MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen

    5.11.2013 - (COM(2011)0627 – C7‑0340/2011 – COM(2012)0553 – C7-0313/2012 – 2011/0282(COD)) - ***I

    Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
    Esittelijä: Luis Manuel Capoulas Santos


    Menettely : 2011/0282(COD)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    A7-0361/2013
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    A7-0361/2013
    Hyväksytyt tekstit :

    LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen

    (COM(2011)0627 – C7‑0340/2011 – COM(2012)0553 – C7-0313/2012 – 2011/0282(COD))

    (Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0627) sekä tarkistukset ehdotukseen (COM(2012)0553),

    –   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 42 artiklan ensimmäisen kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0340/2011),

    –   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

    –   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

    –   ottaa huomioon Luxemburgin edustajainhuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

    –   ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 8. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon 1/2012[1],

    –   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. huhtikuuta 2012 ja 12. joulukuuta 2012 antamat lausunnot[2],

    –   ottaa huomioon alueiden komitean 4. toukokuuta 2012 antaman lausunnon[3],

    –   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2013 tekemänsä päätöksen ehdotusta koskevien toimielinten välisten neuvottelujen aloittamisesta ja valtuutuksesta neuvotteluihin[4],

    –   ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. lokakuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 ja 37 artiklan,

    –   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0361/2013),

    1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

    2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

    3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

    Tarkistus  1

    EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET[5]*

    komission ehdotukseen

    ---------------------------------------------------------

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON

    ASETUS

    annettu

    Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto)

    tuesta maaseudun kehittämiseen

    EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

    ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan,

    ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen[6],

    sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

    ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[7],

    ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[8],

    ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua[9],

    noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

    sekä katsovat seuraavaa:

    (1)    Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö - miten hallita tulevat haasteet?"[10] ( ▌YMP vuoteen 2020 - tiedonanto) vahvistetaan vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan ( ▌'YMP) mahdolliset haasteet, tavoitteet ja suuntaviivat. Tästä tiedonannosta käydyn keskustelun perusteella YMP olisi uudistettava ja uudistuksen olisi tultava voimaan 1 päivästä tammikuuta 2014. Uudistuksen olisi katettava kaikki YMP:n keskeiset välineet, mukaan lukien neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 ▌[11]. Uudistuksen laajuuden vuoksi on aiheellista kumota asetus (EY) N:o 1698/2005 ja korvata se uudella tekstillä.

    (2)    YMP:n suoria tukia ja markkinatoimenpiteitä olisi tehostettava ja täydennettävä maaseudun kehittämispolitiikalla ja edistettävä siten kyseiselle politiikalle Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (jäljempänä 'SEUT'') asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Maaseudun kehittämispolitiikassa olisi niin ikään otettava huomioon 3 päivänä maaliskuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa "Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia"[12] (jäljempänä 'Eurooppa 2020 -strategia') vahvistetut tärkeät poliittiset tavoitteet ja noudatettava SEUT-sopimuksessa vahvistettua taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia yleisiä tavoitteita

    (3)    Jäsenvaltiot eivät voi ▌ riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on maaseudun kehittäminen, johtuen asetuksen ja YMP:n muiden välineiden välisistä yhteyksistä, eri maaseutualueiden välisten eroavuuksien laajuudesta ja laajentuneessa unionissa jäsenvaltioiden käytettävissä olevien taloudellisten resurssien niukkuudesta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla takaamalla monivuotinen unionin rahoitus ja keskittämällä se unionin prioriteetteihin, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan 3 kohdassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. SEU 5 artiklan 4 kohdassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

    (5)    Maaseudun kestävän kehityksen varmistamiseksi on tarpeen keskittyä rajalliseen määrään keskeisiä prioriteetteja, jotka liittyvät osaamisen siirtoon ja innovointiin maa- ja metsätaloudessa sekä maaseutualueilla, kaikentyyppisen maatalouden kilpailukykyyn ja tilojen elinkelpoisuuteen, elintarvikeketjun organisoitumiseen maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen mukaan lukien, eläinten hyvinvointiin ja maatalouden riskienhallintaan, maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistamiseen, säilyttämiseen ja parantamiseen, resurssitehokkuuteen ja vähähiiliseen talouteen siirtymiseen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla sekä sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja talouden kehittämisen edistämiseen maaseudulla. Tässä toiminnassa olisi otettava huomioon tilanteiden moninaisuus maaseutualueilla, jotka eroavat toisistaan ominaisuuksiensa tai mahdollisten tuensaajien luokkien osalta, sekä innovointia, ympäristöä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat monialaiset tavoitteet. Hillintätoimilla olisi pyrittävä sekä rajoittamaan karjankasvatuksen ja lannoitteiden käytön kaltaisista keskeisistä toiminnoista peräisin olevia maa- ja metsätalouden päästöjä että säilyttämään hiilinieluja ja parantamaan hiilidioksidin talteenottoa maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden avulla. Osaamisen siirtoon ja innovointiin maa- ja metsätaloudessa sekä maaseutualueilla liittyvä maaseudun kehittämistä koskeva unionin prioriteetti olisi otettava horisontaalisesti huomioon maaseudun kehittämistä koskevissa unionin muissa prioriteeteissa.

    (6)    Maaseudun kehittämistä koskeviin unionin prioriteetteihin olisi pyrittävä osana kestävää kehitystä ja unionin toimintaa ympäristön suojelemiseksi ja parantamiseksi SEUT 11 artiklan mukaisesti ja saastuttaja maksaa -periaate huomioon ottaen. Koska vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta pyritään käyttämään ilmastonmuutokseen liittyviin tavoitteisiin, jäsenvaltioiden olisi annettava tietoja näiden tavoitteiden tukemisesta ▌käyttäen komission hyväksymää menetelmää.

    (7)    Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (▌'maaseuturahasto'), toiminnan ja niiden tukitoimien, joiden rahoitukseen se osallistuu, olisi oltava johdonmukaisia ja yhteensopivia YMP:n muista välineistä maksetun tuen kanssa. ▌

    (8)    Maaseudun kehittämisohjelmien välittömän käynnistämisen ja tehokkaan toteutuksen varmistamiseksi maaseuturahaston tuen olisi perustuttava vankan hallintokehyksen sisältäviin ehtoihin. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi arvioitava tiettyjen ennakkoehtojen sovellettavuus ja täyttyminen. Kunkin jäsenvaltion olisi valmisteltava koko alueensa käsittävä kansallinen maaseudun kehittämisohjelma, joukko alueellisia ohjelmia tai sekä kansallinen ohjelma että joukko alueellisia ohjelmia. Kussakin ohjelmassa olisi täsmennettävä strategia maaseudun kehittämistä koskeviin unionin prioriteetteihin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ja tätä varten valitut toimenpiteet. Ohjelmatyön olisi oltava maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaista, mutta samalla sen olisi mukauduttava kansalliseen toimintaympäristöön ja täydennettävä unionin muita politiikkoja, erityisesti maatalouden markkinapolitiikkaa, koheesiopolitiikkaa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa. Joukon alueellisia ohjelmia valinneiden jäsenvaltioiden olisi valmisteltava myös kansallinen kehys, jolle ei ole olemassa erillistä talousarviomäärärahaa, helpottaakseen alueiden välistä koordinointia, kun kyseessä ovat maanlaajuiset haasteet.

    (9)    Jäsenvaltioiden olisi voitava sisällyttää maaseudun kehittämisohjelmiinsa temaattisia alaohjelmia vastatakseen erityistarpeisiin niille erityisen tärkeillä alueilla. Temaattisten alaohjelmien olisi liityttävä muun muassa nuoriin viljelijöihin, pientiloihin, vuoristoalueisiin▌, lyhyiden toimitusketjujen kehittämiseen, maaseudun naisiin, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä biologiseen monimuotoisuuteen. Temaattisia alaohjelmia olisi käytettävä myös rakenneuudistuksen mahdollistamiseen maaseudun kehitykseen huomattavasti vaikuttavilla maataloussektoreilla. Tiettyjen temaattisten alaohjelmien vaikutuksen tehostamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus soveltaa tiettyihin niihin sisältyviin tukitoimiin suurempaa tukiprosenttia.

    (10)  Maaseudun kehittämisohjelmissa olisi täsmennettävä kohdealueen tarpeet ja esitettävä yhtenäinen strategia niiden täyttämiseksi maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaan. Strategian tulisi perustua tavoitteiden asettamiseen. Havaittujen tarpeiden, asetettujen tavoitteiden ja niiden täyttämiseksi valittujen toimenpiteiden väliset yhteydet olisi määriteltävä. Maaseudun kehittämisohjelmien olisi myös sisällettävä kaikki tiedot, joita tarvitaan arvioitaessa, ovatko ohjelmat tämän asetuksen vaatimusten mukaisia.

    (11)  Maaseudun kehittämisohjelmien tavoitteet olisi asetettava kaikille jäsenvaltioille yhteisten tavoiteindikaattorien perusteella. Tämän tehtävän helpottamiseksi olisi maaseudun kehittämistä koskevia unionin prioriteetteja noudattaen määriteltävä alueet, joihin indikaattoreita sovelletaan. Koska osaamisen siirtoon maa- ja metsätaloudessa liittyvää maaseudun kehittämistä koskevaa unionin prioriteettia sovelletaan horisontaalisesti, olisi tämän prioriteetin mukaisia toimia pidettävä välttämättöminä sovellettaessa muille unionin prioriteeteille määriteltyjä tavoiteindikaattoreita.

    (12)  Maaseudun kehittämisohjelmien suunnittelua ja tarkistamista varten on tarpeen vahvistaa tiettyjä sääntöjä. Olisi säädettävä yksinkertaistetusta menettelystä sellaisia tarkistuksia varten, jotka eivät vaikuta ohjelmien strategiaan eivätkä niitä koskeviin unionin rahoitusosuuksiin.

    (14)  Maa- ja metsätalousalan kehittyminen ja erikoistuminen sekä maaseudun mikroyrityksiin ja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (▌ 'pk-yritykset') kohdistuvat erityiset haasteet edellyttävät riittävää teknistä ja taloudellista koulutusta ja entistä parempia valmiuksia hankkia ja vaihtaa osaamista ja tietoa, mihin kuuluu myös maa- ja metsätalouden parhaiden tuotantokäytäntöjen levittäminen. Osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskevia toimia olisi paitsi toteutettava perinteisinä koulutuskursseina, myös mukautettava maaseudun toimijoiden tarpeisiin. Sen vuoksi olisi tuettava myös työpajoja, valmennusta, esittelytoimia, tiedotusta sekä tilanhoitoa koskevaan vaihtoon tai tilavierailuihin liittyviä lyhytaikaisia järjestelyjä. Viljelijöiden, metsänomistajien, elintarvikealalla toimivien henkilöiden ja maaseudun pk-yritysten pitäisi hankkimansa osaamisen ja tiedon ansiosta pystyä parantamaan erityisesti kilpailukykyään ja resurssitehokkuuttaan sekä kohentamaan ympäristönsuojelun tasoaan ja edistämään samalla maaseudun elinkeinoelämän kestävyyttä. Pk-yrityksiä tukiessaan jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle pk-yritykset, joilla on kytköksiä maa- ja metsätalousalaan. Jotta varmistettaisiin, että osaamisen siirtoa ja tiedotusta koskevilla toimilla päästään näihin tuloksiin, osaamisen siirtopalvelujen tarjoajilta olisi edellytettävä asianmukaista toimintakykyä.

    (16)  Maatalouden neuvontapalveluilla autetaan viljelijöitä, nuoria viljelijöitä, metsänomistajia, muita maankäyttäjiä ja maaseudun pk-yrityksiä parantamaan tilansa tai liikeyrityksensä kestävää hallintoa ja kokonaistoimintaa. Sen vuoksi olisi kannustettava niin tällaisten palvelujen perustamista kuin viljelijöiden, nuorten viljelijöiden, metsänomistajien, muiden maankäyttäjien ja pk-yritysten turvautumista neuvontaan. Tarjolla olevan neuvonnan laadun ja tuloksellisuuden parantamiseksi olisi säädettävä neuvojien vähimmäispätevyydestä ja säännöllisestä koulutuksesta. Maatalouden neuvontapalvelujen, joista säädetään ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o HR/2012[13], pitäisi auttaa viljelijöitä arvioimaan maatalousyrityksensä toimintaa ja määrittelemään tarvittavat parannukset suhteessa niihin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin, hyvän maatalous- ja ympäristökunnon osatekijöihin ja ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o DP/2012, sekä maatilalla toteutettaviin toimiin, joista määrätään maaseudun kehittämisohjelmissa ja joilla pyritään maatilojen nykyaikaistamiseen, kilpailukyvyn kasvattamiseen, alakohtaiseen yhdentämiseen, innovointiin, markkinasuuntautuneisuuteen ja yrittäjyyden edistämiseen. Sillä olisi myös autettava viljelijöitä yksilöimään parannuksia,

    jotka liittyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY[14] 11 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanemiseksi määriteltyihin tuensaajien tason vaatimuksiin sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009[15] 55 artiklan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY[16] 14 14 artiklan täytäntöönpanemiseksi määriteltyihin tuensaajien tason vaatimuksiin, erityisesti mitä tulee integroidun torjunnan yleisten periaatteiden noudattamiseen.

    Neuvonnan olisi tarvittaessa katettava maatilaan liittyvät työturvallisuusvaatimukset ja erityinen ensimmäistä kertaa toiminnan aloittaneille viljelijöille suunnattu neuvonta. Neuvonta voi myös kattaa nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen, tilojen taloudellisen toiminnan kestävän kehityksen ja paikalliseen jalostukseen ja kaupan pitämisen yhdistettynä tilan tai yrityksen taloudelliseen tilanteeseen, maataloustuotantoon ja ympäristötehokkuuteen. Lisäksi voidaan antaa erityisneuvontaa ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, vesien suojelusta, lyhyiden toimitusketjujen kehittämisestä, luonnonmukaisesta maataloudesta ja kotieläintalouden terveysnäkökohdista. Pk-yrityksiä tukiessaan jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle mikro- ja pk-yritykset, joilla on kytköksiä maa- ja metsätalousaloihin. Tilanhoito- ja lomituspalvelujen pitäisi auttaa viljelijöitä parantamaan ja helpottamaan tilansa hoitoa.

    (18)  Unionin tai kansalliset maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät maatilojen sertifiointiohjelmat mukaan lukien antavat kuluttajille takeita kyseisten järjestelmien mukaisten tuotteiden tai tuotantoprosessien laadusta ja erityispiirteistä viljelijöiden osallistuessa tällaisiin järjestelmiin, tuovat kyseisille tuotteille lisäarvoa ja lisäävät niiden markkinamahdollisuuksia. Viljelijöitä ja viljelijäryhmiä olisi sen vuoksi kannustettava osallistumaan näihin järjestelmiin. Maaseuturahaston määrärahojen vaikuttavan käytön varmistamiseksi tuki olisi rajoitettava asetuksen N:o /xxxx (DP) 9 artiklassa määriteltyihin aktiiviviljelijöihin. Koska viljelijöille aiheutuu tällaisiin järjestelmiin liittymisen aikaan ja ensimmäisinä osallistumisvuosina lisäkustannuksia ja velvollisuuksia, joista ei saada markkinoilla täyttä korvausta, tukea olisi myönnettävä liittymisen yhteydessä ja enintään viiden vuoden ajan. Ottaen huomioon puuvillan erityisluonteen maataloustuotteena tukea olisi myönnettävä myös puuvillan laatujärjestelmille. Tukea pitäisi olla saatavissa myös tiedotus- ja menekinedistämistoimiin, jotka koskevat tämän asetuksen nojalla tuettavien laatujärjestelmien ja sertifiointiohjelmien kattamia tuotteita.

    (19)  Jotta parannettaisiin maatilojen ja maaseudun yritysten taloudellista tilannetta ja ympäristönsuojelun tasoa, tehostettaisiin maataloustuotteiden kaupan pitämisen ja jalostusalan toimintaa mukaan lukien pienimuotoisten jalostuslaitosten ja kaupanpitopalvelujen perustaminen lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden yhteydessä, huolehdittaisiin maa- ja metsätalouden kehittämisen edellyttämästä infrastruktuurista ja tuettaisiin ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia ei-tuotannollisia investointeja, näiden tavoitteiden saavuttamista edistäville aineellisille investoinneille olisi myönnettävä tukea. Ohjelmakaudella 2007–2013 eri toiminta-aloilla toteutettiin monenlaisia toimenpiteitä. Yksinkertaisuuden vuoksi ja jotta tuensaajat pystyisivät suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdennettyjä hankkeita, joilla on suurempi lisäarvo, useimmat aineellisten investointien lajit olisi katettava yhdellä toimenpiteellä. Tuen kohdentamiseksi paremmin jäsenvaltioiden olisi SWOT-analyysin (vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat) tulosten perusteella kohdistettava tuki maatiloihin ▌, jotka voivat saada tilojen elinkelpoisuuden tukemiseen liittyvää investointitukea. Nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen helpottamiseksi investointien tukikelpoisuusaikaa voidaan pidentää, jotta investoinnit täyttäisivät unionin vaatimukset. Unionin uusien vaatimusten täytäntöönpanon edistämiseksi näiden vaatimusten täyttämiseen liittyvien investointien tukikelpoisuusaikaa voidaan pidentää sen jälkeen, kun vaatimukset ovat tulleet maatiloille pakollisiksi.

    (20)  Luonnonkatastrofit, epäsuotuiset sääolot ja muut katastrofit vahingoittavat tuotantokykyä maatalousalalla enemmän kuin muilla aloilla. Tilojen säilyttämiseksi elinkelpoisina ja kilpailukykyisinä tällaisissa katastrofeissa tai tilanteissa olisi myönnettävä tukea, jolla viljelijöitä autetaan palauttamaan vahingoittuneet maatalouden tuotantomahdollisuudet. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, ettei unionin (erityisesti riskienhallintatoimenpiteen), kansallisten ja yksityisten korvausjärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liiallisia vahingonkorvauksia. ▌

    (21)  Maaseutualueiden kehittäminen ▌edellyttää uuden taloudellisen toiminnan perustamista ja kehittämistä uusien tilojen muodossa, monipuolistamalla toimintaa maatalouden ulkopuolelle mukaan lukien palvelujen tarjoaminen maa- ja metsätaloudelle sekä terveydenhuoltoon, sosiaaliseen integroitumiseen ja matkailuun liittyvä toiminta. Monipuolistuminen maatalouden ulkopuoliseen toimintaan voi myös kohdistua synegeettisten resurssien kestävään hoitoon. Tila- ja yritystoiminnan kehittämistoimenpiteellä olisi helpotettava nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamista ja maatilojen rakenteellista mukauttamista toiminnan aloittamisen jälkeen. Lisäksi olisi edistettävä viljelijöiden toiminnan monipuolistamista maatalouden ulkopuolelle sekä muiden kuin maataloussektorin pk-yritysten perustamista ja kehittämistä maaseudulla. Tällä toimenpiteellä olisi myös edistettävä naisten yrittäjyyttä maaseudulla. Olisi myös kannustettava taloudellisesti elinkelpoisiksi arvioitujen pientilojen kehittämistä. Jotta varmistettaisiin kyseisellä toimenpiteellä tuetun uuden taloudellisen toiminnan elinkelpoisuus, tuen edellytykseksi olisi asetettava liiketoimintasuunnitelman esittäminen. Yrityksen perustamistuen olisi katettava vain yritystoiminnan alkuvaiheet, eikä se saisi muuttua toimintatueksi. Sen vuoksi tuki ▌olisi myönnettävä enintään viiden vuoden ajaksi jäsenvaltion valitessa tuen maksamisen erissä. Lisäksi maatalousalan rakenneuudistuksen kannustamiseksi olisi maksettava vuotuista tai kertaluonteista tukea niille viljelijöille, jotka ovat tukikelpoisia asetuksen (EU) N:o DP/2013 V osastossa säädetyn pienviljelijäjärjestelmän mukaisesti ja jotka sitoutuvat siirtämään koko tilansa ja vastaavat tukioikeudet toiselle viljelijälle.

    Nuorten viljelijöiden maan saantiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi jäsenvaltiot voisivat myös tarjota tätä tukea yhdistettynä muihin tukimuotoihin esimerkiksi rahoitusvälineitä käyttämällä.

    (22)  Pk-yritykset muodostavat unionin ▌ maaseudun elinkeinoelämän selkärangan▌. Tilatoiminnan ja muun kuin maatalouteen liittyvän yritystoiminnan kehittämisellä olisi pyrittävä edistämään työllisyyttä ja luomaan laadukkaita työpaikkoja maaseudulle, säilyttämään jo olemassa olevia työpaikkoja, vähentämään työllisyyden kausivaihteluita, kehittämään maatalouden sekä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden jalostuksen ulkopuolisia aloja ja parantamaan samalla liiketoiminnan yhdentymistä ja paikallisia sektorienvälisiä yhteyksiä. Olisi kannustettava niin hankkeita, joissa yhdistyvät samanaikaisesti maatalous, kestävää ja vastuullista matkailua maaseudulla edistävä maaseutumatkailu sekä kulttuuri- ja luonnonperintö, kuin uusiutuvaan energiaan tehtäviä investointeja.

    (24)  Paikallisen infrastruktuurin ja paikallisten peruspalvelujen kehittäminen maaseudulla, vapaa-aika- ja kulttuuripalvelut mukaan luettuina, kylien kunnostus sekä kylien ja maaseutumaiseman kulttuuri- ja luonnonperinnön kunnostamiseen ja parantamiseen tähtäävät toimet ovat olennainen osa toimintaa, jolla pyritään hyödyntämään kasvupotentiaalia ja edistämään maaseudun kestävyyttä. Sen vuoksi olisi myönnettävä tukea näihin tähtääville toimille sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttömahdollisuuksien parantamiseen sekä nopean ja ultranopean laajakaistan kehittämiseen. Näiden tavoitteiden mukaisesti olisi kannustettava sellaisten palvelujen ja infrastruktuurien kehittämistä, jotka edistävät sosiaalista osallisuutta ja kääntävät maaseudun sosiaaliseen ja taloudelliseen taantumiseen sekä väestökatoon johtavat suuntaukset. Tällaisen tuen vaikuttavuuden maksimoimiseksi tukitoimet olisi toteutettava kuntien ja niiden peruspalvelujen kehittämissuunnitelmien mukaisesti, jos tällainen yhden tai useamman maaseutukunnan laatima suunnitelma on olemassa. Synergioiden luomiseksi ja yhteistyön parantamiseksi tukitoimilla olisi myös, kun se on aiheellista, edistettävä maaseudun ja kaupunkien välisiä yhteyksiä. Jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle paikallisyhteisöjen omien kehityskumppanuuksien investoinnit ja paikallisyhteisöjen järjestöjen johtamat hankkeet.

    (25)  Metsätalous kuuluu erottamattomasti maaseudun kehittämiseen, ja kestävän ja ilmastoystävällisen maankäytön tukemisen olisi katettava metsäalueiden kehittäminen ja kestävä metsätalous. Ohjelmakaudella 2007–2013 moniin toimenpiteisiin sisältyi erityyppisiä tukia metsätalouden investoinneille ja metsänhoidolle. Yksinkertaisuuden vuoksi ja jotta tuensaajat pystyisivät suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdennettyjä hankkeita, joilla on suurempi lisäarvo, kaikenlaiset tuet metsätalouden investoinneille ja metsänhoidolle olisi katettava yhdellä toimenpiteellä. Kyseisen toimenpiteen olisi katettava metsävarojen lisääminen ja parantaminen metsittämällä maata ja luomalla peltometsätalousjärjestelmiä, joissa laajaperäinen maatalous yhdistetään metsätalousjärjestelmiin, metsäpalojen tai muiden luonnonkatastrofien vahingoittamien metsien ennallistaminen ja aiheelliset ehkäisevät toimenpiteet, investoinnit ▌ metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen, käyttöön ottoon ja kaupan pitämiseen metsänomistajien taloudellisen tilanteen ja ympäristönsuojelun tason parantamiseksi sekä ei-tuotannolliset investoinnit, jotka parantavat ekosysteemien kestävyyttä ja kykyä sietää ilmastonmuutosta sekä metsäekosysteemien ympäristöarvoa. Tuki ei saisi vääristää kilpailua eikä vaikuttaa markkinoihin. Sen vuoksi olisi asetettava tuensaajien kokoa ja oikeudellista asemaa koskevia ▌rajoituksia. Metsäpaloja ehkäisevien toimien olisi liityttävä alueisiin, jotka jäsenvaltiot ovat luokitelleet keskisuuren tai suuren metsäpaloriskin alueiksi. Kaikkien ehkäisevien toimien olisi sisällyttävä metsänsuojelusuunnitelmaan. Kun kyseessä on vahingoittuneiden metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen, tieteellisen julkisen organisaation olisi virallisesti todettava luonnonkatastrofin esiintyminen.

    Metsätaloustoimenpiteen hyväksymisessä olisi otettava huomioon sitoumukset, joita unioni ja jäsenvaltiot ovat tehneet kansainvälisesti, ja sen olisi perustuttava jäsenvaltioiden kansallisiin tai alueellisiin metsäsuunnitelmiin tai vastaaviin välineisiin, joissa olisi otettava huomioon Euroopan metsien suojelun ministerikokouksissa tehdyt sitoumukset. Metsätaloustoimenpiteellä olisi edistettävä unionin metsästrategian ▌ täytäntöönpanoa[17].

    (27)  Tuottajaryhmät ja -organisaatiot auttavat viljelijöitä vastaamaan yhdessä haasteisiin, joita kiristynyt kilpailu ja tuotantoketjun loppupään markkinoiden keskittyminen aiheuttavat viljelijöiden tuotannon kaupan pitämiselle, myös paikallisilla markkinoilla. Sen vuoksi olisi kannustettava tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamista. Rajallisten varojen käytön optimoimiseksi tukea olisi myönnettävä vain tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka vastaavat pk-yrityksen määritelmää. Jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle 17 artiklassa tarkoitettuja laatutuotteita tuottavat tuottajaryhmät ja -organisaatiot. Jotta varmistetaan, että tuottajaryhmästä tai -organisaatiosta tulee elinkelpoinen yksikkö, tuottajaryhmän tai -organisaation hyväksymiselle olisi asetettava ehdoksi liiketoimintasuunnitelman esittäminen jäsenvaltioille. Jotta vältettäisiin toimintatuen myöntäminen ja säilytettäisiin tuen kannustava vaikutus, tuen enimmäiskesto olisi rajoitettava viiteen vuoteen siitä, kun tuottajaryhmä tai -organisaatio on hyväksytty liiketoimintasuunnitelmansa perusteella.

    (28)  Maatalouden ympäristö- ja ilmastotuilla olisi jatkossakin oltava merkittävä asema maaseudun kestävän kehityksen tukemisessa ja ympäristöpalvelujen lisääntyvään kysyntään vastaamisessa. Niillä olisi tämän lisäksi kannustettava viljelijöitä ja muita maankäyttäjiä palvelemaan koko yhteiskuntaa ottamalla käyttöön tai soveltamalla edelleen maatalouskäytäntöjä, jotka edistävät ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista ja joissa otetaan huomioon ympäristön, maiseman ja sen ominaispiirteiden, luonnonvarojen, maaperän ja geneettisen monimuotoisuuden suojelu ja parantaminen. Samassa yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota maatalouden geenivarojen säilyttämiseen ja luonnonarvoltaan merkittävien viljelyjärjestelmien lisätarpeisiin. Tukien olisi katettava tehdyistä sitoumuksista aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, ja saastuttaja maksaa ▌ -periaatteen mukaisesti ne saisivat kattaa vain sitoumukset, jotka ylittävät asiaa koskevat pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että viljelijöille maksettavat korvaukset eivät johda tämän asetuksen ja asetuksen N:o /xxxx (DP) nojalla kaksinkertaiseen rahoitukseen. Monissa tilanteissa viljelijäryhmän yhdessä tekemistä sitoumuksista saatava synergia moninkertaistaa ympäristö- ja ilmastohyödyn. Yhteisistä toimista aiheutuu kuitenkin ylimääräisiä transaktiokustannuksia, jotka olisi korvattava asianmukaisesti. Lisäksi sen varmistamiseksi, että viljelijät ja muut maankäyttäjät pystyvät toteuttamaan tekemänsä sitoumukset moitteettomasti, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tarjoamaan heille tarvittavat taidot ja osaaminen.

    Jäsenvaltioiden olisi säilytettävä pyrkimykset samalla tasolla kuin ohjelmakaudella 2007–2013 ja käytettävä vähintään 30 ▌prosenttia kutakin maaseudun kehittämisohjelmaa koskevasta maaseuturahaston kokonaisrahoituksesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen, biologisen monimuotoisuuden edistämiseen, resurssitehokkuuteen sekä maanhoitoon, vesien hoitoon ja maankäyttöön, kun kyseessä ovat maatalouden ympäristö- ja ilmastotuet, luonnonmukaisen maatalouden tuet ja alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, maksettavat tuet sekä metsätaloustoimenpiteet, Natura 2000 -alueiden tuet ja ilmastoon ja ympäristöön liittyvä investointituki.

    (30)  Luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymiseen tai sen ylläpitämiseen myönnettävällä tuella olisi kannustettava viljelijöitä osallistumaan tällaisiin järjestelmiin ja vastaamaan ympäristöystävällisten maatalouskäytäntöjen käyttöä ja tiukkoja eläinten hyvinvoinnin vaatimuksia koskevaan lisääntyneeseen kysyntään yhteiskunnassa. Jotta lisättäisiin toimenpiteestä biologiselle monimuotoisuudelle koituvien hyötyjen synergiavaikutusta, olisi kannustettava viljelijöiden yhteisiä sopimuksia tai yhteistyötä niin, että toimenpiteellä katetaan suurempia vierekkäisiä alueita. Jotta vältettäisiin viljelijöiden laajamittainen palaaminen perinteisiin viljelymuotoihin, olisi tuettava sekä siirtymistä että ylläpitämistä kannustavia toimenpiteitä. Tuella olisi katettava sitoumuksesta aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset, ja sen olisi koskettava ainoastaan sitoumuksia, jotka ylittävät asiaa koskevat pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että viljelijöille maksettavat korvaukset eivät johda tämän asetuksen ja asetuksen N:o /xxxx (DP) nojalla kaksinkertaiseen rahoitukseen. Maaseuturahaston määrärahojen vaikuttavan käytön varmistamiseksi tuki olisi rajoitettava asetuksen N:o /xxxx (DP) 9 artiklassa määriteltyihin aktiiviviljelijöihin.

    (31)  Natura 2000 -alueiden tehokkaan hoidon edistämiseksi viljelijöille ja metsänomistajille olisi myönnettävä edelleen tukea alueilla, jotka kärsivät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY[18] ▌ ja neuvoston direktiivin 92/43/ETY [19]▌ täytäntöönpanon vuoksi. Lisäksi viljelijöille olisi myönnettävä tukea vesistöalueilla, jotka kärsivät haitoista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY[20] ▌ täytäntöönpanon vuoksi. Tuki olisi kytkettävä maaseudun kehittämisohjelmassa kuvattuihin erityisiin vaatimuksiin, jotka ylittävät asiaa koskevat pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että viljelijöille maksettavat korvaukset eivät johda tämän asetuksen ja asetuksen N:o /xxxx (DP) nojalla kaksinkertaiseen rahoitukseen. Jäsenvaltioiden olisi myös otettava Natura 2000 -alueiden erityistarpeet huomioon maaseudun kehittämisohjelmiensa yleisessä suunnittelussa.

    (32)  Vuoristoalueilla tai muilla alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, viljelijöille maksettavilla tuilla olisi pyrittävä säilyttämään maaseutua sekä pitämään yllä ja edistämään kestäviä viljelyjärjestelmiä kannustamalla jatkamaan maatalousmaan käyttöä. Tällaisen tuen tehokkuuden varmistamiseksi tuilla olisi korvattava viljelijöille aiheutuneet tulonmenetykset ja lisäkustannukset, jotka liittyvät kyseisen alueen haittoihin. Maaseuturahaston määrärahojen vaikuttavan käytön varmistamiseksi tuki olisi rajoitettava asetuksen N:o /xxxx (DP) 9 artiklassa määriteltyihin aktiiviviljelijöihin.

    (33)  Unionin varojen tehokkaan käytön ja unionin kaikkien viljelijöiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi vuoristoalueet ja luonnonoloista johtuvista tai muista erityisrajoitteista kärsivät alueet olisi määriteltävä puolueettomin perustein. Kun kyseessä ovat luonnonoloista johtuvista rajoitteista kärsivät alueet, olisi sovellettava biofyysisiä perusteita, joiden tueksi esitetään vankka tieteellinen näyttö. Olisi säädettävä siirtymäjärjestelyistä, jotta helpotetaan tukien asteittaista lakkauttamista alueilla, joita ei mainittujen perusteiden soveltamisen seurauksena enää pidetä luonnonoloista johtuvista rajoitteista kärsivinä alueina.

    (34)  Viljelijöitä olisi jatkossakin kannustettava noudattamaan tiukkoja eläinten hyvinvoinnin vaatimuksia myöntämällä ▌tukea viljelijöille, jotka sitoutuvat noudattamaan asiaa koskevat pakolliset vaatimukset ylittäviä kotieläintalouden vaatimuksia. Maaseuturahaston määrärahojen vaikuttavan käytön varmistamiseksi tuki olisi rajoitettava asetuksen N:o /xxxx (DP) 9 artiklassa määriteltyihin aktiiviviljelijöihin.

    (35)  Tukea olisi myönnettävä edelleen metsänomistajille, jotka tarjoavat ympäristö- ja ilmastoystävällisiä metsänsuojelupalveluja tekemällä sitoumuksia, joilla lisätään biologista monimuotoisuutta, suojellaan arvokkaita metsäekosysteemejä, parannetaan niiden ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja sopeutumispotentiaalia ja vahvistetaan metsien suojelevaa merkitystä suhteessa maaperän eroosioon,▌ vesivarojen ylläpitoon ja ▌luonnononnettomuuksiin. Samassa yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota metsätalouden geenivarojen säilyttämiseen ja edistämiseen. Tukea olisi myönnettävä metsätalouden ympäristösitoumuksiin, jotka ylittävät kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset. ▌

    (36)  Ohjelmakaudella 2007–2013 ainoa ▌yhteistyömuoto, jota maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa nimenomaisesti tuettiin, oli yhteistyö maatalouden ja elintarvikealan sekä metsätalouden uusien tuotteiden, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseksi. Tämäntyyppistä yhteistyötä on tuettava edelleenkin, mutta tukea olisi mukautettava niin, että se vastaa paremmin ▌osaamistalouden vaatimuksia. Samassa yhteydessä ▌kyseisestä toimenpiteestä olisi oltava mahdollista rahoittaa myös ainoastaan yhden toimijan toteuttamia hankkeita edellyttäen, että saadut tulokset jaetaan, jolloin saavutetaan tavoite levittää uusia käytäntöjä, menetelmiä ja tuotteita. Lisäksi on käynyt selväksi, että tukemalla paljon laajempaa valikoimaa yhteistyötyyppejä, joihin osallistuu useampia tuensaajia pienemmistä toimijoista suurempiin, voidaan edistää maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteiden saavuttamista auttamalla maaseudun ▌ toimijoita voittamaan pirstaleisuudesta johtuvia taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja muita haittoja. Sen vuoksi tätä toimenpidettä olisi laajennettava. Pienille toimijoille myönnettävä tuki yhteisten työprosessien järjestämiseksi sekä tilojen ja resurssien jakamiseksi auttaa tekemään tällaisista toimijoista taloudellisesti elinkelpoisia toiminnan pienimuotoisuudesta huolimatta. Toimitusketjun toimijoiden väliseen horisontaaliseen ja vertikaaliseen yhteistyöhön sekä paikallisiin menekinedistämistoimiin myönnettävän tuen pitäisi edistää lyhyiden toimitusketjujen, paikallisten markkinoiden ja paikallisten elintarvikeketjujen taloudellisesti järkevää kehittämistä. Ympäristöhankkeita ja -käytäntöjä koskevia yhteisiä lähestymistapoja varten myönnetyn tuen pitäisi auttaa tuottamaan suurempaa ja yhdenmukaisempaa ympäristö- ja ilmastohyötyä kuin yksin toimivien yksittäisten toimijoiden (esimerkiksi kun käytäntöjä sovelletaan suuremmilla yhtenäisillä maa-alueilla).

    Näitä eri aloja koskevaa tukea olisi myönnettävä eri muodoissa. Klusterit ja verkostot ovat erityisen tärkeitä asiantuntemuksen jakamisen sekä uuden ja erikoistuneen asiantuntemuksen, palvelujen ja tuotteiden kehittämisen kannalta. Pilottihankkeet ovat tärkeitä välineitä testattaessa teknologioiden, tekniikoiden ja käytäntöjen kaupallista soveltuvuutta eri yhteyksissä ja mukautettaessa niitä tarpeen mukaan. Toimijaryhmät ovat maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden ▌keskeinen osa. Tärkeän välineen muodostavat myös paikalliset kehittämisstrategiat, joita toteutetaan Leaderin paikallisen kehittämisen kehyksen ulkopuolella maaseutu- ja kaupunkialueiden julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä. Toisin kuin Leader-lähestymistavassa tällaiset kumppanuudet ja strategiat voitaisiin rajoittaa koskemaan vain yhtä sektoria ja/tai suhteellisen tarkkoja kehittämistavoitteita, joihin myös edellä mainitut kuuluvat. Jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle sellaisten yksiköiden yhteistyön, johon osallistuu alkutuottajia. Tämän toimenpiteen mukaista tukea tulisi voida myöntää myös toimialakohtaisille organisaatioille. Se olisi rajoitettava seitsemään vuoteen, lukuun ottamatta yhteisiä ympäristö- ja ilmastotoimia asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

    (37)  ▌ Viljelijöihin kohdistuu nykyisin aiempaa enemmän taloudellisia ja ympäristöriskejä ilmastonmuutoksen ja hintojen lisääntyneen epävakauden vuoksi. Sen vuoksi tehokas riskienhallinta on viljelijöille yhä tärkeämpää. Tästä syystä olisi otettava käyttöön riskienhallintatoimenpide, jolla viljelijöitä autetaan selviämään heille yleisimmistä riskeistä. Tuon toimenpiteen mukaisella tuella olisi katettava viljelijöiden sato-, eläin- ja kasvivakuutusmaksut, keskinäisten rahastojen perustaminen ja tällaisista rahastoista viljelijöille maksettava korvaus tappioista, jotka aiheutuvat epäsuotuisista sääoloista, eläin- tai kasvitautien puhkeamisesta, tuholaisvahingoista tai ympäristövahingoista. Toimenpiteen olisi sisällettävä myös tulojen vakauttamisväline eli keskinäinen rahasto, josta tuetaan viljelijöitä, joiden tulot laskevat voimakkaasti. Sen varmistamiseksi, että viljelijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti koko unionissa, ettei kilpailu vääristy ja että unionin kansainvälisiä velvoitteita noudatetaan, olisi säädettävä erityisistä edellytyksistä näiden toimenpiteiden mukaisen tuen myöntämiseksi. Maaseuturahaston määrärahojen tehokkaan käytön varmistamiseksi tuki olisi rajoitettava asetuksen N:o /xxxx (DP) 9 artiklassa määriteltyihin aktiiviviljelijöihin.

    (38)  Paikalliseen kehittämiseen sovellettava Leader-lähestymistapa on vuosien mittaan osoittautunut tulokselliseksi maaseutualueita kehitettäessä, sillä sen alhaalta ylös etenevässä lähestymistavassa otetaan kaikilta osin huomioon maaseudun omaehtoisen kehittämisen monialaiset tarpeet. Leader-lähestymistapaa olisi sen vuoksi jatkettava tulevaisuudessa, ja se olisi edelleen sisällytettävä pakollisena kaikkiin maaseudun kehittämisohjelmiin.

    Maaseuturahastosta Leaderin paikalliseen kehittämiseen myönnettävän tuen olisi katettava myös alueiden väliset yhteistyöhankkeet jäsenvaltioiden sisäisten alueiden ja ryhmien kesken tai valtioiden väliset yhteistyöhankkeet useiden jäsenvaltioiden alueiden ja ryhmien välillä tai kolmansien maiden kanssa.

    (41)  Moniin tämän asetuksen mukaisiin maaseudun kehittämistoimenpiteisiin sisältyy investointeja, jotka voivat liittyä monenlaisiin tukitoimiin. Selkeyden varmistamiseksi näitä tukitoimia toteutettaessa olisi vahvistettava joitakin yhteisiä sääntöjä, joita sovelletaan kaikkiin investointeihin. Yhteisissä säännöissä olisi määriteltävä menotyypit, joita voidaan pitää investointimenoina, ja varmistettava, että tukea myönnetään vain investointeihin, jotka luovat uutta arvoa maataloudessa. Investointihankkeiden toteutuksen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava maksaa ennakkomaksuja. Maaseuturahaston tuen tehokkuuden, oikeudenmukaisuuden ja kestävän vaikutuksen varmistamiseksi olisi vahvistettava säännöt, joilla taataan tukitoimiin liittyvien investointien kestävyys ja estetään maaseuturahaston tuen käyttö kilpailua vääristävällä tavalla.

    (41a) Maaseuturahastosta voidaan myöntää tukea kasteluinvestointeihin taloudellisen ja ympäristöedun saamiseksi, mutta kyseisen kastelun kestävyys olisi varmistettava. Joka tapauksessa tätä varten pitäisi myöntää tukea ainoastaan, jos kyseisellä alueella on direktiivin 2000/60/EY edellyttämä vesipiirin hoitosuunnitelma ja jos investoinnin tasoa vastaava veden mittaus on jo olemassa tai toteutetaan osana investointia. Olemassa olevien kasteluinfrastruktuurin tai -laitteiden parantamiseksi tehtävien investointien olisi johdettava vähimmäisparannuksiin vedenkäytön tehokkuudessa, ilmaistuna mahdollisena vedensäästönä. Jos vesistöön, johon investoinnit vaikuttavat, kohdistuu direktiivissä 2000/60/EY vahvistettujen määrittelypuitteiden mukaan veden määrään liittyviä paineita, näiden paineiden vähentämiseksi puolet tästä vedenkäytön tehokkuuden lisääntymisestä olisi muunnettava todelliseksi vedenkäytön vähennykseksi tuetun investoinnin tasolla. Olisi vahvistettava tietyt tapaukset, joissa mahdollista tai tosiallista vedensäästöä koskevia vaatimuksia ei voida soveltaa tai joissa ne eivät ole tarpeen, myös veden kierrätykseen tai uudelleen käyttöön liittyvien investointien osalta. Olisi säädettävä, että olemassa olevien laitteiden parannuksia koskevien investointien lisäksi maaseuturahastosta olisi annettava tukea uusia kastelujärjestelmiä koskeviin investointeihin ympäristöarvioinnin tuloksista riippuen. Uusiin kastelujärjestelmiin ei kuitenkaan pitäisi myöntää kuin poikkeuksellisesti tukea, jos niiden vaikutuspiirissä olevaan vesistöön kohdistuu jo paineita, koska on olemassa suuri vaara, että tuen myöntäminen tällaisessa tapauksessa pahentaisi ympäristöongelmia entisestään.

    (42)  Tietyissä tämän asetuksen mukaisissa pinta-alaan liittyvissä toimenpiteissä edellytetään tuensaajien tekevän sitoumuksia vähintään viiden vuoden ajaksi. Tänä aikana joko tilan tai tuensaajan tilanne voi muuttua. Sen vuoksi olisi vahvistettava säännöt siitä, miten tällaisissa tilanteissa on toimittava.

    (43)  Tietyissä tämän asetuksen mukaisissa toimenpiteissä tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuensaajat tekevät sitoumuksia, jotka ylittävät pakollisten toimenpide- tai hoitovaatimusten mukaisen perustason. Koska lainsäädäntöön voidaan tehdä sitoumusaikana sellaisia muutoksia, joiden johdosta perustaso muuttuu, olisi säädettävä asianomaisten sopimusten tarkistamisesta sen varmistamiseksi, että kyseistä edellytystä noudatetaan edelleen.

    (44)  Sen varmistamiseksi, että maaseudun kehittämiseen osoitettuja varoja käytetään parhaalla mahdollisella tavalla, että maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyvät toimenpiteet kohdennetaan maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaisesti ja että samalla taataan hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, jäsenvaltioiden olisi vahvistettava hankkeiden valintaperusteet. Tästä säännöstä olisi poikettava vain ▌sellaisia toimenpiteitä koskevan tuen osalta, jotka liittyvät maatalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin, luonnonmukaiseen maatalouteen, Natura 2000 -verkostoon ja vesipuitedirektiiviin, alueisiin, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, eläinten hyvinvointiin, metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin sekä riskinhallintaan. Valintaperusteita sovellettaessa on otettava huomioon suhteellisuusperiaate tukitoimen laajuuden osalta.

    (45)  Maaseuturahastosta tulisi myöntää teknisen avun muodossa tukea maaseudun kehittämisohjelmien toteutukseen liittyviin toimiin, muun muassa kustannuksiin, jotka liittyvät sellaisiin unionin laatujärjestelmiin viittaavien tunnusten ja lyhenteiden suojaamiseen, joihin osallistumiseen voidaan myöntää tämän asetuksen mukaista tukea, ja kustannuksiin, joita jäsenvaltioille aiheutuu sellaisten alueiden määrittelystä, joilla on luonnonoloista johtuvia rajoitteita.▌

    (46)  Ohjelman toteutuksen eri vaiheisiin osallistuvien kansallisten verkostojen, järjestöjen ja viranomaisten verkostoituminen eurooppalaisen maaseudun kehittämisverkoston yhteydessä on osoittanut, että verkostoituminen voi parantaa huomattavasti maaseudun kehittämisohjelmien laatua lisäämällä sidosryhmien osallistumista maaseudun kehittämisen hallintoon ja tiedottamalla suurelle yleisölle maaseudun kehittämisen eduista. Sen vuoksi sitä olisi rahoitettava osana unionin tason teknistä apua. Arvioinnin erityistarpeet huomioon ottaen olisi osana eurooppalaista maaseudun kehittämisen arviointiverkostoa luotava eurooppalaiset maaseudun kehittämisen arviointivalmiudet kaikkien arviointitoimiin osallistuvien toimijoiden kokoamiseksi yhteen ja alan asiantuntemuksen vaihdon helpottamiseksi.

    (46a) Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevalla eurooppalaisella innovaatiokumppanuudella olisi edistettävä EU 2020 -strategian tavoitteiden eli älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun toteutumista. Tämän kumppanuuden tärkeänä tehtävänä on koota yhteen kaikki alan toimijat unionin tasolla, kansallisesti ja alueellisesti, jolloin jäsenvaltiot saavat uusia ajatuksia siitä, miten olemassa olevia välineitä ja aloitteita voidaan virtaviivaistaa, yksinkertaistaa ja koordinoida paremmin ja tarvittaessa täydentää uusilla toimilla.

    (47)  Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tavoitteiden edistämiseksi olisi perustettava eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkosto, jolla mahdollistetaan maatalouden innovointitoimien toteutukseen osallistuvien toimijaryhmien, neuvontapalvelujen ja tutkijoiden verkostoituminen. Sitä olisi rahoitettava osana unionin tason teknistä apua.

    (49)  Jäsenvaltioiden olisi varattava osa kunkin maaseudun kehittämisohjelman tekniseen apuun varatusta kokonaismäärästä sellaisen kansallisen maaseutuverkoston perustamiseen ja toimintaan, joka kokoaa yhteen maaseudun kehittämisen parissa toimivat järjestöt ja viranomaiset, kumppanuus mukaan luettuna, ja jolla pyritään lisäämään niiden osallistumista ohjelman toteutukseen ja parantamaan maaseudun kehittämisohjelmien laatua. Kansallisten maaseutuverkostojen olisi laadittava ja pantava täytäntöön toimintasuunnitelma.

    (51)  Maaseudun kehittämisohjelmiin olisi sisällyttävä innovatiivisia toimia, jotka edistävät resurssitehokasta, tuottavaa ja vähäpäästöistä maatalousalaa ja joita tuetaan maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden mukaisesti. Eurooppalaisella innovaatiokumppanuudella olisi pyrittävä nopeuttamaan ja laajentamaan innovatiivisten ratkaisujen siirtämistä käytäntöön. Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden olisi tuotava lisäarvoa lisäämällä innovointiin liittyvien välineiden käyttöä ja tehokkuutta ja parantamalla niiden välistä synergiaa. Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden olisi korjattava puutteita yhdistämällä tutkimus ja maatalouskäytäntö paremmin yhteen.

    (52)  Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden yhteydessä tuettavien innovatiivisten hankkeiden toteutus olisi uskottava toimijaryhmille, jotka kokoavat yhteen metsänkäyttäjiä, maaseutuyhteisöjä, viljelijöitä, tutkijoita, kansalaisjärjestöjen neuvojia ja muita toimijoita, joita maatalousalan innovointi koskee. Jotta tällaisista hankkeista saatavista tuloksista olisi hyötyä koko alalle, niiden tuloksia innovaatioiden ja osaamisen vaihdon alalla unionin sisällä ja kolmansien maiden kanssa olisi levitettävä.

    (53)  Olisi säädettävä tämän asetuksen nojalla maaseudun kehittämiseen myönnettävän unionin tuen kokonaismäärän määrittämisestä 1 päivästä tammikuuta 2014 31 päivään joulukuuta 2020 ▌ulottuvalla kaudella vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen ja samaa ajanjaksoa koskevan budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti[21]. Käytettävissä oleville määrärahoille olisi tehtävä ohjelmatyötä varten kiinteämääräinen indeksikorjaus.

    (54)  Maaseuturahaston varojen hallinnoinnin helpottamiseksi olisi vahvistettava maaseudun kehittämisen ohjelmatyöhön sovellettava yhtenäinen maaseuturahaston rahoitusosuus suhteessa jäsenvaltioiden julkisiin menoihin. Tietyntyyppisten tukitoimien erityisen tärkeyden tai luonteen huomioon ottamiseksi niille olisi vahvistettava erilliset rahoitusosuudet. Jotta lievennettäisiin erityisrajoitteita, jotka johtuvat kehitystasosta, syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta, vähemmän kehittyneille alueille, SEUT-sopimuksessa tarkoitetuille syrjäisimmille alueille ja pienille Egeanmeren saarille sekä siirtymäalueille olisi vahvistettava asianmukainen maaseuturahaston rahoitusosuus.

    (56)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden maaseudun kehittämistoimenpiteet ovat todennettavissa ja valvottavissa, ja annettava tarvittavat säännökset. Tätä varten hallintoviranomaisen ja maksajaviraston olisi laadittava ennakkoarviointi ja arvioitava toimenpiteitä ohjelman koko toteutuksen ajan. Toimenpiteitä, jotka eivät vastaa kyseistä edellytystä, olisi mukautettava.

    (57)  Komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki ▌tarvittavat toimenpiteet maaseudun kehittämisohjelmien moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi. Komission olisi tässä yhteydessä tehtävä tarvittavat tarkastukset, ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen hallintojärjestelmänsä moitteettoman toiminnan.

    (58)  Yhden hallintoviranomaisen tulisi olla vastuussa kunkin maaseudun kehittämisohjelman hallinnosta ja toteutuksesta. Viranomaisen tehtävät olisi täsmennettävä tässä asetuksessa. Hallintoviranomaisen pitäisi voida siirtää osa tehtävistään, mutta sen olisi oltava edelleen samalla vastuussa hallinnon tehokkuudesta ja moitteettomuudesta. Jos maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyy temaattisia alaohjelmia, hallintoviranomaisen olisi voitava nimetä toinen elin hallinnoimaan ja toteuttamaan kyseinen alaohjelma niiden määrärahojen osalta, jotka alaohjelmalle on varattu kehittämisohjelmassa, samalla kun varmistetaan kyseisten alaohjelmien moitteeton varainhoito. Jos jäsenvaltiolla on enemmän kuin yksi hallinnoitava ohjelma, voidaan johdonmukaisuuden varmistamiseksi perustaa koordinointielin.

    (59)  Kutakin maaseudun kehittämisohjelmaa olisi seurattava, jotta voitaisiin säännöllisesti tarkastella ohjelman toteutusta ja edistymistä kohti ohjelman vahvistettuja tavoitteita. Maaseuturahastosta tuettujen toimien tehokkuuden ja vaikutuksen osoittaminen ja parantaminen riippuu myös asianmukaisesta arvioinnista ohjelman valmistelun ja toteutuksen ja sen loppuunsaattamisen aikana. Sen vuoksi komission ja jäsenvaltioiden olisi yhdessä perustettava seuranta- ja arviointijärjestelmä, jonka tavoitteena on osoittaa maaseudun kehittämispolitiikan edistyminen ja arvioida maaseudun kehittämispolitiikkaan liittyvien toimien vaikutusta ja tehokkuutta.

    (60)  Sen varmistamiseksi, että tiedot voidaan yhdistää unionin tasolla, tähän järjestelmään olisi kuuluttava yhteisiä indikaattoreita. Maaseudun kehittämisohjelman toteutusta koskevat tärkeimmät tiedot olisi talletettava ja säilytettävä sähköisesti tietojen yhdistämisen helpottamiseksi. Sen vuoksi tuensaajien olisi toimitettava vähintään tiedot, joita tarvitaan seurannassa ja arvioinnissa.

    (61)  Vastuu ohjelman seurannasta ▌olisi jaettava hallintoviranomaisen ja tätä tarkoitusta varten perustetun seurantakomitean kesken. Seurantakomitean tehtävänä olisi oltava seurata ohjelman toteutuksen vaikuttavuutta. Tätä varten olisi täsmennettävä sen velvollisuudet.

    (62)  Ohjelman seurantaan olisi sisällyttävä komissiolle toimitettavan vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen ▌laatiminen.

    (63)  Kukin maaseudun kehittämisohjelma olisi sen laadun parantamiseksi ja sen saavutusten osoittamiseksi arvioitava.

    (64)  Tämän asetuksen mukaiseen maaseudun kehittämistukeen olisi sovellettava SEUT 107, 108 ja 109 artiklaa. Maatalousalan erityisluonteen vuoksi olisi kuitenkin säädettävä, että SEUT 42 artiklan soveltamisalaan kuuluviin tukitoimiin liittyvät maaseudun kehittämistoimenpiteet, jotka toteutetaan tämän asetuksen nojalla ja mukaisesti, sekä jäsenvaltioiden maksama tuki, joka on tarkoitettu unionin tukea saavien maaseudun kehittämistoimenpiteiden kansalliseksi lisärahoitukseksi ja joka kuuluu SEUT 42 artiklan soveltamisalaan, olisi jätettävä SEUT 107, 108 ja 109 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

    (65)  Lisäksi jotta varmistettaisiin unionin tukeen oikeutettujen maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja jäsenvaltioiden maksaman tuen keskinäinen johdonmukaisuus ja yksinkertaistettaisiin menettelyjä, jäsenvaltioiden maksama tuki, joka on tarkoitettu unionin tukea saavien maaseudun kehittämistoimenpiteiden kansalliseksi lisärahoitukseksi ja joka kuuluu SEUT 42 artiklan soveltamisalaan, olisi sisällytettävä maaseudun kehittämisohjelmaan arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi tämän asetuksen säännösten mukaisesti. ▌Sen varmistamiseksi, ettei panna täytäntöön kansallista lisärahoitusta, jota komissio ei ole hyväksynyt, kyseinen jäsenvaltio ei saisi antaa maatalouden kehittämiseen ehdotettua lisärahoitusta käyttöön ennen sen hyväksymistä. Jäsenvaltioiden maksama tuki, joka on tarkoitettu unionin tukea saavien maaseudun kehittämistoimenpiteiden kansalliseksi lisärahoitukseksi ja joka ei kuulu SEUT 42 artiklan soveltamisalaan, olisi ilmoitettava komissiolle SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti, paitsi jos se kuuluu neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98[22] nojalla annetun asetuksen soveltamisalaan, eikä sitä saa antaa käyttöön ennen komission lopullista hyväksyntää.

    (66)  Olisi otettava käyttöön sähköinen tietojärjestelmä, joka mahdollistaa tehokkaan ja turvallisen tietojenvaihdon yhteisen edun mukaisista asioista ja tietojen tallettamisen, säilyttämisen ja hallinnoimisen sekä seurannasta ja arvioinnista raportoimisen.

    (67)  Sovelletaan[23] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY[24] yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta koskevaa unionin lainsäädäntöä, erityisesti yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ▌sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001[25].

    (68)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, joka koskee  maaseudun kehittämisohjelmien sisältöä, ohjelmien ja niihin tehtävien muutosten hyväksymistä, ohjelmia hyväksyttäessä sovellettavia menettelyjä ja aikatauluja, ohjelman ja kansallisen kehyksen muutoksia hyväksyttäessä sovellettavia menettelyjä ja aikatauluja, niiden voimaantulo ja esittämistiheys mukaan luettuina, maaseudun kehittämistoimenpiteiden toteuttamista koskevia erityisedellytyksiä, osaamisensiirto- ja tiedotustoimeen osallistuvien kustannusten korvaamista koskevia sääntöjä, tämän asetuksen nojalla ▌perustettavien verkkojen rakennetta ja toimintaa, tiedotus- ja julkistamisvaatimuksia, seuranta- ja valvontajärjestelmän hyväksymistä sekä tietojärjestelmän toimintasääntöjä ▌. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[26]▌mukaisesti.

    (70)  Komissiolle olisi tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joiden mukaan oikeushenkilöä voidaan pitää nuorena viljelijänä, sekä ammattitaidon hankkimiseen sovellettavan lisäajan vahvistamista, tilan- ja metsänhoitoa koskevan vaihdon ja tila- ja metsävierailujen kestoa ja sisältöä; 17 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvia erityisiä unionin järjestelmiä ja tuottajaryhmien erityispiirteitä ja toimintatyyppejä, jotka voivat saada kyseisen kohdan nojalla tukea, sekä edellytysten vahvistamista kilpailun vääristymien, tuotteiden syrjinnän ja kaupallisten merkkien tuen ulkopuolelle jättämisen ehkäisemiseksi; liiketoimintasuunnitelman vähimmäissisältöä sekä perusteita, joita jäsenvaltioiden on käytettävä määritettäessä 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja ylä- ja alarajoja; metsitykseen ja metsämaan muodostamiseen sovellettavien ympäristöä koskevien vähimmäisvaatimusten määrittelyä; edellytyksiä, joita sovelletaan maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin, jotka liittyvät kotieläintuotannon laajaperäistämiseen, kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalaisten rotujen kasvattamiseen tai sellaisten kasvien geenivarojen säilyttämiseen, joita uhkaa geneettinen köyhtyminen sekä geenivarojen säilyttämistä, kestävää käyttöä ja kehittämistä koskevien tukitointen määrittelyä; laskentamenetelmää, jota käytetään asetuksen (EU) N:o DP/2013 29 artiklassa tarkoitettujen käytäntöjen kaksinkertaisen rahoittamisen estämiseksi sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka liittyvät maatalouden ympäristö- ja ilmastotukiin, luonnonmukaiseen viljelyyn, Natura 2000 -verkostoon sekä vesipuitedirektiivin ; niiden alojen määrittelemistä, joilla tuotantomenetelmiä koskevia vaatimuksia tiukennetaan eläinten hyvinvointiin liittyvien sitoumusten johdosta; yhteistyötoimenpiteen mukaan tukeen oikeutettujen hankkeiden, klusterien, verkostojen, lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden erityispiirteiden tarkentamista sekä tässä toimenpiteessä luetelluille toimille myönnettävän avun edellytysten määrittämistä;

    keskinäisille rahastoille myönnettävien kaupallisten lainojen vähimmäis- ja enimmäiskestoa; edellytyksiä, joiden mukaisesti leasingsopimuksiin tai käytettyihin välineisiin ja laitteisiin liittyviä kustannuksia voidaan pitää tukikelpoisina investointimenoina sekä uusiutuvan energian investointikelpoisten infrastruktuurityyppien määrittelyä; edellytyksiä, joita sovelletaan 29, 30, 34 ja 35 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisten sitoumusten muuntamiseen tai mukauttamiseen sekä muiden sellaisten tilanteiden määrittelyä, joissa avun takaisinmaksua ei vaadita; edellytyksiä, joiden mukaisesti komission asetuksen (EY) N:o 1698/2005 nojalla hyväksymä tuki voidaan liittää osaksi tässä asetuksessa säädettyä tukea, myös teknisen avun ja jälkiarviointien osalta, jotta helpotettaisiin siirtymistä asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 säädetystä järjestelmästä tässä asetuksessa säädettyyn järjestelmään. Kroatian tasavallan liittymissopimuksen huomioon ottamiseksi kyseisten säädösten olisi Kroatian osalta katettava tarvittaessa myös siirtymävaihe neuvoston asetuksen (EY) N:o 1085/2006[27] mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

    (70a) Tässä asetuksessa säädetty uusi tukijärjestelmä korvaa asetuksella (EY) N:o 1698/2005 perustetun tukijärjestelmän. ▌Asetus (EY) N:o 1698/2005 olisi sen vuoksi kumottava,

    OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

    I OSASTOTavoitteet ja strategia▌

    I lukuSoveltamisala ja määritelmät▌

    1 artikla Soveltamisala

    1.      Tässä asetuksessa ▌vahvistetaan yleiset säännöt maaseudun kehittämiseen myönnettävälle unionin tuelle, joka rahoitetaan asetuksella (EU) N:o HR/2012 perustetusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, (▌'maaseuturahasto'); ▌määritellään tavoitteet, joihin maaseudun kehittämispolitiikalla on pyrittävä, ja niihin liittyvät maaseudun kehittämistä koskevat unionin prioriteetit; esitetään maaseudun kehittämispolitiikan strateginen sisältö; ▌määritellään maaseudun kehittämispolitiikan toimenpiteet; ▌vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan ohjelmatyöhön, verkostoitumiseen, hallinnointiin, seurantaan ja arviointiin jäsenvaltioiden ja komission välisen vastuunjaon perusteella, ja vahvistetaan säännöt maaseuturahaston ja muiden unionin välineiden koordinoinnin varmistamiseksi.

    ▌2.  Tällä asetuksella täydennetään asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] toisen osan säännöksiä.

    2 artiklaMääritelmät

    1.      Tässä asetuksessa sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvostonasetuksen[28] (EU) N:o (CSF/2012)[29]2 artiklassa säädettyjä 'tukitoimen', 'tuensaajan', 'paikallisen kehittämisstrategian', 'julkisten menojen', 'mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten', 'päätökseen saatetun tukitoimen', 'vähemmän kehittyneiden alueiden', 'siirtymäalueiden' ja 'rahoitusvälineiden' määritelmiä.

    Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

    a)      'ohjelmatyöllä' tarkoitetaan monivaiheista organisointi-, päätöksenteko- ja varojenjakomenettelyä, jonka tavoitteena on panna täytäntöön unionin ja jäsenvaltioiden monivuotinen yhteinen toiminta maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien toteuttamiseksi ▌;

    b)     'alueella' tarkoitetaan alueyksikköä, joka vastaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/2003[30] tarkoitettua tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön tasoa I tai II (NUTS-taso 1 ja 2);

    c)      'toimenpiteellä' tarkoitetaan joukkoa tukitoimia, joilla pyritään toteuttamaan yksi tai useampi maaseudun kehittämistä koskeva unionin prioriteetti;

    h)     'tukiprosentilla' tarkoitetaan tukitoimen julkisen rahoitusosuuden määrää;

    l)       'transaktiokustannuksilla' tarkoitetaan sitoumuksen täyttämiseen liittyviä lisäkustannuksia, jotka eivät ole välitöntä seurausta sen toteuttamisesta ▌tai jotka eivät sisälly kustannuksiin tai tulonmenetyksiin, jotka korvataan välittömästi. Transaktiokustannukset voidaan laskea vakiokustannusten perusteella;

    m)    'maatalousmaalla' tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o DP/2012[31] 4 artiklassa määriteltyä pellon, pysyvien nurmien tai pysyvien viljelmien pinta-alaa;

    n)      'taloudellisilla tappioilla' tarkoitetaan kaikkia viljelijälle aiheutuneita lisäkustannuksia, jotka aiheutuvat viljelijän toteuttamista poikkeuksellisista toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään markkinatarjontaa tai merkittävää tuotannonmenetystä;

    o)     'epäsuotuisilla sääoloilla' tarkoitetaan sellaisia sääoloja kuin halla, myrsky ja rakeet, jää, rankkasade tai ankara kuivuus, jotka ovat rinnastettavissa luonnonkatastrofiin;

    p)     'eläintaudeilla' tarkoitetaan Maailman eläintautijärjestön luettelossa tai neuvoston päätöksen[32]2009/470/EY[33] liitteessä mainittuihin eläintauteihin kuuluvia tauteja;

    q)     'ympäristövahingolla' tarkoitetaan ympäristön erityistä pilaantumista, kontaminaatiota tai sen laadun heikkenemistä, joka liittyy erityiseen tapahtumaan ja esiintyy maantieteellisesti rajoitetulla alueella. Tämä ei kata yleisiä ympäristöriskejä, jotka eivät liity erityiseen tapahtumaan, esimerkiksi ilmastonmuutosta tai ilman pilaantumista;

    r)      'luonnonkatastrofilla' tarkoitetaan bioottista tai abioottista luonnonilmiötä, josta aiheutuu merkittävää häiriötä maatalouden tuotantojärjestelmille tai metsätalouden rakenteille ja joka aiheuttaa lopulta huomattavaa taloudellista vahinkoa maa- tai metsätalousaloilla;

    s)      'muulla katastrofilla' tarkoitetaan ennakoimatonta bioottista tai abioottista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ilmiötä, josta aiheutuu merkittävää häiriötä maatalouden tuotantojärjestelmille ja metsätalouden rakenteille ja joka aiheuttaa lopulta huomattavaa taloudellista haittaa maa- tai metsätalousaloille;

    t)      ’lyhyellä toimitusketjulla’ tarkoitetaan toimitusketjua, johon osallistuu vain joitakin talouden toimijoita, jotka ovat sitoutuneet yhteistyöhön, paikalliseen talouskehitykseen sekä tiiviisiin maantieteellisiin ja yhteiskunnallisiin suhteisiin tuottajien, jalostajien ja kuluttajien välillä;

    u)      'nuorella viljelijällä' tarkoitetaan henkilöä, joka on enintään 40-vuotias hakemuksen jättämisajankohtana, jolla on riittävä ammattitaito ja pätevyys ja joka ryhtyy ensimmäistä kertaa tilanpidosta vastaavaksi maatalousyrittäjäksi;

    w)     'temaattisilla tavoitteilla' tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [CSF/2012][34] 9 artiklassa määriteltyjä temaattisia tavoitteita;

    x)      'yhteisellä strategiakehyksellä' tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 2 ja 10 artiklassa tarkoitettua yhteistä strategiakehystä;

    xa)   'klusterilla' tarkoitetaan riippumattomien yritysten ryhmittymää, johon osallistuu uusia yrityksiä, pk-yrityksiä ja suuryrityksiä sekä neuvoa-antavia elimiä ja/tai tutkimusorganisaatioita ja jonka tarkoituksena on kannustaa taloudellista tai innovatiivista toimintaa edistämällä intensiivistä vuorovaikutusta, tilojen yhteiskäyttöä ja osaamisen ja asiantuntemuksen vaihtoa sekä osallistumalla tehokkaasti osaamisen siirtoon, verkostoitumiseen ja tietojen levittämiseen klusteriin kuuluvien yritysten keskuudessa;

    xb)   'metsällä' tarkoitetaan yli 0,5 hehtaarin laajuista maa-aluetta, jolla puut ovat yli viisi metriä korkeita ja jolla latvuspeittävyys on yli 10 prosenttia tai jonka puut kykenevät yltämään näihin raja-arvoihin in situ. Se ei sisällä maata, joka on pääasiallisesti maatalouskäytössä tai kaupunkialuetta. Jäsenvaltio tai alue voi päättää soveltaa muuta, omaan lainsäädäntöön tai inventaariojärjestelmään perustuvaa metsän määritelmää. Jäsenvaltioiden tai alueiden on esitettävä määritelmä maaseudun kehittämisohjelmassaan.

    2.      Jotta varmistettaisiin tuensaajien yhtäläinen kohtelu ja otettaisiin huomioon sopeutumiseen tarvittava aika, 1 kohdan u alakohdassa säädetyn nuoren viljelijän määritelmän osalta siirretään komissiolle valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joiden mukaan oikeushenkilöä voidaan pitää nuorena viljelijänä, sekä ammattitaidon hankkimiseen sovellettavan lisäajan vahvistamista.

    II lukuTehtävä, tavoitteet, prioriteetit ja johdonmukaisuus

    3 artikla Tehtävä

    Maaseuturahasto edesauttaa Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista edistämällä maaseudun kestävää kehittämistä kaikkialla unionissa tavalla, joka täydentää YMP:n, muita välineitä, koheesiopolitiikkaa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa. Se edistää unionin maatalousalan kehittymistä alueiden käytön ja ympäristön kannalta tasapainoisemmaksi, ilmastoystävällisemmäksi ja ilmastonmuutoksen paremmin kestäväksi, kilpailukykyisemmäksi sekä innovatiivisemmaksi ja edistää maaseudun kehittymistä.

    4 artikla Tavoitteet

    YMP:n yleisten puitteiden mukaisesti maaseudun kehittämiselle, elintarvikealan sekä non-food -alan ja metsätalouden toimet mukaan luettuina, myönnettävällä tuella pyritään edistämään seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

    1)     maatalouden kilpailukyvyn edistäminen;

    2)     luonnonvarojen kestävän hoidon varmistaminen ja ilmastotoimet;

    3)     maaseudun elinkeinoelämän ja maaseutuyhteisöjen tasapainoisen aluekehityksen saavuttaminen, mukaan lukien työpaikkojen luominen ja säilyttäminen.

    5 artiklaMaaseudun kehittämistä koskevat unionin prioriteetit

    Maaseudun kehittämisen tavoitteet, jotka edistävät älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista, pyritään saavuttamaan toteuttamalla seuraavat kuusi maaseudun kehittämistä koskevaa unionin prioriteettia, jotka vastaavat yhteisen strategiakehyksen asianmukaisia temaattisia tavoitteita:

    1)     osaamisen siirron ja innovoinnin edistäminen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseudulla erityisesti seuraavilla aloilla:

    a)      innovoinnin, yhteistyön ja tietopohjan kehittämisen edistäminen maaseudulla;

    b)     yhteyksien vahvistaminen maatalouden, elintarviketuotannon, metsätalouden sekä tutkimuksen ja innovoinnin välillä myös ympäristöasioiden hallinnan ja ympäristönsuojelun tason parantamiseksi;

    c)      elinikäisen oppimisen ja ammatillisen koulutuksen edistäminen maa- ja metsätaloudessa.

    2)     maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn edistäminen kaikenlaisessa maataloudessa kaikilla alueilla sekä innovatiivisen maatalousteknologian ja metsien kestävän hoidon edistäminen erityisesti seuraavilla aloilla:

    a)      kaikkien maatilojen taloudellisen suorituskyvyn parantaminen ja tilojen rakenneuudistuksen ja nykyaikaistamisen helpottaminen, erityisesti ▌markkinoille osallistumisen ja markkinoille suuntautumisen sekä maatalouden monipuolistamisen lisäämiseksi;

    b)     soveltuvasti koulutettujen viljelijöiden maatalousalalle pääsyn ja erityisesti sukupolvenvaihdosten helpottaminen.

    3)     elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallintaa erityisesti seuraavilla aloilla:

    a)      alkutuottajien kilpailukyvyn parantaminen kytkemällä heidät paremmin maatalouselintarvikeketjuun maataloustuotteiden arvoa lisäävien laatujärjestelmien, paikallisten markkinoiden menekinedistämistoimien, lyhyiden toimitusketjujen, tuottajaryhmien ja -organisaatioiden sekä toimialaorganisaatioiden avulla;

    b)     maatilojen riskien ehkäisemisen ja hallinnan tukeminen.

    4)     maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen erityisesti seuraavilla aloilla:

    a)      Euroopan maisemien tilan ja biologisen monimuotoisuuden ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen, mukaan luettuina Natura 2000 -alueet, alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja luonnonarvoltaan arvokas maataloustuotanto;

    b)     vesien hoidon edistäminen, mukaan lukien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö;

    c)      maaperän eroosion estäminen ja maaperän hoidon parantaminen.

    5)     resurssien tehokkaan käytön sekä vähähiiliseen ja ilmastonmuutokseen sopeutuvaan talouteen siirtymisen edistäminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla erityisesti seuraavilla aloilla:

    a)      maatalouden vedenkäytön tehostaminen;

    b)     maatalouden ja elintarvikejalostuksen energiatehokkuuden lisääminen;

    c)      uusiutuvien energialähteiden sekä biotalouteen tarkoitettujen sivutuotteiden, jätteiden, jäännösten ja muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen raaka-aineiden tarjonnan ja käytön helpottaminen;

    d)     maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöjen vähentäminen;

    e)      hiilen säilyttämisen ja sitomisen edistäminen maa- ja metsätaloudessa;

    6)     sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseudulla erityisesti seuraavilla aloilla:

    a)      pienyritysten monipuolistamisen, perustamisen ja kehittämisen sekä työpaikkojen luomisen helpottaminen;

    b)     maaseutualueiden paikallisen kehittämisen edistäminen;

    c)      tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden, käytön ja laadun parantaminen maaseudulla.

    Kaikki nämä prioriteetit edistävät innovointia, ympäristöä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien monialaisten tavoitteiden toteutumista. Ohjelmiin voi sisältyä vähemmän kuin kuusi prioriteettia, jos se voidaan perustella vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat kartoittavalla tilannearvioinnilla ('SWOT'), ja ennakkoarvioinnilla. Kussakin ohjelmassa on käsiteltävä vähintään neljää prioriteettia. Kun jäsenvaltio toimittaa kansallisen ohjelman ja alueelliset ohjelmat, kansallisessa ohjelmassa voi olla vähemmän kuin neljä prioriteettia.

    Ohjelmiin voidaan sisällyttää muita kohdealoja jonkin prioriteetin toteuttamiseksi, jos ne ovat perusteltuja ja mitattavissa.

    II OSASTOOhjelmatyö

    I lukuOhjelmatyön sisältö

    7 artiklaMaaseudun kehittämisohjelmien muuttaminen

    1.      Maaseuturahasto toimii jäsenvaltioissa maaseudun kehittämisohjelmien välityksellä. Ohjelmilla on pantava täytäntöön maaseudun kehittämistä koskevia unionin prioriteetteja vastaava strategia toteuttamalla III osastossa määriteltyjä toimenpiteitä, joiden toteuttamiseen haetaan tukea maaseuturahastosta.

    2.      Jäsenvaltio voi toimittaa joko koko alueensa käsittävän yhden ohjelman tai joukon alueellisia ohjelmia taikka asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa kansallisen ohjelman yhdessä alueellisten ohjelmien kanssa. Jos jäsenvaltio toimittaa kansallisen ohjelman ja joukon alueellisia ohjelmia, toimenpiteiden ja/tai tukitoimien tyyppien ohjelmasuunnittelusta on huolehdittava kansallisesti tai alueellisesti, ja kansallisen ohjelman ja alueellisten ohjelmien strategioiden keskinäinen johdonmukaisuus on varmistettava.

    3.      Alueellisia ohjelmia toimittaneet jäsenvaltiot voivat myös toimittaa hyväksyttäväksi alueellisten ohjelmien yhteiset osatekijät sisältävän kansallisen kehyksen ilman erillistä talousarviomäärärahaa.

    Alueellisia ohjelmia toimittaneiden jäsenvaltioiden kansalliset kehykset voivat myös sisältää taulukon, jossa eritellään alue- ja vuosikohtaisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle kyseiseksi ohjelmakaudeksi myönnetty maaseuturahaston koko rahoitusosuus.

    8 artiklaTemaattiset alaohjelmat

    1.      Jäsenvaltiot voivat maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien täyttämistä varten sisällyttää maaseudun kehittämisohjelmiinsa temaattisia alaohjelmia, joilla vastataan erityistarpeisiin. Temaattiset alaohjelmat voivat liittyä muun muassa seuraaviin:

    a)      nuorille viljelijöille;

    b)     20 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut pientilat;

    c)      33 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vuoristoalueet;

    d)     lyhyet toimitusketjut;

    da)   maaseudun naiset;

    db)   ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen sekä biologinen monimuotoisuus.

    Liitteessä III vahvistetaan viitteellinen luettelo kunkin temaattisen alaohjelman kannalta erityisen tärkeistä toimenpiteistä ja tukitoimien tyypeistä.

    2.      Temaattisilla alaohjelmilla voidaan myös vastata erityistarpeisiin, jotka liittyvät tietyn maaseutualueen kehitykseen huomattavasti vaikuttavien maataloussektorien rakenneuudistukseen.

    3.      Liitteessä I vahvistettuja tukiprosentteja voidaan korottaa 10 prosenttiyksiköllä, kun kyseessä ovat pientiloja, lyhyitä toimitusketjuja, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä biologista monimuotoisuutta koskevien temaattisten alaohjelmien puitteissa tuetut tukitoimet. Nuorten viljelijöiden ja vuoristoalueiden tapauksessa enimmäistukiprosentteja voidaan korottaa liitteen I mukaisesti. Yhdistetty tukiprosentti voi kuitenkin olla enintään 90 prosenttia.

    9 artiklaMaaseudun kehittämisohjelmien sisältö

    1.      Asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 24 artiklassa tarkoitettujen tietojen lisäksi jokaiseen maaseudun kehittämisohjelmaan on sisällyttävä

    a)      asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 48 artiklassa tarkoitettu ennakkoarviointi;

    b)     SWOT-analyysiin perustuva tilanneanalyysi ja niiden tarpeiden määrittely, joihin on vastattava ohjelman kattamalla maantieteellisellä alueella.▌

    Analyysi on jäsennettävä maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaisesti. Ympäristöä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä innovointia koskevat erityistarpeet on arvioitava ottaen huomioon kaikki maaseudun kehittämistä koskevat unionin prioriteetit, jotta näillä kolmella alalla määriteltäisiin tarkoituksenmukaisia ratkaisuja kunkin prioriteetin tasolla;

    c)      strategian kuvaus, jossa on osoitettava, että

    ia)    kullekin ohjelmaan kuuluvalle maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien kohdealalle on asetettu tarkoituksenmukaiset tavoitteet, jotka perustuvat 76 artiklassa tarkoitettuihin yhteisiin indikaattoreihin ja tarvittaessa ohjelmakohtaisiin indikaattoreihin;

    i)      kullekin ohjelmaan kuuluvalle maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien kohdealalle on valittu tarkoituksenmukaiset yhdistelmät toimenpiteitä, jotka perustuvat johdonmukaiseen toimintalogiikkaan a alakohdassa tarkoitetun ennakkoarvioinnin ja b alakohdassa tarkoitetun analyysin pohjalta;

    ii)      varojen jakaminen ohjelman toimenpiteille on perusteltua ja riittävää asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

    iii)     erityisoloihin alueellisella tai aluetta pienempien yksiköiden tasolla liittyvät erityistarpeet otetaan huomioon ja niihin etsitään konkreettisia ratkaisuja asianmukaisten toimenpiteiden tai temaattisten alaohjelmien yhdistelmien avulla;

    iv)     ohjelmaan sisältyy asianmukainen lähestymistapa innovointiin maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien toteuttamiseksi, mukaan lukien maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus, ympäristöön, Natura 2000 -alueiden erityistarpeet mukaan luettuina, sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen;

    vi)     on toteutettu toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että käytettävissä on riittävät valmiudet antaa neuvontaa lainsäädännön vaatimuksista ja innovointiin liittyvistä toimista;

    d)     kunkin ennakkoehdon osalta – asetuksen (EU) N:o [CSF/2013] 17 artiklan ja liitteen (...) 2 jakson mukaisesti vahvistettujen yleisten ennakkoehtojen osalta ja tämän asetuksen liitteen IV mukaisesti vahvistettujen ennakkoehtojen osalta – arviointi siitä, mitä ennakkoehdoista sovelletaan ohjelmaan ja mitkä niistä täyttyvät kumppanuussopimuksen ja ohjelman esittämispäivänä. Jos sovellettavat ennakkoehdot eivät täyty, ohjelmassa on oltava selvitys toteutettavista toimenpiteistä, niiden täytäntöönpanosta vastaavista elimistä ja aikataulusta kumppanuussopimuksessa esitetyn yhteenvedon mukaisesti.

    da)   asetuksen (EU) N:o [CSF/2013] 19 artiklan soveltamiseksi perustetun tuloskehyksen kuvaus;

    e)      kunkin valitun toimenpiteen kuvaus;

    h)      ▌asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 49 artiklassa tarkoitettu arviointisuunnitelma. Jäsenvaltioilla on oltava käytössään riittävät resurssit ▌voidakseen vastata määriteltyihin tarpeisiin ja varmistaakseen asianmukaisen seurannan ja arvioinnin;

    i)       rahoitussuunnitelma, johon sisältyy

    i)      taulukko, jossa vahvistetaan 64 artiklan 4 kohdan mukaisesti kullekin vuodelle suunniteltu maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuus. Tarvittaessa tästä taulukosta on käytävä maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuuden sisällä erikseen ilmi määrärahat, jotka osoitetaan vähemmän kehittyneille alueille, ja varat, jotka siirretään maaseuturahastolle asetuksen (EU) N:o DP/2012 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Maaseuturahaston suunnitellun vuotuisen rahoitusosuuden on oltava monivuotisen rahoituskehyksen mukainen;

    ii)      taulukko, jossa vahvistetaan kunkin toimenpiteen, kunkin maaseuturahaston erityisen rahoitusosuuden kohteena olevan tukitoimen tyypin sekä teknisen avun osalta unionin suunniteltu kokonaisrahoitusosuus ja sovellettava maaseuturahaston rahoitusosuus. Tarvittaessa tästä taulukosta on käytävä erikseen ilmi vähemmän kehittyneille alueille ja muille alueille varattu maaseuturahaston rahoitusosuus;

    j)      kohdealoittain jaoteltu indikaattorisuunnitelma, joka käsittää 9 artiklan 1 kohdan c alakohdan i a alakohdassa tarkoitetut tavoitteet ja vastaavan kohdealan mukaisesti valitun maaseudun kehittämistoimenpiteen suunnitellut tuotokset ja suunnitellut menot;

    k)     tarvittaessa 89 artiklan mukaista kansallista lisärahoitusta koskeva taulukko kunkin toimenpiteen osalta;

    l)       ▌tarvittaessa luettelo 88 artiklan 1 kohdan mukaisista tukijärjestelmistä, joita käytetään ohjelmien täytäntöönpanoon;

    m)     selvitys siitä, miten ohjelma täydentää muista yhteisen maatalouspolitiikan välineistä ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoista ('ERI-rahastot') rahoitettuja toimenpiteitä;

    n)      ohjelman täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan luettuina

    i)      kaikkien 72 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten nimeäminen jäsenvaltiossa ja tiedoksi tiivistelmä hallinto- ja valvontarakenteesta;

    ii)      kuvaus seuranta- ja arviointimenettelyistä sekä seurantakomitean kokoonpanosta;

    iii)     säännökset, joilla varmistetaan ohjelman julkistaminen, myös 55 artiklassa tarkoitetun kansallisen maaseutuverkoston välityksellä;

    iv)    kuvaus toimintatavasta, jolla vahvistetaan periaatteet tukitoimienvalintaperusteiden ja paikallisten kehittämisstrategioiden määrittelyä varten asiaankuuluvat tavoitteet huomioon ottaen; jäsenvaltiot voivat tässä yhteydessä säätää, että etusijalle asetetaan pk-yritykset, joilla on kytköksiä maa- ja metsätalousalaan;

    v)     paikallisen kehittämisen osalta tarvittaessa kuvaus mekanismeista, joilla varmistetaan johdonmukaisuus paikallisten kehittämisstrategioiden, 36 artiklassa tarkoitetun yhteistyötoimenpiteen ja 21 artiklassa tarkoitetun peruspalveluja ja kylien kunnostusta maaseudulla koskevan toimenpiteen välillä kaupungin ja maaseudun väliset yhteydet mukaan luettuina;

    o)     asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 5 artiklassa tarkoitettujen kumppanien mukaan ottamiseksi toteutetut toimet ja yhteenveto kumppanien kuulemisten tuloksista;

    p)     tarvittaessa ▌55 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kansallisen maaseutuverkoston rakenne sekä verkoston hallintoa koskevat säännökset, joihin sen vuotuiset toimintasuunnitelmat perustuvat.

    2.      Jos maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyy temaattisia alaohjelmia, kuhunkin alaohjelmaan on sisällyttävä

    a)      erityinen SWOT-analyysi tilanteesta ja niiden tarpeiden määrittely, joihin alaohjelmalla on tarkoitus vastata;

    b)     erityistavoitteet alaohjelmatasolla ja toimenpiteiden valinta alaohjelman toimenpidelogiikan perusteellisen määritelmän perusteella, mukaan luettuna tavoitteiden saavuttamiseksi valittujen toimenpiteiden odotettavissa olevan vaikutuksen arviointi;

    c)      erillinen erityisindikaattorisuunnitelma ja vastaavan kohdealan mukaisesti valitun kunkin maaseudun kehittämistoimenpiteen suunnitellut tuotokset ja suunnitellut menot.

    3.      Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat 1 ja 2 kohdassa kuvattujen tietojen esittämistä maaseudun kehittämisohjelmissa ja 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kansallisten kehysten sisältöä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    II luku

    Maaseudun kehittämisohjelmien valmistelu, hyväksyminen ja muuttaminen

    10 artikla Ennakkoehdot

    Maaseuturahaston ohjelmatyöhön sovelletaan asetuksen (EU) N:o [CSF/20133] liitteen 2 jaksossa tarkoitettujen yleisten ennakkoehtojen lisäksi tämän asetuksen liitteessä IV tarkoitettuja ennakkoehtoja, jos ne ovat tarkoituksenmukaisia ja jos niitä voidaan soveltaa ohjelman prioriteettien erityistavoitteisiin.

    11 artiklaMaaseudun kehittämisohjelmien hyväksyminen

    1.      Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 9 artiklassa mainitut tiedot sisältävä ehdotus kustakin maaseudun kehittämisohjelmasta.

    2.      Komissio hyväksyy kunkin maaseudun kehittämisohjelman täytäntöönpanosäädöksellä ▌.

    12 artiklaMaaseudun kehittämisohjelmien muuttaminen

    1.      Ohjelmien muuttamista ▌koskevat jäsenvaltioiden pyynnöt hyväksytään seuraavien menettelyjen mukaisesti:

    a)      Komissio päättää täytäntöönpanosäädöksillä ohjelmien muuttamista koskevista pyynnöistä, joilla pyritään

    i)      muuttamaan ohjelmastrategiaa tekemällä yli 50 prosentin muutos johonkin kohdealueeseen liittyvistä tulosindikaattoreista;

    ii)      muuttamaan maaseuturahaston rahoitusosuutta yhdessä tai useammassa toimenpiteessä;

    iii)     muuttamaan unionin kokonaisrahoitusosuutta tai sen vuosittaista jakautumista ohjelmatasolla;

    b)     Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä ohjelmien muuttamista koskevat pyynnöt kaikissa muissa tapauksissa. Nämä säännöt koskevat erityisesti seuraavia seikkoja:

    i)      toimenpiteiden tai tukitoimien tyyppien käyttöönotto tai lakkauttaminen;

    ii)      muutokset toimenpiteiden kuvauksessa, tukikelpoisuusedellytysten muutokset mukaan luettuina;

    iii)   varojen siirtäminen sellaisten toimenpiteiden välillä, joihin sovelletaan erilaisia maaseuturahaston rahoitusosuuksia.

    c)      Komission hyväksyntää ei vaadita sellaisten puhtaasti toimituksellisten tai tekstinlaadinnallisten korjausten tekemiseen, jotka eivät vaikuta politiikan eivätkä toimenpiteiden toteuttamiseen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisistä muutoksista.

    2.      Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hyväksyntä annetaan täytäntöönpanosäädöksillä. Kuitenkin 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, jos varojen siirtäminen koskee alle 20:tä prosenttia toimenpiteen määrärahoista ja alle 5:tä prosenttia ohjelmalle myönnetystä maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuudesta, hyväksyntä katsotaan annetuksi, jos komissio ei ole tehnyt pyynnöstä päätöstä 42 työpäivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Kyseinen määräaika ei sisällä ajanjaksoa, joka alkaa sitä päivää seuraavasta päivästä, jona komissio on lähettänyt huomautuksensa jäsenvaltiolle, ja kestää siihen saakka, kun jäsenvaltio on vastannut huomautuksiin.

    13 artikla Menettelyjä ja aikatauluja koskevat säännöt

    Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt menettelyistä ja aikatauluista, joita sovelletaan

    a)      maaseudun kehittämisohjelmien ja kansallisten kehysten hyväksymiseen;

    b)     maaseudun kehittämisohjelmia ja kansallisia kehyksiä koskevien muutosehdotusten esittämiseen ja hyväksymiseen, muutosehdotusten voimaantulo ja esittämistiheys ohjelmakauden aikana mukaan luettuina.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    III OSASTOMaaseudun kehittämistuki

    I luku

    Toimenpiteet

    14 artikla Toimenpiteet

    Jokainen maaseudun kehittämistoimenpide on suunniteltava niin, että se edistää yhden tai useamman maaseudun kehittämistä koskevan unionin prioriteetin toteutumista. Liitteessä V vahvistetaan viitteellinen luettelo unionin prioriteettien kannalta erityisen tärkeistä toimenpiteistä.

    15 artikla Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet

    1.      Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskevat toimet, esittelytoiminnan ja tiedotustoimet. Ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskeviin toimiin voi sisältyä koulutuskursseja, työpajoja ja valmennusta.

    Tuki voi myös kattaa lyhytaikaiset tilan- ja metsänhoitoa koskevat vaihdot ja vierailut tiloille ja metsiin.

    2.      Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään maa- ja metsätalous- sekä elintarvikealalla toimiville henkilöille, maankäyttäjille ja muille talouden toimijoille, jotka ovat maaseudulla toimivia pk-yrityksiä.

    Tuensaajana on koulutustoimen tai muun tietämyksensiirto- ja tiedotustoimen tarjoaja.

    3.      Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei myönnetä ohjaus- tai koulutuskursseihin, jotka ovat osa keskiasteen tai sitä ylemmän asteen tavanomaisia koulutusohjelmia tai -järjestelmiä.

    Tietämyksensiirto- ja tiedotuspalveluja tarjoavilla elimillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta tehtävien hoitamiseen.

    4.      Tämän toimenpiteen mukaisia tukikelpoisia kustannuksia ovat tietämyksensiirto- tai tiedotustoimen järjestämisestä ja toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset. Kun kyseessä ovat esittelyhankkeet, tuki voi kattaa myös niihin liittyvät investointikustannukset. Tukikelpoisia ovat myös osallistujien matka- ja majoituskulut ja heidän päivärahansa sekä viljelijöiden lomituskulut. Kaikki tämän kohdan mukaisesti yksilöidyt kustannukset maksetaan tuensaajalle.

    5.      Jotta varmistetaan, että tilan- ja metsänhoitoa koskeva vaihto ja tila- ja metsävierailut ovat selkeästi erotettavissa muihin unionin järjestelmiin kuuluvista vastaavista toimista, siirretään komissiolle valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka ▌koskevat tilan- ja metsänhoitoa koskevan vaihdon ja tila- ja metsävierailujen kestoa ja sisältöä.

    Komissio säätää täytäntöönpanosäädöksin osallistujien kustannusten maksamismenettelyihin liittyvistä säännöistä, mukaan lukien arvosetelien (voucher) tai muiden vastaavien muotojen käyttäminen.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    16 artikla Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut

    1.      Tämän toimenpiteen mukaisen tuen tavoitteena on

    a)      auttaa viljelijöitä, 2 artiklassa määriteltyjä nuoria viljelijöitä, metsänomistajia, muita maankäyttäjiä ja maaseutualueiden pk-yrityksiä hyödyntämään neuvontapalveluja tilansa, yrityksensä ja/tai investointinsa taloudellisen ja ympäristötehokkuuden parantamisessa sekä niiden ilmastoystävällisyyden ja ilmastonmuutoksen kestävyyden parantamisessa;

    b)     edistää tilanhoito- ja lomituspalvelujen sekä maatalouden neuvontapalvelujen ja metsätalouden neuvontapalvelujen perustamista, asetuksen (EU) N:o HR/2012 12–14 artiklassa tarkoitettu maatilojen neuvontajärjestelmä mukaan luettuna;

    c)      edistää neuvojien koulutusta.

    2.      Edellä 1 kohdan a ja c alakohdassa säädetyn tuen edunsaajana on neuvonta- tai koulutuspalvelun tarjoaja. Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan mukainen tuki myönnetään viranomaiselle tai elimelle, joka perustaa tilanhoito- tai lomituspalvelun taikka maa- tai metsätalouden neuvontapalvelun.

    3.      Neuvontapalveluja antamaan valituilla viranomaisilla tai elimillä on oltava asianmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettua ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa aloilla, joilla ne antavat neuvontaa. Tämän toimenpiteen mukaiset tuensaajat on valittava ehdotuspyynnöillä. Valintamenettelyyn on sovellettava julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, ja sen on oltava avoin sekä julkisille että yksityisille elimille. Sen on oltava puolueeton, ja sen ulkopuolelle on jätettävä hakijat, joihin liittyy eturistiriitoja.

    Neuvoja antaessaan neuvontapalvelujen on noudatettava asetuksen (EU) N:o HR/2012 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja salassapitovelvollisuuksia.

    4.      Yksittäisille viljelijöille, 2 artiklassa määritellyille nuorille viljelijöille ja muille maankäyttäjille annettavan neuvonnan on liityttävä ainakin yhteen maaseudun kehittämistä koskevaan unionin prioriteettiin ja katettava vähintään yksi seuraavista:

    a)      asetuksen (EU) N:o …/2013 [HR] VI osaston I luvussa säädetystä lakisääteisestä hoitovaatimuksesta ja/tai hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevasta toimenpidevaatimuksesta johtuvat velvoitteet tiloilla;

    b)     tarvittaessa asetuksen (EU) N:o …/2013 [DP] III osaston 2 luvun mukaiset ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisat maatalouskäytännöt ja asetuksen (EU) N:o …/2013 [DP▌] 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu maatalousmaan säilyttäminen;

    c)      maatilalla toteutettavat toimet, joista määrätään maaseudun kehittämisohjelmissa ja joilla pyritään maatilojen nykyaikaistamiseen, kilpailukyvyn kasvattamiseen, alakohtaiseen yhdentämiseen, innovointiin, markkinasuuntautuneisuuteen ja yrittäjyyden edistämiseen;

    d)     jäsenvaltioiden Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY [35]11 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanemiseksi määrittelemät tuensaajien tason vaatimukset;

    da)   jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1107/2009 55 artiklan täytäntöönpanemiseksi määrittelemät tuensaajien tason vaatimukset, erityisesti yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi annetun direktiivin 2009/128/EY 14 artiklassa tarkoitetun integroidun torjunnan yleisten periaatteiden noudattaminen;

    e)      tarvittaessa työturvallisuusvaatimukset tai maatilaan liittyvät turvallisuusvaatimukset;

    ea)    ensimmäistä kertaa alalle ryhtyville nuorille viljelijöille annettava erityisneuvonta.

    Neuvonta voi myös kattaa muita seikkoja ja erityisesti tietojen antamisen ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja siihen sopeutumisesta, biologisesta monimuotoisuudesta sekä vesien suojelusta, ▌siten kuin siitä säädetään asetuksen (EU) N:o …/2013 [HR] liitteessä I tai

    ▌maatilan taloudelliseen tilanteeseen ▌ja ympäristönsuojelun tasoon liittyviä seikkoja, kilpailukykynäkökohdat mukaan luettuna. Siihen voi sisältyä neuvonta lyhyiden toimitusketjujen, luonnonmukaisen maatalouden ja kotieläintalouden terveysnäkökohtien kehittämiseksi.

    5.      Metsänkäyttäjille annettavan neuvonnan on katettava vähintään direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY ja 2000/60/EY mukaiset asiaa koskevat velvollisuudet. Siinä voidaan myös käsitellä metsätilan taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristönsuojelun tasoon liittyviä seikkoja.

    6.      Pk-yrityksille annettavassa neuvonnassa voidaan käsitellä yrityksen taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristönsuojelun tasoon liittyviä seikkoja.

    7.      Asianmukaisesti perustelluissa ja asiaankuuluvissa tapauksissa neuvontaa voidaan antaa osittain ryhmässä ottaen samalla huomioon neuvontapalvelujen yksittäisten käyttäjien tilanteet.

    8.      Edellä 1 kohdan a ja c alakohdan mukaisen tuen enimmäismäärät vahvistetaan liitteessä I. Edellä 1 kohdan b alakohdan mukaista pienenevää tukea maksetaan enintään viiden vuoden ajan palvelujen perustamisesta.

    17 artikla Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät

    1.      Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa viljelijöiden ja viljelijäryhmien liittymisen seuraaviin:

    a)      seuraavien asetusten ja säännösten nojalla perustetut ▌laatujärjestelmät:

    i.      Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012[36]

    ii.     Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007/EC) No 834/2007[37];

    iii.    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008[38];

    iv.    Ehdotus maustettujen viinituotteiden määritelmää, kuvausta, esittelyä, merkintöjä ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevaksi asetukseksi (EY[39]);

    v.      Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan II osaston I luvun I a jakso viinien osalta.

    b)     jäsenvaltioiden hyväksymät maataloustuotteiden, puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmät, maatilojen sertifiointiohjelmat mukaan luettuina, jotka täyttävät seuraavat perusteet:

    i)      järjestelmien mukaisesti valmistettavien lopputuotteiden erityisyys johtuu selkeistä velvoitteista, joiden avulla voidaan taata

    –       tuotteen erityiset ominaisuudet, ▌

    –       erityiset viljely- tai tuotantomenetelmät, tai

    –       kansanterveyden, eläinten tai kasvien terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristönsuojelun kannalta huomattavasti laadukkaampi lopputuote kuin mitä kaupallista hyödykettä koskevissa standardeissa vaaditaan;

    ii)      järjestelmä on avoin kaikille tuottajille;

    iii)     järjestelmä sisältää sitovat tuote-eritelmät, joiden noudattamista valvovat viranomaiset tai riippumaton tarkastuselin;

    iv)     järjestelmä on läpinäkyvä ja varmistaa tuotteiden täydellisen jäljitettävyyden;

    c)      maataloustuotteiden vapaaehtoiset sertifiointiohjelmat, joiden jäsenvaltiot ovat tunnustaneet olevan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä annettujen EU:n suuntaviivojen mukaisia.[40]

    1a.    Tämän toimenpiteen mukainen tuki voi kattaa myös kustannukset, jotka aiheutuvat tuottajaryhmien sisämarkkinoilla toteuttamista tiedotus- ja menekinedistämistoimista, jotka koskevat 1 kohdan mukaisesti tukea saavaan laatujärjestelmään kuuluvia tuotteita.

    2.      Edellä olevan 1 kohdan mukainen tuki on myönnettävä vuotuisena kannustinpalkkiona, jonka taso määritellään tuettuihin järjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan, ja sitä voidaan myöntää enintään viiden vuoden ajan.

    Tätä kohtaa sovellettaessa 'kiinteillä kustannuksilla' tarkoitetaan tuettuun laatuohjelmaan liittymisestä aiheutuvia kustannuksia ja tällaiseen ohjelmaan osallistumisesta maksettavaa vuosimaksua, tarvittaessa järjestelmän eritelmän noudattamiseen liittyvät valvontakustannukset mukaan luettuina.

    Tätä kohtaa sovellettaessa "viljelijällä" tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o …/2013 [DP] 9 artiklassa tarkoitettua aktiiviviljelijää.

    3.        Tuen enimmäismäärä vahvistetaan liitteessä I.

    4.      Tämän toimenpiteen mukaiseen tukeen mahdollisesti vaikuttavan uuden unionin lainsäädännön ottamiseksi huomioon ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi maataloustoimenpiteiden edistämistä koskevien unionin muiden välineiden kanssa ja kilpailun vääristymisen estämiseksi siirretään komissiolle valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvia erityisiä unionin ▌järjestelmiä ja tuottajaryhmien ominaispiirteitä ja toimintatyyppejä, jotka voivat saada 1 a kohdan nojalla tukea, sekä edellytysten vahvistamista tuotteiden syrjinnän ja kaupallisten merkkien tuen ulkopuolelle jättämisen ehkäisemiseksi.

    18 artikla Investoinnit fyysiseen omaisuuteen

    1.      Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa aineelliset ja/tai aineettomat investoinnit, jotka

    a)      parantavat maatilan kokonaistoimintaa ja kestävyyttä;

    b)     koskevat perussopimuksen liitteeseen I kuuluvien maataloustuotteiden tai puuvillan jalostusta, kaupan pitämistä ja/tai kehittämistä, kalastustuotteita lukuun ottamatta. Tuotantoprosessista saatu tuotos voi olla tuote, joka ei kuulu mainittuun liitteeseen;

    c)     koskevat maa- ja metsätalouden kehittämiseen, nykyaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvää infrastruktuuria, maa- ja metsätalousmaan hankkiminen, tilusjärjestelyt ja maanparannus sekä energia- ja vesihuolto ja energian ja veden ▌säästö mukaan luettuina; tai

    d)     ovat ei-tuotannollisia investointeja, jotka liittyvät tämän asetuksen mukaisten maatalouden ▌ympäristö- ja ▌ilmastotavoitteiden toteuttamiseen toteuttamiseen toteuttamiseen, esimerkiksi lajien ja luontotyyppien biologisen monimuotoisuuden suojelun tasoon tai Natura 2000 -alueen tai muiden ohjelmassa määriteltävien luonnonarvoltaan merkittävien järjestelmien yleishyödyllisen arvon parantamiseen.

    2.     Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan ▌mukaista tukea myönnetään viljelijöille tai viljelijäryhmille.

    Jos investoinneilla tuetaan tilojen rakenneuudistusta, ▌jäsenvaltioiden on kohdistettava tuki maatiloihin maaseudun kehittämistä koskevan unionin prioriteetin yhteydessä tehdyn SWOT-analyysin mukaisesti tavoitteena tilojen elinkelpoisuuden ja kaikentyyppisen maatalouden kilpailukyvyn parantaminen kaikilla alueilla ja innovatiivisen maatalousteknologian ja metsien kestävän hoidon ja käytön edistäminen.

    3.      Edellä olevan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisen tuen ▌enimmäistukiprosentit vahvistetaan liitteessä I. Enimmäistukiprosentteja voidaan korottaa liitteen I mukaisesti, kun kyseessä ovat nuoret viljelijät, yhteiset investoinnit, mukaan lukien tuottajaorganisaatioiden sulautumiseen liittyvät, ja useamman kuin yhden toimenpiteen mukaista tukea saavat yhdennetyt hankkeet, investoinnit 33 artiklassa tarkoitetuilla alueilla, joilla on ▌luonnonoloista johtuvia ja muita erityisrajoitteita, 29 ja 30 artiklan mukaisiin toimiin liittyvät investoinnit ja maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden puitteissa tuetut toimet. Yhdistetty tukiprosentti saa kuitenkin olla enintään 90 prosenttia.

    4.      Edellä olevan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaisen tuen tukiprosentit vahvistetaan liitteessä I.

    4a.    Tukea voidaan myöntää nuorille viljelijöille, jotka ryhtyvät ensimmäistä kertaa tilanpidosta vastaaviksi maatalousyrittäjiksi investointeihin, joiden tarkoituksena on maataloustuotantoon, myös työturvallisuuteen, sovellettavien unionin vaatimusten täyttäminen. Tukea voidaan myöntää enintään 24 kuukauden ajan toiminnan aloittamispäivästä.

    4b.    Jos unionin lainsäädännössä asetetaan viljelijöille uusia vaatimuksia, tukea voidaan myöntää vaatimusten täyttämiseksi tarpeellisia investointeja varten enintään 12 kuukauden ajan päivästä, jolloin vaatimuksista tulee pakollisia tilanpitoa varten.

    19 artikla Luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen ja aiheellisten ennalta ehkäisevien toimien käyttöönotto

    1.      Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa

    a)      investoinnit ennalta ehkäiseviin toimiin, joiden tavoitteena on lieventää mahdollisten luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen ja muiden katastrofien seurauksia;

    b)     investoinnit luonnonkatastrofien, epäsuotuisten sääolojen ja muiden katastrofien vahingoittaman maatalousmaan ennallistamiseksi ja sen vahingoittamien tuotantomahdollisuuksien palauttamiseksi.

    2.      Tuki myönnetään viljelijöille tai viljelijäryhmille. Tuki voidaan myöntää myös julkisille yhteisöille, jos tällaisten yhteisöjen investoinnin ja maatalouden tuotantomahdollisuuksien välinen yhteys voidaan osoittaa.

    3.      Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan ▌mukaisen tuen myöntämisen edellytyksenä on, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteavat virallisesti, että luonnonkatastrofi on tapahtunut ja että tämä katastrofi tai neuvoston direktiivin 2000/29/EY[41] mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi taikka niiden leviämisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tuhonneet vähintään 30 prosenttia alueen maatalouden tuotantomahdollisuuksista.

    4.      Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei myönnetä luonnonkatastrofista tai muista katastrofeista johtuviin tulonmenetyksiin.

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tämän toimenpiteen ja muiden kansallisten tai unionin tukivälineiden taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liiallisia korvauksia.

    5.      Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukaisen ▌tuen enimmäistukiprosentit vahvistetaan liitteessä I.▌

    20 artikla Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen

    1.      Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa

    a)      yrityksen perustamistuen, joka on suunnattu

    i)      nuorille viljelijöille;

    ii)      muuhun kuin maataloustoimintaan maaseudulla;

    iii)     pientilojen kehittämiseen;

    b)     investoinnit muun kuin maataloustoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen;

    c)      vuotuisen tai kertaluonteisen tuen viljelijöille, jotka ovat tukikelpoisia asetuksen (EU) N:o …/2013 [DP] V osastossa säädetyssä pienviljelijöiden järjestelmässä (▌’pienviljelijäjärjestelmä’) ja jotka siirtävät tilansa pysyvästi toiselle viljelijälle ▌;

    2.      Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ▌mukainen tuki myönnetään nuorille viljelijöille.

    Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ▌mukainen tuki myönnetään viljelijöille tai maatilakotitalouden jäsenille, jotka laajentavat taloudellista toimintaansa maatalouden ulkopuolelle, sekä ▌mikro- ja pienyrityksille ja luonnollisille henkilöille maaseudulla.

    Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ▌mukainen tuki myönnetään jäsenvaltioiden määrittelemille pientiloille.

    Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan ▌mukainen tuki myönnetään ▌ mikro- ja pienyrityksille ▌ ja luonnollisille henkilöille maaseudulla sekä viljelijöille tai maatilakotitalouden jäsenille.

    Edellä olevan 1 kohdan c alakohdan ▌mukainen tuki myönnetään viljelijöille, jotka ovat tukihakemuksen jättöhetkellä tukikelpoisia pienviljelijäjärjestelmässä vähintään yhden vuoden ajan ja jotka sitoutuvat siirtämään koko tilansa ja vastaavat tukioikeudet pysyvästi toiselle viljelijälle. Tukea maksetaan siirtopäivästä 31 päivään joulukuuta 2020 asti, tai se voidaan laskea kyseiseltä ajanjaksolta ja maksaa kertaluonteisen tuen muodossa.

    3.      Maatilakotitalouden jäsenenä voidaan pitää luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai tällaisten henkilöiden muodostamaa ryhmää, maataloustyöntekijöitä lukuun ottamatta, siitä riippumatta, millaisen oikeudellisen aseman kansallinen lainsäädäntö ryhmälle ja sen jäsenille antaa. Jos oikeushenkilöä tai tällaisten henkilöiden muodostamaa ryhmää pidetään maatilakotitalouden jäsenenä, kyseisen jäsenen on harjoitettava tilalla maataloutta tukihakemuksen esittämishetkellä.

    4.    Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan ▌mukaisen tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen. Liiketoimintasuunnitelman toteuttaminen on aloitettava yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä.

    Niiden nuorten viljelijöiden osalta, jotka saavat tukea a alakohdan i alakohdan nojalla, liiketoimintasuunnitelmassa on määrättävä, että nuoren viljelijän on oltava asetuksen (EU) N:o …/2013 [DP] 9 artiklassa tarkoitetun aktiiviviljelijän määritelmän mukainen 18 kuukauden kuluessa toiminnan aloittamispäivästä.

    Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdan a alakohdan i ja ▌iii alakohdan mukaiseen tukeen maatilojen osalta sovellettavat ylä- ja alarajat▌. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan ▌mukaisen tuen alarajan on oltava ▌ korkeampi kuin 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukaisen tuen yläraja.▌ Tukea voidaan ▌ myöntää vain tiloille, jotka vastaavat mikro-▌ ja pienyritysten ▌määritelmää.

    5.      Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan ▌mukainen tuki ▌ maksetaan vähintään kahdessa erässä enintään viiden vuoden aikana. Erät voivat olla asteittain alenevia. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdan ▌mukaisen tuen viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman moitteeton toteuttaminen.

    6.      Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan ▌mukaisen tuen enimmäismäärä vahvistetaan liitteessä I. Jäsenvaltioiden on 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdan mukaisen tuen määrää määritellessään otettava huomioon myös ohjelma-alueen sosioekonominen tilanne.

    7.      Edellä olevan 1 kohdan c alakohdan ▌mukainen tuki on suuruudeltaan 120 prosenttia vuotuisesta tuesta, jonka tuensaaja voi saada ▌ pienviljelijäjärjestelmän mukaisesti.

    8.      Jotta varmistettaisiin maaseuturahaston varojen tehokas ja tuloksellinen käyttö, siirretään komissiolle valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liiketoimintasuunnitelman vähimmäissisältöä ja niitä perusteita, joita jäsenvaltioiden on sovellettava 4 kohdassa tarkoitettuja rajoja vahvistaessaan.

    21 artikla Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla

    1.      Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa erityisesti

    a)      maaseutualueiden kuntien ja kylien ja niiden peruspalvelujen kehittämissuunnitelmien sekä Natura 2000 -alueita ja muita luonnonarvoltaan merkittäviä alueita koskevien suojelu- ja hoitosuunnitelmien laatimisen ja päivittämisen;

    b)     investoinnit kaikenlaisten pieninfrastruktuurien luomiseksi, parantamiseksi tai laajentamiseksi, uusiutuvia energialähteitä ja energiansäästöä koskevat investoinnit mukaan luettuina;

    c)      laajakaistainfrastruktuurin, myös sen luomisen, parantamisen ja laajentamisen, passiivisen laajakaistainfrastruktuurin sekä laajakaistan ja julkisten sähköisen hallinnon ratkaisujen saatavuuden;

    d)     investoinnit maaseutuväestölle suunnattujen paikallisten peruspalvelujen, vapaa-aika ja kulttuuri mukaan luettuina, ja niihin liittyvän infrastruktuurin perustamiseen, parantamiseen tai laajentamiseen;

    e)      investoinnit vapaa-ajan infrastruktuurin julkiseen käyttöön, matkailuneuvontaan ja pienimuotoiseen matkailuinfrastruktuuriin;

    f)      kylien, maaseutumaiseman ja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen ▌, ennallistamiseen ja kohentamiseen liittyvät tutkimukset ja investoinnit, niihin liittyvät sosioekonomiset näkökohdat mukaan luettuina, sekä ympäristöalan tiedotustoimet;

    g)      toimintojen siirtämiseen sekä maaseudun taajamissa tai niiden lähellä sijaitsevien rakennusten ja muiden tilojen muutostöihin tarkoitetut investoinnit, joilla pyritään parantamaan taajaman elämänlaatua tai lisäämään sen ympäristönsuojelun tasoa.

    2.      Tämän toimenpiteen mukainen tuki koskee vain pieninfrastruktuureja, jotka kukin jäsenvaltio määrittelee ohjelmassaan. Maaseudun kehittämisohjelmiin voi kuitenkin sisältyä erityisiä poikkeuksia tästä säännöstä, kun kyseessä ovat investoinnit laajakaistaan ja uusiutuviin energialähteisiin. Tällöin on vahvistettava selkeät perusteet täydentävyyden varmistamiseksi muiden unionin välineiden mukaisen tuen kanssa.

    3.      Edellä olevan 1 kohdan mukaiset investoinnit ovat tukikelpoisia, jos niihin liittyvät tukitoimet toteutetaan maaseutukuntien ja -kylien ja niiden peruspalvelujen kehittämissuunnitelmien mukaisesti, jos sellaisia on olemassa, ja kyseiset investoinnit ovat ▌asiaan liittyvän paikallisen kehittämisstrategian mukaisia.

    22 artikla Investoinnit metsäalueiden kehittämiseen ja metsien elinkelpoisuuden parantamiseen

    1.      Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa

    a)      metsityksen ja metsämaan muodostamisen;

    b)     peltometsätalousjärjestelmien käyttöönoton

    c)      metsäpaloista, ▌ luonnonkatastrofeista ja muista katastrofeista, tuholaiset ja taudit sekä ilmastoon liittyvät uhat mukaan luettuina, ▌metsille aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäisemisen ja korjaamisen;

    d)     investoinnit, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa sekä metsäekosysteemien potentiaalia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen;

    e)      Investoinnit ▌ metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen.

    2.    Jäljempänä 2327 artiklassa säädettyjä metsänomistusta koskevia rajoituksia ei sovelleta trooppisiin tai subtrooppisiin metsiin eikä Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 tarkoitettujen Egeanmeren pienten saarten eikä Ranskan merentakaisten departementtien metsäaloihin.[42]

    Tiettyä, jäsenvaltioiden ohjelmassa määrittelemää tilakokoa suurempien tilojen osalta tuen saamisen edellytyksenä on sellaiseen metsänhoitosuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen, joka noudattaa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sellaisena kuin se määriteltiin vuonna 1993 pidetyssä Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa[43] ( ▌ 'kestävä metsätalous').

    23 artikla Metsitys ja metsämaan muodostaminen

    1.      Edellä olevan 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista tukea myönnetään julkisille ja yksityisille maankäyttäjille ja näiden yhteenliittymille, ja se kattaa perustamiskustannukset sekä hehtaaria kohti maksettavan vuosipalkkion maatalouden tulonmenetysten ja hoitokustannusten, esi- ja jälkiraivaus mukaan luettuna, korvaamiseksi enintään 12 vuoden ajan. Maan kuuluessa valtiolle tukea voidaan myöntää vain, jos kyseistä maata käyttävä elin on yksityinen elin tai kunta.

    Julkisessa omistuksessa olevan maan metsitykseen tai nopeakasvuisille puille myönnettävä tuki kattaa ainoastaan perustamiskustannukset.

    2.      Tukikelpoista on sekä maatalousmaa että muu kuin maatalousmaa. Istutettujen lajien on vastattava kyseisen alueen ympäristö- ja ilmasto-olosuhteita sekä noudatettava ympäristöä koskevia vähimmäisvaatimuksia. Tukea ei myönnetä lyhytkiertoisen energiapuun, joulukuusien eikä energiantuotantoon tarkoitettujen nopeakasvuisten puiden istutukseen. Alueilla, joilla ankarat maaperä- ja ilmasto-olosuhteet vaikeuttavat metsitystä, tukea voidaan myöntää muiden monivuotisten puumaisten lajien, kuten paikallisiin olosuhteisiin soveltuvien pensaiden, istutukseen.

    3.      Sen varmistamiseksi, että maatalousmaan metsitys on ympäristöpolitiikan tavoitteiden mukaista, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tiettyjen 2 kohdassa tarkoitettujen ympäristöä koskevien vähimmäisvaatimusten määrittelystä.

    24 artikla

    Peltometsätalousjärjestelmien käyttöönotto

    1.      Edellä olevan 22 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista tukea myönnetään yksityisille maankäyttäjille, kunnille ja näiden yhteenliittymille, ja se kattaa perustamiskustannukset ja hehtaaria kohti maksettavan vuosipalkkion hoitokustannusten korvaamiseksi enintään viiden vuoden ajan.

    2.      Peltometsätalousjärjestelmillä tarkoitetaan maankäyttöjärjestelmiä, joissa kasvatetaan puita samalla maalla yhdessä ▌maatalouskasvien kanssa. Jäsenvaltioiden on määritettävä ▌ puiden vähimmäis- ja enimmäismäärä hehtaaria kohti ottaen huomioon paikalliset maaperä-, ilmasto- ja ympäristöolosuhteet, puulajit ja tarve varmistaa maan kestävä maatalouskäyttö.

    3.      Enimmäistukiprosentti vahvistetaan liitteessä I.

    25 artikla Metsäpaloista, luonnonkatastrofeista ja muista katastrofeista metsille

    aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäiseminen ja korjaaminen

    1.      Edellä olevan 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista tukea myönnetään yksityisille ▌ ja julkisille metsänkäyttäjille sekä muille yksityisoikeudellisille ja julkisille elimille ja näiden yhteenliittymille, ja se kattaa seuraavista johtuvat kustannukset:

    a)      suojaavan infrastruktuurin perustaminen. Palonkatkaisulinjojen osalta tuki voi kattaa myös hoitokustannuksia. Tukea ei myönnetä maatalouteen liittyvään toimintaan alueilla, joilla sovelletaan maatalouden ympäristösitoumuksia;

    b)     tulipalojen ja muiden luonnononnettomuuksien ennalta ehkäisemiseksi paikallisesti toteutettavat pienimuotoiset toimet, laiduntavat eläimet mukaan luettuina;

    c)      metsäpalojen, tuholaisten ja tautien valvontamahdollisuuksien ja tietoliikennelaitteiden käyttöönotto ja parantaminen ja

    d)     tulipalojen ja muiden luonnonkatastrofien, myös tuholaisten, tautien, muiden katastrofien ja ilmastonmuutokseen liittyvien ilmiöiden, vahingoittamien metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen.

    2.   Kun kyseessä ovat tuholaisia ja tauteja ennalta ehkäisevät toimet, asianomaisen katastrofiriskin tueksi on esitettävä tieteellistä näyttöä ja tieteellisten julkisten organisaatioiden on tunnustettava se. Tarvittaessa ohjelmaan on liitettävä luettelo kasveille haitallisten organismien lajeista, jotka voivat aiheuttaa katastrofin.

    Tukikelpoisten tukitoimien on oltava jäsenvaltioiden laatimien metsänsuojelusuunnitelmien mukaisia. Tiettyä, jäsenvaltioiden ohjelmassa määrittelemää tilakokoa suurempien tilojen osalta tuen saamisen edellytyksenä on sellaiseen metsänhoitosuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen, joka noudattaa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sellaisena kuin se määriteltiin vuonna 1993 pidetyssä Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa ja jossa ennalta ehkäisevien toimien tavoitteet esitetään yksityiskohtaisesti.

    Metsäpalojen ennalta ehkäisyä koskevaa tukea myönnetään metsäalueille, jotka on luokiteltu jäsenvaltioiden metsänsuojelusuunnitelmissa keskisuuren tai suuren metsäpaloriskin alueiksi.

    3.      Edellä olevan 1 kohdan d alakohdan ▌ mukaisen tuen myöntämisen edellytyksenä on, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteavat virallisesti, että luonnonkatastrofi on tapahtunut ja että tämä katastrofi tai direktiivin 2000/29/EY mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi taikka niiden leviämisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tuhonneet vähintään 20 prosenttia alueen metsätalouden tuotantomahdollisuuksista. ▌

    4.      Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei myönnetä luonnonkatastrofista johtuviin tulonmenetyksiin.

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tämän toimenpiteen ja muiden kansallisten tai unionin tukivälineiden taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liiallisia korvauksia.

    26 artikla Investoinnit, joilla parannetaan metsäekosysteemien kestävyyttä ja ympäristöarvoa

    1.      Edellä olevan 22 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaista tukea myönnetään luonnollisille henkilöille, yksityisille ja julkisille metsänkäyttäjille sekä muille yksityisoikeudellisille ja ▌julkisille elimille 27 artikla Investoinnit uusiin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen ▌ja näiden yhteenliittymille. ▌

    2.      Investoinnit on kohdennettava ympäristötavoitteisiin liittyvien sitoumusten toteuttamiseen tai ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen ja/tai toimiin, joilla lisätään kyseisen alueen metsän ja metsämaan yleishyödyllistä arvoa tai parannetaan ekosysteemien potentiaalia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ottaen huomioon myös pitkällä aikavälillä saatava taloudellinen hyöty.

    27 artikla Investoinnit ▌uusiin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen,

    käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen

    1.      Edellä olevan 22 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaista tukea myönnetään yksityisille metsänkäyttäjille, kunnille ja näiden yhteenliittymille sekä pk-yrityksille investointeihin, joilla parannetaan metsätalouden tuotantomahdollisuuksia tai jotka liittyvät metsätuotteiden arvoa lisäävään jalostukseen, käyttöönottoon tai kaupan pitämiseen. Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 tarkoitettujen Egeanmeren pienten saarten ja Ranskan merentakaisten departementtien alueilla tukea voidaan myöntää myös muille yrityksille kuin pk-yrityksille.

    2.      Metsien taloudellisen arvon parantamiseen liittyvät investoinnit on perusteltava yhdellä tai useammalla tilalla odotettavissa olevilla metsän parannuksilla, ja niihin voi sisältyä investointeja maaperää ja luonnonvaroja säästäviin metsänkorjuuvälineisiin ja -käytäntöihin.

    3.      Investoinnit, jotka liittyvät puun käyttöön raaka-aineena tai energialähteenä, on rajoitettava teollista jalostusta edeltäviin työvaiheisiin.

    4.      Enimmäistukiprosentit vahvistetaan liitteessä I.

    28 artikla Tuottajaryhmien

    ja -organisaatioiden perustaminen

    1.      Tämän toimenpiteen mukaisen tuen tavoitteena on helpottaa sellaisten maa- ja metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamista, joiden tarkoituksena on

    a)      tällaisten ryhmien tai organisaatioiden jäseninä olevien tuottajien tuotannon ja tuotoksen mukauttaminen markkinoiden vaatimuksiin;

    b)     tuotteiden yhteinen markkinoille saattaminen, myös valmistelu myyntiä varten, myynnin keskittäminen ja toimitukset tukkuostajille;

    c)      tuotantotietoja koskevien yhteisten sääntöjen vahvistaminen ottaen erityisesti huomioon sadonkorjuu ja saatavuus;

    d)     muut toimet, joita tuottajaryhmät ja -organisaatiot voivat toteuttaa, kuten liiketoimintaa ja markkinointia koskevan osaamisen kehittäminen sekä innovoinnin organisointi ja helpottaminen.

    2.      Tukea myönnetään tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka jäsenvaltioiden toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt virallisesti liiketoimintasuunnitelman perusteella. Tukea voidaan myöntää vain tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka vastaavat pk-yritysten määritelmää.

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liiketoimintasuunnitelman tavoitteet on saavutettu viiden vuoden kuluessa tuottajaryhmän tai -organisaation hyväksymisestä.

    3.    Tuki maksetaan kiinteinä vuotuisina erinä enintään viiden vuoden ajan sen jälkeen, kun tuottajaryhmä tai -organisaatio on hyväksytty sen liiketoimintasuunnitelman perusteella, ja sitä alennetaan asteittain. Se lasketaan ryhmän vuotuisen kaupan pidetyn tuotannon perusteella. Jäsenvaltiot voivat maksaa viimeisen erän vasta sen jälkeen, kun liiketoimintasuunnitelman moitteeton toteuttaminen on varmistettu.

    Ensimmäisenä vuonna jäsenvaltiot voivat maksaa tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle tukea, joka lasketaan ryhmän jäsenten kolmena vuonna ennen ryhmään liittymistä kaupan pitämän tuotannon keskimääräisen vuotuisen arvon perusteella. Kun kyseessä ovat metsätalousalan tuottajaryhmät ja -organisaatiot, tuki lasketaan ryhmän jäsenten viimeisenä viitenä vuotena ennen ryhmän tai organisaation hyväksyntää kaupan pitämän keskimääräisen tuotannon perusteella siten, ettei huomioon oteta suurinta ja pienintä arvoa.

    4.        Enimmäistukiprosentit ja tuen enimmäismäärät vahvistetaan liitteessä I.

    4a.    Jäsenvaltiot voivat jatkaa perustamistuen maksamista tuottajaryhmille myös sen jälkeen, kun ne on tunnustettu tuottajaorganisaatioiksi asetuksen (EU) N:o xxx/xxx[sCMO] mukaisin edellytyksin.

    29 artikla Maatalouden ympäristö- ja ilmastotuki

    1.      Jäsenvaltioiden on myönnettävä tämän toimenpiteen mukaista tukea ▌kaikilla alueillaan kansallisten, alueellisten tai paikallisten erityistarpeidensa ja prioriteettiensa mukaisesti. Tällä toimenpiteellä on pyrittävä sellaisten maanviljelykäytäntöjen säilyttämiseen ja tarvittaessa muuttamiseen, joiden vaikutus ympäristöön ja ilmastoon on myönteinen. Sen sisällyttäminen maaseudun kehittämisohjelmiin on pakollista.

    2.      Maatalouden ympäristö- ja ilmastotukia myönnetään viljelijöille, viljelijäryhmille tai viljelijöiden ja muiden maankäyttäjien ryhmille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan tukitoimia, joihin sisältyy yksi tai useampi jäsenvaltioiden määrittelemä maatalousmaata koskeva maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumus, joka koskee muun muassa tämän asetuksen 2 artiklassa määriteltyä maatalousmaata. Maatalouden ympäristö- ja ilmastotukia voidaan myöntää myös muille maankäyttäjille tai muiden maankäyttäjien ryhmille, jos se on asianmukaisesti perusteltua ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

    3.      Maatalouden ympäristö- ja ilmastotuet kattavat ainoastaan sitoumukset, jotka ylittävät asetuksen (EU) N:o HR/2012 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, asetuksen (EU) N:o DP/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan toisen ja kolmannen luetelmakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Kaikki tällaiset pakolliset vaatimukset on täsmennettävä ohjelmassa.

    4.      Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että tämän toimenpiteen mukaisia tukitoimia toteuttaville henkilöille tarjotaan niiden toteuttamisen vaatima osaaminen ja tieto, esimerkiksi antamalla sitoumukseen liittyvää asiantuntija-apua ja/tai asettamalla asiaankuuluva koulutus tämän toimenpiteen mukaisen tuen saamisen edellytykseksi.

    5.      Tämän toimenpiteen mukaiset sitoumukset on tehtävä viidestä seitsemään vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tavoiteltujen ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittaessa määritellä maaseudun kehittämisohjelmissaan tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan, esimerkiksi sopimalla niiden voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen. Jäsenvaltiot voivat maaseudun kehittämisohjelmissa määritellä lyhyemmän kestoajan uusille sitoumuksille, jotka ovat välitöntä seurausta ensimmäisellä kaudella toteutetusta sitoumuksesta.

    6.      Tuet on myönnettävä vuosittain, ja niiden on korvattava tehdyistä sitoumuksista tuensaajille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain. Tarvittaessa tuet voivat myös kattaa transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksista maksetusta palkkiosta. Jos sitoumukset ovat viljelijäryhmien tai viljelijöiden ja muiden maankäyttäjien ryhmien tekemiä, prosenttiosuus on enintään 30 prosenttia.

    Laskettaessa edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tukia jäsenvaltioiden on vähennettävä tarpeellinen määrä, jotta estettäisiin asetuksen (EU) N:o DP/xxxx 29 artiklassa tarkoitettujen käytäntöjen kaksinkertainen rahoittaminen.

    Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kun toimet koskevat ympäristönsuojelua, tuki voidaan myöntää kiinteämääräisenä tai kertaluonteisena maksuna yksikköä kohti sitoumuksista, jotka koskevat alueiden kaupallisesta käytöstä luopumista, ja se lasketaan koituneiden lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella.

    7.      Jäsenvaltiot voivat käyttää tuensaajia valitessaan 49 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä, jos tämä on tarpeen toimenpiteen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.

    8.      Tuen enimmäismäärät vahvistetaan liitteessä I.

    Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei voida myöntää sitoumuksille, jotka kuuluvat luonnonmukaista maataloutta koskevan toimenpiteen soveltamisalaan.

    9.      Tukea voidaan myöntää maatalouden geenivarojen säilyttämistä, kehittämistä ja kestävää käyttöä varten sellaisiin tukitoimiin, jotka eivät kuulu 1–8 kohdan mukaisten säännösten soveltamisalaan. Kyseisiä sitoumuksia voivat toteuttaa muut kuin 2 kohdassa tarkoitetut tuensaajat.

    10.    Sen varmistamiseksi, että maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumukset määritellään maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaisesti, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä ▌edellytyksistä, joita sovelletaan kotieläintuotannon laajaperäistämiseen ▌liittyviin sitoumuksiin, paikallisten, kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalaisten rotujen kasvattamiseen tai geneettisen köyhtymisen uhkaamien kasvien geenivarojen säilyttämiseen liittyviin sitoumuksiin sekä 9 kohdan mukaisesti tukikelpoisten tukitoimien määrittelemiseen. Sen varmistamiseksi, että estetään 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kaksinkertainen rahoittaminen, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sovellettavaa laskentamenetelmää, mukaan lukien tapauksissa, joihin sovelletaan vastaavia toimenpiteitä asetuksen (EU) N:o […] [DP] 29 artiklan mukaisesti.

    30 artikla Luonnonmukainen maatalous

    1.      Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään hehtaarilta maatalousmaata viljelijöille tai viljelijäryhmille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti siirtymään […] neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007[44] määriteltyihin luonnonmukaisen maatalouden käytäntöihin ja menetelmiin tai ylläpitämään tällaisia käytäntöjä ja menetelmiä ja jotka ovat asetuksen (EU) N:o …/2013 9 artiklassa tarkoitetun aktiiviviljelijän määritelmän mukaisia.

    2.      Tukea myönnetään ainoastaan sitoumuksille, jotka ylittävät asetuksen (EU) N:o HR/2012 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, asetuksen (EU) N:o DP/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan toisen ja kolmannen luetelmakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Kaikki tällaiset vaatimukset on täsmennettävä ohjelmassa.

    3.      Tämän toimenpiteen mukaiset sitoumukset on tehtävä viidestä seitsemään vuoden ajaksi. Jos tukea myönnetään luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymiseen, jäsenvaltiot voivat määritellä ensimmäisen kauden tätä lyhyemmäksi niin, että se vastaa siirtymisaikaa. Jos tukea myönnetään luonnonmukaisen maatalouden ylläpitämiseen, jäsenvaltiot voivat sopia maaseudun kehittämisohjelmissaan sitoumuksen voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen. Jäsenvaltiot voivat maaseudun kehittämisohjelmissa määritellä lyhyemmän kestoajan uusille ylläpitämissitoumuksille, jotka ovat välitöntä seurausta ensimmäisellä kaudella toteutetusta sitoumuksesta.

    4.      Tuet on myönnettävä vuosittain, ja niiden on korvattava tehdyistä sitoumuksista tuensaajille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain. Tarvittaessa tuki voi myös kattaa transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti sitoumuksista maksetusta palkkiosta. Jos sitoumukset ovat viljelijäryhmien tekemiä, prosenttiosuus on enintään 30 prosenttia.

    Laskettaessa edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tukia jäsenvaltioiden on vähennettävä tarpeelliset määrät, jotta estettäisiin asetuksen (EU) N:o DP/xxxx 29 artiklassa tarkoitettujen käytäntöjen kaksinkertainen rahoittaminen.

    5.      Tuen enimmäismäärät vahvistetaan liitteessä I.

    6.      Sen varmistamiseksi, että estetään 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kaksinkertainen rahoittaminen, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sovellettavaa laskentamenetelmää.

    31 artikla Natura 2000 -tuet ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset tuet

    1.      Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta käytössä olevaa maatalousmaata tai hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ▌ ja tulonmenetykset, jotka johtuvat neuvoston direktiivin 92/43/ETY[45], Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY[46] ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY[47] täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla.

    Laskettaessa tämän toimenpiteen mukaista tukea jäsenvaltioiden on vähennettävä tarpeellinen määrä, jotta estettäisiin asetuksen (EU) N:o DP/xxxx 29 artiklassa tarkoitettujen käytäntöjen kaksinkertainen rahoittaminen.

    2.      Tukea myönnetään viljelijöille ja yksityisille metsänkäyttäjille ja yksityisten metsänkäyttäjien yhteenliittymille. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa sitä voidaan myöntää myös muille maankäyttäjille.

    3.      Direktiiveihin 92/43/ETY ja 2009/147/EY liittyvää tukea myönnetään viljelijöille vain, kun kyseessä ovat haitat, jotka johtuvat neuvoston asetuksen (EU) N:o HR/2012 94 artiklassa ja liitteessä II vahvistetut hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat vaatimukset sekä asetuksen (EU) N:o DP/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan toisen ja kolmannen luetelmakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet ylittävien vaatimusten noudattamisesta.

    4.      Direktiiviin 2000/60/EY liittyvää tukea myönnetään viljelijöille vain, kun kyseessä ovat erityisvaatimukset, jotka

    a)      otettiin käyttöön direktiivillä 2000/60/EY ja jotka ovat mainitun direktiivin ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi laadittuihin vesipiirien hoitosuunnitelmiin liittyvien toimenpideohjelmien mukaisia ja tiukempia kuin muun unionin vesiensuojelulainsäädännön täytäntöönpanemiseksi edellytetyt toimenpiteet;

    b)     ovat tiukempia kuin asetuksen (EU) N:o HR/2012 VI osaston I luvussa säädetyt lakisääteiset hoitovaatimukset sekä hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat vaatimukset ja asetuksen (EU) N:o DP/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan toisen ja kolmannen luetelmakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet;

    c)      ylittävät direktiivin 2000/60/EY hyväksymisen aikaan olemassa olleen unionin lainsäädännön mukaisen suojelun tason, josta säädetään direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 9 kohdassa;

    d)     muuttavat huomattavasti maankäyttöä ja/tai rajoittavat huomattavasti maatalouskäytäntöä, mistä seuraa huomattavia tulonmenetyksiä.

    5.      Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut vaatimukset on täsmennettävä ohjelmassa.

    6.      Tukea voivat saada seuraavat alueet:

    a)      direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY nojalla nimetyt Natura 2000 -maa- ja metsätalousalueet;

    b)     muut rajatut luonnonsuojelualueet, joilla on maa- tai metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita, jotka vaikuttavat direktiivin 92/43/ETY 10 artiklan täytäntöönpanoon. Näiden alueiden osuus ei saa maaseudun kehittämisohjelmaa kohden ylittää viittä prosenttia ohjelman maantieteellisellä soveltamisalalla sijaitsevista nimetyistä Natura 2000 -alueista;

    c)      direktiivin 2000/60/EY mukaisesti vesipiirin hoitosuunnitelmiin sisältyvät maatalousalueet.

    7.      Tuen enimmäismäärät vahvistetaan liitteessä I.

    8.      Sen varmistamiseksi, että estetään 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kaksinkertainen rahoittaminen, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sovellettavaa laskentamenetelmää.

    32 artikla Tuet alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita

    1.      Tuet, jotka on tarkoitettu viljelijöille vuoristoalueilla ja muilla alueilla, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, myönnetään vuosittain hehtaarilta maatalousmaata, ja niiden tarkoituksena on korvata kokonaan tai osittain viljelijöille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat maataloustuotannon rajoitteista kyseisillä alueilla.

    Lisäkustannukset ja tulonmenetykset on laskettava verrattuna alueisiin, joilla ei ole luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o DP/2012 III osaston 3 luvun mukaiset tuet.

    Jäsenvaltiot voivat lisäkustannuksia ja tulonmenetyksiä laskettaessa eriyttää tuen tason asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa siten, että otetaan huomioon

          maataloustoiminnalle aiheutuvan havaitun pysyvän haitan vakavuus;

          viljelyjärjestelmä.

    2.      Tuet myönnetään viljelijöille, jotka sitoutuvat jatkamaan maataloustoimintaansa 33 artiklan mukaisesti nimetyillä alueilla ja ovat asetuksen (EU) N:o …/2013 9 artiklassa tarkoitetun aktiiviviljelijän määritelmän mukaisia.

    3.      Tukia vahvistettaessa on noudatettava liitteessä I vahvistettuja vähimmäis- ja enimmäismääriä. Näitä tukia voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa korottaa ottaen huomioon maaseudun kehittämisohjelmissa perusteltavat erityisolosuhteet.

    4.      Jäsenvaltioiden on säädettävä tukien asteittaisesta alenemisesta ohjelmassa määriteltävän tilakohtaisen enimmäispinta-alan ylittävältä osalta, paitsi jos tuki kattaa ainoastaan liitteen I mukaisen vuotuisen hehtaarikohtaisen vähimmäiskorvauksen.

    Oikeushenkilön tai luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän ollessa kyseessä jäsenvaltiot voivat pienentää tukia näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos niiden kansallisessa lainsäädännössä edellytetään, että yksittäisten jäsenten on noudatettava oikeuksia ja velvollisuuksia, joita voidaan verrata sellaisten yksittäisten viljelijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joilla on tilanpidosta vastaavan viljelijän asema erityisesti taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta edellyttäen, että ne ovat osallistuneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteiden vahvistamiseen.

    5.      Jäsenvaltiot voivat 2 kohdassa tarkoitettujen tukien lisäksi myöntää tämän toimenpiteen mukaisia tukia vuosien 2014–2020 välisenä aikana tuensaajille alueilla, jotka olivat ohjelmakaudella 2007–2013 tukikelpoisia asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Tuensaajien tuet niiden alueiden osalta, jotka eivät ole enää tukikelpoisia 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun uuden aluemäärittelyn jälkeen, ovat alkaen päivästä, jona 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu aluemäärittely on saatettu päätökseen, enintään neljän vuoden ajan asteittain alenevia ja viimeistään vuonna 2018 enintään 80 prosenttia ja viimeistään vuonna 2020 enintään 20 prosenttia ohjelmakaudeksi 2007–2013 36 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti vahvistetun ohjelman keskituesta. Kun tuen määrä saavuttaa asteittaisen alenemisen johdosta 25 euroa, jäsenvaltio voi jatkaa samansuuruisten tukien maksamista kunnes siirtymäkausi on päättynyt.

    ▌Kun aluemäärittely saadaan päätökseen, edelleen tukikelpoisina säilyvien alueiden tuensaajat saavat tämän toimenpiteen mukaista täyttä tukea.

    33 artiklaSellaisten alueiden nimeäminen, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita

    1.      Jäsenvaltioiden on nimettävä 2, 3 ja 4 kohdan perusteella alueet, joille voidaan myöntää 32 artiklassa säädettyjä tukia, noudattaen seuraavia luokkia:

    a)      vuoristoalueet;

    b)     muut alueet kuin vuoristoalueet, joilla on luonnonoloista johtuvia huomattavia rajoitteita;

    c)      muut alueet, joilla on erityisrajoitteita.

    2.      Jotta vuoristoalueille voitaisiin myöntää 32 artiklan mukaisia tukia, niille on oltava ominaista huomattavat rajoitukset maankäyttömahdollisuuksissa ja tuotantokustannusten oleellinen nousu, jotka johtuvat

    a)      alueen korkean sijainnin vuoksi erittäin vaikeista ilmasto-olosuhteista, jotka lyhentävät kasvukautta merkittävästi;

    b)     alemmissa korkeuksissa suurimmassa osassa kyseistä aluetta olevista jyrkistä rinteistä, jotka estävät koneiden käytön tai edellyttävät erittäin kalliiden erityislaitteiden käyttöä, taikka näiden kahden tekijän yhteisvaikutuksesta silloin kun molemmista erillisenä aiheutuvat rajoitteet ovat merkityksettömämpiä, edellyttäen että yhteisvaikutuksesta aiheutuu vastaavia rajoitteita.

    Vuoristoalueina pidetään 62. ▌ leveyspiirin pohjoispuolisia alueita ja eräitä niihin välittömästi liittyviä alueita.

    3.      Muilla alueilla kuin vuoristoalueilla on katsottava olevan luonnonoloista johtuvia huomattavia rajoitteita ja niille voidaan myöntää 32 artiklan mukaisia tukia, jos vähintään 60 prosenttia maatalousmaasta täyttää vähintään yhden liitteessä II luetelluista perusteista mainitulla kynnysarvolla.

    Näiden edellytysten täyttyminen on varmistettava ▌LAU 2 -tasolla tai sellaisen selkeästi rajatun paikallisen hallinnollisen ▌yksikön tasolla, joka kattaa yhden selkeästi erottuvan maantieteellisen alueen, joka on taloudellisesti ja hallinnollisesti määriteltävissä.

    Tämän kohdan soveltamisalaan kuuluvia alueita määrittäessään jäsenvaltioiden on suoritettava objektiivisten perusteiden mukainen hienosäätö voidakseen sulkea pois alueet, joilla on todettu olevan ensimmäisen alakohdan mukaisia luonnonoloista johtuvia huomattavia rajoitteita, jotka on kuitenkin ratkaistu investoinnein tai taloudellisen toiminnan ansiosta tai maan tuottavuuden ansiosta tai niin, että tuotantomenetelmät tai viljelyjärjestelmät kompensoivat 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tulonmenetykset tai lisäkustannukset.

    4.     Muille kuin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuille alueille voidaan myöntää 32 artiklan mukaisia tukia, jos niillä on erityisrajoitteita ja niiden maankäyttöä olisi jatkettava ympäristön säilyttämiseksi tai parantamiseksi, maaseudun ylläpitämiseksi ja alueen matkailumahdollisuuksien varjelemiseksi tai rannikoiden suojelemiseksi.

    Erityisrajoitteista kärsivien alueiden on muodostuttava maatalousalueista, joiden ▌sisällä ▌luonnolliset tuotantoedellytykset ovat samankaltaisia, eikä niiden kokonaispinta-ala saa ylittää kymmentä prosenttia asianomaisen jäsenvaltion pinta-alasta.

    Lisäksi alueet voivat olla tukikelpoisia tämän kohdan mukaisesti, jos

          vähintään 60 prosenttia maatalousmaasta täyttää vähintään kaksi liitteessä II lueteltua perustetta kun poiketaan enintään 20 prosenttia mainitusta kynnysarvosta, tai

          vähintään 60 prosenttia maatalousmaasta koostuu maasta, joka täyttää vähintään yhden liitteessä II luetellun perusteen mainitulla kynnysarvolla ja vähintään kaksi liitteessä II lueteltua perustetta kun poiketaan enintään 20 prosenttia mainitusta kynnysarvosta.

    Näiden edellytysten täyttyminen on varmistettava LAU 2 -tasolla tai sellaisen selkeästi rajatun paikallisen yksikön tasolla, joka kattaa yhden selkeästi erottuvan maantieteellisen alueen, joka on taloudellisesti ja hallinnollisesti määriteltävissä. Tämän alakohdan soveltamisalaan kuuluvia alueita määrittäessään jäsenvaltioiden on suoritettava 33 artiklan 3 kohdassa kuvattu hienosäätö. Tämän alakohdan nojalla tukikelpoiset alueet on otettava huomioon toisessa alakohdassa tarkoitetun 10 prosentin rajan laskemista varten.

    Poiketen siitä mitä säädetään, ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta jäsenvaltioihin, joiden koko pinta-ala katsotaan asetusten 1698/2005 ja 1257/1999 mukaiseksi erityishaitoista kärsiväksi alueeksi.

    5.      Jäsenvaltioiden on liitettävä maaseudun kehittämisohjelmiinsa

    a)      2 ja 4 kohdan mukainen nykyinen tai muutettu aluemäärittely;

    b)     3 kohdassa tarkoitettu uusi aluemäärittely.

    34 artikla Eläinten hyvinvointi

    1.      Tämän toimenpiteen mukaisia eläinten hyvinvointia edistäviä tukia myönnetään viljelijöille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan tukitoimia, joihin sisältyy yksi tai useampi eläinten hyvinvointia edistävä sitoumus ja ovat asetuksen (EU) N:o …/2013 [DP] 9 artiklassa tarkoitetun aktiiviviljelijän määritelmän mukaisia.

    2.      Eläinten hyvinvointia edistävät tuet kattavat ainoastaan sitoumukset, jotka ylittävät asetuksen (EU) N:o HR/2012 VI osaston I luvun nojalla vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset ja muut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset ▌. Asianomaiset vaatimukset on täsmennettävä ohjelmassa.

    Sitoumukset on tehtävä kaudeksi, joka kestää yhdestä seitsemään vuotta ja joka voidaan uusia.

    3.      Tuet ▌on myönnettävä vuosittain, ja niiden on korvattava tehdyistä sitoumuksista tuensaajille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain. Tarvittaessa tuet voivat kattaa myös transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti eläinten hyvinvointia edistävästä sitoumuksesta maksetusta palkkiosta.

    Tuen enimmäismäärä vahvistetaan liitteessä I.

    4.      Sen varmistamiseksi, että eläinten hyvinvointia edistävät sitoumukset ovat unionin tällä alalla toteuttaman yleisen politiikan mukaisia, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä niiden alojen määrittelemiseksi, joilla tuotantomenetelmiä koskevia vaatimuksia tiukennetaan tällaisten sitoumusten johdosta.

    35 artikla Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalvelut ja metsien suojelu

    1.      Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään hehtaarilta metsää julkisille ja yksityisille metsänkäyttäjille ja muille yksityisoikeudellisille ja julkisille elimille ▌ ja näiden yhteenliittymille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan tukitoimia, joihin sisältyy yksi tai useampi metsätalouden ympäristösitoumus. Metsän kuuluessa valtiolle tukea voidaan myöntää vain, jos kyseistä metsää käyttävä elin on yksityinen elin tai kunta.

    Tiettyä, jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmassaan määrittelemää tilakokoa suurempien metsätilojen osalta 1 kohdan mukaisen tuen saamisen edellytyksenä on ▌sellaiseen metsänhoitosuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen, joka noudattaa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sellaisena kuin se määriteltiin vuonna 1993 pidetyssä Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa.

    2.      Tuet kattavat ainoastaan sitoumukset, jotka ylittävät kansallisessa metsätalouslaissa tai muussa asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut pakolliset hoitovaatimukset. Kaikki tällaiset vaatimukset on täsmennettävä ohjelmassa.

    Sitoumukset on tehtävä viidestä seitsemään vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarvittaessa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa määritellä maaseudun kehittämisohjelmissaan tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan.

    3.      Tukien on katettava tehdyistä sitoumuksista tuensaajille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain. Tarvittaessa ne voivat kattaa myös transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti metsätalouden ympäristösitoumuksesta maksetusta palkkiosta. Tuen enimmäismäärä vahvistetaan liitteessä I.

    Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa tukitoimet koskevat ympäristön säilyttämistä, tuki voidaan myöntää kiinteämääräisenä tai yksikkökohtaisena kertakorvauksena sitouduttaessa luopumaan puiden ja metsien kaupallisesta käytöstä, ja se lasketaan aiheutuneiden lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella.

    4.      Tukea voidaan myöntää julkisille ja yksityisille yhteisöille ▌ sellaisiin metsätalouden geenivarojen säilyttämiseksi ja edistämiseksi toteutettaviin tukitoimiin, jotka eivät kuulu 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan.

    5.      Jotta varmistettaisiin maaseuturahaston varojen tehokas käyttö, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä 4 kohdan mukaiseen tukeen oikeutettujen tukitoimien tyypeistä.

    36 artikla Yhteistyö

    1.      Tämän toimenpiteen mukaisen tuen tarkoituksena on edistää yhteistyömuotoja, joihin osallistuu vähintään kaksi yhteisöä, ja erityisesti

    a)      yhteistyöhön perustuvia toimintamalleja unionin eri toimijoiden välillä maatalousalalla, elintarvikeketjussa ja metsätalousalalla sekä ▌muiden sellaisten toimijoiden välillä, jotka edistävät maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteiden ja prioriteettien täyttämistä, tuottajaryhmät, osuuskunnat ja toimialakohtaiset organisaatiot mukaan luettuina;

    b)     klusterien ja verkostojen perustamista;

    c)      62 artiklassa tarkoitettujen maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden mukaisten toimijaryhmien perustamista ja toimintaa.

    2.        Edellä olevan 1 kohdan mukainen yhteistyö liittyy erityisesti

    a)      pilottihankkeisiin;

    b)     uusien tuotteiden, käytäntöjen, menetelmien ja tekniikoiden kehittämiseen maataloudessa, elintarvikealalla ja metsätaloudessa;

    c)      yhteistyöhön pienten toimijoiden välillä yhteisten työprosessien järjestämisessä sekä tilojen ja resurssien jakamisessa ja maaseutumatkailuun liittyvien matkailupalvelujen kehittämiseen ja/tai saattamiseen markkinoille;

    d)     horisontaaliseen ja vertikaaliseen yhteistyöhön toimitusketjun toimijoiden välillä lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden perustamiseksi ja kehittämiseksi;

    e)      paikallisiin menekinedistämistoimiin lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden kehittämiseksi;

    f)      yhteisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi;

    g)      ympäristöhankkeita ja nykyisiä ympäristökäytäntöjä koskeviin yhteisiin lähestymistapoihin, mukaan luettuina tehokas vesihuolto, uusiutuvien energialähteiden käyttö sekä maatalousmaiseman säilyttäminen;

    h)      horisontaaliseen ja vertikaaliseen yhteistyöhön toimitusketjun toimijoiden välillä elintarvikkeissa, energiantuotannossa ja teollisissa prosesseissa käytettävän biomassan tuottamiseksi kestävällä tavalla▌;

    i)       yhteen tai useampaan maaseudun kehittämistä koskevaan unionin prioriteettiin liittyvien, ▌muiden kuin asetuksen (EU) N:o [CPR] 2 artiklan 16 kohdassa määriteltyjen paikallisten kehittämisstrategioiden täytäntöönpanoon varsinkin muiden kuin asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 28 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyjen julkisten ja yksityisten kumppanien ryhmien toimesta;

    j)      metsänhoitosuunnitelmien tai vastaavien välineiden laatimiseen. ja)  maataloustoiminnan monipuolistamiseen terveydenhuollon, sosiaalisen integroitumisen, yhteisön tukeman maatalouden sekä ympäristöä ja elintarvikkeita koskevan koulutuksen aloilla toteutettaviin toimiin.

    3.      Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan ▌mukaista tukea myönnetään vain vastaperustetuille klustereille ja verkostoille sekä sellaisille klustereille ja verkostoille, jotka käynnistävät itselleen uuden toiminnan.

    Edellä olevan 2 kohdan a ja b alakohdan ▌mukaisia tukitoimia koskevaa tukea voidaan myöntää myös yksittäisille toimijoille, jos tällainen mahdollisuus sisältyy maaseudun kehittämisohjelmaan.

    4.      Edellä olevan 2 kohdan a alakohdan mukaisten pilottihankkeiden ja 2 kohdan b alakohdan mukaisten yksittäisten toimijoiden 3 kohdan mukaisten tukitoimien tulokset on jaettava.  

    5.      Tämän toimenpiteen mukaista tukea voidaan myöntää seuraaviin kustannuksiin, jotka liittyvät 1 kohdassa tarkoitettuihin yhteistyömuotoihin:

    a)      kyseistä alaa koskevat tutkimukset, toteutettavuustutkimukset ja ▌liiketoimintasuunnitelman taikka metsänhoitosuunnitelman tai vastaavan tai muun kuin asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 29 artiklassa tarkoitetun paikallisen kehittämisstrategian laatiminen ▌;

    b)     kyseisen alan toiminnan edistäminen yhteisen alueellisen hankkeen tai 62 artiklassa tarkoitetun maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmän toteuttaman hankkeen toteutuksen mahdollistamiseksi. Klusterien tapauksessa toiminnan edistäminen voi koskea myös koulutuksen järjestämistä, jäsenten välistä verkostoitumista ja uusien jäsenten hankintaa;

    c)      yhteistyöstä aiheutuvat toimintakustannukset;

    d)     liiketoimintasuunnitelman, ympäristösuunnitelman, metsänhoitosuunnitelman tai vastaavan, muun kuin asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 29 artiklassa tarkoitetun paikallisen kehittämisstrategian tai muiden innovointia tukevien toimien, testaus mukaan luettuna, toteuttamiseen liittyvien erityishankkeiden välittömät kustannukset;

    e)       ▌julkistamistoimenpiteet.

    6.        Jos toteutetaan liiketoimintasuunnitelmaa, ympäristösuunnitelmaa, metsänhoitosuunnitelmaa tai vastaavaa taikka kehittämisstrategiaa, jäsenvaltiot voivat myöntää tuen joko kokonaissummana, joka kattaa yhteistyökustannukset ja toteutetuista hankkeista aiheutuneet kustannukset, tai kattaa vain yhteistyökustannukset ja käyttää hankkeiden toteutukseen muiden toimenpiteiden varoja tai muita unionin rahastoja.

    Jos tuki maksetaan kokonaissummana ja toteutettu hanke kuuluu tyypiltään tämän asetuksen nojalla toteutetun muun toimenpiteen piiriin, sovelletaan kyseistä enimmäismäärää tai -tukiprosenttia.

    7.      Tukea voidaan myöntää myös eri alueille tai jäsenvaltioihin sijoittautuneiden toimijoiden väliseen yhteistyöhön.

    8.      Tukea voidaan myöntää enintään seitsemän vuoden ajan, lukuun ottamatta ympäristöä koskevia yhteisiä toimia asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

    9.      Tämän toimenpiteen mukainen yhteistyö voidaan yhdistää muista unionin rahastoista kuin maaseuturahastosta samalla alueella tuettuihin hankkeisiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tämän toimenpiteen ja muiden kansallisten tai unionin tukivälineiden yhdistämisestä aiheudu liiallisia korvauksia.

    10.    Jotta varmistettaisiin maaseuturahaston varojen tehokas käyttö, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tukikelpoisten pilottihankkeiden, klusterien, verkostojen, lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden erityispiirteiden tarkentamista sekä edellytyksiä tuen myöntämiseksi 2 kohdassa luetelluille tukitoimien tyypeille.

    37 artikla Riskienhallinta

    1.      Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa

    a)      ▌taloudellisen tuen sato-, eläin- ja kasvivakuutusmaksuihin, kun vakuutus otetaan epäsuotuisien sääolojen, eläin- tai kasvitautien, ▌tuholaisvahingon taikka ympäristövahingon viljelijöille aiheuttamien taloudellisten tappioiden varalta;

    b)     taloudellisen tuen keskinäisille rahastoille, joista viljelijöille maksetaan taloudellista korvausta epäsuotuisista sääoloista, eläin- tai kasvitaudin puhkeamisesta, tuholaisvahingosta taikka ympäristövahingosta johtuvien taloudellisten tappioiden johdosta;

    c)      tulojen vakauttamisvälineen, joka muodostuu taloudellisesta tuesta keskinäisille rahastoille, joista maksetaan korvausta viljelijöille, joiden tulot laskevat voimakkaasti.

    1a.    Tätä kohtaa sovellettaessa "viljelijällä" tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o …/2013 [DP] 9 artiklassa tarkoitettua aktiiviviljelijää.

    2.      Edellä olevan ▌1 kohdan b ja c alakohdan soveltamiseksi ilmaisulla 'keskinäinen rahasto' tarkoitetaan jäsenvaltion kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti hyväksymää järjestelmää, jossa siihen kuuluvat viljelijät voivat vakuuttaa itsensä sellaisia taloudellisia tappioita vastaan, jotka aiheutuvat epäsuotuisista ilmasto-oloista tai eläin- tai kasvitaudeista, tai tuholaisvahingosta taikka ympäristövahingosta, taikka heidän tulojensa voimakasta laskua vastaan, ja jossa tällaisille viljelijöille myönnetään korvauksia.

    3.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tämän toimenpiteen ja muiden kansallisten tai unionin tukivälineiden taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liiallisia korvauksia. ▌

    4.      Jotta varmistettaisiin maaseuturahaston varojen tehokas käyttö, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 39 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen keskinäisille rahastoille myönnettävien kaupallisten lainojen vähimmäis- ja enimmäiskestoa.

    Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän artiklan täytäntöönpanosta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018.

    38 artikla Sato-, eläin- ja kasvivakuutus

    1.      Edellä olevan 37 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista tukea myönnetään vain vakuutussopimuksiin, jotka kattavat menetyksen, joka on aiheutunut epäsuotuisista sääoloista, eläin- tai kasvitaudista, tuholaisvahingosta taikka ympäristövahingosta, tai direktiivin 2000/29/EY mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi taikka niiden leviämisen estämiseksi toteutetuista toimenpiteistä, joilla tuhotaan yli 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää. Viljelijöiden vuosituotannon laskemiseksi voidaan käyttää indeksejä. Käytetyllä laskentamenetelmällä on voitava määritellä yksittäiselle viljelijälle aiheutunut tosiasiallinen menetys tiettynä vuonna.

    Aiheutuneiden menetysten laajuuden arviointia voidaan mukauttaa kunkin tuotantolajin erityispiirteisiin hyödyntäen

    a)     biologisia indeksejä (menetetyn biomassan määrä) tai vastaavia sadonmenetysindeksejä, jotka vahvistetaan maatilan, paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla, tai

    b)     sääindeksejä (mukaan lukien sademäärä ja lämpötila), jotka vahvistetaan paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

    2.    Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on todettava virallisesti epäsuotuisten sääolojen, eläin- tai kasvitaudin, tuholaisvahingon taikka ympäristövahingon esiintyminen.

    Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

    2a.    Eläintautien osalta 37 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista taloudellista korvausta voidaan myöntää vain Maailman eläintautijärjestön vahvistamassa eläintautien luettelossa ja/tai päätöksen 2009/470/EY liitteessä mainittujen tautien osalta.

    3.      Vakuutuskorvaukset eivät saa korvata enempää kuin 37 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tappioiden korvaamisesta aiheutuvat kokonaiskustannukset, eikä niihin saa liittyä mitään tulevan tuotannon tyyppiä tai määrää koskevia ehtoja tai määräyksiä.

    Jäsenvaltiot voivat asettaa tarkoituksenmukaiset tuen enimmäismäärät vakuutusmaksulle, jolle tukea voidaan myöntää.

    4.      Enimmäistukiprosentti vahvistetaan liitteessä I.

    39 artikla

    Epäsuotuisia sääoloja, eläin- ja kasvitauteja, tuholaisvahinkoja ja ympäristövahinkoja varten perustetut keskinäiset rahastot

    1.        Ollakseen tukikelpoinen keskinäisellä rahastolla on oltava

    a)      toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

    b)     avoin politiikka rahastoon suoritettavien maksujen ja sieltä tehtävien nostojen suhteen;

    c)      selkeät säännöt mahdollisesti syntynyttä velkaa koskevan vastuun osalta.

    2.      Jäsenvaltioiden on vahvistettava keskinäisten rahastojen perustamista ja hallintoa koskevat säännöt erityisesti siltä osin kuin ne liittyvät korvausten myöntämiseen viljelijöille ja viljelijöiden tukikelpoisuuteen kriisitapauksissa sekä näiden sääntöjen hallinnointiin ja niiden noudattamisen seurantaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastojärjestelyissä määrätään seuraamuksista, jos kyseessä on viljelijän laiminlyönti.

    Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on todettava virallisesti 37 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainittujen vahinkojen esiintyminen.

    3.        Edellä 37 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu taloudellinen tuki voi liittyä vain

    a)      keskinäisen rahaston perustamisesta aiheutuviin hallinnollisiin kustannuksiin, jotka voidaan jakaa asteittain alenevasti enintään kolmelle vuodelle;

    b)     määriin, jotka keskinäinen rahasto on maksanut taloudellisena korvauksena viljelijöille. Lisäksi taloudellinen tuki voi liittyä keskinäisen rahaston ottamien sellaisten kaupallisten lainojen korkoon, joiden tarkoituksena on maksaa taloudellinen korvaus viljelijöille kriisitapauksissa.

    Edellä olevan 37 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista tukea myönnetään vain sellaisen menetyksen kattamiseen, joka on aiheutunut epäsuotuisista sääoloista, eläin- tai kasvitaudista, tuholaisvahingosta tai direktiivin 2000/29/EY mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi taikka niiden tai ympäristövahingon leviämisen estämiseksi toteutetuista toimenpiteistä, joilla tuhotaan yli 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää. Viljelijöiden vuosituotannon laskemiseksi voidaan käyttää indeksejä. Käytetyllä laskentamenetelmällä on voitava määritellä yksittäiselle viljelijälle aiheutunut tosiasiallinen menetys tiettynä vuonna.

    Alkupääoma ei saa olla peräisin julkisista varoista.

    4.      Eläintautien osalta 37 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista taloudellista korvausta voidaan ▌myöntää vain Maailman eläintautijärjestön vahvistamassa eläintautien luettelossa ja/tai päätöksen 2009/470/EY liitteessä mainittujen tautien osalta.

    5.      Enimmäistukiprosentti vahvistetaan liitteessä I.

    Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tukikelpoisia kustannuksia soveltamalla

    a)      rahastokohtaisia enimmäismääriä;

    b)     yksikkökohtaisia enimmäismääriä.

    40 artikla Tulojen vakauttamisväline

    1.      Edellä olevan 37 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista tukea myönnetään vain, jos tulot laskevat yli 30 prosenttia yksittäisen viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden vuotuisista keskituloista, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää. Edellä 37 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa tulot viittaavat viljelijän markkinoilta saamien tulojen summaan, mukaan luettuna julkinen tuki missä tahansa muodossa, mutta ilman tuotantopanoskustannuksia. Keskinäisen rahaston viljelijöille maksamilla korvauksilla saa korvata alle 70 prosenttia tulonmenetyksestä sinä vuonna, jona tuottaja tulee tukikelpoiseksi kyseisen tuen osalta.

    2.      Ollakseen tukikelpoinen keskinäisellä rahastolla on oltava

    a)      toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

    b)     avoin politiikka rahastoon suoritettavien maksujen ja sieltä tehtävien nostojen suhteen;

    c)      selkeät säännöt mahdollisesti syntynyttä velkaa koskevan vastuun osalta.

    3.      Jäsenvaltioiden on vahvistettava keskinäisten rahastojen perustamista ja hallintoa koskevat säännöt erityisesti siltä osin kuin ne liittyvät korvausten myöntämiseen viljelijöille kriisitapauksissa tai näiden sääntöjen hallinnointiin ja niiden noudattamisen seurantaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastojärjestelyissä määrätään seuraamuksista, jos kyseessä on viljelijän laiminlyönti.

    4.      Edellä 37 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu taloudellinen tuki voi liittyä ainoastaan

    a)     keskinäisen rahaston perustamisesta aiheutuviin hallinnollisiin kustannuksiin, jotka voidaan jakaa asteittain alenevasti enintään kolmelle vuodelle;

    b)     määriin, jotka keskinäinen rahasto on maksanut taloudellisena korvauksena viljelijöille. Lisäksi taloudellinen tuki voi liittyä keskinäisen rahaston ottamien sellaisten kaupallisten lainojen korkoon, joiden tarkoituksena on maksaa taloudellinen korvaus viljelijöille kriisitapauksissa. Alkupääoma ei saa olla peräisin julkisista varoista.

    5.      Enimmäistukiprosentti vahvistetaan liitteessä I.

    40 a artikla Kroatian täydentävien kansallisten suorien tukien rahoitus

    1.      Tukea voidaan myöntää asetuksen (EU) N:o [DP/2012] 17 a artiklan mukaisiin täydentäviin kansallisiin suoriin tukiin oikeutetuille viljelijöille. Kyseisessä artiklassa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan myös tämän artiklan mukaisesti myönnettävään tukeen.

    2.      Viljelijälle vuosien 2014, 2015 ja 2016 osalta myönnettävä tuki ei saa ylittää seuraavien välistä erotusta:

    a)     asianomaisena vuonna Kroatiassa asetuksen (EU) N:o [DP/2012] 16 a artiklan mukaisesti sovellettava suorien tukien taso;

    b)     45 prosenttia vuodesta 2022 sovellettavasta suorien tukien tasosta.

    3.      Unionin osuus tämän artiklan nojalla Kroatiassa vuosina 2014, 2015 ja 2016 myönnettävästä tuesta ei saa ylittää 20:tä prosenttia sen maaseuturahastoon maksamasta vastaavasta vuotuisesta kokonaisosuudesta.

    4.      Maaseuturahaston osuus täydentäviin suoriin tukiin ei saa olla yli 80 prosenttia.

    41 artiklaToimenpiteiden toteuttamista koskevat säännöt

    Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä tässä jaksossa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamista koskevat säännöt, joita sovelletaan seuraaviin:

    a)      maa- ja metsätalouden neuvontapalveluja, tilanhoitopalveluja tai lomituspalveluja tarjoavien viranomaisten tai yksiköiden valintaa koskevat menettelyt sekä 16 artiklassa tarkoitetun neuvontapalveluihin liittyvän toimenpiteen mukaisen tuen aleneva asteikko;

    b)     jäsenvaltion arvio liiketoimintasuunnitelman edistymisestä, maksuvaihtoehdot ja nuorten viljelijöiden mahdollisuudet hyödyntää 20 artiklassa tarkoitetun tila- ja yritystoiminnan kehittämistä koskevan toimenpiteen mukaisia muita toimenpiteitä;

    c)       ▌muuntaminen muihin kuin liitteessä I käytettyihin yksiköihin, ▌ ja muuntokertoimet eläinten muuntamiseksi nautayksiköiksi 29, 30, 34 ja 35 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden yhteydessä;

    d)     mahdollisuus käyttää lisäkustannusten ja tulonmenetysten vakio-oletuksia 29–32, 34 ja 35 artiklan mukaisten toimenpiteiden yhteydessä ja lisäkustannusten ja tulonmenetysten laskentaperusteet;

    e)      tuen määrän laskeminen silloin, kun tukitoimelle voidaan myöntää useamman kuin yhden toimenpiteen mukaista tukea.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    2 jakso

    Leader-aloite

    42 artikla[48]Paikalliset Leader-toimintaryhmät

    1.      Asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 30 artiklassa tarkoitettujen tehtävien lisäksi paikalliset toimintaryhmät voivat myös huolehtia hallintoviranomaisen ja/tai maksajaviraston niille siirtämien lisätehtävien suorittamisesta.

    2.      Paikalliset toimintaryhmät voivat pyytää toimivaltaiselta maksajavirastolta ennakkomaksua, jos tällainen mahdollisuus sisältyy maaseudun kehittämisohjelmaan. Ennakkomaksun määrä voi olla enintään 50 prosenttia toimintakustannuksiin ja toiminnan edistämisestä aiheutuviin kustannuksiin liittyvästä julkisesta tuesta.

    43 artikla[49]

    Leader-aloituspaketti

    Tuki Leaderin paikalliselle kehittämiselle voi myös sisältää sellaisille paikallisyhteisöille tarkoitetun "Leader-aloituspaketin", jotka eivät ole toteuttaneet Leader-aloitetta ohjelmakaudella 2007–2013. "Leader-aloituspaketilla" tuetaan valmiuksien kehittämistä ja pieniä pilottihankkeita. Leader-aloituspaketin mukainen tuki ei edellytä paikallista Leader-kehittämisstrategiaa.

    44 artikla[50]Leader-yhteistyötoimet

    1.      [Asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 31 artiklan c alakohdassa] tarkoitettua tukea myönnetään ▌seuraaviin:

    a)      ▌jäsenvaltion sisäiset yhteistyöhankkeet ▌(alueidenvälinen ▌yhteistyö) tai yhteistyöhankkeet usean jäsenvaltion eri alueiden välillä tai kolmansien maiden alueiden kanssa (valtioiden välinen yhteistyö);

    b)     b) alueiden ja valtioiden välisiin yhteistyöhankkeisiin liittyvä valmisteleva tekninen apu edellyttäen, että paikalliset toimintaryhmät pystyvät osoittamaan, että ne aikovat toteuttaa konkreettisen hankkeen.

    2.      Muiden paikallisten toimintaryhmien lisäksi maaseuturahaston tukea saavan paikallisen toimintaryhmän kumppaneina voi olla

    a)      paikallisten julkisten ja yksityisten kumppaneiden ryhmä maaseutualueella, jolla pannaan täytäntöön paikallista kehittämisstrategiaa unionissa tai sen ulkopuolella;

    b)     paikallisten julkisten ja yksityisten kumppaneiden ryhmä muulla kuin maaseutualueella, jolla pannaan täytäntöön paikallista kehittämisstrategiaa.

    3.      Jos paikalliset toimintaryhmät eivät valitse yhteistyöhankkeita, jäsenvaltioiden on luotava ▌ jatkuva hakujärjestelmä.

    Jäsenvaltioiden on julkistettava valtioiden välisiin yhteistyöhankkeisiin sovellettavat kansalliset tai alueelliset hallinnolliset menettelyt ja luettelo tukikelpoisista kustannuksista viimeistään kahden vuoden kuluttua maaseudun kehittämisohjelmiensa hyväksymispäivästä.

    Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä yhteistyöhankkeet viimeistään neljän kuukauden kuluttua hankkeen toimittamispäivästä.

    4.      Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi hyväksytyt valtioiden väliset yhteistyöhankkeet.

    II luku

    Useita toimenpiteitä koskevat yhteiset säännökset

    46 artikla Investoinnit

    1.    Jotta investointitoimet voisivat saada maaseuturahaston tukea, on ennen niiden toteuttamista arvioitava odotettavissa olevat ympäristövaikutukset kyseisenlaiseen investointiin sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, jos investoinnilla voi todennäköisesti olla kielteisiä vaikutuksia ympäristöön.

    2.      Tukikelpoiset menot voivat liittyä vain seuraaviin:

    a)      kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasing-vuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen;

    b)     uusien koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuden markkina-arvoon asti;

    c)      a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset. Toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei toteuteta;

    ca)    seuraavat aineettomat investoinnit: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

    cb)    metsänhoitosuunnitelmien ja vastaavien laatimiskustannukset.

    3.      ▌Uusien ja olemassa olevien kasteltujen alueiden kastelun osalta tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan investoinnit, jotka täyttävät seuraavat ehdot:

    a)     komissiolle on annettu tiedoksi direktiivissä 2000/60/EY vaadittu vesipiirin hoitosuunnitelma, joka koskee investoinnin koko kohdealuetta sekä mahdollisia muita alueita, joiden ympäristöön investointi voi vaikuttaa. Kyseisen direktiivin 11 artiklan mukaisen vesipiirin hoitosuunnitelman nojalla toteutettavat ja maatalousalan kannalta tärkeät toimenpiteet on täsmennettävä etukäteen asiaankuuluvassa toimenpideohjelmassa.

    b)     tuetun investoinnin vedenkäytön mittaamiseksi on oltava käytössä vesimittarit, tai sellaiset on otettava käyttöön investoinnin osana.

    c)      investointi olemassa olevan kastelujärjestelmän tai kasteluinfrastruktuurin osan parantamiseen on tukikelpoinen vain, jos ennakkoarvioinnissa oletetaan sen johtavan vähintään 5–25 prosentin mahdolliseen vedensäästöön mitattuna olemassa olevan järjestelmän tai infrastruktuurin teknisillä parametreillä.

    Jos investointi vaikuttaa pinta- ja pohjavesistöihin, joiden tila ei veden määrään liittyvistä syistä saavuta luokittelua "hyvä" asiaankuuluvassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa,

    i)      investoinnilla on varmistettava investoinnin tasolla tosiasiallinen vedenkäytön vähennys, joka on vähintään 50 prosenttia investoinnin mahdollistamasta vedensäästöstä;

    ii)     jos on kyse investoinnista yhteen maatilaan, sen tuloksena on myös oltava maatilan kokonaisvedenkäytön vähennys, joka on investoinnin tasolla vähintään 50 prosenttia investoinnin mahdollistamasta vedensäästöstä. Maatilan kokonaisvedenkäyttöön on sisällytettävä tilan myymä vesi.

    Mitään c alakohdan edellytyksistä ei sovelleta olemassa olevaan järjestelmään tehtävään investointiin, joka vaikuttaa ainoastaan energiatehokkuuteen, eikä vesisäiliön rakentamiseen johtavaan investointiin tai kierrätysveden käyttöön johtavaan investointiin, joka ei vaikuta pinta- ja pohjavesistöön.

    d)     investointi, joka johtaa tiettyyn pohja- tai pintavesistöön vaikuttavan kastellun alueen nettolaajentumiseen, on tukikelpoinen vain, jos

    i)      vesistön tila on veden määrään liittyvistä syistä saavuttanut luokittelun "hyvä" asiaankuuluvassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa;

    ii)     ympäristöanalyysistä käy ilmi, että investoinnilla ei ole merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia; tällaisen ympäristöanalyysin on oltava joko toimivaltaisen viranomaisen suorittama tai sen hyväksymä, ja se voi koskea myös maatilojen ryhmiä.

    Kastellun alueen nettolaajentumista määritettäessä voidaan kastelluiksi alueiksi katsoa alueet, joita ei kastella mutta joilla on lähimenneisyydessä ollut toiminnassa kastelujärjestelmä, mikä on ohjelmassa mainittava ja perusteltava.

    Poiketen siitä, mitä i alakohdassa säädetään, investoinnit, jotka johtavat kastellun alueen nettolaajentumiseen, voivat kuitenkin olla tukikelpoisia, jos

          investointi yhdistetään olemassa olevaan kastelujärjestelmään tai kasteluinfrastruktuurin osaan tehtävään investointiin, jonka arvioidaan ennakkoarvioinnissa johtavan vähintään 5–25 prosentin mahdolliseen vedensäästöön mitattuna olemassa olevan järjestelmän tai infrastruktuurin teknisillä parametreillä ja

    –      investoinnilla varmistetaan tosiasiallinen vedenkäytön vähennys, joka on kokonaisinvestoinnin tasolla vähintään 50 prosenttia investoinnin mahdollistamasta vedensäästöstä olemassa olevassa kastelujärjestelmässä tai kasteluinfrastruktuurin osassa.

    Lisäksi edellä olevasta poiketen d alakohdan i alakohdan edellytystä ei sovelleta uuden kastelujärjestelmän perustamista koskeviin investointeihin, jossa järjestelmä käyttää toimivaltaisten viranomaisten ennen 31 päivää lokakuuta 2013 hyväksymästä olemassa olevasta vesisäiliöstä tulevaa vettä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

          kyseinen vesisäiliö mainitaan asiaankuuluvassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa ja siihen sovelletaan direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjä valvontavaatimuksia;

          31 päivänä lokakuuta 2013 oli voimassa joko vesisäiliöstä tapahtuvaa kokonaisvedenottoa koskeva enimmäisrajoitus tai pakollinen vähimmäisvirtaustaso vesisäiliön vaikutuspiirissä olevissa vesistöissä;

          tämä enimmäisrajoitus tai pakollinen vähimmäisvirtaustaso on direktiivin 2000/60/EY 4 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen;

          kyseinen investointi ei johda 31 päivänä lokakuuta 2013 voimassa olleen enimmäisrajan ylittävään vedenottoon tai vesisäiliön vaikutuspiirissä olevien vesistöjen 31 päivänä lokakuuta 2013 voimassa olleen vähimmäisvirtaustason vähenemiseen.

    4.      Kun kyseessä ovat maatalousinvestoinnit, investointitukea ei voida myöntää maatalouden tuotanto-oikeuksien, tukioikeuksien, eläinten tai yksivuotisten kasvien hankintaan eikä yksivuotisten kasvien istutukseen. Jos kyseessä on 19 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen luonnonkatastrofien tai muiden katastrofien vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen, eläinten hankintaan liittyvät menot voivat kuitenkin olla tukikelpoisia.

    5.      Investointituen saajat voivat pyytää toimivaltaisilta maksajavirastoilta ennakkomaksua, jonka suuruus on enintään 50 prosenttia investointiin liittyvästä julkisesta tuesta, jos tällainen mahdollisuus sisältyy maaseudun kehittämisohjelmaan.

    5a. Käyttöpääoma, joka liittyy uuteen maatalous- tai metsätalousalan investointiin ja saa asetuksen [CPR/2013] 32 artiklan mukaisesti perustetun rahoitusvälineen kautta maaseuturahaston tukea, voi olla tukikelpoista menoa. Tämän artiklan mukaiset tukikelpoiset menot voivat olla enintään 30 prosenttia investoinnin tukikelpoisten menojen kokonaismäärästä. Pyyntö on perusteltava asianmukaisesti.

    6.      Yksittäisten investointityyppien erityispiirteiden ottamiseksi huomioon komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä edellytyksistä, joiden mukaisesti muita leasingsopimuksiin, käytettyihin välineisiin ja laitteisiin liittyviä kustannuksia ▌voidaan pitää tukikelpoisina menoina, sekä siitä, mitkä uusiutuvan energian infrastruktuurityypit ovat tukikelpoisia.

    47 artiklaPinta-alatukia koskevat säännöt

    1.      Hehtaarimäärä, johon 29, 30 ja 35 artiklan mukaista sitoumusta sovelletaan, voi vaihdella vuodesta toiseen, jos

    a)      tämä mahdollisuus sisältyy maaseudun kehittämisohjelmaan;

    b)     kyseistä sitoumusta ei sovelleta kiinteisiin lohkoihin;

    c)      sitoumukseen liittyvän tavoitteen saavuttaminen ei vaarannu.

    2.      Jos koko maa-ala, johon sitoumus liittyy, tai osa siitä taikka koko maatila siirretään toiselle henkilölle tuen myöntämisen edellytyksenä olevan sitoumuksen voimassaoloaikana, kyseinen toinen henkilö voi jatkaa sitoumusta tai siirrettyä alaa vastaavaa osaa siitä sen jäljellä olevan voimassaoloajan tai sitoumus voi raueta eikä takaisinmaksua edellytetä sitoumuksen tosiasiallisen keston osalta.

    3.      Jos tuensaaja ei voi jatkaa tekemiensä sitoumusten noudattamista tilaa tai tilan osaa koskevan tilusjärjestelyjen taikka julkisten uusjakotoimenpiteiden tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien uusjakotoimenpiteiden vuoksi, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta sitoumukset voidaan mukauttaa maatilan uuteen tilanteeseen. Jos tällainen mukauttaminen osoittautuu mahdottomaksi, sitoumus raukeaa eikä takaisinmaksua edellytetä sitoumuksen tosiasiallisen keston osalta.

    4.      Saatua tukea ei tarvitse maksaa takaisin, jos kyseessä on ylivoimainen este tai asetuksen (EU) N:o HR/2012 2 artiklassa tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet.

    5.      Edellä olevan 34 artiklan mukaisiin sitoumuksiin sovelletaan myös 2 kohtaa, kun kyseessä on koko tilaa koskeva siirto, ja 4 kohtaa.

    6.      Jotta varmistettaisiin pinta-alaan liittyvien toimenpiteiden tehokas toteuttaminen ja suojattaisiin unionin taloudelliset edut, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 29, 30, 34 ja 35 artiklan mukaisten sitoumusten muuntamiseen tai mukauttamisen sovellettavia ehtoja ja sellaisten muiden tilanteiden määrittelyä, joissa tukea ei tarvitse maksaa takaisin.

    48 artikla Tarkistuslauseke

    Edellä olevan 29, 30, 34 ja 35 artiklan mukaisten tukitoimien osalta on säädettävä tarkistuslausekkeesta, jotta mahdollistetaan niiden mukauttaminen silloin, kun muutetaan mainituissa artikloissa tarkoitettuja asiaa koskevia pakollisia toimenpidevaatimuksia, hoitovaatimuksia tai velvollisuuksia, jotka sitoumusten on ylitettävä. Tämä lauseke kattaa myös mukautukset, jotka ovat tarpeen asetuksen (EU) N:o DP/xxxx 29 artiklassa tarkoitettujen käytäntöjen kaksinkertaisen rahoittamisen estämiseksi, jos kyseistä asetusta muutetaan. Edellä 29, 30, 34 ja 35 artiklan mukaisten tukitoimien, joiden voimassaolo jatkuu nykyisen ohjelmakauden jälkeen, on sisällettävä tarkistuslauseke, jotta mahdollistetaan sitoumusten mukauttaminen seuraavan ohjelmakauden oikeudelliseen kehykseen.

    Jos tuensaaja ei hyväksy tällaista mukautusta, sitoumus raukeaa eikä takaisinmaksua edellytetä sitoumuksen tosiasiallisen keston osalta.

    49 artikla ▌

    Tukitoimien valinta

    1.    Maaseudun kehittämisohjelman hallintoviranomaisen on määritettävä kaikkiin toimenpiteisiin sisältyvien tukitoimien valintaperusteet seurantakomiteaa kuultuaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 30 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamista. Valintaperusteiden tarkoituksena on varmistaa hakijoiden yhdenvertainen kohtelu, parantaa varojen käyttöä ja kohdentaa toimenpiteet maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaisesti. Valintaperusteita määriteltäessä ja sovellettaessa on otettava huomioon suhteellisuusperiaate tukitoimen laajuuden osalta.

    2.      Tukitoimien valinnasta vastaavan jäsenvaltion viranomaisen on varmistettava, että tukitoimet valitaan 1 kohdassa tarkoitettujen valintaperusteiden mukaisesti sekä noudattaen avointa ja asianmukaisesti dokumentoitua menettelyä lukuun ottamatta 29–32, 34–35 sekä 37–40 artiklan mukaisia tukitoimia.

    3.      Tuensaajat voidaan tarvittaessa valita ehdotuspyyntöjen perusteella soveltaen taloudellisen ja ympäristötehokkuuden vaatimuksia.

    50 artiklaMaaseutualueen määritelmä

    Tätä asetusta sovellettaessa hallintoviranomaisen on määriteltävä 'maaseutualue' ohjelmatasolla. Jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vahvistaa tällaisen toimenpidettä tai toimintatyyppiä koskevan määritelmän.

    III luku

    Tekninen apu ja verkostoituminen

    51 artikla Teknisen avun rahoitus

    1.      Asetuksen (EU) N:o HR/2012 6 artiklan mukaisesti maaseuturahaston vuotuisista määrärahoista voidaan käyttää komission aloitteesta ja/tai komission lukuun enintään 0,25 prosenttia asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 51 artiklassa tarkoitettujen tehtävien rahoitukseen, mukaan lukien 52 artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen maaseudun kehittämisverkoston ja 53 ▌artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkoston perustamis- ja toimintakustannukset.

    Maaseuturahastosta voidaan myös rahoittaa asetuksen (EU) N:o XXXX/XXXX [laatuasetus] 41 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimia unionin laatujärjestelmien merkintöjen ja tunnusten osalta.

    Nämä toimet on toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012[51] 58 artiklan ja sen kaikkien muiden säännösten sekä sen tämänkaltaiseen talousarvion toteuttamiseen sovellettavien täytäntöönpanosäännösten mukaisesti.

    3.      Kunkin maaseudun kehittämisohjelman kokonaismäärärahoista voidaan jäsenvaltioiden aloitteesta käyttää enintään 4 prosenttia asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 52 artiklassa tarkoitettuihin tehtäviin ja 33 artiklassa ▌tarkoitettujen sellaisten alueiden, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, aluemäärittelyn valmistelutöihin liittyviin kustannuksiin.

    Asetuksen (EU) N:o HR/2012 9 artiklassa tarkoitettuun todentamisviranomaiseen liittyvät kustannukset eivät ole tukikelpoisia tämän kohdan mukaisesti.

    Edellä asetetun 4 prosentin enimmäismäärän puitteissa on varattava tietty summa 55 artiklassa tarkoitetun kansallisen maaseutuverkoston perustamiseen ja toimintaan.

    4a.    Jos maaseudun kehittämisohjelmat kattavat sekä vähemmän kehittyneitä alueita että muita alueita, 65 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu tekniseen apuun suunnattava maaseuturahaston rahoitusosuus voidaan määritellä sen perusteella, minkä tyyppisiä alueita ohjelmassa on eniten.

    52 artiklaEurooppalainen maaseudun kehittämisverkosto

    1.      Perustetaan 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti eurooppalainen maaseudun kehittämisverkosto maaseudun kehittämisen alalla toimivien kansallisten verkostojen, järjestöjen ja viranomaisten verkottamiseksi unionin tasolla.

    2.        Eurooppalaisen maaseudun kehittämisverkoston kautta tapahtuvan verkostoitumisen tavoitteena on

    a)      lisätä kaikkien sidosryhmien, erityisesti maatalouden, metsätalouden sekä muiden maaseudun kehittämisen sidosryhmien, osallistumista maaseudun kehittämiseen ▌;

    b)     parantaa maaseudun kehittämisohjelmien laatua ▌;

    c)      tiedottaa suurelle yleisölle maaseudun kehittämispolitiikan eduista.

    d)     tukea maaseudun kehittämisohjelmien arviointia.

    3.      Verkoston tehtävänä on

    a)      koota, analysoida ja levittää tietoa maaseudun kehittämisen alan toiminnasta;

    ab)   tukea arviointiprosesseja ja tietojen keruuta ja hallinnointia;

    b)     koota, vakiinnuttaa ja levittää unionin tasolla maaseudun kehittämisen hyviä käytäntöjä ▌, myös arviointimenetelmistä ja -välineistä;

    c)      perustaa teemaryhmiä ja/tai työpajoja asiantuntemuksen vaihdon helpottamiseksi ja maaseudun kehittämispolitiikan täytäntöönpanon ja seurannan tukemiseksi ja sen kehittämiseksi edelleen, sekä huolehtia tällaisten ryhmien ja työpajojen toiminnasta;

    d)     tiedottaa tapahtumista unionin maaseutualueilla ja unionin ulkopuolisissa maissa;

    e)      järjestää unionin tason tapaamisia ja seminaareja maaseudun kehittämiseen aktiivisesti osallistuville toimijoille;

    f)      tukea kansallisia verkostoja ja valtioiden välisen yhteistyön aloitteita sekä maaseudun kehittämisen alan toimien ja kokemusten vaihtoa kolmansissa maissa olevien verkostojen kanssa;

    g)           erityisesti paikallisten toimintaryhmien osalta

    i)      saada aikaan synergiaa vastaavien verkostojen kansallisella ja/tai alueellisella tasolla toteuttamien, valmiuksien kehittämistä ja kokemusten vaihtoa koskevien toimien kanssa;

    ii)      tehdä yhteistyötä EAKR:n, ESR:n sekä EMKR:n perustamien, paikallisen kehittämisen alan verkostoitumisesta ja teknisestä tuesta vastaavien elinten kanssa niiden paikallisten kehittämistoimien ja valtioiden välisen yhteistyön aloilla.

    4.      Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä eurooppalaisen maaseudun kehittämisverkoston organisaatiorakenteen ja toimintaperiaatteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    53 artikla Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkosto

    1.      Perustetaan 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkosto tukemaan 61 artiklassa tarkoitettua maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta. Verkosto mahdollistaa toimijaryhmien, neuvontapalvelujen ja tutkijoiden verkostoitumisen.

    1a.     Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkoston tavoitteena on

    a)     helpottaa asiantuntemuksen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa;

    b)     luoda vuoropuhelu viljelijöiden ja tiedeyhteisön välille ja helpottaa kaikkien sidosryhmien osallistumista tietämyksen vaihtoon.

    2.        Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkoston tehtävänä on

    a)      tarjota tukipalveluja ja antaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta koskevia tietoja tärkeimmille toimijoille;

    b)     kannustaa toimijaryhmien perustamista ja antaa tietoja unionin politiikkojen tarjoamista mahdollisuuksista;

    ba)   auttaa toteuttamaan klusterialoitteita ja pilotti- tai esittelyhankkeita, jotka voivat koskea muun muassa

    i)      maatalouden tuottavuuden, taloudellisen elinkelpoisuuden, kestävyyden, tuotoksen ja resurssitehokkuuden parantamista;

    ii)     biotaloutta tukevaa          innovointia;

    iii)   biologista monimuotoisuutta, ekosysteemipalveluja, maaperän toimintoja ja vesivarojen kestävää hoitoa;

    iv)    innovatiivisia tuotteita ja palveluja integroitua toimitusketjua varten;

    v)     uusien tuote- ja markkinamahdollisuuksien avaamista alkutuottajille;

    vi)    elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta ja terveellistä ruokavaliota;

    vii)   sadonkorjuun jälkeisten tappioiden ja elintarvikkeiden haaskauksen vähentämistä;

    e)      kerätä ja levittää eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden alaan liittyvää tietoa, mukaan lukien innovoinnin ja tietämyksen vaihdon kannalta merkitykselliset tutkimustulokset ja uudet tekniikat sekä innovoinnin alalla kolmansien maiden kanssa käytävä vaihto.

    3.   Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkoston organisaatiorakenteen ja toimintaperiaatteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    55 artiklaKansallinen maaseutuverkosto

    1.      Kunkin jäsenvaltion on perustettava kansallinen maaseutuverkosto, joka kokoaa yhteen maaseudun kehittämisen parissa toimivat järjestöt ja viranomaiset. Asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 5 artiklassa tarkoitetun kumppanuuden on myös oltava osa kansallista maaseutuverkostoa.

    Alueelliset ohjelmat valinneet jäsenvaltiot voivat toimittaa hyväksyttäväksi erityisohjelman kansallisen maaseutuverkostonsa perustamista ja toimintaa varten.

    2.      Kansallisen maaseutuverkoston verkostoitumisella on pyrittävä

    a)      lisäämään sidosryhmien osallistumista maaseudun kehittämisen toteuttamiseen;

    b)     parantamaan maaseudun kehittämisohjelmien täytäntöönpanon laatua;

    c)      tiedottamaan suurelle yleisölle ja mahdollisille tuensaajille maaseudun kehittämispolitiikasta ja rahoitusmahdollisuuksista;

    d)     edistämään innovointia maataloudessa, elintarviketuotannossa, metsätaloudessa ja maaseutualueilla.

    3.      Edellä olevan 51 artiklan 3 kohdan mukainen maaseuturahaston tuki on käytettävä seuraaviin:

    a)      verkoston toimintaa varten tarvittavat rakenteet;

    b)     sellaisen toimintasuunnitelman laatiminen ja täytäntöönpano, johon sisältyvät vähintään seuraavat asiat:

    iii)   seuranta- ja arviointitulosten jakaminen ja levittäminen;

    iv)     verkostoitumistoimien järjestäminen neuvojille ja innovointitukipalvelut;

    v)     esimerkkien kerääminen hankkeista maaseudun kehittämisohjelmien kaikkien prioriteettien aloilla;

    vii)    paikallisten toimintaryhmien koulutus- ja verkostoitumistoimet ja erityisesti alueiden ja valtioiden välistä yhteistyötä koskeva tekninen apu, paikallisten toimintaryhmien välisen yhteistyön helpottaminen ja kumppanien etsintä 36 artiklassa tarkoitettua toimenpidettä varten;

    viii)   temaattisen ja analyyttisen vaihdon helpottaminen maaseudun kehittämisen sidosryhmien välillä, löydösten jakaminen ja levittäminen;

    x)     maaseudun kehittämisohjelmaa koskeva viestintäsuunnitelma, julkistaminen ja tiedottaminen mukaan luettuina, yhteistyössä hallintoviranomaisten kanssa sekä suurelle yleisölle suunnatut tiedotus- ja viestintätoimet;

    xi)     eurooppalaisen maaseudun kehittämisverkoston toimiin osallistuminen ja niiden edistäminen. ▌

    4.      Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat kansallisten maaseutuverkostojen perustamista ja toimintaa sekä 1 kohdassa tarkoitettujen erityisohjelmien sisältöä. ▌Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    IV OSASTO

    Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus

    61 artikla Tavoitteet

    1.      Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tavoitteena on

    a)      edistää resurssitehokasta, taloudellisesti elinkelpoista, tuottavaa, kilpailukykyistä, vähäpäästöistä sekä ilmastoystävällistä ja ilmastonmuutoksen hyvin kestävää maa- ja metsätalousalaa, joka edistyy maatalouden ekologisiin tuotantojärjestelmiin siirtymisessä ja jonka toiminta on sopusoinnussa niiden keskeisten luonnonvarojen kanssa, joista maa- ja metsätalous riippuvat;

    b)     auttaa toteuttamaan vakaa ja kestävä niin nykyisten kuin uusienkin elintarvikkeiden, rehujen ja biomateriaalien tarjonta;

    c)      parantaa prosesseja ympäristön suojelemiseksi, ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja sen hillitsemiseksi;

    d)     rakentaa siltoja huippututkimuksen ja -tekniikan sekä viljelijöiden, metsänhoitajien, maaseudun paikallisyhteisöjen, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja neuvontapalvelujen välille.

    2.      Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tavoitteisiin pyritään

    a)      luomalla lisäarvoa niin, että yhdistetään tutkimus ja maatalouskäytäntö paremmin toisiinsa ja kannustetaan käytettävissä olevien innovaatiotoimenpiteiden laajempaan käyttöön;

    b)     nopeuttamalla ja laajentamalla innovatiivisten ratkaisujen siirtämistä käytäntöön;

    c)      tiedottamalla tiedeyhteisölle maatalouskäytännön tutkimustarpeista.

    3.      Maaseuturahasto edesauttaa maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tavoitteiden toteuttamista myöntämällä 36 artiklan mukaista tukea 62 artiklassa tarkoitetuille eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmille ja 53 artiklassa tarkoitetulle eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkostolle.

    62 artikla Operatiivinen riski

    1.      Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmät ovat osa maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta. Niiden perustajina ovat keskeiset toimijat, kuten viljelijät, tutkijat, neuvojat sekä maatalous- ja elintarvikealalla toimivat yritykset, jotka ovat eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkityksellisiä.

    2.      Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien on otettava käyttöön sisäiset menettelyt, joilla varmistetaan niiden toiminnan ja päätöksenteon avoimuus ja vältetään eturistiriidat.

    3.      Jäsenvaltioiden on päätettävä ohjelmiensa puitteissa, missä määrin ne tukevat toimijaryhmiä.

    63 artikla Toimijaryhmien tehtävät

    1.      Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien on laadittava suunnitelma, johon sisältyy

    a)      kuvaus kehitettävästä, testattavasta, mukautettavasta tai toteutettavasta innovatiivisesta hankkeesta;

    b)     kuvaus odotetuista tuloksista ja siitä, miten eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tavoitteena olevassa tuottavuuden ja kestävän resurssienhallinnan parantamisessa edistytään.

    2.      Innovatiivisia hankkeitaan toteuttaessaan toimijaryhmien on

    a)      tehtävä innovatiivisten toimien laatimista ja täytäntöönpanoa koskevat päätökset;

    b)     toteutettava innovatiiviset toimet maaseudun kehittämisohjelmista rahoitettavien toimenpiteiden avulla.

    3.      Toimijaryhmien on levitettävä hankkeidensa tulokset erityisesti eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkoston kautta.

    V OSASTO

    Rahoitusta koskevat säännökset

    64 artiklaVarat ja niiden jako

    1.      Tämän asetuksen nojalla maaseudun kehittämiseen myönnettävän unionin tuen kokonaismäärä 1 päivästä tammikuuta 2014 31 päivään joulukuuta 2020 ulottuvalla kaudella on 84 936 miljoonaa euroa vuoden 2011 hintoina vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 4a, 5 ja 5a kohdan soveltamista.

    Edellä 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun komission tekniseen apuun varataan 0,25 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetuista varoista.

    3.      Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin määriin tehdään vuosittain 2 prosentin suuruinen indeksikorjaus ohjelmatyötä varten ja niiden ottamiseksi myöhemmin unionin yleiseen talousarvioon.

    4.      Edellä ▌1 kohdassa tarkoitettujen määrien vuotuinen jäsenvaltiokohtainen jako 2 kohdassa tarkoitetun määrän vähentämisen jälkeen vahvistetaan liitteessä Ia.

    4 a)       Jäsenvaltiolle 4 kohdan mukaisesti osoitetuista määristä vähennetään varat, jotka kyseinen jäsenvaltio on siirtänyt asetuksen (EU) N:o DP/2012 14 artiklan 2 kohdan nojalla.

    5.          Edellä 4 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen jakoon sisällytetään myös maaseuturahastolle asetuksen (EU) N:o DP/2012 7 artiklan 2 kohdan ja 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti siirretyt varat sekä maaseuturahastolle neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009[52] 10 b ja 136 artiklan mukaisesti kalenterivuoden 2013 osalta siirretyt varat.

    5 a.       Jotta voidaan ottaa huomioon 4 kohdassa tarkoitettuun vuotuiseen jakoon liittyvä kehitys, muun muassa 4 a ja 5 kohdassa tarkoitetut varojen siirrot, tehdä teknisiä mukautuksia muuttamatta kokonaismäärärahoja taikka ottaa huomioon tämän asetuksen hyväksymisen jälkeisessä säädöksessä säädetyt mahdolliset muut muutokset, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan 5 kohdan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä I a vahvistettujen enimmäismäärien tarkistamiseksi.

    6.          Asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun suoritusvarauksen jakamiseksi asetuksen (EU) N:o HR/2012 45 artiklan mukaisesti maaseuturahastoa varten kannetut käytettävissä olevat käyttötarkoitukseensa sidotut tulot lisätään asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 18 artiklassa tarkoitettuihin määriin. Suoritusvaraus jaetaan jäsenvaltioille suhteessa niiden osuuteen maaseuturahastosta myönnetyn tuen kokonaismäärästä.

    65 artikla Maaseuturahaston osuus

    1.      Maaseudun kehittämisohjelman hyväksymistä koskevassa päätöksessä on vahvistettava maaseuturahaston ohjelmalle myöntämä enimmäisrahoitusosuus. Tapauksen mukaan päätöksessä on selkeästi ilmoitettava vähemmän kehittyneille alueille myönnettävät määrärahat.

    2.      Maaseuturahaston osuus on laskettava tukikelpoisten julkisten menojen määrän perusteella.

    3.      Maaseudun kehittämisohjelmissa on vahvistettava kaikkiin toimenpiteisiin sovellettava yhtenäinen maaseuturahaston rahoitusosuus. Vähemmän kehittyneille alueille, ▌ syrjäisimmille alueille ja asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 tarkoitetuille pienille Egeanmeren saarille sekä siirtymäalueille on tarvittaessa vahvistettava erillinen maaseuturahaston rahoitusosuus. Maaseuturahaston rahoitusosuus saa olla enintään

    a)    85 prosenttia tukikelpoisista julkisista menoista vähemmän kehittyneillä alueilla, syrjäisimmillä alueilla ja asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 tarkoitetuilla pienillä Egeanmeren saarilla;

    ab)  75 prosenttia tukikelpoisista julkisista menoista kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT vuosina 2007–2013 oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta, mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta;

    ac)  63 prosenttia tukikelpoisista julkisista menoista muilla kuin ab alakohdassa tarkoitetuilla siirtymäalueilla;

    b)    53 prosenttia tukikelpoisista julkisista menoista muilla alueilla.

    Maaseuturahaston rahoitusosuuden on oltava vähintään 20 prosenttia.

    4.      Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, maaseuturahaston rahoitusosuus saa olla enintään

    a)    80 prosenttia 15, 28 ja 36 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden, asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 28 artiklassa tarkoitetun Leaderin paikallisen kehittämisen ja 20 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisten tukitoimien osalta. Tämä osuus voidaan nostaa enintään 90 prosenttiin vähemmän kehittyneiden alueiden, syrjäisimpien alueiden, asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 tarkoitettujen pienten Egeanmeren saarten ja siirtymäalueiden ohjelmissa;

    ab)  75 prosenttia 18, 23, 24, 29 ja 30 artiklan, 31 artiklan 3 ja 4 kohdan, 32 artiklan ja 35 artiklan mukaisten ympäristöä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien tavoitteiden edistämiseksi toteutettavien toimien osalta;

    ac)  100 prosenttia asetuksen [CPR/2013] 33 artiklan 1 kohdan alakohdassa tarkoitettujen EU:n tason rahoitusvälineiden osalta;]

    ad)  kyseessä olevaan toimenpiteeseen sovellettava rahoitusosuus korotettuna 10 prosenttiyksiköllä asetuksen [CPR/2013] 33 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin rahoitusvälineisiin osoitettujen rahoitusosuuksien osalta;

    b)    100 prosenttia sellaisten tukitoimien osalta, jotka saavat rahoitusta varoista, jotka on siirretty maaseuturahastoon asetuksen (EU) N:o DP/2012 7 artiklan 2 kohdan ja 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

    ba)  100 prosenttia Portugalille myönnetystä 500 miljoonan euron määrästä vuoden 2011 hintoina ja Kyprokselle myönnetystä 7 miljoonan euron määrästä vuoden 2011 hintoina edellyttäen, että nämä jäsenvaltiot saavat SEUT 136 ja 143 artiklan mukaisesti 1 päivänä tammikuuta 2014 tai sen jälkeen rahoitustukea vuoteen 2016 saakka, jolloin tämän säännöksen soveltamista arvioidaan uudelleen.

    bb)  Asetuksen (EU) N:o CPR/2013 22 artiklan 3 kohdan soveltamisesta johtuvaa maaseuturahaston rahoitusosuutta voidaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka saavat SEUT 136 ja 143 artiklan mukaisesti rahoitustukea 1 päivänä tammikuuta 2014 tai sen jälkeen, korottaa sellaisten menojen osalta, jotka näiden jäsenvaltioiden on maksettava maaseudun kehittämisohjelman kahden ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana, enintään 10 ylimääräisellä prosenttiyksiköllä ylittämättä kuitenkaan 95:tä prosenttia. Ilman tällaista poikkeusta sovellettavaa maaseuturahaston rahoitusosuutta on kuitenkin noudatettava ohjelmakauden julkisten menojen kokonaismäärän osalta.

    5.      Vähintään viisi prosenttia, ja Kroatian tapauksessa 2,5 prosenttia, maaseuturahastosta maaseudun kehittämisohjelmaan myönnettävästä kokonaisrahoituksesta on varattava Leaderin täytäntöönpanoon.

    5 a.   Vähintään 30 prosenttia maaseuturahaston kokonaisrahoitusosuudesta maaseudun kehittämisohjelmaan on varattava 18 artiklan (ympäristöön ja ilmastoon liittyvät investoinnit), 22–27, 29, 30, 31 (lukuun ottamatta vesipolitiikan puitedirektiiviin liittyviä tukia), 32, 33 ja 35 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin. Tätä säännöstä ei sovelleta jäsenvaltioiden syrjäisimpiin alueisiin ja merentakaisiin alueisiin. Jos jäsenvaltio esittää kansallisen ohjelman ja joukon alueellisia ohjelmia, ensimmäisen alakohdan säännöstä ei sovelleta kansalliseen ohjelmaan. Maaseuturahaston rahoitusosuus kansalliseen ohjelmaan otetaan huomioon laskettaessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua prosenttiosuutta kunkin alueellisen ohjelman osalta suhteessa kyseisen alueellisen ohjelman osuuteen kansallisesta määrärahasta.

    6.      Maaseuturahastosta osarahoitettuja menoja ei saa osarahoittaa myöntämällä rahoitusta rakennerahastoista, koheesiorahastosta tai muista unionin rahoitusvälineistä.

    7.      Yrityksille myönnettävää tukea koskevien julkisten menojen on noudatettava valtiontuen osalta vahvistettuja tuen enimmäismääriä, ellei tässä asetuksessa toisin säädetä.

    67 artikla Menojen tukikelpoisuus

    1.      Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 55 artiklan 7 kohdassa säädetään, kun kyseessä ovat luonnonkatastrofeista johtuvat kiireelliset toimenpiteet, maaseudun kehittämisohjelmissa voidaan sopia, että ohjelmamuutoksiin liittyvien menojen tukikelpoisuus voi alkaa päivänä, jona luonnonkatastrofi tapahtui.

    2.      Menot ovat 49 artiklassa tarkoitettujen valintaperusteiden mukaisesti oikeutettuja maaseuturahaston rahoitusosuuteen vain, jos ne ovat aiheutuneet tukitoimista, joista kyseisen ohjelman hallintoviranomainen on tehnyt päätöksen tai jotka ovat sen vastuulla.

    Lukuun ottamatta 46 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määriteltyjä yleiskuluja, SEUT 42 artiklan soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden mukaisten investointitoimien osalta tukikelpoisiksi katsotaan vain menot, jotka ovat aiheutuneet sen jälkeen, kun hakemus on toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle.

    Jäsenvaltiot voivat määrätä ohjelmissaan, että tukikelpoisia ovat vain menot, jotka ovat aiheutuneet sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tukihakemuksen.

    3.     Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta 51 artiklan 1 ja 2 kohtaan.

    4.      Tuensaajien suorittamista maksuista on esitettävä laskut ja maksamisen todistavat asiakirjat. Jos tämä ei ole mahdollista, maksujen tueksi on esitettävä vastaavalla tavalla todistusvoimaiset asiakirjat, paitsi asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 57 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan mukaisten tukimuotojen osalta.

    68 artiklaTukikelpoiset menot

    1.      Jos tämän asetuksen mukainen tuki kattaa toimintakustannukset, tukikelpoisia ovat seuraavantyyppiset kustannukset:

    a)      toimintakustannukset;

    b)     henkilöstökustannukset;

    c)      koulutuskustannukset;

    d)     suhdetoimintaan liittyvät kustannukset;

    e)      rahoituskustannukset;

    f)      verkostoitumiskustannukset.

    2.      Tutkimukset ovat tukikelpoisia vain, jos ne liittyvät ohjelmaan kuuluvaan erityiseen tukitoimeen taikka ohjelman erityistavoitteisiin ja tavoitteisiin.

    3.      Työn, tavaroiden, palvelujen, maan tai kiinteistön muodossa annetut luontoissuoritukset, joista ei ole suoritettu laskuilla tai vastaavalla tavalla todistusvoimaisilla asiakirjoilla osoitettavissa olevaa rahallista korvausta, voivat olla tukikelpoisia, jos asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 59 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

    69 artiklaToimenpiteiden todennettavuus ja valvottavuus

    1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki niiden toteuttamat maaseudun kehittämistoimenpiteet voidaan todentaa ja että niitä voidaan valvoa. Tätä varten kunkin maaseudun kehittämisohjelman hallintoviranomaisen ja maksajaviraston on laadittava maaseudun kehittämisohjelmaan sisällytettävien toimenpiteiden todennettavuutta ja valvottavuutta koskeva ennakkoarviointi. Hallintoviranomaisen ja maksajaviraston on myös arvioitava toimenpiteiden todennettavuutta ja valvottavuutta maaseudun kehittämisohjelman toteuttamisen aikana. Ennakkoarvioinnissa ja toteutuksen aikana tehtävässä arvioinnissa on otettava huomioon edellisen ja nykyisen ohjelmakauden aikana tehtyjen tarkastusten tulokset. Jos arvioinnista käy ilmi, etteivät todennettavuutta ja valvottavuutta koskevat vaatimukset täyty, kyseisiä toimenpiteitä on mukautettava vastaavasti.

    2.      Jos tuki myönnetään vakiokustannusten tai lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarpeelliset laskelmat ovat asianmukaisia ja paikkansapitäviä ja että ne on laadittu ennakolta oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja todennettavissa olevan laskentamenetelmän perusteella. Tätä varten ohjelman toteuttamisesta vastaavista viranomaisista toiminnallisesti riippumattoman elimen, jolla on tarvittava asiantuntemus, on suoritettava laskelmat tai vahvistettava niiden asianmukaisuus ja paikkansapitävyys. Lausunto, jossa vahvistetaan laskelmien ▌ asianmukaisuus ja paikkansapitävyys on liitettävä maaseudun kehittämisohjelmaan.

    70 artiklaEnnakkomaksut

    1.      Ennakon maksamisen edellytyksenä on 100 prosenttia ennakon määrästä olevan pankkitakuun tai vastaavan vakuuden antaminen. Julkisten tuensaajien osalta ennakkomaksut maksetaan kunnille ja alueviranomaisille ja näiden yhteenliittymille sekä julkisoikeudellisille laitoksille.

    Viranomaisen vakuutena tarjoaman välineen on katsottava vastaavan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vakuutta edellyttäen, että viranomainen sitoutuu maksamaan vakuutta vastaavan määrän, jos oikeutta maksettuun ennakkoon ei vahvisteta.

    2.      Vakuus voidaan vapauttaa, kun toimivaltainen maksajavirasto vahvistaa, että tukitoimeen liittyvää julkista rahoitusosuutta vastaavat todelliset menot ylittävät ennakon määrän.

    VI OSASTO

    Hallinto, valvonta ja julkistaminen

    71 artikla Komission velvollisuudet

    Komissio toteuttaa asetuksessa (EU) N:o HR/2012 säädetyt toimenpiteet ja tarkastukset varmistaakseen SEUT 317 artiklan mukaisesti moitteettoman varainhoidon jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin puitteissa.

    72 artikla Jäsenvaltioiden velvollisuudet

    1.      Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan kaikki lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset asetuksen (EU) N:o HR/2012 60 artiklan 1 kohdan mukaisesti varmistaakseen, että unionin taloudelliset edut suojataan tehokkaasti.

    2.      Jäsenvaltioiden on nimettävä kutakin maaseudun kehittämisohjelmaa varten seuraavat viranomaiset:

    a)      kyseisen ohjelman hallinnoinnista vastaava hallintoviranomainen, joka voi olla julkinen tai yksityinen kansallisella tai alueellisella tasolla toimiva elin taikka jäsenvaltio itse silloin, kun se huolehtii kyseisestä tehtävästä;

    b)     asetuksen (EU) N:o HR/2012 7 artiklassa tarkoitettu hyväksytty maksajavirasto;

    c)      asetuksen (EU) N:o HR/2012 9 artiklassa tarkoitettu todentamisviranomainen.

    3.      Jäsenvaltioiden on varmistettava kunkin maaseudun kehittämisohjelman osalta, että on perustettu ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmä, jolla taataan selkeä tehtävien jako ja erottelu hallintoviranomaisen ja muiden elinten välillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmät toimivat tehokkaasti koko ohjelmakauden ajan.

    4.      Jäsenvaltioiden on määriteltävä selkeästi hallintoviranomaisen, maksajaviraston ja LEADERin paikallisten toimintaryhmien tehtävät tukikelpoisuuden ja valintaperusteiden soveltamisen sekä hankkeiden valintamenettelyn osalta.

    73 artiklaHallintoviranomainen

    1.      Hallintoviranomainen vastaa ohjelman tehokkaasta, vaikuttavasta ja moitteettomasta hallinnosta ja toteutuksesta ja erityisesti seuraavista:

    a)      sen varmistaminen, että käytössä on asianmukainen suojattu sähköinen järjestelmä ohjelman ja sen toteutuksen seurantaa ja arviointia varten tarvittavien tilastotietojen ja varsinkin määriteltyjen tavoitteiden ja prioriteettien toteutumisen seurannassa tarvittavien tietojen kirjaamiseksi, säilyttämiseksi, hallinnoimiseksi ja niistä raportoimiseksi;

    b)     rahoitettaviksi valittuja tukitoimia koskevien asianmukaisten indikaattoritietojen, tuotosta ja rahoitusta koskevien indikaattorien tiedot mukaan luettuina, toimittaminen komissiolle 31 päivään tammikuuta ja 31 päivään lokakuuta mennessä;

    c)      sen varmistaminen, että tuensaajat ja muut tukitoimien toteuttamiseen osallistuvat elimet

    i)      saavat tiedot niille tuen myöntämisestä aiheutuvista velvollisuuksista ja että niillä on joko erillinen kirjanpito tai soveltuva kirjanpitokoodi kaikille tukitoimeen liittyville taloustoimille;

    ii)      ovat tietoisia vaatimuksista, jotka koskevat tietojen toimittamista hallintoviranomaiselle sekä tuotosten ja tulosten kirjaamista;

    d)     sen varmistaminen, että asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 48 artiklassa tarkoitettu ennakkoarviointi on arviointi- ja seurantajärjestelmän mukainen, ja ennakkoarvioinnin hyväksyminen ja sen toimittaminen komissiolle;

    e)      sen varmistaminen, että asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 49 artiklassa tarkoitettu arviointisuunnitelma on laadittu, että asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 50 artiklassa tarkoitetussa ohjelman jälkiarvioinnissa noudatetaan mainitussa asetuksessa säädettyjä määräaikoja ja että kyseiset arvioinnit ovat seuranta- ja arviointijärjestelmän mukaisia, sekä niiden toimittaminen seurantakomitealle ja komissiolle;

    f)      ohjelman toteuttamisen seurannassa sen erityiset tavoitteet ja painopisteet huomioon ottaen tarvittavien tietojen ja asiakirjojen toimittaminen seurantakomitealle;

    g)      vuotuisen edistymiskertomuksen ja seurantaa koskevien yhteenvetotaulukoiden laatiminen ja toimittaminen komissiolle seurantakomitean hyväksynnän jälkeen;

    h)      sen varmistaminen, että maksajavirasto saa rahoitettaviksi valittujen tukitoimien osalta kaikki tarvittavat tiedot erityisesti noudatetuista menettelyistä ja kaikista suoritetuista tarkastuksista ennen kuin maksut hyväksytään;

    i)       ohjelman julkisuuden varmistaminen, muun muassa kansallisen maaseutuverkoston välityksellä, tiedottamalla mahdollisille tuensaajille, ammattialajärjestöille, talouselämän edustajille ja työmarkkinaosapuolille, miesten ja naisten välistä tasa-arvoa edistäville elimille sekä alalla toimiville valtiosta riippumattomille järjestöille, ympäristöjärjestöt mukaan luettuina, ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista ja säännöistä, jotka koskevat siitä saatavaa rahoitusta, sekä tiedottamalla tuensaajille unionin rahoitusosuudesta ja yleisölle unionin roolista ohjelmassa.

    2.      Jäsenvaltio tai hallintoviranomainen voi nimetä yhden tai useamman välittävän elimen, paikallisviranomaiset, alueelliset kehittämiselimet tai valtiosta riippumattomat järjestöt mukaan luettuina, huolehtimaan maaseudun kehittämistoimien hallinnosta ja toteutuksesta.

    Kun osa hallintoviranomaisen tehtävistä siirretään toiselle elimelle, hallintoviranomainen on edelleen täysin vastuussa kyseisten tehtävien tehokkaasta ja moitteettomasta hallinnosta ja täytäntöönpanosta. Hallintoviranomaisen on varmistettava, että on annettu tarvittavat säännökset, jotta toinen elin pystyy hankkimaan kaikki tarvittavat tiedot näiden tehtävien hoitamiseksi.

    3.      Jos maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyy 8 artiklassa tarkoitettu temaattinen alaohjelma, hallintoviranomainen voi nimetä yhden tai useamman välittävän elimen, paikallisviranomaiset, paikalliset toimintaryhmät tai valtiosta riippumattomat järjestöt mukaan luettuina, huolehtimaan strategian hallinnosta ja täytäntöönpanosta. Tässä tapauksessa sovelletaan 2 kohtaa.

    Hallintoviranomaisen on varmistettava, että temaattisen alaohjelman tukitoimet ja tuotokset eritellään 74 artiklassa tarkoitetussa seuranta- ja arviointijärjestelmässä.

    3a.    Jos jäsenvaltiolla on useampi kuin yksi ohjelma, voidaan nimetä koordinointielin, jonka tarkoituksena on varmistaa rahastojen hallinnon johdonmukaisuus ja toimia yhteydenpitäjänä komission ja kansallisten hallintoviranomaisten välillä, jollei maksajavirastojen ja asetuksessa (EU) HR/2012 säädettyjen muiden elinten tehtävistä muuta johdu.

    3b.    Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset edellytykset 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettujen tiedotus- ja julkistamisvaatimusten soveltamiseksi.

    VII OSASTO

    Seuranta ja arviointi

    I luku
Yleiset säännökset

    1 jakso

    Seuranta- ja arviointijärjestelmän perustaminen ja tavoitteet

    74 artikla

    Seuranta- ja arviointijärjestelmä

    Komissio ja jäsenvaltiot laativat yhteistyössä yhteisen seuranta- ja arviointijärjestelmän tämän jakson mukaisesti, ja komissio hyväksyy järjestelmän täytäntöönpanosäädöksillä, jotka annetaan 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    75 artikla Tavoitteet

    Seuranta- ja arviointijärjestelmän tavoitteena on

    a)      osoittaa maaseudun kehittämispolitiikan edistyminen ja saavutukset sekä arvioida maaseudun kehittämispolitiikkaan liittyvien toimien vaikutusta, vaikuttavuutta, tehokkuutta ja asianmukaisuutta;

    b)     parantaa maaseudun kehittämistuen kohdentamista;

    c)      tukea seurantaan ja arviointiin liittyvää yhteistä oppimisprosessia.

    2 jakso

    Tekniset säännökset

    76 artikla Yhteiset indikaattorit

    1.      Edellä 74 artiklassa säädetyn seuranta- ja arviointijärjestelmän yhteydessä on täsmennettävä sellaisten yhteisten indikaattorien luettelo, jotka kuvaavat alkutilannetta sekä ohjelman rahoituksen toteuttamista, tuotoksia, tuloksia ja vaikutuksia, jotta tiedot voidaan yhdistää unionin tasolla.

    2.      Yhteisten indikaattorien on perustuttava saatavilla oleviin tietoihin ja liityttävä maaseudun kehittämispolitiikan kehyksen rakenteeseen ja tavoitteisiin, ja niiden avulla on voitava mitata politiikan täytäntöönpanon edistymistä, tehokkuutta ja vaikuttavuutta verrattuna tavoitteisiin ja päämääriin unionin, kansallisella ja ohjelmien tasolla. Yhteisten vaikutusindikaattorien on perustuttava saatavilla oleviin tietoihin.

    3.      Arvioijan on ilmoitettava ohjelman määrällinen vaikutus vaikutusindikaattoreilla mitattuna. Komissio arvioi jäsenvaltioiden avustuksella kaikkien YMP:n välineiden yhteisvaikutusta yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista arvioinneista, maaseudun kehittämisohjelmien arvioinnit mukaan luettuina, saadun näytön perusteella.

    77 artikla Sähköinen tietojärjestelmä

    1.      Seurannassa ja arvioinnissa tarvittavat keskeiset tiedot ohjelman toteutuksesta, kustakin rahoitettavaksi valitusta tukitoimesta ja päätökseen saaduista tukitoimista, kutakin tuensaajaa ja ▌hanketta koskevat tärkeimmät tiedot mukaan luettuina, on talletettava ja säilytettävä sähköisesti.

    78 artikla Tietojen toimittaminen

    Maaseudun kehittämistoimenpiteiden mukaista tukea saavien tuensaajien ja paikallisten toimintaryhmien on sitouduttava toimittamaan hallintoviranomaiselle ja/tai nimetyille arvioijille taikka muille elimille, joille näiden tehtävien suorittaminen on siirretty, kaikki tarvittavat tiedot ohjelman seurannan ja arvioinnin mahdollistamiseksi erityisesti täsmennettyjen erityistavoitteiden ja prioriteettien toteutumisen osalta.

    II luku

    Seuranta

    79 artikla

    Seurantamenettelyt

    1.      Hallintoviranomaisen ja asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 41 artiklassa tarkoitetun seurantakomitean on seurattava ohjelman toteutuksen laatua.

    2.      Hallintoviranomaisen ja seurantakomitean on toteutettava kunkin maaseudun kehittämisohjelman seuranta rahoitusta, tuotosta ja tavoitteita koskevien indikaattoreiden perusteella.

    80 artiklaSeurantakomitea

    Alueelliset ohjelmat valinneet jäsenvaltiot voivat perustaa kansallisen seurantakomitean koordinoimaan alueellisten ohjelmien täytäntöönpanoa suhteessa kansalliseen kehykseen ja varojen käyttöön.

    81 artikla Seurantakomitean tehtävät

    1.      Seurantakomitean on huolehdittava maaseudun kehittämisohjelman tuloksellisuudesta ja sen täytäntöönpanon tehokkuudesta. Tätä varten seurantakomitean on huolehdittava asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 43 artiklassa tarkoitettujen tehtävien lisäksi seuraavista:

    a)      sitä on kuultava rahoitettavien tukitoimien valintaperusteista ja sen on annettava asiasta lausuntonsa neljän kuukauden kuluessa ohjelman hyväksymispäätöksestä. Valintaperusteita on tarkistettava ohjelmatyön tarpeita vastaavasti;

    b)     sen on tarkasteltava toimia ja tuotoksia ohjelman arviointisuunnitelman täytäntöönpanon edistymisessä;

    c)      sen on tarkasteltava erityisesti ennakkoehtojen täyttämiseen liittyviä hallintoviranomaisen vastuualaan kuuluvia ohjelman toimia, ja sille on ilmoitettava muiden ennakkoehtojen täyttämiseen liittyvistä toimista;

    d)     sen on osallistuttava kansallisen maaseutuverkoston toimintaan ohjelman toteuttamista koskevien tietojen vaihtamiseksi;

    e)      sen on tarkasteltava vuosittaisia täytäntöönpanokertomuksia ja hyväksyttävä ne ennen niiden toimittamista komissiolle.

    82 artikla Vuotuinen täytäntöönpanokertomus

    1.    Jäsenvaltioiden on toimitettava maaseudun kehittämisohjelman edellisen kalenterivuoden täytäntöönpanoa koskeva vuotuinen täytäntöönpanokertomus komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016 ja tämän jälkeen vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta vuoteen 2024 asti. Vuonna 2016 toimitetun kertomuksen on katettava kalenterivuodet 2014 ja 2015.

    2.      Asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 44 artiklan vaatimusten lisäksi vuotuisiin täytäntöönpanokertomuksiin on sisällytettävä tiedot muun muassa toimenpidekohtaisista rahoitussitoumuksista ja menoista sekä yhteenveto arviointisuunnitelmaan liittyvistä toimista.

    3.      Asetuksen [CSF/2012] 44 artiklan vaatimusten lisäksi vuonna 2017 toimitettuun vuotuiseen täytäntöönpanokertomukseen on myös sisällytettävä kuvaus ohjelmaan mahdollisesti sisältyvien alaohjelmien toteutuksesta ▌.

    4.      Asetuksen [CSF/2012] 44 artiklan vaatimusten lisäksi vuonna 2019 toimitettuun vuotuiseen täytäntöönpanokertomukseen on myös sisällytettävä kuvaus ohjelmaan mahdollisesti sisältyvien alaohjelmien toteutuksesta ja arvio siitä, miten hyvin yhdennetty lähestymistapa on onnistuttu varmistamaan käytettäessä maaseuturahastoa ja muita EU:n rahoitusvälineitä, myös paikallisia kehittämisstrategioita, maaseutualueiden alueellisen kehittämisen tukemiseen.

    5.      Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä vuotuisten täytäntöönpanokertomusten esittämistä koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    III luku

    Arviointi

    83 artikla Yleiset määräykset

    1.      Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 48 artiklassa tarkoitettuun ennakkoarviointiin ja 50 artiklassa tarkoitettuun jälkiarviointiin sisällytettävät tiedot sekä asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] 49 artiklassa tarkoitettua arviointisuunnitelmaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    2.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että arvioinnit ovat 74 artiklan mukaisesti hyväksytyn yhteisen arviointijärjestelmän mukaisia, järjestettävä tarvittavien tietojen tuottaminen ja kerääminen sekä toimitettava seurantajärjestelmään sisältyviä erilaisia tietoja arvioijille.

    3.      Jäsenvaltiot asettavat arviointikertomukset saataville internetissä ja komissio unionin verkkosivustolla.

    84 artikla Ennakkoarviointi

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennakkoarvioija osallistuu jo varhaisessa vaiheessa maaseudun kehittämisohjelman kehittämisprosessiin, mukaan luettuna 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu analyysi, ohjelman toimenpidelogiikan suunnitteluun ja ohjelman tavoitteiden vahvistamiseen.

    85 artikla Jälkiarviointi

    Jäsenvaltioiden on laadittava kustakin maaseudun kehittämisohjelmastaan jälkiarviointikertomus vuonna 2024. Kertomus on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024.

    86 artikla Arviointien yhteenvedot

    Komissio vastaa ennakko- ja jälkiarvioinneista unionin tasolla laadittavista yhteenvedoista.

    Arviointikertomusten yhteenvedot on saatava päätökseen viimeistään asianomaisten arviointien toimittamista seuraavan vuoden joulukuun 31 päivänä.

    VIII OSASTO

    Kilpailusäännökset

    87 artikla Yrityksiin sovellettavat säännöt

    Jos tämän asetuksen mukaista tukea myönnetään yritysten välisiin yhteistyömuotoihin, sitä voidaan myöntää vain sellaisiin yritysten välisiin yhteistyömuotoihin, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o sCMO/2012 143–145 artiklan nojalla sovellettavien kilpailusääntöjen mukaisia.

    88 artikla Valtiontuki

    1.      Jollei tässä osastossa toisin säädetä, jäsenvaltioiden maaseudun kehittämistoimenpiteitä varten myöntämään tukeen sovelletaan SEUT 107, 108 ja 109 artiklaa.

    2.      SEUT 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden tämän asetuksen nojalla ja mukaisesti maksamaan tukeen eikä 89 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen lisärahoitukseen, kun kyseessä on SEUT 42 artiklan soveltamisalaan kuuluva tuki.

    89 artiklaKansallinen lisärahoitus

    Jäsenvaltioiden on sisällytettävä maaseudun kehittämisohjelmaan 9 artiklan k alakohdan mukaisesti SEUT 42 artiklan soveltamisalaan kuuluviin tukitoimiin liittyvät jäsenvaltioiden maksamat tuet, jotka on tarkoitettu antamaan lisärahoitusta maaseudun kehittämiseen, johon myönnetään unionin tukea milloin tahansa ohjelmakauden aikana, ja jos ne ovat tämän asetuksen edellytysten mukaiset, komissio hyväksyy ne.

    IX OSASTOKomission toimivalta, yhteiset säännökset sekä siirtymä- ja loppusäännökset

    I lukuKomission toimivalta

    90 artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen

    1.      Komissiolle siirrettyä valtaa antaa […] artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

    2.      Siirretään komissiolle ▌seitsemän vuoden ajaksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä […] artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän seitsemän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

    3.      Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa […] artiklassa[53] tarkoitetun ▌vallan antaa delegoituja säädöksiä. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

    4.      Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

    5.      Edellä […] artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

    91 artikla Komiteamenettely

    1.      Komissiota avustaa maaseudun kehittämiskomitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

    2.      Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

    IX OSASTOKomission toimivalta, yhteiset säännökset sekä siirtymä- ja loppusäännökset

    II luku

    Yhteiset säännökset

    92 artikla Tietojen ja asiakirjojen luovuttaminen

    1.      Komissio perustaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tietojärjestelmän, joka mahdollistaa turvallisen tietojenvaihdon komission ja kunkin jäsenvaltion välillä yhteisen edun mukaisista asioista. Komissio hyväksyy kyseisen järjestelmän toimintaa koskevat säännöt täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    2.      Komissio varmistaa, että käytössä on asianmukainen suojattu sähköinen järjestelmä tärkeimpien tietojen tallettamiseksi, säilyttämiseksi ja hallinnoimiseksi sekä seurannasta ja arvioinnista raportoimiseksi.

    92 a artikla Henkilötietojen käsittely ja tietosuoja

    1. Jäsenvaltiot ja komissio keräävät henkilötietoja täyttääkseen tämän asetuksen ja erityisesti VI ja VII osaston mukaiset hallinnointi-, valvonta- sekä seuranta- ja arviointivelvoitteensa, eivätkä ne saa käsitellä kyseisiä tietoja tämän tarkoituksen vastaisella tavalla.

    2. Jos henkilötietoja käsitellään VII osaston nojalla seuranta- ja arviointitarkoituksessa 92 artiklassa tarkoitettua suojattua sähköistä järjestelmää käyttäen, tiedot tehdään nimettömiksi ja niitä käsitellään vain koottuina.

    3. Henkilötietoja käsitellään direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 sääntöjen mukaisesti. Tällaisia tietoja ei etenkään saa säilyttää muodossa, joka mahdollistaa rekisteröityjen tunnistamisen pidempään kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on kerätty tai jota varten niitä käsitellään, ottaen huomioon sovellettavassa kansallisessa ja unionin lainsäädännössä säädetyt vähimmäissäilytysajat.

    4.      Jäsenvaltioiden on ilmoitettava rekisteröidyille, että heidän henkilötietojaan saatetaan käsitellä kansallisissa ja unionin elimissä 1 kohdan mukaisesti ja että heillä on tällöin direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 tietosuojasääntöjen mukaiset oikeudet.

    5.      Tähän artiklaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o HR/2012 110 a–110 d artiklan säännöksiä.

    93 artikla YMP:n yleiset säännökset

    Tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin sovelletaan asetusta (EU) N:o HR/2012 ja sen nojalla annettuja säännöksiä.

    III luku

    Siirtymä- ja loppusäännökset

    94 artikla Kumoaminen

    Kumotaan asetus (EY) N:o 1698/2005.

    Asetusta (EY) N:o 1698/2005 sovelletaan edelleen tukitoimiin, joita toteutetaan komission mainitun asetuksen nojalla ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksymissä ohjelmissa.

    95 artikla Siirtymämääräykset

    Jotta helpotettaisiin siirtymistä asetuksessa (EY) N:o 1698/2005 säädetystä järjestelmästä tässä asetuksessa säädettyyn järjestelmään, komissiolle siirretään valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä edellytyksistä, joiden mukaisesti komission asetuksen (EY) N:o 1698/2005 nojalla hyväksymä tuki voidaan liittää osaksi tässä asetuksessa säädettyä tukea, myös teknisen avun ja jälkiarviointien osalta. Kyseisissä delegoiduissa säädöksissä voidaan säätää myös edellytyksistä siirtymiseksi asetuksen (EY) N:o 1085/2006 mukaisesta Kroatialle myönnettävästä maaseudun kehittämistuesta tässä asetuksessa säädettyyn tukeen.

    96 artikla Voimaantulo ja soveltaminen

    Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

    Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

    Tehty

    Euroopan parlamentin puolesta                                             Neuvoston puolesta

    Puhemies                                                                                Puheenjohtaja

    ___________________

    LIITE I a

    Maaseudun kehittämistä koskevan unionin tuen jakautuminen (2014–2020)

    (euroa käypinä hintoina)

     

    2014

    2015

    2016

    2017

    2018

    2019

    2020

    YHTEENSÄ2014-2020

     

     

    Belgia

    78 342 401

    78 499 837

    78 660 375

    78 824 076

    78 991 202

    79 158 713

    79 314 155

    551 790 759

    Bulgaria

    335 499 038

    335 057 822

    334 607 538

    334 147 994

    333 680 052

    333 187 306

    332 604 216

    2 338 783 966

    Tšekki

    314 349 445

    312 969 048

    311 560 782

    310 124 078

    308 659 490

    307 149 050

    305 522 103

    2 170 333 996

    Tanska

    90 287 658

    90 168 920

    90 047 742

    89 924 072

    89 798 142

    89 665 537

    89 508 619

    629 400 690

    Saksa

    1 178 778 847

    1 177 251 936

    1 175 693 642

    1 174 103 302

    1 172 483 899

    1 170 778 658

    1 168 760 766

    8 217 851 050

    Viro

    103 626 144

    103 651 030

    103 676 345

    103 702 093

    103 728 583

    103 751 180

    103 751 183

    725 886 558

    Irlanti

    313 148 955

    313 059 463

    312 967 965

    312 874 411

    312 779 690

    312 669 355

    312 485 314

    2 189 985 153

    Kreikka

    601 051 830

    600 533 693

    600 004 906

    599 465 245

    598 915 722

    598 337 071

    597 652 326

    4 195 960 793

    Espanja

    1 187 488 617

    1 186 425 595

    1 185 344 141

    1 184 244 005

    1 183 112 678

    1 182 137 718

    1 182 076 067

    8 290 828 821

    Ranska

    1 404 875 907

    1 408 287 165

    1 411 769 545

    1 415 324 592

    1 418 941 328

    1 422 813 729

    1 427 718 983

    9 909 731 249

    Kroatia

    332 167 500

    332 167 500

    332 167 500

    332 167 500

    332 167 500

    332 167 500

    332 167 500

    2 325 172 500

    Italia

    1 480 213 402

    1 483 373 476

    1 486 595 990

    1 489 882 162

    1 493 236 530

    1 496 609 799

    1 499 799 408

    10 429 710 767

    Kypros

    18 895 839

    18 893 552

    18 891 207

    18 888 801

    18 886 389

    18 883 108

    18 875 481

    132 214 377

    Latvia

    138 327 376

    138 361 424

    138 396 059

    138 431 289

    138 467 528

    138 498 589

    138 499 517

    968 981 782

    Liettua

    230 392 975

    230 412 316

    230 431 887

    230 451 686

    230 472 391

    230 483 599

    230 443 386

    1 613 088 240

    Luxemburg

    14 226 474

    14 272 231

    14 318 896

    14 366 484

    14 415 051

    14 464 074

    14 511 390

    100 574 600

    Unkari

    495 668 727

    495 016 871

    494 351 618

    493 672 684

    492 981 342

    492 253 356

    491 391 895

    3 455 336 493

    Malta

    13 880 143

    13 965 035

    14 051 619

    14 139 927

    14 230 023

    14 321 504

    14 412 647

    99 000 898

    Alankomaat

    87 118 078

    87 003 509

    86 886 585

    86 767 256

    86 645 747

    86 517 797

    86 366 388

    607 305 360

    Itävalta

    557 806 503

    559 329 914

    560 883 465

    562 467 745

    564 084 777

    565 713 368

    567 266 225

    3 937 551 997

    Puola

    1 569 517 638

    1 567 453 560

    1 565 347 059

    1 563 197 238

    1 561 008 130

    1 558 702 987

    1 555 975 202

    10 941 201 814

    Portugali

    577 031 070

    577 895 019

    578 775 888

    579 674 001

    580 591 241

    581 504 133

    582 317 022

    4 057 788 374

    Romania

    1 149 848 554

    1 148 336 385

    1 146 793 135

    1 145 218 149

    1 143 614 381

    1 141 925 604

    1 139 927 194

    8 015 663 402

    Slovenia

    118 678 072

    119 006 876

    119 342 187

    119 684 133

    120 033 142

    120 384 760

    120 720 633

    837 849 803

    Slovakia

    271 154 575

    270 797 979

    270 434 053

    270 062 644

    269 684 447

    269 286 203

    268 814 943

    1 890 234 844

    Suomi

    335 440 884

    336 933 734

    338 456 263

    340 009 057

    341 593 485

    343 198 337

    344 776 578

    2 380 408 338

    Ruotsi

    248 858 535

    249 014 757

    249 173 940

    249 336 135

    249 502 108

    249 660 989

    249 768 786

    1 745 315 250

    Yhdistynyt kuningaskunta

    371 473 873

    370 520 030

    369 548 156

    368 557 938

    367 544 511

    366 577 113

    365 935 870

    2 580 157 491

    EU-28 yhteensä

    13 618 149 060

    13 618 658 677

    13 619 178 488

    13 619 708 697

    13 620 249 509

    13 620 801 137

    13 621 363 797

    95 338 109 365

    Tekninen apu (0.25%)

    34 130 699

    34 131 977

    34 133 279

    34 134 608

    34 135 964

    34 137 346

    34 138 756

    238 942 629

    Yhteensä

    13 652 279 759

    13 652 790 654

    13 653 311 767

    13 653 843 305

    13 654 385 473

    13 654 938 483

    13 655 502 553

    95 577 051 994

    LIITE I

    Määrät ja tukiprosentit

    Taulukko komission ehdotuksesta, neuvoston muuttamat ja EP:n tarkistamat artiklat esitetty harmailla riveillä

    Artikla

    Kohde

    Enimmäismäärä euroina tai prosenttiosuus

     

    16(8)

    Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut

    1,500

    200,000

    Neuvontapalvelua kohti

    Kolmen vuoden aikana neuvojien koulutuksen osalta

    17(2)

    Tiedotus- ja menekinedistämistoimet

    70%

    Toimen tukikelpoisista kustannuksista

    17(3)

    Maataloustuotteiden tai elintarvikkeiden laatujärjestelmät

    3,000

    Tilaa kohti vuodessa

    18(3)

    Investointi fyysiseen omaisuuteen

     

    Maatalousala

    50%

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä vähemmän kehittyneillä alueilla ja kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT vuosina 2007–2013 oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n BKT:n keskiarvosta.

    75%

    75%

     

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä syrjäisimmillä alueilla

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä Kroatiassa neuvoston direktiivin 91/676/ETY* täytäntöön panemiseksi enintään neljän vuoden kuluessa liittymispäivästä mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti

    75%

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä pienillä Egeanmeren saarilla

     

     

    40%

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä muilla alueilla

    Edellä mainittuja prosenttiosuuksia voidaan korottaa 20 prosenttiyksiköllä edellyttäen, että yhdistetty enimmäistuki ei ylitä 90:tä prosenttia, kun kyseessä ovat

    - Nuoret viljelijät sellaisina kuin heidät määritellään 2 artiklan u alakohdassa, tai jotka ovat jo aloittaneet toimintansa tukihakemusta edeltävien viiden vuoden aikana;

    - Yhteiset investoinnit ja yhdennetyt hankkeet, mukaan lukien tuottajaorganisaatioiden sulautumiseen liittyvät;

    - 33 artiklassa tarkoitetut alueet, joilla on luonnonoloista johtuvia ja muita erityisrajoitteita;

    - Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden yhteydessä tuetut toimet;

    - 29 ja 30 artiklan mukaisiin toimiin liittyvät investoinnit

     

    Liitteeseen I kuuluvien tuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen

     

     

    50%

     

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä vähemmän kehittyneillä alueilla ja kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT vuosina 2007–2013 oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n BKT:n keskiarvosta.

    75%

     

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä syrjäisimmillä alueilla

    75%

     

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä pienillä Egeanmeren saarilla

    40%

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä muilla alueilla

    Edellä mainittuja prosenttiosuuksia voidaan korottaa 20 prosenttiyksiköllä edellyttäen, että yhdistetty enimmäistuki ei ylitä 90:tä prosenttia, kun kyseessä ovat eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden yhteydessä tuetut tuottajaorganisaatioiden sulautumiseen liittyvät toimet

    18(4)

    Investointi fyysiseen omaisuuteen

    100%

    Ei-tuotannolliset investoinnit ja maa- ja metsätalouden infrastruktuuri

    19(5)

    Luonnonkatastrofien vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen ja aiheellisten ennalta ehkäisevien toimien käyttöönotto

    80%

     

     

     

     

    Tukikelpoisten investointikustannusten määrästä, kun kyseessä ovat yksittäisten viljelijöiden toteuttamat ehkäisevät toimenpiteet

     

    100%

     

    Tukikelpoisten investointikustannusten määrästä, kun kyseessä ovat useamman kuin yhden tuensaajan yhdessä toteuttamat ehkäisevät toimenpiteet

     

    100%

    Tukikelpoisten investointikustannusten määrästä, kun kyseessä ovat tukitoimet luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien vahingoittaman maatalousmaan ennallistamiseksi ja niiden vahingoittamien tuotantomahdollisuuksien palauttamiseksi

    20(6)

    Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen

    70,000

     

    Nuorta viljelijää kohti 20 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan nojalla

    70,000

     

    Tuensaajaa kohti 20 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan nojalla

    15,000

     

    Pientilaa kohti 20 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan nojalla

    24(3)

    Peltometsätalousjärjestelmien käyttöönotto

    80%

    Peltometsätalousjärjestelmien käyttöönottoa koskevan tukikelpoisen investoinnin määrästä

    27(5)

    Investoinnit ▌metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen

    65%

     

    75%

     

     

    75%

     

     

    40%

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä vähemmän kehittyneillä alueilla

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä syrjäisimmillä alueilla

     

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä pienillä Egeanmeren saarilla

     

    Tukikelpoisen investoinnin määrästä muilla alueilla

    28(4)

    Tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustaminen

    10%

     

    Prosenttiosuutena hyväksymistä seuraavien ensimmäisten viiden vuoden aikana kaupan pidetystä tuotannosta. Tuki on asteittain alenevaa.

     

    100,000

    Enimmäismäärä vuodessa kaikissa tapauksissa

    29(8)

    Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteet

    600(*)

     

    Hehtaaria kohti vuodessa yksivuotisten kasvien osalta

    900(*)

     

    Hehtaaria kohti vuodessa erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta

    450(*)

     

    Hehtaaria kohti vuodessa maan muun käytön osalta

    200(*)

    Nautayksikköä (NY) kohti vuodessa sellaisten paikallisten rotujen osalta, joiden kasvatus on vaarassa loppua

    30(5)

    Luonnonmukainen maatalous

    600(*)

     

    Hehtaaria kohti vuodessa yksivuotisten kasvien osalta

     

    900(*)

    Hehtaaria kohti vuodessa erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta

    450(*)

    Hehtaaria kohti vuodessa maan muun käytön osalta

    31(7)

    Natura 2000 -tuet ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset tuet

    500(*)

     

    Hehtaaria kohti vuodessa aluksi enintään viiden vuoden ajan

    200(*)

    Hehtaaria kohti vuodessa enintään

    50

    Hehtaaria kohti vuodessa vähintään vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten tukien osalta (**)

    32(3)

    Tuet alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita

    25

     

    Hehtaaria kohti vuodessa vähintään tuensaajan keskimääräisen pinta-alan mukaan

     

    250(*)

    Hehtaaria kohti vuodessa enintään

    450(*)

     

     

    Hehtaaria kohti vuodessa enintään 33 artiklan 2 kohdassa määritellyillä vuoristoalueilla

    34(3)

    Eläinten hyvinvointi

    500

    NY:ä kohti

    35(3)

    Metsätalouden ympäristöpalvelut ja metsien suojelu

    200(*)

    Hehtaaria kohti vuodessa

    38(4)

    Sato-, eläin- ja kasvivakuutus

    65%

    Vakuutusmaksusta

    39(5)

    Epäsuotuisia sääoloja, eläin- ja kasvitauteja, tuholaisvahinkoja ja ympäristövahinkoja varten perustetut keskinäiset rahastot

    65%

    Tukikelpoisista kustannuksista

    40(5)

    Tulojen vakauttamisväline

    65%

    Tukikelpoisista kustannuksista

    *     Näitä määriä voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa korottaa ottaen huomioon maaseudun kehittämisohjelmissa perusteltavat erityisolosuhteet.

    **   Tätä määrää voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vähentää ottaen huomioon maaseudun kehittämisohjelmissa perusteltavat erityisolosuhteet.

    Huom.: Tuki-intensiteetit eivät rajoita EU:n valtiontukisääntöjen soveltamista.

    LIITE II ▌

    Alueiden, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita, määrittelyssä käytettävät biofyysiset perusteet

    PERUSTE

     

    MÄÄRITELMÄ

     

    KYNNYS

    ILMASTO

     

     

    Alhainen lämpötila *

    Kasvukauden pituus (vuorokausien määrä) määriteltynä niiden vuorokausien lukumäärän perusteella, joina vuorokauden keskilämpötila oli > 5°C (LGPt5) TAI

    ≤ 180 vuorokautta

     

    Kasvukauden tehoisa lämpösumma (astevuorokautta) määriteltynä > 5°C olleiden vuorokausien keskilämpötilojen summan perusteella

    ≤ 1 500 astevuorokautta

    Kuivuus

    Vuotuisen sademäärän (P) ja vuotuisen suurimman mahdollisen haihtumisen (PET) välinen suhde

    P/PET 0.5

    ILMASTO JA MAAPERÄ

    Liiallinen maaperän kosteus

    Vuorokausien lukumäärä kenttäkapasiteetissa tai sen yläpuolella

    ≥ 230 vuorokautta

    MAAPERÄ

    Maaperän rajallinen läpäisykyky *

    Alueet, jotka säilyvät kosteina huomattavan osan vuotta

    Märkä 80 cm:iin asti maanpinnasta yli 6 kuukauden ajan tai märkä 40 cm:iin asti yli 11 kuukauden ajan TAI

    Huonosti tai erittäin huonosti läpäisevä maaperä TAI

    Gleimaannoksen väri 40 cm:iin asti maanpinnasta

    Epäsuotuisa maaperän rakenne ja kivisyys *

    Saven, siltin, hiekan, eloperäisen aineksen (painoprosentteina) ja karkean aineksen (tilavuusprosentteina) suhteellinen runsaus

    ≥ 15 % pintamaasta on karkearakenteista, lohkareiset kalliot, siirtolohkareet mukaan luettuina TAI

    ▌rakenneluokka puolessa tai suuremmassa määrässä (kumulatiivisesti) 100 cm:n syvyistä maaperän pintaa on hiekka, hiesupitoinen hiekka määriteltynä seuraavasti:

    siltti-% + (2 x savi-%) ≤ 30 % TAI

    Pintamaarakenneluokka jäykkä savi

    (≥ 60 % savea) TAI

    Eloperäinen maaperä (eloperäistä ainesta ▌≥ 30 %) vähintään 40 cm:iin TAI

    Pintamaa sisältää 30 % tai enemmän savea ja maa halkeilee 100 cm:n syvyydessä maan pintakerroksesta

    Matala juurisyvyys

    Syvyys (cm) maan pintakerroksesta yhtenäiseen kallioon tai kovaan maakerrokseen

    30cm

    Huonot kemialliset ominaisuudet *

    ▌Suoloja, vaihtuvaa natriumia, maaperän liiallinen happamuus

    Suolapitoisuus: ≥ 4 desi-siemensiä metriä kohti (dS/m) pintamaassa TAI

    Natriumpitoisuus: ≥ 6 vaihtuvan natriumin prosenttiosuus (ESP) puolessa tai suuremmassa määrässä (kumulatiivisesti) 100 cm:n syvyistä maaperän pintaa TAI

    Maaperän happamuus: pH ≤ 5 (vedessä) pintamaassa

    PINNANMUODOSTUS

    Kaltevuus

    Korkeuden muutos planimetriseen etäisyyteen nähden (%)

    15 %

    *Jäsenvaltioiden on tarkistettava tämän perusteen täyttyminen vain niiden kynnysten osalta, jotka ovat merkityksellisiä tietyn alueen tilanteen kannalta.

    LIITE III

    Ohjeellinen luettelo 8 artiklassa tarkoitettujen temaattisten alaohjelmien osalta erityisen tärkeistä toimenpiteistä ja tukitoimista

    Nuoret viljelijät:

    Yrityksen perustamistuki nuorille viljelijöille, jotka ryhtyvät ensimmäistä kertaa maatalousyrittäjiksi

    Investoinnit fyysiseen omaisuuteen

    Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet

    Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut

    Yhteistyö

    Maatalouden ulkopuoliseen toimintaan tehtävät investoinnit

    Pientilat:

    Yrityksen perustamistuki pientilojen kehittämiseksi

    Investoinnit fyysiseen omaisuuteen

    Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät

    Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet

    Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut

    Yhteistyö

    Maatalouden ulkopuoliseen toimintaan tehtävät investoinnit

    Tuottajaryhmien perustaminen

    Leader-aloite

    Vuoristoalueet:

    ▌▌Tuet alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita

    ▌Maatalouden ympäristötoimet

    ▌Yhteistyö

    ▌Investoinnit fyysiseen omaisuuteen

    ▌Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen maaseutualueilla

    ▌Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät

    Peltometsätalousjärjestelmien käyttöönotto

    Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla

    Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet

    Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut

    Tuottajaryhmien perustaminen

    Leader-aloite

    Lyhyet toimitusketjut:

    Yhteistyö

    Tuottajaryhmien perustaminen

    Leader-aloite

    Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät

    Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla

    Investoinnit fyysiseen omaisuuteen

    Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet

    Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut

    Naiset maaseutualueilla:

    Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet

    Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut

    Investoinnit fyysiseen omaisuuteen

    Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen

    Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla

    Yhteistyö

    Leader-aloite

    Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen sekä biologinen monimuotoisuus:

    Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet

    Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut

    Investoinnit fyysiseen omaisuuteen

    Luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen ja aiheellisten ennalta ehkäisevien toimien käyttöönotto

    Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla

    Investoinnit metsäalueiden kehittämiseen ja metsien elinkelpoisuuden parantamiseen

    Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteet

    Luonnonmukainen maatalous

    Natura 2000 -tuet ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset tuet

    Tuet alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita (biologinen monimuotoisuus)

    Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalvelut ja metsien suojelu

    Yhteistyö

    Riskienhallinta

    LIITE IV ▌

    Maaseudun kehittämistä koskevat ennakkoehdot

    1. PRIORITEETTEIHIN LIITTYVÄT ENNAKKOEHDOT

    Maaseudun kehittämistä koskeva EU:n prioriteetti / Yhteisen strategiakehyksen temaattinen tavoite

    Ennakkoehto

    Täyttymiskriteerit

    Maaseudun kehittämistä koskeva prioriteetti 3: elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja markkinointi, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta

    Temaattinen tavoite 5: ilmastonmuutokseen sopeutumisen, riskien ehkäisemisen ja riskien hallinnan edistäminen

     

    3.1. Riskien ehkäiseminen ja riskien hallinta: on laadittu katastrofien hallintaan tarkoitetut kansalliset tai alueelliset riskiarvioinnit, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutokseen sopeutuminen

     

    [54] Käytössä on oltava kansallinen tai alueellinen riskinarviointi, johon kuuluvat seuraavat tekijät:

     Kuvaus riskinarvioinnissa käytettävistä menettelystä, metodologiasta, menetelmistä ja muista kuin arkaluonteisista tiedoista sekä riskiin perustuvista kriteereistä investoinnin priorisoimiseksi;

       ▌Kuvaus yhden riskin ja usean riskin skenaarioista;

     Tarvittaessa otetaan huomioon kansalliset strategiat ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

     

     

    Maaseudun kehittämistä koskeva prioriteetti 4: maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen

    Temaattinen tavoite 5: ilmastonmuutokseen sopeutumisen, riskien ehkäisemisen ja riskien hallinnan edistäminen

    Temaattinen tavoite 6: ympäristön suojeleminen ja resurssitehokkuuden parantaminen

    4.1. Hyvä maatalous- ja ympäristökunto: vahvistetaan kansallisella tasolla asetuksen (EU) N:o HR/xxxx VI osaston I luvussa tarkoitetut hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset

    4.2. Lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset: määritellään kansallisella tasolla tämän asetuksen III osaston I luvun 29 artiklassa tarkoitetut lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset

    4.3. Muut asiaa koskevat kansalliset toimenpidevaatimukset: määritellään asiaa koskevat pakolliset kansalliset toimenpidevaatimukset tämän asetuksen III osaston I luvun 29 artiklan soveltamiseksi

      hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset määritellään kansallisessa lainsäädännössä ja täsmennetään ohjelmissa;

     tämän asetuksen III osaston I luvussa tarkoitetut lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin sovellettavat vähimmäisvaatimukset täsmennetään ohjelmissa;

     asiaa koskevat pakolliset kansalliset toimenpidevaatimukset täsmennetään ohjelmissa;

    ▌Maaseudun kehittämistä koskeva prioriteetti 5: resurssien tehokkaan käytön edistäminen sekä vähähiiliseen ja ilmaston kannalta joustavaan talouteen siirtymisen tukeminen maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla

    Temaattinen tavoite 4: vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla sektoreilla

    Temaattinen tavoite 6: Ympäristön säilyttäminen ja suojeleminen ja luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen▌

    [55]

     

    5.2 Energiatehokkuus: On toteutettu toimia energian loppukäytön tehokkuuden lisäämiseksi kustannustehokkaasti ja kustannustehokkaiden energiatehokkuuteen suunnattujen investointien edistämiseksi rakennettaessa tai uusittaessa rakennuksia.

     

    Näitä toimia ovat seuraavat:

    - Toimenpiteet sen varmistamiseksi, että noudatetaan direktiivin 2010/31/EU 3, 4 ja 5 artiklassa säädettyjä rakennusten energiatehokkuuteen liittyviä vähimmäisvaatimuksia.

    - Tarvittavat toimenpiteet rakennusten energiatehokkuuden sertifiointijärjestelmän perustamiseksi direktiivin 2010/31/EU 11 artiklan mukaisesti.

    - Toimenpiteet energiatehokkuutta koskevan strategisen suunnittelun varmistamiseksi direktiivin 2012/27/EU 3 artiklan mukaisesti.

    - Energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista annetun direktiivin 2006/32/EY 13 artiklan mukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjille tarjotaan käyttäjäkohtaiset mittarit, sikäli kuin se on teknisesti mahdollista, taloudellisesti järkevää ja oikeassa suhteessa mahdollisiin energiansäästöihin.

     

    5.3 Vesihuolto: Seuraavien olemassaolo: a) veden hinnoittelupolitiikka, joka tarjoaa käyttäjille riittävät kannustimet vesivarojen tehokkaaseen käyttämiseen ja b) veden käytön eri sektorit osallistuvat riittävästi vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen osuudella, joka on määritetty hyväksytyssä, ohjelmien tukemia investointeja koskevassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa.

     

     Maaseuturahaston tukemilla sektoreilla jäsenvaltio on […] varmistanut, että veden käytön eri sektorit osallistuvat riittävästi vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen direktiivin 2000/60/EY 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti ottaen tarvittaessa huomioon kustannusten kattamisen sosiaaliset, ympäristöön kohdistuvat ja taloudelliset vaikutukset samoin kuin kyseisen alueen tai alueiden maantieteelliset olot ja ilmasto-olot.

     

     

    5.5 Uusiutuva energia: 5 ▌On toteutettu toimia uusiutuvien energialähteiden tuotannon ja jakelun edistämiseksi.5

    [56]- On otettu käyttöön läpinäkyviä tukijärjestelmiä, verkkoon pääsyä tai taattua pääsyä ja toimituksia koskevat prioriteetit sekä julkaistut, vakioidut säännöt teknisistä mukautuksista johtuvien kustannusten kantamiselle ja jakamiselle direktiivin 2009/28/EY 14 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

     Jäsenvaltio on hyväksynyt kansallisen uusiutuvaa energiaa koskevan toimintasuunnitelman direktiivin 2009/28/EY 4 artiklan mukaisesti.

    Maaseudun kehittämistä koskeva prioriteetti 6: sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseutualueilla

     

    ▌–

     

    Temaattinen tavoite 2: tieto- ja viestintäteknologian saavutettavuuden, käytön ja laadun parantaminen (laajakaistaa koskeva tavoite)

    6.3.▌ Seuraavan sukupolven verkon (NGN) infrastruktuuri : On laadittu sellaiset kansalliset tai alueelliset seuraavan sukupolven liityntäverkkoja koskevat suunnitelmat, joissa otetaan huomioon alueelliset toimet nopeita internet-liittymiä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi, kohdennetaan toimet alueille, joilla markkinat eivät kykene tarjoamaan avointa infrastruktuuria kohtuullisin kustannuksin ja ▌laadukkaasti kilpailua ja valtiontukia koskevien EU-sääntöjen mukaisesti ja huolehditaan siitä, että palvelut ovat muita heikommassa asemassa olevien ryhmien saatavilla.

     

    [57]          Käytössä on seuraavan sukupolven verkkoja koskeva kansallinen tai alueellinen suunnitelma, johon sisältyy:

     taloudelliseen analyysiin perustuva ▌infrastruktuuri-investointisuunnitelma, jossa otetaan huomioon olemassa olevat yksityiset ja julkiset infrastruktuurit ja suunnitellut investoinnit;

     kestäviä investointimalleja, joilla lisätään kilpailua ja varmistetaan avointen, kohtuuhintaisten, laadukkaiden ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavien infrastruktuurien ja palvelujen saatavilla olo;

     toimenpiteitä yksityisten investointien lisäämiseksi.

    LIITE V ▌

    Ohjeellinen luettelo yhden tai useamman maaseudun kehittämistä koskevan unionin prioriteetin kannalta tärkeistä toimenpiteistä

    Usean unionin prioriteetin kannalta erityisen tärkeät toimenpiteet

    16 artikla Neuvonta-, tilanhoito- ja lomituspalvelut

    18 artikla Investoinnit fyysiseen omaisuuteen

    20 artikla Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen

    36 artikla Yhteistyö

    42–45 artikla Leader

    Toimenpiteet, jotka ovat erityisen tärkeitä pyrittäessä edistämään tietämyksen siirtoa ja innovointia maa- ja metsätaloudessa sekä maaseutualueilla

    15 artikla Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevat toimet

    27 artikla Investoinnit ▌metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen,

    käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen

    Toimenpiteet, jotka ovat erityisen tärkeitä pyrittäessä parantamaan kaikentyyppisen maatalouden kilpailukykyä ja maatilojen elinkelpoisuutta

    17 artikla Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmät

    32 ja 33 artikla Tuet alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita

    Toimenpiteet, jotka ovat erityisen tärkeitä pyrittäessä edistämään elintarvikeketjun organisoitumista ja riskienhallintaa maataloudessa

    19 artikla Luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen ja aiheellisten ennalta ehkäisevien toimien käyttöönotto

    25 artikla Metsäpaloista, luonnonkatastrofeista ja muista katastrofeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäiseminen ja korjaaminen

    28 artikla Tuottajaryhmien perustaminen

    34 artikla Eläinten hyvinvointi

    37 artikla Riskienhallinta

    38 artikla Sato-, eläin- ja kasvivakuutus

    39 artikla Keskinäiset rahastot eläin- ja kasvitauteja sekä ympäristövahinkoja varten

    40 artikla Tulojen vakauttamisväline

    Toimenpiteet, jotka ovat erityisen tärkeitä pyrittäessä ennallistamaan, säilyttämään ja parantamaan maa- ja metsätaloudesta riippuvaisia ekosysteemejä

    ja

    parantamaan resurssitehokkuutta sekä tukemaan vähähiiliseen ja ilmaston kannalta joustavaan talouteen siirtymistä maatalous-, elintarvike- ja metsäsektoreilla

    22 artikla Investoinnit metsäalueiden kehittämiseen ja metsien elinkelpoisuuden parantamiseen

    23 artikla Metsitys ja metsämaan muodostaminen

    24 artikla Peltometsätalousjärjestelmien käyttöönotto

    26 artikla Investoinnit, joilla parannetaan metsäekosysteemien kestävyyttä ja ympäristöarvoa

    29 artikla Maatalouden ympäristö- ja ilmastotuki

    30 artikla Luonnonmukainen maatalous

    31 artikla Natura 2000 -tuet ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset tuet

    35 artikla Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalvelut ja metsien suojelu

    Toimenpiteet, jotka ovat erityisen tärkeitä pyrittäessä edistämään sosiaalista osallisuutta, köyhyyden vähentämistä ja taloudellista kehitystä maaseutualueilla

    21 artikla Peruspalvelut ja kylien kunnostus maaseutualueilla

    42–45 artikla Leader

    _____________________

    • [1]  Ei vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
    • [2]  EUVL C 191, 29.6.2012, s. 116 ja EUVL C 44, 15.2.2013, s. 160.
    • [3]  EUVL C 225, 27.7.2012, s. 174.
    • [4]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0086.
    • [5] *              Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.
    • [6]               Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, annettu 20 päivänä syyskuuta 2005, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1).
    • [7]               EUVL C […], […], s. […].
    • [8]               EUVL C […], […], s. […].
    • [9]               EUVL C […], […], s. […].
    • [10]               KOM(2010) 672 lopullinen, 18.11.2010.
    • [11]               EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.
    • [12]               KOM(2010) 2020 lopullinen, 3.3.2010.
    • [13]               Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o HR/2012, annettu [...].
    • [14]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
    • [15]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1)
    • [16]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71).
    • [17]             Neuvoston päätöslauselma, annettu 15 päivänä joulukuuta 1998, Euroopan unionin metsästrategiasta, EYVL C 56, 26.2.1999, s. 1. [Korvataan uudella strategialla, joka hyväksyttäneen vuoden 2013 loppuun mennessä.]
    • [18]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).
    • [19]             EUVL L 206, 5.6.2009, s. 7.
    • [20]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY,1 annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
    • [21]             EUVL L […], […], s. […].
    • [22]             Neuvoston asetus (EY) N:o 994/98, annettu 7 päivänä toukokuuta 1998, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin, EYVL L 142, 14.5.1998, s. 1.
    • [23]             Tätä johdanto-osan kappaletta mukautetaan myöhemmin, jotta selvennettäisiin, että tietoja on edelleen mahdollista käsitellä muita tukijärjestelmiä varten.
    • [24]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
    • [25]             Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18. joulukuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
    • [26]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
    • [27]             Neuvoston asetus (EY) N:o 1085/2006, annettu 17. heinäkuuta 2006, liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (EUVL L 170, 29.6.2007, s. 1).
    • [28]             EUVL L […], […], s. […].
    • [29]             Tätä kohtaa saatetaan tarkistaa, jotta se ja asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] lopullinen teksti olisivat keskenään johdonmukaisia.
    • [30]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS).
    • [31]             Kun määritelmästä on sovittu, 30–33 artiklaa mukautetaan vastaavasti ja kaikki viittaukset käytössä olevaan maatalousmaahan korvataan 'maatalousmaalla'.
    • [32]             EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19.
    • [33]             Neuvoston päätös 2009/470/EY, tehty 25 päivänä toukokuuta 2009, tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista (EUVL L 155, 18.6.2009, s. 30).
    • [34]             EUVL L […], […], s. […].
    • [35]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
    • [36]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä;
    • [37]             Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).
    • [38]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta;
    • [39]             Viite saatettava ajan tasalle, asetuksen hyväksyminen on meneillään.
    • [40]             Komission tiedonanto – EU:n suuntaviivat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä (EUVL C 341, 16.12.2010, s. 5).
    • [41]             Neuvoston direktiivi 2000/29/EY, annettu 8 päivänä toukokuuta 2000, kasvien ja kasvituotteiden haitallisten organismien jäsenvaltioihin kulkeutumisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä (EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1).
    • [42]             Neuvoston asetus (ETY) N:o 2019/93, annettu 19 päivänä heinäkuuta 1993, tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Aigeianmeren pienten saarten hyväksi (EYVL L 184, 27.7.1993, s. 1).
    • [43]             Toinen metsien suojelua Euroopassa käsitellyt ministerikokous, 16 ja 17 päivänä kesäkuuta 1993, Helsinki/Suomi, "Päätöslauselma H1 – Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteet".
    • [44]             Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).
    • [45]             Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 59, 8.3.1996, s. 63).
    • [46]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).
    • [47]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
    • [48]             Artiklaa saatetaan muuttaa, jotta teksti ja CPR-asetus olisivat keskenään johdonmukaisia.
    • [49]             Artiklaa saatetaan muuttaa, jotta teksti ja CPR-asetus olisivat keskenään johdonmukaisia.
    • [50]             Artiklaa saatetaan muuttaa, jotta teksti ja CPR-asetus olisivat keskenään johdonmukaisia.
    • [51]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).
    • [52]             Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16).
    • [53]             Täydennetään, kun delegoitujen säädösten luettelo on hyväksytty.
    • [54] 49            Neuvoston (oikeus- ja sisäasiat) päätelmät katastrofihallintaan liittyvän riskinarvioinnin edelleenkehittämisestä Euroopan unionissa. 11.–12. huhtikuuta 2011.
    • [55] 
    • [56]  
       
    • [57]  ▌         Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Euroopan digitaalistrategia (KOM(2010) 245 lopullinen/2, 26.8.2010); Komission yksiköiden valmisteluasiakirja: Digital Agenda Scoreboard (SEC(2011) 708, 31.5.2011). Tulostaulu: http://ec.europa.eu/information_society/digital-agenda/scoreboard/index_en.htm

    OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA

    Paolo De Castro

    Puheenjohtaja

    Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta

    Bryssel

    Asia:               Lausunto seuraavan ehdotuksen oikeusperustasta: ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen (COM(2011)0627 – C7 0340/2011 – 2011/0282(COD))

    Arvoisa puheenjohtaja

    Pyysitte 7. kesäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellänne työjärjestyksen 37 artiklan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausunnon oikeusperustan asianmukaisuudesta, jos komission ehdottama SEUT-sopimuksen 42 ja 43 artikla korvataan SEUT-sopimuksen 42 artiklalla ja 43 artiklan 2 kohdalla ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen (COM(2011)0627).

    Taustaa

    I. Ehdotus

    Ehdotus on osa yhteisen maatalouspolitiikan lainsäädäntökehystä kaudeksi 2014–2020. Sillä on tarkoitus korvata Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20. syyskuuta 2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005[1] ja se perustuu komission 6. lokakuuta 2011 esittämään ehdotukseen yhteisistä säännöistä, joita sovellettaisiin kaikkiin yhteisessä strategiakehyksessä toimiviin rahastoihin[2]. Uusi maaseuturahasto on suunniteltu sopimaan uuteen yhteiseen strategiakehykseen, jota sovelletaan myös Euroopan aluekehitysrahastoon, Euroopan sosiaalirahastoon, koheesiorahastoon ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi (kestävä kasvu, älykäs kasvu ja osallistava kasvu).

    Ehdotuksen perustana on nykyinen maaseudun kehittämisen perusajatus, jonka yhteydessä jäsenvaltiot (tai alueet) laativat ja yhteisrahoittavat monivuotisia ohjelmia. Aiemman kolmen akselin sijasta, jotka liittyivät talouteen, ympäristöön ja sosiaaliasioihin ja joista jokaiseen sovellettiin menoja koskevia vähimmäisvaatimuksia, uudella ohjelmakaudella on kuusi prioriteettia: tietämyksensiirron ja innovoinnin parantaminen, kilpailukyvyn parantaminen, elintarvikeketjun organisoinnin ja riskienhallinnan edistäminen maataloudessa, ekosysteemien palauttaminen, säilyttäminen ja parantaminen, luonnonvarojen käytön tehostaminen ja siirtyminen vähähiiliseen talouteen sekä sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden vähentäminen ja talouden kehittäminen maaseutualueilla. Jäsenvaltioiden olisi edelleen käytettävä 25 prosenttia maaseudun kehittämisen rahoituksesta maankäyttöön ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Täyttääkseen näihin prioriteetteihin nähden asetetut määrälliset tavoitteet (ja ottaakseen huomioon omat erityistarpeensa) jäsenvaltioiden tai alueiden on laadittava toimenpiteiden yhdistelmät virtaviivaistetusta toimenpiteiden luettelosta. Ehdotettu asetus sisältää ohjelmien valmistelua, hyväksymistä ja tarkistamista koskevat säännöt, jotka ovat pitkälti nykyisten sääntöjen mukaisia. Siinä säädetään mahdollisuudesta ottaa käyttöön alaohjelmia (esim. nuoret viljelijät, pienviljelijät, vuoristoalueet, lyhyet toimitusketjut), joihin sovelletaan korkeampia tuki-intensiteettejä. Ehdotuksessa lujitetaan lisäksi nykyisiä yhteistyötoimia ja se sisältää riskienhallinnan työkalupakin, johon sisältyy tuki sijoitusrahastoille ja uusi tulojen vakauttamisväline.

    II. Kyseiset oikeusperustat

    1. Ehdotuksen oikeusperusta

    Ehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 42 ja 43 artiklaan, joka kuuluu seuraavasti:

    "SEUT-sopimuksen 42 artikla

    Maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan kilpailusääntöjä koskevan luvun määräyksiä vain siltä osin kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja niissä määrättyä menettelyä noudattaen sekä ottaen huomioon 39 artiklassa luetellut tavoitteet määrittää.

    Neuvosto voi komission ehdotuksesta antaa luvan tuen myöntämiseen:

    a) rakenteellisista syistä tai luonnonolojen vuoksi epäedullisessa asemassa olevien yritysten suojelemiseksi;

    b) taloudellisten kehitysohjelmien mukaisesti.

    SEUT-sopimuksen 43 artikla

    1. Komissio tekee ehdotuksia yhteisen maatalouspolitiikan suunnittelemisesta, sen toteuttamisesta ja kansallisten järjestelyjen korvaamisesta jollakin 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla järjestelmällä sekä tässä osastossa erityisesti mainittujen toimenpiteiden toteuttamisesta.

    2. Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yhteisestä maatalouden markkinajärjestelystä sekä muista yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan tavoitteiden toteuttamisessa tarvittavista säännöksistä."

    3. Neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta hintojen, maksujen, tukien ja määrällisten rajoitusten vahvistamiseen sekä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

    4. Kansalliset markkinajärjestelyt voidaan korvata 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla yhteisellä järjestelyllä 1 kohdassa määrätyin edellytyksin, jos:

    a) yhteinen järjestely antaa niille korvaamista vastustaville jäsenvaltioille, joilla on kansallinen järjestely kyseistä tuotantoa varten, yhtäläiset takeet niiden tuottajien työllisyydestä ja elintasosta, joita asia koskee; tällöin otetaan huomioon mahdollisen mukauttamisen ja tarpeellisen erikoistumisen aikataulu; ja

    b) tämä järjestely takaa kaupankäynnille unionissa vastaavat edellytykset kuin kansallisilla markkinoilla.

    5. Jos joitakin raaka-aineita varten muodostetaan yhteinen järjestely ennen kuin on olemassa yhteinen järjestely vastaavia jalostettuja tuotteita varten, näitä raaka-aineita voidaan tuoda unionin ulkopuolelta, jos niitä käytetään jalostettuihin tuotteisiin, jotka on tarkoitettu vietäviksi kolmansiin maihin."

    2. Oikeusperustaan ehdotettu muutos

    Pyysitte 7. kesäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellänne oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausunnon oikeusperustan asianmukaisuudesta, jos SEUT-sopimuksen 42 ja 43 artikla korvataan SEUT-sopimuksen 42 artiklalla ja 43 artiklan 2 kohdalla, koska maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan esittelijä Luis Manuel Capoulas Santos on esittänyt mietintöluonnoksessaan tätä koskevan tarkistuksen. Tarkensitte lisäksi kirjeessänne, että pidätte muutosta pikemminkin oikeusperustan oikaisemisena kuin muuttamisena.

    III. Analyysi

    Tietyt oikeusperustan valintaan vaikuttavat periaatteet ovat peräisin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä. Kun otetaan huomioon, että oikeusperustalla on vaikutuksia aineellisoikeudelliseen toimivaltaan ja menettelyyn, asianmukaisen oikeusperustan valinnalla on perustuslaillinen merkitys[3]. SEU-sopimuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaan kukin toimielin toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa[4]. Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan "toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö"[5].

    SEUT-sopimuksen 42 artikla liittyy kilpailusääntöjen soveltamiseen ja valtiontuen myöntämistä koskevan luvan antamiseen.

    SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan yhteisen maatalouspolitiikan yleinen oikeusperusta, jonka mukaisesti parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen SEUT-sopimuksen 40 artiklassa tarkoitetusta yhteisestä maatalouden markkinajärjestelystä. SEUT-sopimuksen 43 artiklan muut kohdat eivät näytä kuuluvan asiaan (1 kohta: komission ehdotusten tekeminen, 3 kohta: toimenpiteiden hyväksyminen neuvostossa, 4 kohta: kansallisten markkinajärjestelyjen korvaamisen edellytykset ja 5 kohta: yhteinen järjestely joitakin raaka-aineita varten). Näin ollen ei ole tarpeen lisätä niitä oikeusperustaan.

    Asianmukainen oikeusperusta kyseiselle asetukselle on siis SEUT-sopimuksen 42 artikla ja 43 artiklan 2 kohta.

    Valiokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 10. heinäkuuta 2012. Se päätti kokouksessaan yksimielisesti[6] suosittaa, että asianmukaisen oikeusperustan ehdotukselle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen pitäisi olla SEUT-sopimuksen 42 artikla ja 43 artiklan 2 kohta.

    Kunnioittavasti

    Klaus-Heiner Lehne

    • [1]  EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1.
    • [2]  Komission 6. lokakuuta 2011 antama ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (COM(2011)0615).
    • [3]  Lausunto 2/00, Cartagenan pöytäkirja, Kok. 2001, s. I-9713, 5 kohta; asia C-370/07, komissio v. neuvosto, Kok. 2009, s. I-8917, 46–49 kohta; lausunto 1/08, Palvelukaupan yleissopimus, Kok. 2009, s. I-11129, 110 kohta.
    • [4]  Asia C-403/05, parlamentti v. komissio, Kok. 2007, s. I-9045, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
    • [5]  Katso viimeksi asia C-411/06, komissio v. parlamentti ja neuvosto, Kok. 2009, s. I–7585.
    • [6]  Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Klaus-Heiner Lehne (puheenjohtaja), Evelyn Regner (varapuheenjohtaja), Françoise Castex (varapuheenjohtaja), Sebastian Valentin Bodu (varapuheenjohtaja), Axel Voss (valmistelija), Luigi Berlinguer, Piotr Borys, Christian Engström, Marielle Gallo, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Bernhard Rapkay, Dagmar Roth-Behrendt, József Szájer, Luis de Grandes Pascual, Sajjad Karim, Eva Lichtenberger, Antonio López-Istúriz White, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Francesco Enrico Speroni, Rebecca Taylor, Alexandra Thein, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka.

    KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.6.2012)

    maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen
    (COM(2011)0627 – C7‑0340/2011 – 2011/0282(COD))

    Valmistelija: Birgit Schnieber-Jastram

    LYHYET PERUSTELUT

    Kehityspolitiikan kannalta voitaisiin ehdottaa täysin erilaista YMP:tä kuin mitä komissio uudistusehdotuksissaan esittää. On kuitenkin myönnettävä, että useita hyvin tunnettuja epäjohdonmukaisuuksia on korjattu jo aikaisemmissa YMP:n uudistuksissa. Maataloustuki on suurelta osin irrotettu tuotannosta ja markkinatukimekanismien ja vientitukien osuutta on vähennetty huomattavasti.

    Tärkeimpiä viimeisimmän uudistusehdotuksen innovaatioita on suoriin tukiin sisältyvä pakollinen ympäristöä säästävä osa, jolla tuetaan ympäristötoimia kaikkialla EU:ssa siten, että ensisijaisia ovat ilmastonsuojelua ja ympäristöä koskevat tavoitteet. Edellä mainittu ei johda kilpailutilanteeseen suhteessa kehitysmaiden viljelijöihin. Lisäksi pakollisilla ympäristötoimilla torjutaan ilmastonmuutosta, joka aiheuttaa merkittäviä seurausvaikutuksia monissa kehitysmaissa. Valmistelija antaa vahvan tukensa komission ehdotukseen sisältyvälle ympäristöä säästävälle osalle, mutta katsoo toisaalta, että kunnianhimoisempi YMP:n uudistus, jonka yhteydessä suorien tukia poistettaisiin määrätietoisemmin ja kytketyt suorat tuet poistettaisiin asteittain, poistaisi tehokkaammin vääristymiä, joita YMP aiheuttaa maailmanmarkkinoilla.

    Myönteisestä kehityksestä huolimatta uudistusehdotuksissa on edelleen todellisia ongelmia, joihin olisi puututtava kehityspolitiikan näkökulmasta. Uudistettu YMP sisältää edelleen ulkoisia vaikutuksia, joihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota komission ehdotuksessa. Näin ollen YMP-asetuksia on tarkasteltava huolellisesti kehitykseen vaikuttavan perussopimuksesta (SEUT:n 208 artikla) johtuvan kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden velvoitteen varmistamiseksi.

    YMP ei vaikuta kaikkiin kehitysmaihin samalla kokonaisvaltaisella tavalla, mutta on osoitettu, että konkreettisissa tapauksissa yksittäiset YMP-toimet saattavat johtaa tuonnin kasvuun kehitysmaissa siten, että tuonti uhkaa paikallisten viljelijöiden elantoa ja vaarantaa kehitysmaiden maatalouspoliittiset toimet, joilla elintarviketurvaa pyritään parantamaan pitkällä aikavälillä. Lisäksi kehitykseen vaikuttavien niiden toimien kannalta, jotka sisältävät muutakin kuin "Älä aiheuta haittaa" -periaatteen, jotkut toisen pilarin osatekijät voisivat luoda synergiaetuja ja edistää EU:n ja kehitysmaiden maanviljelijöiden välistä yhteistyötä.

    Näin ollen valmistelija ehdottaa seuraavansisältöisiä tarkistuksia:

    ●   YMP olisi asetettava kehitykseen vaikuttavien EU:n politiikanalojen johdonmukaisuuden laajempaan yhteyteen ja YMP:n ulkoisia vaikutuksia olisi seurattava huolellisesti yhteistyössä kumppanuusvaltioiden hallitusten ja toimijoiden kanssa.

    ●   YMP:n määrärahoilla olisi tuettava myös kansainvälistä yhteistyötä maataloustutkimuksen ja maatalouden kehittämisen aloilla, joilla on merkitystä kehitysmaiden ja niiden erityistarpeiden kannalta. Elintarviketurvan toimintakehystä koskevissa neuvoston päätelmissä ja komission tiedonannossa korostetaan tarvetta sisällyttää yhteisöjen kehittäjät, maataloustuottajien järjestöt ja naisjärjestöt maaseudun ja maatalouden kehittämistä koskeviin toimiin ja tutkimusohjelmiin.

    Valmistelija on tietoinen siitä, että yksinomaan mainituilla muutoksilla ei pystytä vastaamaan maailmanlaajuiseen elintarvikkeiden saatavuuden turvaamisen haasteeseen eikä maataloustuotteiden markkinoiden toimintaa koskeviin kehitysmaiden huolenaiheisiin. Kehittämispolitiikan laajemmassa yhteydessä voitaisiin enenevässä määrin parantaa kehitysmaiden kannalta merkittävää yhteistyötä ja tietämyksen jakamista ja tutkia esimerkiksi eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden ja Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvan maatalouden ja maaseudun kehittämisen ohjelman (ENPARD) välisiä synergiaetuja.

    Kehityspolitiikkaa ja toimia koskevaa vuoropuhelua on käytettävä suunnatusti, jotta kehitysmaat voivat hyötyä kansainvälisestä maataloustuotteiden kaupasta ja soveltaa unionin tavoin uusimpia markkinoita ohjaavia välineitä. Tässä yhteydessä yhtenä ongelmana on vallan keskittyminen tiettyihin elintarvikeketjun kohtiin. Kehitysmaissa valta keskittyy tyypillisesti suurimmille tuottajille, jotka ovat edullisessa asemassa tuotantosuuntansa vientivetoisuuden ansiosta.

    Kehitykseen vaikuttavien toimien merkittävin haaste on tilanne, jossa kehitysmaiden edut ovat ristiriidassa EU:n etujen kanssa. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että mainitut edut voidaan saattaa yhdenmukaisiksi siten, että ne voivat tuottaa myönteisiä tuloksia kummallekin osapuolelle. Näin ollen valmistelijan tavoitteena ei ole YMP:n oikeutettujen tavoitteiden vaarantaminen vaan kehityspolitiikan näkökulmaan perustuvien välttämättöminä pidettävien muutosten esittäminen.

    TARKISTUKSET

    Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

    Tarkistus  1

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

    (2 a) Uudistuksella olisi varmistettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan mukaisesti, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet, myös YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen puitteissa hyväksytyt tavoitteet, otetaan huomioon YMP:n täytäntöönpanossa. Tähän asetukseen perustuvilla toimilla ei pitäisi vaarantaa kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden elintarvikkeiden tuotantokapasiteettia eikä elintarviketurvaa pitkällä aikavälillä, ja toimilla olisi edistettävä ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämistä koskevien unionin sitoumusten noudattamista. Unionin kestävän maatalouden edistämisen tulisi perustua maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevaan kansainväliseen arviointiin (IAASTD).

    Perustelu

    SEUT:n 208 artiklan mukaisesti kehitystavoitteet on otettava huomioon kaikissa EU:n toimissa, jotka saattavat vaikuttaa kehitysmaihin. Kehitysmaiden maatalouden kehittämisen ja maailmanlaajuisen elintarviketurvan edistäminen ovat EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeitä tavoitteita. Kehitykseen vaikuttavat toimet ovat kauaskantoisempia kuin "haittavaikutusten välttäminen" -periaate, mikä tarkoittaa sitä, että myös EU:n maatalouden ja maaseudun kehittämisen mahdollisia synergiaetuja olisi tutkittava. Tässä yhteydessä IAASTD voi ohjata kestävän maatalouden kehittämistä EU:n jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa.

    Tarkistus  2

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 35 a kappale (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (35 a) Maataloustieteen ja -tekniikan olisi edistettävä maatalouden monitoiminnallisuutta, ylläpidettävä maatalous- ja elintarvikejärjestelmien moninaisuutta, säilytettävä luonnon monimuotoisuus, ylläpidettävä luonnonvaroja, parannettava maaseudun elinkeinoja, muun muassa lisättävä pienviljelijöiden toiminnan laajentamista, ja vähennettävä mahdollisimman paljon maataloustoiminnan haitallista vaikutusta ihmisiin ja ympäristöön;

    Perustelu

    Luonnonmukaisen maatalouden ja maatalouden ympäristötoimien edistäminen sekä laajemmin kestävien maatalouskäytäntöjen edistäminen ovat perinteisesti sisältyneet YMP:n II pilariin, joka on omistettu maaseudun kehittämiselle. Tässä YMP:n uudistusehdotuksessa keskitytään vahvasti II pilarin soveltamisalaa koskevaan innovointiin. Maataloustieteestä ja ‑tekniikasta ovat tähän mennessä hyötyneet lähinnä suurien tilojen viljelijät ja niiden tarkoituksena on ollut lisätä sektorin tuottavuutta. Tällä on kuitenkin ollut tahattomia sosiaalisia vaikutuksia ja ympäristövaikutuksia. Siksi on syytä täsmentää, että maataloustiede ja -tekniikka olisi kohdistettava ensisijaisesti kestävyystavoitteiden saavuttamiseen, sillä niitä on tähän mennessä huomioitu vähiten.

    Tarkistus  3

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 38 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (38) Paikalliseen kehittämiseen sovellettava Leader-lähestymistapa on osoittautunut vuosien mittaan hyödylliseksi maaseutualueita kehitettäessä, sillä sen alhaalta ylös etenevässä lähestymistavassa otetaan kaikilta osin huomioon maaseudun omien kehitysmahdollisuuksien monialaiset tarpeet. Leader-lähestymistapaa olisi sen vuoksi jatkettava tulevaisuudessa, ja se olisi edelleen sisällytettävä pakollisena kaikkiin maaseudun kehittämisohjelmiin.

    (38) Paikalliseen kehittämiseen sovellettava Leader-lähestymistapa on osoittautunut vuosien mittaan hyödylliseksi maaseutualueita kehitettäessä, sillä sen alhaalta ylös etenevässä lähestymistavassa otetaan kaikilta osin huomioon maaseudun omien kehitysmahdollisuuksien monialaiset tarpeet. Leader-lähestymistapaa olisi sen vuoksi jatkettava tulevaisuudessa, ja se olisi edelleen sisällytettävä pakollisena kaikkiin maaseudun kehittämisohjelmiin. Lisäksi olisi kannustettava etsimään uusia synergiaetuja yhteistyössä kehitysmaiden paikallisten kehitystoimijoiden kanssa. Tässä olisi noudatettava täysimääräisesti alkuperäiskansojen oikeuksista annettuun YK:n julkilausumaan ja biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen sisältyvää perinteisen tietämyksen tunnustamista ja pyrittävä edistämään kestäviä maatalouskäytäntöjä, joissa otetaan huomioon ympäristön, maaperän ja geneettisen monimuotoisuuden suojelu ja parantaminen.

    Perustelu

    Perinteinen ja paikallinen tietämys sekä yhteisökeskeinen innovointi ovat kerääntyneen käytännön tiedon laajoja lähteitä ja niissä on tiedon tuottamista koskevia valmiuksia, joita tarvitaan kestävyys- ja kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Uusien synergiaetujen etsimisessä yhteistyössä paikallisten kehitystoimijoiden kanssa on noudatettava biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen ja alkuperäiskansojen oikeuksista annettuun YK:n julkilausumaan sisältyviä periaatteita, jotka koskevat alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen perinteisen tietämyksen ja käytäntöjen suojelua.

    Tarkistus  4

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 52 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (52) Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden yhteydessä tuettavien innovatiivisten hankkeiden toteutus olisi uskottava toimijaryhmille, jotka kokoavat yhteen viljelijät, tutkijat, neuvojat ja muut toimijat, joita maataloussektorin innovointi koskee. Jotta tällaisista hankkeista saatavista tuloksista olisi hyötyä koko sektorille, niiden tulokset olisi jaettava.

    (52) Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden yhteydessä tuettavien innovatiivisten hankkeiden toteutus olisi uskottava toimijaryhmille, jotka kokoavat yhteen viljelijät, tutkijat, neuvojat ja muut toimijat, joita maataloussektorin innovointi koskee. Jotta tällaisista hankkeista saatavista tuloksista olisi hyötyä koko sektorille, niiden tulokset olisi jaettava. Olisi kannustettava myös yhteistyöhön kehitysmaissa toimivien samoihin tavoitteisiin pyrkivien innovointiverkostojen kanssa ja erityisesti sellaisten verkostojen kanssa, jotka tukevat hajautettua, osallistumiseen perustuvaa tutkimusta ja parhaita kestäviä maatalouskäytäntöjä koskevan tiedon levittämistä, erityisesti naisille tarkoitetut ohjelmat mukaan luettuina.

    Tarkistus  5

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Kaikki prioriteetit edistävät innovointia, ympäristöä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien monialaisten tavoitteiden toteutumista.

    Kaikki prioriteetit edistävät innovointia, ympäristöä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien monialaisten tavoitteiden toteutumista maataloustieteen ja ‑tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD) päätelmien mukaisesti ja ilmentävät tarvittaessa unionin kehitystavoitteita.

    Tarkistus  6

    Ehdotus asetukseksi

    6 a artikla (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    6 a artikla

     

    Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus

     

    Uudistuksella on varmistettava SEUT:n 208 artiklan mukaisesti, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet, myös YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen puitteissa hyväksytyt tavoitteet, otetaan huomioon YMP:n täytäntöönpanossa. Tämän asetuksen mukaisilla toimilla ei vaaranneta kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden elintarvikkeiden tuotantokapasiteettia eikä niiden elintarviketurvaa pitkällä aikavälillä, ja toimilla olisi edistettävä ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämistä koskevia unionin sitoumuksia. Unionin kestävän maatalouden edistämisen tulisi perustua maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevaan kansainväliseen arviointiin (IAASTD).

    Perustelu

    SEUT:n 208 artiklan mukaisesti kehitystavoitteet on otettava huomioon kaikissa EU:n toimissa, jotka saattavat vaikuttaa kehitysmaihin. Kehitysmaiden maatalouden kehittämisen ja maailmanlaajuisen elintarviketurvan edistäminen ovat EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeitä tavoitteita. Kehitykseen vaikuttavat toimet ovat kauaskantoisempia kuin "haittavaikutusten välttäminen" -periaate, mikä tarkoittaa sitä, että myös EU:n maatalouden ja maaseudun kehittämisen mahdollisia synergiaetuja olisi tutkittava. Tässä yhteydessä IAASTD voi ohjata kestävän maatalouden kehittämistä EU:n jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa.

    Tarkistus  7

    Ehdotus asetukseksi

    29 artikla – 2 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    2 a. Maaseudun kehittämisohjelmiin on sisällytettävä toimia, joilla tuetaan kiertoviljelyä, valkuaiskasvien sisällyttämistä kiertoviljelyyn ja monivuotisten viljelyksien parantamista.

    Tarkistus  8

    Ehdotus asetukseksi

    36 artikla – 1 kohta – c a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (c a) unionin ja kolmansien maiden verkostojen välisen ystävyystoiminnan avulla toteutettava innovointi ja yhteistyö;

    Tarkistus  9

    Ehdotus asetukseksi

    36 artikla – 7 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    7. Tukea voidaan myös myöntää eri alueille tai jäsenvaltioihin sijoittautuneiden toimijoiden väliseen yhteistyöhön.

    7. Tukea voidaan myös myöntää eri alueille tai jäsenvaltioihin sijoittautuneiden toimijoiden väliseen yhteistyöhön sekä kehitysmaiden toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön.

    Perustelu

    Kehitykseen vaikuttavat toimet ovat kauaskantoisempia kuin "haittavaikutusten välttäminen" ‑periaate, mikä tarkoittaa sitä, että myös kehittämistavoitteita koskevien EU:n toimien mahdollisia synergiaetuja olisi tutkittava. EU:n maaseudun kehittämispolitiikan mukaisilla yhteistyötoimilla voitaisiin tukea ylikansallisia aloitteita, joihin myös kehitysmaiden toimijat osallistuvat.

    Tarkistus  10

    Ehdotus asetukseksi

    44 artikla – 1 kohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) alueiden tai valtioiden väliset yhteistyöhankkeet;

    (a) alueiden tai valtioiden väliset yhteistyöhankkeet, kehitysmaiden kanssa toteutettavat yhteistyöhankkeet mukaan luettuina;

    'Alueiden välinen yhteistyö' tarkoittaa jäsenvaltion sisäistä yhteistyötä. ’Valtioiden välinen yhteistyö' tarkoittaa useiden jäsenvaltioiden alueiden välistä ja yhteisön ulkopuolisten maiden alueiden kanssa tehtävää yhteistyötä;

    'Alueiden välinen yhteistyö' tarkoittaa jäsenvaltion sisäistä yhteistyötä. ’Valtioiden välinen yhteistyö' tarkoittaa useiden jäsenvaltioiden alueiden välistä ja yhteisön ulkopuolisten maiden alueiden kanssa tehtävää yhteistyötä;

    Perustelu

    Kehitykseen vaikuttavat toimet ovat kauaskantoisempia kuin "haittavaikutusten välttäminen" ‑periaate, mikä tarkoittaa sitä, että myös kehittämistavoitteita koskevien EU:n toimien mahdollisia synergiaetuja olisi tutkittava. Elintarviketurvan toimintakehystä koskevissa neuvoston päätelmissä ja komission tiedonannossa korostetaan tarvetta sisällyttää yhteisöjen kehittäjät, maataloustuottajien järjestöt ja naisjärjestöt maaseudun ja maatalouden kehittämistä koskeviin toimiin ja tutkimusohjelmiin. Edellä mainittua voitaisiin tukea myös kansainvälisellä tiedonvaihdolla Leader-hankkeiden yhteydessä.

    Tarkistus  11

    Ehdotus asetukseksi

    44 artikla – 2 kohta – b a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (b a) monikansallinen ystävyyshanke Natura 2000 -alueiden ja kolmansissa maissa sijaitsevien vastaavien maatalouskäytössä olevien luonnonhoitoalueiden välillä;

    Tarkistus  12

    Ehdotus asetukseksi

    61 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (d a) edistää maatalouden tuottavuuden ja kestävyyden kannalta asianmukaista tutkimuksen, osaamisen ja tekniikoiden vaihtoa unionin ja kehitysmaiden välillä siten, että erityistä huomiota kiinnitetään pienviljelijöiden tarpeisiin.

    Perustelu

    Kehitykseen vaikuttavat toimet ovat kauaskantoisempia kuin ”haittavaikutusten välttäminen” -periaate, mikä tarkoittaa sitä, että myös EU:n sisäisten ja ulkoisten kehittämistoimien mahdollisia synergiaetuja olisi tutkittava. Elintarviketurvan toimintakehystä koskevassa komission tiedonannossa korostetaan, että olisi edistettävä kansalaisyhteiskunnan ja maataloustuottajien järjestöjen osallistumista elintarviketurvaa koskeviin toimiin ja tutkimusohjelmiin ja edistettävä EU:n maataloustuottajajärjestöjen ja kehitysmaiden vastaavien järjestöjen välisiä yhteyksiä. Eurooppalainen innovaatiokumppanuus voisi edistää sekä eurooppalaisten että kehitysmaiden maanviljelijöiden kannalta asiamukaisten kokemusten ja innovatiivisten välineiden jakamista.

    Tarkistus  13

    Ehdotus asetukseksi

    61 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c a) toimitaan yhteistyössä kehitysmaiden asianmukaisten verkostojen ja instituutioiden kanssa.

    Perustelu

    Ks. perustelu 61 artiklan 1 kohdan d a alakohtaan (uusi).

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuki maaseudun kehittämiseen

    Viiteasiakirjat

    COM(2011)0627 – C7-0340/2011 – 2011/0282(COD)

    Asiasta vastaava valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    AGRI

    25.10.2011

     

     

     

    Lausunnon antanut valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    DEVE

    25.10.2011

    Valmistelija

           Nimitetty (pvä)

    Birgit Schnieber-Jastram

    7.11.2011

    Valiokuntakäsittely

    24.4.2012

     

     

     

    Hyväksytty (pvä)

    19.6.2012

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    27

    0

    0

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Thijs Berman, Michael Cashman, Véronique De Keyser, Nirj Deva, Leonidas Donskis, Charles Goerens, Catherine Grèze, Filip Kaczmarek, Michał Tomasz Kamiński, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Jean Roatta, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Keith Taylor, Eleni Theocharous, Patrice Tirolien, Ivo Vajgl, Anna Záborská, Iva Zanicchi

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Gesine Meissner, Csaba Őry, Judith Sargentini, Patrizia Toia

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

    Ioan Enciu, Gabriele Zimmer

    BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (17.10.2012)

    maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen
    (COM(2011)0627 – C7‑0340/2011 – 2011/0282(COD))

    Valmistelija: Giovanni La Via

    LYHYET PERUSTELUT

    Maaseudun kehittäminen on edelleen olennainen osa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sitä priorisoidaan meneillään olevassa uudistuksessa. Uudistuksessa pyritään säilyttämään yhteisen maatalouspolitiikan kaksipilarinen rakenne. Kummankin pilarin määrärahat pyritään nimellismääräisesti säilyttämään vuoden 2013 tasolla, ja niiden käytössä painotetaan selkeästi unionin ensisijaisiin tavoitteisiin liittyvien tulosten saavuttamista. Yhteinen maatalouspolitiikka olisi säilyttävä strategisesti tärkeänä politiikan alana, jolla varmistetaan mahdollisimman tehokas poliittisiin haasteisiin vastaaminen ja määrärahojen mahdollisimman tehokas käyttö. II pilariin sisältyvillä välineillä on tarkoitus antaa jäsenvaltioille enemmän liikkumavaraa toteuttaa paikallisiin erityisoloihinsa parhaiten soveltuvia ratkaisuja.

    Koska yhteisestä maatalouspolitiikasta on vuosien mittaan tullut monitahoisempaa, paremman sääntelyn ja viljelijöihin kohdistuvan byrokratian merkittävän vähentämisen on oltava tärkeä osa tulevaa yhteistä maatalouspolitiikkaa. Kansallisille viranomaisille aiheutuvia perusteettomia ja kohtuuttomia hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia olisi vältettävä erityisesti jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttamisen ja resurssien niukkuuden vuoksi. Unionin moitteettoman varainhoidon varmistaminen edellyttää kohdennettua varojen käyttöä pyrittäessä ratkaisevan tärkeiden julkisten hyödykkeiden toimittamiseen monitoiminnallisen yhteisen maatalouspolitiikan avulla. Lisäksi uudistuksella on tarkoitus luoda tehokkaita ja pysyviä välineitä, joilla voidaan lisätä maatalouden tehokkuutta.

    Komission ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa laajat poliittiset linjaukset, joilla voitaisiin vastata maatalouden ja maaseutualueiden tuleviin haasteisiin ja saavuttaa yhteiselle maatalouspolitiikalle asetetut tavoitteet. Ympäristötoimia on tarkoitus vahvistaa ja määrärahoja lisätä, jotta nämä kysymykset voidaan ratkaista aluetasolla. Myös II pilarista käytettävät määrärahat olisi kohdennettava suuremmassa määrin maatalousväestöön.

    Komissio ehdottaa, että maaseudun kehittämisvarat olisi sisällytettävä yhteiseen strategiakehykseen unionin muiden yhteisesti hallinnoitavien varojen kanssa, ja niihin olisi sovellettava vahvistettua tulossuuntautunutta lähestymistapaa ja nykyistä selkeämpiä ja parempia ennakkoedellytyksiä. Yhteisen maatalouspolitiikan II pilarin pitäisi toimia koordinoidulla ja täydentävällä tavalla I pilarin ja muiden unionin rahastojen (erityisesti Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR), koheesiorahaston ja Euroopan meri- ja kalastalousrahaston (EMKR)) kanssa. Rahastot sijoitetaan unionin tasolla yhteiseen strategiakehykseen, joka siirretään kansallisella tasolla kumppanuussopimuksiin, joihin sovelletaan yhteisiä tavoitteita ja toimintasääntöjä. Yhteisten sääntöjen soveltaminen kaikkiin yhteisessä strategiakehyksessä toimiviin rahastoihin tekee hankkeista tuensaajille ja kansallisille viranomaisille helpommin käsiteltäviä ja helpottaa niin ikään yhdennettyjen hankkeiden toteutusta.

    On erittäin tärkeää varmistaa, että täytetään maksujen myöntämiseen liittyvää yleistä etua koskevat vaatimukset.

    Tämä lausunto on laadittu Euroopan komission yhteiselle maatalouspolitiikalle seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä osoittamien yleisten rahoitusmäärien perusteella. Jos monivuotista rahoituskehystä muutetaan merkittävästi, lausunnon sisältöä on tarkistettava.

    TARKISTUKSET

    Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

    Tarkistus  1

    Ehdotus asetukseksi

    51 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista määrärahoista varataan ja käytetään 30 miljoonaa euroa 56 artiklassa tarkoitetun innovatiivisesta paikallisesta yhteistyöstä annettavan palkinnon rahoitukseen.

    Poistetaan.

    Tarkistus  2

    Ehdotus asetukseksi

    56 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    56 artikla

    Poistetaan.

    Maaseutualueiden innovatiivisesta, paikallisesta yhteistyöstä annettava palkinto

     

    Edellä 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut varat on käytettävä sellaisista yhteistyöhankkeista annettavan palkinnon rahoitukseen, joihin osallistuu vähintään kaksi kumppania eri jäsenvaltioista ja joissa toteutuu innovatiivinen paikallinen lähestymistapa.

     

    Tarkistus  3

    Ehdotus asetukseksi

    57 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    57 artikla

    Poistetaan.

    Ehdotuspyyntö

     

    1. Komissio käynnistää viimeistään vuonna 2015 ja tämän jälkeen vuosittain ehdotuspyynnön 56 artiklassa tarkoitetun palkinnon myöntämiseksi. Viimeinen ehdotuspyyntö on käynnistettävä viimeistään vuonna 2019.

     

    2. Ehdotuspyynnössä on täsmennettävä ehdotuksen aihe, jonka on liityttävä johonkin maaseudun kehittämistä koskevaan unionin prioriteettiin. Aiheen on myös oltava sellainen, että se on mahdollista panna täytäntöön valtioiden välisellä yhteistyöllä.

     

    3. Ehdotuspyyntö on avoin sekä paikallisille toimintaryhmille että tietyn hankkeen toteuttamiseksi yhteistyötä tekeville yksittäisille yhteisöille.

     

    Tarkistus  4

    Ehdotus asetukseksi

    58 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    58 artikla

    Poistetaan.

    Valintamenettely

     

    1. Eri jäsenvaltioiden hakijoiden on jätettävä palkintohakemuksensa oman jäsenvaltionsa kansalliselle maaseutuverkostolle, joka vastaa hakemusten esivalinnasta.

     

    2. Kansallisten maaseutuverkostojen on perustettava jäsentensä keskuudesta riippumattomista asiantuntijoista koostuva esivalintalautakunta hakemusten esivalintaa varten. Hakemusten esivalinta on suoritettava ehdotuspyynnössä määriteltyjä poissulkemis-, valinta- ja ratkaisuperusteita noudattaen. Kukin kansallinen maaseutuverkosto voi valita enintään 10 hakemusta, jotka sen on toimitettava komissiolle.

     

    3. Komissio valitsee jäsenvaltioissa esivalittujen hakemusten joukosta 50 voittajahanketta. Komissio perustaa ad hoc -ohjausryhmän, joka muodostuu riippumattomista asiantuntijoista. Ohjausryhmä valmistelee voittajahakemusten valintaa ehdotuspyynnössä määriteltyjä poissulkemis-, valinta- ja ratkaisuperusteita noudattaen.

     

    4. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä luettelon hankkeista, joille palkinto myönnetään.

     

    Tarkistus  5

    Ehdotus asetukseksi

    59 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    59 artikla

    Poistetaan.

    Rahapalkinto – edellytykset ja maksaminen

     

    1. Palkinto voidaan myöntää hankkeille, joiden loppuunsaattaminen ei kestä yli kahta vuotta palkinnon myöntämisestä annetun täytäntöönpanosäädöksen päivämäärästä. Hankkeen toteuttamisen aikataulu on määritettävä hakemuksessa.

     

    2. Palkinto myönnetään kertasuorituksena. Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä maksun määrän ehdotuspyynnössä määriteltyjä perusteita noudattaen ja ottaen huomioon hakemuksessa täsmennetyt hankkeen arvioidut toteuttamiskustannukset. Hankekohtainen palkinto voi olla enintään 100 000 euroa.

     

    3. Jäsenvaltiot maksavat palkinnon voittajille varmistettuaan, että hanke on saatettu päätökseen. Unioni korvaa aiheutuneet menot jäsenvaltioille asetuksen (EU) N:o HR/2012 IV osaston II luvun 4 jakson säännösten mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat päättää maksaa koko palkintosumman tai osan siitä voittajille jo ennen kuin ne ovat varmistuneet hankkeen loppuunsaattamisesta, jolloin ne ovat vastuussa menoista siihen asti, kun hankkeen loppuunsaattaminen varmistetaan.

     

    Tarkistus  6

    Ehdotus asetukseksi

    60 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    60 artikla

    Poistetaan.

    Menettelyä, aikatauluja ja ohjausryhmän perustamista koskevat säännöt

     

    Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä hankkeiden valintamenettelyä ja -aikatauluja koskevat yksityiskohtaiset säännökset sekä 58 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun riippumattomien asiantuntijoiden muodostavan ohjausryhmän perustamista koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 91 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

     

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuki maaseudun kehittämiseen

    Viiteasiakirjat

    COM(2011)0627 – C7-0340/2011 – 2011/0282(COD)

    Asiasta vastaava valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    AGRI

    25.10.2011

     

     

     

    Lausunnon antanut valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    BUDG

    25.10.2011

    Valmistelija

           Nimitetty (pvä)

    Giovanni La Via

    6.2.2012

    Hyväksytty (pvä)

    10.10.2012

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    27

    2

    1

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Marta Andreasen, Richard Ashworth, Francesca Balzani, Zuzana Brzobohatá, Göran Färm, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazábal Rubial, Salvador Garriga Polledo, Jens Geier, Ivars Godmanis, Lucas Hartong, Jutta Haug, Monika Hohlmeier, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Ivailo Kalfin, Sergej Kozlík, Jan Kozłowski, Alain Lamassoure, Giovanni La Via, George Lyon, Barbara Matera, Juan Andrés Naranjo Escobar, Nadezhda Neynsky, Dominique Riquet, Helga Trüpel, Angelika Werthmann

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Maria Da Graça Carvalho, Georgios Papastamkos, Nils Torvalds, Catherine Trautmann

    TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.9.2012)

    maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen
    (COM(2011)0627 – C7‑0340/2011 – 2011/0282(COD))

    Valmistelija: Tamás Deutsch

    TARKISTUKSET

    Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

    Tarkistus  1

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 4 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (4) Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

    (4) Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. Euroopan tilintarkastustuomioistuin voi joko Euroopan parlamentin tai neuvoston pyynnöstä antaa näistä delegoiduista säädöksistä lausunnon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

    Perustelu

    Tarkistuksella mahdollistetaan se, että parlamentti ja neuvosto voivat muodostaa kantansa tilintarkastustuomioistuimen tarjoaman teknisen asiantuntemuksen pohjalta.

    Tarkistus  2

    Ehdotus asetukseksi

    2 artikla – 1 kohta – l alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (l) 'transaktiokustannuksilla' sitoumukseen liittyviä kustannuksia, jotka eivät liity välittömästi sen toteuttamiseen;

    (l) 'transaktiokustannuksilla'. sitoumukseen liittyviä kustannuksia, jotka sen toteuttaminen on välillisesti aiheuttanut;

    Tarkistus  3

    Ehdotus asetukseksi

    2 artikla – 1 kohta – r alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (r) 'luonnonkatastrofilla' bioottista tai abioottista luonnonilmiötä, josta aiheutuu merkittävää häiriötä maatalouden tuotantojärjestelmille ja metsätalouden rakenteille ja joka aiheuttaa lopulta huomattavaa taloudellista haittaa maa- ja metsätalouden aloilla;

    (r) 'luonnonkatastrofilla' bioottista tai abioottista luonnonilmiötä, josta aiheutuu merkittävää häiriötä maatalouden tuotantojärjestelmille ja metsätalouden rakenteille ja joka aiheuttaa lopulta huomattavaa taloudellista haittaa maa- tai metsätalouden aloilla;

    Tarkistus  4

    Ehdotus asetukseksi

    2 artikla – 1 kohta – s alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (s) 'muulla katastrofilla' ennakoimatonta bioottista tai abioottista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ilmiötä, josta aiheutuu merkittävää häiriötä maatalouden tuotantojärjestelmille ja metsätalouden rakenteille ja joka aiheuttaa lopulta huomattavaa taloudellista haittaa maa- ja metsätalouden aloilla;

    (s) 'muulla katastrofilla' ennakoimatonta bioottista tai abioottista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ilmiötä, josta aiheutuu merkittävää häiriötä maatalouden tuotantojärjestelmille ja metsätalouden rakenteille ja joka aiheuttaa lopulta huomattavaa taloudellista haittaa maa- tai metsätalouden aloilla;

    Tarkistus  5

    Ehdotus asetukseksi

    4 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (1) maatalouden kilpailukyky;

    (1) maa- ja metsätalouden kilpailukyky;

    Tarkistus  6

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) luonnon monimuotoisuuden, Natura 2000 ‑alueet ja luonnonarvoltaan merkittävät maatalousmaat mukaan luettuina, ja Euroopan maisemien tilan palauttaminen ja säilyttäminen;

    (a) luonnon monimuotoisuuden, Natura 2000 ‑alueet ja luonnonarvoltaan merkittävät maatalousjärjestelmät mukaan luettuina, ja Euroopan maisemien tilan palauttaminen ja säilyttäminen;

    Tarkistus  7

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Komissio laatii kullekin tässä artiklassa mainitulle tavoitteelle ja unionin prioriteetille tarkat tavoitteet ja päämäärät sekä seuraa niiden saavuttamista.

    Perustelu

    Tällä tarkistuksella otetaan huomioon parlamentin kehotus keskittyä politiikassa enemmän EU:n toimien tuloksiin sekä niiden saavuttamisen seuraamiseen.

    Tarkistus  8

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 b kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Kunkin jäsenvaltion on selkeästi yksilöitävä kansallisessa ohjelmassaan unionin prioriteetteihin liittyvät tarpeensa sekä indikaattorit, joiden avulla komissio voi seurata tulosten saavuttamista.

    Perustelu

    Tällä tarkistuksella otetaan huomioon parlamentin kehotus keskittyä politiikassa enemmän EU:n toimien tuloksiin sekä niiden saavuttamisen seuraamiseen.

    Tarkistus  9

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 2 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Komissio ja jäsenvaltiot noudattavat yleistä periaatetta, jonka mukaan EU:n tuki on kohdistettava sitä eniten tarvitseville maaseutualueille.

    Perustelu

    Tällä tarkistuksella otetaan huomioon parlamentin kehotus keskittyä enemmän EU:n toimien tuloksiin.

    Tarkistus  10

    Ehdotus asetukseksi

    9 artikla – 1 kohta – n alakohta – i alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    i) kaikkien 72 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten nimeäminen jäsenvaltiossa ja tiedoksi tiivistelmä hallinto- ja valvontarakenteesta;

    i) kaikkien 72 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten nimeäminen jäsenvaltiossa ja kuvaus hallinto- ja valvontarakenteesta, myös maaseudun kehittämistä koskevien toimenpiteiden ja alitoimenpiteiden todennettavuudesta ja valvottavuudesta; alueellisen kehittämisohjelman hyväksymisen edellytyksenä on oltava, että komissio on todennut hallinto- ja valvontarakenteen tehokkaaksi ja vaikuttavaksi;

    Tarkistus  11

    Ehdotus asetukseksi

    14 artikla – 1 b kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Komissio ottaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa käyttöön tehokkaita välineitä, myös selkeitä ja yksiselitteisiä valintakriteerejä, joilla vähennetään riskiä hyödyntää sääntöjenvastaista kaksinkertaista rahoitusta muiden unionin rahastojen tai kansallisten rahastojen kanssa.

    Perustelu

    Asetusehdotuksessa säädetään useiden (uusien) toimenpiteiden rahoituksesta muista kuin maaseuturahastosta peräisin olevista lähteistä, jotka ovat joko muita EU:n rahastoja tai kansallisia rahastoja. Tähän rahoituslähteiden suureen kirjoon liittyy sääntöjenvastaisen kaksinkertaisen rahoituksen riski, joka on pienennettävä.

    Tarkistus  12

    Ehdotus asetukseksi

    20 artikla – 7 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    7. Edellä 1 kohdan c alakohdassa säädetty tuki on suuruudeltaan 120 prosenttia tuensaajan pienviljelijäjärjestelmän mukaisesti saamasta vuotuisesta tuesta.

    7. Komissio täsmentää tämän toimenpiteen tavoitteet ja vahvistaa selkeät perusteet ja tehokkaat valvontatoimet vilpillisen toiminnan ehkäisemiseksi.

    Perustelu

    According to the draft regulation, support under this measure shall also cover annual payments for farmers who, at the time of submitting their application for support, participate in the small farmers scheme for at least one year and who commit to permanently transfer their entire holding and the corresponding payment entitlements to another farmer. It is unclear what is intended to be achieved with this measure. It appears to be an income support or retirement scheme for farmers who permanently transmit their holding. It is unclear why such support should be financed by pillar II. It is therefore proposed to delete this sub measure unless the necessary clarification is provided as to the objectives and targets, and unless clear criteria and effective controls are established in order to avoid abusive operations by farmers seeking to obtain the aid, by, for example, formally transferring the holdings to a family member.

    (Perustelua ei ole käännetty, koska sen pituus ylittää sallitun merkkimäärän.)

    Tarkistus  13

    Ehdotus asetukseksi

    21 artikla – 1 kohta – f alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (f) kylien ja maaseutumaiseman kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen, kunnostamiseen ja parantamiseen liittyvät tutkimukset ja investoinnit, asiaa koskevat sosioekonomiset näkökohdat mukaan luettuina;

    (f) kylien ja maaseutumaiseman ja ekologisesti arvokkaiden alueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen, kunnostamiseen ja parantamiseen liittyvät tutkimukset ja investoinnit, asiaa koskevat sosioekonomiset näkökohdat mukaan luettuina, sekä ympäristötietoisuuden parantamista koskevat aloitteet;

    Tarkistus  14

    Ehdotus asetukseksi

    21 artikla – 1 kohta – g alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (g) toimintojen siirtämiseen sekä maaseudun asutuskeskuksia lähellä sijaitsevien rakennusten ja muiden tilojen muutostöihin tarkoitetut investoinnit, joilla pyritään parantamaan elämänlaatua tai lisäämään asuinkeskuksen ympäristötehokkuutta.

    (g) toimintojen siirtämiseen sekä maaseudun asutuskeskuksissa ja niiden lähellä sijaitsevien rakennusten ja muiden tilojen muutostöihin tarkoitetut investoinnit, joilla pyritään parantamaan elämänlaatua tai lisäämään asuinkeskuksen ympäristötehokkuutta.

    Tarkistus  15

    Ehdotus asetukseksi

    28 artikla – 2 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Tukea myönnetään tuottajaryhmille, jotka jäsenvaltioiden toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt virallisesti liiketoimintasuunnitelman perusteella. Tukea voidaan myöntää vain tuottajaryhmille, jotka vastaavat pk-yritysten määritelmää.

    Tukea myönnetään tuottajaryhmille, jotka jäsenvaltioiden toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt virallisesti liiketoimintasuunnitelman perusteella. Tukea voidaan myöntää vain tuottajaryhmille, jotka vastaavat pk-yritysten määritelmää tai jotka kuuluvat jäsenvaltioiden asiaan liittyvän lainsäädännön piiriin.

    Tarkistus  16

    Ehdotus asetukseksi

    31 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Tukea myönnetään viljelijöille sekä yksityisille metsänomistajille ja metsänomistajien yhdistyksille. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa sitä voidaan myös myöntää muille maankäyttäjille.

    2. Tukea myönnetään viljelijöille sekä yksityisille metsänomistajille ja metsänomistajien yhdistyksille sekä sellaisten metsien omistajille tai julkisille hallinnoijille, joita ei rahoiteta julkisista varoista. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa sitä voidaan myös myöntää muille maankäyttäjille.

    Tarkistus  17

    Ehdotus asetukseksi

    40 artikla – 5 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    On toteutettava toimenpiteitä YMP:n ensimmäisen ja toisen pilarin tavoitteiden määrittämiseksi ja sen varmistamiseksi, että päätös rahoittaa toimenpide tietystä pilarista perustuu siihen, että toimenpiteellä edistetään pilarin tavoitteiden saavuttamista.

    Perustelu

    Vaikka ensimmäisen pilarin mukaiset suorat tuet todennäköisesti lisäävät tilojen tuloja, sisältyy myös maaseudun kehittämistä koskevaan asetukseen (toinen pilari) tulojen vakauttamisväline, josta maksetaan korvauksia viljelijöille, joiden tulot ovat laskeneet rajusti. Ensimmäisen ja toisen pilarin tavoitteet on rajattava selkeästi ja on varmistettava, että päätös rahoittaa toimenpide tietystä pilarista perustuu siihen, että toimenpiteellä edistetään pilarin tavoitteiden saavuttamista.

    Tarkistus  18

    Ehdotus asetukseksi

    65 artikla – 7 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    7 a. Jäsenvaltioiden on säilytettävä tuki samalla tasolla kuin ohjelmakaudella 2007–2013 ja käytettävä vähintään 25 prosenttia kutakin maaseudun kehittämisohjelmaa koskevasta maaseuturahaston kokonaisrahoituksesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sekä maankäyttöön maatalouden ympäristö- ja ilmastotukien, luonnonmukaisen maatalouden ja alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita tai muita erityisrajoitteita, maksettavien tukien yhteydessä.

    Perustelu

    Jotta resurssit voidaan jakaa johdanto-osan 28 kappaleessa mainitulla tavalla, on kappaleen teksti sisällytettävä pakollisiin säännöksiin.

    Tarkistus  19

    Ehdotus asetukseksi

    69 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Jos tuki myönnetään vakiokustannusten tai lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarpeelliset laskelmat ovat asianmukaisia ja paikkansapitäviä ja laadittu ennakolta oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja todennettavissa olevan laskentamenetelmän perusteella. Tätä varten laskelmista vastaavista viranomaisista riippumattoman elimen, jolla on tarvittavaa asiantuntemusta, on laadittava todistus, jossa laskelmien asianmukaisuus ja paikkansapitävyys vahvistetaan. Mainittu todistus on sisällytettävä maaseudun kehittämisohjelmaan.

    2. Jos tuki myönnetään vakiokustannusten tai lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarpeelliset laskelmat ovat asianmukaisia ja paikkansapitäviä ja laadittu ennakolta oikeudenmukaisen, tasapuolisen ja todennettavissa olevan laskentamenetelmän perusteella. Tätä varten laskelmista vastaavista viranomaisista riippumattoman elimen, jolla on tarvittavaa asiantuntemusta, on laadittava todistus, jossa laskelmien asianmukaisuus ja paikkansapitävyys vahvistetaan. Mainittu todistus on sisällytettävä maaseudun kehittämisohjelmaan. Komissio varmistaa ennen ohjelmien hyväksymistä, että kaikki olennaiset tekijät on sisällytetty laskelmiin ja että tärkeimmät oletukset ja muuttujat ovat asianmukaisia.

    Perustelu

    Tällä tarkistuksella otetaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat tukisummien vahvistamista koskevat ongelmat (katso erityiskertomuksen 7/2011 97 kohta).

    Tarkistus  20

    Ehdotus asetukseksi

    75 artikla – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) osoittaa maaseudun kehittämispolitiikan edistyminen ja saavutukset sekä arvioida maaseudun kehittämispolitiikkaan liittyvien toimien vaikutusta, vaikuttavuutta, tehokkuutta ja asianmukaisuutta;

    (a) arvioida kriittisesti ja puolueettomasti maaseudun kehittämispolitiikan edistymistä ja saavutuksia sekä arvioida maaseudun kehittämispolitiikkaan liittyvien toimien vaikutusta, vaikuttavuutta, tehokkuutta ja asianmukaisuutta;

    Perustelu

    Alkuperäinen sanamuoto on liian ohjaileva.

    Tarkistus  21

    Ehdotus asetukseksi

    90 artikla – 5 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    5 a. Euroopan tilintarkastustuomioistuin voi antaa joko Euroopan parlamentin tai neuvoston pyynnöstä lausunnon 2 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 2 kohdassa, 12 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 5 kohdassa, 16 artiklan 9 kohdassa, 17 artiklan 4 kohdassa, 19 artiklan 6 kohdassa, 20 artiklan 8 kohdassa, 21 artiklan 4 kohdassa, 22 artiklan 3 kohdassa, 23 artiklan 3 kohdassa, 29 artiklan 10 kohdassa, 34 artiklan 4 kohdassa, 35 artiklan 5 kohdassa, 36 artiklan 10 kohdassa, 37 artiklan 4 kohdassa, 43 artiklan 2 kohdassa, 45 artiklan 3 kohdassa, 46 artiklan 6 kohdassa, 47 artiklan 6 kohdassa, 51 artiklan 4 kohdassa sekä 95 artiklassa tarkoitetuista delegoiduista säädöksistä.

    Perustelu

    Tarkistuksella mahdollistetaan se, että parlamentti ja neuvosto voivat muodostaa kantansa tilintarkastustuomioistuimen tarjoaman teknisen asiantuntemuksen pohjalta.

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuki maaseudun kehittämiseen

    Viiteasiakirjat

    COM(2011)0627 – C7-0340/2011 – 2011/0282(COD)

    Asiasta vastaava valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    AGRI

    25.10.2011

     

     

     

    Lausunnon antanut valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    CONT

    25.10.2011

    Valmistelija

           Nimitetty (pvä)

    Tamás Deutsch

    24.11.2011

    Hyväksytty (pvä)

    17.9.2012

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    20

    2

    0

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Marta Andreasen, Jean-Pierre Audy, Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Zuzana Brzobohatá, Andrea Češková, Rosario Crocetta, Tamás Deutsch, Martin Ehrenhauser, Gerben-Jan Gerbrandy, Cătălin Sorin Ivan, Iliana Ivanova, Monica Luisa Macovei, Jan Mulder, Crescenzio Rivellini, Paul Rübig, Theodoros Skylakakis, Bart Staes, Michael Theurer

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Christofer Fjellner, Edit Herczog, Ivailo Kalfin, Marian-Jean Marinescu, Derek Vaughan

    YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.9.2012)

    maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen
    (COM(2011)0627 – C7‑0340/2011 – 2011/0282(COD))

    Valmistelija: Karin Kadenbach

    LYHYET PERUSTELUT

    Yleistä

    Käsiteltävänä oleva lainsäädäntöehdotus toiseen pilariin kuuluvasta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen on lähestymistavaltaan lupaava, koska siinä otetaan huomioon EU:n ilmastopolitiikan haasteet ja luodaan kannustimia kestävämmän maatalouden harjoittamiseen. Uudessa asetuksessa on annettava jäsenvaltioille soveltuvia välineitä ympäristöä koskevien, sosiaalisten ja taloudellisten haasteiden selvittämiseen. Useilla ehdotetuilla toimilla edistetään lajien monimuotoisuuden katoamisen torjumista, maaperän köyhtymisen pysäyttämistä ja pohjaveden laadun parantamista.

    Nyt toteutettavassa uudistuksessa ei saa hukata tilaisuutta mittavien muutosten tekemiseen. Jos näin ei tehdä, aiheutetaan vahinkoa sekä ympäristölle että EU:n viljelijöille ja veronmaksajille. Tästä syystä toinen pilari on erityisen tärkeä. Jäsenvaltioita on tuettava sellaisten hyvin suunniteltujen toimenpiteiden kehittämisessä, joilla kyetään vastaamaan ennakoivasti maaseutualueiden tarpeisiin.

    Julkishyödykkeiden tarjoaminen

    Maatalouden ja maaseutualueiden on tehostettava toimiaan ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi ja luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian täytäntöön panemiseksi. Viljelijöitä, jotka ovat metsänhoitajien ohella tärkeimpiä maankäyttäjiä, on tuettava tässä asiassa, koska markkinoilta saatavat hinnat eivät vastaa näiden julkishyödykkeiden tarjoamisesta koituvia etuja.

    Ympäristöä koskevat vähimmäismenot

    Ympäristötoimenpiteitä varten on säädettävä maaseutualueiden vähimmäismenoista, jotka kattavat maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteet, Natura 2000 -verkoston ja hankkeet, jotka koskevat vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoa ja luonnonmukaisen maatalouden harjoittamista. On erittäin tärkeää, että luonnonmukaisuutta koskevat toimenpiteet ja niihin kytkeytyvät maatalouden luonnonmukaisuutta ja ympäristöä koskevat toimenpiteet asetetaan etusijalle maaseudun kehittämistä koskevissa EU:n ohjelmissa. Vähimmäismenot koituvat pitkällä aikavälillä EU:n kaikkien kansalaisten ja koko yhteiskunnan hyödyksi.

    Luonnonmukainen maatalous ja luonnonarvoltaan merkittävät maatalousmaat

    Luonnonmukainen maatalous ja luonnonarvoltaan merkittävät maatalousmaat ovat edistäneet merkittävästi kestävyyttä, ja siksi niitä on tuettava monialaisesti eri toimenpiteiden yhdistelmällä. Luonnonmukainen maatalous on esimerkiksi osoittanut voivansa sekä tuottaa suotuisia ympäristövaikutuksia että vakauttaa taloutta alkaen luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja parantamisesta, maaperän ja veden laadusta sekä ilmastonsuojelusta aina luonnonvarojen tehokkaampaan käyttöön. Etenkin luonnonmukaista maataloutta tukemalla voidaan luoda työpaikkoja, tuottaa julkishyödykkeitä ja lisätä laadukkaiden elintarvikkeiden tarjontaa.

    Kestävyyden kustannuksella tapahtuvan riskienhallinnan rahoituksen kieltäminen

    Toisen pilarin tavoitteena on maaseudun kestävä kehitys eli sillä on tarkoitus edistää "alueiden käytön ja ympäristön kannalta tasapainoisemman, ilmastoystävällisemmän ja ilmastonmuutoksen paremmin kestävän sekä innovatiivisemman unionin maatalousalan kehittymistä". Tätä tavoitetta ei voida yhdistää riskienhallinnan rahoittamista koskeviin toimenpiteisiin. Tulojen vakauttamisesta on säädetty jo ensimmäisessä pilarissa, joten tätä periaatetta ei tarvitse enää kirjata toiseen pilariin. Jos riskienhallintaa varten otetaan käyttöön erityisiä toimenpiteitä, ne olisi vahvistettava ensimmäisessä pilarissa. Vaara siitä, että riskienhallinnan myötä ympäristön ja maaseudun kehittämisen kannalta tärkeät määrärahat päätyvät vakuutusalalle, on liian suuri.

    Maaseudun kehittämisen edistäminen muualla kuin maataloudessa

    Maaseudun paikallisen infrastruktuurin ja paikallisten peruspalvelujen kehittäminen on erittäin tärkeää, jotta maaseudun autioituminen saadaan pysäytettyä. Tähän kuuluu myös terveydenhuollon ja ennaltaehkäisyyn liittyvien järjestelyjen kehittäminen, joilla voitaisiin parantaa terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta. Eurooppa 2020 -strategian hengessä tuetaan myös laadukkaiden työpaikkojen luomista (lääkärit, apteekkarit, sairaanhoitajat jne.) ja siten parannetaan työllisyystilannetta.

    TARKISTUKSET

    Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

    Tarkistus  1

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 5 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (5) Maaseutualueiden kestävän kehityksen varmistamiseksi on tarpeen keskittyä rajoitettuun määrään keskeisiä prioriteetteja, jotka liittyvät tietämyksensiirron ja innovoinnin parantamiseen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseutualueilla, kaikentyyppisen maatalouden kilpailukyvyn ja tilojen elinkelpoisuuden parantamiseen, elintarvikeketjun organisoinnin ja riskienhallinnan edistämiseen maataloudessa, maa- ja metsätaloudesta riippuvaisten ekosysteemien palauttamiseen, säilyttämiseen ja parantamiseen, luonnonvarojen käytön tehostamiseen sekä vähähiiliseen talouteen siirtymiseen maataloudessa, elintarvikealalla ja metsätaloudessa ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, köyhyyden vähentämiseen ja talouden kehittämiseen maaseutualueilla. Tässä tarkoituksessa olisi otettava huomioon tilanteiden monimuotoisuus maaseutualueilla, jotka eroavat toisistaan ominaisuuksiensa tai mahdollisten tuensaajien luokkien osalta, ja innovointia, ympäristöä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä sekä siihen sopeutumista koskevat monialaiset tavoitteet. Hillintätoimilla olisi pyrittävä sekä rajoittamaan karjankasvatuksen ja lannoitteiden käytön kaltaisista keskeisistä toiminnoista peräisin olevia maa- ja metsätalouden päästöjä että säilyttämään hiilinieluja ja parantamaan hiilidioksidin talteenottoa maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden avulla. Tietämyksensiirron ja innovoinnin parantamiseen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseutualueilla liittyvä maaseudun kehittämistä koskeva unionin prioriteetti olisi olettava horisontaalisesti huomioon maaseudun kehittämistä koskevissa muissa unionin prioriteeteissa.

    (5) Maaseutualueiden kestävän kehityksen varmistamiseksi on tarpeen keskittyä rajoitettuun määrään keskeisiä prioriteetteja, jotka liittyvät tietämyksensiirron ja innovoinnin parantamiseen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseutualueilla, kaikentyyppisen maatalouden kilpailukyvyn ja tilojen elinkelpoisuuden parantamiseen, elintarvikeketjun organisoinnin edistämiseen maataloudessa, maa- ja metsätaloudesta riippuvaisten ekosysteemien palauttamiseen, säilyttämiseen ja parantamiseen, luonnonvarojen käytön tehostamiseen sekä vähähiiliseen talouteen siirtymiseen maataloudessa, elintarvikealalla ja metsätaloudessa ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen, köyhyyden vähentämiseen ja talouden kehittämiseen maaseutualueilla. Tässä tarkoituksessa olisi otettava huomioon tilanteiden monimuotoisuus maaseutualueilla, jotka eroavat toisistaan ominaisuuksiensa tai mahdollisten tuensaajien luokkien osalta, ja innovointia, ympäristöä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä sekä siihen sopeutumista koskevat monialaiset tavoitteet. Hillintätoimilla olisi pyrittävä sekä rajoittamaan karjankasvatuksen ja lannoitteiden käytön kaltaisista keskeisistä toiminnoista peräisin olevia maa- ja metsätalouden päästöjä että säilyttämään hiilinieluja ja parantamaan hiilidioksidin talteenottoa maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden avulla. Tietämyksensiirron ja innovoinnin parantamiseen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseutualueilla liittyvä maaseudun kehittämistä koskeva unionin prioriteetti olisi olettava horisontaalisesti huomioon maaseudun kehittämistä koskevissa muissa unionin prioriteeteissa.

    Perustelu

    Toisen pilarin tavoitteena on tukea viljelijöitä tai luoda heille kannustimia heidän parantaessaan tilojensa ja yhteisöjensä ekologista sekä sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Tämän vuoksi riskinhallintaa koskevien toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi asianmukaista.

    Tarkistus  2

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 6 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (6) Maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien täyttämisessä olisi otettava huomioon kestävä kehitys, saastuttaja maksaa -periaate sekä se, että unioni edistää ympäristön suojelua ja parantamista perussopimuksen 11 ja 19 artiklan mukaisesti. Koska vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta pyritään käyttämään ilmastonmuutokseen liittyviin tavoitteisiin, jäsenvaltioiden olisi annettava tietoja näiden tavoitteiden tukemisesta käyttäen komission hyväksymää menetelmää.

    (6) Maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien täyttämisessä olisi otettava huomioon kestävä kehitys, saastuttaja maksaa -periaate sekä se, että unioni edistää ympäristön suojelua ja parantamista perussopimuksen 11 ja 19 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi annettava tietoja siitä, miten ne aikovat toteuttaa biologista monimuotoisuutta koskevan strategian ja varmistaa, että ilmastonmuutokseen liittyvät tavoitteet määritellään selvästi ja sisällytetään hyväksyttyyn menetelmään hankkeiden priorisointia varten.

    Tarkistus  3

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (7 a) Tämän asetuksen mukaisilla toimilla olisi tuettava unionin muista rahoitusvälineistä rahoitettavia toimia sen sijaan, että ne olisivat päällekkäisiä niiden kanssa.

    Tarkistus  4

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 8 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (8) Maaseudun kehittämisohjelmien välittömän käynnistämisen ja tehokkaan toteutuksen varmistamiseksi maaseuturahaston tuen olisi perustuttava vankkaan hallintokehykseen sisältyviin ehtoihin. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi arvioitava, noudatetaanko tiettyjä ennakkoehtoja. Kunkin jäsenvaltion olisi valmisteltava joko koko alueensa käsittävä kansallinen maaseudun kehittämisohjelma tai joukko alueellisia ohjelmia. Kussakin ohjelmassa olisi täsmennettävä strategia maaseudun kehittämistä koskeviin unionin prioriteetteihin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ja toimenpiteiden valinta. Ohjelmatyön olisi oltava maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaista kansalliseen toimintaympäristöön mukautettuna ja täydennettävä muita unionin politiikkoja, erityisesti maatalouden markkinapolitiikkaa, koheesiopolitiikkaa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa. Joukon alueellisia ohjelmia valinneiden jäsenvaltioiden olisi valmisteltava myös kansallinen kehys, jolle ei ole olemassa erillistä talousarviomäärärahaa, helpottaakseen alueiden välistä koordinointia, kun kyseessä ovat maanlaajuiset haasteet.

    (8) Maaseudun kehittämisohjelmien välittömän käynnistämisen ja tehokkaan toteutuksen varmistamiseksi maaseuturahaston tuen olisi perustuttava vankkaan hallintokehykseen sisältyviin ehtoihin. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi arvioitava, noudatetaanko tiettyjä ennakkoehtoja. Kunkin jäsenvaltion olisi valmisteltava joko koko alueensa käsittävä kansallinen maaseudun kehittämisohjelma tai joukko alueellisia ohjelmia ottaen huomioon muun muassa alueiden ympäristön tilanne. Kussakin ohjelmassa olisi täsmennettävä strategia maaseudun kehittämistä koskeviin unionin prioriteetteihin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi ja toimenpiteiden valinta. Ohjelmatyön olisi oltava maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaista kansalliseen toimintaympäristöön mukautettuna ja täydennettävä muita unionin politiikkoja, erityisesti maatalouden markkinapolitiikkaa, koheesiopolitiikkaa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että niiden kansalliset tai alueelliset ohjelmat ovat johdonmukaisia muiden kansallisten ohjelmien, kuten kansallisten uusiutuvaa energiaa käsittelevien toimintasuunnitelmien ja kansallisten metsäohjelmien, kanssa. Joukon alueellisia ohjelmia valinneiden jäsenvaltioiden olisi valmisteltava myös kansallinen kehys, jolle ei ole olemassa erillistä talousarviomäärärahaa, helpottaakseen alueiden välistä koordinointia, kun kyseessä ovat maanlaajuiset haasteet.

    Tarkistus  5

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 9 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (9) Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä maaseudun kehittämisohjelmiinsa temaattisia alaohjelmia, joiden tavoitteena on vastata erityistarpeisiin niille erityisen tärkeillä alueilla. Temaattisten alaohjelmien olisi liityttävä muun muassa nuoriin viljelijöihin, pientiloihin, vuoristoalueisiin ja lyhyiden toimitusketjujen kehittämiseen. Temaattisia alaohjelmia olisi käytettävä myös tukitoimiin, jotka liittyvät maaseutualueiden kehitykseen huomattavasti vaikuttavien maataloussektorien rakenneuudistukseen. Temaattisten alaohjelmien vaikutuksen tehostamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus soveltaa niihin sisältyviin tiettyihin tukitoimiin suurempaa tukiprosenttia.

    (9) Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä maaseudun kehittämisohjelmiinsa temaattisia alaohjelmia, joiden tavoitteena on vastata erityistarpeisiin niille erityisen tärkeillä alueilla. Temaattisten alaohjelmien olisi liityttävä muun muassa nuoriin viljelijöihin, pientiloihin, luonnonarvoltaan merkittäviin maatiloihin, vuoristoalueisiin ja lyhyiden toimitusketjujen kehittämiseen sekä ympäristöhaasteisiin vastaamiseen. Temaattisia alaohjelmia olisi käytettävä myös tukitoimiin, jotka liittyvät maaseutualueiden kehitykseen huomattavasti vaikuttavien maataloussektorien rakenneuudistukseen, ilman että aiheutetaan kielteisiä yhteiskunnallisia ja ympäristöä koskevia vaikutuksia. Temaattisten alaohjelmien vaikutuksen tehostamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus soveltaa niihin sisältyviin tiettyihin tukitoimiin suurempaa tukiprosenttia.

    Perustelu

    Maatalouden säilyttäminen luonnonarvoltaan merkittävillä alueilla on EU:n tavoite siinä missä maaseudun kehittäminen ja biologinen monimuotoisuuskin. Jotta luonnonarvoltaan merkittävien alueiden maatalous voitaisiin säilyttää, on kuitenkin omaksuttava uudenlainen lähestymistapa. Tavoitteena olisi pidettävä, että laaditaan johdonmukainen ja tehokas strategia luonnonarvoltaan merkittävien alueiden maatalouden säilyttämiseksi koko EU:ssa. Luonnonarvoltaan merkittävien alueiden maatalouteen liittyvät haasteet eivät ole ainoastaan ympäristöön liittyviä: nämä maatalousjärjestelmät ovat erittäin haavoittuvia niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Jos saamme luonnonarvoltaan merkittävien alueiden maataloudelle asianmukaisen tuen, monet viljelijät pystyvät jatkamaan toimintaansa ja saamme pidettyä enemmän ihmisiä maaseutualueilla.

    Tarkistus  6

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 20 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (20) Luonnonkatastrofit vahingoittavat maataloussektorin tuotantokykyä muita sektoreita enemmän. Tilojen säilyttämiseksi elinkelpoisina ja kilpailukykyisinä tällaisessa tilanteessa olisi myönnettävä tukea, jolla viljelijöitä autetaan palauttamaan katastrofien vahingoittamat maatalouden tuotantomahdollisuudet. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, ettei unionin (erityisesti riskienhallintaa koskevan toimenpiteen), kansallisten ja yksityisten korvausjärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liian suuria vahingonkorvauksia. Maaseuturahaston talousarviomäärärahojen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän toimenpiteen mukaisesti tukikelpoisten kustannusten määrittelemistä.

    (20) Luonnonkatastrofit vahingoittavat maataloussektorin tuotantokykyä muita sektoreita enemmän. Tilojen säilyttämiseksi elinkelpoisina ja kilpailukykyisinä tällaisessa tilanteessa olisi myönnettävä tukea, jolla viljelijöitä autetaan palauttamaan katastrofien vahingoittamat maatalouden tuotantomahdollisuudet. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, ettei unionin, kansallisten ja yksityisten korvausjärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liian suuria vahingonkorvauksia. Maaseuturahaston talousarviomäärärahojen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän toimenpiteen mukaisesti tukikelpoisten kustannusten määrittelemistä.

    Perustelu

    Toisen pilarin tavoitteena on tukea viljelijöitä tai luoda heille kannustimia heidän parantaessaan tilojensa ja yhteisöjensä ekologista sekä sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Tämän vuoksi riskinhallintaa koskevien toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi asianmukaista.

    Tarkistus  7

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 21 a kappale (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (21 a) On varmistettava asianmukainen yhdentäminen unionin kestävään energiapolitiikkaan maa- ja metsätaloustoiminnasta peräisin olevan biomassan tuotantoa koskevilla kestävyysnormeilla sekä lisäämällä energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä maataloudessa.

    Tarkistus  8

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 24 a kappale (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (24 a) Maaseutualueiden biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja lisäämiseksi on tärkeää, että maaseudun kehittämisellä edistetään Natura 2000 ‑verkoston asianmukaista täytäntöönpanoa ottamalla käyttöön erityisiä välineitä hallintokäytäntöjen laatimiseksi ja toteuttamalla hankkeita, erityinen infrastruktuuri (ei-tuotannolliset investoinnit) mukaan luettuina.

    Perustelu

    Jotta voitaisiin lisätä biologista monimuotoisuutta maaseutualueilla, on ratkaisevan tärkeää, että maaseudun kehittäminen edistää omalta osaltaan Natura 2000 ‑verkoston täysimääräistä täytäntöönpanoa ja että maaseudun kehittämistä koskeva asetus vastaa verkoston tästä osasta. On varmistettava asetuksen yhteensovittaminen rakenneohjelmien (Euroopan aluekehitysrahasto, koheesiorahasto) ja LIFE-ohjelman kanssa, jotta voidaan varmistaa, että niiden tehtävät ovat toisiaan täydentäviä ja että kaikki Natura 2000 ‑verkoston tarpeet on otettu huomioon.

    Tarkistus  9

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 25 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (25) Metsätalous on olennainen osa maaseudun kehittämistä, ja kestävän ja ilmastoystävällisen maankäytön tukemiseen olisi sisällyttävä metsäalueiden kehittäminen ja metsien kestävä hoito. Ohjelmakaudella 2007–2013 moniin toimenpiteisiin sisältyi erityyppisiä tukia metsätalouden investointeja ja metsänhoitoa varten. Yksinkertaisuuden vuoksi ja jotta tuensaajat pystyisivät suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdennettyjä hankkeita, joilla on suurempi lisäarvo, yhden toimenpiteen olisi katettava kaikenlainen tuki metsätalouden investointeja ja metsänhoitoa varten. Tämän toimenpiteen olisi katettava metsävarojen lisääminen ja parantaminen metsittämällä maata ja luomalla peltometsätalousjärjestelmiä, joissa laajaperäiset maa- ja metsätalousjärjestelmät yhdistyvät toisiinsa, metsäpalojen tai muiden luonnonkatastrofien vahingoittamien metsien kunnostaminen ja aiheelliset ehkäisevät toimenpiteet, investoinnit uusiin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen metsänomistajien taloudellisen ja ympäristötehokkuuden parantamiseksi sekä tuottamattomat investoinnit, jotka parantavat ekosysteemien ja ilmastonmuutoksen kestävyyttä sekä metsäekosysteemien ympäristöarvoa Tuki ei saisi vääristää kilpailua eikä vaikuttaa markkinoihin. Sen vuoksi olisi asetettava rajoituksia, joita sovelletaan tuensaajien kokoon ja oikeudelliseen asemaan. Metsäpaloja ehkäisevien toimien on liityttävä alueisiin, jotka jäsenvaltiot ovat luokitelleet keskisuuren tai suuren metsäpaloriskin alueiksi. Kaikkien ehkäisevien toimien olisi sisällyttävä metsiensuojelusuunnitelmiin. Kun kyseessä on vahingoittuneen metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen, julkisen tiedeyhteisön on todettava virallisesti luonnonkatastrofin esiintyminen. Metsätoimenpiteitä olisi toteutettava niiden sitoumusten perusteella, joita unioni ja jäsenvaltiot ovat tehneet kansainvälisellä tasolla, ja niiden olisi perustuttava jäsenvaltioiden kansallisiin tai alueellisiin metsäsuunnitelmiin tai vastaaviin välineisiin, joissa olisi otettava huomioon Euroopan metsien suojelun ministerikokouksissa tehdyt sitoumukset. Metsätoimenpiteiden olisi edistettävä unionin metsästrategian täytäntöönpanoa. Sen varmistamiseksi, että maatalousmaan metsitys vastaa ympäristöpolitiikan tavoitteita, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen ympäristöä koskevien vähimmäisvaatimusten määrittelemistä.

    (25) Metsätalous on olennainen osa maaseudun kehittämistä, ja kestävän ja ilmastoystävällisen maankäytön tukemiseen olisi sisällyttävä metsäalueiden kehittäminen ja metsien kestävä hoito. Ohjelmakaudella 2007–2013 moniin toimenpiteisiin sisältyi erityyppisiä tukia metsätalouden investointeja ja metsänhoitoa varten. Yksinkertaisuuden vuoksi ja jotta tuensaajat pystyisivät suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdennettyjä hankkeita, joilla on suurempi lisäarvo, yhden toimenpiteen olisi katettava kaikenlainen tuki metsätalouden investointeja ja metsänhoitoa varten. Tämän toimenpiteen olisi katettava metsävarojen lisääminen ja parantaminen metsittämällä maata ja luomalla peltometsätalousjärjestelmiä, joissa laajaperäiset maa- ja metsätalousjärjestelmät yhdistyvät toisiinsa, metsäpalojen tai muiden luonnonkatastrofien vahingoittamien metsien kunnostaminen ja aiheelliset ehkäisevät toimenpiteet, investoinnit uusiin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen metsänomistajien ja metsätyöntekijöiden taloudellisen ja ympäristötehokkuuden parantamiseksi sekä tuottamattomat investoinnit, jotka parantavat ekosysteemien ja ilmastonmuutoksen kestävyyttä sekä metsäekosysteemien ympäristöarvoa. Tuki ei saisi vääristää kilpailua eikä vaikuttaa markkinoihin, ja sen olisi oltava johdonmukaista ympäristötavoitteiden kanssa. Kaikilta sellaisilta metsiltä, jotka saavat rahoitusta maaseudun kehittämistä koskevista ohjelmista, olisi vaadittava metsänhoitosuunnitelma, johon on sisällytetty biologista monimuotoisuutta koskevia näkökohtia. Sen vuoksi olisi asetettava puun tuotantoa mutta ei muita metsätuotteita koskevia rajoituksia, joita sovelletaan tuensaajien kokoon ja oikeudelliseen asemaan. Metsäpaloja ehkäisevien toimien on liityttävä alueisiin, jotka jäsenvaltiot ovat luokitelleet keskisuuren tai suuren metsäpaloriskin alueiksi, ja toimien olisi mentävä teitä ja vesisäiliöitä pidemmälle ja sisällettävä myös nykyaikaistettuja perinteisiä käytäntöjä. Kaikkien ehkäisevien toimien olisi sisällyttävä pakollisina kaikkiin metsänhoitosuunnitelmiin, ja ne olisi esitettävä niiden suojelua käsittelevässä luvussa. Kun kyseessä on vahingoittuneen metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen, julkisen tiedeyhteisön on todettava virallisesti luonnonkatastrofin esiintyminen. Metsätoimenpiteitä olisi toteutettava niiden sitoumusten perusteella, joita unioni ja jäsenvaltiot ovat tehneet kansainvälisellä tasolla, ja niiden olisi perustuttava jäsenvaltioiden kansallisiin tai alueellisiin metsäsuunnitelmiin tai vastaaviin välineisiin, joissa olisi otettava huomioon Euroopan metsien suojelun ministerikokouksissa tehdyt sitoumukset. Metsätoimenpiteiden olisi edistettävä unionin metsästrategian täytäntöönpanoa. Sen varmistamiseksi, että maatalousmaan metsitys vastaa ympäristöpolitiikan tavoitteita, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen ympäristöä koskevien vähimmäisvaatimusten määrittelemistä.

    Tarkistus  10

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 28 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (28) Maatalouden ympäristö- ja ilmastotuilla olisi jatkossakin oltava merkittävä asema maaseutualueiden kestävän kehityksen tukemisessa ja ympäristöpalvelujen lisääntyneeseen kysyntään vastaamisessa. Niillä olisi tämän lisäksi kannustettava viljelijöitä ja muita maankäyttäjiä palvelemaan koko yhteiskuntaa ja siksi ottamaan käyttöön tai soveltamaan edelleen maatalouskäytäntöjä, jotka edistävät ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista ja joissa otetaan huomioon ympäristön, maiseman ja sen ominaispiirteiden, luonnonvarojen, maaperän ja geneettisen monimuotoisuuden suojelu ja parantaminen. Tässä yhteydessä erityistä huomiota olisi kiinnitettävä maatalouden geenivarojen säilyttämiseen ja luonnonarvoltaan merkittävien maatalousjärjestelmien lisätarpeisiin. Tukien olisi katettava tehdyistä sitoumuksista aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, ja ne saisivat kattaa saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti vain sitoumukset, jotka ylittävät asiaa koskevat pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset. Monissa tilanteissa viljelijäryhmän yhdessä tekemistä sitoumuksista saatava synergia moninkertaistaa ympäristö- ja ilmastohyödyn. Yhteisistä toimista aiheutuu kuitenkin ylimääräisiä transaktiokustannuksia, jotka olisi korvattava asianmukaisesti. Sen varmistamiseksi, että viljelijät ja muut maankäyttäjät pystyvät toteuttamaan tekemänsä sitoumukset moitteettomasti, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tarjoamaan niille tarvittava pätevyys ja tietämys. Jäsenvaltioiden olisi säilytettävä tuki samalla tasolla kuin ohjelmakaudella 2007–2013 ja käytettävä vähintään 25 prosenttia kutakin maaseudun kehittämisohjelmaa koskevasta maaseuturahaston kokonaisrahoituksesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sekä maankäyttöön maatalouden ympäristö- ja ilmastotukien, luonnonmukaisen maatalouden ja alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita tai muita erityisrajoitteita, maksettavien tukien yhteydessä.

    (28) Maatalouden ympäristö- ja ilmastotuilla olisi jatkossakin oltava merkittävä asema maaseutualueiden kestävän kehityksen tukemisessa ja ympäristöystävällisten julkisen sektorin hyödykkeiden ja palvelujen lisääntyneeseen kysyntään vastaamisessa. Niillä olisi tämän lisäksi kannustettava viljelijöitä ja muita maankäyttäjiä palvelemaan koko yhteiskuntaa ja siksi ottamaan käyttöön tai soveltamaan edelleen maatalouskäytäntöjä, jotka edistävät maankäyttöön liittyvän ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista ja joissa otetaan huomioon ympäristön, maiseman ja sen ominaispiirteiden, luonnonvarojen, maaperän, biologisen monimuotoisuuden ja geneettisen monimuotoisuuden suojelu ja parantaminen. Tässä yhteydessä erityistä huomiota olisi kiinnitettävä maatalouden geenivarojen säilyttämiseen ja luonnonarvoltaan merkittävien maatalousjärjestelmien lisätarpeisiin. Tukien olisi katettava tehdyistä sitoumuksista aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, ja ne saisivat kattaa saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti vain sitoumukset, jotka ylittävät asiaa koskevat pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset. Monissa tilanteissa viljelijäryhmän yhdessä tekemistä sitoumuksista saatava synergia moninkertaistaa ympäristö- ja ilmastohyödyn. Yhteisistä toimista aiheutuu kuitenkin ylimääräisiä transaktiokustannuksia, jotka olisi korvattava asianmukaisesti. Sen varmistamiseksi, että viljelijät, metsänomistajat ja muut maankäyttäjät pystyvät toteuttamaan tekemänsä sitoumukset moitteettomasti, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tarjoamaan niille tarvittava pätevyys ja tietämys. Jäsenvaltioiden olisi säilytettävä tuki samalla tasolla kuin ohjelmakaudella 2007–2013 ja käytettävä vähintään 35 prosenttia kutakin maaseudun kehittämisohjelmaa koskevasta maaseuturahaston kokonaisrahoituksesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sekä maankäyttöön maatalouden ympäristö- ja ilmastotukien, luonnonmukaisen maatalouden ja alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita tai muita erityisrajoitteita, maksettavien tukien sekä Natura 2000 ‑tukien ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten tukien, investointien, jotka parantavat metsän ekosysteemien kestävyyttä ja ympäristöarvoa, metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalvelujen ja metsien suojelun yhteydessä. Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten siirrytään maanviljelijöiden ja maanhoitajien tekemistä nykyisistä maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksista tuleviin sitoumuksiin, ja tässä yhteydessä olisi otettava huomioon perustason muutos.

    Perustelu

    Menoille on jo säädetty vähimmäisaste, joka on 25 prosenttia. Tästä syystä vähimmäisastetta on tärkeää nostaa 25 prosentista 35 prosenttiin. Perustaso on laillinen "perusta", josta toisen pilarin mukaisia tukia voidaan ryhtyä laskemaan. Tästä syystä on tärkeää, että toisen pilarin yhteydessä toteutetaan toimia, jotka menevät lainsäädännön vähimmäisvaatimusten ja viherryttämisen edellyttämää pidemmälle (välttäen kaksinkertaiset tuet). Perustaso muuttuu viherryttämisen myötä, joten on tärkeää, että maatalouden ympäristö- ja ilmastotavoitteet menevät tätä perustasoa pidemmälle.

    Tarkistus  11

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 37 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (37) Viljelijöihin kohdistuu nykyään aiempaa enemmän taloudellisia ja ympäristöriskejä ilmastonmuutoksen ja hintojen lisääntyneen epävakauden vuoksi. Sen vuoksi tehokas riskienhallinta on viljelijöille yhä tärkeämpää. Tästä syystä olisi otettava käyttöön riskienhallintaa koskeva toimenpide, jolla viljelijöitä autetaan selviämään heille yleisimmistä riskeistä. Tämän toimenpiteen mukaisella tuella katettaisiin viljelijöiden sato-, eläin- ja kasvivakuutusmaksut, sijoitusrahastojen perustaminen ja näistä rahastoista viljelijöille maksettava korvaus tappioista, jotka aiheutuvat eläin- tai kasvitaudeista taikka ympäristövahingosta. Toimenpiteeseen sisältyisi myös tulojen vakauttamisväline, joka muodostuu sijoitusrahastosta, josta tuetaan viljelijöitä, joiden tulot laskevat paljon. Sen varmistamiseksi, että viljelijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti koko unionissa, ettei kilpailu vääristy ja että unionin kansainvälisiä velvollisuuksia noudatetaan, olisi säädettävä erityisistä edellytyksistä näiden toimenpiteiden mukaisen tuen myöntämiseksi. Maaseuturahaston talousarviomäärärahojen tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sijoitusrahastoille myönnettävien kaupallisten lainojen vähimmäis- ja enimmäiskeston määrittelemistä.

    Poistetaan.

    Perustelu

    Toisessa pilarissa ei tarvitse säätää ylimääräisestä tulotuesta riskien varalta, sillä ensimmäinen pilari perustuu jo tulotukiin. Jos riskienhallintaan halutaan puuttua jossakin kohtaa säädöstekstissä, siihen olisi puututtava ensimmäisessä pilarissa. Toisen pilarin tavoitteena on tukea viljelijöitä maatilojensa ja yhteisöjensä ympäristöllisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kestävyyden lisäämisessä tai antaa heille kimmoke tähän. Tämän vuoksi kyseisten toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi asianmukaista.

    Tarkistus  12

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 47 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (47) Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi olisi perustettava eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkosto mahdollistamaan maatalouden innovointia koskevien toimien toteutukseen osallistuvien toimijaryhmien, neuvontapalvelujen ja tutkijoiden verkostoituminen. Sitä olisi rahoitettava teknisestä avusta unionin tasolla.

    (47) Maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi olisi perustettava eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden verkosto mahdollistamaan maatalouden innovointia koskevien toimien toteutukseen osallistuvien toimijaryhmien, neuvontapalvelujen, valtioista riippumattomien järjestöjen ja tutkijoiden verkostoituminen. Sitä olisi rahoitettava teknisestä avusta unionin tasolla.

    Tarkistus  13

    Ehdotus asetukseksi

    3 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Maaseuturahasto edesauttaa Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista edistämällä maaseudun kestävää kehittämistä kaikkialla unionissa tavalla, joka täydentää yhteisen maatalouspolitiikan, jäljempänä 'YMP', muita välineitä, koheesiopolitiikkaa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa. Se edistää alueiden käytön ja ympäristön kannalta tasapainoisemman, ilmastoystävällisemmän ja ilmastonmuutoksen paremmin kestävän sekä innovatiivisemman unionin maatalousalan kehittymistä.

    Maaseuturahasto edesauttaa Eurooppa 2020 ‑strategian toteuttamista edistämällä maaseudun kestävää kehittämistä kaikkialla unionissa tavalla, joka täydentää yhteisen maatalouspolitiikan, jäljempänä 'YMP', muita välineitä, koheesiopolitiikkaa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa. Se edistää alueiden käytön ja ympäristön kannalta tasapainoisemman, ilmastoystävällisemmän ja ilmastonmuutoksen paremmin kestävän sekä innovatiivisemman unionin maa- ja metsätalousalan kehittymistä.

    Tarkistus  14

    Ehdotus asetukseksi

    4 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (1) maatalouden kilpailukyky;

    (1) maa- ja metsätalouden kilpailukyky;

    Perustelu

    Maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteilla ja prioriteeteilla on edistettävä maa- ja metsätalouden kilpailukykyä.

    Tarkistus  15

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – johdantokappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (2) kaikentyyppisen maatalouden kilpailukyvyn ja tilojen elinkelpoisuuden parantaminen erityisesti seuraavilla aloilla:

    (2) kaikentyyppisen maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn ja tilojen elinkelpoisuuden parantaminen erityisesti seuraavilla aloilla:

    Tarkistus  16

    Ehdotus asetukseksi

    4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (2) luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet;

    (2) luonnonvarojen kestävä hoito, johon sisältyvät vesi, maaperä, biologinen monimuotoisuus, energia sekä ilmastonmuutoksen torjuntatoimet ja kestävät viljelyjärjestelmät, jotka sopeutuvat ilmastonmuutoksen seurauksiin;

    Tarkistus  17

    Ehdotus asetukseksi

    4 artikla – 1 kohta – 3 a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (3 a) maataloustoiminnasta riippuvaisten paikallisyhteisöjen oikeudenmukainen ja asianmukainen elintaso.

    Tarkistus  18

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – b alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (b) maa- ja metsätalouden sekä tutkimuksen ja innovoinnin välisten yhteyksien vahvistaminen;

    (b) maa- ja metsätalouden kestävien käytäntöjen sekä tutkimuksen ja innovoinnin välisten yhteyksien vahvistaminen;

    Tarkistus  19

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (c a) nuorille viljelijöille tarkoitettujen koulutus- ja tukijärjestelmien tehostaminen ja kehittäminen;

    Tarkistus  20

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) alkutuottajien ottaminen paremmin mukaan elintarvikeketjuun laatujärjestelmien, paikallismarkkinoiden menekinedistämistoimien ja lyhyiden toimitusketjujen sekä tuottajaryhmien ja toimialakohtaisten organisaatioiden avulla;

    (a) alkutuottajien ja kuluttajien ottaminen paremmin mukaan elintarvikeketjuun laatujärjestelmien, paikallismarkkinoiden menekinedistämistoimien ja lyhyiden toimitusketjujen sekä tuottajaryhmien, tuottaja-kuluttaja-ryhmien ja toimialakohtaisten organisaatioiden avulla;

    Tarkistus  21

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 3 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (3) elintarvikeketjun organisoinnin ja riskienhallinnan edistäminen maataloudessa erityisesti seuraavilla aloilla:

    (3) elintarvikeketjun organisoinnin edistäminen maataloudessa erityisesti seuraavilla aloilla:

    (a) alkutuottajien ottaminen paremmin mukaan elintarvikeketjuun laatujärjestelmien, paikallismarkkinoiden menekinedistämistoimien ja lyhyiden toimitusketjujen sekä tuottajaryhmien ja toimialakohtaisten organisaatioiden avulla;

    (a) alkutuottajien ottaminen paremmin mukaan elintarvikeketjuun laatujärjestelmien, paikallismarkkinoiden menekinedistämistoimien ja lyhyiden toimitusketjujen sekä tuottajaryhmien ja toimialakohtaisten organisaatioiden avulla;

    (b) maatilojen riskienhallinnan tukeminen;

     

    Perustelu

    Toisessa pilarissa ei tarvitse säätää ylimääräisestä tulotuesta riskien varalta, sillä ensimmäinen pilari perustuu jo tulotukiin. Jos riskienhallintaan halutaan puuttua jossakin kohtaa säädöstekstissä, siihen olisi puututtava ensimmäisessä pilarissa. On tärkeää korostaa, että tavoite 4 on asetettu, jotta voitaisiin tarjota julkisen sektorin hyödykkeitä ja palveluja.

    Tarkistus  22

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – johdantokappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (4) maa- ja metsätaloudesta riippuvaisten ekosysteemien palauttaminen, säilyttäminen ja parantaminen erityisesti seuraavilla aloilla:

    (4) maa- ja metsätaloudesta riippuvaisten ekosysteemien palauttaminen, säilyttäminen ja parantaminen, agroekologiset ja peltometsätalousjärjestelmät ja asianmukaisen kotieläintuotannon edistäminen erityisesti siten, että keskitytään tarjoamaan julkisen sektorin hyödykkeitä ja palveluja seuraavilla aloilla:

    Tarkistus  23

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) luonnon monimuotoisuuden, Natura 2000 -alueet ja luonnonarvoltaan merkittävät maatalousmaat mukaan luettuina, ja Euroopan maisemien tilan palauttaminen ja säilyttäminen;

    (a) luonnon monimuotoisuuden ja maatilojen geneettisen monimuotoisuuden, Natura 2000 ‑alueet ja luonnonarvoltaan merkittävät maatalousmaat mukaan luettuina, ja Euroopan maisemien tilan palauttaminen, säilyttäminen ja kestävä käyttö;

    Tarkistus  24

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – c alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c) maan hoidon parantaminen;

    (c) maaperän rakenteen, sen eroosion ja äärimmäisten sääilmiöiden kestävyyden, hedelmällisyyden ja hoidon parantaminen;

    Tarkistus  25

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – c a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (c a) asianmukainen kotieläintuotanto;

    Perustelu

    Asianmukainen kotieläintuotanto sisältää sekä eläinten hyvinvoinnin että eläinten terveyden. EU:ssa on tarpeen vahvistaa edelleen eläinten hyvinvointia ja terveyttä. Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti näin tehostettaisiin EU:n elintarviketuotantoa ja kohennettaisiin siten unionin kilpailukykyä. Asianmukaisella kotieläintuotannolla myös tarjotaan kuluttajille tuotteita, jotka on tuotettu resurssitehokkaalla ja kestävällä tavalla. Lisäksi eläinten terveys ja kansanterveys ovat yhteydessä toisiinsa (zoonoosit ja mikrobilääkeresistenssi).

    Tarkistus  26

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – johdantokappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (5) luonnonvarojen käytön tehostaminen sekä vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään talouteen siirtymisen tukeminen maataloudessa, elintarvikealalla ja metsätaloudessa erityisesti seuraavilla aloilla:

    (5) maatalouden luonnonvarojen energiaa säästävän ja resurssitehokkaan käytön edistäminen sekä vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään talouteen siirtymisen tukeminen maataloudessa, elintarvikealalla ja metsätaloudessa erityisesti seuraavilla aloilla:

    Tarkistus  27

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) vedenkäytön tehokkuuden parantaminen maataloudessa;

    (a) vedenkäytön tehokkuuden ja kestävyyden parantaminen sekä veden säästäminen maataloudessa;

    Tarkistus  28

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – b alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (b) energiankäytön tehokkuuden parantaminen maataloudessa ja elintarvikkeiden jalostuksessa;

    (b) energian säästämisen edistäminen ja energiankäytön tehokkuuden ja kestävyyden parantaminen maataloudessa ja elintarvikkeiden jalostuksessa;

    Tarkistus  29

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 5 alakohta – c alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c) uusiutuvien energialähteiden, sivutuotteiden, jätteiden, tähteiden ja muiden kuin elintarviketuotantoon käytettävien raaka-aineiden tarjonnan ja käytön helpottaminen biotaloudessa;

    (c) uusiutuvien energialähteiden, sivutuotteiden, jätteiden, tähteiden ja muiden kuin elintarviketuotantoon käytettävien raaka-aineiden tuotannon, paikallisen tarjonnan ja käytön helpottaminen biotaloudessa;

    Tarkistus  30

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 1 kohta – 6 alakohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) monipuolistamisen, uusien pienyritysten perustamisen ja työpaikkojen luomisen helpottaminen;

    (a) monipuolistamisen, uusien pienyritysten perustamisen, olemassa olevien pienyritysten kehittämisen ja työpaikkojen luomisen helpottaminen;

    Tarkistus  31

    Ehdotus asetukseksi

    5 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Kaikki prioriteetit edistävät innovointia, ympäristöä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien monialaisten tavoitteiden toteutumista.

    Kaikki prioriteetit edistävät innovointia, ympäristöä, kansanterveyttä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien monialaisten tavoitteiden toteutumista ja varmistavat samalla eläinten hyvinvoinnin korkean tason.

    Perustelu

    Perussopimuksen 13 artiklassa säädetään, että EU ottaa eläinten hyvinvoinnin täysimääräisesti huomioon laatiessaan ja pannessaan täytäntöön maatalouspolitiikkaa; EU:n olisi huolehdittava siitä, että kasvihuonekaasujen päästöjä vähentävät innovatiiviset tuotantotekniikat ja -menetelmät eivät vaikuta kielteisesti tuotantoeläinten hyvinvointiin.

    Tarkistus  32

    Ehdotus asetukseksi

    6 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Johdonmukaisuus maaseuturahaston tuen ja Euroopan maatalouden tukirahastosta rahoitettujen toimenpiteiden kanssa on varmistettava.

    1. Johdonmukaisuus maaseuturahaston tuen ja Euroopan maatalouden tukirahastosta tai muista unionin rahoitusvälineistä rahoitettujen toimenpiteiden kanssa on varmistettava.

    Tarkistus  33

    Ehdotus asetukseksi

    8 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (b a) ympäristöä koskeviin haasteisiin vastaaminen;

    Perustelu

    Euroopan elintarvike- ja maatalousalaa kohtaavat haasteet – joita vastaavat unionin prioriteetit 4 ja 5 – olisi osoitettava selkeästi jäsenvaltioille siten, että näitä kannustetaan käynnistämään ympäristöhaasteita koskevia alaohjelmia, jotta voidaan puuttua esimerkiksi biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja lisäämiseen, vesistöjen suojeluun sekä terveeseen maaperään liittyviin yhä kasvaviin ongelmiin.

    Tarkistus  34

    Ehdotus asetukseksi

    8 artikla – 1 kohta – b b alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (b b) luonnonarvoltaan merkittävien alueiden maatalousjärjestelmät;

    Perustelu

    Euroopan elintarvike- ja maatalousalaa kohtaavat haasteet – joita vastaavat unionin prioriteetit 4 ja 5 – olisi osoitettava selkeästi jäsenvaltioille siten, että näitä kannustetaan käynnistämään ympäristöhaasteita koskevia alaohjelmia, jotta voidaan puuttua esimerkiksi biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja lisäämiseen, vesistöjen suojeluun sekä terveeseen maaperään liittyviin yhä kasvaviin ongelmiin.

    Tarkistus  35

    Ehdotus asetukseksi

    9 artikla – 1 kohta – b alakohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Analyysi on jäsennettävä maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaisesti. Ympäristöä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä innovointia koskevat erityistarpeet on arvioitava ottaen huomioon kaikki maaseudun kehittämistä koskevat unionin prioriteetit, jotta näillä kolmella alalla löydettäisiin tarkoituksenmukaisia ratkaisuja kunkin prioriteetin tasolla;

    Analyysi on jäsennettävä maaseudun kehittämistä ja ympäristöä koskevien unionin prioriteettien mukaisesti, ja sen perustana olisi käytettävä kaikkia nykyisiä ympäristösäädöksiä ja tietoja. Ympäristöä, biologista monimuotoisuutta ja luonnonvaraisia eläimiä, vesihuoltoa ja maan hoitoa, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä innovointia koskevat erityistarpeet on arvioitava ottaen huomioon kaikki maaseudun kehittämistä koskevat unionin prioriteetit, jotta molemmilla aloilla löydettäisiin tarkoituksenmukaisia ratkaisuja kunkin prioriteetin tasolla;

    Perustelu

    Erityisten toimenpiteiden suunnittelu on vaikeampaa, jos ei ole tehty perusteellista SWOT-analyysiä. Lisäksi Euroopan komissio arvioi, että ympäristölainsäädännön laiminlyönti aiheuttaa vuositasolla 50 miljardin euron terveys- ja ympäristökustannukset. Luonnonarvoltaan merkittävien maatalousmaiden säilyttäminen ja tukeminen on ratkaisevan tärkeää biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi myös Natura 2000 ‑alueiden ulkopuolella, minkä vuoksi se olisi mainittava erikseen.

    Tarkistus  36

    Ehdotus asetukseksi

    9 artikla – 1 kohta – c alakohta – i alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    i) siihen sisältyy ohjelmaan sisältyvien maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien kannalta katsottuna merkitykselliset yhdistelmät toimenpiteitä, jotka ovat linjassa a alakohdassa tarkoitetun ennakkoarvioinnin ja b alakohdassa tarkoitetun analyysin kanssa;

    i) siihen sisältyy ohjelmaan sisältyvien maaseudun kehittämistä koskevien kaikkien unionin prioriteettien kannalta katsottuna merkitykselliset yhdistelmät toimenpiteitä, jotka ovat linjassa a alakohdassa tarkoitetun ennakkoarvioinnin ja b alakohdassa tarkoitetun analyysin kanssa, jotta voidaan vastata maailmanlaajuisiin ympäristö- ja ilmastohaasteisiin; jäsenvaltioiden on otettava huomioon tämän asetuksen 29, 30, 31, 34 ja 35 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet maaseudun kehittämisohjelmiaan laatiessaan;

    Perustelu

    Unionin prioriteeteissa 4 ja 5 näkyy selvästi se, että Euroopan maatalouskäytännöissä tarvitaan tulevaisuudessa selkeä suunnanmuutos kohti kestävämpiä vaihtoehtoja. Tästä syystä on ratkaisevan tärkeää, että maatalouden ympäristö- ja ilmastolainsäädännön, luonnonmukaista maataloutta ja Natura 2000 ‑verkostoa koskevan lainsäädännön ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset sekä eläinten hyvinvointiin liittyvät toimet ovat pakollisia toimia kaikissa EU:n maaseudun kehittämistä koskevissa ohjelmissa, jotta voidaan kokonaisvaltaisesti parantaa ekologista laatua ja varmistaa kilpailukyky ja taloudellinen kestävyys jäsenvaltioissa ja niiden kesken.

    Tarkistus  37

    Ehdotus asetukseksi

    9 artikla – 1 kohta – c alakohta – iv alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    iv) ohjelmaan sisältyy tarkoituksenmukainen lähestymistapa innovointiin, ympäristöön, Natura 2000 -alueiden erityistarpeet mukaan luettuina, sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen;

    iv) ohjelmaan sisältyy tarkoituksenmukainen lähestymistapa innovointiin, ympäristöön, Natura 2000 ‑alueiden sekä luonnonarvoltaan merkittävien maatalousmaiden ja luonnonmukaisen maatalouden erityistarpeet mukaan luettuina, sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen;

    Perustelu

    Erityisten toimenpiteiden suunnittelu on vaikeampaa, jos ei ole tehty perusteellista SWOT‑analyysiä. Lisäksi Euroopan komissio arvioi, että ympäristölainsäädännön laiminlyönti aiheuttaa vuositasolla 50 miljardin euron terveys- ja ympäristökustannukset. Luonnonarvoltaan merkittävien maatalousmaiden säilyttäminen ja tukeminen on ratkaisevan tärkeää biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi myös Natura 2000 ‑alueiden ulkopuolella, minkä vuoksi se olisi mainittava erikseen.

    Tarkistus  38

    Ehdotus asetukseksi

    9 artikla – 1 kohta – m alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (m) selvitys siitä, miten ohjelma täydentää muista yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan välineistä sekä EMKR:sta rahoitettuja toimenpiteitä;

    (m) selvitys siitä, miten ohjelma täydentää muista yhteisen maatalouspolitiikan ja koheesiopolitiikan välineistä sekä EMKR:sta rahoitettuja toimenpiteitä, sekä asetuksen (EU) N:o [CSF/2012] IV osastossa mainittujen rahoitusvälineiden soveltamisesta;

    Perustelu

    Tarkistuksessa viitataan yhteistä strategista viitekehystä koskevan asetuksen IV osastoon, jossa esitellään erilaisia rahoitusvälineitä. IV osastoon viitataan sen varmistamiseksi, että näitä välineitä voidaan käyttää myös maaseudun kehittämiseen (esim. uudelleen käytettävissä olevilla varoilla toimivat rahastot).

    Tarkistus  39

    Ehdotus asetukseksi

    9 artikla – 1 kohta – p a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (p a) Jäsenvaltioiden on ainakin säilytettävä tuki samalla tasolla kuin ohjelmakaudella 2007–2013 ja käytettävä vähintään 35 prosenttia kutakin maaseudun kehittämisohjelmaa koskevasta maaseuturahaston kokonaisrahoituksesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen sekä kestävään maankäyttöön maatalouden ympäristö- ja ilmastotukien, luonnonmukaisen maatalouden tukien sekä Natura 2000 ‑tukien ja vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten tukien alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita tai muita erityisrajoitteita, maksettavien tukien, investointien, jotka parantavat metsän ekosysteemien kestävyyttä ja ympäristöarvoa, metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalvelujen ja metsien suojelun yhteydessä.

    Perustelu

    Nykyisellä ohjelmakaudella on jo säädetty menojen vähimmäisasteesta, joka on 25 prosenttia toimintalinjan 2 osalta. Ei pitäisi jatkaa samalla tasolla, vaan vähimmäisaste olisi nostettava 35 prosenttiin. Kaikki ympäristöä koskevat erityistoimenpiteet (energiakasvien erityistuki, luonnonmukainen maatalous, Natura 2000, vesipolitiikan puitedirektiivi, metsäympäristö jne.) olisi otettava mukaan. Ympäristöä koskevia muita kuin erityisiä toimenpiteitä (epäsuotuisten alueiden järjestelmä) ei kuitenkaan pitäisi ottaa huomioon.

    Tarkistus  40

    Ehdotus asetukseksi

    9 artikla – 1 kohta – p a – p c alakohdat (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (p a) kynnysarvo, jota suurempien metsätilojen on tuen saamiseksi toimitettava metsänhoitosuunnitelma tai vastaava väline, sekä valitut biologista monimuotoisuutta koskevat toimet, jotka on sisällytettävä metsänhoitosuunnitelmaan;

     

    (p b) sellaisten alueiden ja maatyyppien nimeäminen, jotka voidaan metsittää biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristöön tai niittyihin kohdistuvien haittavaikutusten välttämiseksi;

     

    (p c) hyvien metsänhoitokäytäntöjen vähimmäisvaatimukset, joihin metsiä koskeviin toimenpiteisiin maaseudun kehittämisasetuksen perusteella myönnettävä tuki perustuu.

    Tarkistus  41

    Ehdotus asetukseksi

    15 artikla – 1 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Tuki voi myös kattaa lyhytaikaisen tilanhoitoa koskevan vaihdon ja tilavierailut.

    Tuki voi myös kattaa lyhytaikaisen tilan- ja metsänhoitoa koskevan vaihdon ja tilavierailut.

    Tarkistus  42

    Ehdotus asetukseksi

    16 artikla – 1 kohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) auttaa viljelijöitä, metsänomistajia ja maaseutualueiden pk-yrityksiä hyödyntämään neuvontapalveluja tilansa, yrityksensä ja/tai investointinsa taloudellisen ja ympäristötehokkuuden parantamisessa sekä niiden ilmastoystävällisyyden ja ilmastonmuutoksen kestävyyden parantamisessa;

    (a) auttaa viljelijöitä, metsänomistajia ja maaseutualueiden pk-yrityksiä hyödyntämään neuvontapalveluja tilansa, yrityksensä ja/tai investointinsa taloudellisen ja ympäristötehokkuuden parantamisessa sekä niiden ilmastoystävällisyyden, eläinten hyvinvoinnin ja ilmastonmuutoksen kestävyyden parantamisessa sekä auttaa viljelijöitä heidän tuotteidensa jalostamisessa ja markkinoinnissa;

    Perustelu

    Jotta noudatetaan vuosiksi 2012–2015 laadittua uutta eläinten hyvinvointia koskevaa strategiaa, jossa säädetään yhteisvaikutuksen lisäämistä YMP:n kanssa, eläinten hyvinvointi olisi otettava kaikilta osin huomioon neuvontapalveluissa myös kestävän viljelyn täysimittaisena osana.

    Tarkistus  43

    Ehdotus asetukseksi

    16 artikla – 1 kohta – c alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c) edistää neuvojien koulutusta.

    (c) edistää neuvojien koulutusta erityisesti kehittyneiden kestävien viljelyjärjestelmien, kuten luonnonmukaisen maatalouden, edistämiseksi.

    Tarkistus  44

    Ehdotus asetukseksi

    16 artikla – 3 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Neuvontapalveluja antamaan valituilla viranomaisilla tai elimillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa. Tuensaajat on valittava ehdotuspyynnöillä. Valintamenettelyn on oltava puolueeton ja avoin sekä julkisille että yksityisille elimille.

    Neuvontapalveluja antamaan valituilla viranomaisilla tai elimillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa. Tuensaajat on valittava ehdotuspyynnöillä. Valintamenettelyn on oltava puolueeton ja avoin sekä julkisille että yksityisille elimille samoin kuin osuuskunnille.

    Tarkistus  45

    Ehdotus asetukseksi

    16 artikla – 4 kohta – johdantokappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    4. Viljelijöille annettavan neuvonnan on liityttävä ainakin yhteen maaseudun kehittämistä koskevaan unionin prioriteettiin, ja sen on katettava vähintään yksi seuraavista:

    4. Viljelijöille annettavan neuvonnan on liityttävä ainakin yhteen maaseudun kehittämistä koskevaan unionin prioriteettiin, ja sen on katettava seuraavat:

    Perustelu

    Jotta voidaan varmistaa maatalouden neuvontapalvelujen tuloksekkuus, kaikilla jäsenvaltioilla on oltava pääsy kattaviin tietoihin, jotta voidaan tukea siirtymistä kohti kestävämpiä maatalouskäytäntöjä. Luonnonmukaisella maataloudella on hyvät mahdollisuudet mennä ympäristö- ja ilmastovaatimuksia pidemmälle ja edistää kestävää maataloustuotantoa. Siirtyminen luonnonmukaiseen maatalouteen on merkittävä sitoumus ja edellyttää uutta tietämystä. Tästä syystä luonnonmukainen maatalous on nimenomaisesti tunnustettava ainakin erityisten rakennesopeutusvarojen yhteydessä.

    Tarkistus  46

    Ehdotus asetukseksi

    16 artikla – 4 kohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) yksi tai useampi asetuksen (EU) N:o HR/2012 VI osaston I luvussa säädetty lakisääteinen hoitovaatimus ja/tai hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskeva toimenpidevaatimus;

    (a) asetuksen (EU) N:o HR/2012 VI osaston I luvussa säädetyt lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset;

    Perustelu

    Jotta voidaan varmistaa maatalouden neuvontapalvelujen tuloksekkuus, kaikilla jäsenvaltioilla on oltava pääsy kattaviin tietoihin, jotta voidaan tukea siirtymistä kohti kestävämpiä maatalouskäytäntöjä. Luonnonmukaisella maataloudella on hyvät mahdollisuudet mennä ympäristö- ja ilmastovaatimuksia pidemmälle ja edistää kestävää maataloustuotantoa. Siirtyminen luonnonmukaiseen maatalouteen on merkittävä sitoumus ja edellyttää uutta tietämystä. Tästä syystä luonnonmukainen maatalous on nimenomaisesti tunnustettava ainakin erityisten rakennesopeutusvarojen yhteydessä.

    Tarkistus  47

    Ehdotus asetukseksi

    16 artikla – 4 kohta – d alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (d) jäsenvaltioiden määrittelemien pientilojen taloudellisen toiminnan kestävä kehittäminen, ainakin kun kyseessä ovat sellaiset tilat, jotka kuuluvat asetuksen (EU) N:o DP/2012 V osastossa tarkoitettuun pienviljelijäjärjestelmään; tai

    (d) ainakin asetuksessa (EY) N:o 834/2007 tarkoitetun luonnonmukaisen maatalouden sekä jäsenvaltioiden määrittelemien pientilojen, ainakin kun kyseessä ovat sellaiset tilat, jotka kuuluvat asetuksen (EU) N:o DP/2012 V osastossa tarkoitettuun pienviljelijäjärjestelmään, kestävä kehittäminen, ympäristötehokkuus ja taloudellinen toiminta; tai

    Perustelu

    Jotta voidaan varmistaa maatalouden neuvontapalvelujen tuloksekkuus, kaikilla jäsenvaltioilla on oltava pääsy kattaviin tietoihin, jotta voidaan tukea siirtymistä kohti kestävämpiä maatalouskäytäntöjä. Luonnonmukaisella maataloudella on hyvät mahdollisuudet mennä ympäristö- ja ilmastovaatimuksia pidemmälle ja edistää kestävää maataloustuotantoa. Siirtyminen luonnonmukaiseen maatalouteen on merkittävä sitoumus ja edellyttää uutta tietämystä. Tästä syystä luonnonmukainen maatalous on nimenomaisesti tunnustettava ainakin erityisten rakennesopeutusvarojen yhteydessä.

    Tarkistus  48

    Ehdotus asetukseksi

    17 artikla – 1 kohta – johdantokappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa viljelijöiden liittymisen seuraaviin:

    1. Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa yksittäisten viljelijöiden ja tuottajaryhmien tai tuottajaorganisaatioiden liittymisen seuraaviin:

    Tarkistus  49

    Ehdotus asetukseksi

    17 artikla – 1 kohta – b alakohta – i alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    i) tällaisissa järjestelmissä valmistettavien lopputuotteiden erityisyys johtuu selkeistä velvoitteista, joiden avulla voidaan taata

    i) tällaisissa järjestelmissä valmistettavien lopputuotteiden erityisyys johtuu selkeistä velvoitteista, joiden avulla voidaan taata

    - tuotteen erityiset ominaisuudet, tai

    – tuotteen erityiset ominaisuudet, tai

    - erityiset viljely- tai tuotantomenetelmät, tai

    – erityiset viljely- tai tuotantomenetelmät sekä ympäristöystävällinen maatalous, tai

    - kansanterveyden, eläinten tai kasvien terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristönsuojelun kannalta huomattavasti laadukkaampi lopputuote kuin mitä kaupallista hyödykettä koskevissa standardeissa vaaditaan;

    – kansanterveyden, eläinten tai kasvien terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristönsuojelun kannalta mutta samalla myös luonnonvarojen kestävän käytön, hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja GMO-vapauden ansiosta huomattavasti laadukkaampi lopputuote kuin mitä kaupallista hyödykettä koskevissa standardeissa vaaditaan;

    Tarkistus  50

    Ehdotus asetukseksi

    17 artikla – 1 kohta – b alakohta – i alakohta – 2 a luetelmakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    – lyhyet ja paikalliset elintarvikeketjut, tai

    Tarkistus  51

    Ehdotus asetukseksi

    17 artikla – 1 kohta – c alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c) maataloustuotteiden vapaaehtoiset sertifiointiohjelmat, joiden jäsenvaltiot ovat tunnustaneet olevan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevia parhaista käytäntöjä koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisia.

    (c) maataloustuotteiden vapaaehtoiset sertifiointiohjelmat, joiden jäsenvaltiot ovat tunnustaneet olevan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevia parhaista käytäntöjä koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisia, lukuun ottamatta ohjelmia, joilla sertifioidaan vain lakisääteisten vähimmäisvaatimusten täyttyminen.

    Perustelu

    Ei ole hyväksyttävää myöntää julkisia varoja sen varmistamiseen, että lainsäädäntöä noudatetaan. Maaseudun kehittämistukia olisi annettava vain julkisten hyödykkeiden tuotantoon, jossa noudatetaan esimerkiksi huomattavasti tiukempia eläinten hyvinvointia tai ympäristöä koskevia standardeja.

    Tarkistus  52

    Ehdotus asetukseksi

    18 artikla – otsikko

    Komission teksti

    Tarkistus

    Investointi fyysiseen omaisuuteen

    Investointi fyysiseen omaisuuteen kestävän, terveyttä edistävän sekä ilmaston ja eläinten hyvinvoinnin kannalta myönteisen tuotannon varmistamiseksi

    Tarkistus  53

    Ehdotus asetukseksi

    18 artikla – 1 kohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) parantavat maatilan kokonaistehokkuutta;

    (a) parantavat merkittävästi maataloustoimintaa, kun arvioidaan kestävyyttä, terveyshyötyjä sekä ilmaston ja eläimet huomioon ottavaa tuotantoa;

    Tarkistus  54

    Ehdotus asetukseksi

    18 artikla – 1 kohta – c alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c) koskevat maatalouden kehittämiseen ja mukauttamiseen liittyvää infrastruktuuria, maa- ja metsätalousmaalle pääsy, tilusjärjestelyt ja maanparannus sekä energia- ja vesihuolto mukaan luettuina; tai

    (c) koskevat maatalouden kehittämiseen ja mukauttamiseen liittyvää ympäristöystävällistä infrastruktuuria, maa- ja metsätalousmaalle pääsy, tilusjärjestelyt ja maanparannus sekä energiansäästö ja energia- ja vesihuolto mukaan luettuina, prioriteettien 4 ja 5 mukaisesti; tai

    Tarkistus  55

    Ehdotus asetukseksi

    18 artikla – 1 kohta – d alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (d) ovat tuottamattomia investointeja, jotka liittyvät maa- ja metsätalouden ympäristösitoumusten toteuttamiseen, lajien ja luontotyyppien biologisen monimuotoisuuden suojelun tasoon tai Natura 2000 -alueen tai muun ohjelmassa määriteltävän luonnonarvoltaan merkittävän alueen yleishyödyllisen arvon parantamiseen.

    (d) ovat tuottamattomia investointeja, jotka liittyvät maa- ja metsätalouden ympäristösitoumusten toteuttamiseen, lajien ja luontotyyppien biologisen monimuotoisuuden suojelun tasoon, ympäristöystävälliseen/luonnonmukaiseen maatalouteen ja eläinten suojeluun tai Natura 2000 ‑alueen tai muun ohjelmassa määriteltävän luonnonarvoltaan merkittävän alueen yleishyödyllisen arvon parantamiseen sekä direktiivien 2009/147/EY, 92/42/ETY ja 2000/60/EY täytäntöönpanoon liittyviin sitoumuksiin, alustavat tutkimukset ja toteutettavuustutkimukset mukaan lukien; näihin katsotaan kuuluviksi myös investoinnit 17 artiklassa tarkoitettuihin erityisiin laatujärjestelmiin.

     

    (d a) ovat tuottamattomia investointeja, jotka ovat välttämättömiä edellä mainituissa direktiiveissä säädettyjen pakollisten vaatimusten noudattamiseksi.

    Tarkistus  56

    Ehdotus asetukseksi

    18 artikla – 1 kohta – d a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (d a) koskevat biologisen torjunnan, esimerkiksi luontaisten vihollisten ja luonnollisten kasvinvahvistajien, käyttöä tuholaisten ja tuholaisten vaikutusten vähentämiseksi ja hillitsemiseksi, jos kyseiset toimet tulevat vuositasolla kalliimmiksi kuin niiden kemialliset vastineet.

    Perustelu

    Fyysisistä investoinneista voi olla suurta haittaa, jos niitä ei tasapainoteta ympäristötakuilla. Biologinen torjunta ei ole nykyään riittävän kilpailukykyinen tavanomaisiin torjunta-aineisiin verrattuna. Kyseessä on kuitenkin todella innovatiivinen keino, jolla voidaan vähentää torjunta-aineiden käyttöä säilyttäen samalla tehokas tuholaistorjunta.

    Tarkistus  57

    Ehdotus asetukseksi

    18 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Edellä 1 kohdan a alakohdan mukaista tukea myönnetään maatiloille. Jos investoinneilla tuetaan tilojen rakenneuudistusta, tukikelpoisia ovat vain tilat, jotka eivät ole tiettyä kokoa suurempia; jäsenvaltiot määrittelevät ohjelmassaan mainitun tilakoon kaikentyyppisen maatalouden kilpailukyvyn ja tilojen elinkelpoisuuden parantamiseen liittyvän maaseudun kehittämistä koskevan unionin prioriteetin yhteydessä tehdyn SWOT-analyysin perusteella.

    Poistetaan.

    Tarkistus  58

    Ehdotus asetukseksi

    18 artikla – 4 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    4 a. Metsätalousmaahan tehtäviin investointeihin myönnettävän tuen saamisen edellytyksenä ohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden määrittämää tiettyä kokoa suurempien metsätilojen osalta on sellaisen metsänhoitosuunnitelman tai vastaavan välineen toimittaminen, joka sisältää biologista monimuotoisuutta koskevia toimia. Kyseisten biologista monimuotoisuutta koskevien toimien olisi oltava kestävän metsänhoidon mukaisia, sellaisena kuin se määriteltiin vuonna 1993 pidetyssä Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa (jäljempänä 'kestävä metsätalous').

    Perustelu

    Erityisesti metsätalousmaahan tehtävät investoinnit voivat vaikuttaa erittäin kielteisesti biologiseen monimuotoisuuteen.

    Tarkistus  59

    Ehdotus asetukseksi

    19 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    19 artikla

    Poistetaan.

    Luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen ja aiheellisten ennalta ehkäisevien toimien käyttöönotto

     

    1. Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa

     

    (a) investoinnit ennalta ehkäiseviin toimiin, joiden tavoitteena on lieventää mahdollisten luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien seurauksia;

     

    (b) investoinnit luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien vahingoittaman maatalousmaan kunnostamiseksi ja sen vahingoittamien tuotantomahdollisuuksien palauttamiseksi.

     

    2. Tuki myönnetään viljelijöille tai viljelijäryhmille. Tuki voidaan myöntää myös julkisille yhteisöille, jos tällaisten yhteisöjen investoinnin ja maatalouden tuotantomahdollisuuksien välillä on osoitettavissa yhteys.

     

    3. Edellä 1 kohdan b alakohdan mukaisen tuen myöntämisen edellytyksenä on, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteavat virallisesti, että luonnonkatastrofi on tapahtunut ja että tämä katastrofi tai neuvoston direktiivin 2000/29/EY mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi taikka niiden leviämisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tuhonneet vähintään 30 prosenttia alueen maatalouden tuotantomahdollisuuksista.

     

    4. Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei myönnetä luonnonkatastrofista tai muista katastrofeista johtuviin tulonmenetyksiin.

     

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tämän toimenpiteen ja muiden kansallisten tai unionin tukivälineiden taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liian suuria korvauksia.

     

    5. Edellä 1 kohdan a alakohdan mukaisen tuen enimmäistukiprosentti vahvistetaan liitteessä I. Enimmäisprosenttia ei sovelleta yhteisiin hankkeisiin, joihin osallistuu useampi kuin yksi tuensaaja.

     

    6. Siirretään komissiolle valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän toimenpiteen mukaisesti tukikelpoisten kustannusten määrittelemistä.

     

    Perustelu

    Tämä toimenpide ei ole ohjelman tavoitteiden mukainen ja muodostaa selvästi tulotukitoimenpiteen. Lisäksi vakuutuskysymykset olisi käsiteltävä markkinoilla eikä veronmaksajien rahoilla. Sen vuoksi se kuuluu pikemminkin ensimmäiseen pilariin kuin toiseen pilariin.

    Tarkistus  60

    Ehdotus asetukseksi

    20 artikla – 4 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Edellä 1 kohdan a alakohdan mukaisen tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen. Liiketoimintasuunnitelman toteuttaminen on aloitettava kuuden kuukauden kuluessa tuen myöntämisestä annetun päätöksen päivämäärästä.

    Edellä 1 kohdan a alakohdan mukaisen tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman, johon sisältyy ympäristötehokkuuden parantamista koskeva vaikutustenarviointi, esittäminen. Liiketoimintasuunnitelman toteuttaminen on aloitettava kuuden kuukauden kuluessa tuen myöntämisestä annetun päätöksen päivämäärästä.

    Tarkistus  61

    Ehdotus asetukseksi

    20 artikla – 7 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    7 a. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon asianomaisten maaseutualueiden sosiaaliset ja ympäristöolot, ennen kuin ne ottavat käyttöön tämän toimenpiteen.

    Perustelu

    On mahdollista, että tätä tilatoiminnan ja yritystoiminnan kehittämistä koskevaa toimenpidettä käytetään paljon maatalouden yritystoiminnan ja maaseutualueiden rakenteen uudistamiseen eri puolella Eurooppaa. Jotta voitaisiin varmistaa, että tilatoiminnan ja yritystoiminnan kehittäminen olisi sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti vastuullista ja lisäisi taloudellista elinkelpoisuutta, hyödyttäisi ympäristöä ja edistäisi maaseutuyhteisöjen sosiaalista yhteenkuuluvuutta, jäsenvaltioiden on käsiteltävä selkeästi rakenneuudistuksen sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia.

    Tarkistus  62

    Ehdotus asetukseksi

    21 artikla – 1 kohta – d alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (d) investoinnit maaseutuväestölle suunnattujen paikallisten peruspalvelujen, vapaa-aika ja kulttuuri mukaan luettuina, perustamiseksi, parantamiseksi tai laajentamiseksi sekä niihin liittyvät infrastruktuurit;

    (d) investoinnit maaseutuväestölle suunnattujen paikallisten peruspalvelujen, vapaa-aika ja kulttuuri mukaan luettuina, perustamiseksi, parantamiseksi tai laajentamiseksi sekä niihin liittyvät infrastruktuurit, erityisesti terveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn liittyvät järjestelyt;

    Perustelu

    Eurooppa 2020 ‑strategian hengessä voidaan luoda laadukkaita työpaikkoja (lääkärit, apteekkarit, sairaanhoitajat jne.) ja tätä kautta nostaa työllisyysastetta. Lisäksi ehdotuksella varmistetaan mahdollisuus käyttää terveydenhuoltopalveluja alueilla.

    Tarkistus  63

    Ehdotus asetukseksi

    21 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Tämän toimenpiteen mukainen tuki koskee vain pieninfrastruktuureja, jotka kukin jäsenvaltio määrittelee ohjelmassaan. Maaseudun kehittämisohjelmiin voi kuitenkin sisältyä tätä sääntöä koskevia erityisiä poikkeuksia, kun kyseessä ovat laajakaistaan ja uusiutuviin energialähteisiin tehtävät investoinnit. Tällöin on vahvistettava selkeät perusteet täydentävyyden varmistamiseksi muiden unionin välineiden mukaisen tuen kanssa.

    2. Tämän toimenpiteen mukainen tuki koskee pieninfrastruktuureja, jotka kukin jäsenvaltio määrittelee ohjelmassaan. Maaseudun kehittämisohjelmiin voi kuitenkin sisältyä tätä sääntöä koskevia erityisiä poikkeuksia, kun kyseessä ovat laajakaistaan, terveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn liittyviin järjestelyihin ja uusiutuviin energialähteisiin tehtävät investoinnit, lukuun ottamatta sellaista biomassaa, biokaasua ja maaperään perustuvia biopolttoaineita, jotka eivät ole kestäviä. Tällöin on vahvistettava selkeät perusteet täydentävyyden varmistamiseksi muiden unionin välineiden mukaisen tuen kanssa.

    Perustelu

    Muutaman viime vuoden aikana on saatu paljon uusia todisteita siitä, että biomassa ja maaperään perustuvat biopolttoaineet voivat suurina määrinä käytettyinä olla kestämättömiä. Tästä syystä on tärkeää korostaa, että kaikki uusiutuvia energiamuotoja koskevat suurhankkeet eivät ole hyödyllisiä eivätkä kestäviä.

    Tarkistus  64

    Ehdotus asetukseksi

    21 a artikla (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    21 a artikla

     

    Biologisen monimuotoisuuden lisääminen maaseutualueilla

     

    1. Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa

     

    (a) Natura 2000 ‑alueita ja muita luonnonarvoltaan merkittäviä alueita koskevien suojelu- ja hoitosuunnitelmien laatimisen ja päivittämisen, mukaan luettuina maaseutualueisiin liittyvät toimintasuunnitelmat lajien suojelemiseksi;

     

    (b) luonnonperinnön säilyttämistä, kunnostamista ja parantamista koskevat tutkimukset, ympäristötietoisuutta lisäävät toimet ja investoinnit, esimerkiksi toimet, joilla palautetaan tai luodaan jokia tai muita pituussuuntaisia ja jatkuvia rakenteita, tai niiden toiminta levähdyspaikkoina, jollaisina ne ovat olennaisia luonnonvaraisten lajien muutolle, maantieteelliselle leviämiselle ja geneettiselle vaihdannalle.

     

    2. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin investointeihin voidaan myöntää tukea, jos asianomaiset toimet toteutetaan hoitosuunnitelmien tai muiden luonnonsuojelusuunnitelmien mukaisesti, jos investoinnit liittyvät selvästi biologista monimuotoisuutta koskevan unionin vuoden 2020 strategian tavoitteisiin.

    Perustelu

    Natura 2000, luonnonarvoltaan merkittävät maatalousalueet ja vesipolitiikan puitedirektiivi edellyttävät erityisiä toimia hankkeiden toteuttamiseksi, jotta voidaan panna täytäntöön vaatimukset, jotka unioni on vahvistanut biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa ja vesipolitiikan puitedirektiivissä.

    Tarkistus  65

    Ehdotus asetukseksi

    22 artikla – otsikko

    Komission teksti

    Tarkistus

    Investoinnit metsäalueiden kehittämiseen ja metsien elinkelpoisuuden parantamiseen

    Investoinnit ympäristön kannalta kestävien metsäalueiden kehittämiseen ja metsien elinkelpoisuuden parantamiseen

    Tarkistus  66

    Ehdotus asetukseksi

    22 artikla – 1 kohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) metsityksen ja metsämaan muodostamisen;

    (a) ympäristön kannalta kestävän metsityksen ja ympäristön kannalta kestävän metsämaan muodostamisen kulloisenkin bioilmastollisen vyöhykkeen mukaan;

    Tarkistus  67

    Ehdotus asetukseksi

    22 artikla – 1 kohta – b alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (b) peltometsätalousjärjestelmien käyttöönoton;

    (b) ympäristön kannalta kestävien peltometsätalous- ja metsälaidunnusjärjestelmien käyttöönoton;

    Tarkistus  68

    Ehdotus asetukseksi

    22 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (b a) metsäpalojen torjuntakalusto metsäalueille, jotka on luokiteltu keskisuuren tai suuren metsäpaloriskin alueiksi; tähän tarkoitettu tuki myönnetään 25 artiklan mukaisesti. Saadakseen tähän tarkoitukseen säädettyä tukea jäsenvaltioiden on varattava metsäpalojen ehkäisyä varten kyseisten alueiden palontorjuntakalustoon osoitettavaa rahoitusta;

    Perustelu

    Metsäpaloja sattuu usein samoilla metsäaloilla, koska niillä ei ole toteutettu minkäänlaista palonehkäisystrategiaa. Ei ole järkevää myöntää julkista tukea samoille alueille monta kertaa peräkkäin. Tästä syystä on erotettava korjaaminen – joka on palon seuraus – ennaltaehkäisystä ja asetettava jälkimmäinen etusijalle sekä tehtävä siitä kussakin jäsenvaltiossa keskisuuren tai suuren metsäpaloriskin alueiksi luokiteltujen alueiden metsätalouden kehittämisen ja rahoituksen myöntämisen ennakkoedellytys.

    Tarkistus  69

    Ehdotus asetukseksi

    22 artikla – 1 kohta – c alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c) metsäpaloista ja luonnonkatastrofeista, tuholaiset ja taudit, muut katastrofit sekä ilmastoon liittyvät uhat mukaan luettuina, metsille aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäiseminen ja korjaaminen;

    (c) metsäpaloista ja luonnonkatastrofeista, tuholaiset ja taudit, muut katastrofit sekä ilmastoon liittyvät uhat mukaan luettuina, metsille aiheutuvien vahinkojen korjaaminen;

    Tarkistus  70

    Ehdotus asetukseksi

    22 artikla – 1 kohta – e alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (e) investoinnit uusiin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen.

    (e) investoinnit ympäristön kannalta kestäviin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen.

    Tarkistus  71

    Ehdotus asetukseksi

    22 artikla – 2 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Jäljempänä 36–40 artiklassa säädettyjä metsänomistusta koskevia rajoituksia ei sovelleta trooppisiin tai subtrooppisiin metsiin eikä Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 tarkoitettujen Egeanmeren pienten saarten ja Ranskan merentakaisten departementtien metsäaloihin.

    Jäljempänä 23–27 artiklassa säädettyjä metsänomistusta koskevia rajoituksia ei sovelleta trooppisiin tai subtrooppisiin metsiin eikä Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 tarkoitettujen Egeanmeren pienten saarten ja Ranskan merentakaisten departementtien metsäaloihin. Jäljempänä 23–27 artiklassa säädettyjä metsänomistusta koskevia rajoituksia ei sovelleta tukeen, jota myönnetään ympäristösyistä, joita ovat esimerkiksi eroosion torjunta tai ilmastonmuutoksen lieventämiseen tähtäävä metsävarojen lisääminen.

    Tarkistus  72

    Ehdotus asetukseksi

    22 artikla – 2 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Tuen saamisen edellytyksenä tiettyä kokoa suurempien tilojen osalta on metsien kestävää hoitoa ja käyttöä, sellaisena kuin se määriteltiin vuonna 1993 pidetyssä Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa, jäljempänä ’kestävä metsätalous’, vastaavan metsänhoitosuunnitelman tai vastaavan välineen toimittaminen; jäsenvaltiot määrittelevät ohjelmassaan mainitun tilakoon.

    Tuen saamisen edellytyksenä tiettyä kokoa suurempien tilojen osalta on metsien kestävää hoitoa ja käyttöä, sellaisena kuin se määriteltiin vuonna 1993 pidetyssä Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa, jäljempänä 'kestävä metsätalous', sellaisen vastaavan metsänhoitosuunnitelman tai vastaavan välineen toimittaminen, joka sisältää biologista monimuotoisuutta koskevia toimia; jäsenvaltiot määrittelevät ohjelmassaan mainitun tilakoon.

    Perustelu

    Tämän toimenpiteen toteutuksessa on aikaisemmin käynyt liian usein niin, ettei ympäristöä ole otettu huomioon. Tästä syystä se olisi mainittava erikseen, jotta voidaan varmistaa, ettei tulla vahingoittaneeksi ympäristöä. Jotta voidaan tukea biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian tavoitteita, metsänhoitosuunnitelmiin olisi sisällytettävä biologista monimuotoisuutta koskevia toimia.

    Tarkistus  73

    Ehdotus asetukseksi

    22 artikla – 3 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (3 a) Kaikkien toimien on oltava johdonmukaisia YMP:n ympäristötavoitteiden kanssa.

    Perustelu

    Tämän toimenpiteen "Investoinnit metsäalueiden kehittämiseen ja metsien elinkelpoisuuden parantamiseen" toteutuksessa on aikaisemmin käynyt liian usein niin, ettei ympäristöä ole otettu huomioon. Tästä syystä se olisi mainittava erikseen, jotta voidaan varmistaa, ettei vahingoiteta ympäristöä.

    Tarkistus  74

    Ehdotus asetukseksi

    22 artikla – 3 b kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (3 b) Metsiä koskeviin toimenpiteisiin myönnettävän tuen olisi perustuttava hyvien metsänhoitokäytäntöjen vähimmäisvaatimuksiin.

    Perustelu

    Olisi tuettava ainoastaan kestäviä metsänhoitokäytäntöjä.

    Tarkistus  75

    Ehdotus asetukseksi

    23 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Edellä 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista tukea myönnetään yksityisille maanomistajille, maanvuokraajille, kunnille ja kuntayhtymille, ja se kattaa perustamiskustannukset ja hehtaaria kohti maksettavan vuosipalkkion hoitokustannusten, esi- ja jälkiraivaus mukaan luettuna, korvaamiseksi enintään kymmenen vuoden ajan.

    1. Edellä 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista tukea myönnetään maanomistajille, maanvuokraajille, kunnille ja kuntayhtymille sekä muille maankäyttäjille, ja se kattaa perustamiskustannukset ja hehtaaria kohti maksettavan vuosipalkkion hoitokustannusten, esi- ja jälkiraivaus mukaan luettuna, korvaamiseksi enintään 15 vuoden ajan.

    Tarkistus  76

    Ehdotus asetukseksi

    23 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Tukikelpoista on sekä maatalousmaa että muu kuin maatalousmaa. Istutettujen lajien on vastattava kyseisen alueen ympäristö- ja ilmasto-olosuhteita sekä ympäristöä koskevia vähimmäisvaatimuksia. Tukea ei myönnetä lyhytkiertoisen energiapuun, joulukuusien eikä energiantuotantoon tarkoitettujen nopeakasvuisten puiden istutukseen. Alueilla, joilla ankarat maaperä- ja ilmasto-olosuhteet vaikeuttavat metsitystä, tukea voidaan myöntää muiden monivuotisten puumaisten lajien kuten paikallisiin olosuhteisiin soveltuvien pensaiden istutukseen.

    2. Tukikelpoista on sekä maatalousmaa että muu kuin maatalousmaa. Istutettujen lajien on vastattava kyseisen alueen ympäristö- ja ilmasto-olosuhteita sekä ympäristöä koskevia vähimmäisvaatimuksia ja oltava alueen bioilmastollisen vyöhykkeen mukaisia. Tukea ei myönnetä lyhytkiertoisen energiapuun, joulukuusien eikä energiantuotantoon tarkoitettujen nopeakasvuisten puiden istutukseen. Alueilla, joilla ankarat maaperä- ja ilmasto-olosuhteet vaikeuttavat metsitystä, tukea voidaan myöntää muiden monivuotisten puumaisten lajien kuten paikallisiin olosuhteisiin soveltuvien pensaiden istutukseen.

    Tarkistus  77

    Ehdotus asetukseksi

    23 artikla – 2 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    2 a. Jäsenvaltioiden on osoitettava metsitykseen soveltuvia alueita, jotta voidaan varmistaa, että istutus ei vaikuta haitallisesti ympäristöön tai biologiseen monimuotoisuuteen.

    Perustelu

    On tärkeää sulkea ulkopuolelle kaikki sellaiset istutukset, jotka ovat haitallisia siksi, että joko laji tai istutuspaikka on väärä.

    Tarkistus  78

    Ehdotus asetukseksi

    23 artikla – 3 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    3. Siirretään komissiolle valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 2 kohdassa tarkoitettujen ympäristöä koskevien vähimmäisvaatimusten määrittelemistä.

    3. Siirretään komissiolle valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 2 kohdassa tarkoitettujen ympäristöä koskevien vähimmäisvaatimusten määrittelemistä. Ympäristöä koskevien vähimmäisvaatimusten on noudatettava Euroopan ympäristökeskuksen luokittelua ja katettava kaikki Euroopan eri metsätyypit.

    Tarkistus  79

    Ehdotus asetukseksi

    24 artikla – otsikko

    Komission teksti

    Tarkistus

    Peltometsätalousjärjestelmien käyttöönotto

    Peltometsätalous- ja metsälaidunnusjärjestelmien käyttöönotto

    Tarkistus  80

    Ehdotus asetukseksi

    24 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Ilmaisulla 'peltometsätalousjärjestelmä' tarkoitetaan maankäyttöjärjestelmää, jossa kasvatetaan puita samalla maalla yhdessä laajaperäisen maatalouden kanssa. Jäsenvaltioiden on määritettävä, kuinka paljon taimia hehtaarille voidaan enintään istuttaa, ottaen huomioon paikalliset maaperä- ja ilmasto-olosuhteet, puulajit ja tarve varmistaa maan maatalouskäytön jatkuminen.

    2. Ilmaisulla 'peltometsätalousjärjestelmä' tarkoitetaan maankäyttöjärjestelmää, jossa kasvatetaan puita samalla maalla yhdessä maatalouden kanssa. Jäsenvaltioiden on määritettävä, kuinka paljon taimia hehtaarille voidaan enintään istuttaa, ottaen huomioon paikalliset maaperä- ja ilmasto-olosuhteet, puulajit ja tarve varmistaa maan maatalouskäytön jatkuminen.

    Tarkistus  81

    Ehdotus asetukseksi

    25 artikla – 1 kohta – johdantokappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Edellä 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista tukea myönnetään yksityisille, osittain julkisille ja julkisille metsänomistajille, kunnille, valtion metsille ja kuntayhtymille, ja se kattaa seuraavista johtuvat kustannukset:

    1. Edellä 22 artiklan 1 kohdan b a alakohdan mukaista tukea myönnetään yksityisille, osittain julkisille ja julkisille metsänomistajille, kunnille, valtion metsille ja kuntayhtymille, ja se kattaa seuraavista johtuvat kustannukset:

    Tarkistus  82

    Ehdotus asetukseksi

    25 artikla – 1 kohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) suojaavien perusrakenteiden luominen. Kun kyseessä ovat palonkatkaisulinjat, tuki voi myös kattaa hoitokustannukset. Tukea ei myönnetä maatalouteen liittyvään toimintaan alueilla, joilla sovelletaan maatalouden ympäristösitoumuksia;

    (a) metsäpaloja ehkäisevän infrastruktuurin (metsätiet, vedenottopaikat, kaivannot, palonkatkaisulinjat) luominen siten, että se muodostaa metsäalueella verkoston alue- tai paikallistasolla laadittujen metsäpalojen ehkäisysuunnitelmien mukaisesti. Tukea ei myönnetä maatalouteen liittyvään toimintaan varsinkaan alueilla, joilla sovelletaan maatalouden ympäristösitoumuksia;

    Tarkistus  83

    Ehdotus asetukseksi

    25 artikla – 1 kohta – b alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (b) tulipalojen ja muiden luonnononnettomuuksien ennalta ehkäisemiseksi paikallisella tasolla toteutettavat pienimuotoiset toimet;

    (b) tulipalojen ja muiden luonnononnettomuuksien ennalta ehkäisemiseksi paikallisella tasolla toteutettavat pienimuotoiset toimet; näihin toimiin myönnetään tukea vain, jos ne ovat yhteensopivia paikallis- tai aluetasolla laadittujen metsäpalojen ehkäisysuunnitelmien kanssa;

    Tarkistus  84

    Ehdotus asetukseksi

    25 artikla – 1 kohta – c ja d alakohdat

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c) metsäpalojen, tuholaisten ja tautien valvontamahdollisuuksien ja tietoliikennelaitteiden käyttöönotto tai parantaminen;

    (c) metsäpaloriskien, tuholaisten ja tautien ennakointi- ja valvontamahdollisuuksien sekä metsäalueilla käytettävien tietoliikennelaitteiden käyttöönotto tai parantaminen;

    (d) tulipalojen ja muiden luonnonkatastrofien, myös tuholaisten, tautien, muiden katastrofien ja ilmastonmuutokseen liittyvien ilmiöiden, vahingoittaman metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen.

     

    Tarkistus  85

    Ehdotus asetukseksi

    25 artikla – 2 kohta – 3 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Metsäpalojen ennalta ehkäisyä koskevaa tukea myönnetään metsäalueille, jotka on luokiteltu jäsenvaltioiden metsiensuojelusuunnitelmissa keskisuuren tai suuren metsäpaloriskin alueiksi.

    Metsäpalojen ennalta ehkäisyä koskevaa tukea myönnetään 22 artiklan 1 kohdan b a alakohdan mukaisesti metsäalueille, jotka on luokiteltu jäsenvaltioiden metsiensuojelusuunnitelmissa keskisuuren tai suuren metsäpaloriskin alueiksi. Edellä 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaista tukea myönnetään vain, jos sitä ennen on myönnetty 22 artiklan 1 kohdan b a alakohdan mukaista tukea.

    Tarkistus  86

    Ehdotus asetukseksi

    25 artikla – 3 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    3. Edellä 1 kohdan d alakohdan mukaisen tuen myöntämisen edellytyksenä on, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteavat virallisesti, että luonnonkatastrofi on tapahtunut ja että tämä katastrofi tai direktiivin 2000/29/EY mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi taikka niiden leviämisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tuhonneet vähintään 30 prosenttia alueen metsätalouden tuotantomahdollisuuksista. Tämä prosenttiosuus on määritettävä metsätalouden olemassa olevien keskimääräisten tuotantomahdollisuuksien perusteella joko katastrofia välittömästi edeltävänä kolmivuotiskautena tai sitä välittömästi edeltävänä viisivuotiskautena siten, ettei huomioon oteta suurinta ja pienintä arvoa.

    Poistetaan.

    Perustelu

    3 kohta siirretään 26 artiklaan.

    Tarkistus  87

    Ehdotus asetukseksi

    25 artikla – 4 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    4. Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei myönnetä luonnonkatastrofista johtuviin tulonmenetyksiin.

    Poistetaan.

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tämän toimenpiteen ja muiden kansallisten tai unionin tukivälineiden taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liian suuria korvauksia.

     

    Perustelu

    4 kohta siirretään 26 artiklaan.

    Tarkistus  88

    Ehdotus asetukseksi

    26 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Edellä 22 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaista tukea myönnetään luonnollisille henkilöille, yksityisille metsänomistajille, yksityisoikeudellisille ja osittain julkisille elimille, kunnille ja kuntayhtymille. Kun kyseessä ovat valtion metsät, tukea voidaan myös myöntää tällaisia metsiä hoitaville elimille, jotka eivät sisälly valtion talousarvioon.

    1. Edellä olevan 22 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaista tukea myönnetään luonnollisille henkilöille, yksityisille metsänomistajille, yksityisoikeudellisille ja osittain julkisille elimille, kunnille ja kuntayhtymille. Kun kyseessä ovat valtion metsät, tukea voidaan myös myöntää tällaisia metsiä hoitaville elimille, jotka eivät sisälly valtion talousarvioon.

    Tarkistus  89

    Ehdotus asetukseksi

    26 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Investoinnit on kohdennettava ympäristötavoitteisiin liittyvien sitoumusten toteuttamiseen tai ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen ja/tai toimiin, jotka lisäävät kyseisen alueen metsän ja metsämaan yleishyödyllistä arvoa tai parantavat ekosysteemien ilmastonmuutoksen lieventämiseen liittyvää potentiaalia, ottaen huomioon pitkällä aikavälillä saatava taloudellinen hyöty.

    2. Investoinnit on kohdennettava:

     

    (a) tulipalojen ja muiden luonnonkatastrofien, myös tuholaisten, tautien, ilmastonmuutokseen liittyvien ilmiöiden ja muiden katastrofien vahingoittaman metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamiseen;

     

    (b) ympäristötavoitteisiin liittyvien sitoumusten toteuttamiseen tai ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen ja/tai toimiin, jotka lisäävät kyseisen alueen metsän ja metsämaan yleishyödyllistä arvoa tai parantavat ekosysteemien ilmastonmuutoksen lieventämiseen liittyvää potentiaalia, ottaen huomioon pitkällä aikavälillä saatava taloudellinen hyöty.

    Tarkistus  90

    Ehdotus asetukseksi

    26 artikla – 2 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    2 a. Edellä 2 kohdan a alakohdan mukaisen tuen myöntämisen edellytyksenä on, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteavat virallisesti, että luonnonkatastrofi on tapahtunut ja että tämä katastrofi tai direktiivin 2000/29/EY mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi taikka niiden leviämisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tuhonneet vähintään 30 prosenttia alueen metsätalouden tuotantomahdollisuuksista. Tämä prosenttiosuus on määritettävä metsätalouden olemassa olevien keskimääräisten tuotantomahdollisuuksien perusteella joko katastrofia välittömästi edeltävänä kolmivuotiskautena tai sitä välittömästi edeltävänä viisivuotiskautena siten, ettei huomioon oteta suurinta ja pienintä arvoa.

    Tarkistus  91

    Ehdotus asetukseksi

    26 artikla – 2 b kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    2 b. Edellä 2 kohdan a alakohdan mukaista tukea ei myönnetä luonnonkatastrofista johtuviin tulonmenetyksiin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tämän toimenpiteen ja muiden kansallisten tai unionin tukivälineiden taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liian suuria korvauksia.

    Tarkistus  92

    Ehdotus asetukseksi

    27 artikla – otsikko

    Komission teksti

    Tarkistus

    Investoinnit uusiin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen

    Investoinnit ympäristön kannalta kestäviin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen

    Tarkistus  93

    Ehdotus asetukseksi

    27 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Edellä 22 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaista tukea myönnetään yksityisille metsänomistajille, kunnille, kuntayhtymille ja pk-yrityksille investointeihin, joilla parannetaan metsätalouden tuotantomahdollisuuksia tai jotka liittyvät metsätuotteiden arvoa lisäävään jalostukseen tai kaupan pitämiseen. Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 tarkoitettujen Egeanmeren pienten saarten ja Ranskan merentakaisten departementtien alueilla tukea voidaan myös myöntää muille yrityksille kuin pk-yrityksille.

    1. Edellä 22 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaista tukea myönnetään yksityisille metsänomistajille, kunnille, kuntayhtymille ja pk-yrityksille ympäristön kannalta kestäviin metsätalouden tekniikoihin tehtäviin investointeihin, tai investointeihin, jotka liittyvät metsätuotteiden arvoa lisäävään jalostukseen tai kaupan pitämiseen. Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 tarkoitettujen Egeanmeren pienten saarten ja Ranskan merentakaisten departementtien alueilla tukea voidaan myös myöntää muille yrityksille kuin pk-yrityksille.

    Tarkistus  94

    Ehdotus asetukseksi

    27 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Metsien taloudellisen arvon parantamiseen liittyvät investoinnit on tehtävä metsätilan tasolla, ja niihin voi sisältyä investointeja maaperää ja luonnonvaroja säästäviin metsänkorjuuvälineisiin ja -käytäntöihin.

    2. Metsien ympäristöarvon parantamiseen liittyvät investoinnit on tehtävä metsätilan tasolla, ja niihin voi sisältyä investointeja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden maaperää ja luonnonvaroja säästäviin metsänkorjuuvälineisiin ja ‑käytäntöihin.

    Tarkistus  95

    Ehdotus asetukseksi

    29 artikla – 3 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    3. Maatalouden ympäristö- ja ilmastotuet kattavat ainoastaan sitoumukset, jotka ylittävät asetuksen (EU) N:o HR/2012 VI osaston 1 luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset ja muut asetuksen (EU) N:o DP/2012 III osaston 2 luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat velvollisuudet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Kaikki tällaiset pakolliset vaatimukset on täsmennettävä ohjelmassa.

    3. Maatalouden ympäristö- ja ilmastotuet kattavat ainoastaan sitoumukset, jotka ylittävät huomattavasti asetuksen (EU) N:o HR/2012 VI osaston 1 luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset ja muut asetuksen (EU) N:o DP/2012 III osaston 2 luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat velvollisuudet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Kaikki tällaiset pakolliset vaatimukset on täsmennettävä ohjelmassa.

    Tarkistus  96

    Ehdotus asetukseksi

    29 artikla – 5 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    5. Tämän toimenpiteen mukaiset sitoumukset on tehtävä 5–7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tavoiteltujen ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittaessa määritellä maaseudun kehittämisohjelmissaan tietyntyyppisille sitoumukselle pidemmän kestoajan, esimerkiksi sopimalla niiden voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen.

    5. Tämän toimenpiteen mukaiset sitoumukset on tehtävä ohjelmassa määrätyksi ajaksi ja mahdollisimman joustavasti tukikautta ajatellen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tavoiteltujen ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittaessa määritellä maaseudun kehittämisohjelmissaan tietyntyyppisille sitoumukselle pidemmän kestoajan, esimerkiksi sopimalla niiden voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen. Jäsenvaltiot voivat maaseudun kehittämisohjelmissaan määrittää tietyntyyppisille sitoumuksille myös lyhyemmän kestoajan, jos on osoitettu, että ympäristöhyödyt eivät vaarannu. Jäsenvaltiot voivat määrätä sitoumusten kestävän jatkuvasti, jos ne tehdään kansalliseen kiinteistörekisteriin kirjattavina maan tulevaa käyttöä koskevina rasitteina.

    Perustelu

    Monet viljelijät eivät halua sitoutua tiettyihin toimenpiteisiin 5 vuoden ajaksi, mikä saattaa johtaa ympäristöhyödyn menettämiseen. Yksivuotiset sitoumukset olisi sallittava, jos jäsenvaltio voi osoittaa, että näin ei vaaranneta ympäristö- tai ilmastovaikutuksia. Tällaiset sitoumukset voisivat koskea esimerkiksi torjunta-aineetonta viljelyä (useimpien torjunta-aineiden ruiskutus vaikuttaa vain samana vuonna ja on tehoton tuholaisia vastaan seuraavana vuonna).

    Tarkistus  97

    Ehdotus asetukseksi

    29 artikla – 8 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei voida myöntää sitoumuksille, jotka kuuluvat luonnonmukaista maataloutta koskevan toimenpiteen soveltamisalaan.

    Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei voida myöntää sitoumuksille, jotka kuuluvat luonnonmukaista maataloutta koskevan toimenpiteen soveltamisalaan. Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei voida myöntää sitoumuksiin, jotka ovat hyödyllisiä ilmaston kannalta mutta joilla on kielteinen vaikutus ympäristöön.

    Perustelu

    Ensinnä on tärkeää, että ilmastokysymysten lisääminen maatalouden ympäristökysymyksiin vaikuttaa myönteisesti. Toiseksi jotkut ovat huolissaan siitä, että uusi perustaso haittaa siirtymistä maatalouden vanhoista ympäristötoimenpiteistä uusiin. Tästä syystä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että järjestelmien käytössä ja vaikutuksessa ei tapahdu vähennystä. Kolmanneksi on myös tärkeää, että näiden toimenpiteiden taataan jatkuvan ohjelmakauden loppuun saakka.

    Tarkistus  98

    Ehdotus asetukseksi

    29 artikla – 9 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    9. Tukea voidaan myöntää maatalouden geenivarojen säilyttämistä varten sellaisiin tukitoimiin, jotka eivät kuulu 1–8 kohdan mukaisten säännösten soveltamisalaan.

    9. Tukea voidaan myöntää maatalouden geenivarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä varten sellaisiin tukitoimiin, jotka eivät kuulu 1–8 kohdan mukaisten säännösten soveltamisalaan.

    Tarkistus  99

    Ehdotus asetukseksi

    29 artikla – 10 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    10 a. Kehittäessään uusia tai olemassa olevia ympäristötukijärjestelmiä seuraavalle ohjelmakaudelle jäsenvaltioiden olisi ennakkoarvioinnin tulosten perusteella suosittava sellaisia maatalouden ympäristötoimia, jotka ovat lisänneet ympäristötehokkuutta tila- ja aluetasolla, jotta voitaisiin säilyttää järjestelmien käyttö ja lisätä edelleen niiden vaikutusta.

    Perustelu

    Ensinnä on tärkeää, että ilmastokysymysten lisääminen maatalouden ympäristökysymyksiin vaikuttaa myönteisesti. Toiseksi jotkut ovat huolissaan siitä, että uusi perustaso haittaa siirtymistä maatalouden vanhoista ympäristötoimenpiteistä uusiin. Tästä syystä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että järjestelmien käytössä ja vaikutuksessa ei tapahdu vähennystä. Kolmanneksi on myös tärkeää, että näiden toimenpiteiden taataan jatkuvan ohjelmakauden loppuun saakka.

    Tarkistus  100

    Ehdotus asetukseksi

    29 artikla – 10 b kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    10 b. Jäsenvaltioiden on helpotettava ohjelmakauden loppuun saakka viljelijöiden pääsyä ympäristötukijärjestelmiin, jos tavoitteita ei ole vielä saavutettu.

    Perustelu

    Ensinnä on tärkeää, että ilmastokysymysten lisääminen maatalouden ympäristökysymyksiin vaikuttaa myönteisesti. Toiseksi jotkut ovat huolissaan siitä, että uusi perustaso haittaa siirtymistä maatalouden vanhoista ympäristötoimenpiteistä uusiin. Tästä syystä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että järjestelmien käytössä ja vaikutuksessa ei tapahdu vähennystä. Kolmanneksi on myös tärkeää, että näiden toimenpiteiden taataan jatkuvan ohjelmakauden loppuun saakka.

    Tarkistus  101

    Ehdotus asetukseksi

    30 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään hehtaarilta käytössä olevaa maatalousmaata viljelijöille tai viljelijäryhmille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti siirtymään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 määriteltyihin luonnonmukaisen maatalouden käytäntöihin ja menetelmiin tai ylläpitämään tällaisia käytäntöjä ja menetelmiä.

    1. Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään hehtaarilta käytössä olevaa maatalousmaata viljelijöille tai viljelijäryhmille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti siirtymään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 määriteltyihin luonnonmukaisen maatalouden käytäntöihin ja menetelmiin tai ylläpitämään tällaisia käytäntöjä ja menetelmiä. Tämän toimenpiteen sisällyttäminen maaseudun kehittämisohjelmiin on pakollista.

    Tarkistus  102

    Ehdotus asetukseksi

    30 artikla – 3 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    3. Tämän toimenpiteen mukaiset sitoumukset on tehtävä 5–7 vuoden ajaksi. Jos tukea myönnetään luonnonmukaisen maatalouden ylläpitämiseen, jäsenvaltiot voivat sopia maaseudun kehittämisohjelmissaan sitoumuksen voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen.

    3. Tämän toimenpiteen mukaiset sitoumukset on tehtävä 5–7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot perustavat järjestelmän, jolla kannustetaan viljelijöitä osallistumaan seurantatoimenpiteeseen vuoden 2020 jälkeen, jotta kannustetaan tämän toimenpiteen käyttöä myös vuoden 2015 jälkeen. Jos tukea myönnetään luonnonmukaisen maatalouden ylläpitämiseen, jäsenvaltiot voivat sopia maaseudun kehittämisohjelmissaan sitoumuksen voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen.

    Tarkistus  103

    Ehdotus asetukseksi

    30 artikla – 5 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    5 a. Jäsenvaltioiden on vahvistettava maaseudun kehittämissuunnitelmissaan, miten tämä toimenpide yhdistetään asetuksen muihin toimenpiteisiin, erityisesti 17, 18, 28, 29, 31 ja 36 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin, jotta voidaan lisätä luonnonmukaista maataloutta ja edistää ympäristöä ja maaseudun talouden kehittämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista.

    Perustelu

    Asetuksessa olisi selkeästi säädettävä, miten luonnonmukaisen maatalouden tuensaajat voivat yhdistää luonnonmukaisen toimenpiteen muihin asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin. Tätä varten jäsenvaltiot olisi velvoitettava selvittämään maaseudun kehittämisohjelmassaan, miten toimenpiteet olisi paras yhdistää, jotta voitaisiin saavuttaa ympäristöä ja maaseudun talouden kehittämistä koskevat tavoitteet ottaen samalla huomioon luonnonmukaisia elintarvikkeita ja luonnonmukaista maataloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman ja luomutoimintasuunnitelman.

    Tarkistus  104

    Ehdotus asetukseksi

    31 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta käytössä olevaa maatalousmaata tai hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet kustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY ja 2000/60/EY täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla.

    1. Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta käytössä olevaa maatalousmaata tai hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet kustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY ja 2000/60/EY täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla. Pysyväluonteisten vaatimusten osalta tuki voidaan maksaa hehtaarilta käytössä olevaa maatalousmaata tai metsää kertasuorituksena, joka kattaa koko korvauksen. Siinä tapauksessa vaatimukset on tehtävä maan tulevaa käyttöä koskevina rasitteina ja kirjattava kansalliseen kiinteistörekisteriin. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa tuki voidaan myöntää muiden yksikkökustannusten kuin hehtaarin, esimerkiksi vesiväyläkilometrin, perusteella.

     

    Vaihtoehtoisesti tuki voi kattaa aineelliset ja/tai aineettomat tuottamattomat investoinnit, jotka ovat välttämättömiä direktiivien 2009/147/EY, 92/43/ETY ja 2000/60/EY liittyvien vaatimusten noudattamiseksi.

    Tarkistus  105

    Ehdotus asetukseksi

    31 artikla – 6 kohta – b alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (b) muut rajatut luonnonsuojelualueet, joilla on maa- tai metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita, jotka vaikuttavat direktiivin 92/43/ETY 10 artiklan täytäntöönpanoon. Näiden alueiden osuus ei saa maaseudun kehittämisohjelmaa kohden ylittää viittä prosenttia ohjelman maantieteellisellä soveltamisalalla sijaitsevista nimetyistä Natura 2000 -alueista;

    (b) muut rajatut luonnonsuojelualueet, joilla on maa- tai metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita, jotka vaikuttavat direktiivin 92/43/ETY liitteessä IV vahvistettujen lajien populaatioiden parantamiseen, direktiivin 92/43/ETY 10 artiklan täytäntöönpanoon ja kaikkiin lintulajeihin direktiivin 2009/147/EY 1 artiklan mukaisesti. Näiden tässä kohdassa tarkoitettujen alueiden osuus ei saa maaseudun kehittämisohjelmaa kohden ylittää seitsemää prosenttia ohjelman maantieteellisellä soveltamisalalla sijaitsevista nimetyistä Natura 2000 ‑alueista;

    Perustelu

    On tärkeää, että tätä toimenpidettä sovelletaan myös lajeihin Natura 2000 ‑alueiden ulkopuolella, erityisesti lajeihin, jotka ovat erityisen uhanalaisia Euroopassa. Toimien kohdentamiseksi on tärkeää selventää, mitä lajeja ja luontotyyppejä olisi käsiteltävä. On tärkeää, että näiden direktiivien piiriin kuuluville alueille mahdollisesti myönnettävän tuen saamisen edellytyksenä pidetään sitä, että noudatetaan erityisiä hoitovelvollisuuksia, jotta voidaan helpottaa muutoksia sellaiseen maanhoitoon, jota direktiivien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää.

    Tarkistus  106

    Ehdotus asetukseksi

    31 artikla – 6 kohta – c alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c) direktiivin 2000/60/EY mukaisesti vesipiirin hoitosuunnitelmiin sisältyvät maatalousalueet.

    (c) direktiivin 2000/60/EY mukaisesti vesipiirin hoitosuunnitelmiin sisältyvät maatalousalueet ja metsäalueet.

    Tarkistus  107

    Ehdotus asetukseksi

    31 artikla – 7 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    7 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahoitussuunnitelmassa esitetään erilliset talousarviot Natura 2000 ‑maatalousalueiden ja Natura 2000 ‑metsäalueiden tuille sekä vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisille tuille.

    Perustelu

    On tärkeää nähdä, miten paljon määrärahoja metsä- ja maatalousmaalle myönnetään tämän toimenpiteen yhteydessä. Tarkistus johtuu avoimuussyistä, sillä aikaisemmin nämä kaksi toimenpidettä olivat erillisiä.

    Tarkistus  108

    Ehdotus asetukseksi

    32 artikla – 5 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    5. Jäsenvaltiot voivat myöntää tämän toimenpiteen mukaisia tukia vuosina 2014–2017 viljelijöille alueilla, jotka olivat ohjelmakaudella 2007–2013 tukikelpoisia asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti mutta eivät ole enää tukikelpoisia 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun uuden aluemäärittelyn jälkeen. Nämä tuet ovat pieneneviä siten, että niiden määrä vuonna 2014 on 80 prosenttia vuoden 2013 tuesta päättyen 20 prosenttiin vuonna 2017.

    Poistetaan.

    Tarkistus  109

    Ehdotus asetukseksi

    33 artikla – 1 kohta – c a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (c a) luonnonarvoltaan merkittävien alueiden maatalousjärjestelmät.

    Tarkistus  110

    Ehdotus asetukseksi

    33 artikla – 3 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Muilla alueilla kuin vuoristoalueilla on katsottava olevan luonnonolosuhteista johtuvia huomattavia rajoitteita ja niille voidaan myöntää 32 artiklan mukaisia tukia, jos vähintään 66 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta täyttää vähintään yhden liitteessä II luetelluista perusteista mainitulla kynnysarvolla. Tämän edellytyksen täyttyminen on varmistettava asianmukaisella paikallisten hallintoyksiköiden tasolla (LAU 2 -taso).

    Muilla alueilla kuin vuoristoalueilla on katsottava olevan luonnonolosuhteista johtuvia huomattavia rajoitteita ja niille voidaan myöntää 32 artiklan mukaisia tukia, jos vähintään 50 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta täyttää joko vähintään yhden liitteessä II luetelluista perusteista mainitulla kynnysarvolla tai jäsenvaltiotasolla voimassa olevan indeksijärjestelmän yhdistetyt biofyysiset perusteet. Tämän edellytyksen täyttyminen on varmistettava LAU 2 ‑tasolla tai sitä pienempien yksiköiden, esimerkiksi kuntien, tasolla.

    Tarkistus  111

    Ehdotus asetukseksi

    33 artikla – 3 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Tämän kohdan soveltamisalaan kuuluvia alueita määrittäessään jäsenvaltioiden on suoritettava objektiivisten perusteiden mukainen hienosäätö voidakseen sulkea pois alueet, joilla on dokumentoitu olevan ensimmäisen alakohdan mukaisia luonnonolosuhteista johtuvia huomattavia rajoitteita, jotka on kuitenkin ratkaistu investoinnein tai taloudellisen toiminnan ansiosta.

    Määrittäessään tämän kohdan soveltamisalaan kuuluvia alueita, joilla ei katsota liitteen II ilmastoperusteen nojalla olevan luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita, jäsenvaltioiden on suoritettava objektiivisten perusteiden mukainen hienosäätö voidakseen sulkea pois alueet, joilla on dokumentoitu olevan ensimmäisen alakohdan mukaisia luonnonolosuhteista johtuvia huomattavia rajoitteita, jotka on kuitenkin ratkaistu investoinnein tai taloudellisen toiminnan ansiosta.

    Tarkistus  112

    Ehdotus asetukseksi

    34 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Tämän toimenpiteen mukaisia eläinten hyvinvointia edistäviä tukia myönnetään viljelijöille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan tukitoimia, joihin sisältyy yksi tai useampi eläinten hyvinvointia edistävä sitoumus.

    1. Tämän toimenpiteen mukaisia eläinten hyvinvointia edistäviä tukia myönnetään viljelijöille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan tukitoimia, joihin sisältyy yksi tai useampi eläinten hyvinvointia edistävä sitoumus ja jotka menevät huomattavasti lainsäädännön vähimmäisvaatimuksia pidemmälle.

    Tarkistus  113

    Ehdotus asetukseksi

    34 artikla – 3 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    3. Aluekohtaisia tai muita yksikkökustannuksiin perustuvia tukia myönnetään vuosittain, ja niiden on katettava tehdystä sitoumuksesta viljelijöille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain. Tarvittaessa tuet voivat myös kattaa transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti eläinten hyvinvointia edistävästä sitoumuksesta maksetusta palkkiosta.

    3. Aluekohtaisia tai muita yksikkökustannuksiin perustuvia tukia myönnetään vuosittain, ja niiden on katettava tehdystä sitoumuksesta viljelijöille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain. Tarvittaessa tuet voisivat myös kattaa transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti eläinten hyvinvointia edistävästä sitoumuksesta maksetusta palkkiosta. Sen selvittämiseksi, menevätkö toimet lainsäädännön vähimmäisvaatimuksia pidemmälle ja miten viljelijöitä tuetaan, on sovellettava tuloksiin perustuvia eläinten hyvinvointia osoittavia indikaattoreita.

    Perustelu

    Myös eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevassa Euroopan unionin strategiassa vuosiksi 2012–2015 tarkastelun kohteena on "eläinten hyvinvointia mittaavien tutkimukseen perustuvien indikaattorien käyttö mahdollisena keinona yksinkertaistaa säädöskehystä ja antaa joustonvaraa kotieläintuottajien kilpailukyvyn parantamiseksi".

    Tarkistus  114

    Ehdotus asetukseksi

    35 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään hehtaarilta metsää metsänomistajille, kunnille ja kuntayhtymille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan tukitoimia, joihin sisältyy yksi tai useampi metsätalouden ympäristösitoumus. Valtion metsiä hoitavat elimet voivat myös saada tukea edellyttäen, että ne eivät sisälly valtion talousarvioon.

    1. Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään hehtaarilta metsää metsänomistajille, kunnille ja kuntayhtymille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan tukitoimia, joihin sisältyy yksi tai useampi metsätalouden ympäristösitoumus. Valtion metsiä hoitavat elimet voivat myös saada tukea.

    Tarkistus  115

    Ehdotus asetukseksi

    35 artikla – 2 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Tuet kattavat ainoastaan sitoumukset, jotka ylittävät kansallisessa metsätalouslaissa tai muussa asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset vaatimukset. Kaikki tällaiset vaatimukset on täsmennettävä ohjelmassa.

    2. Tuet kattavat ainoastaan sitoumukset, jotka ylittävät huomattavasti kansallisessa metsätalouslaissa tai muussa asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset vaatimukset. Kaikki tällaiset vaatimukset on täsmennettävä ohjelmassa.

    Tarkistus  116

    Ehdotus asetukseksi

    36 artikla – 2 kohta – e a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (e a) tiedotus- ja menekinedistämistoimet, jotka liittyvät laatujärjestelmän mukaisten tuotteiden kehittämiseen maatalousjärjestelmien, esimerkiksi luonnonmukaisen maatalouden ja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden maatalousjärjestelmien avulla;

    Perustelu

    Nykyisen asetuksen mukaisesti jäsenvaltiot voivat myöntää tukea tuottajaryhmille laatujärjestelmien mukaisia elintarvikkeita, esimerkiksi luonnonmukaisia elintarvikkeita, koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia varten. Kun tämä tuki sisällytetään uuteen asetukseen, EU:n yhteisrahoitusta voidaan myöntää sellaisiin markkinakehitystoimiin, jotka ovat ratkaisevia luonnonmukaisten tuotteiden markkinoiden kehittämiselle. Koko luonnonmukaisten elintarvikkeiden ketjun kattava tuki voisi luoda kannusteen luomuruoan lisäämiseksi kouluruokaloissa ja vanhainkodeissa.

    Tarkistus  117

    Ehdotus asetukseksi

    36 artikla – 2 kohta – e b alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (e b) koko luonnonmukaisten elintarvikkeiden ketjun kattava tuki;

    Perustelu

    Nykyisen asetuksen mukaisesti jäsenvaltiot voivat myöntää tukea tuottajaryhmille laatujärjestelmien mukaisia elintarvikkeita, esimerkiksi luonnonmukaisia elintarvikkeita, koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia varten. Kun tämä tuki sisällytetään uuteen asetukseen, EU:n yhteisrahoitusta voidaan myöntää sellaisiin markkinakehitystoimiin, jotka ovat ratkaisevia luonnonmukaisten tuotteiden markkinoiden kehittämiselle. Koko luonnonmukaisten elintarvikkeiden ketjun kattava tuki voisi luoda kannusteen luomuruoan lisäämiseksi kouluruokaloissa ja vanhainkodeissa.

    Tarkistus  118

    Ehdotus asetukseksi

    36 artikla – 2 kohta – j a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (j a) toimitusketjun toimijoiden välinen yhteistyö eläinten hyvinvoinnin kannalta suotuisten tuotantojärjestelmien edistämiseksi.

    Perustelu

    Yhteistyötä koskeva toimenpide on hyvä väline eläinten hyvinvoinnin sisällyttämiseksi elintarvikeketjuun saamalla eri toimijat osallistumaan ja siten edistämään kestävän kotieläintuotannon kehittämistä.

    Tarkistus  119

    Ehdotus asetukseksi

    37 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa

    Poistetaan.

    (a) suoraan viljelijöille maksettavan taloudellisen tuen sato-, eläin- ja kasvivakuutusmaksuihin, kun vakuutus otetaan epäsuotuisten sääolojen ja eläin- tai kasvitautien taikka tuholaisten aiheuttamien taloudellisten tappioiden varalta;

     

    (b) taloudellisen tuen sijoitusrahastoille, joista viljelijöille maksetaan taloudellista korvausta eläin- tai kasvitaudista taikka ympäristövahingosta johtuvien taloudellisten tappioiden johdosta;

     

    (c) tulojen vakauttamisvälineen, joka muodostuu taloudellisesta tuesta sijoitusrahastoille, joista maksetaan korvausta viljelijöille, joiden tulot laskevat paljon.

     

    2. Edellä 1 kohdan b ja c alakohdan soveltamiseksi ilmaisulla ’sijoitusrahasto’ tarkoitetaan jäsenvaltion kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti hyväksymää järjestelmää, jossa siihen kuuluvat viljelijät voivat vakuuttaa itsensä sellaisia taloudellisia tappioita vastaan, jotka aiheutuvat eläin- tai kasvitaudeista taikka ympäristövahingosta, taikka heidän tulojensa voimakasta laskua vastaan ja jossa tällaisille viljelijöille myönnetään korvauksia.

     

    3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tämän toimenpiteen ja muiden kansallisten tai unionin tukivälineiden taikka yksityisten vakuutusjärjestelmien yhdistämisestä aiheudu liian suuria korvauksia. Euroopan globalisaatiorahastosta, jäljempänä ’EGR’, saatu suora tulotuki otetaan myös huomioon viljelijöiden tulotasoa arvioitaessa.

     

    4. Siirretään komissiolle valta antaa 90 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 39 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen sijoitusrahastoille myönnettävien kaupallisten lainojen vähimmäis- ja enimmäiskestoa.

     

    Perustelu

    Toisessa pilarissa ei tarvitse säätää ylimääräisestä tuesta riskien varalta, sillä ensimmäinen pilari perustuu jo tulotukiin. Toisella pilarilla pyritään ohjaamaan viljelijöitä ja maankäyttäjiä maaseutualueilla kohti parempaa ja kestokykyisempää maatalouden ympäristöjärjestelmää. Jos riskienhallintatoimenpiteet katsotaan tarpeellisiksi, ne olisi sisällytettävä ensimmäiseen pilariin yhdessä yleisten tulotukijärjestelmien kanssa.

    Tarkistus  120

    Ehdotus asetukseksi

    38 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Edellä 37 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista tukea myönnetään vain vakuutussopimuksiin, jotka kattavat menetyksen, joka on aiheutunut epäsuotuisasta sääoloista, eläin- tai kasvitaudista taikka tuholaisvahingoista tai direktiivin 2000/29/EY mukaisesti kasvitaudin tai tuholaisen hävittämiseksi taikka niiden leviämisen estämiseksi toteutetuista toimenpiteistä, kun ne tuhoavat yli 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää.

    Poistetaan.

    2. Kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on todettava virallisesti epäsuotuisten sääolojen, eläin- tai kasvitaudin taikka tuholaisvahingon esiintyminen. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

     

    3. Vakuutuskorvaukset eivät saa korvata enempää kuin 37 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tappioiden korvaamisesta aiheutuvat kokonaiskustannukset, eikä niihin saa liittyä mitään tulevan tuotannon tyyppiä tai määrää koskevia ehtoja tai määräyksiä. Jäsenvaltiot voivat asettaa tarkoituksenmukaiset tuen enimmäismäärät vakuutusmaksulle, jolle tukea voidaan myöntää.

     

    4. Enimmäistukiprosentti v