MIETINTÖ kattavasta EU:n kalastusstrategiasta Tyynenmeren alueella

24.9.2013 - (2012/2235(INI))

Kalatalousvaliokunta
Esittelijä: Carmen Fraga Estévez

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kattavasta EU:n kalastusstrategiasta Tyynenmeren alueella

(2012/2235(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–   ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

–   ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen kalastusta koskevat päätöslauselmat ja erityisesti päätöslauselman 66/68 157 kohdan teollisuusmaiden velvoitteista vähiten kehittyneitä valtioita ja pieniä kehittyviä saarivaltioita kohtaan,

–   ottaa huomioon hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien, 10. joulukuuta 1982 tehdyn YK:n merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta vuonna 1995 tehdyn sopimuksen,

–   ottaa huomioon FAO:n neuvoston marraskuussa 2000 hyväksymän FAO:n kalastuskapasiteetin hallinnon kansainvälisen toimintasuunnitelman (IPOA-Capacity),

–   ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (jäljempänä LIS-kalastus) ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008[1],

–   ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja lopettamiseksi toteutettavia satamavaltion toimenpiteitä koskevan FAO:n sopimuksen, joka hyväksyttiin 22. marraskuuta 2009 pidetyssä FAO:n konferenssin 36. istunnossa,

–   ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman[2] yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta,

–   ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2012 annetun komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”EU:n ja Tyynenmeren alueen kehityskumppanuuden uudistaminen”[3],

–   ottaa huomioon laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä koskevan yleissopimuksen, jonka sopimuspuoli EU on päätöksen 2005/75/EY[4] nojalla ollut 25. tammikuuta 2005 lähtien,

–   ottaa huomioon Amerikan yhdysvaltojen ja Costa Rican tasavallan välisellä vuoden 1949 yleissopimuksella perustetun Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission vahvistamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 22. toukokuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/539/EY[5],

–   ottaa huomioon aavan meren kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa Etelä-Tyynellämerellä koskevan yleissopimuksen[6], joka hyväksyttiin EU:n puolesta neuvoston päätöksellä 2012/130/EU[7] ja jolla perustetaan Eteläisen Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö (SPRFMO),

–   ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/144/EU Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden väliaikaisen kumppanuussopimuksen tekemisestä[8],

–   ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (jäljempänä Cotonoun sopimus)[9],

–   ottaa huomioon kymmenenteen Euroopan kehitysrahastoon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 18. helmikuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 215/2008[10],

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Mikronesian liittovaltion välisen Mikronesian liittovaltion alueella harjoitettavaa kalastusta koskevan kalastuskumppanuussopimuksen[11],

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Kiribatin tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen[12],

–   ottaa huomioon Euroopan unionin ja Salomonsaarten välisen kalastuskumppanuussopimuksen[13],

–   ottaa huomioon 15. marraskuuta 2012 tehdyn komission päätöksen tiedon antamisesta niille kolmansille maille, jotka komissio katsoo mahdollisesti yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 mukaisesti[14],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A7-0297/2013),

A.  ottaa huomioon, että kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaistamiseksi EU:n politiikkaa, jolla on vaikutusta Tyynenmeren AKT-maiden kalastukseen – kuten kalastus-, kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikka – on pantava täytäntöön tavalla, jolla varmistetaan, että se edistää osaltaan Tyynenmeren AKT-maiden asettamia kestävän kalastuksen kehitystavoitteita; katsoo, että nämä näkökohdat olisi sisällytettävä Cotonoun sopimukseen, kun sitä uudistetaan seuraavan kerran, tai mahdollisiin tämän sopimuksen jälkeisiin välineisiin;

B.  katsoo, että EU:n on pyrittävä varmistamaan kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuus SEUT:n 208 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jossa todetaan, että ”unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin”;

C. ottaa huomioon, että EU on Australian jälkeen toiseksi suurin avunantaja tällä alueella, että se kanavoi tukensa Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta ja että vain 2,3 prosenttia kymmenennen EKR:n tuista on kohdistettu kalastukseen liittyviin toimenpiteisiin, vaikka kalavarat ovatkin Tyynenmeren AKT-valtioiden tärkein ja niiden kaikkien ainoa yhteinen vaurauden lähde ja vaikka Länsi- ja Keski-Tyynenmeren maat ovatkin ilmaisseet toistuvasti aikovansa tehdä tonnikalojen kalastuksesta alueen sosioekonomisen kehityksen veturin;

D.  ottaa huomioon, että ennen EU:n neuvottelemia kahdenvälisiä ja monenvälisiä kauppasopimuksia on toteutettava vaikutustenarvioinnit, erityisesti mitä tulee meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen sekä tällaisten sopimusten seurauksiin paikallisen väestön kannalta; ottaa huomioon, että tällaisissa kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa on otettava huomioon vaikutustenarviointien päätelmät;

E.  ottaa huomioon, että käynnissä olevissa neuvotteluissa EU:n ja Tyynenmeren AKT-valtioiden talouskumppanuussopimuksesta Cotonoun sopimukseen perustuvan yleisen tullietuusjärjestelmän muuttamisesta Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen mukaiseksi kalastustuotteet ovat ratkaisevassa osassa sekä Euroopan markkinoille pääsyn kannalta että kalavarojen saatavuuden ja kestävään kehitykseen tähtäävän hyvän kalastuksenhoidon kannalta;

F.  panee merkille Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden välisen väliaikaisen kumppanuussopimuksen liitteenä olevan alkuperäpöytäkirjan II 6 artiklan 6 kohdassa esitetyn alkuperäsääntöjä koskevan poikkeuksen vaarallisen luonteen sekä siitä seuraavan riskin vilpillisestä kilpailusta kalastustuotteiden eurooppalaisilla markkinoilla;

G. ottaa huomioon, että EU haluaa vahvistaa suhteita tähän Tyynenmeren alueeseen ja tehdä yhteistyötä kehitystavoitteen saavuttamiseksi niin, että lähtökohtina ovat kalavarojen suojelu, kalastuksen kestävän kehityksen edistäminen sekä avoimuuden edistämisen kalastuksenhallinnassa;

H. ottaa huomioon, että noin puolet maailman tonnikalanpyynnistä tapahtuu Länsi- ja Keski-Tyynenmeren vesillä ja tästä noin 80 prosenttia saarivaltioiden yksinomaisilla talousvyöhykkeillä ja vain noin 20 prosenttia kansainvälisillä vesillä;

I.   ottaa huomioon, että WCPFC:n tiedekomitean viimeisimmät kantojen arvioinnit vuodelta 2012 eivät osoita boniitin (Katsuwonus pelamis) tai keltaevätonnikalan (Thunnus albacares) liikakalastusta sen suojelukomission sääntelyalueella, mutta viittaavat isosilmätonnikalan (Thunnus obesus) liikakalastukseen; ottaa huomioon, että isosilmätonnikalapoikasten kuolleisuus nuottakalastuksessa, erityisesti käytettäessä kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitettuja välineitä, on merkittävä huolenaihe;

J.   ottaa huomioon, että vaikka valvonta, tarkkailu ja seuranta ovatkin parantuneet hieman kyseisellä Tyynenmeren alueella, nuotta-alusten määrän suuri kasvu, pyyntiponnistuksen kasvu ja laiton kalastus uhkaavat alueen kalavarojen kestävyyttä ja että nuotta-aluksista suurin osa on aasialaisia ja saarivaltioiden aluksia;

K.  ottaa huomioon, että EU:n kalastuspolitiikassa Tyynellämerellä olisi tuettava nykyisiä alueellisia pyrkimyksiä puuttua liikakapasiteettiin ja parantaa kalastuksenhallintaa;

L.  ottaa huomioon, että tonnikalojen kalastuksen hallintaa varten on jo vakiintuneita alueellisia organisaatioita ja rakenteita, kuten Eteläisen Tyynenmeren alueellisen foorumin kalastusjärjestö (Pacific Islands Forum Fisheries Agency, FFA) ja Naurun sopimuksen osapuolten (Parties to the Nauru Agreement, PNA) alueellinen organisaatio;

M.  ottaa huomioon, että Naurun sopimuksen osapuolet ottivat vuonna 2008 käyttöön aluspäiväjärjestelmän (VDS) pyrkimyksenä hallita pääsyä Naurun sopimuksen osapuolten vesialueille, rajoittaa pyyntiponnistuksia näillä vesillä sekä maksimoida kalastuksesta Tyynenmeren pienille kehittyville saarivaltioille tulevat edut;

N.  ottaa huomioon, että osapuolten pyyntiponnistukset ovat liian suuria ja että WCPFC:ssä keskustellaan uudesta säilyttämis- ja hoitotoimenpiteestä tuleviksi vuosiksi ja käsitellään pyyntiponnistusten rajoittamista;

O. ottaa huomioon, että Yhdysvalloilla on ollut Länsi- ja Keski-Tyynenmeren valtioiden kanssa vuodesta 1988 lähtien monenvälinen sopimus, josta neuvotellaan parhaillaan uudelleen, ja että tässä sopimuksessa myönnetään oikeus noin 20 prosenttiin kalastuspäivistä alueella;

P.  ottaa huomioon, että aluspäiväjärjestelmän (Vessel Day Scheme, VDS) on oltava täysin avoin ja että sen säännöksiä on parannettava ja kaikkien sen jäsenten on pantava ne täytäntöön, jotta voidaan täyttää sen tavoitteet ja varmistaa, että sekä yksinomaisilla talousvyöhykkeillä että aavalla merellä toteutetut toimenpiteet ovat täysimääräisesti yhteensopivia;

Q. ottaa huomioon, että pitkän matkan alusten pääsyn kustannusten odotetaan edelleen nousevan tulevina vuosina merkittävästi, sillä tämä on tärkeä tulonlähde alueen maille; ottaa huomioon, että Naurun sopimuksen osapuolina olevien maiden vuotuisessa kokouksessa vuodelle 2014 vahvistettu kalastuspäivän vähimmäishinta on 6 000 Yhdysvaltojen dollaria;

R.  ottaa huomioon, että EU:n tekemät kalastusalan kumppanuussopimukset ovat perustuneet perinteisesti – myös tämän alueen maiden kanssa – alusmäärän rajoittamiseen ja tonneina määriteltyyn viitesaalismäärään ja että tämä on aiheuttanut erimielisyyksiä, sillä Naurun sopimuksen osapuolina olevat maat ovat ottaneet käyttöön aluspäiväjärjestelmän ja haluavat soveltaa sitä näihin kumppanuussopimuksiin EU:n kanssa;

S.  ottaa huomioon, että hyvin suunniteltu ja asianmukaisesti toteutettu aluspäiväjärjestelmä tarjoaa mahdollisesti keinot pyyntiponnistusten lisääntymisen estämiseen alueella;

T.  ottaa huomioon, että EU on asettanut suhteissa kolmansiin maihin tulevien kalastusalan kumppanuussopimusten osalta kriteeriksi yhteistyön ja vaatimusten noudattamisen LIS-kalastuksen alalla; ottaa huomioon, että LIS-kalastuksen torjuntaan tähtäävän asetuksen (EY) N:o 1005/2008 38 artiklan 9 kohdan mukaan komissio ei ryhdy neuvotteluihin kalastuskumppanuussopimuksen tekemiseksi yhteistyöhön osallistumattomien kolmansien maiden kanssa;

U.  ottaa huomioon, että sen sijaan, että viitataan yleisesti tarpeeseen torjua LIS-kalastusta, talouskumppanuussopimuksiin olisi pikemminkin sisällytettävä erityinen viittaus LIS-kalastuksen torjuntaan tähtäävän asetuksen täytäntöönpanoon eikä sopimuksia pitäisi tehdä yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi katsottujen valtioiden kanssa;

V.  ottaa huomioon, että komissio on muun muassa todennut 15. marraskuuta 2012 antamassaan päätöksessä Fidžin ja Vanuatun saattavan olla LIS-kalastuksen torjuntaan tähtäävän asetuksen mukaisia yhteistyöhön osallistumattomia kolmansia maita siksi, ettei niillä ole vakuuttavia toimenpiteitä ja rangaistuksia sellaisten alusten varalle, jotka purjehtivat niiden lipun alla ja harjoittavat LIS-kalastusta, ja siksi, etteivät ne pane täytäntöön alueellisten kalastusjärjestöjen antamia suosituksia;

W. ottaa huomioon, että yhteisön nuotta-alukset ovat kalastaneet perinteisesti pääasiassa Keski-Tyynenmeren alueella niin kansainvälisillä vesillä kuin Kiribatin yksinomaisella talousvyöhykkeellä sekä Tuvalun, Tokelaun ja Naurun yksinomaisilla talousvyöhykkeillä yksityisten sopimusten nojalla;

X. ottaa kuitenkin huomioon, että Kiribatin lisäksi EU on neuvotellut tiettyjen Länsi-Tyynenmeren maiden kanssa kalastusalan kumppanuussopimuksista saavuttamatta kuitenkaan myönteistä lopputulosta, sillä sopimukset eivät ole johtaneet toimintaan, koska Mikronesian liittotasavallan parlamentti ei ratifioinut maan kanssa tehtyä sopimusta ja neuvottelut Salomonsaarten kanssa tehdyn sopimuksen uudistamisesta ovat olleet jäissä vuodesta 2012;

Y. ottaa huomioon, että Euroopan komissio on saanut valmiiksi Cooksaarten ja Tuvalun kanssa ennakkoarvioinnit, jotka tähtäävät kalastussopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistämiseen näiden maiden kanssa, ja että neuvotteluvaltuuksien pyytämistä neuvostolta edeltävänä toimenpiteenä on allekirjoitettu asiaa koskevat yhteistyöpöytäkirjat;

Z.  ottaa huomioon, ettei Euroopan ulkosuhdehallinnolla ole ollut tähän saakka Fidžin-edustustossaan kalastusasioista vastaavaa henkilökuntaa;

YLEINEN STRATEGIA

1.  vaatii komissiota varmistamaan kaikkien yhteisön toimintalinjojen johdonmukaisuuden Tyynenmeren alueella, kuten edellytetään SEUT:n 208 artiklassa, varsinkin kalastus-, kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden, sekä lisäämään synergian mahdollisuutta vipuvaikutuksen saavuttamiseksi, jotta maksimoidaan hyötyvaikutukset sekä Tyynenmeren alueen maiden että EU:n jäsenvaltioiden kannalta, edistetään kansainvälistä ulottuvuutta ja lisätään EU:n strategista läsnäoloa ja näkyvyyttä Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä sekä edistetään osaltaan Tyynenmeren kalavarojen kestävää käyttöä;

2.  katsoo, että tulevissa Cotonoun sopimuksen jälkeisissä suhteissa Tyynenmeren AKT-maiden kanssa kalastusstrategiassa on sovellettava alueellista lähestymistapaa, joka vahvistaa EU:n roolia ja asemaa Länsi- ja Keski-Tyynenmeren alueella;

3.  pyytää komissiota varmistamaan, että yhdennessätoista EKR:ssä otetaan huomioon tämä strategia sekä mahdollisuus kasvattaa alakohtaisen tuen prosenttiosuutta kalastusyhteisöjen tarpeisiin vastaamiseksi (myös niiden panoksen tukemiseksi paikallisen elintarviketurvan takaamisessa) ja kalastusinfrastruktuurien kehittämiseksi saaliiden paikallista aluksesta purkamista ja jalostamista varten, sillä kalastus on yksi alueen tärkeimmistä taloudellisista resursseista;

4.  pitää myönteisenä, että EU:n Fidžin-edustuston henkilökuntaan on lisätty hiljattain nimenomaan kalastusasioihin keskittyviä työntekijöitä, ja uskoo tämän auttavan luomaan pysyvän ja asiantuntevan suhteen alueen maihin kalastuksen alalla;

5.  kehottaa niin ikään parantamaan toimien yhteensovittamista ja täydentävyyttä alueen muiden toimijoiden kanssa kehitysyhteistyön alalla elokuussa 2009 käynnistetyn Cairns Compact ‑aloitteen mukaisesti; pitää myönteisenä, että EU:n ja Tyynenmeren saarten toinen ministerikokous pidettiin 12. kesäkuuta 2012, ja katsoo, että tämä vahvistaa EU:n ja Tyynenmeren alueen poliittista vuoropuhelua erityisesti kalastuksen sekä kehitysyhteistyön aloilla ja tehostaa näin unionin ja alueen valtioiden näillä aloilla toteuttamia toimia;

6.  painottaa, että aavanmeren laivastojen on omalta osaltaan yhteistyössä Tyynenmeren valtioiden kanssa vähennettävä trooppisiin tonnikalakantoihin kohdistuvaa kalastuspainetta muun muassa vähentämällä huomattavasti isosilmätonnikalan poikasten kuolleisuutta, sillä tämän kalakannan taloudellinen merkitys alueelle on huomattava ja lajia kalastetaan nykyään liikaa;

KALASTUSSTRATEGIA

A. Lyhyellä aikavälillä

7.  korostaa, että on tärkeää laatia Länsi- ja Keski-Tyynenmeren aluetta koskeva kalastusstrategia, koska tämä alue on tärkeä kalastuksen näkökulmasta ja unionin kalastuslaivastolle ja markkinoille samoin kuin kalastustuotteiden jalostusteollisuudelle, sekä tarjota näin oikeusvarmuutta alueella toimiville aluksille;

8.  toteaa, että EU:n strategia, joka koskee alueen maiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden kalavarojen käyttöä kalastusalan yhteistyösopimusten nojalla, ei ole toiminut kunnolla Kiribatia lukuun ottamatta, ja arvioi, että sopimusten elvyttäminen ja lujittaminen vaatii tiiviiden ja osapuolia hyödyttävien suhteiden uudistamista asianomaisten eri kumppanien välillä;

9.  katsoo ongelmien johtuvan osittain siitä, että EU on neuvotellut sopimuksista myönteisiä lopputuloksia saavuttamatta Länsi-Tyynenmeren maiden kanssa – ja Salomonsaarten ja Mikronesian liittovaltion yksinomaiset talousvyöhykkeet sijaitsevat juuri tällä alueella – eikä se ole kohdistanut toimiaan Keski-Tyynellemerelle, minne yhteisön nuotta-alusten toiminta on perinteisesti keskittynyt;

10. pitää erittäin myönteisenä sitä, että Euroopan komissio on saanut valmiiksi Cooksaarten ja Tuvalun kanssa ennakkoarvioinnit kalastusalan kumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistämiseksi näiden maiden kanssa ja että se on allekirjoittanut asiaa koskevat yhteistyöpöytäkirjat toimenpiteenä, joka edeltää neuvotteluvaltuuksien pyytämistä neuvostolta;

11. katsoo, että tämä uusi neuvottelureitti vastaa paremmin alueellista lähestymistapaa, jota parlamentti on pyytänyt toistuvasti, varsinkin laajasti vaeltavien lajien kalastuksen osalta; kehottaa komissiota varmistamaan yhdenmukaisuuden WCPFC:n säännösten kanssa neuvoteltaessa Naurun sopimuksen osapuolien ja muiden Tyynenmeren AKT-maiden kanssa;

12. katsoo, että EU:n lähestymistavan Tyynellämerellä olisi autettava kehittyviä valtioita ja erityisesti pieniä kehittyviä saarivaltioita niiden pyrkimyksissä saada suurempi osuus hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen kestävästä käytöstä saatavista hyödyistä ja autettava vahvistamaan alueellisia pyrkimyksiä tällaisten kantojen kalastuksen säilyttämiseksi ja hallitsemiseksi kestävällä tavalla, kuten YK:n kalakantasopimuksen tarkistuskonferenssissa kehotettiin;

13. on huolestunut alueella tapahtuvasta LIS-kalastuksesta ja panee merkille, että kalastuksen hallinnassa on tapahtunut tiettyjä parannuksia, mutta pitää näitä edistysaskeleita vielä riittämättöminä, varsinkin LIS-kalastuksen torjunnan perusvälineiden käyttöönoton osalta;

14. kehottaa komissiota sisällyttämään Tyynenmeren valtioiden kanssa neuvoteltavan talouskumppanuussopimuksen määräyksiin selkeän viittauksen LIS-kalastusta koskevaan asetukseen (EY) N:o 1005/2008;

15. kehottaa AKT-valtioita osallistumaan jatkossakin aktiivisesti kalastuksenhoitojärjestöjen toimintaan ja tiedottamaan säännöllisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja yhteiskunnallis-ammatillisille järjestöille kalastusalalla tehdyistä päätöksistä;

B. Keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä

16. pyytää komissiota varaamaan mahdollisuuden laatia pidemmän aikavälin strategia, jolla säännellään EU:n alusten oikeutta hyödyntää tämän alueen maiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden kalavaroja; katsoo, että tämän oikeuden on perustuttava Euroopan unionin sekä Länsi- ja Keski-Tyynenmeren maiden alueelliseen puitesopimukseen, josta neuvoteltaisiin FFA:n kanssa ja joka perustuisi seuraaviin seikkoihin:

a)  sopimuksessa pitäisi vahvistaa EU:n alusten käyttömahdollisuuden ehdot, jotka määritettäisiin myöhemmin kalastusalan kahdenvälisissä yhteistyösopimuksissa asianomaisten maiden kanssa;

b)  sopimuksessa olisi luotava avoin hallintajärjestelmä, joka takaisi erityisesti LIS-kalastuksen torjunnan, ja määriteltävä sovellettavat välineet, mukaan luettuna satamavaltioiden toimenpiteitä koskeva sopimus;

c)  sopimuksen olisi perustuttava aluspäiväjärjestelmään, ja samalla pitäisi hyväksyä toimenpiteitä, joilla varmistetaan järjestelmän avoimuus, parannetaan sen tehokkuutta ja sitä, että kaikki asianosaiset osapuolet noudattavat järjestelmää, sekä varmistetaan, että järjestelmä vastaa parhaita saatavilla olevia tieteellisiä suosituksia;

d)  sopimuksesta neuvoteltaessa olisi tarkasteltava keinoja kanavoida EKR:n kehitysapua alueelle FFA:n kautta, sillä Tyynenmeren AKT-valtioilla ei ole riittäviä henkilöresursseja eikä teknisiä resursseja, jotta ne voisivat käyttää näitä varoja asianmukaisesti;

17. korostaa, että viime kädessä tämän prosessin pitäisi johtaa yksinomaan alueelliseen lähestymistapaan, toisin sanoen talouskumppanuussopimuksen allekirjoittajamaiden kanssa tehtävään kalastusalan monenväliseen yhteistyösopimukseen, jonka nojalla yhteisön alukset voisivat hyödyntää näiden maiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden kalavaroja;

18. kehottaa komissiota ottamaan Cotonoun sopimusta tarkistettaessa huomioon tämän Tyynenmeren alueella tapahtuvaa kalastusta koskevan strategian sekä saarivaltioiden erityispiirteet;

19. korostaa, että parlamentin on osallistuttava asianmukaisesti kahdenvälisiä sopimuksia koskevaan neuvotteluprosessiin ja niiden pitkän aikavälin seurantaan SEUT:n määräysten mukaisesti; vaatii, että parlamentille olisi tiedotettava välittömästi ja täysimääräisesti sekä tasavertaisesti neuvoston kanssa kaikista kalastuskumppanuussopimuksiin liittyvän prosessin vaiheista Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan ja SEUT:n 218 artiklan 10 kohdan nojalla; toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että parlamentin tarkkailijoiden pitäisi osallistua kalastussopimusten mukaisiin sekakomitean kokouksiin; vaatii myös kansalaisyhteiskunnan tarkkailijoiden osallistumista näihin kokouksiin, mukaan luettuina sekä EU:n että kolmansien maiden kalastusalan edustajat;

20. kehottaa puhemiestä välittämään tämän mietinnön neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

• [1]  EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0461,
• [3]  JOIN(2012)0006.
• [4]  EUVL L 32, 4. 2.2005, s. 1.
• [5]  EUVL L 224, 16.8.2006, s. 22.
• [6]  EUVL L 67, 6.3.2012, s. 3.
• [7]  EUVL L 67, 6.3.2012, s. 1.
• [8]  EUVL L 60, 5.3.2011, s. 2.
• [9]  (2000/483/EY) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
• [10]  EUVL L 78, 19.3.2008, s. 1.
• [11]  EUVL L 151, 6.6.2006.
• [12]  EUVL L 205, 7.8.2007, s. 3.
• [13]  EUVL L 190, 22.7.2010, s. 3.
• [14]  EUVL C 354, 17.11.2012, s. 1.

PERUSTELUT

Mietinnön tarkoituksena on suosittaa, että käyttöön otetaan Länsi- ja Keski-Tyyntämerta koskeva pitkän aikavälin kalastusstrategia, jossa otetaan huomioon tarve koordinoida EU:n politiikkaa synergiamahdollisuuksien lisäämiseksi, vipuvaikutuksen saavuttamiseksi, hyötyvaikutusten maksimoimiseksi tällä Tyynenmeren alueella sijaitsevien maiden ja EU:n kannalta sekä EU:n näkyvyyden lisäämiseksi tällä alueella.

Tyynimeri on kalastuksen kannalta hyvin tärkeä alue, koska se on laajasti vaeltavien lajien ja varsinkin tonnikalojen suurin pyyntialue. Tyynenmeren osuus maailmanlaajuisesta tonnikalojen pyynnistä on 80 prosenttia. Erityisen tärkeä alue on Länsi- ja Keski-Tyynimeri, jonka osuus kokonaispyynnistä oli 49 prosenttia vuonna 2010 ja 52 prosenttia vuonna 2011.

AKT-maat jakautuvat seitsemään alueeseen, joista viisi sijaitsee Afrikassa, yksi Karibialla ja yksi Tyynellämerellä. Tyynenmeren alueeseen kuuluu 15 saarivaltiota: Cooksaaret, Itä-Timor, Fidži, Kiribati, Marshallinsaaret, Mikronesian liittovaltio, Nauru, Niue, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Samoa, Salomonsaaret, Tonga, Tuvalu ja Vanuatu.

Tässä mietinnössä keskitytään erityisesti Länsi- ja Keski-Tyynenmeren alueeseen siksi, että alueen kalavarat ovat erittäin runsaat, alueella harjoitetaan paljon LIS-kalastusta, alue muodostuu saarivaltioista, joista suurin osa on lisäksi AKT-maita, aluetta käsitellään talouskumppanuussopimuksiin perustuvassa EU:n uudessa kauppastrategiassa ja alue saa EKR:n kautta runsaasti kehitysapua.

Tuleva kalastusstrategia on myös sidottava Cotonoun sopimuksen tulevaisuuteen. Suurin osa Länsi- ja Keski-Tyynenmeren maista on AKT-valtioihin kuuluvia saarivaltioita. Cotonoun sopimuksen välttämättömien ja mahdollisten muutosten vuoksi tämä kalastusstrategia on osa uutta lähestymistapaa EU:n ja näiden maiden suhteisiin. Useimmat nyt käsitellyistä suhteita koskevista järjestelyistä ovat alueellisen lähestymistavan mukaisia. EU:n päätavoitteena on edistää alueen sosioekonomista kehitystä tukemalla sopeutumista ilmastonmuutokseen ja ulkopolitiikan välityksellä sekä edistää kalavarojen kestävää käyttöä avoimen hallintajärjestelmän avulla.

Kalastukseen liittyvät näkökohdat

Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä kalastavien nuotta-alusten määrä on kasvanut huomattavasti 191 aluksesta vuonna 2003 aina 268 alukseen vuonna 2010 ja 280 alukseen vuonna 2012. Tämän seurauksena pyyntiponnistus ja saaliit ovat kasvaneet. Nuotta-alukset ovat pääasiassa aasialaisia ja saarivaltioiden aluksia. EU:lla on ollut vuodesta 1999 tällä alueella vain neljä nuotta-alusta. Niiden osuus alueella kalastavista nuotta-aluksista on noin kaksi prosenttia ja niiden saalis alueen nuotta-alusten kokonaissaaliista noin seitsemän prosenttia.

On huomattava, että Tyynellämerellä toimii kolme alueellista kalastusjärjestöä:

a)   Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio (IATTC), joka kattaa Itä-Tyynenmeren alueen Yhdysvalloista Chileen. Se vastaa tonnikalojen suojelusta ja kalastamisesta, ja sillä on myös kansainvälisen delfiininen suojeluohjelman täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä. EU on ollut sen täysjäsen heinäkuun 7. päivästä 2006. IATTC:n vesillä kalastaa 30 yhteisön alusta (viisi nuotta-alusta ja 25 pitkäsiima-alusta).

b)  Länsi- ja Keski-Tyynenmeren laajasti vaeltavien kalakantojen suojelukomissio (WCPFC), joka vastaa myös tonnikalojen ja muiden laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämisestä ja hoidosta. Sitä koskeva yleissopimus tuli voimaan vuonna 2004. Yleissopimuksen nojalla kalastava yhteisön laivasto muodostuu neljästä nuotta-aluksesta ja 14 pitkäsiima-aluksesta.

c)  Eteläisen Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö (SPRFMO), joka hoitaa pelagisia lajeja, pääasiassa piikkimakrilleja ja kalmareita, sekä muutamia pohjalajeja, kuten keltarousseja, etelänkummeleita, limapäitä ja karjukaloja. Se on järjestöistä uusin: sitä koskeva yleissopimus tuli voimaan 24. elokuuta 2012, ja EU on järjestön perustajajäsen. Tällä alueella kalastaa kahdeksan pelagista troolaria, jotka purjehtivat Alankomaiden, Saksan ja Liettuan lippujen alla ja kalastavat piikkimakrillia.

EU on tehnyt kalastusalan kumppanuussopimukset Kiribatin, Salomonsaarten ja Mikronesian liittovaltion kanssa. Viimeistä sopimusta ei ole kuitenkaan pantu täytäntöön, vaikka EU on maksanut ensimmäisen korvauserän ja laivanvarustajat ovat maksaneet lupamaksunsa. Neuvottelut Salomonsaarten kanssa ovat jäissä. Siispä ainoastaan Kiribatin kanssa tehty sopimus on voimassa, ja siitäkin neuvotellaan parhaillaan uudelleen. Mahdollisista uusista sopimuksista todettakoon, että meri- ja kalastusasioiden pääosasto on allekirjoittanut yhteistyöpöytäkirjan Cooksaarten kanssa toukokuussa 2012 ja Tuvalun kanssa saman vuoden kesäkuussa. Kumpaakin maata koskevat ennakkoarviointitutkimukset julkaistiin hiljattain, joten komissio voi hakea neuvostolta valtuuksia tulevien kumppanuussopimusten neuvottelemista varten.

Vain 20 prosenttia WCPFC:n vesistä on kansainvälisiä vesiä, minkä vuoksi yksinomaisille talousvyöhykkeille pääseminen on yhteisön aluksille hyvin tärkeää. Vain noin viisi prosenttia saaliista pyydetään kansainvälisillä vesillä, koska suurella osalla näistä vesistä kalastus on kielletty.

EU:n alukset ovat ilmaisseet olevansa kiinnostuneita mahdollisuudesta tehdä sopimukset Kiribatin lisäksi myös Tokelaun, Naurun, Tuvalun ja Cooksaarten kanssa, koska niiden yksinomaiset talousvyöhykkeet sijaitsevat lähellä kansainvälisiä vesiä, joilla nämä alukset kalastavat, sekä lähempänä Latinalaisen Amerikan jalostuslaitoksia.

Tälle alueelle on ominaista alueellisen kumppanuuden perinne, joka vaikuttaa myös kalastusalaan. Kaksi tärkeintä alueellista järjestöä ovat Tyynenmeren saarten foorumi, jonka alaisuudessa FFA toimii, sekä Naurun sopimuksen osapuolet (PNA).

FFA:n tavoitteena on edistää tonnikalan kestävää pyyntiä Länsi- ja Keski-Tyynenmeren alueella. Naurun sopimus on alueellinen sopimus, jonka osapuolia ovat Mikronesian liittovaltio, Kiribati, Marshallinsaaret, Nauru, Palau, Papua-Uusi-Guinea, Salomonsaaret ja Tuvalu ja jonka pääasiallisena tavoitteena on näiden maiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden tonnikalavarojen hoitaminen.

Alueellisesta lähestymistavasta on olemassa ennakkotapauksia, kuten monenvälinen sopimus, jonka alueen maat tekivät Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1988. Sopimus tehtiin FFA:n kanssa ja uusittiin vuonna 2003 vuosiksi 2003–2013. Siinä sallitaan 55 nuotta-aluksen harjoittaa kalastusta 14 miljoonan dollarin vuotuista korvausta vastaan, minkä lisäksi laivanvarustajilta veloitetaan vielä neljä miljoonaa dollaria. Sopimusta uusitaan parhaillaan niin, että siinä sallitaan kalastus noin 40–45 nuotta-alukselle ja 8 000 kalastuspäiväksi, ja sen kustannukset ovat noin 60 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria.

Aluspäiväjärjestelmä on väline, jolla Naurun sopimuksen osapuolina olevat maat hallitsevat pyyntiponnistusta. Järjestelmässä kaupataan kalastuspäiviä kyseisten maiden yksinomaisilla talousvyöhykkeillä 6 000 dollarin vähimmäishintaan yhtä alusta ja kalastuspäivää kohden. Järjestelmä tuli voimaan joulukuussa 2007. Sen tavoitteena on maksimoida kalastuksen taloudellinen tuotto rannikkovaltioille. Samoin sillä pyritään rajoittamaan ja vähentämään tonnikalan pyyntiä ja noudattamaan WCPFC:n suosituksia nuotta-alusten pyyntiponnistuksen vähentämisestä. Koska toivottuja tavoitteita – kuten pyyntiponnistuksen vähentämistä 30 prosentilla – ei ole saavutettu, WCPFC:n suojelu- ja hallintatoimenpiteitä on pitänyt uudistaa.

Järjestelmää vaivaa avoimuuden puute. Myöskään sen tavoitteita ei ole saavutettu, vaan asetetut rajat on ylitetty aina huomattavasti. WCPFC:n tilastojen mukaan vuonna 2008 kalastuspäiviä piti myydä 35 738 mutta niitä myytiin 38 120. Vuonna 2010 tavoitteeksi asetettiin 40 732 kalastuspäivää, mutta niitä myytiin 49 614 eli 22 prosenttia enemmän. Vuonna 2011 tavoitteeksi asetettiin 35 136 kalastuspäivää mutta niitä myytiin 54 685 eli 56 prosenttia liikaa.

 

Kaupalliset näkökohdat

Maailman tonnikalanpyynti on pysynyt vakaana noin 4,2 miljoonassa tonnissa, eikä huomattavaa kasvua ole odotettavissa. Kulutetusta tonnikalasta 80 prosenttia on säilyketonnikalaa. EU:n osuus maailman säilyketuotannosta on vain noin kahdeksan prosenttia. Toisin sanoen 92 prosenttia säilykkeistä valmistetaan EU:n ulkopuolisissa maissa, pääasiassa kehitysmaissa. Koska tonnikalan markkinat ovat hyvin herkät maailmanmarkkinoiden hinnanvaihteluille, mikä tahansa kolmansien maiden saama etuuskohtelu voi vaikuttaa merkittävästi muihin tullietuuskohtelusta hyötyviin maihin.

Kauppapolitiikan pääosasto neuvotteli Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin kanssa väliaikaisen kumppanuussopimuksen, jossa sovellettiin AKT-maiden ja EU:n välisiin kaupallisiin suhteisiin uutta lähestymistapaa Cotonoun sopimukseen perustuvan tullietuuskohtelujärjestelmän muuttamiseksi WTO:n sääntöjen mukaiseksi. Väliaikaista kumppanuussopimusta sovellettiin tilapäisesti joulukuusta 2009. Euroopan parlamentti ratifioi sen tammikuussa 2011 ja neuvosto saman vuoden helmikuussa. Papua-Uuden-Guinean parlamentti ratifioi sopimuksen toukokuussa 2011, kun taas Fidži ei vielä sovella sitä.

Tullietuuskohtelun avulla EU tukee kolmansien maiden talouskehitystä. Tullietuuskohtelun saamiseksi tuotteiden on oltava peräisin edunsaajamaasta alkuperäsääntöjen mukaisesti.

Väliaikaisen kumppanuussopimuksen 1 artiklassa määritetään, että tavoitteena on parantaa markkinoille pääsyä, edistää kestävää kehitystä ja perustaa vapaakauppa-alue. Sopimuksessa EU myönsi tonnikalasäilykkeille ja tonnikalan selkäfileille poikkeuksen alkuperäsäännöistä. Poikkeus myönnettiin ottamatta huomioon tämän toimenpiteen mahdollisia vaikutuksia paitsi EU:n myös ennen kaikkea muiden kolmansien maiden, muun muassa AKT-maiden, jalostusteollisuuteen. Euroopan parlamentin kalatalousvaliokunta toi tämän jo esiin lausunnossaan ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden välisen väliaikaisen kumppanuussopimuksen tekemisestä[1].

Kauppapolitiikan pääosasto neuvottelee parhaillaan Tyynenmeren AKT-maiden kanssa väliaikaisen sopimuksen korvaavasta talouskumppanuussopimuksesta. Tavoitteena on, että talouskumppanuussopimus kattaa alueen kaikki AKT-maat ja että sitä laajennetaan myös palvelukauppaan. Näissä neuvotteluissa kalastus on yksi kiistanalaisimmista aiheista. AKT-maat vaativat kaikille kalastustuotteille, myös tuoreelle ja pakastetulle kalalle, poikkeusta alkuperäsäännöistä. EU on puolestaan pyytänyt, että sopimukseen sisällytettäisiin hyvä kalastuksenhoito kalastuksen kestävän kehityksen turvaamiseksi ja että yhteisön aluksille tarjottaisiin mahdollisuus kalavarojen hyödyntämiseen.

Tämä ylenmääräinen kiinnostus kalastusta kohtaan on paradoksaalista siksi, että lyhyellä aikavälillä vain Papua-Uusi-Guinea kykenee hyötymään alkuperäsääntöjen poikkeuksista. Tämä johtuu siitä, että vienti EU:hun on vaikeaa pitkien välimatkojen, mittakaavaetujen puuttumisen ja korkeiden tuotantokustannusten, kuten sähkön hinnan vuoksi. Nämä seikat heikentävät viennin kilpailukykyä suhteessa säilyketeollisuuden muihin mahtimaihin, kuten Thaimaahan. Jos EU onnistuisi tekemään Thaimaan kanssa vapaakauppasopimuksen ja tonnikalasäilykkeet sisällytettäisiin nollatullijärjestelmään, näiden Tyynenmeren saarivaltioiden säilyketeollisuuden laajentumismahdollisuudet olisivat mennyttä.

Yksi mahdollinen selitys tälle paradoksaaliselle kiinnostukselle sisällyttää kalastuskysymykset talouskumppanuussopimukseen on se, että tämä saattaa olla keino kiertää neuvoston asetusta (EY) N:o 1005/2008 laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, varsinkin kun komissio on ilmoittanut, että jotkin maat, kuten Vanuatu ja Fidži, saatetaan katsoa tämän sopimuksen mukaisiksi yhteistyöhön osallistumattomiksi kolmansiksi maiksi. Menettely etenee, ja jos nämä katsotaan yhteistyöhön osallistumattomiksi maiksi, niiden vienti EU:hun kielletään. Myös muut alueen maat ovat tutkinnan kohteena. Tämä kertoo ongelmista, jotka liittyvät avoimen ja kestävän hallinnan puuttumiseen alueelta.

Alkuperäsääntöihin liittyvän poikkeuksen laajentamisesta aiheutuvien riskien torjumiseksi olisi saatava takeet siitä, ettei poikkeuksen laajentaminen hyödytä LIS-kalastuksesta saatuja tuotteita, että LIS-kalastuksen torjuntaa tehostetaan ja että aluspäiväjärjestelmää parannetaan niin, että kalastuksen kestävyys asetetaan taloudellisen hyödyn edelle. Lisäksi EU:n olisi saatava vastineena tälle myönnytykselle mahdollisuus hyödyntää näiden maiden yksinomaisten talousvyöhykkeiden kalavaroja, jotta se saa kalastusalaan liittyvien etujensa näkökulmasta jonkinlaista korvausta.

Kehitysyhteistyöpolitiikkaan liittyvät näkökohdat

EU oli vuosina 2006–2011 heti Australian jälkeen toiseksi suurin kehitysavun antaja Länsi- ja Keski-Tyynenmeren alueella.

Tyynenmeren maat saavat kymmenennestä EKR:stä (2008–2013) noin 745 miljoonaa euroa. Tämä summa käsittää 74 miljoonaa euroa merentakaisille maille ja alueille. Tästä summasta kalastusalan tukea on vain 17,2 miljoonaa eli hieman yli kaksi prosenttia.

Nämä 17,2 miljoonaa on suunnattu alueellisiin kalastusalan hankkeisiin: 8,2 miljoonaa DEVFISH II -hankkeeseen (joka koskee tonnikalan kestävän kalastuksen kehittämistä) ja 9 miljoonaa SCICOFish-hankkeeseen rannikko- ja valtamerikalastuksen hallinnan tieteelliseen tukemiseen.

Kalastukseen suunnatun kehitysavun prosentuaalinen osuus on hyvin pieni, kun sitä verrataan alueen saamaan kokonaisapuun. Lähes koko summa myönnetään alueellisesti ja koordinoidaan WCPFC:n tieteellisenä neuvonantajana toimivan Tyynenmeren yhteisön sihteeristön (SPC) sekä FFA:n kautta. Se käytetään tonnikalakantojen arviointiin, tarkkailuvalmiuksien luomiseen tai kalastustoiminnan tarkkailun kehittämiseen. Apua ei kuitenkaan anneta kansallisesti tai paikallisesti kalastusalan infrastruktuurien uudistamiseen tai uuden infrastruktuurin rakentamiseen. Alue kärsii jatkuvasta infrastruktuuripulasta.

• [1]  A7-0365/2010.

KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (23.1.2013)

kalatalousvaliokunnalle

kattavasta EU:n kalastusstrategiasta Tyynenmeren alueella
(2012/2235(INI))

Valmistelija: Maurice Ponga

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kalatalousvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa, että viidellätoista Tyynenmeren alueella sijaitsevalla AKT-valtiolla on Cotonoun sopimukseen perustuvat erityissuhteet unioniin, ja että näissä valtioissa kalastusalalla, erityisesti rannikko- ja avomerikalastuksella, jalostuksella ja vesiviljelyllä, on tärkeä asema elintarviketurvassa sekä taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä;

2.  huomauttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti unionin politiikkojen ja kehitysyhteistyötavoitteiden on oltava yhdenmukaisia; vaatii komissiota varmistamaan, että Tyynellämerellä toteutetut kalastusalan toimet vastaavat yhteisen kalastuspolitiikan ulkoista ulottuvuutta sekä komission ja korkean edustajan yhteistä tiedonantoa "EU:n ja Tyynenmeren alueen kehityskumppanuuden uudistaminen"[1] ja että ne takaavat kalavarojen vastuullisen ja kestävän hyödyntämisen ja samalla myötävaikuttavat vuosituhattavoitteiden toteutumiseen Tyynenmeren alueella sekä vastaavat alueen ympäristöhaasteisiin; tukee voimakkaasti komission ja korkean edustajan ehdotusta tehdä Tyynenmeren alueella sijaitsevista merentakaisista maista ja alueista osallistavan ja kestävän kasvun moottoreita, jotka tukevat inhimillistä kehitystä alueella, kalastusala mukaan luettuna;

3.  kehottaa komissiota edistämään yhteistyötä alueellisella ja suppeammin alueellisesti rajatulla tasolla sekä varmistamaan, että unionin kalastuspolitiikat ovat yhteensopivia voimassa olevien alueellisten valtiosopimusten ja muiden sopimusten kanssa, mukaan lukien Naurun sopimus (NAU) sekä sen täytäntöönpanoa koskevat pöytäkirjat;

4.  painottaa, että aavanmeren laivastojen on omalta osaltaan yhteistyössä Tyynenmeren valtioiden kanssa vähennettävä trooppisiin tonnikalakantoihin kohdistuvaa kalastuspainetta muun muassa vähentämällä huomattavasti isosilmätonnikalan poikasten kuolleisuutta, sillä tämän kalakannan taloudellinen merkitys alueelle on huomattava ja lajia kalastetaan nykyään liikaa;

5.  pitää kalavarojen liikkuvuuden huomioon ottaen valitettavana, että EU ei ole laatinut alueellista kalastuspolitiikkaa Tyynellemerelle, vaikka monet alueen valtiot nimenomaisesti toivoivat tätä; kehottaa tämän vuoksi komissiota edistämään hyvää alueellista kalastuksenhoitoa koskevan kokonaiskehyksen käyttöönottoa erityisesti vahvistamalla Tyynenmeren valtioiden kanssa kahdenvälisellä ja alueellisella tasolla sekä toimivaltaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kautta tehtävää yhteistyötä;

6.  painottaa, että on koordinoitava unionin Tyynenmeren alueella toteuttamia toimia, erityisesti kalastusalalle maksettavia tukia Euroopan kehitysrahastosta, kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä ja Tyynenmeren investointikehyksestä, sekä voimassa olevissa kestävän kalastuksen sopimuksissa sovittuja AKT-valtioiden alakohtaisen tuen määrärahoja;

7.  kehottaa niin ikään parantamaan toimien yhteensovittamista ja täydentävyyttä alueen muiden toimijoiden kanssa kehitysyhteistyön alalla elokuussa 2009 käynnistetyn Cairns Compact -aloitteen mukaisesti; pitää myönteisenä, että EU:n ja Tyynenmeren saarten toinen ministerikokous pidettiin 12. kesäkuuta 2012, ja katsoo, että tämä vahvistaa EU:n ja Tyynenmeren alueen poliittista vuoropuhelua erityisesti kalastuksen sekä kehitysyhteistyön aloilla ja tehostaa näin unionin ja alueen valtioiden näillä aloilla toteuttamia toimia;

8.  kehottaa komissiota edistämään toimivaltaisissa kalastuksenhoitojärjestöissä, joista voidaan mainita erityisesti läntisen ja keskisen Tyynenmeren kalastuskomissio (WCPFC) ja eteläisen Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö (SPRFMO) samoin kuin Tyynenmeren yhteisön sihteeristö (CPS) ja Tyynenmeren alueellisen foorumin kalastusjärjestö (FFA), kestävää kalastusta vahvistamalla LIS-kalastuksen torjuntaa ja tukemaan tiedekomiteoita, jotta nämä saisivat täsmällistä tietoa saatavilla olevien kalakantojen koosta;

9. kehottaa AKT-valtioita osallistumaan jatkossakin aktiivisesti kalastuksenhoitojärjestöjen toimintaan ja tiedottamaan säännöllisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja yhteiskunnallis-ammatillisille järjestöille kalastusalalla tehdyistä päätöksistä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	22.1.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	24 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Thijs Berman, Michael Cashman, Corina Creţu, Véronique De Keyser, Nirj Deva, Leonidas Donskis, Charles Goerens, Filip Kaczmarek, Miguel Angel Martínez Martínez, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Bill Newton Dunn, Maurice Ponga, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Keith Taylor, Eleni Theocharous, Patrice Tirolien, Anna Záborská, Iva Zanicchi
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Enrique Guerrero Salom, Gesine Meissner, Judith Sargentini

• [1]  JOIN(2012) 6, 21.3.2012.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	18.9.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 1 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Kriton Arsenis, Alain Cadec, Carmen Fraga Estévez, Dolores García-Hierro Caraballo, Marek Józef Gróbarczyk, Ian Hudghton, Iliana Malinova Iotova, Werner Kuhn, Isabella Lövin, Gabriel Mato Adrover, Guido Milana, Maria do Céu Patrão Neves, Ulrike Rodust, Struan Stevenson, Isabelle Thomas, Nils Torvalds, Jarosław Leszek Wałęsa
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean-Paul Besset, Izaskun Bilbao Barandica, Gesine Meissner, Jens Nilsson, Antolín Sánchez Presedo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Esther Herranz García, Juan Andrés Naranjo Escobar