MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä
19.11.2013 - (COM(2013)0266 – C7‑0125/2013 – 2013/0139(COD)) - ***I
Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Jürgen Klute
Valmistelija(t)(*):
Evelyne Gebhardt, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä
(COM(2013)0266 – C7‑0125/2013 – 2013/0139(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0266),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0125/2013),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2013 antaman lausunnon[1],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0398/2013),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Tarkistus 1
EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET[2]*
komission ehdotukseen
---------------------------------------------------------
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon,
ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä[4],
sekä katsovat seuraavaa:
(1) SEUT-sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden, henkilöiden, palveluiden ja pääomien vapaa liikkuvuus. Sisämarkkinoiden pirstoutuminen vaikuttaa haitallisesti kilpailukykyyn, kasvuun ja työpaikkojen luomiseen unionissa. Sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa haittaavien suorien ja välillisten esteiden poistaminen on olennaista niiden loppuunsaattamisen kannalta. Toimilla, jotka EU on toteuttanut vähittäisrahoituspalvelualan sisämarkkinoilla, on jo edistetty olennaisesti maksupalveluntarjoajien rajatylittävän toiminnan kehittämistä ja parannettu kuluttajien valinnanvaraa sekä tarjousten laatua ja avoimuutta.
(2) Maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13 päivänä marraskuuta 2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/64/EY, jäljempänä ’maksupalveludirektiivi’, on tältä osin vahvistettu sellaisten maksujen avoimuutta koskevat perussäännöt, joita maksupalveluntarjoajat veloittavat maksutileillä tarjottavista palveluista. Näin on voitu helpottaa olennaisesti maksupalveluntarjoajien toimintaa, luoda maksupalveluiden tarjontaan ja vaadittuihin tietoihin sovellettavat yhdenmukaiset säännöt, vähentää hallinnollista rasitetta ja saada aikaan kustannussäästöjä maksupalveluntarjoajille.
(2 a) Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sekä modernin ja sosiaalisesti osallistavan talouden kehittäminen on yhä riippuvaisempaa maksupalveluiden yleisestä tarjonnasta. Ottaen huomioon, että markkinalogiikan mukaisesti toimivat maksupalveluntarjoajat pyrkivät keskittymään kaupallisesti kiinnostaviin kuluttajiin eivätkä tarjoa taloudellisesti heikommassa asemassa oleville kuluttajille vastaavaa tuotevalikoimaa, unionin älykkääseen talousstrategiaan on sisällyttävä tätä asiaa koskevaa uutta lainsäädäntöä.
(3) Kuten suosituksista komissiolle peruspankkipalvelujen saatavuudesta 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa[5] todettiin, vähittäispankkitoiminnan sisämarkkinoiden parantamiseksi ja kehittämiseksi on tehtävä kuitenkin vielä paljon. Samalla näissä toimissa olisi kehitettävä unionin rahoitussektoria, jotta se palvelisi paremmin yrityksiä ja kuluttajia. Tällä hetkellä maksujen avoimuuden ja vertailukelpoisuuden puute ja vaikeudet maksutilien siirtämisessä ovat esteitä, jotka edelleen haittaavat täysin yhdentyneiden markkinoiden toteuttamista. Vähittäispankkitoiminnan laadun kirjavuuteen ja vähäiseen kilpailuun on puututtava ja on kehitettävä laadukkaita standardeja.
(4) Sisämarkkinoiden nykyiset olosuhteet saattavat saada maksupalveluntarjoajat luopumaan sijoittautumisvapauden tai palveluiden tarjoamisen vapauden käytöstä unionissa, koska asiakkaiden hankinta uusille markkinoille tulon yhteydessä on vaikeaa. Uusille markkinoille tulo edellyttää usein mittavia investointeja. Tällaiset investoinnit ovat perusteltuja vain, jos palveluntarjoaja arvioi liiketoimintamahdollisuudet ja kuluttajien taholta tulevan kysynnän ennakkoon riittäviksi. Kuluttajien vähäinen liikkuvuus suhteessa vähittäisrahoituspalveluihin johtuu paljolti tarjottavien maksujen ja palveluiden avoimuuden ja vertailukelpoisuuden puutteesta sekä myös maksutilien siirtämiseen liittyvistä vaikeuksista. Nämä seikat jarruttavat myös kysyntää. Tämä pätee erityisesti rajatylittäviin tilanteisiin.
(5) Lisäksi voimassa olevien kansallisten sääntelykehysten hajanaisuus saattaa estää merkittävästi maksutilien sisämarkkinoiden loppuunsaattamista. Kansallisella tasolla voimassa olevissa säännöksissä, joita sovelletaan maksutileihin ja erityisesti maksujen vertailukelpoisuuteen ja maksutilien siirtämiseen, on eroja. Maksutilien siirtämistä koskevien yhdenmukaisten, sitovien toimenpiteiden puuttuminen EU:n tasolla on aiheuttanut sen, että kansallisella tasolla sovelletaan erilaisia käytäntöjä ja toimenpiteitä. Erot ovat erityisen silmäänpistäviä maksujen vertailukelpoisuudessa, jonka osalta EU:n tason toimenpiteet, myös itsesääntelytoimenpiteet, puuttuvat kokonaan. Jos nämä erot kasvavat tulevaisuudessa pankkien pyrkiessä räätälöimään käytäntönsä kansallisten markkinoiden mukaan, valtioiden rajojen yli harjoitettavan toiminnan kustannukset kasvaisivat suhteessa kotimaisten palveluntarjoajien kustannuksiin, mikä vähentäisi rajatylittävän toiminnan houkuttelevuutta. Esteet, joiden vuoksi kuluttajilla on ongelmia maksutilin avaamisessa ulkomailla, vähentävät rajatylittävää toimintaa sisämarkkinoilla. Nykyiset rajoittavat kelpoisuuskriteerit saattavat estää Euroopan kansalaisia liikkumasta vapaasti unionin alueella. Kaikille kuluttajille on annettava mahdollisuus käyttää maksutiliä, jotta he voivat osallistua sisämarkkinoihin ja hyödyntää sisämarkkinoiden tarjoamat edut.
(6) Koska osa mahdollisista asiakkaista ei avaa tiliä joko siksi, että se evätään heiltä, tai siksi, että heille ei tarjota tarkoituksenmukaisia tuotteita, maksutilipalveluiden potentiaalista kysyntää EU:ssa ei hyödynnetä täysimääräisesti. Kuluttajien laajempi osallistuminen sisämarkkinoihin kannustaisi nykyistä useampia maksupalveluntarjoajia siirtymään uusille markkinoille. Olosuhteet, joissa kuluttajat saavat mahdollisuuden käyttää maksutiliä, ovat myös välttämätön edellytys sille, että kuluttajat saadaan osallistumaan aktiivisemmin sisämarkkinoihin ja että he pystyvät hyödyntämään sisämarkkinoiden tuomat edut.
(7) Maksujen avoimuus ja vertailukelpoisuus on otettu esille pankkialan tekemässä itsesääntelyaloitteessa. Laadituista ohjeista ei kuitenkaan päästy lopulliseen yhteisymmärrykseen. Euroopan pankkialan komitean vuonna 2008 laatimissa maksutilien siirtämistä koskevissa yhteisissä periaatteissa esitellään mallijärjestelmä, jota samaan jäsenvaltioon sijoittautuneet maksupalveluntarjoajat voivat käyttää tarjoamiensa pankkitilien siirrossa. Periaatteiden ei-sitova luonne on kuitenkin aiheuttanut sen, että niitä on sovellettu epäjohdonmukaisesti ja tehottomasti eri puolilla EU:ta. Yhteisissä periaatteissa käsitellään lisäksi vain pankkitilien siirtämistä kansallisella tasolla eikä lainkaan niiden siirtämistä valtiosta toiseen. Perusmaksutilin käyttömahdollisuuden osalta jäsenvaltioita kehotettiin 18 päivänä heinäkuuta 2011 annetussa komission suosituksessa 2011/442/EU toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseistä suositusta sovelletaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sen julkaisemisesta. Tähän mennessä vain harvat jäsenvaltiot ovat alkaneet noudattaa suosituksen pääperiaatteita.
(8) Rahoituspalveluiden tosiasiallisen ja sujuvan liikkuvuuden mahdollistamiseksi pitkällä aikavälillä on erittäin tärkeää vahvistaa yhdenmukaiset säännöt, joilla voitaisiin ratkaista asiakkaiden vähäistä liikkuvuutta koskeva ongelma sekä parantaa erityisesti maksutilipalveluiden ja maksujen vertailukelpoisuutta, tarjota kannustimia maksutilien siirtämiseen ja välttää se, että kuluttajia, jotka aikovat hankkia maksutilin toisesta valtiosta, syrjitään heidän asuinpaikkansa perusteella. Lisäksi on olennaista toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään asiakkaiden osallistumista maksutilimarkkinoihin. Toimenpiteillä luodaan kannustimia sisämarkkinoilla toimiville maksupalveluntarjoajille ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset, mikä lujittaa kilpailua ja resurssien tehokasta kohdentamista EU:n vähittäisrahoitusmarkkinoilla ja hyödyttää siten yrityksiä ja kuluttajia. Lisäksi avoimet maksutiedot ja tilinsiirtomahdollisuudet yhdistettyinä oikeuteen käyttää perusmaksutiliä mahdollistavat sen, että EU:n kansalaiset voivat liikkua ja vertailla palvelutarjontaa helpommin unionissa sekä hyödyntää siten vähittäisrahoituspalveluiden sisämarkkinoita, jotka toimivat täysipainoisesti, ja antaa panoksensa sähköisen kaupankäynnin kasvuun ja sisämarkkinoiden jatkokehitykseen.
(8 a) On myös ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että tällä direktiivillä ei hankaloiteta innovointia vähittäisrahoituspalveluiden alalla. Vuosittain kehitetään uusia, käyttökelpoisia tekniikoita, jotka saattavat tehdä käytössä olevista maksutilimuodoista vanhentuneita. Erityisesti on kannustettava mobiilipankkipalveluiden, vertaispalveluiden ja ladattavien arvomaksukorttien käyttöön vaihtoehtoina perinteisille pankkipalveluille.
(9) Tätä direktiiviä sovelletaan kuluttajien maksutileihin. Tämän vuoksi yritysten, myös pien- tai mikroyritysten, tilit jäävät sen soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka ne olisi avattu yksityishenkilönä. Tätä direktiiviä ei myöskään sovelleta säästötileihin, joiden maksutoiminnot voivat olla rajallisemmat. Tätä direktiiviä ei liioin sovelleta luottokortteihin, jotka eivät ole olennaisia sen taloudellisen osallisuuden ja sisämarkkinoiden toimintaa koskevien tavoitteiden kannalta.
(10) Direktiiviin sisältyvät määritelmät on yhdenmukaistettu unionin muuhun lainsäädäntöön sisältyvien määritelmien sekä erityisesti direktiivin 2007/64/EY ja euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 260/2012 määritelmien kanssa.
(11) On erittäin tärkeää, että kuluttajat voivat saada hyvän käsityksen maksuista kyetäkseen vertailemaan eri maksupalveluntarjoajien tarjouksia ja tekemään tietoon perustuvia päätöksiä siitä, mikä tili vastaa parhaiten heidän tarpeitaan. Maksut eivät ole vertailukelpoisia, jos maksupalveluntarjoajat käyttävät erilaista terminologiaa samoista ▌palveluista ja antavat tietoa eri formaateissa. Standardoitu terminologia yhdessä maksutileihin liittyviä edustavimpia palveluita koskevan, ▌yhdenmukaisessa formaatissa toteutettavan maksutiedotuksen kanssa voi auttaa kuluttajia saamaan hyvän käsityksen maksuista ja vertailemaan niitä.
(12) Kuluttajat hyötyisivät eniten mahdollisimman ytimekkäistä ja standardoiduista tiedoista, joita on helppo vertailla eri maksupalveluntarjoajien kesken. Kuluttajien saataville maksutilitarjousten vertailua varten on asetettava erilaisia välineitä, joita kuluttajat ovat testanneet. Tässä vaiheessa maksuja koskeva terminologia olisi standardoitava vain jäsenvaltioiden edustavimpien termien ja määritelmien osalta täytäntöönpanon nopeuttamiseksi.
(13) Maksuja koskevan terminologian määritys olisi annettava kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi, jotta voidaan ottaa huomioon paikallisten markkinoiden erityispiirteet. ▌Lisäksi maksuja koskeva terminologia olisi mahdollisuuksien mukaan standardoitava EU:n tasolla, mikä mahdollistaa eri puolilla unionia veloitettavien maksujen vertailun. Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) olisi laadittava ohjeet, jotka auttavat jäsenvaltioita määrittämään yleisimmät kansallisella tasolla käytössä olevat palvelut, joista kuluttajille aiheutuu eniten kuluja. Standardoidun terminologian tehokas käyttöönotto edellyttää, että määritelmät ovat riittävän yleisluonteisia.
(14) Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten laadittua alustavan luettelon maksutileihin liittyvistä edustavimmista palveluista kansallisella tasolla sekä termeistä ja määritelmistä komission olisi tarkasteltava luetteloa yksilöidäkseen delegoiduilla säädöksillä palvelut, jotka ovat yhteisiä useimmille jäsenvaltioille, ja ehdottaakseen niille standardoituja EU:n tason termejä ▌.
(15) Auttaakseen kuluttajia vertailemaan helposti sisämarkkinoilla veloitettavia tilinhoitomaksuja maksupalveluntarjoajien olisi annettava kuluttajille maksuja koskeva kattava tietoasiakirja, jossa esitetään maksutiliin liittyviä, edustavimpien palveluiden luetteloon sisältyviä palveluita koskevat maksut sekä mahdolliset tilistä perittävät muut maksut. Maksuja koskevassa tietoasiakirjassa olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä unionin tasolla vahvistettuja standardoituja termejä ja määritelmiä. Tämä edistäisi myös tasapuolisten toimintaedellytysten luomista maksutilimarkkinoilla kilpaileville luottolaitoksille. ▌Jotta kuluttajia autettaisiin saamaan hyvä käsitys maksuista, jotka he joutuvat maksamaan maksutilistään, heidän saatavilleen olisi asetettava sanasto, jossa on selkeitä, yleiskielisiä ja yksiselitteisiä selityksiä vähintään maksutiliin liittyvistä ▌palveluista ja vastaavista määritelmistä ja selityksistä. Sanastoa olisi hyödynnettävä välineenä, jolla edistetään paremman käsityksen saamista maksujen merkityksestä, jotta kuluttajilla olisi valmiudet valita laajemmasta maksutilitarjousten valikoimasta. Olisi myös otettava käyttöön velvoite, jonka mukaan maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava kuluttajille maksutta ▌kerran vuodessa kaikki näiden tileistä veloitetut maksut ja tileihin sovellettavat korot. Jälkikäteen annettavat tiedot olisi toimitettava erillisenä tiivistelmänä. Siinä olisi luotava kokonaiskatsaus kertyneisiin korkoihin, suoritettuihin maksuihin ja ennakkoilmoituksiin, jotka koskevat maksuihin tai korkokantaan tehtyjä muutoksia. Kuluttajille olisi annettava tarvittavat tiedot, jotta he saisivat käsityksen siitä, mihin maksut ja korot liittyvät, ja voisivat arvioida, onko heidän tarpeen joko muuttaa kulutustottumuksiaan tai siirtyä toisen palveluntarjoajan asiakkaaksi. ▌
(16) Kuluttajien tarpeiden täyttämiseksi on syytä varmistaa, että maksutilejä koskevat maksutiedot ovat oikeellisia, selkeitä ja vertailukelpoisia. Sen vuoksi EPV:n olisi kansallisia viranomaisia kuultuaan ja kuluttajatutkimuksia tehtyään laadittava luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, jotka koskevat maksuja koskevan tietoasiakirjan ja maksuerittelyn standardoitua esitystapaa sekä yhteisiä tunnuksia, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat kuluttajien kannalta ymmärrettäviä ja vertailukelpoisia. ▌ Maksuja koskeva tietoasiakirja ja maksuerittely olisi voitava erottaa selkeästi muista tiedonannoista. ▌
(17) Sen varmistamiseksi, että sovellettavaa EU:n tason terminologiaa käytetään yhdenmukaisesti koko unionissa, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön velvoite, jonka mukaan maksupalveluntarjoajien on käytettävä sovellettavaa EU:n tason terminologiaa yhdessä alustavassa luettelossa yksilöidyn jäljellä olevan kansallisen standardoidun terminologian kanssa ollessaan yhteydessä kuluttajiin, mukaan lukien maksuja koskeva tietoasiakirja ja maksuerittely. Maksupalveluntarjoajien olisi voitava käyttää markkinointinimiä maksuja koskevassa tietoasiakirjassa tai maksuerittelyssä viitatessaan palveluihinsa tai maksutileihinsä, jos niitä käytetään standardoidun terminologian ohella ja toissijaisina nimityksinä tarjotuille palveluille tai tilille.
(18) Riippumattomat vertailusivustot ovat tehokas väline, jonka avulla kuluttajat voivat arvioida eri maksutilitarjousten vahvuuksia yhdellä sivustolla. Tällaisilla verkkosivustoilla voidaan saattaa oikeaan tasapainoon yhtäältä se, että tietojen on oltava selkeitä ja ytimekkäitä, ja toisaalta se, että niiden on oltava täydellisiä ja kattavia, tarjoamalla käyttäjille mahdollisuus hankkia yksityiskohtaisempia tietoja silloin, kun se on heidän etujensa mukaista. Vertailusivustot voivat myös alentaa hakukustannuksia, koska kuluttajien ei tarvitse kerätä tietoja erikseen maksupalveluntarjoajilta. On erittäin tärkeää, että tällaisilla verkkosivustoilla olevat tiedot ovat luotettavia, puolueettomia ja avoimia ja että kuluttajille tiedotetaan niiden olemassaolosta. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tässä mielessä tiedotettava kuluttajille aktiivisesti kyseisistä verkkosivustoista.
(19) Saadakseen puolueettomia tietoja maksutileiltä veloitetuista maksuista ja niihin sovelletuista korkokannoista kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus käyttää vertailusivustoja, jotka ovat yleisesti käytettävissä ja riippumattomia maksupalveluntarjoajista. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että kuluttajien saatavilla on vähintään yksi maksuton, riippumaton ja julkinen vertailusivusto niiden alueella. Vertailusivustojen ylläpitäjinä voivat olla toimivaltaiset viranomaiset tai niiden valtuuttamat tahot, muut viranomaiset ja/tai valtuutetut yksityiset toimijat. Parantaakseen kuluttajien luottamusta muihin saatavilla oleviin vertailusivustoihin jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön vapaaehtoinen valtuutusjärjestelmä, jonka kautta vertailusivustojen yksityiset ylläpitäjät voivat hakea valtuutusta vahvistettujen laatukriteerien mukaisesti. Jos ei ole valtuutettu yksityisen ylläpitäjän verkkosivustoa, olisi otettava käyttöön toimivaltaisen viranomaisen tai sen valtuuttaman tahon taikka muun viranomaisen ylläpitämä vertailusivusto. Tällaisten verkkosivustojen olisi noudatettava laatukriteereitä.
(20) Maksutilin tarjoaminen yhdistettynä paketiksi muiden rahoitustuotteiden tai -palveluiden kanssa on yleinen käytäntö maksupalveluntarjoajien keskuudessa. Tämä käytäntö voi tarjota maksupalveluntarjoajille keinon monipuolistaa tarjontaansa ja kilpailla keskenään, ja se voi hyödyttää viime kädessä kuluttajia. Rahoitusalan kytkykauppaa koskeva komission tutkimus vuodelta 2009 ja asiaa koskevat kuulemiset ja kuluttajien tekemät kantelut ovat kuitenkin osoittaneet, että maksupalveluntarjoajat saattavat tarjota pankkitilejä yhdistettyinä tuotteisiin, joita kuluttajat eivät ole pyytäneet ja jotka eivät ole olennaisia maksutilien kannalta, kuten kotivakuutukset. On lisäksi havaittu, että nämä käytännöt voivat vähentää hintojen avoimuutta ja vertailukelpoisuutta, rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa ja vaikuttaa kielteisesti kuluttajien liikkuvuuteen. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun maksupalveluntarjoajat tarjoavat paketoituja maksutilejä, kuluttajille annetaan ▌tietoja siitä, onko maksutili ostettavissa erikseen, ja jos on, mitä kustannuksia ja maksuja kustakin pakettiin sisältyvästä rahoitustuotteesta tai -palvelusta aiheutuu. ▌
(21) Kuluttajilla on kannustimet maksutilien siirtämiseen vain, jos siirtoprosessi ei aiheuta kohtuuttomia hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita. Menettelyn, jota noudatetaan maksutilien siirtämisessä toiselle maksupalveluntarjoajalle, olisi oltava selkeä, nopea ja turvallinen. Jos maksupalveluntarjoajat veloittavat ▌siirtopalvelusta, kyseisen maksun olisi oltava kohtuullinen ja direktiivin 2007/64/EY 45 artiklan 2 kohdan mukainen. Jotta siirto vaikuttaisi myönteisesti kilpailuun, sitä olisi helpotettava myös rajatylittävällä tasolla. Koska maksutilin siirtäminen toiseen valtioon voi olla monimutkaisempaa kuin kansallisella tasolla toteutettava siirto ja voi edellyttää maksupalveluntarjoajien mukauttavan ja yksinkertaistavan sisäisiä menettelyitään, olisi määritettävä pidempi siirtymäaika siirryttäessä käyttämään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen maksupalveluntarjoajan palveluita.
