MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta

    5.11.2013 - (COM(2011)0628 – C7‑0341/2011 – COM(2012)0551 – C7‑0312/2012 – 2011/0288(COD)) - ***I

    Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
    Esittelijä: Giovanni La Via


    Menettely : 2011/0288(COD)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    A7-0363/2013
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    A7-0363/2013
    Hyväksytyt tekstit :

    LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta

    (COM(2011)0628 – C7-0341/2011 – COM(2012)0551 – C7-0312/2012 – 2011/0288(COD))

    (Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

    Euroopan parlamentti, joka

    –   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0628) ja muutokset ehdotukseen (COM(2012)0551),

    –   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0341/2011),

    –   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

    –   ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. huhtikuuta 2012[1] ja 14. marraskuuta 2012[2] antamat lausunnot,

    –   ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 8. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon nro 1/2012[3],

    –   ottaa huomioon alueiden komitean 4. toukokuuta 2012 antaman lausunnon[4],

    –   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2013 tekemänsä päätöksen toimielinten välisten neuvottelujen aloittamisesta ja valtuutuksesta neuvotteluihin ehdotuksesta[5],

    –   ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. lokakuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

    –   ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

    –   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A6-0363/2013),

    1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

    2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman;

    3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

    4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

    5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

    Tarkistus  1

    EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET*

    komission ehdotukseen

    ---------------------------------------------------------

    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus

    annettu

    yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta

    (horisontaalinen asetus)

    EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

    ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

    ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen [6],

    sen jälkeen, kun ehdotus lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

    ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [7],

    noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

    sekä katsovat seuraavaa:

    (1)         Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle osoitetussa komission tiedonannossa nimeltä "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?" [8] esitellään yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) mahdollisia haasteita, tavoitteita ja suuntaviivoja vuoden 2013 jälkeen. Mainitusta tiedonannosta käytyjen keskustelujen perusteella yhteistä maatalouspolitiikkaa olisi uudistettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen. Uudistuksen olisi katettava kaikki YMP:n keskeiset välineet, mukaan lukien ▌neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005 [9] . Edellä mainitun asetuksen soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että tiettyjä rahoitus- ja seurantamekanismin osia olisi mukautettava. Uudistuksen laajuuden vuoksi on aiheellista kumota asetus (EY) N:o 1290/2005 ja korvata se uudella tekstillä. Uudistuksella olisi myös mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettava, kevennettävä ja yksinkertaistettava säännöksiä.

    (3)         Tiettyjen tämän asetuksen muiden kuin olennaisten osien täydentämistä ja muuttamista varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä seuraavista: maksajavirastojen ja koordinointielinten hyväksyntä, julkiseen interventioon liittyvät maksajavirastojen velvoitteet ja hallinto- ja valvontavastuiden sisältöä koskevat säännöt, unionin talousarviosta julkisen intervention yhteydessä rahoitettavat toimenpiteet ja toimien arvon määrittäminen julkisen intervention yhteydessä, poikkeukset maksajavirastojen tuensaajille ennen aikaisinta mahdollista maksupäivää tai viimeisen mahdollisen maksupäivän jälkeen suorittamien maksujen maksukelpoisuudesta,, Euroopan maatalouden tukirahaston, jäljempänä "maataloustukirahasto", ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, jäljempänä "maaseuturahasto" menojen ja tulojen välinen tasoitus, määrien sitomiseen ja maksamiseen sovellettavat menetelmät tilanteessa, jossa unionin talousarviota ei ole hyväksytty varainhoitovuoden alussa tai suunniteltujen sitoumusten kokonaismäärä ylittää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 966/2012 [10] [150 artiklan 3 kohdassa] säädetyn kynnysarvon, komission jäsenvaltioille maksamien kuukausimaksujen lykkäys maataloustukirahaston menojen osalta ja ehdot,

    jotka sääntelevät komission jäsenvaltioille maksamien maaseuturahaston välimaksujen vähentämistä tai keskeyttämistä, sellaisten kuukausimaksujen tai välimaksujen keskeyttäminen, joiden osalta tarvittavia tilastotietoja ei ole lähetetty ajoissa, tarkastuksiin liittyvät erityisvelvoitteet, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä, oikaisujen soveltamisen perusteet ja menetelmät sääntöjenmukaisuutta koskevan menettelyn yhteydessä, saamisten takaisinperintä, tullimenettelyihin liittyvät vaatimukset, tuen peruuttamiset ja seuraamukset, jos alakohtaisen maatalouslainsäädännön soveltamisesta johtuvia tukikelpoisuusehtoja, sitoumuksia tai muita velvoitteita ei ole noudatettu, markkinatoimenpiteitä, joiden osalta komissio voi keskeyttää kuukausimaksuja, vakuuksia sekä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa koskevat säännöt, toimien tarkastuksesta poissuljetut toimenpiteet, muutokset tulojen tai maksujen summaan, jonka alittuessa yritysten kaupallisia asiakirjoja ei normaalisti tarkasteta tämän asetuksen nojalla, täydentävien ehtojen yhteydessä sovellettavat seuraamukset, tarkastusvaatimukset viinialalla, pysyvän laitumen säilyttämistä koskevat säännöt, euroalueeseen kuulumattomissa jäsenvaltioissa käytettävää valuuttakurssia ja sen määräytymisperustetta koskevat säännöt, toimenpiteet unionin lainsäädännön soveltamisen suojaamiseksi, jos on todennäköistä, että kansalliseen valuuttaan liittyvät poikkeukselliset valuuttakäytännöt vaarantavat sen, yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä koskevan yhteisen arviointikehyksen sisältö sekä siirtymäkauden toimenpiteet.  On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

    (4)         Yhteinen maatalouspolitiikka käsittää joukon toimenpiteitä, joista osa liittyy maaseudun kehittämiseen. On tärkeää varmistaa niiden rahoitus yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat tietyiltä osin keskenään samanlaisia mutta myös eroavat toisistaan monessa suhteessa, niiden rahoituksesta olisi säädettävä samoilla säännöksillä, jotka mahdollistavat tarvittaessa erilaisen käsittelyn. Asetuksella (EY) N:o 1290/2005 on perustettu kaksi eurooppalaista maatalousrahastoa eli maataloustukirahasto ja maaseuturahasto. Kyseiset kaksi rahastoa olisi säilytettävä.

    (5)         Tässä asetuksessa esitettyihin toimenpiteisiin olisi sovellettava asetusta (EU) N:o 966/2012 ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan jäsenvaltioiden kanssa moitteettoman varainhoidon, avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden pohjalta yhteisesti toteutettavaa hallinnointia koskevat säännökset sekä hyväksyttyjen elinten toimintaa koskevat säännökset ja budjettiperiaatteet. Näitä säännöksiä olisi noudatettava tämän asetuksen yhteydessä.

    (5a)       Jotta varmistetaan jäsenvaltioiden käytäntöjen yhtenäisyys ja ylivoimaista estettä koskevan lausekkeen yhdenmukainen soveltaminen, tässä asetuksessa olisi säädettävä tarvittaessa vapautuksista, joita sovelletaan ylivoimaisen esteen tapauksissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa, sekä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tunnustamien mahdollisten ylivoimaisen esteen tapausten ja poikkeuksellisten olosuhteiden luettelosta, joka ei ole tyhjentävä. Kansalliset viranomaiset voisivat käyttää luetteloa ylivoimaisen esteen tapausten tai poikkeuksellisten olosuhteiden toteamiseen. Päätös olisi kuitenkin tehtävä aina tapauskohtaisesti ja toimivaltaista viranomaista tyydyttävien todisteiden perusteella, ja ylivoimaisen esteen käsitettä maatalouslainsäädännön yhteydessä olisi tulkittava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perustalta [11].

    (6)         Yhteisen maatalouspolitiikan menoja, maaseudun kehittämismenot mukaan luettuina, olisi rahoitettava unionin talousarviosta molempien rahastojen kautta joko suoraan tai jäsenvaltioiden kanssa yhteisesti toteutettavan hallinnoinnin puitteissa. Olisi määriteltävä toimenpidelajit, joita kyseisistä rahastoista voidaan rahoittaa.

    (7)         Olisi annettava säännökset maksajavirastojen hyväksymisestä jäsenvaltioiden toimesta, menettelyjen vahvistamisesta tarvittavien hallinnollisten vahvistuslausumien saamiseksi, hallinto- ja valvontajärjestelmien varmentamisesta sekä tilinpäätösten todentamisesta riippumattomien tarkastuselinten toimesta. Lisäksi kansallisten tarkastusten avoimuuden varmistamiseksi erityisesti lupa-, validointi- ja maksumenettelyjen osalta sekä hallinnollisen ja tarkastuksiin liittyvän työn vähentämiseksi sekä komission yksiköiltä että niiltä jäsenvaltioilta, joissa jokainen yksittäinen maksajavirasto on hyväksyttävä, olisi rajoitettava niiden viranomaisten ja elinten lukumäärää, joille kyseiset tehtävät siirretään, kunkin jäsenvaltion valtiosäännön mukaiset järjestelyt huomioon ottaen. Turhien uudelleenjärjestelykustannusten välttämiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin sallittava säilyttää lukumääräisesti ne maksajavirastot, jotka on hyväksytty ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

    (8)         Jos jäsenvaltio hyväksyy useamman kuin yhden maksajaviraston, on tärkeää, että se nimeää yhden julkisen koordinointielimen, joka vastaa varojen hallinnoinnin johdonmukaisuudesta, toimii yhteystahona komission ja hyväksyttyjen maksajavirastojen välillä sekä varmistaa, että komission eri maksajavirastojen toimista pyytämät tiedot ovat nopeasti käytettävissä. Julkisen koordinointielimen tehtävänä olisi myös toteuttaa ja koordinoida toimenpiteitä yleisluonteisten puutteiden korjaamiseksi ja toimittaa komissiolle tietoja jatkotoimista, ja sen olisi myös edistettävä yhteisten sääntöjen ja vaatimusten yhtenäistä soveltamista ja mahdollisuuksien mukaan varmistettava se.

    (9)         Ainoastaan jäsenvaltioiden hyväksymät maksajavirastot antavat riittävän varmuuden siitä, että tarvittavat tarkastukset on tehty ennen unionin tuen myöntämistä tuensaajille. Sen vuoksi olisi säädettävä selvästi, että unionin talousarviosta voidaan korvata ainoastaan hyväksytyn maksajaviraston toteuttamat menot.

    (10)       Jotta tuensaajat voisivat tulla nykyistä tietoisemmiksi yhtäältä maatalouskäytäntöjen ja tilanhoidon ja toisaalta ympäristöä, ilmastonmuutosta, maan hyvää maatalouskuntoa, elintarvikkeiden turvallisuutta, kansanterveyttä, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja kasvien terveyttä koskevien vaatimusten välisestä yhteydestä, on välttämätöntä, että jäsenvaltiot perustavat kattavan maatilojen neuvontajärjestelmän antamaan neuvontaa tuensaajille. Neuvontajärjestelmä ei saisi millään tavoin vaikuttaa tuensaajien velvollisuuteen ja vastuuseen noudattaa edellä mainittuja vaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava neuvonnan ja tarkastusten pysyminen selvästi erillään toisistaan.

    (11)       Maatilojen neuvontajärjestelmän olisi katettava vähintään täydentävien ehtojen soveltamisalaan kuuluvista hoito- ja toimenpidevaatimuksista johtuvat velvoitteet tilatasolla. Järjestelmän olisi myös katettava vaatimukset, jotka liittyvät suorien tukien yhteydessä noudatettaviin ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, ▌yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) DP/xxx [12]mukaiseen maatalousmaan säilyttämiseen sekä maaseudun kehittämisohjelmissa suositeltuihin tilatason toimiin, joiden tarkoituksena on maatilojen nykyaikaistaminen, kilpailukyvyn parantaminen, alakohtainen yhdentäminen, innovointi, markkinasuuntautuneisuus ja yrittäjyyden edistäminen.

    Järjestelmän olisi vielä katettava vaatimukset tuensaajien tasolla, siten kuin jäsenvaltiot ovat ne määritelleet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY [13] tiettyjen säännösten täytäntöönpanemiseksi ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 [14]55 artiklan täytäntöönpanemiseksi, erityisesti direktiivin 2009/128/EY [15] 14 artiklassa tarkoitetun integroidun torjunnan yleisten periaatteiden noudattaminen.

    (12)       Osallistumisen maatilojen neuvontajärjestelmään olisi oltava tuensaajille vapaaehtoista. Kaikkien tuensaajien, myös niiden, jotka eivät saa yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea, olisi saatava osallistua järjestelmään. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määritellä ensisijaisuusperusteita. Järjestelmän luonteen vuoksi on paikallaan, että neuvonnan yhteydessä saadut tiedot käsitellään luottamuksellisina, paitsi jos unionin oikeutta tai kansallisia lakeja on rikottu vakavasti. Järjestelmän tehokkuuden turvaamiseksi neuvojilla olisi oltava asianmukainen pätevyys ja heidän olisi saatava säännöllisesti koulutusta.

    (13)       Komission olisi annettava jäsenvaltioiden käyttöön hyväksyttyjen maksajavirastojen maataloustukirahaston osalta toteuttamien menojen kattamiseksi tarvittavat määrärahat maksajavirastojen menokirjanpidon perusteella suoritettavina korvauksina. Siihen asti kun korvauksia aletaan maksaa kuukausimaksuina, jäsenvaltioiden olisi annettava käyttöön tarvittavat varat hyväksyttyjen maksajavirastojensa tarpeiden mukaan. Jäsenvaltioiden ja tuensaajien olisi vastattava itse henkilöstö- ja hallintokustannuksista, joita yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta niille aiheutuu.

    (14)       Maatalousmeteorologista järjestelmää käyttämällä, satelliittikuvia hankkimalla ja kuvia parantamalla komission pitäisi pystyä erityisesti hallinnoimaan maatalousmarkkinoita, helpottamaan maatalousmenojen seurantaa sekä seuraamaan maatalousresursseja keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Näin ollen neuvoston asetuksen (EY) N:o 165/94 soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella eräät mainitun asetuksen säännökset olisi sisällytettävä tähän asetukseen ja asetus (EY) N:o 165/94 [16] olisi kumottava.

    (15)       Budjettikurin noudattamisen osalta on välttämätöntä määritellä maataloustukirahastosta rahoitettavien menojen vuotuinen enimmäismäärä ottamalla huomioon neuvoston asetuksessa (EU) N:o xxx/xxx [17] [MFF] säädetyssä monivuotisessa rahoituskehyksessä kyseistä rahastoa varten vahvistetut enimmäismäärät.

    (16)       Budjettikuri edellyttää myös, että maataloustukirahastosta rahoitettavien menojen vuotuista enimmäismäärää noudatetaan kaikissa olosuhteissa ja kaikissa talousarviomenettelyn ja talousarvion toteuttamisen vaiheissa. Tämä edellyttää sitä, että asetuksessa (EU) N:o xxx/XXX [DP] kullekin jäsenvaltiolle esitettyä suorien tukien kansallista enimmäismäärää pidetään asianomaiselle jäsenvaltiolle maksettavien suorien tukien rahoituksen enimmäismääränä ja että kyseisten tukien korvaukset eivät ylitä tätä rahoituksen enimmäismäärää. Budjettikuri edellyttää lisäksi, että kaikissa komission ehdottamissa taikka lainsäätäjän tai komission yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa antamissa ja maataloustukirahastosta rahoitettavissa säädöksissä noudatetaan kyseisestä rahastosta rahoitettavien menojen vuotuista enimmäismäärää.

    (17)       Sen varmistamiseksi, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseen käytettävät määrät eivät ylitä vuotuisia enimmäismääriä, olisi säilytettävä ▌neuvoston asetuksessa (EY) N:o 73/2009 [18] tarkoitettu rahoitusmekanismi, jolla suorien tukien tasoa mukautetaan. Samassa yhteydessä on välttämätöntä valtuuttaa komissio vahvistamaan kyseiset mukautukset, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät vahvista niitä ennen sen kalenterivuoden kesäkuun 30 päivää, johon niitä sovelletaan.

    (17a)     Jotta voitaisiin tukea maatalousalaa maataloustuotteiden tuotantoon tai jakeluun vaikuttavissa merkittävissä kriiseissä, olisi muodostettava maatalousalan kriisivaraus tekemällä kunkin vuoden alussa suoriin tukiin vähennys rahoituskurimekanismin avulla.

    (17b)     Asetuksen (EU) N:o 966/2012 169 artiklan 3 kohdan mukaisesti tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimiin liittyviä sitomatta olevia määrärahoja voidaan siirtää yksinomaan seuraavan varainhoitovuoden aikana käytettäväksi. Tällaiset siirrot voivat johtaa lisäsuorituksiin ainoastaan sellaisille varojen lopullisille saajille, joille maksetusta suorasta tuesta on tehty mukautus tämän asetuksen 25 artiklan mukaisesti edellisen varainhoitovuoden aikana. Jos määrärahoja siirretään seuraavan varainhoitovuoden aikana käytettäväksi, kansalliset viranomaiset joutuisivat suorittamaan maksuja kahdelle suorien tukien saajaryhmälle samana varainhoitovuonna: ensinnäkin maksamaan rahoituskurin puitteissa siirretyistä käyttämättömistä määristä korvaukset viljelijöille, joihin rahoituskurimekanismia on sovellettu edellisenä varainhoitovuonna, ja toiseksi maksamaan suoria tukia varainhoitovuonna N viljelijöille, jotka ovat niitä hakeneet. Jotta kansallisten viranomaisten hallinnollinen rasite ei muodostuisi liialliseksi, olisi säädettävä asetuksen (EU) N:o 966/2012 169 artiklan 3 kohdan neljänteen alakohtaan tehtävästä poikkeuksesta, jonka mukaan kansalliset viranomaiset voisivat korvata varainhoitovuonna N käytettäväksi siirretyn määrän viljelijöille, joihin rahoituskurimekanismia sovelletaan varainhoitovuonna N sen sijaan, että ne korvattaisiin viljelijöille, joihin sitä on sovellettu vuonna N-1.

    (18)       Määrärahojen enimmäismäärien laskemiseen liittyvät toimenpiteet, jotka toteutetaan maataloustukirahaston ja maaseuturahaston rahoitusosuuksien määrittämiseksi, eivät vaikuta Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa nimetyn budjettivallan käyttäjän toimivaltaan. Näiden toimenpiteiden olisi sen vuoksi perustuttava Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta […] tehdyn toimielinten sopimuksen[19] ja asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [MFF] mukaisesti vahvistettuihin viitemääriin.

    (19)       Budjettikuri edellyttää myös, että budjettitilannetta seurataan jatkuvasti keskipitkällä aikavälillä. Sen vuoksi komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä tietyn vuoden alustavan talousarvioesityksen kanssa omat ennusteensa ja analyysinsä sekä tarvittaessa ehdotettava lainsäätäjälle asiaankuuluvia toimenpiteitä. Lisäksi komission olisi käytettävä täysimääräisesti ja aina tarvittaessa hallintovaltaansa vuotuisen enimmäismäärän noudattamisen varmistamiseksi ja ehdotettava tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tai neuvostolle asiaankuuluvia toimenpiteitä budjettitilanteen korjaamiseksi. Jos vuotuista enimmäismäärää ei voida varainhoitovuoden lopussa noudattaa jäsenvaltioiden esittämien korvauspyyntöjen vuoksi, komission olisi voitava toteuttaa toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan käytettävissä olevien määrärahojen jakaminen väliaikaisesti jäsenvaltioiden kesken suhteessa niiden vielä maksamatta oleviin korvauspyyntöihin sekä kyseiselle vuodelle vahvistetun enimmäismäärän noudattaminen. Asianomaisen vuoden maksut olisi suoritettava seuraavana varainhoitovuonna, ja unionin rahoituksen kokonaismäärä jäsenvaltioittain olisi vahvistettava lopullisesti samoin kuin vahvistetun määrän noudattamiseksi suoritetut jäsenvaltioiden väliset tasoituskorvaukset.

    (20)       Talousarviota toteuttaessaan komission olisi käytettävä maatalousmenojen kuukausittaista varo- ja seurantajärjestelmää, jolloin se, jos vuotuinen enimmäismäärä uhkaa ylittyä, voisi hallintovaltansa puitteissa toteuttaa mahdollisimman pikaisesti asiaankuuluvat toimenpiteet ja, jos ne osoittautuvat riittämättömiksi, ehdottaa muita toimenpiteitä. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle määräajoin kertomus, jossa verrataan kertomuksen laadintahetkeen mennessä toteutuneiden menojen kehitystä menoarvioihin ja esitetään arvio menojen ennakoidusta toteutumisesta varainhoitovuoden jäljellä olevana aikana.

    (21)       Valuuttakurssin, jota komissio käyttää budjettiasiakirjojen laatimisessa, olisi oltava tuoreimpien käytettävissä olevien tietojen mukainen ottaen huomioon asiakirjojen laadinnan ja toimittamisen välinen viive.

    (22)       ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o CR/xxx [20] vahvistetaan kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rahastoista, maaseuturahasto mukaan luettuna, maksettavaa rahoitustukea koskevat säännöt. Asetuksen säännöksiin sisältyy myös tiettyjä sääntöjä menojen tukikelpoisuudesta, varainhoidosta sekä hallinto- ja valvontajärjestelmistä. Maaseuturahaston varainhoidon osalta olisi oikeudellisen selkeyden ja maatalousrahastojen keskinäisen johdonmukaisuuden vuoksi viitattava talousarviositoumuksia, maksumääräaikoja ja sitoumuksen vapauttamista koskeviin asetuksen (EU) N:o CR/xxx säännöksiin.

    (23)       Maaseudun kehittämisohjelmiin myönnetään unionin talousarviosta rahoitusta vuotuisina erinä sitoumusten perusteella. Unionin varojen olisi oltava jäsenvaltioiden käytettävissä heti, kun ne aloittavat ohjelmien toteutuksen. Sen vuoksi on tarpeen säätää ennakkorahoituksesta, jolla pyritään varmistamaan varojen maksamisen säännöllisyys, jolloin tuet voidaan maksaa tuensaajille asianmukaisesti, sekä tällaista toimenpidettä koskevien rajojen vahvistamisesta.

    (24)       Tämän lisäksi komission hyväksytyille maksajavirastoille suorittamat maksut olisi jaoteltava välimaksuihin ja loppumaksuun, ja olisi vahvistettava niiden suorittamista koskevat säännöt. Ohjelmien täytäntöönpanoa olisi vauhditettava ja moitteetonta varainhoitoa tehostettava soveltamalla sääntöä, jonka mukaan maksusitoumuksia vapautetaan ilman eri toimenpiteitä. Alueelliset ohjelmat sisältäviä jäsenvaltioiden kansallisia kehyksiä koskevat säännöt, jotka esitetään maaseudun kehittämistä käsittelevässä asetuksessa [RD], tarjoavat myös välineen, jonka avulla jäsenvaltiot voivat varmistaa täytäntöönpanon ja moitteettoman varainhoidon.

    (25)       Unionin tuki tuensaajille on maksettava ajoissa, jotta nämä voivat käyttää sen tehokkaasti. Jos jäsenvaltiot eivät noudata unionin lainsäädännössä vahvistettuja maksumääräaikoja, tuensaajalle saattaa aiheutua vakavia ongelmia ja käytäntö, jonka mukaan unionin talousarvio laaditaan vuodeksi kerrallaan, voi vaarantua. Sen vuoksi määräaikoja noudattamatta toteutetut menot olisi jätettävä unionin rahoituksen ulkopuolelle. Oikeasuhteisuuden periaatteen noudattamiseksi komission olisi voitava säätää tästä yleissäännöstä poikkeuksia. Kyseinen asetuksessa (EY) N:o 1290/2005 vahvistettu periaate olisi säilytettävä, ja sitä olisi sovellettava sekä maataloustukirahastoon että maaseuturahastoon.

    (26)       Asetuksessa (EY) N:o 1290/2005 säädetään kuukausi- tai välimaksujen vähennyksistä ja keskeytyksistä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston yhteydessä. Kyseisten säännösten laajasta sanamuodosta huolimatta voidaan todeta, että käytännössä säännöksiä käytetään lähinnä tukien vähentämiseen, kun ei ole noudatettu maksumääräaikoja, enimmäismääriä tai muita sellaisia "kirjanpidollisia seikkoja", joiden yhteydessä sääntöjen noudattamatta jättäminen voidaan havaita helposti menoilmoituksista. Säännöksissä mahdollistetaan myös tukien vähennykset ja keskeytykset silloin, kun kansallisissa valvontajärjestelmissä ilmenee vakavia ja pysyviä puutteita, mutta asetetaan niille melko rajoittavat aineelliset edellytykset sekä säädetään erityisestä kaksivaiheisesta menettelystä, jota on noudatettava. Budjettivallan käyttäjä on toistuvasti pyytänyt komissiota keskeyttämään tukien maksun niille jäsenvaltioille, jotka eivät ole noudattaneet vaatimuksia. Näin ollen on tarpeen selkeyttää asetuksessa (EY) N:o 1290/2005 säädettyä järjestelmää ja yhdistää sekä maataloustukirahastoa että maaseuturahastoa koskevat vähennys- ja keskeytyssäännöt yhdeksi artiklaksi. ”Kirjanpidollisia seikkoja” koskeva vähennysjärjestelmä olisi säilytettävä ▌ nykyisten hallintokäytäntöjen mukaisesti. Olisi vahvistettava mahdollisuutta tukien vähentämiseen tai keskeyttämiseen silloin kun kansallisissa valvontajärjestelmissä ilmenee merkittäviä ja pysyviä puutteita, jotta komissio voisi keskeyttää tuet nopeasti, kun havaitaan vakavia puutteita. Lisäksi tätä mahdollisuutta olisi laajennettava sisällyttämällä myös laiminlyönti sääntöjenvastaisten tukien takaisinperinnän järjestelmään ▌.

    (27)       Alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä edellytetään jäsenvaltioiden lähettävän tiedot suoritettujen tarkastusten lukumääristä ja tuloksista asetettuihin määräaikoihin mennessä. Näitä valvontatilastoja käytetään määritettäessä virheen suuruus jäsenvaltioiden tasolla ja yleisemmin maataloustukirahaston ja maaseuturahaston hallinnoinnin tarkastamiseen. Ne ovat tärkeää lähdeaineistoa, jonka perusteella komissio voi vakuuttua varainhoidon moitteettomuudesta, ja olennaisen tärkeitä vuotuista vahvistuslausumaa laadittaessa. Koska nämä tilastotiedot ovat ehdottoman tärkeitä ja jotta voitaisiin varmistaa, että jäsenvaltiot hoitavat velvollisuutensa ja lähettävät ne ajoissa, on tarpeen säätää vaadittujen tietojen myöhästyneeseen toimittamiseen sovellettavasta rangaistuksesta, joka on oikeassa suhteessa tietojen puuttumiseen. Sen vuoksi olisi annettava säännökset, joiden nojalla komissio voi keskeyttää ne kuukausi- tai välimaksut, joiden osalta ei ole lähetetty ajoissa asianmukaisia tilastotietoja.

    (28)       Jotta maataloustukirahaston ja maaseuturahaston varat voitaisiin käyttää uudelleen, tarvitaan säännöt tiettyjen määrien jakamista varten. Asetuksessa (EY) N:o 1290/2005 olevaa luetteloa olisi täydennettävä lisäämällä siihen maataloustukirahaston menojen osalta myöhässä maksettuihin tukiin sekä tilien tarkastamiseen ja hyväksymiseen liittyvät määrät. Myös ▌neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 352/78[21] vahvistetaan säännöt menetettyihin vakuuksiin perustuvien varojen määränpäästä. Kyseiset säännökset olisi yhdenmukaistettava ja yhdistettävä voimassa oleviin käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja koskeviin säännöksiin. Sen vuoksi asetus (ETY) N:o 352/78 olisi kumottava.

    (29)       ▌Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 814/2000[22] ja sen täytäntöönpanosäännöissä määritellään yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvät tiedotustoimenpiteet, jotka voidaan rahoittaa asetuksen (EY) N:o 1290/2005 5 artiklan c alakohdan nojalla. Asetukseen (EY) N:o 814/2000 sisältyy luettelo kyseisistä toimenpiteistä ja niiden tavoitteista, ja siinä vahvistetaan säännöt toimenpiteiden rahoitusta ja asianomaisten hankkeiden toteutusta varten. Mainitun asetuksen antamisen jälkeen on hyväksytty avustuksia ja julkisia hankintoja koskevat säännöt asetuksella (EU) N:o xxx/xxx [FR]. Kyseisiä sääntöjä tulisi soveltaa myös YMP:n mukaisiin tiedotustoimiin. Yksinkertaisuuden ja yhtenäisyyden vuoksi asetus (EY) N:o 814/2000 olisi kumottava säilyttäen kuitenkin säännökset, jotka koskevat erityisesti rahoitettavien toimenpiteiden tavoitteita ja lajeja. Näiden toimenpiteiden yhteydessä olisi myös otettava huomioon tarve varmistaa suurelle yleisölle suunnattu tiedottaminen nykyistä paremmin ja komission aloitteesta toteutettavien tiedotustoimien suurempi synergia sekä taata se, että unionin poliittisista prioriteeteista tiedotetaan tehokkaasti. Sen vuoksi mukaan olisi luettava myös yhteisen maatalouspolitiikan kannalta merkitykselliset toimenpiteet, jotka liittyvät komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio – Osa II: Politiikan alat" [23] tarkoitettuun toimielinten tiedotustoimintaan.

    (30)       Yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa toteutettavien toimenpiteiden ja toimien rahoitus tapahtuu osittain komission ja jäsenvaltioiden yhteisen hallinnoinnin kautta. Varmistaakseen unionin varojen moitteettoman hoidon komission olisi tehtävä tarkastuksia selvittääkseen, kuinka maksatuksista vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset hallinnoivat rahastoja. On syytä määritellä komission tekemien tarkastusten luonne, vahvistaa komission vastuuseen talousarvion toteuttamisessa liittyvät edellytykset sekä selkeyttää jäsenvaltioiden yhteistyövelvoitteet.

    (31)       Jotta komissio voisi täyttää velvollisuutensa ja varmistua unionin menoja koskevien hallinto- ja valvontajärjestelmien olemassaolosta ja moitteettomasta toiminnasta jäsenvaltioissa, olisi jäsenvaltioiden itsensä suorittamista tarkastuksista riippumatta säädettävä komission valtuuttamien henkilöiden suorittamista tarkastuksista ja siitä, että näiden olisi voitava pyytää jäsenvaltioilta apua työhönsä.

    (32)       Tietotekniikkaa tulisi käyttää mahdollisimman laajasti komissiolle toimitettavien tietojen tuottamiseksi. Tarkastuksia tehdessään komission olisi saatava välittömästi käyttöönsä kaikki menoja koskevat tiedot sekä ▌paperimuodossa että sähköisessä muodossa.

    (33)       Hyväksyttyjen maksajavirastojen ja unionin talousarvion välisen yhteyden vahvistamiseksi komission olisi tarkastettava ja hyväksyttävä kyseisten maksajavirastojen tilit vuosittain. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen tulisi koskea toimitettujen tilinpäätösten täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä mutta ei sitä, ovatko menot yhdenmukaisia unionin lainsäädännön kanssa.

    (34)       Koska komissio on SEUT 317 artiklan mukaisesti vastuussa talousarvion toteuttamisesta yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, sen olisi päätettävä täytäntöönpanosäädöksillä, ovatko jäsenvaltioiden toteuttamat menot unionin lainsäädännön mukaisia. Jäsenvaltioille olisi annettava oikeus perustella maksupäätöksensä ja käyttää sovittelumenettelyä, jos niiden ja komission välillä ei päästä yhteisymmärrykseen. Jotta jäsenvaltioilla olisi aiemmin toteutuneiden menojen osalta oikeudelliset ja taloudelliset takeet, komissiolle olisi vahvistettava enimmäisaika, jonka kuluessa se voi päättää sääntöjen noudattamatta jättämisen taloudellisista seurauksista. Maaseuturahaston yhteydessä sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyn olisi oltava asetuksen (EU) N:o CR/xxx 2 osassa vahvistettujen komission tekemiä rahoitusoikaisuja koskevien säännösten mukainen.

    (35)       Maataloustukirahaston osalta takaisin perityt määrät olisi maksettava takaisin rahastoon, jos meno ei ole unionin lainsäädännön mukainen eikä tukioikeutta ole. Jotta kaikkien tarpeellisten hallinnollisten menettelyjen, myös sisäisten tarkastusten, suorittamiseen jäisi riittävästi aikaa, jäsenvaltioiden olisi pyydettävä tuki takaisin tuensaajalta 18 kuukauden kuluessa siitä, kun valvontakertomus tai vastaava asiakirja, jossa todetaan, että sääntöjenvastaisuus on tapahtunut, on hyväksytty ja, tapauksen mukaan, otettu vastaan maksajavirastossa tai takaisinperinnästä vastaavassa elimessä. Olisi säädettävä taloudellisen vastuun järjestelmästä, jota sovelletaan sääntöjenvastaisuuksiin, jos määriä ei ole peritty kokonaisuudessaan takaisin. Tältä osin olisi otettava käyttöön menettely, jonka avulla komissio voi suojata unionin talousarvioon liittyvät edut päättämällä veloittaa osittain jäsenvaltiolta sääntöjenvastaisuuksien vuoksi menetetyt määrät, joita ei ole peritty takaisin kohtuullisen määräajan kuluessa. Sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin määriin, joita ei ole vielä peritty takaisin tämän asetuksen tullessa voimaan. Tietyissä jäsenvaltion laiminlyöntiä koskevissa tapauksissa on perusteltua veloittaa asianomaiselta jäsenvaltiolta koko määrä. Kuitenkin jos jäsenvaltio on noudattanut sisäisistä menettelyistään johtuvia velvollisuuksia, taloudellinen taakka olisi jaettava oikeudenmukaisesti unionin ja jäsenvaltion kesken. Samoja sääntöjä olisi sovellettava maaseuturahastoon, kuitenkin niin, että sääntöjenvastaisuuksien vuoksi takaisin perittyjen tai peruutettujen määrien olisi oltava käytettävissä kyseessä olevan jäsenvaltion hyväksyttyihin maaseudun kehittämisohjelmiin, koska varat on myönnetty tuolle jäsenvaltiolle. Olisi myös annettava säännökset jäsenvaltioiden raportointivelvoitteesta.

    (36)       Jäsenvaltioiden käyttämät takaisinperintämenettelyt voivat johtaa siihen, että takaisinperintä viivästyy useammalla vuodella ilman takeita onnistumisesta. Näiden menettelyjen kustannukset voivat lisäksi olla suhteettomia takaisin perittyihin tai mahdollisesti takaisin perittäviin määriin nähden. Sen vuoksi tietyissä tapauksissa olisi sallittava, että jäsenvaltiot keskeyttävät takaisinperintämenettelyn.

    (37)       Jäsenvaltioiden olisi unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi toteutettava toimenpiteitä varmistuakseen siitä, että maataloustukirahastosta ja maaseuturahastoista rahoitetut toimet toteutetaan asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi myös estettävä, havaittava ja tosiasiallisesti käsiteltävä sääntöjenvastaisuudet ja velvoitteiden noudattamatta jättämiset, joihin tuensaajat ovat syyllistyneet. Tätä varten olisi sovellettava ▌neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 2988/95[24]. Sellaisissa alakohtaisen maatalouslainsäädännön rikkomisen tapauksissa, joita varten unionin lainsäädännössä ja muissa kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävissä säädöksissä ei ole vahvistettu yksityiskohtaisia sääntöjä hallinnollisista seuraamuksista, jäsenvaltioiden olisi määrättävä kansallisia seuraamuksia, joiden olisi oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia.

    (37 a)    Olisi vältettävä rahoittamasta YMP:n yhteydessä toimia, joista aiheutuu lisäkustannuksia Euroopan unionin yleisessä talousarviossa muilla politiikan aloilla, erityisesti ympäristön ja kansanterveyden aloilla. Myöskään uusien maksujärjestelmien ja niihin liittyvien valvonta- ja seuraamusjärjestelmien käyttöönotto ei saisi tarpeettomasti johtaa uusiin monimutkaisiin hallinnollisiin menettelyihin ja byrokratian kasvuun.

    (38)       Tukiin sovellettavien tarkastusten yleisiä periaatteita, aiheettomasti suoritettujen maksujen peruuttamista ja seuraamusten määräämistä koskevat säännöt sisältyvät maatalouden eri alakohtaisiin asetuksiin. Nämä säännöt olisi koottava samaan horisontaaliseen oikeudelliseen kehykseen. Niiden olisi katettava hallinnollisia tarkastuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia koskevat jäsenvaltioiden velvoitteet, joiden tarkoituksena on valvoa YMP:n toimenpiteiden sisältämän sääntelyn noudattamista, sekä tuen takaisinperintää, vähentämistä ja ulkopuolelle sulkemista koskevat säännöt. Olisi myös annettava säännöt sellaisten velvoitteiden tarkastuksista, joilla ei välttämättä ole yhteyttä tukien maksuun.

    (39)       Alakohtaisen maatalouslainsäädännön eri säännöksissä edellytetään vakuuksien asettamista turvaamaan maksettavan määrän suorittaminen tilanteissa, joissa velvoitetta ei noudateta. Kaikkiin näihin säännöksiin olisi sovellettava yhtä horisontaalista sääntöä, jotta vakuuksille saataisiin nykyistä vankemmat puitteet.

    (40)       Jäsenvaltioiden olisi sovellettava yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää tiettyihin tukiin, joista säädetään asetuksessa (EU) N:o xxx/xxx [DP] ja asetuksessa (EU) N:o xxx/xxx [RD][25] ▌. Unionin tuen vaikuttavuuden ja seurannan parantamiseksi jäsenvaltiot olisi valtuutettava käyttämään yhdennettyä järjestelmää myös unionin muiden tukiohjelmien yhteydessä.

    (41)       Yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän keskeiset osat, erityisesti sähköistä tietokantaa, viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää, tukihakemuksia tai maksupyyntöjä sekä tukioikeuksien yksilöimis- ja rekisteröintijärjestelmää koskevat säännökset olisi säilytettävä samalla, kun otetaan huomioon politiikan kehittäminen, erityisesti ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä koskevan tuen käyttöönotto ja maisemapiirteiden ekologinen hyöty. Kun jäsenvaltiot perustavat kyseisiä järjestelmiä, niiden olisi käytettävä asianmukaista teknologiaa vähentääkseen hallinnollista rasitusta ja varmistaakseen tehokkaan ja vaikuttavan valvonnan.

    (41 a)    Kun jäsenvaltiot määrittävät viljelylohkojen tunnistusjärjestelmään viitetasoa ekologisia aloja varten, ne voisivat ottaa huomioon erityiset tiedot, jotka viljelijöiden voidaan edellyttää esittävän hakemuksissaan hakuvuosiksi 2015–2017, kuten sellaisten maisemapiirteiden tai muiden alojen erittely, jotka voidaan luokitella ekologisiksi aloiksi, ja tarvittaessa kyseisten maisemapiirteiden ja muiden alojen pinta-ala.

    (42)       Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi maksettava ne unionin tukijärjestelmien mukaiset tuet, joihin sovelletaan yhdennettyä järjestelmää, täysimääräisinä tuensaajille asetettujen määräaikojen kuluessa, jollei tässä asetuksessa säädetyistä tuen vähennyksistä muuta johdu. Suorien tukien hallinnoinnin joustavuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi saatava maksaa yhdennetyn järjestelmän kattamat tuet kahdessa vuosierässä.

    (43)       Maksujen saajana tai suorittajana olevien yritysten kaupallisten asiakirjojen tarkastaminen voi olla erittäin tehokas tapa valvoa maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluvia toimia. Kaupallisten asiakirjojen tarkastamista koskevat säännökset vahvistetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o 485/2008[26]. Kyseinen tarkastus täydentää jäsenvaltioiden jo tekemiä muita tarkastuksia. Tämä asetus ei vaikuta niihin tarkastuksista annettuihin kansallisiin säännöksiin ja määräyksiin, joiden soveltamisala on laajempi kuin tämän asetuksen säännösten.

    (44)       Asetuksen (EY) N:o 485/2008 mukaisesti jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa toimenpiteitä unionin talousarvion taloudellisten etujen suojaamisen varmistamiseksi, erityisesti maataloustukirahastosta toteutettavien toimien tosiasiallisen toteuttamisen ja sääntöjenmukaisuuden tarkistamiseksi. Selkeyden ja järkeistämisen vuoksi asiaa koskevat säännökset olisi yhdistettävä ja sisällytettävä samaan säädökseen. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 485/2008 olisi kumottava.

    (45)       Kyseisen tarkastuksen perustana olevat asiakirjat olisi valittava siten, että tarkastus voidaan suorittaa kattavasti. Tarkastettavat yritykset olisi valittava ottaen huomioon erityisesti yritysten vastuulla toteutettujen toimien luonne sekä maksujen saajana tai suorittajana olevien yritysten aloittainen jakautuminen yrityksillä maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmässä olevan taloudellisen merkityksen mukaisesti.

    (46)       Olisi määriteltävä tarkastuksista vastaavien virkamiesten toimivalta sekä yritysten velvoite antaa kaupalliset asiakirjat heidän saatavilleen määritellyksi ajaksi ja toimittaa heille heidän pyytämänsä tiedot. Olisi annettava säännökset, joiden nojalla kaupalliset asiakirjat voidaan ottaa haltuun tietyissä tilanteissa.

    (48)       Vaikka jäsenvaltioiden tehtävänä on vahvistaa itse omat tarkastusohjelmansa, on välttämätöntä, että niistä ilmoitetaan komissiolle, jotta se voi hoitaa valvonta- ja koordinointitehtävänsä sen varmistamiseksi, että ohjelmat hyväksytään tarkoituksenmukaisten arviointiperusteiden mukaisesti ja tarkastus kohdennetaan aloille tai yrityksiin, joihin liittyy suuri petosriski. ▌Jokaisella jäsenvaltiolla olisi oltava erityinen viranomaisyksikkö, joka vastaa tässä asetuksessa säädetyn kaupallisten asiakirjojen tarkastuksen seurannasta tai koordinoinnista. Näiden erityisyksiköiden olisi oltava organisatorisesti riippumattomia viranomaisista, jotka tekevät tarkastuksen ennen maksujen suorittamista. Tarkastusten yhteydessä kerättäviin tietoihin olisi sovellettava salassapitovelvollisuutta.

    (49)       ▌Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003[27], joka on korvattu asetuksella (EY) N:o 73/2009, vahvistetaan periaate, jonka mukaan yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa joidenkin tukien maksaminen kokonaisuudessaan tuensaajille olisi kytkettävä maan hoitoa, maataloustuotantoa ja maataloustoimintaa koskevien sääntöjen noudattamiseen. Periaate on sittemmin otettu huomioon ▌ neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1698/2005[28] ja ▌ neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1234/2007[29].

    Tämän niin kutsutun täydentävien ehtojen järjestelmän mukaan jäsenvaltioiden edellytetään soveltavan seuraamuksia kaikkea yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa saatavaa tukea tai sen osaa koskevien vähennysten tai tuen ulkopuolelle sulkemisen muodossa.

    (50)       Täydentävien ehtojen järjestelmällä yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisällytetään ympäristöä, ilmastonmuutosta, maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa, kansanterveyttä, eläinten terveyttä, kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevat perusvaatimukset. Tämän kytköksen tarkoituksena on edistää kestävää maataloutta tekemällä tuensaajat tietoisemmiksi kyseisten perusvaatimusten noudattamisen välttämättömyydestä. Pyrkimyksenä on myös saada yhteinen maatalouspolitiikka vastaamaan nykyistä paremmin yhteiskunnan odotuksia lisäämällä sen yhdenmukaisuutta ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten terveyttä, kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevien politiikkojen kanssa. ▌Täydentävien ehtojen järjestelmä on erottamaton osa yhteistä maatalouspolitiikkaa, ja tämän vuoksi se olisi säilytettävä. Järjestelmän soveltamisalaa, johon nykyisellään kuuluvat lakisääteisten hoitovaatimusten ja maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevien toimenpidevaatimusten erilliset luettelot, olisi kuitenkin järkeistettävä johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja näkyvyyden parantamiseksi. Tätä varten lakisääteiset hoitovaatimukset ja maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset olisi koottava yhdeksi luetteloksi ja ryhmiteltävä alojen ja aiheiden mukaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että jotkin täydentävien ehtojen vaatimukset eivät liity riittävällä tavalla maataloustoimintaan tai tilan maa-alaan tai ne liittyvät pikemminkin kansallisiin viranomaisiin kuin tuensaajiin. Sen vuoksi on aiheellista mukauttaa täydentävien ehtojen soveltamisalaa tältä osin. Lisäksi olisi annettava säännökset pysyvän laitumen säilyttämisestä vuosina 2015 ja 2016.

    (53)       Jäsenvaltioiden olisi pantava lakisääteiset hoitovaatimukset täytäntöön kaikilta osin, jotta ne voitaisiin ottaa tosiasiallisesti käyttöön tilatasolla, ja taattava viljelijöiden tasavertainen kohtelu.

    (56)     ▌Neuvoston direktiivi 80/68/ETY [30] olisi direktiivin 2000/60/EY 22 artiklan mukaisesti kumottava 23 päivänä joulukuuta 2013. Samojen pohjaveteen liittyviä täydentäviä ehtoja koskevien sääntöjen säilyttämiseksi, joista säädetään direktiivissä 80/68/ETY sen viimeisenä voimassaolopäivänä, olisi ▌aiheellista mukauttaa täydentävien ehtojen soveltamisalaa ja määritellä hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskeva toimenpidevaatimus, johon sisältyvät kyseisen direktiivin 4 ja 5 artiklan vaatimukset.

    (57)       Täydentävien ehtojen järjestelmä merkitsee joitakin rajoitteita sekä tuensaajille että kansallisille hallinnoille, sillä ne edellyttävät kirjanpitoa, tarkastusten suorittamista ja tarvittaessa seuraamusten soveltamista. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tällaiset seuraamukset eivät saisi vaikuttaa unionin tai kansallisen lainsäädännön muiden säännösten nojalla vahvistettaviin seuraamuksiin. Yhtenäisyyden vuoksi on syytä yhdistää asiaa koskevat unionin säännökset yhteen säädökseen. Jos asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] V osastossa tarkoitettuun pienviljelijäjärjestelmään osallistuvat viljelijät pidettäisiin täydentävien ehtojen järjestelmässä, tarvittava panostus voisi olla suurempi kuin saavutettava hyöty. Yksinkertaisuuden vuoksi nämä viljelijät olisi sen vuoksi vapautettava täydentävien ehtojen noudattamisesta ja erityisesti sen valvontajärjestelmään kuulumisesta ja täydentäviin ehtoihin liittyvien seuraamusten uhasta. Vapautus ei kuitenkaan saisi vaikuttaa sovellettavien alakohtaisen lainsäädännön säännösten noudattamista koskevaan velvoitteeseen ja mahdollisuuteen joutua tarkastetuksi ja seuraamusten kohteeksi tämän lainsäädännön nojalla.

    (58)       Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 vahvistettiin maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset, joiden puitteissa jäsenvaltioiden on määrä hyväksyä kansalliset vaatimuksensa ottaen huomioon kyseisten alueiden erityispiirteet, kuten maaperä- ja ilmasto-olot, käytössä olevat viljelyjärjestelmät (maan käyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt) ja tilarakenteet. Maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevilla toimenpidevaatimuksilla pyritään estämään eroosiota, säilyttämään maan orgaaninen aines ja maan rakenne, varmistamaan maan hoidon vähimmäistaso, välttämään elinympäristöjen heikkeneminen sekä suojelemaan vesistöjä ja varmistamaan vesihuolto. Tässä asetuksessa säädetyn täydentävien ehtojen laajemman soveltamisalan olisi sen vuoksi muodostettava kehys, jonka perusteella jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat kansalliset toimenpidevaatimukset. Unionin kehykseen olisi myös sisällyttävä säännöt veteen, maaperään, hiilivarastoihin, biologiseen monimuotoisuuteen ja maisemaan liittyvien kysymysten hoitamiseksi nykyistä paremmin sekä maan hoidon vähimmäistasoa koskevat säännöt.

    (59)       Tuensaajien olisi tiedettävä selvästi, mitä täydentävien ehtojen sääntöjä heidän on noudatettava. Tätä varten jäsenvaltioiden on ilmoitettava kaikista täydentävien ehtojen sääntöihin sisältyvistä hoito- ja toimenpidevaatimuksista tyhjentävällä, ymmärrettävällä ja selittävällä tavalla, mahdollisuuksien mukaan myös sähköisesti.

    (60)       Täydentävien ehtojen tosiasiallinen täytäntöönpano edellyttää tarkastuksia, joilla voidaan varmistua siitä, että tuensaajat täyttävät velvoitteensa. Jos jäsenvaltio päättää hyödyntää mahdollisuutta jättää soveltamatta tuen vähennystä tai tuen ulkopuolelle sulkemista, kun kyseinen määrä on alle 100 euroa, toimivaltaisen valvontaviranomaisen olisi seuraavana vuonna tarkistettava tuensaajia koskevan otoksen osalta, että todettu vaatimusten noudattamatta jättäminen on korjattu.

    (61)       Jotta voitaisiin varmistaa komission ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön sujuminen yhteisen maatalouspolitiikan menojen rahoittamisen osalta ja erityisesti jotta komissio voisi seurata jäsenvaltioiden varainhoitoa sekä tarkastaa ja hyväksyä hyväksyttyjen maksajavirastojen tilit, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietyt tiedot tai pidettävä ne komission saatavilla.

    (62)       Komissiolle toimitettavien tietojen kokoamiseksi ja jotta komissiolla olisi mahdollisuus saada välittömästi käyttöönsä kaikki menoja koskevat tiedot sekä paperimuodossa että sähköisesti, olisi tietojen esittämistä ja toimittamista varten vahvistettava asianmukaiset säännöt, myös määräaikoja koskevat säännöt.

    (63)       Koska kansallisten valvontajärjestelmien soveltamisen ja sääntöjenmukaisuutta koskevien tarkastusten yhteydessä saatetaan käsitellä henkilötietoja tai liikesalaisuuksia, jäsenvaltioiden ja komission olisi taattava näissä yhteyksissä saatujen tietojen luottamuksellisuus.

    (64)       Unionin varojen moitteettoman hoidon varmistamiseksi ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi sekä jäsenvaltioiden että viljelijöiden osalta olisi vahvistettava euron käyttöä koskevat säännöt.

    (65)       Kansallisia valuuttoja koskevaan euron valuuttakurssiin saattaa tulla muutoksia toimen toteuttamisen aikana. Sen vuoksi kyseessä oleviin määriin sovellettava valuuttakurssi olisi määrättävä ottaen huomioon määräytymisperuste, jolla toimen taloudellinen tavoite saavutetaan. Käytettävän valuuttakurssin on siis oltava sen päivän kurssi, jolta määräytymisperuste otetaan huomioon. On tarpeen täsmentää kyseinen määräytymisperuste tai jättää se käyttämättä ottaen huomioon tietyt perusteet ja erityisesti valuuttamuutosten nopeus. Kyseiset säännöt vahvistetaan ▌neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2799/98[31], ja niillä täydennetään asetuksen (EY) N:o 1290/2005 vastaavia säännöksiä. Selkeyden ja järkeistämisen vuoksi asiaa koskevat säännökset olisi yhdistettävä ja sisällytettävä samaan säädökseen. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 2799/98 olisi kumottava.

    (66)       Olisi laadittava erityissäännöt rahatalouden poikkeuksellisia tilanteita varten, joita saattaa syntyä unionin sisällä ja maailmanmarkkinoilla ja joihin on reagoitava viipymättä yhteiseen maatalouspolitiikkaan sisältyvien järjestelyjen turvaamiseksi.

    (67)       Jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, olisi voitava suorittaa maksut yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevasta lainsäädännöstä johtuvia menoja varten mieluummin euroina kuin kansallisena valuuttana. Tarvitaan erityissäännöt, joilla varmistetaan, että tämä mahdollisuus ei aiheuta perusteetonta hyötyä maksun suorittajille tai vastaanottajille.

    (68)       Jokaista yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti toteutettavaa toimenpidettä olisi seurattava ja se olisi arvioitava toimenpiteen laadun parantamiseksi ja tulosten esittelemiseksi. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava luettelo indikaattoreista, ja komission olisi arvioitava yhteisen maatalouspolitiikan tuloksia suhteessa politiikan tavoitteisiin, jotka koskevat elinkelpoista ruoan tuotantoa, luonnonvarojen kestävää hoitoa ja ilmastotoimia sekä tasapainoista aluekehitystä. Arvioitaessa erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan tuloksia suhteessa elinkelpoista ruoan tuotantoa koskevaan tavoitteeseen olisi otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät, tuotantopanosten hinnat mukaan lukien. Komission olisi luotava yhteinen seuranta- ja arviointijärjestelmä varmistamaan muun muassa sitä, että asiaankuuluvat tiedot, myös jäsenvaltioilta saatavat tiedot, ovat käytettävissä oikeaan aikaan. Komission olisi tällöin otettava huomioon tiedon tarpeet sekä mahdollisten tietolähteiden synergia. Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio – Osa II" todetaan, että ilmastoasioihin liittyvien menojen osuus unionin talousarviosta nousee todennäköisesti vähintään 20 prosenttiin, mihin vaikuttavat myös eri politiikan aloilta tulevat rahoitusosuudet. Komission olisi sen vuoksi voitava arvioida yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa annettavan unionin tuen vaikutuksia ilmastotavoitteiden kannalta.

    (69)       Yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta koskevaa unionin lainsäädäntöä, erityisesti ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY[32] ja ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001[33] sovelletaan.

    (70)       Yhdistetyissä asioissa C-92/09 ja 93/09 9 päivänä marraskuuta 2010 antamassaan tuomiossa Euroopan unionin tuomioistuin totesi, että asetuksen (EY) N:o 1290/2005 42 artiklan 8 kohdan b alakohta ja 44 a artikla sekä komission asetus (EY) N:o 259/2008[34] ovat pätemättömiä siltä osin kuin näissä säännöksissä säädetään luonnollisten henkilöiden, jotka ovat maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tuensaajia, osalta kutakin tuensaajaa koskevien henkilötietojen julkaisemisesta tekemättä eroa sellaisten merkityksellisten kriteerien mukaan kuin ajanjaksot, joina kyseiset luonnolliset henkilöt ovat saaneet tällaisia tukia, niiden toistuvuus tai niiden laji ja suuruus.

    (70 a)    Kyseisen tuomion jälkeen, odotettaessa sellaisten uusien sääntöjen vahvistamista, joissa otetaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen vastaväitteet, asetusta (EY) N:o 259/2008 muutettiin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 410/2011[35] sen säätämiseksi nimenomaisesti, että tuensaajia koskevien tietojen julkaisemisvelvollisuutta ei sovelleta luonnollisiin henkilöihin.

    (70 b)    Komissio järjesti syyskuussa 2011 sidosryhmien kuulemisen, johon osallistui maatalousalan ammattilaisia, ammattialajärjestöjä sekä elintarviketeollisuuden ja työntekijöiden, kansalaisyhteiskunnan ja unionin toimielinten edustajia. Näissä puitteissa on esitetty erilaisia vaihtoehtoja, jotka liittyvät unionin maatalousrahastoista tukea saavia luonnollisia henkilöitä koskevien tietojen julkaisemiseen ja suhteellisuusperiaatteen noudattamiseen asianomaisia tietoja julkaistaessa. Sidosryhmän konferenssissa keskusteltiin luonnollisten henkilöiden nimien mahdollisesta julkaisutarpeesta unionin taloudellisten etujen suojan parantamiseksi, avoimuuden lisäämiseksi ja tuensaajien tuottamien julkishyödykkeiden korostamiseksi varmistaen samalla, ettei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden legitiimien päämäärien saavuttamiseksi.

    (70 ba)  Tuomioistuin ei 9 päivänä marraskuuta 2010 antamassaan tuomiossa kiistänyt Euroopan maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta peräisin olevien varojen käyttöä koskevan julkisen valvonnan vahvistamistavoitteen hyväksyttävyyttä. Tuomioistuin kuitenkin korosti, että on tarpeen pohtia kyseessä olevia tuensaajia koskevien tietojen julkaisemista koskevia sellaisia yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka olisivat tällaisen julkaisemisen tavoitteen mukaisia ja joilla samalla haitattaisiin vähemmän näiden tuensaajien oikeutta nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta yleensä ja erityisesti heidän oikeuttaan saada henkilötiedoilleen suojaa.

    (70 c)    Julkisen valvonnan vahvistamistavoitetta suhteessa yksittäisiin tuensaajiin olisi analysoitava ottaen huomioon uusi 1 päivästä tammikuuta 2014 sovellettava varainhoidon hallinto- ja valvontakehys ja jäsenvaltioiden saamien kokemusten perusteella. Tässä kehyksessä kansallisten viranomaisten tekemät tarkastukset eivät voi olla kaikenkattavia ja erityisesti paikalla voidaan lähes kaikissa järjestelmissä tarkastaa vain rajallinen osuus populaatiosta. Lisäksi uudessa kehyksessä jäsenvaltiot voivat eräin edellytyksin vähentää paikalla tehtävien tarkastusten määrää.Tarkastusten vähimmäismäärien riittävä lisääminen nykyisestä lisäisi siinä määrin kansallisten viranomaisten taloudellista ja hallinnollista taakkaa, että se ei yksinkertaisesti olisi mahdollista.

    (70 cb)  Näin ollen maatalousrahastojen tuensaajien julkaiseminen on yksi keino vahvistaa asianomaisten varojen julkista valvontaa ja täydentää sen vuoksi hyvin nykyistä hallinto- ja valvontakehystä, joka on tarpeen unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi asianmukaisesti. Tämä toteutuu osittain julkaisemiseen liittyvän ennaltaehkäisevän ja pelotevaikutuksen ansiosta, joka hillitsee yksittäisten tuensaajien sääntöjenvastaista toimintaa ja samalla lisää viljelijöiden henkilökohtaista vastuuta julkisten varojen käytöstä.

    (70 ca)  Tässä yhteydessä olisi asianmukaisesti tunnustettava merkitys, joka kansalaisyhteiskunnalla, joukkoviestimet ja kansalaisjärjestöt mukaan lukien, on petostenvastaisen ja muun julkisten varojen väärinkäytön vastaisen viranomaisten hallinnoiman valvontakehyksen vahvistamisessa.

    (70 cc)  Asiaankuuluvien tietojen julkaiseminen on johdonmukaista myös asetuksen (EU) N:o 966/2012 johdanto-osan 16 kappaleessa ja 35 artiklan 3 kohdassa säädetyn lähestymistavan kanssa.

    (70 cd)  Yksittäisiin tuensaajiin kohdistuvan julkisen valvonnan vahvistamisen tavoitetta voitaisiin toteuttaa vaihtoehtoisesti siten, että velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan mahdollisuus saada julkisesti pyynnöstä käyttöön asiaankuuluvia tietoja, joita ei muuten julkaista. Tämä vaihtoehto olisi kuitenkin vähemmän tehokas ja saattaisi johtaa ei-toivottuihin eroavuuksiin täytäntöönpanossa. Kansallisten viranomaisten olisi siis voitava luottaa julkiseen valvontaan, jonka yhteydessä yksittäisten tuensaajien nimet ja muut asiaankuuluvat tiedot julkaistaan.

    (70 d)    Maataloustukirahaston ja maaseuturahaston varojen käytön julkisen valvonnan tavoite, johon tuensaajien julkistamisella pyritään, voidaan saavuttaa ainoastaan, jos varmistetaan tiettyjen tietojen saattaminen yleisön tietoon. Kyseisiin tietoihin olisi kuuluttava tuensaajan henkilötiedot, myönnetty määrä, se, mistä rahastosta kyseinen määrä on myönnetty, sekä asianomaisen toimenpiteen tarkoitus ja luonne. Kyseiset tiedot olisi julkaistava haitaten mahdollisimman vähän Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa tunnustettuja oikeuksia eli tuensaajien oikeutta yksityiselämänsä kunnioitukseen yleensä ja erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan.

    (70 da)  Varmistaakseen, että tämä asetus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, lainsäätäjä on tutkinut kaikkia vaihtoehtoisia keinoja, joilla maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta peräisin olevien varojen käyttöä koskevan julkisen valvonnan tavoite voitaisiin saavuttaa, kuten muistiossa selvitetään, ja valinnut keinon, josta aiheutuu vähiten haittaa asianomaisten henkilöiden oikeuksille.

    (70 e)    Kun julkaistaan tiedot toimenpiteestä, jonka nojalla viljelijällä on oikeus saada tukea, sekä tuen luonne ja tarkoitus, yleisö saa konkreettista tietoa tuetusta toiminnasta ja myönnetyn tuen käyttötarkoituksesta. Tämä lisää samalla taloudellisen edun suojaamiseen liittyvän julkisen valvonnan ennaltaehkäisevää ja pelotevaikutusta.

    (70 f)    Jotta saavutettaisiin tasapaino toisaalta maataloustukirahaston ja maaseuturahaston varojen käytön julkisen valvonnan tavoitteen ja toisaalta tuensaajien yksityiselämänsä kunnioitukseen yleensä ja henkilötietojen suojaan liittyvien oikeuksien välillä, tuen suuruus olisi otettava huomioon. Perusteelliset analyysit ja sidosryhmien kuuleminen osoittivat, että tällaisen julkaisemisen tehokkuuden parantamiseksi ja tuensaajien oikeuksille aiheutuvan haitan rajoittamiseksi tukimäärille olisi vahvistettava kynnys, jonka alittuessa tuensaajan nimeä ei julkaista.

    (70 g)    Kynnyksen olisi oltava de minimis -luonteinen, ja sen olisi kuvastettava YMP:n tukijärjestelmien tasoa ja perustuttava siihen. Koska eri jäsenvaltioiden maatalouselinkeinot vaihtelevat huomattavasti ja voivat poiketa merkittävästi unionin keskimääräisestä maatilarakenteesta, olisi sallittava erilaisten, jäsenvaltion tilanteeseen soveltuvien vähimmäiskynnysten soveltaminen. Asetuksessa (EU) N:o xxx/xxx [DP] vahvistetaan pientiloille yksinkertainen erityisjärjestelmä. Kyseisen asetuksen 49 artiklassa säädetään tuen määrän laskentaperusteista. Jos jäsenvaltiot soveltavat kyseistä järjestelmää, huomioon otettava kynnys olisi johdonmukaisuuden vuoksi asetettava samalle tasolle kuin jäsenvaltion vahvistamat määrät, joita tarkoitetaan asetuksen xxx/xxx 49 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tai 49 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa. Jos jäsenvaltiot päättävät olla soveltamatta kyseistä järjestelmää, huomioon otettava kynnys olisi asetettava samalle tasolle kuin asetuksen xxx/xxx [DP] 49 artiklassa tarkoitettu kyseisen järjestelmän mukaisen mahdollisen tuen enimmäismäärä. Kyseisen kynnyksen alittuessa olisi julkaistava nimeä lukuun ottamatta kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla veronmaksajat saavat YMP:sta paikkansapitävän kuvan.

    (70 h)   Näiden tietojen saattaminen yleisön tietoon yhdessä niiden yleisölle annettavien yleisten tietojen kanssa, joista säädetään tässä asetuksessa, lisää YMP:n yhteydessä tapahtuvan unionin varojen käytön avoimuutta, mikä parantaa kyseisen politiikan näkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä. Se lisää kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin, ja sen avulla varmistetaan hallinnon entistä suurempi hyväksyttävyys, toimivuus ja vastuuvelvollisuus kansalaisiin nähden. Se myös auttaa kansalaisia näkemään konkreettisia esimerkkejä maatalouden tuottamista julkishyödykkeistä ja tukee maatalousalalle myönnettävän julkisen tuen hyväksyttävyyttä.

    (70 i)    Edellä esitetyn perusteella olisi katsottava, että asiaankuuluvien tietojen yleisestä julkaisemisesta säätäminen ei mene pidemmälle kuin on tarpeen demokraattisessa yhteiskunnassa ja unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, ottaen huomioon myös maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta peräisin olevien varojen käyttöä koskevan julkisen valvonnan tavoitteen ensisijainen painoarvo.

    (70 j)     Tietosuojavaatimusten noudattamiseksi rahastojen tuensaajille olisi ennen julkaisua ilmoitettava heitä koskevien tietojen julkaisemisesta ja siitä, että unionin ja jäsenvaltioiden tarkastus- ja tutkintaelimet voivat käsitellä heidän henkilötietojaan unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi. Lisäksi tuensaajille olisi ilmoitettava, millaisia oikeuksia heillä on direktiivin 95/46/EY nojalla ja millaisia menettelyjä näitä oikeuksia harjoitettaessa sovelletaan.

    (70 k)    Koska parasta tapaa kunnioittaa tuensaajien oikeutta henkilötietojen suojaan on perusteellisesti analysoitu ja arvioitu muun muassa niiden tietojen perusteella, jotka komissio toimitti tästä asetuksesta käytyjen neuvottelujen aikana, olisi vahvistettava uudet säännöt, jotka koskevat kaikkia maataloustukirahaston tuensaajia koskevien tietojen julkaisemista.

    (71)       Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. ▌

    (71 a)    Täytäntöönpanovaltaa, joka liittyy seuraaviin: menettelyt maksajavirastojen ja koordinointielinten hyväksynnän myöntämiseksi, peruuttamiseksi ja tarkistamiseksi sekä maksajavirastojen hyväksynnän valvomiseksi; maksajavirastojen hallinnollisten vahvistuslausumien perustana olevaa työtä ja tarkastuksia, koordinointielinten toimintaa ja niiden toteuttamaa tietojen ilmoittamista komissiolle koskevat säännöt; säännöt, jotka koskevat todentamisviranomaisten tehtäviä, muun muassa tarkastuksia, sekä todistuksia ja kertomuksia oheisasiakirjoineen, jotka niiden on laadittava, tarkastusperiaatteita, joihin todentamisviranomaisen lausunnot perustuvat, mukaan lukien riskien arviointi, sisäiset tarkastukset ja todentavan aineiston edellytetty taso, tarkastusmenetelmiä, joita todentamisviranomaisten on käytettävä lausuntonsa antamiseksi ottamalla huomioon kansainväliset tarkastussuositukset. Tähän kuuluu tarvittaessa yhden yhdennetyn otoksen käyttö kunkin hakijajoukon osalta ja tarvittaessa mahdollisuus osallistua maksajavirastojen paikalla tehtäviin tarkastuksiin; säännöt maatilojen neuvontajärjestelmän yhdenmukaista täytäntöönpanoa varten; jäsenvaltioille suoritettavien maataloustukirahaston kuukausimaksujen määrittely; julkisten interventiotoimenpiteiden rahoitukseen osoitettavien määrien vahvistaminen; säännöt, jotka koskevat tarkastuksissa tarvittavien komission hankkimien satelliittikuvien rahoitusta ja komission toteuttamia toimenpiteitä maatalousresurssien seuraamiseksi kaukokartoitussovellusten avulla; komission suorittamassa satelliittikuvien hankinnassa ja maatalousresurssien seurannassa noudatettava menettely, satelliittikuvien ja meteorologisten tietojen hankintaa, parantamista ja käyttöä säätelevä kehys sekä sovellettavat määräajat; rahoituskurimenettelyn puitteissa suoriin tukiin sovellettava mukautusaste ja sen mukauttaminen sekä ehdot ja edellytykset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 966/2012 169 artiklan 3 kohdan mukaisesti suorien tukien rahoittamiseksi siirrettyihin määrärahoihin; budjettikurimenettelyn puitteissa tukien määrän alustava vahvistaminen ja käytettävissä olevien määrärahojen alustava jako jäsenvaltioiden kesken; sen määräajan vahvistaminen, jonka kuluessa hyväksyttyjen maksajavirastojen on laadittava ja toimitettava komissiolle maaseudun kehittämisohjelmiin liittyvät välimaksuja koskevat menoilmoitukset; jäsenvaltioille osoitettujen kuukausi- tai välimaksujen vähentäminen tai keskeyttäminen, maksajavirastojen erillistä kirjanpitoa koskevat yksityiskohdat; erityisedellytykset, joita sovelletaan maksajavirastojen kirjanpidossa ilmoitettaviin tietoihin;julkisena varastointina toteutettavien interventiotoimenpiteiden rahoitusta ja kirjanpitoa sekä muita maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettuja menoja koskevat säännöt, maksusitoumusten ilman eri toimenpiteitä tapahtuvaa vapauttamista koskevan menettelyn täytäntöönpanoon sovellettavat ehdot ja edellytykset; menettely ja muut yksityiskohdat, jotka liittyvät komission toteuttaman, jäsenvaltioille suoritettavien maksujen keskeytyksen moitteettomaan toimintaan, jos jäsenvaltiot ovat toimittaneet tietoja myöhässä; niitä erityisvelvoitteita koskevat menettelyt, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä tarkastusten yhteydessä; niitä yhteistyövelvollisuuksia koskevat menettelyt, joita jäsenvaltioiden on noudatettava komission paikalla tekemien tarkastusten ja tiedonsaannin osalta; sääntöjenvastaisuuksien ja petosten raportointivelvoittetta koskevat yksityiskohdat, ehdot, joita noudattaen suoritettuja maksuja koskevat tositteet ja unionin lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten ja fyysisten tarkastusten tekemiseen liittyvät asiakirjat on säilytettävä; tilien tarkastaminen ja hyväksyminen sekä sääntöjenmukaisuuden tarkastaminen, unionin talousarvioon otettujen määrien jättäminen unionin rahoituksen ulkopuolelle, menettelyt aiheettomasti suoritettujen maksujen ja korkojen takaisinperimiseksi, niiden ilmoitusten ja tiedoksiantojen muoto, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sääntöjenvastaisuuksien yhteydessä; säännöt, joilla pyritään saavuttamaan unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevien jäsenvaltioiden velvoitteiden yhdenmukainen soveltaminen, tarvittavat säännöt valvontajärjestelmien ja seuraamusten yhdenmukaiseksi soveltamiseksi unionissa, tukien tai tukioikeuksien täysimääräisen tai osittaisen peruutuksen soveltaminen ja laskenta; aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintä ja seuraamukset sekä aiheettomasti myönnetyt tukioikeudet ja korkojen soveltaminen, hallinnollisten seuraamusten soveltaminen ja laskenta, yksityiskohtaiset säännöt luonteeltaan vähäisen noudattamatta jättämisen määrittelyä varten, sellaisten tapausten määrittely, joissa seuraamusten luonteen vuoksi jäsenvaltiot voivat pidättää itsellään perityt määrät, kuukausimaksujen keskeyttäminen asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] soveltamisalaan kuuluvissa erityistapauksissa, asetettavan vakuuden muoto sekä vakuuden asettamisessa, sen hyväksymisessä ja alkuperäisen vakuuden korvaamisessa käytettävä menettely; vakuuden vapauttamisessa käytettävät menettelyt ja jäsenvaltioiden tai komission vakuuksien yhteydessä tekemä ilmoitus; säännöt, jotka ovat sekä tarpeen että perusteltuja kiireellisessä tapauksessa maksumääräaikoihin ja ennakkomaksuihin liittyvien erityisten ongelmien ratkaisemiseksi; tukihakemusta ja maksupyyntöä sekä tukioikeuksia koskevaa hakemusta koskevat säännöt, mukaan lukien hakemusten viimeinen jättöpäivä, hakemuksiin sisällytettävien tietojen vähimmäismäärävaatimukset, tukihakemusten muuttamis- ja peruuttamissäännökset, vapautus tukihakemuksen toimittamista koskevasta vaatimuksesta sekä säännökset, joilla jäsenvaltioille sallitaan yksinkertaistettujen menettelyjen soveltaminen tai ilmeisten virheiden korjaaminen; säännöt tarkastusten tekemisestä sen todentamiseksi, että velvoitteita noudatetaan ja tukihakemuksessa tai maksupyynnössä ilmoitetut tiedot ovat oikeita ja täydellisiä, mukaan lukien mittauksessa sallittuja poikkeamia koskevat säännöt paikalla tehtäviä tarkastuksia varten, yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellyttämät tekniset eritelmät; säännöt niitä tilanteita varten, joissa tilan siirron yhteydessä siirtyy sellaisia oikeutusta kyseessä olevaan tukeen koskevia velvoitteita, jotka on vielä täytettävä; ennakkomaksuja koskevat säännöt; säännöt kaupallisten asiakirjojen tarkastamista koskevien sääntöjen yhdenmukaiseksi soveltamiseksi; menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden omiin tietopankkeihin ja petosten havaitsemista helpottavaan isotooppitietojen analyyttiseen tietopankkiin; valvontaviranomaisten ja -elinten keskinäistä yhteistyötä ja avunantoa koskevat menettelyt, säännöt kaupan pitämisen vaatimusten noudattamista koskevien tarkastusten tekemisestä, säännöt viranomaisista, jotka ovat vastuussa tarkastusten tekemisestä, sekä säännöt tarkastusten sisällöstä, suoritustiheydestä ja kaupan pitämisen vaiheesta, jossa kyseiset tarkastukset tehdään; alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin sekä suojattuihin perinteisiin merkintöihin liittyvien tarkastusten yhteydessä tiedoksiannot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle; säännöt viranomaisesta, joka vastaa eritelmän noudattamisen tarkistamisesta, myös jos maantieteellinen alue sijaitsee kolmannessa maassa, toimet, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja suojattujen perinteisten merkintöjen lainvastaisen käytön ehkäisemiseksi, jäsenvaltioiden tekemät tarkastukset ja tarkistukset, testaus mukaan luettuna; säännöt tarkastusten tekemisestä sen todentamiseksi, että täydentäviin ehtoihin liittyviä velvoitteita noudatetaan; yksityiskohtaiset menettelyä koskevat ja tekniset säännöt täydentäviä ehtoja koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisestä johtuvien hallinnollisten seuraamusten laskemiseksi ja soveltamiseksi; säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden komissiolle 104 artiklan mukaisesti toimittamia tietoja; toimenpiteet unionin lainsäädännön soveltamisen suojaamiseksi, jos on todennäköistä, että kansalliseen valuuttaan liittyvät poikkeukselliset valuuttakäytännöt vaarantavat sen; YMP:n seurantaan ja arviointiin liittyvät erityiset indikaattorit; säännöt tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle YMP:n seurantaa ja arviointia varten; säännöt maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tuensaajien julkaisemisen muodosta ja aikataulusta, yhdenmukaisesti toteutettava tuensaajille osoitettava ilmoitus siitä, että heitä/niitä koskevat tiedot julkaistaan, komission ja jäsenvaltioiden tekemä yhteistyö maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tuensaajien julkaisemisen alalla; olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 [36] mukaisesti.

    (72)       Tiettyjä täytäntöönpanosäädöksiä hyväksyttäessä olisi käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä. Mitä tulee täytäntöönpanosäädöksiin, joissa säädetään määrien laskemisesta komission toimesta, neuvoa-antava menettely antaa komissiolle mahdollisuuden täyttää talousarvion hoitoa koskevan tehtävänsä, ja sen avulla pyritään lisäämään tehokkuutta, ennustettavuutta ja nopeutta määräajat ja talousarviomenettelyt huomioon ottaen. Mitä tulee täytäntöönpanosäädöksiin jäsenvaltioille suoritettavien maksujen ja tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyn yhteydessä, neuvoa-antava menettely antaa komissiolle mahdollisuuden täyttää talousarvion hoitoa koskevan tehtävänsä ja tarkastaa kansallisten maksajavirastojen tilinpäätökset tilinpäätösten hyväksymistä varten tai, jos menoa ei toteutettu unionin sääntöjen mukaisesti, sulkea tällainen meno unionin rahoituksen ulkopuolelle. Muissa tapauksissa täytäntöönpanosäädökset olisi hyväksyttävä tarkastelumenettelyä käyttäen.

    (73)       ▌Komissiolla olisi oltava valta antaa asetusta (EU) N:o 182/2011 soveltamatta täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat maataloustukirahaston menoja varten käytettävissä olevan nettomäärän vahvistamista ja lisämaksuista tai vähennyksistä päättämistä kuukausimaksuja koskevan menettelyn yhteydessä.

    (74)       Siirtyminen tällä asetuksella kumottavien asetusten säännöksistä tämän asetuksen säännöksiin saattaa aiheuttaa käytännön ongelmia tai erityisongelmia. Tällaisten mahdollisten ongelmien käsittelemiseksi olisi annettava säännökset siitä, että komissio voi toteuttaa tarvittavat asianmukaisesti perustellut toimenpiteet.

    (75)       Koska tämän asetuksen nojalla rahoitettavien maaseudun kehittämisohjelmien ohjelmakausi alkaa 1 päivänä tammikuuta 2014, tätä asetusta olisi sovellettava mainitusta päivästä alkaen. Tiettyjä, erityisesti rahastojen varainhoitoon liittyviä säännöksiä olisi kuitenkin sovellettava aikaisemmasta päivämäärästä, joka on varainhoitovuoden ensimmäinen päivä.

    (76)       Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu, ja hän on antanut lausunnon[37].

    (77)       Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, koska asetus on yhteydessä yhteisen maatalouspolitiikan muihin välineisiin ja koska laajentuneessa unionissa jäsenvaltioiden käytettävissä olevat taloudelliset resurssit ovat rajallisia, vaan tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla takaamalla monivuotinen unionin rahoitus ja keskittämällä se unionin prioriteetteihin, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

    OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

    I OSASTO

    SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

    1 artikla

    Soveltamisala

    Tässä asetuksessa annetaan säännöt seuraavista:

    a)          yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) mukaisten menojen rahoitus, mukaan lukien maaseudun kehittämismenot;

    b)          maatilojen neuvontajärjestelmä;

    c)          hallinto- ja valvontajärjestelmät, jotka jäsenvaltioiden on perustettava;

    d)          täydentävien ehtojen järjestelmä;

    e)          tilien tarkastaminen ja hyväksyminen.

    2 artikla

    Määritelmät

    1.          Tässä asetuksessa tarkoitetaan

    a)     'viljelijällä', 'maataloustoiminnalla' ja 'maatalousmaalla' asetuksen (EU) xxx/xxx [DP] 4 artiklassa tarkoitettuja viljelijöitä, maataloustoimintaa ja maatalousmaata ;

    b)     'tilalla' asetuksen (EU) xxx/xxx [DP] 4 artiklassa tarkoitettuja tiloja, ottaen kuitenkin huomioon 91 artiklan 3 kohdan säännös tämän asetuksen VI osastoa sovellettaessa;

    c)      'suorilla tuilla' asetuksen (EU) xxx/xxx [DP] 1 artiklassa tarkoitettuja suoria tukia;

    d)     'alakohtaisella maatalouslainsäädännöllä' Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan nojalla YMP:n puitteissa hyväksyttyjä säädöksiä sekä soveltuvin osin tällaisten säädösten nojalla mahdollisesti annettuja delegoituja tai täytäntöönpanosäädöksiä, sekä asetuksen (EU) N:o [CR/2012] 2 osaa, siltä osin kuin sitä sovelletaan maaseuturahastoon;

    e)      'väärinkäytöksellä' neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua väärinkäytöstä.

    2.          'Ylivoimainen este' ja 'poikkeukselliset olosuhteet', joita käytetään tässä asetuksessa asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP], asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] ja asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [RD] yhteydessä, voidaan hyväksyä erityisesti seuraavissa tilanteissa:

    a)      tuensaajan kuolema;

    b)     tuensaajan pitkäaikainen kyvyttömyys harjoittaa ammattiaan;

    c)      tilaan merkittävällä tavalla vaikuttava ankara luonnonmullistus;

    d)     tilan kotieläinrakennusten tuhoutuminen onnettomuudessa;

    e)      eläinkulkutauti tai kasvitauti, joka vahingoittaa viljelijän koko karjaa tai osaa siitä, tai vastaavasti viljelykasveja;

    f)      koko tilan tai sen merkittävän osan pakkolunastus, jos kyseinen pakkolunastus ei ollut ennakoitavissa hakemuksen jättöpäivänä.

    II OSASTO

    MAATALOUSRAHASTOJA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

    I luku

    Maatalousrahastot

    3 artikla

    Maatalousmenojen rahoittamiseen tarkoitetut rahastot

    1.          Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määriteltyjen yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi YMP:aan liittyvien eri toimenpiteiden, maaseudun kehittäminen mukaan luettuna, rahoitus tapahtuu seuraavista:

    a)      maataloustukirahasto;

    b)     maaseuturahasto.

    2.          Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto sisältyvät Euroopan unionin yleiseen talousarvioon.

    4 artikla

    Maataloustukirahaston menot

    1.          Maataloustukirahasto pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden ja unionin välisen yhteisen hallinnoinnin kautta, ja siitä rahoitetaan seuraavat, unionin lainsäädännön mukaisesti toteutettavat menot:

    a)      maatalousmarkkinoita säätelevät tai tukevat toimenpiteet;

    b)     viljelijöille yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti maksettavat suorat tuet;

    c)     unionin rahoitusosuus maataloustuotteita koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin, joita jäsenvaltiot toteuttavat unionin sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa komission valitsemien, muiden kuin 5 artiklassa tarkoitettujen ohjelmien pohjalta;

    d)     unionin rahoitusosuus asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] 21 artiklassa tarkoitettuun unionin kouluhedelmäjärjestelmään ja 155 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin, jotka liittyvät eläintauteihin ja kuluttajien luottamuksen menetykseen.

    2.          Maataloustukirahastosta rahoitetaan suoraan ja unionin lainsäädännön mukaisesti seuraavat menot:

    a)      komission suoraan toteuttamat tai kansainvälisten organisaatioiden kautta toteutetut maataloustuotteiden menekinedistämistoimet;

    b)     unionin lainsäädännön mukaisesti toteutetut toimenpiteet maatalouden geenivarojen säilyttämiseksi, kuvaamiseksi, keräämiseksi ja käyttämiseksi;

    c)      maatalouden kirjanpidon tietojärjestelmien käyttöönotto ja ylläpito;

    d)     maatalouden tiedonkeruujärjestelmät, joihin kuuluu myös maatilojen rakennetta koskeva tiedonkeruu.

    5 artikla

    Maaseuturahaston menot

    Maaseuturahasto pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden ja unionin välisen yhteisen hallinnoinnin kautta, ja siitä rahoitetaan unionin rahoitusosuus maaseudun kehittämisohjelmiin, jotka toteutetaan maaseudun kehittämistuesta annetun unionin lainsäädännön mukaisesti ▌.

    6 artikla

    Muut menot, tekninen apu mukaan luettuna

    Maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta voidaan rahoittaa suoraan komission aloitteesta ja/tai komission lukuun yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöön panemiseksi tarvittavia valmistelu- ja seurantatoimia, hallinnollisen ja teknisen avun toimia sekä arviointi- ja tarkastustoimia. Näihin toimiin kuuluvat

    a)          yhteisen maatalouspolitiikan analysoimiseksi, hallinnoimiseksi, seuraamiseksi ja toteuttamiseksi sekä sitä koskevien tietojen vaihtamiseksi tarvittavat toimenpiteet sekä valvontajärjestelmien ja teknisen ja hallinnollisen avun täytäntöönpanoon liittyvät toimenpiteet;

    b)          tarkastuksissa tarvittavien satelliittikuvien hankinta komission toimesta 21 artiklan mukaisesti;

    c)          komission 22 artiklan mukaisesti toteuttamat toimenpiteet maatalousresurssien seuraamiseksi kaukokartoitussovellusten avulla;

    d)          toimenpiteet yhteisen maatalouspolitiikan rahoittamiseen käytettäviä rahastoja koskevaan tiedottamiseen, yhteenliitettävyyteen, seurantaan ja varainhoidon valvontaan liittyvien menetelmien ja teknisten välineiden kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi;

    e)          yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat tiedotustoimet 47 artiklan mukaisesti;

    f)           yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat selvitykset sekä maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettujen toimenpiteiden arviointi, mukaan luettuna arviointimenetelmien parantaminen ja käytänteitä koskevien tietojen vaihto;

    g)          tarvittaessa yhteisen maatalouspolitiikan alalla toimivat, neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 [38] mukaisesti perustetut toimeenpanovirastot;

    h)          maaseudun kehittämisen yhteydessä toteutettavat tiedon levitykseen, tietämyksen lisäämiseen, yhteistyön edistämiseen ja kokemusten vaihtoon unionin tasolla liittyvät toimet, mukaan luettuna asianomaisten toimijoiden verkostoituminen;

    i)           tunnusten kehittämiseksi, rekisteröimiseksi ja suojaamiseksi unionin laatupolitiikan puitteissa ja asianomaisten teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi tarvittavat toimenpiteet sekä tarvittavat tietotekniikan uudet sovellukset.

    II luku

    Maksajavirastot ja muut elimet

    7 artikla

    Maksajavirastojen ja koordinointielinten hyväksyminen

    ja hyväksynnän peruuttaminen

    1.          Maksajavirastot ovat jäsenvaltioiden viranomaisia tai elimiä, jotka vastaavat 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettujen menojen hallinnoinnista ja valvonnasta.

    Kyseisten tehtävien täytäntöönpano voidaan tukien maksua lukuun ottamatta siirtää toiselle.

    2.          Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä maksajavirastoiksi viranomaisia tai elimiä, joilla on hallintorakenne ja sisäisen valvonnan järjestelmä, jotka riittävät takaamaan maksujen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden sekä asianmukaisen kirjanpidon. Tätä varten maksajavirastojen on täytettävä komission 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla vahvistamat hyväksynnän vähimmäisedellytykset, jotka koskevat sisäistä ympäristöä, valvontatoimia, tiedotusta ja ilmoittamista sekä seurantaa.

    Kunkin jäsenvaltion on perustuslakinsa säännökset huomioon ottaen rajoitettava hyväksyttyjen maksajavirastojensa määrä enintään yhteen jäsenvaltiota tai tarvittaessa aluetta kohden. Jos jäsenvaltio vahvistaa maksajaviraston aluetasolla, sen on kuitenkin lisäksi joko hyväksyttävä kansallisen tason maksajavirasto sellaisia tukijärjestelmiä varten, joita niiden luonteen mukaisesti on hallinnoitava kansallisella tasolla, tai annettava tällaisten tukijärjestelmien hallinnointi alueellisille maksajavirastoilleen.

    Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säilyttää lukumääräisesti ne maksajavirastot, jotka on hyväksytty ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

    Komissio antaa vuoden 2016 loppuun mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle maksajavirastojärjestelmän toimintaa koskevan kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

    3.          Hyväksytystä maksajavirastosta vastaavan henkilön on laadittava viimeistään kutakin varainhoitovuotta seuraavan vuoden helmikuun 15 päivänä kyseiseltä vuodelta

    a)      tilinpäätös omalle maksajavirastolleen annettujen tehtävien suorittamisesta aiheutuneista menoista ja liitettävä siihen tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten tarvittavat tiedot 53 artiklan mukaisesti;

    b)     hallinnollinen ▌lausuma tilinpäätöstietojen täydellisyydestä, täsmällisyydestä ja todenperäisyydestä ja sisäisten valvontajärjestelmien asianmukaisesta toiminnasta puolueettomien perusteiden pohjalta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta ▌;

    c)      lopullisista tarkastuskertomuksista ja suoritetuista tarkastuksista laadittu vuosittainen yhteenveto, joka sisältää myös analyysin virheiden luonteesta ja laajuudesta ja havaituista järjestelmään liittyvistä puutteista sekä niiden korjaamiseksi toteutettavat tai suunnitellut toimenpiteet.

    Komissio voi poikkeuksellisesti jatkaa 15 päiväksi helmikuuta asetettua määräaikaa enintään 1 päivään maaliskuuta asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä.

    4.          Jos maksajavirastoja hyväksytään enemmän kuin yksi, jäsenvaltion on nimettävä julkinen elin, jäljempänä "koordinointielin", jolle se antaa tehtäväksi

    a)      kerätä komissiolle annettavat tiedot ja toimittaa ne komissiolle;

    c)      tapauksen mukaan toteuttaa tai koordinoida toimenpiteitä yleisluonteisten puutteiden korjaamiseksi ja ▌toimittaa komissiolle tietoja jatkotoimista;

    d)     edistää unionin sääntöjen yhdenmukaista soveltamista ja mahdollisuuksien mukaan varmistaa se.

    Koordinointielimen on saatava jäsenvaltiolta hyväksyntä ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen taloudellisten tietojen käsittelyyn.

    5.          Jos hyväksytty maksajavirasto ei enää täytä yhtä tai useampaa 2 kohdassa tarkoitettua hyväksymisperustetta, jäsenvaltion on omasta aloitteestaan tai komission pyynnöstä peruutettava hyväksyntä, jollei maksajavirasto tee tarvittavia muutoksia ongelman merkittävyyden mukaan asetetussa määräajassa.

    6.          Maksajavirastot hallinnoivat vastuulleen kuuluvaan julkiseen interventioon liittyviä toimia ja varmistavat niiden valvonnan, ja niillä on kokonaisvastuu näistä toimista.

    8 artikla

    Komission toimivalta

    1.          Edellä 7 artiklassa säädetyn järjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti seuraavista:

    a)      edellä 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen maksajavirastojen ja 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen koordinointielinten hyväksynnän vähimmäisedellytykset;

    b)     julkiseen interventioon liittyviä maksajavirastojen velvoitteita ja hallinto- ja valvontavastuiden sisältöä koskevat säännöt.

    2.          Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt, jotka koskevat

    a)     menettelyjä maksajavirastojen ja koordinointielinten hyväksynnän myöntämiseksi, peruuttamiseksi ja tarkistamiseksi sekä maksajavirastojen hyväksynnän valvomiseksi;

    b)     maksajavirastojen hallinnollisten vahvistuslausumien perustana olevaa työtä ja tarkastuksia koskevat säännöt;

    c)      koordinointielimen toimintaa ja 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tietojen ilmoittamista komissiolle.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    9 artikla

    Todentamisviranomaiset

    1.          Todentamisviranomainen on jäsenvaltion nimeämä julkinen tai yksityinen tarkastuselin. Jos se on yksityinen tarkastuselin ja jos sovellettava unionin tai kansallinen lainsäädäntö niin vaatii, jäsenvaltio valitsee sen julkista tarjouskilpailumenettelyä noudattaen. Se antaa kansainvälisesti hyväksyttyjen tarkastussuositusten mukaisesti laaditun lausunnon maksajaviraston tilinpäätöstietojen täydellisyydestä, täsmällisyydestä ja todenperäisyydestä, sen sisäisen valvontajärjestelmän asianmukaisesta toiminnasta sekä niiden menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta, joiden osalta komissiolle on esitetty korvauspyyntö. Lausunnosta on myös käytävä ilmi, epäilläänkö hallinnollisessa lausumassa esitettyjä näkemyksiä.

    Sen on oltava toiminnassaan riippumaton ▌asianomaisesta maksajavirastosta ja koordinointielimestä sekä viraston hyväksyneestä viranomaisesta, ja sillä on oltava tarpeellinen tekninen asiantuntemus.

    2.          Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt todentamisviranomaisten ▌tehtävistä, ▌muun muassa tarkastuksista, sekä todistuksista ja kertomuksista oheisasiakirjoineen, jotka niiden on laadittava. Ottaen huomioon, että tarkastusten on oltava mahdollisimman tehokkaita ja että niistä on annettava asiantuntijan lausunto yhtenäisen lähestymistavan osalta, täytäntöönpanosäädöksissä on vahvistettava myös

    a)     tarkastusperiaatteet, joihin todentamisviranomaisen lausunnot perustuvat, mukaan lukien riskien arviointi, sisäiset tarkastukset ja todentavan aineiston edellytetty taso;

    b)     tarkastusmenetelmät, joita todentamisviranomaisten on käytettävä lausuntonsa antamiseksi ottamalla huomioon kansainväliset tarkastussuositukset. Tähän kuuluu tarvittaessa yhden yhdennetyn otoksen käyttö kunkin hakijajoukon osalta ja tarvittaessa mahdollisuus osallistua maksajavirastojen paikalla tehtäviin tarkastuksiin.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    10 artiklaMaksajavirastojen suorittamien maksujen hyväksyttävyys

    Edellä 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettuihin menoihin voidaan myöntää unionin rahoitusta vain, jos hyväksytty maksajavirasto on ne toteuttanut.

    11 artikla

    Tuen maksaminen kokonaisuudessaan tuensaajille

    Tässä asetuksessa säädettyyn rahoitukseen liittyvät maksut suoritetaan tuensaajille kokonaisuudessaan, jollei unionin lainsäädännössä nimenomaisesti toisin säädetä.

    III OSASTO

    MAATILOJEN NEUVONTAJÄRJESTELMÄ

    12 artikla

    Periaate ja soveltamisala

    1.          Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jossa tuensaajille annetaan maankäyttöä ja tilanhoitoa koskevaa neuvontaa, jäljempänä "maatilojen neuvontajärjestelmä", ja jota ▌hoitavat nimetyt julkiset elimet ja/tai valitut yksityiset elimet.

    2.          Maatilojen neuvontajärjestelmän on katettava ainakin

    a)      VI osaston I luvussa tarkoitetuista lakisääteisistä hoitovaatimuksista sekä maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevista toimenpidevaatimuksista johtuvat velvoitteet tilatasolla;

    b)     ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisat maatalouskäytännöt, joista säädetään asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] III osaston 2 luvussa, sekä maatalousmaan säilyttäminen asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti;

    c)      maaseudun kehittämisohjelmissa suositellut tilatason toimet, joiden tarkoituksena on maatilojen nykyaikaistaminen, kilpailukyvyn parantaminen, alakohtainen yhdentäminen, innovointi ja markkinasuuntautuneisuus sekä yrittäjyyden edistäminen;

    d)     vaatimukset tuensaajien tasolla, siten kuin jäsenvaltiot ovat ne määritelleet yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanemiseksi;

    e)      vaatimukset tuensaajien tasolla, siten kuin jäsenvaltiot ovat ne määritelleet asetuksen (EY) N:o 1107/2009 55 artiklan täytäntöönpanemiseksi, erityisesti yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi annetun direktiivin 2009/128/EY 14 artiklassa tarkoitetun integroidun torjunnan yleisten periaatteiden noudattaminen.]

    3.          Maatilojen neuvontajärjestelmä voi kattaa myös erityisesti

    a)      maatilatoiminnan muutosten edistämisen ja niiden taloudellisen toiminnan monipuolistamisen;

    b)     riskinhallinnan ja asianmukaisten ennaltaehkäisevien toimenpiteiden käyttöönoton luonnonmullistusten, katastrofien sekä eläin- ja kasvitautien torjumiseksi;

    c)      kansallisella lainsäädännöllä vahvistetut vähimmäisvaatimukset, joita tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [RD] 29 artiklan 3 kohdassa ja 30 artiklan 2 kohdassa;

    d)     tämän asetuksen liitteessä I säädetty tiedottaminen, joka liittyy ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen, biologiseen monimuotoisuuteen ja vesien suojeluun.

    13 artikla

    Maatilojen neuvontajärjestelmään liittyvät erityisvaatimukset

    1.          Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maatilojen neuvontajärjestelmässä toimivilla neuvojilla on riittävä pätevyys ja että heitä koulutetaan säännöllisesti.

    2.          Jäsenvaltioiden on varmistettava, että neuvonta ja valvonta pysyvät erillään toisistaan. Tältä osin ja yleisön tiedonsaantioikeutta koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista rajoittamatta jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valitut ja nimetyt elimet paljasta neuvontatoimintansa aikana tietoonsa tulleita henkilökohtaisia tai yksilökohtaisia tietoja muille henkilöille kuin kyseistä tilaa hoitavalle tuensaajalle, lukuun ottamatta toimintansa aikana havaittuja sääntöjenvastaisuuksia tai sääntöjen rikkomisia, joita koskee unionin tai kansallisessa lainsäädännössä säädetty velvoite ilmoittaa julkisille viranomaisille, erityisesti rikostapauksissa.

    3.          ▌Kansallisen viranomaisen on toimitettava mahdolliselle tuensaajalle luettelo 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista valituista ja nimetyistä elimistä, ▌ensisijaisesti sähköisesti.

    14 artikla

    Pääsy maatilojen neuvontajärjestelmään

    Tuensaajat ja viljelijät, jotka eivät saa yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea, voivat käyttää maatilojen neuvontajärjestelmää vapaaehtoisuuden pohjalta.

    Jäsenvaltiot voivat kuitenkin määrittää puolueettomilla perusteilla tuensaajaryhmät, joilla on ensisijainen oikeus käyttää maatilojen neuvontajärjestelmää ja joihin lukeutuvat muun muassa asetuksen (EU) No xxx/xxx [RD] 53, 61 ja 62 artiklassa tarkoitetut rajallisin resurssein toimivat verkostot, tämän kuitenkaan rajoittamatta 99 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan soveltamista.

    Siinä tapauksessa jäsenvaltioiden on ▌varmistettava, että etusijalle asetetaan viljelijät, joilla on kaikkein rajallisimmat mahdollisuudet muihin neuvontapalveluihin kuin maatilojen neuvontajärjestelmään.

    Maatilojen neuvontajärjestelmässä on varmistettava, että tuensaajilla on mahdollisuus saada neuvontaa, jossa otetaan huomioon heidän tilansa erityistilanne.

    15 artikla

    Komission toimivalta

    Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt maatilojen neuvontajärjestelmän yhdenmukaista täytäntöönpanoa varten saattaakseen järjestelmän täysin toimivaksi.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    IV OSASTO

    RAHASTOJEN VARAINHOITO

    I luku

    MAATALOUSTUKIRAHASTO

    1 JAKSO

    MENOJEN RAHOITUS

    16 artikla

    Talousarvion enimmäismäärä

    1.          Maataloustukirahaston menojen vuotuinen enimmäismäärä muodostuu sille asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [MFF] mukaisesti vahvistetuista enimmäismääristä.

    2.          Jos unionin lainsäädännössä säädetään 1 kohdassa tarkoitetuista määristä vähennettävistä määristä tai niihin lisättävistä määristä, komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 112 artiklassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta, maataloustukirahaston menoihin käytettävissä olevan nettomäärän kyseisessä lainsäädännössä tarkoitettujen tietojen perusteella.

    17 artikla

    Kuukausimaksut

    1.          Komissio antaa 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menojen rahoittamiseksi tarvittavat määrärahat jäsenvaltioiden käyttöön kuukausimaksuina hyväksyttyjen maksajavirastojen viitejakson aikana toteuttamien menojen perusteella.

    2.          Siihen asti kun komissio alkaa maksaa kuukausimaksuja, jäsenvaltioiden on annettava menoihin tarvittavat varat käyttöön hyväksyttyjen maksajavirastojensa tarpeiden mukaan.

    18 artikla

    Kuukausimaksuja koskevat yksityiskohtaiset säännöt

    1.          Komissio maksaa kuukausimaksut hyväksyttyjen maksajavirastojen viitekuukautena toteuttamien menojen osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 53 ja 54 artiklan soveltamista.

    2.          Kuukausimaksut maksetaan jäsenvaltioille viimeistään menojen toteuttamiskuukautta seuraavan toisen kuukauden kolmantena työpäivänä. Jäsenvaltioiden lokakuun 1 ja 15 päivän välisenä aikana toteuttamat menot luetaan kuuluviksi lokakuulle. Menot, jotka toteutetaan lokakuun 16 ja 31 päivän välisenä aikana, luetaan kuuluviksi marraskuulle.

    3.          Komissio vahvistaa suorittamansa kuukausimaksut täytäntöönpanosäädöksillä jäsenvaltioiden tekemien menoilmoitusten ja 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella sekä ottaen huomioon 43 artiklan mukaisesti sovellettavat vähennykset tai keskeytykset tai muut mahdolliset oikaisut. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

    4.          Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä, jotka hyväksytään 112 artiklassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta, hyväksyä lisämaksuja tai vähennyksiä. Tällöin asiasta ilmoitetaan 112 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle sen seuraavassa kokouksessa.

    19 artikla

    Hallinto- ja henkilöstökustannukset

    Hallinto- ja henkilöstökustannuksista jäsenvaltioille ja maataloustukirahaston tukea saaville tuensaajille aiheutuvia menoja ei rahoiteta maataloustukirahastosta.

    20 artikla

    Julkisten interventioiden menot

    1.          Jos yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä ei ole vahvistettu julkisesta interventiosta aiheutuvien menojen yksikkökohtaista määrää, kyseinen toimenpide rahoitetaan maataloustukirahastosta käyttäen koko unionissa yhdenmukaisia kiinteitä määriä, erityisesti kun kyseessä ovat jäsenvaltioista peräisin olevat varat, jotka käytetään tuotteiden ostoon sekä interventiotuotteiden varastoinnista ja tapauksen mukaan jalostuksesta aiheutuviin materiaalitoimiin.

    2.          Jotta voidaan varmistaa julkisista interventioista aiheutuvien menojen rahoittaminen maataloustukirahastosta, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti seuraavista:

    a)      toimenpidelajit, joille voidaan myöntää unionin rahoitusta, ja korvausedellytykset;

    b)     tukikelpoisuusedellytykset ja laskentamenetelmät maksajavirastojen tosiasiallisesti havaitsemien seikkojen tai komission määrittämien kiinteiden määrien tai alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä säädettyjen kiinteiden tai muuttuvien määrien perusteella.

    3.          Unionin talousarvioon maataloustukirahastoa varten otettujen määrärahojen moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat toimien arvon määritystä julkisen intervention yhteydessä ja julkisen intervention alaisten tuotteiden menetyksen tai pilaantumisen tapauksessa toteutettavia toimenpiteitä sekä rahoitettavien määrien vahvistamista.

    4.          Komissio vahvistaa 1 kohdassa tarkoitetut määrät täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

    21 artikla

    Satelliittikuvien hankinta

    Komissio ja jäsenvaltiot hyväksyvät luettelon tarkastuksissa tarvittavista satelliittikuvista kunkin jäsenvaltion laatiman eritelmän pohjalta.

    Komissio toimittaa kyseiset satelliittikuvat korvauksetta valvontaelimille tai niiden edustajikseen valtuuttamille palveluntarjoajille.

    Komissio pysyy satelliittikuvien omistajana, ja se ottaa kuvat takaisin työn valmistuttua. Se voi myös edellyttää maatalousmaan kaukokartoitustarkastuksissa käytettävien tekniikoiden ja työmenetelmien kehittämistä.

    22 artikla

    Maatalousresurssien seuranta

    Edellä olevan 6 artiklan c alakohdan mukaisesti rahoitettavien toimenpiteiden tarkoituksena on antaa komissiolle välineet hallinnoida unionin maatalousmarkkinoita globaalissa toimintaympäristössä, turvata maatalousmaata, peltometsät mukaan lukien, ja viljelmien tilaa koskeva taloudellinen ja ympäristöä koskeva seuranta arvioiden mahdollistamiseksi erityisesti tuotosten ja maataloustuotannon osalta, asettaa kyseiset arviot saataville kansainvälisissä yhteyksissä, kuten Yhdistyneiden kansakuntien järjestöjen tai muiden kansainvälisten elinten koordinoimissa aloitteissa, lisätä maailmanmarkkinoiden avoimuutta ja turvata maatalouden meteorologisen järjestelmän tekninen kehitys.

    Edellä 6 artiklan c alakohdan mukaisesti rahoitettavat toimenpiteet koskevat yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanoon ja seurantaan tarvittavien tietojen keräämistä tai ostamista, mukaan luettuina satelliittitiedot ja meteorologiset tiedot, paikkatietoinfrastruktuurin ja verkkosivuston perustaminen, ilmasto-oloihin liittyvien tutkimusten tekeminen, maaperän terveyden seurannassa käytettävä kaukokartoitus sekä maatalousmeteorologisten ja ekonometristen mallien päivittäminen. Toimenpiteet toteutetaan tarvittaessa yhteistyössä kansallisten laboratorioiden ja elinten kanssa.

    23 artikla

    Täytäntöönpanovalta

    Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä sääntöjä, jotka koskevat 6 artiklan b ja c alakohdan mukaistaa rahoitusta, 21 ja 22 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisessa noudatettavaa menettelyä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, satelliittikuvien ja meteorologisten tietojen hankintaa, parantamista ja käyttöä säätelevää kehystä sekä sovellettavia määräaikoja. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    2 JAKSOBUDJETTIKURI

    24 artikla

    Enimmäismäärien noudattaminen

    1.          Maataloustukirahaston menoihin liittyvät määrärahat eivät saa missään vaiheessa talousarviomenettelyn ja talousarvion toteuttamisen aikana ylittää 16 artiklassa tarkoitettua määrää.

    Kaikissa komission ehdottamissa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston, neuvoston tai komission antamissa maataloustukirahaston talousarvioon vaikuttavissa säädöksissä on noudatettava 16 artiklassa tarkoitettua määrää.

    2.          Jos jäsenvaltion maatalousmenoille on vahvistettu unionin lainsäädännössä rahoituksen enimmäismäärä euroina, menot korvataan kyseiseen euroina ilmaistuun enimmäismäärään asti, tarvittaessa mukautettuna, jos sovelletaan 43 artiklaa.

    3.          Asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] 7 artiklassa tarkoitettuja suorien tukien kansallisia enimmäismääriä oikaistuina tämän asetuksen 25 artiklassa säädetyillä tarkistuksilla pidetään rahoituksen euroina vahvistettuina enimmäismäärinä.

    24 a artikla

    Maatalousalan kriisivaraus

    Muodostetaan maatalousalan kriisivaraus, josta on tarkoitus tarjota alalle lisätukea maataloustuotteiden tuotantoon tai jakeluun vaikuttavissa merkittävissä kriiseissä; varaus muodostetaan tekemällä kunkin vuoden alussa suoriin tukiin vähennys 25 artiklassa tarkoitetun menetelmän avulla.

    Varauksen kokonaismäärä on 2 800 miljoonaa euroa, ja se jakautuu tasasuuruisiin 400 miljoonan euron (vuoden 2011 hinnat) vuotuisiin eriin kaudella 2014–2020 ja sisältyy [MRK:n] otsakkeeseen 2.]

    25 artikla

    Rahoituskuri

    1.          Sen varmistamiseksi, että markkinoihin liittyvien menojen ja suorien tukien rahoittamiseksi asetuksessa (EU) N:o xxx/xxx [MFF] vahvistettuja vuotuisia enimmäismääriä noudatetaan, on määrättävä mukautusaste, jota sovelletaan suoriin tukiin, jos asianomaisen enimmäismäärän puitteissa rahoitettavia toimenpiteitä koskevat rahoitusennusteet osoittavat jonkin varainhoitovuoden osalta, että vuotuiset enimmäismäärät tulevat ylittymään.

    2.          Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen viimeistään sen kalenterivuoden maaliskuun 31 päivänä, jota 1 kohdassa tarkoitettu mukautus koskee ▌.

    3.          Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät ole jonakin vuonna vahvistaneet mukautusastetta kesäkuun 30 päivään mennessä, komissio vahvistaa sen täytäntöönpanosäädöksellä ja ilmoittaa asiasta viipymättä Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

    4.          Joulukuun 1 päivään asti ▌komissio voi ▌käytettävissään olevien uusien tietojen perusteella mukauttaa 2 tai 3 kohdan mukaisesti vahvistettua suorien tukien mukautusastetta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

    4a.        Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 966/2012 169 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on korvattava asetuksen (EU) N:o 966/2012 169 artiklan 3 kohdan mukaisesti siirretyt määrärahat varojen lopullisille saajille, joihin sovelletaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja suorien tukien mukautuksia sinä varainhoitovuonna, jolle määrärahat on siirretty.

    Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua korvausta sovelletaan ainoastaan lopullisiin tuensaajiin jäsenvaltioissa, joissa rahoituskuria sovelletaan edellisenä varainhoitovuonna.

    5.          Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksillä ehdot ja edellytykset, joita sovelletaan asetuksen (EU) N:o 966/2012 169 artiklan 3 kohdan mukaisesti tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen menojen rahoittamiseksi siirrettyihin määrärahoihin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

    6.          ▌Tätä artiklaa sovellettaessa on otettava huomioon 24 a artiklassa tarkoitettua maatalousalan kriisivarausta koskeva määrä, kun määritetään suoriin tukiin sovellettavaa mukautusastetta. Kaikki määrät, joita ei ole käytetty kriisitoimenpiteisiin varainhoitovuoden loppuun mennessä, maksetaan 4 a kohdan mukaisesti.

    26 artikla

    Budjettikurimenettely

    1.          Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle varainhoitovuoden N talousarvioesityksen kanssa myös varainhoitovuosia N-1, N ja N+1 koskevat ennusteensa.

    2.          Jos varainhoitovuoden N talousarvioesitystä laadittaessa ilmenee, että 16 artiklassa tarkoitettu määrä uhkaa ylittyä varainhoitovuonna N, komissio ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tai neuvostolle toimenpiteitä, joita kyseisen määrän noudattamiseksi tarvitaan.

    3.          Jos komissio milloin tahansa katsoo, että 16 artiklassa tarkoitettu määrä uhkaa ylittyä, eikä sen ole mahdollista toteuttaa oman toimivaltansa puitteissa riittäviä toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, se ehdottaa muita toimenpiteitä kyseisen määrän noudattamisen varmistamiseksi. Nämä toimenpiteet hyväksyy neuvosto, kun asianomaisen toimenpiteen oikeusperusta on SEUT 43 artiklan 3 kohta, tai Euroopan parlamentti ja neuvosto, kun asianomaisen toimenpiteen oikeusperusta on SEUT 43 artiklan 2 kohta.

    4.          Jos jäsenvaltioiden korvauspyynnöt varainhoitovuoden N lopussa ylittävät tai uhkaavat ylittää 16 artiklassa tarkoitetun määrän, komissio

    a)      ottaa jäsenvaltioiden esittämät pyynnöt huomioon oikeassa suhteessa ja käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa sekä vahvistaa väliaikaisesti täytäntöönpanosäädöksillä maksujen määrän kyseessä olevalle kuukaudelle;

    b)     vahvistaa edelliseltä varainhoitovuodelta kaikkien jäsenvaltioiden tilanteen unionin rahoituksen suhteen viimeistään seuraavan vuoden helmikuun 28 päivänä;

    c)      vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä unionin rahoituksen kokonaismäärän jäsenvaltioittain unionin yhtenäisen rahoitusosuuden perusteella sekä kuukausimaksuihin käytettävissä olleiden määrärahojen rajoissa;

    d)     maksaa mahdolliset jäsenvaltioiden osalta suoritettavat kompensaatiot viimeistään vuoden N+1 maaliskuulta suoritettavien kuukausimaksujen yhteydessä.

    Ensimmäisen alakohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

    27 artikla

    Varojärjestelmä

    Komissio ottaa käyttöön maataloustukirahaston menojen kuukausittaisen varo- ja seurantajärjestelmän sen varmistamiseksi, että 16 artiklassa tarkoitettu määrärahojen enimmäismäärä ei ylity.

    Tätä tarkoitusta varten komissio vahvistaa kunkin varainhoitovuoden alussa kuukausimenoprofiilit, tarvittaessa kolmen edellisen vuoden kuukausimenojen keskiarvon pohjalta.

    Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle määräajoin kertomuksen, jossa se tarkastelee toteutuneiden menojen kehitystä suhteessa profiileihin ja esittää ennakkoarvion kuluvan varainhoitovuoden menojen toteutumisesta.

    28 artikla

    Viitekurssi

    1.          Hyväksyessään talousarvioesityksen tai sen maatalousmenoja koskevan oikaisukirjelmän komissio käyttää maataloustukirahaston talousarviota koskevissa arvioissa euron ja Yhdysvaltojen dollarin välistä keskimääräistä valuuttakurssia, joka on todettu markkinoilla viimeisimmän, vähintään 20 päivää ennen budjettiasiakirjan hyväksymistä komission toimesta päättyneen neljännesvuoden aikana.

    2.          Hyväksyessään esityksen korjaavaksi ja täydentäväksi talousarvioksi tai sen oikaisukirjelmän, siltä osin kuin nämä asiakirjat koskevat 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin toimiin liittyviä määrärahoja, komissio käyttää

    a)      ▌euron ja Yhdysvaltojen dollarin välistä keskimääräistä valuuttakurssia, joka on todettu markkinoilla edellisen varainhoitovuoden elokuun 1 päivän ja viimeisimmän, vähintään 20 päivää ennen budjettiasiakirjan hyväksymistä komission toimesta päättyneen neljännesvuoden päättymispäivän välisenä aikana, mutta kuitenkin viimeistään kuluvan varainhoitovuoden heinäkuun 31 päivänä; ja

    b)     ▌ennusteena jäljellä olevalle varainhoitovuoden osalle mainittua keskimääräistä valuuttakurssia, joka on todettu viimeisimmän, vähintään 20 päivää ennen budjettiasiakirjan hyväksymistä komission toimesta päättyneen neljännesvuoden aikana.

    II luku

    Maaseuturahasto

    1 JAKSO

    MAASEUTURAHASTOA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

    29 artikla

    Ei päällekkäistä rahoitusta

    Maaseuturahastosta rahoitettuihin menoihin ei saa osoittaa EU:n talousarviosta muuta rahoitusta.

    30 artikla

    Maksuihin sovellettavat yhteiset säännökset

    1.          Asetuksen (EU) N:o CR/xxx 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti komission maksama 5 artiklassa tarkoitettu maaseuturahaston rahoitusosuus ei saa ylittää talousarviositoumuksia.

    Maksut osoitetaan aikaisimpaan avoimeen talousarviositoumukseen.

    2.          Sovelletaan asetuksen (EU) N:o FR/xxx [81] artiklaa.

    2 JAKSOMAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMIEN RAHOITUS

    31 artikla

    Maaseuturahastosta myönnettävä rahoitusosuus

    Maaseuturahastosta maaseudun kehittämisohjelmien menoihin myönnettävä rahoitusosuus vahvistetaan kullekin ohjelmalle maaseudun kehittämiseen annettavaa maaseuturahaston tukea koskevassa unionin lainsäädännössä asetettujen enimmäismäärien rajoissa.

    32 artikla

    Talousarviositoumukset

    Maaseudun kehittämisohjelmia koskevien unionin talousarviositoumusten yhteydessä sovelletaan asetuksen (EU) N:o CR/xxx 66 artiklaa.

    3 JAKSORAHOITUSOSUUS MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMIIN

    33 artikla

    Maaseudun kehittämisohjelmia varten suoritettaviin maksuihin sovellettavat säännökset

    1.          Edellä 5 artiklassa tarkoitettujen menojen kattamiseksi tarvittavat määrärahat annetaan jäsenvaltioiden käytettäviksi ennakkomaksuina, välimaksuina ja loppumaksuina, kuten tässä jaksossa selostetaan.

    2.          Ennakko- ja välimaksujen yhteenlaskettu määrä saa olla enintään 95 prosenttia kullekin maaseudun kehittämisohjelmalle myönnetystä maaseuturahaston rahoitusosuudesta.

    Kun 95 prosentin enimmäismäärä on saavutettu, jäsenvaltion on toimitettava edelleen maksupyyntöjä komissiolle.

    34 artikla

    Ennakkomaksujärjestelyt

    1.           Kun komissio on tehnyt maaseudun kehittämisohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen, se maksaa jäsenvaltiolle ensimmäisen ennakkomaksun koko ohjelmakaudeksi. Tämä ensimmäinen ennakkomaksu maksetaan erinä seuraavasti:

    a)     vuonna 2014: 1 prosentti tukimäärästä, joka maaseuturahastosta on osoitettu ohjelmaan koko ohjelmakaudeksi, ja 1,5 prosenttia tukimäärästä, joka maaseuturahastosta on osoitettu ohjelmaan koko ohjelmakaudeksi, silloin kun jäsenvaltio on saanut rahoitustukea vuodesta 2010 lähtien SEUT 122 ja 143 artiklan mukaisesti tai Euroopan rahoitusvakausvälineestä tai kun se saa 136 ja 143 artiklassa tarkoitettua rahoitustukea 31 päivänä joulukuuta 2013;

    b)     vuonna 2015: 1 prosentti tukimäärästä, joka maaseuturahastosta on osoitettu ohjelmaan koko ohjelmakaudeksi, ja 1,5 prosenttia tukimäärästä, joka maaseuturahastosta on osoitettu ohjelmaan koko ohjelmakaudeksi, silloin kun jäsenvaltio on saanut rahoitustukea vuodesta 2010 lähtien SEUT 122 ja 143 artiklan mukaisesti tai Euroopan rahoitusvakausvälineestä tai kun se saa SEUT 136 ja 143 artiklassa tarkoitettua rahoitustukea 31 päivänä joulukuuta 2014;

    c)      vuonna 2016: 1 prosentti tukimäärästä, joka maaseuturahastosta on osoitettu ohjelmaan koko ohjelmakaudeksi.

    Jos maaseudun kehittämisohjelma hyväksytään vuonna 2015 tai myöhemmin, aikaisemmat erät maksetaan hyväksymisvuonna.

    2.          Ennakkomaksuna suoritettu kokonaismäärä on palautettava komissiolle, jos menoja ei synny eikä kyseisestä maaseudun kehittämisohjelmasta ole esitetty menoilmoitusta 24 kuukauden kuluessa päivästä, jona komissio on maksanut ennakkomaksun ensimmäisen erän.

    3.          Ennakkomaksuista kertyvät korot osoitetaan asianomaiseen maaseudun kehittämisohjelmaan, ja ne vähennetään lopullisessa menoilmoituksessa ilmoitettavien julkisten menojen määrästä.

    4.          Ennakkomaksun kokonaismäärä tarkastetaan ja hyväksytään tämän asetuksen 53 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ennen kuin maaseudun kehittämisohjelma päätetään.

    35 artikla

    Välimaksut

    1.          Kullekin maaseudun kehittämisohjelmalle suoritetaan välimaksuja. Ne lasketaan soveltamalla kunkin toimenpiteen yhteisrahoitusosuutta toimenpiteen osalta toteutuneisiin julkisiin menoihin asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [RD] 65 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

    2.          Komissio suorittaa käytettävissä olevien talousarviomäärärahojen rajoissa välimaksuja hyväksyttyjen maksajavirastojen ohjelmien toteuttamiseksi toteuttamien menojen korvaamiseksi.

    3.          Kunkin välimaksun edellytyksenä on, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

    a)      komissiolle toimitetaan hyväksytyn maksajaviraston allekirjoittama menoilmoitus 102 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti;

    b)     kuhunkin toimenpiteeseen maaseuturahastosta myönnettävän rahoituksen kokonaismäärää ei ylitetä missään vaiheessa kyseisen ohjelman kattamana aikana;

    c)      komissiolle toimitetaan viimeinen maaseudun kehittämisohjelman toteutusta koskeva vuotuinen täytäntöönpanokertomus.

    4.          Jos jokin 3 kohdassa säädetyistä edellytyksistä ei täyty, komissio ilmoittaa siitä mahdollisimman pian hyväksytylle maksajavirastolle tai koordinointielimelle, jos sellainen on nimetty. Jos jokin 3 kohdan a tai c alakohdassa säädetyistä edellytyksistä ei täyty, menoilmoitusta ei voida hyväksyä.

    5.          Komissio suorittaa välimaksun 45 päivän kuluessa tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävän menoilmoituksen rekisteröimisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 53 ja 54 artiklan soveltamista.

    6.          Hyväksyttyjen maksajavirastojen on laadittava ja toimitettava komissiolle suoraan tai koordinointielimen välityksellä, jos sellainen on nimetty, maaseudun kehittämisohjelmiin liittyvät välimaksuja koskevat menoilmoitukset ajanjaksoina, jotka komissio vahvistaa 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä.

    Kyseiset menoilmoitukset koskevat menoja, joita hyväksytyt maksajavirastot ovat kunkin asianomaisen jakson aikana toteuttaneet. Kuitenkin tapauksissa, joissa asetuksen (EU) N:o CR/xxx 55 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua menoa ei voida ilmoittaa komissiolle kyseisenä jaksona, koska ohjelman muutos odottaa komission hyväksyntää, se voidaan ilmoittaa seuraavien jaksojen yhteydessä.

    jälimaksuja koskevat menoilmoitukset, jotka koskevat lokakuun 16 päivästä alkaen toteutuneita menoja, otetaan seuraavan vuoden talousarvioon.

    7.           Asetuksen (EU) N:o CR/xxx 74 artiklaa sovelletaan.

    36 artikla

    Loppumaksun suorittaminen ja ohjelman päättäminen

    1.          Saatuaan maaseudun kehittämisohjelman toteutusta koskevan viimeisen vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen komissio suorittaa käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa loppumaksun voimassa olevan rahoitussuunnitelman, asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman viimeisen täytäntöönpanovuoden tilinpäätöksen sekä vastaavan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen perusteella. Tilinpäätös on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [CR] 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta menojen viimeisestä tukikelpoisuuspäivästä, ja sen on katettava hyväksytyn maksajaviraston menojen viimeiseen tukikelpoisuuspäivään asti toteuttamat menot.

    2.           Loppumaksu suoritetaan kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio katsoo saaneensa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat ja viimeinen tilinpäätös on tarkastettu ja hyväksytty. Komissio vapauttaa loppumaksun maksamisen jälkeen vielä jäljellä olevat maksusitoumukset kuuden kuukauden kuluessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 37 artiklan 5 kohdan soveltamista.

    3.          Jos komissiolle ei toimiteta viimeistä vuotuista täytäntöönpanokertomusta ja ohjelman viimeisen täytäntöönpanovuoden tilien tarkastamiseksi ja hyväksymiseksi tarvittavia asiakirjoja 1 kohdassa asetetun määräajan kuluessa, loppumäärää koskeva maksusitoumus vapautetaan ilman eri toimenpiteitä 37 artiklan mukaisesti.

    37 artikla

    Maaseudun kehittämisohjelmia koskevien talousarviositoumusten vapauttaminen ilman eri toimenpiteitä

    1.          Komissio vapauttaa ilman eri toimenpiteitä maaseudun kehittämisohjelmaan liittyvän talousarviositoumuksen osan, jota ei ole käytetty ennakko- tai välimaksuihin tai josta ei ole jätetty komissiolle 35 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävää menoilmoitusta, talousarviositoumuksen tekemistä seuraavan kolmannen vuoden joulukuun 31 päivään mennessä toteutuneiden menojen osalta.

    2.          Talousarviositoumuksen osa, joka on vielä avoimena asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [CR] 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna menojen viimeisenä tukikelpoisuuspäivänä ja josta ei ole tehty menoilmoitusta kuuden kuukauden kuluessa kyseisestä päivästä, vapautetaan ilman eri toimenpiteitä.

    3.          Edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun määräajan, jonka päätyttyä ilman eri toimenpiteitä tapahtuva vapauttaminen suoritetaan, kuluminen keskeytyy kyseessä oleviin toimiin liittyvän määrän osalta sellaisen oikeudellisen menettelyn tai hallinnollisen muutoksenhaun ajaksi, jolla on lykkäävä vaikutus, edellyttäen, että komissio on saanut asiasta asianomaisen jäsenvaltion antaman perustellun ilmoituksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta vuonna N + 3.

    4.          Talousarviositoumusten vapauttamista ilman eri toimenpiteitä laskettaessa ei oteta huomioon

    a)      talousarviositoumuksen osaa, josta on jätetty menoilmoitus mutta johon liittyvään korvaukseen komissio on tehnyt vähennyksen tai on keskeyttänyt sen maksamisen 31 päivään joulukuuta vuonna N + 3 mennessä;

    b)     talousarviositoumuksen osaa, jota maksajavirasto ei ole voinut maksaa ylivoimaisen esteen vuoksi ja jolla on vakavia seurauksia maaseudun kehittämisohjelman toteuttamiselle. Ylivoimaiseen esteeseen vetoavien kansallisten viranomaisten on osoitettava nämä koko ohjelman tai ohjelman osan toteutukseen kohdistuvat välittömät seuraukset.

    Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta tiedot ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista poikkeuksista edellisen vuoden loppuun mennessä ilmoitettavan määrän osalta.

    5.          Komissio ilmoittaa hyvissä ajoin jäsenvaltiolle, jos uhkana on talousarviositoumusten vapauttaminen ilman eri toimenpiteitä. Se ilmoittaa niille ilman eri toimenpiteitä peruuntuvien talousarviositoumusten määrän hallussaan olevien tietojen perusteella. Jäsenvaltioilla on tiedon saamisesta kaksi kuukautta aikaa hyväksyä kyseinen määrä tai esittää huomautuksia. Komissio suorittaa talousarviositoumusten vapauttamisen ilman eri toimenpiteitä yhdeksän kuukauden kuluessa viimeisen 1–3 kohdan soveltamisesta johtuvan määräajan päättymisestä.

    6.          Jos talousarviositoumuksia vapautetaan ilman eri toimenpiteitä, kyseiselle maaseudun kehittämisohjelmalle myönnettävästä maaseuturahaston rahoitusosuudesta vähennetään kyseisen vuoden osalta ilman eri toimenpiteitä vapautettu määrä. Jäsenvaltion on laadittava komission hyväksyttäväksi tarkistettu rahoitussuunnitelma tuen vähennyksen jakamiseksi toimenpiteiden kesken. Muussa tapauksessa komissio suorittaa vähennyksen suhteessa kullekin toimenpiteelle myönnettyihin määriin.

    III luku

    Yhteiset säännökset

    41 artikla

    Maatalouden varainhoitovuosi

    Maatalouden varainhoitovuosi kattaa maksajavirastojen maksamat menot sekä niiden vastaanottamat ja maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tileihin kirjaamat tulot varainhoitovuodelta "N", joka alkaa 16 päivänä lokakuuta vuonna "N-1" ja päättyy 15 päivänä lokakuuta vuonna "N", sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission 48 artiklan 7 kohdan a alakohdan nojalla antamia erityissäännöksiä julkiseen interventioon liittyvistä menoilmoituksista ja tuloista.

    42 artikla

    Maksumääräaikojen noudattaminen

    ▌Kun unionin lainsäädännössä säädetään maksumääräajoista, maksajavirastojen tuensaajille ennen aikaisinta mahdollista maksupäivää ja viimeisen mahdollisen maksupäivän jälkeen suorittamat maksut eivät voi saada unionin rahoitusta, lukuun ottamatta suhteellisuusperiaate huomioon ottaen vahvistettavia tapauksia, edellytyksiä ja rajoja.

    Jotta ▌ ennen aikaisinta mahdollista maksupäivää tai viimeisen mahdollisen maksupäivän jälkeen toteutettuihin menoihin voitaisiin myöntää unionin rahoitusta ja samalla rajoittaa rahoitusvaikutuksia, siirretään komissiolle valta antaa 111 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat poikkeuksia maksajavirastojen suorittamien maksujen maksukelpoisuudesta.

    43 artikla

    Kuukausimaksujen ja välimaksujen vähentäminen ja keskeyttäminen

    1.        Jos komissio voi menoilmoitusten tai 102 artiklassa tarkoitettujen tietojen perusteella todeta, että menoja ovat toteuttaneet tahot, jotka eivät ole virallisesti hyväksyttyjä maksajavirastoja, että unionin lainsäädännössä vahvistettuja maksuaikoja tai rahoituksen enimmäismääriä ei ole noudatettu tai että menoja ei muutoin ole toteutettu unionin sääntöjen mukaisesti, komissio voi vähentää kyseiselle jäsenvaltiolle maksettavia kuukausi- tai välimaksuja tai keskeyttää ne 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kuukausimaksuja koskevan päätöksen nojalla tai 35 artiklassa tarkoitettujen välimaksujen yhteydessä annettuaan ensin jäsenvaltiolle tilaisuuden esittää huomautuksensa.

    Jollei komissio voi menoilmoitusten tai 102 artiklassa tarkoitettujen tietojen perusteella todeta, että menot on toteutettu unionin sääntöjen mukaisesti, komission on pyydettävä kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan lisätietoja ja esittämään huomautuksensa määräaikana, jonka on oltava vähintään 30 päivän pituinen. Jos jäsenvaltio ei vastaa komission pyyntöön asetetun määräajan kuluessa tai jos vastausta pidetään epätyydyttävänä tai se osoittaa, että menojen toteutus ei ole ollut unionin sääntöjen mukaista, komissio voi vähentää kyseiselle jäsenvaltiolle maksettavia kuukausi- tai välimaksuja tai keskeyttää ne 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kuukausimaksuja koskevan päätöksen nojalla tai 35 artiklassa tarkoitettujen välimaksujen yhteydessä.

    2.          Komissio voi vähentää jäsenvaltiolle maksettavia kuukausi- tai välimaksuja tai keskeyttää ne täytäntöönpanosäädöksillä, jos ▌ yksi tai useampi kyseisen kansallisen valvontajärjestelmän keskeinen osa puuttuu kokonaan tai ei toimi tehokkaasti havaittujen vakavien tai pysyvien puutteiden vuoksi tai sääntöjenvastaisten tukien takaisinperintäjärjestelmässä on vastaavanlaisia vakavia puutteita ja jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

    b)     joko edellä tarkoitetut puutteet ovat luonteeltaan jatkuvia ja ovat olleet syynä vähintään kahteen 54 artiklan nojalla annettuun täytäntöönpanosäädökseen, joilla kyseisen jäsenvaltion menoja on jätetty unionin rahoituksen ulkopuolelle; tai

    c)      komissio katsoo, ettei kyseinen jäsenvaltio pysty toteuttamaan tarvittavia korjaavia toimenpiteitä ▌lähitulevaisuudessa noudattaen selkeitä edistymistä mittaavia indikaattoreita sisältävää toimintasuunnitelmaa, joka on laadittu komissiota kuullen.

    Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

    Vähennystä tai keskeytystä sovelletaan sen maksajaviraston toteuttamiin menoihin, jonka osalta puutteita ilmenee, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettavan ajan, joka saa olla enintään 12 kuukautta mutta jota voidaan pidentää uudella, enintään 12 kuukauden pituisella ajanjaksolla, jos vähennyksen tai keskeytyksen edellytykset edelleen täyttyvät. Sitä ei saa jatkaa, jos edellytykset eivät enää täyty.

    Ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten antamista komissio ilmoittaa aikomuksestaan kyseiselle jäsenvaltiolle ja pyytää sitä reagoimaan määräajassa, joka ei saa olla 30:tä päivää lyhyempi.

    Edellä 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja kuukausimaksuja tai 35 artiklassa tarkoitettuja välimaksuja koskevissa päätöksissä on otettava huomioon tämän kohdan nojalla annetut täytäntöönpanosäädökset.

    3.          Tämän artiklan mukaisia vähennyksiä ja keskeytyksiä on sovellettava suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja 53 ja 54 artiklan soveltamista rajoittamatta.

    4.          Tämän artiklan mukaiset vähennykset ja keskeytykset eivät rajoita asetuksen (EU) N:o CR/xxx 17, 20 ja 21 artiklan soveltamista.

    Asetuksen (EU) N:o CR/xxx 17 ja 20 artiklassa tarkoitettuja keskeytyksiä sovelletaan tämän artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

    44 artikla

    Maksujen keskeytys myöhäisen ilmoituksen tapauksessa

    Jos alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä edellytetään jäsenvaltioiden toimittavan tietyn ajan kuluessa tiedot 61 artiklan mukaisesti suoritettujen tarkastusten lukumääristä ja tarkastusten tuloksista ja jäsenvaltio ylittää tämän määräajan, komissio voi keskeyttää 18 artiklassa tarkoitetut kuukausimaksut tai 35 artiklassa tarkoitetut välimaksut, edellyttäen, että komissio on antanut jäsenvaltioiden käyttöön kaikki tilastollisten tietojen ilmoittamista varten tarvittavat tiedot, kaavakkeet ja selvitykset hyvissä ajoin ennen tiedonkeruuajan alkamista. Keskeytetty määrä saa olla enintään 1,5 prosenttia menoista, joiden osalta tarvittavia tilastotietoja ei ole lähetetty ajoissa. Keskeytystä soveltaessaan komissio toimii suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ottaen huomioon viivästymisen keston. Huomioon otetaan erityisesti se, vaarantaako tietojen toimittamisen viivästys talousarvion vuosittaisen vastuuvapausmenettelyn. Ennen kuukausimaksujen keskeyttämistä komissio ilmoittaa siitä kirjallisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle. Komissio korvaa keskeytetyt määrät saatuaan asianomaisilta jäsenvaltioilta tilastotiedot, edellyttäen, että se saa kyseiset tiedot seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä.

    45 artikla

    Tulojen sitominen

    1.          Asetuksen (EU) N:o FR/xxx [18] artiklassa tarkoitettuina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina pidetään seuraavia:

    a)      määrät, jotka on 42 artiklan ja, maataloustukirahastoa koskevien menojen osalta 53 artiklan, sekä 54 ja 56 artiklan mukaisesti maksettava korkoineen unionin talousarvioon;

    b)     määrät, jotka kerätään tai peritään takaisin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007[39] II osan I osaston III luvun III jakson nojalla;

    c)      määrät, jotka on kannettu rangaistusten johdosta alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä vahvistettujen erityissääntöjen mukaisesti, jollei kyseisessä lainsäädännössä säädetä selvästi, että jäsenvaltiot voivat pidättää kyseiset määrät;

    d)     maataloustukirahastoon liittyvien menojen osalta määrät, jotka vastaavat VI osaston II luvussa vahvistettujen täydentäviä ehtoja koskevien sääntöjen mukaisesti sovellettavia seuraamuksia;

    e)      yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä annetun unionin lainsäädännön nojalla annetut vakuudet, vakuustalletukset tai takuut, pois luettuna maaseudun kehittäminen, jonka yhteydessä ne menetetään. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin pidättää menetetyt vakuudet, jotka on annettu vienti- tai tuontitodistuksia myönnettäessä tai tarjouskilpailun yhteydessä sen takaamiseksi, että tarjousten tekijät esittävät ainoastaan vakavasti otettavia tarjouksia.

    2.          Edellä 1 kohdassa tarkoitetut määrät suoritetaan unionin talousarvioon, ja jos ne käytetään uudelleen, ne on käytettävä yksinomaan maataloustukirahaston tai maaseuturahaston menojen rahoittamiseen.

    3.          Tätä asetusta sovelletaan soveltuvin osin 1 kohdassa tarkoitettuihin käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin.

    4.          Maataloustukirahaston yhteydessä asetuksen (EU) N:o FR/xxx [150 ja 151] artiklaa sovelletaan soveltuvin osin tässä asetuksessa tarkoitettujen käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen kirjanpitoon.

    46 artikla

    Erillinen kirjanpito

    Jokaisen maksajaviraston on pidettävä erillistä kirjanpitoa unionin talousarvioon maataloustukirahastoa ja maaseuturahastoa varten kirjatuista määrärahoista.

    47 artikla

    Tiedotustoimet

    1.          Edellä 6 artiklan e alakohdan nojalla rahoitettavan tiedotustoiminnan tarkoituksena on erityisesti auttaa yhteisen maatalouspolitiikan selittämisessä, täytäntöönpanossa ja kehittämisessä ja lisätä yleistä tietoisuutta kyseisen politiikan sisällöstä ja tavoitteista, palauttaa tiedotuskampanjoilla kuluttajien luottamus kriisien jälkeen, antaa tietoa viljelijöille ja muille maaseutualueiden toimijoille sekä tukea eurooppalaista maatalouden mallia ja auttaa kansalaisia ymmärtämään sitä.

    Tarkoituksena on tarjota yhtenäistä, objektiivista ja kokonaisvaltaista tietoa niin unionissa kuin sen ulkopuolella täsmällisen kattavan kuvan antamiseksi maatalouspolitiikasta.

    2.          Edellä 1 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä voivat olla:

    a)      kolmansien osapuolten esittämät vuotuiset työohjelmat tai muut erityistoimenpiteet;

    b)     komission aloitteesta toteutetut toimet.

    Tässä eivät tule kyseeseen lainsäädännössä edellytetyt toimenpiteet eivätkä unionin jonkin toisen toimen yhteydessä rahoitusta jo saavat toimet.

    Edellä b alakohdassa tarkoitettujen toimintojen toteuttamiseksi komissiota voivat avustaa ulkopuoliset asiantuntijat.

    Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä olisi osaltaan katettava unionin poliittisia prioriteetteja koskeva toimielinten tiedotustoiminta, siltä osin kuin ne liittyvät tämän asetuksen yleisiin tavoitteisiin.

    3.          Komissio julkaisee joka vuosi viimeistään lokakuun 31 päivänä ehdotuspyynnön asetuksessa (EU) N:o FR/xxx vahvistettuja edellytyksiä noudattaen.

    4.          Tämän artiklan nojalla suunnitelluista ja toteutetuista toimenpiteistä ilmoitetaan 112 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle.

    5.          Komissio antaa joka toinen vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän artiklan täytäntöönpanosta.

    48 artikla

    Komission toimivalta

    1.          Niiden tulojen huomioon ottamiseksi, joita maksajavirastoille kertyy unionin talousarviota varten, kun ne suorittavat maksuja jäsenvaltioiden toimittamien menoilmoitusten perusteella, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti edellytyksistä, joiden mukaisesti tietyntyyppiset menot ja tulot maataloustukirahaston ja maaseuturahaston yhteydessä on korvattava.

    3.          Jotta käytettävissä olevat määrärahat voitaisiin jakaa tasapuolisesti jäsenvaltioiden kesken tilanteessa, jossa unionin talousarviota ei ole hyväksytty varainhoitovuoden alussa tai suunniteltujen sitoumusten kokonaismäärä ylittää asetuksen (EU) N:o FR/xxx [150 artiklan 3 kohdassa] säädetyn kynnysarvon, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 111 artiklan mukaisesti määrien sitomiseen ja maksamiseen sovellettavaa menetelmää koskevista säännöksistä.

    4.          Jäsenvaltioiden ilmoittamien menoja koskevien tai muiden tässä asetuksessa säädettyjen tietojen johdonmukaisuuden ▌varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti komission jäsenvaltioille maksamien kuukausimaksujen lykkäyksestä maataloustukirahaston menojen osalta ja niistä ehdoista, jotka sääntelevät 43 artiklassa tarkoitettua komission jäsenvaltioille maksamien maaseuturahaston välimaksujen vähentämistä tai keskeyttämistä siinä tapauksessa, että 102 artiklan mukaista velvollisuutta toimittaa tietoja komissiolle on laiminlyöty.

    5.          Suhteellisuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi 44 artiklaa sovellettaessa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti asiaan kuuluvista säännöistä, jotka koskevat seuraavaa:

    a)      luettelo 44 artiklaan liittyvistä toimenpiteistä;

    b)     kyseisessä artiklassa tarkoitettujen maksujen keskeyttämisaste ▌.

    6.          Komissio voi säätää täytäntöönpanosäädöksillä tarkemmin 46 artiklassa tarkoitetusta velvoitteesta sekä erityisedellytyksistä, joita sovelletaan maksajavirastojen kirjanpidossa ilmoitettaviin tietoihin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    7.          Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt seuraavista:

    a)      julkisena varastointina toteutettavien interventiotoimenpiteiden rahoitusta ja kirjanpitoa sekä muita maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettuja menoja koskevat säännöt;

    b)     maksusitoumusten ilman eri toimenpiteitä tapahtuvaa vapauttamista koskevan menettelyn täytäntöönpanoon sovellettavat ehdot ja edellytykset;

    c)      edellä 44 artiklassa säädetyn järjestelyn moitteettoman toiminnan edellyttämä menettely ja muut yksityiskohdat.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    IV luku

    Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen

    I JAKSO

    YLEISET SÄÄNNÖKSET

    49 artikla

    Komission paikalla tekemät tarkastukset

    1.          Jäsenvaltioiden kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti toteuttamia tarkastuksia, perussopimuksen 287 artiklan soveltamista ja SEUT 322 artiklan nojalla toteutettavia tai neuvoston asetukseen (EY) N:o 2185/96[40] perustuvia tarkastuksia rajoittamatta komissio voi järjestää jäsenvaltioissa paikalla tehtäviä tarkastuksia erityisesti seuraavien seikkojen tarkistamiseksi:

    a)      hallinnollisten käytänteiden yhdenmukaisuus unionin sääntöjen kanssa;

    b)     tarvittavien tositteiden olemassaolo ja niiden vastaavuus maataloustukirahastosta tai maaseuturahastosta rahoitettujen toimien kanssa;

    c)      edellytykset, joiden mukaisesti maataloustukirahastosta tai maaseuturahastosta rahoitetut toimet on toteutettu ja tarkastettu;

    ca)    noudattaako maksajavirasto 7 artiklan 2 kohdan mukaisia hyväksymisperusteita ja soveltaako jäsenvaltio asianmukaisesti 7 artiklan 5 kohdan säännöksiä.

    Henkilöiden, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksia paikalla, tai saamiensa valtuuksien puitteissa toimivan komission henkilöstön on voitava saada tutustua tilikirjoihin ja kaikkiin muihin maataloustukirahastosta tai maaseuturahastosta rahoitettavia menoja koskeviin asiakirjoihin, myös sähköisessä muodossa laadittuihin tai saatuihin ja tässä muodossa säilytettäviin asiakirjoihin ja metatietoihin.

    Paikalla tehtävien tarkastusten tekemistä koskevat valtuudet eivät vaikuta sellaisten kansallisten määräysten soveltamiseen, joilla tiettyjen toimien suorittaminen varataan kansallisessa lainsäädännössä nimetyille viranomaisille. Komission valtuuttamat henkilöt eivät saa osallistua muun muassa asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisiin kotietsintöihin tai henkilöiden virallisiin kuulusteluihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EY) N:o 1073/1999[41] ja (EY) N:o 2185/96 asianomaisten säännösten soveltamista. Heillä on kuitenkin oltava mahdollisuus saada käyttöönsä tällä tavoin hankittuja tietoja.

    2.          Komissio ilmoittaa paikalla tehtävästä tarkastuksesta hyvissä ajoin etukäteen jäsenvaltiolle, jota tarkastus koskee, tai jäsenvaltiolle, jonka alueella tarkastus tehdään, ottaen huomioon maksajavirastoille näiden tarkastusten järjestämisestä aiheutuvat hallinnolliset vaikutukset. Asianomaisen jäsenvaltion virkamiehet saavat osallistua näihin tarkastuksiin.

    Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä komission pyynnöstä ja asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella tässä asetuksessa tarkoitetuille toimille lisätarkastuksia tai -selvityksiä. Komission henkilöstö tai komission valtuuttamat henkilöt voivat osallistua tällaisiin tarkastuksiin.

    Komissio voi tarkastusten tehostamiseksi pyytää asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella sen viranomaisilta apua tiettyihin tarkastuksiin tai selvityksiin.

    50 artikla

    Tietojen saatavuus

    1.          Jäsenvaltioiden on annettava komission käyttöön kaikki maataloustukirahaston ja maaseuturahaston asianmukaisen toiminnan kannalta tarpeelliset tiedot ja toteutettava kaikki toimenpiteet, jotka saattavat helpottaa tarkastuksia, joiden komissio arvioi olevan tarpeen unionin antamien varojen hoidossa, paikalla tehtävät tarkastukset mukaan luettuina.

    2.          Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle pyynnöstä tiedoksi lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka ne ovat antaneet yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvien unionin säädösten panemiseksi täytäntöön, siltä osin kuin kyseisillä asiakirjoilla on taloudellisia vaikutuksia maataloustukirahastoon tai maaseuturahastoon.

    3.          Jäsenvaltioiden on annettava komission käyttöön ▌tiedot todetuista sääntöjenvastaisuuksista ja petosepäilyistä sekä kyseisten sääntöjenvastaisuuksien ja petosten vuoksi aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperimiseksi tämän luvun III jakson nojalla toteutetuista toimista.

    51 artikla

    Asiakirjojen saatavuus

    Hyväksyttyjen maksajavirastojen on säilytettävä suoritettuja maksuja koskevat tositteet ja unionin lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten ja fyysisten tarkastusten tekemiseen liittyvät asiakirjat ja annettava asiakirjat ja tiedot komission käyttöön. Kyseiset tositteet voidaan säilyttää sähköisesti komission 52 artiklan 2 kohdan perusteella vahvistamien ehtojen mukaisesti.

    Jos asiakirjat ovat menojen hyväksymisestä vastaavan, maksajaviraston antamalla valtuutuksella toimivan viranomaisen hallussa, kyseisen viranomaisen on toimitettava hyväksytylle maksajavirastolle kertomukset tehtyjen tarkastusten lukumäärästä ja sisällöstä sekä tarkastusten tulosten perusteella toteutetuista toimenpiteistä.

    52 artikla

    Komission toimivalta

    1.          Tässä luvussa esitettyjen paikalla tehtäviin tarkastuksiin sekä asiakirjojen ja tietojen saatavuuteen liittyvien säännösten asianmukaisen ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti niiden erityisvelvoitteiden täydentämiseksi, jotka jäsenvaltioiden on tämän luvun mukaisesti täytettävä.

    2.          Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt seuraavista:

    a)      niitä erityisvelvoitteita koskevat menettelyt, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä tässä luvussa säädettyjen tarkastusten yhteydessä;

    b)     niihin yhteistyötä koskeviin velvoitteisiin liittyvät menettelyt, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä 49 ja 50 artiklan panemiseksi täytäntöön;

    c)      edellä 50 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua raportointivelvoitetta koskevat yksityiskohdat;

    d)     ehdot, joiden mukaisesti 51 artiklassa tarkoitetut asiakirjat on tallennettava, mukaan lukien tallennusmuoto ja sen kesto.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    II JAKSO

    TILIEN TARKASTAMINEN JA HYVÄKSYMINEN

    53 artikla

    Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen

    1.          Komissio päättää hyväksyttyjen maksajavirastojen tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä 102 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella täytäntöönpanosäädöksillä ennen kyseessä olevaa varainhoitovuotta seuraavan vuoden toukokuun 31 päivää. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

    2.        Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva päätös kattaa           toimitettujen tilinpäätösten täydellisyyden, täsmällisyyden ja todenperäisyyden. Päätös ei rajoita 54 artiklan nojalla myöhemmin annettavien päätösten soveltamista.

    54 artikla

    Sääntöjenmukaisuuden tarkastaminen

    1.          Komissio päättää täytäntöönpanosäädöksillä määrien jättämisestä unionin rahoituksen ulkopuolelle, jos se toteaa, että 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettuja menoja ei ole toteutettu unionin lainsäädännön mukaisesti ja maaseuturahaston osalta asetuksen (EU) N:o CR/xxx 77 artiklassa tarkoitetun sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

    2.          Komissio arvioi rahoituksen ulkopuolelle jätettävät menot ottaen huomioon erityisesti todetun sääntöjenvastaisuuden merkittävyyden. Se ottaa tällöin asianmukaisesti huomioon rikkomuksen ja unionille aiheutuneen taloudellisen vahingon laadun ▌. Se käyttää ulkopuolelle jättämisen perusteena aiheettomasti maksettuja määriä ja, jos nämä määrät eivät ole yksilöitävissä oikeasuhteisin ponnistuksin, se voi soveltaa ekstrapoloituja tai kiinteämääräisiä oikaisuja. Kiinteämääräisiä oikaisuja voidaan käyttää vain, jos tapauksen luonteen vuoksi tai koska jäsenvaltio ei ole toimittanut komissiolle tarvittavia tietoja, ei kohtuullisin ponnisteluin voida määrittää tarkemmin unionille aiheutunutta taloudellista vahinkoa.

    3.          Ennen rahoituksen epäämistä koskevan päätöksen tekemistä komission tarkastuksen tulokset ja jäsenvaltion antamat vastaukset annetaan tiedoksi kirjallisina, minkä jälkeen molemmat osapuolet pyrkivät sopimukseen toteutettavista toimenpiteistä. Tässä menettelyn vaiheessa jäsenvaltioille on annettava mahdollisuus osoittaa, että noudattamatta jättämisen todellinen laajuus on komission arviota vähäisempi.

    Jollei sopimukseen päästä, jäsenvaltio voi pyytää sellaisen menettelyn aloittamista, jolla pyritään sovittamaan yhteen molempien osapuolten kannat neljän kuukauden kuluessa. Menettelyn tuloksesta toimitetaan komissiolle raportti, jonka suositukset komissio ottaa huomioon ennen mahdollisen päätöksen tekemistä rahoituksen epäämisestä. Komissio ilmoittaa syyt, jos se päättää poiketa raportin suosituksista.

    4.          Rahoitusta ei voi evätä, kun kyseessä ovat

    a)      4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut menot, jotka toteutetaan yli 24 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi jäsenvaltiolle;

    b)     4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin monivuotisiin toimenpiteisiin tai 5 artiklassa tarkoitettuihin ohjelmiin liittyvät menot, joiden osalta tuensaajaan kohdistuu viimeinen velvoite yli 24 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle;

    c)      5 artiklassa tarkoitettuihin ohjelmiin, jotka ovat muita kuin tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetut ohjelmat, liittyvät menot, joita varten maksajavirasto suorittaa maksun tai tapauksen mukaan loppumaksun yli 24 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle.

    5.          Edellä olevaa 4 kohtaa ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

    a)      tämän luvun III jaksossa tarkoitetut sääntöjenvastaisuudet;

    b)     kansalliset tuet ▌, joiden osalta komissio on aloittanut SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, tai rikkomukset, joiden osalta komissio on antanut asianomaiselle jäsenvaltiolle virallisen ilmoituksen SEUT 258 artiklan mukaisesti;

    c)      jäsenvaltio ei noudata tämän asetuksen V osaston III luvun mukaisia velvoitteitaan, sillä edellytyksellä, että komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle tarkastuksensa tulokset kirjallisina 12 kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut jäsenvaltion kertomuksen kyseisiä menoja koskevan tarkastuksen tuloksista.

    55 artikla

    Komission toimivalta

    1.          Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä täytäntöönpanosäännöt seuraavista:

    a)      edellä 53 artiklassa tarkoitettu tilien tarkastaminen ja hyväksyminen, kun kyseessä ovat päätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä toteutettavat toimenpiteet, mukaan luettuina komission ja jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto ja noudatettavat määräajat;

    b)     edellä 54 artiklassa tarkoitettu sääntöjenmukaisuuden tarkastaminen, kun kyseessä ovat päätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä toteutettavat toimenpiteet, mukaan luettuina komission ja jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto ja noudatettavat määräajat sekä samassa artiklassa säädetty sovittelumenettely, myös sovitteluelimen perustaminen, tehtävät, kokoonpano ja työjärjestelyt.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    2.          Jotta komissio voisi suojata unionin taloudellisia etuja ja varmistaa 54 artiklassa säädettyä sääntöjenmukaisuuden tarkastamista koskevien säännösten tehokkaan soveltamisen, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti oikaisujen soveltamisen perusteista ja menetelmistä.

    III JAKSO

    SÄÄNTÖJENVASTAISUUDET

    56 artikla

    Yhteiset säännökset

    1.          Sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin vuoksi aiheettomasti suoritettujen maksujen osalta jäsenvaltioiden on pyydettävä tuki takaisin tuensaajalta 18 kuukauden kuluessa siitä, kun maksajavirasto tai takaisinperinnästä vastaava elin on hyväksynyt tai tarvittaessa vastaanottanut valvontakertomuksen tai vastaavan asiakirjan, jossa todetaan, että sääntöjenvastaisuus on tapahtunut. Vastaavat määrät on samanaikaisesti perintäpyynnön kanssa ilmoitettava maksajaviraston velallisluettelossa.

    2.          Jos takaisinperintää ei toteuteta neljän vuoden kuluessa perintäpyynnön päivämäärästä tai kahdeksan vuoden kuluessa, jos perintäasia on viety kansalliseen tuomioistuimeen, takaisin perimättä olevasta tuesta aiheutuvista taloudellisista seurauksista vastaa 50 prosentin osalta asianomainen jäsenvaltio, ja 50 prosentin osalta ne katetaan unionin talousarviosta, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltion velvoitteeseen noudattaa perintämenettelyjä 60 artiklan mukaisesti.

    Jos takaisinperintämenettelyssä todetaan lopullisella hallinnollisella tai oikeudellisella päätöksellä, että väärinkäytöstä ei ole tapahtunut, asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa sille ensimmäisen alakohdan mukaisesti aiheutuneen taloudellisen taakan maataloustukirahastolle ja maaseuturahastolle menona.

    Jos takaisinperintää ei asianomaisesta jäsenvaltiosta riippumattomista syistä ole mahdollista toteuttaa ensimmäisen alakohdan mukaisessa määräajassa ja takaisin perittävä määrä on yli 1 miljoona euroa, komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä kuitenkin jatkaa määräaikaa ajalla, joka on enintään puolet alkuperäisestä määräajasta.

    3.          Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat jättää takaisinperinnän suorittamatta. Tällainen päätös voidaan tehdä vain, jos

    a)      takaisinperinnästä aiheutuneet ja ennakoitavat kustannukset ovat yhteensä suuremmat kuin takaisin perittävä määrä; tämän edellytyksen katsotaan täyttyvän, jos

    i)      tuensaajalta takaisin perittävä määrä on tukijärjestelmässä myönnetyn yksittäisen tuen osalta ja ilman korkoja alle 100 euroa, tai jos

    ii)     tuensaajalta takaisin perittävä määrä on tukijärjestelmässä myönnetyn yksittäisen tuen osalta ja ilman korkoja 100–150 euroa ja asianomainen jäsenvaltio soveltaa takaisin perittävää määrää vastaavaa tai korkeampaa kynnystä kansallisen lainsäädäntönsä nojalla valtionvelkojen maksamatta jättämisen tapauksessa;

    b)     takaisinperintä osoittautuu mahdottomaksi velallisen tai sääntöjenvastaisuudesta oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden maksukyvyttömyyden vuoksi, joka on todettu ja tunnustettu asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

    Jos tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu päätös tehdään ennen kuin takaisin perimättä olevaan määrään sovelletaan 2 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä, takaisin perimättä olevasta tuesta aiheutuvat taloudelliset seuraukset katetaan unionin talousarviosta.

    4.          Jäsenvaltion on merkittävä tämän artiklan 2 kohdan soveltamisesta aiheutuneet sen vastattavina olevat taloudelliset seuraukset vuotuiseen tilinpäätökseen, joka on toimitettava komissiolle 102 artiklan 1 kohdan c alakohdan iv alakohdan mukaisesti. Komissio tarkastaa, että soveltaminen on ollut moitteetonta, ja tekee tarvittavat mukautukset osana 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua täytäntöönpanosäädöstä.

    5.          Komissio voi päättää täytäntöönpanosäädöksillä jättää unionin rahoituksen ulkopuolelle unionin talousarvioon otetut määrät, jos

    a)      jäsenvaltio ei ole noudattanut 1 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja;

    b)     se katsoo, että jäsenvaltion 3 kohdan nojalla tekemä päätös jättää takaisinperintä suorittamatta ei ole perusteltu;

    c)      se katsoo, että sääntöjenvastaisuuden tai takaisinperinnän suorittamatta jättämisen syynä on kyseisen jäsenvaltion hallintoviranomaisesta tai muusta virallisesta elimestä johtuva sääntöjenvastaisuus tai laiminlyönti.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ennen tällaisten täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä sovelletaan 54 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä.

    57 artikla

    Maataloustukirahastoa koskevat erityissäännökset

    Sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin vuoksi takaisin perityt määrät on suoritettava korkoineen maksajavirastolle, joka merkitsee ne kirjanpitoon maataloustukirahastolle sidottuina tuloina sille kuukaudelle, jona ne tosiasiallisesti saadaan takaisin.

    Kun jäsenvaltio palauttaa varoja unionin talousarvioon ensimmäisen kohdan mukaisesti, se voi pidättää niistä 20 prosenttia kiinteämääräisinä takaisinperintäkuluina lukuun ottamatta tapauksia, joissa sääntöjenvastaisuus tai laiminlyönti johtuu jäsenvaltion omista hallintoviranomaisista tai muista virallisista elimistä.

    58 artikla

    Maaseuturahastoa koskevat erityissäännökset

    Jäsenvaltioiden on tehtävä rahoitusoikaisuja maaseudun kehittämistoimissa tai -ohjelmissa havaituista sääntöjenvastaisuuksista tai laiminlyönneistä peruuttamalla asianomainen unionin rahoitus kokonaan tai osittain. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon todettujen sääntöjenvastaisuuksien laatu ja vakavuus sekä maaseuturahaston taloudellisen menetyksen suuruus.

    Maaseuturahaston kautta tapahtuvan unionin rahoituksen peruutetut määrät sekä takaisinperityt määrät ja niihin liittyvät korot osoitetaan uudelleen asianomaiseen ohjelmaan. Jäsenvaltio voi kuitenkin käyttää unionin rahoituksen peruutetut tai takaisinperityt määrät uudelleen johonkin toimeen ainoastaan saman maaseudun kehittämisohjelman puitteissa ja edellyttäen, ettei varoja käytetä uudelleen toimiin, joihin on sovellettu rahoitusoikaisua. Maaseudun kehittämisohjelman päättämisen jälkeen jäsenvaltion on palautettava takaisin perityt määrät unionin talousarvioon.

    59 artikla

    Komission toimivalta

    1.          Aiheettomasti suoritettujen maksujen ja niiden korkojen takaisinperintään liittyviä ehtoja koskevien säännösten asianmukaisen ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa erityisvelvoitteista, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä, delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti.

    2.          Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt seuraavista:

    a)     menettelyt tässä jaksossa tarkoitettujen aiheettomasti suoritettujen maksujen ja korkojen takaisinperimiseksi ja komission pitämiseksi ajan tasalla keskeneräisistä takaisinperinnöistä;

    b)     niiden ilmoitusten ja tiedoksiantojen muoto, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tässä jaksossa tarkoitettujen velvoitteiden yhteydessä.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    V OSASTO

    VALVONTAJÄRJESTELMÄT JA SEURAAMUKSET

    I luku

    Yleiset säännöt

    60 artikla

    Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

    1.          Jäsenvaltioiden on annettava yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen tehokkaan suojan varmistamiseksi ja erityisesti

    a)      maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettavien toimien laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden varmistamiseksi;

    b)     tehokkaan suojan tarjoamisen varmistamiseksi petoksia vastaan, erityisesti hyvin riskialttiilla alueilla; suojalla on oltava ennalta ehkäisevä vaikutus ja huomioon otetaan toimenpiteiden kustannukset, hyödyt ja niiden oikeasuhteisuus;

    c)      sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja korjaamiseksi;

    d)     tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määräämiseksi unionin lainsäädännön tai sen puuttuessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja tarvittaessa oikeustoimiin ryhtymiseksi;

    e)      aiheettomasti suoritettujen maksujen perimiseksi takaisin korkoineen ja tarvittaessa oikeustoimiin ryhtymiseksi.

    2.          Jäsenvaltioiden on perustettava tehokas hallinto- ja valvontajärjestelmä varmistaakseen unionin tukijärjestelmiä säätelevän lainsäädännön noudattamisen pyrkien minimoimaan riskin unionille aiheutuvasta taloudellisesta vahingosta.

    3.          Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 ja 2 kohdan mukaisesti annetuista säännöksistä ja kyseisten kohtien nojalla toteutetuista toimenpiteistä.

    Kaikkien edellytysten, joita jäsenvaltiot asettavat unionin säännöissä vahvistettujen edellytysten lisäksi maataloustukirahastosta tai maaseuturahastosta rahoitettavan tuen saamiselle, on oltava todennettavissa.

    4.          Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksissä tarvittavat säännöt, joilla pyritään varmistamaan tämän artiklan johdonmukainen soveltaminen. Mainitut säännöt voivat koskea seuraavia seikkoja:

    a)     edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin liittyvät menettelyt, määräajat ja tietojenvaihdot;

    b)     ilmoitukset ja tiedoksiannot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 3 kohdassa tarkoitetun velvoitteen yhteydessä.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    61 artikla

    Tarkastusten yleiset periaatteet

    1.          Jäsenvaltioiden 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustamaan järjestelmään on sisällyttävä, jollei toisin säädetä, kaikille tukihakemuksille ja maksupyynnöille järjestelmällisesti tehtävät hallinnolliset tarkastukset, joita täydennetään paikalla tehtävillä tarkastuksilla.

    2.          Paikalla tehtävistä tarkastuksista vastaavan viranomaisen on tehtävä koko hakijamäärästä tarkastusotos, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ▌, jotta saadaan edustava virheprosentti, ja riskiotannalla valittu osa, jonka on kohdennuttava aloihin, joilla virheiden riski on suurin.

    3.          Vastaavan viranomaisen on laadittava tarkastuskertomus jokaisesta paikalla tehdystä tarkastuksesta.

    4.          Kaikki unionin säännöissä säädetyt maataloustukiin ja maaseudun kehittämistukeen liittyvät paikalla tehtävät tarkastukset on tehtävä tarvittaessa samaan aikaan.

    5.          Jäsenvaltioiden on varmistettava tehokkaaseen riskienhallintaan tarvittavien paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäistaso, ja niiden on tarvittaessa nostettava kyseistä tasoa tai ne voivat laskea sitä, kun hallinnointi- ja valvontajärjestelmät toimivat moitteettomasti ja virheiden määrä pysyy hyväksyttävällä tasolla.

    6.          Komissiolle 64 artiklan 2 kohdan h alakohdan perusteella toimitettavissa tapauksissa tukihakemuksia ja maksupyyntöjä tai muita tiedonantoja tai pyyntöjä voidaan korjata ja oikaista niiden toimittamisen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen tunnustaman ilmeisen virheen tapauksessa.

    7.          Tukihakemus tai maksupyyntö hylätään, jos tuensaaja tai hänen edustajansa estää suorittamasta paikalla tehtävän tarkastuksen, lukuun ottamatta ylivoimaisia esteitä ja poikkeuksellisia olosuhteita.

    62 artikla

    Säännösten kiertämistä koskeva lauseke

    Alakohtaisen maatalouslainsäädännön nojalla säädettyjä etuuksia ei myönnetä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden osalta on osoitettu, että kyseisten etuuksien saamiseen vaaditut edellytykset on luotu keinotekoisesti ja kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityissäännösten soveltamista.

    63 artikla

    Tukijärjestelmien yhteensopivuus tarkastusten kannalta viinialalla

    Asetuksessa (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] tarkoitettujen viinialan tukijärjestelmien soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisiin järjestelmiin sovellettavat hallinto- ja valvontamenettelyt sopivat yhteen tämän osaston II luvussa tarkoitetun yhdennetyn järjestelmän kanssa seuraavien seikkojen osalta:

    a)          sähköinen tietokanta;

    b)          viljelylohkojen tunnistusjärjestelmät;

    c)          hallinnolliset tarkastukset.

    Menettelyjen on mahdollistettava yhteinen toiminta tai tietojenvaihto yhdennetyn järjestelmän kanssa.

    64 artikla

    Tarkastuksiin liittyvä komission toimivalta

    1.          Sen varmistamiseksi, että tarkastusten soveltaminen on asianmukaista ja tehokasta ja että tukikelpoisuusedellytykset tarkastetaan tehokkaalla, yhdenmukaisella ja syrjimättömällä tavalla unionin taloudellisia etuja suojaten, siirretään komissiolle valta antaa 111 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tullimenettelyihin liittyvien lisävaatimusten vahvistamista erityisesti asetuksessa (EY) N:o 450/2008[42] säädetyn mukaisesti silloin, kun se on tarpeen järjestelmän moitteettoman hallinnon kannalta.

    2.          Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat säännöt tämän luvun yhdenmukaiseksi soveltamiseksi unionissa. Mainitut säännöt voivat koskea ▌seuraavia seikkoja:

    a)      säännöt jäsenvaltioiden tekemille hallinnollisille ja paikalla tehtäville tarkastuksille, jotka liittyvät unionin lainsäädännön soveltamisesta johtuvien velvoitteiden, sitoumusten ja tukikelpoisuusperusteiden noudattamiseen;

    b)     säännöt paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismäärän tasosta ja velvoitteesta nostaa sitä tai mahdollisuudesta laskea sitä 61 artiklan 5 kohdassa säädetyn mukaisesti;

    c)      tehtyjen tarkastusten ja tarkistusten sekä niiden tulosten raportointia koskevat säännöt ja menetelmät;

    d)     viranomaiset, jotka ovat vastuussa vaatimusten noudattamista koskevien tarkastusten tekemisestä, sekä tarkastusten sisältö ja suoritustiheys sekä kaupan pitämisen vaihe, jossa kyseiset tarkastukset tehdään;

    e)       ▌asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] 38 artiklassa tarkoitetun hampun osalta säännöt, jotka koskevat erityisiä valvontatoimenpiteitä sekä tetrahydrokannabinolipitoisuuden määritysmenetelmiä;

    f)      asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] 42 artiklassa tarkoitetun puuvillan osalta hyväksyttyjä toimialakohtaisia organisaatioita koskeva tarkastusjärjestelmä;

    g)     asetuksessa (EU) N:o sCMO/xxx tarkoitetun viinin osalta säännöt pinta-alojen mittausta varten sekä tarkastusten parantamiseksi erityisiin rahoitusmenettelyihin sovellettavat tarkastukset ja säännöt;

    h)     tapaukset, joissa tukihakemuksia ja maksupyyntöjä tai muita tiedonantoja tai pyyntöjä voidaan korjata ja oikaista niiden toimittamisen jälkeen 61 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

    i)       testit ja menetelmät tuotteiden kelpoisuuden määrittämiseksi julkista interventiota tai yksityistä varastointia varten sekä tarjouskilpailumenettelyjen käyttö julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin yhteydessä.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    65 artikla

    Aiheettomasti suoritetut maksut ja hallinnolliset seuraamukset

    1.          Jos todetaan, ettei tuensaaja täytä alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä säädettyjä tukikelpoisuusperusteita, ▌tuen myöntämisen edellytyksiin liittyviä sitoumuksia tai muita velvoitteita, tukea ei makseta tai tuki peruutetaan kokonaan tai osittain, ja tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] 18 artiklassa tarkoitettuja vastaavia tukioikeuksia ei myönnetä tai ne peruutetaan.

    2.          Lisäksi, jos alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä niin säädetään, jäsenvaltioiden on määrättävä myös hallinnollisia seuraamuksia 66 ja 77 a artiklassa säädettyjen sääntöjen mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan rajoita VI osaston (91–101 artiklan) säännösten soveltamista.

    3.          Edellä 1 kohdassa tarkoitetun peruutuksen ja 2 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten kohteena olevat määrät korkoineen ja tukioikeudet peritään takaisin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 56 artiklan 3 kohdan soveltamista.

    4.          Komissio antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti ehdoista, joilla 1 kohdassa tarkoitettu täysimääräinen tai osittainen peruutus tapahtuu.

    5.          Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset menettelyä koskevat ja tekniset säännöt seuraavista:

    a)     1 kohdassa tarkoitetun täysimääräisen tai osittaisen peruutuksen soveltaminen ja laskenta;

    b)     aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintä ja seuraamukset sekä aiheettomasti myönnetyt tukioikeudet ja korkojen soveltaminen,

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    66 artikla

    Hallinnollisten seuraamusten soveltaminen

    1.          Mitä tulee 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin hallinnollisiin seuraamuksiin, tätä artiklaa sovelletaan sellaisissa tapauksissa, joissa alakohtaisen maatalouslainsäädännön soveltamisesta johtuvia tukikelpoisuusperusteita, sitoumuksia tai muita velvoitteita ei ole noudatettu, lukuun ottamatta tämän osaston II luvussa (68–78 artikla) ja VI osastossa (91–101 artikla) tarkoitettuja velvoitteita sekä sellaisia velvoitteita, joiden noudattamatta jättämisestä johtuu 89 artiklan 3 ja 3 a kohdassa säädettyjä seuraamuksia.

    2.          Hallinnollisia seuraamuksia ei määrätä

    a)     jos noudattamatta jättäminen johtuu ylivoimaisesta esteestä;

    b)     jos noudattamatta jättäminen johtuu 61 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta ilmeisestä virheestä;

    c)      jos noudattamatta jättäminen johtuu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen virheestä ja henkilö, jota hallinnollinen seuraamus koskee, ei olisi voinut kohtuudella havaita kyseistä virhettä;

    d)     jos asianomainen henkilö voi osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle vakuuttavasti, että hän on syytön 1 kohdassa tarkoitettuun noudattamatta jättämiseen, tai jos toimivaltainen viranomainen on muutoin vakuuttunut siitä, että asianomainen henkilö on syytön noudattamatta jättämiseen;

    e)      jos noudattamatta jättäminen on luonteeltaan vähäistä arvioituna myös kynnysarvolla, jonka komissio vahvistaa 7 kohdan b alakohdan mukaisesti; komissio varmistaa tällaista kynnysarvoa määrittäessään, että se ei ylitä määrällistä kynnysarvoa, joka ilmaistaan tukikelpoisen määrän nimellisarvona tai prosenttiosuutena ja jonka on kuitenkin oltava vähintään 1 prosentti; maaseudun kehittämisen tuen osalta kynnyksen on oltava vähintään 3 prosenttia;

    f)      muissa tapauksissa, joissa seuraamuksen määrääminen ei ole asianmukaista, siten kuin komissio on määritellyt 6 kohdan b alakohdan mukaisesti.

    3.          Hallinnollisia seuraamuksia voidaan soveltaa tuensaajaan ja muuhun luonnolliseen tai oikeushenkilöön taikka näiden ryhmiin tai yhteenliittymiin, joita koskevat 1 kohdassa tarkoitetuissa säännöissä vahvistetut velvoitteet.

    4.          Hallinnollisen seuraamuksen muoto voi olla jokin seuraavista:

    a)     maksettavan tuen määrän vähentäminen suhteessa tukihakemukseen tai maksupyyntöön, johon noudattamatta jättäminen liittyy, tai suhteessa myöhempiin hakemuksiin; maaseudun kehittämistuen osalta tällä ei rajoiteta mahdollisuutta keskeyttää tuki, jos voidaan odottaa, että tuensaaja korjaa noudattamatta jättämisen tilanteen kohtuullisessa ajassa;

    b)     sellaisen määrän maksaminen, joka on laskettu sen määrän tai ajan perusteella, jota noudattamatta jättäminen koskee;

    c)      hyväksynnän, tunnustamisen tai luvan peruuttaminen tilapäisesti tai pysyvästi;

    d)     tukijärjestelmään, tukitoimenpiteeseen tai muuhun toimenpiteeseen osallistumista taikka tukijärjestelmästä, tukitoimenpiteestä tai muusta toimenpiteestä hyötymistä koskevan oikeuden pidättäminen.

    5.          Hallinnollisten seuraamusten on oltava oikeasuhteisia ja suhteutettuja havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuteen, laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen, ja niiden on noudatettava seuraavia rajoja:

    a)     edellä 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hallinnollisen seuraamuksen määrä saa olla enintään 200 prosenttia tukihakemuksen tai maksupyynnön määrästä;

    b)     Sen estämättä, mitä a kohdassa säädetään, maaseudun kehittämisen osalta 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hallinnollisen seuraamuksen määrä saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisesta määrästä;

    c)      4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hallinnollisen seuraamuksen määrä ei saa ylittää määrää, joka on verrattavissa tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettuun prosenttimäärään;

    d)     edellä 4 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettu tilapäinen tai pysyvä peruuttaminen tai oikeuden pidättäminen voidaan määrätä enintään kolmeksi peräkkäiseksi vuodeksi, ja tämä voidaan toistaa, jos noudattamatta jättäminen uusiutuu.

    6.          Jotta voidaan ottaa huomioon rangaistukseksi määrättävien maksujen ja seuraamusten pelotevaikutus ja toisaalta kunkin alakohtaisen maatalouslainsäädännön mukaisen tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen erityispiirteet, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti seuraavista:

    a)     kutakin tukijärjestelmää tai tukitoimenpidettä ja 3 kohdassa tarkoitettua henkilöä koskevan hallinnollisen seuraamuksen määrittely 4 kohdassa esitetyn luettelon pohjalta ja 5 kohdassa vahvistettujen rajojen puitteissa, sekä sellainen erityinen seuraamuksen aste, jonka jäsenvaltiot voivat määrätä myös muunlaisen kuin määrällisesti ilmaistavissa olevan noudattamatta jättämisen tapauksessa;

    b)     2 kohdan f alakohdassa tarkoitetut tapaukset, joissa hallinnollisia seuraamuksia ei määrätä.

    7.          Tämän artiklan täytäntöönpanon yhdenmukaistamiseksi komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset menettelyä koskevat ja tekniset säännöt seuraavista:

    a)     hallinnollisten seuraamusten soveltaminen ja laskenta;

    b)     yksityiskohtaiset säännöt 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun luonteeltaan vähäisen noudattamatta jättämisen määrittelyä varten;

    c)      sellaisten tapausten määrittely, joissa seuraamusten luonteen vuoksi jäsenvaltiot voivat pidättää itsellään perityt määrät.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    66 a artiklaJäsenvaltioille suoritettavien maksujen keskeyttäminen

    asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] soveltamisalaan kuuluvissa erityistapauksissa

    1.          Kun asetuksessa (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] edellytetään jäsenvaltioiden toimittavan tietyn ajan kuluessa tietyt tiedot ja jäsenvaltio ei lähetä tietoja tai lähettää ne myöhässä tai lähettää vääriä tietoja, komissio voi keskeyttää 18 artiklassa tarkoitetut kuukausimaksut, edellyttäen, että komissio on antanut jäsenvaltioiden käyttöön kaikki tarvittavat tiedot, kaavakkeet ja selvitykset hyvissä ajoin. Keskeytetyn määrän on liityttävä niitä markkinatoimenpiteitä koskeviin menoihin, joiden osalta edellytettyjä tietoja ei lähetetty tai ne lähetettiin myöhässä tai lähetettiin vääriä tietoja.

    2.          Suhteellisuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi 1 kohtaa sovellettaessa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti markkinatoimenpiteistä, joihin 1 kohdassa tarkoitettua maksujen keskeytystä sovelletaan, ja keskeyttämisasteesta ja -ajasta.

    3.          Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitetun kuukausimaksujen keskeytyksen moitteettoman toiminnan edellyttämää menettelyä ja muita yksityiskohtia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    67 artikla

    Vakuudet

    1.          Jos alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä niin säädetään, jäsenvaltioiden on vaadittava vakuuden asettamista, jolla taataan määrän maksaminen tai siirtyminen toimivaltaiselle viranomaiselle, jos määritettyä alakohtaiseen maatalouslainsäädäntöön perustuvaa velvoitetta ei ole täytetty.

    2.          Jos ylivoimaista estettä ei ole, vakuus pidätetään kokonaan tai osittain, jos jokin tietty velvoite jää täyttämättä tai täytetään vain osittain.

    3.          Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti säännöistä, joilla varmistetaan syrjimätön kohtelu, oikeudenmukaisuus ja oikeasuhteisuus vakuuksia asetettaessa, seuraavista: ▌

    a)     vastuutaho velvoitteen jäädessä täyttämättä;

    b)     erityistilanteet, joissa toimivaltainen viranomainen voi luopua vakuusvaatimuksesta;

    c)      asetettavaan vakuuteen ja takaajaan sovellettavat edellytykset sekä vakuuden asettamista ja vapauttamista koskevat edellytykset;

    d)     ennakkomaksujen yhteydessä asetettuihin vakuuksiin liittyvät erityisedellytykset;

    e)      velvoitteiden, joiden osalta on asetettu 1 kohdassa säädetty vakuus, noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraamukset, mukaan lukien vakuuksien pidättäminen, vähennysten aste, jota sovelletaan vakuuksien vapauttamiseen vientitukien, todistusten, tarjousten tai erityishakemusten yhteydessä ja kun vakuuden kattama velvoite on jäänyt täyttämättä kokonaan tai osittain, ottaen huomioon velvoitteen luonne, määrä, jonka osalta velvoite on jätetty noudattamatta, sen määräajan ylittävä aika, johon mennessä velvoitetta olisi pitänyt noudattaa, ja aika, johon mennessä on esitettävä todisteet siitä, että velvoitetta on noudatettu.

    4.          Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt seuraavista:

    a)      asetettavan vakuuden muoto sekä vakuuden asettamisessa, sen hyväksymisessä ja alkuperäisen vakuuden korvaamisessa käytettävä menettely;

    b)     vakuuden vapauttamisessa käytettävät menettelyt;

    c)      jäsenvaltioiden ja komission antamat ilmoitukset.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    II luku

    Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä

    68 artikla

    Soveltamisala ja määritelmät

    1.          Kunkin jäsenvaltion on perustettava yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, jäljempänä "yhdennetty järjestelmä", ja ylläpidettävä sitä.

    2.          Yhdennettyä järjestelmää sovelletaan asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] liitteessä I lueteltuihin tukijärjestelmiin sekä asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [RD] 22 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan ja 29–32, 34, 35 ja 40 a artiklan sekä soveltuvin osin asetuksen (EU) CR/xxx 31 artiklan b ja c kohdan mukaisesti myönnettävään tukeen.

    Tätä lukua ei kuitenkaan sovelleta asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [RD] 29 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin eikä myöskään mainitun asetuksen 22 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisiin toimenpiteisiin siltä osin kuin on kyse perustamiskustannuksista.

    3.          Yhdennettyä järjestelmää sovelletaan tarvittavassa laajuudessa myös täydentäviä ehtoja koskevaan valvontaan VI osaston mukaisesti.

    4.          Tässä luvussa tarkoitetaan

    a)     'viljelylohkolla' yhden viljelijän ilmoittamaa yhtenäistä maa-alaa, joka kattaa enintään yhden viljelykasviryhmän; jos asetuksen (EU) xxx/xxx [DP] yhteydessä kuitenkin edellytetään erillistä ilmoitusta johonkin viljelykasviryhmään kuuluvan alan käytöstä, kyseinen erityiskäyttö rajaa tarvittaessa viljelylohkoa lisää; jäsenvaltiot voivat vahvistaa lisäperusteita viljelylohkon rajaamiseksi lisää;

    b)     'pinta-alaan perustuvalla suoralla tuella' asetuksen (EU) xxx/xxx [DP] III osaston 1 luvussa tarkoitettua perustukijärjestelmää, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää ja uudelleenjakotukea, asetuksen (EU) xxx/xxx [DP] III osaston 2 luvussa tarkoitettua tukea ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin, asetuksen (EU) xxx/xxx [DP] III osaston 3 luvussa tarkoitettua tukea luonnonhaitta-alueille, asetuksen (EU) xxx/xxx [DP] III osaston 4 luvussa tarkoitettua nuorille viljelijöille myönnettävää tukea, asetuksen (EU) xxx/xxx [DP] IV osaston 2 luvussa tarkoitettua vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea, kun tuki maksetaan hehtaarikohtaisesti, IV osaston 2 luvussa tarkoitettua puuvillan lajikohtaista tukea, V osastossa tarkoitettua pienviljelijöiden tukijärjestelmää, asetuksen (EY) N:o 247/2006 III osastossa tarkoitettuja syrjäisimmillä alueilla käyttöön otettuja erityistoimenpiteitä, kun tuki maksetaan hehtaarikohtaisesti, ja asetuksen (EY) N:o 1405/2006 III luvussa tarkoitettuja Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavia maatalousalan erityistoimenpiteitä, kun tuki maksetaan hehtaarikohtaisesti.

    69 artikla

    Yhdennetyn järjestelmän osat

    1.          Yhdennetyn järjestelmän on sisällettävä seuraavat osat:

    a)      sähköinen tietokanta;

    b)     viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä;

    c)      tukioikeuksien tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä;

    d)     tukihakemukset ja maksupyynnöt;

    e)      yhdennetty valvontajärjestelmä;

    f)      yhtenäinen järjestelmä, johon kirjataan kunkin 68 artiklan 2 kohdan mukaista tukea saavan, tukihakemuksen tai maksupyynnön jättävän tunnistetiedot.

    2.          Yhdennettyyn järjestelmään on tarvittaessa sisällyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000[43] sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 21/2004[44] mukaisesti perustettu eläinten tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä.

    3.          Komissio voi käyttää asiantuntijoiden tai erikoistuneiden elinten apua yhdennetyn järjestelmän perustamisen, seurannan ja käytön helpottamiseksi ja erityisesti teknisen avun antamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille niiden pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhdennetyn järjestelmän käyttöönottoa ja soveltamista koskevia jäsenvaltioiden velvoitteita.

    4.          Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki yhdennetyn järjestelmän moitteettoman soveltamisen edellyttämät lisätoimenpiteet ja autettava toisiaan tarvittaessa tässä asetuksessa edellytettyjen tarkastusten toteuttamiseksi.

    70 artikla

    Sähköinen tietokanta

    1.          Sähköiseen tietokantaan on kirjattava kunkin 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea saavan osalta tukihakemuksista ja maksupyynnöistä saadut tiedot.

    Tietokannan on mahdollistettava erityisesti se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa käyttöönsä meneillään olevia kalenterivuosia ja/tai markkinointivuosia sekä edeltäviä kymmentä vuotta koskevat tiedot. Jos kalenteri- ja/tai markkinointivuosia koskevat vuodesta 2000 alkavat tiedot kuitenkin vaikuttavat viljelijöiden tukitasoon, tietokannan on mahdollistettava myös kyseisten tietojen käyttöön saaminen.

    Järjestelmästä on myös saatava suoraan ja viipymättä käyttöön tiedot vähintään edeltäviltä neljältä peräkkäiseltä kalenterivuodelta, sekä komission asetuksen (EY) N:o 1120/2009[45] (asetus alkuperäisessä muodossaan) 2 artiklan c kohdassa määriteltyyn "pysyvään laitumeen" liittyvien tietojen osalta ja asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] soveltamispäivästä alkavina kausina kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa määriteltyyn "pysyvään nurmeen" ja "pysyvään laitumeen" liittyvien tietojen osalta vähintään edeltäviltä viideltä peräkkäiseltä kalenterivuodelta.

    Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, unioniin vuonna 2004 tai myöhemmin liittyneiden jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava tietojen käyttöön saaminen vasta liittymisvuodestaan alkaen.

    2.          Jäsenvaltiot voivat perustaa hajautettuja tietokantoja edellyttäen, että ne sekä tietojen kirjaamisen ja saannin hallinnolliset menettelyt muotoillaan yhdenmukaisesti koko jäsenvaltion alueella ja että ne ovat keskenään yhteensopivia ristiintarkastusten mahdollistamiseksi.

    71 artikla

    Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä

    1.          Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän pitää perustua karttoihin ▌, maarekisteriasiakirjoihin tai muuhun kartta-aineistoon. Siinä käytetään hyväksi sähköistä paikkatietojärjestelmätekniikkaa (GIS), ilma- tai satelliittiortokuvaus mukaan luettuna, noudattaen yhtenäistä standardia, joka takaa vähintään mittakaavan 1:10 000 ja vuodesta 2016 alkaen mittakaavan 1:5000 karttoja vastaavan tarkkuuden samalla, kun otetaan huomioon lohkon pääpiirteet ja kunto. Tämä on vahvistettava voimassa olevien unionin standardien mukaisesti.

    Jäsenvaltiot voivat kuitenkin käyttää hyväksi tällaista, ennen marraskuuta 2012 sovittujen pitkäaikaisten sopimusten perusteella hankittua tekniikkaa, ilma- tai satelliittiortokuvaus mukaan lukien, noudattaen yhtenäistä standardia, joka takaa vähintään mittakaavan 1:10 000 karttoja vastaavan tarkkuuden.

    2.          Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä sisältää viitetason ekologisia aloja varten, mukaan lukien erityisesti asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] 29 artiklan 1 b kohdassa tarkoitetut asiaa koskevat erityiset sitoumukset ja/tai ympäristösertifiointijärjestelmät, jotka vastaavat saman asetuksen 32 artiklassa tarkoitettuja käytäntöjä, ennen kuin 73 artiklassa tarkoitetut hakemuslomakkeet asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] 29–32 artiklassa tarkoitettuja ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia maatalouskäytäntöjä koskevien tukien hakua varten toimitetaan viimeistään hakuvuodeksi 2018.

    72 artikla

    Tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä

    1.          Tukioikeuksien tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmän on mahdollistettava oikeuksien todentaminen ja ristiintarkastukset tukihakemusten ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kanssa.

    2.          Edellä 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän on mahdollistettava se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja välittömästi käyttöönsä tiedot vähintään neljältä peräkkäiseltä edeltävältä kalenterivuodelta.

    73 artikla

    Tukihakemukset ja maksupyynnöt

    1.          Edellä 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuen saajan on toimitettava joka vuosi kyseessä olevan pinta-alan osalta suoria tukia koskeva hakemus tai eläimiin liittyvien maaseudun kehittämistoimenpiteiden osalta maksupyyntö, jossa on ilmoitettava tapauksen mukaan

    a)      kaikki tilan viljelylohkot sekä muussa kuin maatalouskäytössä oleva pinta-ala, jolle 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea haetaan;

    b)     aktivoitaviksi ilmoitetut tukioikeudet;

    c)      kaikki muut tässä asetuksessa säädetyt tai asiaa koskevan alakohtaisen maatalouslainsäädännön täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tai asianomaisen jäsenvaltion edellyttämät tiedot.

    Pinta-alaperusteisen suoran tuen osalta kunkin jäsenvaltion on määritettävä sellaisen viljelylohkon vähimmäiskoko, jolta hakemus voidaan tehdä. Vähimmäiskoko saa kuitenkin olla enintään 0,3 hehtaaria.

    1a.        Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää, että viljelylohkoja, joiden pinta-ala on enintään 0,1 hehtaaria ja joista ei tehdä tukihakemusta, ei tarvitse ilmoittaa, mikäli tällaisten lohkojen kokonaispinta-ala on enintään yksi hehtaari, ja/tai että viljelijän, joka ei hae mitään pinta-alaperusteista suoraa tukea, ei tarvitse ilmoittaa viljelylohkojaan, joiden pinta-ala on enintään yksi hehtaari. Kaikissa tapauksissa viljelijän on kuitenkin ilmoitettava hakemuksessaan, että hänellä on käytettävissään viljelylohkoja, ja toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä ilmoitettava kyseisten lohkojen sijainti.

    2.          Jäsenvaltioiden on toimitettava, muun muassa sähköisiä välineitä käyttäen, edellisenä vuonna määritettyjen alojen perusteella esitäytetyt lomakkeet ja kyseisten alojen sijainnin osoittava graafinen aineisto.

    Jäsenvaltio voi päättää, että

    a)     tukihakemus ja maksupyyntö ovat pätevät, jos tuensaaja vahvistaa, että muutoksia edellisenä vuonna jätettyyn tukihakemukseen ja maksupyyntöön nähden ei ole tapahtunut;

    b)     tukihakemuksessa ja maksupyynnössä on ilmoitettava ainoastaan muutokset edellisenä vuonna jätettyyn tukihakemukseen ja maksupyyntöön nähden.

    Asetuksen (EU) N:o DP/xxx V osastossa säädetyn pienviljelijöiden tukijärjestelmän yhteydessä tämä mahdollisuus on kuitenkin annettava kaikille viljelijöille, joihin kyseistä järjestelmää sovelletaan.

    3.          Jäsenvaltio voi päättää, että yksi hakemus kattaa useita tai kaikki 68 artiklassa tarkoitetuista tukijärjestelmistä ja toimenpiteistä tai muista tukijärjestelmistä ja toimenpiteistä.

    4.          Poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom) N:o 1182/71[46] säädetään, tämän luvun mukaisten tukihakemuksen, maksupyynnön tai erilaisten tositteiden taikka sopimusten tai ilmoitusten toimittamista tai muuttamista koskevien päivämäärien laskenta mukautetaan yhdennetyn järjestelmän erityisvaatimuksiin. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat määräaikoja, päivämääriä ja määräpäiviä silloin, kun hakemuksen jättämisen tai muutoksesta ilmoittamisen viimeinen päivä on yleinen vapaapäivä, lauantai tai sunnuntai

    74 artikla

    Tuensaajien tunnistamisjärjestelmä

    Yhtenäisen järjestelmän, johon kirjataan kunkin 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea saavan tunnistetiedot, on taattava, että kaikki saman tuensaajan jättämät tukihakemukset ja maksupyynnöt voidaan tunnistaa kyseistä tuensaajaa koskeviksi.

    75 artikla

    Tukikelpoisuusedellytysten todentaminen ja vähennykset

    1.          Edellä olevan 61 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on tukikelpoisuusedellytysten todentamiseksi tarkastettava tuen soveltaminen hallinnollisilla tarkastuksilla maksajavirastojen tai niiden valtuuttamien elinten kautta. Näitä tarkastuksia on täydennettävä paikalla tehtävillä tarkastuksilla.

    2.          Paikalla tehtäviä tarkastuksia varten jäsenvaltion on laadittava maatiloja ja/tai tuensaajia koskeva otantasuunnitelma.

    3.          Jäsenvaltiot voivat käyttää viljelylohkojen tarkastamiseen paikalla kaukokartoitusta ja satelliittipaikannusjärjestelmää (GNSS).

    4.          Jos tukikelpoisuusedellytykset eivät täyty, sovelletaan 65 artiklaa.

    76 artikla

    Maksut tuensaajille

    1.          Edellä 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tukijärjestelmiin ja toimenpiteisiin liittyvät maksut suoritetaan joulukuun 1 päivän ja seuraavan kalenterivuoden kesäkuun 30 päivän välisenä aikana.

    Maksut suoritetaan kyseisen ajan kuluessa enintään kahdessa erässä.

    Jäsenvaltiot voivat kuitenkin maksaa ennen joulukuun 1 päivää mutta aikaisintaan lokakuun 16 päivänä ennakkomaksuja, joiden suuruus on enintään 50 prosenttia suorien tukien osalta ja enintään 75 prosenttia maaseudun kehittämistukena myönnetyn 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuen osalta.

    Tätä kohtaa sovelletaan tukihakemuksiin ja maksupyyntöihin, jotka esitetään maaseudun kehittämistukena myönnetyn 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuen osalta hakuvuodesta 2018 alkaen, lukuun ottamatta kolmannessa alakohdassa säädettyjen ennakkomaksujen maksamista 75 prosenttiin asti.

    2.          Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tukia ei saa maksaa ennen kuin jäsenvaltion 75 artiklan mukaisesti tekemä tukikelpoisuusedellytyksiä koskeva tarkastus on saatu päätökseen.

    Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ennakkomaksuja 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta maaseudun kehittämistukena myönnetystä tuesta voidaan maksaa sen jälkeen, kun 61 artiklan 1 kohdassa säädetyt hallinnolliset tarkastukset on saatu päätökseen.

    2 a.       Tämän artiklan soveltamiseen liittyvien erityisten ongelmien ratkaisemiseksi komissio hyväksyy kiireellisessä tapauksessa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka ovat sekä tarpeen että perusteltuja. Nämä täytäntöönpanosäädökset voivat poiketa 1 ja 2 kohdan säännöksistä, mutta ainoastaan siinä määrin ja niin kauan kuin on ehdottoman välttämätöntä.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    77 artikla

    Siirretty säädösvalta

    1.          Sen varmistamiseksi, että tässä luvussa säädetty yhdennetty järjestelmä pannaan täytäntöön tehokkaalla, yhtenäisellä ja syrjimättömällä tavalla unionin taloudellisia etuja suojaten, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti seuraavista:

    a)      erityismääritelmät, joiden avulla voidaan varmistaa yhdennetyn järjestelmän yhdenmukaistettu soveltaminen, niiden lisäksi, joista säädetään asetuksessa (EU) N:o xxx/xxx [DP] ja asetuksessa (EU) N:o xxx/xxx[RD];

    b)     edellä olevien 68–76 artiklan osalta säännöt lisätoimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden on toteutettava varmistaakseen, että tässä asetuksessa tai alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä vahvistettuja valvontavaatimuksia noudatetaan, ja jotka kohdistuvat tuottajiin, palveluihin, elimiin, organisaatioihin tai muihin toimijoihin, kuten teurastamoihin tai tuenmyöntämismenettelyyn osallistuviin järjestöihin, jos tässä asetuksessa ei säädetä asiaankuuluvista hallinnollisista seuraamuksista; tällaisten toimenpiteiden on soveltuvin osin noudatettava mahdollisimman pitkälle seuraamuksia koskevia 77 a artiklan 1–5 kohdan säännöksiä.

    2.          Sen varmistamiseksi, että varat jaetaan asianmukaisesti oikeutetuille tuensaajille 73 artiklassa tarkoitettujen tukihakemusten perusteella ja että tuensaajat täyttävät niihin liittyvät velvoitteet, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti seuraavista:

    a)     peruspiirteet, tekniset säännöt, mukaan lukien viitelohkojen päivitystä varten, asianmukaiset sallitut poikkeamat, joissa otetaan huomioon lohkon pääpiirteet ja kunto, ja mukaan lukien säännöt viljelylohkoon rajoittuvien maisemapiirteiden mukaan ottamisesta, sekä 71 artiklassa säädetyn viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän ja 74 artiklassa säädetyn tuensaajien tunnistusjärjestelmän laatuvaatimukset;

    b)     72 artiklassa säädetyn tukioikeuksien tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmän peruspiirteet, tekniset säännöt ja laatuvaatimukset;

    c)      säännöt tuen laskentaperusteiden yhdenmukaista määrittelyä varten, mukaan lukien säännöt siitä, miten käsitellään tietyt tapaukset, joissa tukikelpoisiin aloihin sisältyy maisemapiirteitä tai puita; jäsenvaltiot voivat tällaisten sääntöjen ansiosta pitää pysyvänä nurmena olevan maan osalta hajanaisia maisemapiirteitä ja puita, joiden kokonaispinta-ala ei ylitä tiettyä prosenttiosuutta viitelohkosta, automaattisesti tukikelpoiseen alaan kuuluvina tarvitsematta kartoittaa niitä tätä varten.

    77 a artikla

    Hallinnollisten seuraamusten soveltaminen

    1.          Mitä tulee 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin hallinnollisiin seuraamuksiin, tätä artiklaa sovelletaan silloin, kun tukikelpoisuusperusteita, sitoumuksia tai muita velvoitteita, jotka johtuvat 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tukisääntöjen soveltamisesta, ei ole noudatettu.

    2.          Hallinnollisia seuraamuksia ei määrätä

    a)     jos noudattamatta jättäminen johtuu ylivoimaisesta esteestä;

    b)     jos noudattamatta jättäminen johtuu 61 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta ilmeisestä virheestä;

    c)      jos noudattamatta jättäminen johtuu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen virheestä ja henkilö, jota hallinnollinen seuraamus koskee, ei olisi voinut kohtuudella havaita kyseistä virhettä;

    d)     jos asianomainen henkilö voi osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle vakuuttavasti, että hän on syytön 1 kohdassa tarkoitettuun noudattamatta jättämiseen, tai jos toimivaltainen viranomainen on muutoin vakuuttunut siitä, että asianomainen henkilö on syytön noudattamatta jättämiseen;

    e)      jos noudattamatta jättäminen on luonteeltaan vähäistä arvioituna myös kynnysarvolla, jonka komissio määrittää 7 kohdan b alakohdan mukaisesti; komissio varmistaa tällaisia kynnysarvoja määrittäessään, että ne eivät ylitä määrällistä kynnysarvoa, joka ilmaistaan määritetyn alan tai tukikelpoisen määrän nimellisarvona ja/tai prosenttiosuutena ja jonka on oltava vähintään 0,5 prosenttia;

    f)      muissa tapauksissa, joissa seuraamuksen määrääminen ei ole asianmukaista, siten kuin komissio on määritellyt 6 kohdan b alakohdan mukaisesti.

    3.          Hallinnollisia seuraamuksia voidaan määrätä tuensaajalle taikka näiden ryhmille tai yhteenliittymille, joita koskevat 1 kohdassa tarkoitetuissa säännöissä vahvistetut velvoitteet.

    4.          Hallinnollisen seuraamuksen muoto voi olla jokin seuraavista:

    a)     maksetun tai maksettavan tuen määrän vähentäminen suhteessa tukihakemuksiin tai maksupyyntöihin, joihin noudattamatta jättäminen liittyy, ja/tai suhteessa edellisten tai seuraavien vuosien tukihakemuksiin tai maksupyyntöihin;

    b)     sellaisen määrän maksaminen, joka on laskettu sen määrän tai ajan perusteella, jota noudattamatta jättäminen koskee;

    c)      kyseiseen tukijärjestelmään tai tukitoimenpiteeseen osallistumista koskevan oikeuden pidättäminen.

    5.          Hallinnollisten seuraamusten on oltava oikeasuhteisia ja suhteutettuja havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuteen, laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen, ja niiden on noudatettava seuraavia rajoja:

    a)     edellä 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hallinnollisen seuraamuksen määrä tiettynä vuonna saa olla enintään 100 prosenttia tukihakemusten tai maksupyyntöjen määristä;

    b)     edellä 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hallinnollisen seuraamuksen määrä tiettynä vuonna saa olla enintään 100 prosenttia niiden tukihakemusten tai maksupyyntöjen määrästä, joihin seuraamusta sovelletaan;

    c)      edellä 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettu oikeuden pidättäminen voidaan määrätä enintään kolmeksi peräkkäiseksi vuodeksi, ja tätä voidaan soveltaa uudestaan, jos noudattamatta jättäminen uusiutuu.

    5a.        Sen estämättä, mitä 4 ja 5 kohdassa säädetään, asetuksen (EU) No xxx/xxx [DP] III osaston 2 luvussa tarkoitetun tuen osalta määrätyt hallinnolliset seuraamukset ovat kyseisen asetuksen mukaisesti maksettujen tai maksettavien tukien määrän vähennyksiä.

    Tässä kohdassa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten on oltava oikeasuhteisia ja ne on porrastettava kunkin noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan.

    Tällaisten hallinnollisten seuraamusten määrä tiettynä vuonna saa olla enintään 0 prosenttia kahtena ensimmäisenä asetuksen (EU) N:o xxx/xxx[DP] III osaston 2 luvun soveltamisvuonna (hakuvuodet 2015 ja 2016), 20 prosenttia sen kolmantena soveltamisvuonna (hakuvuosi 2017) ja 25 prosenttia neljännestä soveltamisvuodesta alkaen (hakuvuosi 2018) sen asetuksen (EU) N:o xxx/xxx[DP] III osaston 2 luvussa tarkoitetun tuen määrästä, johon asianomainen viljelijä olisi oikeutettu, jos hän täyttäisi kyseisen tuen ehdot.

    6.          Jotta voidaan ottaa huomioon määrättävien seuraamusten pelotevaikutus ja toisaalta kunkin 68 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen erityispiirteet, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti seuraavista:

    a)     kutakin tukijärjestelmää tai tukitoimenpidettä ja 3 kohdassa tarkoitettua asianomaista henkilöä koskevan hallinnollisen seuraamuksen määrittely 4 kohdassa esitetyn luettelon pohjalta ja 5 ja 5 a kohdassa vahvistettujen rajojen puitteissa, sekä sellainen erityinen seuraamuksen aste, jonka jäsenvaltiot voivat määrätä myös muunlaisen kuin määrällisesti ilmaistavissa olevan noudattamatta jättämisen tapauksessa;

    b)     2 kohdan f alakohdassa tarkoitetut tapaukset, joissa hallinnollisia seuraamuksia ei määrätä.

    7.          Tämän artiklan täytäntöönpanon yhdenmukaistamiseksi komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset menettelyä koskevat ja tekniset säännöt seuraavista:

    a)     tällaisten hallinnollisten seuraamusten soveltaminen ja laskenta;

    b)     yksityiskohtaiset säännöt 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun luonteeltaan vähäisen noudattamatta jättämisen määrittelyä varten.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    78 artikla

    Täytäntöönpanovalta

    Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä

    a)          70 artiklassa säädetyn sähköisen tietokannan peruspiirteet, tekniset säännöt ja laatuvaatimukset;

    b)          edellä 73 artiklassa edellytettyä tukihakemusta ja maksupyyntöä sekä tukioikeuksia koskevaa hakemusta koskevat säännöt, mukaan lukien hakemusten viimeinen jättöpäivä, hakemuksiin sisällytettävien tietojen vähimmäismäärävaatimukset, tukihakemusten muuttamis- ja peruuttamissäännökset, vapautus tukihakemuksen toimittamista koskevasta vaatimuksesta sekä säännökset, joilla jäsenvaltioille sallitaan yksinkertaistettujen menettelyjen soveltaminen tai ilmeisten virheiden korjaaminen;

    c)          säännöt tarkastusten tekemisestä sen todentamiseksi, että velvoitteita noudatetaan ja tukihakemuksessa tai maksupyynnössä ilmoitetut tiedot ovat oikeita ja täydellisiä, mukaan lukien mittauksessa sallittuja poikkeamia koskevat säännöt paikalla tehtäviä tarkastuksia varten;

    d)          tämän luvun yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellyttämät tekniset eritelmät;

    e)          säännöt niitä tilanteita varten, joissa tilan siirron yhteydessä siirtyy sellaisia oikeutusta kyseessä olevaan tukeen koskevia velvoitteita, jotka on vielä täytettävä;

    f)           76 artiklassa tarkoitettuja ennakkomaksuja koskevat säännöt.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    III luku

    Toimien tarkastukset

    79 artikla

    Soveltamisala ja määritelmät

    1.          Tässä luvussa vahvistetaan säännöt maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmään suoraan tai välillisesti kuuluvia maksuja saavien tai suorittavien yhteisöjen tai niiden edustajien, jäljempänä "yritykset", kaupallisten asiakirjojen tarkastamista varten, jotta voidaan varmistaa, onko maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluvat toimet tosiasiassa toteutettu ja onko ne toteutettu asianmukaisesti.

    2.          Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta toimenpiteisiin, joihin sovelletaan tämän osaston II luvussa tarkoitettua yhdennettyä järjestelmää. Maatalouslainsäädännön muutoksiin vastaamiseksi ja tässä luvussa vahvistetun jälkitarkastusjärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti tämän luvun soveltamisen ulkopuolelle jäävien sellaisten toimenpiteiden luettelon vahvistamisesta, jotka ovat muotonsa ja tarkastusvaatimustensa vuoksi soveltumattomia kaupallisten asiakirjojen tarkastamisen muodossa tehtäviin lisäjälkitarkastuksiin ja joita sellainen tämän luvun mukainen tarkastaminen ei siksi koske.

    3.          Tässä luvussa tarkoitetaan:

    a)      'kaupallisella asiakirjalla' kaikkia yrityksen ammatilliseen toimintaan liittyviä kirjoja, rekistereitä, muistiinpanoja ja muita todistuskappaleita, kirjanpitoa, tuotanto- ja laatuasiakirjoja, kirjeenvaihtoa ja missä tahansa muodossa olevia kaupallisia tietoja, mukaan luettuina sähköisessä muodossa olevat tiedot, siinä määrin kuin nämä asiakirjat tai tiedot liittyvät suoraan tai välillisesti 1 kohdassa tarkoitettuihin toimiin;

    b)     'kolmannella osapuolella' kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka ovat suoraan tai välillisesti yhteydessä maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmässä toteutettuihin toimiin.

    80 artikla

    Jäsenvaltioiden suorittamat tarkastukset

    1.          Jäsenvaltioiden on toteutettava yritysten kaupallisia asiakirjoja koskevat järjestelmälliset tarkastukset tarkastettavien toimien laatu huomioon ottaen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarkastettavat yritykset valitaan siten, että saadaan parhaat mahdolliset takeet sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi toteutettavien toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Valinnassa on muun muassa otettava huomioon yritysten taloudellinen merkitys kyseisessä järjestelmässä sekä muut riskitekijät.

    2.          Tarkoituksenmukaisissa tapauksissa 1 kohdassa säädetyt tarkastukset ulotetaan koskemaan sellaisia luonnollisia tai oikeushenkilöitä, joilla on osuus yrityksistä, sekä muita luonnollisia tai oikeushenkilöitä, joilla saattaa olla merkitystä 81 artiklassa kuvattujen tavoitteiden saavuttamiselle.

    3.          Tämän luvun mukaisesti suoritettavat tarkastukset eivät rajoita 49 ja 50 artiklan mukaisesti tehtäviä tarkastuksia.

    81 artikla

    Tarkastusten tavoitteet

    1.          Keskeisten tarkastettavien tietojen oikeellisuus tutkitaan ristiintarkastuksilla, joissa mukana ovat kyseessä olevan riskin tason mukaan tarvittaessa myös kolmansien osapuolten kaupalliset asiakirjat, ja niihin kuuluvat

    a)      vertailut tavarantoimittajien, asiakkaiden, kuljetusliikkeiden tai muiden kolmansien osapuolten kaupallisiin asiakirjoihin;

    b)     tarvittaessa varastojen määrään ja luonteeseen kohdistuvat fyysiset tarkastukset;

    c)      vertailu sellaisia rahavirtoja koskevaan kirjanpitoon, jotka ovat johtaneet maataloustukirahaston rahoitusjärjestelmän puitteissa toteutettuihin toimiin tai ovat niiden seuraus, ja

    d)     tarkastukset, jotka liittyvät sellaiseen kirjanpitoon tai rahoitustoimien kirjauksiin, jotka tarkastuksen ajankohtana osoittavat, että maksajaviraston hallussa olevat asiakirjat, jotka osoittavat tuen maksamisen tuensaajalle, ovat asianmukaiset.

    2.          Erityisesti silloin, kun yritysten edellytetään unionin lainsäädännön tai kansallisten säännösten mukaan pitävän erityistä inventaariokirjaa, kyseisen kirjanpidon tarkastaminen käsittää aiheellisissa tapauksissa sen vertailun kaupallisiin asiakirjoihin ja tarvittaessa yrityksen varastoissa oleviin määriin.

    3.          Tarkastettavien toimien valinnassa otetaan kaikilta osin huomioon esitetyn riskin taso.

    82 artikla

    Kaupallisten asiakirjojen saatavuus

    1.          Yrityksen vastuuhenkilöiden tai kolmannen osapuolen on varmistettava, että tarkastuksista vastaaville virkamiehille tai tarkastuksen tekemiseen valtuutetuille henkilöille toimitetaan kaikki kaupalliset asiakirjat ja niitä täydentävät tiedot. Sähköisessä muodossa varastoidut tiedot on annettava asianmukaisella tietovälineellä.

    2.          Tarkastuksesta vastaavat virkamiehet tai sen tekemiseen valtuutetut henkilöt voivat edellyttää, että heille toimitetaan otteita tai jäljennöksiä 1 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista.

    3.          Jos yrityksessä säilytetyt kaupalliset asiakirjat katsotaan tämän luvun nojalla suoritettavan tarkastuksen aikana tarkastuksen kannalta epäasianmukaisiksi, yritystä pyydetään tulevaisuudessa ylläpitämään nämä asiakirjat tarkastuksesta vastuussa olevan jäsenvaltion ohjeiden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseistä alaa koskevissa muissa asetuksissa säädettyjä velvoitteita.

    Jäsenvaltioiden on vahvistettava päivämäärä, josta alkaen nämä asiakirjat on laadittava.

    Jos kaikkia tai osaa tämän luvun nojalla tarkastuksen kohteena olevista kaupallisista asiakirjoista säilytetään yrityksessä, joka kuuluu samaan, tarkastettavan yrityksen kanssa yhtenäisesti hallinnoitavaan kaupalliseen ryhmään, yhtiöön tai yritysliittymään, riippumatta siitä, sijaitseeko se unionin alueella tai sen ulkopuolella, tarkastettavan yrityksen on annettava nämä asiakirjat tarkastuksesta vastaavien virkamiesten käyttöön tarkastuksen suorittamisesta vastuussa olevan jäsenvaltion määräämässä paikassa ja sen määräämänä aikana.

    4.          Jäsenvaltion on varmistettava, että tarkastuksista vastaavilla virkamiehillä on oikeus ottaa haltuun tai otattaa haltuun kaupalliset asiakirjat. Oikeutta käytetään asiaa koskevien kansallisten määräysten ja säännösten mukaisesti, eikä se vaikuta asiakirjojen haltuunottoa koskeviin rikosoikeudellisiin sääntöihin.

    83 artikla

    Keskinäinen avunanto

    1.          Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten toteuttamisessa, jos

    a)      yritys tai kolmas osapuoli on sijoittautunut johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa kyseessä oleva määrä on maksettu tai olisi pitänyt maksaa tai jossa se on otettu vastaan tai olisi pitänyt ottaa vastaan;

    b)     yritys tai kolmas osapuoli on sijoittautunut johonkin muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa tarkastuksessa tarvittavat asiakirjat ja tiedot sijaitsevat.

    Komissio voi koordinoida kahden tai useamman jäsenvaltion välisiä vastavuoroista avunantoa sisältäviä yhteisiä toimia.

    2.          Maataloustukirahaston varainhoitovuotta, jona maksu on suoritettu, seuraavien kolmen ensimmäisen kuukauden aikana jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo kolmansiin maihin sijoittautuneista yrityksistä, joiden osalta kyseessä oleva määrä on maksettu tai olisi pitänyt maksaa tai on otettu tai olisi pitänyt ottaa vastaan kyseisessä jäsenvaltiossa.

    3.          Jos toisessa jäsenvaltiossa tarvitaan lisätietoja 80 artiklan mukaista yrityksen tarkastusta ja erityisesti 81 artiklan mukaista ristiintarkastusta varten, voidaan esittää asianmukaisesti perusteltuja erityisiä tarkastuspyyntöjä. Tällaisista erityispyynnöistä on lähetettävä komissiolle yhteenveto neljännesvuosittain kuukauden kuluessa kunkin vuosineljänneksen päättymisestä. Komissio voi vaatia, että sille toimitetaan jäljennökset yksittäisistä pyynnöistä.

    Tarkastuspyyntö on toteutettava kuuden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta ja tarkastuksen tulokset on toimitettava viipymättä pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle ja komissiolle. Tiedot on toimitettava komissiolle neljännesvuosittain kuukauden kuluessa kunkin vuosineljänneksen päättymisestä.

    84 artikla

    Ohjelmasuunnittelu

    1.          Jäsenvaltioiden on laadittava ohjelma seuraavana tarkastuskautena 80 artiklan mukaisesti suoritettavista tarkastuksista.

    2.          Jäsenvaltioiden on kunakin vuonna ennen huhtikuun 15 päivää toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu ohjelmansa tiedoksi komissiolle ja täsmennettävä

    a)      tarkastettavien yritysten määrä ja jakautuminen aloittain ottaen huomioon kyseessä olevat tukimäärät;

    b)     ohjelman laatimista varten hyväksytyt perusteet.

    3.          Jäsenvaltioiden on pantava vahvistamansa ja komissiolle tiedoksi antamansa ohjelmat täytäntöön, jollei komissio ole kahdeksan viikon kuluessa esittänyt huomautuksia.

    4.          Edellä olevaa 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin muutoksiin, joita jäsenvaltiot tekevät ohjelmaan.

    5.          Komissio voi missä tahansa vaiheessa pyytää tietyn tyyppisten yritysten sisällyttämistä jäsenvaltion ohjelmaan.

    6.          Yritykset, joiden osalta tulojen tai maksujen summa on ollut alle 40 000 euroa, tarkastetaan tämän luvun nojalla ainoastaan erityisistä syistä, jotka jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetussa vuosittaisessa ohjelmassaan tai jotka komissio ilmoittaa kyseistä ohjelmaa koskevissa muutosehdotuksissa. Taloudellisen kehityksen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti 40 000 euron kynnysrajan muuttamisesta.

    85 artikla

    Erityisyksiköt

    1.          Kussakin jäsenvaltiossa tämän luvun soveltamisen seurannasta vastaa erityisyksikkö. Kyseisten yksiköiden vastuulla on erityisesti

    a)      tässä luvussa säädettyjen tarkastusten suorittaminen suoraan kyseisen yksikön palveluksessa olevien virkamiesten toimesta; tai

    b)     muiden yksiköiden henkilöstöön kuuluvien virkamiesten suorittamien tarkastusten koordinointi ja yleinen valvonta.

    Jäsenvaltiot voivat myös edellyttää, että tämän luvun nojalla tehtävät tarkastukset jaetaan erityisyksikön ja muiden kansallisten yksiköiden kesken edellyttäen, että niiden koordinoinnista vastaa erityisyksikkö.

    2.          Tämän luvun soveltamisesta vastaava yksi tai useampi yksikkö on organisoitava siten, että ne ovat riippumattomia yksiköistä tai yksiköiden osastoista, joiden vastuulla ovat maksut ja ennen niitä tehtävät tarkastukset.

    3.          Tämän luvun asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi 1 kohdassa tarkoitetun erityisyksikön on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ja asianomaisen jäsenvaltion on annettava sille tarvittava toimivalta tässä luvussa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseen.

    4.          Jäsenvaltioiden on toteutettava tarkoituksenmukaiset toimenpiteet niiden luonnollisten tai oikeushenkilöiden rankaisemiseksi, jotka eivät täytä tämän luvun mukaisia velvoitteitaan.

    86 artikla

    Kertomukset

    1.          Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle yksityiskohtainen kertomus tämän luvun soveltamisesta ennen tarkastuskautta seuraavan tammikuun 1 päivää.

    2.        Jäsenvaltiot ja komissio vaihtavat säännöllisesti näkemyksiä tämän luvun soveltamisesta.

    87 artikla

    Komission tiedonsaanti ja sen suorittamat tarkastukset

    1.          Komission virkamiesten on saatava sovellettavien kansallisten lakien mukaisesti käyttöönsä kaikki tämän luvun nojalla suoritettavia tarkastuksia varten tai niiden jälkeen laaditut asiakirjat ja kerätyt tiedot, myös tietojenkäsittelyjärjestelmiin tallennetut tiedot. Nämä tiedot on toimitettava pyynnöstä asianmukaisella tietovälineellä.

    2.          Edellä 80 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten suorittajina ovat jäsenvaltioiden virkamiehet. Komission virkamiehet voivat osallistua tarkastuksiin. He eivät voi itse käyttää kansallisille virkamiehille tarkastusten osalta annettua toimivaltaa. Heillä on kuitenkin oikeus päästä samoihin tiloihin kuin jäsenvaltioiden virkamiehet ja saada nähtäväkseen samat asiakirjat.

    3.          Kun kyseessä ovat 83 artiklan nojalla tehtävät tarkastukset, pyynnön esittäneen jäsenvaltion edustajat voivat olla pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion suostumuksella läsnä vastaanottavassa jäsenvaltiossa suoritettavassa tarkastuksessa ja päästä samoihin tiloihin ja saada nähtäväkseen samat asiakirjat kuin kyseisen jäsenvaltion virkamiehet.

    Pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa suoritettavissa tarkastuksissa läsnä olevien pyynnön esittäneen jäsenvaltion virkamiesten on joka tilanteessa pystyttävä osoittamaan virallinen asemansa. Tarkastusten suorittajina ovat aina vastaanottavan jäsenvaltion virkamiehet.

    4.          Siltä osin kuin kansallisissa rikosoikeudellista menettelyä koskevissa säännöksissä säädetään tietyt toimet kansallisen lain nojalla erityisesti nimettyjen virkamiesten suoritettaviksi, komission virkamiehet ja 3 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltion virkamiehet eivät osallistu näihin toimiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EY) N:o 1073/99 ja (EY) 2185/96 säännösten soveltamista. He eivät etenkään saa milloinkaan osallistua jäsenvaltion kansallisen rikoslainsäädännön nojalla suoritettaviin kotietsintöihin tai henkilöiden virallisiin kuulusteluihin. Heillä on kuitenkin oltava oikeus saada käyttöönsä näin saadut tiedot.

    88 artikla

    Komission toimivalta

    Tarvittaessa komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännökset tämän luvun säännösten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi unionissa erityisesti seuraavista:

    a)          80 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten suorittaminen yritysten valinnan sekä tarkastusten määrän ja aikataulun osalta;

    b)          kaupallisten asiakirjojen säilyttäminen sekä säilytettävien asiakirjojen ja ilmoitettavien tietojen lajit;

    c)          83 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisten toimien toteutus ja koordinointi;

    d)          yksityiskohdat ja eritelmät, jotka koskevat pyyntöjen sisältöä, muotoa ja esittämistapaa sekä tämän luvun mukaisesti edellytettyjen ilmoitusten sisältöä, muotoa ja toimitustapaa ja edellytettyä tietojen toimittamista ja vaihtoa;

    e)          tämän asetuksen mukaisesti edellytettyjen tietojen julkaisuedellytykset ja -tavat sekä erityissäännöt ja edellytykset, jotka koskevat tällaisten tietojen levittämistä tai jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten saataville asettamista komission toimesta;

    f)           85 artiklassa tarkoitettujen erityisyksikköjen tehtävät;

    g)          86 artiklassa tarkoitettujen kertomusten sisältö.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    IV luku

    Tarkastuksia ja seuraamuksia koskevat muut säännökset

    89 artikla

    Muut kaupan pitämisen sääntöihin liittyvät tarkastukset ja seuraamukset

    1.          Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että sellaisia asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, joita ei ole merkitty mainitun asetuksen säännösten mukaisesti, ei saateta markkinoille tai että ne poistetaan markkinoilta.

    2.          Asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] 129 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen tuotteiden tuonnissa unioniin on kyseisen artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisen määrittelemiseksi tehtävä tarkastuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission mahdollisesti antamien erityissäännösten soveltamista.

    3.          Jäsenvaltioiden on tehtävä riskianalyysin perusteella tarkastuksia tarkistaakseen, ovatko asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] liitteessä I tarkoitetut tuotteet asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] II osan II osaston I luvun 1 jaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaisia, ja tarvittaessa sovellettava hallinnollisia seuraamuksia.

    3a.        Unionin viinialan sääntöjen rikkomisen tapauksessa jäsenvaltioiden on sovellettava tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia hallinnollisia seuraamuksia, tämän kuitenkaan rajoittamatta viinialalla 66 artiklan perusteella hyväksyttyjä säädöksiä. Seuraamuksia ei sovelleta 66 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa eikä noudattamatta jättämisen ollessa luonteeltaan vähäistä.

    4.          Unionin varojen sekä unionin viinin tunnistamisen, lähtöpaikan ja laadun suojaamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti seuraavista:

    a)      isotooppitietojen analyyttisen tietopankin perustaminen petosten havaitsemisen avuksi jäsenvaltioiden keräämien näytteiden pohjalta; ▌

    b)     valvontaelimiä ja niiden keskinäistä avunantoa koskevat säännöt;

    c)      jäsenvaltioiden saamien tulosten yhteiskäyttöä koskevat säännöt;

    5.          Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksillä kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeen seuraavia varten:

    a)     menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden omiin tietopankkeihin ja petosten havaitsemista helpottavaan isotooppitietojen analyyttiseen tietopankkiin;

    b)     valvontaviranomaisten ja -elinten keskinäistä yhteistyötä ja avunantoa koskevat menettelyt;

    c)      edellä 3 kohdassa tarkoitetun velvoitteen osalta säännöt kaupan pitämisen vaatimusten noudattamista koskevien tarkastusten tekemisestä, säännöt viranomaisista, jotka ovat vastuussa tarkastusten tekemisestä, sekä säännöt tarkastusten sisällöstä, suoritustiheydestä ja kaupan pitämisen vaiheesta, jossa kyseiset tarkastukset tehdään.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    90 artiklaAlkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin

    sekä suojattuihin perinteisiin merkintöihin liittyvät tarkastukset

    1.          Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen asetuksessa (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] tarkoitetun suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja suojattujen perinteisten merkintöjen lainvastaisen käytön.

    2.          Jäsenvaltioiden on nimettävä asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] II osan II osaston I luvun 2 jaksossa vahvistettuihin velvoitteisiin liittyvistä tarkastuksista vastaava toimivaltainen viranomainen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004[47] 4 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti ja varmistettava, että jokaisella kyseiset velvoitteet täyttävällä toimijalla on oikeus päästä mukaan tarkastusjärjestelmään.

    3.          Edellä 2 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen tai yhden tai useamman asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklan toisen alakohdan 5 kohdassa tarkoitetun valvontaelimen, joka toimii tuotteita sertifioivana elimenä kyseisen asetuksen 5 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, on varmistettava unionin sisällä eritelmän noudattamista koskeva vuotuinen tarkastus tuotannon aikana sekä kauppakunnostuksen aikana tai sen jälkeen.

    4.          Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä

    a)      tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle;

    b)     säännöt viranomaisesta, joka vastaa eritelmän noudattamisen tarkistamisesta, myös jos maantieteellinen alue sijaitsee kolmannessa maassa;

    c)      toimet, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja suojattujen perinteisten merkintöjen lainvastaisen käytön ehkäisemiseksi;

    d)     jäsenvaltioiden tekemät tarkastukset ja tarkistukset, testaus mukaan luettuna.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    VI OSASTOTÄYDENTÄVÄT EHDOT

    I lukuSoveltamisala

    91 artiklaYleisperiaate

    1.          Jos 92 artiklassa tarkoitettu tuensaaja ei noudata ▌93 artiklassa vahvistettuja täydentävien ehtojen sääntöjä, kyseiselle tuensaajalle on määrättävä hallinnollinen seuraamus.

    2.          Edellä 1 kohdassa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta sovelletaan ainoastaan, jos vaatimusten noudattamatta jättäminen on tulos kyseisestä tuensaajasta suoraan johtuvasta teosta tai laiminlyönnistä; ja jos yksi tai molemmat seuraavista lisäedellytyksistä täyttyvät:

    a)     vaatimusten noudattamatta jättäminen liittyy tuensaajan maataloustoimintaan; ▌

    b)     kyseessä on tuensaajan tilaan kuuluva alue.

    Seuraamusta ei kuitenkaan sovelleta metsäalueisiin, jos kyseiselle alueelle ei haeta tukea asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [RD] 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 31 tai 35 artiklan mukaisesti.

    3.          Tässä osastossa tarkoitetaan

    a)     'tilalla' kaikkia 92 artiklassa tarkoitetun tuensaajan hoitamia tuotantoyksikköjä ja -aloja, jotka sijaitsevat saman jäsenvaltion alueella;

    b)     'vaatimuksella' kutakin liitteessä II tarkoitettua tietyn säädöksen unionilainsäädännön mukaista yksittäistä lakisääteistä hoitovaatimusta, joka eroaa sisällöltään muista saman säädöksen vaatimuksista.

    92 artikla

    Kyseeseen tulevat tuensaajat

    Edellä olevaa 91 artiklaa sovelletaan tuensaajiin, jotka saavat suoria tukia asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] nojalla, tukia asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [sCMO] 44 ja 45 artiklan nojalla tai vuosittain maksettavia tukia asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [RD] 22 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan, 29–32 artiklan tai 34 tai 35 artiklan nojalla.

    Edellä olevaa 91 artiklaa ei kuitenkaan sovelleta tuensaajiin, jotka osallistuvat asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] V osastossa tarkoitettuun pienviljelijäjärjestelmään. Mainitussa artiklassa säädettyä seuraamusta sovelleta myöskään asetuksen (EU) N:o RD/xxx 29 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuun tukeen.

    93 artikla

    Täydentäviä ehtoja koskevat säännöt

    1.          Täydentävien ehtojen säännöt ovat kansallisella tasolla vahvistetut liitteessä II luetellut unionin lainsäädännön mukaiset lakisääteiset hoitovaatimukset ja maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset seuraavilla aloilla:

    a)      ympäristö, ilmastonmuutos ja maan hyvä maatalouskunto;

    b)     kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys;

    c)      eläinten hyvinvointi.

    2.          Liitteessä II tarkoitettuja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyviä säädöksiä sovelletaan niiden voimassa olevassa muodossa, ja kun on kyse direktiiveistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön.

    3.          Vuosina 2015 ja 2016 täydentävien ehtojen sääntöihin sisältyy lisäksi pysyvän laitumen säilyttäminen. Unionin jäsenvaltioina 1 päivänä tammikuuta 2004 olleiden jäsenvaltioiden on varmistettava, että vuotta 2003 koskeville pinta-alatukihakemuksille asetettuna määräpäivänä pysyvänä laitumena ollut maa pidetään pysyvänä laitumena määritellyn ajan. Unioniin vuonna 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivänä toukokuuta 2004 pysyvänä laitumena ollut maa pidetään pysyvänä laitumena määritellyn ajan. Bulgarian ja Romanian on varmistettava, että 1 päivänä tammikuuta 2007 pysyvänä laitumena ollut maa pidetään pysyvänä laitumena määritellyn ajan. Kroatian on varmistettava, että 1 päivänä heinäkuuta 2013 pysyvänä laitumena ollut maa pidetään pysyvänä laitumena määritellyn ajan.

    Edellistä alakohtaa ei sovelleta pysyvänä laitumena olevaan maahan, joka on tarkoitus metsittää, jos metsitys on sopusoinnussa ympäristön kanssa; tähän ei lueta joulukuusiviljelmiä eikä lyhytaikaisesti viljeltäviä, nopeakasvuisia lajeja.

    4.          Edellä 3 kohdassa esitetyn huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa pysyvän laitumen säilyttämissäännöt sisältäviä delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti, erityisesti sen varmistamiseksi, että viljelijät toteuttavat toimenpiteitä pysyvän laitumen säilyttämiseksi, mukaan luettuina yksilökohtaiset velvoitteet, kuten velvoite muuttaa maa-aloja takaisin pysyväksi laitumeksi, jos todetaan, että pysyvänä laitumena olevan maan suhteellinen osuus vähenee.

    Jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot ja toisaalta yksittäiset viljelijät noudattavat asianmukaisesti pysyvän laitumen säilyttämiseen liittyviä velvoitteitaan, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti ehdoista ja menetelmistä, joilla määritetään säilytettävä pysyvän laitumen ja maatalousmaan suhde. ▌

    Edellä 3 ja 4 kohdassa "pysyvällä laitumella" tarkoitetaan pysyvää laidunta. joka määritellään asetuksen (EY) N:o 1120/2009 (asetus alkuperäisessä muodossaan) 2 artiklan c kohdassa.

    94 artikla

    Hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat jäsenvaltioiden velvoitteet

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki maatalousmaa, myös maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Jäsenvaltioiden on määriteltävä kansallisella tai alueellisella tasolla tuensaajiin sovellettavat hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vähimmäisvaatimukset liitteen II perusteella ottaen huomioon kyseessä olevien alueiden erityispiirteet, mukaan luettuina maaperä- ja ilmasto-olosuhteet, käytössä olevat viljelyjärjestelmät, maankäyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt ja tilarakenteet. Jäsenvaltiot eivät saa määritellä vähimmäisvaatimuksia, joita ei ole vahvistettu liitteessä II.

    95 artikla

    Tiedottaminen tuensaajille

    Jäsenvaltioiden on toimitettava asianomaisille tuensaajille, tarvittaessa sähköisesti, luettelo ja selkeät ja tarkat ohjeet tilatasolla sovellettavista vaatimuksista ja standardeista.

    II luku

    Valvontajärjestelmä ja hallinnolliset seuraamukset täydentävien ehtojen yhteydessä

    96 artikla

    Täydentäviä ehtoja koskevat tarkastukset

    1.          Jäsenvaltioiden on tarvittaessa käytettävä V osaston II luvussa säädettyä yhdennettyä järjestelmää ja erityisesti sen 69 artiklan 1 kohdan a, b, d, e ja f alakohdassa tarkoitettuja osia.

    Jäsenvaltiot voivat käyttää omia hallinto- ja valvontajärjestelmiään varmistaakseen täydentäviä ehtoja koskevien sääntöjen noudattamisen.

    Kyseisten järjestelmien sekä erityisesti sikojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 15 päivänä heinäkuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/71/EY[48] sekä asetusten (EY) N:o 1760/2000 ja (EY) N:o 21/2004 mukaisesti perustetun eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän on oltava yhteensopivia tämän asetuksen V osaston II luvussa tarkoitetun yhdennetyn järjestelmän kanssa.

    2.          Kyseessä olevista täydentäviä ehtoja koskevista hoito- tai toimenpidevaatimuksista, säännöistä, säädöksistä tai aloista riippuen jäsenvaltiot voivat päättää tehdä hallinnollisia tarkastuksia, erityisesti niitä, joita jo edellytetään vastaavaan täydentävää ehtoa koskevaan hoito- tai toimenpidevaatimukseen, sääntöön, säädökseen tai alaan sovellettavissa valvontajärjestelmissä.

    3.          Jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia paikalla sen todentamiseksi, täyttävätkö tuensaajat tässä osastossa säädetyt velvoitteet.

    4.          Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt tarkastusten suorittamisesta tässä osastossa tarkoitettujen velvoitteiden noudattamisen todentamiseksi, mukaan lukien säännöt, joiden mukaisesti riskianalyysissä otetaan huomioon seuraavat tekijät:

    a)     viljelijöiden osallistuminen tämän asetuksen III osastossa tarkoitettuun maatilojen neuvontajärjestelmään;

    b)     viljelijöiden osallistuminen sertifiointijärjestelmään, jos se kattaa kyseiset hoito- ja toimenpidevaatimukset.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    97 artikla

    Hallinnollisten seuraamusten soveltaminen

    1.          Edellä 91 artiklassa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta on sovellettava, jos täydentävien ehtojen sääntöjä ei noudateta milloin tahansa tietyn kalenterivuoden aikana (▌"kyseinen kalenterivuosi"), ja niiden noudattamatta jättäminen johtuu suoraan tukihakemuksen tai maksupyynnön kyseisenä kalenterivuonna jättäneestä tuensaajasta.

    Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin tuensaajiin, joiden todetaan jättäneen täydentävien ehtojen sääntöjä noudattamatta milloin tahansa kolmen vuoden aikana alkaen sitä kalenterivuotta seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä, jolloin rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevissa tukiohjelmissa myönnettiin ensimmäinen tuki, tai milloin tahansa yhden vuoden aikana alkaen sitä kalenterivuotta seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä, jolloin asetuksessa (EU) N:o [sCMO] tarkoitetussa rypäleiden raakana korjaamista koskevissa tukiohjelmissa myönnettiin tuki (▌"kyseiset vuodet").

    2.          Jos maa-alue siirretään kyseisen kalenterivuoden tai kyseisten vuosien aikana, 1 kohtaa sovelletaan myös, jos sääntöjen noudattamatta jättäminen on tulos teosta tai laiminlyönnistä, joka on johdettavissa suoraan henkilöön, jolle tai jolta maatalousmaa-alue siirrettiin. Poikkeuksellisesti, jos henkilö, johon teko tai laiminlyönti on suoraan johdettavissa, on jättänyt tukihakemuksen tai maksupyynnön kyseisenä kalenterivuotena tai kyseisinä vuosina, hallinnollista seuraamusta sovelletaan hänelle myönnettyjen tai myönnettävien, 92 artiklassa tarkoitettujen tukien kokonaismäärien perusteella.

    Tässä kohdassa "siirtymisellä" tarkoitetaan mitä tahansa toimea, jolla maatalousmaa-alue lakkaa olemasta siirtäjän käytössä.

    3.          Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta hallinnollista seuraamusta tuensaaja- ja kalenterivuosikohtaisesti, jos seuraamus on 101 artiklan nojalla annettavien sääntöjen mukaan suuruudeltaan 100 euroa tai vähemmän.

    Jos jäsenvaltio päättää käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, toimivaltaisen viranomaisen on seuraavana vuonna toteutettava tuensaajia koskevan otoksen osalta tarvittavat toimenpiteet sen todentamiseksi, että tuensaaja on korjannut havaitun noudattamatta jättämisen. Havainnot ja velvoite ryhtyä toimiin tilanteen korjaamiseksi on annettava tiedoksi tuensaajalle.

    4.          Hallinnollinen seuraamus ei vaikuta sellaisten tukien laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen, joiden yhteydessä sovelletaan tuen vähennystä tai jättämistä tuen ulkopuolelle.

    98 artikla

    Hallinnollisten seuraamusten soveltaminen Bulgariassa, Kroatiassa ja Romaniassa

    Edellä 91 artiklassa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia on Bulgariassa ja Romaniassa sovellettava lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liitteessä II tarkoitetulla eläinten hyvinvoinnin alalla viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen.

    Edellä 91 artiklassa tarkoitettuja seuraamuksia on sovellettava Kroatiassa liitteessä II tarkoitettuihin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin seuraavan aikataulun mukaisesti:

    a)          1 päivästä tammikuuta 2014, kun kyseessä ovat lakisääteiset hoitovaatimukset 1–3 ja 6–8;

    b)          1 päivästä tammikuuta 2016, kun kyseessä ovat lakisääteiset hoitovaatimukset 4, 5, 9 ja 10;

    c)          1 päivästä tammikuuta 2018, kun kyseessä ovat lakisääteiset hoitovaatimukset 11–13.

    99 artikla

    Hallinnollisten seuraamusten laskeminen

    1.          Edellä 91 artiklassa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta sovelletaan vähentämällä kyseiselle tuensaajalle niiden tukihakemusten, jotka hän on jättänyt tai tulee jättämään havainnon tekemisen kalenterivuonna, osalta myönnettyjen ja myönnettävien 92 artiklassa lueteltujen tukien kokonaismäärää tai sulkemalla määrä tuen ulkopuolelle.

    Vähennysten ja poissulkemisten laskemiseksi huomioon otetaan havaitun noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus sekä 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut perusteet.

    2.          Jos kyseessä on laiminlyönnistä johtuva noudattamatta jättäminen, vähennys voi olla enintään 5 prosenttia, ja jos kyseessä on toistuva noudattamatta jättäminen, enintään 15 prosenttia.

    Jäsenvaltiot voivat perustaa varhaisvaroitusjärjestelmän, jota sovelletaan tapauksiin, joissa noudattamatta jättäminen ei vähäisen vakavuutensa, laajuutensa ja kestonsa vuoksi johda asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa tuen vähentämiseen tai tuen ulkopuolelle sulkemiseen. Jos jäsenvaltio päättää soveltaa tätä vaihtoehtoa, toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä tuensaajalle varhainen varoitus, jossa ilmoitetaan havainnosta ja velvoitteesta toteuttaa korjaavia toimenpiteitä. Jos myöhempi tarkastus osoittaa, että noudattamatta jättämistä ei ole korjattu, sovelletaan takautuvasti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vähennystä.

    Noudattamatta jättäminen, josta aiheutuu välitön vaara kansanterveydelle tai eläinten terveydelle, johtaa kuitenkin aina tuen vähentämiseen tai tuen ulkopuolelle sulkemiseen.

    Jäsenvaltiot voivat antaa niille tuensaajille, jotka ovat saaneet ensi kerran varhaisvaroituksen. ensisijaisen oikeuden käyttää maatilojen neuvontajärjestelmää.

    3.          Jos kyseessä on tahallinen noudattamatta jättäminen, vähennys on pääsääntöisesti vähintään 20 prosenttia, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen sulkeminen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle, ja nämä seuraamukset voivat jatkua yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

    4.          Vähennysten ja poissulkemisten kokonaismäärä ei saa kuitenkaan yhden kalenterivuoden osalta ylittää 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kokonaismäärää.

    100 artikla

    Täydentävien ehtojen soveltamisesta johtuvat määrät

    Jäsenvaltiot voivat pidättää 25 prosenttia 99 artiklassa tarkoitettujen vähennysten tai poissulkemisten soveltamisesta johtuvista määristä.

    101 artikla

    Komission toimivalta hallinnollisten seuraamusten

    soveltamisessa ja laskennassa

    1.          Sen varmistamiseksi, että varat jaetaan asianmukaisesti oikeutetuille tuensaajille ja että täydentävät ehdot toteutetaan tehokkaalla, johdonmukaisella ja syrjimättömällä tavalla, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti

    a)     täydentäviin ehtoihin liittyvien, 99 artiklassa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten yhdenmukaistetun laskentaperustan vahvistamiseksi ottaen huomioon rahoituskurista johtuvat vähennykset;

    b)     täydentäviin ehtoihin liittyvien hallinnollisten seuraamusten laskemista ja soveltamista koskevista ehdoista, myös sellaisessa tapauksessa, kun noudattamatta jättäminen johtuu suoraan asianomaisesta tuensaajasta.

    2.          Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset menettelyä koskevat ja tekniset säännöt 97–99 artiklassa tarkoitettujen seuraamusten laskemisesta ja soveltamisesta, mukaan lukien sellaisiin tuensaajiin nähden, jotka muodostavat asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [RD] 29 ja 30 artiklan mukaisia henkilöryhmiä.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    VII OSASTO

    YHTEISET SÄÄNNÖKSET

    I luku

    Viestintä

    102 artikla

    Tietojen toimittaminen

    1.          Sen lisäksi, mitä alakohtaisissa asetuksissa säädetään, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot, ilmoitukset ja asiakirjat:

    a)      hyväksytyistä maksajavirastoista ja koordinointielimistä

    i)      hyväksymisasiakirja;

    ii)      tehtävä (hyväksytty maksajavirasto vai hyväksytty koordinointielin);

    iii)     mahdollinen hyväksynnän peruuttaminen;

    b)     todentamisviranomaisista

    i)      nimi;

    ii)      osoite ▌;

    c)      maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettuihin toimiin liittyvistä toimenpiteistä

    i)      maksupyyntöinä toimivat hyväksytyn maksajaviraston tai koordinointielimen allekirjoittamat menoilmoitukset vaadittuine tietoineen;

    ii)      maataloustukirahaston osalta rahoitustarpeita koskevat arviot ja maaseuturahaston osalta vuoden aikana tehtäviä menoilmoituksia koskevat arviot ajantasaistettuina ja seuraavaa varainhoitovuotta koskevien menoilmoitusten ennakkoarviot;

    iv)     hallinnollinen ▌lausuma ja hyväksyttyjen maksajavirastojen vuotuiset tilinpäätökset;

    v)     vuosittainen tiivistelmä käytettävissä olevista tuloksista, jotka on saatu alaa koskevissa säännöissä vahvistettujen aikataulujen ja yksityiskohtaisten määräysten mukaisesti suoritetuissa tarkastuksissa.

    Maaseuturahaston menoja koskevat hyväksyttyjen maksajavirastojen vuotuiset tilinpäätökset on toimitettava kunkin ohjelman osalta erikseen.

    2.          Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tarkat tiedot 94 artiklassa tarkoitetun hyvän maatalous- ja ympäristökunnon varmistamiseksi toteutetuista toimenpiteistä sekä III osastossa tarkoitetusta maatilojen neuvontajärjestelmästä.

    3.          Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle säännöllisesti tiedot V osaston II luvussa tarkoitetun yhdennetyn järjestelmän soveltamisesta. Komissio järjestää asiaa koskevan mielipiteiden vaihdon jäsenvaltioiden kanssa.

    103 artikla

    Luottamuksellisuus

    1.          Jäsenvaltiot ja komissio toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet taatakseen tämän asetuksen nojalla toteutettujen valvontatoimenpiteiden ja tilien tarkastamis- ja hyväksymistoimenpiteiden yhteydessä ilmoitettujen tai saatujen tietojen luottamuksellisuuden.

    Näihin tietoihin sovelletaan ▌asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96[49] 8 artiklassa vahvistettuja sääntöjä.

    2.          Tarkastusten aikana V osaston III luvun mukaisesti kerättyjä tietoja koskee salassapitovelvollisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeudellisiin menettelyihin liittyvien kansallisten säännösten soveltamista. Ne voidaan antaa tiedoksi ainoastaan niille henkilöille, joilla on jäsenvaltioissa tai unionin toimielimissä tehtäviensä vuoksi oltava kyseiset tiedot.

    104 artikla

    Komission toimivalta

    Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt seuraavista:

    a)          muoto, sisältö, aikataulut, määräajat ja järjestelyt toimitettaessa seuraavia asiakirjoja komissiolle tai saatettaessa niitä komission käyttöön:

    i)       menoilmoitukset ja menoennusteet sekä niiden ajantasaistaminen, käyttötarkoitukseensa sidotut tulot mukaan luettuina;

    ii)      hallinnollinen ▌lausuma ja maksajaviraston tilinpäätös sekä kaikki käytettävissä olevat tulokset suoritetuista tarkastuksista;

    iii)     tilien todentamiskertomukset;

    iv)     hyväksyttyjen maksajavirastojen, hyväksyttyjen koordinointielinten ja todentamisviranomaisten tunnistetiedot;

    v)      maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettavien menojen huomioon ottamista ja maksamista koskevat järjestelyt;

    vi)     ilmoitukset rahoituksellisista mukautuksista, joita jäsenvaltiot ovat tehneet maaseudun kehittämistoimien tai -ohjelmien yhteydessä, sekä yhteenvedot jäsenvaltioiden sääntöjenvastaisuuksien vuoksi aloittamista takaisinperintämenettelyistä;

    vii)    tiedot 60 artiklan nojalla toteutetuista toimenpiteistä;

    b)          järjestelyt, jotka koskevat tietojen ja asiakirjojen vaihtoa komission ja jäsenvaltioiden välillä sekä tietojärjestelmien käyttöönottoa, mukaan luettuina järjestelmillä käsiteltävien tietojen tyyppi, muoto ja sisältö sekä niiden säilyttämistä koskevat säännöt;

    c)          tietojen, asiakirjojen, tilastojen ja kertomusten antaminen tiedoksi komissiolle jäsenvaltioiden toimesta sekä tähän liittyvät määräajat ja menetelmät.

    Nämä ▌täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    II LUKU

    Euron käyttö

    105 artikla

    Yleisperiaatteet

    1.          Maaseudun kehittämisohjelmien hyväksymistä koskevissa komission päätöksissä ilmoitetut määrät, komission maksusitoumusten ja maksujen määrärahat sekä jäsenvaltioiden vahvistamien tai todentamien menojen sekä menoilmoitusten määrät ilmaistaan ja maksetaan euroina.

    2.          Alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä vahvistetut hinnat ja määrät ilmoitetaan euroina.

    Ne myönnetään tai kannetaan euroina niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat ottaneet euron käyttöön, ja kansallisena valuuttana niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole käytössä.

    106 artikla

    Valuuttakurssi ja sen määräytymisperuste

    1.          Edellä 105 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut hinnat ja määrät muunnetaan valuuttakurssin avulla kansalliseksi valuutaksi niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön.

    2.          Valuuttakurssin määräytymisperusteena on

    a)      tuontia tai vientiä koskevien tullimuodollisuuksien täyttäminen, kun kyse on kolmansien maiden kanssa käydyssä kaupassa kannetuista tai myönnetyistä määristä;

    b)     kaikissa muissa tapauksissa peruste, jolla kyseiselle toimelle asetettu taloudellinen tavoite saavutetaan.

    3.          Jos asetuksessa (EU) N:o DP/xxx tarkoitettu suora tuki maksetaan tuensaajalle muuna valuuttana kuin euroina, jäsenvaltion on muunnettava euroina ilmaistu tuen määrä kansalliseksi valuutaksi Euroopan keskuspankin ennen sen vuoden, jonka osalta tuki myönnetään, lokakuun 1 päivää vahvistaman viimeisimmän valuuttakurssin mukaisesti.

    Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa määrän muuntamisesta valuuttakurssin keskiarvon perusteella, jonka Euroopan keskuspankki vahvistaa sen vuoden, jonka osalta tuki myönnetään, lokakuun 1 päivää edeltävän kuukauden aikana. Jäsenvaltioiden, jotka valitsevat tämän vaihtoehdon, on vahvistettava ja julkaistava keskiarvo ennen kyseisen vuoden joulukuun 1 päivää.

    4.          Maataloustukirahaston yhteydessä jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, on menoilmoituksia laatiessaan käytettävä samaa valuuttakurssia kuin mitä ne käyttivät maksaessaan tukia tuensaajille tai ottaessaan vastaan tuloja, tämän luvun säännösten mukaisesti.

    5.          Edellä 2 kohdassa tarkoitetun määräytymisperusteen täsmentämiseksi tai sen korjaamiseksi markkinajärjestelyyn tai kyseessä olevaan määrään liittyvistä erityisistä syistä siirretään komissiolle valta antaa kyseisiä määräytymisperusteita ja käytettäviä valuuttakursseja koskevista säännöistä delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti. Erityinen määräytymisperuste määritellään ottaen huomioon seuraavat perusteet:

    a)      valuuttakurssin muutosten mahdollisimman nopea soveltaminen;

    b)     markkinajärjestelyn puitteissa toteutetuissa vastaavissa toimissa käytettyjen määräytymisperusteiden samankaltaisuus;

    c)      määräytymisperusteiden johdonmukaisuus samaan markkinajärjestelyyn liittyvien eri hintojen ja määrien osalta;

    d)     sopivien valuuttakurssien soveltamista koskevien tarkastusten käytännöllisyys ja vaikuttavuus.

    6.        Jotta jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, eivät soveltaisi eri valuuttakursseja     yhtäältä pidettäessä kirjaa saaduista tuloista tai tuensaajille muuna valuuttana kuin euroina   maksetuista tuista ja toisaalta maksajaviraston laatiessa menoilmoitusta, siirretään   komissiolle   valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka   koskevat   menoilmoitusten laatimisessa ja julkisen varastoinnin toimien kirjaamisessa   maksajaviraston   tileille käytettävää valuuttakurssia.

    107 artikla

    Suojatoimenpiteet ja poikkeukset

    1.          Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteitä unionin lainsäädännön soveltamisen suojaamiseksi, jos on todennäköistä, että kansalliseen valuuttaan liittyvät poikkeukselliset valuuttakäytännöt vaarantavat sen. Tarvittaessa toimenpiteet voivat poiketa voimassa olevista säännöistä vain niin kauan kuin on ehdottomasti tarpeen.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille on toimitettava viipymättä tieto ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä.

    2.          Jos kansallista valuuttaa koskevat poikkeukselliset valuuttakäytännöt saattavat vaarantaa unionin lainsäädännön soveltamisen, siirretään komissiolle valta antaa tästä jaksosta poiketen delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti, erityisesti seuraavissa tapauksissa:

    a)      jokin maa käyttää epätavanomaista valuutanvaihtotekniikkaa, kuten useita valuuttakursseja, tai soveltaa vaihtosopimuksia;

    )       mailla on valuuttoja, joita ei ole noteerattu virallisilla vaihtomarkkinoilla, tai on todennäköistä, että kyseisten valuuttojen kehitys johtaa kaupan vääristymiin.

    108 artikla

    Euron käyttö euroalueeseen kuulumattomissa jäsenvaltioissa

    1.          Jos jäsenvaltio, joka ei ole ottanut euroa käyttöön, päättää maksaa alakohtaisesta maatalouslainsäädännöstä johtuvat menot euroina eikä omana kansallisena valuuttanaan, jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei euron käyttö ole järjestelmällisesti edullisempaa kuin kansallisen valuutan käyttö.

    2.          Jäsenvaltion on ilmoitettava suunnitelluista toimenpiteistä komissiolle ennen niiden voimaantuloa. Toimenpiteet voivat tulla voimaan vasta, kun komissio on ilmoittanut hyväksyvänsä ne.

    III LUKU

    Kertomukset ja arviointi

    109 artikla

    Vuotuinen rahoituskertomus

    Komissio laatii kutakin varainhoitovuotta seuraavan vuoden syyskuun loppuun mennessä rahoituskertomuksen maataloustukirahaston ja maaseuturahaston hallinnoinnista kuluneena varainhoitovuonna ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

    110 artikla

    Yhteisen maatalouspolitiikan seuranta ja arviointi

    1.          Perustetaan yhteinen seuranta- ja arviointikehys yhteisellä maatalouspolitiikalla saavutettujen tulosten mittaamista varten erityisesti seuraavien osalta:

    a)     asetuksessa (EU) N:o …/[DP] säädetyt suorat tuet;

    b)     asetuksessa (EU) N:o…/[sCMO] säädetyt markkinatoimenpiteet;

    c)      asetuksessa (EU) N:o …/[RD] säädetyt maaseudun kehittämistoimenpiteet; ja

    d)     tämän asetuksen säännökset.

    Komissio valvoo näitä maatalouspolitiikan toimenpiteitä jäsenvaltioiden näiden asetusten sääntöjen mukaisesti toimittamien raporttien perusteella. Komissio laatii monivuotisen arviointisuunnitelman, johon kuuluu komission suorittama yksittäisten välineiden säännöllinen arviointi.

    Tehokkaan tulosmittauksen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa kehyksen sisällöstä ja rakenteesta delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti.

    2.          Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteillä saavutettuja tuloksia mitataan seuraavien tavoitteiden osalta:

    a)      elinkelpoinen ruoan tuotanto, jossa keskitytään maataloustuloon, maatalouden tuottavuuteen ja hintatason vakauteen;

    b)     luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet, jossa keskitytään kasvihuonekaasupäästöihin, luonnon monimuotoisuuteen, maaperään ja veteen;

    c)      tasapainoinen aluekehitys, jossa keskitytään maaseudun työllisyyteen ja kasvuun sekä köyhyyteen maaseutualueilla.

    Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä joukon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin liittyviä indikaattoreita. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    Indikaattorien on liityttävä politiikan rakenteeseen ja tavoitteisiin, ja niiden avulla on voitava arvioida politiikan edistymistä, tehokkuutta ja vaikuttavuutta tavoitteisiin nähden.

    3.          Seuranta- ja arviointikehyksessä on otettava huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rakenne seuraavasti:

    a)     Asetuksessa (EU) N:o DP/xxx säädettyjen suorien tukien osalta, asetuksessa (EU) N:o CMO/xxx säädettyjen markkinatoimenpiteiden osalta ja tämän asetuksen säännösten osalta komissio seuraa tällaisia välineitä jäsenvaltioiden näissä asetuksissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti toimittamien kertomusten pohjalta. Komissio laatii monivuotisen arviointisuunnitelman, johon kuuluu komission alaisuudessa suoritettu yksittäisten välineiden säännöllinen arviointi. Arviointien on oltava riippumattomien arvioijien hyvissä ajoin tekemiä.

    b)     Maaseudun kehittämispolitiikkaan liittyvien toimien seuranta ja arviointi suoritetaan asetuksen (EU) N:o RD/xxx 74–86 artiklan mukaisesti.

    Komissio varmistaa, että 1 kohdassa tarkoitettu kaikkien YMP:n välineiden yhteisvaikutus mitataan ja arvioidaan suhteessa 2 kohdassa tarkoitettuihin yhteisiin tavoitteisiin. Yhteisellä maatalouspolitiikalla saavutetut tulokset yhteisiin tavoitteisiin nähden mitataan ja arvioidaan yhteisten vaikutusindikaattorien perusteella, ja taustalla olevat konkreettiset tavoitteet tulosindikaattorien perusteella. Komissio laatii kaikilla YMP:n välineillä saavutettujen yhteisten tulosten mittaamisesta ja arvioinnista kertomuksia, jotka perustuvat yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista arvioinneista saatuun näyttöön, maaseudun kehittämisohjelmia koskevat arvioinnit mukaan lukien, ja muihin asiaankuuluviin tietolähteisiin.

    4.          Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tarvittavat tiedot kyseisten toimenpiteiden seurantaa ja arviointia varten. Tällaisten tietojen on perustuttava mahdollisimman pitkälti vakiintuneisiin tietolähteisiin, kuten maatalouden kirjanpidon tietoverkko ja Eurostat.

    Komission on otettava huomioon tiedon tarpeet ja mahdollisten tietolähteiden väliset synergiat ja erityisesti niiden käyttö tilastointitarkoituksiin, jos se on tarkoituksenmukaista.

    Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä säännöt tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on lähetettävä, ottaen huomioon, että tarpeetonta hallinnollista rasitetta tulee välttää, sekä tiedon tarpeista ja mahdollisten tietolähteiden synergiasta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    5.          Komissio antaa ensimmäisen kertomuksen tämän artiklan täytäntöönpanosta, yhteisellä maatalouspolitiikalla saavutetut ensimmäiset tulokset mukaan lukien, Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018. Toinen kertomus, johon kuuluu yhteisellä maatalouspolitiikalla saavutettujen tulosten arviointi, annetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021.

    IV luku

    Avoimuus

    110 a artikla

    Tuensaajien julkistaminen

    1.          Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tuensaajat julkistetaan vuosittain jälkikäteen. Julkistamisen yhteydessä on annettava seuraavat tiedot:

    a)   sen estämättä, mitä tämän asetuksen 110 b artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, tuensaajien nimet seuraavasti:

    i)      etu- ja sukunimi, kun tuensaajat ovat luonnollisia henkilöitä;

    ii)     täydellinen virallinen nimi, sellaisena kuin se on rekisteröitynä, kun tuensaajat ovat oikeushenkilöitä, jotka ovat asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan itsenäisiä oikeushenkilöitä;

    iii)   yhdistyksen täydellinen nimi, sellaisena kuin se on rekisteröitynä tai muulla tavoin virallisesti tunnustettuna, kun tuensaajat ovat yhdistyksiä, jotka eivät ole oikeushenkilöitä;

    b)   kunta, jossa tuensaaja asuu tai jonne tämä on rekisteröity, tarvittaessa kunnan postinumero tai sen osa;

    c)   kuhunkin maataloustukirahastosta tai maaseuturahastosta rahoitettuun toimenpiteeseen liittyvät, kunkin tuensaajan asianomaisena varainhoitovuonna saamat tukimäärät;

    d)   maataloustukirahastosta tai maaseuturahastosta rahoitettujen toimenpiteiden luonne ja kuvaus sekä se, missä toimenpiteessä c alakohdassa tarkoitettu tuki on myönnetty.

    Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot julkaistaan yhdellä jäsenvaltiokohtaisella verkkosivustolla. Tiedot on pidettävä saatavilla kahden vuoden ajan ensimmäisestä julkaisemisesta.

    2.          Kun kyseessä ovat 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettuihin maataloustukirahastosta rahoitettuihin toimenpiteisiin liittyvät tuet, julkaistavat määrät ovat julkisen tuen kokonaismääriä, joihin sisältyvät sekä unionin että kansalliset maksuosuudet.

    110 b artikla

    Kynnys

    Jäsenvaltioiden ei tule julkaise tuensaajan nimeä, josta säädetään tämän asetuksen 110 a artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa, seuraavissa tapauksissa:

    a)          jos jäsenvaltio perustaa asetuksen (EU) N:o DP/xxx V osastossa säädetyn pienviljelijöiden tukijärjestelmän ja tuensaajan jonakin vuonna saaman tuen määrä on enintään jäsenvaltion kyseisen asetuksen 49 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan tai 49 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vahvistama määrä;

    b)          jos jäsenvaltio ei perusta asetuksen (EU) N:o DP/xxx V osastossa tarkoitettua pienviljelijöiden tukijärjestelmää ja tuensaajan jonakin vuonna saama tuen määrä on enintään 1 250 euroa.

    Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa komissio julkaisee jäsenvaltion asetuksen (EU) N:o DP/xxx 49 artiklan mukaisesti vahvistamat määrät, jotka on annettu komissiolle tiedoksi kyseisen asetuksen mukaisesti, 110 d artiklan nojalla vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

    Tämän artiklan ensimmäistä kohtaa sovellettaessa jäsenvaltion on julkaistava 110 a artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot siten, että tuensaajalle annetaan tunnuskoodi. Jäsenvaltion on päätettävä koodin muodosta.

    110 c artikla

    Tiedottaminen tuensaajille

    Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tuensaajille, että heitä/niitä koskevat tiedot julkaistaan 110 a artiklan mukaisesti ja että unionin ja jäsenvaltioiden tarkastus- ja tutkintaelimet voivat käsitellä näitä tietoja unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi.

    Kun kyseessä ovat henkilötiedot, jäsenvaltioiden on direktiivin 95/46/EY vaatimusten mukaisesti ilmoitettava tuensaajille, mitkä ovat heidän tietosuojasääntöjen mukaiset oikeutensa ja millaisia menettelyjä näitä oikeuksia harjoitettaessa on sovellettava.

    110 d artikla

    Komission toimivalta

    Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä säännöt seuraavista:

    a)          110 a ja 110 b artiklassa säädetyn julkaisemisen muoto, toimenpidekohtainen esittäminen mukaan luettuna, ja aikataulu;

    b)          110 c artiklan yhdenmukainen soveltaminen;

    c)          komission ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö.

    Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    VIII OSASTO

    LOPPUSÄÄNNÖKSET

    111 artikla

    Siirretyn säädösvallan käyttäminen

    1.          Komissiolle siirrettyä 8, 20, 42, 48, 52, 55, 59, 64, 65, 66, 66 a, 67, 73, 77, 77 a, 79, 84, 89, 93, 101, 106, 107, 110 ja 114 artiklassa tarkoitettua valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

    2.          Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimaantulopäivästäseitsemän vuoden ajaksi 8, 20, 42, 48, 52, 55, 59, 64, 65, 66, 66 a, 67, 73, 77, 77 a, 79, 84, 89, 93, 101, 106, 107, 110 ja 114 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän seitsemän vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

    3.          Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8, 20, 42, 48, 52, 55, 59, 64, 65, 66, 66 a, 67, 73, 77, 77 a, 79, 84, 89, 93, 101, 106, 107, 110 ja 114 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

    4.          Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

    5.          Edellä 8, 20, 42, 48, 52, 55, 59, 64, 65, 66, 66 a, 67, 73, 77, 77 a, 79, 84, 89, 93, 101, 106, 107, 110 ja 114 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

    112 artikla

    Komiteamenettely

    1.          Komissiota avustaa komitea, jonka nimi on "maatalousrahastojen komitea". Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

    Edellä 15, 60, 64, 65, 66, 66 a, 67, 76, 77 a, 78, 89, 90, 96, 101 ja 104 artiklaa sovellettaessa komissiota avustaa suoria tukia, maaseudun kehittämistä ja/tai yhteistä markkinajärjestelyä koskevissa asioissa vastaavasti tällä asetuksella perustettu maatalousrahastojen komitea, asetuksella (EU) N:o xxx/xxxx [DP] perustettu suorien tukien komitea, asetuksella (EU) N:o xxx/xxxx [RD] perustettu maaseudun kehittämiskomitea ja/tai asetuksella (EU) N:o xxx/xxxx [sCMO] perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Nämä komiteat ovat asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettuja komiteoita.

    2.          Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

    3.          Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

    Jos komitea ei anna 8 artiklassa tarkoitettujen säädösten osalta lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

    112 a artikla

    Henkilötietojen käsittely ja tietosuoja

    1.          Jäsenvaltiot ja komissio keräävät henkilötietoja täyttääkseen tämän asetuksen, erityisesti II osaston II luvun, III osaston, IV osaston III ja IV luvun, V ja VI osaston sekä VII osaston III luvun mukaiset hallinnointi-, valvonta-, tarkastus- sekä seuranta- ja arviointivelvoitteensa ja lisäksi tilastointitarkoituksiin, eivätkä ne saa käsitellä kyseisiä tietoja tämän tarkoituksen vastaisella tavalla.

    2.          Jos henkilötietoja käsitellään VII osaston III luvun nojalla seuranta- ja arviointitarkoituksessa tai tilastointitarkoituksessa, tiedot on tehtävä nimettömiksi ja käsiteltävä vain koottuina.

    3.          Henkilötietoja on käsiteltävä direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 sääntöjen mukaisesti. Tällaisia tietoja ei etenkään saa säilyttää muodossa, joka mahdollistaa rekisteröityjen tunnistamisen pidempään kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on kerätty tai jota varten niitä käsitellään, ottaen huomioon sovellettavassa kansallisessa ja unionin lainsäädännössä säädetyt vähimmäissäilytysajat.

    4.          Jäsenvaltioiden on ilmoitettava rekisteröidyille, että heidän henkilötietojaan saatetaan käsitellä kansallisissa ja unionin elimissä 1 kohdan mukaisesti ja että heillä on tällöin direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 tietosuojasääntöjen mukaiset oikeudet.

    5.          Tähän artiklaan sovelletaan 110 a – 110 d artiklaa.

    112 b artikla

    Täytäntöönpanon taso

    Jäsenvaltiot vastaavat ohjelmien täytäntöönpanosta sekä tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä suorittamisesta asianmukaiseksi katsomallaan tasolla jäsenvaltion institutionaalisen, oikeudellisen ja rahoituskehyksen mukaisesti, jollei tämän asetuksen ja muiden asiaankuuluvien unionin sääntöjen noudattamisesta muuta johdu.

    113 artikla

    Kumoaminen

    1.          Kumotaan asetukset (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008.

    Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artiklaa ja asiaankuuluvia täytäntöönpanosääntöjä sovelletaan kuitenkin edelleen 31 päivään joulukuuta 2014.

    2.          Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

    114 artikla

    Siirtymätoimenpiteet

    Jotta siirtyminen 113 artiklassa tarkoitetuissa kumotuissa asetuksissa säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin tapahtuisi joustavasti, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti tapauksissa, joissa tässä asetuksessa säädettyihin sääntöihin voidaan soveltaa poikkeuksia ja tehdä lisäyksiä.

    115 artikla

    Voimaantulo ja soveltaminen

    1.          Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

    2.          Seuraavia säännöksiä sovelletaan kuitenkin ▌alkaen seuraavasti:

    a)      7, 8, 16, 24 a, 25 ja 45 artiklaa 16 päivästä lokakuuta 2013;

    b)     18 ja 42 artiklaa toteutuneiden menojen osalta 16 päivästä lokakuuta 2013;

    c)      54 artiklaa 1 päivästä tammikuuta 2015.

    Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

    Tehty Brysselissä

    Euroopan parlamentin puolesta                   Neuvoston puolesta

    Puhemies                                                        Puheenjohtaja

    LIITE I

    12 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetty tiedottaminen ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen, biologisen monimuotoisuuden ja vesien suojelun ▌aloilla

    Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen:

    –           Tiedottaminen ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista asianomaisilla alueilla ja eri viljelykäytäntöjen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä sekä maatalousalan osallistumisesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen parantamalla viljely- ja peltometsätalouskäytäntöjä, suunnittelemalla tiloille uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita ja lisäämällä tilojen energiatehokkuutta.

               Tiedottaminen, jolla autetaan viljelijöitä suunnittelemaan parhaita investointitapoja viljelymenetelmiensä ilmastokestävyyden parantamiseksi, ja selvitetään, mitä unionin varoja voidaan hyödyntää tätä varten; erityisesti tiedottaminen maatalousmaan sopeuttamisesta ilmastonvaihteluihin ja pidemmän aikavälin muutoksiin ja tiedottaminen käytännöllisistä maatalouden toimenpiteistä, joilla parannetaan viljelymenetelmien kestävyyttä tulvien ja kuivuusjaksojen varalta ja kohennetaan ja optimoidaan maaperän hiilensitomiskykyä.

    Biologinen monimuotoisuus:

               Tiedottaminen biologisen monimuotoisuuden ja maatalouden ekosysteemien kestävyyden myönteisestä korrelaatiosta sekä tuholaisista ja äärimmäisistä sääilmiöistä aiheutuvien satomenetysten/-vahinkojen yleistymisriskeistä ja monokulttuurien ja tällaisen vahinkoalttiuden välisestä kytköksestä.

               Tiedottaminen parhaista vieraiden tulokaslajien leviämisen estämismenetelmistä sekä syistä, joiden perusteella tämä on tärkeää ekosysteemin tehokkaan toiminnan ja ilmastonmuutosta koskevan kestävyyden kannalta, mukaan luettuina tiedot rahoituksen saamisesta hävittämisohjelmista aiheutuvien mahdollisten lisäkustannusten kattamiseksi.

    Vesien suojelu:

               Tiedottaminen kestävistä ja vähän vettä käyttävistä kastelujärjestelmistä sekä sadeveden keräämiseen perustuvien järjestelmien optimoinnista, jotta voidaan edistää vesivarojen tehokasta käyttöä.

               Tiedottaminen vedenkäytön vähentämisestä maataloudessa, mukaan luettuna viljelykasvin valinta, ja maaperän humuspitoisuuden lisäämisestä vedenpidätyskyvyn parantamiseksi ja kastelutarpeen vähentämiseksi.

    Yleistä

               Parhaita käytäntöjä, koulutusta ja valmiuksien kehittämistä koskeva tiedonvaihto (koskee kaikkia edellä mainittuja aiheita).

    LIITE II

    Täydentäviä ehtoja koskevat säännöt 93 artiklan mukaisesti

    Hoitovaatimus: Lakisääteiset hoitovaatimukset

    Toimenpidevaatimus:    Maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset

    Alue

    Aihe

    Hoito- ja toimenpidevaatimukset

    Ympäristö, ilmastonmuutos ja maan hyvä maatalouskunto

    Vesi

    Hoitovaatimus 1

    Neuvoston direktiivi 91/676/ETY, annettu 12 päivänä joulukuuta 1991, vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1)

    4 ja 5 artikla

    Toimenpidevaatimus 1

    Suojakaistojen perustaminen vesistöjen varsille [50]

     

    Toimenpidevaatimus 2

    Kasteluveden käyttöä koskevien lupamenettelyjen noudattaminen, jos lupa edellytetään

     

     

     

    Toimenpidevaatimus 3

    Pohjaveden suojelu pilaantumista vastaan: direktiivin 80/68/ETY liitteessä lueteltujen vaarallisten aineiden pohjaveteen suoraan päästämisen kieltäminen sekä toimenpiteet, joilla estetään pohjaveden pilaantuminen välillisesti kyseisten aineiden maahan päästämisen ja maaperän läpi suodattumisen kautta; direktiivi sellaisena kuin se on viimeisenä voimassaolopäivänään, siltä osin, kuin se liittyy maataloustoimintaan

     

    Maaperä ja hiilivarasto

    Toimenpidevaatimus 4

    Vähimmäiskasvipeite

     

    Toimenpidevaatimus 5

    Maan vähimmäismuokkaus kulloisenkin paikan olosuhteiden mukaan eroosion rajoittamiseksi

     

    Toimenpidevaatimus 6

    Maan orgaanisen aineksen säilyttäminen soveltuvilla käytännöillä, mukaan luettuna sängen polttoa koskeva kielto, lukuun ottamatta polttamista kasvien terveyden vuoksi[51]

     

     

     

    Biologinen monimuotoisuus

    Hoitovaatimus 2

    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7)

    3 artiklan 1 kohta; 3 artiklan 2 kohdan b alakohta; 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohta

    Hoitovaatimus 3

    Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7)

    6 artiklan 1 ja 2 kohta

    Maisema; ylläpidon vähimmäistaso

    Toimenpidevaatimus 7

    Maisemapiirteiden säilyttäminen, mukaan luettuina tapauksen mukaan pensasaidat, lammikot, ojat ja linjassa, ryhmissä tai yksinään olevat puut sekä pellonpientareet ja pengermät, myös pensasaitojen ja puiden leikkaamista koskeva kielto lintujen pesimäaikana ja lisämahdollisuutena toimenpiteet tulokaskasvilajien ▌torjumiseksi

     

    Kansanterveys, eläinten terveys ja kasvien terveys

    Elintarvikkeiden turvallisuus

    Hoitovaatimus 4

    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1)

    14 ja 15 artikla, 17 artiklan 1 kohta [52] sekä 18, 19 ja 20 artikla

    Hoitovaatimus 5

    Neuvoston direktiivi 96/22/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3)

    3 artiklan a, b, d ja e alakohta sekä 4, 5 ja 7 artikla

     

    Eläinten tunnistus ja rekisteröinti

    Hoitovaatimus 6

    Neuvoston direktiivi 2008/71/EY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, sikojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (EUVL L 213, 8.8.2005, s. 31)

    3–5 artikla

    Hoitovaatimus 7

    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1)

    4 ja 7 artikla

    Hoitovaatimus 8

    Neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004, annettu 17 päivänä joulukuuta 2003, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8)

    3–5 artikla

     

    Eläintaudit

    Hoitovaatimus 9

    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä (EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1)

    7, 11, 12, 13 ja 15 artikla

    Kasvinsuojeluaineet

    Hoitovaatimus 10

    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1)

    55 artiklan ensimmäinen ja toinen virke

    Eläinten hyvinvointi

    Eläinten hyvinvointi

    Hoitovaatimus 11

    Neuvoston direktiivi 2008/119/EY, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 10, 15.1.2009, s. 7)

    3 ja 4 artikla

    Hoitovaatimus 12

    Neuvoston direktiivi 2008/120/EY, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 47, 18.2.2009, s. 5)

    3 ja 4 artikla

    Hoitovaatimus 13

    Neuvoston direktiivi 98/58/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 1998, tuotantoeläinten suojelusta (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23)

    4 artikla

    ___________________

    • [1]  EUVL C 191, 29.6.2012, s. 116.
    • [2]  EUVL C 11, 15.1.2013, s. 88.
    • [3]  Ei vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
    • [4]  EUVL C 225, 27.7.2012, S. 174.
    • [5]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0087.
    • [6]            EUVL C, … , s. .
    • [7]            EUVL C, ... , s. .
    • [8]            KOM(2010) 672, 18.11.2010.
    • [9]            Neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005, annettu 21. kesäkuuta 2005, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta (EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1).
    • [10]           Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25. lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).
    • [11]           Ks. asia C-210/00, 79 kohta tai asia T-220/04, 175 kohta.
    • [12]           EUVL L […], […], s. […].
    • [13]           Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).
    • [14]           Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1)
    • [15]           Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/128/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71).
    • [16]           Neuvoston asetus (EY) N:o 165/94, annettu 24. tammikuuta 1994, yhteisön osallistumisesta kaukohavaintotarkastusten rahoitukseen (EYVL L 24, 29.1.1994, s. 6).
    • [17]           Neuvoston asetus (EU) N:o xxx/xxx, annettu […], vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L..., s…).
    • [18]           Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19. tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16).
    • [19]           EUVL L […], […], s. […].
    • [20]           Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o CR/xxx, annettu […], yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL ..., s. ...).
    • [21]           Neuvoston asetus (ETY) N:o 352/78, annettu 20. helmikuuta 1978, yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä annettujen vakuuksien, vakuustalletusten tai takuiden jaosta ja menettämisestä (EYVL L 50, 22.2.1978, s. 1).
    • [22]           Neuvoston asetus (EY) N:o 814/2000, annettu 17. huhtikuuta 2000, yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista tiedotustoimista (EYVL L 100, 20.04.2000, s. 7).
    • [23]           KOM(2011) 500 lopullinen, s. 7.
    • [24]           Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95, annettu 18 päivänä joulukuuta 1995, Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1).
    • [25]           Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o xxx/xxx [RD], annettu […], Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L …, s. …).
    • [26]           Neuvoston asetus (EY) N:o 485/2008, annettu 26. toukokuuta 2008, Euroopan maatalouden tukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluviin toimenpiteisiin kohdistuvista jäsenvaltioiden suorittamista tarkastuksista (EUVL L 143, 3.6.2008, s. 1).
    • [27]           Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003, annettu 29. syyskuuta 2003, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta (EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1).
    • [28]           Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, annettu 20. syyskuuta 2005, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1).
    • [29]           Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007, annettu 22. lokakuuta 2007, maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1).
    • [30]           Neuvoston direktiivi 80/68/ETY, annettu 17. joulukuuta 1979, pohjaveden suojelemisesta tiettyjen vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta (EYVL L 20, 26.1.1980, s. 43).
    • [31]           Neuvoston asetus (EY) N:o 2799/98, annettu 15. joulukuuta 1998, maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä (EYVL L 349, 24.12.1998, s. 1).
    • [32]           Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24. lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
    • [33]           Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18. joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
    • [34]           Komission asetus (EY) N:o 259/2008, annettu 18. maaliskuuta 2008, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahaston) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) varoja saavia tuensaajia koskevien tietojen julkaisemisen osalta (EUVL L 76, 19.3.2008, s. 28).
    • [35]           Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 410/2011, annettu 27. huhtikuuta 2011 , neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahaston) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) varoja saavia tuensaajia koskevien tietojen julkaisemisen osalta annetun asetuksen (EY) N:o 259/2008 muuttamisesta (EUVL L 108, 28.4.2011, s. 24).
    • [36]           Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16. helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
    • [37]           EUVL C 35, 9.2.2012, s. 1, ja EUVL C 100, 6.4.2013, s. 10.
    • [38]           EYVL L 11, 16.1.2003, s. 1.
    • [39]           EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.
    • [40]           EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.
    • [41]           EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.
    • [42]           Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 450/2008, annettu 23. huhtikuuta 2008, yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) (EUVL L 145, 4.6.2008, s. 1).
    • [43]           Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17. heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1).
    • [44]           Neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004, annettu 17. joulukuuta 2003, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja direktiivien 92/102/ETY ja 64/432/ETY muuttamisesta (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8).
    • [45]           Komission asetus (EY) N:o 1120/2009, annettu 29. lokakuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 316, 2.12.2009, s. 1).
    • [46]           Määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä 3. kesäkuuta 1971 annettu neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1).
    • [47]           EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.
    • [48]           EUVL L 213, 8.8.2008, s. 31.
    • [49]           Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11. marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).
    • [50]           Maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevan toimenpidevaatimuksen mukaisten suojakaistojen on oltava direktiivin 91/676/ETY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti pilaantumisalttiiksi määriteltyjen vyöhykkeiden sisä- ja ulkopuolella vähintään kyseisen direktiivin liitteessä II olevan A kohdan 4 kohdassa tarkoitettujen, lannoitteiden maahan levittämistä virtaavien vesien läheisyydessä koskevien ehtojen mukaisia, joita on sovellettava jäsenvaltioiden kyseisen direktiivin 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti laatimien toimintaohjelmien mukaisesti.
    • [51]           Tämä vaatimus voidaan rajoittaa yleiseksi sängen polttoa koskevaksi kielloksi, mutta jäsenvaltio voi päättää määrätä muita vaatimuksia.
    • [52]           Sellaisena kuin se on pantu täytäntöön erityisesti seuraavilla säädöksillä:—
        Asetuksen (EY) N:o 470/2009 14 artikla ja asetuksen (EY) N:o 37/2010 liite,
        Asetus (EY) N:o 852/2004: 4 artiklan 1 kohta ja liitteessä I olevan A osan II jakson 4 kohdan g, h ja j alakohta, 5 kohdan f ja h alakohta ja 6 kohta sekä III jakson 8 kohdan a, b, d ja e alakohta ja 9 kohdan a ja c alakohta,  Asetus (EY) N:o 853/2004: 3 artiklan 1 kohta ja liitteen III IX jakson I luvun 1 kohdan b, c, d ja e alakohta, 2 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohta, b alakohdan i ja ii alakohta sekä c alakohta, 3 kohta, 4 kohta, 5 kohta, II luvun osan A 1-4 kohta, osan B 1 kohdan a ja d alakohta, 2 kohta, 4 kohdan a ja b alakohta, liitteen III X jakson I luvun 1 kohta,
        Asetus (EY) N:o 183/2005: 5 artiklan 1 kohta ja liitteen I osan A I jakson 4 kohdan e ja g alakohta, II jakson 2 kohdan a, b ja e alakohta, 5 artiklan 5 kohta sekä liitteen III 1 ja 2 kohta, 5 artiklan 6 kohta, ja—
        Asetus (EY) N:o 396/2005: 18 artikla.

    LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

    EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON LAUSUMA

    täydentävistä ehdoista

    Neuvosto ja Euroopan parlamentti pyytävät komissiota seuraamaan yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY sekä yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja esittämään, kunhan nämä direktiivit on pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa ja viljelijöihin suoraan sovellettavat velvoitteet on määritetty, lainsäädäntöehdotuksen tämän asetuksen muuttamiseksi, jotta näiden direktiivien keskeiset osat voidaan sisällyttää täydentävien ehtojen järjestelmään.

    KOMISSION LAUSUMA

    maksajavirastojen viivästyneistä maksuista tuensaajille (42 artiklan 1 kohta)

    Euroopan komissio ilmoittaa, että kun se vahvistaa sääntöjä, jotka koskevat maksajavirastoille suoritettavan korvauksen vähentämistä silloin, kun tuensaajille osoitettu maksu on suoritettu unionin lainsäädännössä vahvistetun viimeisen mahdollisen päivämäärän jälkeen, maataloustukirahastoa koskeviin viivästyneisiin maksuihin liittyvien voimassa olevien säännösten soveltamisala säilytetään.

    KOMISSION LAUSUMA

    täytäntöönpanon tasosta (112 b artikla)

    Euroopan komissio vahvistaa, että SEU 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden valtiosäännön rakenteita, joten jäsenvaltiot päättävät itse, millä alueellisella tasolla ne haluavat panna yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöön unionin lainsäädäntöä kunnioittaen ja varmistaen sen tehokkuuden. Tätä periaatetta sovelletaan kaikkiin neljään YMP:n uudistusta koskevaan asetukseen.

    KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.6.2012)

    maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta
    (COM(2011)0628 – C7‑0341/2011 – 2011/0288(COD))

    Valmistelija: Birgit Schnieber-Jastram

    LYHYET PERUSTELUT

    Kehityspolitiikan kannalta voitaisiin ehdottaa täysin erilaista YMP:tä kuin mitä komissio uudistusehdotuksissaan esittää. Useita hyvin tunnettuja epäjohdonmukaisuuksia on kuitenkin korjattu jo aikaisemmissa YMP:n uudistuksissa ja komissio jatkaa mainittua käytäntöä käsiteltävinä olevissa ehdotuksissaan. Maataloustuki on suurelta osin irrotettu tuotannosta ja markkinatukimekanismien ja vientitukien osuutta on vähennetty huomattavasti.

    Tärkeimpiä viimeisimmän uudistusehdotuksen innovaatioita on suoriin tukiin sisältyvä pakollinen ympäristöä säästävä osa, jolla tuetaan ympäristötoimia kaikkialla EU:ssa siten, että ensisijaisia ovat ilmastonsuojelua ja ympäristöä koskevat tavoitteet. Edellä mainittu ei johda kilpailutilanteeseen suhteessa kehitysmaiden viljelijöihin. Lisäksi pakollisilla ympäristötoimilla torjutaan ilmastonmuutosta, joka aiheuttaa merkittäviä seurausvaikutuksia monissa kehitysmaissa. Valmistelija antaa vahvan tukensa komission ehdotukseen sisältyvälle ympäristöä säästävälle osalle, mutta katsoo, että sen yksityiskohtia on parannettava.

    Myönteisestä kehityksestä huolimatta uudistusehdotuksissa on edelleen todellisia ongelmia, joihin olisi puututtava kehityspolitiikan näkökulmasta. Uudistettu YMP sisältää edelleen ulkoisia vaikutuksia, joihin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota komission ehdotuksessa. Näin ollen YMP-asetuksia on tarkasteltava huolellisesti kehitykseen vaikuttavan perussopimuksesta (SEUT:n 208 artiklasta) johtuvan kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuuden velvoitteen varmistamiseksi.

    YMP ei vaikuta kaikkiin kehitysmaihin samalla kokonaisvaltaisella tavalla, mutta on osoitettu, että konkreettisissa tapauksissa yksittäiset YMP-toimet saattavat johtaa tuonnin kasvuun kehitysmaissa siten, että tuonti uhkaa paikallisten viljelijöiden elantoa ja vaarantaa kehitysmaiden maatalouspoliittiset toimet, joilla elintarviketurvaa pyritään parantamaan pitkällä aikavälillä. Lisäksi kehitykseen vaikuttavien niiden toimien kannalta, jotka sisältävät muutakin kuin "Älä aiheuta haittaa" -periaatteen, jotkut toisen pilarin osatekijät voisivat luoda synergiaetuja ja edistää EU:n ja kehitysmaiden viljelijöiden välistä yhteistyötä.

    Näin ollen valmistelija ehdottaa seuraavansisältöisiä tarkistuksia:

    ●   YMP olisi asetettava kehitykseen vaikuttavien EU:n politiikkojen johdonmukaisuuden laajempaan yhteyteen ja YMP:n ulkoisia vaikutuksia olisi seurattava huolellisesti yhteistyössä kumppanuusvaltioiden hallitusten ja toimijoiden kanssa.

    ●   Vientituet olisi lakkautettava asteittain kokonaan. Lisäksi olisi luovuttava vientitukien maksamisesta tapauksissa, joissa vientituki saattaa vahingoittaa vakavasti kehitysmaiden paikallisia tuottajia. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että interventio-ostojen kaltaiset turvaverkot saattavat johtaa siihen, että niillä korvataan kolmansien maiden tuottajien sopeutumiskustannukset.

    ●   EU:n toimet ja riippuvaisuus valkuaisainekasvien tuonnista aiheuttaa kielteisiä ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia kehitysmaissa. Palkokasvien viljelyn edistämisellä Euroopan unionissa voitaisiin hillitä ilmastonmuutosta ja vaikuttaa myönteisesti luonnon monimuotoisuuteen ja maaperän hedelmällisyyteen.

    ●   Kehitysyhteistyövaliokunta ehdotti jo vuonna 2011, että suorat tuet olisi irrotettava tuotannosta "niin, että luodaan yhtäläiset toimintaedellytykset EU:n ja kehitysmaiden maataloustuotteille ja edistetään reilua kauppaa ja kestävää kasvua";

    Valmistelija on tietoinen siitä, että yksinomaan mainituilla muutoksilla ei pystytä vastaamaan elintarviketurvan maailmanlaajuiseen haasteeseen eikä maataloustuotteiden markkinoiden toimintaa koskeviin kehitysmaiden huolenaiheisiin. Energiapolitiikka, elintarviketurvallisuuspolitiikka ja erityisesti kauppapolitiikka vaikuttavat ratkaisevalla tavalla kehitysmaihin, mutta näitä muita haasteita ei voida käsitellä tämän uudistusehdotuksen yhteydessä.

    Toinen kysymys, jota ei voida käsitellä näiden asetusten yhteydessä, koskee ehdotusta kehitysmaiden käytössä olevaksi valitusmekanismiksi tapauksissa, jotka ovat ristiriidassa SEUT:n 208 artiklaan sisältyvien EU:n kehitystavoitteiden kanssa. Valmistelija ehdottaa, että tähän haasteeseen vastataan kehitystoimien laajemmassa yhteydessä kuten kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuutta vuonna 2012 koskevassa Euroopan parlamentin mietinnössä.

    Kehityspolitiikkaa ja kehitystoimia koskevaa vuoropuhelua on käytettävä suunnatusti, jotta kehitysmaat voivat hyötyä kansainvälisestä maataloustuotteiden kaupasta ja soveltaa unionin tavoin uusimpia markkinoita ohjaavia välineitä. Toimet, jotka saattavat vaikuttaa myönteisesti yhdessä kehitysmaassa, saattavat aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia toisessa kehitysmaassa. Sen vuoksi valmistelija on pyrkinyt linjaukseen, joka markkinoiden mikro-ohjauksen sijasta perustuu sovellettaviin periaatteisiin.

    Kehitykseen vaikuttavien toimien merkittävin haaste on tilanne, jossa kehitysmaiden edut ovat ristiriidassa EU:n etujen kanssa. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että mainitut edut voidaan saattaa yhdenmukaisiksi siten, että ne voivat tuottaa myönteisiä tuloksia kummallekin osapuolelle. Näin ollen valmistelijan tavoitteena ei ole YMP:n oikeutettujen tavoitteiden vaarantaminen vaan kehityspolitiikan näkökulmaan perustuvien välttämättöminä pidettävien muutosten esittäminen.

    TARKISTUKSET

    Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

    Tarkistus  1

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

    (1 a) Uudistuksella olisi varmistettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan mukaisesti, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet, kuten YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen puitteissa hyväksytyt tavoitteet, otetaan huomioon YMP:n täytäntöönpanossa. Tähän asetukseen perustuvilla toimilla ei pitäisi vaarantaa kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden elintarvikkeiden tuotantokapasiteettia eikä elintarviketurvaa pitkällä aikavälillä, ja toimilla olisi edistettävä ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämistä koskevien unionin sitoumusten noudattamista.

    Perustelu

    SEUT:n 208 artiklan mukaisesti kehitystavoitteet on otettava huomioon kaikissa EU:n toimissa, jotka saattavat vaikuttaa kehitysmaihin. Kehitysmaiden maatalouden kehittäminen ja maailmanlaajuisen elintarviketurvan edistäminen ovat EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeitä tavoitteita. EU:n maatalouspolitiikka aiheuttaa ulkoisia vaikutuksia erityisesti maataloustuotteiden kauppaan. Kehitykseen vaikuttavien toimien periaatteen mukaisesti on seurattava mahdollisia paikallisille maataloustuotemarkkinoille ja paikallisille tuottajille aiheutettavia vaikutuksia, joita on mahdollisuuksien mukaan vältettävä.

    Tarkistus  2

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 68 a kappale (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

    (68 a) Kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuutta koskevan periaatteen mukaisesti YMP:n täytäntöönpanoa olisi seurattava ja arvioitava säännöllisesti sen osalta, miten se vaikuttaa kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden elintarvikkeiden tuotantokapasiteettiin ja elintarviketurvaan pitkällä aikavälillä.

    Perustelu

    Johdanto-osan kohdan olisi oltava yhdenmukainen säännöllistä vaikutusten arviointia koskevan ehdotetun uuden artiklan kanssa.

    Tarkistus  3

    Ehdotus asetukseksi

    110 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) elinkelpoinen ruoan tuotanto, jossa keskitytään maataloustuloon, maatalouden tuottavuuteen ja hintatason vakauteen;

    (a) elinkelpoinen ruoan tuotanto, jossa keskitytään viljelijöiden tuloon, hintamarginaaleihin, maatalouden tuottavuuteen ja hintatason vakauteen;

    Tarkistus  4

    Ehdotus asetukseksi

    110 a artikla (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    110 a artikla

     

    Kehitysmaihin kohdistuvien vaikutusten arviointi

     

    1. SEUT:n 208 artiklan mukaisesti YMP:n vaikutusta kehitysmaiden elintarvikkeiden tuotantokapasiteettiin ja elintarviketurvaan pitkällä aikavälillä on arvioitava säännöllisillä ja riippumattomilla arvioinneilla siten, että erityistä huomiota kiinnitetään paikallisiin viljelijöihin ja pienviljelijöihin. Arviointi perustuu myös unionin kumppaneina olevien kehitysmaiden hallitusten, maataloustuottajajärjestöjen, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen sekä muiden toimijoiden toimittamiin tietoihin.

     

    2. Komissio määrittää vaikutustenarvioinnin soveltamisalan ja menettelyn täytäntöönpanosäädöksillä ottaen huomioon asiaa koskevat kansainväliset aloitteet, erityisesti oikeutta ruokaan käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan, FAO:n ja elintarviketurvakomitean aloitteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

     

    3. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle arvioinnin tuloksia, saatuja tietoja ja niiden perusteella toteutettavia unionin toimia koskevan vuosittaisen kertomuksen.

    Perustelu

    YMP:n eri välineiden vaikutus kehitysmaiden maatalouteen riippuu maailmanmarkkinahintojen, kauppajärjestelyjen, tuotantokapasiteetin ja toimien valinnan kaltaisista tekijöistä. Komissio toteaa YMP:n uudistusehdotusten vaikutusten arvioinnissa, että vaikutuksia on arvioitava tapauskohtaisesti. Näin ollen tarvitaan säännöllisiä arviointeja, jotka sisältävät mekanismit, joiden mukaisesti tietoja vastaanotetaan kumppanuusmailta, ja joissa otetaan huomioon kansainvälinen kehitys mainitulla alalla.

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    YMP:n rahoitus, hallinnointi ja seuranta

    Viiteasiakirjat

    COM(2011)0628 – C7-0341/2011 – 2011/0288(COD)

    Asiasta vastaava valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    AGRI

    25.10.2011

     

     

     

    Lausunnon antanut valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    DEVE

    25.10.2011

    Valmistelija

           Nimitetty (pvä)

    Birgit Schnieber-Jastram

    7.12.2011

    Valiokuntakäsittely

    24.4.2012

     

     

     

    Hyväksytty (pvä)

    19.6.2012

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    26

    0

    0

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Thijs Berman, Michael Cashman, Véronique De Keyser, Nirj Deva, Leonidas Donskis, Catherine Grèze, Filip Kaczmarek, Michał Tomasz Kamiński, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Jean Roatta, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Keith Taylor, Eleni Theocharous, Patrice Tirolien, Ivo Vajgl, Anna Záborská, Iva Zanicchi

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Gesine Meissner, Csaba Őry, Judith Sargentini, Patrizia Toia

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

    Ioan Enciu, Gabriele Zimmer

    BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (17.10.2012)

    maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta
    (COM(2011)0628 – C7‑0341/2011 – 2011/0288(COD))

    Valmistelija: Georgios Papastamkos

    LYHYET PERUSTELUT

    Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) usein monimutkaisen hallinnon yksinkertaistaminen on tärkeä prioriteetti, joka on saatava tasapainoon sen tosiasian kanssa, että on taattava unionin taloudellisten etujen suojaaminen tehokkaasti.

    Paremman sääntelyn ja viljelijöihin kohdistuvan byrokratian vähentämisen on oltava merkittävä osa tulevaa YMP:tä. Olisi myös vältettävä kohtuutonta hallinnollista taakkaa ja kansallisille viranomaisille koituvia kustannuksia, etenkin jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttaminen ja resurssien vähyys huomioon ottaen. Jotta voidaan varmistaa unionin varojen moitteeton ja kohdennettu hallinnointi, tarvitaan komission ja jäsenvaltioiden harjoittamaa yhteistä hallinnointia, siten että elintärkeät julkishyödykkeet voidaan toimittaa monitoiminnallisen YMP:n avulla.

    Komission ehdotuksen tavoitteena on vahvistaa yhdessä yksittäisessä asetuksessa (horisontaalinen asetus) täydentäviä ehtoja, tarkastuksia ja seuraamuksia koskevat YMP:n rahoitussäännökset ja maatilojen neuvontajärjestelmä ja näin korvata neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005.

    Lyhyesti sanottuna komissio ehdottaa maksajavirastojen määrän rajoittamista yhteen jäsenvaltiota tai aluetta kohden. Se laajentaa todentamisviranomaisten toimivaltaa, myös tilien perustana olevien toimien laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden valvontaa, joka nykyisin kuuluu komission tehtäviin. Maatilojen neuvontajärjestelmän pakollista soveltamisalaa jäsenvaltioissa laajennetaan. Täydentävien ehtojen suhteen komissio esittää tiettyjä muutoksia maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskeviin toimenpidevaatimuksiin ja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin. Komissio ehdottaa myös yhteistä seuranta- ja arviointikehystä YMP:n molemmille pilareille. Jotta varmistetaan, ettei vuotuista budjettikattoa ylitetä, komissio käyttää kuukausittaista varo- ja seurantajärjestelmää.

    Komissio ehdottaa, että takaisin perimättä olevasta tuesta aiheutuvat taloudelliset seuraukset kohdistuisivat kokonaisuudessaan jäsenvaltioiden talousarvioihin. Nykyisellään ne jaetaan EU:n ja kansallisten talousarvioiden kesken. Nykyisin sovellettava säännös takaisin perimättä olevasta tuesta aiheutuvista taloudellisista seurauksista pidetään voimassa, samoin kuin takaisin perittyjen määrien prosenttiosuudet, jotka jäsenvaltiot voivat pidättää (57 artiklan 2 kohta ja 100 artikla), koska niillä kompensoidaan jäsenvaltioiden hallinnollisia kustannuksia ja siten edistetään tehokkaampaa valvontajärjestelmää.

    On erittäin tärkeää varmistaa, että noudatetaan yleisen edun mukaisia pakottavia vaatimuksia, jotka liittyvät maksujen myöntämiseen. Samanaikaisesti viljelijät tarvitsevat yksilöllistä neuvontaa täytettävistä vaatimuksista. Valvonnan ja rahoitusoikaisujen on oltava tehokkaita ja varoittavia mutta myös oikeasuhteisia.

    Tämä mietintö on laadittu Euroopan komission YMP:lle seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä osoittamien yleisten rahoitusmäärien perusteella. Jos monivuotista rahoituskehystä muutetaan perusteellisesti, on tämän lausunnon sisältöä tarkistettava.

    TARKISTUKSET

    Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

    Tarkistus  1

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 3 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (3) Tiettyjen tämän asetuksen muiden kuin olennaisten osien täydentämistä ja muuttamista varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä seuraavista: maksajavirastojen ja koordinointielinten hyväksyntä, maatilojen neuvontajärjestelmän sisältö, unionin talousarviosta julkisen intervention yhteydessä rahoitettavat toimenpiteet ja toimien arvon määrittäminen julkisen intervention yhteydessä, jäsenvaltioille maksettavien korvausten vähennykset ja keskeytykset, rahastojen menojen ja tulojen välinen tasoitus, saamisten takaisinperintä, tuensaajiin tukikelpoisuusehtojen jäädessä täyttymättä sovellettavat seuraamukset, vakuuksia sekä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa koskevat säännöt, toimien tarkastuksesta poissuljetut toimenpiteet, täydentävien ehtojen yhteydessä sovellettavat seuraamukset, pysyvän nurmen säilyttämistä koskevat säännöt, euroalueeseen kuulumattomissa jäsenvaltioissa käytettävää valuuttakurssia ja sen määräytymisperustetta koskevat säännöt sekä yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden yhteisen arviointikehyksen sisältö. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

    (3) Tiettyjen tämän asetuksen muiden kuin olennaisten osien täydentämistä ja muuttamista varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä seuraavista: maksajavirastojen ja koordinointielinten hyväksyntä, maatilojen neuvontajärjestelmän sisältö, unionin talousarviosta julkisen intervention yhteydessä rahoitettavat toimenpiteet ja toimien arvon määrittäminen julkisen intervention yhteydessä, jäsenvaltioille maksettavien korvausten vähennykset ja keskeytykset, rahastojen menojen ja tulojen välinen tasoitus, saamisten takaisinperintä, tuensaajiin tukikelpoisuusehtojen jäädessä täyttymättä sovellettavat hallinnolliset seuraamukset, vakuuksia sekä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa koskevat säännöt, toimien tarkastuksesta poissuljetut toimenpiteet, täydentävien ehtojen yhteydessä sovellettavat seuraamukset, pysyvän nurmen ja laitumen säilyttämistä koskevat säännöt, euroalueeseen kuulumattomissa jäsenvaltioissa käytettävää valuuttakurssia ja sen määräytymisperustetta koskevat säännöt sekä yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden yhteisen arviointikehyksen sisältö. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

     

    (Nämä kaksi muutosta eli "seuraamuksen" korvaaminen "hallinnollisella seuraamuksella" ja "pysyvän nurmen" korvaaminen "pysyvällä nurmella ja laitumella" tehdään kaikkialle tekstiin. Jos tarkistus hyväksytään, koko tekstiin on tehtävä teknisiä muutoksia.)

    Perustelu

    Ilmaisu "seuraamus" korvataan ilmaisulla "hallinnollinen seuraamus" Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 4 ja 5 artiklassa tarkoitetun mukaisesti.

    Tarkistus  2

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (5 a) Tässä asetuksessa olisi säädettävä tarvittaessa vapautuksista, joita sovelletaan ylivoimaisen esteen tapauksissa ja poikkeuksellisissa olosuhteissa. Ylivoimaisen esteen käsitettä maatalousasetusten yhteydessä olisi tulkittava Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön pohjalta.

    Tarkistus  3

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 54 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (54) Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY osalta täydentäviä ehtoja koskevat säännökset voidaan ottaa käyttöön vasta sitten, kun kaikki jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön kokonaisuudessaan ja vahvistaneet viljelijöitä koskevat selkeät velvoitteet. Direktiivin mukaan vaatimuksia on sovellettava tilatasolla viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013.

    Poistetaan.

    Tarkistus  4

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 55 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (55) Yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY säännökset voidaan ottaa käyttöön vasta sitten, kun kaikki jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön kokonaisuudessaan ja vahvistaneet viljelijöitä koskevat selkeät velvoitteet. Direktiivin mukaan vaatimuksia aletaan soveltaa tilatasolla asteittain aikataulun mukaisesti, ja erityisesti integroidun torjunnan yleisiä periaatteita sovelletaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014.

    Poistetaan.

    Tarkistus  5

    Ehdotus asetukseksi

    Otsikko IV – II luku – 4 jakso

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Poistetaan 4 jakso.

    Tarkistus  6

    Ehdotus asetukseksi

    2 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Termillä 'alakohtainen maatalouslainsäädäntö' tarkoitetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 43 artiklan nojalla yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa hyväksyttyjä säädöksiä sekä soveltuvin osin niiden nojalla mahdollisesti annettuja delegoituja tai täytäntöönpanosäädöksiä.

    Tarkistus  7

    Ehdotus asetukseksi

    2 artikla – 1 kohta – 2 b alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Termillä 'sääntöjenvastaisuus' tarkoitetaan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua väärinkäytöstä1.

     

    _______________

     

    1 EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.

    Tarkistus  8

    Ehdotus asetukseksi

    9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Todentamisviranomainen on jäsenvaltion nimeämä julkinen tai yksityinen tarkastuselin, joka antaa lausunnon tilinpäätöstietojen täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä, sisäisten valvontajärjestelmien asianmukaista toimintaa, tilien perustana olevien toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta sekä moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamista koskevasta hallinnollisesta vahvistuslausumasta.

    1. Todentamisviranomainen on jäsenvaltion julkisen tarjouskilpailun kautta valitsema julkinen tai yksityinen tarkastuselin, joka antaa unionin tarkastussuositusten mukaisesti laaditun lausunnon tilinpäätöstietojen täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä, sisäisten valvontajärjestelmien asianmukaista toimintaa, tilien perustana olevien toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta sekä moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamista koskevasta hallinnollisesta vahvistuslausumasta.

    Tarkistus  9

    Ehdotus asetukseksi

    25 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Komissio tekee mukautusta koskevan ehdotuksen viimeistään sen kalenterivuoden maaliskuun 31 päivänä, jota 1 kohdassa tarkoitettu mukautus koskee, ja neuvosto päättää mukautuksesta viimeistään kyseisen kalenterivuoden kesäkuun 30 päivänä.

    2. Komissio tekee mukautusta koskevan ehdotuksen viimeistään sen kalenterivuoden maaliskuun 31 päivänä, jota 1 kohdassa tarkoitettu mukautus koskee, ja neuvosto ja Euroopan parlamentti päättävät mukautuksesta viimeistään kyseisen kalenterivuoden kesäkuun 30 päivänä.

    Perustelu

    Tarkistus noudattaa 4. heinäkuuta 2012 hyväksyttyä parlamentin kantaa (P7_TA‑PROV(2012)0281), siinä yhteydessä kun säädöksiä mukautettiin Lissabonin sopimuksen määräyksiin.

    Tarkistus  10

    Ehdotus asetukseksi

    26 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Jos varainhoitovuoden n talousarvioesitystä laadittaessa ilmenee, että 16 artiklassa tarkoitettu määrä uhkaa ylittyä varainhoitovuonna n, komissio ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tai neuvostolle toimenpiteitä, joita kyseisen määrän noudattamiseksi tarvitaan.

    2. Jos varainhoitovuoden n talousarvioesitystä laadittaessa ilmenee, että 16 artiklassa tarkoitettu määrä uhkaa ylittyä varainhoitovuonna n, komissio ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimenpiteitä, joita kyseisen määrän noudattamiseksi tarvitaan.

    Perustelu

    Tarkistus noudattaa 4. heinäkuuta 2012 hyväksyttyä parlamentin kantaa (P7_TA‑PROV(2012)0281), siinä yhteydessä kun säädöksiä mukautettiin Lissabonin sopimuksen määräyksiin.

    Tarkistus  11

    Ehdotus asetukseksi

    26 artikla – 3 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    3. Jos komissio milloin tahansa katsoo, että 16 artiklassa tarkoitettu määrä uhkaa ylittyä, eikä sen ole mahdollista toteuttaa oman toimivaltansa puitteissa riittäviä toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, se ehdottaa muita toimenpiteitä kyseisen määrän noudattamisen varmistamiseksi. Toimenpiteet hyväksyy neuvosto perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan perusteella, tai Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät ne perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan perusteella.

    3. Jos komissio milloin tahansa katsoo, että 16 artiklassa tarkoitettu määrä uhkaa ylittyä, eikä sen ole mahdollista toteuttaa oman toimivaltansa puitteissa riittäviä toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, se ehdottaa muita toimenpiteitä kyseisen määrän noudattamisen varmistamiseksi. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät toimenpiteet perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan perusteella.

    Perustelu

    Tarkistus noudattaa 4. heinäkuuta 2012 hyväksyttyä parlamentin kantaa (P7_TA-PROV(2012)0281), siinä yhteydessä kun säädöksiä mukautettiin Lissabonin sopimuksen määräyksiin.

    Tarkistus  12

    Ehdotus asetukseksi

    38 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    Komission päätös, jolla hyväksytään luettelo hankkeista, joille myönnetään asetuksen (EU) N:o RD/xxx 58 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu innovatiivisesta paikallisesta yhteistyöstä annettava palkinto, on asetuksen (EU) N:o FR/xxx [75 artiklan 2 kohdassa] tarkoitettu rahoituspäätös.

    Poistetaan.

    Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemisen jälkeen komissio tekee jäsenvaltioittain talousarviositoumukset asetuksen (EU) N:o RD/xxx 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa rajoissa kussakin jäsenvaltiossa hankkeille myönnettävien palkintojen kokonaismäärälle.

     

    Tarkistus  13

    Ehdotus asetukseksi

    39 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Komissio suorittaa 35 artiklassa tarkoitettujen välimaksujen puitteissa maksuja korvatakseen hyväksytyille maksajavirastoille niille tässä jaksossa tarkoitettujen palkintojen myöntämisestä aiheutuneet menot asianomaista jäsenvaltiota varten käytettävissä olevien talousarviositoumusten rajoissa.

    Poistetaan.

    2. Jokaisesta maksusta on toimitettava komissiolle hyväksytyn maksajaviraston allekirjoittama menoilmoitus 102 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

     

    3. Hyväksyttyjen maksajavirastojen on laadittava ja toimitettava komissiolle joko suoraan tai koordinointielimen välityksellä, jos sellainen on nimetty, innovatiivisesta paikallisesta yhteistyöstä myönnettäviä palkintoja koskevat menoilmoitukset ajanjaksoina, jotka komission vahvistaa 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä.

     

    Kyseiset menoilmoitukset koskevat menoja, joita hyväksytyt maksajavirastot ovat kunkin asianomaisen jakson aikana toteuttaneet.

     

    Tarkistus  14

    Ehdotus asetukseksi

    40 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    Komissio vapauttaa talousarviositoumuksen tekemistä seuraavan toisen vuoden joulukuun 31 päivään mennessä toteutuneiden menojen osalta ilman eri toimenpiteitä sellaiset 39 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut määrät, joita ei ole käytetty 39 artiklassa säädettyihin jäsenvaltioille maksettaviin korvauksiin tai joista sille ei ole esitetty kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset täyttävää menoilmoitusta.

    Poistetaan.

    Asetuksen 37 artiklan 3, 4 ja 5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

     

    Tarkistus  15

    Ehdotus asetukseksi

    44 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    Jos alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä edellytetään jäsenvaltioiden toimittavan tietyn ajan kuluessa tiedot suoritettujen tarkastusten lukumääristä ja tarkastusten tuloksista ja jäsenvaltio ylittää tämän määräajan, komissio voi keskeyttää sellaiset 18 artiklassa tarkoitetut kuukausimaksut tai 35 artiklassa tarkoitetut välimaksut, joiden osalta tarvittavia tilastotietoja ei ole lähetetty ajoissa.

    Jos alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä edellytetään jäsenvaltioiden toimittavan tietyn ajan kuluessa tiedot 61 artiklan nojalla suoritettujen tarkastusten lukumääristä ja tarkastusten tuloksista ja jäsenvaltio ylittää tämän määräajan, komissio voi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti keskeyttää sellaiset 18 artiklassa tarkoitetut kuukausimaksut tai 35 artiklassa tarkoitetut välimaksut, joiden osalta tarvittavia tilastotietoja ei ole lähetetty ajoissa.

    Tarkistus  16

    Ehdotus asetukseksi

    49 artikla – 2 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Komissio ilmoittaa paikalla tehtävästä tarkastuksesta hyvissä ajoin etukäteen jäsenvaltiolle, jota tarkastus koskee, tai jäsenvaltiolle, jonka alueella tarkastus tehdään. Asianomaisen jäsenvaltion virkamiehet saavat osallistua näihin tarkastuksiin.

    2. Komissio ilmoittaa paikalla tehtävästä tarkastuksesta hyvissä ajoin etukäteen jäsenvaltiolle, jota tarkastus koskee, tai jäsenvaltiolle, jonka alueella tarkastus tehdään, ja se sovittaa tarkastukset yhteen mahdollisimman samanaikaisesti, kuten säädetään tämän asetuksen 61 artiklan 4 kohdassa. Asianomaisen jäsenvaltion virkamiehet saavat osallistua näihin tarkastuksiin.

    Tarkistus  17

    Ehdotus asetukseksi

    51 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Hyväksyttyjen maksajavirastojen on säilytettävä suoritettuja maksuja koskevat tositteet ja unionin lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten ja fyysisten tarkastusten tekemiseen liittyvät asiakirjat ja annettava asiakirjat ja tiedot komission käyttöön.

    1. Hyväksyttyjen maksajavirastojen on säilytettävä suoritettuja maksuja koskevat tositteet ja unionin lainsäädännössä säädettyjen hallinnollisten ja fyysisten tarkastusten tekemiseen liittyvät asiakirjat ja annettava asiakirjat ja tiedot komission käyttöön. Kyseiset asiakirjat voidaan säilyttää myös sähköisessä muodossa.

    Perustelu

    2. toukokuuta 2012 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 375/2012 mukainen (EUVL L 118, 3.5.2012, s. 4 ja 5).

    Tarkistus  18

    Ehdotus asetukseksi

    54 artikla – 3 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    3. Jollei sopimukseen päästä, jäsenvaltio voi pyytää menettelyn aloittamista molempien osapuolten kantojen sovittamiseksi yhteen neljän kuukauden kuluessa. Menettelyn tuloksesta toimitetaan komissiolle kertomus, jonka se tutkii ennen mahdollisen päätöksen tekemistä rahoituksen epäämisestä.

    3. Jollei sopimukseen päästä, jäsenvaltio voi pyytää menettelyn aloittamista molempien osapuolten kantojen sovittamiseksi yhteen neljän kuukauden kuluessa. Menettelyn tuloksesta toimitetaan komissiolle kertomus, jonka se ottaa huomioon ennen mahdollisen päätöksen tekemistä rahoituksen epäämisestä.

    Perustelu

    Sovittelumenettelyn tuloksella on oltava enemmän vaikutusta sääntöjenmukaisuuden tarkastamisen yhteydessä.

    Tarkistus  19

    Ehdotus asetukseksi

    56 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin vuoksi aiheettomasti suoritettujen maksujen osalta jäsenvaltioiden on pyydettävä tuki takaisin tuensaajalta vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen merkki sääntöjenvastaisuudesta on havaittu, ja ilmoitettava vastaavat määrät maksajaviraston velallisluettelossa.

    1. Sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin vuoksi aiheettomasti suoritettujen maksujen osalta jäsenvaltioiden on pyydettävä tuki takaisin tuensaajalta vuoden kuluessa siitä, kun sääntöjenvastaisuus on havaittu ja todistettu valvontakertomuksessa tai vastaavassa asiakirjassa, tai tapauksen mukaan siitä, kun maksajavirasto tai takaisinperinnästä vastaava elin on vastaanottanut kyseisen kertomuksen tai vastaavan asiakirjan. Vastaavat määrät on ilmoitettava tuen takaisin pyynnön hetkellä maksajaviraston velallisluettelossa.

    Perustelu

    Ilmaisu "ensimmäinen merkki" on liian epämääräinen, kun taas oikeudellinen täsmällisyys on takaisinperintämenettelyssä olennaisen tärkeää.

    Tarkistus  20

    Ehdotus asetukseksi

    60 artikla – 2 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    2 a. Nykyisiä valvonta- ja seuraamusjärjestelmiä on käytettävä mahdollisten lisämaksujärjestelmien yhteydessä, jolloin vältetään mahdollinen ylimääräinen hallinnollinen taakka ja/tai mahdolliset ylimääräiset hallinnolliset kustannukset.

    Tarkistus  21

    Ehdotus asetukseksi

    73 artikla – 2 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    2 a. Jäsenvaltiot voivat päättää, että 1 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävä tukihakemus tai maksupyyntö on voimassa useita vuosia edellyttäen, että asianomaisten tuensaajien on ilmoitettava ensin toimittamiensa tietojen mahdollisista muutoksista. Monivuotisen hakemuksen edellytyksenä on kuitenkin se, että tuensaaja vahvistaa sen vuosittain osallistumista koskevalla ilmoituksella.

    Perustelu

    Jo nykyisenkin EU-lainsäädännön mukaan toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava viljelijöille valmiit hakemuslomakkeet, jotka perustuvat edelliseen ilmoitukseen, ja viljelijä voi vain ilmoittaa muutoksista. Viljelijän on kuitenkin tehtävä hakemus joka vuosi.

    Tarkistus  22

    Ehdotus asetukseksi

    93 artikla – 3 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annettu direktiivi 2000/60/EY katsotaan osaksi liitettä II heti, kun kaikki jäsenvaltiot ovat panneet kyseisen direktiivin täytäntöön ja viljelijöihin suoraan sovellettavat velvoitteet on määritelty. Edellä sanotun huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti liitteen II muuttamiseksi 12 kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle direktiivin täytäntöönpanosta.

    Poistetaan.

    Perustelu

    On erittäin tärkeää varmistaa tehokas vesivarojen hoito koko EU:ssa. Kuitenkin sen sijaan, että siirrettäisiin komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY) sisällytetään täydentävien ehtojen osalta asetukseen tavanomaisen lainsäädäntömenettelyn kautta, sitten kun se on saatettu voimaan jäsenvaltioissa.

    Tarkistus  23

    Ehdotus asetukseksi

    93 artikla – 4 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21 päivänä lokakuuta 2009 annettu direktiivi 2009/128/EY katsotaan osaksi liitettä II heti, kun kaikki jäsenvaltiot ovat panneet kyseisen direktiivin täytäntöön ja viljelijöihin suoraan sovellettavat velvoitteet on määritelty. Edellä sanotun huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 111 artiklan mukaisesti liitteen II muuttamiseksi 12 kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle direktiivin täytäntöönpanosta, mukaan luettuina integroitua torjuntaa koskevat velvoitteet.

    Poistetaan.

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    YMP:n rahoitus, hallinnointi ja seuranta

    Viiteasiakirjat

    COM(2011)0628 – C7-0341/2011 – 2011/0288(COD)

    Asiasta vastaava valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    AGRI

    25.10.2011

     

     

     

    Lausunnon antanut valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    BUDG

    25.10.2011

    Valmistelija

           Nimitetty (pvä)

    Georgios Papastamkos

    6.2.2012

    Hyväksytty (pvä)

    10.10.2012

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    28

    2

    1

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Marta Andreasen, Richard Ashworth, Francesca Balzani, Zuzana Brzobohatá, Göran Färm, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazábal Rubial, Salvador Garriga Polledo, Jens Geier, Ivars Godmanis, Ingeborg Gräßle, Lucas Hartong, Jutta Haug, Monika Hohlmeier, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Ivailo Kalfin, Sergej Kozlík, Jan Kozłowski, Alain Lamassoure, Giovanni La Via, George Lyon, Barbara Matera, Juan Andrés Naranjo Escobar, Nadezhda Neynsky, Dominique Riquet, Helga Trüpel, Angelika Werthmann

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Maria Da Graça Carvalho, Georgios Papastamkos, Nils Torvalds, Catherine Trautmann

    TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.9.2012)

    maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta
    (COM(2011)0628 – C7‑0341/2011 – 2011/0288(COD))

    Valmistelija: Iliana Ivanova

    TARKISTUKSET

    Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

    Tarkistus  1

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (1 a) Byrokratian vähentäminen on yksi YMP:n uudistuksen keskeisistä tavoitteista ja päävaatimuksista. Jäsenvaltioiden ja tuensaajien hallinnollinen rasite olisi tulevaisuudessa pidettävä kohtuullisena siten, että otetaan käyttöön realistiset poikkeamarajat ja vähimmäisraja-arvot ja pyritään löytämään tasapaino luottamuksen ja valvonnan välillä.

    Tarkistus  2

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 3 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (3) Tiettyjen tämän asetuksen muiden kuin olennaisten osien täydentämistä ja muuttamista varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä seuraavista: maksajavirastojen ja koordinointielinten hyväksyntä, maatilojen neuvontajärjestelmän sisältö, unionin talousarviosta julkisen intervention yhteydessä rahoitettavat toimenpiteet ja toimien arvon määrittäminen julkisen intervention yhteydessä, jäsenvaltioille maksettavien korvausten vähennykset ja keskeytykset, rahastojen menojen ja tulojen välinen tasoitus, saamisten takaisinperintä, tuensaajiin tukikelpoisuusehtojen jäädessä täyttymättä sovellettavat seuraamukset, vakuuksia sekä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa koskevat säännöt, toimien tarkastuksesta poissuljetut toimenpiteet, täydentävien ehtojen yhteydessä sovellettavat seuraamukset, pysyvän nurmen säilyttämistä koskevat säännöt, euroalueeseen kuulumattomissa jäsenvaltioissa käytettävää valuuttakurssia ja sen määräytymisperustetta koskevat säännöt sekä yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden yhteisen arviointikehyksen sisältö. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

    (3) Tiettyjen tämän asetuksen muiden kuin olennaisten osien täydentämistä ja muuttamista varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä seuraavista: maksajavirastojen ja koordinointielinten hyväksyntä, maatilojen neuvontajärjestelmän sisältö, unionin talousarviosta julkisen intervention yhteydessä rahoitettavat toimenpiteet ja toimien arvon määrittäminen julkisen intervention yhteydessä, jäsenvaltioille maksettavien korvausten vähennykset ja keskeytykset, rahastojen menojen ja tulojen välinen tasoitus, saamisten takaisinperintä, tuensaajiin tukikelpoisuusehtojen jäädessä täyttymättä sovellettavat seuraamukset, vakuuksia sekä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa koskevat säännöt, toimien tarkastuksesta poissuljetut toimenpiteet, täydentävien ehtojen yhteydessä sovellettavat seuraamukset, pysyvän nurmen säilyttämistä koskevat säännöt, euroalueeseen kuulumattomissa jäsenvaltioissa käytettävää valuuttakurssia ja sen määräytymisperustetta koskevat säännöt sekä yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden yhteisen arviointikehyksen sisältö. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. Tilintarkastustuomioistuin voi antaa lausunnon delegoiduista säädöksistä joko Euroopan parlamentin tai neuvoston pyynnöstä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

    Perustelu

    Näin parlamentti ja neuvosto voivat muodostaa oman kantansa tilintarkastustuomioistuimen teknisen ammattitaidon perusteella.

    Tarkistus  3

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (9 a) Todentamisviranomaisiin ja maksajavirastoihin kohdistuvien vaatimusten kasvaminen ei saa lisätä byrokratiaa entisestään jäsenvaltiossa, ja näiden vaatimusten olisi ennen kaikkea oltava kansainvälisten tarkastusstandardien mukaisia. Todentamismenettelyn laajuudessa ja sisällössä olisi säilytettävä tasapainoinen kustannus-hyötysuhde, ja lisäraportointivaatimusten olisi tuotava selvää lisäarvoa.

    Tarkistus  4

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 68 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (68) Jokaista yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti toteutettavaa toimenpidettä olisi seurattava ja se olisi arvioitava toimenpiteen laadun parantamiseksi ja tulosten esittelemiseksi. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava luettelo indikaattoreista, ja komission olisi arvioitava yhteisen maatalouspolitiikan vaikutuksia suhteessa politiikan tavoitteisiin. Komission olisi luotava yhteinen seuranta- ja arviointikehys varmistaen muun muassa se, että asiaa koskevat tiedot, myös jäsenvaltioilta saatavat tiedot, ovat käytettävissä oikeaan aikaan. Näin tehdessään sen olisi otettava huomioon tiedon tarpeet sekä mahdollisten tietolähteiden väliset synergiat. Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukeva talousarvio – Osa II" todetaan, että ilmastoasioihin liittyvien menojen osuus unionin talousarviosta nousee todennäköisesti vähintään 20 prosenttiin, mihin vaikuttavat myös eri politiikan aloilta tulevat rahoitusosuudet. Komission olisi sen vuoksi voitava arvioida yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa annettavan unionin tuen vaikutuksia ilmastotavoitteiden kannalta.

    (68) Jokaista yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti toteutettavaa toimenpidettä olisi seurattava ja se olisi arvioitava toimenpiteen laadun parantamiseksi ja tulosten esittelemiseksi. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava luettelo indikaattoreista perus- ja tavoitetasoineen, ja komission olisi arvioitava yhteisen maatalouspolitiikan vaikutuksia suhteessa politiikan tavoitteisiin. Komission olisi luotava yhteinen seuranta- ja arviointikehys varmistaen muun muassa se, että asiaa koskevat tiedot, myös jäsenvaltioilta saatavat tiedot, ovat käytettävissä oikeaan aikaan. Näin tehdessään sen olisi otettava huomioon tiedon tarpeet sekä mahdollisten tietolähteiden väliset synergiat ja käytettävä mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia tietolähteitä. Seuranta- ja arviointikehyksessä olisi myös otettava huomioon YMP:n rakenne, jota sen olisi ilmennettävä asianmukaisesti. Tähän olisi kiinnitettävä huomiota aiheellisella tavalla. Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle "Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukeva talousarvio – Osa II" todetaan, että ilmastoasioihin liittyvien menojen osuus unionin talousarviosta nousee todennäköisesti vähintään 20 prosenttiin, mihin vaikuttavat myös eri politiikan aloilta tulevat rahoitusosuudet. Komission olisi sen vuoksi voitava arvioida yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa annettavan unionin tuen vaikutuksia ilmastotavoitteiden kannalta.

    Perustelu

    Tulosten arviointia varten indikaattoreilla on oltava perus- ja tavoitetasot.

    Tarkistus  5

    Ehdotus asetukseksi

    7 artikla – 2 kohta – 2 a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Komissio tarkastelee riskiperusteisesti jäsenvaltioiden toimittamaa asiakirja-aineistoa ja arvioi järjestelmien toimivuutta varmistaakseen, että hallinnointi- ja valvontaelimet täyttävät kansallisen hyväksynnän edellytykset.

    Perustelu

    Jotta vältyttäisiin siltä, että virheet havaitaan vasta myöhempien tarkastusten yhteydessä, mikä saattaisi johtaa useampiin tarkastuksiin ja rahoitusoikaisuihin, komission tulisi talousarvion toteuttamisesta vastaavana elimenä valvoa hyväksymisprosessia. Koska rahoitusoikaisuihin liittyy ongelmia – kuten veronmaksajien joutuminen maksajiksi kahdesti ja liian laaja kiinteämääräisten oikaisujen käyttö – on erittäin tärkeää taata asianmukaisen ennaltaehkäisevän valvontajärjestelmän olemassaolo. Tällainen järjestelmä ei voi olla tehokas ilman komission valvovaa roolia kansallisessa hyväksymisprosessissa.

    Tarkistus  6

    Ehdotus asetukseksi

    7 artikla – 3 kohta – c alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c) yhteenveto kaikista käytettävissä olevista tarkastustuloksista mukaan luettuna analyysi järjestelmällisesti tai usein toistuvista puutteista sekä toteutetuista tai suunnitelluista korjaavista toimista.

    (c) yhteenveto:

     

    (i) kaikista käytettävissä olevista tarkastustuloksista mukaan luettuna analyysi systeemisistä ja toistuvista puutteista sekä toteutetuista tai suunnitelluista korjaavista toimista.

     

    (ii) valvontatilastoista, jotka on raportoitu 102 artiklan 1 kohdan c alakohdan v alakohdan mukaisesti, ja

     

    (iii) muista aiheellisiksi katsotuista tarkastuksista.

    Perustelu

    Saatetaan vastaamaan varainhoitoasetusta.

    Tarkistus  7

    Ehdotus asetukseksi

    7 artikla – 5 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    5. Jos hyväksytty maksajavirasto ei enää täytä yhtä tai useampaa 2 kohdassa tarkoitettua hyväksymisperustetta, jäsenvaltion on peruutettava hyväksyntä, jollei maksajavirasto tee tarvittavia muutoksia ongelman merkittävyyden mukaan asetetussa määräajassa.

    5. Jos hyväksytty maksajavirasto ei enää täytä yhtä tai useampaa 2 kohdassa tarkoitettua hyväksymisperustetta, jäsenvaltion on omasta aloitteestaan tai komission pyynnöstä peruutettava hyväksyntä, jollei maksajavirasto tee tarvittavia muutoksia ongelman merkittävyyden mukaan asetetussa määräajassa.

    Tarkistus  8

    Ehdotus asetukseksi

    8 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (b a) maksajavirastojen hallinnollisten vahvistuslausumien laajuutta ja niiden perustana olevaa työtä koskevat säännöt;

    Perustelu

    Komission olisi delegoiduilla säädöksillä selkeästi määriteltävä maksajavirastojen hallinnollisten vahvistuslausumien laajuutta ja niiden perustana olevaa työtä koskevat säännöt.

    Tarkistus  9

    Ehdotus asetukseksi

    9 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Todentamisviranomainen on jäsenvaltion nimeämä julkinen tai yksityinen tarkastuselin, joka antaa lausunnon tilinpäätöstietojen täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä, sisäisten valvontajärjestelmien asianmukaista toimintaa, tilien perustana olevien toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta sekä moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamista koskevasta hallinnollisesta vahvistuslausumasta.

    Todentamisviranomainen on jäsenvaltion nimeämä julkinen tai yksityinen tarkastuselin, joka antaa kansainvälisesti hyväksyttyjen tarkastusstandardien mukaisesti satunnaisten ja riskiperusteisten tarkastusten perusteella jäsenvaltion aiemman suoriutumisen huomioon ottavan lausunnon tilinpäätöstietojen täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä, sisäisten valvontajärjestelmien asianmukaista toimintaa, tilien perustana olevien toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta sekä moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamista koskevasta hallinnollisesta vahvistuslausumasta. Lausunnossa todetaan muun muassa, antaako tarkastelu aihetta epäillä 7 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa hallinnollisessa vahvistuslausumassa annettuja tietoja.

    Tarkistus  10

    Ehdotus asetukseksi

    9 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Todentamisviranomaisten lausunnot julkaistaan aiheellisella tavalla.

    Tarkistus  11

    Ehdotus asetukseksi

    12 artikla – 2 kohta – d alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (d) pienten tilojen taloudellisen toiminnan kestävä kehitys siten kuin jäsenvaltiot ovat sen määritelleet, ainakin asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] V osastossa tarkoitettuun pienviljelijäjärjestelmään osallistuvien tilojen osalta.

    Poistetaan.

    Tarkistus  12

    Ehdotus asetukseksi

    12 artikla – 3 kohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) muun kuin 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun tilojen taloudellisen toiminnan kestävän kehittämisen;

    (a) tilojen taloudellisen toiminnan kestävän kehittämisen, mukaan luettuna tilojen nykyaikaistaminen, kilpailukyvyn kehittäminen, alakohtainen integrointi, innovointi ja markkinasuuntautuneisuus;

    Tarkistus  13

    Ehdotus asetukseksi

    44 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    Jos alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä edellytetään jäsenvaltioiden toimittavan tietyn ajan kuluessa tiedot suoritettujen tarkastusten lukumääristä ja tarkastusten tuloksista ja jäsenvaltio ylittää tämän määräajan, komissio voi keskeyttää sellaiset 18 artiklassa tarkoitetut kuukausimaksut tai 35 artiklassa tarkoitetut välimaksut, joiden osalta tarvittavia tilastotietoja ei ole lähetetty ajoissa.

    Kun alakohtaisessa maatalouslainsäädännössä edellytetään jäsenvaltioiden toimittavan tietyn ajan kuluessa tiedot 61 artiklan mukaisesti suoritettujen tarkastusten lukumääristä ja tarkastusten tuloksista ja kun jäsenvaltio ylittää tämän määräajan, komissio voi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja ottaen huomioon viivästymisen keston sekä noudattaen 48 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksymiään yksityiskohtaisia sääntöjä keskeyttää sellaiset 18 artiklassa tarkoitetut kuukausimaksut tai 35 artiklassa tarkoitetut välimaksut, joiden osalta tarvittavia tilastotietoja ei ole lähetetty ajoissa, edellyttäen, että komissio on hyvissä ajoin ennen viitejakson alkua asettanut jäsenvaltioiden saataville kaikki ne tiedot, lomakkeet ja selvitykset, joita ne tarvitsevat asiaa koskevien tilastojen laatimiseen.

    Perustelu

    Komission on toimitettava tarvittavat lomakkeet ja selvitykset jäsenvaltioiden käyttöön tiedonkeruuajan alkamiseen mennessä.

    Tarkistus  14

    Ehdotus asetukseksi

    49 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (c a) täyttääkö maksajavirasto 7 artiklan 2 kohdan mukaiset hyväksymisperusteet ja soveltaako jäsenvaltio asianmukaisesti 7 artiklan 5 kohdan säännöksiä.

    Perustelu

    Komissio voi tehdä paikalla tarkastuksia jäsenvaltioissa ja todentaa, täyttävätkö maksajavirastot hyväksymisperusteet. Jos maksajavirasto ei enää täytä yhtä tai useampaa hyväksymisperustetta, jäsenvaltion on peruutettava sen hyväksyntä.

    Tarkistus  15

    Ehdotus asetukseksi

    49 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c b alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (c b) todentamisviranomaisilta 9 artiklan mukaisesti edellytettävä työ.

    Perustelu

    Komissio voi tehdä paikalla tarkastuksia, joiden yhteydessä tarkastetaan työ, jota todentamiselimiltä odotetaan 9 artiklan mukaisesti.

    Tarkistus  16

    Ehdotus asetukseksi

    49 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c c alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (c c) jäljempänä 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden noudattaminen.

    Perustelu

    Komission on tutkittava, ovatko jäsenvaltiot perineet edunsaajalta takaisin summat, jotka on maksettu aiheettomasti sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin vuoksi.

    Tarkistus  17

    Ehdotus asetukseksi

    49 artikla – 2 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Komissio ilmoittaa paikalla tehtävästä tarkastuksesta hyvissä ajoin etukäteen jäsenvaltiolle, jota tarkastus koskee, tai jäsenvaltiolle, jonka alueella tarkastus tehdään. Asianomaisen jäsenvaltion virkamiehet saavat osallistua näihin tarkastuksiin.

    Komissio ilmoittaa paikalla tehtävästä tarkastuksesta hyvissä ajoin etukäteen jäsenvaltiolle, jota tarkastus koskee, tai jäsenvaltiolle, jonka alueella tarkastus tehdään, ja se koordinoi tarkastuksia. Asianomaisen jäsenvaltion virkamiehet saavat osallistua näihin tarkastuksiin. Komissio perustaa paikallis- ja alueviranomaisille tarkoitetun palvelupisteen, jonka tarkoituksena on käsitellä näiden viranomaisten valituksia paikalla tehtäviin viljelijöitä koskeviin tarkastuksiin liittyvästä byrokratiasta.

    Tarkistus  18

    Ehdotus asetukseksi

    54 artikla – 2 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    2 a. Komissio perustaa rahoitusoikaisunsa havaittuihin yksittäisiin sääntöjenvastaisuuksiin tai ottaa huomioon sääntöjenvastaisuuksien systeemisen luonteen päättäessään, onko sovellettava ekstrapoloitua vai kiinteämääräistä oikaisua.

     

    Kiinteämääräisiä oikaisuja voidaan käyttää vain, jos tapauksen luonteen vuoksi on mahdotonta määrittää havaitun sääntöjenvastaisuuden laajuutta ja määrää tai ekstrapoloida oikaistavaa määrää.

    Tarkistus  19

    Ehdotus asetukseksi

    54 artikla – 3 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Ennen rahoituksen epäämistä koskevan päätöksen tekemistä komission tarkastuksen tulokset ja asianomaisen jäsenvaltion antamat vastaukset annetaan tiedoksi kirjallisina, minkä jälkeen molemmat osapuolet pyrkivät sopimukseen toteutettavista toimenpiteistä.

    Ennen rahoituksen epäämistä koskevan päätöksen tekemistä komission tarkastuksen tulokset ja asianomaisen jäsenvaltion antamat vastaukset annetaan tiedoksi kirjallisina, minkä jälkeen molemmat osapuolet pyrkivät sopimukseen toteutettavista toimenpiteistä. Tässä yhteydessä jäsenvaltioille on annettava mahdollisuus osoittaa kyseisen aineiston tarkastelun avulla, että sääntöjenvastaisuuden todellinen laajuus on komission arviota vähäisempi.

    Perustelu

    Rahoitusoikaisuja varten ehdotettu järjestelmä olisi saatava vastaamaan muita yhteisesti hallinnoituja ohjelmia kuten EAKR, ESR ja koheesiorahasto.

    Tarkistus  20

    Ehdotus asetukseksi

    54 artikla – 3 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Jollei sopimukseen päästä, jäsenvaltio voi pyytää menettelyn aloittamista molempien osapuolten kantojen sovittamiseksi yhteen neljän kuukauden kuluessa. Menettelyn tuloksesta toimitetaan komissiolle kertomus, jonka se tutkii ennen mahdollisen päätöksen tekemistä rahoituksen epäämisestä.

    Jollei sopimukseen päästä, jäsenvaltio voi pyytää menettelyn aloittamista molempien osapuolten kantojen sovittamiseksi yhteen neljän kuukauden kuluessa. Menettelyn tuloksesta toimitetaan komissiolle kertomus, jonka se ottaa huomioon ennen mahdollisen päätöksen tekemistä rahoituksen epäämisestä.

    Perustelu

    Saatetaan vastaamaan varainhoitoasetusta.

    Tarkistus  21

    Ehdotus asetukseksi

    54 artikla – 5 kohta – b alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (b) kansalliset tuet tai rikkomukset, joiden osalta on aloitettu perussopimuksen 108 tai 258 artiklassa tarkoitettu menettely;

    (b) kansalliset tuet, joiden osalta komissio on aloittanut perussopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, tai rikkomukset, joiden osalta komissio on antanut jäsenvaltiolle virallisen ilmoituksen perussopimuksen 258 artiklan mukaisesti;

    Perustelu

    Saatetaan vastaamaan varainhoitoasetusta.

    Tarkistus  22

    Ehdotus asetukseksi

    56 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin vuoksi aiheettomasti suoritettujen maksujen osalta jäsenvaltioiden on pyydettävä tuki takaisin tuensaajalta vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen merkki sääntöjenvastaisuudesta on havaittu, ja ilmoitettava vastaavat määrät maksajaviraston velallisluettelossa.

    1. Sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin vuoksi aiheettomasti suoritettujen maksujen osalta jäsenvaltioiden on pyydettävä tuki takaisin tuensaajalta vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen sääntöjenvastaisuus on havaittu, ja ilmoitettava vastaavat määrät maksajaviraston velallisluettelossa. Komissio toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikki saamiset kirjataan.

    Perustelu

    Komissio vastaa talousarvion toteuttamisesta, ja sen pitää myös varmistaa, että "sen" kirjanpitoon sisältyvät määrät kattavat kaikki tapahtumat ja ovat paikkansapitäviä.

    Tarkistus  23

    Ehdotus asetukseksi

    56 artikla – 3 kohta – 1 alakohta – a alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (a) takaisinperinnästä jo aiheutuneet ja ennakoitavissa olevat kustannukset ovat yhteensä suuremmat kuin takaisin perittävä määrä;

    (a) takaisinperinnästä jo aiheutuneet ja ennakoitavissa olevat kustannukset ovat yhteensä suuremmat kuin takaisin perittävä määrä; komissio määrittelee tällöin yhdessä kyseisen jäsenvaltion kanssa vähimmäisarvon, joka asetetaan vastaamaan kyseisen jäsenvaltion tilannetta;

    Perustelu

    Pikkusummien takaisinperintä muodostaa merkittävän hallinnollisen rasitteen. Tietyn alarajan alittavia summia ei siten pitäisi periä takaisin, jotta säilytetään kustannustehokkuus.

    Tarkistus  24

    Ehdotus asetukseksi

    59 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    Tässä jaksossa esitettyjen takaisinperintään liittyvien säännösten asianmukaisen ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa erityisvelvoitteista, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä, delegoitu säädös 111 artiklan mukaisesti.

    Saamisten ja niiden viivästyskorkojen takaisinperinnän tässä jaksossa esitettyihin ehtoihin ja menettelyihin liittyvien säännösten asianmukaisen ja tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa erityisvelvoitteista, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä, delegoitu säädös 111 artiklan mukaisesti.

    Tarkistus  25

    Ehdotus asetukseksi

    60 artikla – 1 kohta – b alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (b) tehokkaan suojan tarjoamiseksi petoksia vastaan, erityisesti hyvin riskialttiilla alueilla; suojalla on oltava ennalta ehkäisevä vaikutus ja huomioon otetaan toimenpiteiden kustannukset, hyödyt ja niiden oikeasuhteisuus;

    (b) tehokkaan suojan tarjoamisen varmistamiseksi petoksia vastaan, erityisesti hyvin riskialttiilla alueilla; suojalla on oltava ennalta ehkäisevä vaikutus ja huomioon otetaan toimenpiteiden kustannukset, hyödyt ja niiden oikeasuhteisuus;

    Perustelu

    Alkuperäinen sanavalinta vaikuttaa liian heikolta, joten sitä pitää vahvistaa.

    Tarkistus  26

    Ehdotus asetukseksi

    61 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Jäsenvaltioiden 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustamaan järjestelmään on sisällyttävä, jollei ei toisin säädetä, kaikille tukihakemuksille järjestelmällisesti tehtävät hallinnolliset tarkastukset, joita täydennetään paikalla tehtävillä tarkastuksilla.

    1. Jäsenvaltioiden 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustamaan järjestelmään on sisällyttävä, jollei toisin säädetä, kaikille tukihakemuksille ja maksupyynnöille järjestelmällisesti tehtävät hallinnolliset tarkastukset, joihin sovelletaan vaadittua vahvistustasoa vastaavaa riskiperusteista lähestymistapaa ja joita täydennetään paikalla tehtävillä tarkastuksilla, joiden tarkoituksena on seurata luontaisten riskien tasoa ja joiden määrä sovitetaan luontaisten riskien ja valvontariskien mukaisesti.

    Tarkistus  27

    Ehdotus asetukseksi

    61 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Paikalla tehtävien tarkastusten osalta vastaavan viranomaisen on tehtävä koko hakijamäärästä tarkastusotos, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa, jotta saadaan edustava virheprosentti ja samalla otokseen mukaan suurimmat virheet.

    2. Paikalla tehtävien tarkastusten osalta vastaavan viranomaisen on tehtävä koko hakijamäärästä tarkastusotos, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa, jotta saadaan edustava virheprosentti ja samalla otokseen mukaan alueet, joilla virheiden riski on suurin.

     

    Tarkastusten oikeasuhteisuuden varmistamiseksi on otettava huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

     

    – kyseessä olevien summien suuruus;

     

    – hallinto- ja valvontajärjestelmien aikaisempien tarkastusten tulokset;

     

    – vapaaehtoinen osallistuminen kansainvälisesti tunnustettujen standardien mukaisesti hyväksyttyihin hallinnointijärjestelmiin.

    Tarkistus  28

    Ehdotus asetukseksi

    64 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – b alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (b) säännöt tehokkaaseen riskienhallintaan tarvittavien paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismääristä sekä edellytyksistä, joiden perusteella jäsenvaltioiden on lisättävä kyseisiä tarkastuksia tai siinä tapauksessa, että hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat asianmukaisesti ja virheiden määrä on hyväksyttävä, jäsenvaltiot voivat vähentää tarkastuksia;

    (b) säännöt tehokkaaseen riskienhallintaan tarvittavien paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäismääristä sekä edellytyksistä, joiden perusteella jäsenvaltioiden on lisättävä kyseisiä tarkastuksia tai siinä tapauksessa, että hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat asianmukaisesti ja virheiden määrä on hyväksyttävä, jäsenvaltiot voivat vähentää tarkastuksia; tilintarkastustuomioistuin voi arvioida perusteita, joilla komissio perustelee tarkastusten vähentämisen;

    Perustelu

    Tuomioistuimen asiantuntijuus voi olla hyödyksi lainsäätäjälle ja selkeyttää komission perusteita, joilla se perustelee tarkastusten vähentämisen.

    Tarkistus  29

    Ehdotus asetukseksi

    65 artikla – 3 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun peruutuksen ja 2 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten kohteena olevat määrät peritään takaisin kokonaan.

    3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun peruutuksen ja 2 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten kohteena olevat määrät peritään takaisin kokonaan sanotun rajoittamatta 56 artiklan 3 kohdan soveltamista.

    Perustelu

    Pikkusummien takaisinperintä muodostaa merkittävän hallinnollisen rasitteen. Tietyn alarajan alittavia summia ei siten pitäisi periä takaisin, jotta säilytetään kustannustehokkuus.

    Tarkistus  30

    Ehdotus asetukseksi

    92 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Kyseistä 91 artiklaa ei kuitenkaan sovelleta tuensaajiin, jotka osallistuvat asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] V osastossa tarkoitettuun pienviljelijäjärjestelmään, eikä tuensaajiin, jotka saavat tukea asetuksen (EU) N:o RD/xxx 29 artiklan 9 kohdan nojalla.

    Poistetaan.

    Perustelu

    Pientilallisia ei pitäisi vapauttaa täydentävien ehtojen noudattamisvelvollisuudesta.

    Tarkistus  31

    Ehdotus asetukseksi

    94 artikla

    Komission teksti

    Tarkistus

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki maatalousmaa, myös maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Jäsenvaltioiden on määriteltävä kansallisella tai alueellisella tasolla tuensaajiin sovellettavat hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vähimmäisvaatimukset liitteen II perusteella ottaen huomioon kyseessä olevien alueiden erityispiirteet, mukaan luettuina maaperä- ja ilmasto-olosuhteet, käytössä olevat viljelyjärjestelmät, maankäyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt ja tilarakenteet. Jäsenvaltiot eivät saa määritellä vähimmäisvaatimuksia, joita ei ole vahvistettu liitteessä II.

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki maatalousmaa, myös maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Jäsenvaltioiden on määriteltävä kansallisella tai alueellisella tasolla tuensaajiin sovellettavat hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vähimmäisvaatimukset ja vaadittava konkreettisia ja säännöllisiä toimia tai tietyistä toimista pidättymistä liitteen II perusteella ottaen huomioon kyseessä olevien alueiden erityispiirteet, mukaan luettuina maaperä- ja ilmasto-olosuhteet, käytössä olevat viljelyjärjestelmät, maankäyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt ja tilarakenteet. Jäsenvaltiot eivät saa määritellä vähimmäisvaatimuksia, joita ei ole vahvistettu liitteessä II.

    Perustelu

    Jotta varmistetaan, että EU:n tuki maksetaan todellisista toimista, pitäisi toimenpidevaatimuksien vähimmäisvaatimuksissa edellyttää konkreettisia ja säännöllisiä toimia.

    Tarkistus  32

    Ehdotus asetukseksi

    99 artikla – 1 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Vähennysten ja poissulkemisten laskemiseksi huomioon otetaan havaitun noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus sekä 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut perusteet.

    Vähennysten ja poissulkemisten laskemiseksi huomioon otetaan havaitun noudattamatta jättämisen vakavuus, seuraukset, laajuus, kesto ja toistuvuus sekä 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut perusteet. Yleisperiaatteena on, että rangaistus suhteutetaan täydentäviin ehtoihin liittyvien velvoiterikkomusten vakavuuteen ja seurauksiin tai on riippuvainen niistä.

    Perustelu

    Tarkistus yhdenmukaistaa asetuksen niiden perussopimuksen määräysten kanssa, joiden mukaan ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava. Niinpä täydentäviin ehtoihin liittyvät rikkomukset pitäisi arvioida niiden ympäristövaikutusten perusteella.

    Tarkistus  33

    Ehdotus asetukseksi

    99 artikla – 2 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Jos kyseessä on laiminlyönnistä johtuva noudattamatta jättäminen, vähennys voi olla enintään 5 prosenttia, ja jos kyseessä on toistuva noudattamatta jättäminen, enintään 15 prosenttia.

    Jos kyseessä on laiminlyönnistä johtuva noudattamatta jättäminen, vähennys on vähintään 1 prosentti ja enintään 5 prosenttia, ja jos kyseessä on toistuva noudattamatta jättäminen, vähintään 10 prosenttia.

    Perustelu

    Muutoksen tarkoituksena on varmistaa kyseessä olevan politiikan välineen tehokkuus ja kannustaa tuensaajia olemaan huolellisia.

    Tarkistus  34

    Ehdotus asetukseksi

    99 artikla – 3 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    3. Jos kyseessä on tahallinen noudattamatta jättäminen, vähennys on pääsääntöisesti vähintään 20 prosenttia, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen sulkeminen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle, ja nämä seuraamukset voivat jatkua yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

    3. Jos kyseessä on tahallinen noudattamatta jättäminen, vähennys on pääsääntöisesti vähintään 25 prosenttia, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen sulkeminen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle, ja nämä seuraamukset voivat jatkua yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

    Perustelu

    Muutoksen tarkoituksena on rohkaista tuensaajia tekemään kaikkensa välttääkseen tahallista sääntöjen noudattamatta jättämistä.

    Tarkistus  35

    Ehdotus asetukseksi

    110 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Perustetaan yhteinen seuranta- ja arviointikehys yhteisellä maatalouspolitiikalla saavutettujen tulosten mittaamista varten. Siihen sisällytetään kaikki välineet, jotka liittyvät yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteiden, erityisesti asetuksessa (EU) N:o DP/xxx säädettyjen suorien tukien, asetuksessa (EU) N:o CMO/xxx säädettyjen markkinatoimenpiteiden, asetuksessa (EU) N:o RD/xxx säädettyjen maaseudun kehittämistoimenpiteiden sekä tässä asetuksessa säädettyjen täydentävien ehtojen soveltamisen seurantaan ja arviointiin.

    Perustetaan yhteinen seuranta- ja arviointikehys yhteisellä maatalouspolitiikalla saavutettujen tulosten mittaamista varten. Siihen sisällytetään kaikki välineet, jotka liittyvät yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteiden, erityisesti asetuksessa (EU) N:o DP/xxx säädettyjen suorien tukien, asetuksessa (EU) N:o CMO/xxx säädettyjen markkinatoimenpiteiden, asetuksessa (EU) N:o RD/xxx säädettyjen maaseudun kehittämistoimenpiteiden sekä tässä asetuksessa säädettyjen täydentävien ehtojen soveltamisen seurantaan ja arviointiin. Tässä yhteydessä komissio hyödyntää synergioita ja käyttää mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia tietoja ja tietolähteitä.

    Perustelu

    Seuranta ja arviointi eivät saa entisestään pahentaa jäsenvaltioihin ja edunsaajiin jo kohdistuvaa hallinnollista rasitetta. Siksi komission olisi käytettävä jo olemassa olevia tietolähteitä ja pyrittävä synergiavaikutuksiin.

    Tarkistus  36

    Ehdotus asetukseksi

    110 artikla – 2 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä joukon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin liittyviä indikaattoreita. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä joukon ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin liittyviä indikaattoreita ja tavoitetasoja ja vaatii jäsenvaltioita määrittelemään näitä indikaattoreita varten perus- ja tavoitetasot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    Perustelu

    Komission olisi asetettava indikaattoreille tavoitetasot, jotta voidaan arvioida tavoitteiden saavuttamista.

    Tarkistus  37

    Ehdotus asetukseksi

    110 artikla – 3 kohta – 3 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä säännöt tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on lähetettävä, sekä tiedon tarpeista ja mahdollisten tietolähteiden välisistä synergioista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä säännöt tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on lähetettävä, sekä tiedon tarpeista ja mahdollisten tietolähteiden välisistä synergioista. Nämä täytäntöönpanosäädökset eivät saa johtaa jäsenvaltioiden ja edunsaajien hallinnollisen rasitteen kasvuun. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 112 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    YMP:n rahoitus, hallinnointi ja seuranta

    Viiteasiakirjat

    COM(2011)0628 – C7-0341/2011 – 2011/0288(COD)

    Asiasta vastaava valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    AGRI

    25.10.2011

     

     

     

    Lausunnon antanut valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    CONT

    25.10.2011

    Valmistelija

           Nimitetty (pvä)

    Iliana Ivanova

    24.11.2011

    Hyväksytty (pvä)

    17.9.2012

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    20

    2

    0

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    Marta Andreasen, Jean-Pierre Audy, Zigmantas Balčytis, Zuzana Brzobohatá, Andrea Češková, Tamás Deutsch, Martin Ehrenhauser, Jens Geier, Gerben-Jan Gerbrandy, Iliana Ivanova, Monica Luisa Macovei, Jan Mulder, Crescenzio Rivellini, Paul Rübig, Theodoros Skylakakis, Bart Staes, Michael Theurer

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Christofer Fjellner, Edit Herczog, Ivailo Kalfin, Marian-Jean Marinescu, Derek Vaughan

    ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (17.10.2012)

    maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

    ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta
    (COM(2011)0628 – C7‑0341/2011 – 2011/0288(COD))

    Valmistelija: Giommaria Uggias

    LYHYET PERUSTELUT

    Ehdotuksessa asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta on kerätty yhdeksi perustekstiksi säännökset ja vaatimukset, joilla pyritään panemaan yhdenmukaisesti täytäntöön yhteistä maatalouspolitiikkaa. Tarkoituksena on soveltaa tehokkaasti Eurooppa 2020 -strategiaa.

    Asetusehdotus on ja sen onkin oltava luonteensa ja tavoitteensa vuoksi mahdollisimman rationaalinen, ja siinä on määriteltävä kaikki mahdolliset yhteisen maatalouspolitiikan ilmiöt, jotka ovat sen arvoisia, että niistä on annettava säännökset, sekä kaikki yhdenmukaiset toimet ja/tai toiminnat unionin koko alueella.

    Tästä syystä, varsinkin jos ajatellaan alueellista kehitystä, ehdotukseen on vaikea sisällyttää muutoksia ja/tai lisäyksiä, joilla saatettaisiin jollakin tavalla vaarantaa sen tehtävä ja tulokset.

    Näin ollen lähestymistavaksi on valittu keskittyminen yhteisen maatalouspolitiikan pääasiallisiin kohteisiin eli viljelijöihin ja maaseutuyhteisöihin sekä erityistarpeisiin, jotka juontuvat paikallisista ja alueellisista ominaispiirteistä.

    Erityisesti on pyritty rationalisoimaan ja tehostamaan YMP:n institutionaalista puolta ja vähentämään viljelijöille koituvia perusteettomia rasitteita tai poistamaan ne. Vaikka asetuksessa säädetään siitä, että maksajavirastot ovat vastuussa tehottomuudestaan, sekä siitä, missä määrin ne ovat siitä vastuussa, tämä ei automaattisesti merkitse edunsaajien rasitteiden keventymistä. Itse asiassa viivästyneet maksut voivat näinä maatalousmarkkinoiden voimakkaan epävakaisuuden ja taloudellisten vaikeuksien aikoina aiheuttaa kohtuuttomia rasitteita yrityksille, jotka voivat huomata neuvotteluasemiensa ja pääomansa heikkenevän syistä, jotka eivät riipu niistä itsestään.

    Valiokunta on myös pyrkinyt kohdistamaan maatilojen neuvontajärjestelmän soveltamista koskevat kriteerit yrityksiin ja yrittäjiin, jotka tarvitsevat käytännönläheistä ja pätevää ohjausta maatalousyrityksen hallinnoinnissa muita enemmän. Tämän tarkoituksena on ohjata maatalousalaa kohti ennemminkin järkiperäistä eikä pakollista rationalisointia ennen kaikkea niillä maaseutualueilla, joilla ihmiset edelleen asuvat ja joilla maatalous on edelleen kulttuuriperintöä, elinvoimaisuutta ja muunkinlaista rikkautta kuin rahallista.

    Samanaikaisesti valiokunta on pyrkinyt suosimaan etuuksia, joista on hyötyä koko yhteisölle eikä vain tietyille yksilöille, jotka eivät ole noudattaneet vaatimuksia tai ovat harjoittaneet petollista toimintaa, joka on usein aiheuttanut kriisitilanteita ja mitätöi täysin paikallisten viranomaisten toimet.

    Lopuksi valiokunta on pyrkinyt kohdistamaan uudelleen seurannan tavoitteet taloudellisiin indikaattoreihin, joissa yhdistyvät ja näkyvät tehokkaammin yhteisön maatalouspolitiikan tulokset, siten että saadaan aikaan mahdollisimman realistinen kuva yhteisön maatalouspolitiikan soveltamisen vaikutuksista. Tältä osin vaikuttaa suotavalta seurata seuraavanlaisia lisämuuttujia: markkinoille pääsy, koulutusprosessit ja hintojen vakaus, sopimusmaatalouden leviäminen, uusiutuvien energiavarojen levinneisyys-, tuotanto- ja käyttöaste maataloudessa ja maaseutualueilla, tasapainoinen maantieteellinen kehitys ainakin alueellisesti, sosiaalinen liikkuvuus, väestödynamiikka, väestökato, tulot (ei välttämättä maataloudesta saadut) sekä köyhyys maaseutualueilla.

    TARKISTUKSET

    Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

    Tarkistus  1

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 10 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (10) Jotta tuensaajat voisivat tulla nykyistä tietoisemmiksi yhtäältä maatalouskäytäntöjen ja tilanhoidon ja toisaalta ympäristöä, ilmastonmuutosta, maan hyvää maatalouskuntoa, elintarvikkeiden turvallisuutta, kansanterveyttä, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja kasvien terveyttä koskevien vaatimusten välisestä yhteydestä, on välttämätöntä, että jäsenvaltiot perustavat kattavan maatilojen neuvontajärjestelmän antamaan neuvontaa tuensaajille. Neuvontajärjestelmä ei saisi millään tavoin vaikuttaa tuensaajien velvollisuuteen ja vastuuseen noudattaa edellä mainittuja vaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava neuvonnan ja tarkastusten pysyminen selvästi erillään toisistaan.

    (10) Jotta tuensaajat voisivat tulla nykyistä tietoisemmiksi yhtäältä viitealueiden erityisten, yhteensopivien ja suotavien maatalouskäytäntöjen ja tilanhoidon ja toisaalta ympäristöä, ilmastonmuutosta, maan hyvää maatalouskuntoa, elintarvikkeiden turvallisuutta, kansanterveyttä, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja kasvien terveyttä koskevien vaatimusten välisestä yhteydestä, on välttämätöntä, että jäsenvaltiot perustavat kattavan maatilojen neuvontajärjestelmän antamaan neuvontaa tuensaajille. Neuvontajärjestelmä ei saisi millään tavoin vaikuttaa tuensaajien velvollisuuteen ja vastuuseen noudattaa edellä mainittuja vaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi myös kannustettava tuensaajia käyttämään neuvontajärjestelmää ja varmistettava neuvonnan ja tarkastusten pysyminen selvästi erillään toisistaan.

    Tarkistus  2

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 12 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (12) Osallistumisen maatilojen neuvontajärjestelmään olisi oltava tuensaajille vapaaehtoista. Kaikkien tuensaajien, myös niiden, jotka eivät saa yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea, olisi saatava osallistua järjestelmään. Jäsenvaltiot voisivat kuitenkin määritellä ensisijaisuusperusteita. Järjestelmän luonteen vuoksi on paikallaan, että neuvonnan yhteydessä saadut tiedot käsitellään luottamuksellisina, paitsi jos unionin oikeutta tai kansallisia lakeja on rikottu vakavasti. Järjestelmän tehokkuuden turvaamiseksi neuvojilla olisi oltava asianmukainen pätevyys ja heidän olisi saatava säännöllisesti koulutusta.

    (12) Vaikka osallistumisen maatilojen neuvontajärjestelmään olisi oltava tuensaajille vapaaehtoista, järjestelmän voimakkaalla markkinoimisella voidaan saada tuensaajat tietoisiksi kaikista eduista, joita he voivat saada järjestelmän käyttämisestä. Kaikkien tuensaajien, myös niiden, jotka eivät saa yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea, olisi saatava osallistua järjestelmään. Jäsenvaltiot voisivat kuitenkin määritellä ensisijaisuusperusteita etenkin niille viljelijöille, jotka muutoin voisivat jäädä järjestelmän ulkopuolelle ja jotka muita enemmän tarvitsevat pätevää ohjausta, erityisesti alueilla, joilla maatalousmaa on jaettu hyvin pieniin palstoihin. Järjestelmän luonteen vuoksi on paikallaan, että neuvonnan yhteydessä saadut tiedot käsitellään luottamuksellisina, paitsi jos unionin oikeutta tai kansallisia lakeja on rikottu vakavasti. Järjestelmän tehokkuuden turvaamiseksi neuvojilla olisi oltava asianmukainen pätevyys ja heidän olisi saatava säännöllisesti koulutusta.

    Tarkistus  3

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 13 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (13) Komission on annettava jäsenvaltioiden käyttöön hyväksyttyjen maksajavirastojen maataloustukirahaston osalta toteuttamien menojen kattamiseksi tarvittavat määrärahat maksajavirastojen menokirjanpidon perusteella suoritettavina korvauksina. Siihen asti kun korvauksia aletaan maksaa kuukausimaksuina, jäsenvaltioiden olisi annettava käyttöön tarvittavat varat hyväksyttyjen maksajavirastojensa tarpeiden mukaan. Jäsenvaltioiden ja tuensaajien olisi vastattava itse henkilöstö- ja hallintokustannuksista, joita yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta niille aiheutuu.

    (13) Komission on annettava jäsenvaltioiden käyttöön hyväksyttyjen maksajavirastojen maataloustukirahaston osalta toteuttamien menojen kattamiseksi tarvittavat määrärahat maksajavirastojen menokirjanpidon perusteella suoritettavina korvauksina. Siihen asti kun korvauksia aletaan maksaa kuukausimaksuina, jäsenvaltioiden olisi annettava käyttöön tarvittavat varat hyväksyttyjen maksajavirastojensa tarpeiden mukaan. Maksajavirastojen toiminnan tehostamiseksi niiden olisi vastattava itse henkilöstö- ja hallintokustannuksista, joita yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta aiheutuu jäsenvaltioille ja tuensaajille.

    Tarkistus  4

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 14 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (14) Maatalousmeteorologista järjestelmää käyttämällä, satelliittikuvia hankkimalla ja kuvia parantamalla komission pitäisi pystyä hallinnoimaan maatalousmarkkinoita ja helpottamaan maatalousmenojen seurantaa.

    (14) Maatalousmeteorologista järjestelmää käyttämällä, satelliittikuvia hankkimalla ja kuvia parantamalla komission pitäisi pystyä hallinnoimaan maatalousmarkkinoita, helpottamaan maatalousmenojen seurantaa sekä tekemään arvioita ja tarjoamaan nopeasti apua luonnonkatastrofien sattuessa.

    Tarkistus  5

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 23 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (23) Maaseudun kehittämisohjelmiin myönnetään unionin talousarviosta rahoitusta vuotuisina erinä sitoumusten perusteella. Unionin varojen olisi oltava jäsenvaltioiden käytettävissä heti, kun ne aloittavat ohjelmien toteutuksen. Sen vuoksi tarvitaan sopivalla tavalla rajattu ennakkorahoitusjärjestelmä, jolla taataan säännöllinen ja oikeaan aikaan tapahtuva varojen maksu ohjelmasta tuensaajille.

    (23) Maaseudun kehittämisohjelmiin myönnetään unionin talousarviosta rahoitusta vuotuisina erinä sitoumusten perusteella. Unionin varojen olisi oltava jäsenvaltioiden käytettävissä heti, kun ne aloittavat ohjelmien toteutuksen. Sen vuoksi olisi asetettava etusijalle sopivalla tavalla rajattu ennakkorahoitusjärjestelmä, jolla taataan säännöllinen ja oikeaan aikaan tapahtuva varojen maksu ohjelmasta tuensaajille.

    Tarkistus  6

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 25 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (25) Unionin tuki tuensaajille on maksettava ajoissa, jotta nämä voivat käyttää sen tehokkaasti. Jos jäsenvaltiot eivät noudata unionin lainsäädännössä vahvistettuja maksumääräaikoja, tuensaajalle saattaa aiheutua vakavia ongelmia ja käytäntö, jonka mukaan unionin talousarvio laaditaan vuodeksi kerrallaan, voi vaarantua. Sen vuoksi määräaikoja noudattamatta toteutetut menot olisi jätettävä unionin rahoituksen ulkopuolelle. Suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi komission olisi voitava säätää tätä yleissääntöä koskevista poikkeuksista. Kyseinen asetuksessa (EY) N:o 1290/2005 vahvistettu periaate olisi säilytettävä, ja sitä olisi sovellettava sekä maataloustukirahastoon että maaseuturahastoon. Jos jäsenvaltiot suorittavat maksun myöhässä, niiden olisi lisäksi maksettava korkoa korvauksena tuensaajille. Tällainen säännös saattaisi kannustaa jäsenvaltioita noudattamaan maksumääräaikoja nykyistä paremmin, ja se saattaisi antaa tuensaajille paremmat takeet siitä, että tuki maksetaan ajoissa tai että maksun myöhästyessä maksetaan ainakin korvaus.

    (25) Unionin tuki tuensaajille on maksettava ajoissa, jotta nämä voivat käyttää sen tehokkaasti. Jos jäsenvaltiot eivät noudata unionin lainsäädännössä vahvistettuja maksumääräaikoja, tuensaajalle saattaa aiheutua vakavia ongelmia ja käytäntö, jonka mukaan unionin talousarvio laaditaan vuodeksi kerrallaan, voi vaarantua. Sen vuoksi määräaikoja noudattamatta toteutetut menot olisi jätettävä unionin rahoituksen ulkopuolelle. Suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi komission olisi voitava säätää tätä yleissääntöä koskevista poikkeuksista. Kyseinen asetuksessa (EY) N:o 1290/2005 vahvistettu periaate olisi säilytettävä, ja sitä olisi sovellettava sekä maataloustukirahastoon että maaseuturahastoon. Jos jäsenvaltiot suorittavat maksun myöhässä, niiden olisi lisäksi maksettava korkoa korvauksena tuensaajille ja asiaan liittyvien väliaikaisten lainojen olisi näyttävä tuensaajien taseessa. Tällainen säännös saattaisi kannustaa jäsenvaltioita noudattamaan maksumääräaikoja nykyistä paremmin, ja se saattaisi antaa tuensaajille paremmat takeet siitä, että tuki maksetaan ajoissa tai että maksun myöhästyessä maksetaan ainakin korvaus.

    Perustelu

    Tuensaajille maksettavien maksujen aikataulu on erittäin tärkeä, olivat kyseessä sitten maatilat tai muut yritykset tai palveluntarjoajat. Tästä syystä ja paikallisen talouselämän suojaamiseksi erääntyneet lainat on voitava merkitä yrityksen kirjanpitoon, koska ne ovat enemmän kuin kohtuullisen varmoja.

    Tarkistus  7

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 37 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (37) Jäsenvaltioiden olisi unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi toteutettava toimenpiteitä varmistuakseen siitä, että maataloustukirahastosta ja maaseuturahastoista rahoitetut toimet toteutetaan asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden on myös estettävä, havaittava ja tosiasiallisesti käsiteltävä sääntöjenvastaisuudet ja velvoitteiden noudattamatta jättämiset, joihin tuensaajat ovat syyllistyneet. Tätä varten sovelletaan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 2988/95.

    (37) Jäsenvaltioiden olisi unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi toteutettava oikeasuhtaisia toimenpiteitä varmistuakseen siitä, että maataloustukirahastosta ja maaseuturahastoista rahoitetut toimet toteutetaan asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden on myös estettävä, havaittava ja tosiasiallisesti käsiteltävä sääntöjenvastaisuudet ja velvoitteiden noudattamatta jättämiset, joihin tuensaajat ovat syyllistyneet. Tätä varten sovelletaan Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 2988/95.

    Tarkistus  8

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 38 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (38) Tukiin sovellettavien tarkastusten, peruutusten, vähennysten tai poissulkemisten yleisiä periaatteita sekä seuraamusten määräämistä koskevia säännöksiä sisältyy maatalouden eri alakohtaisiin asetuksiin. Nämä säännöt olisi koottava samaan horisontaaliseen oikeudelliseen kehykseen. Niiden olisi katettava hallinnollisia tarkastuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia koskevat jäsenvaltioiden velvoitteet, takaisinperintää koskevat säännöt sekä tukien vähennykset ja tuen ulkopuolelle sulkemiset. Olisi myös annettava säännöt sellaisten velvoitteiden tarkastuksista, joilla ei välttämättä ole yhteyttä tukien maksuun.

    (38) Tukiin sovellettavien tarkastusten, peruutusten, vähennysten tai poissulkemisten yleisiä periaatteita sekä seuraamusten määräämistä koskevia säännöksiä sisältyy maatalouden eri alakohtaisiin asetuksiin. Nämä säännöt olisi koottava samaan horisontaaliseen oikeudelliseen kehykseen ja niitä olisi yksinkertaistettava. Niiden olisi katettava hallinnollisia tarkastuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia koskevat jäsenvaltioiden velvoitteet, takaisinperintää koskevat säännöt sekä tukien vähennykset ja tuen ulkopuolelle sulkemiset. Olisi myös annettava säännöt sellaisten velvoitteiden tarkastuksista, joilla ei välttämättä ole yhteyttä tukien maksuun. Jos virheiden määrä on hyväksyttävällä tasolla, jäsenvaltioiden olisi vähennettävä paikalla tehtäviä tarkastuksia samassa suhteessa.

    Tarkistus  9

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 41 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (41) Yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän keskeiset osat, erityisesti sähköistä tietokantaa, viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää, tukihakemuksia tai maksupyyntöjä sekä tukioikeuksien yksilöimis- ja rekisteröintijärjestelmää koskevat säännökset olisi säilytettävä.

    (41) Yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän keskeiset osat, erityisesti sähköistä tietokantaa, viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää, tukihakemuksia tai maksupyyntöjä sekä tukioikeuksien yksilöimis- ja rekisteröintijärjestelmää koskevat säännökset olisi säilytettävä asianmukaisella tasolla ja samalla olisi otettava huomioon, että viljelijöille ja hallintoelimille ei pidä asettaa turhaa hallinnollista taakkaa.

    Tarkistus  10

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 44 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (44) Asetuksen (EY) N:o 485/2008 mukaisesti jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan toimenpiteitä unionin talousarvion taloudellisten etujen suojaamisen varmistamiseksi, erityisesti maataloustukirahastosta toteutettavien toimien tosiasiallisen toteuttamisen ja sääntöjenmukaisuuden tarkistamiseksi. Selkeyden ja järkeistämisen vuoksi asiaa koskevat säännökset olisi yhdistettävä ja sisällytettävä samaan säädökseen. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 485/2008 olisi kumottava.

    (44) Asetuksen (EY) N:o 485/2008 mukaisesti jäsenvaltioiden edellytetään toteuttavan toimenpiteitä unionin talousarvion taloudellisten etujen suojaamisen varmistamiseksi, erityisesti maataloustukirahastosta toteutettavien toimien tosiasiallisen toteuttamisen ja sääntöjenmukaisuuden tarkistamiseksi. Yksinkertaisuuden, selkeyden ja järkeistämisen vuoksi asiaa koskevat säännökset olisi yhdistettävä ja sisällytettävä samaan säädökseen. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 485/2008 olisi kumottava.

    Tarkistus  11

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 57 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (57) Täydentävien ehtojen järjestelmä merkitsee joitakin rajoitteita sekä tuensaajille että kansallisille hallinnoille, sillä ne edellyttävät kirjanpitoa, tarkastusten suorittamista ja tarvittaessa seuraamusten soveltamista. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tällaiset seuraamukset eivät saisi vaikuttaa unionin tai kansallisen lainsäädännön muiden säännösten nojalla vahvistaviin seuraamuksiin. Yhtenäisyyden vuoksi on syytä yhdistää asiaa koskevat unionin säännökset yhteen säädökseen. Jos asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] V osastossa tarkoitettuun pienviljelijäjärjestelmään osallistuvat viljelijät pidettäisiin täydentävien ehtojen järjestelmässä, tarvittava panostus voisi olla suurempi kuin saavutettava hyöty. Yksinkertaisuuden vuoksi nämä viljelijät olisi sen vuoksi vapautettava täydentävien ehtojen noudattamisesta ja erityisesti sen valvontajärjestelmään kuulumisesta ja täydentäviin ehtoihin liittyvien seuraamusten uhasta. Vapautus ei kuitenkaan saisi vaikuttaa sovellettavien alakohtaisen lainsäädännön säännösten noudattamista koskevaan velvoitteeseen ja mahdollisuuteen joutua tarkastetuksi ja seuraamusten kohteeksi tämän lainsäädännön nojalla.

    (57) Täydentävien ehtojen järjestelmä merkitsee joitakin rajoitteita sekä tuensaajille että kansallisille hallinnoille, sillä ne edellyttävät kirjanpitoa, tarkastusten suorittamista ja tarvittaessa seuraamusten soveltamista. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tällaiset seuraamukset eivät saisi vaikuttaa unionin tai kansallisen lainsäädännön muiden säännösten nojalla vahvistaviin seuraamuksiin. Yhtenäisyyden vuoksi on syytä yhdistää asiaa koskevat unionin säännökset yhteen säädökseen. Jos asetuksen (EU) N:o xxx/xxx [DP] V osastossa tarkoitettuun pienviljelijäjärjestelmään osallistuvat viljelijät pidettäisiin täydentävien ehtojen järjestelmässä, tarvittava panostus voisi olla suurempi kuin saavutettava hyöty. Yksinkertaisuuden vuoksi nämä viljelijät olisi sen vuoksi vapautettava täydentävien ehtojen noudattamisesta ja erityisesti sen valvontajärjestelmään kuulumisesta ja täydentäviin ehtoihin liittyvien seuraamusten uhasta.

    Perustelu

    Pienet tilat ovat jo ominaisluonteensa takia vihreämpiä kuin suuret tilat. Viranomaisten on aina pyrittävä vähentämään pienviljelijöiden ja pienen perheviljelmämallin hallinnollista rasitusta, sillä ne ovat yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti hyödyllisiä maaseutualueilla.

    Tarkistus  12

    Ehdotus asetukseksi

    Johdanto-osan 60 kappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    (60) Täydentävien ehtojen tosiasiallinen täytäntöönpano edellyttää tarkastuksia, joilla voidaan varmistua siitä, että tuensaajat täyttävät velvoitteensa. Jos jäsenvaltio päättää hyödyntää mahdollisuutta jättää soveltamatta tuen vähennystä tai tuen ulkopuolelle jättämistä, kun kyseinen määrä on alle 100 euroa, toimivaltaisen valvontaviranomaisen olisi seuraavana vuonna tarkistettava tuensaajia koskevan otoksen osalta, että todettu vaatimusten noudattamatta jättäminen on korjattu.

    (60) Täydentävien ehtojen tosiasiallinen täytäntöönpano edellyttää tarkastuksia, joilla voidaan varmistua siitä, että tuensaajat täyttävät velvoitteensa. Jos jäsenvaltio päättää hyödyntää mahdollisuutta jättää soveltamatta tuen vähennystä tai tuen ulkopuolelle jättämistä, kun kyseinen määrä on alle 100 euroa, toimivaltaisen valvontaviranomaisen olisi seuraavana vuonna tarkistettava tuensaajia koskevan otoksen osalta, että todettu vaatimusten noudattamatta jättäminen on korjattu. Jäsenvaltiot voivat myös ottaa käyttöön ennakkovaroitusmenettelyn, jota sovelletaan ensimmäisiin lieviin velvoitteiden noudattamatta jättämisiin, jotta maatalousyhteisöt saataisiin laajemmin hyväksymään täydentävien ehtojen järjestelmä ja jotta varmistettaisiin viljelijöiden tiiviimpi osallistuminen vaatimusten täyttämiseen. Menettely pitäisi toteuttaa varoituskirjeenä, jonka jälkeen tuensaajan olisi ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin, joita jäsenvaltion on valvottava seuraavan vuoden aikana.

    Tarkistus  13

    Ehdotus asetukseksi

    2 artikla – 2 kohta – f a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (f a) maatilan tai sen osien ulosmittaus, joka johtuu virheellisesti myönnetystä rahoituksesta, julkisella ilmoituksella sen vuoksi, että rahoitus ei ole ollut EU:n lainsäädännön mukaista.

    Tarkistus  14

    Ehdotus asetukseksi

    7 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Maksajavirastot ovat jäsenvaltioiden viranomaisia tai elimiä, jotka vastaavat 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettujen menojen hallinnoinnista ja valvonnasta.

    1. Maksajavirastot ovat jäsenvaltioiden tai alueiden viranomaisia tai elimiä, jotka vastaavat 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklassa tarkoitettujen menojen hallinnoinnista ja valvonnasta kyseisten elinten rajoissa.

    Tarkistus  15

    Ehdotus asetukseksi

    12 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Jäsenvaltion on perustettava järjestelmä, jossa tuensaajille annetaan maankäyttöä ja tilanhoitoa koskevaa neuvontaa, jäljempänä 'maatilojen neuvontajärjestelmä', ja jota hoitaa yksi tai useampi nimetty elin. Nimetyt elimet voivat olla julkisia tai yksityisiä.

    1. Jäsenvaltion tai alueen on perustettava järjestelmä, jossa tuensaajille annetaan maankäyttöä ja tilanhoitoa koskevaa neuvontaa, jäljempänä 'maatilojen neuvontajärjestelmä', ja jota hoitaa yksi tai useampi nimetty elin. Nimetyt elimet voivat olla julkisia tai yksityisiä, ja olisi suotavaa, että niillä on yhteys akateemisiin instituutioihin tai tutkimuskeskuksiin.

    Perustelu

    YMP:n alueellistamista ajatellen vaikuttaa epäsuotavalta valtuuttaa vain yksi kansallinen elin, ennen kaikkea niissä tapauksissa, joissa kansallisella alueella on erilaisia pinnanmuodostukseen, maaperä- ja ilmasto-olosuhteisiin, viljelyjärjestelmiin ja viljelyn erityispiirteisiin liittyviä ominaisuuksia, jotka vaihtelevat alueen koosta riippuen. Lisäksi olisi suotavaa pyrkiä rationalisoimaan toimintaa saattamalla se suoraan kosketukseen tutkimuslaitosten kanssa, jotta maatilojen ongelmia voitaisiin tehdä akateemiselle henkilöstölle (joka sisältää monentyyppisiä tutkijoita) läheisemmiksi.

    Tarkistus  16

    Ehdotus asetukseksi

    12 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    (c a) maatilojen taloudellisen toiminnan kestävä kehitys kaikkien maaseudun kehittämisohjelmissa suositeltujen toimien mukaisesti, mukaan lukien maatilojen nykyaikaistaminen, kilpailukyvyn parantaminen, alakohtainen yhdentäminen, innovointi ja markkinasuuntautuneisuus;

    Tarkistus  17

    Ehdotus asetukseksi

    13 artikla – 3 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    3. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimitettava tuensaajalle luettelo nimetyistä elimistä, tapauksen mukaan sähköisesti.

    3. Kansallisen viranomaisen on toimitettava mahdolliselle tuensaajalle luettelo valituista elimistä, ensisijaisesti sähköisesti.

    Tarkistus  18

    Ehdotus asetukseksi

    14 artikla – 2 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Maatilojen neuvontajärjestelmän voimakkaalla markkinoimisella saadaan tuensaajat tietoisiksi kaikista eduista, joita he voivat saada järjestelmän käytöstä.

    Tarkistus  19

    Ehdotus asetukseksi

    34 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Kun komissio on tehnyt ohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen, se maksaa ensimmäisen ennakkomaksun koko ohjelmakaudeksi. Ensimmäisen ennakkomaksun on oltava 4 prosenttia maaseuturahastosta kyseiselle ohjelmalle myönnettävästä rahoituksesta. Se voidaan jakaa enintään kolmeen erään käytettävissä olevien talousarviomäärärahojen mukaan. Ensimmäisen erän on oltava 2 prosenttia maaseuturahastosta kyseiselle ohjelmalle myönnettävästä rahoituksesta.

    1. Kun komissio on tehnyt ohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen, se maksaa ensimmäisen ennakkomaksun koko ohjelmakaudeksi. Ensimmäisen ennakkomaksun on oltava 7 prosenttia maaseuturahastosta kyseiselle ohjelmalle myönnettävästä rahoituksesta. Se voidaan jakaa enintään kolmeen erään käytettävissä olevien talousarviomäärärahojen mukaan. Ensimmäisen erän on oltava 3 prosenttia maaseuturahastosta kyseiselle ohjelmalle myönnettävästä rahoituksesta.

    Tarkistus  20

    Ehdotus asetukseksi

    47 artikla – 1 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Tarkoituksena on tarjota yhtenäistä, objektiivista ja kokonaisvaltaista tietoa niin unionissa kuin sen ulkopuolella kattavan kuvan antamiseksi maatalouspolitiikasta.

    Tarkoituksena on tarjota yhtenäistä, objektiivista ja kokonaisvaltaista tietoa niin unionissa kuin sen ulkopuolella kattavan kuvan antamiseksi maatalouspolitiikasta; tieto voi olla suunnattu erityisiin tavoitteisiin ja tarkoitettu erilaisiin kysymyksiin ja haasteisiin, jotka saattavat olla rajattuja tietyille maantieteellisille alueille.

    Tarkistus  21

    Ehdotus asetukseksi

    49 artikla – 2 kohta – 3 a alakohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    Komissio vähentää jäsenvaltioissa paikan päällä tehtävien tarkastusten taajuutta, jos todentamisviranomaisen lausunto tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta osoittaa, että virheiden määrä on hyväksyttävällä tasolla.

    Perustelu

    Komission paikan päällä toteuttamien tarkastusten määrää olisi vähennettävä, jos laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevat tarkastukset osoittavat, että virheiden määrä on hyväksyttävällä tasolla. Tämän toivotaan laskevan kyseisiin tarkastuksiin liittyviä kustannuksia.

    Tarkistus  22

    Ehdotus asetukseksi

    54 artikla – 2 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    2 a. Jos takaisinperintää ei asianomaisesta jäsenvaltiosta riippumattomista syistä ole voitu toteuttaa ensimmäisen alakohdan mukaisessa määräajassa ja jos takaisin perittävä määrä on yli 1 miljoona euroa, komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä kuitenkin jatkaa alkuperäistä määräaikaa enintään 50 prosentilla.

    Tarkistus  23

    Ehdotus asetukseksi

    56 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    1. Sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin vuoksi aiheettomasti suoritettujen maksujen osalta jäsenvaltioiden on pyydettävä tuki takaisin tuensaajalta vuoden kuluessa siitä, kun ensimmäinen merkki sääntöjenvastaisuudesta on havaittu, ja ilmoitettava vastaavat määrät maksajaviraston velallisluettelossa.

    1. Sääntöjenvastaisuuden tai laiminlyönnin vuoksi aiheettomasti suoritettujen maksujen osalta jäsenvaltioiden on pyydettävä tuki takaisin tuensaajalta viimeistään 24 kuukauden kuluttua siitä, kun toimivaltainen kansallinen viranomainen on vahvistanut takaisinperittävät määrät lopullisen valvontakertomuksen tai vastaavan asiakirjan perusteella asiassa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, ja ilmoitettava vastaavat määrät maksajaviraston velallisluettelossa.

    Tarkistus  24

    Ehdotus asetukseksi

    60 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Jäsenvaltioiden on perustettava tehokas hallinto- ja valvontajärjestelmä varmistaakseen unionin tukijärjestelmiä säätelevän lainsäädännön noudattamisen.

    2. Jäsenvaltioiden on perustettava tehokas, oikeasuhteinen ja riskeihin perustuva ja kohdealueiden erityistarpeita vastaava hallinto- ja valvontajärjestelmä varmistaakseen unionin tukijärjestelmiä säätelevän lainsäädännön noudattamisen. Jäsenvaltioiden on kansallisen koordinointielimen välityksellä sopeutettava hallinto- ja valvontajärjestelmänsä alueidensa erityispiirteiden mukaan maksajavirastojen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemien ilmoitusten perusteella.

    Tarkistus  25

    Ehdotus asetukseksi

    61 artikla – 2 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    2. Paikalla tehtävien tarkastusten osalta vastaavan viranomaisen on tehtävä koko hakijamäärästä tarkastusotos, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa, jotta saadaan edustava virheprosentti ja samalla otokseen mukaan suurimmat virheet.

    2. Paikalla tehtävien tarkastusten osalta vastaavan viranomaisen on tehtävä koko hakijamäärästä tarkastusotos, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa, jotta saadaan edustava virheprosentti ja samalla otokseen mukaan suurimmat virheet. Paikalla tehtävien tarkastusten määrää on vähennettävä suhteutettuna riskiin ja viranomaisten ja viljelijöiden hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi.

    Tarkistus  26

    Ehdotus asetukseksi

    91 artikla – 2 a kohta (uusi)

    Komission teksti

    Tarkistus

     

    2 a. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön varoitusjärjestelmän, jossa säännöksiä noudattamatta jättäneet tuensaajat voivat korjata säännönvastaisuuden ennen hallinnollisen seuraamuksen langettamista. Jos jäsenvaltio päättää soveltaa tätä vaihtoehtoa, toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä tuensaajalle alustava varoituskirje, jossa ilmoitetaan havainnosta ja velvoitteesta toteuttaa korjaavia toimenpiteitä. Toimivaltaisen viranomaisen on myös toteutettava seuraavana vuonna tarvittavat toimenpiteet todentaakseen, että tuensaaja on korjannut havaitun noudattamatta jättämisen.

     

    Tällaista varoitusjärjestelmää sovelletaan ainoastaan tapauksissa, joissa noudattamatta jättäminen havaitaan ensimmäisen kerran, sitä ei pidetä "vakavana" ja sen laajuus rajautuu noudattamatta jättämisestä vastuussa olevan tuensaajan tilaan 99 a artiklassa määriteltyjen perusteiden mukaisesti.

    Tarkistus  27

    Ehdotus asetukseksi

    93 artikla – 1 kohta – johdantokappale

    Komission teksti

    Tarkistus

    Täydentävien ehtojen sääntöjä ovat kansallisella tasolla liitteessä II olevan luettelon perusteella vahvistetut unionin lainsäädännön mukaiset lakisääteiset hoitovaatimukset ja maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset seuraavilla aloilla:

    Täydentävien ehtojen sääntöjä ovat kansallisella tasolla unionin lainsäädännön mukaiset lakisääteiset hoitovaatimukset ja maan hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat toimenpidevaatimukset alueiden ehdotuksesta ja siten, että ne sopivat yhteen erityisten paikallisten ominaispiirteiden kanssa; nämä säännöt on lueteltu liitteessä II ja ne koskevat seuraavia aloja:

    Tarkistus  28

    Ehdotus asetukseksi

    94 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki maatalousmaa, myös maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Jäsenvaltioiden on määriteltävä kansallisella tai alueellisella tasolla tuensaajiin sovellettavat hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vähimmäisvaatimukset liitteen II perusteella ottaen huomioon kyseessä olevien alueiden erityispiirteet, mukaan luettuina maaperä- ja ilmasto-olosuhteet, käytössä olevat viljelyjärjestelmät, maankäyttö, viljelykierto, viljelykäytännöt ja tilarakenteet. Jäsenvaltiot eivät saa määritellä vähimmäisvaatimuksia, joita ei ole vahvistettu liitteessä II.

    Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki maatalousmaa, myös maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa. Jäsenvaltioiden on määriteltävä tieteelliseen tietoon perustuvien arvioiden pohjalta kansallisella ja tarvittaessa alueellisella tasolla tuensaajiin sovellettavat hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vähimmäisvaatimukset liitteen II perusteella ottaen huomioon kyseessä olevien alueiden erityispiirteet, mukaan luettuina maaperä- ja ilmasto-olosuhteet, käytössä olevat viljelyjärjestelmät, maankäyttö ja maiseman suunnittelu ja muokkaaminen myös vakavien luonnonmullistusten kuten tulvien tai tulipalojen seurauksena, viljelykierto, viljelykäytännöt ja tilarakenteet.Jäsenvaltiot eivät saa määritellä vähimmäisvaatimuksia, joita ei ole vahvistettu liitteessä II.

    Tarkistus  29

    Ehdotus asetukseksi

    97 artikla – 3 kohta – 2 alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Jos jäsenvaltio päättää käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa, toimivaltaisen viranomaisen on seuraavana vuonna toteutettava tuensaajia koskevan otoksen perusteella tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuensaaja on korjannut havaitun noudattamatta jättämisen. Havainnot ja velvoite ryhtyä toimiin tilanteen korjaamiseksi on annettava tiedoksi tuensaajalle.

    Poistetaan.

    Perustelu

    Komissio on ehdottanut seurantatarkastusten lopettamista vähäisten rikkomusten yhteydessä, mitä on syytä pitää hyvänä ratkaisuna. Ratkaisuna on rajoittaa de minimis ‑säännön piiriin kuuluvan valikoidun tuensaajaryhmän (otanta) valvontaa, mutta yksinkertaistamisessa olisi lopetettava toistuva valvonta kokonaan edellyttäen, että rikkomus kuuluu de minimis ‑säännön piiriin.

    Tarkistus  30

    Ehdotus asetukseksi

    100 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Jäsenvaltiot voivat pidättää 10 prosenttia 99 artiklassa tarkoitettujen vähennysten tai poissulkemisten soveltamisesta johtuvista määristä.

    Jäsenvaltiot voivat pidättää 10 prosenttia 99 artiklassa tarkoitettujen vähennysten tai poissulkemisten soveltamisesta johtuvista määristä. Tässä kohdassa tarkoitetut resurssit ovat tarvittaessa asianomaisten alueiden käytössä ja niitä voidaan myöntää maaseudun infrastruktuurin kehittämiseen.

    Perustelu

    Yksittäisten tuensaajien sääntöjenvastaisella toiminnalla saadut resurssit voivat vaarantaa alueellisten yhteisöjen toimien onnistumisen eri tasoilla. Ne olisi sijoitettava uudelleen sillä tavoin, että se on yhdenmukaista käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen kanssa, kyseisten yhteisöjen hyödyksi.

    Tarkistus  31

    Ehdotus asetukseksi

    100 artikla – 1 kohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    Jäsenvaltiot voivat pidättää 10 prosenttia 99 artiklassa tarkoitettujen vähennysten tai poissulkemisten soveltamisesta johtuvista määristä.

    Jäsenvaltiot voivat pidättää 25 prosenttia 99 artiklassa tarkoitettujen vähennysten tai poissulkemisten soveltamisesta johtuvista määristä.

    Perustelu

    On hankala ymmärtää, miksi komissio on tehnyt tämän muutoksen (pidätysosuuden alentaminen 25 prosentista 10:een). Jäsenvaltiot saavat nykyisen lainsäädännön nojalla (asetuksen N:o 73/2009 25 artikla) pidättää itselleen 25 prosenttia vähennysten soveltamisesta aiheutuvasta määrästä.

    Tarkistus  32

    Ehdotus asetukseksi

    110 artikla – 2 kohta – c alakohta

    Komission teksti

    Tarkistus

    (c) tasapainoinen aluekehitys, jossa keskitytään maaseudun työllisyyteen ja kasvuun sekä köyhyyteen maaseutualueilla.

    (c) tasapainoinen aluekehitys ainakin alueelliselta pohjalta, painopisteenä maaseutualueiden työllisyys, kasvu, sosiaalinen liikkuvuus, väestödynamiikka, väestökato, tulot ja köyhyys.

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    YMP:n rahoitus, hallinnointi ja seuranta

    Viiteasiakirjat

    COM(2011)0628 – C7-0341/2011 – 2011/0288(COD)

    Asiasta vastaava valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    AGRI

    25.10.2011

     

     

     

    Lausunnon antanut valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    REGI

    25.10.2011

    Valmistelija

           Nimitetty (pvä)

    Giommaria Uggias

    23.11.2011

    Hyväksytty (pvä)

    10.10.2012

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    37

    0

    2

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Charalampos Angourakis, Jean-Jacob Bicep, Victor Boştinaru, John Bufton, Alain Cadec, Salvatore Caronna, Nikos Chrysogelos, Francesco De Angelis, Danuta Maria Hübner, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Vincenzo Iovine, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Mojca Kleva, Constanze Angela Krehl, Petru Constantin Luhan, Vladimír Maňka, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Miroslav Mikolášik, Ana Miranda, Jan Olbrycht, Markus Pieper, Tomasz Piotr Poręba, Monika Smolková, Ewald Stadler, Nuno Teixeira, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Kerstin Westphal, Hermann Winkler, Joachim Zeller, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Karin Kadenbach, Lena Kolarska-Bobińska, Czesław Adam Siekierski, Giommaria Uggias

    ASIAN KÄSITTELY

    Otsikko

    YMP:n rahoitus, hallinnointi ja seuranta

    Viiteasiakirjat

    COM(2011)0628 – C7-0341/2011 – 2011/0288(COD)

    Annettu EP:lle (pvä)

    12.10.2011

     

     

     

    Asiasta vastaava valiokunta

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    AGRI

    25.10.2011

     

     

     

    Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

           Ilmoitettu istunnossa (pvä)

    DEVE

    25.10.2011

    BUDG

    25.10.2011

    CONT

    25.10.2011

    EMPL

    25.10.2011

     

    ENVI

    25.10.2011

    REGI

    25.10.2011

     

     

    Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa

           Päätös tehty (pvä)

    EMPL

    27.10.2011

    ENVI

    26.4.2012

     

     

    Esittelijä(t)

           Nimitetty (pvä)

    Giovanni La Via

    26.9.2011

     

     

     

    Valiokuntakäsittely

    6.2.2012

    24.4.2012

    18.6.2012

    18.9.2012

    Hyväksytty (pvä)

    30.9.2013

     

     

     

    Lopullisen äänestyksen tulos

    +:

    –:

    0:

    35

    6

    0

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

    John Stuart Agnew, Eric Andrieu, Liam Aylward, José Bové, Luis Manuel Capoulas Santos, Vasilica Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Robert Dušek, Hynek Fajmon, Mariya Gabriel, Iratxe García Pérez, Martin Häusling, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Jarosław Kalinowski, George Lyon, Mairead McGuinness, Wojciech Michał Olejniczak, Marit Paulsen, Britta Reimers, Ulrike Rodust, Alfreds Rubiks, Giancarlo Scottà, Czesław Adam Siekierski, Sergio Paolo Francesco Silvestris, Alyn Smith, Csaba Sándor Tabajdi, Marc Tarabella, Janusz Wojciechowski

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

    Pilar Ayuso, María Auxiliadora Correa Zamora, Karin Kadenbach, Sandra Kalniete, Christa Klaß, Giovanni La Via, Petri Sarvamaa, Dimitar Stoyanov

    Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

    María Muñiz De Urquiza

    Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

    5.11.2013