MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan muuttamisesta lisäämällä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien lukumäärää
10.7.2013 - (02074/2011 – C7‑0126/2012 – 2011/0901B(COD)) - ***I
Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Alexandra Thein
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan muuttamisesta lisäämällä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien lukumäärää
(02074/2011 – C7‑0126/2012 – 2011/0901B(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetun unionin tuomioistuimen pyynnön (02074/2011),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 254 artiklan ensimmäisen kohdan ja 281 artiklan toisen kohdan, joiden mukaisesti säädösesitys on toimitettu Euroopan parlamentille (C7-0126/2012),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 ja 15 kohdan,
– ottaa huomioon komission lausunnon (COM(2011)0596),
– ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 8. toukokuuta 2012 päivätyn kirjeen,
– ottaa huomioon komission 30. toukokuuta 2012 päivätyn kirjeen,
– ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan ja sen liitteen I muuttamisesta[1], ja erityisesti päätöslauselman 2 ja 3 kohdan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0252/2013),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, unionin tuomioistuimelle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Tarkistus 1
EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET*
unionin tuomioistuimen esitykseen
---------------------------------------------------------
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan muuttamisesta lisäämällä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien lukumäärää
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 19 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan,
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 254 artiklan ensimmäisen kohdan sekä 281 artiklan toisen kohdan,
ottavat huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 a artiklan 1 kohdan,
ottavat huomioon unionin tuomioistuimen pyynnön,
ottavat huomioon komission lausunnon,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsovat seuraavaa:
▌
(5) Koska unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta on vähitellen laajentunut sen perustamisesta lähtien, unionin yleisessä tuomioistuimessa nykyisin vireille tulevien asioiden lukumäärä kasvaa jatkuvasti.
(6) Unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille tulevien asioiden määrä kasvaa vuodesta toiseen, mistä on ajan mittaan seurauksena kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden lukumäärän huomattava kasvu ja käsittelyaikojen pidentyminen.
(7) Käsittelyaikojen pidentymistä on vaikea hyväksyä lainkäytön piiriin kuuluvien näkökulmasta varsinkin, kun otetaan huomioon sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa ilmaistut vaatimukset.
(8) Unionin yleisen tuomioistuimen tilanteeseen on rakenteellisia syitä, jotka liittyvät sekä unionin toimielinten, elinten ja laitosten antaman lainsäädännön ja hallinnollisten määräysten lisääntymiseen ja monipuolistumiseen että unionin yleisessä tuomioistuimessa vireille tulleiden asioiden laajuuteen ja monimutkaisuuteen erityisesti kilpailua ja valtiontukia koskevissa asioissa.
(9) Näin ollen on toteutettava tilanteen vaatimat toimenpiteet, ja perussopimusten mukainen mahdollisuus unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden lukumäärän lisäämiseen on asianmukainen keino vähentää lyhyessä ajassa sekä vireillä olevien asioiden määrää että asioiden kohtuuttoman pitkää käsittelyaikaa kyseisessä tuomioistuimessa.
(9 a) Toimenpiteissä olisi myös oltava määräykset, joilla annetaan pysyvä ratkaisu tuomareiden alkuperää koskevaan kysymykseen, koska nykyinen jäsenvaltiokohtainen tuomarinvirkojen jaottelu ei sovellu tilanteeseen, jossa tuomareita on useampia kuin jäsenvaltioita.
(9 b) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 2 kohdasta seuraa, että tuomioistuimessa on vähintään yksi tuomari jäsenvaltiota kohden. Koska asianmukaisesta maantieteellisestä tasapainosta ja kansallisten oikeusjärjestelmien edustuksesta on jo huolehdittu tällä tavoin, uudet tuomarit olisi nimitettävä yksinomaan heidän ammatillisen ja henkilökohtaisen soveltuvuutensa perusteella ja ottaen huomioon heidän tietämyksensä unionin ja sen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmistä. Kutakin jäsenvaltiota kohti saa kuitenkin olla enintään kaksi tuomaria.
▌
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutetaan pöytäkirja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä seuraavasti:
▌
6 a. Korvataan 47 artiklan 1 kohta seuraavasti:
’Tämän perussäännön 9 a artiklaa, 14 ja 15 artiklaa, 17 artiklan ensimmäistä, toista, neljättä ja viidettä kohtaa ja 18 artiklaa sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen ja sen jäseniin.’
7. Korvataan 48 artikla seuraavasti:
’Tuomioistuimessa on yksi tuomari kustakin jäsenvaltiosta sekä kaksitoista muuta tuomaria. Kutakin jäsenvaltiota kohti saa olla enintään kaksi tuomaria.
Kaikilla tuomareilla on sama asema ja samat oikeudet ja velvollisuudet.
Tuomareiden virat vaihdetaan osittain uudelleen kolmen vuoden välein siten, että kun tuomareita on parillinen määrä, heistä vaihdetaan vuoroin aina puolet, ja kun tuomareita on pariton määrä, vaihdetaan vuoroin parillinen määrä tuomareita ja yhtä pienempi pariton määrä tuomareita.’
7 a. Lisätään artikla seuraavasti:
”48 a artikla
Jäsenvaltiokohtaisen tuomarinvirkaa koskevan ehdotuksen antaa kyseisen jäsenvaltion hallitus.”
7 b. Lisätään artikla seuraavasti:
’48 b artikla
1. Muut tuomarinvirat täytetään riippumatta siitä, mistä jäsenvaltiosta hakija on peräisin.
2. Kaikkien jäsenvaltioiden hallitukset voivat asettaa yhden tai useamman ehdokkaan kahteentoista uuteen tuomarin virkaan. Lisäksi toimikautensa päättävät tuomarit voivat henkilökohtaisesti kääntyä kirjallisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklan mukaisen komitean puheenjohtajan puoleen ja ilmoittautua ehdokkaiksi.
3. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklan mukainen komitea antaa yhden tai useamman uuden kahdentoista tuomarin nimittämistä koskevassa menettelyssä lausunnon hakijan soveltuvuudesta tuomioistuimen tuomarin tehtävän hoitamiseen. Komitea liittää hakijan soveltuvuutta koskevaan lausuntoonsa paremmuusjärjestyksessä olevan luettelon ehdokkaista, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus. Luettelossa on oltava ehdokkaita vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin jäsenvaltioiden hallitusten on yhteisymmärryksessä määrä nimittää, edellyttäen että sopivia ehdokkaita on riittävästi.’
▌
▌
3 artikla
1. Tämä asetus tulee voimaan sen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.
2. Tämän asetuksen nojalla ja sen voimaan tultua nimitetyt kaksitoista muuta tuomaria astuvat virkaansa välittömästi vannottuaan valansa.
Kuuden arvalla valittavan tuomarin toimikausi päättyy kuuden vuoden kuluttua yleisen tuomioistuimen ensimmäisestä osittaisesta korvaamisesta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen. Kuuden muun tuomarin toimikausi päättyy kuusi vuotta sen jälkeen, kun unionin yleisen tuomioistuimen tuomarit vaihdetaan osittain toisen kerran tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta ….
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
- [1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0294.
PERUSTELUT
1. Lainsäädäntömenettelyn jakaminen kahteen osaan
Tässä mietinnössä käsitellään unionin tuomioistuimen perussäännön muuttamista koskevan lainsäädäntömenettelyn toista osaa. Osa ehdotetuista muutoksista, joilla lisätään tuomarien lukumäärää, oli sellaisia, että keväällä 2012 kävi selväksi, ettei neuvostossa päästäisi niistä yhteisymmärrykseen. Periaatteessa ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että tuomareiden lukumäärää on lisättävä. Koska uusien tuomareiden lukumäärä jää kuitenkin joka tapauksessa alle kahdenkymmenenseitsemän, kaikki jäsenvaltiot eivät voi lähettää uutta tuomaria. Valintaperusteet johtavat siten vääjäämättä siihen, että vain eräät valtiot voivat lähettää jatkossa kaksi tuomaria. Tästä syystä uusien tuomareiden valintaperusteet ovat kiistanalaisia.
Tästä syystä oikeudellisten asioiden valiokunta on päättänyt jakaa asetusehdotuksen kahteen osaan. Perussääntöjen muuttamista koskevasta, kiistoja herättämättömästä osasta äänestettiin kesällä 2012, ja siitä on tullut osa lainsäädäntöä. Nyt käsiteltävänä olevassa toisessa osassa on tarkoitus hakea ratkaisua (yleisen) tuomioistuimen uusien tuomareiden lukumäärää ja valintaperusteita koskeviin kysymyksiin.
2. Euroopan unionin tuomioistuimen (yleisen tuomioistuimen) alati kasvava työmäärä
Tuomioistuimen ratkaisemien asioiden lukumäärä on jäänyt viime vuosina toistuvasti jälkeen käsiteltäväksi otettujen uusien asioiden määrästä. Tämän vuoksi vireillä olevien asioiden määrä on jatkuvasti kasvanut. Tämä suuntaus loppui vasta vuonna 2012, jolloin vireillä oli 617 asiaa ja 688 asiaa vietiin päätökseen. Joulukuun 31. päivänä 2012 oli vireillä kaikkiaan 1 237 asiaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2007 tuomioistuimeen tuotiin 522 asiaa, kun taas päätökseen vietiin 397 asiaa. Joulukuun 31. päivänä 2007 asioita oli vireillä 1 154. Nämä luvut osoittavat, että asioiden määrä on kasvussa ja että tuomioistuimen tehokkuus on noussut huomattavasti sisäisten organisatoristen uudistusten ansiosta.
Tuomioistuin ei enää huomattavista ponnisteluistaan huolimatta kykene selviämään kasvavasta työmäärästään. Luvuista ei käy ilmi niiden pyyntöjen määrä, joihin on sovellettu nopeutettua menettelyä, eikä väliaikaisia toimenpiteitä koskevien pyyntöjen määrä, mutta kumpikin ala on hyvin resurssivaltainen.
Nykyinen työmäärän nousu johtuu a) käsiteltäväksi olevien asialuokkien määrän kasvusta, b) riita-asioiden lisääntymisestä vuosien 2004 ja 2007 liittymisten seurauksena, c) riita‑asioista, jotka aiheutuvat integraation tehostumisen myötä seuraavasta EU:n toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen säädösten ja sääntelyn määrän ja kirjon lisääntymisestä ja d) yhteisön tavaramerkkihakemuksia koskevien riitojen lisääntymisestä. Lienee syytä muistuttaa, että monia edellä mainittuja syitä ei kyetty ennakoimaan.
3. Tuomioistuimen reagointi
Tuomioistuin ei ole pysynyt toimettomana työmäärän lisääntymisen suhteen. Aluksi työjärjestystä muutettiin siten, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat asiat voitiin ratkaista ilman suullista käsittelyä. Tämä nopeutti kyseisten asioiden ratkaisemista.
Lisäksi yleisessä tuomioistuimessa toteutettiin vuonna 2007 organisatorisia uudelleenjärjestelyjä, jotka koskivat kahdeksaa erilaista ratkaisukokoonpanoa ja yhtä muutoksenhakujaostoa. Yleinen tuomioistuin on myös ottanut käyttöön dynaamisen asiainhallintajärjestelmän. Kolmanneksi suullista käsittelyä varten laadittu kertomus tuotetaan nyt tiivistelmänä kaikkia asioita varten. Neljänneksi tuomioistuimen presidentti voi nyt jakaa uusia asioita jaostoille, jotka jo käsittelevät muita asioita, jotka koskevat samanlaisten oikeudellisten kysymysten ratkaisemista. Viidenneksi on otettu käyttöön uusia tuomioiden ja määräysten laatimismenetelmiä. Kuudenneksi on otettu käyttöön erittäin suorituskykyisiä tietoteknisiä sovelluksia, jotta asiakirjat asetetaan välittömästi saataville ja nopea vaihto on mahdollista tuomareiden kabinettien välillä ja kabinettien, kirjaamon sekä tuomioistuimen eri osastojen välillä.
4. Mahdolliset ratkaisumallit
Yleinen tuomioistuin katsoo, että edellä mainituista parannuksista huolimatta tarvitaan kiireellisesti rakenteellista ratkaisua. Perussopimusten mukaan uudistuksiin on kaksi mahdollisuutta:
(a) erityistuomioistuinten perustaminen;
(b) yleisen tuomioistuimen tuomareiden lukumäärän lisääminen muuttamalla perussäännön 48 artiklaa.
Unionin tuomioistuin kieltäytyi lainsäädäntömenettelyn ensimmäisessä vaiheessa perustamasta yleiseen tuomioistuimeen erityisjaostoja. Siten yleisen tuomioistuimen työmäärän lisääntymiseen voidaan reagoida pelkästään lisäämällä tuomareiden lukumäärää.
Esittelijä matkusti 17. tammikuuta 2013 Luxemburgiin keskustellakseen näistä kysymyksistä yleisen tuomioistuimen presidentin, kirjaajan ja tuomareiden sekä unionin tuomioistuimen presidentin kanssa. Asiasta järjestettiin myös 24. huhtikuuta 2013 kuuleminen Brysselissä.
5. Uusien tuomareiden lukumäärä
Unionin tuomioistuin ehdotti, että yleisen tuomioistuimen tuomareiden lukumäärää lisättäisiin kahdestatoista tuomarista 39 tuomariin. Esittelijä katsoo, että yleisessä tuomioistuimessa tarvitaan lisää tuomareita. Tarkkaa määrää on vaikea kartoittaa ja osoittaa se oikeaksi. Budjettivaliokunnan analyysi[1] osoittaa, että jokainen uusi tuomarinvirka, mukaan luettuina sihteerikulut jne., aiheuttaa vuodessa noin miljoonan euron kustannukset. Esittelijä katsoo myös EU:n ja jäsenvaltioiden hankalasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta, että 12 uutta tuomarinvirkaa olisi asianmukainen ratkaisu. Oikeuslaitoksen on voitava hoitaa tehtävänsä kohtuullisessa ajassa. Tämä on oikeusvaltion periaatteiden säilyttämistä kannattavien kansalaisten odotuksien mukaista.
6. Tuomareiden valintaa koskeva ongelma
Tuomioistuin ei puutu ehdotuksessaan siihen, miten nimitettävien tuomareiden esivalinta olisi suoritettava. Tämä on perinteisesti jäsenvaltioille kuuluva asia, sillä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 2 kohdassa määrätään vain, että tuomioistuimessa on vähintään yksi tuomari jäsenvaltiota kohden. Tähän saakka käydyissä neuvotteluissa on käynyt selvästi ilmi, että tämä on jäsenvaltioiden kannalta erittäin arkaluonteinen statuskysymys.
Periaatteessa voidaan soveltaa kahta ratkaisumallia. Tuomarit voidaan ensinnäkin valita entiseen tapaan yhdestä jäsenvaltiosta heidän alkuperänsä perusteella. Koska kaikki jäsenvaltiot eivät voi edellä kuvatuista syistä nimittää omaa uutta tuomaria, tarvittaisiin vuorottelujärjestelmä.
Toisessa vaihtoehdossa taas uudet tuomarit valittaisiin pelkästään heidän ammatillisen soveltuvuutensa perusteella. Komissio kannattaa jälkimmäistä lähestymistapaa.
7. Mahdolliset kiertävät järjestelmät
Esittelijän mielestä asia on ratkaistava pikaisesti. Sovellettava valintajärjestelmä on toissijainen; yleiseen tuomioistuimeen tarvitaan nopeasti uusia tuomareita. Tämän vuoksi esittelijä on halukas kuulemaan kaikkia kompromissiehdotuksia, etenkin unionin tuomioistuimelta tai yleiseltä tuomioistuimelta. Esittelijä haluaa kuitenkin esittää joitakin huomautuksia kummastakin lähestymistavasta.
Toimielinten ja jäsenvaltioiden välisissä keskusteluissa on ehdotettu useita erilaisia vuorottelujärjestelmiä:
(a) täysin tasa-arvoinen vuorottelu, jossa kullakin jäsenvaltiolla on täysin yhdenvertainen oikeus nimittää toinen tuomari;
(b) jäsenvaltion koosta riippuva vuorottelu, jossa suurilla jäsenvaltioilla olisi useammin kaksi tuomaria kuin pienillä jäsenvaltioilla;
(c) vuorottelujärjestelmä, johon osallistuvat kaikki jäsenvaltiot ja jossa suurempien jäsenvaltioiden tuomarit nimitetään kahdeksi virkakaudeksi;
(d) yhdistelmävuorottelu, jossa suuremmat jäsenvaltiot lähettävät aina toisen tuomarin ja pienemmät jäsenvaltiot taas vain ajoittain;
(e) arpavuorottelu, jossa jokainen täytettävä tuomarinvirka ratkaistaan arvalla, joka määrittää, mikä jäsenvaltio voi nimittää tuomarin;
(f) jokin edellä mainituista järjestelmistä kuitenkin siten, että uudet tuomarinvirat täytetään vain tietyksi määräajaksi, joka voi olla esimerkiksi kuusi vuotta.
8. Unohduksiin jäänyt ammatillisen soveltuvuuden peruste
Kokonaisuutta tarkastellessa on syytä huomauttaa, että yksikään edellä mainituista vuorottelujärjestelmistä ei ole vakuuttava. Tähän saakka sovelletun järjestelmän – jokainen jäsenvaltio lähettää yhden tuomarin – tarkoituksena on ollut varmistaa jäsenvaltioiden ja niiden oikeusjärjestysten tietynasteinen tasapaino. Tämä on ollut tiettyyn määrään saakka perusteltua.
Viime kädessä on kuitenkin ratkaisevaa, että avoimeen tuomarinvirkaan ei nimitetä juristia juuri tietystä jäsenvaltiosta, vaan virkaan valitaan henkilö, joka vaikuttaa kaikkein soveltuvimmalta. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että asioista päättävät pätevimmät tuomarit – eivät siis pelkästään pätevät.
Tätä käytetään jo nyt valintaperusteena, kun on kyse virkamiestuomioistuimen tuomareista. Perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 4 kohdan nojalla komitea ei pelkästään anna lausuntoa hakijoiden soveltuvuudesta. Komitea liittää lisäksi lausuntoonsa luettelon ehdokkaista, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus.
Komitea voisi jatkossa laatia yleiselle tuomioistuimelle tällaisen luettelon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklan mukaisesti. Toistaiseksi komitean tehtäviin on kuulunut pelkästään jäsenvaltioiden ehdottamien hakijoiden soveltuvuuden tarkistaminen. Yksittäistapauksissa eräät hakijat on todettu jo nyt soveltumattomiksi. Komitean suositukset eivät sido jäsenvaltioiden hallituksia, mutta toistaiseksi hallitukset ovat noudattaneet niitä kaikissa instansseissa. Itse asiassa olisi vaikeaa nimittää tuomari, joka on saanut soveltumattoman leiman.
Ei ole myöskään kovin todennäköistä, että yhdestä jäsenvaltiosta nimitettäisiin yli kaksi tuomaria. Tämä näkemys perustuu kokemuksiin, joita on jo saatu virkamiestuomioistuimen tuomareiden valinnasta. Koska Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 253 artiklassa edellytetään jäsenvaltioiden hallitusten yhteistä sopimusta, tuloksena on, että jos yhdestä jäsenvaltiosta tulee useampi kuin yksi pätevältä vaikuttava hakija, heistä nimitetään vain yksi ja muut samasta jäsenvaltiosta tulevat luettelossa olevat hakijat sivuutetaan. Siksi on välttämätöntä, että luettelossa on enemmän hakijoita kuin mikä on täytettävien virkojen määrä.
9. Esittelijän ehdotus
Esittelijän mielestä järjestelmän olisi toimittava seuraavasti: kustakin jäsenvaltiosta nimitettäisiin yksi tuomari nykyisin järjestelyin, millä täytettäisiin maantieteellisen tasapainon vaatimukset ja otettaisiin kansalliset oikeudelliset järjestelmät riittävästi huomioon. Muut tuomarit olisi valittava yksinomaan heidän soveltuvuutensa perusteella riippumatta siitä, minkä valtion kansalaisia he ovat. Kaikkien jäsenvaltioiden hallitusten olisi voitava asettaa ehdokkaita, koska tämä on objektiivisesti perusteltua ja heijastaa kansalaisten tahtoa.
Lisäksi esittelijä haluaa välttää tilannetta, jossa tehtävistään luopuvien tuomareiden kokemus menetetään esimerkiksi siitä syystä, että heidät lähettänyt jäsenvaltio katsoo heidän toimivan liian itsenäisesti hallituksen kannalta. Siksi tällaisten tuomareiden olisi voitava hakeutua virkaan uudelleen kääntymällä suoraan komitean puoleen.
Näiden ehdotusten mukaisesta 255 artiklan komitean tulevasta roolista keskusteltiin komitean nykyisen puheenjohtajan Jean-Marc Sauvén kanssa 30. toukokuuta 2013 pidetyssä kuulemistilaisuudessa. Yleisesti ottaen hän kannatti ajatusta, mutta esitti eräitä parannusehdotuksia, jotka on otettu pitkälti huomioon lopullisessa mietinnössä.
10. Esittelijän loppuarvio
Esittelijä pitää yleisen tuomioistuimen esittämiä argumentteja vakuuttavina ja katsoo, että tuomareita tarvitaan lisää. On erittäin tärkeää huolehtia siitä, että yleinen tuomioistuin kykenee tekemään päätöksiä kohtuullisessa ajassa.
Tuomareiden nimittäminen merkitsee kuitenkin suurta ongelmaa. Juuri tämä oli se kysymys, joka aiheutti viivästyksiä, kun lainsäädäntöä pyrittiin ensi kertaa luomaan. Esittelijä tekee mietinnössä konkreettisen ehdotuksen, jossa sivuutetaan se, minkä jäsenvaltion kansalaisia muut tuomarit ovat. Kansalliseen virkojen täyttämiseen perustuva ajatusmalli ei saa haitata EU:n oikeusvaltioperiaatteen noudattamista.
Esittelijä ehdottaa lisäksi nopeaan yhteisymmärrykseen pääsemisen vuoksi, että parlamentin olisi suhtauduttava avoimin mielin kaikkiin neuvoston tai unionin tuomioistuimen tekemiin kompromissiehdotuksiin, koska tuomareiden määrää on lisättävä kiireellisesti. Laihakin sopu on parempi kuin ratkaisun viivästyminen. Nykyinen oikeudenkäyntimenettelyjen pitkä kesto uhkaa johtaa ihmisoikeuksia koskevan yleissopimuksen rikkomiseen.
Tästä syystä valiokunta pyytää neuvostoa reagoimaan mahdollisimman nopeasti tässä mietintöluonnoksessa oleviin ehdotuksiin, jotta lisäviivästykset eivät enää vaarantaisi unionin oikeusjärjestelmän tehokkuutta.
- [1] Lausunto 27. tammikuuta 2012, valmistelija Angelika Werthmann.
ASIAN KÄSITTELY
Otsikko |
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön muuttamisesta lisäämällä unionin yleisen tuomioistuimen tuomarien lukumäärää |
||||
Viiteasiakirjat |
02074/2011 – C7-0126/2012 – 2011/0901B(COD) |
||||
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
JURI 12.6.2012 |
|
|
|
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
AFCO 12.6.2012 |
|
|
|
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa Päätös tehty (pvä) |
AFCO 17.9.2012 |
|
|
|
|
Esittelijä(t) Nimitetty (pvä) |
Alexandra Thein 8.6.2012 |
|
|
|
|
Valiokuntakäsittely |
18.9.2012 |
26.11.2012 |
19.3.2013 |
30.5.2013 |
|
Hyväksytty (pvä) |
20.6.2013 |
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
23 1 0 |
|||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Dimitar Stoyanov, Rebecca Taylor, Alexandra Thein, Tadeusz Zwiefka |
||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Sergio Gaetano Cofferati, Eva Lichtenberger, Angelika Niebler |
||||
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Frédérique Ries, Nikolaos Salavrakos, Jacek Włosowicz |
||||
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
10.7.2013 |
||||