(21 a) Jos molemmat maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet yhden jäsenvaltion alueelle, kyseiselle jäsenvaltiolle olisi annettava siirtämisen yhteydessä lupa vahvistaa tai ylläpitää järjestelyitä, jotka poikkeavat tässä direktiivissä tarkoitetuista järjestelyistä edellyttäen, että se on täysin kuluttajien edun mukaista.
(22) Siirtoprosessin olisi oltava kuluttajan kannalta mahdollisimman suoraviivainen. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vastaanottava maksupalveluntarjoaja on kuluttajan puolesta vastuussa prosessin käynnistämisestä ja hallinnasta.
(23) Yleisenä sääntönä ja kuluttajan suostumuksella vastaanottavan maksupalveluntarjoajan olisi kuluttajan puolesta suoritettava toistuvien maksujen siirto ja entisellä tilillä mahdollisesti jäljellä olevan positiivisen saldon siirto, mielellään yhdessä tapaamisessa vastaanottavan maksupalveluntarjoajan kanssa. Kuluttajien olisi voitava allekirjoittaa tätä tarkoitusta varten yksi valtuutus, jolla he antavat suostumuksen mainittujen tehtävien hoitoon tai kieltäytyvät antamasta sitä. Ennen valtuutuksen antamista kuluttajaa olisi informoitava kaikista siirron toteutuksen edellyttämistä menettelyvaiheista.
(24) Siirron onnistuminen edellyttää yhteistyötä siirtävän maksupalveluntarjoajan kanssa. Vastaanottavan maksupalveluntarjoajan olisi voitava pyytää joko kuluttajaa tai tarvittaessa siirtävää maksupalveluntarjoajaa toimittamaan tiedot, jotka se katsoo tarvitsevansa jatkaakseen toistuvia maksuja uudella maksutilillä. Tällaiset tiedot olisi kuitenkin rajattava siirron toteuttamisen kannalta tarpeellisiin tietoihin, eikä vastaanottava maksupalveluntarjoaja saisi pyytää ylimääräisiä tietoja.
(25) Kuluttajille ei pitäisi aiheutua seuraamuksia eikä muuta taloudellista vahinkoa saapuvien tilisiirtojen tai suoraveloitusten virheellisen ohjautumisen vuoksi. Tämä on erityisen tärkeää sellaisten tiettyjen maksaja- ja maksunsaajaryhmien (kuten yleishyödyllisten laitosten) tapauksessa, jotka käyttävät sähköisiä välineitä (esimerkiksi tietokantoja) tallentaakseen kuluttajien tilitietoja ja suorittaakseen monia määräajoin toistuvia tapahtumia, jotka kattavat erittäin monia kuluttajia.
(26) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, ettei kuluttajia, jotka aikovat avata maksutilin, syrjitä kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella. Vaikka on tärkeää, että maksupalveluntarjoajat varmistavat, etteivät niiden asiakkaat käytä rahoitusjärjestelmää laittomiin tarkoituksiin, kuten petoksiin, rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, ne eivät saisi asettaa esteitä kuluttajille, jotka haluavat hyötyä sisämarkkinoiden eduista hankkimalla maksutilin toisesta valtiosta.
(27) Unionissa laillisesti oleskelevia kuluttajia ei saisi syrjiä heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa tai minkään muun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetun syyn vuoksi, kun he hakevat tai käyttävät maksutiliä unionissa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuluttajat voivat käyttää perusmaksutilejä riippumatta esimerkiksi työllisyystilanteesta, tulotasosta, luottotiedoista tai henkilökohtaisesta konkurssista johtuvasta taloudellisesta tilanteestaan.
(28) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki yleisten vähittäismaksupalveluiden alalla toimivat ja osana tavanomaista liiketoimintaansa maksutilejä tarjoavat maksupalveluntarjoajat tarjoavat kuluttajille tässä direktiivissä tarkoitettuja perusmaksutilejä. Maksutilin käyttö ei saisi olla kohtuuttoman vaikeaa, eikä se saisi aiheuttaa kuluttajille kohtuuttomia kustannuksia. Oikeus käyttää perusmaksutiliä missä tahansa jäsenvaltiossa olisi myönnettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY[6] mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat menettelyt. Toisaalta pelkästään mainitun direktiivin säännöksiä ei saisi käyttää perusteena kieltäydyttäessä tarjoamasta palveluita taloudellisesti heikommassa asemassa oleville kuluttajille. Olisi otettava käyttöön mekanismi, jolla mahdollistetaan se, että kuluttajat, joilla ei ole pysyvää osoitetta, turvapaikanhakijat ja kuluttajat, joille ei ole myönnetty oleskelulupaa mutta joiden poistaminen maasta on oikeudellisten syiden vuoksi mahdotonta, voivat täyttää direktiivin 2005/60/EY II luvussa säädetyt vaatimukset.
(28 a) Jotta perusmaksutilien käyttäjiä voidaan palvella asianmukaisesti, jäsenvaltioiden olisi vaadittava palveluntarjoajia varmistamaan, että palveluita tarjoava henkilöstö on riittävän koulutettua ja että mahdollisista eturistiriidoista ei aiheudu kielteisiä vaikutuksia kuluttajille.
(29) Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vaatia, että maksupalveluntarjoajat tarkistavat, onko kuluttajalla jo käytössä vastaava maksutili samalla alueella, ja vaativat kuluttajaa allekirjoittamaan kunnian ja omantunnon kautta annetun vakuutuksen tästä asiasta. Maksupalveluntarjoajat eivät saisi hylätä perusmaksutilin käyttöä koskevaa hakemusta lukuun ottamatta tässä direktiivissä yksilöityjä poikkeustapauksia.
(29 a) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajat käsittelevät hakemukset tässä direktiivissä säädetyissä määräajoissa ja että ne ilmoittavat kuluttajalle täsmälliset syyt mahdolliseen hakemuksen hylkäämiseen, jollei tällaisen ilmoituksen antaminen ole vastoin kansallisen turvallisuuden tai talousrikosten torjunnan tavoitteita.
(30) Kuluttajille olisi taattava mahdollisuus käyttää eräitä perusmaksupalveluita. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niin kauan kuin kuluttaja käyttää perusmaksutiliä henkilökohtaisiin tarkoituksiin, kuluttajalle tässä direktiivissä määritettyjen erityisten hinnoittelusääntöjen mukaisesti tarjottavien operaatioiden määrää ei rajoiteta. Määritellessään käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon nykyinen kulutuskäyttäytyminen ja yleinen kauppatapa. Perusmaksutileihin liittyviin palveluihin olisi kuuluttava järjestely, joka mahdollistaa käteistalletukset ja -nostot. Kuluttajien olisi voitava toteuttaa keskeisiä maksutapahtumia, kuten vastaanottaa tuloja tai etuuksia, maksaa laskuja tai veroja sekä hankkia tavaroita ja palveluita, myös suoraveloituksena, tilisiirtona ja maksukortilla. Tällaisten palveluiden olisi mahdollistettava tavaroiden ja palveluiden verkko-ostokset ja annettava kuluttajille tilaisuus käynnistää maksutoimeksiantoja maksupalveluntarjoajan verkkopankkijärjestelmän kautta, jos sellainen on saatavilla. Perusmaksutiliä ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa verkkokäyttöön, sillä siten luotaisiin este kuluttajille, joilla ei ole internetyhteyttä. Kuluttajille ei pitäisi antaa tilinylitysoikeutta perusmaksutilin yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa maksupalveluntarjoajien tarjota perusmaksutiliasiakkaille tilinylitysoikeuksia ja muita luottotuotteita selvästi erillisinä palveluina edellyttäen, että perusmaksutilin saatavuutta tai käyttöä ei rajoiteta eikä sen ehdoksi aseteta tällaisten luottopalveluiden ostamista. Kyseisistä palveluista mahdollisesti perittävistä maksuista olisi ilmoitettava avoimesti, ja niiden olisi oltava vähintään yhtä edullisia kuin palveluntarjoajan tavanomaisen hinnoittelupolitiikan mukaisesti perittävät maksut.
(31) Jotta voidaan varmistaa, että perusmaksutilit ovat mahdollisimman monien kuluttajien saatavilla, ne olisi tarjottava maksutta tai kohtuullista maksua vastaan. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava maksupalveluntarjoajia varmistamaan, että perusmaksutili on aina edullisin vähimmäismaksupalveluita kyseisessä jäsenvaltiossa tarjoava maksutili. Myös lisämaksujen, joita kuluttajilta saatetaan veloittaa sopimusehtojen noudattamatta jättämisen vuoksi, olisi oltava kohtuullisia eivätkä ne saisi missään tapauksessa ylittää palveluntarjoajan tavanomaisen hinnoittelupolitiikan mukaisia maksuja.
(32) Maksupalveluntarjoajan olisi voitava kieltäytyä avaamasta perusmaksutiliä tai irtisanoa perusmaksutiliä koskeva sopimus vain erityisolosuhteissa, kuten rahanpesua ja terrorismin rahoitusta taikka rikosten torjuntaa ja tutkintaa koskevan lainsäädännön noudattamatta jättämisen vuoksi. Myös tällaisissa tapauksissa kieltäytyminen voidaan katsoa perustelluksi vain, jos kuluttaja ei noudata kyseisen lainsäädännön säännöksiä, eikä siksi, että lainsäädännön noudattamisen tarkastamista koskeva menettely on liian hankala tai kallis.
(33) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuluttajia valistetaan soveltuvin toimin perusmaksutilien saatavuudesta ja niiden käyttöä koskevista menettelyistä ja ehdoista tämän direktiivin mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tiedotustoimet ovat riittävät ja hyvin kohdennetut ja että niillä vastataan etenkin pankkijärjestelmän ulkopuolella olevien, heikommassa asemassa olevien ja liikkuvien kuluttajien tarpeisiin. Maksupalveluntarjoajien olisi asetettava aktiivisesti kuluttajien tarjolle tietoa tarjolla olevien perusmaksutilien erityispiirteistä, niistä veloitettavista maksuista ja niiden käyttöehdoista ja annettava niitä koskevaa tukea sekä tiedotettava myös toimenpiteistä, jotka kuluttajien olisi toteutettava käyttääkseen oikeuttaan avata perusmaksutili. Kuluttajia olisi informoitava muun muassa siitä, ettei mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä edellytä lisäpalveluiden ostamista. Minimoidakseen kuluttajien taloudellisen syrjäytymisen riskin jäsenvaltioiden olisi parannettava talouskasvatusta, myös kouluissa, ja torjuttava ylivelkaantumista. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tuettava maksupalveluntarjoajien aloitteita, joilla pyritään helpottamaan perusmaksutilien tarjoamisen nivomista yhteen riippumattoman talouskasvatuksen kanssa.
(34) Jäsenvaltioiden olisi nimitettävä toimivaltaiset viranomaiset, joilla on valtuudet varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano ja joille annetaan tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet. Nimitettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi oltava riippumattomia maksupalveluntarjoajista ja niillä olisi oltava riittävät resurssit hoitaakseen tehtävänsä. Jäsenvaltioiden olisi voitava nimittää useampia toimivaltaisia viranomaisia huolehtimaan tässä direktiivissä säädettyjen laaja-alaisten velvoitteiden täytäntöönpanosta.
(35) Kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus käyttää tehokkaita ja vaikuttavia tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja muutoksenhakumenetelmiä sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, jotka koskevat tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita. Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen olisi oltava helposti saatavilla ja toimivaltaisten elinten olisi täytettävä tiettyjä ehtoja, kuten palveluntarjoajien ja käyttäjien tasapuolisen edustuksen takaaminen. Tämä varmistetaan jo direktiivillä 2013/…/EU siltä osin kuin on kyse asianomaisista sopimusriidoista. Kuluttajilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus käyttää tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja muutoksenhakumenetelmiä myös sopimuksen tekoa edeltävissä riidoissa, jotka koskevat tällä direktiivillä vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita, esimerkiksi silloin, kun kuluttajilta evätään mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä. Tämän direktiivin säännösten noudattaminen edellyttää kuluttajien henkilötietojen käsittelyä. Tällaisten tietojen käsittelyä säännellään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/46/EY. Tämän direktiivin olisi sen vuoksi noudatettava direktiivissä 95/46/EY ja sen täytäntöönpanosta annetuissa kansallisissa laeissa vahvistettuja sääntöjä.
(36) Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa yksilöidään EU:n tasolla standardoitu terminologia maksupalveluille, jotka ovat yhteisiä useille jäsenvaltioille, ja kyseisiin termeihin liittyvät määritelmät.
▌
(38) Vuosittain ja ensimmäisen kerran kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta ▌jäsenvaltioiden olisi hankittava luotettavat vuositilastot tällä direktiivillä käyttöön otettujen toimenpiteiden toimivuudesta. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä kaikkia asianmukaisia tietolähteitä ja toimitettava tiedot komissiolle. Komission olisi laadittava vuosikertomus saatujen tietojen perusteella.
(39) Tätä direktiiviä olisi tarkasteltava uudelleen neljän vuoden kuluttua sen voimaantulosta markkinoilla tapahtuvan kehityksen, kuten uusien maksutili- ja maksupalvelutyyppien, markkinoilletulon, sekä unionin oikeuden muilla aloilla tapahtuvan kehityksen ja jäsenvaltioiden kokemusten ottamiseksi huomioon. Uudelleentarkastelussa olisi arvioitava, ovatko käyttöön otetut toimenpiteet parantaneet tilinhoitomaksujen ymmärrettävyyttä kuluttajien keskuudessa, maksutilien vertailukelpoisuutta ja tilien siirtämisen sujuvuutta. Uudelleentarkastelussa olisi myös määritettävä, kuinka monta perusmaksutiliä on avattu, mukaan lukien sellaisten kuluttajien avaamat tilit, jotka olivat aiemmin pankkipalvelujärjestelmän ulkopuolella, tällaisten tilien pitoajat, kuinka monen perusmaksutilin avaamisesta on kieltäydytty ja tällaisten tilien irtisanomisten määrä sekä syyt ja niihin liittyvät kulut. Lisäksi olisi arvioitava, onko maksutilejä valtioiden rajojen yli siirtäviin maksupalveluntarjoajiin sovellettavat pidennetyt määräajat syytä pitää voimassa pitempään. Olisi myös arvioitava, ovatko säännökset tiedoista, jotka maksupalveluntarjoajien on annettava tarjotessaan paketoituja tuotteita, riittäviä vai tarvitaanko lisätoimenpiteitä. Komissio toimittaa kyseisen kertomuksen ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
(40) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.
(41) Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna;
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
I LUKUKOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT
1 artikla
Kohde ja soveltamisala
1. Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt niiden maksujen avoimuudesta ja vertailukelpoisuudesta, joita kuluttajilta veloitetaan Euroopan unionissa pidetyistä ja unioniin sijoittautuneiden maksupalveluntarjoajien tarjoamista maksutileistä, ja säännöt maksutilien siirtämisestä unionin alueella.
2. Tässä direktiivissä määritellään myös kehys säännöille ja edellytyksille, joiden mukaan jäsenvaltioiden on taattava kuluttajille oikeus avata perusmaksutili unionissa ja käyttää sitä.
3. Tämän direktiivin nojalla tapahtuvassa perusmaksutilin avaamisessa ja käytössä on noudatettava direktiivin 2005/60/EY II luvun säännöksiä.
3 a. Perusmaksutilillä tarkoitetaan tässä direktiivissä maksutiliä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 15–19 artiklan säännösten soveltamista.
4. Tätä direktiiviä sovelletaan unioniin sijoittautuneisiin maksupalveluntarjoajiin.
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a) ’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii sellaisessa tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa;
a a) ’laillisesti oleskelevalla’ kaikkia unionin kansalaisia tai unionin alueella laillisesti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, pakolaisten oikeusasemasta 28 päivänä heinäkuuta 1951 annetun Geneven yleissopimuksen, siihen 31 päivänä tammikuuta 1967 liitetyn pöytäkirjan ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten sopimusten mukaisesti turvapaikkaa hakeneet henkilöt mukaan luettuina;
b) ’maksutilillä’ yhden tai useamman maksupalvelunkäyttäjän nimissä olevaa tiliä, jota käytetään maksutapahtumien toteuttamiseen;
c) ’maksupalvelulla’ direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 3 kohdassa määriteltyä maksupalvelua;
c a) ’maksutiliin liittyvillä palveluilla’ kaikkia maksutilin käyttöön liittyviä palveluita, mukaan luettuina maksupalvelut sekä direktiivin 2007/64/EY 3 artiklan g alakohdassa tarkoitetut maksutapahtumat;
d) ’maksutapahtumalla’ maksajan tai maksunsaajan käynnistämää toimenpidettä, jossa on kyse varojen asettamisesta käytettäväksi, siirtämisestä tai nostamisesta maksajan ja maksunsaajan välisistä velvoitteista riippumatta;
e) ’maksupalveluntarjoajalla’ direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 9 kohdassa määriteltyä maksupalveluntarjoajaa lukuun ottamatta IV lukua, jossa sillä tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita maksupalveluntarjoajia, jotka tarjoavat yleisiä vähittäismaksupalveluita ja maksutilejä osana tavanomaista liiketoimintaansa;
f) ’maksuvälineellä’ direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 23 kohdassa määriteltyä maksuvälinettä;
g) ’siirtävällä maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, jolta tiedot kaikista toistuvista maksuista tai osasta niistä siirretään;
h) ’vastaanottavalla maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, jolle tiedot kaikista toistuvista maksuista tai osasta niistä siirretään;
i) ’maksajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja antaa maksutoimeksiannon kyseiseltä maksutililtä, tai, jos maksajan maksutiliä ei ole, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka suorittaa maksutoimeksiannon maksunsaajan maksutilille;
j) ’maksunsaajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, jonka on tarkoitus vastaanottaa maksutapahtuman kohteena olevat varat;
k) ’maksuilla’ kaikkia mahdollisia maksuja ja seuraamuksia, jotka kuluttajan on maksettava maksupalveluntarjoajalle maksutiliin liittyvistä palveluista sekä niiden yhteydessä;
k a) ’talletuskorolla’ korkoa, jota kuluttajalle maksetaan varojen säilyttämisestä maksutilillä;
l) ’pysyvällä välineellä’ välinettä, jonka avulla kuluttaja tai maksupalveluntarjoaja voi tallentaa hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan, ja joka mahdollistaa tallennettujen tietojen toisinnan muuttumattomina;
m) ’siirtämisellä’ kuluttajan pyynnöstä tapahtuvaa tietojen siirtämistä maksupalveluntarjoajalta toiselle kaikista tai joistakin tilisiirtoja koskevista pysyväistoimeksiannoista, toistuvista suoraveloituksista ja toistuvista saapuvista tilisiirroista maksutililtä tai -tilille siten, että tilin positiivinen saldo joko siirretään tai ei maksutililtä toiselle tai että aiempi tili joko suljetaan tai ei; siirtämisellä ei tarkoiteta sopimuksen siirtämistä siirtävältä maksupalveluntarjoajalta vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle;
n) ’suoraveloituksella’ maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä veloitetaan, kun maksunsaaja on käynnistänyt maksutapahtuman maksajan suostumuksella;
o) ’tilisiirrolla’ ▌maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja hyvittää maksunsaajan maksutiliä yhdellä tai useammalla maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla maksajan antaman määräyksen perusteella;
p) ’pysyväistoimeksiannolla’ palvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja säännöllisin väliajoin hyvittää maksunsaajan maksutiliä maksajan maksutililtä toteutettavilla maksutapahtumilla maksajan antaman määräyksen perusteella;
q) ’varoilla’ seteleitä ja metallirahaa, tilirahaa ja direktiivin 2009/110/EY 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyä sähköistä rahaa;
r) ’puitesopimuksella’ maksupalvelusopimusta, jota sovelletaan tulevien erillisten ja peräkkäisten maksutapahtumien toteuttamiseen ja joka voi sisältää maksutilin perustamista koskevat velvollisuudet ja ehdot;
r a) ’työpäivällä’ direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 27 alakohdassa tarkoitettua työpäivää.
3 artikla
Maksutileihin liittyvä standardoitu terminologia
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 20 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset määrittävät alustavan luettelon maksutileihin liittyvistä edustavimmista palveluista kansallisella tasolla. Luettelo kattaa vähintään kymmenen kansallisen tason edustavinta palvelua. Siinä on oltava kuhunkin palveluun liittyvät termit ja määritelmät, ja jokaisella jäsenvaltion virallisella kielellä yhdestä palvelusta käytetään vain yhtä termiä.
2. Sovellettaessa 1 kohtaa toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon palvelut,
(1) joita kuluttajat käyttävät yleisimmin maksutilinsä yhteydessä;
(2) jotka aiheuttavat kuluttajille korkeimmat kokonais- ja yksikkökustannukset.
Jotta varmistettaisiin kyseisten kriteerien asianmukainen soveltaminen 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, EPV laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan nojalla ohjeet avustaakseen toimivaltaisia viranomaisia.
3. Jäsenvaltioiden on annettava 1 kohdassa tarkoitetut alustavat luettelot tiedoksi komissiolle viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä annettava komissiolle lisätietoja luetteloiden perustana olevista tiedoista, jotka koskevat 2 kohdassa tarkoitettuja kriteereitä.
4. Siirretään komissiolle valta antaa 24 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan EU:n standardoitu terminologia 3 kohdan nojalla toimitettujen alustavien luetteloiden perusteella maksutileihin liittyville palveluille, jotka ovat yhteisiä ainakin jäsenvaltioiden enemmistölle. EU:n standardoidun terminologian on oltava selkeää ja ytimekästä ja sen on sisällettävä palveluihin liittyvät yhteiset termit ja määritelmät siten, että jokaisella jäsenvaltion virallisista kielistä yhdestä palvelusta käytetään vain yhtä termiä.
5. Kun 4 kohdassa tarkoitetut delegoidut säädökset on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jokaisen jäsenvaltion on viipymättä ja joka tapauksessa kuukauden sisällä yhdistettävä 4 kohdan nojalla hyväksytty EU:n standardoitu terminologia 1 kohdassa tarkoitettuun alustavaan luetteloon ja julkaistava kyseinen luettelo.
4 artikla
Maksuja koskeva tietoasiakirja ja sanasto
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hyvissä ajoin ennen kuin maksupalveluntarjoajat tekevät kuluttajan kanssa maksutiliä koskevan sopimuksen, ne antavat kuluttajalle maksuja koskevan kattavan tietoasiakirjan. Maksuja koskevassa tietoasiakirjassa on mainittava kaikki käytettävissä olevat maksutiliin liittyvät palvelut, jotka sisältyvät 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun luetteloon edustavimmista palveluista ja kutakin palvelua vastaavista maksuista. Lisäksi siinä on oltava muut tiliä mahdollisesti koskevat maksut ja korot. Jotta maksuja koskeva tietoasiakirja voidaan erottaa kaupallisesta tai sopimuksia koskevasta aineistosta, sen ensimmäisen sivun yläreunaan on merkittävä yhteinen tunnus. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat tiedottavat kuluttajille kaikista maksuja koskevista muutoksista ja toimittavat kuluttajille tarvittaessa ajan tasalle saatetun version maksuja koskevasta tietoasiakirjasta.
Maksuja koskevassa tietoasiakirjassa on ilmoitettava selvästi, jos palvelua koskeva maksu koskee ainoastaan tiettyjä tiedotuskanavia, kuten internetiä, tai sivukonttoreita tai jos maksu vaihtelee käytetyn kanavan mukaan.
1 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat eivät peri maksuja, joita ei ole mainittu maksuja koskevassa tietoasiakirjassa.
2. Jos yksi tai useampia ▌maksupalveluista tarjotaan osana maksupalvelupakettia, maksuja koskevassa tietoasiakirjassa on ilmoitettava▌ koko paketista veloitettava maksu, pakettiin sisältyvät palvelut ja niiden lukumäärä sekä kaikista pakettiin kuulumattomista palveluista veloitettavat maksut.▌
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat kuluttajien saataville sanaston kaikista 1 kohdassa tarkoitetuista palveluista ja niihin liittyvistä määritelmistä ja selityksistä.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa sanastossa on käytetty selkeää ja yksiselitteistä yleiskieltä, johon ei sisälly väärinymmärryksen vaaraa.
6. Maksupalveluntarjoajien on asetettava maksuja koskeva tietoasiakirja ja sanasto sekä varsinaisten että potentiaalisten asiakkaiden saataville pysyvästi sähköisessä muodossa verkkosivustolleen, josta myös muut kuin asiakkaat saavat sen helposti käyttöönsä. Maksupalveluntarjoajien on asetettava maksuja koskeva tietoasiakirja saataville maksutta pysyvällä välineellä tiloihin, joihin kuluttajilla on pääsy, ja pyynnöstä niiden on asetettava saataville sanasto pysyvällä välineellä.
7. EPV laatii kansallisia viranomaisia kuultuaan ja kuluttajatutkimuksia tehtyään luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, jotka koskevat maksuja koskevan tietoasiakirjan ja sen yhteisen tunnuksen standardoitua esitystapaa. ▌
EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle … viimeistään … päivänä … kuuta …* .
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
5 artikla
Maksuerittely
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat antavat kuluttajille vuosittain maksuttoman erittelyn kaikista kuluttajien maksutileiltä veloitetuista maksuista ja maksutileihin sovelletuista koroista.
Maksuerittely voidaan toimittaa kuluttajille osapuolien välillä sovittujen tiedotuskanavien välityksellä. Pyydettäessä erittely toimitetaan kuluttajalle paperimuodossa.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa erittelyssä on annettava seuraavat tiedot:
(a) kustakin palvelusta veloitettu yksikkömaksu ja palvelun käyttökertojen lukumäärä tarkastelujakson aikana tai koko paketista veloitettu maksu, jos palvelut on yhdistetty paketiksi;
(b) kustakin palvelusta tarkastelujakson aikana veloitettujen maksujen kokonaismäärä siten, että tarvittaessa otetaan huomioon palvelupakettiin liittyvä erityinen maksurakenne;
(b a) tiliin sovellettavat tilinylityskorot, niiden päivien lukumäärä, joina tili oli ylittyneenä sekä tilin ylityksestä kaiken kaikkiaan veloitetut korkomaksut tarkastelujakson aikana;
(b b) tiliin sovellettavat talletuskorot, keskimääräinen saldo ja kertyneen koron kokonaismäärä tarkastelujakson aikana;
(c) (positiivinen tai negatiivinen) kokonaissaldo sen jälkeen, kun siitä on vähennetty kaikki tilin käyttöön tarkastelujakson aikana liittyvät maksut ja kun on laskettu vastaava talletuskorko;
(c a) ennakkoilmoitukset maksuihin ja korkoihin tehtävistä muutoksista seuraavalla jaksolla.
4. EPV laatii kansallisia viranomaisia kuultuaan ja kuluttajatutkimuksia tehtyään teknisiä täytäntöönpanostandardeja, jotka koskevat maksuerittelyn ja sen yhteisen tunnuksen standardoitua esitysformaattia.
EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään … päivänä … kuuta …* .
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
6 artikla
Tiedonannot, joissa käytetään standardoitua terminologiaa
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat käyttävät kaikissa kuluttajille suunnatuissa tiedonannoissaan, sopimustiedot ja markkinointiviestintä mukaan luettuina, soveltuvin osin standardoitua terminologiaa, joka sisältyy 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun luetteloon maksutiliin liittyvistä edustavimmista maksupalveluista.
2. Maksupalveluntarjoajat voivat käyttää markkinointinimiä viitatessaan palveluihinsa tai maksutileihinsä asiakkaille suunnatussa markkinointiviestinnässään edellyttäen, että ne yksilöivät tarvittaessa selkeästi palvelua vastaavan termin 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa täydellisessä luettelossa käyttäen unionin standardoitua terminologiaa. Maksupalveluidentarjoajat saavat käyttää markkinointinimiä maksuja koskevassa tietoasiakirjassa tai maksuerittelyssä, jos niitä käytetään standardoidun terminologian ohella ja toissijaisina nimityksinä tarjotuille palveluille tai tilille.
7 artikla
Kansalliset vertailusivustot
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla on maksuton pääsy vähintään yhdelle 2 tai 3 kohdassa tarkoitetuista verkkosivustoista, jolla on toteutettava ainakin seuraavat toimenpiteet:
(a) verrataan maksutileille kertyneitä tai niiltä veloitettuja korkoja ja maksupalveluntarjoajien veloittamia maksuja maksutileihin liittyvistä palveluista kansallisella tasolla;
(b) verrataan tekijöitä, jotka vaikuttavat maksupalveluntarjoajan tarjoaman palvelun tasoon, mukaan luettuina sivukonttorien lukumäärä ja sijainti ja pankkiautomaattien lukumäärä, joiden perusteella palveluita voidaan arvioida;
(c) tarjotaan lisätietoa unionin standardoidusta terminologiasta, maksutilien ja perusmaksutilien saatavuudesta sekä unionissa ja kansallisella tasolla käytettävissä olevista siirtomenettelyistä. Nämä tiedot voidaan antaa linkkeinä ulkoisille verkkosivustoille.
2. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön vapaaehtoinen valtuutusjärjestelmä yksityisten toimijoiden ylläpitämille verkkosivustoille, joilla vertaillaan 7 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja maksutileihin liittyviä palveluita koskevia tekijöitä. Saadakseen valtuutuksen yksityisten toimijoiden ylläpitämien vertailusivustojen on
(a) oltava oikeudellisesti, rahoituksellisesti ja toiminnallisesti riippumattomia kaikista maksupalveluntarjoajista;
(a a) ilmoitettava selkeästi omistajat ja rahoitus;
(a b) asetettava selkeät ja puolueettomat vertailuperusteet;
(a c) oltava puolueettomia ja oltava sijoittamatta maksupalveluntarjoajien, niiden edustajien, kumppaneiden mainoksia tai markkinointinimiä kotisivulleen tai hintavertailusivustoille;
(b) käytettävä selkeää ja yksiselitteistä kieltä ja soveltuvin osin 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua unionin standardoitua terminologiaa;
(c) annettava täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja ja ilmoitettava viimeinen päivitysajankohta;
(d) tarjottava käyttäjille objektiivisia ja kattavia tuloksia, joissa otetaan huomioon kaikki käyttäjien valitsemat hakukriteerit. Mikäli esitetyt tiedot eivät anna täyttä käsitystä markkinoista, siitä on ilmoitettava selkeästi ennen tulosten esittämistä;
(d a) hyväksyttävä kaikkien kyseisen jäsenvaltion maksupalveluntarjoajien pyynnöt niiden sisällyttämisestä vertailusivustolle;
(e) ylläpidettävä tehokasta tiedusteluiden ja kanteluiden käsittelymenettelyä.
Mikäli maksupalveluntarjoajilta veloitetaan maksu siitä, että ne luetteloidaan tällaisilla sivustoilla, maksun on oltava syrjimätön ja se on julkaistava verkkosivustolla.
3. Jos 2 kohdan nojalla ei valtuuteta yhtään verkkosivustoa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttöön otetaan 20 artiklassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen tai sen valtuuttaman tahon tai minkä tahansa muun toimivaltaisen viranomaisen ylläpitämä verkkosivusto. Jos 2 kohdan nojalla on valtuutettu jokin verkkosivusto, jäsenvaltiot voivat päättää ottaa käyttöön 20 artiklassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen tai minkä tahansa muun toimivaltaisen viranomaisen ylläpitämä lisäverkkosivusto. Verkkosivustojen, joita toimivaltainen viranomainen ylläpitää 1 kohdan nojalla, on noudatettava 2 kohdan a–e alakohtaa.
4. Jäsenvaltioiden on evättävä tai peruttava yksityisten toimijoiden saama valtuutus, jos nämä toistuvasti tai pysyvästi lyövät laimin 2 kohdan mukaisten velvoitteiden noudattamisen.
4 a. Maksupalveluntarjoajat eivät ole vastuuvelvollisia niitä tai niiden palveluita koskevista virheellisistä tai vanhentuneista tiedoista, joita sisältyy valtuutetun tai muun kuin valtuutetun vertailusivuston tietoihin, jollei verkkosivuston ylläpitäjä ole korjannut tällaisia tietoja maksupalveluntarjoajan pyynnöstä.
4 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla on tietoa 1 kohdassa tarkoitettujen verkkosivustojen saatavuudesta ja 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista valtuutetuista verkkosivustoista.
▌
7 a artikla
Unionin vertailusivusto
1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava EPV:lle 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti käyttöön otetuista vertailusivustoista.
2. Viimeistään … päivänä …kuuta … * [kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta] EPV tarjoaa julkisesti saataville unionin vertailusivuston, jonka avulla kuluttajat voivat vertailla sisämarkkinoilla tarjottuja maksutilejä. Muiden tarvittavien tietojen lisäksi unionin vertailusivustolla on oltava kuluttajille tarkoitettu sanasto, joka sisältää 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksyttyä unionin standardoitua terminologiaa ja käytännön ohjeita maksutilien siirtämisestä maiden välillä.
8 artikla
Paketoidut tilit
Sanotun rajoittamatta 4 artiklan 2 kohdan säännöksiä jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun maksutili tarjotaan yhdessä toisen rahoituspalvelun tai ‑tuotteen kanssa osana pakettia, maksupalveluntarjoaja informoi kuluttajaa siitä, onko maksutili mahdollista ostaa erikseen, ja tässä tapauksessa antaa kuluttajalle erikseen tietoa kuhunkin paketissa tarjottuun muuhun rahoitustuotteeseen ja ‑palveluun liittyvistä kustannuksista ja maksuista.
▌
III LUKU
SIIRTÄMINEN
9 artikla
Siirtopalvelun tarjoaminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat tarjoavat 10 artiklassa kuvailtua siirtopalvelua jokaiselle kuluttajalle, jolla jo on unioniin sijoittautuneen maksupalveluntarjoajan ylläpitämä maksutili ja joka on sopinut uuden maksutilin avaamisesta vastaanottavan maksupalveluntarjoajan kanssa.
Jos molemmat maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet saman jäsenvaltion alueelle, kyseinen jäsenvaltio voi vahvistaa tai ylläpitää 10 artiklasta poikkeavia järjestelyitä, jos tämä on täysin kuluttajien edun mukaista ja jos siirto saatetaan päätökseen vähintään 10 artiklassa määritetyssä aikataulussa.
10 artikla
Siirtopalvelu
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaanottava maksupalveluntarjoaja käynnistää ja tarjoaa 2–7 kohdan sääntöjen mukaisen siirtopalvelun.
2. Vastaanottavan maksupalveluntarjoajan on käynnistettävä siirtopalvelu. Tätä varten vastaanottavan maksupalveluntarjoajan on saatava kuluttajalta kirjallinen lupa siirtopalvelun suorittamiseen. Yhteistilejä koskeva lupa on saatava kaikilta tilinhaltijoilta. Lupa on laadittava sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa siirtopalvelu käynnistetään, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä.
Luvan on mahdollistettava se, että kuluttaja voi antaa siirtävälle maksupalveluntarjoajalle erikseen suostumuksen kunkin 3 kohdan e ja f alakohdassa mainitun tehtävän suorittamiseen ja vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle erikseen suostumuksen kunkin 4 kohdan c ja d alakohdassa ja 5 kohdassa mainitun tehtävän suorittamiseen tai evätä nämä suostumukset. Luvan on mahdollistettava se, että kuluttaja voi pyytää siirtävältä maksupalveluntarjoajalta erikseen 3 kohdan a ja b alakohdassa mainittuja tietoja.
Luvassa on myös vahvistettava päivä, josta toistuvat maksut on alettava suorittaa vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämältä tililtä. Kyseisen päivän on oltava vähintään seitsemän työpäivää siitä päivästä, jona siirtävä maksupalveluntarjoaja saa vastaanottavalta maksupalveluntarjoajalta 10 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun pyynnön suorittaa siirto.
3. Kahden työpäivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun luvan vastaanottamisesta vastaanottavan maksupalveluntarjoajan on pyydettävä siirtävää maksupalveluntarjoajaa suorittamaan seuraavat tehtävät:
(a) luettelon toimittaminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle ja, jos kuluttaja pyytää sitä erikseen 2 kohdan nojalla, kuluttajalle kaikista voimassa olevista pysyväistoimeksiannoista, jotka koskevat tilisiirtoja ja velallisen tekemiä suoraveloitusvaltuutuksia, jos sellaisia on käytettävissä;
(b) saatavilla olevien tietojen toimittaminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle ja, jos kuluttaja pyytää niitä erikseen 2 kohdan nojalla, kuluttajalle kuluttajan tilille saapuneista tilisiirroista ja saajan kuluttajan tililtä tekemistä suoraveloituksista 13 edeltävän kuukauden ajalta;
(c) sellaisten lisätietojen toimittaminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle, jotka ovat välttämättömiä siirron suorittamiseksi;
(d) jos siirtävä maksupalveluntarjoaja ei tarjoa automatisoitua järjestelmää, jolla saapuvat tilisiirrot ja suoraveloitukset ohjataan vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle tilille, ▌suoraveloitusten hyväksymisen ja saapuvien tilisiirtojen lopettaminen luvassa ilmoitetusta päivästä alkaen;
(e) jos kuluttaja on antanut siihen erikseen suostumuksen 2 kohdan nojalla, jäljellä olevan positiivisen saldon siirtäminen vastaanottavan maksupalveluntarjoajan avaamalle tai ylläpitämälle tilille kuluttajan ilmoittamana päivänä; sekä
(f) jos kuluttaja on antanut siihen erikseen suostumuksen 2 kohdan nojalla, siirtävän maksupalveluntarjoajan ylläpitämän tilin sulkeminen kuluttajan ilmoittamana päivänä;
(f a) pysyväistoimeksiantojen ja sellaisten tilisiirtojen peruuttaminen, jotka on määrä toteuttaa luvassa ilmoitetusta päivästä alkaen.
4. Saatuaan pyydetyt tiedot 3 kohdassa tarkoitetulta siirtävältä maksupalveluntarjoajalta vastaanottavan maksupalveluntarjoajan on suoritettava seuraavat tehtävät:
(a) kuluttajan pyytämien tilisiirtoja koskevien pysyväistoimeksiantojen järjestäminen seitsemän kalenteripäivän kuluessa ja niiden toteuttaminen luvassa ilmoitetusta päivästä alkaen;
(b) suoraveloitusten hyväksyminen luvassa ilmoitetusta päivästä alkaen;
(b a) soveltuvin osin kuluttajille tiedottaminen asetuksen (EU) N:o 260/2012/EY 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetyistä oikeuksista SEPA‑suoraveloituksiin;
(c) jos kuluttaja on antanut siihen erikseen suostumuksen 2 kohdan nojalla, yksityiskohtaisten tietojen antaminen vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämästä kuluttajan tilistä maksajille, jotka tekevät toistuvia tilisiirtoja kuluttajan maksutilille. Jos vastaanottavalla maksupalveluntarjoajalla ei ole kaikkia tietoja, jotka sen on ilmoitettava maksajalle, sen on pyydettävä kahden päivän kuluessa joko kuluttajaa tai tarvittaessa siirtävää maksupalveluntarjoajaa kuluttajalta pyydetyn luvan jälkeen toimittamaan puuttuvat tiedot;
(d) jos kuluttaja on antanut siihen erikseen suostumuksen 2 kohdan nojalla, yksityiskohtaisten tietojen antaminen vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämästä kuluttajan tilistä ja sen päivän ilmoittaminen, josta alkaen suoraveloitus tehdään tililtä, maksunsaajille, jotka käyttävät suoraveloitusta periäkseen varoja kuluttajan tililtä. Jos vastaanottavalla maksupalveluntarjoajalla ei ole kaikkia tietoja, jotka sen on ilmoitettava maksajalle, sen on pyydettävä kahden päivän kuluessa joko kuluttajaa tai tarvittaessa siirtävää maksupalveluntarjoajaa kuluttajalta pyydetyn luvan jälkeen toimittamaan puuttuvat tiedot;
(e) jos kuluttajaa pyydetään toimittamaan c ja d alakohdassa tarkoitetut puuttuvat tiedot, vakiomuotoisten kirjeiden, joissa ilmoitetaan yksityiskohtaiset tiedot uudesta tilistä ja luvassa ilmoitettu alkamispäivä, toimittaminen kuluttajalle. Vakiomuotoinen kirje on laadittava sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa siirtopalvelu käynnistetään, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä.
4 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sekä maksajille että maksunsaajille asetetaan jäsenvaltion tasolla määräajat, joihin mennessä niiden on huomioitava vastaanottavan maksupalveluntarjoajan toimittamat kuluttajan uudet tilitiedot. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että kuluttajat ovat tietoisia tällaisista määräajoista ja niihin liittyvistä sitoumuksista.
5. Jos kuluttaja on antanut siihen erikseen suostumuksen 2 kohdan nojalla, vastaanottava maksupalveluntarjoaja voi hoitaa siirron toteuttamisen mahdollisesti edellyttämät lisätehtävät.
6. Saatuaan vastaanottavan maksupalveluntarjoajan pyynnön siirtävän maksupalveluntarjoajan on suoritettava seuraavat tehtävät:
(a) 3 kohdan a, b ja c alakohdassa mainittujen tietojen lähettäminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle seitsemän työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta;
(b) jos siirtävä maksupalveluntarjoaja ei tarjoa automatisoitua järjestelmää, jolla saapuvat tilisiirrot ja suoraveloitukset ohjataan vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle kuluttajan tilille, maksutiliä koskevien saapuvien tilisiirtojen lopettaminen ja suoraveloitusten hyväksymisen lopettaminen vastaanottavan maksupalveluntarjoajan pyytämästä päivästä alkaen;
(c) jäljellä olevan positiivisen saldon siirtäminen maksutililtä vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle tilille;
(d) maksutilin sulkeminen sen jälkeen, kun a, b ja c alakohdassa mainitut tehtävät on suoritettu;
(e) siirron suorittamisen mahdollisesti edellyttämien lisätehtävien hoitaminen 5 kohdan nojalla.
6 a. Maksupalveluntarjojaa ei pidä vaatia sulkemaan maksutiliä 6 kohdan d alakohdan mukaisesti, jos kuluttajalla on maksupalveluntarjoajalle maksamattomia sitoumuksia. Maksupalveluntarjoajan on välittömästi ilmoitettava kuluttajalle, jos maksamattomat sitoumukset estävän maksutilin sulkemisen.
7. Sen estämättä, mitä direktiivin 2007/64/EY 55 artiklan 2 kohdassa säädetään, siirtävä maksupalveluntarjoajan ei saa estää maksuvälineiden käyttöä ennen vastaanottavan maksupalveluntarjoajan kanssa sovittua päivää, jotta maksupalveluiden tarjoaminen kuluttajalle ei keskeytyisi siirron aikana.
8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1–7 kohdassa olevia säännöksiä sovelletaan poikkeuksetta myös silloin, kun siirtopalvelun käynnistäjä on toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut maksupalveluntarjoaja paitsi kun on kyse 4 kohdan c ja d alakohdan säännöksissä tarkoitetuista tapauksista.
9. Edellä 8 kohdassa mainitussa tapauksessa 3, 4 ja 6 kohdassa mainitut määräajat on kaksinkertaistettava lukuun ottamatta asetuksen (EU) N:o 260/2012 1 artiklan soveltamisalaan kuuluvia tapahtumia, joissa sekä siirtävä että vastaavanottava maksutili ovat euromääräisiä. Tätä säännöstä tarkastellaan uudelleen 27 artiklan nojalla.
11 artikla
Siirtopalveluun liittyvät maksut
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla on mahdollisuus saada maksutta henkilökohtaiset tietonsa joko siirtävän tai vastaanottavan maksupalveluntarjoajan pitämistä voimassa olevista pysyväistoimeksiannoista ja suoraveloituksista.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtävä maksupalveluntarjoaja toimittaa vastaanottavan maksupalveluntarjoajan 10 artiklan 6 kohdan a alakohdan nojalla pyytämät tiedot veloittamatta siitä maksua kuluttajalta tai vastaanottavalta maksupalveluntarjoajalta.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksut, joita siirtävä maksupalveluntarjoaja mahdollisesti veloittaa kuluttajalta pitämänsä maksutilin irtisanomisesta, määritetään direktiivin 2007/64/EY 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muut kuin 1–3 kohdassa tarkoitetut maksut, joita siirtävä tai vastaanottava maksupalveluntarjoaja mahdollisesti veloittaa kuluttajalta 10 artiklan nojalla tarjotuista palveluista, ovat kohtuulliset.
11 a artikla
Automatisoitu uudelleenohjaus
Jollei komissio säädösten vaikutusten arvioinnin johdosta toisin päätä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään … päivänä …kuuta …* [kuuden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta] luodaan järjestelmä, jolla maksut ohjataan automaattisesti samassa jäsenvaltiossa yhdeltä maksutililtä toiselle ja maksunsaajille tai maksajille lähetetään automaattinen ilmoitus siirtojen uudelleen ohjaamisesta.
12 artikla
Kuluttajien taloudelliset tappiot
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksuista tai muista taloudellisista tappioista, joita kuluttajille koituu siitä, että siirtoprosessiin osallistuva maksupalveluntarjoaja laiminlyö 10 artiklan mukaiset velvoitteensa, saadaan korvaus kyseiseltä maksupalveluntarjoajalta kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun laiminlyönti on osoitettu. Todistustaakka on maksupalveluntarjoajalla, jonka on osoitettava noudattaneensa 10 artiklassa säädettyjä ehtoja.
2. Kuluttajille ei saa koitua taloudellista tappiota siitä, että maksaja tai maksunsaaja tekee virheitä tai viivyttelee kuluttajien maksutilitietojen ajantasaistamisessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajat ja maksunsaajat ovat vastuuvelvollisia, jos ne eivät noudata jäsenvaltioiden 10 artiklan 4 a kohdan nojalla asettamia määräaikoja.
13 artikla
Siirtopalvelua koskevat tiedot
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat kuluttajien saataville seuraavat tiedot siirtopalvelusta:
(a) 10 artiklassa luetellut siirtävän ja vastaanottavan maksupalveluntarjoajan tehtävät siirtoprosessin kussakin vaiheessa;
(b) siirtoprosessin eri vaiheiden toteutusaikataulu;
(c) siirtoprosessista mahdollisesti veloitettavat maksut;
(d) kuluttajalta mahdollisesti pyydettävät tiedot;
(e) 21 artiklassa tarkoitettu vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely.
3. Tiedot on annettava maksutta pysyvällä välineellä maksupalveluntarjoajien kaikissa sivukonttoreissa, joihin kuluttajilla on pääsy, ja niiden on oltava jatkuvasti saatavilla sähköisessä muodossa maksupalveluntarjoajien verkkosivuilla.
IV LUKUMAHDOLLISUUS KÄYTTÄÄ MAKSUTILEJÄ
14 artikla
Syrjimättömyys
Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei unionissa laillisesti asuvia kuluttajia syrjitä heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa tai minkään muun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetun syyn vuoksi, kun he hakevat tai käyttävät maksutiliä unionissa. Perusmaksutilin haltijana oleminen ei myöskään saa olla millään tavoin syrjivää. On kiellettyä osoittaa näkyvää syrjintää esimerkiksi kortin erilaisen ulkoasun, erilaisen tilinumerosarjan tai korttinumerosarjan avulla.
15 artikla
Mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki vähittäismaksupalveluiden alalla toimivat ja maksutilejä osana tavanomaista liiketoimintaansa tarjoavat maksupalveluntarjoajat tarjoavat kuluttajille perusmaksutiliä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusmaksutilejä eivät tarjoa vain sellaiset maksupalveluntarjoajat, jotka tarjoavat tilejä ainoastaan verkossa.
1 a. Jäsenvaltiot voivat olla panematta täytäntöön 1 kohdassa tarkoitetun velvoitteen, jos maksupalveluntarjoajat:
(a) on luokiteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU[7] 2 artiklan 5 kohdassa;
(b) eivät pyri toiminnassaan taloudelliseen hyötyyn;
(c) edellyttävät jäseniltä tiettyjä kriteereitä, kuten tiettyä ammattia.
Tällaiset täytäntöönpanoa koskevat poikkeukset eivät saa vaarantaa kuluttajien oikeutta perusmaksutileihin.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella on käytössä järjestelmä, jolla varmistetaan kuluttajien oikeus avata ja käyttää perusmaksutiliä 14 artiklan mukaisesti seuraavia ehtoja noudattaen:
(a) tätä oikeutta on sovellettava kuluttajan asuinpaikasta riippumatta sanotun rajoittamatta 2 a kohdan soveltamista;
(a a) on otettava käyttöön mekanismi, jolla mahdollistetaan se, että kuluttajat, joilla ei ole pysyvää osoitetta, turvapaikanhakijat ja kuluttajat, joille ei ole myönnetty oleskelulupaa mutta joiden poistaminen maasta on oikeudellisten syiden vuoksi mahdotonta, voivat täyttää direktiivin 2005/60/EY II luvussa säädetyt vaatimukset;
(b) kyseisen oikeuden käyttöä ei saa tehdä kuluttajalle kohtuuttoman vaikeaksi tai rasittavaksi;
(b a) on otettava käyttöön järjestelmä, jolla varmistetaan, että pankkijärjestelmän ulkopuolella olevat, heikommassa asemassa olevat ja liikkuvat kuluttajat ovat tietoisia perusmaksutilien saatavuudesta;
(b b) tämän direktiivin 10 ja 11 artiklassa tarkoitettua siirtopalvelua on sovellettava myös, jos kuluttaja haluaa vaihtaa jonkin siirtopalvelun piirissä olevan maksutilin perusmaksutiliksi.
2 a. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun oikeuden toteuttamiseksi jäsenvaltioiden on vaadittava, että kuluttajilla on todellinen yhteys jäsenvaltioon, jossa he haluavat avata perusmaksutilin ja käyttää sitä.
Kun kuluttajalta vaaditaan kyseisen yhteyden osoittamista, jäsenvaltioiden on varmistettava, että siitä ei aiheudu kuluttajalle kohtuutonta taakkaa. Tässä mielessä jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset laativat luettelon, jossa esitetään kyseisten yhteyksien mahdollinen muoto. Tähän luetteloon on sisällytettävä vähintään kansalaisuus, perhesiteet, henkilökohtainen sidos, työ- tai harjoittelupaikka, työnhaku tai muut ammatilliset siteet, opiskelupaikka tai koulutuspaikka, asuinpaikka, omaisuus ja mahdollinen vireillä oleva turvapaikkahakemus tai siirtolaisasemaa koskeva hakemus.
EPV laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan nojalla ohjeet avustaakseen toimivaltaisia viranomaisia.
Maksupalveluntarjoajien on otettava huomioon kuluttajan antamat tiedot ja ne voivat pyytää kuluttajaa olemaan fyysisesti läsnä tai kolmannen osapuolen oikeudellisesti edustamana lähimmässä sivukonttorissa tilin avaamista varten.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajat voivat osoittaa omaavansa todellisen yhteyden kuukauden sisällä siitä, kun tili on avattu etätoimenpiteenä ennakkoon. Ennen tämän varmentamista ja tarvittaessa henkilökohtaista läsnäoloa maksupalveluntarjoajilla on oikeus rajoittaa tilin käyttöä.
2 b. Ennen perusmaksutilin avaamista jäsenvaltiot voivat vaatia, että maksupalveluntarjoajat varmistavat, onko kuluttajalla jo käytössään vastaava maksutili kyseisen jäsenvaltion alueella, ja vaativat kuluttajaa allekirjoittamaan kunnian ja omantunnon kautta annetun vakuutuksen tästä asiasta.
3. Maksupalveluntarjoajat eivät voi hylätä perusmaksutilin käyttöä koskevaa hakemusta lukuun ottamatta seuraavia tapauksia:
(a) jos direktiivin 2005/60/EY II luvun mukaisesti sovelletun asiakkaan tuntemisvelvollisuuden yhteydessä havaitaan merkittävä riski siitä, että tiliä käytetään unionin lainsäädännön vastaisella tavalla;
(b) jos jäsenvaltio on käyttänyt tämän artiklan 2 b kohdan mukaista oikeuttaan ja kuluttajalla on alueelleen sijoittautuneen maksupalveluntarjoajan ylläpitämä maksutili, jonka kautta kuluttaja voi käyttää 16 artiklan 1 kohdassa lueteltuja maksupalveluita.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat käsittelevät perusmaksutiliä koskevat hakemukset seitsemän työpäivän kuluessa täydellisen hakemuksen ja henkilöllisyystodistuksen saamisesta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoaja ilmoittaa kuluttajalle ▌kirjallisesti ja maksutta hylkäämisestä ja sen täsmällisistä syistä 3 kohdan mukaisissa tapauksissa, jollei ilmoituksen antaminen ole vastoin kansallisen turvallisuuden tai talousrikosten torjunnan tavoitteiden turvaamista. Lisäksi kuluttajalle on osoitettava vähintään yksi maksuton tai kohtuuhintainen oikeussuojakeino tai neuvontapiste tai käytettävissä olevat vaihtoehtoiset riidanratkaisumekanismit.
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet direktiivin 2005/60/EY III luvun nojalla 3 kohdan b alakohdan mukaisissa tapauksissa.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei perusmaksutilin käyttömahdollisuuden ehdoksi aseteta lisäpalveluiden tai maksupalveluntarjoajan osakkeiden ostamista.
16 artikla
Perusmaksutilin ominaisuudet
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusmaksutili sisältää seuraavat ▌palvelut:
(a) palvelut, jotka mahdollistavat kaikki maksutilin avaamisen, käyttämisen ja sulkemisen edellyttämät toiminnot;
(b) palvelut, jotka mahdollistavat rahan tallettamisen maksutilille;
(c) palvelut, jotka mahdollistavat käteisen nostamisen maksutililtä unionissa pankista ja pankkiautomaateista pankin aukioloaikoina tai niiden ulkopuolella;
(d) seuraavien maksutapahtumien suorittaminen unionissa:
(1) SEPA-suoraveloitus ja muu kuin euromääräinen suoraveloitus;
(2) SEPA-maksutapahtumien ja muiden kuin euromääräisten maksutapahtumien toteuttaminen maksuvälineillä (esimerkiksi maksukortilla tai verkkosovelluksella), mukaan lukien verkkomaksut;
(3) SEPA-tilisiirrot ja muut kuin euromääräiset tilisiirrot, mukaan luettuina pysyväistoimeksiannot pankkipäätteillä tai pankeissa ja maksupalveluntarjoajan verkkopalveluiden kautta.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niin kauan kuin kuluttaja käyttää perusmaksutiliä henkilökohtaisiin tarkoituksiin, kuluttajalle 17 artiklassa määritettyjen erityisten hinnoittelusääntöjen mukaisesti tarjottavien operaatioiden määrää ei rajoiteta. Määritellessään käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin jäsenvaltioiden on otettava huomioon nykyinen kulutuskäyttäytyminen ja yleinen kauppatapa.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajat voivat hoitaa ja käynnistää maksutapahtumia perusmaksutililtään maksupalveluntarjoajan pankissa tai verkkopalveluiden välityksellä, jos sellainen on käytettävissä.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei perusmaksutiliin sisälly tilinylitysoikeutta paitsi tarvittaessa, kun on kyse väliaikaisesta puskurijärjestelmästä, jossa määrät ovat hyvin pieniä. Jäsenvaltiot voivat antaa maksupalveluntarjoajille mahdollisuuden tarjota tilinylitys- ja muita luottotuotteita perusmaksutiliasiakkaille täysin erillisinä palveluina. Perusmaksutilin saatavuutta tai käyttöä ei saa rajoittaa eikä sen ehdoksi saa asettaa tällaisten luottopalveluiden ostamista. Kyseisistä palveluista mahdollisesti perittävistä maksuista olisi ilmoitettava avoimesti, ja niiden olisi oltava vähintään yhtä edullisia kuin palveluntarjoajan tavanomaisen hinnoittelupolitiikan mukaisesti perittävät maksut.
4 a. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 24 artiklan mukaisesti, jotta voidaan päivittää luettelo perusmaksutiliä koskevista palveluista ottaen huomioon maksuvälineiden ja tekniikan kehittyminen.
17 artikla
Veloitettavat maksut
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat tarjoavat 16 artiklassa mainitut palvelut maksutta tai kohtuullista maksua vastaan. Jäsenvaltioiden on vaadittava maksupalveluntarjoajia varmistamaan, että perusmaksutili on niiden tarjoamista tuotteista aina edullisin maksutili, joka tarjoaa 16 artiklan 1 ja 2 kohdassa määritellyt vähimmäismaksupalvelut kyseisessä jäsenvaltiossa.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksut, jotka kuluttajilta veloitetaan puitesopimuksessa vahvistettujen sitoumusten jättämisestä täyttämättä, ovat kohtuullisia eivätkä missään tapauksessa ylitä palveluntarjoajan tavanomaisen hinnoittelupolitiikan mukaisia maksuja.
▌
18 artikla
Puitesopimukset ja niiden irtisanominen
1. Perusmaksutilin käytön mahdollistaviin puitesopimuksiin sovelletaan direktiivin 2007/64/EY säännöksiä, jollei 2 ja 3 kohdassa toisin säädetä.
2. Maksupalveluntarjoaja voi irtisanoa puitesopimuksen yksipuolisesti ainoastaan, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:
(a) kuluttaja on käyttänyt tiliä tahallisesti laittomaan toimintaan;
(b) tilillä ei ole toteutettu yhtään tapahtumaa yli 24 perättäisen kuukauden aikana eikä maksupalveluntarjoajalle erääntyneitä maksuja ole suoritettu;
(c) kuluttaja on antanut tietoisesti virheellisiä tietoja saadakseen perusmaksutilin, kun oikeellisten tietojen antaminen olisi johtanut hakemuksen hylkäämiseen;
(c a) kuluttaja ei kykene todistamaan todellista yhteyttä kyseiseen jäsenvaltioon 15 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetulla tavalla kuukauden sisällä siitä, kun tili on avattu etätoimenpiteenä ennakkoon;
(d) kuluttaja ei enää asu laillisesti unionissa tai on sittemmin avannut toisen maksutilin jäsenvaltiossa, jossa hänellä jo on perusmaksutili.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos maksupalveluntarjoaja irtisanoo perusmaksutiliä koskevan sopimuksen, se ilmoittaa kuluttajalle irtisanomisen perustelut sekä vähintään yhden käytettävissä olevan maksuttoman tai kohtuuhintaisen oikeussuojakeinon tai neuvontapisteen ja käytettävissä olevat vaihtoehtoiset riidanratkaisumekanismit vähintään ▌kuukautta ennen irtisanomisen voimaantuloa kirjallisesti ja maksutta, jollei kyseinen irtisanominen ole vastoin kansallisen turvallisuuden tavoitteita.
19 artikla
Perusmaksutilejä koskevat yleiset tiedot
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on asianmukaisia toimenpiteitä, joilla lisätään ▌tietämystä perusmaksutilien saatavuudesta, niiden maksuehdoista, menettelyistä, joita on noudatettava käytettäessä oikeutta perusmaksutiliin, sekä menetelmistä, jotka mahdollistavat vaihtoehtoisen riitojenratkaisumenettelyn käytön. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedotustoimet ovat riittävät ja hyvin kohdennetut ja että niillä vastataan etenkin pankkijärjestelmän ulkopuolella olevien, heikommassa asemassa olevien ja liikkuvien kuluttajien tarpeisiin.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat aktiivisesti kuluttajien saataville käytettävissä olevia tietoja tarjolla olevien perusmaksutilien erityispiirteistä, niistä veloitettavista maksuista ja niiden käyttöehdoista sekä niihin liittyvää tukea. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kuluttajia informoidaan siitä, ettei lisäpalveluiden osto ole pakollista perusmaksutilin saamiseksi.
2 a. Jäsenvaltioiden on kannustettava oppilaitoksia ja neuvontapisteitä kehittämään kaikkein haavoittuvimpia asiakkaita varten opastusta, jotta heidät saadaan kantamaan vastuu ja huolehtimaan raha-asioistaan. Jäsenvaltioiden on pyrittävä edistämään vastaavia aloitteita ja parantamaan talouskasvatusta kouluissa ja muualla. Taloudellisen syrjäytymisen riski on minimoitava kaikilta kuluttajilta. Lisäksi on tuettava maksupalveluntarjoajien aloitteita, joilla pyritään helpottamaan perusmaksutilien tarjoamisen nivomista yhteen talouskasvatuksen kanssa.
2 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusmaksutilejä tarjoavat maksupalveluntarjoajat julkistavat vuosittain tiedot kyseisen vuoden aikana haettujen, hylättyjen, avattujen ja suljettujen perusmaksutilien lukumäärästä. Asiaankuuluvat tiedot on kerättävä ja julkaistava konttori- ja yhtiötasolla.
2 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat esimerkiksi verkkosivustollaan kunkin maksupalveluntarjoajan toiminnantarkastuksen siitä, noudattavatko ne oikeutta perusmaksutiliin koskevaa vaatimusta. Tässä yhteydessä asiaankuuluvat maksupalveluntarjoajat arvioidaan riippumattomasti sen mukaan, kuinka tehokkaasti ne tarjoavat perusmaksutilejä, ja kymmenen markkinaosuudeltaan suurimman pankin luokitus julkaistaan vuosittain. Kaikki asiaankuuluvat tiedot välitetään komissiolle ja EPV:lle.
V LUKU
TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET JA VAIHTOEHTOINEN RIIDANRATKAISU
20 artikla
Toimivaltaiset viranomaiset
1. Jäsenvaltioiden on nimitettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka varmistavat tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvovat sitä. Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän direktiivin noudattamisen. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava riippumattomia maksupalveluntarjoajista. Niiden on oltava asetuksen N:o 1093/2010 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on oltava riippumattomia maksupalveluntarjoajista ja niillä on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat toimivaltuudet ja voimavarat. Jos useampi kuin yksi viranomainen on jäsenvaltion alueella toimivaltainen varmistamaan tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvomaan sitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti. Kyseisten viranomaisten on tehtävä läheistä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa varmistaakseen, että tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan kaikilta osin asianmukaisesti.
2 a. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on säännöllisesti kuultava asiaankuuluvia sidosryhmiä, kuluttajien edustajat mukaan luettuina, tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen varmistamiseksi ja valvomiseksi, rajoittamatta kuitenkaan 1 kohdassa tarkoitettua riippumattomuusvaatimusta.
3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut nimetyt toimivaltaiset viranomaiset komissiolle viimeistään vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisesta tehtävänjaosta kyseisten viranomaisten välillä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle välittömästi mahdollisista myöhemmistä muutoksista kyseisten viranomaisten nimeämisessä ja toimivaltuuksissa.
21 artikla
Vaihtoehtoinen riidanratkaisu
1. Jäsenvaltioiden on luotava riittävät ja tehokkaat tuomioistuimen ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt kuluttajien ja maksupalveluntarjoajien välisten sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, jotka koskevat tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on nimettävä olemassa olevia elimiä tai perustettava tarvittaessa uusia.
1 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat tukeutuvat yhteen tai useampaan vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen, joka täyttää seuraavat kriteerit:
(a) vanhentumisaika kanteen nostamiseksi tuomioistuimessa keskeytyy vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn keston ajaksi;
(b) menettely on maksuton tai kohtuuhintainen kansallisessa lainsäädännössä täsmennetyllä tavalla;
(c) osapuolilla on pääsy menettelyyn muutenkin kuin sähköisin keinoin;
(d) palveluntarjoajat, kuluttajat ja muut käyttäjät ovat tasapuolisesti edustettuina.
1 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ovat sitoutuneet yhteen tai useampaan vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen.
1 c. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut elimet komissiolle ja EPV:lle viimeistään … [kuuden kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä näitä elimiä koskevat myöhemmät muutokset.
1 d. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ilmoittavat kuluttajalle vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä, joiden piiriin ne kuuluvat ja jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään niiden ja kuluttajan välisiä mahdollisia riitoja. Niiden on myös täsmennettävä, sitoutuvatko ne tai onko niiden sitouduttava käyttämään näitä elimiä riitojen ratkaisuun kuluttajien kanssa.
1 c. Edellä 1 b kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä selkeästi, ymmärrettävästi ja helposti saatavilla olevalla tavalla palveluntarjoajan verkkosivustolla, jos sellainen on, ja palveluntarjoajan ja kuluttajan välisen myynti- tai palvelusopimuksen yleisissä ehdoissa.
VI LUKU
SEURAAMUKSET
22 artikla
Hallinnolliset toimenpiteet ja hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden soveltaminen
1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä ▌sekä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden ▌ on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Rahamääräiset seuraamukset on määritettävä mahdollisimman pitkälti unionin tasolla sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin nojalla annetut kansalliset säännökset pannaan tehokkaasti täytäntöön.
2. EPV antaa toimivaltaisille viranomaisille osoitettuja ohjeita hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten sakkojen suuruudesta asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tiedottavat viipymättä mistä tahansa tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta määrätystä seuraamuksesta tai muusta toimenpiteestä, myös rikkomuksen tyypistä ja luonteesta.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle seuraamuksia koskevista säännöksistä viimeistään … päivänä …kuuta … [18 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta] ja mistä tahansa niihin tämän jälkeen tehdystä muutoksesta.
VII LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
23 artikla
Delegoidut säädökset
Siirretään komissiolle valta antaa 3 artiklan 4 kohtaa koskevia delegoituja säädöksiä 24 artiklan mukaisesti.
24 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
2. Siirretään 23 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän direktiivin voimaantulopäivästä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 23 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä olevan 23 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.
▌
26 artikla
Arviointi
1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot seuraavista seikoista vuosittain ja ensimmäisen kerran viimeistään … päivänä …kuuta …*[kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta]:
(a) missä määrin maksupalveluntarjoajat noudattavat 3–6 artiklan säännöksiä;
(b) 7 artiklan nojalla perustettujen valtuutettujen vertailusivustojen lukumäärä ja vertailusivustojen asiakastyytyväisyyden mittaamista koskevat parhaat käytännöt;
(c) siirrettyjen maksutilien lukumäärä, siirtoon kulunut keskimääräinen aika, siirrosta veloitettu keskimääräinen kokonaismaksu ja niiden tapausten lukumäärä, joissa siirto on evätty sekä kuluttajien yleisimmät siirtomenettelyn yhteydessä kohtaamat ongelmat;
(d) avattujen perusmaksutilien lukumäärä, tällaisten tilien käyttöaika, niiden tapausten lukumäärä ja perustelut, joissa siirto on evätty tai tili irtisanottu, ja veloitetut maksut;
(d a) toimenpiteet, joilla tuetaan muita heikommassa asemassa olevia väestöryhmiä talouteen ja ylivelkaantumisen liittyvissä ongelmissa.
2. Komission laatii vuosikertomuksen jäsenvaltioilta saadun tiedon pohjalta.
27 artikla
Uudelleentarkastelulauseke
1. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksen.
Kertomuksen on sisällettävä
(a) luettelo komission käynnistämistä tämän direktiivin virheellistä tai puutteellista täytäntöönpanoa koskevista rikkomusmenettelyistä;
(b) arvio tämän direktiivin vaikutuksista vähittäispankkitoiminnan yhdenmukaistamiseen ja yhdentymiseen unionissa sekä kilpailuun ja keskimääräisiin maksutasoihin jäsenvaltioissa;
(c) strategioita, joilla lisätään unionin laajuista maksupalveluiden tarjonnan laadun läpinäkyvyyttä ja verrattavuutta sekä liiketoimintamallien, investointistrategioiden ja yritysten yhteiskuntavastuun läpinäkyvyyttä;
(d) arvio maksutilinumeroiden unionin laajuisen siirrettävyyden toteuttamisen kustannuksista ja hyödyistä sekä sitä varten kehitettävä konkreettinen etenemissuunnitelma;
(e) arvio perusmaksutilin tämän direktiivin täytäntöönpanon jälkeen avanneiden kuluttajien tyypillisistä ominaisuuksista;
(f) esimerkkejä jäsenvaltioissa käytössä olevista parhaista käytännöistä, joilla vähennetään maksupalveluiden ulkopuolelle jäävien kuluttajien määrää;
(g) arvio perusmaksutileistä perittävistä maksuista, ottaen huomioon 17 artiklan 3 kohdassa luetellut kriteerit;
(h) arvio mahdollisuuksista luoda koko unionia koskeva yläraja vuosittaisille perusmaksutilin avaamisesta ja käytöstä perittäville kokonaismaksuille ja tavoista soveltaa tällaista rajaa kansallisiin olosuhteisiin;
(i) arvio perusmaksutilien tarjoamisen vaikutuksesta markkinoilla, joilla on tarjolla samankaltaisia palveluita sisältäviä maksutilejä.
2. Uudelleentarkastelussa arvioidaan myös jäsenvaltioilta 26 artiklan nojalla saatujen tietojen perusteella, onko luetteloa palveluista, jotka sisältyvät perusmaksutiliin, aiheellista muuttaa ja ajantasaistaa maksuvälineiden ja tekniikan kehittymisen perusteella.
3. Uudelleentarkastelussa arvioidaan myös sitä, ▌tarvitaanko 7 ja 8 artiklan nojalla toteutettujen toimenpiteiden ohella vertailusivustoja ja paketoituja tarjouksia koskevia lisätoimenpiteitä.
28 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään … päivänä ...kuuta … [viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säädökset kirjallisina komissiolle.
Jos jäsenvaltioiden toimittamat täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevaan ilmoitukseen liittyvät asiakirjat eivät riitä sen arvioimiseen kaikilta osin, ovatko täytäntöönpanotoimenpiteet tämän direktiivin tiettyjen säännösten mukaisia, komissio voi EPV:n pyynnöstä ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi tai omasta aloitteestaan pyytää jäsenvaltioita toimittamaan yksityiskohtaisempia tietoja tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta.
2. Niiden on aloitettava näiden säännösten soveltaminen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on sovellettava III luvun säännöksiä … päivästä …kuuta …* [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta], kun on kyse palveluiden siirtämisestä samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden maksupalveluntarjoajien välillä ja euromääräisten maksutilien kohdalla unioniin sijoittautuneiden maksupalveluntarjoajien kesken euromääräisten maksupalveluiden osalta.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ja jollei komissio säädösten vaikutuksia alustavasti arvioituaan toisin päätä, jäsenvaltioiden on sovellettava III luvun säännöksiä … päivästä …kuuta …* [48 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta], kun on kyse muita kuin euromääräisiä maksutilejä koskevien palveluiden siirtämisestä unioniin sijoittautuneiden maksupalveluntarjoajien välillä.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on sovellettava 4 artiklan 1–6 kohtaa, 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 6 artiklan 1 ja 2 kohtaa 18 kuukauden kuluessa 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun luettelon julkaisemisesta.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden, joiden kansallisessa lainsäädännössä säädetään 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä järjestelystä, jolla niiden alueella laillisesti oleskeleville kuluttajille annetaan mahdollisuus perusmaksutilin avaamiseen, on sovellettava IV luvun säännöksiä … päivästä …kuuta …* [24 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta].
3. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
4. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
29 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
30 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.
Tehty Brysselissä
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
- [1] Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
- [2] * Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.
- [3] Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
- [4] Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu...
- [5] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0293.
- [6] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).
- [7] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (13.11.2013)
talous- ja raha-asioiden valiokunnalle
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä
(COM(2013)0266 – C7‑0125/2013 – 2013/0139(COD))
Valmistelija: Evelyne Gebhardt
(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 50 artikla
LYHYET PERUSTELUT
Monien on nykyään vaikea kuvitella elävänsä ilman pankkitiliä. Pankkitiliä tarvitaan, jotta ihminen voi osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja talouselämään. Jokapäiväinen elämä on vaikeaa ja kallista, jos käytettävissä ei ole peruspankkipalveluja. Ilman käteistä suoritettavien tapahtumien edut ovat aina vain konkreettisempia ja hyödyttävät niin kansalaisia kuin viranomaisia. Pankkisiirtona tapahtuva palkanmaksu sekä sähkö-, kaasu- ja vesilaskujen maksaminen on todella vaikeaa ilman pankkitiliä.
Maailmanpankin arvioiden mukaan EU:ssa on noin 58 miljoonaa kansalaista, joilla ei ole maksutiliä. Monet ovat kohdanneet vaikeuksia pankkitilin avaamisessa. Hylkäysperusteet ovat moninaiset. Kaikissa jäsenvaltioissa ei ole kattavaa pankkikonttori- tai pankkiautomaattiverkostoa, minkä vuoksi kaikki EU-kansalaiset eivät pääse hyötymään rahoituspalveluista. Pankit saattavat evätä kuluttajilta tavallisen maksutilin myös maksukyvyttömyyden perusteella. Lisäksi työnsä tai opintojen vuoksi paljon liikkuvat EU-alueen asukkaat, kausityöntekijät tai lähetetyt työntekijät sekä pk-yritysten työntekijät saattavat kohdata ongelmia maksutilin avaamisessa sen vuoksi, ettei heillä ole pysyvää osoitetta jäsenvaltiossa, johon maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut. Jäsenvaltioiden on pidettävä kiinni yhteisestä tavoitteesta eli unionin sisällä tapahtuvan liikkuvuuden varmistamisesta. Tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että kaikilla unionin kansalaisilla, myös muita heikommassa asemassa olevilla ryhmillä, on oikeus pankkitiliin.
Pankkipalveluverkoston ulkopuolella olevat kuluttajat eivät pääse hyödyntämään sisämarkkinoita. Kuluttajat, joilla ei ole mahdollisuutta käyttää maksutiliä, eivät voi ostaa tavaroita valtioiden rajojen yli tai verkossa. On ensiarvoisen tärkeää löytää tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, jotta kuluttajat eivät syrjäydy normaalielämästä ja uuden tekniikan käytöstä. Jo vuoden 2010 Montin raportissa ja komission vuonna 2011 hyväksymässä sisämarkkinoiden ensimmäisessä toimenpidepaketissa todettiin, että oikeus pankkitiliin on tärkeä tekijä EU:n sisämarkkinoiden moitteettomassa toiminnassa. Kuluttajien pitää voida hyödyntää verkkomarkkinoita ja uutta tekniikkaa sekä hyötyä edullisemmista palveluista ja hinnoista. Komissio esitti vihdoin säädösehdotuksen sen jälkeen, kun parlamentti oli vuonna 2012 laatinut asiasta valiokunta-aloitteisen mietinnön (2012/2055(INI)).
On tärkeää luoda edellytykset tilinkäytölle. Lisäksi on tärkeää tehdä pankkimaksuista läpinäkyviä ja ymmärrettäviä, jotta kuluttajat voivat tehdä vertailuja ja tietoisia valintoja pankkipalveluntarjoajien suhteen. Samalla on erittäin tärkeää, että kuluttajat voivat siirtää tilinsä taloudellisten etujensa turvaamiseksi ja että edistetään pankkipalveluntarjoajien tervettä kilpailua aidoilla sisämarkkinoilla. Aiemmilla unionin tason aloitteilla, kuten maksupalveludirektiivillä (2007/64/EY) ja hiljattain hyväksytyllä asetuksella yhtenäisestä euromaksualueesta (SEPA) (asetus (EU) N:o 260/2012) on jo parannettu maksupalveluntarjoajien valmiuksia toimia valtioiden rajojen yli. Monet eurooppalaiskuluttajat hyötyvät nopeammista maksuista ja edullisemmista maksutapahtumista. Toinen tärkeä askel on rahoituspalvelujen vertailukelpoisuus, joka auttaa kuluttajia tekemään tietoon perustuvia harkittuja päätöksiä. Nopealla siirtomenettelyllä on tarkoitus laskea hintoja ja parantaa kuluttajille tarjottavien rahoitustuotteiden laatua. Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja valmiiksi saattamisen kannalta on erittäin tärkeää tukea kuluttajien valinnanvapautta ja helpottaa kuluttajien liikkuvuutta.
TARKISTUKSET
Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:
Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(13) Maksuja koskevan terminologian määritys olisi annettava kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi, jotta voidaan ottaa huomioon paikallisten markkinoiden erityispiirteet. Jotta palvelut katsottaisiin edustaviksi, vähintään yhden maksupalveluntarjoajan olisi veloitettava siitä maksua jäsenvaltioissa. Lisäksi maksuja koskeva terminologia olisi mahdollisuuksien mukaan standardoitava EU:n tasolla, mikä mahdollistaa eri puolilla unionia veloitettavien maksujen vertailun. Euroopan pankkiviranomaisen olisi laadittava ohjeet, jotka auttavat jäsenvaltioita määrittämään edustavimmat maksupalvelut, joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla. |
(13) Maksuja koskevan terminologian määritys olisi annettava kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtäväksi, jotta voidaan ottaa huomioon paikallisten markkinoiden erityispiirteet. Jotta palvelut katsottaisiin edustaviksi, vähintään yhden maksupalveluntarjoajan olisi veloitettava niistä maksu tai tarjottava niitä maksutta jäsenvaltioissa. Lisäksi maksuja koskeva terminologia olisi mahdollisuuksien mukaan standardoitava EU:n tasolla, mikä mahdollistaa eri puolilla unionia veloitettavien maksujen vertailun. Euroopan pankkiviranomaisen olisi laadittava ohjeet, jotka auttavat jäsenvaltioita määrittämään edustavimmat maksupalvelut, joita tarjotaan maksutta tai joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla. |
Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(14) Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten laadittua alustavan luettelon edustavimmista palveluista, joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla, sekä maksuihin liittyvistä termeistä ja määritelmistä komission olisi tarkasteltava luetteloa yksilöidäkseen delegoiduilla säädöksillä palvelut, jotka ovat yhteisiä useimmille jäsenvaltioille, ja ehdottaakseen niille standardoituja EU:n tason termejä ja määritelmiä. |
(14) Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten laadittua alustavan luettelon edustavimmista palveluista, joista veloitetaan maksu tai joita tarjotaan maksutta kansallisella tasolla, sekä maksuihin liittyvistä termeistä ja määritelmistä komission olisi tarkasteltava luetteloa yksilöidäkseen delegoiduilla säädöksillä palvelut, jotka ovat yhteisiä useimmille jäsenvaltioille, ja ehdottaakseen niille standardoituja EU:n tason termejä ja määritelmiä. |
Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(15) Auttaakseen kuluttajia vertailemaan helposti sisämarkkinoilla veloitettavia tilinhoitomaksuja maksupalveluntarjoajien olisi annettava kuluttajille luettelo maksuista, joita veloitetaan standardoidussa terminologiassa luetelluista palveluista. Tämä edistäisi myös tasapuolisten toimintaedellytysten luomista maksutilimarkkinoilla kilpaileville luottolaitoksille. Maksuja koskevassa tietoasiakirjassa olisi oltava tietoja vain edustavimmista maksupalveluista kussakin jäsenvaltiossa, ja siinä olisi käytettävä tarvittaessa EU:n tasolla vahvistettuja termejä ja määritelmiä. Jotta kuluttajia autettaisiin saamaan hyvä käsitys maksuista, jotka he joutuvat maksamaan maksutilistään, heidän saatavilleen olisi asetettava sanasto, jossa on selityksiä vähintään luetteloon sisältyvistä maksuista ja palveluista. Sanastoa olisi hyödynnettävä välineenä, jolla edistetään paremman käsityksen saamista maksujen merkityksestä, jotta kuluttajilla olisi valmiudet valita laajemmasta maksutilitarjousten valikoimasta. Olisi myös otettava käyttöön velvoite, jonka mukaan maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava kuluttajille vähintään kerran vuodessa kaikki näiden tileistä veloitetut maksut. Jälkikäteen annettavat tiedot olisi toimitettava erillisenä tiivistelmänä. Siinä olisi luotava kokonaiskatsaus kaikkiin suoritettuihin maksuihin, jotta kuluttajat saisivat käsityksen siitä, mihin maksut liittyvät, ja voisivat arvioida, onko heidän tarpeen joko muuttaa kulutustottumuksiaan tai siirtyä toisen palveluntarjoajan asiakkaaksi. Tästä saataisiin maksimaalinen hyöty, jos jälkikäteen annettavat maksutiedot kattavat samat palvelut kuin ennakkotiedot. |
(15) Auttaakseen kuluttajia vertailemaan helposti sisämarkkinoilla veloitettavia tilinhoitomaksuja maksupalveluntarjoajien olisi annettava kuluttajille luettelo maksuista, joita veloitetaan standardoidussa terminologiassa luetelluista palveluista. Tämä edistäisi myös tasapuolisten toimintaedellytysten luomista maksutilimarkkinoilla kilpaileville luottolaitoksille. Maksuja koskevassa tietoasiakirjassa olisi oltava tietoja vain edustavimmista maksupalveluista kussakin jäsenvaltiossa, ja siinä olisi käytettävä tarvittaessa EU:n tasolla vahvistettuja termejä ja määritelmiä. Jotta kuluttajia autettaisiin saamaan hyvä käsitys maksuista, jotka he joutuvat maksamaan maksutilistään, heidän saatavilleen olisi asetettava sanasto, jossa on selityksiä vähintään luetteloon sisältyvistä maksuista ja palveluista. Sanastoa olisi hyödynnettävä välineenä, jolla edistetään paremman käsityksen saamista maksujen merkityksestä, jotta kuluttajilla olisi valmiudet valita laajemmasta maksutilitarjousten valikoimasta. Olisi myös otettava käyttöön velvoite, jonka mukaan maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava kuluttajille vähintään kerran vuodessa kaikki näiden tileistä veloitetut maksut. Täyttäessään tätä velvoitetta maksupalveluntarjoajien olisi otettava huomioon, että tietyillä kuluttajilla ei ehkä ole vakituista osoitetta. Paperilla lähetetyt tiedot eivät saapuisi perille tällaisille kuluttajille. Jälkikäteen annettavat tiedot olisi toimitettava erillisenä tiivistelmänä. Siinä olisi luotava kokonaiskatsaus kaikkiin suoritettuihin maksuihin, jotta kuluttajat saisivat käsityksen siitä, mihin maksut liittyvät, ja voisivat arvioida, onko heidän tarpeen joko muuttaa kulutustottumuksiaan tai siirtyä toisen palveluntarjoajan asiakkaaksi. Tästä saataisiin maksimaalinen hyöty, jos jälkikäteen annettavat maksutiedot kattavat samat palvelut kuin ennakkotiedot. |
Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 19 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(19) Saadakseen puolueettomia tietoja pankkimaksuista kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus käyttää vertailusivustoja, jotka ovat toiminnallisesti riippumattomia maksupalveluntarjoajista. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että kuluttajien saatavilla on vähintään yksi vertailusivusto niiden alueella. Vertailusivustojen ylläpitäjinä voivat olla toimivaltaiset viranomaiset, muut viranomaiset ja/tai valtuutetut yksityiset toimijat. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön vapaaehtoinen valtuutusjärjestelmä, jonka kautta vertailusivustojen yksityiset ylläpitäjät voivat hakea valtuutusta vahvistettujen laatukriteerien mukaisesti. Jos ei ole valtuutettu yksityisen ylläpitäjän verkkosivustoa, olisi otettava käyttöön toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen ylläpitämä vertailusivusto. Tällaisten verkkosivustojen olisi noudatettava laatukriteereitä. |
(19) Saadakseen puolueettomia tietoja pankkimaksuista kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus käyttää vertailusivustoja, jotka ovat toiminnallisesti riippumattomia maksupalveluntarjoajista. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että kuluttajien saatavilla on vähintään yksi vertailusivusto niiden alueella. Vertailusivustojen ylläpitäjinä voivat olla toimivaltaiset viranomaiset, muut viranomaiset ja/tai valtuutetut yksityiset toimijat. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön vapaaehtoinen valtuutusjärjestelmä, jonka kautta vertailusivustojen yksityiset ylläpitäjät voivat hakea valtuutusta vahvistettujen laatukriteerien mukaisesti. Jos ei ole valtuutettu yksityisen ylläpitäjän verkkosivustoa, olisi otettava käyttöön toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen ylläpitämä vertailusivusto. Tällaisten verkkosivustojen olisi myös noudatettava laatukriteereitä. Jotta olisi mahdollista saada kattava yleiskuva maksupalveluntarjoajien unionissa veloittamista maksuista, komission olisi perustettava ajantasainen, riippumaton, täsmällinen, luotettava ja kuluttajaystävällinen portaali, jossa esitetään kaikki linkit jäsenvaltioiden valtuutettuihin vertailusivustoihin. |
Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 20 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(20) Maksutilin tarjoaminen yhdistettynä paketiksi muiden rahoitustuotteiden tai ‑palveluiden kanssa on yleinen käytäntö maksupalveluntarjoajien keskuudessa. Tämä käytäntö voi tarjota maksupalveluntarjoajille keinon monipuolistaa tarjontaansa ja kilpailla keskenään, ja se voi hyödyttää viime kädessä kuluttajia. Rahoitusalan kytkykauppaa koskeva komission tutkimus vuodelta 2009 ja asiaa koskevat kuulemiset ja kuluttajien tekemät kantelut ovat kuitenkin osoittaneet, että maksupalveluntarjoajat saattavat tarjota pankkitilejä yhdistettyinä tuotteisiin, joita kuluttajat eivät ole pyytäneet ja jotka eivät ole olennaisia maksutilien kannalta, kuten kotivakuutukset. On lisäksi havaittu, että nämä käytännöt voivat vähentää hintojen avoimuutta ja vertailukelpoisuutta, rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa ja vaikuttaa kielteisesti kuluttajien liikkuvuuteen. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun maksupalveluntarjoajat tarjoavat paketoituja maksutilejä, kuluttajille annetaan erikseen tietoja maksutilistä veloitettavista maksuista ja kaikista muista pakettiin sisältyvistä rahoituspalveluista veloitettavista maksuista. Näitä velvoitteita ei pitäisi soveltaa palveluihin, jotka yhdistyvät luonnollisesti maksutilin käyttöön, kuten käteisnostot, sähköinen varojen siirto tai maksukortit. Kyseiset palvelut olisi sen vuoksi jätettävä tämän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. |
(20) Maksutilin tarjoaminen yhdistettynä paketiksi muiden rahoitustuotteiden tai ‑palveluiden kanssa on yleinen käytäntö maksupalveluntarjoajien keskuudessa. Tämä käytäntö voi tarjota maksupalveluntarjoajille keinon monipuolistaa tarjontaansa ja kilpailla keskenään, ja se voi hyödyttää viime kädessä kuluttajia. Rahoitusalan kytkykauppaa koskeva komission tutkimus vuodelta 2009 ja asiaa koskevat kuulemiset ja kuluttajien tekemät kantelut ovat kuitenkin osoittaneet, että maksupalveluntarjoajat saattavat tarjota pankkitilejä yhdistettyinä tuotteisiin, joita kuluttajat eivät ole pyytäneet ja jotka eivät ole olennaisia maksutilien kannalta, kuten kotivakuutukset. On lisäksi havaittu, että nämä käytännöt voivat vähentää hintojen avoimuutta ja vertailukelpoisuutta, rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa ja vaikuttaa kielteisesti kuluttajien liikkuvuuteen. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun maksupalveluntarjoajat tarjoavat maksutilejä yhdistettynä paketiksi muiden rahoituspalvelujen kanssa, kuluttajille annetaan tietoja siitä, ovatko paketin eri palvelut ostettavissa myös erillisinä, ja jos ovat, tarjotaanko tällaisten palvelujen yhteydessä erikseen tietoja sähköisesti tai paperilla kunkin pakettiin sisältyvän rahoituspalvelun kustannuksista ja veloitettavista maksuista. |
Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(21) Kuluttajilla on kannustimet maksutilien siirtämiseen vain, jos siirtoprosessi ei aiheuta kohtuuttomia hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita. Menettelyn, jota noudatetaan maksutilien siirtämisessä toiselle maksupalveluntarjoajalle, olisi oltava selkeä ja nopea. Maksujen, joita maksupalveluntarjoajat mahdollisesti veloittavat siirtopalvelusta, olisi vastattava maksupalveluntarjoajille aiheutuvia todellisia kustannuksia. Jotta siirto vaikuttaisi myönteisesti kilpailuun, sitä olisi helpotettava myös rajatylittävällä tasolla. Koska maksutilin siirtäminen toiseen valtioon voi olla monimutkaisempaa kuin kansallisella tasolla toteutettava siirto ja voi edellyttää maksupalveluntarjoajien mukauttavan ja yksinkertaistavan sisäisiä menettelyitään, maksutilien siirtämiselle valtioiden rajojen yli olisi vahvistettava pitemmät määräajat. Eripituisten määräaikojen tarpeellisuutta olisi arvioitava ehdotetun direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä. |
(21) Kuluttajilla on kannustimet maksutilien siirtämiseen vain, jos siirtoprosessi ei aiheuta kohtuuttomia hallinnollisia ja taloudellisia rasitteita. Menettelyn, jota noudatetaan maksutilien siirtämisessä toiselle maksupalveluntarjoajalle, olisi oltava selkeä ja nopea. Jotta siirto vaikuttaisi myönteisesti kilpailuun, sitä olisi helpotettava myös rajatylittävällä tasolla. Tässä direktiivissä oleviin palvelujen siirtämistä koskeviin säännöksiin olisi kuitenkin sovellettava pidempää siirtymäaikaa. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava palvelujen siirtämistä koskevien säännösten täytäntöönpanon erilaisista soveltamisajoista erottamalla toisistaan siirtämispalvelut, joita tarjoavat samaan jäsenvaltioon sijoittautuneet maksupalveluntarjoajat, ja siirtämispalvelut, joita tarjoavat eri jäsenvaltioihin sijoittautuneet maksupalveluntarjoajat. Kaikissa jäsenvaltioissa olisi tarjottava siirtämisen yhteydessä uudelleenohjaamista koskevia palveluja. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava järjestelmää, jolla pysyväistoimeksiannot ja suoraveloitukset uudelleenohjataan vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle kuluttajan tilille vähintään vuoden ajan. |
Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 27 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(27) Kuluttajien, jotka asuvat laillisesti unionin alueella ja joilla ei ole maksutiliä tietyssä jäsenvaltiossa, olisi voitava avata perusmaksutili ja käyttää sitä kyseisessä jäsenvaltiossa. Saadakseen mahdollisimman laajat mahdollisuudet käyttää tällaista tiliä kuluttajien olisi voivat käyttää niitä riippumatta esimerkiksi työttömyydestä tai henkilökohtaisesta konkurssista johtuvasta taloudellisesta tilanteestaan ja asuinpaikastaan. Oikeus käyttää perusmaksutiliä missä tahansa jäsenvaltiossa olisi lisäksi myönnettävä rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY16 vaatimusten mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat menettelyt. |
(27) Kuluttajien, jotka asuvat laillisesti unionin alueella ja joilla ei ole maksutiliä tietyssä jäsenvaltiossa, olisi voitava avata perusmaksutili ja käyttää sitä kyseisessä jäsenvaltiossa. Saadakseen mahdollisimman laajat mahdollisuudet käyttää tällaista tiliä kuluttajien olisi voitava käyttää sitä riippumatta esimerkiksi etenkään työllisyystilanteesta, tulotasosta ja tulojen säännöllisyydestä, henkilökohtaisesta konkurssista, aiemmista luottotiedoista tai henkilöhistoriastaan johtuvasta taloudellisesta tilanteestaan ja asuinpaikastaan. Nykypäivänä tehokas ja täysimääräinen osallistuminen talouden ja yhteiskunnan toimintaan edellyttää kuluttajilta pankkitiliä. Kuluttajat, joilla ei ole pankkitiliä, joutuvat käyttämään käteistä rahaa, mikä rajoittaa heidän maksutavan valintaansa, estää sähköiset maksutavat ja tulee myös kalliimmaksi. Oikeus käyttää perusmaksutiliä missä tahansa jäsenvaltiossa olisi lisäksi myönnettävä rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY16 vaatimusten mukaisesti, ottaen erityisesti huomioon asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat menettelyt. |
|
__________________ |
__________________ |
|
16 EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15. |
16 EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15. |
Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 28 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(28) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vähintään yksi maksupalveluntarjoaja tarjoaa perusmaksutiliä kuluttajille. Maksutilin käyttö ei saisi olla kohtuuttoman vaikeaa, eikä se saisi aiheuttaa kuluttajille kohtuuttomia kustannuksia. Tällöin jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon sellaisia seikkoja kuin nimettyjen maksupalveluntarjoajien sijainti alueellaan. Minimoidakseen kuluttajien taloudellisen syrjäytymisen riskin jäsenvaltioiden olisi parannettava rahoitusalan valistusta, myös kouluissa, ja torjuttava ylivelkaantumista. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tuettava maksupalveluntarjoajien aloitteita, joilla pyritään helpottamaan perusmaksutilien tarjoamisen nivomista yhteen rahoitusalan valistuksen kanssa. |
(28) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki niiden alueella vähittäismaksupalveluja ja osana tavanomaista liiketoimintaansa maksutilejä tarjoavat maksupalveluntarjoajat tarjoavat kuluttajille perusmaksutiliä. Perusmaksupalveluja olisi tarjottava koko unionissa kaikille unionin alueella laillisesti oleskeleville kuluttajille, mukaan luettuina opiskelijat, työntekijät ja asunnottomat, joilla ei ole vakituista osoitetta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että perusmaksutilejä eivät tarjoa vain sellaiset maksupalveluntarjoajat, jotka tarjoavat tilejä ainoastaan verkkopankkijärjestelmässä. Maksutilin käyttö ei saisi olla kohtuuttoman vaikeaa, ja kuluttajilta ei saisi periä siitä maksua tai siitä saisi periä vain nimellisen maksun. Perusmaksutiliä olisi tarjottava maksutta tai sellaista nimellistä maksua vastaan, joka kattaa ainoastaan maksupalveluntarjoajalle aiheutuneet todelliset kustannukset. Tällöin jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon sellaisia seikkoja kuin nimettyjen maksupalveluntarjoajien sijainti alueellaan. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että poikkeukset perustuvat ainoastaan direktiivissä 2005/60/EY vahvistettuihin vaatimuksiin. Minimoidakseen kuluttajien taloudellisen syrjäytymisen riskin jäsenvaltioiden olisi parannettava rahoitusalan valistusta, myös kouluissa, ja torjuttava ylivelkaantumista. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tuettava maksupalveluntarjoajien aloitteita, joilla pyritään helpottamaan perusmaksutilien tarjoamisen nivomista yhteen rahoitusalan valistuksen kanssa. |
Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 30 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(30) Kuluttajille olisi taattava mahdollisuus käyttää eräitä perusmaksupalveluita, joille jäsenvaltioiden on määritettävä vähimmäismäärä operaatioita siten, että siinä otetaan huomioon sekä kuluttajien tarpeet että kyseisen jäsenvaltion kaupalliset menettelyt. Pankit voivat soveltaa tavanomaisia maksujaan tämän vähimmäispalveluluettelon ulkopuolisiin palveluihin. Perusmaksutileihin liittyviin palveluihin olisi kuuluttava järjestely, joka mahdollistaa käteistalletukset ja -nostot. Kuluttajien olisi voitava toteuttaa keskeisiä maksutapahtumia, kuten vastaanottaa tuloja tai etuuksia, maksaa laskuja tai veroja sekä hankkia tavaroita ja palveluita, myös suoraveloituksena, tilisiirtona ja maksukortilla. Tällaisten palveluiden olisi mahdollistettava tavaroiden ja palveluiden verkko-ostokset ja annettava kuluttajille tilaisuus käynnistää maksutoimeksiantoja maksupalveluntarjoajan verkkopankkijärjestelmän kautta, jos sellainen on saatavilla. Perusmaksutiliä ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa verkkokäyttöön, sillä siten luotaisiin este kuluttajille, joilla ei ole internetyhteyttä. Kuluttajille ei pitäisi antaa tilinylitysoikeutta perusmaksutilin yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa maksupalveluntarjoajien tarjota hyvin pieniä määriä koskevia puskurijärjestelyitä perusmaksutilien yhteydessä. |
(30) Kuluttajille olisi taattava mahdollisuus käyttää eräitä perusmaksupalveluita. Pankit voivat soveltaa tavanomaisia maksujaan tämän peruspalveluluettelon ulkopuolisiin palveluihin. Perusmaksutileihin liittyviin palveluihin olisi kuuluttava järjestely, joka mahdollistaa käteistalletukset ja -nostot. Kuluttajien olisi voitava toteuttaa keskeisiä maksutapahtumia, kuten vastaanottaa tuloja tai etuuksia, maksaa laskuja tai veroja sekä hankkia tavaroita ja palveluita, myös suoraveloituksena, tilisiirtona ja maksukortilla. Tällaisten palveluiden olisi mahdollistettava tavaroiden ja palveluiden verkko-ostokset ja annettava kuluttajille tilaisuus käynnistää maksutoimeksiantoja maksupalveluntarjoajan verkkopankkijärjestelmän kautta, jos sellainen on saatavilla. Perusmaksutiliä ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa verkkokäyttöön, sillä siten luotaisiin este kuluttajille, joilla ei ole internetyhteyttä. Kuluttajille ei pitäisi antaa tilinylitysoikeutta perusmaksutilin yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa maksupalveluntarjoajien tarjota hyvin pieniä määriä koskevia puskurijärjestelyitä perusmaksutilien yhteydessä. Kuluttajalle tilin erityisten hinnoitteluehtojen mukaisesti tarjottavien operaatioiden määrää ei pitäisi rajoittaa, edellyttäen että kuluttaja käyttää perusmaksutiliä henkilökohtaisiin tarkoituksiin. |
Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
a a) ’laillisesti oleskelevalla’ jokaista unionin alueella laillisesti oleskelevaa unionin kansalaista tai kolmannesta maasta tulevaa henkilöä, mukaan luettuina opiskelijat, työntekijät ja asunnottomat, joilla ei ole vakituista osoitetta; |
Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – c a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
c a) ’maksutiliin liittyvillä palveluilla’ kaikkia maksutiliin liittyviä palveluja, myös maksupalveluja; |
Tarkistus 12 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – e a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
e a) ’maksupalveluntarjoajalla’ tämän direktiivin IV luvussa kaikkia jäsenvaltion alueelle sijoittautuneita maksupalveluntarjoajia, jotka tarjoavat vähittäismaksupalveluja ja maksutilejä osana tavanomaista liiketoimintaansa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta e alakohdan soveltamista; |
Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – g alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
g) ’siirtävällä maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, jolta tiedot kaikista toistuvista maksuista tai osasta niistä siirretään; |
g) ’siirtävällä maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, jolta kuluttaja siirtää maksutilin; |
Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – h alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
h) ’vastaanottavalla maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, jolle tiedot kaikista toistuvista maksuista tai osasta niistä siirretään; |
h) ’vastaanottavalla maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, jolle kuluttaja siirtää maksutilin; |
Tarkistus 15 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – k alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
k) ’maksuilla’ mahdollisia maksuja, jotka kuluttajan on maksettava maksupalveluntarjoajalle maksupalveluiden tarjoamisesta tai maksutiliä koskevista maksutapahtumista; |
k) ’maksuilla’ kaikkia maksutiliin liittyviä kustannuksia, mukaan lukien tilinylitysoikeus, seuraamukset ja luottokorttikorot, jotka kuluttajan on maksettava maksupalveluntarjoajalle maksupalveluiden tarjoamisesta tai maksutiliä koskevista maksutapahtumista; |
Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – m alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
m) ’siirtämisellä’ kuluttajan pyynnöstä tapahtuvaa tietojen siirtämistä maksupalveluntarjoajalta toiselle kaikista tai joistakin tilisiirtoja koskevista pysyväistoimeksiannoista, toistuvista suoraveloituksista ja toistuvista saapuvista tilisiirroista maksutililtä tai -tilille siten, että tilin positiivinen saldo joko siirretään tai ei maksutililtä toiselle tai että aiempi tili joko suljetaan tai ei; |
m) ’siirtämisellä’ kuluttajan pyynnöstä tapahtuvaa tietojen siirtämistä maksupalveluntarjoajalta toiselle kaikista tai joistakin tilisiirtoja koskevista pysyväistoimeksiannoista, toistuvista suoraveloituksista ja toistuvista saapuvista tilisiirroista maksutililtä tai -tilille siten, että tilin positiivinen saldo joko siirretään tai ei maksutililtä toiselle tai että aiempi tili joko suljetaan tai ei; tili voidaan siirtää ainoastaan sillä edellytyksellä, että sen saldo on positiivinen tai nolla; |
Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – o alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
o) ’tilisiirrolla’ kansallista tai rajatylittävää maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja hyvittää maksunsaajan maksutiliä yhdellä tai useammalla maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla maksajan antaman määräyksen perusteella; |
o) ’tilisiirrolla’ maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja hyvittää maksunsaajan maksutiliä yhdellä tai useammalla maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla maksajan antaman määräyksen perusteella; |
Tarkistus 18 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – r a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
r a) ’pankkipäivällä’ päivää, jona asianomaiset maksupalveluntarjoajat harjoittavat edellytetyllä tavalla liiketoimintaa hoitaakseen tässä direktiivissä asetettuja tehtäviä. |
Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – otsikko | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Luettelo edustavimmista maksupalveluista, joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla, ja standardoidusta terminologiasta |
Luettelo maksutiliin liittyvistä palveluista, joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla, ja standardoidusta terminologiasta |
Tarkistus 20 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 20 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset määrittävät alustavan luettelon vähintään 20 maksupalvelusta, joiden osuus sellaisista edustavimmista maksupalveluista, joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla, on vähintään 80 prosenttia. Luettelossa on oltava kuhunkin palveluun liittyvät termit ja määritelmät. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 20 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset määrittävät alustavan luettelon, joka kattaa 80 prosenttia edustavimmista maksupalveluista, jotka liittyvät maksutiliin ja joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla. Alustavassa luettelossa on oltava kuhunkin palveluun liittyvät termit ja määritelmät. Kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat lähettäneet kyseiset alustavat luettelot, komissio määrittää luettelon, joka kattaa 80 prosenttia edustavimmista maksupalveluista, jotka liittyvät maksutiliin ja joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla. Luettelossa on oltava kuhunkin palveluun liittyvät standardoidut termit ja määritelmät. Jokaisesta palvelusta käytetään ainoastaan yhtä nimeä. |
Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 4 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
4. Siirretään komissiolle valta antaa 24 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä EU:n standardoidun terminologian vahvistamisesta 3 kohdan nojalla toimitettujen alustavien luetteloiden perusteella maksupalveluille, jotka ovat yhteisiä ainakin jäsenvaltioiden enemmistölle. EU:n standardoitu terminologia sisältää yhteisiin palveluihin liittyvät yhteiset termit ja määritelmät. |
4. Siirretään komissiolle valta antaa 24 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä 3 kohdan nojalla toimitettujen alustavien luetteloiden perusteella laadittavasta EU:n luettelosta, joka kattaa 80 prosenttia edustavimmista maksupalveluista, jotka liittyvät maksutiliin, josta veloitetaan maksu unionin tasolla, sekä EU:n standardoidun terminologian vahvistamisesta maksupalveluille, jotka ovat yhteisiä ainakin jäsenvaltioiden enemmistölle. EU:n standardoitu terminologia sisältää yhteisiin palveluihin liittyvät yhteiset termit ja määritelmät. |
Tarkistus 22 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen kuin maksupalveluntarjoajat tekevät kuluttajan kanssa maksutiliä koskevan sopimuksen, ne antavat kuluttajalle maksuja koskevan tietoasiakirjan, joka sisältää luettelon 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista edustavimmista palveluista ja kutakin palvelua vastaavista maksuista. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaisessa ajassa ennen kuin maksupalveluntarjoajat tekevät kuluttajan kanssa maksutiliä koskevan sopimuksen, ne tiedottavat kuluttajalle ja antavat kuluttajalle maksuja koskevan tietoasiakirjan, joka sisältää luettelon kaikista maksutiliin kytkeytyvistä palveluista ja kutakin palvelua vastaavista maksuista. Jos maksuja muutetaan, kuluttajille on ilmoitettava kaikista muutoksista sähköisesti tai paperilla. |
Tarkistus 23 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Jos yksi tai useampia 1 kohdassa tarkoitetuista maksupalveluista tarjotaan osana rahoituspalvelupakettia, maksuja koskevassa tietoasiakirjassa on ilmoitettava, mitkä 1 kohdassa tarkoitetuista palveluista sisältyvät pakettiin, koko paketista veloitettava maksu ja muista kuin 1 kohdassa tarkoitetuista palveluista veloitettava maksu. |
2. Jos yksi tai useampia 1 kohdassa tarkoitetuista maksutiliin kytkeytyvistä maksupalveluista tarjotaan osana rahoituspalvelupakettia, maksuja koskevassa tietoasiakirjassa on ilmoitettava, mitkä 1 kohdassa tarkoitetuista palveluista sisältyvät pakettiin, ja, mikäli osia on mahdollista ostaa erillään, muista kuin 1 kohdassa tarkoitetuista palveluista veloitettava maksu. |
Tarkistus 24 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 3 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
3 a. Maksupalveluntarjoajat eivät saa periä maksuja, joita ei ole ilmoitettu maksuja koskevassa tietoasiakirjassa. |
Tarkistus 25 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 4 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat kuluttajien saataville sanaston vähintään 1 kohdassa tarkoitetusta maksupalveluluettelosta ja siihen liittyvistä määritelmistä. |
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat kuluttajien saataville sanaston vähintään 1 kohdassa tarkoitetusta palveluluettelosta ja siihen liittyvistä määritelmistä. |
Tarkistus 26 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat antavat kuluttajille erittelyn kaikista kuluttajien maksutileiltä veloitetuista maksuista vähintään kerran vuodessa. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat antavat kuluttajille maksutta erittelyn kaikista kuluttajien maksutileiltä veloitetuista maksuista vähintään kerran vuodessa ja aina pyydettäessä kohtuullisuuden rajoissa. Erittely voidaan antaa kuluttajille sähköisenä tai paperilla osapuolten sopimalla tavalla. |
Tarkistus 27 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
1 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajille tiedotetaan kattavasti ja hyvissä ajoin etukäteen kirjallisesti tai sähköisesti, mikäli maksupalveluntarjoaja aikoo korottaa maksuja ennen vuotuisen erittelyn julkaisemista. |
Tarkistus 28 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(a) kustakin palvelusta veloitettu yksikkömaksu, palvelun käyttökertojen lukumäärä tarkastelujakson aikana ja päivämäärä, jona palvelua käytettiin; |
(a) kustakin palvelusta veloitettu yksikkömaksu tai jos kyse on yhdeksi palveluksi katsottavasta paketista, koko paketista veloitettu maksu, palvelun käyttökertojen lukumäärä tarkastelujakson aikana ja päivämäärä, jona palvelua käytettiin; |
Tarkistus 29 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – b alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(b) kustakin palvelusta tarkastelujakson aikana veloitettujen maksujen kokonaismäärä; |
(b) kustakin palvelusta tai palvelupaketista tarkastelujakson aikana veloitettujen maksujen kokonaismäärä; |
Tarkistus 30 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – c alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(c) kaikista palvelusta tarkastelujakson aikana veloitettujen maksujen kokonaismäärä. |
(c) kaikista palveluista tai palvelupaketeista tarkastelujakson aikana veloitettujen maksujen kokonaismäärä. |
Tarkistus 31 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(c a) ennakkoilmoitus seuraavalla jaksolla veloitettavien maksujen mahdollisista muutoksista tai korotuksista; tilinylityksen kesto päivinä, sovellettu korko ja tarkastelujakson aikana maksetun koron kokonaismäärä; |
Tarkistus 32 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 3 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
3 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajia varoitetaan etukäteen, mikäli maksupalveluntarjoaja aikoo korottaa maksuja ennen vuotuisen erittelyn julkaisemista. |
Tarkistus 33 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat käyttävät sopimustiedoistaan ja kaupallisissa tiedoissaan tarvittaessa termejä ja määritelmiä, jotka sisältyvät 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun luetteloon edustavimmista maksupalveluista. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat käyttävät sopimustiedoissaan ja kaupallisissa tiedoissaan termejä ja määritelmiä, jotka sisältyvät 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon kaikista maksutiliin liittyvistä palveluista. |
Tarkistus 34 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(a) oltava toiminnallisesti riippumattomia kaikista maksupalveluntarjoajista; |
(a) oltava riippumattomia kaikista maksupalveluntarjoajista; verkkosivuston omistajan ja tarjoajan nimen on oltava helposti saatavilla ja näkyvissä; |
Tarkistus 35 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – a a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(a a) annettava selkeästi tiedot omistajista ja rahoituksesta; oltava puolueettomia ja esitettävä selvästi perusteet, joita käytetään määritettäessä maksutilin käyttäjälle suositeltavaa maksutiliä; |
Tarkistus 36 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – a b alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(a b) pidätyttävä esittämästä maksupalveluntarjoajien, näiden edustajien, kumppaneiden tai tuotemerkkien mainoksia kotisivuillaan tai vertailusivustoilla; |
Tarkistus 37 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – c alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(c) annettava ajantasaisia tietoja; |
(c) annettava ajantasaisia, täsmällisiä, luotettavia ja käyttäjäystävällisiä tietoja; |
Tarkistus 38 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun maksutili tarjotaan yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa osana pakettia, maksupalveluntarjoaja informoi kuluttajaa siitä, onko maksutili mahdollista ostaa erikseen, ja antaa kuluttajalle erikseen tietoa kuhunkin paketissa tarjottuun tuotteeseen ja palveluun liittyvistä kustannuksista ja maksuista. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun maksutili tarjotaan yhdessä toisen rahoituspalvelun tai ‑tuotteen kanssa osana pakettia, maksupalveluntarjoaja informoi kuluttajaa asianmukaisessa ajassa ennen maksutiliä koskevan sopimuksen tekemistä siitä, että maksutili on mahdollista ostaa erikseen, ja antaa kuluttajalle erikseen tietoa kuhunkin paketissa tarjottuun rahoitustuotteeseen ja ‑palveluun liittyvistä kustannuksista ja maksuista, mikäli kyseiset rahoitustuotteet ja ‑palvelut voidaan ostaa erikseen. |
Tarkistus 39 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
1 a. Kuluttajan on voitava ostaa erillisinä palveluja, jotka eivät sisälly 16 artiklassa tarkoitettuihin perusmaksutilin ominaisuuksiin. |
Tarkistus 40 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 b kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
1 b. Palveluntarjoajien olisi voitava tarvittaessa tarjota perusmaksutiliasiakkaille luottotuotteita erillisinä palveluina. Perusmaksutilin saatavuutta tai käyttöä ei saa rajoittaa millään tavoin eikä sen ehdoksi saa asettaa tällaisten palvelujen tai tuotteiden ostamista. |
Tarkistus 41 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, kun maksutilin kanssa tarjotaan vain direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa määriteltyjä maksupalveluita. |
Poistetaan. |
Tarkistus 42 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 2 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
2 a. Osuuden hankkimista osuustoiminnasta ei katsota 2 kohdan mukaiseksi tuotteeksi tai palveluksi. |
Tarkistus 43 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat tarjoavat 10 artiklassa kuvailtua siirtopalvelua jokaiselle kuluttajalle, jolla on unioniin sijoittautuneen maksupalveluntarjoajan ylläpitämä maksutili. |
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat tarjoavat 28 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettujen siirtymäsäännösten mukaisesti 10 artiklassa kuvailtua siirtopalvelua jokaiselle kuluttajalle, jolla on unioniin sijoittautuneen maksupalveluntarjoajan ylläpitämä maksutili. |
|
|
Kaikissa jäsenvaltioissa on tarjottava siirtämisen yhteydessä uudelleenohjaamista koskevia palveluja. Jäsenvaltioiden on tarjottava järjestelmää, jolla pysyväistoimeksiannot ja suoraveloitukset uudelleenohjataan automaattisesti vastaanottavan maksupalveluntarjoajan ylläpitämälle kuluttajan tilille vähintään vuoden ajan. |
Tarkistus 44 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
Kotimaisten maksupalveluntarjoajien välillä tehtävien siirtämisten osalta jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai säätää säännöksiä, jotka poikkeavat 10 artiklan säännöksistä, jos siten saavutetaan kuluttajaa selvästi hyödyttäviä tehokkuusetuja. Tämä pätee erityisesti jo toimiviin siirtämispalvelujärjestelmiin. |
Tarkistus 45 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 3 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(a) luettelon toimittaminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle ja, jos kuluttaja pyytää sitä erikseen 2 kohdan nojalla, kuluttajalle kaikista voimassa olevista pysyväistoimeksiannoista, jotka koskevat tilisiirtoja ja velallisen tekemiä suoraveloitusvaltuutuksia; |
(a) kattavan yhteenvetoluettelon toimittaminen kuluttajalle kaikista voimassa olevista pysyväistoimeksiannoista, jotka koskevat tilisiirtoja ja velallisen tekemiä suoraveloitusvaltuutuksia, ja vahvistuksen pyytäminen niiden toimittamiselle vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle; |
Tarkistus 46 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 4 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(a) kuluttajan pyytämien tilisiirtoja koskevien pysyväistoimeksiantojen järjestäminen seitsemän kalenteripäivän kuluessa ja niiden toteuttaminen luvassa ilmoitetusta päivästä alkaen; |
(a) kuluttajan pyytämien tilisiirtoja koskevien pysyväistoimeksiantojen järjestäminen seitsemän pankkipäivän kuluessa ja niiden toteuttaminen luvassa ilmoitetusta päivästä alkaen; |
Tarkistus 47 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 6 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(a) 3 kohdan a, b ja c alakohdassa mainittujen tietojen lähettäminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle seitsemän kalenteripäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta; |
(a) 3 kohdan a, b ja c alakohdassa mainittujen tietojen lähettäminen vastaanottavalle maksupalveluntarjoajalle seitsemän pankkipäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta; |
Tarkistus 48 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 6 kohta – d alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(d) maksutilin sulkeminen; |
(d) maksutilin sulkeminen maksutta; |
Tarkistus 49 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 8 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1–7 kohdassa olevia säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun siirtopalvelun käynnistäjä on toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut maksupalveluntarjoaja. |
8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1–7 kohdassa olevia säännöksiä sovelletaan 28 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettujen siirtymäsäännösten mukaisesti. |
Tarkistus 50 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 3 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksut, joita siirtävä maksupalveluntarjoaja mahdollisesti veloittaa kuluttajalta pitämänsä maksutilin irtisanomisesta, määritetään direktiivin 2007/64/EY 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti. |
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtävä maksupalveluntarjoaja ei veloita kuluttajalta maksuja pitämänsä maksutilin irtisanomisesta. |
Tarkistus 51 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 4 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muut kuin 1–3 kohdassa tarkoitetut maksut, joita siirtävä tai vastaanottava maksupalveluntarjoaja mahdollisesti veloittaa kuluttajalta 10 artiklan nojalla tarjotuista palveluista, ovat asianmukaiset ja vastaavat kyseisen maksupalveluntarjoajan todellisia kustannuksia. |
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtävä tai vastaanottava maksupalveluntarjoaja ei veloita kuluttajalta maksuja 10 artiklan nojalla tarjotuista palveluista. |
Tarkistus 52 Ehdotus direktiiviksi 12 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että taloudellisista tappioista, joita kuluttajille koituu siitä, että siirtoprosessiin osallistuva maksupalveluntarjoaja laiminlyö 10 artiklan mukaiset velvoitteensa, saadaan korvaus kyseiseltä maksupalveluntarjoajalta. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että taloudellisista tappioista, joita kuluttajille koituu siitä, että siirtoprosessiin osallistuva maksupalveluntarjoaja laiminlyö 10 artiklan mukaiset velvoitteensa, saadaan viipymättä korvaus kyseiseltä maksupalveluntarjoajalta. Todistustaakka on maksupalveluntarjoajalla, jonka on osoitettava noudattaneensa 10 artiklassa säädettyjä ehtoja. |
Tarkistus 53 Ehdotus direktiiviksi 13 artikla – 1 kohta – c alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(c) siirtoprosessista mahdollisesti veloitettavat maksut; |
Poistetaan. |
Tarkistus 54 Ehdotus direktiiviksi 14 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei unionissa laillisesti asuvia kuluttajia syrjitä heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa vuoksi, kun he hakevat tai käyttävät maksutiliä unionissa. |
Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei unionissa laillisesti oleskelevia kuluttajia syrjitä heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa vuoksi, kun he hakevat tai käyttävät maksutiliä unionissa. Perusmaksutilin omistajaa ei myöskään saa millään tavoin syrjiä. On kiellettyä osoittaa näkyvää syrjintää esimerkiksi kortin erilaisen ulkoasun, erilaisen tilinumerosarjan tai korttinumerosarjan avulla. |
Tarkistus 55 Ehdotus direktiiviksi 14 a artikla (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
14 a artikla |
|
|
Oikeus maksutiliin |
|
|
Kaikilla laillisesti unionissa asuvilla on oikeus käyttää perusmaksutiliä ilmaiseksi tai enintään nimellistä maksua vastaan. |
Tarkistus 56 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähintään yksi maksupalveluntarjoaja tarjoaa perusmaksutiliä kuluttajille niiden alueella. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusmaksutilejä eivät tarjoa vain sellaiset maksupalveluntarjoajat, jotka tarjoavat tilejä ainoastaan verkkopankkijärjestelmässä. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki niiden alueella vähittäismaksupalveluja ja osana tavanomaista liiketoimintaansa maksutilejä tarjoavat maksupalveluntarjoajat tarjoavat kuluttajille perusmaksutiliä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusmaksutilejä eivät tarjoa vain sellaiset maksupalveluntarjoajat, jotka tarjoavat tilejä ainoastaan verkkopankkijärjestelmässä. |
Tarkistus 57 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 1 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
1 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kuluttajalta evätään mahdollisuus avata maksutili vapailla markkinoilla, epäämistä koskevaan maksupalveluntarjoajan kirjeeseen sisältyy pakollinen maininta lainmukaisesta oikeudesta perusmaksutiliin sekä maininta vaihtoehtoisesta riitojenratkaisuelimestä ja sen yhteystiedoista. |
Tarkistus 58 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionissa laillisesti asuvilla kuluttajilla on oikeus avata 1 kohdan mukaisesti yksilöityjen maksupalveluntarjoajien ylläpitämä perusmaksutili ja oikeus käyttää tällaista tiliä. Tätä oikeutta on sovellettava kuluttajan asuinpaikasta riippumatta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisen oikeuden käyttöä ei tehdä kuluttajien kannalta kohtuuttoman vaikeaksi tai rasittavaksi. Ennen perusmaksutilin avaamista maksupalveluntarjoajien on tarkastettava, onko kuluttajalla jo maksutili niiden alueella. |
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionissa laillisesti asuvilla kuluttajilla on oikeus avata perusmaksutili ja käyttää tällaista tiliä. Tätä oikeutta on sovellettava kuluttajan asuinpaikasta riippumatta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisen oikeuden käyttöä ei tehdä kuluttajien kannalta vaikeaksi tai rasittavaksi. Ennen perusmaksutilin avaamista maksupalveluntarjoajien on tarkastettava, onko kuluttajalla jo maksutili niiden alueella, ja pyydettävä kuluttajaa allekirjoittamaan kunnian ja omantunnon kautta annettava vakuutus. |
Tarkistus 59 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 3 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(a) jos kuluttajalla on jo alueelleen sijoittautuneen maksupalvelutarjoajan ylläpitämä maksutili, jonka kautta kuluttaja voi käyttää 17 artiklan 1 kohdassa lueteltuja maksupalveluita; |
(a) jos kuluttajalla on jo alueelleen sijoittautuneen maksupalvelutarjoajan ylläpitämä maksutili, jonka kautta kuluttaja voi käyttää 16 artiklan 1 kohdassa lueteltuja maksupalveluita; kuluttajaa ei katsota maksutilin omistajaksi, jos hän voi osoittaa siirtyneensä toisen maksutilin käyttäjäksi 9 artiklan mukaisesti tai irtisanoneensa aiemman sopimuksen; |
Tarkistus 60 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 3 kohta – b a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(b a) jos on havaittu rikoksia, kuten petoksia. |
Tarkistus 61 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 3 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
3 a. Kun kuluttaja on antanut virheellisiä tietoja saadakseen perusmaksutilin, ja häneltä olisi muutoin eli oikeellisten tietojen perusteella evätty oikeus saada tällainen tili; |
Tarkistus 62 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 4 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoaja ilmoittaa kuluttajalle välittömästi kirjallisesti ja maksutta hakemuksen hylkäämisestä 3 kohdan mukaisissa tapauksissa, jollei ilmoituksen antaminen ole vastoin kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen tavoitteiden turvaamista. |
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoaja ilmoittaa kuluttajalle välittömästi kirjallisesti ja maksutta hakemuksen hylkäämisestä ja hylkäämisperusteista 3 kohdan mukaisissa tapauksissa, jollei ilmoituksen antaminen ole vastoin kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen tavoitteiden turvaamista. |
Tarkistus 63 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 4 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
4 a. Kuluttajat, joilla on jo maksutili samassa jäsenvaltiossa, voivat myös siirtyä perusmaksutiliin käyttämällä 10 artiklassa mainittua siirtopalvelua. |
Tarkistus 64 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 1 kohta – johdantokappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusmaksutili sisältää seuraavat maksupalvelut: |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusmaksutili sisältää seuraavat palvelut: |
Tarkistus 65 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 1 kohta – d alakohta – 1 alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(1) suoraveloitus; |
(1) SEPA-suoraveloitus ja muu kuin euromääräinen suoraveloitus; |
Tarkistus 66 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 1 kohta – d alakohta – 2 alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(2) maksutapahtumien toteuttaminen maksukortilla, mukaan lukien verkkomaksut; |
(2) SEPA-maksutapahtumien ja muiden kuin euromääräisten maksutapahtumien toteuttaminen maksukortilla, mukaan lukien verkkomaksut; |
Tarkistus 67 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 1 kohta – d alakohta – 3 alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(3) tilisiirrot. |
(3) SEPA-tilisiirrot ja muut kuin euromääräiset tilisiirrot; |
Tarkistus 68 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 1 kohta – d alakohta – 3 a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(3 a) SEPA-pysyväistoimeksiannot ja suoraveloitusvaltuutukset ja muut kuin euromääräiset pysyväistoimeksiannot ja suoraveloitusvaltuutukset. |
Tarkistus 69 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Jäsenvaltioiden on määritettävä kaikkien 1 kohdassa tarkoitettujen palveluiden osalta vähimmäismäärä operaatioita, jotka tarjotaan kuluttajalle mahdollista 17 artiklassa tarkoitettua maksua vastaan. Operaatioiden vähimmäismäärän on oltava kohtuullinen ja kyseisen jäsenvaltion yleisen kaupallisen menettelyn mukainen. |
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajalle 17 artiklassa tarkoitettujen erityisten hinnoittelusääntöjen mukaisesti tarjottavien operaatioiden määrää ei rajoiteta, edellyttäen että kuluttaja käyttää perusmaksutiliä henkilökohtaisiin tarkoituksiin. |
Tarkistus 70 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 4 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei kuluttajalle tarjota tilinylitysoikeutta perusmaksutilin yhteydessä. |
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei kuluttajalle tarjota tilinylitysoikeutta maksutilin yhtenä peruspiirteenä. |
Tarkistus 71 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat tarjoavat 16 artiklassa mainitut palvelut maksutta tai kohtuullista maksua vastaan. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat tarjoavat 16 artiklassa mainitut palvelut maksutta tai nimellistä maksua vastaan. |
Tarkistus 72 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksut, jotka kuluttajilta veloitetaan puitesopimuksessa vahvistettujen sitoumusten jättämisestä täyttämättä, ovat kohtuullisia. |
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksut, jotka kuluttajilta veloitetaan puitesopimuksessa vahvistettujen sitoumusten jättämisestä täyttämättä, ovat kohtuullisia eivätkä missään tapauksessa ylitä palveluntarjoajan tavanomaisessa hinnoittelupolitiikassa veloitettavia maksuja. Kuluttajalta ei saa veloittaa maksuja hänen tahdostaan riippumattomissa tilanteissa, kuten myöhästyneen palkanmaksun vuoksi maksamatta jääneiden toistuvien maksujen tapauksessa. |
Tarkistus 73 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 3 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset määrittävät kohtuullisen maksun käyttäen yhtä tai useampaa seuraavista kriteereistä: |
Poistetaan. |
|
(a) kansalliset tulotasot; |
|
|
(b) maksutileistä veloitettavat keskimääräiset palvelumaksut asianomaisessa jäsenvaltiossa; |
|
|
(c) perusmaksutilin tarjontaan liittyvät kokonaiskustannukset; |
|
|
(d) kansalliset kuluttajahinnat. |
|
Tarkistus 74 Ehdotus direktiiviksi 18 artikla – 2 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(a) kuluttaja on käyttänyt tiliä tahallisesti rikolliseen toimintaan; |
(a) kuluttaja on käyttänyt tiliä tahallisesti rikolliseen toimintaan, rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen; |
Tarkistus 75 Ehdotus direktiiviksi 18 artikla – 2 kohta – b alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(b) tilillä ei ole toteutettu yhtään tapahtumaa yli 12 perättäisen kuukauden aikana; |
(b) tilillä ei ole toteutettu yhtään tapahtumaa yli 24 perättäisen kuukauden aikana; |
Tarkistus 76 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat kuluttajien saataville tietoja tarjolla olevien perusmaksutilien erityispiirteistä, niistä veloitettavista maksuista ja niiden käyttöehdoista. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kuluttajia informoidaan siitä, ettei lisäpalveluiden osto ole pakollista perusmaksutilin saamiseksi. |
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat kuluttajien saataville helposti saatavia tietoja ja asianmukaista apua tarjolla olevien perusmaksutilien erityispiirteistä, niistä veloitettavista maksuista ja niiden käyttöehdoista. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kuluttajia informoidaan siitä, ettei lisäpalveluiden osto ole pakollista perusmaksutilin saamiseksi. |
Tarkistus 77 Ehdotus direktiiviksi 19 artikla – 2 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
2 a. Jäsenvaltioiden on tuettava oppilaitosten ja konsulttiyhtiöiden aloitteita, joilla parannetaan talouskasvatusta, jotta voidaan torjua ylivelkaantumista ja minimoida kaikkien kuluttajien riski syrjäytyä taloudellisesti. On myönnettävä kannustimia maksupalveluntarjoajille, jotka tarjoavat kuluttajille opastusta ja apua rahoitusasioiden vastuullisessa hoitamisessa. |
Tarkistus 78 Ehdotus direktiiviksi 20 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat toimivaltuudet. Jos useampi kuin yksi viranomainen on jäsenvaltion alueella toimivaltainen varmistamaan tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvomaan sitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti. |
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat toimivaltuudet. Viranomaisten on kuultava säännöllisesti asianomaisia sidosryhmiä, myös kuluttajien edustajia, jotta varmistetaan tämän direktiivin tehokas noudattaminen ja valvotaan sitä. Jos useampi kuin yksi viranomainen on jäsenvaltion alueella toimivaltainen varmistamaan tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvomaan sitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti. Näiden viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa varmistaakseen, että tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan asianmukaisesti ja täysipainoisesti. |
Tarkistus 79 Ehdotus direktiiviksi 21 artikla – 1 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
1 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ovat sitoutuneet vähintään yhteen vaihtoehtoiseen riitojenratkaisuelimeen. |
Tarkistus 80 Ehdotus direktiiviksi 21 artikla – 1 c kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
1 c. Edellä 1 b kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on viitattava selkeästi, ymmärrettävästi ja helposti saatavilla olevalla tavalla palveluntarjoajan verkkosivustolla, jos sellainen on, ja palveluntarjoajan ja kuluttajan välisen myynti- tai palvelusopimuksen yleisissä ehdoissa. |
Tarkistus 81 Ehdotus direktiiviksi 21 artikla – 1 d kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
1 d. Jäsenvaltiot voivat ylläpitää tai ottaa käyttöön vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyjä, joilla käsitellään yhteisesti maksupalveluntarjoajan ja useamman kuluttajan välisiä samanlaisia tai samantyyppisiä riitoja. Yksittäisiin ja yhteisiin riitoihin ja muutoksenhakuihin sovellettavat vaihtoehtoisen riitojenratkaisun järjestelmät ovat toisiaan täydentäviä eivätkä sulje pois toisiaan. |
Tarkistus 82 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla – 1 kohta – johdantokappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot seuraavista seikoista ensimmäisen kerran kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen joka toinen vuosi: |
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot seuraavista seikoista ensimmäisen kerran kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta ja sen jälkeen joka toinen vuosi: |
Tarkistus 83 Ehdotus direktiiviksi 28 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
Jäsenvaltioiden on 1 alakohdasta poiketen sovellettava ...* mennessä III luvun säännöksiä eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden maksupalveluntarjoajien väliseen siirtopalveluun. |
|
|
________________ |
|
|
* Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on viisi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta. |
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Maksutilit |
||||
|
Viiteasiakirjat |
COM(2013)0266 – C7-0125/2013 – 2013/0139(COD) |
||||
|
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
ECON 23.5.2013 |
|
|
|
|
|
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
IMCO 23.5.2013 |
||||
|
Valiokuntien yhteistyö - ilmoitettu istunnossa (pvä) |
10.10.2013 |
||||
|
Valmistelija Nimitetty (pvä) |
Evelyne Gebhardt 29.5.2013 |
||||
|
Valiokuntakäsittely |
14.10.2013 |
4.11.2013 |
|
|
|
|
Hyväksytty (pvä) |
5.11.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
33 0 3 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Preslav Borissov, Jorgo Chatzimarkakis, Sergio Gaetano Cofferati, Birgit Collin-Langen, Lara Comi, António Fernando Correia de Campos, Cornelis de Jong, Vicente Miguel Garcés Ramón, Evelyne Gebhardt, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Sandra Kalniete, Edvard Kožušník, Toine Manders, Hans-Peter Mayer, Phil Prendergast, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Catherine Stihler, Emilie Turunen, Barbara Weiler |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Raffaele Baldassarre, Regina Bastos, Jürgen Creutzmann, María Irigoyen Pérez, Constance Le Grip, Emma McClarkin, Claudio Morganti, Sylvana Rapti, Kerstin Westphal |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Jean-Pierre Audy, Jolanta Emilia Hibner, Thomas Händel, Eva Ortiz Vilella |
||||
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (18.9.2013)
talous- ja raha-asioiden valiokunnalle
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä
(COM(2013)0266 – C7‑0125/2013 – 2013/0139(COD))
Valmistelija: Dimitar Stoyanov
LYHYET PERUSTELUT
Tällä ehdotuksella direktiiviksi pyritään parantamaan maksutileihin liittyvistä maksuista annettavien tietojen avoimuutta ja vertailukelpoisuutta, helpottamaan maksutilien vaihtoa, poistamaan asuinpaikkaan perustuva syrjintä maksutilien yhteydessä sekä tarjoamaan mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä EU:ssa.
Tältä osin ehdotuksen tavoitteena on ensinnäkin luettelon käyttöön ottaminen edustavimmista maksupalveluista, joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla, ja EU:n tasolla standardoidun terminologian käyttöön ottaminen mukaan lukien yleisimmin käytettyjen palveluiden ehdot ja määritelmät, jotka ovat yhteisiä ainakin suurimmassa osassa jäsenvaltioita. Nykyisessä maksupalveludirektiivissä (direktiivi 2007/64/EY) vahvistetaan palveluiden avoimuutta koskevat yhteiset säännöt sekä maksupalvelutietoja koskevat vaatimukset, mutta siihen ei sisälly erityisjärjestelyjä palkkioiden vertailukelpoisuutta koskevien mekanismien luomiseksi.
Samansuuntaisesti edellä esitettyjen seikkojen kanssa jäsenvaltioiden edellytetään ottavan käyttöön yleinen velvoite, jonka mukaan maksupalveluntarjoajien on asetettava siirtopalvelu saataville kaikille asiakkaille, joilla on unioniin sijoittautuneen maksupalveluntarjoajan ylläpitämä tili. Tämä on tarpeen, koska maksutilien siirrettävyys EU:ssa on rajallista, mikä johtuu suuressa määrin siitä, että kuluttajille tarjotaan riittämättömästi tietoa (ja usein epäselviä tietoja) tilien siirtämismenettelystä, sekä siitä, että joissakin tapauksissa maksupalveluntarjoajien henkilökunta ei avusta asiakkaita tarpeeksi.
Ehdotuksella pyritään myös varmistamaan EU:n kaikille kuluttajille mahdollisuus käyttää perusmaksupalveluita ja kielletään asuinpaikkaan perustuva syrjintä sellaisiin kuluttajiin nähden, jotka aikovat avata maksutilin kotimaansa ulkopuolella. Tämä hyödyttää sekä maksupalveluntarjoajia että kuluttajia.
Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 artiklaan. EU:n tason kehyksen luomisella ehdotuksen kattamille aloille pyritään poistamaan jäljellä olevat esteet maksupalveluiden vapaan liikkuvuuden ja yleisemmin tavaroiden, henkilöiden, palveluiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden tieltä. Täysin yhdentyneillä ja kehittyneillä maksupalveluiden sisämarkkinoilla on keskeinen merkitys kyseisten esteiden poistamisessa. Ehdotuksella estetään myös sisämarkkinoiden muuttuminen entistä pirstaleisemmaksi, kuten voisi käydä, jos jäsenvaltiot toteuttaisivat oma-aloitteisesti erilaisia ja epäjohdonmukaisia sääntelytoimia tällä alalla. Jäljempänä esitetyissä tarkistuksissa korjataan joitakin komission ehdottamaan direktiiviluonnokseen sisältyviä epätarkkuuksia. Niillä pyritään parantamaan säädöksen laatua, jotta sen tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaammin.
TARKISTUKSET
Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:
Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(12) Kuluttajat hyötyisivät eniten ytimekkäistä tiedoista, joita on helppo vertailla eri maksupalveluntarjoajien kesken. Välineet, jotka asetetaan kuluttajien saataville maksutilitarjousten vertailua varten, eivät vaikuttaisi myönteisesti, jos eri tarjousten sisältämistä maksuista laadittujen pitkien luetteloiden läpikäymiseen käytettävä aika kumoaisi hyödyn, joka saadaan edullisimman tarjouksen valinnasta. Tämän vuoksi maksuja koskeva terminologia olisi standardoitava vain jäsenvaltioiden edustavimpien ehtojen ja määritelmien osalta, jotta voidaan välttää riski liiallisten tietojen antamisesta. |
(12) Kuluttajat hyötyisivät eniten ytimekkäistä ja täsmällisistä tiedoista, joita on helppo vertailla eri maksupalveluntarjoajien kesken. Välineet, jotka asetetaan kuluttajien saataville maksutilitarjousten vertailua varten, eivät vaikuttaisi myönteisesti, jos eri tarjousten sisältämistä maksuista laadittujen pitkien luetteloiden läpikäymiseen käytettävä aika kumoaisi hyödyn, joka saadaan edullisimman tarjouksen valinnasta. Tämän vuoksi maksuja koskeva terminologia olisi standardoitava vain jäsenvaltioiden edustavimpien ehtojen ja määritelmien osalta, jotta voidaan välttää riski liiallisten tai harhaanjohtavien tietojen antamisesta. |
Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 30 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(30) Kuluttajille olisi taattava mahdollisuus käyttää eräitä perusmaksupalveluita, joille jäsenvaltioiden on määritettävä vähimmäismäärä operaatioita siten, että siinä otetaan huomioon sekä kuluttajien tarpeet että kyseisen jäsenvaltion kaupalliset menettelyt. Pankit voivat soveltaa tavanomaisia maksujaan tämän vähimmäispalveluluettelon ulkopuolisiin palveluihin. Perusmaksutileihin liittyviin palveluihin olisi kuuluttava järjestely, joka mahdollistaa käteistalletukset ja -nostot. Kuluttajien olisi voitava toteuttaa keskeisiä maksutapahtumia, kuten vastaanottaa tuloja tai etuuksia, maksaa laskuja tai veroja sekä hankkia tavaroita ja palveluita, myös suoraveloituksena, tilisiirtona ja maksukortilla. Tällaisten palveluiden olisi mahdollistettava tavaroiden ja palveluiden verkko-ostokset ja annettava kuluttajille tilaisuus käynnistää maksutoimeksiantoja maksupalveluntarjoajan verkkopankkijärjestelmän kautta, jos sellainen on saatavilla. Perusmaksutiliä ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa verkkokäyttöön, sillä siten luotaisiin este kuluttajille, joilla ei ole internetyhteyttä. Kuluttajille ei pitäisi antaa tilinylitysoikeutta perusmaksutilin yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa maksupalveluntarjoajien tarjota hyvin pieniä määriä koskevia puskurijärjestelyitä perusmaksutilien yhteydessä. |
(30) Kuluttajille olisi taattava mahdollisuus käyttää eräitä perusmaksupalveluita, joille jäsenvaltioiden on määritettävä vähimmäismäärä operaatioita siten, että siinä otetaan huomioon sekä kuluttajien tarpeet että kyseisen jäsenvaltion kaupalliset menettelyt. Pankit voivat soveltaa tavanomaisia maksujaan tämän vähimmäispalveluluettelon ulkopuolisiin palveluihin. Perusmaksutileihin liittyviin palveluihin olisi kuuluttava järjestely, joka mahdollistaa käteistalletukset ja -nostot. Kuluttajien olisi voitava toteuttaa keskeisiä maksutapahtumia, kuten vastaanottaa tuloja tai etuuksia, maksaa laskuja tai veroja sekä hankkia tavaroita ja palveluita, myös suoraveloituksena, tilisiirtona ja maksukortilla. Tällaisten palveluiden olisi mahdollistettava tavaroiden ja palveluiden verkko-ostokset ja annettava kuluttajille tilaisuus käynnistää maksutoimeksiantoja maksupalveluntarjoajan verkkopankkijärjestelmän kautta, jos sellainen on saatavilla. Perusmaksutiliä ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa verkkokäyttöön, sillä siten luotaisiin este kuluttajille, joilla ei ole internetyhteyttä. Kuluttajille ei pitäisi antaa tilinylitysoikeutta perusmaksutilin yhteydessä. |
Perustelu | |
Maksupalveluntarjoajien mahdollisuus tarjota hyvin pieniä määriä koskevia puskurijärjestelyitä perusmaksutilien yhteydessä on ristiriidassa komission ehdotuksen 16 artiklan 4 kohdan kanssa, jonka mukaan kuluttajille ei saa tarjota tilinylitysoikeutta perusmaksutilien yhteydessä, koska se, ettei ”hyvin pienten määrien” käsitettä ole määritelty eikä niille ole asetettu rajaa, tekee tekstistä epäselvän. | |
Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 20 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset määrittävät alustavan luettelon vähintään 20 maksupalvelusta, joiden osuus sellaisista edustavimmista maksupalveluista, joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla, on vähintään 80 prosenttia. Luettelossa on oltava kuhunkin palveluun liittyvät termit ja määritelmät. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 20 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset määrittävät alustavan luettelon maksupalveluista, joiden osuus sellaisista edustavimmista maksupalveluista, joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla, on vähintään 80 prosenttia. Luettelossa on oltava kuhunkin palveluun liittyvät termit ja määritelmät. |
Perustelu | |
Riittää kun varmistetaan, että luettelo edustavimmista maksupalveluista, joista veloitetaan maksu kansallisella tasolla, sisältää suurimman osan edustavimmista maksupalveluista. Tässä ei ole tarkoituksenmukaista edellyttää tiettyä lukumäärää, koska jäsenvaltioiden välisiä eroja olisi mahdotonta ottaa huomioon. | |
Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen kuin maksupalveluntarjoajat tekevät kuluttajan kanssa maksutiliä koskevan sopimuksen, ne antavat kuluttajalle maksuja koskevan tietoasiakirjan, joka sisältää luettelon 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista edustavimmista palveluista ja kutakin palvelua vastaavista maksuista. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen kuin maksupalveluntarjoajat tekevät kuluttajan kanssa maksutiliä koskevan sopimuksen, ne antavat kuluttajalle tämän hahmotettavissa olevan maksuja koskevan tietoasiakirjan, joka sisältää luettelon 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista edustavimmista palveluista ja kutakin palvelua vastaavista maksuista, edellyttäen että maksupalveluntarjoaja tarjoaa kyseisiä palveluita. |
Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen kuin maksupalveluntarjoajat tekevät kuluttajan kanssa maksutiliä koskevan sopimuksen, ne antavat kuluttajalle maksuja koskevan tietoasiakirjan, joka sisältää luettelon 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista edustavimmista palveluista ja kutakin palvelua vastaavista maksuista. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen kuin maksupalveluntarjoajat tekevät kuluttajan kanssa maksutiliä koskevan sopimuksen, ne ilmoittavat kuluttajalle maksuja koskevasta tietoasiakirjasta, joka sisältää luettelon 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista edustavimmista palveluista ja kutakin palvelua vastaavista maksuista. |
Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 4 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat kuluttajien saataville sanaston vähintään 1 kohdassa tarkoitetusta maksupalveluluettelosta ja siihen liittyvistä määritelmistä. |
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat kuluttajien saataville sanaston vähintään 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta edustavimpien maksupalveluiden luettelosta ja siihen liittyvistä määritelmistä. |
Perustelu | |
Tässä olisi viitattava 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun edustavimpien maksupalveluiden luetteloon, koska juuri nimenomaan kyseinen luettelo mainitaan 4 artiklan 1 kohdassa. | |
Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 6 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
6. Maksupalveluntarjoajien on asetettava maksuja koskeva tietoasiakirja ja sanasto saataville jatkuvasti maksutta pysyvällä välineellä tiloihin, joihin kuluttajilla on pääsy, ja asetettava ne saataville sähköisessä muodossa verkkosivuilleen. |
6. Maksupalveluntarjoajien on asetettava maksuja koskeva tietoasiakirja ja sanasto saataville maksutta pysyvällä välineellä tiloihin, joihin kuluttajilla on pääsy aukioloaikoina, ja asetettava ne jatkuvasti saataville sähköisessä muodossa verkkosivuilleen. |
Perustelu | |
Pääsyn takaaminen maksupalveluntarjoajien toimitiloihin aukioloaikojen ulkopuolella on vaatimus, jota maksupalveluntarjoajien olisi vaikea noudattaa. Ehdotuksen olisi pysyttävä tässä asiassa joustavana ja jätettävä sijaa kansallisten olosuhteiden huomioon ottamiselle. | |
Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(a) oltava toiminnallisesti riippumattomia kaikista maksupalveluntarjoajista; |
(a) oltava riippumattomia kaikista maksupalveluntarjoajista; |
Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – a a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(a a) ilmoitettava selkeästi omistajat ja rahoitus; |
Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – a b alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(a b) oltava puolueettomia ja esitettävä selvästi perusteet, joita käytetään määritettäessä maksutilin käyttäjälle suositeltavaa maksutiliä; |
Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – a c alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(a c) pidätyttävä esittämästä maksupalveluntarjoajien, näiden edustajien, kumppaneiden tai tuotemerkkien mainoksia kotisivuillaan tai vertailusivustoilla; |
Tarkistus 12 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – b alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(b) käytettävä selkeää kieltä ja tarvittaessa 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja termejä; |
(b) käytettävä selkeää kieltä ja soveltuvin osin 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua EU:n standardoitua terminologiaa; |
Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 2 kohta – e a alakohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(e a) otettava eturistiriitojen välttämiseksi käyttöön järjestelmiä, joilla varmistetaan, etteivät välittömät tai välilliset omistus- tai liikesuhteet estä tässä kohdassa lueteltujen edellytysten täyttymistä; |
Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 5 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
5 a. Vuoden 2018 loppuun mennessä on kehitettävä myös eurooppalaiset verkkosivustot, joilla vertaillaan maksupalveluntarjoajien eri jäsenvaltioissa veloittamia maksuja maksutileihin liittyvistä palveluista. |
|
|
Komissio laatii kyseiseen ajankohtaan mennessä eurooppalaisen vertailusivuston, jota pidetään yllä yhteistyössä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa. |
|
|
Komissio kehittää kyseiseen ajankohtaan mennessä 24 artiklan mukaisesti delegoidulla säädöksellä myös vapaaehtoisen valtuutusjärjestelmän yksityisiä eurooppalaisia vertailusivustoja varten. Valtuutuksen saadakseen yksityisten toimijoiden ylläpitämien eurooppalaisten vertailusivustojen on täytettävä kaikki 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset. Komissio pidättää itsellään oikeuden evätä tai perua yksityisten toimijoiden valtuutus, jos nämä lyövät laimin 2 kohdan mukaisten velvoitteiden noudattamisen. |
Tarkistus 15 Ehdotus direktiiviksi 7 artikla – 5 b kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
5 b. Komissio ottaa käyttöön yhden portaalin, johon kerätään linkit kunkin jäsenvaltion valtuutettuihin vertailusivustoihin sekä Euroopan tason vertailusivustoihin, ja pitää portaalin tiedot ajan tasalla. |
|
|
Portaalissa on myös kuluttajia varten 3 artiklassa tarkoitettua unionin standardoitua terminologiaa koskeva sanasto sekä ohjeet maksutilien siirtämisestä rajojen yli. |
|
|
Portaalissa on myös julkaistava ja asetettava helposti saataville luettelo 20 artiklassa tarkoitetuista toimivaltaisista kansallisista viranomaisista sekä niiden yhteystiedot. |
Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 3 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksut, joita siirtävä maksupalveluntarjoaja mahdollisesti veloittaa kuluttajalta pitämänsä maksutilin irtisanomisesta, määritetään direktiivin 2007/64/EY 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti. |
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtävä maksupalveluntarjoaja ei veloita kuluttajalta maksuja pitämänsä maksutilin irtisanomisesta. |
Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi 11 artikla – 4 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muut kuin 1–3 kohdassa tarkoitetut maksut, joita siirtävä tai vastaanottava maksupalveluntarjoaja mahdollisesti veloittaa kuluttajalta 10 artiklan nojalla tarjotuista palveluista, ovat asianmukaiset ja vastaavat kyseisen maksupalveluntarjoajan todellisia kustannuksia. |
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirtävä tai vastaanottava maksupalveluntarjoaja ei veloita kuluttajalta maksuja 10 artiklan nojalla tarjotuista palveluista. |
Tarkistus 18 Ehdotus direktiiviksi 12 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että taloudellisista tappioista, joita kuluttajille koituu siitä, että siirtoprosessiin osallistuva maksupalveluntarjoaja laiminlyö 10 artiklan mukaiset velvoitteensa, saadaan korvaus kyseiseltä maksupalveluntarjoajalta. |
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että taloudellisista tappioista, joita kuluttajille koituu siitä, että siirtoprosessiin osallistuva maksupalveluntarjoaja laiminlyö 10 artiklan mukaiset velvoitteensa, saadaan korvaus kyseiseltä maksupalveluntarjoajalta. Todistustaakka on maksupalveluntarjoajalla, jonka on osoitettava noudattaneensa 10 artiklassa säädettyjä ehtoja. |
Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 3 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(a) jos kuluttajalla on jo alueelleen sijoittautuneen maksupalvelutarjoajan ylläpitämä maksutili, jonka kautta kuluttaja voi käyttää 17 artiklan 1 kohdassa lueteltuja maksupalveluita; |
(a) jos kuluttajalla on jo alueelleen sijoittautuneen maksupalvelutarjoajan ylläpitämä maksutili; |
Perustelu | |
Maksupalvelutarjoajat eivät voi saada selville, onko kuluttajalla jollakin muulla maksupalvelutarjoajalla maksutili, jonka kautta voidaan suorittaa perusmaksupalveluita, ilman, että kyseessä oleva toinen pankki joutuisi paljastamaan kaupallisia tai pankkisalaisuuksia. | |
Tarkistus 20 Ehdotus direktiiviksi 20 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat toimivaltuudet. Jos useampi kuin yksi viranomainen on jäsenvaltion alueella toimivaltainen varmistamaan tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvomaan sitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti. |
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat toimivaltuudet. Jos useampi kuin yksi viranomainen on jäsenvaltion alueella toimivaltainen varmistamaan tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvomaan sitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti. Näiden viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa varmistaakseen, että tällä direktiivillä käyttöön otettuja toimenpiteitä sovelletaan asianmukaisesti ja täysipainoisesti. |
Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi 24 artikla – 5 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
5. Edellä olevan 23 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. |
5. Edellä olevan 23 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. |
Perustelu | |
Vastalauseiden esittämistä koskevaa määräaikaa on pidennettävä, jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston on mahdollista tarkastella delegoitua säädöstä perusteellisesti ja päättää, onko sen hyväksyminen esitetyssä muodossa asianmukaista ja oikein. | |
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Maksutilit |
||||
|
Viiteasiakirjat |
COM(2013)0266 – C7-0125/2013 – 2013/0139(COD) |
||||
|
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
ECON 23.5.2013 |
|
|
|
|
|
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
JURI 23.5.2013 |
||||
|
Valmistelija Nimitetty (pvä) |
Dimitar Stoyanov 29.5.2013 |
||||
|
Valiokuntakäsittely |
9.7.2013 |
|
|
|
|
|
Hyväksytty (pvä) |
17.9.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
24 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Klaus-Heiner Lehne, Antonio López-Istúriz White, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Alexandra Thein, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Eva Lichtenberger, Angelika Niebler, József Szájer, Axel Voss |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Olle Schmidt |
||||
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Maksutilit |
||||
|
Viiteasiakirjat |
COM(2013)0266 – C7-0125/2013 – 2013/0139(COD) |
||||
|
Annettu EP:lle (pvä) |
8.5.2013 |
|
|
|
|
|
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
ECON 23.5.2013 |
|
|
|
|
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
IMCO 23.5.2013 |
JURI 23.5.2013 |
|
|
|
|
Valiokuntien yhteistyö Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
IMCO 10.10.2013 |
|
|
|
|
|
Esittelijä(t) Nimitetty (pvä) |
Jürgen Klute 21.5.2013 |
|
|
|
|
|
Valiokuntakäsittely |
9.7.2013 |
24.9.2013 |
|
|
|
|
Hyväksytty (pvä) |
18.11.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
42 3 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Burkhard Balz, Elena Băsescu, Sharon Bowles, Nikolaos Chountis, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Diogo Feio, Elisa Ferreira, Ildikó Gáll-Pelcz, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Gunnar Hökmark, Syed Kamall, Othmar Karas, Wolf Klinz, Jürgen Klute, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Philippe Lamberts, Werner Langen, Astrid Lulling, Ivana Maletić, Marlene Mizzi, Sławomir Nitras, Ivari Padar, Alfredo Pallone, Anni Podimata, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Ivo Strejček, Sampo Terho, Marianne Thyssen, Ramon Tremosa i Balcells, Corien Wortmann-Kool, Pablo Zalba Bidegain |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Thijs Berman, Fabrizio Bertot, David Casa, Norbert Glante, Robert Goebbels, Olle Ludvigsson, Rui Tavares |
||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
19.11.2013 |
||||