti olisi toimitettava komissiolle, joka laatii julkisen ja perustellun lausunnon kuukauden kuluessa, ennen kuin kahdenvälinen sopimus allekirjoitetaan tai tehdään lopullisesti;

17. muistuttaa rajatylittävään toimintaan osallistuvien yritysten maakohtaisen raportoinnin merkityksestä ja korostaa, että tämä koskee myös rahoituslaitoksia;

18. kannustaa komissiota ja neuvostoa keskustelemaan siitä, miten yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevan lainsäädännön lähentämistä voidaan kehittää edelleen, jotta voidaan muun muassa puuttua verojen välttämiseen, ja tiedottamaan Euroopan parlamentille säännöllisesti näistä keskusteluista ja niistä tehdyistä päätelmistä;

19. kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia, joilla estetään yritysten mahdollisuudet unionin julkisiin hankintasopimuksiin ja tukiin, jos niiden on todettu syyllistyneen veronkiertoon;

Arvonlisävero

20. huomauttaa kuitenkin, että koska arvonlisävero on "oma vara", sen kierto nimenomaan vaikuttaa suoraan sekä jäsenvaltioiden talouteen että EU:n talousarvioon; muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuin on todennut seuraavasti: "Arvonlisäveron kiertäminen vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioiden taloudellisiin etuihin. Se vaikuttaa myös EU:n talousarvioon, sillä veronkierron seurauksena arvonlisäveroon perustuvien omien tulojen määrä vähenee. Menetys korvataan BKTL:oon perustuvilla omilla varoilla, mikä vääristää yksittäisten jäsenvaltioiden EU:n talousarvioon suorittamia maksuosuuksia. Lisäksi veropetokset vaarantavat sisämarkkinoiden toiminnan ja estävät reilun kilpailun."(4);

21. toteaa, että EU:n alv-järjestelmä tuottaa merkittävän osuuden julkisista tuloista – 21 prosenttia vuonna 2009(5) – mutta toisaalta se johtaa veronkiertoon ja aiheuttaa tarpeettoman suuret noudattamiskustannukset;

22. korostaa, että alv:n kantotapa on säilynyt muuttumattomana sen käyttöönotosta alkaen; korostaa, että koska kantotapa on vanhentunut teknologisessa ja taloudellisessa ympäristössä tapahtuneiden lukuisten muutosten vuoksi, kantotavan pitäminen ennallaan aiheuttaa merkittävät menetykset;

23. korostaa, että jäsenvaltioiden verohallintojen välisen rajatylittävän yhteistyön puute heikentää EU:n arvonlisäverosäännöksien täytäntöönpanoa, helpottaa petoksia ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa ja johtaa huomattaviin menetyksiin, kuten tullimenettelyn 42 epäyhtenäisestä soveltamisesta seuranneisiin menetyksiin; pitää valitettavana alv-tunnisteiden epäjohdonmukaista käsittelyä tullivalvonnan yhteydessä; katsoo, että eurooppalaisella verotunnisteella voitaisiin lisätä tullimenettelyn 42 hallinnoinnin avoimuutta ja yhdenmukaisuutta; kehottaa siksi komissiota julkistamaan tätä asiaa koskevan vaikutustenarvioinnin mahdollisimman pian;

24. pitää valitettavana, että kaksi tärkeää alv-petosten torjuntaa koskevaa aloitetta, joista toinen on ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä arvonlisäjärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäpetosten vastaisen nopean reagoinnin mekanismin osalta (COM(2012)0428) ja toinen on ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tiettyjen petosalttiiden tavaroiden luovutuksiin ja tiettyjen petosalttiiden palvelujen suorituksiin vapaaehtoisesti ja tilapäisesti sovellettavan käännetyn verovelvollisuuden osalta (COM(2009)0511), ovat edelleen juuttuneina neuvostoon;

25. kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen, jolla mahdollistetaan EU:n ja kolmansien maiden kahdenvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistäminen, sillä niiden avulla pyritään ottamaan käyttöön arvonlisäveroa koskeva pakollinen ja tehokas hallinnollisen yhteistyön järjestelmä;

Tulli

26. korostaa, että tullijärjestelmän moitteeton toiminta vaikuttaa suoraan alv:n laskentaan; on erittäin huolissaan siitä, että tullitarkastukset eivät ole asianmukaisia EU:ssa, mikä aiheuttaa merkittävät alv-tappiot(6); pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että useimpien jäsenvaltioiden veroviranomaisilla ei ole suoraa yhteyttä tullitietoihin, sekä sitä, että näin ollen tullitietojen automaattinen ristiintarkastaminen verotietojen kanssa ei ole mahdollista; korostaa, että järjestäytynyt rikollisuus on hyvin tietoinen nykyisen järjestelmän heikkouksista;

27. pitää valitettavana, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole pystyneet varmistamaan uudistetun tullikoodeksin pikaista täytäntöönpanoa; korostaa, että arvioiden mukaan uuden tullikoodeksin täytäntöönpanon viivästyminen on johtanut noin 2,5 miljardin euron toimintakulusäästöjen menettämiseen täydelliseen toimivuuteen verrattuna ja jopa 50 miljardin euron menettämiseen laajennetuilla kansainvälisen kaupan markkinoilla(7);

28. ottaa huomioon OLAFin vuoden 2011 raportin ja sen katsauksen vuosina 2006–2011 nostettuja kanteita koskevien oikeustoimien edistymisestä ja toteaa, että sen mukaan vähemmän kuin puolet oikeuskäsittelyistä on saatettu päätökseen; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tullialan petoksiin, sillä mainitulla alalla järjestelmällinen korruptio on yleisintä Euroopassa(8);

29. pitää valitettavana, että suurten tupakkatuoteyhtiöiden Euroopan unionille sopimusten perusteella maksamista valtavista summista ainoastaan 9,7 prosenttia käytetään petostentorjuntatoimiin ja -ohjelmiin samalla, kun jäsenvaltiot lisäävät jäljelle jäävän 90,3 prosentin osuuden talousarvioidensa tulopuolelle ilman, että näitä varoja osoitettaisiin selkeästi petosten torjuntaan tähtääviin ohjelmiin ja toimintaan;

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

23.4.2013

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Zigmantas Balčytis, Zuzana Brzobohatá, Andrea Češková, Tamás Deutsch, Jens Geier, Gerben-Jan Gerbrandy, Ingeborg Gräßle, Monica Luisa Macovei, Jan Mulder, Eva Ortiz Vilella, Monika Panayotova, Crescenzio Rivellini, Theodoros Skylakakis, Bart Staes, Michael Theurer

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Cornelis de Jong, Karin Kadenbach, Ivailo Kalfin, Derek Vaughan

(1)

Richard Murphy FCA, Tax Research UK: Closing the European Tax Gap – A report for Group of the Progressive Alliance of Socialists & Democrats in the European Parliament’, http://www.socialistsanddemocrats.eu/gpes/media3/documents/3842_EN_richard_murphy_eu_tax_gap_en_120229.pdf

(2)

OECD (2013) Addressing Base Erosion and Profit Shifting, OECD Publishing, http://dx.doi.org/10.1787/9789264192744-en

(3)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Euroopan digitaalistrategia (COM(2010)0245).

(4)

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus N:o 13/2011, s. 11, 3 kohta.

(5)

European Parliament, Directorate-General for Internal Policies, Policy Department A (Economic and Scientific Policy): ‘Simplifying and Modernising VAT in the Digital Single Market’ (IP/A/IMCO/ST/2012_03), September 2012, http://www.europarl.europa.eu/committees/en/studiesdownload.html?languageDocument=EN&file=75179

(6)

Tilintarkastustuomioistuin toteaa erityiskertomuksessaan nro 13/2011, että pelkästään tullimenettelyn 42 soveltamisesta on seurannut vuonna 2009 ekstrapoloiden menetyksiä noin 2 200 miljoonaa euroa seitsemässä tarkastuksen kohteena olleessa jäsenvaltiossa. Määrä vastaa 29:ää prosenttia alv:stä, joka olisi teoreettisesti ollut sovellettavissa kaiken tullimenettelyn 42 alaisen tuonnin veron perusteeseen vuonna 2009 kyseisissä jäsenvaltioissa.

(7)

European Parliament, Directorate-General for Internal Policies, Policy Department A (Economic and Scientific Policy): ‘Roadmap to Digital Single Market’ (IP/A/IMCO/NT/2012-13), elokuu 2012, http://www.europarl.europa.eu/document/activities/cont/201209/20120914ATT51402/20120914ATT51402EN.pdf

(8)

Järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevän erityisvaliokunnan marraskuussa 2012 laatima kannanotto järjestelmällisestä korruptiosta ja sen kielteisen vaikutuksen torjumisesta EU:ssa "Areas of systemic corruption in the public administration of the Member States and measures in order to counter its negative effect for the EU"


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

24.4.2013

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

29

1

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Paul Besset, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Nikolaos Chountis, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Diogo Feio, Elisa Ferreira, Ildikó Gáll-Pelcz, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Liem Hoang Ngoc, Gunnar Hökmark, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Philippe Lamberts, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Sławomir Nitras, Ivari Padar, Anni Podimata, Antolín Sánchez Presedo, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Sampo Terho, Marianne Thyssen

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Fabrizio Bertot, Herbert Dorfmann, Sari Essayah, Krišjānis Kariņš, Olle Ludvigsson, Sirpa Pietikäinen, Nils Torvalds

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

María Auxiliadora Correa Zamora, Iratxe García Pérez, Hubert Pirker

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö