Menettely : 2013/2105(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0360/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0360/2013

Keskustelut :

PV 20/11/2013 - 14
CRE 20/11/2013 - 14

Äänestykset :

PV 21/11/2013 - 8.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0513

MIETINTÖ     
PDF 187kWORD 101k
31.10.2013
PE 516.824v02-00 A7-0360/2013

yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisesta (neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antaman vuosittaisen selvityksen pohjalta)

(14605/1/2012 – C7‑0000/2013 – 2013/2105(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Maria Eleni Koppa

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisesta (neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antaman vuosittaisen selvityksen pohjalta)

(14605/1 – C7‑0000/2013 – 2013/2105(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja erityisesti sen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevät osat (14605/1/2012 – C7-0000/2013),

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 21, 24 ja 36 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–   ottaa huomioon 14. joulukuuta 2012 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevassa parlamenttien välisessä kokouksessa 6. syyskuuta 2013 annetut päätelmät,

–   ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian ”Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa” ja sen täytäntöönpanoa koskevan selvityksen ”Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa”, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 11. ja 12. joulukuuta 2008,

–   ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 ja 23. heinäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä 23. maaliskuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät sotilaallisten valmiuksien yhdistämisestä ja yhteiskäytöstä,

–   ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät meriturvallisuusstrategiasta,

–   ottaa huomioon 27. toukokuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaamisesta sekä aikaisemmat tietoverkkoturvallisuutta koskevat neuvoston päätelmät,

–   ottaa huomioon EU:n puolustusministerien 19. marraskuuta 2012 hyväksymät sotilaallisten valmiuksien yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevat menettelysäännöt,

–   ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa” (COM(2013)0542),

–   ottaa huomioon yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY(1),

–   ottaa huomioon hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY(2),

–   ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselmat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan merellisestä ulottuvuudesta(3) ja EU:n sotilaallisista rakenteista: nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät(4), 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselmat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta(5), EU:n keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevista lausekkeista: poliittinen ja operatiivinen ulottuvuus(6), yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan roolista ilmastoon liittyvissä kriiseissä ja luonnonkatastrofeissa(7) sekä tietoverkkoturvallisuudesta ja -puolustuksesta(8) , 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoituskriisin vaikutuksesta EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan (9), 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksestä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen(10) ja 23. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman siviili-sotilasyhteistyöstä sekä siviili- ja sotilasvoimavarojen kehittämisestä(11),

–   ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja Euroopan komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle 13. kesäkuuta 2013 antamansa suosituksen Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaation ja toiminnan tarkistamisesta vuonna 2013(12) ja korkean edustajan heinäkuussa 2013 esittämän Euroopan ulkosuhdehallinnon tarkastelun vuonna 2013(13),

–   ottaa huomioon 15. lokakuuta 2013 annetun komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan raportin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–   ottaa huomioon YTPP:n kriisinhallintamenettelyjen uudelleenarviointia käsittelevän Euroopan ulkosuhdehallinnon kertomuksen, jonka poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK) hyväksyi 18. kesäkuuta 2013,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

–   ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0360/2013),

Euroopan turvallisuus ja puolustus muuttuvassa maailmassa

1.  panee merkille meneillään olevat merkittävät muutokset geopoliittisessa tilanteessa, jolle ovat tunnusomaisia moniulotteiset ja epäsymmetriset uhat, kansainvälinen terrorismi, nousevat talousmahdit ja Yhdysvaltojen huomion strateginen siirtyminen kohti Tyynenmeren aluetta, köyhyyden, nälän ja epävakauden lisääntyminen EU:n eteläisissä naapurimaissa, merialueisiin liittyvien turvallisuushaasteiden lisääntyminen, joukkotuhoaseiden leviäminen ja pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan yleistyminen, energiahuoltovarmuuteen liittyvät haasteet ja rahoitusalan merkittävä järjestelmävirhe sekä vakava ja pitkäaikainen rahoitus- ja talouskriisi, jolla on merkittävä vaikutus monien EU:n jäsenvaltioiden bruttokansantuotteeseen ja siten kansallisiin puolustusmäärärahoihin Atlantin molemmin puolin;

2.  katsoo, että Euroopan kansainvälisen roolin uudelleenarviointi ja vahvistaminen on yksi 2000-luvun tärkeimpiä haasteita ja että EU:n jäsenvaltioiden on nyt aika osoittaa tarvittavaa poliittista tahtoa, jotta EU:sta voidaan tehdä tärkeä maailmanlaajuinen toimija ja turvallisuuden takaaja, joka on todella strategisesti itsenäinen; katsoo, että eurooppalaisen lähestymistavan juurruttaminen sitoutuneeseen ja tehokkaaseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan edellyttää jäsenvaltioilta uudenlaista ajattelutapaa;

3.  pitää siksi myönteisenä Eurooppa-neuvoston päätöstä käydä joulukuussa 2013 pidettävässä huippukokouksessa turvallisuutta ja puolustusta koskeva keskustelu; katsoo, että tämä tarjoaa sopivan tilaisuuden korostaa ylimmällä poliittisella tasolla ja viestittää kansalaisille, että turvallisuutta ja puolustusta koskevat kysymykset ovat edelleen tärkeitä ja eurooppalainen ulottuvuus on tärkeämpää kuin koskaan; uskoo vakaasti, että EU:n on kyettävä takaamaan kansalaistensa turvallisuus, edistämään ja puolustamaan perusarvojaan, kantamaan vastuunsa maailmanrauhan säilyttämisestä ja toimimaan tehokkaasti alueellisten kriisien ennalta ehkäisemiseksi ja hallinnoimiseksi lähialueillaan sekä edistämään siten niiden ratkaisemista ja suojelemaan itseään näiden kriisien kielteisiltä vaikutuksilta;

4.  pitää lisäksi myönteisenä YTPP:tä käsittelevää komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan raporttia, jossa otetaan esille eräitä kyseisen politiikan esteitä; pitää kuitenkin valitettavana, että raportissa ei ehdoteta useampia konkreettisia toimia, joilla korjattaisiin YTPP:n puutteet;

5.  odottaa, että joulukuun huippukokouksessa tehdään merkittäviä päätöksiä, ja esittää tässä mietinnössä omat suosituksensa, jotka perustuvat parlamentin viime aikoina esittämiin asiaa koskeviin kannanottoihin ja joissa otetaan huomioon parhaillaan käytävä keskustelu Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2012 vahvistamista kolmesta tärkeimmästä kysymyksestä (klusterit);

Perussopimuksiin sisältyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen

6.  toteaa, että Lissabonin sopimuksella luotiin useita uusia yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP) koskevia välineitä, joita ei ole vielä otettu käyttöön;

7.  korostaa mahdollisuutta aloittaa jäsenvaltioiden pysyvä rakenteellinen yhteistyö (SEU:n 46 artiklan 6 kohta), antaa YTPP:n välineet ja sotilaalliset suunnittelu- ja toteutusvoimavarat erityisesti tälle jäsenvaltioiden ryhmälle (SEU:n 42 artiklan 5 kohta ja 44 artiklan 1 kohta) sekä perustaa käynnistysrahasto sellaisten tehtävien valmistelutoimiin, joita ei oteta menoina unionin talousarvioon (SEU:n 41 artiklan 3 kohta) ja joita ei ole sisällytetty Athene-järjestelmään; kehottaa siksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa huolehtimaan tällaisen käynnistysrahaston perustamisesta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää sisällyttää YTPP-asiat niihin EU:n politiikkoihin, jotka vaikuttavat monitahoisesti turvallisuuteen ja puolustukseen tai edistävät YTPP:tä, kuten kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeuspolitiikka, teollisuus-, tutkimus-, innovointi- ja sisämarkkinapolitiikka, kansainvälisen kaupan politiikka ja avaruuspolitiikka, jotta voidaan tukea niitä jäsenvaltioita, jotka pyrkivät entisestään vahvistamaan yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa;

8.  korostaa, että nämä yhteisesti sovitut säännöt ovat tärkeitä YTPP:n kehittämisen kannalta, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa käymään vakavaa keskustelua niiden johdonmukaisesta täytäntöönpanosta; kehottaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa, komission puheenjohtajaa ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toimimaan aktiivisesti tässä prosessissa;

Ensimmäinen klusteri: YTPP:n toimivuuden, näkyvyyden ja vaikuttavuuden lisääminen

9.  toteaa, että EU:n tavoitteena on perussopimusten mukaan edistää rauhaa, omia arvojaan ja kansojensa hyvinvointia (SEU:n 3 artikla) ja että se pyrkii kansainvälisen tason toiminnassaan edistämään ja vahvistamaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia sekä estämään konfliktit ja lujittamaan kansainvälistä turvallisuutta noudattaen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan päämääriä ja periaatteita sekä Helsingin päätösasiakirjan periaatteita ja Pariisin peruskirjan tavoitteita, ulkorajoja koskevat tavoitteet mukaan luettuina (SEU:n 21 artikla); on vakuuttunut siitä, että YTPP palvelee näitä päämääriä, ja korostaa että sitä on vahvistettava;

10. korostaa, että Euroopan unionin suurin etu on, että sillä on käytettävissään erilaisia politiikkoja ja välineitä, jotka yhdistyvät toisiinsa ”kokonaisvaltaisessa menettelytavassa”, ja että on mahdollista saavuttaa parempia tuloksia kaikilla tasoilla sisällyttämällä YTPP laajemmin tähän menettelytapaan; pitää siksi myönteisenä komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan heinäkuussa 2013 ilmoittamaa Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaation ja toiminnan tarkistamista, jossa puututaan koordinointiongelmiin sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevan päätöksenteon nopeuteen ja tehokkuuteen liittyviin ongelmiin; odottaa joulukuun huippukokouksessa tehtävän asiaa koskevia päätöksiä; odottaa lisäksi, että YTPP:n laajempaa sisällyttämistä kokonaisvaltaiseen menettelytapaan analysoidaan perusteellisesti kokonaisvaltaista menettelytapaa koskevassa komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission yhteisessä tiedonannossa;

11. toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että vaikka vuonna 2003 laaditun ja vuonna 2008 täydennetyn Euroopan turvallisuusstrategian jotkut osat ovat edelleen voimassa, EU:n on tarkistettava ja täydennettävä tätä strategiaa ottamalla huomioon viimeaikainen kehitys ja uudet turvallisuushaasteet ja -riskit ja määrittelemällä uudelleen strategiset intressinsä, tavoitteensa ja prioriteettinsa painottaen enemmän kansalaistensa suojelemista, elintärkeiden infrastruktuuriensa puolustamista ja naapurialueitaan sekä yhdistämällä erilaisia alueellisia ja aihekohtaisia alastrategioita; katsoo, että näin menetellen EU:n ulkoisille toimille saadaan selkeämmät strategiset puitteet, niistä tehdään johdonmukaisempia ja samalla tiedotetaan paremmin kansalaisille heitä kohtaavista tulevista haasteista ja riskeistä; pyytää siksi Eurooppa-neuvostoa aloittamaan keskustelun sopivasta strategisesta kehyksestä unionille, valtuuttamaan komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan esittämään asiaa koskevia ehdotuksia vuoden 2014 loppuun mennessä ja varmistamaan kestävät jatkotoimet, joita päivitetään säännöllisesti ja jotka on määritelty ensisijaisesti Euroopan turvallisuusstrategiassa;

12. edellyttää EU:n strategisen järjestelmän uudelleenarviointia, jota voidaan käyttää perustana EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevalle valkoiselle kirjalle, ja pyytää Eurooppa-neuvostoa käynnistämään asiaa koskevan prosessin; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita pohtimaan vakavasti eurooppalaista ulottuvuutta kansallisissa turvallisuusstrategioissaan ja valkoisissa kirjoissaan sekä puolustusalan päätöksenteossaan; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään yhteisen mallin yhdessä vaikuttavien kansallisten uudelleenarviointien muotoilua varten;

13. korostaa, että on syytä varmistaa, että EU kykenee kriisinhallintaoperaatioillaan edistämään konfliktien ehkäisemistä, vakauttamista ja konfliktien ratkaisemista;

14. katsoo, että keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen ja yhteisvastuulausekkeen (SEU:n 42 artiklan 7 kohta ja SEUT:n 222 artikla) sisällyttäminen perussopimuksiin vahvistaa EU:n kansalaisten tunnetta yhteisestä tulevaisuudesta; muistuttaa jäsenvaltioita, että vain sitoutuneisuuden, vastavuoroisen ymmärryksen ja todellisen solidaarisuuden hengessä unioni voi hoitaa maailmanlaajuista tehtäväänsä ja siten parantaa Euroopan ja sen kansalaisten turvallisuutta; kiittää siksi komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa yhteisestä ehdotuksesta järjestelyiksi, joilla unioni panee täytäntöön yhteisvastuulausekkeen, ja kehottaa valtion- ja hallitusten päämiehiä vahvistamaan sitoutumisensa keskinäiseen ja esittämään selkeän operatiivisen tulkinnan näistä kahdesta lausekkeesta;

15. panee huolestuneena merkille, että YTPP-tehtävien ja -operaatioiden määrä ja ajoitus sekä YTPP:n siviiliresurssien ja erityisesti sotilaallisten resurssien ja valmiuksien kehitys eivät ole riittäviä, ottaen huomioon yhä lisääntyvän epävarmuuden ja epävakauden EU:n naapurialueilla; pitää erityisen valitettavana YTPP-tehtävien rajallisuutta Libyan ja Malin kriisien yhteydessä ja moittii unionin päätöksentekomenettelyjen joustavuuden puutetta, joka on osaltaan johtanut siihen, että kriisiskenaarioihin ei ehditä reagoida tehokkaasti, kuten kyseiset kaksi esimerkkiä osoittavat; edellyttää, että tilannetta on seurattava ja että Itä-Euroopassa ja Etelä-Kaukasiassa on jatkettava operaatioita, joilla on saatu aikaan myönteisiä tuloksia; kehottaa asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita ja pyrkimään vakavasti parantamaan tulevien YTPP-tehtävien ja -operaatioiden suunnittelua ottamalla huomioon aikaisemmat kokemukset ja kehittämään tarkoituksenmukaisia vetäytymisstrategioita; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ohjaamaan tätä prosessia ja pitää tässä yhteydessä hänen 15. lokakuuta 2013 julkistettua raporttiaan tärkeänä askeleena sen suhteen, kuinka YTPP:stä voidaan tehdä tehokkaampaa ja ennakoivampaa;

16. korostaa, että EU:n kriisinhallinnan näkyvyyttä on lisättävä ja että kaikki toimet on sisällytettävä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan käyttämällä tarvittaessa SEU:n 44 artiklaa, jonka mukaisesti neuvosto voi antaa tehtävän toteuttamisen jäsenvaltioiden ryhmälle, joka on siihen halukas ja jolla on tehtävään tarvittavat voimavarat;

17. on viimeaikaisten kokemusten perusteella huolestunut siitä, että kokonaisvaltaista menettelytapaa kriisinhallintaan ei ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti; katsoo, että tehtävät ja operaatiot ovat mielekkäämpiä, kun ne sisällytetään alueelliseen strategiaan, kuten Afrikan sarvesta saatu myönteinen esimerkki osoittaa; panee merkille asiakirjan ”Suggestions for crisis management procedures for CSDP crisis management operations”, jonka jäsenvaltiot hyväksyivät 18. kesäkuuta 2013;

18. pyytää, että YTPP:n siviilitehtäviin liittyvät ongelmat ja erityisesti toteutuksen nopeutta ja henkilöstöä koskevat ongelmat pyritään ratkaisemaan tarkistamalla niiden oikeudellista kehystä ja rahoituskehystä, jotka usein vaikeuttavat päätöksentekoprosessia ja aiheuttavat viivästyksiä; kehottaa lisäämään pätevien ja poliittisesti riippumattomien strategisten suunnittelijoiden määrää, koska se on liian pieni suhteessa tehtävien määrään; kehottaa edelleen jäsenvaltioita perustamaan siviilireservijoukot, jotka tarvittaessa voitaisiin mobilisoida nopeasti, ja pitää tässä suhteessa myönteisenä äskettäin perustettua pysyvää YTPP-varastoa;

19. palauttaa mieliin vuonna 2001 antamansa päätöslauselman, jossa edellytettiin Euroopan siviilirauhanturvajoukkojen perustamista; pitää myönteisenä äskettäisiä yrityksiä perustaa komission yhteyteen Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen asiantuntijapooli, jonka erityisalaa ovat välitystoiminta, vuoropuhelu ja sovittelu; pitää lisäksi myönteisenä, että ulkosuhdehallinto ja asianomaiset kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät jatkavat nykyistä rauhanrakennuskumppanuutta;

20. tähdentää sovittelun ja vuoropuhelun merkitystä konfliktien ehkäisemisessä ja rauhanomaisessa ratkaisemisessa; kiittää Euroopan ulkosuhdehallintoa siitä, että se on edistynyt sovitteluvalmiuksiensa vahvistamisessa, ja kannattaa Euroopan valmiuksien tehostamista entisestään tällä alalla; katsoo, että parlamentin tuloksekas osallistuminen sovitteluprosesseihin on osoittanut, että parlamentin jäsenet voivat olla merkittävässä roolissa sovittelun ja vuoropuhelun prosesseja tuettaessa; aikoo tehostaa edelleen toimiaan tällä alalla;

21. ehdottaa, että ihmisoikeus- ja tasa-arvoneuvonantajat otettaisiin mukaan kaikkiin YTPP‑operaatioihin, ja kannustaa vaihtamaan parhaita käytänteitä YTPP-operaatioista, jotta varmistetaan, että ihmisoikeuksia koskevat huolenaiheet otetaan kaikilta osin huomioon ja että naisia suojellaan täysimääräisesti ja heidät otetaan mukaan konfliktien ratkaisemiseen ja konfliktinjälkeiseen sovitteluun; kehottaa neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan lisätoimenpiteitä, jotta sukupuolinäkökohdat voitaisiin sisällyttää YTPP-operaatioiden henkilöstösuunnitelmiin;

22. korostaa, että onnistuneet sotilaalliset operaatiot edellyttävät selkeitä johtamisjärjestelyjä ja valvontaa; toistaa siksi pyyntönsä pysyvän operatiivisen sotilaspääesikunnan perustamisesta; pitää valitettavana, että tässä asiassa ei ole edistytty ja että jotkut jäsenvaltiot vastustavat esikunnan perustamista voimakkaasti; korostaa lisäksi, että tehokas YTPP edellyttää asianmukaista varhaisvaroitusjärjestelmää ja tiedonhankintatukea; katsoo siksi, että tällaiseen pääesikuntaan olisi kuuluttava tiedonhankintayksiköitä ja varhaisvaroitusyksiköitä/tilanteenseurantayksiköitä;

23. toistaa tukevansa väliaikaista ratkaisua ja kiinnittää huomiota ehdotukseensa Afrikan sarvessa nykyisin toimivan operaatiokeskuksen aseman parantamisesta sekä paikalla toimivien auttamisesta sotilaallisessa suunnittelussa ja koordinoinnissa; pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään tällaisen vaihtoehdon keskuksen nykyisen koon ja infrastruktuurin rajoissa, jotta voidaan optimoida olemassa olevien resurssien käyttö, ja tutkimaan, voitaisiinko operaatioita laajentaa maantieteellisesti kattamaan myös muita tärkeitä alueita; katsoo, että tämän elimen olisi oltava oikeuskelpoinen, sen tehtävänä olisi oltava hankintojen koordinointi Brysselin ja yksittäisiä tehtäviä hoitavien esikuntien välillä ja sen olisi hyödynnettävä mittakaavaetuja säästöjen maksimoimiseksi;

24. panee merkille, ettei EU:n taistelujoukkoja ole vielä koskaan käytetty, ja katsoo, että niiden olemassaoloa on vaikea ajan kuluessa perustella; painottaa, että ne ovat tärkeä väline nopeiden lisäjoukkojen saamiseen, kouluttamiseen ja pikaiseen reagointiin; pitää myönteisenä päätöstä tämän kysymyksen käsittelemisestä joulukuun huippukokouksessa; on vakuuttunut, että EU:lla olisi oltava pysyvät nopean toiminnan taistelujoukot, joissa on maa-, ilma- ja merijoukkoja, verkkosodankäyntiin erikoistuneita joukkoja ja erityisjoukkoja ja joilla on kunnianhimoiset tavoitteet; korostaa, että EU:n taistelujoukkoja olisi voitava käyttää kaikenlaisissa kriiseissä, myös ilmaston aiheuttamissa humanitaarisissa kriiseissä; kannattaa joustavampaa ja kohdennetumpaa lähestymistapaa erilaisiin kriisitilanteisiin vastaamisen tehostamiseksi ja niihin sopeutumisen helpottamiseksi sekä moduulirakenteen parantamiseksi ja puutteiden korjaamiseksi YTPP‑operaatioiden käynnistämisen alkuvaiheessa, ilman että kuitenkaan vaarannetaan koko taistelujoukkojen toimintakapasiteettia;

25. korostaa, että olisi pyrittävä tarmokkaammin yhdistämään EU:n tasolla Eurocorps-joukkojen ja Euroopan ilmakuljetusjoukkojen kaltaiset aloitteet;

26. vahvistaa, että nykyinen rahoitusjärjestelmä, jossa ”aiheutuneet kustannukset maksaa niiden aiheuttaja”, on vakava ongelma YTPP:lle, koska se johtaa viivästyksiin tai täydellisiin katkoksiin päätöksenteossa, erityisesti kun on kyse taistelujoukkojen nopeasta käytöstä; suosittelee, että jäsenvaltiot sopivat EU:n rahoitusmekanismista, joka perustuu taistelujoukkojen käytöstä EU:n lipun alla aiheutuneiden kustannusten jakamiseen, jotta joukkojen käyttö olisi realistista tulevaisuudessa; edellyttää myös johdonmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi, että Euroopan ulkosuhdehallinnolle annetaan valtuudet valvoa rahoitusvälineitä, jotka kytkeytyvät ulkosuhdehallinnon suunnittelemiin ja toteuttamiin kriisinhallintatoimiin; odottaa, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja asiasta kiinnostuneet jäsenvaltiot esittävät asiaa koskevia konkreettisia ehdotuksia;

27. on huolestunut lisäksi siitä, että talous- ja velkakriisi voi vaikuttaa EU:n jäsenvaltioiden halukkuuteen osallistua YTPP-tehtäviin ja operaatioihin ja erityisesti sellaisiin tehtäviin, joilla on sotilaallisia ja puolustukseen liittyviä vaikutuksia; kehottaa siksi laajentamaan Athene-järjestelmän soveltamisalaa ja käyttämään käynnistysrahastoa (SEU:n 41 artiklan 3 kohta) kiireellisten tehtävien nopean rahoituksen varmistamiseksi; tähdentää kuitenkin, että vaikka YTPP-tarpeisiin on annettava uutta pontta, budjettirajoitukset olisi otettava huomioon;

28. pyytää jäsenvaltioita hyödyntämään pysyvän rakenteellisen yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia ja alkamaan toteuttaa käytännössä tätä perussopimuksen määräystä vallitsevan ”YTPP-väsymyksen” voittamiseksi sekä sotilaallisen yhteistyön ja yhdentymisen syventämiseksi; kehottaa Eurooppa-neuvostoa laatimaan selkeät suuntaviivat määräyksen täytäntöönpanolle ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole kiinnostuneita täytäntöönpanosta, toimimaan rakentavasti; korostaa, että olisi oltava mahdollista liittyä täytäntöönpanevien jäsenvaltioiden joukkoon myöhemmässä vaiheessa, jotta voidaan varmistaa joustavuus ja välttää kahdella eri nopeudella etenevä Eurooppa;

29. toteaa, että EU:lle on erityisen tärkeää turvallinen ja avoin meriympäristö, joka mahdollistaa kaupan vapaan kulun ja valtamerten luonnonvarojen rauhanomaisen, laillisen ja kestävän käytön; tähdentää, että unionille on kehitettävä merialan ulkomaanpolitiikka, jolla pyritään elintärkeiden infrastruktuurien, avomerireittien ja luonnonvarojen suojelemiseen ja säilyttämiseen, ja painottaa konfliktien rauhanomaista ratkaisua kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja YK:n merioikeusyleissopimuksen säännöksiä noudattaen; odottaa EU:n meriturvallisuusstrategian hyväksymistä huhtikuussa 2010 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti ja kehottaa laatimaan erityisen täytäntöönpanosuunnitelman; huomauttaa, että eri alojen ja valtioiden rajat ylittävä yhdennetty merivalvonta on jo EU:n yhdennetyn meripolitiikan monialainen väline; korostaa, että on tärkeää toteuttaa pikaisesti yhteistä tietojenvaihtoympäristöä koskeva hanke ja luoda yhteydet yhdennetyn meripolitiikan ja YTPP:n välille niiden välisen tietojenvaihdon parantamiseksi;

30. korostaa, että on estettävä pohjoisnavan seutujen kaltaisten alueiden militarisoiminen, ja tähdentää konfliktien ratkaisemista rauhanomaisin keinoin, kuten kauppaa koskevien välineiden avulla;

31. pyytää Eurooppa-neuvostoa vahvistamaan uudelleen avaruuden merkityksen tukeakseen EU:n ja sen jäsenvaltioiden strategista itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia saada itsenäinen pääsy avaruuteen laukaisujärjestelmiä ja satelliitteja kehittämällä; toistaa, että on tärkeää kerätä tarkkaa tietoa sekä siviili- että sotilasalalla toteutettavia YTPP-tehtäviä ja ‑operaatioita varten; painottaa erityisesti avaruusperusteisten resurssien merkitystä konfliktien ehkäisemisessä ja kriisinhallinnassa ennen kriisiä, sen aikana ja sen jälkeen; pyytää komissiota laatimaan erityisen strategian monikäyttöisten avaruusresurssien kehittämisen tukemiseksi;

32. toteaa, että tietoverkkoturvallisuuteen liittyvien uhkien hoitaminen on yhä tärkeämpää; kehottaa Eurooppa-neuvostoa laatimaan suuntaviivat EU:n tietoverkkoturvallisuusstrategian täytäntöönpanolle ja toteuttamaan käytännön toimia tietoverkkoinfrastruktuurin suojelemiseksi ja EU:n laajuista yhteistyötä tehostavien investointien tekemiseksi kriisinhallintamenettelyissä, verkkoturvallisuusharjoituksissa ja koulutuksessa; kehottaa komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että tietoverkkoturvallisuutta koskevaa politiikkaa pannaan täytäntöön eri aloilla, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset järjestelyt EU:n sisäisten ja ulkoisten turvallisuuspolitiikkojen yhdistämiseksi, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kehittämään kansallista tietoverkkoturvallisuusstrategiaa tai saattamaan sen päätökseen ja pyrkimään synkronoinnin lisäämiseen unionin tasolla;

33. pyytää Eurooppa-neuvostoa vahvistamaan Euroopan energiahuollon sekä energiaresurssien monipuolisen ja kestävän saannin tärkeyden; toteaa, että jotkut jäsenvaltiot eivät kykene monipuolistamaan energiahuoltoaan, joten niistä tulee entistä haavoittuvaisempia; kannattaa tässä yhteydessä painokkaasti, että jäsenvaltiot toteuttavat kriisitilanteissa yhteistyötoimia; toteaa, että Euroopassa sijaitsevan elintärkeän infrastruktuurin suojelun olisi aktivoitava keskinäistä puolustusta koskeva lauseke ja/tai yhteisvastuulauseke; toteaa myös, että Atalanta-operaatiolla pyritään jo turvaamaan energiahuolto taistelemalla merirosvoja vastaan, jotka ovat kaapanneet useita öljytankkereita vuoden 2008 jälkeen; katsoo siksi, että nämä näkökohdat on sisällytettävä tarvittavaan strategiseen menettelyyn; korostaa tässä yhteydessä, että energiahuolto on ratkaisevan tärkeä tekijä YTPP-tehtävien ja ‑operaatioiden onnistumisen kannalta;

34. korostaa energiatehokkuuden merkitystä puolustusalalla ja tähdentää, että on arvioitava energiankulutuksen vaikutuksia puolustusbudjetteihin ja sotilasalan tehokkuuteen ja että aseistetuille joukoille on kehitettävä kattava energiatehokkuusstrategia;

35. korostaa, että EU:lle on tärkeää kehittää edelleen kumppanuuksia ja syventää YK:n, alueellisten organisaatioiden ja asianomaisten toimijoiden kanssa käytävää turvallisuusvuoropuhelua, itäisen kumppanuuden maat ja eteläiset naapurimaat mukaan luettuina;

36. huomauttaa, että EU:n olisi tehtävä lisää yhteistyötä YK:n, Afrikan unionin, Etyjin ja ASEANin kanssa, jotta analyyseja voitaisiin tehdä yhdessä ja tarkastella yhteisesti ympäristöpolitiikan haasteita ja ilmastonmuutoksesta johtuvia haasteita sekä niiden turvallisuusvaikutuksia; korostaa ennalta ehkäisevien toimien tarvetta ja vaatii EU:ta kehittämään ja parantamaan varhaisvaroituskapasiteettia;

37. kehottaa lujittamaan EU:n ja Naton rakenteiden välistä yhteistyötä soveltamalla täydentävää lähestymistapaa ja tiivistämällä yhteistyötä, jotta voidaan välttää näiden kahden kumppanin päällekkäinen toiminta ja torjua tehokkaasti uusia uhkia; on vakuuttunut, ettei YTPP:n lujittamisesta ole mitään haittaa kollektiiviselle turvallisuudelle ja transatlanttisille yhteyksille vaan että se pikemminkin vahvistaa niitä; katsoo, että EU:ta koskevan puolustuskapasiteetin kehittäminen hyödyttää myös Natoa; panee merkille, että voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevan EU:n aloitteen ja älykästä puolustusta koskevan Nato-aloitteen suhteen tehdään rakentavaa yhteistyötä; pitää myönteisenä, että Kyproksen tasavalta aikoo liittyä Naton rauhankumppanuusohjelmaan, mikä saattaa merkitä käännekohtaa, ja kehottaa Turkkia omaksumaan yhtä rakentavan asenteen; kehottaa luomaan kokonaisvaltaiset puitteet EU:n ja Naton yhteistyölle ja syventämään poliittista vuoropuhelua siten, että samalla kunnioitetaan kummankin osapuolen päätöksentekoa;

38. katsoo, että EU:n on voitava toimia itsenäisesti erityisesti omalla lähialueellaan mutta että sen on kuitenkin aina toimittava YK:n peruskirjan määräysten mukaisesti ja varmistettava, että se noudattaa täysimääräisesti kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

Toinen klusteri: Puolustusvalmiuksien kehittämisen tehostaminen

39. toistaa huolensa siitä, että kansallisten puolustusmäärärahojen vähentäminen entisestään tekee mahdottomaksi kriittisen sotilaallisen kapasiteetin ylläpitämisen ja johtaa peruuttamattomiin osaamisen ja teknologian menetyksiin; toteaa, että puutteet jäsenvaltioiden kapasiteetissa kävivät ilmi Libyassa ja Malissa toteutettujen operaatioiden aikana ja että talouskriisi on pahentanut olemassa olleita rakenteellisia ongelmia; toistaa näkemyksensä siitä, että ongelma ei ole luonteeltaan niinkään taloudellinen kuin poliittinen;

40. ottaa huomioon ehdotukset, jotka annettiin lokakuussa 2013 julkaistussa, YTPP:tä käsittelevässä komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan raportissa, ja etenkin ehdotukset, joilla pyritään luomaan kannustimia, kuten verotuksellisia kannustimia, puolustusalan valmiuksia koskevaa yhteistyötä varten; korostaa, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus saada täysi hyöty sotilasalan tehokkuuteen tähtäävästä tiiviimmästä keskinäisestä yhteistyöstä ja päättää niukkojen resurssien optimoinnista ja paremmasta ja järkevämmästä jakamisesta luomalla synergioita ja vähentämällä koordinoidusti valmiuksia, jotka ovat tarpeettomasti päällekkäisiä, liiallisia ja vanhentuneita;

41. pitää myönteisenä meneillään olevaa voimavarojen kehittämissuunnitelman tarkistamista; toteaa, että suunnitelma on perusta kapasiteetin lisäämiseen tarkoitetulle pitkän aikavälin yhteiselle kehittämissuunnitelmalle; katsoo, että tästä kehittämissuunnitelmasta olisi keskusteltava säännöllisesti, että sen täytäntöönpanoa olisi yksinkertaistettava ja että sitä olisi tarvittaessa tarkistettava;

42. kiinnittää huomiota Euroopan puolustusviraston (EDA) toimenkuvaan, joka määritellään SEU:n 42 artiklan 3 kohdassa ja 45 artiklassa, joissa virastolle on annettu tärkeitä tehtäviä pysyvän rakenteellisen yhteistyön toteuttamisessa, voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan määrittelyssä, jäsenvaltioiden sotilaallisten valmiuksien kehittämisessä ja puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan vahvistamisessa ilman, että tästä koituu rahoitusvaikutuksia EU:n talousarvioon;

43. katsoo, että sotilaallisen kapasiteetin yhdistäminen ja yhteiskäyttö, vaikkei se olekaan mikään patenttiratkaisu, on merkittävä keino vastata resurssien puutteeseen EU:ssa; pitää myönteisenä EDA:n asiaan tuomaa helpotusta ja tähän mennessä saavutettua edistystä; katsoo, että yhdistämistä ja yhteiskäyttöä ei pitäisi nähdä vain yhteisenä resurssien käyttönä vaan myös osana yhdentymistä ja että siihen pitäisi sisällyttää myös kapasiteetin yhteinen ylläpito ja hyödyntäminen;

44. edellyttää, että EDA:lle annetaan suurempi rooli valmiuksien koordinoimisessa ja pyritään näin estämään päällekkäisyydet ja jäsenvaltioiden rinnakkaiset ohjelmat, joista aiheutuu liian suuri taakka veronmaksajille;

45. kehottaa EU:n jäsenvaltioita parantamaan puolustuksen suunnittelua koskevaa tietojenvaihtoa ja sisällyttämään yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevat ratkaisut kansallisiin puolustuksen suunnittelujaksoihin ja päätöksentekoprosesseihin sotilaallisten valmiuksien yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevien menettelysääntöjen mukaisesti;

46. korostaa, että keskinäinen luottamus, avoimuus ja luotettavuus ovat avaintekijöitä kaikkien turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien yhteisten ponnistelujen onnistumisen kannalta; on vakuuttunut, että puolustusvalmiuksien kehittäminen on sisällytettävä strategiseen lähestymistapaan, jossa määritetään valmiuksien sopiva yhdistelmä sekä niiden käyttökohteet;

47. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen odottaa, että tulevassa huippukokouksessa

a)  laaditaan poliittiset ja strategiset ohjeet ja vahvistetaan jäsenvaltioiden sitoutuminen valmiuksien kehittämiseen sekä vuonna 2008 annetussa julkilausumassa voimavarojen kehittämisestä määritelty tavoitetaso;

b)  luodaan perusta todelliselle kollektiiviselle suunnittelulle, joka ulottuu strategisesta suunnittelusta hankintoihin ja teknologian kehittämiseen, samalla kun kiinnitetään erityistä huomiota rahoitusjärjestelyjä ja kannustimia koskeviin kysymyksiin;

c)  vauhditetaan nykyisten hankkeiden, erityisesti strategisiin avaintekijöihin liittyvien hankkeiden, toteutusta ja tuetaan poliittisesti EDA:n lippulaivahankkeita, joita ovat muun muassa ilmatankkaus, satelliittiviestintä, ilma-alusten kauko-ohjausjärjestelmät, tietoverkkojen puolustus ja yhtenäinen eurooppalainen ilmatila;

d)  annetaan komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja EDA:lle tehtäväksi esittää yhdessä komission kanssa vuoden 2014 loppuun mennessä uusia käytännön ehdotuksia puolustusvalmiuksien kehittämiseksi;

e)  vahvistetaan seurantamenettely, jolla säännöllisesti arvioidaan saavutettua kehitystä;

f)   muistutetaan Naton ja strategisten kumppaneiden kanssa valmiuksien kehittämisessä tehtävän tiiviimmän yhteistyön eduista;

g)  harkitaan sotilaallista yleistavoitetta 2025 koskevan kehitystyön aloittamista ja sen mahdollista täydentämistä teollisuuden yleistavoitteella;

Kolmas klusteri: Euroopan puolustusteollisuuden vahvistaminen

48. pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa”, jossa esitetään joitakin uusia ideoita ja ehdotuksia; tukee kaikilta osin komission pyrkimyksiä tiivistää puolustuksen ja turvallisuuden sisämarkkinoita ja kehittää puolustusteollisuuspolitiikka, jolla tuetaan pk-yrityksiä Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti, koska ne ovat avainasemassa innovoinnissa, tutkimuksessa ja kehittämisessä, työpaikkojen luomisessa sekä talouskasvussa;

49. korostaa, että puolustusalan teknologisen ja teollisen perustan vahvistaminen on kirjattu unionin tavoitteena SEU:n 42 artiklan 3 kohtaan ja 45 artiklaan; tähdentää, että tehokas Euroopan puolustus edellyttää vakaata Euroopan puolustusalan teknologista ja teollista perustaa, jonka avulla voidaan tukea YTPP:tä ja tehostaa entisestään Euroopan sotilaallisia valmiuksia ja huolehtia samalla EU:n strategisesta itsenäisyydestä; painottaa tutkimuksen, teollisuuden ja valmiuksien kehittämisen välisiä yhteyksiä, koska kaikkia näitä tekijöitä tarvitaan talouskasvuun, työpaikkojen luomiseen ja kilpailukyvyn edistämiseen sekä YTPP:n vahvistamiseen;

50. muistuttaa, että EU tarvitsee vahvan ja vähemmän pirstaloituneen puolustusteollisuuden, jolla voidaan tukea yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja vahvistaa EU:n strategista itsenäisyyttä; korostaa sertifioinnin ja standardoinnin merkitystä asevoimien yhteentoimivuuden parantamisessa; kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan EDA:lle tehtäväksi laatia suunnitelma puolustusteollisuuden normien kehittämiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan eurooppalaisia sertifiointimenettelyjä tunnustamalla sertifikaatit vastavuoroisesti ja yhdenmukaistamaan sertifiointimenettelyjään;

51. korostaa, että ennakointi sekä muutoksenhallinta ja uudelleenjärjestelyt ovat olennainen osa kaikkia teollisuuspolitiikkoja; katsoo siksi, että yhdennettäessä puolustusalan markkinoita edelleen on samanaikaisesti liennytettävä siitä alueelliselle ja paikalliselle taloudelle aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ja käytävä aktiivista työmarkkinavuoropuhelua sekä käytettävä tässä yhteydessä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston kaltaisia EU:n rahoitusvälineitä;

52. kehottaa Eurooppa-neuvostoa toteuttamaan toimia tällä alalla rahoittamalla vakaasti tutkimusta ja kehittämistä, myös unionin tasolla; kannattaa siviilialan turvallisuustoimien ja puolustusta koskevan tutkimustoiminnan välisen toimivan ja kustannustehokkaan yhteistyön kehittämistä; korostaa kuitenkin, että kahteen eri käyttötarkoitukseen tarkoitettujen tuotteiden viennille tarvitaan edelleen toimivat säännöt;

53. tähdentää, että puolustusalan tutkimukseen ja kehittämiseen on löydettävä uusia rahoituslähteitä esimerkiksi Horisontti 2020 -ohjelman avulla;

Loppuhuomautukset

54. kannattaa varauksetta näistä kolmesta klusterista keskustelemista joulukuussa pidettävässä huippukokouksessa; korostaa, että ne ovat kaikki yhtä tärkeitä ja että ne liittyvät loogisesti toisiinsa, koska ne palvelevat samoja strategisia tarkoituksia;

55. kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja poliittisia päättäjiä unionin jäsenvaltioiden kaikilla tasoilla olemaan kunnianhimoisempia ja rohkeampia julkisen keskustelun aloittamisessa, koska se on entistä tärkeämpää taloudellisten säästötoimien aikana; korostaa, että on tehtävä lisää investointeja ja vauhditettava puolustuksen ja turvallisuuden alalla tehtävää yhteistyötä ja että on selvitettävä turvallisuuden ja puolustuksen ja vapauden, demokratian, oikeusvaltion ja hyvinvoinnin väliset yhteydet;

56. korostaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden jakamatonta yhteenkuuluvuutta sekä sitä, että rauhallinen, turvallinen ja vakaa ympäristö on edellytys Euroopan poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen mallin säilyttämiselle;

57. toivoo, että tämä Eurooppa-neuvoston kokous ei jää yksittäiseksi tilaisuudeksi, vaan että se on alku jatkuvalle prosessille, jossa Eurooppa-neuvosto keskustelee säännöllisesti turvallisuutta ja puolustusta koskevista kysymyksistä; kannattaa sitä, että Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen laaditaan etenemissuunnitelma erityistavoitteineen, aikatauluineen ja raportointimekanismeineen; puoltaa puolustusministerien neuvoston perustamista keskipitkällä aikavälillä, jotta turvallisuutta ja puolustusta koskevat kysymykset saavat ansaitsemansa painoarvon;

58. aikoo pitää yllä ja kehittää tiiviitä yhteyksiään kansallisiin parlamentteihin järjestämällä säännöllisesti tapaamisia, jotta voidaan edistää vuoropuhelua ja näkemysten vaihtoa turvallisuus- ja puolustuskysymyksistä;

59. katsoo, että YTPP on yksi Euroopan yhdentymisprosessin peruspilareista;

60. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n pääsihteerille, Etyjin puheenjohtajalle ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Afrikan unionin kokouksen puheenjohtajalle ja ASEANin pääsihteerille.

(1)

EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1.

(2)

EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0380.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0381.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0455.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0456.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0458.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0457.

(9)

EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 9.

(10)

EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 51.

(11)

EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 7.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0278.

(13)

http://eeas.europa.eu/library/publications/2013/3/2013_eeas_review_en.pdf


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisesta

(neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antaman vuosittaisen selvityksen pohjalta) (00000/2013 – 2013/2105(INI))

Ulkoasiainvaliokunta, esittelijä Maria Eleni Koppa

Sabine Lösingin, Willy Meyerin ja Nikolaos Chountisin (GUE/NGL) vähemmistöön jäänyt mielipide

Mietinnössä halutaan antaa sotilaalliselle toiminnalle keskeinen rooli energiavarojen ja kauppareittien turvaamisessa ja sen myötä edistää EU:n militarisointia vaatimalla lisää YTPP‑operaatioita ja sotilaallisia valmiuksia sekä ”joustavia ja pysyviä nopean toiminnan taistelujoukkoja” – itse asiassa eurooppalaista armeijaa.

Vastustamme tätä mietintöä, koska siinä halutaan muuttaa EU maailmanlaajuiseksi sotilaalliseksi toimijaksi ja erityisesti koska siinä

•   kannatetaan tiedustelutuella varustetun EU:n sotilasesikunnan sekä pysyvän puolustusasioiden neuvoston perustamista

•   kannatetaan YTTP-operaatioiden rahoituskehyksen tarkistamista laajentamalla Athene-järjestelmää, joka on parlamentaarisen valvonnan ulkopuolella, ja Euroopan puolustusviraston rahoittamista EU:n talousarviosta

•   hämärretään rajaa siviili- ja sotilasalan tutkimuksen (ja rahoituksen) sekä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välillä

•   pidetään valitettavana, että taistelujoukkoja ei ole koskaan käytetty EU:n sotilasoperaatioihin

•   suositellaan keskinäistä puolustus- ja yhteisvastuulauseketta (SEU:n 42 artiklan 7 kohta ja SEUT:n 222 artikla) myös kaupan, energiareittien ja elintärkeän infrastruktuurin suojaamiseen

•   keskitytään yleisesti sotilaallisiin ”ratkaisuihin” konfliktien rauhanomaisten siviilialan ratkaisujen sijaan.

Vaadimme

–   radikaalia aseriisuntaa (kemialliset, biologiset, radiologiset ja ydinaseet mukaan luettuina) EU:ssa ja maailmanlaajuisesti

–   pidättäytymään sotilasmenojen rahoittamisesta EU:n talousarviosta

–   kaikkien toimien toteuttamista tiukasti YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti

–   siviili-EU:ta, rauhanomaisia siviilialan suhtautumistapoja konfliktien ratkaisemiseen sekä siviili- ja sotilasoperaatioiden erottamista toisistaan

–   EU:n ja Naton selkeää erottamista toisistaan.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

24.10.2013

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

11

7

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Bastiaan Belder, Elmar Brok, Tarja Cronberg, Arnaud Danjean, Susy De Martini, Mark Demesmaeker, Michael Gahler, Marietta Giannakou, Ana Gomes, Andrzej Grzyb, Richard Howitt, Anna Ibrisagic, Liisa Jaakonsaari, Jelko Kacin, Tunne Kelam, Maria Eleni Koppa, Paweł Robert Kowal, Eduard Kukan, Vytautas Landsbergis, Ryszard Antoni Legutko, Krzysztof Lisek, Sabine Lösing, Ulrike Lunacek, Willy Meyer, Francisco José Millán Mon, Alexander Mirsky, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Norica Nicolai, Raimon Obiols, Justas Vincas Paleckis, Pier Antonio Panzeri, Ioan Mircea Paşcu, Alojz Peterle, Mirosław Piotrowski, Bernd Posselt, Hans-Gert Pöttering, Cristian Dan Preda, Tokia Saïfi, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, György Schöpflin, Werner Schulz, Sophocles Sophocleous, Charles Tannock, Geoffrey Van Orden, Nikola Vuljanić, Boris Zala

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Charalampos Angourakis, Reinhard Bütikofer, Marije Cornelissen, Véronique De Keyser, Kinga Gál, Barbara Lochbihler, Emilio Menéndez del Valle, Doris Pack, Marietje Schaake, Ivo Vajgl, Janusz Władysław Zemke

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Dubravka Šuica

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö