MIETINTÖ Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2012
13.11.2013 - (2013/2076(INI))
Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Gianni Pittella
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2012
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2012 (0000 – C7-0000/2013),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 123 ja 282 artiklan sekä 284 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 15 ja 21 artiklan,
– ottaa huomioon 4. toukokuuta 1998 antamansa päätöslauselman demokraattisesta vastuusta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa[1],
– ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2011[2],
– ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013... [luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille], jäljempänä ”YVM-asetus”,
– ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2013 julkaistun Kansainvälisen järjestelypankin 83. vuosikertomuksen 2012/2013,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0382/2013),
A. ottaa huomioon, että komission yksiköiden kevään 2013 talousennusteiden mukaan euroalueen bruttokansantuote väheni 0,6 prosenttia vuonna 2012, kun taas vuonna 2011 se oli kasvanut 1,4 prosenttia, ja että se vähenee 0,4 prosenttia vuonna 2013 ja kasvaa jälleen 1,2 prosenttia vuonna 2014;
B. ottaa huomioon, että saman ennusteen mukaan työttömyys kasvoi euroalueella vuoden 2011 lopun 10,2 prosentista 11,4 prosenttiin vuoden 2012 lopussa ja saattaa kasvaa edelleen 12,2 prosenttiin vuonna 2013 vähentyen jälleen hieman vuonna 2014 ja että euroalueen maiden välillä esiintyy huomattavia eroja, koska työttömyys vaihtelee 4,3 prosentin ja 25 prosentin välillä ja nuorisotyöttömyyden osuus on vieläkin suurempi; ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyys kasvoi samana ajanjaksona huomattavasti;
C. ottaa huomioon, että vuonna 2012 EKP laski korkoja kerran eli kyseisen vuoden heinäkuussa (25 peruspistettä) ja että se laski koron toukokuussa 2013 historiallisen alhaiselle 0,5 prosentin tasolle;
D. ottaa huomioon, että komission yksiköiden kevään 2013 talousennusteen mukaan euroalueen keskimääräinen inflaatio oli 2,5 prosenttia vuonna 2012, kun se oli 2,7 prosenttia vuonna 2011, ja että M3:n kasvuvauhti oli 1,5 prosenttia vuonna 2011 eli se hidastui 1,7 prosentista vuonna 2010;
E. ottaa huomioon, että eurojärjestelmän konsolidoitu tase oli vuoden 2012 lopussa 3 biljoonaa euroa, mikä merkitsee noin 12 prosentin lisäystä vuoden 2012 aikana;
F. ottaa huomioon, että ei-jälkimarkkinakelpoiset omaisuuserät muodostivat suurimman omaisuuserien ryhmän eurojärjestelmään toimitetuista omaisuuseristä vuonna 2012 ja että niiden osuus oli noin 25 prosenttia kokonaismäärästä; ottaa huomioon, että ei-jälkimarkkinakelpoisten arvopaperien ja omaisuusvakuudellisten arvopaperien osuus on yli 40 prosenttia kaikista eurojärjestelmään vakuudeksi toimitetuista omaisuuseristä;
G. ottaa huomioon, että kaikkien eurorahamarkkinoiden välineiden kokonaistuotto väheni 14 prosenttia vuoden 2012 toisella neljänneksellä verrattuna edellisen vuoden toiseen neljännekseen;
H. ottaa huomioon, että hätätilanteisiin liittyvää maksuvalmiusapua koskevat kansallisten keskuspankkien järjestelyt, jotka on esitetty eurojärjestelmän konsolidoidun taseen erässä ”Muut euromääräiset saamiset euroalueen luottolaitoksilta”, saavuttivat ennennäkemättömän tason vuonna 2012 ja niiden määrä oli 206 miljardia euroa vuoden 2012 lopussa;
I. ottaa huomioon, että helmikuussa 2012 toteutetuilla EKP:n pitkäaikaisilla rahoitusoperaatioilla myönnettiin 529,5 miljardia euroa euroalueella sijaitseville rahoituslaitoksille lainoina, joiden laina-aika oli kolme vuotta ja alkuperäinen korko 1 prosentti;
J. ottaa huomioon, että rahalaitosten euroalueelle antamien luottojen kasvuvauhti hidastui merkittävästi vuoden 2011 joulukuun ja vuoden 2012 joulukuun välisenä aikana 1 prosentista 0,4 prosenttiin, ja yksityissektorille suunnatut luotot vähenivät 0,7 prosenttia joulukuussa 2012;
K. ottaa huomioon, että komission yksiköiden kevään 2013 talousennusteen mukaan julkisen talouden keskimääräinen bruttovelka suhteessa BKT:hen kasvoi euroalueella 88 prosentista vuonna 2011 92,7 prosenttiin vuonna 2012 ja että yhteenlaskettu julkisen talouden alijäämä väheni 4,2 prosentista 3,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen;
L. ottaa huomioon, että EKP:n pitkäaikaisilla rahoitusoperaatioilla myönnettiin yli 1 000 miljardia euroa – 489 miljardia euroa joulukuussa 2011 ja 529,5 miljardia euroa helmikuussa 2012 – eurooppalaisille pankeille halpakorkoisina lainoina, joiden laina-aika oli kolme vuotta ja korko 1 prosentti;
M. ottaa huomioon, että keväällä 2012 annetusta Euroopan talousennusteesta ilmeni, että yritysten ja kuluttajien luottamus on heikentynyt, korkea työttömyys on rajoittanut yksityistä kulutusta ja viennin kasvu on vähentynyt vuodesta 2010 alkaen, minkä vuoksi BKT:n kasvu on tasoittunut vuosina 2011 ja 2012;
N. ottaa huomioon, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) muodostavat edelleen euroalueen talouden selkärangan, koska niiden osuus on noin 98 prosenttia kaikista euroalueen yrityksistä, ne työllistävät noin kolme neljäsosaa euroalueen työntekijöistä ja tuottavat lähes 60 prosenttia lisäarvosta;
O. ottaa huomioon, että pk-yritysten luottokelpoisuus ja vakavaraisuus ovat heikentyneet jyrkemmin kuin suurissa yrityksissä ja että talouden taantuman pitkittyminen on kärjistänyt epäsymmetriseen tiedotukseen liittyviä haasteita pk-yrityksissä;
P. ottaa huomioon, että yritysten rahoituksen saantia koskevan tutkimuksen (Survey on Access to Finance of Enterprises, SAFE) tietojen mukaan hyöty, maksuvalmius, puskurit ja oma pääoma ovat kehittyneet kriisin aikana pk-yrityksissä epäsuotuisampaan suuntaan kuin suurissa yrityksissä;
Q. ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 282 artiklan mukaan EKP:n ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta; ottaa huomioon, että Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) toimii EKP:n alaisuudessa rahoitusalan vakauden alalla;
R. ottaa huomioon, että Kansainvälinen järjestelypankki on todennut vuosikertomuksessaan, että jäsenvaltioiden uudistustoimet ovat vähentyneet merkittävästi euroalueella harjoitettavan alhaisten korkojen politiikan vuoksi;
S. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 123 artiklassa ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 21 artiklassa kielletään julkisen talouden keskuspankkirahoitus;
T. ottaa huomioon, että rahapolitiikka voi parhaiten edistää talouskasvulle, työpaikkojen luomiselle, sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle ja rahoitusvakaudelle suotuisten edellytysten syntymistä luomalla toimintaympäristön, jossa inflaatio on alhainen;
U. toteaa, että EKP:n vuosikertomuksista annetuissa Euroopan parlamentin aiemmissa päätöslauselmissa esitettyjä äänestysten avoimuutta ja pöytäkirjojen yhteenvetojen julkaisemista koskevia suosituksia ei ole vielä otettu huomioon;
V. ottaa huomioon, että kansallisten makrovakausviranomaisten toimissa on huomioitava Euroopan järjestelmäriskikomitean vastuu eli rahoitusjärjestelmän makrovakausvalvonta EU:ssa;
W. ottaa huomioon, että pk-yritysten luottovirran ylläpitäminen on erityisen tärkeää, koska ne työllistävät 72 prosenttia euroalueen työvoimasta ja niiden luomien uusien työpaikkojen (ja niistä häviävien työpaikkojen) bruttomäärä on merkittävästi korkeampi kuin suurissa yrityksissä;
X. toteaa, että EKP:n vuosikertomuksista annetuissa Euroopan parlamentin aiemmissa päätöslauselmissa esitettyjä äänestysten avoimuutta ja pöytäkirjojen yhteenvetojen julkaisemista koskevia suosituksia ei ole vielä otettu huomioon;
Y. ottaa huomioon, että talletusmahdollisuus kattoi 315,754 miljoonaa euroa 28. syyskuuta 2012;
Z. ottaa huomioon, että lainananto euroalueella vähenee 2 prosenttia vuosittain ja että joissakin maissa, kuten Espanjassa, lainananto väheni 8 prosenttia vuonna 2012;
AA. ottaa huomioon, että pk-yritysten on maksettava paljon korkeampia lainakustannuksia riippuen siitä, missä euroalueen maassa ne sijaitsevat, mikä aiheuttaa vääristymiä sisämarkkinoilla;
AB. katsoo, että lainanannon tyrehtyminen, joka vaikuttaa tällä hetkellä pk-yrityksiin joissakin euroalueen maissa, on yksi talouden elpymistä viivyttävistä perusongelmista;
Rahapolitiikka
1. suhtautuu myönteisesti EKP:n vuonna 2012 toteuttamiin rohkeisiin toimenpiteisiin, joilla on edistetty ratkaisevasti pankkialan vakauttamista ja autettu erottamaan pankkeja ja valtiota toisistaan;
2. on erittäin huolissaan siitä, että pysyvästi heikosta taloustilanteesta on tulossa normi osissa EU:ta, mikä horjuttaa koko euroaluetta ja uhkaa kansalaisten ja poliittisten päättäjien tukea koko Euroopan yhdentymishankkeelle;
3. toteaa, että turvautuminen perusrahoitusoperaatioihin, kiinteäkorkoisina huutokauppoina, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti, toteutettaviin keskipitkiin ja pitkäaikaisiin rahoitusoperaatioihin samoin kuin maksuvalmiusluottoihin, hätätilanteisiin liittyvään maksuvalmiusapuun ja talletusmahdollisuuteen pysyivät kaikki huomattavan korkealla tasolla vuonna 2012, mikä on merkki rahapolitiikan välittymismekanismin ja euroalueen pankkienvälisen lainanannon markkinoiden vakavasta häiriöstä, joskin vuoden toisella puoliskolla oli havaittavissa tilanteen huomattavaa kohentumista, mikä ilmeni rahoitusmarginaalin (spreads) ja TARGET 2 ‑järjestelmän epätasapainon vakautumisen myötä;
4. katsoo, että myönteiset seuraukset, jotka liittyvät heinäkuussa 2012 tehtyihin päätöksiin laskea EKP:n ohjauskorkoja, ovat rajallisia, koska monissa euroalueen maissa rahapolitiikan välittymismekanismi ei toimi tai siinä on vakavia häiriöitä; toteaa, että pitkällä aikavälillä hyvin alhaiset korot saattavat aiheuttaa vääristymiä liiketoiminta-alalla ja aiheuttaa haittaa yksityisille säästöille ja eläkejärjestelyille;
5. panee merkille, että EKP:n pääjohtaja esitti Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa 8. heinäkuuta 2013 ennusteen, että EKP:n peruskorko säilyy pitkällä aikavälillä nykyisellä tai alemmalla tasolla, kun otetaan huomioon rajallinen inflaatioriski keskipitkällä aikavälillä ja reaalitalouden tukemisen tarve;
6. toteaa huolestuneena, että vuonna 2012 pankkijärjestelmän eurojärjestelmästä saaman likviditeetin tarve lisääntyi, mikä lisäsi pankkijärjestelmän riippuvuutta eurojärjestelmän interventioista, ja varoittaa tämäntyyppisen riippuvuuden riskeistä;
7. katsoo, että maaliskuussa 2012 käyttöön otettu kolmivuotinen pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita koskeva LTRO-järjestely auttoi pankkijärjestelmän vakauttamisessa, mutta sen olisi pysyttävä väliaikaisena toimenpiteenä; toteaa, että LTRO-järjestelyllä pankkijärjestelmään saadusta likviditeetistä huolimatta reaalitalouden käytettävissä oleva luotto on silti yhä kriisiä edeltävän tason alapuolella; on tietoinen siitä, että luottojen kysyntä on yrityksissä tällä hetkellä hyvin vähäistä, minkä vuoksi pankeilla on luotonantoon liittyviä ongelmia;
8. on hyvin huolestunut riskien siirtymisestä vaikeuksissa olevilta pankeilta ja hallituksilta EKP:n taseeseen siksi, että EKP päätti ostaa ”rajattomasti” lyhytaikaisia valtionvelkoja; korostaa, että pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot (LTRO) eivät tarjoa kattavaa ratkaisua kriisiin;
9. katsoo, että kansallisen keskuspankin tehtäviä on hoidettava tavalla, joka on täysin toiminnallisen, institutionaalisen ja rahoituksellisen riippumattomuuden mukainen, jotta taataan sen tehtävien asianmukainen hoitaminen perussopimuksen ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön mukaisesti;
10. korostaa, että unionin liiketoiminta-alan riittämätön kasvu ei johdu pääasiassa pankkialan riittämättömästä lainanannosta;
11. on huolestunut siitä, että lainanantoa on tiukennettu erityisesti pk-yritysten kohdalla, koska niihin liittyy pankkien mielestä suurempi maksukyvyttömyyden todennäköisyys kuin suurempiin yrityksiin ja koska pk-yritykset eivät useinkaan voi vaihtaa pankkilainaa muihin ulkoisen rahoituksen lähteisiin;
12. korostaa olevansa huolestunut pk-yrityksiin sovellettavien lainaehtojen huomattavasta pirstaloitumisesta euroalueen maissa;
13. tähdentää arvopaperimarkkinaohjelman suurta merkitystä syyskuuhun 2012 asti käsiteltäessä valtion velkapaperimarkkinoiden tiettyjen lohkojen toimintahäiriöitä euroalueella; varoittaa pankkialaa tai hallituksia suhtautumasta tähän pysyvänä järjestelynä;
14. suhtautuu myönteisesti rahapoliittisten suorien kauppojen käyttöönottoon ilman ennakkoon asetettuja määrärajoituksia, jotta turvataan rahapolitiikan välittyminen euroalueella; pitää myönteisenä päätöstä yhdistää rahapoliittisten suorien kauppojen aktivointi Euroopan rahoitusvakausvälinettä / Euroopan vakausmekanismia (ERVV/EVM) koskevan ohjelman tiukkoihin ehtoihin;
15. on tietoinen Kansainvälisen järjestelypankin varoituksista, jotka koskevat liian pitkää kvantitatiivisen kevennyksen jaksoa (”kaikkensa tekeminen”); seuraa kiinnostuneena useimmissa suurissa keskuspankeissa käytävää keskustelua parhaasta aikataulusta, jonka puitteissa niiden löysää rahapolitiikkaa on mahdollista ajaa alas; toteaa, että muuan muassa Yhdysvaltain keskuspankki aikoo erkaantua nykyisestä politiikasta mahdollisimman pian; on tietoinen siitä, että EKP aikoo ylläpitää mukauttavaa politiikkaa niin kauan kuin pankkialaa ei ole täysin vakautettu ja vaikutuksien leviäminen julkiselle sektorille on yhä uhka; toteaa, että tämän politiikan mahdollistaa keskipitkällä aikavälillä odotettu alhainen inflaatio;
16. katsoo, että likviditeetin tarjontaa koskevissa EKP:n ohjelmissa tarkastellaan myös asianmukaisesti inflaatioon liittyviä huolenaiheita esimerkiksi neutraloinnin välityksellä;
17. katsoo Yhdysvaltojen viimeaikaisten tapahtumien valossa, että talouden elpyminen ja voimakkaampi kasvu talousalalla muodostavat asianmukaisen ja vakaan pohjan kvantitatiivisen kevennyksen politiikkaan liittyvien toimien vaiheittaiseksi käytöstä poistamiseksi;
18. muistuttaa, että EKP:n kvantitatiivisen kevennyksen politiikkaan liittyvien toimien oli tarkoitus olla luonteeltaan väliaikaisia eikä niitä pitäisi näin ollen pitää pankkialalla pysyvinä välineinä;
19. kannustaa EKP:tä antamaan markkinoille selviä merkkejä sen kvantitatiivisen kevennyksen politiikkaan liittyvien toimien arvioituun aktivointijaksoon nähden ja aloittamaan niiden käytöstä poistamisen heti kun jännitteet vähenevät pankkialalla, pankit ja valtio on mahdollista erottaa toisistaan ja kasvuun ja inflaatioon liittyvät talouden indikaattorit puoltavat tätä päätöstä;
20. katsoo, että rahapolitiikan välineet, joita EKP on käyttänyt kriisin alkamisen jälkeen, tarjoavat toivottua helpotusta vaikeuksissa olevilla rahoitusmarkkinoilla, mutta ne ovat osoittaneet rajallisuutensa kasvun edistämisessä ja työmarkkinoiden tilanteen kohentamisessa; katsoo näin ollen, että EKP voisi tutkia mahdollisia muita toimia;
21. on huolestunut siitä, että kansalliset keskuspankit tarjosivat vuonna 2011 huomattavia määriä hätätilanteisiin liittyvää maksuvalmiusapua EKP:n luvalla, ja pyytää antamaan lisätietoja ja täydentäviä tietoja järjestelyjen tarkasta laajuudesta ja niiden perustana olevista operaatioista sekä niihin liittyvistä ehdoista;
22. korostaa, että EKP:n olisi etsittävä keinoja, jotka kohdistettaisiin suoremmin pk-yrityksiin, koska rahapolitiikan välittymismekanismi ei toimi asianmukaisesti; huomauttaa, että tällä hetkellä samankaltaisilla pk-yrityksillä eri puolilla euroaluetta ei ole samankaltaisia luotonsaantimahdollisuuksia samankaltaisista talousnäkymistä ja riskeistä huolimatta; kehottaa EKP:tä panemaan täytäntöön toimia, joilla ostetaan suoraan korkealle luokiteltuja arvopaperistettuja pk-yritysten lainoja, erityisesti tietyistä jäsenvaltioista, joissa rahapolitiikan välittymismekanismi ei toimi; korostaa, että nämä toimet olisi rajattava määrällisesti ja ajallisesti, niiden olisi oltava täysin neutraloituja ja ne olisi suunnattava siten, että vältetään EKP:n taseeseen kohdistuvat riskit;
23. katsoo, että EKP:n olisi otettava hyvin vakavasti huomioon mahdollisuus käynnistää erityinen ohjelma, jotta autetaan pk-yrityksiä saamaan lainaa Englannin pankin ”funding for the lending” ‑järjestelyä mukaillen;
24. katsoo, että TARGET 2 ‑selvitysjärjestelmä on ratkaisevasti vaikuttanut euroalueen rahoitusjärjestelmän eheyden turvaamiseen; panee kuitenkin merkille, että TARGET 2 ‑järjestelmän merkittävä epätasapaino paljastaa euroalueen rahoitusmarkkinoiden huolestuttavan pirstaloitumisen sekä jatkuvan pääomapaon jäsenvaltioissa, joilla on rahoitusvakautta koskevia vakavia vaikeuksia tai joita tällaiset vaikeudet uhkaavat;
25. kehottaa EKP:tä julkistamaan rahapoliittisia suoria kauppoja koskevan oikeudellisen päätöksen, jotta sen yksityiskohtia ja vaikutuksia voidaan analysoida tarkemmin;
26. korostaa, että maksuvalmiusapuun liittyvät järjestelyt ilmoitetaan eurojärjestelmän konsolidoiduissa taseissa kohdassa ”muut euromääräiset saamiset euroalueen luottolaitoksilta” ilman, että annetaan lisätietoja tai yksityiskohtaisia tietoja järjestelyistä tai niiden perustana olevista operaatioista tai niihin liittyvistä ehdoista; kehottaa EKP:tä parantamaan maakohtaista raportointia maksuvalmiusavussa tapahtuvasta kehityksestä omalla verkkosivustollaan;
27. on tyytyväinen TARGET 2 ‑järjestelmän tasapainottumiseen vuoden 2012 jälkimmäisellä puoliskolla; korostaa, että TARGET 2 ‑selvitysjärjestelmä on ratkaisevasti vaikuttanut euroalueen rahoitusjärjestelmän luotettavuuden turvaamiseen; on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että euroalueen rahoitusmarkkinat pirstaloituvat;
28. muistuttaa, että perussopimusten nojalla Euroopan keskuspankin on toteutettava rahapolitiikkaansa riippumattomasti; toteaa, että rahapolitiikkaa olisi toteutettava demokraattisesti eri näkökannat ja lähestymistavat huomioon ottaen, jotta voidaan parantaa avoimuutta ja sen myötä demokraattista vastuuta; muistuttaa tältä osin rahapoliittisen vuoropuhelun ja Euroopan parlamentin jäsenten esittämien kirjallisten kysymysten merkityksestä;
29. on huolissaan niistä sivuvaikutuksista, joita voi olla pitkään toteutetulla ja poikkeuksellisen myötäilevällä rahapolitiikalla, esimerkiksi aggressiivisella riskien otolla, rahoituksen epätasapainon kasvulla, rahoitusmarkkinahintojen vääristymisellä ja kannustamisella välttämättömien taseen korjausten ja uudistusten lykkäämiseen; kannustaa EKP:tä löytämään tasapainon niiden riskien välillä, jotka aiheutuvat toisaalta siitä, että se luopuisi poikkeuksellisen myötäilevästä rahapolitiikastaan liian aikaisin, ja toisaalta siitä, että tämä luopuminen tapahtuisi huomattavasti myöhemmin;
30. tähdentää, että EKP:n olisi oltava valmis noudattamaan Euroopan parlamenttia kohtaan korkeimpia mahdollisia vastuuvelvollisuutta koskevia vaatimuksia suorittaessaan rahapoliittisia tehtäviään ja valvontatehtäviään, ja muistuttaa tältä osin rahapoliittisen vuoropuhelun ja Euroopan parlamentin jäsenten esittämien kirjallisten kysymysten merkityksestä; muistuttaa jatkuvasta pyynnöstään lisätä EKP:n avoimuutta, mikä puolestaan lisäisi uskottavuutta ja ennakoitavuutta, ja arvostaa jo toteutettuja parannuksia tällä alalla;
31. katsoo, että valuuttakurssi on keskeinen talouspoliittinen muuttuja, joka vaikuttaa euroalueen kilpailukykyyn; korostaa, että on tärkeää tukea euroa kansainvälisenä valuuttana;
32. kehottaa EKP:tä tutkimaan mahdollisuutta käyttää ennakoivaa viestintää poikkeavana välineenä rahapolitiikkaa koskevan tiedotuksen parantamisessa; huomauttaa, että ennakoiva viestintä olisi liitettävä euroalueen talouskasvussa tapahtuviin myönteisiin muutoksiin tai keskipitkällä aikavälillä tapahtuvaan yli 2 prosentin inflaation kasvuun;
33. kehottaa EKP:tä selittämään yhteistyössä kansallisten keskuspankkien kanssa valuutanvaihtosopimuksia koskevia toimintatapojaan; toteaa, että näiden sopimusten tarkoituksena on tukea kahdenvälistä talous- ja kauppavaihtoa ja vakaata rahataloutta;
Pankkiunioni
34. toteaa, että Euroopan pankkijärjestelmä on yhä hauras ja että sen rakenteita olisi uudistettava ja sitä olisi lujitettava kehittämällä todellinen pankkiunioni;
35. pitää ilahduttavana edistystä, joka on saavutettu neuvotteluissa yhteistä valvontamekanismia koskevasta asetuksesta, jolla EKP valtuutettaisiin valvomaan euroalueen luottolaitoksia ja mekanismiin liittymään haluavia laitoksia; katsoo, että yhteisen valvontamekanismin perustaminen auttaisi katkaisemaan pankkien ja valtioiden välisen yhteyden ja kehittämään yhteisen eurooppalaisen kriisinhallintamenettelyn;
36. on erityisen tyytyväinen Euroopan parlamentin osallistumiseen valvontaelimen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan nimittämiseen;
37. katsoo, että yhteisen valvontamekanismin perustaminen merkitsisi kaikkia osallistuvia jäsenvaltioita koskevaa riippumatonta ja yhtenäistä valvontaa, mikä myötävaikuttaisi luottamuksen palauttamiseen pankkialaan ja pankkienvälisen luotonannon sekä rajatylittävän luottovirtauksen elvyttämiseen;
38. kehottaa yhteistä valvontamekanismia toimimaan tavalla, joka vastaa täysin rahoituspalvelujen yhteistä sääntökirjaa ja on yhdenmukainen rahoituspalvelujen sisämarkkinoita tukevien periaatteiden kanssa;
39. toteaa, että EKP:n olisi suhtauduttava myönteisesti mahdollisuuteen ottaa euroalueeseen kuulumattomat jäsenvaltiot mukaan yhteiseen valvontamekanismiin, jotta voidaan varmistaa EU:n valvontakäytäntöjen yhdenmukaistaminen;
40. painottaa yhteisen valvontamekanismin yhteydessä EKP:n ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisen hedelmällisen yhteistyön merkitystä, jotta taataan tehokas ja kitkaton valvonta;
41. panee tyytyväisenä merkille valmistelutyön kaikkia pankkeja koskevan omaisuuserien laadun kattavaa tarkastelua varten, joka olisi suoraan yhteisen valvontamekanismin alaisuudessa; toteaa, että tämä tarkastelu liitettäisiin Euroopan pankkiviranomaisen johtamaan yleiseen stressitestiin ja toteutettaisiin yhteistyössä yhteisen valvontamekanismin kanssa vuoden 2014 jälkimmäisellä puoliskolla;
42. toteaa, että yhteisen valvontamekanismin perustaminen vahvistaa EKP:ta ja että tasapainon takaamiseksi on lisättävä sen tilintekovelvollisuutta kansallisille parlamenteille ja Euroopan parlamentille;
43. katsoo, että avoimuus on välttämätöntä pankkivalvonnan alalla, kuten todetaan Euroopan parlamentin ja Euroopan keskuspankin välisessä toimielinten sopimuksessa;
44. toteaa, että EKP:n saamat valvontatehtävät tuovat uusia eturistiriitoihin liittyviä haasteita, ja ilmaisee tyytyväisyytensä tätä seikkaa koskeviin säännöksiin, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja EKP:n välisessä toimielinten sopimuksessa; muistuttaa, että näiden säännösten täysimääräistä täytäntöönpanoa varten EKP:n olisi laadittava tarkempia sääntöjä, muun muassa määräyksiä pankkivalvontaan osallistuvan eurojärjestelmän johtohenkilöstön harkinta-ajasta;
45. muistuttaa, että EKP:n on äärimmäisen tärkeää varmistaa se, että raha- ja valvontapolitiikkaan liittyviä päätösluonnoksia laativien keskeisimpien yksiköiden toiminta pidetään toisistaan erillään; korostaa, että EKP:n ja Euroopan parlamentin on kiireellisesti neuvoteltava keskenään sopimus, jolla taataan demokraattinen vastuu;
46. katsoo, että on kiireesti hyväksyttävä yhteinen kriisinratkaisumekanismi veronmaksajien suojelemiseksi ja uusien pankkikriisien ehkäisemiseksi;
47. korostaa, että pankkijärjestelmän kriisinsietokyvyn parantamiseksi on välttämätöntä lujittaa järjestelmän moninaisuutta kannustamalla pienten ja keskisuurten paikallispankkien kehittämistä;
48. katsoo, että olisi harkittava talletus- ja investointipankkien erottamista kokonaan toisistaan, jotta vähennettäisiin riskejä ja lujitettaisiin pankkijärjestelmän vakautta ja ehkäistäisiin ”liian suuri mennäkseen konkurssiin” ‑laitosten kehittymistä; odottaa kiinnostuneena komission lainsäädäntöehdotusta pankkialan rakenteista;
49. katsoo, että troikka olisi korvattava järjestelmällä, jossa Euroopan parlamentille tilivelvollinen komissio ja ohjelmamaat ovat mekanismin keskiössä ja jossa euroryhmä osallistuu päätöksentekoon, EKP tarjoaa asiantuntemustaan ja IMF tarjoaa tarvittaessa neuvoja;
Institutionaaliset kysymykset
50. tähdentää, että yhteistä valvontamekanismia koskevassa asetuksessa säädetään toimielinten välisistä, demokraattista vastuuta koskevista järjestelyistä, joissa korostetaan parlamentin roolia ja joista sovitaan Euroopan parlamentin ja EKP:n välillä; kehottaa EKP:tä täyttämään uudet vaatimukset, erityisesti sellaiset, jotka koskevat EKP:n demokraattista vastuuta ja valvontatoimien avoimuutta;
51. kehottaa EKP:tä arvioimaan kriittisesti kaikkia toimintansa aloja, myös niiden sopeutusohjelmien vaikutusta, joiden suunnitteluun se on osallistunut, ja arvioimaan uudelleen niiden makrotaloudellisten olettamusten ja tilanteiden asianmukaisuutta, joiden pohjalta kyseiset ohjelmat on suunniteltu;
52. kehottaa EKP:tä julkaisemaan yhteenvetoja EKP:n neuvoston kokousten pöytäkirjoista, joihin on merkitty myös perustelut ja äänestystiedot;
53. on huolestunut neuvoston väheksyvästä suhtautumisesta 25. lokakuuta 2012 annettuun parlamentin päätöslauselmaan EKP:n johtokunnan uuden jäsenen nimittämisestä[3], ja toteaa, että jäsenten asiantuntemukseen ja sukupuoleen olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota EKP:n korkeinta johtoa nimitettäessä; katsoo, että EU:n toimielinten, myös EKP:n, olisi näytettävä esimerkkiä sukupuolijakauman tasapainottamisen alalla ja että on olennaisen tärkeää tasapainottaa sukupuolten edustusta EKP:n johtoasemissa; paheksuu, etteivät jäsenvaltiot huomioineet sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnassa että täysistunnossa esitettyä Euroopan parlamentin kielteistä kantaa Yves Merschin nimittämiseen, jossa tasa-arvonäkökohtaa ei ollut huomioitu asianmukaisella tavalla; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan johtokunnan jäsenten nimittämisessä huomioon sukupuolinäkökohdan, jotta nimittäminen voidaan toteuttaa myönteisellä tavalla tasapainoisen sukupuolijakauman pohjalta;
54. muistuttaa, että Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 4 10 artiklan 4 kohdan mukaan EKP:n neuvoston kokoukset ovat luottamuksellisia, mutta EKP:n neuvosto voi päättää julkistaa, mihin se on käsittelyssään päätynyt; pyytää EKP:tä antamaan tulevissa vuosikertomuksissaan perustellun vastauksen Euroopan parlamentin vuosittaiseen mietintöön EKP:stä;
55. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.
- [1] EYVL C 138, 4.5.1998, s. 177.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0176.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0396.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
5.11.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
41 5 1 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Marino Baldini, Burkhard Balz, Jean-Paul Besset, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Nikolaos Chountis, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Diogo Feio, Markus Ferber, Ildikó Gáll-Pelcz, Jean-Paul Gauzès, Sylvie Goulard, Liem Hoang Ngoc, Gunnar Hökmark, Syed Kamall, Jürgen Klute, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Philippe Lamberts, Werner Langen, Astrid Lulling, Ivana Maletić, Hans-Peter Martin, Marlene Mizzi, Sławomir Nitras, Ivari Padar, Alfredo Pallone, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Sampo Terho, Marianne Thyssen, Corien Wortmann-Kool, Pablo Zalba Bidegain |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Zdravka Bušić, Krišjānis Kariņš, Mojca Kleva Kekuš, Olle Ludvigsson, Thomas Mann, Gianni Pittella, Nils Torvalds |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Izaskun Bilbao Barandica, Yves Cochet, Mary Honeyball |
||||