MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestään

24.6.2013 - (COM(2011)0326 – C7‑0157/2011 – 2011/0154(COD)) - ***I

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta
Esittelijä: Elena Oana Antonescu

Menettely : 2011/0154(COD)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0228/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0228/2013

Keskustelut :

PV 09/09/2013 - 21
CRE 09/09/2013 - 21

Äänestykset :

PV 10/09/2013 - 11.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0340

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
PERUSTELUT
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
ASIAN KÄSITTELY

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestään

(COM(2011)0326 – C7‑0157/2011 – 2011/0154(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0326),

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 82 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0157/2011),

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

– ottaa huomioon Bulgarian parlamentin, Italian senaatin ja Portugalin parlamentin kannanotot säädösesitykseen,

– ottaa huomioon 7. joulukuuta 2011 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[1],

– on kuullut alueiden komiteaa,

– ottaa huomioon neuvoston edustajan 4. kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0228/2013),

1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus 1

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET^[2]*

komission ehdotukseen

---------------------------------------------------------

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu … päivänä …ku

uta …,

oikeudesta avustajaan rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmanteen henkilöön ja konsuliviranomaisiin

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,sekä katsovat seuraavaa:

(1) Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä 'perusoikeuskirja', 47 artiklassa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä 'Euroopan ihmisoikeussopimus', 6 artiklassa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä 'KP-yleissopimus', 14 artiklassa määrätään oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Perusoikeuskirjan 48 artiklassa taataan, että oikeutta puolustukseen kunnioitetaan.

(2) Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien ja erityisesti niiden 33 kohdan mukaan tuomioiden ja oikeusviranomaisten muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen olisi oltava unionin oikeudellisen yhteistyön peruskivi yksityisoikeudellisissa asioissa ja rikosasioissa, koska tehostettu vastavuoroinen tunnustaminen ja tarvittava lainsäädännön lähentäminen helpottaisivat viranomaisten välistä yhteistyötä ja yksilön oikeuksien oikeudellista suojaa.

(2 a) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan mukaan oikeudellinen yhteistyö unionissa rikosoikeuden alalla perustuu tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen.

(2 b) Rikosasioissa annettavien päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttaminen edellyttää, että jäsenvaltiot luottavat toistensa rikosoikeudellisiin järjestelmiin. Vastavuoroisen tunnustamisen laajuus riippuu läheisesti useista näkökohdista, joihin kuuluvat epäiltyjen tai syytettyjen oikeuksien turvaamisjärjestelyt ja sellaisten yhteisten vähimmäissääntöjen määrittely, jotka ovat välttämättömiä, jotta voidaan helpottaa vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista.

(3) Vastavuoroinen tunnustaminen voi toimia tehokkaasti vain keskinäisen luottamuksen vallitessa, ja se edellyttää yksityiskohtaisia sääntöjä perusoikeuskirjassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja KP-yleissopimuksessa määrättyjen prosessuaalisten oikeuksien ja takeiden suojelusta. Yhteisten vähimmäissääntöjen pitäisi lisätä luottamusta kaikkien jäsenvaltioiden rikosoikeusjärjestelmiin, minkä puolestaan olisi johdettava tehokkaampaan oikeudelliseen yhteistyöhön keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä ja perusoikeuskulttuurin edistämiseen unionissa. Niiden olisi myös poistettava esteet kansalaisten vapaan liikkuvuuden tieltä jäsenvaltioiden alueella. Tällaisia yhteisiä vähimmäissääntöjä olisi sovellettava oikeuteen käyttää avustajaa ja oikeuteen saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle.

(4) Vaikka kaikki jäsenvaltiot ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja KP-yleissopimuksen sopimuspuolia, kokemus on osoittanut, että tämä ei itsessään aina luo riittävää luottamusta muiden jäsenvaltioiden rikosoikeudellisiin järjestelmiin.

(4 a) Keskinäisen luottamuksen vahvistaminen edellyttää yksityiskohtaisia sääntöjä perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyjen prosessuaalisten oikeuksien ja takeiden suojelusta. Se myös edellyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa vahvistettujen vähimmäisvaatimusten kehittämistä pidemmälle unionissa tämän direktiivin ja muiden toimenpiteiden avulla.

(4 b) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 2 kohdassa määrätään jäsenvaltioissa sovellettavien sellaisten vähimmäissääntöjen säätämisestä, joilla voidaan helpottaa tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista sekä poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rajatylittävissä rikosasioissa. Sen 82 artiklan 2 kohdan b alakohdassa viitataan yksilön oikeuksiin rikosasioiden käsittelyssä eräänä alueena, jolla voidaan säätää vähimmäissääntöjä.

(4 c) Yhteisten vähimmäissääntöjen tulisi lisätä luottamusta kaikkien jäsenvaltioiden rikosoikeusjärjestelmiin, minkä puolestaan tulisi johtaa tehokkaampaan oikeudelliseen yhteistyöhön keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä. Olisi otettava käyttöön sellaisia yhteisiä vähimmäissääntöjä, jotka koskevat oikeutta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä.

(5) Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2009 etenemissuunnitelman epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä, jäljempänä 'etenemissuunnitelma'[4]. ▌ Etenemissuunnitelmassa esitetään vaihe vaiheelta seuraavia oikeuksia koskevien toimenpiteiden toteuttamista: oikeus saada käännöksiä ja tulkkausta ▌, oikeus saada tietoja oikeuksista ja syytteistä ▌, oikeus saada oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua, oikeus pitää yhteyttä sukulaisiin, työnantajiin ja konsuliviranomaisiin, sekä haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen tai syytettyjen oikeus erityisiin suojatoimiin. Etenemissuunnitelmassa korostetaan, että oikeuksien tärkeysjärjestys on ainoastaan suuntaa-antava ja että sitä voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Etenemissuunnitelma on tarkoitettu toimimaan kokonaisuutena. Siitä voidaan hyötyä täysimääräisesti vasta, kun kaikki sen osat on pantu täytäntöön.

(5 a) Eurooppa-neuvosto ilmaisi 10 päivänä joulukuuta 2009 pitävänsä etenemissuunnitelmaa myönteisenä ja sisällytti sen osaksi Tukholman ohjelmaa – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (2.4 kohta). Eurooppa-neuvosto korosti, että etenemissuunnitelma ei ole tyhjentävä, ja kehotti komissiota tarkastelemaan muita tekijöitä, jotka liittyvät epäiltyjä ja syytettyjä koskevien prosessuaalisten oikeuksien vähimmäisvaatimuksiin. Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota myös arvioimaan, onko muita seikkoja, esimerkiksi syyttömyysolettamaa, käsiteltävä yhteistyön parantamiseksi kyseisellä alalla.

(5 b) Etenemissuunnitelman mukaisesti on tähän mennessä hyväksytty kaksi säädöstä: oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä 20 päivänä lokakuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU[5] ja tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22 päivänä toukokuuta 2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU[6].

(6) Tässä direktiivissä vahvistetaan rikosoikeudellisissa menettelyissä ▌sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon liittyvissä menettelyissä sovellettavat vähimmäissäännöt, jotka koskevat oikeutta avustajaan ja oikeutta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle. Näin direktiivissä edistetään perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 4, 6, 7, 47 ja 48 artiklan soveltamista Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3, 5, 6 ja 8 artiklan perusteella, sellaisina kuin niitä tulkitaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, joka asettaa oikeuskäytännössään jatkuvasti normeja oikeudesta käyttää avustajaa. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan oikeuskäsittelyn oikeudenmukaisuus edellyttää muun muassa, että epäillyllä tai syytetyllä on mahdollisuus saada kaikkia oikeusapuun liittyviä erityispalveluja. Tähän liittyen avustajan olisi voitava huolehtia rajoituksetta kyseisen henkilön puolustuksen olennaisista näkökohdista.

(6 a) Tässä direktiivissä ei tulisi pitää rikosoikeudellisena menettelynä vankilassa tehtyihin vähäisiin rikkomuksiin liittyvää menettelyä tai armeijassa tehtyihin vähäisiin rikkomuksiin, jotka ensisijaisesti käsittelee johtava upseeri, liittyvää menettelyä, sanotun vaikuttamatta Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyihin jäsenvaltioiden velvoitteisiin varmistaa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

(6 b) Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön ottaen huomioon tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä annetun direktiivin 2012/13/EU säännökset, joissa säädetään, että epäillyille ja syytetyille annetaan viipymättä tietoja oikeudesta käyttää avustajaa ja että epäillylle tai syytetylle, joka on pidätetty tai menettänyt vapautensa, annetaan viipymättä kirjallinen oikeuksia koskeva ilmoitus, johon olisi sisällyttävä tietoja oikeudesta käyttää avustajaa.

(6 c) Tässä direktiivissä tarkoitetaan termillä avustaja kaikkia henkilöitä, jotka ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti päteviä ja oikeutettuja, myös hyväksytyn laitoksen antaman akkreditoinnin perusteella, antamaan oikeudellisia neuvoja ja apua epäillyille tai syytetyille.

(6 d) Joissakin jäsenvaltioissa jokin muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää suhteellisen vähäisistä rikkomuksista rangaistuksen, joka on muu kuin vapaudenmenetys. Asia voi olla näin esimerkiksi liikennerikkomusten osalta, joita tapahtuu runsaasti ja jotka saatetaan havaita liikenteenvalvonnan johdosta. Tällaisissa tilanteissa olisi suhteetonta edellyttää, että toimivaltainen viranomainen takaa kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että tällainen viranomainen määrää rangaistuksen vähäisistä rikkomuksista, ja rangaistuksen määräämisestä on mahdollista valittaa tuomioistuimeen, jolla on toimivalta rikosasioissa, tai muuten siirtää asia tällaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava ainoastaan kyseisessä tuomioistuimessa tällaisen valituksen tai siirron johdosta käytävään menettelyyn.

(6 e) Joissakin jäsenvaltioissa tiettyjä vähäisiä rikkomuksia, erityisesti vähäisiä liikennerikkomuksia, yleisten kunnallisten määräysten vähäisiä rikkomisia ja vähäistä yleisen järjestyksen loukkaamista, pidetään rikoksina. Olisi suhteetonta edellyttää, että toimivaltainen viranomainen takaa kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet tällaisten vähäisten rikkomusten osalta. Tästä syystä, jos jäsenvaltion laissa säädetään vähäisten rikkomusten osalta, että vapaudenmenetystä ei voida määrätä seuraamukseksi, tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan menettelyihin tuomioistuimessa, jolla on toimivalta rikosasioissa.

(6 f) Tämän direktiivin soveltamisala tiettyjen vähäisten rikkomusten osalta ei saisi vaikuttaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyihin jäsenvaltioiden velvoitteisiin varmistaa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mukaan lukien oikeusavun saaminen avustajalta.

(6 g) Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava, että epäillyillä tai syytetyillä on oikeus käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivytystä. Epäillyillä tai syytetyillä olisi kaikissa tapauksissa oltava oikeus saada avustaja, ennen kuin poliisi tai muu lainvalvontaviranomainen kuulustelee asianomaista henkilöä ja kuulustelun aikana tutkinta- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten suorittaessa tutkintatoimia tai muita todisteiden keräämistoimia, ja ilman aiheetonta viivytystä vapaudenmenetykseen nähden. Epäillyille tai syytetyille olisi joka tapauksessa taattava oikeus avustajaan tuomioistuimessa käytävissä rikosoikeudellisissa menettelyissä, jos he eivät ole luopuneet tästä oikeudesta.

(6 h) Kuulustelemiseen ei tässä direktiivissä kuulu poliisin tai muiden lainvalvontaviranomaisten suorittama alustava kuulustelu, jonka tarkoitus on jokin tai kaikki seuraavista: asianomaisen henkilön henkilöllisyyden toteaminen, aseiden hallussapidon todentaminen tai muu vastaava turvallisuuteen liittyvä seikka taikka sen määrittäminen, olisiko tutkinta aloitettava, esimerkiksi poliisin tienvarsitarkastuksen yhteydessä tai säännöllisissä pistotarkastuksissa silloin, kun epäiltyä tai syytettyä ei ole vielä selvitetty.

(6 i) Kun muusta henkilöstä kuin epäillystä tai syytetystä, kuten todistajasta, tulee epäilty tai syytetty, häntä olisi suojeltava todistamasta itseään vastaan ja hänellä on oikeus vaieta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetun mukaisesti. Tämän vuoksi on asianmukaista viitata erikseen käytännön tilanteeseen, jossa muusta henkilöstä kuin epäillystä tai syytetystä tulee poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä suorittaman kuulustelun aikana rikoksesta epäilty tai syytetty. Kun muusta kuin epäillystä tai syytetystä tulee tällaisen kuulustelun kuluessa epäilty tai syytetty, kuulustelu olisi keskeytettävä välittömästi; kuulustelua voidaan kuitenkin jatkaa, jos kyseiselle henkilölle on kerrottu, että hän on epäilty tai syytetty ja että hän voi käyttää kaikkia tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia.

▌

(11) Epäillyllä tai syytetyllä olisi oltava oikeus tavata yksityisesti häntä edustavaa avustajaa, myös ennen poliisin tai muiden lainvalvonta- tai oikeusviranomaisten suorittamaa kuulustelua. Jäsenvaltiot voivat tehdä käytännön järjestelyjä, jotka koskevat epäillyn tai syytetyn ja hänen avustajansa tapaamisten kestoa ja tiheyttä, ottaen huomioon kunkin menettelyn olosuhteet ja varsinkin ▌asian monimutkaisuuden ja sovellettavat menettelyvaiheet. Jäsenvaltiot voivat tehdä käytännön järjestelyjä myös huolehtiakseen erityisesti avustajan ja epäillyn tai syytetyn turvallisuudesta ja turvatoimista paikassa, jossa avustaja ja epäilty tai syytetty tapaavat toisensa. Järjestelyt eivät saisi haitata epäillyllä tai syytetyllä olevan, avustajan tapaamista koskevan oikeuden tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta.

(11 a) Epäillyllä tai syytetyllä pitäisi olla oikeus olla yhteydessä häntä edustavaan avustajaan. Yhteydenpito voi tapahtua missä vaiheessa tahansa, myös ennen avustajan tapaamista koskevan oikeuden käyttöä. Jäsenvaltiot voivat tehdä käytännön järjestelyjä, jotka koskevat epäillyn tai syytetyn ja hänen avustajansa välisen yhteydenpidon kestoa, tiheyttä ja tapoja, mukaan lukien videokokousten ja muun viestintätekniikan käyttö tällaisen yhteydenpidon toteuttamiseksi, edellyttäen, että järjestelyt eivät haittaa epäillyllä tai syytetyllä olevan, avustajaan yhteydenpitoa ja avustajan tapaamista koskevan oikeuden tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta.

(11 b) Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita toteuttamasta epäillyn tai syytetyn oikeutta saada oikeusapua puhelimitse, kun kyse on tietyistä vähäisistä rikkomuksista. Oikeutta tulisi kuitenkin rajoittaa tällä tavoin vain tapauksissa, joissa poliisi tai muu lainvalvontaviranomainen ei kuulustele henkilöä.

(11 c) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus siihen, että hänen avustajansa on läsnä ja osallistuu tosiasiallisesti tutkintaviranomaisten suorittaman kuulustelun aikana sekä tuomioistuinkäsittelyjen aikana. Osallistumiseen olisi sovellettava kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä, jotka voivat koskea avustajan läsnäoloa ja osallistumista tutkintaviranomaisten suorittaman epäillyn tai syytetyn kuulustelun aikana sekä tuomioistuinkäsittelyjen aikana, edellyttäen, että kyseiset säännöt eivät haittaa kyseessä olevien oikeuksien tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta. Tutkintaviranomaisten suorittaman epäillyn tai syytetyn kuulustelun aikana tai tuomioistuinkäsittelyssä avustaja voi muun muassa kyseisten sääntöjen mukaisesti esittää kysymyksiä, pyytää tarkennuksia ja antaa lausuntoja, jotka olisi kirjattava kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(11 d) Epäillyllä tai syytetyllä on oikeus siihen, että hänen avustajansa on läsnä vähintään seuraavissa tutkintatoimissa tai todisteiden keräämistoimissa, jos niistä säädetään asianomaisessa kansallisessa lainsäädännössä ja sikäli kuin epäillyn tai syytetyn läsnäoloa edellytetään tai se sallitaan: ryhmätunnistukset, joissa epäilty tai syytetty on muiden henkilöiden joukossa, jotta uhri tai todistaja voisi tunnistaa hänet; vastakkainkuulustelut, joissa syytetty tai epäilty saatetaan yhteen yhden tai useamman todistajan tai uhrin kanssa, jos näiden kesken on erimielisyyttä tärkeistä tosiseikoista tai kysymyksistä; rikospaikan kokeelliset rekonstruoinnit, joissa epäilty tai syytetty on läsnä ja joissa rikoksen olosuhteet rekonstruoidaan, jotta voidaan ymmärtää paremmin rikoksen tekotapa ja olosuhteet ja esittää tarkempia kysymyksiä epäillylle tai syytetylle. Jäsenvaltiot voivat tehdä käytännön järjestelyjä, jotka koskevat avustajan läsnäoloa tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien aikana, edellyttäen, että sääntely ei haittaa kyseessä olevien oikeuksien tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta. Kun avustaja on läsnä tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien aikana, tämä olisi kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen.

(11 e) Jäsenvaltioita olisi kannustettava asettamaan epäiltyjen tai syytettyjen saataville yleistä tietoa, esimerkiksi internetissä tai poliisiasemilla saatavilla olevan esitteen avulla, helpottamaan avustajan hankkimista. Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan tarvitsisi aktiivisesti varmistaa, että epäilty tai syytetty, joka ei ole menettänyt vapauttaan, saa avustajan apua, jos asianomainen henkilö ei itse ole järjestänyt avukseen avustajaa. Epäillyn tai syytetyn tulisi voida vapaasti ottaa yhteyttä avustajaan tai kuulla avustajaa tai saada tämän apua.

(11 f) Tapauksissa, joissa epäilty tai syytetty menettää vapautensa, jäsenvaltioiden tulisi tehdä tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että asianomainen henkilö kykenee käyttämään tehokkaasti oikeuttaan avustajaan, ellei hän ole luopunut tästä oikeudesta, muun muassa järjestämällä avustaja, jos asianomaisella henkilöllä ei sellaista ole. Näissä järjestelyissä voidaan edellyttää muun muassa, että toimivaltaiset viranomaiset hankkivat avustajan, jonka epäilty tai syytetty voi valita käytettävissä olevien avustajien luettelosta. Järjestelyihin voi soveltuvin osin kuulua oikeusapua koskevia järjestelyjä.

(11 g) Tutkintavankeus- ja säilössäpito-olosuhteiden olisi oltava täysin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen normien mukaiset. Antaessaan tämän direktiivin nojalla apua säilöön otetulle epäillylle tai syytetylle asianomaisen avustajan olisi voitava tiedustella toimivaltaisilta viranomaisilta, millaiset ovat kyseisen henkilön säilössäpito-olosuhteet.

(11 h) Tapauksissa, joissa epäilty tai syytetty on maantieteellisesti syrjäisessä paikassa, kuten merentakaisilla alueilla, tai jos jäsenvaltio toteuttaa sotilaallista operaatiota alueensa ulkopuolella tai osallistuu sellaiseen, jäsenvaltiot saavat väliaikaisesti poiketa epäillyn tai syytetyn oikeudesta käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivytystä vapaudenmenetyksen jälkeen. Tältä pohjalta tehdyn väliaikaisen poikkeuksen aikana toimivaltaiset viranomaiset eivät saa kuulustella asianomaista henkilöä tai toteuttaa muita tässä direktiivissä tarkoitettuja tutkintatoimia tai todisteiden keräämistoimia. Jos oikeutta avustajaan ei ole mahdollista käyttää välittömästi siksi, että epäilty tai syytetty on maantieteellisesti syrjäisessä paikassa, jäsenvaltioiden olisi järjestettävä yhteydenotto puhelin- tai videokokouksen välityksellä, jollei se ole täysin mahdotonta.

(11 i) Jäsenvaltioiden tulisi saada väliaikaisesti poiketa oikeudesta käyttää avustajaa oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, jos on kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset. Tältä pohjalta tehdyn väliaikaisen poikkeuksen aikana toimivaltaiset viranomaiset voivat kuulustella epäiltyä tai syytettyä ilman avustajan läsnäoloa edellyttäen, että epäilylle tai syytetylle on kerrottu, että hänellä on oikeus vaieta ja hän voi käyttää kyseistä oikeutta, ja että kuulustelu ei vaaranna puolustuksen oikeuksia, oikeus olla todistamatta itseään vastaan mukaan luettuna. Kuulustelu voidaan suorittaa ainoastaan sitä varten ja siltä osin kuin se on tarpeellista olennaisten tietojen saamiseksi, jotta voidaan ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset. Tämän poikkeuksen väärinkäyttö vahingoittaisi periaatteessa peruuttamattomasti puolustuksen oikeuksia.

(11 j) Jäsenvaltioiden tulisi myös saada väliaikaisesti poiketa oikeudesta käyttää avustajaa oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, jos tutkintaviranomaisten on ehdottomasti toteutettava välittömiä toimia, jotta estetään rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen, erityisesti olennaisten todisteiden tuhoutumien tai muuttuminen tai todistajiin vaikuttaminen. Tältä pohjalta tehdyn väliaikaisen poikkeuksen aikana toimivaltaiset viranomaiset voivat kuulustella epäiltyä tai syytettyä ilman avustajan läsnäoloa edellyttäen, että epäilylle tai syytetylle on kerrottu, että hänellä on oikeus vaieta ja hän voi käyttää kyseistä oikeutta, ja että kuulustelu ei vaaranna puolustuksen oikeuksia, oikeus olla todistamatta itseään vastaan mukaan luettuna. Kuulustelu voidaan suorittaa ainoastaan sitä varten ja siltä osin kuin se on tarpeellista, jotta voidaan estää rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen. Tämän poikkeuksen väärinkäyttö vahingoittaisi periaatteessa peruuttamattomasti puolustuksen oikeuksia.

(11 k) Epäillyn tai syytetyn ja hänen avustajansa välisen yhteydenpidon luottamuksellisuus on olennaisen tärkeää puolustuksen oikeuksien tehokkaan käytön kannalta ja olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi poikkeuksetta kunnioitettava epäillyn tai syytetyn ja hänen avustajansa välisten tapaamisten ja muun yhteydenpidon luottamuksellisuutta käytettäessä tässä direktiivissä säädettyä oikeutta avustajaan. Tämä direktiivi ei vaikuta menettelyihin, jotka koskevat tilannetta, jossa on olemassa objektiivisia ja tosiasiallisia olosuhteita, joiden perusteella kyseisen avustajan epäillään olevan osallinen rikokseen yhdessä epäillyn tai syytetyn kanssa. Avustajan rikollista toimintaa ei saisi pitää legitiiminä apuna epäillyille tai syytetyille tämän direktiivin yhteydessä. Velvoite kunnioittaa luottamuksellisuutta tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden olisi pidätyttävä häiritsemästä yhteydenpitoa tai kuuntelemasta sitä, ja sitä että, jos epäilty tai syytetty on menettänyt vapautensa tai on muuten valtion määräysvallassa olevassa paikassa, jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että yhteydenpitoa koskevissa järjestelyissä taataan ja suojataan luottamuksellisuus. Tämä ei saisi rajoittaa säilöönottolaitoksissa käytettäviä mekanismeja, joilla estetään tietojen laiton paljastaminen säilöön otetuille, kuten kirjeenvaihdon seuraamista, kunhan tällaiset mekanismit eivät anna toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuutta lukea epäillyn tai syytetyn ja hänen avustajansa välisiä viestejä. Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa kansallisen lainsäädännön menettelyjä, joiden mukaisesti kirjeenvaihdon eteenpäin toimittaminen voidaan kieltää, jos lähettäjä ei suostu siihen, että kirjeenvaihto toimitetaan ensin toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

(11 l) Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa luottamuksellisuuden rikkomista, joka liittyy toimivaltaisten viranomaisten lailliseen valvontaoperaatioon. Tämä direktiivi ei saisi myöskään rajoittaa esimerkiksi kansallisten tiedusteluviranomaisten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi tekemää työtä tai työtä, joka kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 72 artiklan soveltamisalaan, jonka mukaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskeva V osasto ei vaikuta niihin velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi.

(12) Vapautensa menettäneellä epäillyllä tai syytetyllä tulisi olla oikeus siihen, että vähintään yhdelle hänen valitsemalleen henkilölle, esimerkiksi perheenjäsenelle tai työnantajalle, ilmoitetaan vapaudenmenetyksestä ilman aiheetonta viivytystä; tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa häntä koskevan rikosoikeudellisen menettelyn tai muun rikosoikeudellisen menettelyn asianmukaiseen kulkuun. Jäsenvaltiot voivat tehdä tämän oikeuden käyttöä koskevia käytännön järjestelyjä edellyttäen, että tällaiset järjestelyt eivät haittaa oikeuden tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta. Tästä oikeudesta olisi kuitenkin voitava poiketa rajoitetuissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos se on perusteltua tässä direktiivissä esitetyistä pakottavista syistä, jotka johtuvat tapauksen erityispiirteistä. Kun toimivaltaiset viranomaiset harkitsevat tällaista väliaikaista poikkeusta tietyn kolmannen henkilön kohdalla, heidän olisi ensin harkittava, voitaisiinko vapaudenmenetyksestä ilmoittaa jollekin muulle epäillyn tai syytetyn nimeämälle kolmannelle henkilölle.

(13) Epäillyillä tai syytetyillä olisi vapaudenmenetyksen aikana oltava oikeus olla yhteydessä ilman aiheetonta viivästystä vähintään yhteen nimeämäänsä kolmanteen henkilöön, kuten sukulaiseen. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tämän oikeuden käyttöä tai lykätä sitä ottaen huomioon pakottavat vaatimukset tai suhteelliset toimintavaatimukset. Tällainen vaatimus voi olla esimerkiksi tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset, tarve estää rikosoikeudellisen menettelyn vaarantuminen, tarve estää rikos, tarve odottaa tuomioistuinkäsittelyä sekä tarve suojella rikoksen uhreja. Kun toimivaltaiset viranomaiset harkitsevat yhteydenpitoa koskevan oikeuden käytön rajoittamista tai sen lykkäämistä tietyn kolmannen henkilön kohdalla, heidän olisi ensin harkittava, voisiko epäilty tai syytetty pitää yhteyttä johonkin muuhun nimeämäänsä kolmanteen henkilöön. Jäsenvaltiot voivat tehdä käytännön järjestelyjä, jotka koskevat kolmansien henkilöiden kanssa tapahtuvan yhteydenpidon ajankohtaa, tapoja, kestoa ja tiheyttä, ottaen huomioon tarpeen säilyttää järjestys, turvallisuus ja turvatoimet paikassa, jossa henkilö on vapautensa menettäneenä.

(13 a) Vapautensa menettäneiden epäiltyjen ja syytettyjen oikeus konsuliviranomaisten apuun perustuu konsulisuhteita koskevan vuoden 1963 Wienin yleissopimuksen 36 artiklaan, jonka mukaan valtioilla on oikeus pitää yhteyttä kansalaisiinsa. Tässä direktiivissä annetaan vastaava oikeus vapautensa menettäneille epäillyille ja syytetyille heidän niin halutessaan. Konsuliviranomaisten antamaa suojelua voivat antaa diplomaattiviranomaiset toimiessaan konsuliviranomaisina.

(13 b) Jäsenvaltioiden olisi selvästi esitettävä kansallisessa lainsäädännössään perusteet ja kriteerit väliaikaisille poikkeuksille tämän direktiivin nojalla myönnetyistä oikeuksista, ja niiden olisi käytettävä näitä poikkeuksia rajoitetusti. Kaikkien tämän direktiivin nojalla sallittujen väliaikaisten poikkeusten olisi oltava oikeasuhteisia ja ajallisesti tiukasti rajoitettuja, niitä ei tulisi perustella pelkästään väitetyn rikoksen lajilla tai vakavuudella eivätkä ne saisi vaarantaa oikeuskäsittelyn yleistä oikeudenmukaisuutta. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että kun muu oikeusviranomainen kuin tuomari tai tuomioistuin sallii väliaikaisen poikkeuksen tämän direktiivin nojalla, väliaikaisen poikkeuksen sallimista koskevaa päätöstä voidaan arvioida tuomioistuimessa ainakin oikeudenkäyntivaiheessa.

(13 c) Rajoittamatta sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jonka nojalla avustajan läsnäolo tai apu on pakollista, epäillyn tai syytetyn olisi voitava luopua tässä direktiivissä tarkoitetusta oikeudesta edellyttäen, että hän on saanut suullisesti tai kirjallisesti selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä selvät ja riittävät tiedot kyseisen oikeuden sisällöstä ja siitä luopumisen mahdollisista vaikutuksista. Tietoja annettaessa olisi otettava huomioon asianomaisen henkilön erityistilanne, kuten hänen ikänsä ja psyykkinen ja fyysinen tilansa.

(13 d) Tiedot luopumisesta ja olosuhteista, joissa luopuminen tapahtui, on kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen. Tämä ei saisi aiheuttaa jäsenvaltioille uusien mekanismien käyttöönotosta aiheutuvia lisävelvoitteita tai muita hallinnollisia rasitteita.

(13 e) Epäillyn tai syytetyn olisi voitava peruuttaa luopuminen milloin tahansa rikosoikeudellisen menettelyn aikana, ja hänelle olisi ilmoitettava tästä mahdollisuudesta. Luopumisen peruuttamisen olisi tultava voimaan siitä hetkestä alkaen, jona peruuttaminen tehdään. Tällöin ei kuitenkaan tarvitsisi suorittaa uudelleen kuulustelua tai muita prosessuaalisia toimia, jotka on suoritettu sinä aikana, jona asianomaisesta oikeudesta luopuminen oli voimassa.

▌

(21) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevalla henkilöllä olisi oltava oikeus käyttää avustajaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa, jotta hän voi käyttää eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS[7] mukaisia oikeuksiaan tehokkaasti. Jos avustaja osallistuu täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen suorittamaan etsityn kuulemiseen, hän voi muun muassa kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti esittää kysymyksiä, pyytää tarkennuksia ja antaa lausuntoja. Osallistuminen tulisi kirjata kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(21 a) Etsityllä olisi oltava oikeus tavata yksityisesti häntä edustavaa avustajaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa. Jäsenvaltiot voivat tehdä käytännön järjestelyjä, jotka koskevat näiden tapaamisten kestoa ja tiheyttä, ottaen huomioon tapauksen erityispiirteet. Jäsenvaltiot voivat tehdä käytännön järjestelyjä myös huolehtiakseen erityisesti avustajan ja etsityn turvallisuudesta ja turvatoimista paikassa, jossa avustaja ja etsitty tapaavat toisensa. Järjestelyt eivät saisi haitata etsityllä olevan, avustajan tapaamista koskevan oikeuden tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta.

(21 b) Etsityllä olisi oltava oikeus olla yhteydessä häntä edustavaan avustajaan täytäntöönpanojäsenvaltiossa. Yhteydenpito voi tapahtua missä vaiheessa tahansa, myös ennen avustajan tapaamista koskevan oikeuden käyttöä. Jäsenvaltiot voivat tehdä käytännön järjestelyjä, jotka koskevat etsityn ja hänen avustajansa välisen yhteydenpidon kestoa, tiheyttä ja tapoja, mukaan lukien videokokousten ja muun viestintätekniikan käyttö tällaisen yhteydenpidon toteuttamiseksi, edellyttäen, että järjestelyt eivät haittaa etsityllä olevan, avustajaan yhteydenpitoa ja avustajan tapaamista koskevan oikeuden tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta.

(21 c) Täytäntöönpanojäsenvaltioiden tulisi tehdä tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että etsitty kykenee käyttämään tehokkaasti oikeuttaan avustajaan täytäntöönpanojäsenvaltiossa, ellei hän ole luopunut tästä oikeudesta, muun muassa järjestämällä avustaja, jos asianomaisella henkilöllä ei sellaista ole. Asianomaisiin järjestelyihin, oikeusapua koskevat järjestelyt soveltuvin osin mukaan lukien, olisi sovellettava kansallista lainsäädäntöä. Niissä voidaan edellyttää muun muassa, että toimivaltaiset viranomaiset hankkivat avustajan, jonka etsitty voi valita käytettävissä olevien avustajien luettelosta.

(21 d) Määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun sille on ilmoitettu, että etsitty haluaa nimetä avustajan määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, annettava etsitylle tietoja, jotka helpottavat avustajan nimeämistä siellä. Tietoihin voisi kuulua esimerkiksi voimassa oleva luettelo avustajista tai sen määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa olevan avustajan nimi, joka voi antaa tietoja ja neuvoja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa tapauksissa. Jäsenvaltiot voisivat pyytää, että asianmukainen asianajajaliitto laatii kyseisen luettelon.

(21 e) Luovutusmenettely on keskeisen tärkeä jäsenvaltioiden välillä rikosasioissa tehtävälle yhteistyölle. Neuvoston puitepäätökseen 2002/584/YOS sisältyvien määräaikojen noudattaminen on tällaisen yhteistyön kannalta olennaista. Kyseisiä määräaikoja olisi näin ollen noudatettava samalla kun etsittyjen olisi voitava käyttää täysimääräisesti tämän direktiivin mukaisia oikeuksiaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevissa menettelyissä.

▌

(24) Koska oikeusavusta ei toistaiseksi ole annettu unionin säädöstä, jäsenvaltioiden olisi sovellettava ▌oikeusapua koskevaa kansallista lainsäädäntöään, jonka olisi oltava perusoikeuskirjan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen. ▌

(25) Unionin oikeuden vaikuttavuuden periaatteen mukaisesti ▌jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat oikeussuojakeinot yksilöille tämän direktiivin nojalla annettujen oikeuksien turvaamiseksi.

▌

(27) Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava, että arvioitaessa epäillyn tai syytetyn lausuntoja tai todisteita, joiden saamiseksi on loukattu hänen oikeuttaan käyttää avustajaa, tai tapauksissa, joissa on poikettu tästä oikeudesta tämän direktiivin mukaisesti saadulla luvalla, puolustuksen oikeuksia ja oikeuskäsittelyn oikeudenmukaisuutta kunnioitetaan; tässä yhteydessä olisi otettava huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, jossa on vahvistettu, että ▌puolustuksen oikeuksia haittaisi periaatteessa peruuttamattomasti, jos tuomion perusteena käytetään lausuntoja, jotka syytetty on antanut itseään vastaan poliisikuulustelussa ilman mahdollisuutta käyttää avustajaa. Tämän ei pitäisi vaikuttaa lausuntojen käyttöön muihin kansallisen lain nojalla hyväksyttäviin tarkoituksiin, kuten tarpeeseen toteuttaa kiireellisiä tutkintatoimia ▌, jotta vältettäisiin muiden rikosten suorittaminen tai henkilöihin kohdistuvat vakavat haittavaikutukset, tai kiireelliseen tarpeeseen estää rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen, kun avustajan hankkiminen tai tutkinnan viivyttäminen haittaisi peruuttamattomasti vakavaa rikosta koskevaa meneillään olevaa tutkintaa. Tämän ei pitäisi myöskään vaikuttaa todisteiden hyväksyttävyyttä koskeviin kansallisiin sääntöihin tai järjestelmiin, eikä tämä saisi estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa järjestelmää, jossa kaikki olemassa olevat todisteet voidaan esittää tuomioistuimelle tai tuomarille arvioimatta tällaisten todisteiden hyväksyttävyyttä erikseen tai ennakolta.

(27 a) Velvollisuus huolehtia epäillyistä tai syytetyistä, jotka ovat mahdollisesti heikossa asemassa, on edellytys lainkäytön oikeudenmukaisuudelle. Syyttäjien, lainvalvontaviranomaisten ja oikeusviranomaisten olisi sen vuoksi helpotettava sitä, että tällaiset henkilöt voivat tosiasiallisesti käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia, esimerkiksi ottamalla huomioon mahdollisen haavoittuvuuden, joka vaikuttaa heidän kykyynsä käyttää oikeutta avustajaan ja saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle, ja toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että nämä oikeudet taataan.

▌

(29) Tässä direktiivissä kunnioitetaan ▌perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita, joihin kuuluvat muun muassa kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, lapsen oikeudet, vammaisten integroituminen yhteiskuntaan, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen. Tämä direktiivi tulee panna täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(29 a) Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava, että siltä osin kuin tämän direktiivin säännökset vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, ne pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti mainitun sopimuksen määräysten kanssa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

(29 b) Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia suojan tason parantamiseksi. Parempi suoja ei saa olla este oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroiselle tunnustamiselle, jota näiden vähimmäissääntöjen on tarkoitus helpottaa. Suojan taso ei saisi milloinkaan alittaa perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, sellaisena kuin sitä tulkitaan Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä, määrättyjä vaatimuksia.

(30) Tässä direktiivissä edistetään lasten oikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan neuvoston hyväksymät ohjeet lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä ja erityisesti niiden määräykset lapsille annettavista tiedoista ja neuvonnasta. Direktiivillä varmistetaan, että epäillyille tai syytetyille, myös lapsille, annetaan riittävät tiedot, joiden perusteella he voivat ymmärtää tämän direktiivin mukaisesta oikeudesta luopumisen seuraukset ja että luopumisen olisi tapahduttava vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti. Lapsen vapaudenmenetyksestä ja sen syistä olisi ▌ilmoitettava mahdollisimman pian epäillyn tai syytetyn lapsen vanhempainvastuunkantajalle. Jos tällaisten tietojen antaminen lapsen vanhempainvastuunkantajalle on lapsen edun vastaista, asiasta olisi ilmoitettava toiselle sopivalle aikuiselle, kuten sukulaiselle. Tämä ei saisi rajoittaa kansallisen lainsäädännön säännöksiä, jotka edellyttävät, että kaikille vastaaville viranomaisille tai henkilöille ja erityisesti lasten suojelusta vastaaville viranomaisille tai henkilöille ilmoitetaan lapsen vapaudenmenetyksestä. Jäsenvaltioiden olisi pidätyttävä rajoittamasta yhteydenpitoa kolmanteen henkilöön koskevan oikeuden käyttöä tai lykkäämästä sitä vapautensa menettäneiden epäiltyjen tai syytettyjen lasten kohdalla, erittäin poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta. Kun sovelletaan lykkäystä, lasta ei kuitenkaan saisi pitää eristyksissä, vaan hänen olisi sallittava olla yhteydessä esimerkiksi lasten suojelusta tai hyvinvoinnista vastaavaan laitokseen tai henkilöön.

(30 a) Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

▌

(32) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat vähimmäissääntöjen vahvistaminen oikeudelle käyttää avustajaa ja oikeudelle saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(33) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa olevan 4 artiklan soveltamista rajoittamatta Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi sido niitä eikä sitä sovelleta niihin ▌.

(34) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

LUKU 1Tavoite ja soveltamisala

1 artikla

Tavoite

Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä, jotka koskevat rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyn tai syytetyn ja eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä sekä jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2002/584/YOS[8] tarkoitetun menettelyn (jäljempänä 'eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva menettely') kohteena olevan henkilön oikeuksia käyttää avustajaa ja saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle henkilölle.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan rikosoikeudellisissa menettelyissä epäiltyihin tai syytettyihin siitä hetkestä, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet henkilölle joko virallisella ilmoituksella tai muulla tavoin tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta, ja riippumatta siitä, onko hän menettänyt vapautensa vai ei. Sitä sovelletaan siihen saakka kunnes kyseinen menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, sekä tarvittaessa tuomion antamista ja muutoksenhaun ratkaisemista.

2. Tätä direktiiviä sovelletaan eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan ▌menettelyn kohteena olevaan henkilöön siitä hetkestä, kun hänet pidätetään täytäntöönpanojäsenvaltiossa 11 artiklan mukaisesti.

2 a. Tätä direktiiviä sovelletaan myös, samoin edellytyksin kuin 1 kohdassa säädetään, sellaisiin muihin henkilöihin kuin epäiltyihin tai syytettyihin, joista poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen suorittamien kuulustelujen aikana tulee epäiltyjä tai syytettyjä.

2 b. Vähäisten rikkomusten osalta, rajoittamatta oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin:

a) kun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että jokin muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää rangaistuksen, ja tällaisen rangaistuksen määräämisestä on mahdollista valittaa tällaiseen tuomioistuimeen tai saattaa se tällaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi; tai

b) kun vapaudenmenetystä ei voida määrätä rangaistuksena,

tätä direktiiviä sovelletaan ainoastaan menettelyihin tuomioistuimessa, jolla on toimivalta rikosasioissa.

Tätä direktiiviä on kuitenkin joka tapauksessa sovellettava kaikilta osin, jos epäilty tai syytetty menettää vapautensa, riippumatta siitä, missä vaiheessa rikosoikeudellinen menettely on.

2 LUKU

Oikeus avustajaan

3 artikla

Oikeus avustajaan rikosoikeudellisissa menettelyissä

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että epäillyllä ja syytetyllä on oikeus käyttää avustajaa sellaisena ajankohtana ja sellaisella tavalla, että hän voi käytännössä ja tehokkaasti käyttää puolustautumisoikeuksiaan.

2. Epäillyllä tai syytetyllä on oikeus käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivytystä. Epäillyllä tai syytetyllä on joka tapauksessa oikeus käyttää avustajaa seuraavista ajankohdista alkaen sen mukaan, mikä on ensin:

a) ennen kuin poliisi tai muu lainvalvonta- tai oikeusviranomainen kuulustelee häntä;

b) tutkinta- tai muiden toimivaltaisten viranomaisten suorittaessa tutkintatoimia tai muita todisteiden keräämistoimia 3 kohdan c alakohdan mukaisesti;

c) ilman aiheetonta viivytystä vapaudenmenetyksen jälkeen;

d) hyvissä ajoin ennen rikosasioissa toimivaltaiseen tuomioistuimeen kutsutun epäillyn tai syytetyn kuulemista kyseisessä tuomioistuimessa.

2 a. Oikeus käyttää avustajaa tarkoittaa seuraavaa:

a) Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus tavata yksityisesti avustajaa, joka edustaa häntä, ja pitää yhteyttä tämän kanssa, myös ennen poliisin tai muun lainvalvonta- tai oikeusviranomaisen suorittamaa kuulustelua.

b) Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että epäillyn tai syytetyn avustajalla on oikeus olla läsnä ja oikeus osallistua tosiasiallisesti epäillyn tai syytetyn kuulusteluun. Osallistumiseen olisi sovellettava kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä, edellyttäen, että kyseiset menettelyt eivät haittaa kyseessä olevien oikeuksien tosiasiallista käyttöä ja olennaista tarkoitusta. Kun avustaja osallistuu kuulusteluun, osallistuminen on kirjattava kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

c) Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oltava vähintään oikeus siihen, että hänen avustajansa on läsnä seuraavien tutkintatoimien tai muiden todisteiden keräämistoimien yhteydessä, jos kyseisistä toimista on säädetty kansallisessa lainsäädännössä ja jos epäillyn tai syytetyn on oltava tai hän voi olla läsnä kyseisen toimen suorituksen aikana:

i) ryhmätunnistukset;

ii) vastakkainkuulustelut;

iii) rikospaikan kokeelliset rekonstruoinnit.

2 b. Jäsenvaltioiden on pyrittävä asettamaan epäiltyjen tai syytettyjen saataville yleistä tietoa helpottamaan avustajan hankkimista.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että epäilty tai syytetty, joka on menettänyt vapautensa, voi käyttää tehokkaasti oikeuttaan avustajaan, jollei hän ole luopunut tästä oikeudesta 9 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta avustajan pakollista läsnäoloa koskevien kansallisten säännösten soveltamista.

2 c. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja vain esitutkintavaiheessa väliaikaisesti poiketa 2 kohdan c alakohdassa säädetyn oikeuden soveltamisesta, jos epäillyn tai syytetyn maantieteellisesti syrjäisen olinpaikan vuoksi ei ole mahdollista varmistaa oikeutta käyttää avustajaa ilman aiheetonta viivytystä vapaudenmenetyksen jälkeen.

2 d. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja vain esitutkintavaiheessa väliaikaisesti poiketa 3 kohdassa säädettyjen oikeuksien soveltamisesta, jos tämä on perusteltua yhdestä tai useammasta seuraavasta pakottavasta syystä, jotka johtuvat tapauksen erityispiirteistä:

a) kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset;

b) tutkintaviranomaisten on ehdottomasti toteutettava välittömiä toimia, jotta estetään rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen.

4 artikla

Luottamuksellisuus

Jäsenvaltioiden on kunnioitettava epäillyn tai syytetyn ja hänen avustajansa välisen yhteydenpidon luottamuksellisuutta käytettäessä tämän direktiivin mukaista oikeutta avustajaan. Viestintään kuuluvat tapaamiset, kirjeenvaihto, puhelinkeskustelut ja muunlainen kansallisen lainsäädännön nojalla sallittu viestintä.

3 LUKU

Ilmoittaminen kolmannelle henkilölle vapaudenmenetyksestä jayhteydenpito kolmansien henkilöiden ja konsuliviranomaisten kanssa

5 artikla

Oikeus saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle henkilölle

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että epäillyillä tai syytetyillä, jotka ovat menettäneet vapautensa, on halutessaan oikeus saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi ilman aiheetonta viivytystä vähintään yhdelle nimeämälleen henkilölle, kuten sukulaiselle tai työnantajalle.

2. Jos epäilty tai syytetty on lapsi, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että vapaudenmenetyksestä ja sen syistä ilmoitetaan mahdollisimman pian lapsen vanhempainvastuunkantajalle, paitsi jos tämä on vastoin lapsen etua, jolloin asiasta on ilmoitettava jollekin muulle sopivalle aikuiselle. Tätä kohtaa sovellettaessa lapseksi katsotaan alle 18-vuotias henkilö.

2 a. Jäsenvaltiot voivat väliaikaisesti poiketa 1 ja 2 kohdassa säädettyjen oikeuksien soveltamisesta, jos tämä on perusteltua jostakin seuraavista pakottavista syystä, jotka johtuvat tapauksen erityispiirteistä:

a) kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset;

b) kiireellinen tarve estää tilanne, joka voi merkittävästi vaarantaa rikosoikeudelliset menettelyt.

2 b. Jos jäsenvaltiot poikkeavat väliaikaisesti 2 kohdassa säädetyn oikeuden soveltamisesta, niiden on varmistettava, että lasten suojelusta tai hyvinvoinnista vastaavalle viranomaiselle ilmoitetaan ilman aiheetonta viivytystä lapsen vapaudenmenetyksestä.

5 a artikla

Oikeus yhteydenpitoon kolmansien henkilöiden kanssa vapaudenmenetyksen aikana

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että epäillyillä tai syytetyillä, jotka ovat menettäneet vapautensa, on oikeus olla yhteydessä ilman aiheetonta viivytystä vähintään yhteen nimeämäänsä kolmanteen henkilöön, kuten sukulaiseen.

2. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tämän oikeuden käyttöä tai poiketa siitä ottaen huomioon pakottavat vaatimukset tai suhteelliset toimintavaatimukset.

6 artikla

Oikeus pitää yhteyttä konsuliviranomaisiin

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että vapautensa menettäneellä epäillyllä tai syytetyllä ▌ , joka ei ole hänet pidättäneen jäsenvaltion kansalainen, on halutessaan oikeus ilmoittaa vapaudenmenetyksestä ilman aiheetonta viivytystä sen valtion konsuli ▌ viranomaisille, jonka kansalainen hän on, ja pitää niihin yhteyttä. Kun epäillyllä tai syytetyllä on kaksi tai useampia kansalaisuuksia, hän voi kuitenkin valita, mille konsuliviranomaisille mahdollisesti ilmoitetaan vapaudenmenetyksestä ja kehen hän haluaa pitää yhteyttä.

1 a. Epäillyillä ja syytetyillä on halutessaan oikeus myös ottaa vastaan konsuliviranomaistensa vierailuja, keskustella ja olla kirjeenvaihdossa näiden kanssa sekä oikeus siihen, että nämä järjestävät heille oikeudellisen edustuksen, edellyttäen, että nämä viranomaiset hyväksyvät sen.

1 b. Tässä artiklassa esitettyjen oikeuksien käyttämistä voidaan säännellä kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisissa menettelyissä edellyttäen, että kyseinen lainsäädäntö ja kyseiset menettelyt mahdollistavat niiden tarkoitusten täyden toteutumisen, joita varten nämä oikeudet ovat olemassa.

▌

4 LUKU

Poikkeukset ja oikeudesta luopuminen

8 artikla

Väliaikaisten poikkeuksien soveltamista koskevat yleiset edellytykset

1. Edellä olevan 3 artiklan 5 kohdan, 3 artiklan 6 kohdan ja 5 artiklan 3 kohdan mukaiset väliaikaiset poikkeukset:

a) ovat oikeasuhteisia eivätkä ne saa ylittää sitä, mikä on välttämätöntä;

a a) ovat ajallisesti tiukasti rajoitettuja;

b) eivät saa perustua yksinomaan väitetyn rikoksen lajiin tai vakavuuteen; ja

▌

e) ne eivät saa vaarantaa oikeuskäsittelyn yleistä oikeudenmukaisuutta.

▌

2. Väliaikaiset poikkeukset 3 artiklan 5 kohdan ja 3 artiklan 6 kohdan nojalla voidaan sallia vain tapauskohtaisesti tehdyllä ▌ asianmukaisesti perustellulla päätöksellä, jonka antaa joko oikeusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen edellyttäen, että tällainen päätös voidaan saattaa oikeudelliseen uudelleentarkasteluun. Asianmukaisesti perusteltu päätös on kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

3. Väliaikaiset poikkeukset 5 artiklan 3 kohdan nojalla voidaan sallia vain tapauskohtaisesti päätöksellä, jonka antaa joko oikeusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen, edellyttäen, että tällainen päätös voidaan saattaa oikeudelliseen uudelleentarkasteluun.

9 artikla

Oikeudesta luopuminen

1. Rajoittamatta sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jonka nojalla avustajan läsnäolo tai apu on pakollista, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että luovuttaessa ▌tämän direktiivin 3 ja 11 artiklassa tarkoitetusta oikeudesta▌:

a) epäilty tai syytetty on saanut suullisesti tai kirjallisesti selvät ja riittävät tiedot selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä kyseisen oikeuden sisällöstä ja siitä luopumisen mahdollisista seurauksista; ja

▌

c) luopuminen tapahtuu vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti.

2. Tiedot luopumisesta, joka voidaan tehdä kirjallisesti tai suullisesti, ja olosuhteista, joissa luopuminen tapahtui, on kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista kirjaamismenettelyä käyttäen.

3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että luopuminen voidaan peruuttaa missä tahansa myöhemmässä rikosoikeudellisen menettelyn vaiheessa ja että epäillylle tai syytetylle ilmoitetaan tästä mahdollisuudesta. Luopumisen peruuttaminen tulee voimaan siitä hetkestä, jona peruuttaminen tehdään.

▌

5 LUKU

Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat menettelyt

11 artikla

Oikeus avustajaan eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS mukaisesti luovutettavaksi pyydetyllä ▌henkilöllä on oikeus avustajaan täytäntöönpanojäsenvaltiossa sen jälkeen, kun hänet on pidätetty eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla.

2. Avustajan käyttämistä täytäntöönpanojäsenvaltiossa koskevan oikeuden sisällön osalta etsityllä on seuraavat oikeudet kyseisessä jäsenvaltiossa:

a) oikeus käyttää avustajaa sellaisena ajankohtana ja sellaisella tavalla, että hän voi tehokkaasti käyttää puolustautumisoikeuksiaan ja joka tapauksessa ilman aiheetonta viivytystä vapaudenmenetyksen jälkeen;

b) oikeus olla yhteydessä avustajaan, joka edustaa häntä, ja tavata tätä;

c) hänen avustajallaan on oikeus olla läsnä ja kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti oikeus osallistua täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen suorittamaan etsityn kuulemiseen. Kun avustaja osallistuu kuulemiseen, osallistuminen on kirjattava kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2 a. Tämän direktiivin 4, 5, 5 a, 6 ja 9 artiklassa ja, jos 5 artiklan 3 kohdan mukaista väliaikaista poikkeusta sovelletaan, 8 artiklassa säädettyjä oikeuksia sovelletaan soveltuvin osin eurooppalaista pidätysmääräystä koskeviin menettelyihin täytäntöönpanovaltiossa.

2 b. Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä vapaudenmenetyksen jälkeen ilmoitettava etsitylle, että tällä on oikeus nimetä avustaja määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa. Määräyksen antaneen jäsenvaltion avustaja voi avustaa täytäntöönpanojäsenvaltion avustajaa antamalla tälle tietoja ja ohjeita, jotta etsitty voisi tosiasiallisesti käyttää neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS mukaisia oikeuksiaan.

2 c. Jos etsitty haluaa käyttää tätä oikeuttaan eikä hänellä jo ole avustajaa määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on pikaisesti ilmoitettava asiasta määräyksen antaneelle jäsenvaltiolle. Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä annettava etsitylle tiedot, jotta tämän on helpompi nimetä siellä avustaja.

2 d. Etsityn oikeus nimetä avustaja määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa avustamaan täytäntöönpanojäsenvaltion avustajaa ei rajoita neuvoston puitepäätöksessä 2002/584/YOS vahvistettujen määräaikojen soveltamista tai täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen velvoitetta päättää kyseisten määräaikojen kuluessa ja mainitussa puitepäätöksessä määritellyin edellytyksin siitä, luovutetaanko henkilö.

▌

6 LUKU

Yleiset ja loppusäännökset

10 artikla

Oikeusapu

Tämä direktiivi ei vaikuta oikeusapua koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön, jota on sovellettava Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti.

13 artikla

Oikeussuojakeinot

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyllä tai syytetyllä sekä eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityllä henkilöllä on käytössään kansallisen lainsäädännön mukaiset tehokkaat oikeussuojakeinot silloin kun hänen tämän direktiivin mukaisia oikeuksiaan on loukattu.

▌

3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rikosoikeudellisten menettelyjen yhteydessä määritettäessä epäillyn tai syytetyn lausumia tai todisteita, joiden hankkimisessa on loukattu hänen oikeuttaan käyttää avustajaa, tai poikettu tästä oikeudesta 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti saadulla luvalla, oikeutta puolustukseen ja oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta kunnioitetaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta todisteiden hyväksyttävyyttä koskevia kansallisia sääntöjä ja järjestelmiä.

13 a artikla

Haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tätä direktiiviä sovellettaessa otetaan huomioon haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen syytettyjen erityistarpeet.

14 artikla

Taannehtivuuskielto

Tämän direktiivin säännösten ei ole katsottava rajoittavan perusoikeuskirjassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja muissa asiaa koskevissa kansainvälisen oikeuden säännöksissä tai minkään jäsenvaltion lainsäädännössä turvattuja oikeuksia tai menettelyllisiä takeita eikä poikkeavan niistä, jos nämä tarjoavat tätä direktiiviä korkeatasoisemman suojan.

15 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ▌ [36 kuukautta sen jälkeen, kun direktiivi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

▌

3. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten nämä viittaukset tehdään.

3 a. Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

15 a artikla

Kertomus

Komissio toimittaa [36 kuukautta 15 artiklan 1 kohdassa mainitun direktiivin täytäntöönpanon määräajasta] mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän direktiivin noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien arvio 3 artiklan 6 kohdan soveltamisesta yhdessä 8 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa, ja johon liitetään tarvittaessa säädösehdotuksia.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

17 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

_______________

[1] EUVL C 43, 15.12.2012, s. 51.
[2] ^* Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.
[3] EUVL C , , s. . [lausunto annettu 7. joulukuuta 2011, SOC/424]
[4] EUVL C 295, 4.12.2009, s. 1.
[5] EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1.
[6] EUVL L 142, 1.6.2012, s. 1.
[7] EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.
[8] EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.

PERUSTELUT

Euroopan parlamentti on pitkään vaatinut parempaa suojelua yhtäältä rikoksen uhrien ja toisaalta syytettyjen ja epäiltyjen oikeuksille. Kun komission eräistä rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavista oikeuksista vuonna 2004 ehdottamaa puitepäätöstä ei saatu hyväksyttyä, täysistunnossa vaadittiin 7. toukokuuta 2009 hyväksytyn Paganon mietinnön myötä voimakkaasti kunnianhimoista säädöstä etujen turvaamisesta rikosoikeudenkäynneissä. Euroopan parlamentin viesti sai vastakaikua, ja puheenjohtajavaltio Ruotsin aloitteesta neuvosto hyväksyi marraskuussa 2009 etenemissuunnitelman epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä. Siinä pyritään horisontaalisen ja kattavan välineen hyväksymiseen siirtymällä komission alkuperäisestä lähestymistavasta vähemmän kunnianhimoiseen mutta ehkä realistisempaan vaiheittaiseen lähestymistapaan, joka kattaa seuraavat toimenpiteet:

A. Kääntäminen ja tulkkaus

B. Tietojen antaminen oikeuksista ja syytteistä

C. Oikeudellinen neuvonta ja oikeusapu

D. Yhteydenpito sukulaisiin, työnantajiin ja konsuliviranomaisiin

E. Erityiset suojatoimet suojattomassa asemassa olevien epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden osalta

F. Vihreä kirja tutkintavankeudesta

Etenemissuunnitelmasta on tullut kiinteä osa Tukholman ohjelmaa. Siinä todetaan selkeästi, että toimenpiteiden luettelo ei ole tyhjentävä.

Etenemissuunnitelman sisältämät toimenpiteet on jo osaksi toteutettu. Direktiivi oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä hyväksyttiin 20. lokakuuta 2010, ja direktiivi tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä on viimeisteltävänä ja odottaa julkaisemista virallisessa lehdessä.

Komissio hyväksyi 12. heinäkuuta 2011 ehdotuksen direktiiviksi oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestä, ja se muodostaa etenemissuunnitelman täytäntöönpanon kolmannen vaiheen. Siinä yhdistetään osa toimenpiteestä C, joka koskee oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua, sekä toimenpide D yhteydenpidosta sukulaisiin, työnantajiin ja konsuliviranomaisiin.

Ehdotuksessa säädetään pääperiaatteesta, jonka mukaan kaikilla epäillyillä ja syytetyillä olisi oltava oikeus tavata asianajaja mahdollisimman pian sellaisella tavalla, että he voivat käyttää puolustautumisoikeuksiaan. Siinä myös todetaan, että nämä oikeudet on joka tapauksessa myönnettävä ennen kuulustelujen aloittamista, kaikkien prosessuaalisten tai todisteiden hankkimiseen liittyvien toimien yhteydessä sekä vapaudenriiston tapauksessa. Ehdotuksessa yksilöidään edelleen oikeuden sisältö, korostetaan epäillyn tai syytetyn ja asianajajan välisten tapaamisten luottamuksellisuutta, luetellaan pääperiaatteesta sallitut poikkeukset ja säädetään säännöistä, joita sovelletaan, jos oikeudesta asianajajaan luovutaan.

Suojakeinojen kannalta ehdotuksella pyritään varmistamaan, että tehokkaat suojakeinot myönnetään ja erityisesti että jos oikeutta asianajajaan rikotaan, epäilty tai syytetty asetetaan samaan asemaan kuin jos rikettä ei olisi tapahtunut, ja etenkin että mitään tällaisessa tilanteessa annettuja lausuntoja tai kerättyjä todisteita ei voida käyttää, paitsi tapauksissa joissa tämä ei vaarantaisi puolustautumisoikeutta.

Samaa periaatetta sovelletaan muihin henkilöihin kuin epäiltyihin ja syytettyihin siinä tapauksessa, että heistä tulee epäiltyjä tai syytettyjä, kun poliisi tai lainvalvontaviranomainen kuulee heitä.

Komission ehdotuksessa ei esitetä erityisiä sääntöjä oikeusavusta. Se sisältää vain yleisen viittauksen oikeusapuun ja säännöksen, jossa todetaan, että jäsenvaltiot eivät saa soveltaa oikeusapuun säännöksiä, jotka ovat vähemmän suotuisia kuin tämän direktiivin nojalla annetut voimassa olevat säännökset oikeudesta asianajajaan.

Kahdessa säännöksessä käsitellään oikeutta ilmoittaa pidätyksestä ja oikeutta olla yhteydessä konsuli- tai diplomaattiviranomaisiin.

ESITTELIJÄN KANTA

Huolimatta yhteisistä periaatteista ja vähimmäisnormeista, jotka perustuvat sekä Euroopan ihmisoikeussopimukseen että EU:n perusoikeuskirjaan, säännökset oikeudesta asianajajaan vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltiosta toiseen.

Oikeus tehokkaaseen puolustautumiseen rikosoikeudellisissa menettelyissä on jäsenvaltioissa laajuudeltaan erilainen, mikä johtuu sekä yksittäisistä oikeusjärjestelmistä että niiden käytännön soveltamisesta, ja tällä on epäsuoria mutta merkittäviä vaikutuksia vastavuoroista luottamusta ja tunnustamista koskevaan EU:n politiikkaan.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön täytäntöönpano ja noudattaminen jäsenvaltioissa ei ole yhdenmukaista, mikä johtaa vaihteleviin standardeihin eri puolilla unionia.

Parlamentti on useaan otteeseen vaatinut vahvistamaan epäiltyjen ja syytettyjen prosessuaalisia oikeuksia ja korostanut, että on saavutettava tasapaino vapauden, oikeuden ja turvallisuuden välillä.

Vastavuoroisen luottamuksen vahvistamisen tarve on kasvanut entistä pakottavammaksi, kun on pantu täytäntöön rikosoikeudellisissa menettelyissä annettujen tuomioiden päätösten vastavuoroista tunnustamista koskeva ohjelma. EU:n tasolla viime vuosina hyväksytty lainsäädäntö on parantanut syytteeseenasettamisen ja tuomioiden täytäntöönpanon tehokkuutta kaikkialla EU:ssa, mutta yleisesti ollaan sitä mieltä, että koska EU:n tasolla ei ole toimenpiteitä, jotka suojelevat kansalaisten oikeuksia epäiltyinä tai syytettyinä rikosoikeudellisissa menettelyissä toisessa jäsenvaltiossa, tämä on johtanut käsitykseen EU:n oikeuspolitiikan epätasapainosta.

Mielestäni tällaisia välineitä olisi pitänyt hyväksyä ennen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ja siihen liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanoa.

Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan täysin ja heidän turvallisuutensa on taattu heidän matkustaessaan ja että heillä on samat takeet kaikissa jäsenvaltioissa.

Direktiivin soveltamisalan olisi oltava riittävän laaja, jotta voidaan välttää kaikki väärinkäytökset mutta samalla taata, että tämä ei vaikuta tehokkaaseen ja vaikuttavaan oikeudenhoitoon.

Epäiltyjen ja syytettyjen oikeutta asianajajaan olisi pidettävä kattavana periaatteena rikosoikeudellisten menettelyjen varhaisimmasta vaiheesta lähtien.

Epäillyn tai syytetyn oikeus asianajajaan ja tämän oikeuden tehokkuus on keskeinen elementti siinä, että epäillyllä tai syytetyllä on mahdollisuus puolustautua asianmukaisesti tutkivan viranomaisen tai tuomioistuimen edessä.

Ilman asianmukaista oikeutta asianajajaan muiden puolustautumisoikeuksien käytännön hyödyntäminen voi jäädä haaveeksi.

Direktiivi pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa niiden oikeusjärjestelmästä riippumatta, jolloin varmistetaan samat standardit kaikkialla Euroopassa.

Direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä jäsenvaltioiden on kaikissa tapauksissa noudatettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan normeja sellaisina kuin ne ilmenevät Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Mietintöluonnokseni perustuu seuraaviin ajatuksiin:

– Olisi säilytettävä tietty johdonmukaisuuden taso jo hyväksyttyjen toimenpiteiden A ja B kanssa, minkä vuoksi ehdotan tarkistusta 2 artiklan 3 kohtaan.

– Oikeus asianajajaan olisi ymmärrettävä laajasti ja se olisi myönnettävä menettelyjen varhaisessa vaiheessa ilman, että tutkimukset siirtyvät. Kuten 3 artiklaan ehdotetuissa tarkistuksissa korostetaan, oikeus olisi myönnettävä vapaudenriistosta riippumatta, jos lainvalvontaviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset haastattelevat henkilöä, ja joka tapauksessa alkaen hetkestä, jona henkilö haastetaan tuomioistuimeen, joka on toimivaltainen rikosasioissa. Lisäksi epäillyllä tai syytetyllä olisi oltava oikeus tavata asianajaja ja olla yhteydessä tähän (4 artiklan 1 kohtaan esitetty tarkistus).

– Mitä tulee asianajajan mahdollisuuteen osallistua tutkintatoimiin tai todisteiden keräämistoimiin, joissa henkilön läsnäoloa vaaditaan tai se sallitaan kansallisen lainsäädännön mukaisena oikeutena, niin asianajajan olisi nimityksen jälkeen pyytää ilmoitusta tällaisen toimen suorittamisesta, ja ilmoitus olisi kirjattava jäsenvaltion lain mukaisen kirjaamisjärjestelmän mukaisesti. Asianajajan poissaolo ei saisi kuitenkaan estää toimivaltaisia viranomaisia toteuttamasta näitä toimia, jos ilmoitus on annettu oikein.

– Mitä tulee epäillyn tai syytetyn puolustautumisoikeuden tehokkaaseen käyttöön, niin ei pitäisi asettaa rajoituksia sille, miten pitkään ja usein epäilty tapaa asianajajansa (4 artiklan 5 kohtaan esitetty tarkistus), eikä tapaamisten luottamuksellisuudelle (7 artiklaan esitetty tarkistus). Samaa periaatetta olisi sovellettava 8 artiklaan siten, että samalla sallitaan muun viranomaisen kuin oikeusviranomaisen poiketa oikeudesta asianajajaan, jos tämä päätös kuuluu tuomioistuinvalvonnan piiriin. Oikeudesta ilmoittaa konsuliviranomaisille ei pitäisi voida poiketa.

– Mitä tulee oikeudesta luopumista koskeviin säännöksiin, niin mietintöluonnoksessa pyritään eliminoimaan etukäteen annettava oikeudellinen neuvonta oikeudesta luopumisen seurauksista, koska se voi olla liioittelua ja johtaa menettelyjen viivästymiseen.

– Velvollisuus säilössäpito-olosuhteiden tarkistamiseen kuuluu viranomaisille eikä asianajajalle, kuten korostetaan 4 artiklan 4 kohtaan esitetyssä tarkistuksessa.

– Selvyyden vuoksi lapsena olisi tässä direktiivissä pidettävä alle 18-vuotiasta henkilöä (5 artiklaan esitetty tarkistus). Haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksien valtavirtaistaminen tässä direktiivissä on äärimmäisen tärkeää, ja siksi tämän direktiivin mukaiset lapsiin sovellettavat oikeudet olisi ulotettava koskemaan tätä erityistä henkilöryhmää.

– Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus tiedonsaantioikeutta rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevan direktiivin tähän liittyvien säännösten kanssa, oikeus ilmoittaa pidätyksestä on korvattu oikeudella saattaa tieto kolmannelle henkilölle. Siten epäillyllä tai syytetyllä, joka on joutunut vapaudenriiston kohteeksi, on oltava oikeus saattaa tieto vapaudenriistosta vähintään yhdelle henkilölle, kuten nimeämälleen sukulaiselle tai työnantajalle.

– Koska oikeusapua koskeva 12 artiklan 2 kohta voi vaikuttaa merkittävällä tavalla monen jäsenvaltion oikeusjärjestelmään, vaikuttaa aiheellisemmalta käsitellä tätä kysymystä myöhemmän, oikeusapua koskevan säädöksen yhteydessä.

Koska tässä direktiivissä ei käsitellä oikeusapua asiakysymyksenä, olisi vältettävä asettamasta periaatteita, jotka voivat rajoittaa tällaisten asiakysymysten käsittelyä tulevassa säädöksessä. Komissio on todennut, että kysymys oikeusavusta on äärimmäisen monimutkainen ja nykyiset tiedot ovat hyvin puutteelliset. Siksi se olisi tarvinnut ehdotuksen esittämiseen paljon enemmän aikaa, jos oikeusapu olisi pitänyt sisällyttää siihen, mikä ei olisi ollut asianmukaista, koska tätä oikeutta koskevat toimenpiteet olivat tarpeen.

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (20.12.2011)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestä
(KOM(2011)0326 – C7‑0157/2011 – 2011/0154(COD))

Valmistelija: Jan Philipp Albrecht

LYHYET PERUSTELUT

Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistetaan tärkeimmät puolustukseen liittyvät oikeudet, kuten oikeus asianajajaan, oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin, oikeus saada tietoja syytteestä, oikeus pidätyksen säännölliseen uudelleentarkasteluun ja oikeus asian käsittelyyn oikeudessa, ne tarjoavat hyvin vähän yksityiskohtaista tietoa siitä, kuinka näitä oikeuksia olisi suojeltava käytännössä.

Valiokunnan nyt käsiteltävänä olevalla komission ehdotuksella pyritään parantamaan epäillyn tai syytetyn oikeutta käyttää asianajajaa rikosoikeudenkäyntimenettelyssä (3 ja 4 artikla) ja oikeutta ilmoittaa pidätyksestään kolmannelle henkilölle, esimerkiksi sukulaiselle, työnantajalle tai konsuliviranomaiselle (5 ja 6 artikla). Direktiivin 8 artiklassa on muutama poikkeus näihin oikeuksiin. Päätösehdotus kattaa myös oikeuden asianajajaan eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä (11 artikla).

Ehdotus muodostaa epäiltyjen tai syytettyjen prosessuaalisten oikeuksien vahvistamista rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevan etenemissuunnitelman[1] kolmannen toimenpiteen. Etenemissuunnitelmaan sisältyy myös oikeus käännöksiin ja tulkkaukseen[2], oikeus tietoon oikeuksista rikosoikeudellisissa menettelyssä[3], oikeus oikeusapuun sekä erityiset suojatoimet suojattomassa asemassa olevien epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden osalta ja vihreä kirja tutkintavankeudesta[4].

Yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat oikeutta käyttää asianajajaa ja ilmoittaa pidätyksestä, voisivat antaa asianmukaisen perustan rikosoikeudellisten päätösten vastavuoroiselle tunnustamiselle, tutkintaviranomaisten käyttämän pakottamisen estämiselle, oikeuskeinojen tasapuolisuuden varmistamiselle syyttäjän ja puolustuksen välillä ja virheellisten tuomioiden välttämiselle.

Valmistelijan kanta

Valmistelija pitää komission ehdotusta tervetulleena. Asianajajan avun nopea saatavuus auttaa oleellisella tavalla epäiltyä tai syytettyä käyttämään tehokkaasti oikeuksiaan puolustukseen ja varmistamaan, että kunnioitetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettuja perusoikeuksia.

Oikeus asianajajaan olisi annettava henkilölle ennen poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen suorittaman kuulustelun aloittamista, koska se on hetki, jolloin epäillyn tai syytetyn puolustautumisoikeudet saattavat joutua vaaraan[5]. Valmistelija korostaa myös, että on tärkeää sallia asianajajan käyttö ennen todistusaineiston keräämistä kuten veri- ja dna-näytteiden ottamista tai ruumiin onteloiden tutkimusta.

Valmistelija ei voi hyväksyä väitettä, jonka mukaan asianajajan läsnäolon ja sen, että hänelle annetaan oikeus tavata syytettyjä, neuvoa heitä ja tarkastaa heidän hyvinvointiaan, katsotaan haittaavan tutkintaa. Valmistelija korostaa, että kaikenlaiset poikkeukset näihin oikeuksiin olisi perusteltava pakottavilla syillä eikä pelkästään väitetyn rikoksen vakavuudella, että poikkeuksien olisi oltava oikeasuhteisia ja ajallisesti rajoitettuja eivätkä ne saisi vaarantaa oikeuskäsittelyn oikeudenmukaisuutta. Lisäksi poikkeusten ehtona pitäisi olla oikeusviranomaisen tekemä asianmukaisesti perusteltu ja tapauskohtaisesti antama päätös. Epäillyn tai syytetyn lausumia tai todisteita, joiden saamiseksi on loukattu hänen oikeuttaan käyttää asianajajaa tai jos on saatu lupa poiketa tästä oikeudesta, ei saa käyttää missään menettelyvaiheessa todisteina häntä vastaan.

Oikeus ilmoittaa pidätyksestä merkitsee sitä, että kolmas osapuoli voi huolehtia epäillyn tai syytetyn asioista tämän ollessa pidätettynä. Lapsilla olisi oltava oikeus vanhemman, huoltajan tai muun sopivan aikuisen, joka auttaa lasta ymmärtämään tapahtumia, läsnäoloon. Soveltuvissa tapauksissa tätä oikeutta voidaan laajentaa koskemaan muita suojattomassa asemassa olevia epäiltyjä. Epäillyn tai syytetyn ja hänen asianajajansa välisen kaiken yhteydenpidon olisi oltava luottamuksellista, ilman mitään poikkeuksia.

Viime vuosina parlamentti on toistuvasti ilmaissut olevansa tyytymätön eurooppalaiseen pidätysmääräykseen pikkurikoksista tai kuulemisiin tutkinnan sijasta sekä niistä johtuvaan tarpeettoman tutkintavankeuden pitkittymiseen muissa jäsenvaltioissa.[6] Valmistelija tukee voimakkaasti 11 artiklassa hahmoteltua dual defence –järjestelmää, jolla varmistetaan, että vähäiset tapaukset selvitetään ja ratkaistaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

TARKISTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Otsikko 1
Komission teksti	Tarkistus
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestään	Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI oikeudesta käyttää asianajajaa rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestään
Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Otsikko 1
Komission teksti	Tarkistus
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestään	(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta
Komission teksti	Tarkistus
1. Tätä direktiiviä sovelletaan siitä lähtien, kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet henkilölle joko virallisella ilmoituksella tai muulla tavoin tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta, siihen saakka kun oikeudenkäyntimenettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, sekä tarvittaessa tuomion antamista ja muutoksenhaun ratkaisemista.	1. 1. Tätä direktiiviä sovelletaan tapauksissa, joissa jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet henkilölle joko virallisella ilmoituksella tai muulla tavoin tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta, siihen saakka kun oikeudenkäyntimenettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen, sekä tarvittaessa tuomion antamista ja muutoksenhaun ratkaisemista.
Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi 2 a artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a artikla
	Määritelmät
	1 a. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
	a) ’lapsella’ alle 18-vuotiasta epäiltyä tai syytettyä, tai jos iästä ei ole selviä todisteita, alle 18-vuotiaalta vaikuttavaa epäiltyä tai syytettyä;
	b) 'asianajajalla' henkilöä, jolla on oikeus harjoittaa ammattitoimintaa jollakin seuraavista ammattinimikkeistä:
	Belgia – Avocat/Advocaat/Rechtsanwalt
	Bulgaria – Aдвокат
	Tanska – Advokat Saksa – Rechtsanwalt
	Irlanti – Barrister/Solicitor
	Kreikka – Dikigoros
	Espanja – Abogado/Advocat/Avogado/ Abokatu
	Ranska – Avocat
	Italia – Avvocato/praticante avvocato abilitato
	Luxemburg – Avocat
	Alankomaat – Advocaat
	Itävalta – Rechtsanwalt
	Portugali – Advogado
	Romania – Avocat
	Suomi – Asianajaja/Advokat
	Ruotsi – Advokat
	Yhdistynyt kuningaskunta – Advocate/Barrister/Solicitor;
	c) 'haastattelulla' asianmukaisten lainvalvontaviranomaisten joko poliisiasemalla tai muussa asianmukaisessa paikassa suorittamaa virallista kuulustelua osallisuudesta tai epäillystä osallisuudesta rangaistavaan tekoon tai rangaistaviin tekoihin.
	Tämän direktiivin soveltamisalaan ei kuulu poliisin tai muiden lainvalvontaviranomaisten heti epäillyn kiinnioton jälkeen suorittama alustava kuulustelu, jonka tarkoituksena on selvittää, onko tarpeen käynnistää tutkinta ja liittyykö tapaukseen turvallisuuskysymyksiä.
Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että epäilty tai syytetty saa tavata asianajajan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa	1. Jos epäilty tai syytetty pyytää saada tavata asianajajan, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tämä tapahtuu mahdollisimman pian ja joka tapauksessa
Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 1 kohta – a alakohta
Komission teksti	Tarkistus
a) ennen poliisikuulustelun tai lainvalvontaviranomaisen suorittaman muun kuulustelun alkua;	a) ennen haastattelun alkua riippumatta siitä, pidetäänkö kyseistä henkilöä säilössä vai ei;
Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 1 kohta – b alakohta
Komission teksti	Tarkistus
b) kun toteutetaan sellainen prosessuaalinen tai todisteiden hankkimiseen liittyvä toimi, jossa epäillyn tai syytetyn läsnäolo on välttämätön tai hänellä on siihen kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeus, ellei tämä haittaa todisteiden hankkimista;	b) kun toteutetaan sellainen prosessuaalinen tai todisteiden hankkimiseen liittyvä toimi, paitsi ja ainoastaan jos prosessuaalisen tai todisteiden hankkimiseen liittyvän toimen toteuttava henkilö perustellusti uskoo, että todiste muuttuu, poistetaan tai tuhoutuu asianajajaa odotettaessa;
Perustelu
Tietyt todisteiden hankkimiseen liittyvät toimet kuten veri- tai dna-näytteiden ottaminen tai ruumiin onteloiden tutkimus ovat erittäin tungettelevia. Sellaisissa tapauksissa oikeuteen käyttää asianajajaa ei voi soveltaa kansallista lainsäädäntöä.
Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Tämä direktiivi ei vaikuta oikeusavun saantiin puhelimitse sellaisten erittäin rajallisten rangaistavien tekojen tapauksessa, joista ei voida määrätä vankeusrangaistusta ja joissa ei ole vaarana todistaminen itseään vastaan eikä pakottaminen poliisin toimesta;
Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Asianajajalla on oikeus olla läsnä kaikissa kuulusteluissa tai kuulemisissa. Hänellä on oikeus esittää kysymyksiä, pyytää selvennyksiä ja antaa lausumia, jotka on tallennettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti.	2. Asianajajalla on oikeus olla läsnä kaikissa haastatteluissa tai kuulemisissa riippumatta siitä, pidetäänkö kyseistä henkilöä säilössä vai ei. Hänellä on oikeus esittää kysymyksiä, pyytää selvennyksiä ja antaa lausumia, jotka on tallennettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Asianajajalla on oikeus olla läsnä kaikkien muiden sellaisten tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien yhteydessä, joissa epäillyn tai syytetyn edellytetään olevan läsnä tai joissa hänellä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeus olla läsnä, ellei tästä ole haittaa todisteiden hankkimiselle.	3. Asianajajalla on oikeus olla läsnä kaikkien muiden sellaisten tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien yhteydessä, paitsi ja ainoastaan, jos tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimen toteuttava henkilö perustellusti uskoo, että todiste muuttuu, poistetaan tai tuhoutuu asianajajaa odotettaessa.
Perustelu
Tietyt todisteiden hankkimiseen liittyvät toimet kuten veri- tai dna-näytteiden ottaminen tai ruumiin onteloiden tutkimus ovat erittäin tungettelevia. Sellaisissa tapauksissa oikeuteen käyttää asianajajaa ei voi soveltaa kansallista lainsäädäntöä.
Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 4 kohta
Komission teksti	Tarkistus
4. Asianajajalla on oikeus tarkastaa olosuhteet, joissa epäiltyä tai syytettyä pidetään säilössä, ja tätä varten hänet on päästettävä säilössäpitopaikkaan.	4. Jos asianajaja saa viitteitä huonosta kohtelusta, hänellä on oikeus tutkia erityisolosuhteet, joissa epäiltyä tai syytettyä pidetään säilössä, ja tätä varten hänet on päästettävä säilössäpitopaikkaan.
Tarkistus 12 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Jos kyseessä on lapsi, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että vapaudenriistosta ja sen syistä ilmoitetaan viipymättä lapsen lailliselle edustajalle tai lapsen edun niin vaatiessa jollekin toiselle sopivalle aikuiselle, paitsi jos tämä on vastoin lapsen etua, jolloin on ilmoitettava jollekin toiselle sopivalle aikuiselle.	2. Jos epäilty tai syytetty on lapsi, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että mahdollisesta vapaudenriistosta ja sen syistä ilmoitetaan viipymättä lapsen lailliselle edustajalle tai lapsen edun niin vaatiessa jollekin toiselle sopivalle aikuiselle, joka voi vierailla lapsen luona ja olla läsnä lapsen haastatteluissa ja mahdollisissa muissa oikeudellisissa menettelyissä, paitsi jos tämä on vastoin lapsen etua, jolloin on ilmoitettava jollekin toiselle sopivalle aikuiselle, jonka sallitaan vierailla lapsen luona ja olla läsnä lapsen kuulustelussa ja mahdollisissa muissa oikeudellisissa menettelyissä.
Perustelu
Tässä kohdassa olisi täsmennettävä sopivan aikuisen oikeus antaa apua perusoikeuskirjan lasten oikeuksia koskevan 24 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	2 a. Tarvittaessa 2 kohdassa säädetyt lapsen oikeudet on laajennettava koskemaan muita suojattomassa asemassa olevia, vastaavaa apua tarvitsevia epäiltyjä tai syytettyjä, kuten fyysisesti tai psyykkisesti vammaisia.
	Jos poliisille on kerrottu vilpittömässä mielessä tai tämä epäilee, että epäillyllä tai syytetyllä on fyysinen tai psyykkinen vamma, jonka vuoksi tätä ei voida kohdella aikuisena, poliisi kohtelee kyseistä henkilöä 2 kohdan mukaisesti, jollei ole olemassa seikkoja, jotka selvästi osoittaisivat päinvastaista.
Perustelu
Kannatan valmistelijan esittämää tarkistusta (5 artiklan 2 a kohta (uusi)). Sitä voisi kuitenkin tarkentaa siten, että laajennetaan sen tarjoama suoja koskemaan henkilöitä, joilla epäillään olevan fyysinen tai psyykkinen vamma mutta jotka eivät pysty todistamaan sitä välittömästi ja joita sen vuoksi kohdellaan aikuisina.
Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että 2 artiklassa tarkoitetulla henkilöllä, jolta on riistetty hänen vapautensa ja joka on toisen maan kansalainen, on oikeus siihen, että pidätyksestä ilmoitetaan viipymättä sen valtion konsuli- tai diplomaattiviranomaisille, jonka kansalainen hän on, ja että hän saa ottaa yhteyttä kyseisiin konsuli- tai diplomaattiviranomaisiin.	Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että epäillyllä tai syytetyllä, jolta on riistetty hänen vapautensa ja joka on toisen maan kansalainen, on oikeus siihen, että pidätyksestä ilmoitetaan viipymättä sen valtion konsuli- tai diplomaattiviranomaisille, jonka kansalainen hän on, ja että hän saa tavata kyseiset konsuli- tai diplomaattiviranomaiset.
Perustelu
Konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen 36 artiklan c kohdan mukaisesti konsuliviranomaisella on oikeus vierailla epäillyn tai syytetyn luona ja siten tarkastaa heidän fyysiset ja vapaudenriistoa koskevat olosuhteensa.
Tarkistus 15 Ehdotus direktiiviksi 6 a artikla (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	6 a artikla
	Tiedottaminen
	1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että epäilty tai syytetty saa välittömästi ja ymmärrettävässä muodossa tiedon oikeudestaan käyttää asianajajaa sekä siitä, että hänellä on tämä oikeus menettelyn kaikissa myöhemmissä vaiheissa myös silloin, kun hän jossain aiemmassa vaiheessa on jättänyt käyttämättä tämän mahdollisuuden.
	Rajoittamatta sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jonka nojalla asianajajan läsnäolo tai apu on pakollista, luopuminen tässä direktiivissä tarkoitetusta oikeudesta asianajajaan edellyttää seuraavien ehtojen täyttymistä:
	a) epäilty tai syytetty on saanut etukäteen oikeudellista neuvontaa tai on muuten täysin selvillä oikeudesta luopumisen seurauksista;
	b) hänellä on kyky ymmärtää nämä seuraukset; ja
	c) luopuminen tapahtuu vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti.
	2. Tiedon välittäminen oikeudesta asianajajaan epäillylle tai syytetylle on kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tiedot luopumisesta ja olosuhteista, joissa luopuminen tapahtui, on kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
	3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että luopuminen voidaan peruuttaa missä tahansa myöhemmässä menettelyvaiheessa.
Perustelu
Luopumisinstrumentin käytöstä on arvaamattomia seurauksia ja siitä seuraa sääntelytarpeita sellaisten tapausten varalta, joissa epäilty tai syytetty muuttaa mieltään menettelyn myöhemmässä vaiheessa. Artikla olisi tämän vuoksi otsikoitava uudelleen, sitä olisi muutettava ja se olisi siirrettävä toiseen paikkaan.
Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla
Komission teksti	Tarkistus
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että epäillyn tai syytetyn ja hänen asianajajansa tapaamisten luottamuksellisuus taataan. Niiden on myös huolehdittava, että epäillyn tai syytetyn ja hänen asianajajansa välinen kirjeenvaihto, puhelinkeskustelut ja muunlainen kansallisen lainsäädännön nojalla sallittu viestintä säilyvät luottamuksellisina.	Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että epäillyn tai syytetyn ja hänen asianajajansa tapaamisten luottamuksellisuus taataan ilman poikkeuksia. Niiden on myös huolehdittava ilman poikkeuksia siitä, että epäillyn tai syytetyn ja hänen asianajajansa välinen kirjeenvaihto, puhelinkeskustelut ja muunlainen kansallisen lainsäädännön nojalla sallittu viestintä säilyvät luottamuksellisina.
Perustelu
Epäillyn tai syytetyn ja hänen asianajajansa välisen kaiken yhteydenpidon olisi oltava luottamuksellista, ilman mitään poikkeuksia.
Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta – johdantokappale
Komission teksti	Tarkistus
Jäsenvaltiot eivät saa poiketa tämän direktiivin säännöksistä, lukuun ottamatta 3 artiklan, 4 artiklan 1–3 kohdan, 5 artiklan ja 6 artiklan säännöksiä, joista ne saavat poiketa poikkeustapauksissa. Tällaiset poikkeukset	Jäsenvaltiot eivät saa poiketa tämän direktiivin säännöksistä, lukuun ottamatta 3 artiklan, 4 artiklan 1–3 kohdan ja 5 artiklan säännöksiä, joista ne saavat poiketa poikkeustapauksissa. Tällaiset poikkeukset
Tarkistus 18 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – d alakohta
Komission teksti	Tarkistus
d) on rajoitettava mahdollisimman lyhytaikaisiksi, eivätkä ne missään tapauksessa saa jatkua oikeudenkäyntivaiheeseen asti;	d) on rajoitettava mahdollisimman lyhytaikaisiksi, eivätkä ne missään tapauksessa saa jatkua oikeudenkäyntivaiheeseen asti; ja ne
Perustelu
Näiden vaatimusten olisi oltava kumuloituvia.
Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla
Komission teksti	Tarkistus
1. Rajoittamatta sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamista, jonka nojalla asianajajan läsnäolo tai apu on pakollista, luopuminen tässä direktiivissä tarkoitetusta oikeudesta asianajajaan edellyttää seuraavien ehtojen täyttymistä:	Poistetaan.
a) epäilty tai syytetty on saanut etukäteen oikeudellista neuvontaa tai on muuten täysin selvillä oikeudesta luopumisen seurauksista;
b) hänellä on kyky ymmärtää nämä seuraukset; ja
c) luopuminen tapahtuu vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti.
2. Tiedot luopumisesta ja olosuhteista, joissa luopuminen tapahtui, on kirjattava asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että luopuminen voidaan peruuttaa missä tahansa myöhemmässä menettelyvaiheessa.
Perustelu
Tämä artikla olisi tietyin muutoksin siirrettävä 7 artiklan edelle.
Tarkistus 20 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 2 kohta
Komission teksti	Tarkistus
2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että lausumia, joita tällainen henkilö on mahdollisesti antanut ennen kuin hän sai tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta, ei käytetä häntä vastaan.	2. Rajoittamatta todisteiden hyväksyttävyyttä koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioiden on huolehdittava, että lausumia, joita tällainen henkilö on mahdollisesti antanut ennen kuin hän sai tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta, ei käytetä häntä vastaan.
Perustelu
Direktiivillä ei tulisi pakottaa tekemään valinta kahden järjestelmän välillä, jotka ovat todisteiden hyväksyttävyyttä koskeva legalistinen järjestelmä ja joustavampi järjestelmä, jossa tuomioistuimilla on oikeus arvioida todisteita sen mukaan, miten ne on saatu, ja määrittää niiden painoarvo vastaavasti.
Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 5 a kohta (uusi)
Komission teksti	Tarkistus
	5 a. Tarvittaessa 1 kohdassa tarkoitettu oikeus asianajajaan on laajennettava koskemaan muun tyyppistä oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa, joka vaikuttaa kielteisesti epäiltyjen tai syytettyjen oikeuksiin.
Perustelu
Sama kahdentyyppisen edustamisen tarve tulee ilmi, kun sovelletaan eurooppalaista valvontamääräystä ja kun tuomittuja siirretään sekä kun sovelletaan tulevia välineitä, kuten eurooppalaista tutkintamääräystä.
Tarkistus 22 Ehdotus direktiiviksi 13 artikla – 3 kohta
Komission teksti	Tarkistus
3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että epäillyn tai syytetyn lausumia tai todisteita, joiden saamiseksi on loukattu hänen oikeuttaan käyttää asianajajaa tai poikettu tästä oikeudesta 8 artiklan mukaisesti saadulla luvalla, ei saa käyttää missään menettelyvaiheessa todisteina häntä vastaan, paitsi silloin kun tällaisten todisteiden käyttäminen ei vaikuta puolustautumisoikeuksiin.	3. Rajoittamatta todisteiden hyväksyttävyyttä koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioiden on huolehdittava, että todisteita, joiden saamiseksi on loukattu hänen oikeuttaan käyttää asianajajaa tai poikettu tästä oikeudesta 8 artiklan mukaisesti saadulla luvalla, ei käytetä missään menettelyvaiheessa todisteina häntä vastaan.
Perustelu
Direktiivillä ei tulisi pakottaa tekemään valintaa kahden järjestelmän välillä, jotka ovat todisteiden hyväksyttävyyttä koskeva legalistinen järjestelmä ja joustavampi järjestelmä, jossa tuomioistuimilla on oikeus arvioida todisteita sen mukaan, miten ne on saatu, ja määrittää niiden painoarvo vastaavasti.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Oikeus asianajajaan rikosoikeudellisissa menettelyissä ja oikeus yhteydenottoon pidätyksen jälkeen
Viiteasiakirjat	KOM(2011)0326 – C7-0157/2011 – 2011/0154(COD)
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	LIBE 5.7.2011
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto Ilmoitettu istunnossa (pvä)	JURI 15.9.2011
Esittelijä(t) Nimitetty (pvä)	Jan Philipp Albrecht 11.7.2011
Valiokuntakäsittely	10.10.2011
Hyväksytty (pvä)	20.12.2011
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Klaus-Heiner Lehne, Antonio López-Istúriz White, Antonio Masip Hidalgo, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Alexandra Thein, Diana Wallis, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jan Philipp Albrecht, Jean-Marie Cavada, Luis de Grandes Pascual, Vytautas Landsbergis, Kurt Lechner, Eva Lichtenberger, Arlene McCarthy

[1] Eurooppa-neuvoston päätelmät, 10. ja 11. joulukuuta 2009; neuvoston päätöslauselma, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, etenemissuunnitelmasta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL C 295, 4.12.2009, s. 1).
[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1).
[3] KOM(2010)0392.
[4] Vihreä kirja: Keskinäisen luottamuksen lujittaminen Euroopan oikeudenkäyttöalueella – Vihreä kirja EU:n rikosoikeuden soveltamisesta vapaudenmenetykseen liittyvissä kysymyksissä, KOM(2011)0327 lopullinen, 14.6.2011.
[5] Katso Salduz v Turkki [2008] Kok. 2008, s. 1542.
[6] Täysistunnossa 8. kesäkuuta 2011 käyty keskustelu eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä nähtävänä täällä.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko	Oikeus asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeus ilmoittaa pidätyksestään
Viiteasiakirjat	COM(2011)0326 – C7-0157/2011 – 2011/0154(COD)
Annettu EP:lle (pvä)	8.6.2011
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä)	LIBE 5.7.2011
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto Ilmoitettu istunnossa (pvä)	JURI 15.9.2011
Esittelijä(t) Nimitetty (pvä)	Elena Oana Antonescu 12.7.2011
Valiokuntakäsittely	11.10.2011	28.2.2012	26.4.2012	10.7.2012
	27.11.2012	19.6.2013
Hyväksytty (pvä)	19.6.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	49 2 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jan Philipp Albrecht, Rita Borsellino, Emine Bozkurt, Arkadiusz Tomasz Bratkowski, Salvatore Caronna, Philip Claeys, Carlos Coelho, Ioan Enciu, Tanja Fajon, Hélène Flautre, Kinga Gál, Kinga Göncz, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Ágnes Hankiss, Anna Hedh, Salvatore Iacolino, Sophia in ‘t Veld, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Timothy Kirkhope, Juan Fernando López Aguilar, Baroness Sarah Ludford, Svetoslav Hristov Malinov, Véronique Mathieu Houillon, Anthea McIntyre, Nuno Melo, Roberta Metsola, Antigoni Papadopoulou, Georgios Papanikolaou, Carmen Romero López, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Csaba Sógor, Renate Sommer, Rui Tavares, Nils Torvalds, Kyriacos Triantaphyllides, Axel Voss, Renate Weber, Josef Weidenholzer, Tatjana Ždanoka, Auke Zijlstra
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Elena Oana Antonescu, Anna Maria Corazza Bildt, Dimitrios Droutsas, Monika Hohlmeier, Jan Mulder, Marco Scurria
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Jürgen Creutzmann, Jelko Kacin
Jätetty käsiteltäväksi (pvä)	24.6.2013

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö