SUOSITUS esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista kahden vuoden ajanjaksoksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä

31.5.2013 - (15777/2012 – C7‑0419/2012 – 2012/0258(NLE)) - ***

Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Gabriel Mato Adrover

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista kahden vuoden ajanjaksoksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä

(15777/2012 – C7-0419/2012 – 2012/0258(NLE))

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (15777/2012),

–   ottaa huomioon esityksen pöytäkirjaksi Euroopan unionin ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta kahden vuoden ajanjaksoksi (15781/2012),

–   ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7‑0419/2012),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A7-0184/2013),

1.  ei anna hyväksyntäänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä ilmoittamaan neuvostolle, että pöytäkirjaa ei voida tehdä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Mauritanian islamilaisen tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

PERUSTELUT

Mauritania on paimentolaismaa, jolla maailman rikkaimpien joukossa olevista kalastusalueistaan huolimatta ei ole kalastusperinnettä. Mauritanian teollista kalastusta harjoittava laivasto on 80-prosenttisesti kiinalainen ja pienimuotoinen laivasto puolestaan suurelta osin senegalilainen. Kansallisen kalastuslaivaston puute johtuu mahdollisesti paimentolaisuudesta sekä taloudellisten resurssien ja poliittisen tahdon puutteesta. Tämän johdosta Mauritania on halunnut siirtää kalavarojensa hyödyntämisen ulkomaisille laivastoille, joihin EU:n laivasto kuuluu.

Taloudessa kalastuksen osuus on 50 prosenttia vientituloista ja 29 prosenttia BKTL:stä. Vienti- ja jalostusyritykset ovat pääasiassa sekayrityksiä. Kalastus tarjoaa myös paljon työpaikkoja, joiden osuus nykyaikaisista työpaikoista on 36 prosenttia.

Suhteissaan Mauritaniaan EU:n on autettava maata sen taloudellisessa ja sosiaalisessa kehittymisessä, jotta ulkomaisten investointien edistämiselle on asianmukaiset edellytykset. EU:n on myös tarjottava alakohtaista tukea, jotta Mauritania hoitaisi kalavaroihinsa kohdistuvaa kalastustoimintaansa kestävästi ja voisi torjua laitonta kalastusta soveltamalla hyvän hallinnon periaatteita ja kunnioittamalla merioikeutta koskevaa kansainvälistä normistoa.

Suuri osa tästä avusta voi konkretisoitua suoraan asiamukaisella kalastussopimuksella ja pöytäkirjalla, joiden nojalla EU:n saatavilla on ainoastaan saaliin ylijäämä, jota maa ei aio hyödyntää elintarviketurvansa säilyttämiseksi[1]. Kalavarojen hyödyntäminen on toteutettava tasoilla, jotka mahdollistavat kestävän enimmäistuoton. On myös käytettävä teknisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan kalastus pitkällä aikavälillä, sekä tehokkaita valvontatoimenpiteitä laittoman kalastuksen torjumiseksi.

Näitä edellytyksiä on vaadittava kaikilta Mauritanian kalastusalueilla toimivilta laivastoilta, jotta varmistetaan yhdenmukainen hyödyntämisjärjestelmä yhtäläisin ja syrjimättömin edellytyksin ja EU:n etuuskohtelu varojen ylijäämien osalta. Tämä järjestelmä edellyttää Mauritanialta avointa suhdetta kolmansien maiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten suhteen.

EU koordinoi politiikkojansa ollakseen johdonmukainen ja voidakseen toteuttaa arvojaan ja periaatteitaan ulkoisessa toiminnassaan. EU:n (ja sen jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöviranomaisten kautta) tarjoama tuki Mauritanialle on merkittävä ja konkretisoituu eri alan avustusohjelmissa[2]. On tärkeää selventää, että kalastussopimuksen nojalla maksettava alakohtainen tuki ei ole ainoa kehitysyhteistyötuki, jota Mauritania saa EU:lta.

Uutta kalastuspöytäkirjaa on arvioitava kiinnittäen huomiota seuraaviin näkökohtiin:

–   ylijäämästä saatavat kalastusmahdollisuudet ja laivastomme ensisijainen pääsy

–   pöytäkirjan teknisiä edellytyksiä on sovellettava kaikkiin ulkomaalaisiin laivastoihin syrjinnän estämiseksi ja harjoitettava taloudellisesti kannattavaa kalastustoimintaa kestävyyttä kunnioittaen; näiden ehtojen muutoksista edelliseen pöytäkirjaan verrattuna tehdään vaikutusanalyysi (esimerkiksi mahdollisuus purkaa kala Kanariansaarilla)

–   taloudellinen korvaus mukautetaan kalastusmahdollisuuksiin ja varustajien maksut ovat suhteellisia.

Uuden kalastuspöytäkirjan analyysi

Tämä on epäilemättä EU:n tärkein kalastussopimus määrän, kalastustuotteiden moninaisuuden ja taloudellisen korvauksen kannalta. Komissio parafoi 26. heinäkuuta 2012 Mauritanian kanssa tehdyn kalastuspöytäkirjan 15 kuukauden neuvottelujen jälkeen aluksi kahden vuoden ajaksi. Komission pyynnöstä Euroopan unionin neuvoston oli pakko allekirjoittaa sen väliaikainen soveltaminen 3. joulukuuta 2012, koska komissio oli huolissaan, että osa suunnitellusta budjetista menetetään. Mauritania allekirjoitti sen 16. joulukuuta 2012, jolloin se tuli voimaan väliaikaisesti ja Euroopan parlamentin hyväksyntään saakka.

Uudessa pöytäkirjassa sovittiin vuotuisesta 110 miljoonasta eurosta, josta EU maksaa 70 miljoonaa euroa vuodessa (67 miljoonaa euroa vuodessa pääsystä kalastusalueille ja 3 miljoonaa euroa vuodessa alakohtaista tukea). Loput 40 miljoonaa euroa vuodessa maksaa kalastusala kalastuslisenssimaksuina.

Pääsy kalastusalueille annetaan 12 jäsenvaltion sadalle alukselle, jotka ovat peräisin Espanjasta, Italiasta, Portugalista, Kreikasta, Ranskasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Maltasta, Alankomaista, Saksasta, Puolasta, Liettuasta ja Latviasta. Tärkeää ei ole alusten määrä vaan saalismäärä[3].

Kalavarat jakaantuvat seuraavien kahdeksan lajin kesken: pelagiset lajit, pohjakalat ja kummeliturska, äyriäiset (katkaravut, rannikkovesien katkaravut, langustit ja taskuravut) ja tonnikalat. Pääjalkaisia ei ole mahdollista kalastaa.

EU:n laivaston ensisijainen pääsy tunnustetaan samoin kuin syrjimättömyys ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen Mauritaniassa.

Kalastusmahdollisuudet ja tekniset edellytykset

Näkyvintä on yleisen kiintiöjärjestelmän perustaminen alusten vetoisuuteen perustuvan kalastusponnistuksen asemesta. Tämä johtaa jatkuviin konflikteihin paikallisviranomaisten kanssa kiintiöiden punnituksesta.

Pääjalkaiset: Näitä lajeja ei saa pyytää, vaikka tarkoituksena on tilanteen tarkistaminen vuoden päästä pöytäkirjan voimaantulosta. Tämä ei ole juurikaan mahdollista, koska komissio on ilmoittanut, että nykyinen pöytäkirja on paras mahdollinen neuvottelutulos. On vaikea kuvitella, että tilanne paranee maksun tapahduttua. Ei ole perusteita sille, että komissio ei mukauta korvauksen määrää kalastusmahdollisuuksien huomattavaan ja arvokkaaseen vähenemiseen (jättäen näin tilaa myöhemmille neuvotteluille hinnannoususta, kun tämän lajin kiintiöt otetaan käyttöön).

Pöytäkirjassa tunnustettu Espanjan merentutkimuslaitos IEO on laatinut äskettäin meritursaan tilasta kertomuksen, joka osoittaa, että tämän lajin suojelun taso ei ole huono, vaan käytännössä biomassa on kestävän enimmäistuoton mahdollistavalla tasolla (32 000 mt) sen jälkeen, kun pyyntiponnistusta on vähennetty noin 30 prosenttia viime vuosina. Komissio ei kuitenkaan ole ottanut huomioon tätä tutkimusta. Komissio tukeutuu tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) arviointiin, joka perustuu vuoden 2008 tietoihin.

IEO:n kertomus tekisi tarpeettomaksi Euroopan parlamentin 12. toukokuuta 2011 antaman päätöslauselman[4], jossa katsottiin, että Mauritanian kanssa tehty kalastussopimus oli vaikuttanut meritursaan liikahyödyntämiseen, vähentänyt mauritanialaisten kalastajien kalastusmahdollisuuksia ja luonut kilpailuetuja EU:n kalastusalalle. Viime kuukausien saalistiedot ovat osoitus runsaista meritursassaaliista ja huomattavista muista saaliista, jotka ovat aiheuttaneet niiden hinnan laskua markkinoilla.

STECF vahvistaa raportissaan, että 200 mauritanialaista pakastetroolaria, joista suurin osa purjehtii muiden maiden lippujen alalla, ja huomattava pienimuotoista kalastusta harjoittava laivasto, johon kuuluu noin 900 pirogia, jatkaa pääjalkaisten kalastusta Mauritanian vesillä. On otettava huomioon tieto, että 200 alusta, jotka eivät edusta kansallista pääomaa eivätkä mauritanialaisia paikallisyhteisöjä vaan ulkomaiden taloudellisia etuja, ovat etusijalla unionin laivastoon nähden tämän lajin pyytämisessä. Tämä tilanne syrjii EU:n laivastoa, jolla on oltava etuuskohtelu ylijäämälajeihin nähden.

On korostettava, että aikaisemmassa pöytäkirjassa oli 32 pääjalkaisia pyytävää alusta, joista 24 oli espanjalaisia ja joiden kotisatama oli Las Palmas de Gran Canaria. Nämä alukset ovat nyt jääneet ilman kalastusalueita ja vaihtoehtoa, koska ne siirrettiin jo pois Marokon kalavesiltä.

Pelagiset lajit: Pelagisten lajien kalastusalue siirretään 13 meripeninkulmasta 20 meripeninkulmaan rannikosta, ja se vaikuttaa pakastetroolareihin ja muihin kuin pakastetroolareihin. Kalastusmahdollisuudet lisääntyvät 250 000 tonnista 300 000 tonniin (komission ehdotus oli 125 000 tonnia). Pöytäkirjaan ei sisälly komission vaatimusta vahvistaa hoitosuunnitelma tälle lajille, jonka tilanne on yhteisen tiedekomitean marraskuussa 2011 julkaistun raportin mukaan huolestuttava.

Ylijäämän määrittelyn selkeyttäminen on tärkeää. Ilmeisesti komissio on ylijäämän jakamisessa viimeisenä, koska ylijäämä jaetaan ensin maassa olevien muiden kalastustoimijoiden kesken. Tämä on vastoin pöytäkirjaa, jossa EU:lle annetaan etuuskohtelu, ja kielteistä unionin laivaston eduille.

Muiden kuin pakastusalusten pyytämät pelagiset kalat on purettava Mauritaniassa. Niistä kaksi prosenttia on tarjottava ilmaiseksi paikallismarkkinoille elintarviketurvan tukemiseksi. Mauritanian kansalaisyhteiskunta on kritisoinut tätä, sillä se vaatii tutkimusta vaikutuksesta, joka näillä purkamisilla on paikallisten kalastajien pyytämän kalan hintaan.

Purkamispakkoa Mauritaniassa on kritisoitava, sillä se on sisällytetty pöytäkirjaan ilman sosioekonomisen ennakkovaikutusanalyysin toteuttamista menetyksistä, joita tämä uusi toimenpide aiheuttaa syrjäisimpiin alueisiin kuuluvilla Kanariansaarilla, joilla nämä saaliit on tähän saakka purettu[5].

Pakastetun pelagisen kalan tapauksessa saalis on jälleenlaivattava, jotta saalisvalvontaa voidaan parantaa. Tämä ei kuitenkaan ole johdonmukaista, koska jälleenlaivaukset yllyttävät laittomaan – ja sitä paitsi ylenmääräiseen – kalastukseen, mikä johtuu mahdollisista valvontatoimista kalastusalueelta poistumista osoittavilla merkkipoijuilla. On selvää, että kyse on yksinomaan maksunkeruuseen liittyvästä määräyksestä, jolla lisätään taloudellista korvausta.

Nämä tekniset edellytykset eivät ole kannattavia pelagisia lajeja pyytävälle laivastolle, joka ei käytä näitä kalastusmahdollisuuksia ja joka on ilmoittanut yksimielisen aikomuksensa olla käyttämättä niitä.

Pohjakalat (senegalinkummeli mukaan luettuna): Kalastusaluetta siirretään kuuden meripeninkulman päähän rannikosta edelliseen pöytäkirjaan verrattuna, ja sivusaaliiden osuus nousee 25 prosentista 30 prosenttiin. Kaikki saaliit on purettava.

Muiden pohjakalojen sivusaaliiden osuus säilyy 10 prosentissa, ja äyriäisten, kalmarin ja seepian sivusaaliiden rajoittaminen poistetaan (viisi prosenttia edellisessä pöytäkirjassa). Toisaalta meritursaan ja kummeliturskan sivusaaliit poistuvat (vastoin äyriäistenpyytäjille asetettuja rajoituksia ja pääjalkaisten kiintiön puuttuessa).

Pohjalajeille on asetettu 105 euron maksu tonnilta, korkeintaan 2 500 tonnin suurin sallittu saalis (TAC) ja luvallisten alusten määrä on rajoitettu yhdeksään. Senegalinkummelin lisenssimaksut ovat nousseet aluksen mukaan jopa 400 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Maksu on 90 euroa tonnilta, TAC korkeintaan 4 000 tonnia ja alusten määräksi on rajoitettu 11. Tilaa on vain kahdelle alukselle, jotka ovat paikalla kalastusalueella.

Pakolliset saaliin purkamiset Mauritaniassa nostavat varustajien kustannuksia verojen ja satamapalvelujen vuoksi. Tähän on lisättävä velvoite palkata aluksen miehistöön 60 prosenttia mauritanialaisia merimiehiä, joilta suurimmalta osalta puuttuu riittävä koulutus, mikä vaikuttaa turvallisuuteen aluksella ja kalastustoiminnan tehokkuuteen. Kalastus ei myöskään ole yleistä paikallisväestön keskuudessa, vaan se on pakotie köyhyydestä ja vapautus maahanmuuton valvonnasta. Jotta tämä toimenpide olisi tehokas, sen ei pitäisi perustua kansallisuuteen.

Toinen lisäkustannus syntyy velvoitteesta pitää aluksella alusten satelliittiseurantajärjestelmää (EU:n vaatiman järjestelmän lisäksi) kaksinkertaisten lähetysten mahdollistamiseksi kokeellisesti.

Äyriäiset (katkaravut ja rannikkovesien katkaravut): Alue, jolla ei voi kalastaa, siirtyy aikaisemmasta kuudesta meripeninkulmasta kahdeksaan meripeninkulmaan rannikosta, vaikka pohjoisessa raja noudattaa hieman erilaista merenpohjaan perustuvaa kriteeriä. Puolet (vähintään kymmenen) eteläisellä kalastusalueella läsnä olevasta nykyisestä laivastosta voi pyytää aina kuuteen meripeninkulmaan saakka milloin vain.

Kalastusalueen muuttaminen merkitsee suurta menetystä alan kannattavuudelle, koska suurin osa rannikkovesien katkaravuista on kielletyllä alueella. Ei myöskään ole mitään syytä muuttaa tätä kalastusaluetta, sillä tieteellisissä raporteissa ei ole osoitettu kohdelajien liikahyödyntämistä. Myös suojelualuetta on muutettu, millä myös pienennetään sallittua aluetta. Tämä toimenpide merkitsisi noin 21,6 prosentin menetystä rannikkovesien katkaravun pyynnissä.

Myös sivusaaliita on rajoitettu, koska pääjalkaisia ei voi pyytää ja kalasaaliita lasketaan 20 prosentista kymmeneen prosenttiin ja taskurapusaaliita 7,5 prosentista viiteen prosenttiin. Tämä liikevaihdon 30 prosentin vähentäminen tekee kannattavan kalastuksen mahdottomaksi samanaikaisesti kun yllytetään sellaisten lajien poisheittämiseen, joiden pyynti on nyt kiellettyä mutta väistämätöntä.

Etelässä sovellettava vastaava läsnäolomekanismi 6–8 meripeninkulman alueella aiheuttaa valtavia hallinnollisia vaikeuksia sen määrittelyssä, mitkä alukset voivat hyötyä tiettynä ajankohtana tämän oikeuden nauttimisesta.

Taskuravut: Pyynti on kiellettyä kalastusalueella, joka on leveyspiirin 17°50 N eteläpuolella ja joka oli sallittu edellisessä pöytäkirjassa. Mertojen määrää lisätään 250 merrasta 500 mertaan alusta kohden, eli pyyntiponnistus keskitetään pienemmälle alueelle. TAC mahdollistaisi vain yhden aluksen läsnäolon alueella.

Tonnikala ja pintasiimat: Merkittäviä muutoksia ei ole. Tästä syystä 1. päivästä elokuuta tähän saakka anotut lisenssit on anottu näihin luokkiin, jotka ovat ainoita, joihin uusi pöytäkirja ei ole vaikuttanut.

On myös lisättävä, että pöytäkirjalla velvoitetaan käyttämään kansallisen monopolin polttoainetta, jonka hinta on markkinahintaa korkeampi (mikä merkitsee noin 45 000 euroa enemmän alusta kohden vuodessa esimerkiksi äyriäistenpyytäjien tapauksessa).

Taloudellinen korvaus ja alakohtainen tuki

Taloudellinen tuki on paljon suurempi kuin aikaisemmassa pöytäkirjassa, vaikka kalastusmahdollisuudet ovat pienemmät ja pääjalkaisia ei saa pyytää. Pöytäkirja on kallis ja suhteeton. Lisäksi varustajien maksujen tarkistamiselle ei ole perusteita, kun kalastusmahdollisuuksia vähennetään ja tekniset edellytykset ovat rajoittavampia.

Edellisessä pöytäkirjassa alakohtaisen tuen määrä oli 11 miljoonaa euroa vuodessa. Mauritanian hallitus ei ole investoinut kyseistä summaa asianmukaisesti, minkä vuoksi EU päätti vähentää uudessa pöytäkirjassa määrää kolmeen miljoonaan euroon vuodessa (vaikka varustajien maksujen osuus on huomattavasti suurempi eli nousua on noin 300–400 prosenttia edelliseen pöytäkirjaan verrattuna). Alakohtaisen tuen kohteena on kolme alaa: tieteellinen yhteistyö ja koulutus, seuranta ja ympäristö.

Esittelijän lisähuomautukset

Kestävää kalastusta koskevien sopimusten nimenä olisi säilytettävä "kalastuskumppanuussopimus", jolla viitataan yksiselitteisesti allekirjoittaneisiin maihin ja niiden tasavertaiseen suhteeseen. Näillä sopimuksilla on edistettävä sitä, että kalastustoimintaa harjoitetaan kolmansissa maissa kestävissä olosuhteissa ja molemmin puolin tyydyttävin menetelmin sekä taataan EU:n kalastusalan yksityisten investointien varmuus.

Niissä olisi myös tarkasteltava Euroopan unionin yksityisten investoijien osallistumista yhteisyritysten kautta, jotta voidaan tukea vastuullisen kalastustoiminnan soveltamista, sosioekonomista kehitystä ja teknologian siirtoa.

Ennen kaikkea ei kuitenkaan voida unohtaa, että kalastuskumppanuussopimukset ovat luonteeltaan ennen kaikkea kaupallisia ja että niiden tavoitteena on mahdollistaa EU:n laivastojen toimitukset unionin markkinoille. Tämä on etusijalla sellaiseen EU:n yhteistyöhön nähden, jonka nojalla se tarjoaa alakohtaista tukea kalastuksen hallinnoinnin vahvistamiseksi rannikkovaltiossa.

Toisin sanoen oikeusperustan, jonka nojalla neuvosto hyväksyy päätöksen EU:n ja Mauritanian pöytäkirjan tekemisestä, pitää olla SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohta ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohta. Sen ei pidä olla neuvoston äskettäin tekemän muutoksen mukainen 43 artikla ilman sen 2 kohtaa.

Tämän oikeusperustan kautta neuvosto antaa komissiolle valtuudet neuvotella EU:n nimissä kalastuspöytäkirjasta, johon sisällytetään yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti toimenpiteitä, joita ovat muun muassa kalastusmahdollisuudet, tekniset toimenpiteet, valvontatoimenpiteet ja taloudellinen korvaus. Sen vuoksi oikeusperusta, joka mahdollistaa neuvottelut kaikista näistä, on 43 artiklan 2 kohta.

Johtopäätös

Kansallisten viranomaisten ja kalastusalan yleinen mielipide on, että nykyinen pöytäkirja on kallis verrattuna kalastusmahdollisuuksiin ja sen asettamiin teknisiin edellytyksiin, minkä vuoksi se ei ole kannattava. Siksi tonnikala-aluksia (joiden tekniset edellytykset eivät ole muuttuneet) ja kummeliturskaa pyytäviä eri aluksia (jotka harjoittavat kalastusta vain lyhyen ajanjakson) lukuun ottamatta muu laivasto ei ole anonut väliaikaisia lisenssejä asetuksen (EY) N:o 1006/2008 mukaisesti.

Pöytäkirja on huono monista syistä, koska

–   sillä ei mahdollisteta pääjalkaisia pyytävän laivaston pääsyä kalastusalueelle, joten 32 alusta jää ilman kalastusaluetta ja vaihtoehtoja muilla alueilla, vaikka tämä ei ole biologisesti perusteltua

–   kaikkien laivastojen, myös pelagisia lajeja pyytävien, kalastusalueita rajoitetaan, joten saalismäärät laskevat dramaattisesti

–   pelagisten lajien, äyriäisten ja kummeliturskan pyynnissä siirrytään kalastusponnistusten tonnimäärän käytöstä kiintiöihin, joita täydennetään alusten määrän rajoittamisella

–   se on kalliimpi EU:lle ja varustajille, joille pöytäkirja joissakin tapauksissa merkitsee kustannusten nousua 300–400 prosentilla, mistä ei kuitenkaan saa vastaavaa tulosta

–   lisäksi on sopimusta kallistavia välillisiä kustannuksia, jotka johtuvat velvoitteista purkaa ja jälleenlaivata saalis Mauritaniassa, palkata aluksen miehistöön 60 prosenttia mauritanialaisia merimiehiä, tankata Mauritaniassa ja pitää aluksella toista satelliittiseurantajärjestelmää.

Tämä kalastuspöytäkirja

–   ei hyödytä EU:ta, koska saadut kalastusmahdollisuuksien hyödyntämisehdot estävät sen taloudellisen kannattavuuden, minkä alusten poissaolo kalavesiltä osoittaa

–   ei hyödytä myöskään Mauritaniaa, koska EU:n laivaston poissaolo riistää siltä suuren osan taloudellisesta korvauksesta unohtamatta muun muassa alusten toiminnan paikallisen rannikkoväestön keskuudessa synnyttämää hyvinvointia ja merimiesten palkkoja.

Lopullisena johtopäätöksenä on tämän kalastuspöytäkirjan hylkääminen. Kalastusedellytysten tarkistaminen olisi tehtävä niin, että sitä ei ratifioida kalastusmahdollisuuksien riittämättömyyden ja harhaanjohtavien teknisten edellytysten vuoksi. Olisi neuvoteltava uusi sopimus, mutta ei sekakomitean kautta, kun pöytäkirja on jo tullut voimaan ja korvaus maksettu. Kun taloudellinen korvaus on maksettu, Mauritanialla ei ole mitään syytä teknisten edellytysten parantamiseen, koska se ei voita sillä mitään.

• [1]  Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusylisopimuksen 62 artiklan mukaisesti.
• [2]  Mauritaniaa koskevasta strategiasta 2008–2013, jolla autettiin investointeja hallinnointiin, infrastruktuureihin ja alueelliseen yhdentymiseen, Mauritanialle osoitettiin 156 miljoonaa euroa ja 3,2 miljoonaa euroa hätäapua. Terrorismin torjuntaa koskevan Sahelin turvallisuus- ja kehitysstrategian nojalla EU myönsi Mauritanialle 52,8 miljoonaa euroa (25 miljoonaa euroa 2011). EU:n ohjelmasta, joka oli suunnattu Sahelin elintarvikekriisin lievittämiseen, maalle osoitettiin 337 miljoonaa euroa vuonna 2012. Malista lähtöisin olevien maahanmuuttovirtojen helpottamiseksi EU myönsi 19 miljoonaa euroa humanitaarista apua.
• [3]  Saalismääräksi on asetettu 307 400 tonnia pelagisille lajeille, äyriäisille ja kummeliturskalle.
• [4]  Päätöslauselma 2012/C 377 E/11.
• [5]  Kalastustoiminta synnyttää Kanariansaarilla suoria tuloja 40 miljoonan euron arvosta vuodessa. Kalastusalaan suoraan liittyviä työntekijöitä miehistöissä ja kalastusalan satamatoiminnassa on noin 2 750. Lisäksi kalastustuotteet ovat saarten tärkeimpien vientituotteiden joukossa. Niiden arvo oli vuonna 2011 115,3 miljoonaa euroa. Ei pidä unohtaa, että Kanariansaaret on syrjäisin alue, johon sovelletaan perussopimuksessa tunnustettua erityisjärjestelmää. Komissio on edistänyt toimia, joilla helpotetaan syrjäisimpien alueiden kehitystä, ja se on sitoutunut ottamaan huomioon syrjäisimpien alueiden edut neuvotellessaan kauppa- ja/tai kalastussopimuksia naapurimaiden kanssa.

KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (20.2.2013)

kalatalousvaliokunnalle

esityksestä neuvoston päätökseksi pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta kahden vuoden ajanjaksoksi
(15777/2012 – C7-0419/2012 – 2012/0258(NLE))

Valmistelija: Gesine Meissner

LYHYET PERUSTELUT

Mauritania on yksi köyhimmistä vähiten kehittyneistä maista. Vuoden 2011 inhimillisen kehityksen indeksissä se on 187 maan joukosta sijalla 156. Maa on taloudellisesti riippuvainen ulkomaisesta avusta ja erittäin velkaantunut.

Maan poliittista tilannetta voidaan pitää epävakaana. Nykyinen presidentti Mohamed Ould Abdel Aziz kaatoi aikaisemman hallituksen vallankaappauksessa elokuussa 2008, ja hänet valittiin presidentiksi heinäkuussa 2009. Hän loukkaantui 14. lokakuuta 2012 sotilaspartion tulitettua hänen saattuettaan.

Terroritoiminta on myös vahingoittanut maata vuosien mittaan. Erityisesti al-Qaida toimii maan aavikkoalueella. Tilanne on vakavoitunut islamilaisten militanttien Malissa maaliskuussa 2012 tekemän sotilaallisen vallankaappauksen jälkeen.

Maan talous on erittäin riippuvainen maataloudesta, ja suurin osa työvoimasta työskentelee maatalousalalla. Maa kuitenkin vie rautamalmia ja kalaa. Vaikka maa on pääasiassa autiomaata, sen 753 kilometrin mittaiset rannikkovedet kuuluvat maailman rikkaimpiin kalastusalueisiin.

Euroopan yhteisön ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välinen kalastuskumppanuussopimus on ollut voimassa 1. elokuuta 2006 lähtien, ja se on pantu täytäntöön kahdella peräkkäisellä pöytäkirjalla. Viimeisen pöytäkirjan voimassaolo päättyi 31. heinäkuuta 2012. Komission on välittänyt 1. elokuuta 2012 lähtien jäsenvaltioilta vastanotetut kalastushakemukset suoraan Mauritanialle. Tämä väliaikainen järjestely päättyy tammikuussa 2013.

Neuvostolta saamansa mandaatin pohjalta komissio neuvotteli Mauritanian islamilaisen tasavallan kanssa uuden pöytäkirjan. Sopimus parafoitiin 26. heinäkuuta 2012. Uusi pöytäkirja on voimassa kaksi vuotta sen allekirjoittamispäivästä.

Uudella pöytäkirjalla varmistetaan EU:n aluksille etusija pääsyssä Mauritanian kalastusalueilla käytettävissä olevaan ylijäämään. Sillä myös pyritään luomaan kestävän kalastuksen politiikka näillä kalastusalueilla.

Uutta pöytäkirjaa varten myönnetty EU:n taloudellinen korvaus jakaantuu seuraavasti:

a) 67 miljoonaa euroa vuodessa EU:n aluksien pääsystä Mauritanian yksinomaiselle talousvyöhykkeelle

b) 3 miljoonaa euroa vuodessa kansallisen vastuullisen ja kestävän kalastuspolitiikan täytäntöönpanoon.

Pääsystä Mauritanian talousvyöhykkeelle maksettava taloudellinen korvaus nousee huomattavasti verrattuna umpeutuneen pöytäkirjan summaan. Alakohtaiseen tukeen tarkoitettua määrää leikataan kuitenkin edellisen vuoden 20 miljoonasta eurosta kolmeen miljoonaan euroon vuodessa. Täten taloudellinen kokonaiskorvaus on sama kuin kaudelle 2011–2012 sovittu korvaus.

EU:n ja Mauritanian islamilaisen tasavallan kalastuskumppanuussopimus on tärkein kolmannen maan kanssa tehty sopimus, toisena on Grönlannin kanssa tehty kalastuskumppanuussopimus ja sen jälkeen Marokon kanssa tehty kalastuskumppanuussopimus, jota ei ole vielä uudistettu. Sen osuus on lähes puolet kolmansien maiden kanssa tehtyihin kalastuskumppanuussopimuksiin varatusta EU:n kokonaisbudjetista.

Kalastusmahdollisuuksia on vähennetty edelliseen pöytäkirjaan verrattuna. Nämä vähennykset ovat seurausta havainnoista siitä, että useimmat Mauritanian kalakannat olivat joko täysin hyödynnettyjä tai niitä oli hyödynnetty liikaa. Uudet määrät vahvistettiin perustuen tieteellisiin neuvoihin ja Mauritanian vaatimuksiin vahvistaa paikallisia rannikkoyhteisöjä ja pienimuotoista kalastusta.

Varsinkin pääjalkaisten jättäminen pöytäkirjan ulkopuolelle on huomionarvoista. Väitettiin, että ulkomainen laivasto hyödynsi liikaa näitä lajeja ja että Mauritanian pienimuotoista ja rannikkokalastusta harjoittavan laivaston kapasiteetti oli riittävä näiden kalavarojen pyytämiseen. Paikallisen kalastusalan vahvistamiseksi sovittiin myös, että pelagisten kalojen kalastusalueen etäisyyttä rannasta laajennettiin: pelagisia lajeja pyytävien troolareiden on pysyttävä 20 meripeninkulman päästä rannasta. Tämän arvioidaan vähentävän huomattavasti sivusaaliita.

Valmistelija pitää erityisen tervetulleena velvoitetta purkaa kaksi prosenttia Mauritaniassa pyydettyjen pienten pelagisten kalojen saaliista paikallisväestölle. Tämän toimenpiteen vaikutusta paikallisten kalastajien saalishintaan on kuitenkin tarkkailtava huolellisesti.

Lopuksi valmistelija on huolissaan ongelmista, joita kalastuskumppanuussopimus voisi aiheuttaa EU:n laivastolle ja kalastusalalle sekä mauritanialaisille merimiehille, jotka työskentelivät näillä aluksilla. Valmistelija on huolissaan seurauksista, joita aiheutuu laivanvarustajien saalismaksujen huomattavasta noususta.

Valmistelija kuitenkin pitää tervetulleena kalastuskumppanuussopimusta, jonka ehdot on neuvoteltu kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti sekä noudattaen vuonna 2002 laadittua yhdennettyä toimintakehystä kolmansien maiden kanssa tehtäviä kalastuskumppanuussopimuksia varten. Se on myös tulevan yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisen ulottuvuuden mukainen. EU:n ja kolmansien maiden välisillä kalastuskumppanuussopimuksilla ei ainoastaan varmisteta EU:n alusten pääsyä kehitysmaiden yksinomaisille talousvyöhykkeille vaan ne ovat pikemminkin kumppanuuden, kehitysyhteistyöpolitiikan ja kestävän kalastuksen perusta. Siksi kalastuskumppanuussopimuksissa on sovittava vain ylijäämäkantojen käytöstä, ja niissä olisi otettava huomioon kalan merkitys osana ravintoa kehitysmaissa.

Valmistelija haluaisi lopuksi kiinnittää huomiota siihen, että edellisen kalastuskumppanuussopimuksen jälkiarvioinnissa myönnetään, että sillä on ollut hieman myönteinen kustannus-hyötysuhde, koska kustannus-hyötysuhde oli lukujen 1,4 ja 1,5 välillä. Koska uuden pöytäkirjan ehdot ovat muuttuneet huomattavasti, uusi kustannus-hyötysuhdekin on erilainen.

******

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kalatalousvaliokuntaa esittämään parlamentille, että se antaa hyväksyntänsä.

Kehitysyhteistyövaliokunta katsoo, että komission olisi otettava pöytäkirjan soveltamisen aikana asianmukaisesti huomioon seuraavat seikat:

a) Komission olisi vaadittava Mauritanian islamilaista tasavaltaa käyttämään kansallisen vastuullisen ja kestävän kalastuspolitiikan täytäntöönpanoon tarkoitetun vuosittaisen summan maan purkamismahdollisuuksien parantamiseen, jotta EU:n alukset voivat purkaa saaliinsa Nouakchottin lisäksi myös muissa satamissa, naisten yrittäjyyden edistämiseen kalastusalalla, toiminnan seurantaan ja valvontaan sekä kantojen arviointiin.

b) Erityisesti on valvottava, että pääjalkaisten jättämisellä pois kalastuskumppanuussopimuksen soveltamisalasta on merkittävä vaikutus kantojen elpymiseen ja että se ei johda ylikapasiteettiin Mauritanian laivaston harjoittamassa kalastuksessa.

c) Kannustaa komissiota keskustelemaan Mauritanian kanssa sellaisten pitkän aikavälin kalastuksenhoitosuunnitelmien kehittämisestä, joihin sisältyisivät kaikki Mauritanian viranomaisten kansalliselle laivastolleen ja kolmansien maiden laivastoille jakamansa kalastusoikeudet.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	19.2.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	13 10 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Thijs Berman, Michael Cashman, Ricardo Cortés Lastra, Véronique De Keyser, Nirj Deva, Leonidas Donskis, Charles Goerens, Mikael Gustafsson, Filip Kaczmarek, Michał Tomasz Kamiński, Miguel Angel Martínez Martínez, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Jean Roatta, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Keith Taylor, Eleni Theocharous, Patrice Tirolien, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Philippe Boulland, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Gesine Meissner

BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.3.2013)

kalatalousvaliokunnalle

esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista kahden vuoden ajanjaksoksi koskevan pöytäkirjan tekemisestä
((15777/2012 – C7‑0419/2012 – 2012/0258(NLE))

Valmistelija: François Alfonsi

LYHYET PERUSTELUT

Neuvoston antaman valtuutuksen mukaisesti Euroopan komissio on käynyt neuvotteluja Mauritanian islamilaisen tasavallan kanssa Euroopan yhteisön ja Mauritanian islamilaisen tasavallan väliseen kalastuskumppanuussopimukseen liittyvän pöytäkirjan uusimiseksi. Neuvottelujen päätteeksi parafoitiin uusi pöytäkirja 26. heinäkuuta 2012. Uusi pöytäkirja on voimassa kaksi vuotta sen allekirjoittamispäivästä.

Sopimuspöytäkirjan tärkein tavoite on tarjota Euroopan unionin aluksille kalastusmahdollisuuksia Mauritanian vesillä käytettävissä olevan ylijäämän rajoissa. Komissio on tukeutunut muun muassa kyseisellä sopimuksella perustetun tiedekomitean lausuntoihin.

Yleisenä tavoitteena on vahvistaa Euroopan unionin ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välistä yhteistyötä kestävän kalastuksen politiikan kehittämiseksi ja Mauritanian kalastusalueen kalavarojen vastuuntuntoiseksi hyödyntämiseksi kummankin sopimuspuolen edun mukaisesti.

Pöytäkirjan mukainen taloudellinen korvaus, joka on yhteensä 140 000 000 euroa koko pöytäkirjassa sovitulta ajanjaksolta, jakautuu seuraavasti: a) 67 000 000 euron suuruinen taloudellinen korvaus pääsystä kalavaroihin ja b) 3 000 000 euron suuruinen tuki Mauritanian islamilaisen tasavallan alakohtaisen kalastuspolitiikan kehittämiseen. Tämä tuki on kansallisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukainen.

Menolaji	2012	2013	YHTEENSÄ
Luonnonvarojen suojelu ja hoito	70 000 000 €	70 000 000 €	140 000 000 €
YHTEENSÄ	70 000 000 €	70 000 000 €	140 000 000 €

Budjettivaliokunta katsoo, että sopimuksen täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon seuraavat seikat:

•   Komissio arvioi joka vuosi, ovatko jäsenvaltiot, joiden alukset kalastavat tämän sopimuksen pöytäkirjan nojalla, noudattaneet saalisilmoituksia koskevia vaatimuksia. Mikäli näin ei ole, komission olisi kieltäydyttävä myöntämästä niille kalastuslupia seuraavaa vuotta varten.

•   Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan vuosittain kertomus pöytäkirjan 6 artiklassa kuvaillun monivuotisen alakohtaisen ohjelman tuloksista.

•   Niille toimitetaan myös vuosittainen kertomus siitä, miten jäsenvaltiot ovat noudattaneet vaatimusta saaliiden ilmiottamisesta. Ennen pöytäkirjan voimassaolon päättymistä tai sen mahdollista korvaamista koskevien neuvottelujen aloittamista komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle pöytäkirjaa koskevan jälkiarvioinnin, joka sisältää kustannus-hyötyanalyysin.

*******

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kalatalousvaliokuntaa esittämään parlamentille, että se antaa hyväksyntänsä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	4.3.2013
Lopullisen äänestyksen tulos +:	+: –: 0:	23 10 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marta Andreasen, Richard Ashworth, Reimer Böge, Zuzana Brzobohatá, Jean-Luc Dehaene, Göran Färm, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazábal Rubial, Salvador Garriga Polledo, Jens Geier, Ivars Godmanis, Ingeborg Gräßle, Lucas Hartong, Jutta Haug, Monika Hohlmeier, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Anne E. Jensen, Ivailo Kalfin, Jan Kozłowski, Giovanni La Via, Claudio Morganti, Vojtěch Mynář, Juan Andrés Naranjo Escobar, Dominique Riquet, László Surján, Helga Trüpel, Derek Vaughan, Angelika Werthmann
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	François Alfonsi, Edit Herczog, Jürgen Klute, María Muñiz De Urquiza, Georgios Stavrakakis, Nils Torvalds

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	29.5.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	16 6 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Alain Cadec, Chris Davies, Carmen Fraga Estévez, Dolores García-Hierro Caraballo, Marek Józef Gróbarczyk, Werner Kuhn, Isabella Lövin, Gabriel Mato Adrover, Guido Milana, Maria do Céu Patrão Neves, Crescenzio Rivellini, Ulrike Rodust, Raül Romeva i Rueda, Struan Stevenson, Nils Torvalds
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean-Paul Besset, Izaskun Bilbao Barandica, Jean Louis Cottigny, Gesine Meissner, Ana Miranda, Antolín Sánchez Presedo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Pablo Arias Echeverría, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Carlos José Iturgaiz Angulo, Teresa Jiménez-Becerril Barrio