MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä

5.11.2013 - (COM(2011)0625 – C7 0336/2011 – COM(2012)0552 – C7 0311/2012 – 2011/0280(COD)) - ***I

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Luis Manuel Capoulas Santos


Menettely : 2011/0280(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
A7-0362/2013
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
A7-0362/2013
Hyväksytyt tekstit :

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä

(COM(2011)0625 – C7‑0336/2011 – COM(2012)0552 – C7‑0311/2012 – 2011/0280(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0625) ja muutokset ehdotukseen (COM(2012)0552),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0336/2011),

–   ottaa huomioon vuoden 1979 liittymisasiakirjan ja erityisesti siihen liitetyn puuvillaa koskevan pöytäkirjan N:o 4 6 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 8. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon 1/2012[1],

–   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. huhtikuuta 2012 ja 12. joulukuuta2012 antamat lausunnot[2],

–   ottaa huomioon alueiden komitean 4. toukokuuta 2012 antaman lausunnon[3],

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2013 antamansa päätöksen toimielinten välisten neuvottelujen aloittamisesta ja valtuutuksesta neuvotteluihin ehdotuksesta[4],

–   ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. lokakuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0362/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus    1

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET*

komission ehdotukseen

---------------------------------------------------------

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTONASETUS

annettu

yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä

ja neuvoston asetusten (EY) N:o 637/2008 ja (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon vuoden 1979 liittymisasiakirjan ja erityisesti siihen liitetyssä puuvillaa koskevassa pöytäkirjassa N:o 4 olevan 6 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon[5],

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[6],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[7],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä[8],

sekä katsovat seuraavaa:

(1)      Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?" vahvistetaan vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan mahdolliset haasteet, tavoitteet ja suuntaviivat. Mainitusta tiedonannosta käytyjen keskustelujen perusteella yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) olisi uudistettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen. Uudistuksen olisi katettava kaikki YMP:n päävälineet, mukaan luettuna ▌neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009 [9]. Uudistuksen laajuuden vuoksi on aiheellista kumota asetus (EY) N:o 73/2009 ja korvata se uudella tekstillä. Uudistuksella olisi myös ▌virtaviivaistettava ja yksinkertaistettava säännöksiä.

(1a)    Yksi yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen perustavoitteista ja keskeisistä vaatimuksista on hallinnollisen taakan keventäminen. Tämä tavoite olisi otettava ehdottomasti huomioon laadittaessa asiaankuuluvia säännöksiä suoraa tukijärjestelmää varten.

(2)      Tähän asetukseen olisi sisällytettävä kaikki viljelijöille maksettavaan unionin tukeen liittyvät perusasiat, ja siinä olisi vahvistettava myös tukien saamisen perusteet ja edellytykset, jotka liittyvät erottamattomasti kyseisiin perusasioihin.

(3)      Olisi täsmennettävä, että ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o (…)[10] ja sen nojalla annettuja säännöksiä olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin. Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus muiden yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvien oikeudellisten välineiden kanssa, eräistä asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyistä säännöistä säädetään nyt asetuksessa (EU) N:o (…) [HZR]; tällaisia ovat erityisesti säännöt, joilla varmistetaan suoria tukia koskevissa säännöksissä vahvistettujen velvollisuuksien noudattaminen, mukaan luettuina tarkastukset sekä hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltaminen silloin kun velvollisuuksia ei noudateta, säännöt täydentävistä ehdoista, joita ovat muun muassa lakisääteiset hoitovaatimukset, hyvä maatalous- ja ympäristökunto sekä asianomaisten toimenpiteiden seuranta ja arviointi, kuten myös säännöt ennakoiden maksamisesta ja aiheettomasti maksettujen tukien takaisinperinnästä.

(4)      Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(8)      Tämän asetuksen olisi sisällettävä luettelo sen soveltamisalaan kuuluvista suorista tukijärjestelmistä. Komissiolle olisi kyseisen luettelon muuttamisen osalta siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisen tukijärjestelmiä koskevan uuden lainsäädännön, jota voidaan antaa tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, huomioon ottamiseksi.

(9)      Komissiolle olisi oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirrettävä valta hyväksyä ▌tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat niiden puitteiden vahvistamista, joissa jäsenvaltioiden on määriteltävä perusteet, jotka viljelijän on täytettävä, jotta hänen katsottaisiin noudattaneen velvollisuutta pitää maatalousmaa laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa ja vähimmäistoimet, jotka on toteutettava aloilla, joita pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla, sekä perusteet, ▌joiden mukaan määritellään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien enemmistöosuus pysyvässä nurmessa ja perusteet, joiden mukaan määritellään vakiintuneet paikalliset käytännöt pysyvän nurmen ja pysyvän laitumen, jäljempänä "pysyvä nurmi", osalta.

(11)    Sen varmistamiseksi, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseen käytettävät määrät ovat asetuksen (EU) N:o (…) [HZR] 16 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vuotuisten enimmäismäärien mukaisia, suorien tukien tason mukauttamismahdollisuus minä tahansa kalenterivuonna olisi kyseisen asetuksen 25 artiklan mukaisesti säilytettävä. Suorien tukien mukautusta olisi sovellettava vain sellaisiin viljelijätukiin, jotka ylittävät kalenterivuonna 2 000 euroa, jotta varmistetaan, että mukautus edistää tukien tasapainoisempaa jakautumista koskevaa tavoitetta. Tätä rahoituskurin välinettä olisi sovellettava Bulgariassa ja Romaniassa vasta 1 päivästä tammikuuta 2016 ja Kroatiassa 1 päivästä tammikuuta 2022 ottaen huomioon viljelijöille maksettavien suorien tukien tasot Bulgariassa, Kroatiassa ja Romaniassa kaikkiin niissä myönnettäviin suoriin tukiin sovellettavan asteittaisen käyttöönoton yhteydessä. Olisi laadittava erityissääntöjä tämän säännöksen ja eräiden muiden säännösten soveltamiseksi oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa maatalousyrittäjän asemassa olevien yksittäisten viljelijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin, maatalouden rakenteiden vahvistamiseksi ja oikeushenkilöiden tai asianomaisten ryhmien perustamisen edistämiseksi.

(11a)     Jotta voidaan varmistaa suorien tukien mukautusten moitteeton soveltaminen sekä rahoituskuri, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat jäsenvaltioiden viljelijöille rahoituskurin soveltamiseksi määräämien vähennysten laskentaperustetta.

(13)    Erilaisten viljelijöiden tukijärjestelmien soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että tukea on eräissä tapauksissa myönnetty luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, joiden liiketoiminnan tarkoituksena ei ole lainkaan ollut tai on vain hyvin vähäisessä määrin ollut maataloustoiminnan harjoittaminen ▌. Jotta varmistetaan tuen parempi kohdentaminen, jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä myöntämästä suoria tukia tietyille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, elleivät kyseiset henkilöt voi osoittaa, että niiden maataloustoiminta ei ole hyvin vähäistä. Lisäksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus olla myöntämättä suoria tukia muille luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille, joiden maataloustoiminta on hyvin vähäistä. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava myöntää suoria tukia pienille osa-aikaviljelijöille, koska kyseisillä viljelijöillä on välitön vaikutus maaseudun elinvoimaisuuteen. Jäsenvaltioiden olisi myös pitäydyttävä myöntämästä suoria tukia sellaiselle luonnolliselle tai oikeushenkilölle, jonka maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla, ja joka ei harjoita tiettyjä vähimmäistoimia.

(13a)  Viljelijöiden oikeuksien suojaamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä perusteista, joiden mukaan viljelijän maatalousmaata on pidettävä pääasiallisesti alana, joka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla, perusteista maataloustoiminnasta ja muusta toiminnasta saatujen tulojen erottelemiseksi ja suorien tukien määrän vahvistamiseksi maataloustoiminnan vähäisyyttä koskevan testin suorittamiseksi sekä perusteista, joiden nojalla viljelijä voi todistaa, että hänen maataloustoimintansa ei ole hyvin vähäistä.

(14)    Pienten tukien hallinnoinnista aiheutuvan liiallisen taakan välttämiseksi jäsenvaltioiden ei yleensä pitäisi myöntää suoria tukia, jos tuki olisi alle 100 euroa tai jos tilan tukikelpoista alaa, jolle tukea haetaan, on vähemmän kuin yksi hehtaari. Koska jäsenvaltioiden maatalousrakenteet vaihtelevat merkittävästi ja voivat erota huomattavasti unionin keskimääräisestä maatalousrakenteesta, jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa oman erityistilanteensa mukaisia vähimmäiskynnyksiä. Koska syrjäisimmillä alueilla ja pienillä Egeanmeren saarilla on hyvin erikoinen tilarakenne, jäsenvaltioiden pitäisi voida päättää, sovelletaanko mainituilla alueilla mitään vähimmäiskynnystä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi maatalousalojensa rakenteiden erityispiirteiden perusteella voitava valita, kumpaa vähimmäiskynnystä ne soveltavat. Koska tukea voitaisiin myöntää viljelijöille, joiden tilalla ei ole maatalousmaata, hehtaariperustaisen kynnyksen soveltaminen olisi tehotonta. Sen vuoksi tällaisiin viljelijöihin olisi sovellettava tukeen liittyvää vähimmäismäärää. Tasapuolisen kohtelun takaamiseksi viljelijöille, joiden suoriin tukiin sovelletaan Bulgariassa, Kroatiassa ja Romaniassa asteittaista käyttöönottoa, vähimmäiskynnyksen olisi perustuttava asteittaisen käyttöönoton päättymisen jälkeen myönnettäviin lopullisiin määriin.

(15)    Suorien tukien jakautumiselle on ominaista, että suhteeton määrä tuista myönnetään varsin pienelle määrälle suuria tuensaajia. Suuremmat tuensaajat eivät mittakaavaedun takia tarvitse tulotukeen liittyvän tavoitteen saavuttamista varten samaa yksikkötuen tasoa. Lisäksi suurempien tuensaajien mahdollisuudet tehdä mukautuksia auttavat niitä toimimaan, vaikka tukitaso olisi alhaisempikin. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi alennettava viljelijöille myönnettävän, 150 000 euroa ylittävän perustuen/yhtenäisen pinta-alatuen osaa vähintään 5 prosenttia. Jotta vaikutus ei olisi suhteeton paljon ihmisiä työllistävillä suurtiloilla, jäsenvaltiot voivat kyseistä mekanismia soveltaessaan päättää ottaa huomioon palkallisen työvoiman määrän. Jotta tällainen tukitason alentaminen olisi tehokasta, mitään etua ei pitäisi myöntää viljelijöille, jotka keinotekoisesti luovat edellytykset sen vaikutusten välttämiseksi. Suurtuensaajien tukien alentamisesta ▌saatavien tulojen olisi jäätävä jäsenvaltioon, jossa ne ovat kertyneet ▌.

(16)    Olisi määriteltävä jäsenvaltiokohtaiset enimmäisnettomäärät viljelijöille myönnettävän tuen rajoittamiseksi, kun tukitasoa alennetaan. Unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 kumoamisesta 13 päivänä maaliskuuta 2013 annetun ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 228/2013[11] ja Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1405/2006 kumoamisesta 13 päivänä maaliskuuta 2013 annetun ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 229/2013[12] mukaisesti myönnettävän yhteisen maatalouspolitiikan mukaisen tuen erikoispiirteiden huomioon ottamiseksi ja koska kyseisiin suoriin tukiin ei sovelleta tukitason alentamista, kyseisiä suoria tukia ei pitäisi sisällyttää asianomaisten jäsenvaltioiden enimmäisnettomääriin.

(16a)     Suorien tukien kokonaisenimmäismäärään, joka voidaan myöntää, liittyvien muutosten huomioon ottamiseksi, mukaan lukien muutokset, jotka johtuvat I ja II pilarin välillä tehtäviä siirtoja [sekä asteittaisen alentamisen ja tapauksen mukaan tukikaton soveltamista] koskevista jäsenvaltioiden päätöksistä, samoin kuin muutokset, jotka johtuvat Kroatian tekemistä maatalouskäyttöön takaisin otettua miinoista puhdistettua maata koskevista tiedonannoista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tässä asetuksessa säädettyjen kansallisten enimmäismäärien ja enimmäisnettomäärien tarkistamisesta.

(17)       Olisi erityisesti mainittava, että valtiontukisääntöjä ei sovelleta niihin tämän asetuksen säännöksiin, joiden nojalla jäsenvaltioiden toiminta voitaisiin mahdollisesti tulkita valtiontueksi, koska kyseiset säännökset sisältävät asianmukaiset edellytykset tuen myöntämiseksi, tai niiden mukaan komissio vahvistaa tällaiset edellytykset kilpailun tarpeettoman vääristymisen estämiseksi.

(17a)     Jäsenvaltioilla olisi maaseudun kehittämispolitiikan vahvistamiseksi oltava mahdollisuus siirtää varoja suorien tukien enimmäismäärästään maaseudun kehittämistukeen. Jäsenvaltioilla olisi samoin oltava mahdollisuus siirtää varoja maaseudun kehittämistuesta suorien tukien enimmäismäärään. Kyseisen välineen tehokkuuden varmistamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus tarkistaa alkuperäistä päätöstään kerran hakuvuodesta 2018 lähtien edellyttäen, että tällainen tarkistus ei merkitse maaseudun kehittämiseen osoitettujen määrien vähentämistä.

(18)    Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi tukijärjestelmiä voi olla tarpeen mukauttaa muuttuvien tilanteiden vuoksi lyhyessäkin määräajassa. Sen vuoksi on tarpeen säätää järjestelmien mahdollisesta uudelleentarkastelusta erityisesti talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella, mikä tarkoittaa, että tuensaajat eivät voi olettaa tukiedellytysten pysyvän muuttumattomina.

(19)    ▌Unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden maataloustuottajille on myönnetty suoria tukia asianomaisten maiden liittymisasiakirjoissa määrätyn asteittaisen käyttöönoton mekanismin mukaisesti. Bulgariassa ja Romaniassa kyseistä mekanismia sovelletaan vielä vuonna 2015 ja Kroatiassa vuoteen 2021 saakka. Lisäksi kyseisten jäsenvaltioiden sallittiin myöntää täydentäviä kansallisia suoria tukia. Tällaisten tukien myöntämismahdollisuus olisi säilytettävä Kroatiassa ja, perustukijärjestelmän täydennyksenä, Bulgariassa ja Romaniassa, kunnes asteittainen käyttöönotto päättyy. ▌

(19a)   Asetuksessa (EY) N:o 73/2009, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2011 liittymisasiakirjalla, säädetään Kroatian osalta erityisestä kansallisesta miinanraivaukseen liittyvästä varannosta, josta rahoitetaan unioniin liittymistä seuraavien kymmenen vuoden ajan tukioikeuksien jakaminen vuosittain sellaiselle maalle, joka puhdistetaan miinoista ja palautetaan maatalouskäyttöön. On asianmukaista vahvistaa säännöt, joita sovelletaan kyseisen maan rahoitustukeen osoitettavien määrien vahvistamiseksi tässä asetuksessa säädetyissä tukijärjestelmissä sekä kyseisen varannon hallinnointiin. Kroatian tekemistä maatalouskäyttöön takaisin otettua miinoista puhdistettua maata koskevista tiedonannoista johtuvien määrien huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tiettyjen Kroatiaan sovellettavien rahoitussäännösten tarkistamisesta.

(20)    Jotta tuki jakautuisi paremmin unionin maatalousmaan kesken, myös asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaista yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltiossa, ▌neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003[13], ja sittemmin asetuksessa (EY) N:o 73/2009, jossa aiemmat tukimekanismit yhdistettiin yhdeksi tuotannosta irrotettujen suorien tukien järjestelmäksi, säädetty tilatukijärjestelmä olisi korvattava uudella perustukijärjestelmällä. Tällainen muutos tarkoittaisi periaatteessa, että mainittujen asetusten mukaisesti saadut tukioikeudet raukeavat ja myönnetään uudet tukioikeudet, jotka perustuvat pääsääntöisesti kuitenkin edelleen viljelijällä järjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuonna käytössä olevien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärään. Jäsenvaltioilla, jotka nykyisin soveltavat alueellista tai yhdistelmäpohjaista tilatukijärjestelmää, olisi kuitenkin oltava mahdollisuus pitää olemassa olevat tukioikeutensa. Jotta vältettäisiin se, että tietyn jäsenvaltion tukikelpoisen alueen kasvu alentaa suhteettomasti suorien tukien määrää hehtaaria kohden ja vaikuttaa tällä tavoin sisäiseen yhdenmukaistamisprosessiin, jäsenvaltioiden olisi sallittava tukioikeuksien ensimmäisen myöntämisen yhteydessä soveltaa vähennyskerrointa tukioikeuksien lukumäärän vahvistamiseksi.

(21)    Tilatukijärjestelmään on sisällytetty vaiheittain eri aloja ja viljelijöille on myönnetty aikaa mukautumiseen, jolloin on käynyt entistä vaikeammaksi perustella aiemmista viitemääristä johtuvia merkittäviä eroja hehtaarikohtaisissa tukitasoissa. Sen vuoksi suorat tulotuet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken oikeudenmukaisemmin vähentämällä yhteyttä aiempiin viitemääriin ja ottaen huomioon unionin talousarvion kokonaistilanne. Suoran tuen paremman jakautumisen varmistamiseksi hehtaarikohtaisen suoran tuen tasoja olisi mukautettava asteittain ottaen huomioon palkkatasoissa ja tuotantopanoskustannuksissa yhä esiintyvät erot. Jäsenvaltioissa, joissa suorien tukien määrä on alle 90 prosenttia keskiarvosta, olisi nykytason ja keskiarvon välistä eroa kavennettava yhdellä kolmanneksella, jotta kaikki jäsenvaltiot saavuttaisivat vähimmäistason varainhoitovuoteen 2020 mennessä. Kaikkien niiden jäsenvaltioiden, joissa suorat tuet ovat unionin keskiarvon yläpuolella, olisi osallistuttava oikeassa suhteessa tukitasojen yhdenmukaistamisen rahoittamiseen.

(21a)  Tämän lisäksi kaikkien jossakin jäsenvaltiossa tai jollakin alueella vuonna 2019 aktivoitujen tukioikeuksien yksikköarvojen olisi pääsääntöisesti oltava sama. Jotta viljelijöille ei kuitenkaan aiheutuisi haitallisia taloudellisia seurauksia, ▌jäsenvaltioiden olisi sallittava ottaa aiemmat tekijät huomioon laskiessaan tukioikeuksien arvoja, jotka viljelijöillä olisi oltava vuonna 2019 edellyttäen, että yksikään tukioikeus ei ole vuonna 2019 arvoltaan alle 60 prosenttia keskiarvosta. Tämä yhdenmukaistaminen olisi rahoitettava alentamalla niiden tukioikeuksien arvoa, joiden arvo on vuoden 2019 keskiarvoa korkeampi, puolueettomin ja syrjimättömin, jäsenvaltioiden vahvistamin perustein. Tässä yhteydessä ja eräille viljelijöille aiheutuvien kohtuuttoman haitallisten tappioiden välttämiseksi jäsenvaltiot voivat rajoittaa kyseisen alentamisen 30 prosenttiin asianomaisten tukioikeuksien alkuperäisestä arvosta, vaikka kaikki tukioikeudet eivät tämän päätöksen johdosta saavuta 60:tä prosenttia vuoden 2019 keskiarvosta. Lukuun ottamatta jäsenvaltioita, jotka päättävät soveltaa samaa tukioikeuksien yksikköarvoa [...] järjestelmän ensimmäisenä toteuttamisvuonna, ja jäsenvaltioita, jotka ovat jo päättäneet yhdenmukaistamista koskevat toimenpiteet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 mukaisesti, tämä yhdenmukaistaminen olisi tehtävä tasasuuruisesti. Arvoltaan keskiarvoa korkeampia tukioikeuksia yhdenmukaistettaessa olisi otettava huomioon myös arvioidut tukioikeuksia varten käytettävissä olevat varat.

(22)    Tilatukijärjestelmän soveltamisesta saatujen kokemusten mukaan sen pääosat olisi säilytettävä, mukaan luettuna kansallisten enimmäismäärien vahvistaminen sen varmistamiseksi, että tuen kokonaistaso on nykyisten budjettirajoitusten mukainen. Jäsenvaltioilla olisi myös edelleen oltava kansallinen varanto, ja niiden olisi sallittava perustaa alueellisia varantoja, joita olisi ensisijaisesti käytettävä nuorten viljelijöiden ja maataloustoimintansa aloittavien viljelijöiden järjestelmään osallistumisen helpottamiseksi, ja joiden käyttö olisi sallittava eräiden muiden erityistilanteiden huomioon ottamiseksi. Tukioikeuksien siirtoa ja käyttöä koskevat säännöt olisi säilytettävä ▌.

(22a)  Asetuksesta (EY) N:o 73/2009 saadut kokemukset ovat osoittaneet, että jäsenvaltiot eivät ole käyttäneet täysimääräisesti tuossa asetuksessa vahvistettujen kansallisten enimmäismäärien puitteissa saatavilla olevia varoja. Vaikka tällä asetuksella vähennetään varojen käyttämättäjäämisriskiä verrattuna asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaiseen järjestelmään, jäsenvaltioilla olisi kuitenkin varojen käytön tehostamiseksi oltava mahdollisuus jakaa tukioikeuksia suuremmasta arvosta kuin se määrä, joka niillä on käytettävissä perustukijärjestelmää varten. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sallittava tietyissä yhteisissä rajoissa ja suorien tukien enimmäisnettomääriä noudattaen laskea tarpeellinen määrä, jolla niiden perustuen enimmäismäärää voidaan lisätä.

(22b)  Jotta vältettäisiin se, että tietyn jäsenvaltion tukikelpoisen alueen kasvu alentaa suhteettomasti suorien tukien määrää hehtaaria kohden ja vaikuttaa tällä tavoin sisäiseen yhdenmukaistamisprosessiin, jäsenvaltioiden olisi sallittava käyttää vähennyskerrointa määrittääkseen pysyvänä nurmena olevan tukikelpoisen alan alueella, jolla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät perinteisesti ole enemmistönä laidunmailla mutta joka on sinällään osa vakiintunutta paikallista käytäntöä.

(23)    Komissiolle olisi tuensaajien oikeuksien suojaamiseksi ja perustukijärjestelmän soveltamisesta mahdollisesti johtuvien erityistilanteiden selvittämiseksi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä ▌säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia sääntöjä: viljelijöiden tukikelpoisuus ja pääsy perustukijärjestelmään, kun kyse on perinnöstä tai ennakkoperinnöstä, vuokrasopimuksen perinnöstä, oikeudellisen aseman tai nimityksen muutoksesta, tukioikeuksien siirrosta ja tilan sulautumisesta tai jakamisesta sekä sopimuslausekkeesta, joka koskee tukioikeuksien saantioikeutta tukioikeuksien ensimmäisenä myöntämisvuotena; ▌säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien arvon ja lukumäärän laskentaa tai arvon muuttamista tukioikeuksien myöntämisen yhteydessä, mukaan luettuna säännöt mahdollisuudesta vahvistaa viljelijän hakemuksen perusteella myönnetyille tukioikeuksille alustava arvo ja lukumäärä tai korottaa väliaikaisesti niiden arvoa, tukioikeuksien alustavan ja lopullisen arvon ja lukumäärän vahvistamista koskevat edellytykset sekä tapaukset, joissa myynti tai vuokrasopimus saattavat vaikuttaa tukioikeuksien myöntämiseen; ▌säännöt, jotka koskevat kansallisesta tai alueellisesta varannosta saatujen tukioikeuksien arvon ja lukumäärän vahvistamista ja laskemista; ▌säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien yksikköarvon muuttamista, kun kyseessä on tukioikeuksien murto-osa ja tukioikeuksien siirto ilman maa-alaa; perusteet tukioikeuksien myöntämiselle viljelijöille, jotka eivät saaneet suoria tukia vuonna 2013 tai kansallisen tai alueellisen varannon käytön yhteydessä; perusteet soveltaa rajoituksia jaettavien tukioikeuksien lukumäärään ja perusteet asettaa vähennyskerroin tietyn pysyvän nurmen muuntamiselle tukikelpoisiksi hehtaareiksi.

(24)    Komissiolle olisi tukioikeuksien moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä ▌säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat tukioikeuksia koskevan ilmoituksen sisältöä ja tukioikeuksien aktivointivaatimuksia.

(24a)  Pääsääntöisesti mikä tahansa maataloustoimintaan käytettävä tilan maatalousmaa, mukaan lukien maa, joka ei ollut 30 päivänä kesäkuuta 2003 hyvässä maatalouskunnossa niissä unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyneissä jäsenvaltioissa, jotka päättivät liittymisestä alkaen soveltaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, on tukikelpoinen perustukijärjestelmässä. Ottaen huomioon, että muu kuin maataloustoiminta voi osaltaan monipuolistaa tilojen tuloja ja vaikuttaa maaseudun elinvoimaisuuteen, tilan maatalousmaa, jota käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, olisi katsottava tukikelpoiseksi sillä edellytyksellä, että sitä käytetään pääasiallisesti maataloustoimintaan. Kaikille jäsenvaltioille olisi vahvistettava yhteiset perusteet tämän pääasiallisen luonteen arvioimiseksi. Tässä yhteydessä ja suorien tukien paremman kohdentamisen varmistamiseksi jäsenvaltiot voivat oikeusvarmuuden ja selkeyden vuoksi laatia luettelon aloista, joita käytetään pääasiallisesti muuhun kuin maataloustoimintaan ja jotka eivät näin ollen ole tukikelpoisia. Jotta säilytetään tukikelpoisena maa, joka ennen kesannointivelvoitteen poistamista oli tukikelpoinen kesannointioikeuksien aktivoimiseksi, olisi lisäksi säädettävä, että tietyt metsitetyt alat, myös asetuksen (EY) N:o 1698/2005 tai asetuksen (EU) N:o (…) [RDR] asiaa koskevien sääntöjen mukaisten kansallisten järjestelmien nojalla metsitetyt alat tai tiettyjen ympäristösitoumusten alaiset alat ovat tukikelpoisia perustukijärjestelmän mukaisesti.

(25)    Hamppua koskevat erityiset toimenpiteet olisi säilytettävä, jotta perustukeen oikeutettujen viljelysten joukkoon ei voitaisi kätkeä hampun yhteistä markkinajärjestelyä vahingoittavia laittomia viljelyksiä. Sen vuoksi tukea olisi vastaisuudessakin myönnettävä ainoastaan sellaisille viljelyaloille, joille kylvetyt hamppulajikkeet antavat tietyt takeet psykotrooppisten aineiden pitoisuudesta.

(25a)  Komissiolle olisi kansanterveyden suojelemiseksi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä ▌säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten sääntöjen osalta, joilla asetetaan tukien myöntämisen edellytykseksi tiettyjen hamppulajikkeiden varmennettujen siementen käyttö sekä vahvistetaan menetelmä hamppulajikkeiden määrittämiseksi ja tetrahydrokannabinolipitoisuuden tarkastamiseksi.

(25b)  Ottaen huomioon merkittävät hallinnolliset, tekniset ja logistiset vaikeudet, joita perustukijärjestelmään siirtymisestä aiheutuu asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaista yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaville jäsenvaltioille, näiden olisi sallittava soveltaa mainittua järjestelmää perustuen myöntämiseen ylimääräisen siirtymäkauden ajan viimeistään vuoden 2020 loppuun saakka. Jos jäsenvaltio päättää ottaa käyttöön perustukijärjestelmän viimeistään vuonna 2018, se voi valita yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisten tukien eriyttämisen niiden tiettyjen tukien tason perusteella, jotka on myönnetty vuonna 2014 asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisena erityis- ja erillistukena tai Kyproksen tapauksessa siirtymäkauden kansallisen tuen alakohtaisina määrärahoina.

(25c)   Komissiolle olisi tuensaajien oikeuksien suojelun takaamiseksi ja pinta-alatuen järjestelmän soveltamisesta mahdollisesti johtuvien erityistilanteiden selvittämiseksi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat viljelijöiden tukikelpoisuutta ja pääsyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään.

(25d)  Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavissa jäsenvaltioissa, joiden sallittiin myöntää siirtymäkauden kansallista tukea, tällainen tuki oli tärkeä erityisalojen viljelijöiden tulotukena. Sen vuoksi ja tuen äkillisen ja merkittävän vähenemisen välttämiseksi vuonna 2015 niillä aloilla, joilla myönnetään vuoteen 2014 saakka siirtymäkauden kansallista tukea, on asianmukaista, että näissä jäsenvaltioissa voidaan myöntää kyseistä tukea yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän täydentämiseksi. Jotta varmistetaan tähän saakka kansallisten tukien muodossa myönnetyn tuen jatkuvuus, on aiheellista rajata niiden edellytykset vuonna 2013 sovellettaviin edellytyksiin, jotka koskevat kyseisiä tukia, tai Bulgarian ja Romanian tapauksessa täydentäviä kansallisia suoria tukia, jotka komissio on hyväksynyt jäsenvaltioiden pyyntöjen perusteella. Lisäksi on aiheellista rajoittaa tukien alakohtaiset enimmäismäärät vuoden 2013 tasoilleen, jotta varmistetaan tukitasojen tasainen aleneminen ja niiden yhteensopivuus lähentymismekanismin kanssa.

(25e)   Olisi säädettävä erityisistä säännöistä tukioikeuksien ensimmäiseksi jakamiseksi ja niiden arvon laskemiseksi, kun jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää tämän asetuksen nojalla, ottavat käyttöön perustukijärjestelmän. Jotta voidaan varmistaa sujuva siirtyminen kyseisten järjestelmien välillä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä lisäsäännöistä, jotka koskevat perustukijärjestelmän käyttöönottoa jäsenvaltioissa, jotka ovat soveltaneet yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.

(25f)   Kun otetaan huomioon se, että pienempien tilojen viljelijöiden yksikkötuen on oltava riittävä tosiasiallisen tulotukitavoitteen saavuttamiseksi, jäsenvaltioilla olisi oltava lupa suoran tuen uudelleenjakoon viljelijöiden kesken siten, että viljelijöille myönnetään ylimääräistä tukea niistä ensimmäisistä hehtaareista, joiden osalta he aktivoivat tukioikeutensa.

(26)    Yksi uuden yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista on ympäristötehokkuuden parantaminen liittämällä suoriin tukiin pakollinen, maatalouden "viherryttämistä" koskeva osio, jolla tuetaan ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä koko unionissa. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten käytettävä tietty osuus suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä myöntääkseen perustuen lisäksi vuotuista tukea, jossa voidaan ottaa huomioon sisäinen lähentyminen jäsenvaltiossa tai alueella, sellaisia viljelijöille pakollisia käytäntöjä varten, joita noudatetaan ensisijaisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteisiin pääsemiseksi. Kyseisten käytäntöjen olisi oltava yksinkertaisia, yleisluonteisia, sopimukseen perustumattomia ja vuotuisia toimia, jotka ovat täydentäviä ehtoja vaativampia ja liittyvät maatalouteen, kuten viljelyn monipuolistaminen, alueiden pitäminen pysyvänä nurmena – mikä sisältää perinteiset hedelmätarhat, joissa kasvatetaan harvaan istutettuja hedelmäpuita nurmella – ja ekologiset alat, ja niitä olisi sovellettava koko tilan tukikelpoiseen alaan, jotta toimenpiteen tavoitteet voidaan paremmin saavuttaa ja mahdollistaa viherryttämisen tehokas hallinnointi ja valvonta. Kyseisiä pakollisia käytäntöjä olisi sovellettava myös viljelijöihin, joiden tilat sijaitsevat kokonaan tai osittain ▌neuvoston direktiivin 92/43/ETY[14] ja ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY[15] soveltamisalaan kuuluvilla Natura 2000 -alueilla, tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY[16] soveltamisalaan kuuluvilla alueilla, siinä määrin kuin käytännöt ovat johdonmukaisia mainittujen direktiivien tavoitteiden kanssa.

(26a)  Viljelijöiden, jotka täyttävät ▌neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007[17] säädetyt edellytykset, olisi hyödyttävä viherryttämisosiosta ilman lisävelvollisuuksia, koska luonnonmukaisten viljelyjärjestelmien ympäristöhyödyt on tunnustettu.

(26b)  Viherryttämisosion noudattamatta jättämisen pitäisi johtaa asetuksen (EU) N:o (…) [HZR] ▌perusteella vahvistettavaan seuraamukseen.

(26c)   Unionin moninaisten maatalousjärjestelmien ja erilaisten ympäristöolosuhteiden huomioon ottamiseksi on perusteltua tunnustaa tässä asetuksessa vahvistettujen kolmen viherryttämistoimenpiteen ohella maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden tai sertifiointijärjestelmien piiriin kuuluvia käytäntöjä, jotka ovat viherryttämisen kaltaisia ja joista on ilmaston ja ympäristön kannalta vastaavaa tai suurempaa hyötyä. Oikeudellisen selkeyden vuoksi nämä käytännöt olisi vahvistettava tämän asetuksen liitteessä. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä, tarjoavatko ne viljelijöille mahdollisuuden käyttää vastaavia käytäntöjä ja tässä asetuksessa vahvistettuja viherryttämiskäytäntöjä edellyttääkseen viljelijöitä noudattamaan käytäntöjä, jotka soveltuvat parhaiten toimenpiteen tavoitteiden saavuttamiseen, ja niiden olisi ilmoitettava komissiolle päätöksensä. Oikeusvarmuuden vuoksi komission olisi arvioitava, kuuluvatko ilmoitettujen vastaavien toimenpiteiden piiriin kuuluvat käytännöt liitteen soveltamisalaan. Vastaavuuden yksinkertaisemman toteuttamisen mahdollistamiseksi ja valvottavuuden vuoksi olisi vahvistettava säännöt, jotka koskevat vastaavien toimenpiteiden soveltamisaluetta, ottaen huomioon maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden sekä sertifiointijärjestelmien erityispiirteet. Jotta varmistetaan, että vastaavia käytäntöjä sovelletaan asianmukaisesti ja kaksinkertainen rahoitus vältetään, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä käytäntöjen lisäämiseksi vastaavien käytäntöjen luetteloon, kansallisia tai alueellisia sertifiointijärjestelmiä koskevien vaatimusten vahvistamiseksi ja tarvittaessa asiaan liittyvien määrien laskentaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi.

(27)    Viljelyn monipuolistamista koskevaan toimenpiteeseen liittyviä velvoitteita olisi sovellettava ottaen huomioon pienempien tilojen vaikeudet monipuolistaa tuotantoaan parantaen samalla ympäristönsuojelua ja erityisesti maaperän laatua. Olisi säädettävä poikkeuksista tiloille, jotka jo täyttävät viljelyn monipuolistamista koskevat tavoitteet sen ansiosta, että merkittävä osa niiden maasta on nurmialueen peitossa tai kesantona, erikoistuneille tiloille, jotka harjoittavat lohkoillaan vuosittaista viljelykiertoa tai tiloille, joilla olisi maantieteellisen sijaintinsa johdosta kohtuuttomia vaikeuksia ottaa käyttöön kolmas viljelykasvi. Sen varmistamiseksi, että viljelyn monipuolistamista koskevassa toimenpiteessä tarkoitettuja velvollisuuksia sovelletaan oikeasuhteisesti ja syrjimättömästi ja että niillä parannetaan ympäristönsuojelua, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat uusien sukujen ja lajien tunnustamista sekä eri viljelykasvien osuuksien tarkan laskentamenetelmän soveltamista koskevien sääntöjen vahvistamista.

(27a)  Pysyvän nurmen ympäristönsuojelun ja erityisesti hiilen talteenoton vuoksi olisi säädettävä pysyvän nurmen säilyttämisestä. Tähän suojeluun olisi kuuluttava sellaisten Natura 2000 -alueilla sijaitsevien, ympäristöllisesti herkimpien alueiden kyntöä ja maaperän muuntamista koskeva kielto, jotka kuuluvat direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY soveltamisalaan, sekä pysyvän nurmen osuuteen perustuva yleisempi suojatoimenpide, jolla estetään pysyvän nurmen muuttaminen muihin käyttötarkoituksiin. Jäsenvaltioilla olisi oltava valtuudet määritellä muita direktiivien soveltamisalaan kuulumattomia ympäristöllisesti herkkiä alueita. Lisäksi niiden olisi valittava, millä alueellisella tasolla kyseistä osuutta olisi sovellettava. Pysyvän nurmen tehokkaan suojelun takaamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä niiden puitteiden määrittelemiseksi, joissa jäsenvaltiot voivat nimetä direktiivien 92/43/ETY tai 2009/147/EY soveltamisalaan kuulumattomia pysyviä nurmia.

(28)    Sen varmistamiseksi, että pysyvän nurmen osuus maatalousmaan kokonaisalasta määritetään asianmukaisesti ja säilytetään, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisten menetelmien vahvistamista kyseisen osuuden määrittämiseksi, yksityiskohtaisia sääntöjä pysyvän nurmen säilyttämiseksi ja yksittäisten viljelijöiden kannalta merkityksellistä määräaikaa muuttaa maatalousmaa takaisin nurmeksi.

(29)    Olisi perustettava ekologisia aloja erityisesti biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi ja parantamiseksi tiloilla. Ekologisten alojen olisi sen vuoksi koostuttava aloista, jotka vaikuttavat suoraan biologiseen monimuotoisuuteen, kuten kesantomaa, maisemapiirteet, pengerrykset, suojakaistat, metsitetyt alat ja peltometsäalat, tai jotka vaikuttavat epäsuorasti biologiseen monimuotoisuuteen tilan tuotantopanosten vähäisemmän käytön myötä, kuten välikasvien viljelyalat ja talviajan kasvipeite. Ekologisia aloja koskevan toimenpiteen osalta vahvistettuja velvoitteita olisi sovellettava siten, että vältetään pienemmille tiloille tällaisten alojen perustamisesta aiheutuvat suhteettomat rasitteet verrattuna ympäristönsuojelun paranemiseen. Olisi säädettävä poikkeuksista tiloille, jotka jo täyttävät ekologisia aloja koskevat tavoitteet sen ansiosta, että merkittävä osa niiden maasta on nurmialueen peitossa tai kesantona, ja viljelijöille, jotka harjoittavat maataloustoimintaa luonnonhaitta-alueilla eräillä valtaosin metsän peittämillä mailla, joihin liittyy metsävaltaisissa jäsenvaltioissa merkittävä riski siitä, että maa poistetaan viljelykäytöstä. Olisi säädettävä jäsenvaltioiden ja tilojen mahdollisuudesta täyttää tämä velvoite alueellisella tai kollektiivisella tasolla, jotta ekologisiksi aloiksi saataisiin vierekkäisiä alueita, jotka ovat ympäristön kannalta suotuisampia. Yksinkertaisuuden vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus standardoida ekologisten alojen mittaus.

(29a)  Sen varmistamiseksi, että ekologisia aloja koskeva toimenpide pannaan täytäntöön tehokkaasti ja johdonmukaisesti sekä jäsenvaltioiden erityispiirteet huomioon ottaen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä ▌säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat lisäperusteita alueiden määrittämiseksi ekologisiksi aloiksi; muiden ekologisten alojen tyyppien hyväksymistä; muunto- ja painotuskertoimien vahvistamista eräiden ekologisten alojen osalta; jäsenvaltioiden osittain aluetasolla toteuttamaa ekologista alaa koskevien sääntöjen vahvistamista; lähellä toisiaan sijaitsevien tilojen ekologisten alojen pitämiseen liittyvän velvoitteen kollektiivista täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen vahvistamista, puitteiden vahvistamista tällaisen läheisen sijainnin määrittämistä koskeville, jäsenvaltioiden vahvistamille perusteille; ja niiden menetelmien vahvistamista, joilla määritetään metsän ja maatalousmaan suhde. Lisätessään uusia ekologisten alojen tyyppejä komissio varmistaa, että niillä pyritään tilan yleisen ympäristötehokkuuden parantamiseen erityisesti biologisen monimuotoisuuden, maaperän ja veden laadun parantamisen sekä maiseman säilyttämisen osalta ja täyttämään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat tavoitteet.

(30)    Maatalouden kestävän kehityksen edistämiseksi luonnonhaitta-alueilla jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää osa suorien tukien kansallisista enimmäismääristä myöntääkseen kaikille kyseisillä alueilla tai jos jäsenvaltio niin päättää, joillakin kyseisistä alueista toimiville viljelijöille perustuen lisäksi vuotuista pinta-alatukea. Kyseisellä tuella ei pitäisi korvata maaseudun kehittämisohjelmissa myönnettävää tukea, eikä sitä pitäisi myöntää viljelijöille alueilla, jotka on nimetty ▌neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005[18] mukaisesti muttei ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o (…)[19] 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(31)    Suorien tukien myöntämisessä ja kohdistamisessa olisi otettava huomioon, että uuden taloudellisen toiminnan perustaminen ja kehittäminen maatalousalalla on nuorille viljelijöille taloudellisesti haastavaa. Tällainen kehitys on olennaisen tärkeää unionin maatalousalan kilpailukyvyn kannalta, ja sen vuoksi olisi otettava käyttöön maataloustoimintansa aloittaville nuorille viljelijöille myönnettävä tulotuki nuorten viljelijöiden toiminnan aloittamisen ja sen jälkeen tilojen rakenteellisen mukauttamisen helpottamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten voitava käyttää osa suorien tukien kansallisista enimmäismääristä myöntääkseen nuorille viljelijöille perustuen lisäksi vuotuista pinta-alatukea. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää kyseisen tuen laskentamenetelmästä, ja jos menetelmään liittyy velvoite asettaa viljelijäkohtaiselle tuelle jokin rajoitus, tällainen rajoitus on asetettava unionin oikeuden yleisiä periaatteita noudattaen. Kyseistä tukea olisi myönnettävä enintään viiden vuoden ajan, koska sen on tarkoitus kattaa vain yrityksen alkuvaiheet eikä muuttua toimintatueksi, ja sen olisi oltava sellaisten maataloustoimintansa aloittavien nuorten viljelijöiden käytettävissä, jotka ovat perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä tehdyn ensimmäisen hakemuksen jättämisvuonna korkeintaan 40-vuotiaita.

(32)    Komissiolle olisi tuensaajien oikeuksien suojaamiseksi ja niiden välisen syrjinnän estämiseksi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä ▌säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä niiden edellytysten vahvistamisesta, joiden mukaan oikeushenkilön voidaan katsoa olevan kelpoinen nuorten viljelijöiden tukeen ▌ .

(33)    Jäsenvaltioiden olisi sallittava käyttää tietty osa kansallisista enimmäismääristään tuotantosidonnaiseen suoraan tukeen tietyillä aloilla tai alueilla tarkoin määritellyissä tapauksissa. Määrärahat, jotka voidaan käyttää tuotantosidonnaiseen tukeen, olisi rajoitettava asianmukaiselle tasolle, ja olisi sallittava, että tällaista tukea myönnetään jäsenvaltioissa ▌niiden erityisillä aloilla tai alueilla, joilla esiintyy erityisiä vaikeuksia tietyillä taloudellisista, ympäristöllisistä ja/tai yhteiskunnallisista syistä erityisen tärkeillä maatalouden muodoilla tai aloilla. Jäsenvaltion olisi sallittava käyttää kyseiseen tukeen enintään 8 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästään tai 13 prosenttia silloin, kun tuotantosidonnaisen tuen määrä on ollut jäsenvaltiossa ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2014 aikana yli 5 prosenttia. Jotta säilytetään jalostusalan valkuaiskasveihin perustuva riippumattomuus, jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää vähintään 2 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästään valkuaiskasvien tuotannon tukemiseen, olisi lisäksi sallittava korottaa edellä mainittuja prosenttiosuuksia enintään kahdella prosenttiyksiköllä. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltion olisi kuitenkin sallittava käyttää enemmän kuin 13 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästään, jos jonkin alueen tai alan todetaan olevan tarpeidensa puolesta haavoittuva. Kyseisten prosenttiosuuksien vaihtoehtona jäsenvaltiot voivat päättää käyttää enintään 3 miljoonaa euroa vuodessa tuotantosidonnaisen tuen rahoittamiseen. Tuotantosidonnaista tukea olisi myönnettävä vain siinä määrin kuin on tarpeen luoda kannustimia nykyisen tuotantotason säilyttämiseksi asianomaisilla alueilla. Tämän tuen olisi oltava myös sellaisten viljelijöiden saatavilla, joilla on 31 päivänä joulukuuta 2013 asetusten (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 73/2009 mukaisesti myönnettyjä erityistukioikeuksia ja joilla ei ole tukikelpoisia hehtaareita tukioikeuksien aktivoimiseksi. Kun kyseessä on sellaisen vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen hyväksyminen, joka ylittää 13 prosenttia jäsenvaltion vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, komissiolle olisi lisäksi siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä soveltamatta asetusta (EU) N:o 182/2011.

(34)    Sen varmistamiseksi, että unionin varoja käytetään tehokkaasti ja kohdennetusti, ja sen estämiseksi, että rahoitusta myönnetään päällekkäin muista vastaavista tukivälineistä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä ▌säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen myöntämisedellytyksiä ja johdonmukaisuutta muiden unionin toimenpiteiden kanssa sekä tuen kumuloitumista.

(35)    ▌ Asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti osa puuvilla-alan tuesta on ollut edelleen sidottu puuvillan viljelyyn siten, että tukikelpoisille hehtaareille on maksettu lajikohtaista tukea; tarkoituksena on ollut estää tuotannon keskeyttämisriski puuvillatuotantoalueilla kaikki tähän valintaan vaikuttavat tekijät huomioon ottaen. Tässä valinnassa olisi pitäydyttävä vuoden 1979 liittymisasiakirjaan liitetyssä puuvillaa koskevassa pöytäkirjassa N:o 4 esitettyjen tavoitteiden mukaisesti.

(36)    Komissiolle olisi puuvillan lajikohtaisen tuen tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä ▌säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä ja edellytyksistä, jotka koskevat maan ja lajikkeiden hyväksymistä puuvillan lajikohtaista tukea varten; säännöistä, jotka koskevat kyseisen tuen myöntämisedellytyksiä, tukikelpoisuusvaatimuksia ja maatalouskäytäntöjä; toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymisperusteita; ja säännöistä sellaista tilannetta varten, jossa hyväksytty toimialakohtainen organisaatio ei täytä kyseisiä perusteita.

(37)    ▌Neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008[20] 2 luvussa säädetään, että kunkin puuvillantuottajajäsenvaltion on toimitettava komissiolle joko joka neljäs vuosi ja ensimmäisen kerran viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2009 ehdotus nelivuotisesta rakenneuudistusohjelmasta tai ▌viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 yksi muutettu rakenneuudistusohjelmaehdotus, jonka kesto on kahdeksan vuotta. Kokemusten perusteella puuvilla-alan rakenneuudistus olisi pikemminkin tehtävä muilla toimenpiteillä, joihin kuuluvat asetuksen (EU) N:o (…) [RDR] mukaisesti rahoitettavat maaseudun kehittämisohjelmat, sillä niiden ansiosta myös yhteensovittaminen muiden alojen toimenpiteiden kanssa olisi tehokkaampaa. Rakenneuudistusohjelmiin jo osallistuvien yritysten saavutetut oikeudet ja oikeutetut odotukset olisi kuitenkin turvattava. Sen vuoksi olisi sallittava käynnissä olevien neli- tai kahdeksanvuotisten ohjelmien loppuun saattaminen jatkamatta niitä. Nelivuotisista ohjelmista käytettävissä olevat varat voitaisiin sen jälkeen vuodesta 2014 sisällyttää maaseudun kehittämistoimenpiteisiin tarkoitettuihin käytettävissä oleviin unionin varoihin. Ohjelmakausi huomioon ottaen kahdeksanvuotisten ohjelmien päätyttyä käytettävissä olevat varat eivät olisi hyödyllisiä vuonna 2018 maaseudun kehittämisohjelmissa, vaan ne olisi pikemminkin siirrettävä tämän asetuksen mukaisiin tukijärjestelmiin, kuten asetuksessa (EY) N:o 637/2008 ▌jo säädetään. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 637/2008 voimassaolo lakkaa 1 päivänä tammikuuta 2014 niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla on nelivuotinen ohjelma ja 1 päivänä tammikuuta 2018 niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla on kahdeksanvuotinen ohjelma, ja se olisi näin ollen kumottava.

(38)    Jäsenvaltioiden olisi sallittava perustaa ▌pienviljelijöitä koskeva yksinkertainen erityisjärjestelmä suorien tukien hallintoon ja valvontaan liittyvien hallinnollisten kustannusten vähentämiseksi. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sallittava ottaa käyttöön joko kiinteämääräinen kertatuki, joka kattaa kaikki suorat tuet, tai tuki, joka perustuu viljelijöille vuosittain kuuluvaan määrään. Olisi otettava käyttöön muodollisuuksia yksinkertaistavia sääntöjä keventämällä pienviljelijöiden velvollisuuksia, jotka liittyvät muun muassa tuen hakemiseen, ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, täydentäviin ehtoihin ja asetuksessa (EU) N:o (…) [HZR] säädettyihin tarkastuksiin, vaarantamatta kuitenkaan uudistuksen kokonaistavoitteita ja edellyttäen, että asetuksen (EU) N:o (…) [HZR] liitteessä II tarkoitettua unionin lainsäädäntöä sovelletaan pienviljelijöihin. Tällä järjestelmällä on tarkoitus tukea unionin nykyistä, pientiloista muodostuvaa maatalouden rakennetta estämättä kuitenkaan pyrkimystä kilpailukykyisempiin rakenteisiin. Sen vuoksi järjestelmää olisi periaatteessa sovellettava ainoastaan jo olemassa oleviin tiloihin. Viljelijöiden osallistumisen järjestelmään olisi oltava valinnaista, mutta järjestelmän yksinkertaistavien vaikutusten lisäämiseksi entisestään jäsenvaltioiden olisi sallittava sisällyttää järjestelmään automaattisesti eräitä viljelijöitä, joilla olisi mahdollisuus jättäytyä sen ulkopuolelle.

(39)    Komissiolle olisi oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä ▌säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ▌edellytyksiä osallistua pienviljelijäjärjestelmään silloin kun siihen osallistuvan viljelijän tilanne muuttuu.

(40)    Syrjäisimpien alueiden suoria tukia olisi yksinkertaisuuden vuoksi ja ottaen huomioon kyseisten alueiden erityisolosuhteet hallinnoitava asetuksessa (EY) N:o 228/2013 vahvistetuissa tukiohjelmissa. Sen vuoksi kyseisiin alueisiin ei pitäisi soveltaa tämän asetuksen säännöksiä, jotka liittyvät ▌perustukeen ja siihen liittyviin tukiin, tuotantosidonnaiseen tukeen ja pienviljelijäjärjestelmään.

(41)    Tämän asetuksen soveltamiseksi sekä suorien tukien seuraamiseksi, analysoimiseksi ja hallinnoimiseksi tarvitaan ilmoituksia jäsenvaltioilta. Komissiolle olisi tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi, ja jotta asianomaiset ilmoitukset olisivat nopeita, tehokkaita, täsmällisiä, kustannustehokkaita ja noudattaisivat henkilötietojen suojaa, siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä ▌säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tarvittavista toimista, jotka koskevat jäsenvaltioiden ilmoituksia komissiolle tai ilmoituksia suorien tukien tarkastamiseksi, valvomiseksi, seuraamiseksi, arvioimiseksi ja tilintarkastuksen tekemiseksi ja kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettujen vaatimusten noudattamiseksi, mainittujen sopimusten mukaiset ilmoitusvelvollisuudet mukaan lukien, sekä tarkemmista säännöistä, jotka koskevat ilmoitettavien tietojen luonnetta ja tyyppiä, käsiteltävien tietojen ryhmiä ja enimmäissäilytysaikaa, oikeutta päästä tietoihin tai tietojärjestelmiin ja tietojen julkaisemisedellytyksiä ▌.

(42)    Suorien tukien soveltamiseksi kerätyt henkilötiedot olisi käsiteltävä kyseisen tarkoituksen mukaisella tavalla, tehtävä nimettömiksi ja seuranta- ja arviointitarkoituksissa käsiteltävä koottuina, ja ne olisi suojeltava yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta koskevan unionin lainsäädännön, erityisesti ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY[21] ja ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001[22] mukaisesti. Rekisteröidyille olisi ilmoitettava henkilötietojen käsittelystä ja heidän tietosuojaa koskevista oikeuksistaan.

(42a)  Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu ja hän on antanut lausunnon 14. joulukuuta 2011[23].

(44)    Jotta varmistettaisiin joustava siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tiettyjä ▌säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tarvittavista toimenpiteistä viljelijöiden saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi.

(46)    Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano ja estää viljelijöiden välinen epäterve kilpailu ja syrjintä, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavien osalta: täydentävien kansallisten suorien tukien salliminen Kroatiassa; erityiseen kansalliseen miinanraivaukseen liittyvään varantoon sisällytettävän määrän vahvistaminen Kroatiassa; perustukijärjestelmän vuotuisen kansallisen enimmäismäärän vahvistaminen; tukioikeuksien myöntämistä koskeviin hakemuksiin liittyvien sääntöjen antaminen; sellaisten toimenpiteiden vahvistaminen, jotka koskevat aktivoimattomien tukioikeuksien palauttamista kansalliseen varantoon; sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen, jotka liittyvät tukioikeuksien siirrosta ilmoittamiseen kansallisille viranomaisille, ja tällaisen ilmoituksen määräaikojen vahvistaminen; uudelleenjakotukea koskevien vuotuisten enimmäismäärien vahvistaminen; yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän vuotuisen kansallisen enimmäismäärän vahvistaminen; tukioikeuksien myöntämisvuonna jätettyjä tukioikeuksien myöntämistä koskevia hakemuksia koskevien sääntöjen vahvistaminen silloin, kun jäsenvaltiot siirtyvät perustukijärjestelmään; erityissitoumuksiin tai sertifiointijärjestelmiin liittyviä ilmoituksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja määräajat; vastaavia käytäntöjä koskeviin jäsenvaltioihin ilmoituksiin ja komission arviointiin liittyvää menettelyä koskevien sääntöjen vahvistaminen; sellaisten tiettyjen rajojen vahvistaminen, joiden puitteissa pysyvän nurmen säilyttämistä koskeva velvoite katsotaan täytetyksi;

vuotuisen enimmäismäärän vahvistaminen ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisien maatalouskäytäntöjen noudattamisesta myönnettävälle tuelle; vuotuisen enimmäismäärän vahvistaminen luonnonhaittatuelle; vuotuisen enimmäismäärän vahvistaminen nuorten viljelijöiden tuelle; vuotuisten enimmäismäärien vahvistaminen vapaaehtoiselle tuotantosidonnaiselle tuelle; vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen osalta tehtyjen päätösten arviointi- ja hyväksymismenettelyä koskevien sääntöjen vahvistaminen; sellaisten sääntöjen vahvistaminen, jotka koskevat hyväksymismenettelyä ja tiedonantoja viljelijöille, kun kyseessä on maan ja lajikkeiden hyväksyminen puuvillan lajikohtaista tukea varten; puuvillan lajikohtaisen tuen määrän alentamisen laskentaa koskevien sääntöjen vahvistaminen; yleisiä ilmoitusvelvollisuuksia ja -menetelmiä koskevien sääntöjen vahvistaminen; ja sellaisten toimenpiteiden vahvistaminen, jotka ovat tarpeen ja perusteltuja erityisten ongelmien ratkaisemiseksi kiireellisissä tapauksissa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[24] mukaisesti.

(47)    Komission olisi yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa esiintyvien kiireellisten ongelmien ratkaisemiseksi ja varmistaen suorien tukien järjestelmän jatkuvuuden hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jos poikkeukselliset olosuhteet vaikuttavat tuen myöntämiseen ja vaarantavat tämän asetuksen mukaisiin tukijärjestelmiin kuuluvien tukien tehokkaan täytäntöönpanon.

(48)    Koska jäsenvaltiot eivät voi yksin toimiessaan riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita vaan tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla takaamalla monivuotinen unionin rahoitus ja keskittymällä selkeästi määriteltyihin prioriteetteihin, ottaen huomioon tämän asetuksen ja YMP:n muiden välineiden väliset yhteydet, eri maaseutualueiden väliset erot ja laajentuneessa unionissa jäsenvaltioiden käytettävissä olevien taloudellisten resurssien rajallisuus, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan

a)        yhteiset säännöt, jotka koskevat viljelijöille liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä suoraan myönnettäviä tukia, jäljempänä 'suorat tuet';

b)        erityiset säännöt, jotka koskevat

i)         viljelijöiden perustukea, jäljempänä 'perustukijärjestelmä'; ja tilapäistä yksinkertaistettua järjestelmää, jäljempänä 'yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä';

ia)       vapaaehtoista uudelleenjakotukea, jäljempänä 'uudelleenjakotuki';

iaa)     viljelijöiden vapaaehtoista tilapäistä kansallista tukea;

ii)        tukea sellaisille viljelijöille, jotka soveltavat ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä;

iii)        vapaaehtoista tukea viljelijöille luonnonhaitta-alueilla;

iv)       tukea maataloustoiminnan aloittaville nuorille viljelijöille;

v)        vapaaehtoista tuotantosidonnaisen tuen järjestelmää;

vi)       puuvillan lajikohtaista tukea;

vii)       vapaaehtoista yksinkertaistettua järjestelmää pienviljelijöille;

viii) kehystä, jossa Bulgaria, Kroatia ja Romania voivat täydentää suoria tukia.

2 artikla

Liitteen I muuttaminen

Oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti liitteessä I olevien tukijärjestelmien luettelon muuttamisesta siinä määrin kuin on tarpeen tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen mahdollisesti hyväksyttävien tukijärjestelmiä koskevien uusien säädösten huomioon ottamiseksi.

3 artikla

Soveltaminen syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren pienillä saarilla

Jäljempänä olevaa 11 artiklaa ei sovelleta SEUT 349 artiklassa tarkoitettuihin unionin alueisiin, jäljempänä 'syrjäisimmät alueet', eikä asetuksen (EU) N:o 229/2013 mukaisilla Egeanmeren pienillä saarilla myönnettäviin suoriin tukiin.

Syrjäisimpiin alueisiin ei sovelleta III, IV ja V osastoa.

4 artikla

Määritelmät ja niihin liittyvät säännökset

1.        Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)      'viljelijällä' sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää riippumatta siitä, millainen ryhmän ja sen jäsenten oikeudellinen asema on kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka tila sijaitsee perusssopimusten alueellisella soveltamisalalla, siten kuin se määritellään SEU 52 artiklassa yhdessä SEUT 349 ja 355 artiklan kanssa, ja joka harjoittaa maataloustoimintaa;

b)     'tilalla' kaikkia viljelijän hoitamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia maataloustoimintaan käytettäviä yksiköitä;

c)      'maataloustoiminnalla'

–       maataloustuotteiden tuottamista, kasvatusta tai viljelyä sadonkorjuu, lypsäminen sekä tuotantoeläinten kasvatus ja pito mukaan luettuina, tai

–       maatalousmaan säilyttämistä sellaisessa kunnossa, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn ilman, että sitä pitäisi ▌valmistella muutoin kuin tavanomaisilla maatalousmenetelmillä ja -koneilla, jäsenvaltioiden komission vahvistamien puitteiden perusteella määrittämien vaatimusten mukaisesti, tai

–       jäsenvaltioiden määrittelemiä vähimmäistoimia sellaisessa kunnossa luontaisella tavalla pidettävällä maatalousmaalla, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn;

d)     'maataloustuotteilla' ▌perussopimusten liitteessä I lueteltuja tuotteita, kalastustuotteita lukuun ottamatta, sekä puuvillaa;

e)      'maatalousmaalla' pellon, pysyvien nurmien ja pysyvien laidunten tai pysyvien viljelmien pinta-alaa;

f)      'peltoalalla' kasvien tuotantoa varten viljeltyä maata tai viljelyyn käytettävissä olevaa kesantomaata, mukana luettuina asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22, 23 ja 24 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan ja asetuksen (EU) N:o (...) [RDR] 29 artiklan mukaisesti kesannoidut alat, riippumatta siitä, onko kyseisellä maalla kasvihuoneita tai kiinteä tai irtonainen suoja;

g)      'pysyvillä viljelmillä' viljelykiertoon kuulumattomia kasveja, jotka ovat muita kuin pysyvät nurmet ja pysyvät laitumet, joihin maata käytetään viiden vuoden ajan tai pidempään ja joista saadaan toistuvia satoja, mukaan luettuina taimitarhat ja lyhytkiertoinen energiapuu;

h)      'pysyvällä nurmella ja pysyvällä laitumella', yhdessä 'pysyvä nurmi', maata, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen joko luontaisella tavalla (itseuudistuva) tai viljelemällä (kylvämällä) ja joka ei ole kuulunut tilan viljelykiertoon vähintään viiteen vuoteen; se voi sisältää muitakin laidunnettavia lajeja, kuten pensaita ja/tai puita, edellyttäen, että enemmistönä ovat heinäkasvit tai muut nurmirehukasvit, samoin kuin, jollei jäsenvaltioiden päätöksistä muuta johdu, maata, joka on laidunnettavaa ja osa vakiintunutta paikallista käytäntöä alueella, jolla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät perinteisesti ole enemmistönä laidunmailla;

i)       'heinäkasveilla tai muilla nurmirehukasveilla' kaikkia nurmikasveja, joita jäsenvaltiossa esiintyy perinteisesti luonnonlaitumilla tai jotka tavallisesti sisältyvät keto- tai niittysiemenseoksiin, riippumatta siitä käytetäänkö näitä alueita laiduntamiseen;

j)      'taimitarhoilla' seuraavia aloja, joilla kasvatetaan avomaalla nuoria puumaisia (puuvartisia) kasveja myöhempää uudelleen istutusta varten:

      viini- ja juurakkotaimitarhat,

      hedelmäpuiden ja marjakasvien taimitarhat,

      koristekasvien taimitarhat,

      metsäpuiden kaupalliset taimitarhat, [...] lukuun ottamatta metsässä sijaitsevia tilan omaa tarvetta varten perustettuja metsäpuiden taimitarhoja,

      taimitarhat, joissa kasvatetaan puita ja pensaita puutarhoihin, puistoihin, tien varsille ja penkereille istuttamista varten (esim. pensasaitakasvit, ruusupensaat ja muut koristepensaat, koristehavupuut) sekä niiden perusrungot ja nuoret taimet;

k)     'lyhytkiertoisella energiapuulla' aloja, joille on istutettu CN-koodiin 06 02 9041 kuuluvia jäsenvaltioiden määrittelemiä puulajeja, joita ovat puuvartiset monivuotiset kasvit, perusrungot tai korjuun jälkeen maahan jääneet kannot, joihin tulee seuraavalla kasvukaudella uusia versoja, ja joiden enimmäiskasvukauden jäsenvaltio määrittää;

l)      'myynnillä' maan tai tukioikeuksien myyntiä tai muuta lopullista omistusoikeuden siirtoa; se ei sisällä maan myyntiä silloin, kun maa siirretään viranomaisten hallintaan ja/tai käytettäväksi yleisen edun mukaisesti ja kun siirto tapahtuu muuhun kuin maataloustarkoituksiin;

m)    'vuokraamisella' vuokrasopimusta tai vastaavaa väliaikaista liiketointa;

n)     'siirrolla' maan tai tukioikeuksien vuokraamista tai myyntiä tai perintöä tai ennakkoperintöä tai sen muuta lopullista siirtoa; se ei kata oikeuksien palauttamista vuokrasopimuksen voimassaolon päättyessä.

1a.      Jäsenvaltioiden on

a)     vahvistettava perusteet, jotka viljelijän on täytettävä, jotta hänen katsottaisiin noudattaneen velvollisuutta pitää maatalousmaa 1 kohdan c alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetussa laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa;

b)     määriteltävä vähimmäistoimet, jotka on toteutettava 1 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetussa laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla pidettävällä maatalousmaalla;

c)      määriteltävä 1 kohdan k alakohdassa tarkoitetuksi lyhytkiertoiseksi energiapuuksi luokiteltavat puulajit ja vahvistettava kyseisten puulajien enimmäiskasvukausi.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettu maa, joka on laidunnettavaa ja osa vakiintunutta paikallista käytäntöä alueella, jolla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät perinteisesti ole enemmistönä laidunmailla, katsotaan pysyväksi nurmeksi.

2.        Oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti

aa)   puitteista, joissa jäsenvaltioiden on määritettävä perusteet, jotka viljelijän on täytettävä, jotta hänen katsottaisiin noudattaneen velvollisuutta pitää maatalousmaa 1 kohdan c alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetussa laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa;

b)     puitteista, joissa jäsenvaltioiden on määriteltävä vähimmäistoimet, jotka on toteutettava 1 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetussa laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla pidettävällä maatalousmaalla;

d)     ▌ perusteista, joiden mukaan määritellään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien enemmistöosuus, ja perusteista, joiden mukaan määritellään 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetut vakiintuneet paikalliset käytännöt.

II OSASTO

SUORIA TUKIA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 LUKUSuoria tukia koskevat yhteiset säännöt

5 artikla

Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevat yleiset säännökset

Asetusta (EU) N:o (…) [HZR] ja sen nojalla annettuja säännöksiä olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyihin järjestelmiin.

6 artikla

Kansalliset enimmäismäärät

1.        Liitteessä II esitetään kullekin jäsenvaltiolle kutakin vuotta kohden kansallinen enimmäismäärä, joka on kaikkien myönnettyjen tukioikeuksien, kansallisen varannon tai alueellisten varantojen sekä 28 h, 33, 35, 37 ja 39 artiklan mukaisesti vahvistettujen enimmäismäärien kokonaisarvo.

Jos jäsenvaltio hyödyntää 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, tuolle jäsenvaltiolle kyseiseksi vuodeksi liitteessä II esitetty enimmäismäärä voidaan ylittää kyseisen alakohdan mukaisesti lasketulla määrällä.

1 a.     Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, liitteessä II esitetään kullekin yhtenäistä pintatukijärjestelmää soveltavalle jäsenvaltiolle kutakin vuotta kohden 28 c, 28 h, 33, 35, 37 ja 39 artiklan mukaisesti vahvistetuista enimmäismääristä muodostuva kansallinen enimmäismäärä.

2.        Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti liitteessä II esitettyjen kansallisten enimmäismäärien mukauttamisesta myönnettävissä olevien suorien tukien kokonaisenimmäismäärään liittyvien muutosten huomioon ottamiseksi, jäsenvaltioiden 14 artiklan mukaisesti tekemistä päätöksistä ja 17 b artiklan toisen kohdan soveltamisesta johtuvat muutokset mukaan luettuina.

7 artikla

Enimmäisnettomäärät

1.        Niiden suorien tukien kokonaismäärä, joka voidaan myöntää jäsenvaltiossa tiettynä kalenterivuonna III, IV ja V osaston mukaisesti, ei saa 11 artiklan soveltamisen jälkeen ylittää ▌liitteessä III esitettyjä enimmäismääriä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista.

Jos myönnettävien suorien tukien kokonaismäärä ylittäisi liitteessä III esitetyt enimmäismäärät, jäsenvaltioiden on vähennettävä lineaarisesti kaikkien suorien tukien määriä asetusten (EU) N:o 228/2013 ja (EU) N:o 229/2013 mukaisesti myönnettyjä suoria tukia lukuun ottamatta.

2.        Kunkin jäsenvaltion saataville asetetaan vuosittain unionin tukena 11 artiklassa tarkoitetusta vähennyksestä johtuva arvioitu tulo, joka vastaa liitteessä II esitettyjen kansallisten enimmäismäärien, joihin lisätään 44 artiklan mukaisesti käytettävissä oleva määrä, ja liitteessä III esitettyjen enimmäisnettomäärien välistä erotusta, toimenpiteisiin, jotka toteutetaan asetuksen (EU) N:o […] [RDR] mukaisesti maaseuturahastosta rahoitettavissa maaseudun kehittämisohjelmissa.

3.        Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti liitteessä III esitettyjen kansallisten enimmäismäärien mukauttamisesta myönnettävissä olevien suorien tukien kokonaisenimmäismäärään liittyvien muutosten huomioon ottamiseksi, jäsenvaltioiden 14 artiklan nojalla tekemistä päätöksistä johtuvat muutokset mukaan luettuina.

8 artikla

Rahoituskuri

1.        Asetuksen (EU) N:o [...] [HZR] 25 artiklan mukaisesti vahvistettua mukautusastetta sovelletaan ainoastaan yli 2 000 euron suuruisiin suoriin tukiin, jotka myönnetään viljelijöille vastaavana kalenterivuonna.

2.        Jäljempänä olevassa 16 artiklassa säädetyn suorien tukien asteittaisen käyttöönoton seurauksena tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan Bulgariaan ja Romaniaan 1 päivästä tammikuuta 2016. Jäljempänä olevassa 16 a artiklassa säädetyn suorien tukien asteittaisen käyttöönoton seurauksena tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan Kroatiaan 1 päivästä tammikuuta 2022.

3.        Jotta voidaan varmistaa suorien tukien mukautusten moitteeton soveltaminen sekä rahoituskuri, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti sellaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat jäsenvaltioiden viljelijöihin tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti soveltamien vähennysten laskentaperustetta.

4.        Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua mukautusastetta näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa maatalousyrittäjän asemassa olevien yksittäisten viljelijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen, että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

9 artikla

Aktiiviviljelijät

1.        Suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle tai oikeushenkilölle taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden ryhmälle, ▌

jonka maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla, ja joka ei harjoita kyseisillä aloilla jäsenvaltion 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vahvistamia vähimmäistoimia.

2.        Suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle tai oikeushenkilölle taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden ryhmälle, joka hallinnoi lentoasemia, rautatieyhtiöitä, vesiyhtiöitä, kiinteistöyhtiöitä, pysyviä urheilukenttiä tai vapaa-ajan alueita.

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa objektiivisin ja syrjimättömin perustein päättää lisätä ensimmäisen alakohdan luetteloon muita vastaavia muuta kuin maataloutta koskevia liiketoimintoja ja myöhemmin poistaa lisäykset.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettua henkilöä tai ryhmää on kuitenkin pidettävä aktiiviviljelijänä, jos tällä on jäsenvaltioiden edellyttämässä muodossa olevia todennettavia todisteita, jotka osoittavat jotain seuraavista:

i)      suorien tukien vuotuinen määrä on vähintään 5 prosenttia muusta kuin maataloustoiminnasta peräisin olevista kokonaistuloista viimeisimpänä verovuonna, jolta on saatavissa kyseisiä todisteita;

ii)     maataloustoiminta ei ole merkityksetöntä;

iii)    pääliiketoimintaan tai toimialaan kuuluu maataloustoiminnan harjoittaminen.

3.        Lisäksi jäsenvaltiot voivat objektiivisin ja syrjimättömin perustein päättää, että suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ryhmälle,

i)      jonka maataloustoiminta on vain vähäinen osa koko taloudellisesta toimintaa ja/tai

ii)     jonka pääasialliseen toimintaan tai toimialaan ei kuulu maataloustoiminnan harjoittaminen.

4.        Edellä 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta viljelijöihin, jotka ovat saaneet aiempana vuotena suoria tukia määrän, joka ei ylitä tiettyä määrää. Jäsenvaltiot vahvistavat kyseisen määrän puolueettomin perustein, esimerkiksi kansallisten tai alueellisten erityispiirteidensä perusteella, ja se saa olla enintään 5 000 euroa.

5.        Viljelijöiden oikeuksien suojaamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)      perusteet, joiden mukaan viljelijän maatalousmaata on pidettävä pääasiallisesti alana, joka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla ;

b)     perusteet maataloustoiminnasta ja muusta toiminnasta saatujen tulojen erottelemiseksi;

ba)   perusteet 2 ja 4 kohdassa tarkoitetun suorien tukien määrän vahvistamiseksi erityisesti tukioikeuksien ensimmäisenä myöntämisvuonna silloin kun tukioikeuksien arvoa ei ole vielä lopullisesti vahvistettu, sekä uusien viljelijöiden osalta;

c)      perusteet, jotka viljelijän on täytettävä todistaakseen 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi, että hänen maataloustoimintansa ei ole merkityksetöntä ja että hänen pääliiketoimintaansa tai toimialaansa kuuluu maataloustoiminnan harjoittaminen.

6.        Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle edellä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetusta päätöksestään 1 päivään elokuuta 2014 mennessä, ja jos päätöstä muutetaan, kahden viikon kuluessa päätöksen tekemisestä.

10 artikla

Suorien tukien saamisen vähimmäisedellytykset

1.        Jäsenvaltion on tehtävä kielteinen päätös suorien tukien myöntämisestä viljelijälle seuraavissa tapauksissa:

a)      suorien tukien, joita haetaan tai jotka aiotaan myöntää, kokonaismäärä ennen asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 65 artiklansoveltamista on tiettynä kalenterivuonna alle 100 euroa;

b)     tilan tukikelpoinen ala, jolle haetaan tai jolle aiotaan myöntää suoria tukia, on ennen asetuksen (EU) N:o [HZR] 65 artiklan soveltamista alle yhden hehtaarin suuruinen.

Jäsenvaltiot voivat maataloutensa rakenteen huomioon ottamiseksi mukauttaa a ja b alakohdassa vahvistettuja kynnyksiä liitteessä IV vahvistetuissa rajoissa.

2.        Jos jäsenvaltio on päättänyt soveltaa 1 kohdan b alakohdan mukaista aluekynnystä, on kuitenkin sovellettava kyseisen kohdan a alakohtaa IV osastossa tarkoitettua tuotantosidonnaista eläintukea saaviin viljelijöihin, joilla on aluekynnystä vähemmän hehtaareja.

3.        Asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta 1 kohtaa syrjäisimpiin alueisiin ja Egeanmeren pieniin saariin.

4.        Bulgariassa ja Romaniassa 1 kohdassa tarkoitettu määrä, jota haetaan tai joka aiotaan myöntää, on laskettava vuodeksi 2015 liitteessä V olevassa A kohdassa ▌esitetyn määrän perusteella. Kroatiassa 1 kohdassa tarkoitettu määrä, jota haetaan tai joka aiotaan myöntää, on laskettava vuosiksi 2015–2021 liitteessä V a olevassa A kohdassa ▌esitetyn määrän perusteella.

11 artikla

Tukien alentaminen

1.        Jäsenvaltioiden on alennettava viljelijälle tämän asetuksen III osaston 1 luvun mukaisesti tiettynä kalenterivuonna myönnettävää suorien tukien määrää vähintään 5 prosentilla 150 000 euroa ylittävän määrän osalta.

2.        Ennen 1 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat vähentää viljelijän edellisvuonna tosiasiallisesti maksamat ja ilmoittamat maataloustoimintaan liittyvät palkat, mukaan lukien verot ja työnantajamaksut, viljelijälle tämän asetuksen III osaston 1 luvun mukaisesti tiettynä kalenterivuonna myönnettävien tukien määrästä. Jos viljelijän edellisvuonna tosiasiallisesti maksamista ja ilmoittamista palkoista ei ole saatavilla tietoja, on käytettävä viimeisimpiä saatavilla olevia tietoja.

3.        Jäsenvaltiot, jotka päättävät myöntää viljelijöille uudelleenjakotukea III osaston 1 a luvun nojalla ja käyttää tähän tarkoitukseen yli 5 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, voivat päättää olla soveltamatta tätä artiklaa. Jos 28 g artiklan 4 kohdassa asetettujen ylärajojen soveltaminen estää jäsenvaltiota saavuttamasta tätä prosenttiosuutta, kyseinen jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tätä artiklaa.

4.        Viljelijöille, joiden on vahvistettu 19 päivän lokakuuta 2011 jälkeen keinotekoisesti luoneen edellytykset tämän artiklan tukien alentamista koskevien vaikutusten välttämiseksi, ei saa myöntää mitään sellaista etua, jolla he välttyvät tuen alentamiselta.

4 a.     Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua alennusta näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa maatalousyrittäjän asemassa olevien yksittäisten viljelijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen, että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

5.        Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 tämän artiklan mukaisesti tehdyt päätökset ja alennuksista johtuva arvioitu tulo vuosiksi 2015–2019.

12 artikla

Monta hakemusta

Tukikelpoisten hehtaarien lukumäärää vastaavasta pinta-alasta, josta viljelijä on jättänyt III osaston 1 luvun mukaisesti perustukea koskevan hakemuksen, voidaan tehdä muita suoria tukia ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomia tukia koskeva hakemus, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

13 artikla

Valtiontuki

Poiketen siitä, mitä asetuksen [sCMO] 146 artiklan 1 kohdassa säädetään, 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden tämän asetuksen ▌mukaisesti maksamiin tukiin.

14 artikla

Pilareiden välinen joustavuus

1.        Jäsenvaltio voi ennen 31 päivää joulukuuta 2013 päättää asettaa saataville enintään 15 prosenttia tämän asetuksen liitteessä II esitetystä kalenterivuosien 2014–2019 vuotuisista kansallisista enimmäismääristään käytettäväksi lisätukena asetuksen (EU) N:o […] [RDR] mukaisesti maaseuturahastosta rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä suoriin tukiin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä on ilmoitettava komissiolle 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä. Tuossa päätöksessä on vahvistettava kyseisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus, joka voi vaihdella kalenterivuosittain.

Jäsenvaltio, joka ei hyödynnä ensimmäisen alakohdan säännöksiä kalenterivuonna 2014, voi ennen 1 päivää elokuuta 2014 tehdä kalenterivuosien 2015–2019 osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen, joka sen on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.

Jäsenvaltio voi päättää tarkistaa tässä kohdassa tarkoitettua päätöstä, jolloin tarkistettu päätös tulee voimaan kalenterivuonna 2018. Tarkistuksessa ei saa pienentää komissiolle ensimmäisen, toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti ilmoitettavaa prosenttiosuutta. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tällaisesta tarkistuspäätöksestä 1 päivään elokuuta 2017 mennessä.

2.        Jäsenvaltio, joka ei käytä 1 kohdan mukaista mahdollisuutta, voi ennen 31 päivää joulukuuta 2013 päättää asettaa saataville tämän asetuksen mukaisina suorina tukina enintään 15 prosenttia tai, kun kyseessä ovat Bulgaria, Espanja, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Romania, Ruotsi, Slovakia, Suomi, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta, enintään 25 prosenttia asetuksen (EU) N:o […] [RDR] mukaisesti maaseuturahastosta 2015–2020 rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin tarkoitetuista tukimäärärahoista. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä tukitoimenpiteisiin maaseudun kehittämisohjelmissa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä on ilmoitettava komissiolle 31 päivään joulukuuta 2013 mennessä. Tuossa päätöksessä on vahvistettava kyseisessä alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus, joka voi vaihdella kalenterivuosittain.

Jäsenvaltio, joka ei hyödynnä ensimmäisen alakohdan säännöksiä varainhoitovuonna 2015, voi ennen 1 päivää elokuuta 2014 tehdä vuosien2016–2020 osalta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen, joka sen on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.

Jäsenvaltio voi päättää tarkistaa tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä, jolloin tarkistettu päätös on voimassa varainhoitovuosina 2019 ja 2020. Tarkistuksessa ei saa pienentää komissiolle ensimmäisen, toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti ilmoitettavaa prosenttiosuutta. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tällaisesta tarkistuspäätöksestä 1 päivään elokuuta 2017 mennessä.

15 artikla

Uudelleentarkastelu

Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltaminen ei rajoita niiden mahdollista uudelleentarkastelua säädöksillä, SEUT 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä tai SEUT 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä milloin tahansa talouskehityksen tai talousarviotilanteen perusteella.

2 LUKUBulgariaan, Kroatiaan ja Romaniaan sovellettavat säännökset

16 artikla

Suorien tukien asteittainen käyttöönotto Bulgariassa ja Romaniassa

Bulgariassa ja Romaniassa 28 h, 33, 35, 37, 39 ja 51 artiklassa tarkoitetut tukien kansalliset enimmäismäärät vahvistetaan ▌vuonna 2015 liitteessä V olevassa A kohdassa esitetyn määrän perusteella.

16 a artikla

Suorien tukien asteittainen käyttöönotto Kroatiassa

Kroatiassa otetaan suorat tuet käyttöön noudattaen seuraavaa aikataulua, jossa tukien lisäykset on ilmaistu prosenttiosuuksina vastaavasta suorien tukien vuodesta 2022 alkaen sovellettavasta tasosta:

25 prosenttia vuonna 2013,

30 prosenttia vuonna 2014,

35 prosenttia vuonna 2015,

40 prosenttia vuonna 2016,

50 prosenttia vuonna 2017,

60 prosenttia vuonna 2018,

70 prosenttia vuonna 2019,

80 prosenttia vuonna 2020,

90 prosenttia vuonna 2021,

100 prosenttia vuodesta 2022.

17 artikla

Täydentävät kansalliset suorat tuet ja suorat tuet Bulgariassa ja Romaniassa

1.        Bulgaria ja Romania voivat ▌vuonna 2015 täydentää kansallisilla suorilla tuilla III osaston 1 luvussa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä myönnettyjä tukia ja Bulgaria lisäksi IV osaston 2 luvussa tarkoitetun puuvillan lajikohtaisen tuen osalta myönnettyjä tukia.

2.        Perustukijärjestelmää täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä, joka voidaan myöntää ▌vuoden 2015 osalta, ei saa ylittää liitteessä V olevassa B kohdassa kyseiselle vuodelle vahvistettua määrää.

3.        Bulgariassa puuvillan lajikohtaista tukea täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä, joka voidaan myöntää vuoden 2015 osalta, ei saa ylittää liitteessä V olevassa C kohdassa kyseiselle vuodelle vahvistettua määrää.

4.        Täydentävät kansalliset suorat tuet on myönnettävä puolueettomin perustein tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

17 a artikla

Täydentävät kansalliset suorat tuet Kroatiassa

1.        Kroatia voi tarvittaessa täydentää mitä tahansa liitteessä I lueteltua tukijärjestelmää saatuaan komission ▌antaman luvan.

2.        Täydentävän määrän, joka voidaan tiettynä vuonna tietylle tukijärjestelmälle myöntää, on oltava erityisten kokonaismäärärahojen rajoissa. Näiksi määrärahoiksi vahvistetaan seuraavien erotus:

a)      asianomaisen tukijärjestelmän osalta käytettävissä oleva suoran tuen määrä sen jälkeen, kun suorat tuet on otettu täysimääräisesti käyttöön 16 a artiklan mukaisesti kalenterivuodeksi 2022;

ja

b)     asianomaisen tukijärjestelmän osalta käytettävissä oleva suoran tuen määrä sen jälkeen, kun asianomaisena vuonna on sovellettu 16 a artiklan mukaisesti tukien lisäysten aikataulua.

3.        Myönnettyjen täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä ei saa ylittää liitteessä V a olevassa B kohdassa asianomaiseksi kalenterivuodeksi vahvistettua enimmäismäärää.

4.        Kroatia voi päättää myönnettävän täydentävän kansallisen tuen määristä puolueettomin perustein komission luvan saatuaan.

5.        Komission tämän artiklan mukaisessa luvassa mainitaan asianomaiset tukijärjestelmät ja määritellään maksettaville täydentäville kansallisille suorille tuille enimmäistaso.

Kun kyseessä ovat IV osaston 1 luvussa tarkoitettua vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea täydentämään tarkoitetut täydentävät kansalliset suorat tuet, luvassa täsmennetään myös 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut maatalouden muodot tai alat, joihin täydentävät kansalliset suorat tuet voivat liittyä.

Lupa annetaan täytäntöönpanosäädöksellä, joka hyväksytään 56 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta.

6.        Täydentävien kansallisten suorien tukien tukikelpoisuusedellytykset ovat Kroatian osalta samat kuin tässä asetuksessa säädetyissä vastaavissa tukijärjestelmissä.

7.        Täydentäviin kansallisiin suoriin tukiin sovelletaan Kroatian osalta YMP:n kehityksen edellyttämiä mukautuksia. Ne on myönnettävä puolueettomin perustein tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

8.        Kroatian on esitettävä kertomus täydentävien kansallisten suorien tukien täytäntöön panemiseksi toteutetuista toimenpiteistä ennen niiden täytäntöönpanoa seuraavan vuoden 30 päivää kesäkuuta. Kertomuksen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)      täydentäviin kansallisiin suoriin tukiin vaikuttavat tilanteen muutokset;

b)     jokaisen täydentävän kansallisen suoran tuen osalta tuensaajien lukumäärät, täydentävän kansallisen tuen myönnetty kokonaismäärä sekä tukea saaneet hehtaarit ja eläinten tai muiden yksiköiden lukumäärät;

c)      kertomus myönnettyihin täydentäviin kansallisiin suoriin tukiin sovellettavista valvontatoimenpiteistä.

17 b artikla

Kroatian erityinen kansallinen miinanraivaukseen liittyvä varanto

1.        Kroatian on vuodesta 2015 alkaen annettava komissiolle tiedoksi vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta alat, jotka on edellisenä kalenterivuonna määritetty asetuksen (EY) N:o 73/2009 57 a artiklan 10 kohdan mukaisesti ja otettu takaisin maatalouskäyttöön.

Kroatian on annettava tiedoksi myös edellisen kalenterivuoden 31 päivänä joulukuuta viljelijöiden käytettävissä olevien tukioikeuksien määrä ja samana päivämääränä erityisessä kansallisessa miinanraivaukseen liittyvässä varannossa käyttämättömänä oleva määrä.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyt tiedonannot on tehtävä tapauksen mukaan aluekohtaisesti 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.        Kun komissio tarkistaa liitettä II 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti, se laskee vuosittain määrän, joka lisätään Kroatialle liitteessä II vahvistettuihin määriin tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille aloille liitteessä I luetelluissa järjestelmissä myönnettävän tuen rahoittamiseksi. Kyseinen määrä lasketaan Kroatian 1 kohdan mukaisesti tiedoksi antamien tietojen ja Kroatiassa asianomaisen vuoden osalta arvioitujen hehtaarikohtaisten keskimääräisten suorien tukien perusteella.

Enimmäismäärä, joka lisätään ensimmäisen alakohdan mukaisesti kaikkien niiden alojen perusteella, jotka Kroatia on antanut tiedoksi tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vuoteen 2022 asti, on 9 600 000 euroa, ja siihen sovelletaan▌liitteessä V b esitettyä suorien tukien käyttöönottoaikataulua 16 a artiklan mukaisesti.

3.        Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 2 kohdan mukaisesti lisättävän määrän osuuden, joka Kroatian on sisällytettävä erityiseen kansalliseen miinanraivaukseen liittyvään varantoon tukioikeuksien jakamiseksi 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille aloille. Kyseinen osuus lasketaan perustukijärjestelmän enimmäismäärän ja liitteessä II vahvistetun määrän, sellaisena kuin se on ennen 2 kohdan mukaista lisäystä, välisen suhteen perusteella. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.        Kroatian on vuosina 2015–2022 käytettävä erityistä kansallista miinanraivaukseen liittyvää varantoa tukioikeuksien myöntämiseksi viljelijöille sen maa-alan perusteella, jonka nämä ovat ilmoittaneet miinoista raivatuksi asianomaisena vuonna, seuraavin edellytyksin:

a)      kyseessä oleva maa on 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti tukikelpoinen;

b)     kyseessä oleva maa on otettu takaisin maatalouskäyttöön edellisenä kalenterivuonna;

c)      maa on annettu komissiolle tiedoksi tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

5.        Tämän artiklan nojalla vahvistettujen tukioikeuksien arvo on myöntämisvuoden tukioikeuksien kansallinen tai alueellinen keskiarvo erityisessä kansallisessa miinanraivaukseen liittyvässä varannossa olevan määrän rajoissa.

6.        Jotta otettaisiin huomioon seuraukset, jotka aiheutuvat Kroatian tämän artiklan mukaisesti tiedoksi antamasta miinoista raivatun maan takaisin maatalouskäyttöön ottamisesta, siirretään komissiolle valta antaa ▌55 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan liitteessä V a säädettyjä määriä.

III OSASTOPERUSTUKIJÄRJESTELMÄ,

YHTENÄISEN PINTA-ALATUEN JÄRJESTELMÄ JA NIIHIN LIITYVÄT TUET

1 LUKUPerustukijärjestelmä

ja yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

1 jaksoPerustukijärjestelmän perustaminen

18 artikla

Tukioikeudet

1.        Perustukijärjestelmässä voidaan maksaa tukea viljelijälle,

a)     joka tämän asetuksen mukaisia tukioikeuksia myönnettäessä saa niitä 17 b artiklan 4 kohdan mukaisesti, 21 artiklan tai 28 e artiklan mukaisesti ensimmäisen kerran, 23 artiklan mukaisesti kansallisesta tai alueellisesta varannosta tai 27 artiklan mukaisesti siirron kautta,

tai

b)     joka on 9 artiklan mukainen ja jolla on omistamiaan tai vuokraamiaan tukioikeuksia jäsenvaltiossa, joka on päättänyt 3 kohdan mukaisesti pitää voimassa olevat tukioikeutensa.

2.        Tilatukijärjestelmässä asetusten (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 73/2009 mukaisesti saatujen tukioikeuksien voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2014.

3.        Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka ottivat käyttöön tilatukijärjestelmän asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 5 luvun I jakson tai III osaston 6 luvun mukaisesti taikka asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 3 luvun mukaisesti, voivat 1 päivään elokuuta 2014 mennessä päättää pitää tukioikeudet voimassa. Niiden on ilmoitettava komissiolle tämä päätöksensä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.

3 a.     Kun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti vahvistettu tukioikeuksien lukumäärä, joka viljelijällä on asetuksen (EU) N:o [...] [HRZ] 78 artiklan b alakohdan mukaisesti vahvistettuna päivänä, ylittää 3 kohtaa soveltavissa jäsenvaltioissa viljelijän tukihakemuksessaan asetuksen (EU) N:o […][HZR] 73 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti vuodelta 2015 ilmoittaman tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän, joka on hänen käytössään jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tällaisen tukihakemuksen muuttamiselle, tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän ylittävät tukioikeudet lakkaavat olemasta voimassa kyseisenä päivänä.

19 artikla

Perustukijärjestelmään liittyvä enimmäismäärä

1.        Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä kullekin jäsenvaltiolle perustukijärjestelmän vuotuisen kansallisen enimmäismäärän vähentämällä liitteessä II vahvistetusta vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä 28 h, 33, 35, 37 ja 39 artiklan mukaisesti vahvistetut vuotuiset määrät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettua määrää voidaan korottaa enintään kolmella prosentilla liitteessä II esitetystä vuosittaisesta enimmäismäärästä sen jälkeen, kun on vähennetty määrä, joka saadaan soveltamalla 33 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistettua prosenttimäärää asianomaisen vuoden osalta. Kun jäsenvaltio hyödyntää tätä vaihtoehtoa, komissio ottaa kyseisen korotuksen huomioon ensimmäisen alakohdan mukaista perustukijärjestelmän vuotuista kansallista enimmäismäärää asettaessaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 päivään elokuuta 2014 mennessä vuosittaiset prosenttiosuudet, joilla ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettua määrää on korotettava.

Jäsenvaltiot voivat tarkistaa toisessa alakohdassa tarkoitettua päätöstään vuosittain ja ilmoittaa komissiolle mahdollisista tarkistuksista edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä.

2.        Kaikkien ▌tukioikeuksien ja kansallisen varannon tai alueellisten varantojen yhteisarvon on jokaisen jäsenvaltion osalta oltava jokaisena vuonna yhtä suuri kuin vastaava komission 1 kohdan mukaisesti vahvistama kansallinen enimmäismäärä.

3.        Jos komission 1 kohdan mukaisesti vahvistama enimmäismäärä on erilainen kuin edellisvuonna niiden päätösten johdosta, joita jäsenvaltiot ovat tehneet tämän artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, 14 artiklan 1 kohdan kahden viimeisen alakohdan, 14 artiklan 2 kohdan kahden viimeisen alakohdan, 28 g artiklan 1 kohdan, 35 artiklan 1 kohdan, 37 artiklan 1 kohdan ja/tai 39 artiklan mukaisesti, jäsenvaltion on vähennettävä tai korotettava lineaarisesti kaikkien tukioikeuksien arvoa 2 kohdan noudattamisen varmistamiseksi.

20 artikla

Kansallisen enimmäismäärän jakaminen alueellisesti

1.        Jäsenvaltiot voivat 31 päivään heinäkuuta 2014 mennessä päättää soveltaa perustukijärjestelmää alueellisella tasolla. Tällöin jäsenvaltion on määriteltävä alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat esimerkiksi niiden agronomiset ja sosioekonomiset ominaisuudet, alueellinen maatalouden potentiaali sekä toimielin- tai hallintorakenne.

Jäljempänä olevaa 28 c artiklaa soveltavat jäsenvaltiot voivat tehdä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen 28 d artiklan ensimmäistä täytäntöönpanovuotta edeltävän vuoden 31 päivään heinäkuuta mennessä.

2.        Jäsenvaltion on jaettava 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu perustukijärjestelmän kansallinen enimmäismäärä alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

Kun kyse on jäsenvaltiosta, joka ei sovella 23 artiklan 2 kohtaa, kyseinen jako on tehtävä 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen.

3.        Jäsenvaltio voi päättää, että alueellisia enimmäismääriä muutetaan joka vuosi asteittain etukäteen vahvistetun mukaisesti noudattaen maatalouden potentiaalin tai ympäristöperusteiden kaltaisia puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita.

4.        Jäsenvaltion on vähennettävä tai korotettava tukioikeuksien arvoa lineaarisesti jokaisella asiaankuuluvalla alueella siinä määrin kuin on tarpeen sovellettavien 2 tai 3 kohdan mukaisesti vahvistettujen alueellisten enimmäismäärien noudattamiseksi.

4 a.     Jäsenvaltio, joka soveltaa 1 kohtaa, voi päättää lopettaa perustukijärjestelmän soveltamisen alueellisella tasolla jäsenvaltion asettamasta päivämäärästä alkaen.

5.        Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 1 kohtaa, on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetusta päätöksestä sekä 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 . Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 28 c artiklaa, on ilmoitettava komissiolle 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta päätöksestä sekä 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä viimeistään asianomaisen vuoden 1 päivänä elokuuta.

Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 1 kohtaa, on ilmoitettava komissiolle 4 a artiklassa tarkoitetusta päätöksestä kyseisen päätöksen ensimmäistä täytäntöönpanovuotta edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä.

21 artikla

Tukioikeuksien ensimmäinen myöntäminen

1.        Viljelijälle, joka on oikeutettu suoriin tukiin 9 artiklan mukaisesti, myönnetään tukioikeuksia, jos hän hakee niitä perustukijärjestelmässä viimeistään asetuksen (EU) N:o … (HRZ) 78 artiklan b alakohdan mukaisesti asetettavana päivänä vuonna 2015 ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta, edellyttäen, että hänellä oli oikeus saada tukia vuoden 2013 osalta ennen asetuksen (EY) N:o 73/2009 II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia sellaisen tukihakemuksen perusteella, joka koskee suoria tukia tai siirtymäkauden kansallista tukea tai täydentäviä kansallisia suoria tukia taikka Kyproksen tapauksessa valtiontukea asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta jäsenvaltioissa, jotka soveltavat 18 artiklan 3 kohtaa.

Lisäksi jäsenvaltiot voivat jakaa tukioikeuksia

a)     viljelijälle, jolle ei vuoden 2013 osalta maksettu tukea jonkin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tukihakemuksen perusteella, ja joka jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakuvuoden 2013 osalta vahvistamaan päivään mennessä

i)        tuotti tilatukijärjestelmää soveltavissa jäsenvaltioissa hedelmiä, vihanneksia, ruokaperunoita, siemenperunoita, koristekasveja, jos asianomaiset jäsenvaltiot niin päättivät, hehtaareina ilmaistulla vähimmäisalueella ja /tai kasvatti viiniköynnöksiä; tai

ii)       hänellä oli yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavissa jäsenvaltioissa sellaista maatalousmaata, joka ei ollut 30 päivänä kesäkuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 73/2009 124 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti hyvässä maatalouskunnossa; tai

b)     viljelijälle, joka sai vuonna 2014 tukioikeuksia asetuksen (EY) N:o 73/2009 41 tai 57 artiklan mukaisesta tilatukijärjestelmän kansallisesta varannosta; tai

c)      viljelijälle, jolla ei ole koskaan ollut asetuksen (EY) N:o 73/2009 tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 nojalla käyttöön otettuja tukioikeuksia ja joka esittää todennettavat todisteet siitä, että hän on jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakuvuoden 2013 osalta vahvistamaan päivään mennessä tuottanut, kasvattanut tai viljellyt maataloustuotteita, mukaan lukien sadonkorjuu, lypsäminen, tuotantoeläinten kasvatus ja pito. Jäsenvaltio voi lisätä tätä viljelijäryhmää varten omia puolueettomia ja syrjimättömiä tukikelpoisuusperusteitaan erityisesti asianmukaisten taitojen, kokemuksen tai koulutuksen osalta.

2.        Ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta vuonna 2015 myönnettävien tukioikeuksien määrä viljelijää kohti on yhtä suuri kuin tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, jonka viljelijä ilmoittaa tukihakemuksessaan asetuksen (EU) N:o […][HZR] 73 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti vuodelle 2015 ja joka on hänen käytössään jäsenvaltion vahvistamana päivänä. Kyseinen päivä ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tällaisen tukihakemuksen muuttamiselle.

Jäsenvaltio voi kuitenkin soveltaa yhtä tai useampaa seuraavaa rajoitusta jaettavien tukioikeuksien lukumäärään:

aa)   Jäsenvaltio voi päättää, että tukioikeuksien määrän on oltava yhtä suuri kuin joko se tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, jonka viljelijä on ilmoittanut asetuksen (EY) N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuonna 2013, tai ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hehtaarien lukumäärä, riippuen siitä, kumpi niistä on alhaisempi. Kroatian osalta tämän mahdollisuuden soveltaminen ei vaikuta miinoista raivattuihin hehtaareihin, joille on jaettava tukioikeuksia 17 b artiklan 4 kohdan mukaisesti.

a)     Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu jäsenvaltiossa ilmoitettu tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärä johtaa asetuksen (EY) N:o 73/2009 35 artiklan mukaisesti vuonna 2009 ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärän, tai Kroatian osalta vuonna 2013 ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärän, ylittymiseen yli 35 prosentilla, jäsenvaltiot voivat rajoittaa vuonna 2015 myönnettävien tukioikeuksien määrän vähintään joko 135 prosenttiin tai 145 prosenttiin asetuksen (EY) N:o 73/2009 35 artiklan mukaisesti vuonna 2009 ilmoitettujen hehtaarien kokonaismäärästä, tai Kroatian osalta vuonna 2013 ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärästä.

Tätä vaihtoehtoa käyttäessään jäsenvaltioiden on myönnettävä viljelijöille pienempi määrä tukioikeuksia. Kyseinen määrä lasketaan soveltamalla suhteellista vähennystä siihen lukumäärään, joka ylittää kunkin viljelijän vuonna 2015 ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän verrattuna siihen asetuksen (EY) N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukikelpoisten hehtaarien määrään, jonka viljelijä on ilmoittanut vuonna 2011, tai Kroatian osalta vuonna 2013, sanotun kuitenkaan rajoittamatta miinoista raivattuja hehtaareita, joiden osalta tukioikeudet on jaettava 17 b artiklan 4 kohdan mukaisesti;

b)     Jäsenvaltio voi päättää soveltaa viljelijälle annettavien tukioikeuksien määrän vahvistamiseksi vähennyskerrointa niihin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin tukikelpoisiin hehtaareihin, jotka muodostuvat ilmasto-olosuhteiltaan, erityisesti korkeudesta ja muista luonnonhaitoista kuten heikosta maaperästä, jyrkkyydestä ja vedensaannista johtuen vaikeilla alueilla sijaitsevasta pysyvästä nurmesta;

c)      Jäsenvaltio voi päättää, että viljelijälle myönnettävien tukioikeuksien lukumäärän on oltava yhtä suuri kuin niiden ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, jotka eivät jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakuvuoden 2013 osalta vahvistamaan päivään mennessä olleet viininviljelyhehtaareita tai peltoalahehtaareita, joilla on pysyviä kasvihuoneita.

3.        Jos 1 kohdan mukaisen luonnollisen tai oikeushenkilön tila myydään tai vuokrataan kokonaan tai osittain, hän voi ennen asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 78 artiklan b alakohdan mukaisesti asetettavaa päivää vuonna 2015 päivätyllä sopimuksella siirtää 1 kohdassa tarkoitetun tukioikeuksien saantioikeutensa yhdelle tai useammalle viljelijälle, edellyttäen että kyseinen viljelijä täyttää 9 artiklassa säädetyt edellytykset.

3a.      Jäsenvaltio voi päättää vahvistaa tilan tukikelpoisina hehtaareina ilmaistun vähimmäiskoon, jolle voidaan pyytää tukioikeuksien vahvistamista. Vähimmäiskoko ei kuitenkaan saa ylittää 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa ja 10 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettyjä kynnyksiä.

3b.      Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ilmoitettava komissiolle tässä artiklassa tarkoitetuista päätöksistä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.

4.        Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien myöntämisvuotena jätettyjä tukioikeuksien myöntämistä koskevia hakemuksia, jos kyseisiä tukioikeuksia ei voida vielä vahvistaa lopullisesti ja jos erityisolosuhteilla on vaikutusta myöntämiseen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

22 artikla

Tukioikeuksien arvo ja arvon yhdenmukaistaminen

1.        Vuonna 2015 jäsenvaltioiden on laskettava tukioikeuksien yksikköarvo jakamalla liitteessä II esitetty kansallisen enimmäismäärän kiinteä prosenttiosuus vuonna 2015 kansallisella tai alueellisella tasolla myönnettyjen tukioikeuksien lukumäärällä lukuun ottamatta kansallisesta varannosta tai alueellisesta varannosta vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla vuoden 2015 osalta 19 tai 20 artiklan mukaisesti vahvistettu kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen liitteessä II esitetyllä vuoden 2015 kansallisella enimmäismäärällä. Tukioikeuksien lukumäärä ilmaistaan hehtaarien lukumäärää vastaavana lukumääränä.

2.        Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetusta laskentamenetelmästä poiketen jäsenvaltiot voivat eriyttää tukioikeuksien arvon vuonna 2015, lukuun ottamatta kansallisesta varannosta tai alueellisesta varannosta vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia, kunkin asianomaisen vuoden osalta niiden alkuperäisen yksikköarvon perusteella.

3.        Edellä 2 kohdassa tarkoitettu tukioikeuksien alkuperäinen yksikköarvo on vahvistettava jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

a)     jakamalla kiinteä prosenttiosuus viljelijän vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti saamista tuista, ennen kyseisen asetuksen II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia, viljelijän vuonna 2015 saamien tukioikeuksien lukumäärällä, lukuun ottamatta kansallisesta tai alueellisesta varannosta vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia. Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohdan tai 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen enimmäismäärä, 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä myönnettyjen tukien määrällä ennen vähennyksiä ja poissulkemisia;

b)     jakamalla kiinteä prosenttiosuus niiden tukioikeuksien arvosta, erityistukioikeudet mukaan lukien, jotka viljelijällä oli vuotta 2014 koskevan hakemuksensa toimittamispäivänä asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisessa tilatukijärjestelmässä, viljelijän vuodeksi 2015 saamien tukioikeuksien lukumäärällä, lukuun ottamatta kansallisesta tai alueellisesta varannosta vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia. Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohdan tai 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen enimmäismäärä, 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen asianomaisessa jäsenvaltiossa vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä myönnettyjen kaikkien tukioikeuksien kokonaisarvolla erityistukioikeudet mukaan lukien. Tämän alakohdan soveltamiseksi viljelijällä katsotaan olevan tukioikeuksia vuotta 2014 koskevan hakemuksensa toimittamispäivänä, jos tukioikeudet on myönnetty tai lopullisesti siirretty hänelle viimeistään kyseisenä päivämääränä;

c)      jakamalla kiinteä prosenttiosuus viljelijän vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti ja asetuksen (EY) N:o 73/2009 132, 133 ja 133 a artiklan mukaisesti saaman tuen kokonaisarvosta, ennen kyseisen asetuksen II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä ja poissulkemisia viljelijän vuonna 2015 saamien tukioikeuksien lukumäärällä, lukuun ottamatta kansallisesta varannosta tai alueellisesta varannosta vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia. Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohdan tai 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen enimmäismäärä, 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen, asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä ja asetuksen (EY) N:o 73/2009 132, 133 ja 133 a artiklan mukaisesti myönnetyn tuen kokonaisarvolla ennen vähennyksiä ja poissulkemisia.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti pitää olemassa olevat tukioikeutensa, on laskettava tukioikeuden alkuperäinen yksikköarvo kertomalla tukioikeuksien arvo kiinteällä prosenttiosuudella. Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohdan tai 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen enimmäismäärä, 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen vuodeksi 2014 tilatukijärjestelmässä myönnettyjen tukien määrällä ennen vähennyksiä ja poissulkemisia.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuja laskelmia varten jäsenvaltiot voivat, edellyttäen, ettei asianomaisiin aloihin sovelleta tämän asetuksen IV osaston mukaista vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea, ottaa huomioon myös tuen, joka on myönnetty kalenterivuodeksi 2014 yhdessä tai useammassa asetuksen (EY) N:o 73/2009 52 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan, 68 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisessa järjestelmässä ja, ainoastaan asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltioissa, yhdessä tai useammassa mainitun asetuksen 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä 126, 127 ja 129 artiklan mukaisessa järjestelmässä.

Jos jäsenvaltio on kuitenkin päättänyt soveltaa tämän asetuksen IV osaston mukaista vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea, se voi ottaa huomioon kalenterivuonna 2014 myönnetyn tuen tason ja tämän asetuksen IV osaston mukaisesti myönnettävän tuen tason väliset erot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun korotuksen laskemiseksi edellyttäen, että

i)      tämän asetuksen IV osaston mukaista vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea sovelletaan alaan, jolle on myönnetty kalenterivuonna 2014 tukea asetuksen (EY) N:o 73/2009 52 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan, 68 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan nojalla ja, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneiden jäsenvaltioiden osalta, mainitun asetuksen 68 artiklan 1 kohdan c alakohdan sekä 126, 127 ja 129 artiklan nojalla, ja

ii)     tämän tuen yksikkökohtaista määrää alennetaan verrattuna kyseisen tuen yksikkökohtaiseen määrään vuonna 2014.

4.        Edellä olevan 3 kohdan ja 5 a kohdan soveltamiseksi jäsenvaltio voi puolueettomin perustein säätää, että silloin kun maatalousalojen vuokrasopimus myydään tai luovutetaan tai sen voimassaolo päättyy kokonaan tai osittain asetuksen (EY) N:o 73/2009 35 artiklan tai 124 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetun päivämäärän jälkeen ja ennen tämän asetuksen 26 artiklan mukaisesti vahvistettua päivämäärää, tukioikeuksien, jotka olisi myönnetty asianomaiselle viljelijälle, arvonkorotus palautetaan kokonaan tai osittain kansalliseen varantoon tai alueelliseen varantoon, jos arvonkorotus johtaisi kyseiselle viljelijälle kertyvään satunnaiseen voittoon.

Puolueettomat perusteet on vahvistettava siten, että varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, ja niihin on kuuluttava ainakin seuraavat:

a)      vuokrasopimuksen vähimmäiskesto;

b)     se osuus saadusta tuesta, joka palautetaan kansalliseen varantoon tai alueelliseen varantoon.

5.        Kaikkien tukioikeuksien yksikköarvon on viimeistään hakuvuonna 2019 oltava sama koko jäsenvaltiossa tai, jos sovelletaan 20 artiklaa, alueella.

5a.      Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa on säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää, että niiden tukioikeuksien, joiden 3 kohdan mukaisesti laskettu alkuperäinen yksikköarvo on alle 90 prosenttia niiden kansallisesta tai alueellisesta yksikköarvosta vuonna 2019, yksikköarvoa on viimeistään hakuvuoden 2019 osalta korotettava vähintään kolmasosalla niiden alkuperäisen yksikköarvon ja vuoden 2019 kansallisen tai alueellisen yksikköarvon 90 prosentin osuuden välisestä erotuksesta.

Jäsenvaltiot voivat päättää vahvistaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden tasolle, joka on korkeampi kuin 90 prosenttia mutta kuitenkin enintään 100 prosenttia.

Lisäksi jäsenvaltioiden on säädettävä, että viimeistään hakuvuoden 2019 osalta yhdenkään tukioikeuden yksikköarvo ei saa olla alle 60 prosenttia kansallisesta tai alueellisesta yksikköarvosta vuonna 2019, ellei tämä johda tämän kohdan viimeisessä alakohdassa tarkoitetun prosenttimääräisen kynnysarvon ylittävään suurimpaan sallittuun vähennykseen kyseistä rajaa soveltavissa jäsenvaltioissa. Tällöin vähimmäisyksikköarvo on asetettava kyseisen kynnysarvon noudattamisen edellyttämälle tasolle.

Ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettu vuoden 2019 kansallinen tai alueellinen yksikköarvo lasketaan jakamalla liitteessä II vahvistetun kansallisen enimmäismäärän tai kalenterivuoden 2019 osalta alueellisen enimmäismäärän kiinteä prosenttiosuus vuoden 2015 tukioikeuksien lukumäärällä, lukuun ottamatta kansallisesta tai alueellisesta varannosta vuonna 2015 myönnettyjä tukioikeuksia. Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla 19 artiklan 1 kohdan tai 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 vahvistettu perustukijärjestelmän mukainen enimmäismäärä, 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen liitteessä II vuodeksi 2015 esitetyllä kansallisella enimmäismäärällä tai alueellisella enimmäismäärällä.

Neljännessä alakohdassa tarkoitetut alueelliset enimmäismäärät lasketaan soveltamalla kiinteää prosenttiosuutta liitteessä II vuodeksi 2019 vahvistettuun kansalliseen enimmäismäärään. Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetut vastaavat alueelliset enimmäismäärät 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti vuodeksi 2015 määritettävällä enimmäismäärällä 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen, jos sovelletaan 20 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa.

Tässä kohdassa tarkoitettujen tukiosuuksien arvonnousun rahoittamiseksi niiden tukiosuuksien, joiden alkuperäinen yksikköarvo on vuoden 2019 kansallista tai alueellista keskiarvoa suurempi, alkuperäisen yksikköarvon ja vuoden 2019 kansallisen tai alueellisen yksikköarvon välistä eroa pienennetään puolueettomin ja syrjimättömin, jäsenvaltioiden vahvistamin perustein. Näihin perusteisiin voi kuulua alkuperäisen yksikköarvon suurimman sallitun vähennyksen vahvistaminen 30 prosenttiin.

6.        Edellä olevaa 2 kohtaa sovellettaessa siirtyminen 3 kohdan mukaisesti vahvistetusta tukioikeuksien alkuperäisestä yksikköarvosta ja niiden 5 tai 5 a kohdan mukaisesti vahvistetusta lopullisesta vuoden 2019 yksikköarvosta on toteutettava yhtäläisin menettelyin vuodesta 2015 alkaen, tai niiden jäsenvaltioiden tapauksessa, jotka päättävät 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti pitää olemassa olevat tukioikeutensa, soveltamalla tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 63 artiklan 3 kohdan mukaisia kansallisesti määritettyjä menettelyjä. Jotta varmistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun, liitteessä II vahvistetun kansallisen enimmäismäärän kiinteän prosenttiosuuden noudattaminen kunkin vuoden osalta, niiden tukioikeuksien arvoa, joiden alkuperäinen yksikköarvo on korkeampi kuin kansallinen tai alueellinen keskiarvo vuonna 2019, on mukautettava.

Jäsenvaltioiden on vuonna 2015 ilmoitettava viljelijöille heidän tämän artiklan mukaisesti laskettu tukioikeuksiensa arvo kullekin tämän asetuksen kattaman jakson vuodelle.

7.        Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tässä artiklassa tarkoitetuista päätöksistä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014.

8.        Kroatian osalta kaikkien tässä artiklassa olevien kansallista varantoa koskevien viittausten on katsottava sisältävän tämän asetuksen 17 b artiklassa tarkoitetun erityisen kansallisen miinanraivaukseen liittyvän varannon.

Lisäksi erityisestä kansallisesta miinanraivaukseen liittyvästä varannosta aiheutuva määrä on vähennettävä 1 kohdan toisessa alakohdassa, 3 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa ja 5 a kohdan neljännessä ja viidennessä alakohdassa tarkoitetuista perustukijärjestelmän mukaisista enimmäismääristä.

2 jakso

Kansallinen varanto tai alueelliset varannot

23 artikla

Kansallisen tai alueellisen varannon perustaminen ja käyttö

1.        Jokaisen jäsenvaltion on perustettava kansallinen varanto. Jäsenvaltion on kansallisen varannon perustamiseksi tehtävä perustukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna perustukijärjestelmän enimmäismäärälle lineaarinen prosentuaalinen vähennys kansallisella tasolla. ▌

2.        Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka soveltavat 20 artiklaa, voivat perustaa alueellisia varantoja. Jäsenvaltioiden on alueellisen varannon perustamiseksi tehtävä perustukijärjestelmän ensimmäisenä soveltamisvuonna perustukijärjestelmän enimmäismäärälle 20 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu lineaarinen prosentuaalinen vähennys alueellisella tasolla.

2 a.     Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu vähennys voi olla enintään 3 prosenttia, jollei suurempi vähennys ole tarpeen 4 kohdassa ja/tai 5 kohdan a alakohdassa vuoden 2015 osalta säädettyjen tukioikeuksia koskevien tarpeiden vuoksi tai, 28 c artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa, 28 d artiklan ensimmäisen täytäntöönpanovuoden osalta.

3.        Jäsenvaltion on myönnettävä tukioikeudet kansallisista tai alueellisista varannoistaan puolueettomin perustein ja tavalla, jolla varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen.

3a.      Edellä 3 kohdassa tarkoitettuja tukioikeuksia myönnetään ainoastaan viljelijöille, jotka ovat oikeutettuja suoriin tukiin 9 artiklan mukaisesti.

4.        Jäsenvaltion on käytettävä kansallisia tai alueellisia varantojaan myöntääkseen tukioikeuksia ensisijaisesti nuorille viljelijöille ja maataloustoimintansa aloittaville viljelijöille.

5.        Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallisia tai alueellisia varantojaan

a)      myöntääkseen tukioikeuksia ▌viljelijöille sen varmistamiseksi, että maata ei jätetä viljelemättä, mukaan lukien alueilla, joihin sovelletaan johonkin julkiseen interventioon liittyviä rakenneuudistus- ja/tai kehittämisohjelmia, ja/tai myöntääkseen viljelijöille korvauksia erityisten haittojen johdosta ▌;

aa)   myöntääkseen tukioikeuksia viljelijöille, joille ei voitu myöntää tukioikeuksia tämän luvun mukaisesti ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi;

ac)    myöntääkseen tämän asetuksen 18 artiklan 3 kohtaa soveltavissa jäsenvaltioissa tukioikeuksia viljelijöille, joiden asetuksen (EU) N:o […] [HRZ] 73 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti vuonna 2015 ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, joka on heidän käytössään jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tällaisen tukihakemuksen muuttamiselle, on suurempi kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti vahvistettujen tukioikeuksien lukumäärä, joka heillä on asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 78 artiklan b kohdan mukaisesti vahvistettavana päivänä;

b)     korottaakseen lineaarisesti ja pysyvästi kaikkien perustukijärjestelmään liittyvien tukioikeuksien arvoa kansallisella tai alueellisella tasolla, jos kansallinen varanto tai alueelliset varannot ylittävät 0,5 prosenttia perustukijärjestelmän mukaisesta vuotuisesta kansallisesta tai alueellisesta enimmäismäärästä, edellyttäen että käytettävissä on riittävästi määriä 4 kohdan, tämän kohdan a alakohdan ja 7 kohdan mukaisesti tehtäviin myöntämisiin;

c)      kattaakseen 37 artiklan 2 kohdassa ja 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vuosittaiset tarpeet.

Tämän kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on päätettävä siinä tarkoitettujen eri käyttötarkoitusten välisestä painottamisesta.

6.        Jäsenvaltion on 4 kohtaa ja 5 kohdan a ja ac alakohtaa soveltaessaan vahvistettava viljelijöille myönnettyjen tukioikeuksien arvo tukioikeuksien myöntämisvuoden kansallisen tai alueellisen keskiarvon perusteella.

Kansallinen tai alueellinen keskiarvo lasketaan jakamalla 19 artiklan 1 kohdan tai 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti myöntämisvuoden osalta vahvistettu kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä, kansallisen tai alueellisen varannon määrää lukuun ottamatta, myönnettyjen tukioikeuksien lukumäärällä.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallisesta tai alueellisesta varannosta myönnettyjen tukioikeuksien arvon vuosittaista asteittaista muuttamista koskevat menettelyt ottaen huomioon 19 artiklan 1 kohdassa ja 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perustukijärjestelmän enimmäismäärien muutokset, jotka ovat seurausta liitteessä II esitettyjen kansallisten enimmäismäärien tason vaihteluista.

7.        Jos viljelijä saa tuomioistuimen lopullisen päätöksen tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen lopullisen hallinnollisen määräyksen nojalla oikeuden tukioikeuksiin tai olemassa olevien tukioikeuksien arvon korotukseen, viljelijän on saatava kyseisessä päätöksessä tai määräyksessä vahvistettu tukioikeuksien määrä ja arvo jäsenvaltion vahvistamana päivämääränä. Kyseinen päivämäärä ei voi kuitenkaan olla myöhäisempi kuin päätöksen tai määräyksen antopäivää seuraava perustukijärjestelmässä jätettävän hakemuksen viimeinen jättöpäivä, ottaen huomioon 25 ja 26 artiklan soveltaminen.

8.        Edellä olevaa 4 kohtaa, 5 kohdan a alakohtaa ja 7 kohtaa soveltaessaan jäsenvaltiot voivat joko myöntää uusia tukioikeuksia tai korottaa viljelijän kaikkien olemassa olevien tukioikeuksien yksikköarvoa kansalliseen tai alueelliseen keskiarvoon asti.

9.        Tässä artiklassa tarkoitetaan

a)     'nuorella viljelijällä' 36 artiklan 2 kohdassa ja tarvittaessa 36 artiklan 7 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävät viljelijää;

b)     'maataloustoimintansa aloittavalla viljelijällä' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei maataloustoiminnan aloittamista edeltäneiden viiden vuoden aikana ole harjoittanut minkäänlaista maataloustoimintaa omissa nimissään ja omaan lukuunsa tai ole vastannut maataloustoimintaa harjoittavan oikeushenkilön toiminnasta. Jos kyseessä on oikeushenkilö, luonnollinen henkilö, jonka määräysvallassa oikeushenkilö on, ei ole saanut harjoittaa minkäänlaista maataloustoimintaa omissa nimissään ja omaan lukuunsa eikä hänen määräysvallassaan ole saanut olla maataloustuotantoa harjoittavaa oikeushenkilöä kyseessä olevan oikeushenkilön maataloustoiminnan aloittamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.

Jäsenvaltio voi lisätä tämän alakohdan soveltamisalaan kuuluvia viljelijöitä varten omia puolueettomia ja syrjimättömiä tukikelpoisuusperusteitaan erityisesti asianmukaisten taitojen, kokemuksen tai koulutuksen osalta.

24 artikla

Kansallisen varannon tai alueellisten varantojen täydentäminen

1.        Kansallista varantoa tai alueellisia varantoja on täydennettävä määrillä, jotka johtuvat

a)      tukioikeuksista, jotka eivät oikeuta tukiin kahtena peräkkäisenä vuotena seuraavien soveltamisen vuoksi:

i)       9 artikla;

ii)      10 artiklan 1 kohta;

iii)    11 artiklan 4 kohta;

b)     tukioikeuksien määrästä, joka vastaa niiden tukioikeuksien kokonaismäärää, joita viljelijä ei ole aktivoinut 25 artiklan mukaisesti kahteen peräkkäiseen vuoteen, paitsi jos kyseessä on ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet. Päätettäessä viljelijällä olevien tukioikeuksien palauttamisesta kansalliseen tai alueelliseen varantoon otetaan ensisijaisesti huomioon tukioikeudet, joilla on alhaisin arvo;

c)      viljelijöiden vapaaehtoisesti palauttamista tukioikeuksista;

d)     22 artiklan 4 kohdan soveltamisesta ;

e)      aiheettomasti myönnetyistä tukioikeuksista asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 65 artiklan mukaisesti;

f)      tukioikeuksien arvon lineaarisesta vähennyksestä perustukijärjestelmän mukaisesti kansallisella tai alueellisella tasolla, kun kansallinen tai alueellinen varanto ei ole riittävä 23 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen tapausten kattamiseksi. Jos jäsenvaltiot katsovat tarpeelliseksi, ne voivat tehdä lineaarisen vähennyksen 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tapausten kattamiseksi;

g)     27 artiklan 2 b kohdan soveltamisesta.

2.        Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat aktivoimattomien tukioikeuksien palauttamista kansalliseen tai alueelliseen varantoon. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3 jaksoPerustukijärjestelmän täytäntöönpano

25 artikla

Tukioikeuksien aktivoiminen

1.        Viljelijälle myönnetään perustukijärjestelmässä tukea ▌26 artiklan 1 kohdan mukaisella ilmoituksella, kun tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet on aktivoitu tukioikeudet myöntäneessä jäsenvaltiossa. Aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden niissä vahvistettuihin vuotuisiin tukimääriin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahoituskurin, asteittaisen alentamisen, tukikattojen, 7 artiklan, 37 artiklan 2 kohdan ja 51 artiklan 1 kohdan mukaisten lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 65 artiklan soveltamista.

2.        Tässä osastossa 'tukikelpoisella hehtaarilla' tarkoitetaan

a)      tilan maatalousmaata, mukaan lukien maa, joka ei ollut 30 päivänä kesäkuuta 2003 hyvässä maatalouskunnossa niissä unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 liittyneissä jäsenvaltioissa, jotka päättivät liittymisestä alkaen soveltaa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, jota käytetään maataloustoimintaan tai silloin kun maata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä käytetään valtaosin maataloustoimintaan; tai

b)     mitä tahansa alaa, joka antoi vuonna 2008 oikeuden tukiin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osastossa säädetyssä tilatukijärjestelmässä tai IV A osastossa säädetyssä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ja joka

i)       ei enää täytä a alakohdan mukaisen tukikelpoisen hehtaarin määritelmän vaatimuksia direktiivin 92/43/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY[25] ja direktiivin 2009/147/EY täytäntöönpanon vuoksi;

ii)      on metsitetty yksittäisen viljelijän sitoumuksen ajaksi asetuksen (EY) N:o 1257/1999 31 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1698/2005 43 artiklan mukaisesti tai asetuksen (EU) N:o […] [RDR] 23 artiklan taikka sellaisen kansallisen järjestelmän nojalla, jonka ehdot ovat asetuksen (EY) N:o 1698/2005 43 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan tai asetuksen (EU) N:o […][RDR] 23 artiklan mukaiset;

iii)     on kesannoitu yksittäisen viljelijän sitoumuksen ajaksi asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22, 23 ja 24 artiklan mukaisesti tai asetuksen (EY) N:o 1698/2005 39 artiklan ja asetuksen (EU) N:o […] [RDR] 29 artiklan mukaisesti.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi

i)      silloin kun tilan maatalousmaata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä katsotaan käytettävän valtaosin maataloustoimintaan, jos maataloustoimintaa voidaan harjoittaa ilman, että muun kuin maataloustoiminnan voimakkuus, luonne, kesto ja ajankohta haittaa sitä merkittävästi;

ii)     jäsenvaltiot voivat laatia luettelon maasta, jota käytetään valtaosin muuhun kuin maataloustoimintaan.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet toisen alakohdan täytäntöön panemiseksi alueellaan.

Ollakseen tukikelpoisia alojen on oltava tukikelpoisen hehtaarin määritelmän mukaisia koko kalenterivuoden ajan, jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet.

'Tukikelpoisten hehtaarien' määrittämiseksi jäsenvaltiot, jotka päättävät sisällyttää sellaisen pysyvän nurmen kattamat hehtaarit, jolla heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit eivät perinteisesti ole enemmistönä laidunmailla ja jota tarkoitetaan 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa, voivat soveltaa vähennyskerrointa kyseisten hehtaarien muuntamiseksi 'tukikelpoisiksi hehtaareiksi'.

3.        Hampun tuotantoon käytetyt alat ovat tukikelpoisia vain, jos käytettyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus on enintään 0,2 prosenttia.

26 artikla

Tukikelpoisten hehtaarien ilmoittaminen

1.        Viljelijän on 25 artiklan 1 kohdan mukaisten tukioikeuksien aktivoimiseksi ilmoitettava viljelylohkot, jotka vastaavat johonkin tukioikeuteen liittyvää tukikelpoista hehtaaria. Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, kyseisten lohkojen on oltava viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukihakemuksen muuttamiselle.

2.      Jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa sallia, että viljelijä muuttaa ilmoitustaan, sillä edellytyksellä että viljelijä säilyttää vähintään tukioikeuksiinsa liittyvän määrän hehtaareita ja noudattaa edellytyksiä, jotka koskevat perustukijärjestelmän mukaisen tuen myöntämistä asianomaiselle alalle.

27 artikla

Tukioikeuksien siirtäminen

1.        Tukioikeuksia voidaan siirtää ainoastaan samaan jäsenvaltioon sijoittuneelle toiselle viljelijälle, joka on oikeutettu suoriin tukiin 9 artiklan mukaisesti, paitsi kun on kyse perintönä tai ennakkoperintönä siirrettävistä oikeuksista.

Kuitenkin myös perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa tukioikeuksia voidaan aktivoida ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa ne myönnettiin.

2.        Sovellettaessa 20 artiklan 1 kohtaa tukioikeuksia voidaan siirtää tai aktivoida ainoastaan samalla alueella, paitsi perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa. Kuitenkin myös perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa tukioikeuksia voidaan aktivoida ainoastaan sillä alueella, jolla ne myönnettiin.

2 a.     Jäsenvaltiot, jotka eivät sovella 20 artiklan 1 kohtaa, voivat päättää, että tukioikeuksia voidaan siirtää tai aktivoida ainoastaan saman alueen sisällä, paitsi perinnön tai ennakkoperinnön tapauksessa.

Tällaiset alueet on määriteltävä asiaan kuuluvalla maantieteellisellä tasolla objektiivisin perustein ja tavalla, jolla voidaan varmistaa viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja välttää markkinoiden ja kilpailun vääristymiset.

2 b.     Kun tukioikeuksia siirretään ilman maa-alaa, jäsenvaltiot voivat unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti päättää, että osa siirretyistä tukioikeuksista palautetaan kansalliseen tai alueelliseen varantoon tai että niiden yksikköarvoa alennetaan kansallisen tai alueellisen varannon hyväksi. Tällaista alennusta voidaan soveltaa yhteen tai useampaan siirtoon.

3.        Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksin yksityiskohtaiset säännöt ilmoituksista, jotka viljelijöiden on tehtävä kansallisille viranomaisille tukioikeuksien siirrosta, sekä tällaisen ilmoituksen määräajat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

28 artikla

Siirretty säädösvalta

1.        Tuensaajien oikeuksien suojelun takaamiseksi ja perustukijärjestelmän soveltamisesta mahdollisesti johtuvien erityistilanteiden selvittämiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)      säännöt, jotka koskevat viljelijöiden tukikelpoisuutta ja pääsyä perustukijärjestelmään, kun kyse on perinnöstä tai ennakkoperinnöstä, vuokrasopimuksen perinnöstä, oikeudellisen aseman tai nimityksen muutoksesta, tukioikeuksien siirtämisestä ja tilan sulautumisesta tai jakamisesta sekä 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun sopimuslausekkeen soveltamisesta;

b)     säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien arvon ja lukumäärän laskentaa tai tukioikeuksien arvon korottamista tai vähentämistä tämän osaston säännösten mukaisten tukioikeuksien myöntämisen yhteydessä, mukaan luettuina säännöt, jotka koskevat

i)       mahdollisuutta vahvistaa viljelijän hakemuksen perusteella myönnetyille tukioikeuksille alustava arvo ja lukumäärä tai korottaa alustavasti niiden arvoa;

ii)      tukioikeuksien alustavan ja lopullisen arvon sekä lukumäärän vahvistamista koskevia edellytyksiä;

iii)     tapauksia, joissa myynti tai vuokrasopimus saattavat vaikuttaa tukioikeuksien myöntämiseen;

c)      säännöt, jotka koskevat kansallisesta varannosta tai alueellisista varannoista saatujen tukioikeuksien arvon ja lukumäärän vahvistamista ja laskemista;

d)     säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien yksikköarvon muuttamista, kun kyseessä on tukioikeuksien murto-osa ja kun kyseessä on 27 artiklan 2 b kohdassa tarkoitettu tukioikeuksien siirtäminen;

e)      perusteet 21 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan mukaisten vaihtoehtojen soveltamiselle;

ea)    perusteet soveltaa rajoituksia 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun jaettavien tukioikeuksien lukumäärään;

f)      perusteet tukioikeuksien myöntämiselle 23 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti;

ga)   perusteet 25 artiklan 2 kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitetun vähennyskertoimen asettamiselle.

2.        Tukioikeuksien moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat tukioikeuksia koskevan ilmoituksen sisältöä ja tukioikeuksien aktivointivaatimuksia.

3.        Kansanterveyden suojelemiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti säännöistä, joilla asetetaan tukien myöntämisen edellytykseksi tiettyjen hamppulajikkeiden varmennettujen siementen käyttö sekä vahvistetaan menetelmä hamppulajikkeiden määrittämiseksi ja 25 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tetrahydrokannabinolipitoisuuden tarkastamiseksi.

[1a luku siirretty]

4 jakso

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

28 c artikla

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

1.        Jäsenvaltiot, jotka soveltavat vuonna 2014 asetuksen (EY) N:o 73/2009 V osaston 2 luvussa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, voivat tämän asetuksen edellytysten mukaisesti jatkaa kyseisen järjestelmän soveltamista enintään 31 päivään joulukuuta 2020. Niiden on ilmoitettava komissiolle 1 päivään elokuuta 2014 mennessä päätöksestään ja soveltamisen päättymispäivästä.

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisaikana näihin jäsenvaltioihin ei sovelleta tämän luvun 1, 2 ja 3 jaksoa lukuun ottamatta 20 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, 20 artiklan 5 kohtaa sekä 25 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

1 a.     Yhtenäistä pinta-alatukea myönnetään vuosittain kutakin jäsenvaltion asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittamaa tukikelpoista hehtaaria kohden. Tuki lasketaan vuosittain jakamalla tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kokonaismääräraha kyseisessä jäsenvaltiossa asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ilmoitetulla tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärällä.

1 b.     Poiketen siitä, mitä 1 a kohdassa säädetään, jäsenvaltio, joka päättää soveltaa 28 d artiklaa viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2018, voi käyttää tämän artiklan soveltamisen aikana 1 a artiklassa tarkoitetusta vuotuisesta kokonaismäärärahasta enintään 20 prosenttia hehtaarikohtaisen yhtenäisen pinta-alatuen eriyttämiseksi.

Eriyttääkseen hehtaarikohtaisen yhtenäisen pinta-alatuen jäsenvaltioiden on otettava huomioon kalenterivuoden 2014 osalta asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan sekä 126, 127 ja 129 artiklan nojalla yhdessä tai useammassa järjestelmässä myönnetyt tuet.

Kyproksen osalta tuki voidaan eriyttää ottamalla huomioon asetuksen (EY) N:o 73/2009 liitteessä XVII a esitetyt alakohtaiset kokonaismäärärahat, joista vähennetään samalle alalle 28 ca artiklan nojalla mahdollisesti myönnetty tuki.

2.        Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä kullekin yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavalle jäsenvaltiolle perustukijärjestelmän vuotuisen kansallisen enimmäismäärän vähentämällä liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä 28 h, 33, 35, 37 ja 39 artiklan mukaisesti vahvistetut vuotuiset määrät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.        Jollei kyseessä ole ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet, edellä 1 a kohdassa tarkoitettujen hehtaarien on oltava viljelijän käytössä jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukihakemuksen muuttamiselle.

4.      Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat viljelijöiden tukikelpoisuutta ja pääsyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään.

28 ca artiklaSiirtymäkauden kansallinen tuki

1.        Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää 28 c artiklan mukaisesti soveltavat jäsenvaltiot voivat päättää myöntää siirtymäkauden kansallista tukea vuosina 2015–2020.

2.        Siirtymäkauden kansallista tukea voidaan myöntää viljelijöille aloilla, joilla sitä myönnettiin vuonna 2013, tai Bulgarian ja Romanian tapauksessa aloilla, joilla myönnettiin täydentävää kansallista suoraa tukea vuonna 2013.

3.        Tuen myöntämisen ehtojen on oltava samat, joilla sallitaan tukien myöntäminen asetuksen (EY) N:o 73/2009 132 artiklan 7 kohdan ja 133 a artiklan nojalla vuonna 2013 lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 7 ja 10 artiklan mukaisesti tehtävästä mukauttamisesta johtuvien sovellettavien tukien vähentäminen.

4.        Viljelijöille edellä 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla myönnettävän tuen kokonaismäärää rajoitetaan seuraavilla prosenttiosuuksilla niistä alakohtaisista kokonaismäärärahoista, jotka komissio sallii neuvoston asetuksen 73/2009 132 artiklan 7 kohdan tai 133 a artiklan 5 kohdan mukaisesti vuonna 2013:

       75 prosenttia vuonna 2015

       70 prosenttia vuonna 2016

       65 prosenttia vuonna 2017

       60 prosenttia vuonna 2018

       55 prosenttia vuonna 2019

       50 prosenttia vuonna 2020

Kyproksen osalta tämä prosenttiosuus lasketaan asetuksen (EY) 73/2009 liitteessä XVII a esitettyjen alakohtaisten kokonaismäärärahojen pohjalta.

5.        Tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta Kyprokseen.

6.        Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetuista päätöksistä viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä marraskuuta. Ilmoitukseen on sisällyttävä

a)   kokonaismäärärahat kutakin alaa kohden;

b)   tarvittaessa siirtymäkauden kansallisen tuen enimmäismäärä.

7.        Jäsenvaltiot voivat päättää puolueettomin perustein ja edellä 4 kohdassa esitettyjen rajojen puitteissa siirtymäkauden kansallisen tuen määristä.

5 jakso

Perustukijärjestelmän täytäntöönpano yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltioissa

28 d artikla

Perustukijärjestelmän käyttöönotto yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltioissa

Jollei tässä jaksossa toisin säädetä, tämän osaston säännöksiä sovelletaan jäsenvaltioihin, jotka ovat soveltaneet tämän luvun 4 jaksossa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää.

Asetuksen 21 ja 22 artiklaa ei sovelleta.

28 e artikla

Tukioikeuksien ensimmäinen myöntäminen

1.        Tukioikeuksia myönnetään viljelijälle, joka on oikeutettu suoriin tukiin 9 artiklan mukaisesti, jos hän hakee niitä perustukijärjestelmässä viimeistään asetuksen (EU) N:o … [HRZ] 78 artiklan b alakohdan mukaisesti asetettavana päivänä perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta. Tukioikeuksia myönnetään viljelijöille, joilla oli oikeus saada tukia vuoden 2013 osalta, ennen asetuksen (EY) N:o 73/2009 II osaston 4 luvussa säädettyjä vähennyksiä tai poissulkemisia, sellaisen tukihakemuksen perusteella, joka koski suoria tukia tai siirtymäkauden kansallista tukea tai täydentäviä kansallisia suoria tukia taikka Kyproksen tapauksessa valtiontukea asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti.

Lisäksi jäsenvaltiot voivat myöntää tukioikeuksia viljelijöille, joille ei vuoden 2013 osalta maksettu tukea ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tukihakemuksen perusteella ja joilla oli jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakuvuoden 2013 osalta vahvistamaan päivään mennessä vain sellaista maatalousmaata, joka ei ollut 30 päivänä kesäkuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 73/2009 124 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti hyvässä maatalouskunnossa.

2.        Ylivoimaisia esteitä tai poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena myönnettävien tukioikeuksien määrä viljelijää kohti on yhtä suuri kuin tukikelpoisten hehtaarien lukumäärä, jonka viljelijä ilmoittaa tukihakemuksessaan asetuksen (EU) N:o […][HZR] 73 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustukijärjestelmän ensimmäisen soveltamisvuoden osalta ja joka on hänen käytössään jäsenvaltion vahvistamana päivänä, joka ei saa olla myöhempi kuin kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistettu määräpäivä tällaisen tukihakemuksen muuttamiselle,

3.        Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat perustukijärjestelmän käyttöönottoa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltaneissa jäsenvaltioissa.

4.        Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat tukioikeuksien myöntämisvuonna jätettyjä tukioikeuksien myöntämistä koskevia hakemuksia, jos kyseisiä tukioikeuksia ei voida vielä vahvistaa lopullisesti ja jos erityisolosuhteilla on vaikutusta myöntämiseen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

28 f artikla

Tukioikeuksien arvo

1.        Perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena jäsenvaltioiden on laskettava tukioikeuksien yksikköarvo kunkin asianomaisen vuoden osalta jakamalla liitteessä II vahvistetun kansallisen enimmäismäärän kiinteä prosenttiosuus tukioikeuksien lukumäärällä perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena, lukuun ottamatta kansallisesta tai alueellisesta varannosta myönnettyjä tukioikeuksia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla perustukijärjestelmän ensimmäisen täytäntöönpanovuoden osalta 19 tai 20 artiklan mukaisesti vahvistettu kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä 23 artiklan 1 kohdassa tai tapauksen mukaan 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen liitteessä II vahvistetulla, perustukijärjestelmän ensimmäistä täytäntöönpanovuotta koskevalla kansallisella enimmäismäärällä. Tukioikeuksien lukumäärä ilmaistaan hehtaarien lukumäärää vastaavana lukumääränä.

2.      Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta laskentamenetelmästä poiketen jäsenvaltiot voivat eriyttää tukioikeuksien arvon perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena, lukuun ottamatta kansallisesta tai alueellisesta varannosta myönnettyjä tukioikeuksia, kunkin asianomaisen vuoden osalta niiden alkuperäisen yksikköarvon perusteella.

3.        Edellä 2 kohdassa tarkoitettu tukioikeuksien alkuperäinen yksikköarvo vahvistetaan jakamalla kiinteä prosenttiosuus niiden tukien kokonaisarvosta, jotka viljelijä sai tämän asetuksen mukaisesti välittömästi perustukijärjestelmään siirtymistä edeltävältä kalenterivuodelta, lukuun ottamatta 28 g, 29, 34 ja 36 artiklan sekä IV osaston mukaisia tukia, ennen asetuksen (EU) No […] [HZR] 65 artiklan soveltamista, niiden tukioikeuksien lukumäärällä, jotka hänelle myönnetään perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena, kansallisesta tai alueellisesta varannosta myönnettyjä tukioikeuksia lukuun ottamatta. Kyseinen kiinteä prosenttiosuus lasketaan jakamalla tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohdan tai 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustukijärjestelmän ensimmäiselle täytäntöönpanovuodelle vahvistettava perustukijärjestelmän mukainen enimmäismäärä 23 artiklan 1 kohdassa tai tarvittaessa 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen asianomaisen jäsenvaltion tai alueen tukien kokonaisarvolla, lukuun ottamatta 28 g, 29, 34 ja 36 artiklan sekä IV osaston mukaisia tukia, välittömästi perustukijärjestelmään siirtymistä edeltävänä kalenterivuotena ennen asetuksen (EU) N:o [...][HZR] 65 artiklan soveltamista.

4.      Jäsenvaltioiden on 2 kohtaa soveltaessaan ryhdyttävä unionin oikeuden yleisperiaatteita noudattaen yhdenmukaistamaan tukioikeuksien arvoa kansallisella tai alueellisella tasolla. Jäsenvaltioiden on tätä varten vahvistettava toteutettavat toimenpiteet ja käytettävä laskentamenetelmä ja ilmoitettava ne komissiolle viimeistään perustukijärjestelmään siirtymistä edeltävän vuoden elokuun 1 päivänä. Kyseisiin toimenpiteisiin on kuuluttava 3 kohdassa tarkoitettu tukioikeuksien alkuperäisen arvon asteittainen muuttaminen vuosittain puolueettomin ja syrjimättömin perustein perustukijärjestelmän ensimmäisestä täytäntöönpanovuodesta alkaen. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava perustukijärjestelmän ensimmäisenä täytäntöönpanovuotena viljelijöille heidän tämän artiklan mukaisesti laskettu tukioikeuksiensa arvo kullekin tämän asetuksen kattaman jakson vuodelle.

5.      Edellä olevan 3 a kohdan soveltamiseksi jäsenvaltio voi puolueettomin perustein säätää, että silloin kun maatalousalojen vuokrasopimus myydään tai luovutetaan tai sen voimassaolo päättyy kokonaan tai osittain 28 c artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetun päivämäärän jälkeen ja ennen 26 artiklan mukaisesti vahvistettua päivämäärää, tukioikeuksien, jotka olisi myönnetty asianomaiselle viljelijälle, arvonkorotus palautetaan kokonaan tai osittain kansalliseen tai alueelliseen varantoon, jos arvonkorotus johtaisi kyseiselle viljelijälle kertyvään satunnaiseen voittoon.

Puolueettomat perusteet on vahvistettava siten, että varmistetaan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja ehkäistään markkinoiden ja kilpailun vääristyminen, ja niihin on kuuluttava ainakin seuraavat:

a)     vuokrasopimuksen vähimmäiskesto;

b)     se osuus saadusta tuesta, joka palautetaan kansalliseen tai alueelliseen varantoon.

1 a LUKU [siirretty tähän]

Uudelleenjakotuki

28 g artikla

Yleiset säännöt

1.        Jäsenvaltiot voivat päättää kunkin vuoden 1 päivään elokuuta mennessä myöntää seuraavasta vuodesta alkaen vuotuisen tuen viljelijöille, jotka ovat oikeutettuja tukeen 1 luvussa tarkoitetun perustukijärjestelmän tai 4 osastossa tarkoitetun yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle päätöksestään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun päivämäärään mennessä.

2.        Jäsenvaltiot, jotka ovat päättäneet soveltaa perustukijärjestelmää alueellisella tasolla 20 artiklan mukaisesti, voivat soveltaa tässä luvussa tarkoitettua tukea alueellisella tasolla.

3.        Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea myönnetään vuosittain, kun viljelijä on aktivoinut tukioikeudet tai antanut ilmoituksen tukikelpoisista hehtaareista yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahoituskurin, asteittaisten alennusten ja tukikattojen, 7 artiklassa tarkoitettujen lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 65 artiklan soveltamista.

4.        Jäsenvaltioiden on laskettava 1 kohdassa tarkoitettu tuki vuosittain kertomalla jäsenvaltion vahvistama luku, joka ei saa olla suurempi kuin 65 prosenttia hehtaarikohtaisen tuen kansallisesta tai alueellisesta keskiarvosta, viljelijän 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti aktivoimien tukioikeuksien lukumäärällä tai viljelijän yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä. Tukioikeuksien tai hehtaarien lukumäärä ei saa olla suurempi kuin 30 hehtaaria liitteessä VI esitetty maatilojen keskimääräinen koko, jos keskimääräinen koko on suurempi kuin 30 hehtaaria kyseisessä jäsenvaltiossa.

Edellyttäen, että ensimmäisessä alakohdassa vahvistettuja enimmäismääriä noudatetaan, jäsenvaltiot voivat ottaa kansallisella tasolla käyttöön kyseisen alakohdan mukaisesti vahvistetun hehtaarimäärän puitteissa asteittaisen järjestelmän, jota sovelletaan samalla tavalla kaikkiin viljelijöihin.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hehtaarikohtaisen tuen kansallinen keskiarvo liitteessä II kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän ja 26 artiklan tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti ilmoitettujen vuoden 2015 tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän perusteella.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu hehtaarikohtaisen tuen alueellinen keskiarvo käyttäen liitteessä II kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän osuutta ja 26 artiklan mukaisesti kyseessä olevalla alueella ilmoitettujen vuoden 2015 tukikelpoisten hehtaarien lukumäärää. Tämä osuus lasketaan jokaisen alueen osalta jakamalla 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettu vastaava enimmäismäärä 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyllä enimmäismäärällä 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lineaarisen vähennyksen soveltamisen jälkeen, jos 23 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta.

5.        Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mitään etua ei myönnetä viljelijälle, jonka todetaan 19 päivän lokakuuta 2011 jälkeen jakaneen tilansa yksinomaan hyötyäkseen uudelleenjakotuesta. Tätä sovelletaan myös viljelijöihin, joiden tila on peräisin mainitusta jaosta.

6.        Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 4 kohdassa tarkoitettua tukioikeuksien tai hehtaarien enimmäismäärää näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa maatalousyrittäjän asemassa olevien yksittäisten viljelijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen, että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

28 h artikla

Rahoitussäännökset

1.        Jäsenvaltiot voivat tässä luvussa tarkoitetun tuen rahoittamiseksi päättää 28 g artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun päivään mennessä käyttää enintään 30 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä. Jäsenvaltion on ilmoitettava päätöksestään komissiolle tuohon päivämäärään mennessä.

2.        Komissio vahvistaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksillä tukea vastaavat enimmäismäärät sen prosenttiosuuden perusteella, jonka jäsenvaltiot aikovat käyttää kansallisesta enimmäismäärästä 1 kohdan mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 LUKU

Tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin

29 artikla

Yleiset säännöt

1.        Viljelijän, jolla on oikeus tukeen perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä, on noudatettava kaikilla 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla tukikelpoisilla hehtaareillaan joko 1 a kohdassa tarkoitettuja ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä tai vastaavia 1 b kohdassa tarkoitettuja käytäntöjä.

1 a.     Ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisat maatalouskäytännöt ovat seuraavat:

a)      viljelyn monipuolistaminen;

b)     pysyvän nurmen säilyttäminen ▌; ja

c)      maatalousmaalla on ekologinen ala.

1 b.     Vastaavat käytännöt ovat samankaltaisia menettelyjä sisältäviä käytäntöjä, joista on ilmaston ja ympäristön kannalta vastaavaa tai suurempaa hyötyä kuin yhdestä tai useammasta 1 a kohdassa tarkoitetusta käytännöstä. Nämä vastaavat käytännöt ja 1 a kohdassa tarkoitettu käytäntö / tarkoitetut käytännöt, jota/joita ne vastaavat, luetellaan liitteessä VI a, ja niihin sovelletaan

a)     sitoumuksia, jotka on tehty joko asetuksen N:o 1698/2005 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai asetuksen (EU) No (…) [RDR] 29 artiklan 2 kohdan […] mukaisesti;

b)     sellaisia kansallisia tai alueellisia ympäristösertifiointijärjestelmiä, mukaan lukien vaatimustenmukaisuutta kansalliseen ympäristölainsäädäntöön nähden osoittava sertifiointi, jotka ylittävät asiaa koskevat asetuksen (EU) N:o (…) [HZR] VI osaston I luvun nojalla vahvistetut pakolliset vaatimukset ja joiden tarkoituksena on täyttää maaperän ja veden laatua, biologista monimuotoisuutta, maiseman säilyttämistä sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat tavoitteet. Näihin sertifiointijärjestelmiin voivat kuulua liitteessä VI a luetellut käytännöt, 1 a kohdassa tarkoitetut käytännöt tai näiden yhdistelmä.

Tässä kohdassa tarkoitetut vastaavat käytännöt eivät saa olla päällekkäisen rahoituksen kohteena.

1 c.     Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa alueellisella tasolla päättää rajoittaa viljelijöiden valintaa 1 b kohdassa tarkoitettujen vaihtoehtojen käyttämiseksi.

1 d.     Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa alueellisella tasolla päättää, että viljelijöiden on täytettävä kaikki 1 kohdan mukaiset asiaankuuluvat velvoitteensa 1 b kohdan b alakohdassa tarkoitettujen kansallisten tai alueellisten sertifiointijärjestelmien mukaisesti.

1 da.   Jollei 1 c ja 1 d kohdassa tarkoitetuista jäsenvaltioiden päätöksistä muuta johdu, viljelijä voi käyttää yhtä (tai useampaa) 1 b kohdan a alakohdassa tarkoitettua käytäntöä ainoastaan, jos ne korvaavat täysin 1 a kohdassa tarkoitetut niihin liittyvät käytännöt. Viljelijä voi käyttää 1 b kohdan b alakohdassa tarkoitettuja sertifiointijärjestelmiä ainoastaan, jos ne kattavat 1 kohdassa tarkoitetun velvoitteen kokonaisuudessaan.

1 e.     Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 c ja 1 d kohdassa tarkoitetut päätöksensä ja erityissitoumukset tai sertifiointijärjestelmät, joita ne aikovat soveltaa 1 b kohdassa tarkoitettuina vastaavina käytäntöinä. Komissio arvioi, kattaako liitteessä VI a oleva luettelo erityissitoumuksiin tai sertifiointijärjestelmiin sisältyvät käytännöt, ja jos se katsoo, ettei asia ole näin, se ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille täytäntöönpanosäädöksellä soveltamatta 56 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Jos komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle, että käytännöt eivät kuulu liitteessä VI a olevan luettelon soveltamisalaan, kyseinen jäsenvaltio ei saa soveltaa komission ilmoituksessa tarkoitettuja erityissitoumuksia tai sertifiointijärjestelmiä 1 b kohdassa tarkoitettuina vastaavina käytäntöinä.

1 f.      Komissio vahvistaa tällaisten ilmoitusten toimittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja määräajat täytäntöönpanosäädöksellä, joka hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.        Jäsenvaltion on myönnettävä tässä luvussa tarkoitettua tukea viljelijälle, joka soveltaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja käytäntöjä, jos ne häntä koskevat ja jos hän noudattaa 30, 31 ja 32 artiklaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 ja 4 kohdan sekä rahoituskurin, 7 artiklan mukaisten lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 65 artiklan soveltamista.

Tuki on myönnettävä vuotuisena tukena 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettua tukikelpoista hehtaaria kohden, tai 28 c artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa vuotuisena tukena yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ilmoitettua tukikelpoista hehtaaria kohden, ja sen määrä lasketaan vuosittain jakamalla 33 artiklan soveltamisesta johtuva määrä asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisella alueella 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärällä, tai 28 c artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärällä.

Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka päättävät soveltaa 22 artiklan 2 kohtaa, voivat päättää myöntää tässä kohdassa tarkoitetun tuen prosenttiosuutena niiden tukioikeuksien kokonaisarvosta, jotka viljelijä on aktivoinut 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti kunakin asiaankuuluvana vuonna.

Kolmannessa alakohdassa tarkoitettu prosenttiosuus lasketaan kunkin vuoden ja kunkin jäsenvaltion tai alueen osalta jakamalla 33 artiklan soveltamisesta johtuva määrä kaikkien niiden tukioikeuksien kokonaisarvolla, jotka on aktivoitu 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella.

3.        Viljelijällä, jonka tila sijaitsee kokonaan tai osittain direktiivin 92/43/ETY, 2000/60/EY tai direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvilla alueilla, on oikeus tässä luvussa tarkoitettuun tukeen, jos hän noudattaa tässä luvussa tarkoitettuja käytäntöjä siinä määrin kuin ne ovat asianomaisella tilalla yhteensopivia mainittujen direktiivien kanssa.

4.        Viljelijällä, joka noudattaa asetuksen (EY) N:o 834/2007 29 artiklan 1 kohdassa säädettyjä luonnonmukaisen maatalouden vaatimuksia, on automaattisesti oikeus tässä luvussa tarkoitettuun tukeen.

Luonnonmukaisen maatalouden osalta ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan niihin tilan yksiköihin, joita käytetään luonnonmukaiseen tuotantoon asetuksen (EY) N:o 834/2007 11 artiklan mukaisesti.

6.        Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti

a)     vastaavien käytäntöjen lisäämiseksi liitteessä VI a esitettyyn luetteloon;

b)     sellaisten asianmukaisten vaatimusten vahvistamiseksi, joita on sovellettava 1 b kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin kansallisiin tai alueellisiin ympäristösertifiointijärjestelmiin, mukaan lukien se, minkä tasoista varmuutta näiltä järjestelmiltä edellytetään;

c)      asetuksen (EU) [...] [RDR] 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun määrän laskelmaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi liitteessä VI a olevan I jakson 3 ja 4 kohdassa ja III jakson 7 kohdassa tarkoitettujen käytäntöjen ja tämän kohdan a alakohdan nojalla kyseiseen liitteeseen lisättyjen muiden vastaavien käytäntöjen osalta, jotka edellyttävät erityistä laskelmaa päällekkäisen rahoituksen välttämiseksi.

7.        Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat 1 e kohdassa tarkoitettuihin ilmoituksiin ja komission arviointiin liittyvää menettelyä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

30 artikla

Viljelyn monipuolistaminen

1.        Jos viljelijällä on 10–30 hehtaaria peltoalaa, eikä ▌se ole merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta kokonaan sellaisten kasvien viljelyssä, jotka kasvavat veden alla, alalla on viljeltävä vähintään kahta eri viljelykasvia. Pääkasvin osuus saa olla enintään 75 prosenttia kyseisestä peltoalasta.

Jos viljelijällä on yli 30 hehtaaria peltoalaa, eikä se ole merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta kokonaan sellaisten kasvien viljelyssä, jotka kasvavat veden alla, alalla on viljeltävä vähintään kolmea eri viljelykasvia. Pääkasvin osuus saa olla enintään 75 prosenttia kyseisestä peltoalasta, ja kahden tärkeimmän viljelykasvin yhteenlaskettu osuus saa olla enintään 95 prosenttia kyseisestä peltoalasta.

Tämän kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla vaadittujen viljelykasvien lukumäärää rajoittamatta kyseisissä alakohdissa vahvistettuja enimmäisrajoja ei sovelleta, jos peltoala on yli 75-prosenttisesti heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien viljelyssä tai kesantona. Tällöin jäljellä olevan peltoalan pääkasvin osuus saa olla enintään 75 prosenttia kyseisestä jäljellä olevasta peltoalasta, paitsi jos kyseinen jäljellä oleva ala on heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien viljelyssä tai kesantona.

1 a.     Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tilaan,

a)     jolla yli 75 prosenttia peltoalasta käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotantoon, on kesannolla tai käytetään näiden käyttötapojen yhdistelmään, edellyttäen, että näiden käyttötapojen ulkopuolelle jäävä peltoala on enintään 30 hehtaaria;

b)     joilla yli 75 prosenttia tukikelpoisesta maatalousmaasta on pysyvää nurmea, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotantoon taikka joko merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta veden alla kasvavien kasvien tuotantoon tai näiden käyttötapojen yhdistelmään, edellyttäen, että näiden käyttötapojen ulkopuolelle jäävä peltoala on enintään 30 hehtaaria;

c)      jolla viljelijä jätti edellisen vuoden tukihakemuksessa ilmoittamatta yli 50 prosenttia peltoalaksi ilmoitetusta aloista ja jonka koko peltoalalla viljellään paikkatietoanalyysiin pohjautuvien tukihakemusten vertailun perusteella eri viljelykasvia kuin edellisenä kalenterivuonna;

d)     joka sijaitsee 62. leveyspiirin pohjoispuolisilla alueilla tai eräillä niihin välittömästi liittyvillä alueilla. Jos tällaisella tilalla on yli 10 hehtaaria peltoalaa, sillä on viljeltävä vähintään kahta viljelykasvia. Yhdenkään viljelykasvin osuus ei saa olla yli 75 prosenttia peltoalasta, paitsi jos pääkasvina on heinäkasvi tai jokin muu nurmirehukasvi tai jos se on kesannolla.

1 b.     Tässä artiklassa tarkoitetaan 'viljelykasvilla' minkä tahansa viljelykasvien nimistössä mainitun suvun viljelyä tai ristikukkaiskasveihin, koisokasveihin ja kurkkukasveihin sekä heinäkasveihin tai muihin nurmirehukasveihin kuuluvan minkä tahansa lajin viljelyä tai kesantomaata. Talvehtivia viljelykasveja ja kevätviljelykasveja pidetään kuitenkin eri viljelykasveina, vaikka kyseessä ovatkin samansukuiset kasvit.

2.        Siirretään komissiolle valta 55 artiklan mukaisesti antaa delegoituja säädöksiä

a)     muiden suku- ja lajityyppien lisäämiseksi tämän artiklan 1 b kohdassa tarkoitettuihin suku- ja lajityyppeihin; ja

b)     eri viljelykasvien osuuksien tarkkaa laskentamenetelmää koskevien sääntöjen vahvistamiseksi.

31 artikla

Pysyvä nurmi

1.        Jäsenvaltioiden on nimettävä direktiivien 92/43/ETY tai 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvilla alueilla sijaitsevat ympäristön kannalta herkät pysyvän nurmen alueet, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua kyseisten direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien näillä alueilla sijaitsevat suot ja kosteikot.

Ympäristön kannalta arvokkaiden pysyvien nurmien suojelun varmistaakseen jäsenvaltiot voivat päättää nimetä muita, direktiivien 92/43/ETY tai 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvien alueiden ulkopuolella sijaitsevia herkkiä alueita, mukaan lukien paljon hiiltä sisältävillä mailla sijaitsevat pysyvät nurmet.

Viljelijät eivät saa ottaa muuhun käyttötarkoitukseen tai kyntää pysyviä nurmia, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden ensimmäisen alakohdan ja tapauksen mukaan toisen alakohdan mukaisesti nimeämillä alueilla.

2.          ▌Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pysyvän nurmen osuus viljelijöiden asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittamasta koko maatalousmaasta ei vähene enempää kuin 5 prosenttia siitä viiteosuudesta, jonka jäsenvaltiot vahvistavat vuonna 2015 jakamalla tämän alakohdan a alakohdassa tarkoitettu pysyvänä nurmena oleva maa-ala tämän alakohdan b alakohdassa tarkoitetulla maatalousmaan kokonaisalalla.

a)     pysyvänä nurmena oleva maa on viljelijöiden, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, vuonna 2012 tai Kroatian tapauksessa vuonna 2013 asetuksen (EY) N:o 73/2009 mukaisesti ilmoittaman pysyvänä laitumena olevan maan ja viljelijöiden, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, vuonna 2015 asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittaman sellaisen pysyvänä nurmena olevan maan summa, jota ei ole ilmoitettu pysyväksi laitumeksi vuonna 2012 tai Kroatian tapauksessa vuonna 2013;

b)     maatalousmaan kokonaisala on viljelijöiden, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, vuonna 2015 asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittama maatalousmaa.

Pysyvän nurmen viiteosuus lasketaan uudelleen tapauksissa, joissa viljelijöillä, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, on asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 93 artiklan mukaisesti velvollisuus muuttaa ala takaisin pysyväksi nurmeksi vuonna 2015 ja/tai vuonna 2016 lisäämällä nämä alat ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun pysyvänä nurmena olevaan maahan.

Pysyvän nurmen osuus on vahvistettava vuosittain viljelijöiden, joita tämän luvun velvollisuudet koskevat, asianomaisen vuoden osalta asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittamien alojen perusteella.

Tämän kohdan mukaista velvollisuutta sovelletaan kansallisella, alueellisella tai asianmukaisella aluetta alemmalla tasolla. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa velvollisuutta pysyvän nurmen säilyttämisestä tilan tasolla varmistaakseen, että pysyvän nurmen osuus ei vähene yli 5 prosenttia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kaikista tällaisista päätöksistä komissiolle viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2014.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viiteosuus ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu osuus komissiolle.

2 a.     Jos havaitaan, että 2 kohdassa tarkoitettu osuus on vähentynyt alueellisella tai aluetta alemmalla tasolla tai tapauksen mukaan kansallisella tasolla yli 5 prosenttia, asianomaisen jäsenvaltion on säädettävä yksittäisten viljelijöiden tasolla sovellettavista velvollisuuksista muuttaa maa takaisin pysyvänä nurmena olevaksi maaksi niiden viljelijöiden osalta, joilla on käytössään maata, joka on muutettu pysyvänä laitumena tai pysyvänä nurmena olevasta maa-alasta muulla tavalla käytettäväksi maaksi aiempana ajanjaksona, joka määritellään delegoidulla säädöksellä 55 artiklan mukaisesti.

Jos 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti pysyväksi nurmeksi vahvistettu maa-ala pysyy kuitenkin absoluuttisesti samansuuruisena tietyissä komission täytäntöönpanosäädöksillä määrittämissä rajoissa, 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun velvollisuuden katsotaan täyttyvän.

2 b.     Edellä olevaa 2 a kohtaa ei sovelleta, jos kyseisen rajan alittava vähennys on seurausta metsityksestä, edellyttäen että metsitys on sopusoinnussa ympäristön kanssa; tähän ei lueta lyhytkierto- tai joulukuusiviljelmiä eikä energiantuotantoon tarkoitettujen nopeakasvuisten puiden viljelmiä.

3.        Sen varmistamiseksi, että pysyvän nurmen osuus säilyy, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat pysyvän nurmen säilyttämistä, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat takaisin pysyväksi nurmeksi muuttamista 1 kohdan velvollisuuden noudattamatta jättämisen tapauksessa, ja jäsenvaltioihin sovellettavat säännöt, jotka koskevat 2 ja 2 a kohdassa tarkoitettuja tilan tasolla asetettavia velvollisuuksia pysyvän nurmen säilyttämiseksi ja 2 kohdassa tarkoitetun viiteosuuden mukautuksia, jotka saattavat osoittautua tarpeellisiksi.

4.        Siirretään komissiolle valta antaa 55 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä,

a)     edellä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen muiden herkkien alueiden nimeämistä koskevien puitteiden määrittämiseksi;

b)     pysyvän nurmen ja maatalousmaan kokonaisalan välisen, 2 kohdan nojalla ylläpidettävän suhteen määrittämistä koskevien yksityiskohtaisten menetelmien vahvistamiseksi;

c)      edellä 2 a kohdassa tarkoitetun aiemman ajanjakson määrittelemiseksi.

5.        Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä 2 a kohdassa tarkoitetut rajat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

32 artikla

Ekologinen ala

1.        Jos tilalla on yli 15 hehtaaria peltoalaa, viljelijöiden on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen ala, joka vastaa vähintään 5:tä prosenttia viljelijän asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittamasta tilan peltoalasta, mukaan lukien neljännen alakohdan c, d, j ja k alakohdassa mainitut alat, on ekologista alaa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua rajaa nostetaan 5 prosentista 7 prosenttiin edellyttäen, että asiasta annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston säädös perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Komissio esittää 31 päivään maaliskuuta 2017 mennessä ensimmäisen alakohdan soveltamista koskevan arviointikertomuksen, johon liitetään tarvittaessa ehdotus toisessa alakohdassa tarkoitetuksi säädökseksi.

Jäsenvaltioiden on 1 päivään elokuuta 2014 mennessä päätettävä, että yhtä tai useampaa seuraavista pidetään ekologisena alana:

a)     kesantoalat;

b)     pengermät;

c)      maisemapiirteet, mukaan lukien ne, jotka sijaitsevat tilan peltoalan viereisellä alalla; poiketen siitä, mitä 29 artiklan 1 kohdassa säädetään, niihin voi kuulua maisemapiirteitä, jotka eivät sisälly tukikelpoiseen alueeseen asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 77 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti;

d)     suojakaistat, mukaan lukien pysyvänä nurmena olevat suojakaistat, edellyttäen, että ne ovat erillään niiden viereisestä tukikelpoisesta maatalousmaasta;

e)      peltometsätalouden hehtaarit, joista myönnetään tukea asetuksen (EU) N:o 1698/2005 44 artiklan ja/tai asetuksen (EU) N:o […][RDR] 24 artiklan mukaisesti tai joista on myönnetty tukea kyseisten säännösten mukaisesti;

g)     tukikelpoisten hehtaarien kaistaleet metsien reunassa;

j)      lyhytkiertoviljelyyn käytetyt alat kivennäislannoitteita ja/tai kasvinsuojeluaineita käyttämättä;

k)     25 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut metsitetyt alat;

l)      alat, joilla kasvaa välikasveja tai istuttamalla ja siemeniä idättämällä perustettua kasvipeitettä ja joihin sovelletaan 1 a kohdassa tarkoitettuja painotuskertoimia;

m)    alat, joilla viljellään typpeä sitovia kasveja.

Lukuun ottamatta tämän kohdan neljännen alakohdan j ja k alakohdassa tarkoitettuja tilan aloja ekologisen alan on sijaittava tilan peltoalalla, tai tämän kohdan neljännen alakohdan c ja d alakohdassa mainittujen alojen tapauksessa viljelijän asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittaman peltoalan vieressä.

1 a.     Hallinnon yksinkertaistamiseksi ja 1 kohdassa lueteltujen ekologisen alan tyyppien erityispiirteiden huomioon ottamiseksi ja niiden mittaamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat laskiessaan tilan ekologisen alan kokonaishehtaarimäärää käyttää liitteessä VI b esitettyjä muunto- ja/tai painotuskertoimia. Jos jäsenvaltio päättää pitää ekologisena alana 1 kohdan l alakohdassa tarkoitettua alaa tai mitä tahansa muuta alaa, johon sovelletaan painotuskerrointa, joka on alle 1, liitteessä VI b esitettyjen painotuskertoimien käyttö on pakollista.

1 b.     Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tilaan,

a)     joilla yli 75 prosenttia tukikelpoisesta maatalousmaasta on pysyvää nurmea, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotantoon taikka joko merkittävän osan vuodesta tai merkittävän osan kasvukaudesta veden alla kasvavien kasvien tuotantoon tai näiden käyttötapojen yhdistelmään, edellyttäen, että näiden käyttötapojen ulkopuolelle jäävä peltoala on enintään 30 hehtaaria;

b)     jolla yli 75 prosenttia peltoalasta käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien tuotantoon, on kesannolla, palkokasvien viljelyssä tai käytetään näiden käyttötapojen yhdistelmään, edellyttäen, että näiden käyttötapojen ulkopuolelle jäävä peltoala on enintään 30 hehtaaria;

1 ba.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää soveltaa 1 kohdassa tarkoitetun ekologisen alan osuuteen enimmillään 50 prosentin vaatimusta aluetasolla, jotta ekologiseksi alaksi saataisiin vierekkäisiä alueita. Jäsenvaltion on määriteltävä alueet ja osallistuvien viljelijöiden tai viljelijäryhmien velvollisuudet. Määrittelyllä ja velvollisuuksilla on tarkoitus tukea unionin politiikkoja ympäristön, ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden aloilla.

1 c.     Jäsenvaltio voi päättää sallia viljelijöiden, joiden tilat ovat lähellä toisiaan, täyttää 1 kohdassa tarkoitettu velvollisuus kollektiivisella täytäntöönpanolla edellyttäen, että kyseiset ekologiset alat ovat vierekkäisiä. Unionin politiikan edistämiseksi ympäristön, ilmaston ja biologisen monimuotoisuuden alalla jäsenvaltiot voivat nimetä aloja, joiden osalta kollektiivinen täytäntöönpano on mahdollista, ja ne voivat myös asettaa lisävelvollisuuksia tällaiseen kollektiiviseen täytäntöönpanoon osallistuville viljelijöille tai viljelijäryhmille.

Kunkin kollektiiviseen täytäntöönpanoon osallistuvan viljelijän on varmistettava, että vähintään 50 prosenttia alasta, johon sovelletaan 1 kohdan mukaista velvoitetta, sijaitsee hänen tilansa maalla 1 kohdan viidennen alakohdan mukaisesti. Kollektiiviseen täytäntöönpanoon saa osallistua enintään 10 viljelijää.

1 d.     Jäsenvaltiot, joiden kokonaismaapinta-alasta yli 50 prosenttia on metsää, voivat päättää, että 1 kohtaa ei sovelleta sellaisilla alueilla sijaitseviin tiloihin, jotka kyseiset jäsenvaltiot ovat nimenneet asetuksen (EU) N:o [RDR] 33 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti luonnonhaitta-alueiksi, edellyttäen, että yli 50 prosenttia tämä kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun yksikön maapinta-alasta on metsää ja metsämaan ja maatalousmaan välinen suhde on suurempi kuin 3:1.

Metsäalaa ja metsän osuutta arvioidaan LAU 2 tasoa vastaavalla aluetasolla tai sellaisen selvästi rajatun yksikön tasolla, joka kattaa selkeän yhtenäisen maantieteellisen alueen, jossa on samanlaiset maataloutta koskevat olosuhteet.

1 e.     Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetuista päätöksistään 1 päivään elokuuta 2014 mennessä ja 1 a, 1 ba, 1 c ja 1 d kohdassa tarkoitetuista päätöksistään edeltävän vuoden 1 päivään elokuuta mennessä.

2.        Siirretään komissiolle valta antaa 55 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)     lisäperusteita tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen aluetyyppien määrittämiseksi ekologiseksi alaksi;

b)     muiden aluetyyppien lisäämistä 1 kohdassa tarkoitettuihin ekologisen alan tyyppeihin, jotka voidaan ottaa huomioon kyseisessä kohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden noudattamiseksi;

c)      liitteen VI b mukauttamista 1 a kohdassa tarkoitettujen muunto- ja painotuskertoimien vahvistamiseksi ja komission tämän kohdan a ja b alakohdan mukaisesti määrittelemien perusteiden ja/tai aluetyyppien huomioon ottamiseksi;

e)      1 ba ja 1 c kohdassa tarkoitettua kollektiivista täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen vahvistamista ja täytäntöönpanolle asetettavia vähimmäisvaatimuksia;

f)      sellaisten puitteiden vahvistamista, joiden perusteella jäsenvaltiot määrittelevät perusteet, jotka tilojen on täytettävä, jotta niiden voidaan katsoa olevan lähellä toisiaan 1 c kohdan soveltamiseksi;

g)     niiden menetelmien vahvistamista, joilla määritetään 1 d kohdassa tarkoitettu metsän ja kokonaismaapinta-alan sekä metsän ja maatalousmaan välinen suhde.

33 artikla

Rahoitussäännökset

1.        Jäsenvaltion on käytettävä tässä luvussa tarkoitetun tuen rahoittamiseen 30 prosenttia liitteessä II esitetystä kansallisesta enimmäismäärästä.

2.        Jäsenvaltion on sovellettava tässä luvussa tarkoitettua tukea kansallisella tasolla.

Edellä olevan 20 artiklan soveltamiseksi jäsenvaltio voi päättää soveltaa tukea alueellisella tasolla. Tällaisessa tapauksessa sen on käytettävä jokaisella alueella tietty osuus 3 kohdan mukaisesti vahvistetusta enimmäismäärästä. Tämä osuus lasketaan jokaisen alueen osalta jakamalla 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettu vastaava alueellinen enimmäismäärä 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyllä enimmäismäärällä kansallisen varannon vähennyksen jälkeen, jos 23 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta.

3.        Komissio vahvistaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksillä vastaavan enimmäismäärän tässä luvussa tarkoitetulle tuelle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3 LUKUTuet luonnonhaitta-alueille

34 artikla

Yleiset säännöt

1.        Jäsenvaltio voi myöntää tukea viljelijälle, jolla on oikeus tukeen 1 luvussa tarkoitetun perustukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti ja jonka tila sijaitsee kokonaan tai osittain jäsenvaltion asetuksen (EU) N:o […] [RDR] 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämillä luonnonhaitta-alueilla.

2.        Jäsenvaltio voi päättää myöntää 1 kohdassa tarkoitettua tukea kaikille kyseisen kohdan soveltamisalaan kuuluville alueille tai vaihtoehtoisesti rajoittaa tuen puolueettomin ja syrjimättömin perustein vain joillekin jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o […] [RDR] 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämille alueille.

3.        Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan sekä rahoituskurin, asteittaisten alennusten ja tukikattojen, 7 artiklan mukaisten lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 65 artiklan soveltamista, myönnetään vuosittain sellaisilla alueilla sijaitsevaa tukikelpoista hehtaaria kohden, joille jäsenvaltio on päättänyt myöntää tukea tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja se maksetaan, kun asianomainen viljelijä aktivoi kyseisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet, tai 28 c artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa niille tukikelpoisille hehtaareille, jotka on ilmoitettu yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti.

4.        Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hehtaarikohtainen tuki lasketaan jakamalla 35 artiklan soveltamisesta johtuva määrä 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen, sellaisilla alueilla sijaitsevien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä, joille jäsenvaltio on päättänyt myöntää tukea tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, tai 28 c artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.

Jäsenvaltio voi puolueettomin ja syrjimättömin perustein myös määrittää tilakohtaisen hehtaarien enimmäismäärän, joille voidaan myöntää tämän luvun mukaista tukea.

5.        Jäsenvaltio voi soveltaa 1 kohdassa tarkoitettua tukea alueellisella tasolla tässä kohdassa säädetyin edellytyksin edellyttäen, että se on määrittänyt kyseiset alueet puolueettomin ja syrjimättömin perustein, jollaisia ovat erityisesti alueiden luonnonhaitoista johtuvat ominaispiirteet, mukaan lukien haittojen vakavuus, ja maatalouden harjoittamisolosuhteet.

Jäsenvaltion on jaettava 35 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen enimmäismäärä alueiden kesken puolueettomin ja syrjimättömin perustein.

Alueellinen tuki lasketaan jakamalla toisen alakohdan mukaisesti laskettu alueellinen enimmäismäärä 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen, kyseisellä alueella sijaitsevien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä, joille jäsenvaltio on päättänyt myöntää tukea tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, tai 28 c artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.

35 artikla

Rahoitussäännökset

1.        Jäsenvaltio voi 1 päivään elokuuta 2014 asti päättää käyttää 34 artiklassa tarkoitetun tuen rahoittamiseen enintään 5 prosenttia liitteessä II esitetystä kansallisesta enimmäismäärästä. Jäsenvaltion on ilmoitettava päätöksestään komissiolle tuohon päivämäärään mennessä. Jäsenvaltio voi 1 päivään elokuuta 2016 asti tarkistaa päätöstään, siten että tarkistettu päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. Sen on ilmoitettava tarkistettu prosenttiosuus komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2016.

2.        Komissio vahvistaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksillä tukea vastaavat enimmäismäärät sen prosenttiosuuden perusteella, jonka jäsenvaltiot aikovat käyttää kansallisesta enimmäismäärästä 1 kohdan mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 LUKUNuorten viljelijöiden tuki

36 artikla

Yleiset säännöt

1.        Jäsenvaltion on myönnettävä tukea nuorelle viljelijälle, jolla on oikeus tukeen 1 luvussa tarkoitetun perustukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti.

2.        Tässä luvussa 'nuorella viljelijällä' tarkoitetaan luonnollista henkilöä,

a)     joka on perustamassa ensimmäistä tilaansa maatalousyrittäjänä tai on perustanut sellaisen asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 73 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä jätettyä ensimmäistä hakemusta edeltävien viiden vuoden aikana; ja

b)     joka on a alakohdassa tarkoitetun perustukijärjestelmässä jätetyn hakemuksen jättämisvuonna korkeintaan 40-vuotias.

Jäsenvaltio voi määrittää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea soveltavia nuoria viljelijöitä varten lisää puolueettomia ja syrjimättömiä perusteita asianmukaisten taitojen ja/tai koulutusvaatimusten osalta.

3.        Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea myönnetään vuosittain, kun viljelijä on aktivoinut tukioikeudet, tai 28 c artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa ilmoittanut tukikelpoiset hehtaarit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rahoituskurin, asteittaisten alennusten ja tukikattojen, 7 artiklan mukaisten lineaaristen vähennysten ja asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 65 artiklan soveltamista.

4.        Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuki myönnetään kullekin viljelijälle enintään viideksi vuodeksi. Kyseistä ajanjaksoa lyhennetään niiden vuosien lukumäärällä, jotka ovat kuluneet tilan perustamisen ja ensimmäisen 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun hakemuksen jättämisen välillä.

5.        Jäsenvaltion on▌ laskettava 1 kohdassa tarkoitetun tuen määrä vuosittain kertomalla viljelijän 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti aktivoimien tukioikeuksien lukumäärä luvulla, joka vastaa

a)     25:tä prosenttia viljelijällä olevien tukioikeuksien keskiarvosta; tai

b)     25:tä prosenttia määrästä, joka lasketaan jakamalla liitteessä II esitetyn kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän kiinteä prosenttiosuus kaikkien 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti vuonna 2015 ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä. Kiinteän prosenttiosuuden on oltava samansuuruinen kuin osuus kansallisesta enimmäismäärästä, joka on vahvistettu vuodeksi 2015 perustukijärjestelmälle 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, 28 c artiklaa soveltavien jäsenvaltioiden on laskettava tuen määrä vuosittain kertomalla luku, joka vastaa 25:tä prosenttia 28 c artiklan mukaisesti lasketusta yhtenäisestä pinta-alatuesta, viljelijän 28 c artiklan 1 a kohdan mukaisesti ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat laskea tuen määrän kertomalla luvun, joka vastaa 25:tä prosenttia hehtaarikohtaisen tuen kansallisesta keskiarvosta viljelijän 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti aktivoimien tukioikeuksien lukumäärällä tai viljelijän 28 c artiklan 1 a kohdan mukaisesti ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä. Hehtaarikohtaisen tuen keskiarvo lasketaan jakamalla liitteessä II esitetty kalenterivuodelle 2019 vahvistettu kansallinen enimmäismäärä vuonna 2015 asetuksen 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai vastaavasti 28 c artiklan 1 a kohdan mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärällä.

Jäsenvaltion on vahvistettava yksi yläraja, jota sovelletaan viljelijän aktivoimien tukioikeuksien tai viljelijän ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien lukumäärään, ja jonka on vastattava lukua, joka on vähintään 25 ja enintään 90. Jäsenvaltion on noudatettava kyseistä rajaa tätä kohtaa soveltaessaan.

6.        Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myöntää viljelijää kohden vuosittaisen kiinteämääräisen tukisumman, joka lasketaan kertomalla kiinteä hehtaarimäärä luvulla, joka vastaa 25:tä prosenttia 5 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti määritetystä hehtaarikohtaisen tuen kansallisesta keskiarvosta.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kiinteä hehtaarimäärä lasketaan jakamalla 1 kohdassa tarkoitettua tukea hakevien nuorten viljelijöiden 26 artiklan 1 kohdan tai vastaavasti 28 c artiklan 1 a kohdan mukaisesti vuonna 2015 ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien kokonaismäärä kyseistä tukea vuonna 2015 hakevien nuorten viljelijöiden kokonaismäärällä. Jäsenvaltio voi kuitenkin laskea kiinteän hehtaarimäärän uudelleen minä tahansa vuoden 2015 jälkeisenä vuonna, jos kyseistä tukea hakevien nuorten viljelijöiden lukumäärä ja/tai nuorten viljelijöiden tilojen koko muuttuu merkittävästi.

Kiinteämääräinen tukisumma, joka viljelijälle voidaan myöntää, ei saa olla suurempi kuin hänen perustukensa kokonaismäärä tiettynä vuonna ennen asetuksen (EU) N:o […] [HZR] 65 artiklan soveltamista.

7.        Tuensaajien oikeuksien suojelun takaamiseksi ja tuensaajien välisen syrjinnän estämiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti niiden edellytysten vahvistamiseksi, joiden mukaisesti oikeushenkilön voidaan katsoa olevan tukikelpoinen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen osalta.

37 artikla

Rahoitussäännökset

1.        Jäsenvaltion on käytettävä 36 artiklassa tarkoitetun tuen rahoittamiseen enintään 2 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä. Niiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä elokuuta 2014 prosenttiosuus, jonka ne arvioivat tarvittavan mainitun tuen rahoittamiseen.

Jäsenvaltio voi tarkistaa arvioitua prosenttiosuuttaan kunakin vuonna 1 päivään elokuuta asti, siten että tarkistettu prosenttiosuus tulee voimaan seuraavana vuonna. Niiden on ilmoitettava tarkistettu prosenttiosuus komissiolle viimeistään tarkistetun prosenttiosuuden soveltamisvuotta edeltävän vuoden elokuun 1 päivänä.

2.        Jos jäsenvaltion jollekin vuodelle vahvistama tuen kokonaismäärä ylittää tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän ja jos mainittu enimmäismäärä on alhaisempi kuin 2 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, jäsenvaltion on rahoitettava erotus soveltamalla 23 artiklan 5 kohdan c alakohtaa asianomaisena vuonna ja/tai soveltamalla kaikkiin viljelijöille 25 artiklan tai 28 c artiklan 1 a kohdan mukaisesti myönnettäviin tukiin lineaarista vähennystä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn 2 prosentin enimmäismäärän soveltamista.

3.        Jos jäsenvaltiossa jonakin vuonna haettu tuen kokonaismäärä ylittää tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistetun enimmäismäärän ja jos mainittu enimmäismäärä on 2 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, jäsenvaltion on mainitun enimmäismäärän noudattamiseksi sovellettava viljelijöille 36 artiklan mukaisesti maksettaviin tukiin lineaarista vähennystä.

4.        Komissio vahvistaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksillä edellä 36 artiklassa tarkoitetun tuen enimmäismäärät jäsenvaltioiden 1 kohdan mukaisesti ilmoittaman prosenttiosuuden pohjalta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV OSASTOTUOTANTOSIDONNAINEN TUKI

1 LUKUVapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki

38 artikla

Yleiset säännöt

1.        Jäsenvaltiot voivat myöntää viljelijöille tuotantosidonnaista tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

Tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää seuraavilla aloilla ja seuraaville tuotannoille: vilja, öljysiemenet, valkuaiskasvit, palkokasvit, pellava, hamppu, riisi, pähkinät, tärkkelysperuna, maito ja maitotuotteet, siemenet, lampaan- ja vuohenliha, naudan- ja vasikanliha, oliiviöljy, silkkiäistoukat, kuivarehu, humala, sokerijuurikas, sokeriruoko, juurisikuri, hedelmät ja vihannekset sekä lyhytkiertoinen energiapuu.

2.        Tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisille aloille tai jäsenvaltion alueille, joilla esiintyy vaikeuksia tietyissä maatalouden muodoissa tai tietyillä maatalouden aloilla, jotka ovat taloudellisista, yhteiskunnallisista ja/tai ympäristöllisistä syistä erityisen tärkeitä.

3.        Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää myös sellaisille viljelijöille, joilla on 31 päivänä joulukuuta 2014 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 3 luvun 2 jakson ja 71 m artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 73/2009 60 artiklan ja 65 artiklan neljännen alakohdan mukaisesti myönnettyjä tukioikeuksia ja joilla ei ole tukikelpoisia hehtaareita tukioikeuksien aktivoimiseksi tämän asetuksen III osaston 1 luvussa tarkoitetussa perustukijärjestelmässä.

4.        Tuotantosidonnaista tukea voidaan myöntää vain siinä määrin kuin on tarpeen luoda kannustimia nykyisen tuotantotason säilyttämiseksi asianomaisilla alueilla tai aloilla.

5.        Tuotantosidonnainen tuki myönnetään vuotuisena tukena tietyissä määrällisissä rajoissa tiettyjen pinta-alojen perusteella sekä tuotosten tai tietyn eläinmäärän perusteella.

5 a.     Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa 5 kohdassa tarkoitettua alennusta näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa maatalousyrittäjän asemassa olevien yksittäisten viljelijöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen, että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

6.        Tämän artiklan mukaisesti myönnettävän tuotantosidonnaisen tuen on oltava johdonmukainen unionin muiden toimenpiteiden ja politiikkojen kanssa.

7.        Jotta varmistetaan unionin varojen tehokas ja kohdennettu käyttö ja estetään samanaikainen rahoitus muista vastaavista tukivälineistä, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)        tässä luvussa tarkoitetun tuen myöntämisedellytyksistä;

b)        säännöistä, jotka koskevat johdonmukaisuutta muiden unionin toimenpiteiden kanssa ja tuen kumuloitumista.

39 artikla

Rahoitussäännökset

1.        Jäsenvaltio voi tuotantosidonnaisen tuen rahoittamiseksi päättää viimeistään kunkin tuen ensimmäistä täytäntöönpanovuotta edeltävän vuoden 1 päivänä elokuuta käyttää enintään 8 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästään.

2.        Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää käyttää enintään 13 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästään, jos

a)      se sovelsi 31 päivään joulukuuta 2014 saakka asetuksen (EY) N:o 73/2009 V osastossa säädettyä yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää tai rahoitti toimenpiteitä mainitun asetuksen 111 artiklan mukaisesti, tai jos siihen sovelletaan kyseisen asetuksen 69 artiklan 5 kohdassa tai Maltan tapauksessa 69 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta; ja/tai

b)     se myönsi ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2014 aikana yli 5 prosenttia asetuksen (EY) N:o 73/2009 III, IV ja V osastossa – IV osaston 1 luvun 6 jaksoa lukuun ottamatta – säädettyjen suorien tukien osalta käytettävissä olevasta määrästään rahoittaakseen asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 2 luvun 2 jaksossa säädettyjä toimenpiteitä, mainitun asetuksen 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iv alakohdassa ja b ja e alakohdassa säädettyä tukea tai mainitun asetuksen IV osaston 1 luvun – IV osaston 6 jaksoa lukuun ottamatta – mukaisia toimenpiteitä.

2 a.     Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kansallista enimmäismäärää voidaan nostaa enintään kahdella prosenttiyksiköllä jäsenvaltioissa, joissa päätetään käyttää vähintään 2 prosenttia liitteessä II määritellystä kansallisesta enimmäismäärästä valkuaiskasvituotannon tukemiseen tämän luvun mukaisesti.

3.        Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio, joka myönsi ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2014 aikana yli 10 prosenttia asetuksen (EY) N:o 73/2009 III, IV ja V osastossa – IV osaston 1 luvun 6 jaksoa lukuun ottamatta – säädettyjen suorien tukien myöntämiseen käytettävissä olevasta määrästään rahoittaakseen asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 2 luvun 2 jaksossa säädettyjä toimenpiteitä, mainitun asetuksen 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iv alakohdassa ja b ja e alakohdassa säädettyä tukea tai mainitun asetuksen IV osaston 1 luvun – 6 jaksoa lukuun ottamatta – mukaisia toimenpiteitä, voi päättää käyttää yli 13prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta enimmäismäärästä, jos komissio hyväksyy sen tämän asetuksen 41 artiklan mukaisesti.

3 a.     Edellä olevassa 1–3 kohdassa esitetyistä prosenttiosuuksista poiketen jäsenvaltio voi päättää käyttää enintään 3 miljoonaa euroa vuodessa tässä artiklassa tarkoitettuun rahoitukseen.

4.        Jäsenvaltio voi 1 päivään elokuuta 2016 asti tarkistaa 1, 2, a ja 3 kohdan mukaisesti tekemäänsä päätöstä siten, että se tulee voimaan vuodesta 2017 alkaen,

a)      jättääkseen ennalleen 1, 2 ja 2a kohdan mukaisesti vahvistetun prosenttiosuuden tai korottaakseen tai alentaakseen sitä tapauksen mukaan mainituissa kohdissa säädetyissä rajoissa taikka jättääkseen ennalleen 3 kohdan mukaisesti vahvistetun prosenttiosuuden tai alentaakseen sitä,

b)     ▌muuttaakseen tuotantosidonnaisen tuen myöntämisehtoja;

c)      lopettaakseen tämän luvun mukaisen tuen myöntämisen.

5.        Komissio vahvistaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksillä tukea vastaavat enimmäismäärät sen perusteella, millaisesta käytettävästä kansallisen enimmäismäärän osuudesta kukin jäsenvaltio on 1–4 kohdan nojalla päättänyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

40 artikla

Tiedonannot

1.        Jäsenvaltioiden on annettava 39 artiklassa tarkoitetut päätökset ▌komissiolle tiedoksi viimeistään artiklassa tarkoitettuina määräpäivinä. Tiedonannossa on 39 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettua päätöstä lukuun ottamatta oltava tiedot kohdealueesta, valituista maatalouden muodoista tai aloista sekä myönnettävän tuen tasosta.

2.        Edellä 39 artiklan 2 ja 3 kohdassa tai tarvittaessa 39 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ▌tarkoitetuissa päätöksissä on oltava myös yksityiskohtainen kuvaus kohdealueen erityistilanteesta sekä maatalouden muotojen tai tiettyjen maatalouden alojen erityispiirteistä, joiden vuoksi 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus ei riitä 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vaikeuksien voittamiseen ja joiden vuoksi tukitason korottaminen on oikeutettua.

41 artikla

Komission hyväksyntä

1.        Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään soveltamatta 56 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä, 39 artiklan 3 kohdassa tai tarvittaessa 39 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun päätöksen▌, jos asianomaisella alueella tai alalla todetaan esiintyvän jonkin seuraavista tarpeista:

a)      tarve pitää tietty tuotanto tietyllä tasolla vaihtoehtojen puutteen vuoksi sekä tuotannon lopettamisriskin ja siitä johtuvien yhteiskunnallisten ongelmien ja/tai ympäristöongelmien vähentämiseksi;

b)     tarve varmistaa vakaa tarjonta paikalliselle jalostusteollisuudelle ja estää mahdollisen rakennemuutoksen aiheuttamat kielteiset yhteiskunnalliset ja taloudelliset seuraukset;

c)      tarve kompensoida haittoja, joita tietyn alan viljelijöille aiheutuu asianomaisten markkinoiden pysyvien häiriöiden vuoksi;

d)     tarve toteuttaa toimia silloin kun tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o (…) [RDR] tai hyväksytyn valtiontukijärjestelmän mukaisesti saatavilla olevaa muuta tukea pidetään riittämättömänä a, b ja c alakohdassa säädettyihin tarpeisiin vastaamiseksi.

2.        Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen päätösten arviointi- ja hyväksymismenettelyä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 LUKU

Puuvillan lajikohtainen tuki

42 artikla

Soveltamisala

CN-koodin 5201 00 puuvillan tuottajille myönnetään tukea tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin, jäljempänä 'puuvillan lajikohtainen tuki'.

43 artikla

Tukikelpoisuus

1.        Puuvillan lajikohtaista tukea myönnetään puuvillan tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden. Jotta viljelyalalle voidaan myöntää tukea, sen on sijaittava jäsenvaltion puuvillan tuotantoon hyväksymällä maatalousmaalla ja sille on pitänyt kylvää jäsenvaltioiden hyväksymiä lajikkeita, jotka tosiasiallisesti korjataan tavanomaisissa kasvuolosuhteissa.

Puuvillan lajikohtainen tuki maksetaan virheettömästä, aidosta ja myyntikelpoisesta puuvillasta.

2.        Jäsenvaltion on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitetut maa ja lajikkeet 3 kohdan mukaisesti vahvistettavien sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

3.        Puuvillan lajikohtaisen tuen tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti säännöistä ja edellytyksistä, jotka koskevat maan ja lajikkeiden hyväksymistä puuvillan lajikohtaista tukea varten.

4.        Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat menettelyä maan ja lajikkeiden hyväksymiseksi puuvillan lajikohtaista tukea varten ja tätä hyväksymistä koskevia tiedonantoja viljelijöille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

44 artikla

Perusalat, vahvistetut satotasot ja viitemäärät

1.        Kansalliset perusalat ovat seuraavat:

─         Bulgariassa: 3 342 ha,

─         Kreikassa: 250 000 ha,

─         Espanjassa: 48 000 ha,

─         Portugalissa: 360 ha.

2.        Vahvistetut satotasot viitekautena ovat seuraavat:

─         Bulgariassa: 1,2 tonnia/ha,

─         Kreikassa: 3,2 tonnia/ha,

─         Espanjassa: 3,5 tonnia/ha,

─         Portugalissa: 2,2 tonnia/ha.

3.        Lajikohtaisen tuen määrä tukikelpoiselle viljelyalalle hehtaaria kohden vahvistetaan kertomalla 2 kohdassa vahvistetut satotasot seuraavilla viitemäärillä:

─         Bulgariassa: 584,88 euroa vuonna 2015; ja 649,45 euroa vuonna 2016 ja sitä seuraavina vuosina

─         Kreikassa: 234,18 euroa

─         Espanjassa: 362,15 euroa

─         Portugalissa: 228,00 euroa

4.        Jos puuvillan tukikelpoinen viljelyala ylittää jossain jäsenvaltiossa jonakin vuonna 1 kohdassa vahvistetun perusalan, kyseisen jäsenvaltion 3 kohdassa tarkoitettua määrää vähennetään suhteessa perusalan ylitykseen.

5.        Puuvillan lajikohtaisen tuen soveltamisen mahdollistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat kyseisen tuen myöntämisedellytyksiä, tukikelpoisuusvaatimuksia ja maatalouskäytäntöjä.

6.        Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat 4 kohdassa säädetyn vähennyksen laskentaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

45 artikla

Hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot

1.      Tässä luvussa 'hyväksytyllä toimialakohtaisella organisaatiolla' tarkoitetaan oikeushenkilöä, jonka muodostavat puuvillaa tuottavat viljelijät ja vähintään yksi siementenpoistaja ja joka muun muassa

a)      auttaa parantamaan puuvillan markkinoille saattamisen koordinointia erityisesti selvitysten ja markkinatutkimusten avulla;

b)     laatii unionin sääntöjen mukaisia vakiosopimuksia;

c)      huolehtii tuotannon suuntaamisesta tuotteisiin, jotka vastaavat paremmin markkinoiden tarpeita ja kuluttajien kysyntää erityisesti laadun ja kuluttajansuojan suhteen;

d)     uudistaa tuotteen laadun parantamiseen tähtääviä menetelmiä ja keinoja;

e)      kehittää markkinointistrategioita puuvillan myynnin edistämiseksi laatusertifiointijärjestelmillä.

2.        Jäsenvaltion, jonne siementenpoistajat ovat sijoittautuneet, on hyväksyttävä 3 kohdan mukaisesti vahvistettavia perusteita noudattavat toimialakohtaiset organisaatiot.

3.        Puuvillan lajikohtaisen tuen tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti seuraavista:

a)      toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymisperusteet;

b)     tuottajien velvollisuudet;

c)      säännöt sellaista tilannetta varten, jossa hyväksytty toimialakohtainen organisaatio ei täytä kyseisiä perusteita.

46 artikla

Tuen myöntäminen

1.        Viljelijöille myönnetään puuvillan lajikohtaista tukea tukikelpoista hehtaaria kohden 44 artiklan mukaisesti.

2.        Hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation jäseninä oleville viljelijöille myönnetään 44 artiklan 1 kohdassa säädetyn perusalan rajoissa puuvillan lajikohtainen tuki tukikelpoista hehtaaria kohden korotettuna kahdella eurolla.

V OSASTOPienviljelijäjärjestelmä

47 artikla

Yleiset säännöt

1.        Jäsenvaltiot voivat perustaa tässä osastossa vahvistettujen edellytysten mukaisen järjestelmän pienviljelijöitä varten, jäljempänä 'pienviljelijäjärjestelmä'.

Viljelijät, joilla on tukioikeuksia, tai 28 c artiklaa soveltavissa jäsenvaltioissa viljelijät, jotka hakevat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään vuonna 2015, ja jotka täyttävät 10 artiklan 1 kohdan mukaiset vähimmäisvaatimukset, voivat hakea tähän järjestelmään.

2.        Pienviljelijäjärjestelmän tuet korvaavat III ja IV osaston mukaisesti myönnettävät tuet.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos jäsenvaltio valitsee 49 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen tukimenetelmän. Siinä tapauksessa tuki edellyttää III ja IV osastossa säädettyjen ehtojen täyttämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista.

3.        Pienviljelijäjärjestelmään osallistuvat viljelijät vapautetaan III osaston 2 luvussa säädettyjen maatalouskäytäntöjen noudattamisesta.

4.        Viljelijöille, joiden todetaan luoneen 19 päivästä lokakuuta 2011 alkaen keinotekoisesti edellytykset pienviljelijäjärjestelmästä hyötymiseksi, ei saa myöntää mitään tämän osaston mukaista etua.

48 artikla

Osallistuminen

1.        Pienviljelijäjärjestelmään haluavan viljelijän on jätettävä hakemus jäsenvaltioiden vahvistamaan päivään mennessä mutta viimeistään 15 päivänä lokakuuta 2015. Jäsenvaltioiden vahvistama määräpäivä ei voi kuitenkaan olla aikaisemmin kuin perustukijärjestelmässä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä jätetyn hakemuksen viimeinen jättöpäivä.

Jos viljelijä ei ole hakenut pienviljelijäjärjestelmään viimeistään jäsenvaltion vahvistamana päivänä tai jos viljelijä päättää poistua siitä kyseisen päivämäärän jälkeen tai jos viljelijä on valinnut asetuksen (EU) N:o [RDR] 20 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen tuen, hänellä ei ole enää oikeutta osallistua järjestelmään.

2.        Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että viljelijät, joiden III ja IV osaston mukaisesti saamien suorien tukien määrä on jäsenvaltion 49 artiklan mukaisesti vahvistamaa enimmäismäärää pienempi, sisällytetään pienviljelijäjärjestelmään automaattisesti, elleivät he nimenomaisesti poistu siitä 1 kohdassa tarkoitettuun jäsenvaltion vahvistamaan päivämäärään mennessä tai jonakin seuraavana vuotena. Tätä mahdollisuutta käyttävien jäsenvaltioiden on ilmoitettava viljelijöille ajoissa oikeudesta poistua järjestelmästä.

3.        Jäsenvaltioiden on varmistettava, että arvio 49 artiklassa tarkoitetusta tuen määrästä ilmoitetaan viljelijöille ajoissa ennen jäsenvaltioiden vahvistamaa hakemuksen jättöpäivää tai järjestelmästä poistumispäivää.

49 artikla

Tuen määrä

1.        Jollei 3 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltion on vahvistettava kunkin pienviljelijäjärjestelmään osallistuvan viljelijän vuotuisen tuen määrä jollekin seuraavista tasoista:

a)      määrä, joka ei ylitä 25:tä prosenttia tuensaajakohtaisesta kansallisesta keskituesta, joka jäsenvaltion on vahvistettava liitteessä II kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän ja 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti tukikelpoisia hehtaareita vuonna 2015 ilmoittaneiden tai 28 c artiklan mukaisesti yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään vuonna 2015 hakeneiden viljelijöiden lukumäärän perusteella;

b)     määrä, joka vastaa hehtaarikohtaista kansallista keskitukea kerrottuna hehtaarien lukumäärää vastaavalla luvulla, joka voi olla enintään viisi. Jäsenvaltioiden on vahvistettava hehtaarikohtainen kansallinen keskituki liitteessä II kalenterivuodelle 2019 vahvistetun kansallisen enimmäismäärän ja 26 artiklan tai 28 c artiklan mukaisesti ilmoitettujen vuoden 2015 tukikelpoisten hehtaarien lukumäärän perusteella.

Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut määrät eivät saa olla pienempiä kuin 500 euroa eivätkä suurempia kuin 1 250 euroa.

Jos a ja b alakohdan soveltamisesta johtuva määrä on pienempi kuin 500 euroa tai suurempi kuin 1 250 euroa, se on pyöristettävä ylös- tai alaspäin vähimmäis- tai enimmäismäärään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 51 artiklan 1 kohdan soveltamista.

2.        Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää myöntää järjestelmään osallistuville viljelijöille

a)     määrän, joka on yhtä suuri kuin viljelijälle tämän asetuksen III ja IV osaston mukaisesti vuosittain myönnettävien tukien arvo yhteensä, tai

b)     määrän, joka on yhtä suuri kuin viljelijälle tämän asetuksen III ja IV osaston mukaisesti vuonna 2015 myönnettävien tukien arvo yhteensä ja jota jäsenvaltiot voivat myöhempinä vuosina mukauttaa ottaakseen samassa suhteessa huomioon liitteessä II vahvistetun kansallisen enimmäismäärän muutokset.

Määrä ei saa olla suurempi kuin jäsenvaltion vahvistama 500–1 250 euroa.

Jos tuen määrä on pienempi kuin 500 euroa, jäsenvaltio voi päättää pyöristää tämän määrän 500 euroon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 51 artiklan 1 kohdan soveltamista.

3.        Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu määrä voidaan Kroatiassa, Kyproksessa, Maltassa ja Sloveniassa vahvistaa pienemmäksi kuin 500 euroa, mutta ei kuitenkaan pienemmäksi kuin 200 euroa tai Maltan osalta pienemmäksi kuin 50 euroa.

50 artikla

Erityisedellytykset

1.        Viljelijän on pienviljelijäjärjestelmään osallistumisaikanaan

a)      säilytettävä vähintään se tukikelpoinen hehtaarimäärä, joka vastaa hänen tukioikeuksiensa lukumäärää tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti ilmoitettujen tukikelpoisten hehtaarien lukumäärää vuonna 2015;

b)     täytettävä 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty vähimmäisvaatimus.

2.        Pienviljelijäjärjestelmään osallistuvan viljelijän 25 ja 26 artiklan mukaisesti vuonna 2015 aktivoimia tukioikeuksia pidetään aktivoituina tukioikeuksina koko sen ajan, kun viljelijä osallistuu järjestelmään.

Tukioikeuksia, jotka viljelijällä on järjestelmään osallistumisaikana, ei pidetä kansalliseen varantoon 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti palautettavina käyttämättöminä tukioikeuksina.

Jäsenvaltioissa, jotka soveltavat 28 c artiklaa, pienviljelijäjärjestelmään osallistuvan viljelijän yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti ilmoittamia tukikelpoisia hehtaareja vuonna 2015 pidetään ilmoitettuina koko sen ajan, kun viljelijä osallistuu järjestelmään.

3.        Poiketen siitä, mitä 27 artiklassa säädetään, pienviljelijäjärjestelmään osallistuvien viljelijöiden tukioikeuksia ei voi siirtää, jollei kyseessä ole perintö tai ennakkoperintö.

Viljelijä, joka saa tukioikeuksia perintönä tai ennakkoperintönä pienviljelijäjärjestelmään osallistuvalta viljelijältä, voi osallistua pienviljelijäjärjestelmään, jos hän täyttää perustukijärjestelmää koskevat edellytykset ja perii hänelle tukioikeudet perinnöksi jättävältä viljelijältä tämän kaikki tukioikeudet.

4.        Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 3 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos jäsenvaltio valitsee tämän asetuksen 49 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen tukimenetelmän soveltamatta 49 artiklan 2 kohdan viimeistä alakohtaa.

5.        Oikeusvarmuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti järjestelmään osallistumisen edellytyksistä silloin kun siihen osallistuvan viljelijän tilanne muuttuu.

51 artikla

Rahoitussäännökset

1.        Jäsenvaltion on tässä osastossa tarkoitetun tuen rahoittamiseksi vähennettävä määrät, jotka vastaavat määriä, joihin pienviljelijä olisi oikeutettu III osaston 1 luvussa tarkoitetun perustuen tai yhtenäisen pinta-alatuen mukaisesti, III osaston 1 a luvussa tarkoitetun uudelleenjakotuen osalta, III osaston 2 luvussa tarkoitetun ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin myönnettävän tuen osalta ja tapauksen mukaan III osaston 3 luvussa tarkoitetun luonnonhaittatuen osalta, III osaston 4 luvussa tarkoitetun nuorten viljelijöiden tuen ja IV osastossa tarkoitetun tuotantosidonnaisen tuen osalta, mainittuihin tukiin käytettävissä olevista kokonaismääristä.

Jos yksittäiselle viljelijälle myönnettävien tukien määrän summa jäsenvaltioissa, jotka ovat päättäneet laskea tuen määrän 49 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, ylittää niiden vahvistaman enimmäismäärän, kutakin määrää vähennetään suhteellisesti.

Kaikkien pienviljelijätukijärjestelmästä johtuvien tukien summan ja ensimmäisen alakohdan mukaisesti rahoitettavan kokonaismäärän välinen erotus rahoitetaan yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:

a)     sovelletaan 23 artiklan 5 kohtaa asianomaisena vuonna;

b)     käytetään asianomaisena vuonna käyttämättä jääneitä varoja III osaston 4 luvussa vahvistetun nuorten viljelijöiden tuen rahoittamiseksi;

c)      sovelletaan lineaarista vähennystä kaikkiin 25 tai 28 c artiklan mukaisesti myönnettäviin tukiin.

Seikkojen, joiden perusteella ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut määrät vahvistetaan, on pysyttävä samoina koko sen ajan, jonka viljelijä osallistuu järjestelmään, paitsi jos jäsenvaltio on päättänyt vahvistaa vuotuisen tuen määrän 49 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

2.        Jos pienviljelijöiden tukijärjestelmästä johtuvien tukien kokonaismäärä ylittää 10 prosenttia liitteessä II esitetystä vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, jäsenvaltion on sovellettava tämän osaston mukaisesti maksettaviin tukiin lineaarista vähennystä mainitun prosenttiosuuden noudattamiseksi, jollei se ole vahvistanut tuen määrää 49 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti soveltamatta 49 artiklan 2 kohdan viimeistä alakohtaa. Samaa poikkeusta sovelletaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat vahvistaneet tuen määrän 49 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti soveltamatta 49 artiklan 2 kohdan viimeistä alakohtaa, joiden liitteessä II vahvistettu kansallinen enimmäismäärä on vuoden 2019 osalta korkeampi kuin vuoden 2015 osalta ja jotka soveltavat 22 artiklan 1 kohdan tai vastaavasti 28 c artiklan 1 a kohdan mukaista laskentamenetelmää.

VI OSASTO

PUUVILLA-ALAN KANSALLISET RAKENNEUUDISTUSOHJELMAT

52 artikla

Vuotuisten määrärahojen käyttö rakenneuudistusohjelmiin

1.        Jäsenvaltion, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 637/2008 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, on siirrettävä kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olevat asiaan kuuluvat vuotuiset määrärahat siten, että siirto tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014 ja ne ovat unionin lisävaroja asetuksen (EU) N:o […] [RDR] mukaisesti rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin.

2.        Asetuksen (EY) N:o 637/2008 4 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa soveltaneen jäsenvaltion kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan nojalla käytettävissä olevat asiaankuuluvat vuotuiset määrärahat sisällytetään sen tämän asetuksen liitteessä II esitettyihin kansallisiin enimmäismääriin 1 päivästä tammikuuta 2017.

VII OSASTOLOPPUSÄÄNNÖKSET

1 LUKUIlmoitukset ja kiireelliset tapaukset

53 artikla

Ilmoitusvelvollisuudet

1.        Tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti tarvittavista toimenpiteistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden ilmoituksia komissiolle tämän asetuksen soveltamiseksi tai suorien tukien tarkastamiseksi, valvomiseksi, seuraamiseksi, arvioimiseksi ja tilintarkastuksen tekemiseksi ja jotta noudatetaan neuvoston päätöksellä tehtyjen kansainvälisten sopimusten vaatimuksia, mainittujen sopimusten mukaiset ilmoitusvelvollisuudet mukaan luettuina. Komissio ottaa tämän tehdessään huomioon tietotarpeet ja mahdollisten tietolähteiden välisen synergian.

Saatuja tietoja voidaan tarvittaessa toimittaa kansainvälisille organisaatioille ja kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai asettaa näiden saataville tai julkaista, jollei henkilötietojen suojasta ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu.

2.        Jotta 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset olisivat nopeita, tehokkaita, täsmällisiä ja kustannustehokkaita, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat seuraavaa:

a)      ilmoitettavien tietojen luonne ja tyyppi;

bb)   käsiteltävien tietojen ryhmät ja enimmäissäilytysajat;

c)      säännöt, jotka koskevat oikeutta päästä tietoihin tai saataville asetettavia tietojärjestelmiä;

d)     tietojen julkaisemisedellytykset ▌.

3.        Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä

aa)   ilmoitusmenetelmät;

a)      säännöt, jotka koskevat tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavien tietojen toimittamista;

b)     järjestelyt toimitettavien tietojen hallinnoimiseksi sekä säännöt, jotka koskevat tiedonantojen sisältöä, muotoa, aikataulua, toimittamistiheyttä ja määräaikoja;

c)      järjestelyt tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai käyttöön asettamiseksi jäsenvaltioille, kansainvälisille organisaatioille tai kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille, tai julkaisemiseksi, jollei henkilötietojen suojasta ja viljelijöiden ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

53 a artikla

Henkilötietojen käsittely ja suoja

1.        Jäsenvaltiot ja komissio keräävät henkilötietoja 53 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja tarkoituksia varten, eivätkä ne saa käsitellä kyseisiä tietoja näiden tarkoitusten vastaisella tavalla.

2.        Jos henkilötietoja käsitellään 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa seuranta- ja arviointitarkoituksessa, tiedot tehdään nimettömiksi ja niitä käsitellään vain koottuina.

3.        Henkilötietoja käsitellään direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 sääntöjen mukaisesti. Tällaisia tietoja ei etenkään saa säilyttää muodossa, joka mahdollistaa rekisteröityjen tunnistamisen pidempään kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on kerätty tai jota varten niitä käsitellään, ottaen huomioon sovellettavassa kansallisessa ja unionin lainsäädännössä säädetyt vähimmäissäilytysajat.

4.        Jäsenvaltioiden on ilmoitettava rekisteröidyille, että heidän henkilötietojaan saatetaan käsitellä kansallisissa ja unionin elimissä 1 kohdan mukaisesti ja että heillä on tällöin direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 tietosuojasääntöjen mukaiset oikeudet.

5.        Tähän artiklaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o […] [HRZ] 110 a–110 d artiklan säännöksiä.

54 artikla

Toimenpiteet erityisten ongelmien ratkaisemiseksi

1.        Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä ▌, jotka ovat tarpeen ja perusteltuja erityisten ongelmien ratkaisemiseksi kiireellisissä tapauksissa. Nämä täytäntöönpanosäädökset voivat poiketa tämän asetuksen säännöksistä, mutta ainoastaan siinä määrin ja sellaisen ajan kuin on ehdottoman välttämätöntä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.        Tällaisten erityisten ongelmien ratkaisemiseksi ja varmistaen suorien tukien jatkuvuuden poikkeuksellisissa olosuhteissa komissio hyväksyy 56 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jos asianmukaisesti perustellut erittäin kiireelliset tapaukset sitä edellyttävät.

3.        Edellä olevan 1 tai 2 kohdan mukaisesti hyväksytyt säädökset pysyvät voimassa enintään 12 kuukauden ajan. Jos kyseisissä kohdissa tarkoitetut erityiset ongelmat jatkuvat edelleen tämän määräajan jälkeen, komissio voi pysyvän ratkaisun luomiseksi esittää asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia.

4.        Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista 1 tai 2 kohdan mukaisesti hyväksytyistä säädöksistä kahden työpäivän kuluessa niiden hyväksymisestä.

2 LUKUToimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset

55 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.        Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.        Siirretään komissiolle 2 artiklassa, 4 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 3 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa, 9 artiklan 5 kohdassa, 17 b artiklan 6 kohdassa, 28 artiklassa, 28 c artiklan 4 kohdassa, 28 e artiklan 3 kohdassa, 29 artiklan 6 kohdassa, 30 artiklan 2 kohdassa, 31 artiklan 2a, 3 ja 4 kohdassa, 32 artiklan 2 kohdassa, 36 artiklan 7 kohdassa, 38 artiklan 7 kohdassa, 43 artiklan 3 kohdassa, 44 artiklan 5 kohdassa, 45 artiklan 3 kohdassa, 50 artiklan 5 kohdassa, 53 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 58 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä seitsemäksi vuodeksi … päivästä … kuuta … XXX. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen seitsemän vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.        Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklassa, 4 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 3 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa, 9 artiklan 5 kohdassa, 17 b artiklan 6 kohdassa, 28 artiklassa, 28 c artiklan 4 kohdassa, 28 e artiklan 3 kohdassa, 29 artiklan 6 kohdassa, 30 artiklan 2 kohdassa, 31 artiklan 2a, 3 ja 4 kohdassa, 32 artiklan 2 kohdassa, 36 artiklan 7 kohdassa, 38 artiklan 7 kohdassa, 43 artiklan 3 kohdassa, 44 artiklan 5 kohdassa, 45 artiklan 3 kohdassa, 50 artiklan 5 kohdassa, 53 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä 58 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.        Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.        Edellä olevien 2 artiklan, 4 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan 3 kohdan, 8 artiklan 3 kohdan, 9 artiklan 5 kohdan, 17 b artiklan 6 kohdan, 28 artiklan, 28 c artiklan 4 kohdan, 28 e artiklan 3 kohdan, 29 artiklan 6 kohdan, 30 artiklan 2 kohdan, 31 artiklan 2a, 3 ja 4 kohdan, 32 artiklan 2 kohdan, 36 artiklan 7 kohdan, 38 artiklan 7 kohdan, 43 artiklan 3 kohdan, 44 artiklan 5 kohdan, 45 artiklan 3 kohdan, 50 artiklan 5 kohdan, 53 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 58 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen tämän määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne vastusta sitä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

56 artikla

Komiteamenettely

1.        Komissiota avustaa suorien tukien komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.        Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna 21 artiklan 4 kohdassa, 24 artiklan 2 kohdassa ja 53 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen säädösten osalta lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

3.        Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

3 LUKUSiirtymä- ja loppusäännökset

57 artikla

Kumoamiset

1.        Kumotaan asetus (EY) N:o 637/2008 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen.

Sitä sovelletaan kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2017 asti sellaisiin jäsenvaltioihin, jotka ovat käyttäneet kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa.

2.        Kumotaan asetus (EY) N:o 73/2009.

Rajoittamatta 3 kohdan soveltamista viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

3.        Tässä asetuksessa tehtyjä viittauksia asetuksiin (EY) N:o 73/2009 ja 1782/2003 pidetään viittauksina kyseisiin asetuksiin sellaisina kuin ne olivat voimassa ennen niiden kumoamista.

58 artikla

Siirtymäsäännökset

Jotta varmistettaisiin joustava siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti tarvittavista toimenpiteistä viljelijöiden saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi.

59 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan [seitsemäntenä] päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.

Asetuksen 9 artiklan 6 kohtaa, 11 artiklan 5 kohtaa, 14 artiklaa, 18 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, 20 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 20 artiklan 5 kohtaa, 21 artiklan 3b kohtaa, 22 artiklan 7 kohtaa, 28 c artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 28 g artiklan 1 kohtaa, 31 artiklan 2 kohdan neljättä alakohtaa, 32 artiklan 1 kohdan neljättä alakohtaa, 32 artiklan 1e kohtaa, 35 artiklan 1 kohtaa, 37 artiklan 1 kohtaa, 39 artiklaa, 52 artiklan 1 kohtaa sekä 57 artiklan 1 kohtaa sovelletaan kuitenkin tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                               Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja                                                          Puheenjohtaja

LIITTEET

LIITE I

Tukijärjestelmien luettelo

Ala

Oikeusperusta

Huomautuksia

Perustukijärjestelmä

Tämän asetuksen III osaston 1 luvun 1–3 ja 5 jakso

Tuotannosta irrotettu tuki

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä

Tämän asetuksen III osaston 1 luvun 4 jakso

Tuotannosta irrotettu tuki

Uudelleenjakotuki

Tämän asetuksen III osaston 1 a luku

Tuotannosta irrotettu tuki

Tuki viljelijöille, jotka soveltavat ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä

Tämän asetuksen III osaston 2 luku

Tuotannosta irrotettu tuki

Tuki viljelijöille luonnonhaitta-alueilla

Tämän asetuksen III osaston 3 luku

Tuotannosta irrotettu tuki

Nuorten viljelijöiden tuki

Tämän asetuksen III osaston 4 luku

Tuotannosta irrotettu tuki

Vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki

Tämän asetuksen IV osaston 1 luku

 

Puuvillan lajikohtainen tuki

Tämän asetuksen IV osaston 2 luku

Pinta-alatuki

Pienviljelijöiden tuki

Tämän asetuksen V osasto

Tuotannosta irrotettu tuki

Posei

Asetuksen (EU) N:o 228/2013 IV luku

Suora tuki, joka liittyy ohjelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin

Egeanmeren saaret

Asetuksen (EU) N:o 229/2013 IV luku

Suora tuki, joka liittyy ohjelmissa vahvistettuihin toimenpiteisiin

LIITE II

Asetuksen 6 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

 

 

 

 

 

 

(tuhatta euroa)

Kalenterivuosi

2015

2016

2017

2018

2019 ja sitä seuraavat vuodet

Belgia

536 076

528 124

520 170

512 718

505 266

Bulgaria

721 251

792 449

793 226

794 759

796 292

Tšekki

874 484

873 671

872 830

872 819

872 809

Tanska

916 580

907 108

897 625

889 004

880 384

Saksa

5 144 264

5 110 446

5 076 522

5 047 458

5 018 395

Viro

121 870

133 701

145 504

157 435

169 366

Irlanti

1 215 003

1 213 470

1 211 899

1 211 482

1 211 066

Kreikka

2 039 122

2 015 116

1 991 083

1 969 129

1 947 177

Espanja

4 842 658

4 851 682

4 866 665

4 880 049

4 893 433

Ranska

7 553 677

7 521 123

7 488 380

7 462 790

7 437 200

Kroatia

130 550

149 200

186 500

223 800

261 100

Italia

3 902 039

3 850 805

3 799 540

3 751 937

3 704 337

Kypros

50 784

50 225

49 666

49 155

48 643

Latvia

195 649

222 363

249 020

275 887

302 754

Liettua

417 890

442 510

467 070

492 049

517 028

Luxemburg

33 603

33 545

33 486

33 459

33 431

Unkari

1 271 593

1 270 410

1 269 187

1 269 172

1 269 158

Malta

5 127

5 015

4 904

4 797

4 689

Alankomaat

780 815

768 340

755 862

744 116

732 370

Itävalta

693 065

692 421

691 754

691 746

691 738

Puola

2 987 267

3 004 501

3 021 602

3 041 560

3 061 518

Portugali

565 816

573 954

582 057

590 706

599 355

Romania

1 629 889

1 813 795

1 842 446

1 872 821

1 903 195

Slovenia

137 987

136 997

136 003

135 141

134 278

Slovakia

380 680

383 938

387 177

390 781

394 385

Suomi

523 333

523 422

523 493

524 062

524 631

Ruotsi

696 890

697 295

697 678

698 723

699 768

Yhdistynyt kuningaskunta

3 555 915

3 563 262

3 570 477

3 581 080

3 591 683

*  Kansallinen enimmäismäärä Kroatiassa on 298 400 tuhatta euroa kalenterivuonna 2020, 335 700 tuhatta euroa kalenterivuonna 2021 ja 373 000 tuhatta euroa kalenterivuonna 2022.

LIITE III

Asetuksen 7 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

 

 

 

 

 

 

(miljoonaa euroa)

Kalenterivuosi

2015

2016

2017

2018

2019 ja sitä seuraavat vuodet

Belgia

536,1

528,1

520,2

512,7

505,3

Bulgaria

723,6

795,1

795,8

797,4

798,9

Tšekki

874,5

873,7

872,8

872,8

872,8

Tanska

916,6

907,1

897,6

889,0

880,4

Saksa

5 144,3

5 110,4

5 076,5

5 047,5

5 018,4

Viro

121,9

133,7

145,5

157,4

169,4

Irlanti

1 215,0

1 213,5

1 211,9

1 211,5

1 211,1

Kreikka

2 227,0

2 203,0

2 178,9

2 157,0

2 135,0

Espanja

4 903,6

4 912,6

4 927,6

4 941,0

4 954,4

Ranska

7 553,7

7 521,1

7 488,4

7 462,8

7 437,2

Kroatia

130,6

149,2

186,5

223,8

261,1

Italia

3 902,0

3 850,8

3 799,5

3 751,9

3 704,3

Kypros

50,8

50,2

49,7

49,2

48,6

Latvia

195,6

222,4

249,0

275,9

302,8

Liettua

417,9

442,5

467,1

492,0

517,0

Luxemburg

33,6

33,5

33,5

33,5

33,4

Unkari

1 271,6

1 270,4

1 269,2

1 269,2

1 269,2

Malta

5,1

5,0

4,9

4,8

4,7

Alankomaat

780,8

768,3

755,9

744,1

732,4

Itävalta

693,1

692,4

691,8

691,7

691,7

Puola

2 987,3

3 004,5

3 021,6

3 041,6

3 061,5

Portugali

566,0

574,1

582,2

590,9

599,5

Romania

1 629,9

1 813,8

1 842,4

1 872,8

1 903,2

Slovenia

138,0

137,0

136,0

135,1

134,3

Slovakia

380,7

383,9

387,2

390,8

394,4

Suomi

523,3

523,4

523,5

524,1

524,6

Ruotsi

696,9

697,3

697,7

698,7

699,8

Yhdistynyt kuningaskunta

3 555,9

3 563,3

3 570,5

3 581,1

3 591,7

*   Kansallinen enimmäismäärä Kroatiassa on 298 400 tuhatta euroa kalenterivuonna 2020, 335 700 tuhatta euroa kalenterivuonna 2021 ja 373 000 tuhatta euroa kalenterivuonna 2022.

LIITE IV

10 artiklan 1 kohdan mukaisesti sovellettavat kertoimet

Jäsenvaltio

Euromääräinen yläraja (10 artiklan 1 kohdan a alakohta)

 

Hehtaarimääräinen yläraja (10 artiklan 1 kohdan b alakohta)

 

Belgia

400

                       2

Bulgaria

200

                       0,5

Tšekki

200

                       5

Tanska

300

                       5

Saksa

300

                       4

Viro

100

                       3

Irlanti

200

                       3

Kreikka

400

                       0,4

Espanja

300

                       2

Ranska

300

                       4

Kroatia

100

                       1

Italia

400

                       0,5

Kypros

300

                       0,3

Latvia

100

                       1

Liettua

100

                       1

Luxemburg

300

                       4

Unkari

200

                       0,3

Malta

500

                       0,1

Alankomaat

500

                       2

Itävalta

200

                       2

Puola

200

                       0,5

Portugali

200

                       0,3

Romania

200

                       0,3

Slovenia

300

                       0,3

Slovakia

200

                       2

Suomi

200

                       3

Ruotsi

200

                       4

Yhdistynyt kuningaskunta

200

                       5

LIITE V

16 ja 17 artiklassa tarkoitetut Bulgariaan ja Romaniaan sovellettavat rahoitussäännökset

A.       Määrät 16 artiklassa tarkoitettujen tukien kansallisten enimmäismäärien laskentaa varten:

(tuhatta euroa)

 

2015

Bulgaria

790 909

Romania

1 783 426

B.        17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu perustukijärjestelmää täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä:

(tuhatta euroa)

 

2015

Bulgaria

69 657

Romania

153 536

C.       17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu puuvillan lajikohtaista tukea täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä:

(euroa)

 

2015

Bulgaria

258 952

LIITE V a

10 ja 17 a artiklassa tarkoitetut Kroatiaan sovellettavat rahoitussäännökset

A.     Määrät 10 artiklan soveltamista varten:

(tuhatta euroa)

 

 

Kroatia

373 000

B.     17 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen täydentävien kansallisten suorien tukien kokonaismäärä:

(tuhatta euroa)

 

2015

2016

2017

2018

2019

2020

2021

Kroatia

242 450

223 800

186 500

149 200

111 900

74 600

37 300

LIITE V b

Liitteessä II vahvistettuihin määriin 17 b artiklan 2 kohdan mukaisesti lisättävä enimmäismäärä

(tuhatta euroa)

 

2015

2016

2017

2018

2019

2020

2021

2022

Kroatia

3 360

3 840

4 800

5 760

6 720

7 680

8 640

9 600

LIITE VI

28 g artiklan 4 kohdan mukaisesti sovellettava maatilan keskimääräinen koko

Jäsenvaltio

Maatilan keskimääräinen koko

(hehtaaria)

Belgia

29

Bulgaria

6

Tšekki

89

Tanska

60

Saksa

46

Viro

39

Irlanti

32

Kreikka

5

Espanja

24

Ranska

52

Kroatia

5,9

Italia

8

Kypros

4

Latvia

16

Liettua

12

Luxemburg

57

Unkari

7

Malta

1

Alankomaat

25

Itävalta

19

Puola

6

Portugali

13

Romania

3

Slovenia

6

Slovakia

28

Suomi

34

Ruotsi

43

Yhdistynyt kuningaskunta

54

LIITE VI A

LUETTELO 29 artiklan 1 b kohdassa tarkoitetuista VIHERRYTTÄMISTÄ VASTAAVISTA KÄYTÄNNÖISTÄ

I       Viljelyn monipuolistamista vastaavat käytännöt:

1)     Viljelyn monipuolistaminen

Vaatimus: vähintään 3 viljelykasvia, enintään 75 prosenttia pääviljelykasvin osalta, ja yksi tai useampi seuraavista:

      vähintään 4 viljelykasvia,

      alhaisemmat enimmäisrajat,

      soveltuvampi viljelykasvien valinta, kuten esimerkiksi, palkokasvit, valkuaiskasvit, viljelykasvit, jotka eivät vaadi kastelua tai kasvinsuojelukäsittelyjä

      mukaan lukien vanhojen/perinteisten/uhanalaisten viljelykasvityyppien alueelliset lajikkeet (vähintään 5 prosentin osuudella viljelykierrossa olevaa alaa)

2)     Viljelykierto

Vaatimus: vähintään 3 viljelykasvia, enintään 75 prosenttia pääviljelykasvin osalta, ja yksi tai useampi seuraavista:

      viljelykasvien ja/tai kesannoinnin ympäristöystävällisempi monivuotinen sarja,

      vähintään 4 viljelykasvia

3)     Talviajan kasvipeite (*)

4)     Välikasvit (*)

II      Pysyvän nurmen säilyttämistä vastaavat käytännöt:

1)     Niittyjen/laidunten hoito

Vaatimus: pysyvän nurmen säilyttäminen ja yksi tai useampi seuraavista:

      Leikkaamista koskeva järjestely / asianmukainen niitto (päivämäärät, menetelmät, rajoitukset),

      Maisemapiirteiden säilyttäminen pysyvällä nurmella ja pensaikkojen torjunta,

      Määritetyt nurmikasvilajikkeet ja/tai uudistamista koskeva kylvöjärjestely nurmen tyypistä riippuen (luonnonarvoltaan merkittävän nurmen hävittämiskielto),

      Rehukasvien / heinän kuljetus,

      Jyrkkien rinteiden asianmukainen hoito,

      Lannoitusjärjestelmä,

      Torjunta-aineita koskevat rajoitukset

2)     Laajaperäiset laiduntamisjärjestelmät

Vaatimus: pysyvän nurmen säilyttäminen ja yksi tai useampi seuraavista:

      Laajaperäinen laiduntaminen (ajoitus, eläinten enimmäistiheys),

      Paimentaminen/vuoristolaiduntaminen,

      Paikallisten/perinteisten rotujen käyttäminen pysyvän nurmen laiduntamiseen.

III    Ekologista alaa vastaavat käytännöt:

Vaatimus: sovelletaan vähintään 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetulla osuudella peltoalasta

1)     Ekologinen kesanto

2)     "Puskurivyöhykkeiden" luominen luonnonarvoltaan merkittäville alueille, Natura 2000 alueille tai muille biologisen monimuotoisuuden suojelualueille, myös pensasaitojen ja vesistöjen varrelle

3)     Viljelemättömien suojakaistojen ja piennarten hoito (leikkaamista koskeva järjestely, paikalliset/määritetyt nurmikasvilajikkeet ja/tai kylvöjärjestely, uudelleenkylvö alueellisilla lajikkeilla, torjunta-aineiden sekä lannan ja/tai kivennäislannoitteiden käyttökielto, kastelun ja maaperän sulkemisen kielto

4)     Peltojen reunojen, peltokaistojen ja lohkojen hoito luonnonvaraisten / määrättyjen eläinten kannalta (ruohokasveja kasvavat peltojen reunat, pesien suojelu, luonnonkukkakaistaleet, paikalliset siemenseokset, korjaamatta jätettävät viljelykasvit)

5)     Maisemapiirteiden (puut, pensasaidat, rantojen puukasvusto, kivimuurit (pengermät), ojat, lammikot) hoito (leikkaaminen, karsiminen, päivämäärät, menetelmät, ennallistaminen)

6)     Viljelyalueilla olevien soiden / kosteikkojen pitäminen nurmena (käyttämättä lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita)

7)     Ilman lannoitteiden (kivennäislannoitteet ja lanta) ja/tai kasvinsuojeluaineiden käyttöä harjoitettava tuotanto peltoalalla, jota ei kastella, jolle ei kylvetä samaa viljelykasvia kahtena perättäisenä vuonna ja joka sijaitsee tietyssä paikassa (*)

8)     Peltoalan muuntaminen laajaperäisesti käytetyksi pysyväksi nurmeksi

(*)    Käytännöt, joihin sovelletaan 29 artiklan 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettua menetelmää.

LIITE VI b

32 artiklan 1 a kohdassa tarkoitettu EKOLOGISTA ALAA KOSKEVA MUUNTAMISMATRIISI

Ominaispiirteet

Muuntokerroin

Painotuskerroin

Ekologinen ala

Kesantoala

 

 

 

Pengermät

 

 

 

Maiseman ominaispiirteet

 

 

 

Suojakaistat

 

 

 

Peltometsähehtaarit

 

 

 

Tukikelpoisten hehtaarien kaistaleet metsien reunassa

 

 

 

Lyhytkiertoviljelyyn käytetyt alat

 

 

 

25 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut metsitetyt alat

 

 

 

Alat, joilla kasvaa välikasveja tai kasvipeitettä

 

 

 

Alat, joilla viljellään typpeä sitovia kasveja

 

 

 

LIITE VII

VASTAAVUUSTAULUKKO

[lingvistijuristit täydentävät myöhemmin]

Asetus (EY) N:o 73/2009

Tämä asetus

Asetus (EU) N:o […] [HZR]

1 artikla

1 artikla

-

-

2 artikla

-

2 artikla

4 artikla

-

-

5 artiklan 2 kohta

-

3 artikla

5 artikla

-

4 artiklan 1 kohta

-

91 artikla

4 artiklan 2 kohta

-

95 artikla

5 artikla

-

93 artikla

6 artiklan 1 kohta

-

94 artikla

6 artiklan 2 kohta

-

-

7 artikla

-

-

8 artiklan 1 ja 2 kohta

7 artiklan 1 ja 3 kohta

-

-

7 artiklan 2 kohta

-

9 artikla

-

-

10 artikla

-

-

11 artiklan 1 ja 2 kohta

-

25 artiklan 1 ja 2 kohta

-

8 artikla

-

12 artiklan 1 ja 2 kohta

-

12 artikla

12 artiklan 3 kohta

-

14 artikla

12 artiklan 4 kohta

-

-

13 artikla

-

13 artiklan 2 kohta

14 artikla

-

68 artikla

15 artikla

-

69 artikla

16 artikla

-

70 artikla

17 artikla

-

71 artikla

18 artikla

-

72 artikla

19 artikla

-

73 artikla

20 artikla

-

75 artikla

21 artikla

-

75 artiklan 4 kohta

22 artikla

-

96 artikla

23 artikla

-

97 artikla

24 artikla

-

99 artikla

25 artikla

-

100 artikla

26 artikla

-

63 artikla

27 artiklan 1 kohta

-

102 artiklan 3 kohta

27 artiklan 2 kohta

-

49 artikla

27 artiklan 3 kohta

-

69 artiklan 3 kohta

-

9 artikla

-

28 artiklan 1 ja 2 kohta

10 artiklan 1, 3 ja 4 kohta

-

-

10 artiklan 2 kohta

-

28 artiklan 3 kohta

23 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta

-

-

23 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta sekä c ja d alakohta

-

-

11 artikla

-

29 artikla

-

76 artikla

30 artikla

-

62 artikla

31 artikla

-

2 artiklan 2 kohta

32 artikla

15 artikla

-

33 artiklan 1 kohta

18 artiklan 1 kohta

-

-

18 artiklan 2 kohta

-

34 artiklan 1 ja 2 kohta

25 artiklan 1 ja 2 kohta

-

35 artikla

26 artikla

-

36 artikla

-

-

37 artikla

12 artikla

-

-

14 artikla

-

38 artikla

-

-

39 artiklan 1 kohta

25 artiklan 3 kohta

-

40 artiklan 1 kohta

6 artiklan 1 kohta

-

40 artiklan 2 kohta

19 artiklan 3 kohta

-

41 artiklan 1 kohta

23 artiklan 1 kohta

-

41 artiklan 2 kohta

23 artiklan 3 ja 4 kohta

-

41 artiklan 3 kohta

23 artiklan 5 kohdan a alakohta

-

41 artiklan 5 kohta

23 artiklan 5 kohdan b alakohta

-

-

23 artiklan 2, 6 ja 7 kohta

-

41 artiklan 6 kohta

22 artiklan 4 kohta

-

42 artikla

24 artiklan 1 kohdan b alakohta

-

43 artiklan 1 ja 2 kohta

25 artiklan 1 ja 2 kohta

-

43 artiklan 3 kohta

-

-

44 artikla

-

-

45 artikla

-

-

-

-

-

-

19 artiklan 1 ja 2 kohta

-

46 artiklan 1–4 kohta

20 artiklan 1–4 kohta

-

46 artiklan 5 kohta

-

-

-

21 artikla

 

47 artiklan 1 kohta

-

-

47 artiklan 2 kohta

22 artiklan 1 kohta, alueellinen soveltaminen

-

-

22 artiklan 1 kohta, kansallinen soveltaminen

-

-

22 artiklan 2, 3, 5, 6 ja 7 kohta

-

48 artikla

-

-

49 artikla

-

-

50 artikla

-

-

51 artikla

-

-

52 artikla

-

-

53 artikla

-

-

54 artikla

-

-

55 artikla

-

-

56 artikla

-

-

57 artikla

-

-

57 a artikla

17 b artikla

-

58 artikla

-

-

59 artikla

-

-

60 artikla

-

-

61 artikla

-

-

62 artikla

-

-

63 artikla

-

-

64 artikla

-

-

65 artikla

-

-

66 artikla

-

-

67 artikla

-

-

68 artikla

-

-

69 artikla

-

-

70 artikla

-

-

71 artikla

-

-

72 artikla

-

-

73 artikla

-

-

74 artikla

-

-

75 artikla

-

-

76 artikla

-

-

77 artikla

-

-

78 artikla

-

-

79 artikla

-

-

80 artikla

-

-

81 artikla

-

-

82 artikla

-

-

83 artikla

-

-

84 artikla

-

-

85 artikla

-

-

86 artikla

-

-

87 artikla

-

-

88 artikla

42 artikla

-

89 artikla

43 artikla

-

90 artikla

44 artikla

-

91 artikla

45 artikla

-

92 artikla

46 artikla

-

93 artikla

-

-

94 artikla

-

-

95 artikla

-

-

96 artikla

-

-

97 artikla

-

-

98 artikla

-

-

99 artikla

-

-

100 artikla

-

-

101 artikla

-

-

102 artikla

-

-

103 artikla

-

-

104 artikla

-

-

105 artikla

-

-

106 artikla

-

-

107 artikla

-

-

108 artikla

-

-

109 artikla

-

-

110 artikla

-

-

111 artikla

-

-

112 artikla

-

-

113 artikla

-

-

114 artikla

-

-

115 artikla

-

-

116 artikla

-

-

117 artikla

-

-

118 artikla

-

-

119 artikla

-

-

120 artikla

-

-

121 artikla

16 ja 16 a artikla

-

122 artikla

-

-

123 artikla

-

-

124 artikla

-

-

124 artiklan 6 kohta

-

98 artikla

125 artikla

-

-

126 artikla

-

-

127 artikla

-

-

128 artikla

-

-

129 artikla

-

-

130 artikla

-

-

131 artikla

-

-

132 artikla

17 ja 17 a artikla

-

133 artikla

-

-

-

28 artikla

-

-

29 artikla

-

-

20 artikla

-

-

31 artikla

-

-

32 artikla

-

-

33 artikla

-

-

34 artikla

-

-

35 artikla

-

-

36 artikla

-

-

37 artikla

-

-

47 artikla

-

-

48 artikla

-

-

49 artikla

-

-

50 artikla

-

-

51 artikla

-

134 artikla

-

-

135 artikla

-

-

136 artikla

-

-

-

52 artikla

-

137 artikla

-

-

138 artikla

3 artikla

-

139 artikla

13 artikla

-

140 artikla

53 artikla

-

141 artikla

56 artikla

-

142 artikla

55 artikla

-

142 artiklan r alakohta

54 artikla

-

143 artikla

-

-

144 artikla

-

-

145 artikla

-

-

146 artikla

55 artikla

-

146 a artikla

-

-

147 artikla

56 artikla

-

148 artikla

-

-

149 artikla

57 artikla

-

__________________LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KOMISSION LAUSUMA suoria tukia koskevasta 9 artiklan 2 kohdasta

Suoria tukia koskevan asetusehdotuksen 9 artiklan 2 kohdassa ei suljeta pois sitä, että viljelijä voi vuokrata rakennuksia tai rakennusten osia kolmansille osapuolille tai omistaa hevostallin, edellyttäen, että kyse ei tällöin ole viljelijän pääasiallisesta toiminnasta.

KOMISSION LAUSUMA tuotantosidonnaisesta tuesta

Komissio seuraa tiiviisti maataloustuotteiden, erityisesti suoria tukia koskevan asetuksen 38 artiklan 1 kohdan mukaiseen tuotantosidonnaiseen tukeen kelpaamattomien maataloustuotteiden markkinoiden kehitystä ja voi markkinoiden vakavan kriisin tapauksessa turvautua kaikkiin käytettävissään oleviin asianmukaisiin toimenpiteisiin markkinatilanteen parantamiseksi.

  • [1]  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
  • [2]  EUVL C 191, 29.6.2012, s. 116 ja EUVL C 44, 15.2.2013, s. 159.
  • [3]  EUVL C 225, 27.7.2012, s. 174.
  • [4]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0084.
  • [5]               EUVL C …
  • [6]               EUVL C 191, 29.6.2012, s. 116 ja EUVL C 44, 15.2.2013, s. 159.
  • [7]               EUVL C 225, 27.7.2012, s. 174.
  • [8]               Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu... (ei vielä julkaistu EUVL:ssä) ja neuvoston päätös, annettu ....
  • [9]               Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16).
  • [10]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o [...], annettu ..., yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta (EUVL L ....).
  • [11]             EUVL L 78, 20.3.2013, s. 23.
  • [12]             EUVL L 78, 20.3.2013, s. 41.
  • [13]             Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta (EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1). Asetus on kumottu ja korvattu asetuksella (EY) N:o 73/2009.
  • [14]             Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).
  • [15]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009 , luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).
  • [16]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
  • [17]             Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).
  • [18]             Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, annettu 20 päivänä syyskuuta 2005, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1). Asetus on kumottu ja korvattu asetuksella (EU) N:o … [RDR].
  • [19]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o (...), annettu ...., Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L .......).
  • [20]             Neuvoston asetus (EY) N:o 637/2008, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2008, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta sekä puuvilla-alan kansallisten rakenneuudistusohjelmien käyttöönotosta (EUVL L 178, 5.7.2008, s. 1).
  • [21]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
  • [22]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001 s. 1).
  • [23]             EUVL C 35, 9.2.2012, s. 1.
  • [24]             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
  • [25]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.6.2012)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä
(COM(2011)0625 – C7‑0336/2011 – 2011/0280(COD))

Valmistelija: Birgit Schnieber-Jastram

LYHYET PERUSTELUT

Kehityspolitiikan kannalta voitaisiin ehdottaa täysin erilaista YMP:tä kuin mitä komissio uudistusehdotuksissaan esittää. Kunnianhimoisempi YMP:n uudistus, jonka yhteydessä suoria tukia poistettaisiin määrätietoisemmin ja kytketyt suorat tuet poistettaisiin asteittain, poistaisi tehokkaammin vääristymiä, joita YMP aiheuttaa maailmanmarkkinoilla.

On kuitenkin myönnettävä, että useita hyvin tunnettuja epäjohdonmukaisuuksia on korjattu jo aikaisemmissa YMP:n uudistuksissa. Maataloustuki on suurelta osin irrotettu tuotannosta ja markkinatukimekanismien ja vientitukien osuutta on vähennetty huomattavasti.

Tärkeimpiä viimeisimmän uudistusehdotuksen innovaatioita on suoriin tukiin sisältyvä pakollinen ympäristöä säästävä osa, jolla tuetaan ympäristötoimia kaikkialla EU:ssa siten, että ensisijaisia ovat ilmastonsuojelua ja ympäristöä koskevat tavoitteet. Edellä mainittu ei johda kilpailutilanteeseen suhteessa kehitysmaiden viljelijöihin. Lisäksi pakollisilla ympäristötoimilla torjutaan ilmastonmuutosta, joka aiheuttaa merkittäviä seurausvaikutuksia monissa kehitysmaissa. Valmistelija antaa vahvan tukensa komission ehdotukseen sisältyvälle viherryttämiselementille, mutta katsoo, että sen yksityiskohtia on parannettava.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta uudistusehdotuksissa on edelleen todellisia ongelmia, joihin olisi puututtava kehityspolitiikan näkökulmasta. Uudistettu YMP sisältää edelleen ulkoisia vaikutuksia, joihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota komission ehdotuksessa. Näin ollen YMP-asetuksia on tarkasteltava huolellisesti kehitykseen vaikuttavan perussopimuksesta (SEUT:n 208 artikla) johtuvan kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

YMP ei vaikuta kaikkiin kehitysmaihin kokonaisvaltaisella tavalla, mutta on osoitettu, että konkreettisissa tapauksissa yksittäiset YMP-toimet saattavat johtaa tuonnin kasvuun kehitysmaissa siten, että tuonti uhkaa paikallisten viljelijöiden elantoa ja vaarantaa kehitysmaiden maatalouspoliittiset toimet, joilla elintarviketurvaa pyritään parantamaan pitkällä aikavälillä. Lisäksi kehitykseen vaikuttavien niiden toimien kannalta, jotka sisältävät muutakin kuin "Älä aiheuta haittaa" -periaatteen, jotkut toisen pilarin osatekijät voisivat edistää EU:n ja kehitysmaiden viljelijöiden välisten synergiaetujen luomista.

Näin ollen valmistelija ehdottaa seuraavansisältöisiä tarkistuksia:

●   YMP olisi asetettava laajempaan yhteyteen suhteessa kehitykseen vaikuttavien EU:n politiikanalojen johdonmukaisuuteen ja YMP:n ulkoisia vaikutuksia olisi seurattava huolellisesti yhteistyössä kumppanuusvaltioiden hallitusten ja toimijoiden kanssa.

●   Vientituet olisi lakkautettava asteittain kokonaan. Lisäksi olisi luovuttava vientitukien maksamisesta tapauksissa, joissa vientituki saattaa vahingoittaa vakavasti kehitysmaiden paikallisia tuottajia. Interventio-ostojen kaltaiset turvaverkot saattavat johtaa siihen, että niillä korvataan kolmansien maiden tuottajien sopeutumiskustannukset.

●   EU:n toimet ja riippuvaisuus valkuaisainekasvien tuonnista aiheuttaa kielteisiä ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia kehitysmaissa. Edistämällä palkokasvien viljelyä Euroopan unionissa voitaisiin hillitä ilmastonmuutosta ja vaikuttaa myönteisesti luonnon monimuotoisuuteen ja maaperän hedelmällisyyteen.

●   Kehitysyhteistyövaliokunta ehdotti jo vuonna 2011, että suorat tuet olisi irrotettava tuotannosta "niin että luodaan yhtäläiset toimintaedellytykset EU:n ja kehitysmaiden maataloustuotteille ja stimuloidaan reilua kauppaa ja kestävää kasvua".

Valmistelija on tietoinen siitä, että yksinomaan mainituilla muutoksilla ei pystytä vastaamaan maailmanlaajuiseen elintarviketurvan haasteeseen eikä maataloustuotteiden markkinoiden toimintaa koskeviin kehitysmaiden huolenaiheisiin. Muista politiikanaloista erityisesti EU:n kauppapolitiikka mutta myös energiapolitiikka ja elintarviketurvallisuuspolitiikka vaikuttavat ratkaisevalla tavalla kehitysmaihin, mutta näitä muita haasteita ei voida käsitellä tämän uudistusehdotuksen yhteydessä. Esimerkiksi talouskumppanuussopimuksilla olisi annettava mahdollisuuksia kehitysmaille ja rohkaistava elintarvikkeiden nettotuojakehitysmaita rakentamaan ja vahvistamaan omaa maataloustuotantoaan.

Kehityspolitiikkaa ja toimia koskevaa vuoropuhelua on käytettävä suunnatusti, jotta kehitysmaat voivat hyötyä kansainvälisestä maatalouskaupasta ja soveltaa unionin tavoin uusimpia markkinoita ohjaavia välineitä. Tässä yhteydessä yhtenä ongelmana on vallan keskittyminen tiettyihin elintarvikeketjun kohtiin. Kehitysmaissa valta keskittyy tyypillisesti suurimmille tuottajille, jotka ovat edullisessa asemassa tuotantosuuntansa vientivetoisuuden ansiosta.

Kehitykseen vaikuttavien toimien merkittävin haaste on tilanne, jossa kehitysmaiden edut ovat ristiriidassa EU:n etujen kanssa. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että mainitut edut voidaan saattaa yhdenmukaisiksi siten, että ne voivat tuottaa myönteisiä tuloksia kummallekin osapuolelle. Näin ollen valmistelijan tavoitteena ei ole YMP:n oikeutettujen tavoitteiden vaarantaminen vaan kehityspolitiikan näkökulmaan perustuvien välttämättöminä pidettävien muutosten esittäminen.

TARKISTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Tarkistus  1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(1 a) Uudistuksella olisi varmistettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan mukaisesti, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet, YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen puitteissa hyväksytyt tavoitteet mukaan luettuina, otetaan huomioon YMP:n täytäntöönpanossa. Tähän asetukseen perustuvilla toimilla ei pitäisi vaarantaa kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden elintarvikkeiden tuotantokapasiteettia eikä elintarviketurvaa pitkällä aikavälillä, ja toimilla olisi edistettävä ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämistä koskevien unionin sitoumusten noudattamista.

Perustelu

SEUT:n 208 artiklan mukaisesti kehitystavoitteet on otettava huomioon kaikissa EU:n toimissa, jotka saattavat vaikuttaa kehitysmaihin. Kehitysmaiden maatalouden kehittämisen edistäminen ja maailmanlaajuisen elintarviketurvan edistäminen ovat EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeitä tavoitteita. EU:n maatalouspolitiikka aiheuttaa ulkoisia vaikutuksia erityisesti maataloustuotteiden kauppaan. Kehitykseen vaikuttavien toimien periaatteen mukaisesti on seurattava mahdollisia paikallisille maataloustuotemarkkinoille ja paikallisille tuottajille aiheutettavia vaikutuksia, joita on mahdollisuuksien mukaan vältettävä.

Tarkistus  2

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 26 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(26) Yksi uuden yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista on ympäristötehokkuuden parantaminen suoriin tukiin liittyvän pakollisen, maatalouden "viherryttämistä" koskevan elementin avulla; siinä tuetaan ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä koko unionissa. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten käytettävä tietty osuus suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä myöntääkseen perustuen lisäksi vuotuista tukea viljelijöille pakollisista käytännöistä ensisijaisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteisiin pääsemiseksi. Kyseisten käytäntöjen olisi oltava yksinkertaisia, yleisluonteisia, sopimukseen perustumattomia ja vuotuisia toimia, jotka ovat täydentäviä ehtoja vaativampia ja liittyvät maatalouteen, kuten viljelyn monipuolistaminen, alueiden pitäminen pysyvänä nurmena ja luonnonhoitoalat. Kyseisiä pakollisia käytäntöjä olisi sovellettava myös viljelijöihin, joiden tilat sijaitsevat kokonaan tai osittain luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvilla Natura 2000 -alueilla, siinä määrin, kuin ne ovat johdonmukaisia mainittujen direktiivien tavoitteiden kanssa. Viljelijöiden, jotka täyttävät luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 säädetyt edellytykset, olisi hyödyttävä viherryttämiselementistä ilman lisävelvollisuuksia, koska luonnonmukaisten viljelyjärjestelmien ympäristöhyödyt on tunnustettu. Viherryttämiselementin noudattamatta jättämisen pitäisi johtaa asetuksen (EU) N:o [HZR] 65 artiklan perusteella vahvistettavaan seuraamukseen.

(26) Yksi uuden yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista on ympäristötehokkuuden parantaminen suoriin tukiin liittyvän pakollisen, maatalouden "viherryttämistä" koskevan elementin avulla; siinä tuetaan ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä koko unionissa. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten käytettävä tietty osuus suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä myöntääkseen perustuen lisäksi vuotuista tukea viljelijöille pakollisista käytännöistä ensisijaisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteisiin pääsemiseksi. Kyseisten käytäntöjen olisi oltava yksinkertaisia, yleisluonteisia, sopimukseen perustumattomia ja vuotuisia toimia, jotka ovat täydentäviä ehtoja vaativampia ja liittyvät maatalouteen, kuten viljelyn monipuolistaminen, alueiden pitäminen pysyvänä nurmena ja luonnonhoitoalat ja sellaisten viljelykasvien tuotanto, jotka ovat hyödyllisiä ilmaston ja ympäristön kannalta, auttavat alentamaan tuotantokustannuksia ja vauhdittavat paikallisia rehumarkkinoita. Kyseisiä pakollisia käytäntöjä olisi sovellettava myös viljelijöihin, joiden tilat sijaitsevat kokonaan tai osittain luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvilla Natura 2000 -alueilla, siinä määrin, kuin ne ovat johdonmukaisia mainittujen direktiivien tavoitteiden kanssa. Viljelijöiden, jotka täyttävät luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 säädetyt edellytykset, olisi hyödyttävä viherryttämiselementistä ilman lisävelvollisuuksia, koska luonnonmukaisten viljelyjärjestelmien ympäristöhyödyt on tunnustettu. Viherryttämiselementin noudattamatta jättämisen pitäisi johtaa asetuksen (EU) N:o [HZR] 65 artiklan perusteella vahvistettavaan seuraamukseen.

Tarkistus  3

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 33 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(33) Jäsenvaltioiden olisi sallittava käyttää tietty osa kansallisista enimmäismääristään tuotantosidonnaiseen suoraan tukeen tietyillä aloilla tarkoin määritellyissä tapauksissa. Määrärahat, jotka voidaan käyttää tuotantosidonnaiseen tukeen, olisi rajoitettava asianmukaiselle tasolle, ja olisi sallittava, että tällaista tukea myönnetään jäsenvaltioissa tai jäsenvaltioiden alueilla, joissa/joilla esiintyy erityisiä vaikeuksia tietyillä taloudellisista, ympäristöllisistä ja/tai yhteiskunnallisista syistä erityisen tärkeillä maatalouden muodoilla tai aloilla. Jäsenvaltion olisi sallittava käyttää kyseiseen tukeen enintään 5 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästään tai 10 prosenttia silloin, kun tuotantosidonnaisen tuen määrä on ollut jäsenvaltiossa ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2013 aikana yli 5 prosenttia. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltion olisi kuitenkin sallittava käyttää enemmän kuin 10 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästään, jos jonkin alueen todetaan olevan tarpeidensa puolesta haavoittuva. Tuotantosidonnaista tukea olisi myönnettävä vain siinä määrin kuin on tarpeen luoda kannustimia nykyisen tuotantotason säilyttämiseksi asianomaisilla alueilla. Tämän tuen olisi oltava myös sellaisten viljelijöiden saatavilla, joilla on 31 päivänä joulukuuta 2013 asetusten (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 73/2009 mukaisesti myönnettyjä erityistukioikeuksia ja joilla ei ole tukikelpoisia hehtaareita tukioikeuksien aktivoimiseksi. Kun kyseessä on sellaisen vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen hyväksyminen, joka ylittää 10 prosenttia jäsenvaltion vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, komissiolle olisi lisäksi siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä soveltamatta asetusta (EU) N:o 182/2011.

(33) Jäsenvaltioiden olisi vuoden 2016 loppuun saakka sallittava käyttää tietty osa kansallisista enimmäismääristään tuotantosidonnaiseen suoraan tukeen tietyillä aloilla tarkoin määritellyissä tapauksissa. Määrärahat, jotka voidaan käyttää tuotantosidonnaiseen tukeen, olisi rajoitettava asianmukaiselle tasolle, ja olisi sallittava, että tällaista tukea myönnetään jäsenvaltioissa tai jäsenvaltioiden alueilla, joissa/joilla esiintyy erityisiä vaikeuksia tietyillä taloudellisista, ympäristöllisistä ja/tai yhteiskunnallisista syistä erityisen tärkeillä maatalouden muodoilla tai aloilla. Jäsenvaltion olisi sallittava käyttää kyseiseen tukeen enintään 5 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästään tai 10 prosenttia silloin, kun tuotantosidonnaisen tuen määrä on ollut jäsenvaltiossa ainakin yhtenä vuonna vuosien 2010–2013 aikana yli 5 prosenttia. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltion olisi kuitenkin sallittava käyttää enemmän kuin 10 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästään, jos jonkin alueen todetaan olevan tarpeidensa puolesta haavoittuva. Tuotantosidonnaista tukea olisi myönnettävä vain siinä määrin kuin on tarpeen luoda kannustimia nykyisen tuotantotason säilyttämiseksi asianomaisilla alueilla. Tämän tuen olisi oltava myös sellaisten viljelijöiden saatavilla, joilla on 31 päivänä joulukuuta 2013 asetusten (EY) N:o 1782/2003 ja (EY) N:o 73/2009 mukaisesti myönnettyjä erityistukioikeuksia ja joilla ei ole tukikelpoisia hehtaareita tukioikeuksien aktivoimiseksi. Kun kyseessä on sellaisen vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen hyväksyminen, joka ylittää 10 prosenttia jäsenvaltion vuotuisesta kansallisesta enimmäismäärästä, komissiolle olisi lisäksi siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä soveltamatta asetusta (EU) N:o 182/2011.

Tarkistus  4

Ehdotus asetukseksi

3 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

3 a artikla

 

Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus

 

SEUT:n 208 artiklan mukaisesti kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet, YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen puitteissa hyväksytyt tavoitteet mukaan luettuina, otetaan huomioon tämän asetuksen täytäntöönpanossa. Tämän asetuksen mukaisilla toimilla ei vaaranneta kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden elintarvikkeiden tuotantokapasiteettia eikä niiden elintarviketurvaa pitkällä aikavälillä, ja toimilla on edistettävä ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämistä koskevia unionin sitoumuksia.

Perustelu

SEUT:n 208 artiklan mukaisesti kehitystavoitteet on otettava huomioon kaikissa EU:n toimissa, jotka saattavat vaikuttaa kehitysmaihin. Kehitysmaiden maatalouden kehittämisen edistäminen ja maailmanlaajuisen elintarviketurvan edistäminen ovat EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeitä tavoitteita. EU:n maatalouspolitiikka aiheuttaa ulkoisia vaikutuksia erityisesti maataloustuotteiden kauppaan. Kehitykseen vaikuttavien toimien periaatteen mukaisesti on seurattava mahdollisia paikallisille maataloustuotemarkkinoille ja paikallisille tuottajille aiheutettavia vaikutuksia, joita on mahdollisuuksien mukaan vältettävä.

Tarkistus  5

Ehdotus asetukseksi

32 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

Viljelijän on varmistettava, että vähintään 7 prosenttia hänen 25 artiklan 2 kohdassa määritellyistä tukikelpoisista hehtaareistaan – pysyvänä nurmena olevat alat pois luettuina – on luonnonhoitoalaa, jollaista ovat esimerkiksi kesantoalat, pengerrykset, maisemapiirteet, suojakaistat ja 25 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut metsitetyt alat.

Viljelijän on varmistettava, että vähintään 7 prosenttia hänen 25 artiklan 2 kohdassa määritellyistä tukikelpoisista hehtaareistaan – pysyvänä nurmena olevat alat pois luettuina – on luonnonhoitoalaa, jollaista ovat esimerkiksi kesantoalat, pengerrykset, maisemapiirteet, suojakaistat, typpeä sitovilla kasveilla viljellyt alat ja 25 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut metsitetyt alat.

Tarkistus  6

Ehdotus asetukseksi

59 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

Asetuksen 14 artiklaa, 20 artiklan 5 kohtaa, 22 artiklan 6 kohtaa, 35 artiklan 1 kohtaa, 37 artiklan 1 kohtaa ja 39 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Asetuksen 14 artiklaa, 20 artiklan 5 kohtaa, 22 artiklan 6 kohtaa, 35 artiklan 1 kohtaa, 37 artiklan 1 kohtaa ja 39 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

 

Asetuksen 38–41 artiklaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2016 saakka.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Maanviljelijöille maksettavat suorat tuet osana YMP:n tukijärjestelmiä

Viiteasiakirjat

COM(2011)0625 – C7-0336/2011 – 2011/0280(COD)

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

AGRI

25.10.2011

 

 

 

Lausunnon antanut valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

DEVE

25.10.2011

Valmistelija

       Nimitetty (pvä)

Birgit Schnieber-Jastram

7.11.2011

Valiokuntakäsittely

24.4.2012

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

19.6.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

25

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Thijs Berman, Michael Cashman, Véronique De Keyser, Leonidas Donskis, Charles Goerens, Catherine Grèze, Filip Kaczmarek, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Jean Roatta, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Keith Taylor, Eleni Theocharous, Patrice Tirolien, Ivo Vajgl, Anna Záborská, Iva Zanicchi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Gesine Meissner, Csaba Őry, Judith Sargentini, Patrizia Toia

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Ioan Enciu, Gabriele Zimmer

BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (16.10.2012)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä
(COM(2011)0625 – C7‑0336/2011 – 2011/0280(COD))

Valmistelija: Giovanni La Via

LYHYET PERUSTELUT

Viljelijöille maksettavat suorat tuet ovat olennainen osa yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) ja ne ovat tärkeässä asemassa nykyisessä uudistuksessa. Uudistuksella pyritään saattamaan tulotuki ja uudet julkiset haasteet tasapainoon integroimalla ympäristöpoliittiset vaatimukset vahvan viherryttämiselementin avulla ensimmäiseen pilariin. Viljelijöille maksettavasta tulotuesta koituu ympäristö- ja ilmastohyötyjä, mikä on yksi lisäperuste tuen maksamiselle. Tavoitteenahan on, että kaikki viljelijät ottavat ympäristönäkökohdat huomioon. Lisäksi taataan unionin taloudelliset edut.

Koska YMP:stä on tullut vuosien mittaan monitahoisempaa, paremman sääntelyn ja viljelijöihin kohdistuvan byrokratian merkittävän vähentämisen on oltava tärkeä osa tulevaa YMP:tä. Kansallisille viranomaisille aiheutuvia perusteettomia ja kohtuuttomia hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia olisi vältettävä erityisesti jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttamisen ja resurssien niukkuuden vuoksi. Unionin moitteettoman varainhoidon varmistaminen edellyttää kohdennettua varojen käyttöä pyrittäessä ratkaisevan tärkeiden julkisten hyödykkeiden toimittamiseen monitoiminnallisen YMP:n avulla.

Komission ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa laajat poliittiset linjaukset, joilla voitaisiin vastata maatalouden ja maaseutualueiden tuleviin haasteisiin ja saavuttaa YMP:lle asetetut tavoitteet, joita ovat elinkelpoinen ruoan tuotanto, luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet sekä tasapainoinen aluekehitys.

Komissio ehdottaa, että viherryttämiseen sidotaan 30 prosenttia suorista tuista. Näin varmistetaan, että kaikilla tiloilla toteutetaan ympäristöä ja ilmastoa hyödyttäviä toimia, Lisäksi on ehdotettu, että pienviljelijöille maksettaisiin erityistukea heille maksettavan tuen yksinkertaistamiseksi. Kyse on nuorille viljelijöille maksettavasta lisätuesta, jolla kannustettaisiin nuoria viljelijöitä jatkamaan maatalouden harjoittamista tai ryhtymään siihen. On myös ehdotettu heikommassa asemassa oleville alueille maksettavaa valinnaista tukea, jolla tunnustettaisiin näiden alueiden tärkeys. Vastatakseen vaatimuksiin oikeudenmukaisemmasta järjestelmästä komissio ehdotti ylärajaa suuria määriä suoraa tukea saavien maatilojen tuelle. Lisäksi komissio ehdotti viljelijöiden eri jäsenvaltioissa saamien suorien tukien välisten erojen pienentämistä. Täydentävien ehtojen osalta komissio ehdottaa joitakin muutoksia maatalousmaan säilyttämistä hyvässä maatalous- ja ympäristökunnossa koskeviin vaatimuksiin ja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin.

On erittäin tärkeää, että varmistetaan maksujen myöntämiseen liittyvää yleistä etua koskevien vaatimusten noudattaminen.

Tämä lausunto on laadittu Euroopan komission YMP:hen seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä osoittamien yleisten rahoitusmäärien perusteella. Jos monivuotista rahoituskehystä muutetaan merkittävästi, tämän lausunnon sisältöä on tarkistettava.

TARKISTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Tarkistus  1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(1 a) On tarpeen säilyttää YMP:hen varainhoitovuonna 2013 myönnettävät varat vähintään ennallaan seuraavalla rahoitusohjelmakaudella. Riittävä rahoitus on välttämätöntä, jotta voidaan vastata elintarviketurvaan, ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutokseen ja laajentuneen unionin alueelliseen tasapainoon liittyviin haasteisiin ja antaa YMP:lle mahdollisuus myötävaikuttaa Eurooppa 2020 -strategian onnistumiseen.

Tarkistus  2

Ehdotus asetukseksi

5 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

5 a artikla

 

Otsakkeen 2 määrärahojen enimmäismäärä

 

YMP:hen varainhoitovuonna 2013 myönnettävät varat on vähintään säilytettävä ennallaan seuraavalla rahoitusohjelmakaudella. Riittävä rahoitus on välttämätöntä, jotta voidaan vastata elintarviketurvaan, ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutokseen ja laajentuneen unionin alueelliseen tasapainoon liittyviin haasteisiin ja antaa YMP:lle mahdollisuus myötävaikuttaa Eurooppa 2020 -strategian onnistumiseen.

Tarkistus  3

Ehdotus asetukseksi

9 artikla – 1 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a) suorien tukien vuotuinen määrä on alle 5 prosenttia muusta kuin maataloustoiminnasta peräisin olevista kokonaistuloista viimeisimpänä verovuonna; tai

Poistetaan.

Tarkistus  4

Ehdotus asetukseksi

9 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta viljelijöihin, jotka saivat edellisvuonna suoria tukia alle 5 000 euroa.

Poistetaan.

Tarkistus  5

Ehdotus asetukseksi

14 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltio voi päättää ennen 1 päivää elokuuta 2013 asettaa saataville enintään 10 prosenttia tämän asetuksen liitteessä II esitetystä kalenterivuosien 2014–2019 vuotuisista kansallisista enimmäismääristään käytettäväksi lisätukena asetuksen (EU) N:o [RDR] mukaisesti maaseuturahastosta rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä suoriin tukiin.

1. Jäsenvaltio voi päättää ennen 1 päivää elokuuta 2013 asettaa saataville enintään 25 prosenttia tämän asetuksen liitteessä II esitetystä kalenterivuosien 2014–2019 vuotuisista kansallisista enimmäismääristään käytettäväksi lisätukena asetuksen (EU) N:o [RDR] mukaisesti maaseuturahastosta rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä suoriin tukiin.

Tarkistus  6

Ehdotus asetukseksi

14 artikla – 2 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Bulgaria, Espanja, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Romania, Ruotsi, Slovakia, Suomi, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat päättää asettaa saataville tämän asetuksen mukaisina suorina tukina vuosina enintään 5 prosenttia asetuksen (EU) N:o [RDR] mukaisesti maaseuturahastosta 2015–2020 rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin tarkoitetuista tukimäärärahoista. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä tukitoimenpiteisiin maaseudun kehittämisohjelmissa.

2. Bulgaria, Espanja, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Romania, Ruotsi, Slovakia, Suomi, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat päättää asettaa saataville tämän asetuksen mukaisina suorina tukina vuosina enintään 5 prosenttia asetuksen (EU) N:o [RDR] mukaisesti maaseuturahastosta 2015–2020 rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien toimenpiteisiin tarkoitetuista tukimäärärahoista, edellyttäen että vähintään 20 prosenttia määrärahoista jää käytettäväksi maaseuturahastosta. Vastaava määrä ei ole tämän jälkeen enää käytettävissä tukitoimenpiteisiin maaseudun kehittämisohjelmissa.

Tarkistus  7

Ehdotus asetukseksi

33 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Jäsenvaltion on sovellettava tässä luvussa tarkoitettua tukea kansallisella tai, jos sovelletaan 20 artiklaa, alueellisella tasolla. Jos lisätukea sovelletaan alueellisesti, jäsenvaltion on käytettävä jokaisella alueella tietty osuus 3 kohdan mukaisesti vahvistetusta enimmäismäärästä. Kyseinen osuus lasketaan jakamalla 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettu alueellinen enimmäismäärä 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellyllä enimmäismäärällä.

2. Jäsenvaltion on sovellettava tässä luvussa tarkoitettua tukea kaikkiin tukioikeuksiin.

Tarkistus  8

Ehdotus asetukseksi

33 artikla – 3 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

3 a. Kansalliset määrät, joita ei ole käytetty tämän luvun mukaisesti, käytetään asetuksen (EU) N:o 1698/2005 mukaisten maatalouden ympäristötoimenpiteiden rahoittamiseen.

Tarkistus  9

Ehdotus asetukseksi

33 artikla – 3 b kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

3 b. Kaikkien varojen, jotka ovat peräisin tämän luvun ja 30, 31 ja 32 artiklan säännösten noudattamatta jättämisestä johtuvista perustuen vähennyksistä tai seuraamuksista, on jäätävä niihin jäsenvaltioihin ja niille alueille, joilta ne ovat peräisin.

Tarkistus  10

Ehdotus asetukseksi

33 artikla – 3 c kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

3 c. Kaikkien määrien, jotka johtuvat tuen vähennyksistä tai tämän artiklan sekä 30, 31 ja 32 artiklan säännösten noudattamatta jättämisestä määrätyistä seuraamuksista, on jäätävä siihen jäsenvaltioon ja sille alueelle, jolta ne ovat peräisin.

Tarkistus  11

Ehdotus asetukseksi

33 artikla – 3 d kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

3 d. Jäsenvaltioiden kansallisesta enimmäismäärästä käyttämättä jääneet varat, jotka on tarkoitettu tässä luvussa tarkoitettujen tukien rahoittamiseen, jäävät jäsenvaltioille, ja ne käytetään maatalouden ympäristö- ja ilmastonsuojelutoimenpiteisiin asetuksen (EU) N:o .../20xx mukaisesti.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Maanviljelijöille maksettavat suorat tuet osana YMP:n tukijärjestelmiä

Viiteasiakirjat

COM(2011)0625 – C7-0336/2011 – 2011/0280(COD)

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

AGRI

25.10.2011

 

 

 

Lausunnon antanut valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

BUDG

25.10.2011

Valmistelija

       Nimitetty (pvä)

Giovanni La Via

6.2.2012

Hyväksytty (pvä)

10.10.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

25

2

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marta Andreasen, Richard Ashworth, Francesca Balzani, Zuzana Brzobohatá, Göran Färm, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazábal Rubial, Salvador Garriga Polledo, Jens Geier, Ivars Godmanis, Lucas Hartong, Jutta Haug, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Ivailo Kalfin, Sergej Kozlík, Jan Kozłowski, Alain Lamassoure, Giovanni La Via, George Lyon, Barbara Matera, Juan Andrés Naranjo Escobar, Dominique Riquet, Potito Salatto, Helga Trüpel, Angelika Werthmann

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Maria Da Graça Carvalho, Georgios Papastamkos, Nils Torvalds, Catherine Trautmann

TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (10.10.2012)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä
(COM(2011)0625 – C7‑0336/2011 – 2011/0280(COD))

Valmistelija: Monika Hohlmeier

LYHYET PERUSTELUT

Talousarvion valvonnan kannalta CONT-valiokunnan lausunnon valmistelijan painopiste YMP:n tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettävien tukien osalta on avoimuus, yksinkertaistaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen sekä elintarviketurvaa, ympäristön kestävyyttä ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien poliittisten tavoitteiden säilyttäminen.

Yksinkertaistamistarvetta on korostettu YMP:n yksinkertaistamisesta 18. toukokuuta 2010 annetussa parlamentin päätöslauselmassa (2009/2155(INI)), joka sisältää seuraavat pyynnöt ja ehdotukset komissiolle:

–   uutta sääntelyä käyttöön otettaessa on pyrittävä samanaikaisesti poistamaan tarpeettomat rasitteet,

–   YMP:aa on yksinkertaistettava edelleen, jotta siitä EU:n toimielimille, jäsenvaltioille ja edunsaajille aiheutuvia täytäntöönpanokustannuksia voidaan alentaa,

–   YMP:n toimien olisi oltava oikeassa suhteessa tavoitteeseen ja lainsäädäntöön olisi turvauduttava vain silloin, kun se on todella perusteltua,

–   jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa maaseudun kehittämissuunnitelmissa erityisesti pientiloja varten käyttöön kiinteä viljelymaan tukijärjestelmä,

–   tilatukijärjestelmän sääntöjen yksinkertaistamiseksi olisi poistettava vaatimus samojen yksityiskohtaisten tietojen toimittamisesta vuosittain,

–   tulevassa järjestelmässä olisi otettava huomioon yksinkertaistamisen periaate ja YMP:n uudistuksen päätavoitteina tulisi olla yksinkertaistaminen, avoimuus ja oikeudenmukaisuus.

CONT-valiokunnan lausunnon valmistelija on huolestunut siitä, että jos nykyistä ehdotusta tarkastellaan komission vaikutustenarvioinnin (SEC(2011)1153 final) havaintojen perusteella, sen havaitaan sisältävän monia säännöksiä, jotka saattavat vaarantaa hallinnollisen taakan keventämistä koskevan tavoitteen, erityisesti viherryttämistä, aktiiviviljelijöitä, pakollisia nuorten viljelijöiden ja pienviljelijöiden järjestelmiä ynnä muita koskevien säännösten osalta.

Kantaansa ja esittämiään tarkistuksia perustellakseen lausunnon valmistelija haluaisi kiinnittää huomion moniin huomionarvoisiin elementteihin komission YMP:n yksinkertaistamista koskevan vaikutustenarvioinnin liitteessä 8.

Erityisesti vaikutustenarviointia koskevan sidosryhmien kuulemisen tuloksia käsittelevässä 2.4.2 kohdassa mainitaan, että monien mielestä hallinnollisen taakan keventäminen on tärkeää. Monien mielestä erityisesti viherryttäminen lisäisi hallinnollista taakkaa.

Lisäksi yksittäistä yksinkertaistamista käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän saamia tuloksia käsittelevässä 2.4.3 kohdassa todettiin muun muassa seuraavaa: Konferenssin osallistujat viestittivät selkeästi, että tietyt käsiteltävistä uusista elementeistä (erityisesti aktiiviviljelijän määritelmä, erityinen tukijärjestelmä pienviljelijöille ja viherryttäminen) eivät olisi sellaisenaan yksinkertaistamista vaan pikemminkin ne johtaisivat hallinnollisten ja valvontaan liittyvien rasitteiden lisääntymiseen sekä virheriskeihin maksuliikenteessä. Tämän osalta sidosryhmät ovat ehdottaneet, että uusien elementtien pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaisia eikä niihin saisi liittyä liikaa monimutkaisia ehtoja, ja jäsenvaltioiden viranomaisten pitäisi pystyä hallinnoimaan ja valvomaan niitä mahdollisimman automaattisesti ja nykyisillä välineillä. Lisäksi todettiin, että suunnitellut uudet elementit ovat hallittavissa ja valvottavissa vain, jos jäsenvaltioille annetaan tarvittavaa joustavuutta mukauttaa ne hyvinkin erilaisiin kansallisiin ja alueellisiin tilanteisiin.

CONT-valiokunnan lausunnon valmistelija on myös huolissaan 4.2.3 kohdan havainnosta, joka koskee vuoden 2013 jälkeisiä suoria tukia koskevien oikeudellisten velvoitteiden muutoksista johtuvien hallinnollisten kustannusten määrittämisen tuloksia koskevan erityisesti, kun siinä todetaan tulosten osoittavan, että tulevan suoria tukia koskevan järjestelmän hallinnolliset kokonaiskustannukset tarkoittaisivat keskimäärin 15 prosentin lisäystä hallinnollisiin kustannuksiin.

Lopuksi, laajojen poliittisten suunnitelmien arviointia koskevassa 4.3 kohdassa todetaan, että odotettu hallinnollisen taakan kasvu niiden uusien keskeisten käsitteiden osalta, joiden avulla ensimmäisen pilarin (viherryttäminen ja aktiiviviljelijät) maksut pystytään kohdentamaan paremmin, tasattaisiin todennäköisesti osittain pienviljelijöitä koskevassa järjestelmässä ja suorien tukien uudella jaolla hehtaarikohtaisen kiinteän tuen avulla saavutetulla yksinkertaistamisella kansallisella tai alueellisella tasolla. Lausunnon valmistelija kuitenkin katsoo, että komissio yrittää korvata viherryttämisen ja aktiiviviljelijöiden kaltaisia nykyisessä muodossaan hankalasti käsiteltäviä elementtejä liiallisella yksinkertaistamisella pienviljelijöitä koskevassa järjestelmässä, jota ehdotetaan pakollisena jäsenvaltioille ja joka vapautetaan täydentävistä ehdoista. Lausunnon valmistelija pyrkii siksi saamaan aikaan erilaisen tasapainon vapaaehtoisella pienviljelijöitä koskevalla järjestelmällä ja viherryttämistä ja aktiiviviljelijöitä koskevilla vähemmän raskailla säännöksillä.

Perustellakseen kantaansa tarkemmin lausunnon valmistelija viittaa liitteen 8 yksinkertaistamista käsitelleen konferenssin tuloksia käsittelevään alaliitteeseen, jossa johtopäätös aktiiviviljelijöitä ja maan tukikelpoisuutta koskevista kysymyksistä oli, että on käynyt selväksi, että mikään perusteista, joita on ehdotettu aktiiviviljelijän määritelmää koskevaksi mahdolliseksi lähestymistavaksi, ei toimisi EU:n tason indikaattorina kansallisella tasolla vallitsevien rakenteiden ja tilanteiden ainutlaatuisuuden vuoksi.

TARKISTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Tarkistus  1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

(1 a) Yksi YMP:n uudistuksen perustavoitteista ja keskeisistä vaatimuksista on hallinnollisen taakan keventäminen. Tämä tavoite olisi otettava ehdottomasti huomioon laadittaessa asiaankuuluvia säännöksiä suoraa tukijärjestelmää varten. Tukijärjestelmien määrä ei saisi ylittää tarpeellista määrää, ja viljelijöiden ja jäsenvaltioiden on voitava täyttää vaatimuksensa ja velvoitteensa ilman liiallista byrokratiaa. Käytäntöön perustuvat sietorajat, kohtuulliset vähämerkityksisen tuen rajat ja asianmukainen tasapaino luottamuksen ja valvonnan välillä vähentävät jäsenvaltioiden ja tuensaajien tulevaa hallinnollista taakkaa.

Tarkistus  2

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(3) Olisi täsmennettävä, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta … päivänä …kuuta … annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o [HZR] ja sen nojalla annettuja säännöksiä olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin. Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus muiden yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvien oikeudellisten välineiden kanssa, eräistä asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyistä säännöistä säädetään nyt asetuksessa (EU) N:o [HZR]; tällaisia ovat erityisesti säännöt suoria tukia koskevissa säännöksissä vahvistettujen velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi, mukaan luettuina tarkastukset sekä hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltaminen silloin kun velvollisuuksia ei noudateta, säännöt täydentävistä ehdoista, joita ovat muun muassa lakisääteiset hoitovaatimukset, hyvä maatalous- ja ympäristökunto sekä asianomaisten toimenpiteiden seuranta ja arviointi, kuten myös säännöt aiheettomasti maksettujen tukien takaisinperinnästä.

(3) Olisi täsmennettävä, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta … päivänä …kuuta … annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o [HZR] ja sen nojalla annettuja säännöksiä olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin. Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus muiden yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvien oikeudellisten välineiden kanssa, eräistä asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädetyistä säännöistä säädetään nyt asetuksessa (EU) N:o [HZR]; tällaisia ovat erityisesti säännöt suoria tukia koskevissa säännöksissä vahvistettujen velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi, mukaan luettuina tarkastukset sekä hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltaminen silloin kun velvollisuuksia ei noudateta, säännöt täydentävistä ehdoista, joita ovat muun muassa lakisääteiset hoitovaatimukset, hyvä maatalous- ja ympäristökunto sekä asianomaisten toimenpiteiden seuranta ja arviointi, kuten myös säännöt aiheettomasti maksettujen tukien takaisinperinnästä. Todentamisviranomaisen tehtävät ja velvoite antaa lausunto tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta sekä moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattaminen eivät saisi lisätä jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa.

Tarkistus  3

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 4 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(4) Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(4) Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. Ainoastaan valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia, siirretään. Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä määritellään nimenomaisesti tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto. Tietyn alan keskeisistä osista voidaan säätää vain lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä säädöksellä, eikä säädösvallan siirto voi näin ollen koskea näitä osia. Siten kaikki merkittävät oikeudelliset näkökohdat määritetään perussäädöksessä. Komissio varmistaa, että delegoituihin säädöksiin liittyvä hallinnollinen taakka ei ylitä määrää, joka on ehdottomasti tarpeen. Lisäksi on taattava oikeusvarmuus. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan vähentää hallinnollisia kustannuksia ja toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

Tarkistus  4

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 8 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(8) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä liitteessä I esitettyjen tukijärjestelmien luettelon muuttamiseksi sellaisen tukijärjestelmiä koskevan uuden lainsäädännön, jota voidaan antaa tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, huomioon ottamiseksi.

(8) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tämän asetuksen liitteessä I esitettyjen tukijärjestelmien luettelon muuttamiseksi sellaisen tukijärjestelmiä koskevan uuden lainsäädännön, jota voidaan antaa tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, huomioon ottamiseksi.

Tarkistus  5

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 13 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(13) Erilaisten viljelijöiden tukijärjestelmien soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että tukea on eräissä tapauksissa myönnetty tuensaajille, joiden liiketoiminnan tarkoituksena ei ole lainkaan ollut tai on vain hyvin vähäisessä määrin ollut maataloustoiminnan harjoittaminen; tällaisia tuensaajia ovat esimerkiksi lentoasemat, rautatieyhtiöt, rakennusalan yritykset ja urheilukenttiä hallinnoivat yritykset. Jotta tuki tulisi paremmin kohdennetuksi, jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä myöntämästä suoria tukia tällaisille luonnollisille ja oikeushenkilöille. Koska pienillä osa-aikaviljelijöillä on välitön vaikutus maaseutualueiden elinvoimaisuuteen, heiltä ei pitäisi evätä suoria tukia.

(13) Erilaisten viljelijöiden tukijärjestelmien soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että tukea on eräissä tapauksissa myönnetty tuensaajille, joiden liiketoiminnan tarkoituksena ei ole lainkaan ollut tai on vain hyvin vähäisessä määrin ollut maataloustoiminnan harjoittaminen; tällaisia tuensaajia ovat esimerkiksi lentoasemat, rautatieyhtiöt, rakennusalan yritykset ja urheilukenttiä hallinnoivat yritykset. Jotta tuki tulisi paremmin kohdennetuksi, jäsenvaltioiden olisi pidättäydyttävä myöntämästä suoria tukia tällaisille luonnollisille ja oikeushenkilöille. Kyseisillä säännöillä olisi kuitenkin säilytettävä kustannustehokkuus ja vältettävä jäsenvaltioiden ja tuensaajien liiallista hallinnollista taakkaa. Koska pienillä osa-aikaviljelijöillä on välitön vaikutus maaseutualueiden elinvoimaisuuteen, heiltä ei pitäisi evätä suoria tukia.

Tarkistus  6

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 26 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(26) Yksi uuden yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista on ympäristötehokkuuden parantaminen suoriin tukiin liittyvän pakollisen, maatalouden "viherryttämistä" koskevan elementin avulla; siinä tuetaan ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä koko unionissa. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten käytettävä tietty osuus suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä myöntääkseen perustuen lisäksi vuotuista tukea viljelijöille pakollisista käytännöistä ensisijaisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteisiin pääsemiseksi. Kyseisten käytäntöjen olisi oltava yksinkertaisia, yleisluonteisia, sopimukseen perustumattomia ja vuotuisia toimia, jotka ovat täydentäviä ehtoja vaativampia ja liittyvät maatalouteen, kuten viljelyn monipuolistaminen, alueiden pitäminen pysyvänä nurmena ja luonnonhoitoalat. Kyseisiä pakollisia käytäntöjä olisi sovellettava myös viljelijöihin, joiden tilat sijaitsevat kokonaan tai osittain luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvilla Natura 2000 -alueilla, siinä määrin, kuin ne ovat johdonmukaisia mainittujen direktiivien tavoitteiden kanssa. Viljelijöiden, jotka täyttävät luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 säädetyt edellytykset, olisi hyödyttävä viherryttämiselementistä ilman lisävelvollisuuksia, koska luonnonmukaisten viljelyjärjestelmien ympäristöhyödyt on tunnustettu. Viherryttämiselementin noudattamatta jättämisen pitäisi johtaa asetuksen (EU) N:o [HZR] 65 artiklan perusteella vahvistettavaan seuraamukseen.

(26) Yksi uuden yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteista on ympäristötehokkuuden parantaminen suoriin tukiin liittyvän pakollisen, maatalouden "viherryttämistä" koskevan elementin avulla; siinä tuetaan ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä koko unionissa. Jäsenvaltioiden olisi tätä varten käytettävä tietty osuus suorien tukien kansallisesta enimmäismäärästä myöntääkseen perustuen lisäksi vuotuista tukea viljelijöille pakollisista käytännöistä ensisijaisesti ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteisiin pääsemiseksi. Kyseisten käytäntöjen olisi oltava yksinkertaisia, yleisluonteisia, sopimukseen perustumattomia ja vuotuisia toimia, jotka ovat täydentäviä ehtoja vaativampia ja liittyvät maatalouteen, kuten viljelyn monipuolistaminen, alueiden pitäminen pysyvänä nurmena ja luonnonhoitoalat, ja niissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon kansalliset ja alueelliset erityispiirteet. Avoimuuden ja tehokkuuden vuoksi on vältettävä luomasta käytännön esteitä viljelijöille ja hallinnollista monimutkaisuutta viranomaisille. Näihin toimenpiteisiin liittyvien hallintomenettelyjen sujuvoittamiseksi kaikki maatalouden valvontatoimet olisi mahdollisuuksien mukaan tehtävä samaan aikaan. Kyseisiä käytäntöjä olisi sovellettava myös viljelijöihin, joiden tilat sijaitsevat kokonaan tai osittain luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY ja luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvilla Natura 2000 -alueilla, siinä määrin, kuin ne ovat johdonmukaisia mainittujen direktiivien tavoitteiden kanssa. Viljelijöiden, jotka täyttävät luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/9121 kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 säädetyt edellytykset, olisi hyödyttävä viherryttämiselementistä ilman lisävelvollisuuksia, koska luonnonmukaisten viljelyjärjestelmien ympäristöhyödyt on tunnustettu. Alueet, joilla viljellään kasveja, joihin ei käytetä typpilannoitteita, tai alueet, joille on istutettu monivuotisia energiakasveja, olisi katsottava luonnonhoitoaloiksi. Samaa sovelletaan alueisiin, joita viljellään Natura 2000 -järjestelmän puitteissa tai joihin sovelletaan vesipuitedirektiivin mukaisia viljelyvaatimuksia tai joissa yli 75 prosenttiin maatalousalueesta sovelletaan maatalouden ympäristötoimenpiteitä koskevia velvoitteita.

 

Viherryttämiselementin noudattamatta jättämisestä johtuvat seuraamukset eivät saisi mennä viherryttämiselementtiä pidemmälle. Kaikkien viherryttämiselementin noudattamatta jättämisestä johtuvien vähennysten tai seuraamusten olisi pysyttävä niissä jäsenvaltioissa ja niillä alueilla, missä ne tapahtuivat, jos jäsenvaltion virhetaso maatalouspolitiikan alalla ei ole yli kahta prosenttia.

Perustelu

Ehdotetuilla poikkeuksilla vähennettäisiin huomattavasti hallinnollista taakkaa ja samalla otettaisiin asianmukaisesti huomioon kansalliset ja alueelliset erityisominaisuudet.

Tarkistus  7

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 30 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(30) Jäsenvaltioiden olisi maatalouden kestävän kehityksen edistämiseksi alueilla, joilla on tiettyjä luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita, voitava käyttää osa suorien tukien kansallisista enimmäismääristä myöntääkseen kaikille tällaisilla alueilla toimiville viljelijöille perustuen lisäksi vuotuista pinta-alatukea. Kyseisellä tuella ei pitäisi korvata maaseudun kehittämisohjelmissa myönnettävää tukea, eikä sitä pitäisi myöntää viljelijöille alueilla, jotka on nimetty Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisesti muttei Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen … päivänä …kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [RDR] 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(30) Jäsenvaltioiden olisi maatalouden kestävän kehityksen edistämiseksi alueilla, joilla on tiettyjä luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita, voitava käyttää osa suorien tukien kansallisista enimmäismääristä myöntääkseen kaikille tällaisilla alueilla toimiville viljelijöille perustuen lisäksi vuotuista pinta-alatukea. Kyseisellä tuella ei pitäisi korvata maaseudun kehittämisohjelmissa myönnettävää tukea, eikä sitä pitäisi myöntää viljelijöille alueilla, jotka on nimetty Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisesti muttei Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen … päivänä …kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [RDR] 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Perusteilla, joita käytetään määrittämään alueita, joilla on tiettyjä luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita, ei saisi nostaa nykyistä byrokratian tasoa, niiden olisi perustuttava tavoitteet täyttäviin nykyisiin järjestelmiin, ja niillä olisi saatava aikaan vertailukelpoinen järjestelmä unionin sisällä.

Tarkistus  8

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

Suorien tukien tavoitteet ovat:

 

– elinkelpoinen ruoan tuotanto myötävaikuttamalla maataloustuloon ja rajoittamalla sen vaihtelua

 

– luonnonvarojen ja ilmastotoimien kestävä hallinta tuottamalla julkisia ympäristöhyödykkeitä ja jatkamalla ilmastonmuutoksen lieventämistä ja ilmastonmuutokseen sopeuttamista koskevia toimia

 

– tasapainoinen alueellinen kehitys kompensoimalla tuotannon vaikeutta alueilla, joilla on tiettyjä luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita.

 

Komissio määrittelee kullekin tavoitteelle vertailukohdat, vaikutukset, tulokset ja indikaattorit.

Perustelu

Suorien tukien tavoitteita ei ole selitetty asetuksen artikloissa. Tästä syystä ehdotetaan vähintäänkin säädösehdotukseen liittyvässä rahoitusselvityksessä asetettujen tavoitteiden sisällyttämistä asetukseen.

Tarkistus  9

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti liitteessä I esitetyn tukijärjestelmiä koskevan luettelon muuttamiseksi.

Perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä määritellään nimenomaisesti tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto. Tietyn alan keskeisistä osista voidaan säätää vain lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä säädöksellä, eikä säädösvallan siirto voi näin ollen koskea näitä osia. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 55 artiklan mukaisesti liitteessä I esitetyn tukijärjestelmiä koskevan luettelon muuttamiseksi.

Tarkistus  10

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 1 kohta – c alakohta – 2 luetelmakohta

Komission teksti

Tarkistus

maatalousmaan säilyttämistä sellaisessa kunnossa, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn ilman, että sitä pitäisi erityisesti valmistella muutoin kuin perinteisillä maatalousmenetelmillä ja -koneilla, tai

maatalousmaan säilyttämistä sellaisessa kunnossa, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn ilman, että sitä pitäisi erityisesti valmistella muutoin kuin perinteisillä vuosittaisilla maatalousmenetelmillä ja -koneilla, tai

Tarkistus  11

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 1 kohta – c alakohta – 3 luetelmakohta

Komission teksti

Tarkistus

jäsenvaltioiden määrittelemiä vähimmäistoimia sellaisessa kunnossa luontaisella tavalla pidettävällä maatalousmaalla, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn;

jäsenvaltioiden määrittelemiä vuosittaisia vähimmäistoimia sellaisessa kunnossa luontaisella tavalla pidettävällä maatalousmaalla, että se soveltuu laitumeksi tai viljelyyn;

Perustelu

Jotta vältetään suorien tukien maksaminen silloin, kun edunsaajat eivät harjoita minkäänlaista toimintaa maatalousmaallaan, olisi säädettävä "vuosittaisista" vähimmäistoimista.

Tarkistus  12

Ehdotus asetukseksi

9 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Suoria tukia ei myönnetä sellaiselle luonnolliselle tai oikeushenkilölle taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden ryhmälle, johon pätee jompi kumpi seuraavista:

1. Suoria tukia ei myönnetä sellaiselle julkisoikeudelliselle oikeushenkilölle, kuten jäsenvaltioille, alueille ja kunnille, tai luonnolliselle tai oikeushenkilölle taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden ryhmälle, johon pätee jompi kumpi seuraavista:

a) suorien tukien vuotuinen määrä on alle 5 prosenttia muusta kuin maataloustoiminnasta peräisin olevista kokonaistuloista viimeisimpänä verovuonna; tai

a) ne hallinnoivat lentoasemia, rautatieyhtiöitä, vesiyhtiöitä, kiinteistöyhtiöitä, oppilaitoksia tai urheilukenttiä tai vapaa-ajan alueita, metsästykseen käytettäviä alueita tai leirintäalueita tai harjoittavat muuta sellaista liiketoimintaa tai toimintaa, jonka määrittelevät tarvittaessa jäsenvaltiot objektiivisin ja syrjimättömin perustein, ellei kyseisillä henkilöillä ole jäsenvaltioiden määrittelemien määräysten mukaisia todennettavia todisteita, tai

b) maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla, eikä mainittu henkilö tai ryhmä harjoita kyseisillä aloilla jäsenvaltion 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vahvistamia vähimmäistoimia.

b) maatalousmaa koostuu pääosin aloista, jotka pidetään laitumeksi tai viljelyyn soveltuvassa kunnossa luontaisella tavalla, eikä mainittu henkilö tai ryhmä harjoita kyseisillä aloilla jäsenvaltion 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vahvistamia vähimmäistoimia.

Perustelu

Aiemmin tukea myönnettiin monissa tapauksissa tuensaajille, joiden liiketoiminnan tarkoitus ei ollut kohdennettu tai oli kohdennettu vain erittäin vähän maataloustoimintaan, kuten lentoasemille tai urheilukenttiä hallinnoiville yrityksille. Tulevaisuudessa tuki pitäisi kohdentaa paremmin. Kyseisissä säännöissä on kuitenkin säilytettävä kustannustehokkuus ja vältettävä jäsenvaltioiden ja tuensaajien liiallista hallinnollista taakkaa.

Tarkistus  13

Ehdotus asetukseksi

9 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

b a) henkilö tai ryhmä ei vastaa maataloustoiminnan taloudellisista riskeistä suoriin tukiin oikeutetuksi ilmoitetulla maa-alalla.

Tarkistus  14

Ehdotus asetukseksi

9 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta viljelijöihin, jotka saivat edellisvuonna suoria tukia alle 5 000 euroa.

Poistetaan.

Tarkistus  15

Ehdotus asetukseksi

22 artikla – 5 kohta

Komission teksti

Tarkistus

5. Kaikkien tukioikeuksien yksikköarvon on viimeistään hakuvuonna 2019 oltava sama koko jäsenvaltiossa tai, jos sovelletaan 20 artiklaa, alueella.

5. Kaikkien tukioikeuksien yksikköarvon on viimeistään hakuvuonna 2017 oltava sama koko jäsenvaltiossa tai, jos sovelletaan 20 artiklaa, alueella.

Perustelu

Siirtymäsäännösten mukaisesti enintään 60 prosenttia tulevasta tuesta voidaan maksaa aikaisempien viitearvojen mukaisesti hakuvuoteen 2019 asti, joten aikaisempiin arvoihin perustuvaa mallia on pitkitetty huomattavasti. Aikaisempiin arvoihin perustuva laskentatapa vaikuttaisi edelleen huomattavasti maksujen tasoon. Tarkistuksessa ehdotetaan siirtymäkauden rajoittamista väliarviointiin.

Tarkistus  16

Ehdotus asetukseksi

23 artikla – 5 kohta – b a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

b a) maksaakseen viljelijöille vuosittaisen korvauksen asetuksen (EY) N:o 73/2009 7 artiklan 1 kohdan mukaisen 5000 euron tuen menetyksestä. Pienviljelijöille maksettavaa korvausta voidaan korottaa lisämaksulla.

Tarkistus  17

Ehdotus asetukseksi

25 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a) tilan maatalousmaata, jota käytetään maataloustoimintaan tai, silloin kun maata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä käytetään valtaosin maataloustoimintaan; tai

a) tilan maatalousmaata, jota käytetään maataloustoimintaan tai, silloin kun maata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä käytetään valtaosin maataloustoimintaan edellyttäen, ettei muu kuin maataloustoiminta ylitä neljän viikon jaksoa kalenterivuoden aikana eikä haittaa ympäristöä; tai

Perustelu

Komission ehdotus heijastaa YMP:n "terveystarkastuksen" jälkeen annetun asetuksen tekstiä. Jäsenvaltioiden tehtäväksi jäi määritellä tarkat tilanteet, jolloin maata "käytetään valtaosin maataloustoimintaan". Näin ollen tukioikeuksia on myönnetty maa-aloille, joita käytetään pääasiassa virkistystoimintaan. Maa-aloilla, joilla muu kuin maataloustoiminta on sallittua, olisi määriteltävä toiminnan kesto ja kriteerit.

Tarkistus  18

Ehdotus asetukseksi

47 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. Pienviljelijäjärjestelmään osallistuvat viljelijät vapautetaan III osaston 2 luvussa säädettyjä maatalouskäytäntöjä koskevista velvoitteista.

3. Pienviljelijäjärjestelmään osallistuvat viljelijät vapautetaan III osaston 2 luvussa säädettyjä maatalouskäytäntöjä koskevista velvoitteista, mutta heidän on noudatettava täydentäviä ehtoja koskevia velvoitteita ja asetuksessa (EU) N:o [...] [HZR] tarkoitettua valvontaa.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Maanviljelijöille maksettavat suorat tuet osana YMP:n tukijärjestelmiä

Viiteasiakirjat

COM(2011)0625 – C7-0336/2011 – 2011/0280(COD)

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

PO: AGRI

25.10.2011

 

 

 

Lausunnon antanut valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

CONT

25.10.2011

Valmistelija

       Nimitetty (pvä)

Monika Hohlmeier

24.11.2011

Hyväksytty (pvä)

8.10.2012

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Jean-Pierre Audy, Inés Ayala Sender, Zigmantas Balčytis, Zuzana Brzobohatá, Andrea Češková, Tamás Deutsch, Martin Ehrenhauser, Jens Geier, Gerben-Jan Gerbrandy, Ingeborg Gräßle, Iliana Ivanova, Monica Luisa Macovei, Eva Ortiz Vilella, Crescenzio Rivellini, Petri Sarvamaa, Theodoros Skylakakis, Bart Staes, Georgios Stavrakakis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Lucas Hartong, Derek Vaughan, Barbara Weiler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Marek Józef Gróbarczyk

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.9.2012)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä
(COM(2011)0625 – C7‑0336/2011 – 2011/0280(COD))

Valmistelija: Dan Jørgensen

LYHYET PERUSTELUT

Vihreän uudistuksen tarve

Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) nykyinen osuus EU:n kokonaistalousarviosta on yli 40 prosenttia. Tämä on valtava summa, ja sen vuoksi ympäristön kannalta on erityisen tärkeää, että määrärahat käytetään kestävällä tavalla. Tulevaisuuden ympäristönsuojelu edellyttää YMP:n perusteellista muuttamista.

Laajemmin tarkasteltuna ei ole epäilystäkään siitä, että EU:n nykyiset maatalouskäytännöt ovat kestämättömiä pitkällä aikavälillä. Tämä vaikuttaa vakavasti Euroopan luonnonvaroihin, kuten maaperään, vesivaroihin, luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastoon. Seuraavat esimerkit havainnollistavat ongelmaa:

•   Maatalousalueet ovat ratkaisevan tärkeitä luonnonvaraisten eläinten ja lintulajien kannalta. Peltolintukantoja seuraava Euroopan peltolintuindeksi laski vuonna 2011 alimmalle tähän saakka mitatulle tasolle.

•   Maatalous on merkittävä Euroopan vesialueiden pilaaja. Maatalouden osuus vesistöihin päätyvästä typestä on 50 prosenttia, ja maatalous on merkittävä fosfaattipäästöjen lähde.

•   Maatalouden osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on 9,6 prosenttia, typpioksidipäästöistä 75 prosenttia ja metaanipäästöistä 49 prosenttia.

Edellä mainitun kehityksen muuttaminen ja Euroopan maatalouden kestävöittäminen edellyttävät YMP:n toimintaperiaatteiden täydellistä muuttamista. Suorilla tuilla – joiden osuus YMP:n talousarviosta on 75 prosenttia – on perinteisesti tuettu tehomaataloutta. Lisäksi on korostettava, että vaatimuksiin kytkettyjä suoria tukia lukuun ottamatta suora tuki ei millään tavalla kannusta siirtymään kestäviin käytäntöihin.

Valmistelija ehdottaa YMP:n suorien tukien uudistamista siten, että etusijalle asetetaan kestävää viljelyä harjoittavat viljelijät. YMP:n ohjaavana periaatteena on oltava varmistaa, että julkisilla varoilla tuetaan julkishyödykkeitä.

Komission ehdotus – ja kuinka sitä voidaan tehostaa