MIETINTÖ harhaanjohtavista markkinointikäytännöistä
30.9.2013 - (2013/2122(INI))
Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
Esittelijä: Cornelis de Jong
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
harhaanjohtavista markkinointikäytännöistä
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Yritysten suojaaminen harhaanjohtavilta markkinointikäytännöiltä ja direktiivin tehokas täytäntöönpano” (COM(2012)0702),
– ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (kodifioitu toisinto)[1],
– ottaa huomioon 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä (”sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi”)[2],
– ottaa huomioon 27. lokakuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (”asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä”)[3],
– ottaa huomioon 19. toukokuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/27/EY kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista[4],
– ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman harhaanjohtavista yrityshakemistoista[5],
– ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla annetun direktiivin 2005/29/EY sekä harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetun direktiivin 2006/114/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanosta ja voimaansaattamisesta[6],
– ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavista käytännöistä[7],
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan teettämän tutkimuksen yrityshakemistoyhtiöiden harhaanjohtavista käytännöistä kuluttajien ja pk-yritysten suojaamista koskevan nykyisen ja tulevan sisämarkkinalainsäädännön yhteydessä[8],
– ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoluonnoksen komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Yritysten suojaaminen harhaanjohtavilta markkinointikäytännöiltä ja direktiivin tehokas täytäntöönpano – Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta annetun direktiivin 2006/114/EY tarkistaminen” (COM(2012)0702)[9],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7‑0311/2013),
A. ottaa huomioon, että harhaanjohtavia markkinointikäytäntöjä voi olla monenlaisia ja että tunnetuimpia niistä ovat yrityshakemistot, maksulomakkeet, internetin verkkotunnuksia ja tavaramerkkisuojaa koskevat huijaukset ja liiketoimintamahdollisuuksia, etätyöskentelyä tai äkkirikastumista lupaavat harhaanjohtavat käytännöt;
B. ottaa huomioon, että direktiivin 2006/114/EY soveltamisala liittyy harhaanjohtavaan ja vertailevaan mainontaan ja sen vaikutuksiin rehelliseen kilpailuun sisämarkkinoilla;
C. ottaa huomioon, että etenkin pk- ja mikroyritykset on suojattava paremmin ja tehokkailla toimilla harhaanjohtavilta käytännöiltä yritysten välisissä suhteissa, jotka eivät kuitenkaan kuulu direktiivin 2005/29/EY soveltamisalaan;
D. ottaa huomioon, että harhaanjohtavista markkinointikäytännöistä johtuvien taloudellisten tappioiden määrää EU:ssa ei tiedetä, mutta tiettyjen kansallisten tilastojen perusteella se voidaan arvioida miljardeiksi euroiksi vuosittain;
E. katsoo, että harhaanjohtavat markkinointikäytännöt aiheuttavat markkinahäiriöitä ja kilpailun vääristymiä, jotka heikentävät yritysten mahdollisuuksia tehdä tietoon perustuvia ja sen myötä tehokkaita valintoja;
F. ottaa huomioon, että pk-yritykset sekä erityisesti pien- ja mikroyritykset ovat harhaanjohtavien markkinointikäytäntöjen pääasiallisia uhreja, vaikka tällaiset yritykset ovat keskeisiä kasvun aikaansaajia Euroopassa; ottaa huomioon, että myös koulut, kirkot, sairaalat, kansalaisjärjestöt ja kunnat sekä muut viranomaiset joutuvat harhaanjohtavien markkinointikäytäntöjen kohteiksi;
G. toteaa ilmaisseensa toistuvasti huolensa harhaanjohtavista markkinointikäytännöistä, jotka ovat usein rajat ylittäviä, ja kehottaneensa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan tiedotuksen lisäämiseksi sekä yhteistyön, valvonnan ja lainsäädännön tehostamiseksi;
H. ottaa huomioon, että harhaanjohtavilla markkinointikäytännöillä on kerrannaisvaikutuksia kuluttajiin, jotka joutuvat niiden takia maksamaan tavaroista ja palveluista enemmän;
I. ottaa huomioon, että näistä käytännöistä ei yleensä tehdä ilmoitusta, koska harhaanjohtavien markkinointikäytäntöjen uhrit tuntevat usein häpeää ja jättävät ilmoittamatta tällaisista käytännöistä täytäntöönpanoviranomaisille tai suostuvat maksuvaatimuksiin; katsoo, että tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että viranomaiset helpottavat ilmoittamista ja kiinnittävät riittävästi huomiota tällaisiin tapauksiin;
J. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat panneet direktiivit 2005/29/EY ja 2006/114/EY täytäntöön eri tavoin, mikä on johtanut merkittäviin eroihin näiden alojen kansallisten säännösten välillä; katsoo, että tällaiset erot pirstaloivat markkinoita ja luovat epävarmuutta yrityksiä koskevien EU:n sääntöjen oikeudellisesta täytäntöönpanosta etenkin rajatylittävissä tapauksissa;
K. ottaa huomioon, että epärehelliset myyjät käyttävät hyväksi eri jäsenvaltioissa suuresti vaihtelevaa yritysten suojelun tasoa ja että vain Itävallan ja Belgian lainsäädännössä on harhaanjohtavia yrityshakemistokäytäntöjä koskeva erityiskielto ja että Alankomaat valmistelee parhaillaan vastaavaa lakia;
L. katsoo, että on olennaisen tärkeää soveltaa johdonmukaista lähestymistapaa niin, että löydetään tasapaino ennaltaehkäisyn ja rangaistuksen välillä; katsoo, että ellei ongelman käsittelyä varten ole selviä oikeudellisia säännöksiä, täytäntöönpanoviranomaiset epäröivät edelleen toimia;
M. katsoo, että nykyisin epärehellisiä elinkeinonharjoittajia on hyvin vaikea jäljittää ja asettaa syytteeseen, koska ne lähettävät usein laskuja maasta toiseen siten, että niiden pankkitili on vielä kolmannessa maassa, mikä tekee myös rahansiirtojen jäljittämisestä vaikeaa;
N. katsoo, että pk-yritysten ja erityisesti mikroyritysten on pienen kokonsa ja rajallisten resurssiensa vuoksi usein vaikea aloittaa yksin oikeustoimia toiselle lainkäyttöalueelle sijoittautuneita epärehellisiä elinkeinonharjoittajia vastaan;
1. suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon mutta korostaa, että tarvitaan lisätoimia erityisesti täytäntöönpanon alalla;
2. on erittäin huolestunut petollisten, harhaanjohtavien ja epäreilujen markkinointikäytäntöjen kielteisistä vaikutuksista talouskasvuun, erityisesti pk-yritysten osalta, ja rehelliseen kilpailuun sisämarkkinoilla erityisesti muita vähemmän kehittyneissä ja talouskriisin pahiten vaivaamissa jäsenvaltioissa;
3. pyytää komissiota tarkentamaan direktiivin 2006/114/EY soveltamisalaa yritysten suojaamiseksi paremmin harhaanjohtavilta markkinointikäytännöiltä;
Ennaltaehkäisy ja tiedottaminen
4. korostaa, että tarvitaan parempaa tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden välillä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita perustamaan tai osoittamaan kansallisen yhteyspisteen, jonne yritykset ja muut harhaanjohtavien käytäntöjen uhrit voivat ilmoittaa niistä ja josta ne saavat tietoa oikeudellisista ja muista muutoksenhakukeinoista sekä apua ja asiantuntemusta erilaisten petosten ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan; katsoo, että kussakin yhteyspisteessä olisi ylläpidettävä tietokantaa kaikentyyppisistä harhaanjohtavista markkinointikäytännöistä helposti ymmärrettävin esimerkein; kehottaa komissiota varmistamaan, että sujuvaa tiedonvaihtoa kansallisista tietokannoista koordinoidaan muun muassa helpottamalla nopean hälytysjärjestelmän perustamista uusien käytäntöjen havaitsemiseksi ottaen samalla huomioon budjettirajoitukset;
5. katsoo, että kansallisten yhteyspisteiden olisi toimittava aktiivisesti tietojen jakamisessa viranomaisten, kansalaisten ja yritysten välillä ja että niiden olisi tehtävä yhteistyötä, jotta ne voisivat varoittaa toisiaan uusista harhaanjohtavista käytännöistä ja auttaa pk-yrityksiä ratkaisemaan rajatylittäviä riitoja antamalla petoksen uhreiksi joutuneille yrityksille tietoa oikeudellisista ja muista muutoksenhakukeinoista; katsoo, että kansallisten yhteyspisteiden olisi raportoitava yleiset havaintonsa säännöllisesti asianomaisen jäsenvaltion kansalaisille;
6. kehottaa kansallisia ja kansainvälisiä yritysjärjestöjä sekä erityisesti pk-yritysten järjestöjä tekemään tiiviisti yhteistyötä kansallisten yhteyspisteiden kanssa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön;
7. tukee komission aietta tutkia mahdollisuutta ottaa käyttöön vahvistettujen kriteerien perusteella EU:n laajuinen musta lista harhaanjohtavista markkinointikäytännöistä ja mahdollisuuksien mukaan yrityksistä, jotka on toistuvasti tuomittu tällaisista käytännöistä; suosittaa, että tällaisen mustan listan olisi oltava kattava ja yhdenmukainen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä määritellyn mustan listan kanssa ja sen olisi sisällettävä selkeät määritelmät harhaanjohtavista markkinointikäytännöistä;
8. kehottaa Europolia toimimaan aktiivisemmin tämäntyyppisten petosten torjumiseksi keräämällä tietoa harhaanjohtavien markkinointikäytäntöjen rajatylittävistä muodoista ja analysoimalla niitä harjoittavien yritysten taustarakenteita ja lisäksi tarjoamaan mekanismeja nopeaan ajantasaiseen tiedonvaihtoon näistä käytännöistä ja rakenteista kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten kesken;
9. korostaa, että kansallisten täytäntöönpanoviranomaisten on tehtävä tiiviimmin yhteistyötä erityisesti lisäämällä tiedonvaihtoa sellaisten palveluntarjoajien kanssa, kuten pankit, teleoperaattorit, postipalvelut ja perintäyritykset, joiden palveluja harhaanjohtavien markkinakäytäntöjen harjoittajat käyttävät, jotta voidaan estää epärehellisten yritysten toiminta;
10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään yhdessä kaikille yrityksille suunnattuja koulutus- ja tiedotusaloitteita, kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa yritysten välillä ja varmistamaan siten, että yritykset ovat tietoisia vaaroista;
Täytäntöönpano ja syytteeseen asettaminen
11. korostaa, että jäsenvaltioiden erilaiset suojelutasot ja julkisoikeudellisen täytäntöönpanon mekanismit muodostavat esteen kansalliset rajatylittäville mainoskampanjoille, mikä aiheuttaa yrityksille huomattavaa oikeudellista ja toiminnallista epävarmuutta;
12. panee huolestuneena merkille, että joidenkin jäsenvaltioiden tutkintaviranomaiset ovat nykyisten säännösten epäselvyyden vuoksi erittäin vastentahtoisia ottamaan käsiteltäväkseen harhaanjohtavia markkinointikäytäntöjä koskevia tapauksia ja etteivät ne luota siihen, että voidaan esittää riittävät todisteet; korostaa, että viranomaisten on toimittava ennakoivasti torjuessaan rahoitus- ja talousrikoksia;
13. korostaa, että harhaanjohtavien markkinointikäytäntöjen tutkintaa ja syytteeseen asettamista on tehostettava; kehottaa siksi komissiota laatimaan kansallisille täytäntöönpanoelimille ohjeita kansallisten täytäntöönpanoelinten parhaista käytännöistä, jotka koskevat tutkinnan ja syytteeseen asettamisen painopisteitä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tutkinta- ja oikeusviranomaisten valmiuksia ja asiantuntemusta;
14. korostaa, että on otettava käyttöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rangaistuksia, ja muistuttaa, että seuraamuksilla voi olla ennaltaehkäisevä vaikutus;
15. kehottaa komissiota perustamaan yhteistyöverkoston kansallisten täytäntöönpanoelinten välille, jotta direktiivi voidaan panna tehokkaammin täytäntöön rajatylittävissä tapauksissa;
16. kehottaa komissiota arvioimaan parlamentin suositusta sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisalan osittaisesta laajentamisesta niin, että liite I (musta lista) koskisi yritysten välisiä sopimuksia, ja harkitsemaan samalla direktiivin 2006/114/EY mahdollista uudelleentarkastelua, jotta voitaisiin arvioida, tuottaisiko tämä johdonmukaisemman lähestymistavan, koska se laajentaisi sopimattomat kaupalliset menettelyt ja mustan listan koskemaan yritysten välisiä suhteita;
17. suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen esittää harhaanjohtaville markkinointikäytännöille entistä selkeämpi määritelmä; kehottaa tähän liittyen komissiota laatimaan lisämääritelmiä ympäristöystävällisyyttä koskeviin väittämiin liittyville käytännöille;
18. kehottaa komissiota tutkimaan kiireellisesti, miten vakavien ja toistuvien harhaanjohtavien markkinointikäytäntöjen käytöstä annettavat tuomiot voisivat vaikuttaa yritysten kelpoisuuteen osallistua EU:n hankintamenettelyihin ja/tai saada EU:n rahoitusta;
19. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden veroviranomaiset tekevät tiiviisti yhteistyötä kansallisten yhteyspisteiden kanssa tarkastamalla aktiivisesti yrityksiä, joiden on ilmoitettu käyttävän harhaanjohtavia markkinointitekniikoita;
20. korostaa, että yhtiöiden rekisteröinnistä vastaavien organisaatioiden, kuten kauppakamarien, on toimittava entistä ennakoivammin, jotta epäilyttävä käyttäytyminen voidaan havaita ja vilpillisiä käytäntöjä ehkäistä;
21. kiinnittää huomiota erityisesti vilpillisiin perintäyrityksiin, jotka eivät epäröi painostaa yrityksiä maksamaan laskuja, vaikka ne tietävät tai niiden olisi pitänyt tietää laskujen olevan vilpillisiä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan keinoja, joilla perintäyrityksiä valvotaan tehokkaammin ennen niiden virallista perustamista ja sen jälkeen, ja harkitsemaan lisäksi mahdollisuutta asettaa perintätoimistoille pakollinen vaatimus harhaanjohtavien käytäntöjen ilmoittamisesta;
22. panee huolestuneena merkille, että riitojenratkaisuprosessit ovat osoittautuneet tehottomiksi, pitkiksi ja kalliiksi ja että ne eivät takaa ajoissa riittävää korvausta aiheutuneesta vahingosta; korostaa, että tilanne on korjattava, jotta uhrit saisivat oikeudenmukaisen korvauksen; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan mahdollisuuksien mukaan kansallisia lakeja, jotka antavat harhaanjohtavien markkinointikäytäntöjen uhreille mahdollisuuden toimia yhdessä epärehellistä yritystä vastaan äskettäin annetun komission suosituksen C(2013)3539 ja komission tiedonannon COM(2013)0401 mukaisesti; tähdentää, että oikeudenkäynteihin liittyvien väärinkäytösten välttämiseksi uhrien edustajien on oltava oikeutettuja yksikköjä komission asiakirjoissa määritetyn linjan mukaisesti;
Kansainvälinen yhteistyö EU:n ulkopuolella
23. korostaa, että harhaanjohtavat markkinointikäytännöt ovat kansainvälinen ongelma, joka ylittää yksittäisten jäsenvaltioiden ja EU:n rajat; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään asiassa kansainväliseen yhteistyöhön sekä kolmansien maiden että toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa;
24. kehottaa komissiota tehostamaan toimintaansa kansainvälisessä joukkomarkkinointia käsittelevässä työryhmässä, jossa on mukana Yhdysvaltojen, Australian, Belgian, Kanadan, Alankomaiden, Nigerian ja Yhdistyneen kuningaskunnan lainvalvonta-, sääntely- ja kuluttajavirastoja ja myös Europol;
25. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
- [1] EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21.
- [2] EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.
- [3] EUVL L 364, 9.12.2004, s. 1.
- [4] EUVL L 166, 11.6.1998, s. 51.
- [5] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0269.
- [6] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0008.
- [7] Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0608.
- [8] IP/A/IMCO/ST/2008-06.
- [9] INT/675 - CES1233-2013_00_00_TRA_PA.
PERUSTELUT
Harhaanjohtavia markkinointikäytäntöjä voi olla monenlaisia ja tunnetuimpia niistä ovat harhaanjohtavat yrityshakemistokäytännöt, joissa epärehellinen yritys lähettää lomakkeita, joissa yrityksiä pyydetään päivittämään yritys- ja yhteystietonsa näennäisesti ilmaiseksi. Myöhemmin käy ilmi, että yritykset ovat tahtomattaan allekirjoittaneet sopimuksen, jolla ne sitoutuvat 1 000 euron tai sitä suuremmasta vuosimaksusta olemaan mukana yrityshakemistossa vähintään kolmen vuoden ajan.
Muita harhaanjohtavia markkinointikäytäntöjä ovat muun muassa harhaanjohtavat maksulomakkeet, jotka on saatu näyttämään laskuilta palveluista, jotka vastaanottaja on oletettavasti jo tilannut, vaikkei tosiasiassa olekaan. Tällaisia käytäntöjä ovat myös tarjoukset laajentaa internetin verkkotunnuksia, missä yhteydessä epärehellinen myyjä antaa vääriä tietoja ja painostaa psykologisesti saadakseen sopimuksen paljon korkeampaan hintaan kuin jos rekisteröityminen olisi tehty virallisen tarjoajan välityksellä, sekä tarjoukset laajentaa tavaramerkkien suojaa muihin maihin, vaikka vain viralliset elimet voivat myöntää tällaisen suojan.
Yritysten suojelun taso vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Vain Itävallan ja Belgian lainsäädäntöön sisältyy harhaanjohtavia yrityshakemistokäytäntöjä koskeva erityiskielto. Itävallassa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan lain 28 a kohdassa todetaan: Liiketoiminnan puitteissa ja kilpailutarkoituksessa on kiellettyä mainostaa rekisteröitymistä luetteloihin, esimerkiksi keltaisiin sivuihin, puhelinluetteloon ja vastaaviin luetteloihin, maksulomakkeilla, maksumääräyslomakkeilla, laskuilla, oikaisutarjouksilla tai vastaavilla tavoilla, tai tarjota kyseisiä rekisteröitymisiä suoraan ilman, että yksiselitteisesti ja selkeästi osoitetaan, että tällainen ilmoitus on itse asiassa sopimustarjous. Belgiassa markkinakäytäntöjä ja kuluttajansuojaa koskevan lain 97 pykälän 1 momentissa todetaan: Yritys ei saa hankkia mainostajia, suoraan tai maksulomakkeella, tilauslomakkeella, laskulla, tarjouksella, ehdoilla ja edellytyksillä, oikaisutarjouksilla tai muulla vastaavalla asiakirjalla, joka koskee rekisteröitymistä luetteloihin, osoitetiedostoihin, puhelinluetteloihin tai vastaaviin luetteloihin tai tiedostoihin ilman, että yksiselitteisesti osoitetaan että kyseinen asiakirja on sopimustarjous, ja ilman, että asiakirjassa mainitaan lihavoidulla ja suurimmalla asiakirjassa käytetyllä kirjasimella sopimusehdot ja sopimuksen hinta. Alankomaissa Alankomaiden sosialistista puoluetta edustavat parlamentin jäsenet valmistelevat parhaillaan vastaavaa lakia yhdessä Alankomaiden liberaalipuolueen kanssa.
Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta on tyytyväinen komission tiedonantoon yritysten suojaamisesta harhaanjohtavilta markkinointikäytännöiltä ja direktiivin tehokkaasta täytäntöönpanosta, mutta on ehdottomasti sitä mieltä, että tarvitaan lisää ponnisteluja. Näin ollen valiokunta ehdottaa tässä mietinnössä lisätoimia ennaltaehkäisyn ja tiedotuksen sekä täytäntöönpanon ja syytteeseen asettamisen alalla. Harhaanjohtavat markkinointikäytännöt eivät ole vain eurooppalainen ilmiö. Sen takia valiokunta korostaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä näiden käytäntöjen torjunnassa.
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (19.9.2013)
sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle
harhaanjohtavista markkinointikäytännöistä
(2013/2122(INI))
Valmistelija: Raffaele Baldassarre
EHDOTUKSET
Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. on erittäin huolestunut petollisten, harhaanjohtavien ja epäreilujen markkinointikäytäntöjen kielteisistä vaikutuksista talouskasvuun erityisesti pk-yritysten osalta ja rehelliseen kilpailuun sisämarkkinoilla erityisesti muita vähemmän kehittyneissä ja talouskriisin pahiten vaivaamissa jäsenvaltioissa;
2. korostaa, että jäsenvaltioiden erilaiset suojelutasot ja julkisoikeudellisen täytäntöönpanon mekanismit muodostavat esteen kansalliset rajat ylittäville mainoskampanjoille, mikä aiheuttaa yrityksille huomattavaa oikeudellista ja toiminnallista epävarmuutta;
3. kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisten viranomaisten tilapäisen verkoston kehittämään täytäntöönpanoa koskevia käytäntöjä ja jakamaan asiaa koskevaa tietoa; suosittelee, että komissio laatii tätä varten kansallisille viranomaisille ohjeet syytteeseen asettamisesta ja tutkinnasta;
4. kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisen yhteyspisteen, johon yritykset voivat ilmoittaa harhaanjohtavista käytännöistä ja josta ne voivat saada asiantuntijoiden neuvoja asiasta;
5. tukee vahvasti tiiviimpää yhteistyömenettelyä rajatylittävän harhaanjohtavan mainonnan tapauksissa; korostaa näin ollen, että on tarpeen antaa ja soveltaa selkeästi määriteltyjä erityissäännöksiä keskinäisestä avusta toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä;
6. suhtautuu myönteisesti komission aikeeseen laatia harhaanjohtaville markkinointikäytännöille entistä selkeämpi määritelmä; kehottaa tähän liittyen komissiota laatimaan lisämääritelmiä ympäristöystävällisyyttä koskeviin väittämiin liittyville käytännöille;
7. kehottaa komissiota tarkastelemaan vielä ehdotusta direktiivin 2006/114/EY tarkistamiseksi siten, että siihen sisällytetään musta lista käytännöistä, jotka katsotaan harhaanjohtaviksi kaikissa olosuhteissa; ei kannata sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin soveltamisalan laajentamista yritysten välisiin käytäntöihin, koska haavoittuvuus ja suojelun tarve ovat erilaiset yritysten välisissä sekä yritysten ja kuluttajien välisissä suhteissa;
8. katsoo, että kun komissio pohtii kysymystä harhaanjohtaviksi katsottujen käytäntöjen mustan listan sisällyttämisestä direktiiviin, sen olisi varmistettava, että listassa keskitytään tiettyihin markkinointikäytäntöihin eikä siinä luetella vilpillisiä yrityksiä;
9. kehottaa komissiota analysoimaan vertailevan mainonnan ja tiettyjen immateriaalioikeuksien suhdetta, erityisesti kun on kyse alkuperänimityksellä varustettujen tuotteiden ja tällaista merkintää vailla olevien tuotteiden vertailusta.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
17.9.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
22 0 2 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Klaus-Heiner Lehne, Antonio López-Istúriz White, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Alexandra Thein, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Eva Lichtenberger, Angelika Niebler, József Szájer, Axel Voss |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Olle Schmidt |
||||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
26.9.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
35 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Claudette Abela Baldacchino, Pablo Arias Echeverría, Adam Bielan, Preslav Borissov, Jorgo Chatzimarkakis, Sergio Gaetano Cofferati, Birgit Collin-Langen, Anna Maria Corazza Bildt, Cornelis de Jong, Christian Engström, Vicente Miguel Garcés Ramón, Evelyne Gebhardt, Małgorzata Handzlik, Sandra Kalniete, Edvard Kožušník, Hans-Peter Mayer, Sirpa Pietikäinen, Robert Rochefort, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Catherine Stihler, Barbara Weiler |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Raffaele Baldassarre, Ashley Fox, Marielle Gallo, Roberta Metsola, Claudio Morganti, Olle Schmidt, Sabine Verheyen, Josef Weidenholzer |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Ana Gomes, Ingeborg Gräßle, Eduard-Raul Hellvig, Elisabeth Jeggle |
||||