Menettely : 2013/2040(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0426/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0426/2013

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 10/12/2013 - 9.4
CRE 10/12/2013 - 9.4
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0548

MIETINTÖ     
PDF 225kWORD 166k
2.12.2013
PE 524.599v01-00                                                                                                                             A7-0426/2013

seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja niitä koskevista oikeuksista

(2013/2040(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Edite Estrela

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELU
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
 KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja niitä koskevista oikeuksista

(2013/2040(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 2 ja 25 artiklan,

–   ottaa huomioon vuonna 1966 hyväksytyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen 2 artiklan 2 kappaleen sekä 3 ja 12 artiklan sellaisina kuin niitä on tulkittu taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien komitean yleishuomautuksessa nro 14,

–   ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta vuonna 1979 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 2 artiklan, 12 artiklan 1 kappaleen ja 16 artiklan 1 kappaleen, joissa käsitellään naisten terveyttä, avioliittoa ja perhe-elämää, sekä yleissuositukset nro 21 (1994) ja nro 24 (1999),

–   ottaa huomioon vuonna 1989 hyväksytyn lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2, 12 ja 24 artiklan, joissa käsitellään syrjimättömyyttä, lapsen oikeutta tulla kuulluksi sekä äitien, vastasyntyneiden ja lasten terveyden suojelua perhekasvatuksen ja -palvelujen kehittämisen lisäksi,

–   ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin julkilausuman ja toimintaohjelman (Kairo, 13. syyskuuta 1994), sen tarkistuskonferenssien päätösasiakirjat, Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen kesäkuussa 1999 pidetyn erityisistunnon (ICPD+5) päätöslauselman ja Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 65/234 kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin jatkotoimista vuoden 2014 jälkeen (joulukuu 2010),

–   ottaa huomioon neljännen naisten maailmankonferenssin 15. syyskuuta 1995 hyväksymän Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä 18. toukokuuta 2000 Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta(1), 10. maaliskuuta 2005 YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman seurannasta (Peking + 10)(2) ja 25. helmikuuta 2010 aiheesta ”Peking +15 – YK:n sukupuolten välisen tasa-arvon toimintaohjelma”(3) antamansa päätöslauselmat,

–   ottaa huomioon syyskuussa 2000 pidetyssä Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen huippukokouksessa hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteet,

–   ottaa huomioon Ottawassa (2002), Strasbourgissa (2004), Bangkokissa (2006), Addis Abebassa (2009) ja Istanbulissa (2012) annetut parlamentaarikkojen sitoumukset, jotka koskevat kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelman toteuttamista,

–   ottaa huomioon oikeudesta opetukseen laaditun Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan raportin ”The right to education” (A/65/162 (2010)),

–   ottaa huomioon vuonna 2010 käynnistetyn Maailman terveysjärjestön maailmanlaajuisen strategian, joka koskee naisten ja lasten terveyttä,

–   ottaa huomioon oikeudesta nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä laaditun Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan väliraportin ”The right of everyone to the enjoyment of the highest attainable standard of physical and mental health” (A/66/254 ( 2011)) 16 kohdan,

–   ottaa huomioon oikeudesta nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä laaditun Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan raportin ”The right of everyone to the enjoyment of the highest attainable standard of physical and mental health” (A/HRC/17/25 (2011)),

–   ottaa huomioon yksilöitä heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä perusteella syrjivästä lainsäädännöstä ja käytännöistä sekä heihin kohdistuvista väkivallanteoista 17. marraskuuta 2011 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportin ”Discriminatory laws and practices and acts of violence against individuals based on their sexual orientation and gender identity” (A/HR/C/19/41),

–   ottaa huomioon ehkäistävissä olevasta äitien kuolleisuudesta ja sairastuvuudesta sekä ihmisoikeuksista 21. syyskuuta 2012 annetun Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman nro 21/6 ”Preventable Maternal Mortality and Morbidity and Human Rights”,

–   ottaa huomioon 14. marraskuuta 2012 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien väestörahaston vuosiraportin ”Maailman väestön tila 2012: Tahdolla, ei tuurilla”,

–   ottaa huomioon kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan raportin (A/HRC/22/53 (2013)) 45–50 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, erityisesti uskon ja omantunnon vapautta koskevan 9 artiklan, sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1399 eurooppalaisesta strategiasta seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämiseksi (2004),

–   ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1607 oikeudesta lailliseen ja turvalliseen aborttiin Euroopassa (2008),

–   ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 2, 5 ja 152 artiklan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8, 9 ja 19 artiklan, joissa käsitellään sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumista ja ihmisten terveyden suojelua,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–   ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen (2005),

–   ottaa huomioon ulkoasiainministerien neuvoston 3011. kokouksessa 10. toukokuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät EU:sta ja globaalista terveydestä,

–   ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1567/2003 avusta lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen ja lisääntymistä ja seksuaalisuutta koskeviin oikeuksiin liittyville politiikoille ja toimille kehitysmaissa(4),

–   ottaa huomioon 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1922/2006 Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta(5),

–   ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 851/2004 tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen perustamisesta(6),

–   ottaa huomioon 29. syyskuuta 1994 antamansa päätöslauselman Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin tuloksista(7) ja 4. heinäkuuta1996 antamansa päätöslauselman Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin seurannasta(8),

–   ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista(9),

–   ottaa huomioon 10. helmikuuta 2004 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen perustamisesta(10),

–   ottaa huomioon 4. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman äitiyskuolleisuudesta ennen vuosituhannen kehitystavoitteiden tarkistamista 25. syyskuuta 2008 pidettävässä YK:n korkean tason tapaamisessa(11),

–  ottaa huomion 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(12),

–   ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2011(13),

–   ottaa huomioon yksilöitä heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä perusteella syrjivästä lainsäädännöstä ja käytännöistä sekä heihin kohdistuvista väkivallanteoista annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportin ”Discriminatory laws and practices and acts of violence against individuals based on their sexual orientation and gender identity” (A/HR/C/19/41),

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7‑0426/2013),

A. toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisoikeudet kuuluvat ihmisoikeuksiin, joiden rikkominen loukkaa naisten ja tyttöjen oikeutta tasa-arvoon, syrjimättömyyteen, ihmisarvoon ja terveyteen sekä vapautta välttyä epäinhimilliseltä ja halventavalta kohtelulta;

B.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaan unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa;

C. ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet liittyvät kaikkien ihmisten jokaiseen elämänvaiheeseen ja että naisten ja miesten on otettava ne siksi huomioon koko elämän ajan; katsoo, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyvät ohjelmat on suunniteltava ihmisten eri elämänvaiheisiin liittyvät tarpeet ja haasteet huomioon ottaen;

D. ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 168 artiklassa todetaan, että unioni varmistaa toimissaan ihmisen terveyden korkeatasoisen suojelun ja kansanterveyden parantamisen;

E.  katsoo, että naisilla ja miehillä on iästä, sukupuolesta, rodusta, etnisyydestä, luokasta, kastista, uskonnollisesta suuntautumisesta, siviilisäädystä, ammatista, vammaisuudesta, HIV-tartunnasta (tai sukupuolitaudeista), kansallisesta alkuperästä, maahanmuuttaja-asemasta, kielestä, seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta oikeus tehdä omat tietoiset ja vastuulliset valintansa seksuaali- ja lisääntymisterveyteensä liittyvissä asioissa ja heillä pitäisi olla tätä varten kaikki välineet ja mahdollisuudet;

F.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon puute on keskeinen syy sille, että naisten ja nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä laiminlyödään; toteaa, että yleisesti naiseuden ja mieheyden stereotyyppiset käsitystavat ja erityisesti käsitykset tyttöjen ja naisten seksuaalisuudesta ovat merkittävä este seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien toteutumiselle;

G. ottaa huomioon, että YK:n erityisraportoijan vuoden 2010 raportissa oikeudesta opetukseen todetaan, että oikeus kattavaan seksuaalikasvatukseen on ihmisoikeus;

H. ottaa huomioon, että tahattomat ja ei-toivotut raskaudet ovat edelleen ongelmallista todellisuutta monille naisille ja myös teinitytöille EU:ssa;

I.   ottaa huomioon, että ehkäisyvälineet eivät kuulu julkisen sairausvakuutuksen piiriin lähes kolmasosassa jäsenvaltioista, mikä heikentää vakavasti tiettyjen naisryhmien, mukaan lukien pienituloiset naiset, nuoret ja väkivaltaisissa suhteissa elävät naiset, mahdollisuuksia saada ehkäisyvälineitä;

J.   katsoo, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä oikeuksia koskevat puutteet vaikuttavat suhteettomasti naisiin ihmisen lisääntymistavan sekä siihen liittyvän sukupuoliperusteisen sosiaalisen, oikeudellisen ja taloudellisen ympäristön vuoksi;

K. ottaa huomioon, että kattava, ikätasolle sopiva, näyttöön perustuva, tieteellisesti paikkansapitävä ja ei-tuomitseva seksuaalivalistus, laadukkaat perhesuunnittelupalvelut ja ehkäisyvälineiden saatavuus auttavat estämään tahattomia ja ei-toivottuja raskauksia, vähentävät abortin tarvetta ja edistävät HI-virustartuntojen ja sukupuolitautien ehkäisemistä; toteaa, että kun nuoria opetetaan ottamaan vastuuta omasta seksuaali- ja lisääntymisterveydestään, tällä on pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia koko heidän elinaikanaan sekä myönteinen vaikutus yhteiskuntaan;

L.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien väestörahaston (UNFPA) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan 287 000 naista kuolee vuosittain raskauteen ja synnytykseen liittyviin komplikaatioihin;

M. ottaa huomioon, että arviolta viisi miljoonaa 15–24-vuotiasta ja kaksi miljoonaa 10–19-vuotiasta nuorta on saanut HIV-tartunnan(14) ja että heillä ei ole yleensä mahdollisuutta saada ja käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluita eikä HIV-palveluita, koska näillä palveluilla vastataan harvoin kokonaisvaltaisella tavalla nuorten yksilöllisiin seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskeviin tarpeisiin;

N. ottaa huomioon, että kansainvälisistä sitoumuksista huolimatta seksuaali- ja lisääntymisterveyden tasossa on eroja jäsenvaltioiden välillä ja sisällä ja että naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeudet, muun muassa lisääntymisterveyspalvelujen, ehkäisyn ja abortin saatavuus, vaihtelevat Euroopassa asuinmaan, tulojen, iän, maahanmuuttaja-aseman ja muiden tekijöiden mukaan;

O. ottaa huomioon, että teiniäidit saavat keskiasteen opintonsa todennäköisesti harvemmin päätökseen ja he elävät todennäköisemmin köyhyydessä;

P.  ottaa huomioon, että maahanmuuttaja- ja pakolaisnaiset sekä laittomasti maahan muuttaneet naiset joutuvat epävarmaan taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen, jossa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia huolenaiheita usein minimoidaan tai ne jätetään huomiotta;

Q. ottaa huomioon, että Euroopassa ja kaikkialla maailmassa on lisääntynyt seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien vastustus, jonka päämääränä on sellaisten keskeisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien kieltäminen naisilta ja miehiltä, jotka kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet kansainvälisissä sopimuksissa turvaamaan;

R.  ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat sukupuolten tasa-arvon, köyhyyden poistamisen, talouskasvun ja kehityksen kannalta keskeisiä tekijöitä;

S.  toteaa, että naisten ja miesten olisi kannettava yhtäläinen vastuu ei-toivottujen raskauksien ehkäisemisestä; ottaa huomioon, että ehkäisyvälineitä käyttävät enimmäkseen naiset;

T.  ottaa huomioon, että ei-toivottujen raskauksien ehkäisemisessä ei ole kyse ainoastaan ehkäisypalveluista ja -tiedotuksesta vaan siihen sisältyy myös kattavan seksuaalivalistuksen tarjonta sekä materiaalinen ja taloudellinen tuki sitä tarvitseville raskaana oleville naisille;

U. ottaa huomioon, että turvallinen abortti on kielletty tiettyjä tiukasti rajattuja tapauksia lukuun ottamatta kolmessa EU:n jäsenvaltiossa (Irlannissa, Maltassa ja Puolassa); ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa abortti on laillinen mutta sen saaminen on yhä vaikeampaa sääntelyesteiden tai käytännön esteiden, kuten omantunnon syiden väärinkäytön, pakollisten odotusaikojen ja puolueellisen neuvonnan, vuoksi, ja toteaa, että joissakin muissa EU:n jäsenvaltioissa harkitaan jopa aborttipalvelujen saatavuuden rajoittamista;

V. toteaa, että naisten ja nuorten parien sosioekonomiset olosuhteet ja työllistymisolosuhteet vaikeuttavat usein lasten hankintaa;

W. toteaa, että äitiyskuolleisuus on joissakin jäsenvaltioissa yhä huolenaihe ja haaste Euroopan kehityspolitiikalle;

X. toteaa, että seksuaalinen väkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus ja sillä on tuhoisia vaikutuksia naisten ja tyttöjen seksuaalisuuteen, ihmisarvoon, psyykkiseen hyvinvointiin, riippumattomuuteen ja lisääntymisterveyteen; ottaa huomioon, että vahingollisilla perinteisillä käytännöillä, kuten naisten sukuelinten silpomisella tai leikkaamisella, sekä varhais- ja pakkoavioliitoilla on haitallisia vaikutuksia henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja itsetuntoon, seksuaalisiin suhteisiin, raskauteen ja synnytykseen ja että niillä aiheutetaan elinikäinen riski naisten terveyden lisäksi yhteisöille ja koko yhteiskunnalle;

Y. ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva väkivalta, erityisesti perheväkivalta ja raiskaukset, on laajalle levinnyttä ja että yhä useammat naiset ovat vaarassa saada kumppaniensa riskialttiin seksuaalisen käyttäytymisen vuoksi aidsin ja muita sukupuolitauteja; ottaa huomioon, että myös raskaana oleviin naisiin kohdistuu tällaista väkivaltaa, mikä lisää keskenmenon, kuolleena syntymisen tai raskaudenkeskeytyksen todennäköisyyttä;

Z.  ottaa huomioon, että aborttimäärät vaihtelevat eri jäsenvaltioiden välillä ja heikko lisääntymisterveys on yleistä tietyissä osissa EU:ta, mikä osoittaa, että on tarpeen tarjota syrjimättömällä tavalla edullisia, kaikkien saatavilla olevia, hyväksyttäviä ja laadukkaita palveluja, muun muassa perhesuunnittelupalveluja, nuorille soveltuvia palveluja ja kattavaa seksuaalivalistusta;

AA. ottaa huomioon, että julkisen terveydenhuollon alan budjettileikkausten vuoksi terveydenhuolto ja terveyspalvelut ovat entistäkin huonommin saatavilla;

AB. ottaa huomioon, että naiset ja tytöt, jotka toimivat prostituoituina tai käyttävät huumeita ja/tai ovat transihmisiä, ovat suurimmassa vaarassa saada sukupuolitaudin, kuten HIV-tartunnan, ja että tällaisten naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyviä tarpeita usein laiminlyödään;

AC. toteaa, että tutkimusten mukaan kattava seksuaalivalistus ja laadukkaat perhesuunnittelupalvelut todellakin lisäävät vastuullisen, luotettavan ja kunnioittavan käyttäytymisen todennäköisyyttä ensimmäisten ja myöhempien seksuaalikokemusten aikana;

AD. ottaa huomioon, että homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin (HLBTI) kohdistuu edelleen syrjintää ja väkivaltaa ja että heidän seksuaalisuuttaan ja sukupuoli-identiteettiään kuvataan tällä hetkellä tuomitsevasti kaikissa jäsenvaltioissa;

AE. katsoo, että on kiinnitettävä huomiota paitsi ei-toivottujen raskauksien keskeyttämiseen myös ja etenkin tällaisten raskauksien ehkäisyyn; ottaa huomioon, että ei-toivottujen raskauksien ehkäisemisessä ei ole kyse ainoastaan ehkäisyvälineistä ja -tiedotuksesta vaan siihen sisältyy myös kattava seksuaalivalistus sekä materiaalinen ja taloudellinen tuki sitä tarvitseville raskaana oleville naisille ja pareille;

AF. ottaa huomioon, että nuoret altistuvat laajalti ja hyvin varhaisessa vaiheessa pornografiselle sisällölle erityisesti internetin välityksellä sekä kotonaan että kouluympäristössä;

AG. katsoo, että vaarallisissa olosuhteissa tehdyt abortit vaarantavat vakavasti naisten fyysisen terveyden ja mielenterveyden ja saattavat myös vaarantaa heidän henkensä;

AH. katsoo, että nuorten tyttöjen seksuaalistaminen tiedotusvälineissä on ilmiö, joka vaikuttaa naisten ja miesten emotionaaliseen kehitykseen ja seksuaalielämään, ja että sillä vakiinnutetaan osaltaan sukupuolistereotypioita ja edistetään eri syistä tapahtuvaa syrjintää ja seksuaalista väkivaltaa;

AI. ottaa huomioon, että romaninaisten ja vammaisten naisten sekä transihmisten pakkosterilointia esiintyy yhä joissakin jäsenvaltioissa;

AJ. katsoo, että vaihtamalla hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden välillä voidaan löytää parhaat ratkaisut ja turvata paremmin kaikkien EU:n kansalaisten edut;

AK. toteaa, että on olemassa esimerkkejä jäsenvaltioista, joissa aborttia koskeva liberaali lainsäädäntö on yhdistetty tehokkaaseen seksuaalivalistukseen, laadukkaisiin perhesuunnittelupalveluihin ja eri ehkäisyvälineiden saatavuuteen, jolloin on voitu yhdistää aborttien vähäisempi määrä ja korkeampi syntyvyys;

EU:n yleinen seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikka

1.  vahvistaa, että terveys on yksi perusihmisoikeuksista, joka on välttämätön muiden ihmisoikeuksien toteuttamiselle, ja että EU:ssa ei voida saavuttaa parasta mahdollista terveyden tasoa, ellei kaikkien ihmisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia tunnusteta ja edistetä täysimääräisesti;

2.  korostaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyvillä loukkauksilla on suora vaikutus naisten ja tyttöjen elämään, naisten taloudelliseen riippumattomuuteen, naisten mahdollisuuteen käyttää sosiaalipalveluita, naisten etenemiseen päätöksentekotehtäviin ja osallistumiseen julkisessa elämässä, naisten altistumiseen miesten harjoittamalle väkivallalle sekä naisten koulutukseen pääsyyn ja yksityiselämän nauttimiseen ja että tällaiset loukkaukset vaikuttavat siten koko yhteiskuntaan;

3.  korostaa, että naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on keskeistä syrjinnän ja väkivallan kierteen katkaisemiseksi sekä ihmisoikeuksien, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyden, edistämiseksi ja turvaamiseksi;

4.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat oleellinen osa ihmisarvoa ja että niitä on tarkasteltava rakenteellista syrjintää ja sukupuolten välistä eriarvoisuutta koskevassa laajemmassa yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevat oikeudet perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin välityksellä erityisesti varmistamalla lisääntymisterveysohjelmien ja -palvelujen sekä vapaaehtoisen perhesuunnittelun ja äitiysterveyden ja vastasyntyneiden lasten terveyden kannalta olennaisen hoidon ja lääkkeiden saatavuuden sekä seuraamalla valppaasti toimintalinjoja ja/tai lainsäädäntöä, jotka voivat loukata seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia;

5.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan laadukkaita seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluita, jotka on sovitettu erityisryhmien (esimerkiksi nuoret ja heikossa asemassa olevat ryhmät) tarpeisiin ja joihin ei liity syrjintää tai tuomitsemisen pelkoa; korostaa, että tällaisilla palveluilla olisi pyrittävä myös siihen, että miehet ja pojat jakavat aktiivisesti vastuun seksuaalisesta käyttäytymisestä ja sen seurauksista, ja helpotettava tällaista vastuun jakamista;

6.  korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden toimintalinjoilla on varmistettava, että ne kunnioittavat ja suojelevat kaikkien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia sekä toteuttavat ne edistämällä ymmärrystä siitä, että ihmisen seksuaalisuus on myönteinen elämän osa-alue, ja luomalla hyväksyvyyden, kunnioittavuuden, syrjimättömyyden ja väkivallattomuuden kulttuurin;

7.  korostaa, että EU:n on varmistettava unionissa ja tarvittaessa sen ulkosuhdepolitiikoissa, että lainsäädäntöä ja toimintalinjoja muutetaan, pannaan täytäntöön tai kumotaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien kunnioittamiseksi ja suojelemiseksi, sekä turvattava kaikkien ihmisten mahdollisuus käyttää oikeuksiaan ilman minkäänlaista syrjintää;

8.  korostaa, että lisääntymiseen liittyvät valinnat ja hedelmällisyyteen liittyvät palvelut olisi tarjottava syrjimättömissä puitteissa;

9.  korostaa, että sijaissynnyttäminen merkitsee naisten ruumiin ja lasten tuotteistamista;

10. korostaa, että kenen tahansa henkilön pakkosterilointi loukkaa hänen ihmisoikeuksiaan ja ruumiillista koskemattomuuttaan, ja kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kaikki sterilointiin pakottavat voimassa olevat lait;

11. pitää erittäin valitettavana, että uudessa Kansanterveys kasvun tukena -ohjelmassa (2014–2020) ei mainita seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia, ja kehottaa komissiota sisällyttämään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevat oikeudet seuraavaan EU:n kansanterveysstrategiaan;

12. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan laadukkaiden terveydenhuoltopisteiden sekä laadukkaiden ja turvallisten kuljetusvaihtoehtojen järjestämisen maantieteellisesti asianmukaisen jaon perusteella, jotta niiden koko väestölle, myös maaseudulla asuville naisille ja tytöille, taataan tasavertaiset mahdollisuudet käyttää palveluja;

13. toteaa, että vaikka seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikan laatiminen ja täytäntöönpano kuuluvatkin jäsenvaltioiden toimivaltaan, EU:lla on valta laatia kansanterveyttä ja syrjimättömyyttä koskevia strategioita ja aloitteita, joissa otetaan huomioon seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyvät kysymykset, jotta voidaan tukea seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia koskevan lainsäädännön ja toimintapolitiikan parempaa täytäntöönpanoa ja tietoisuuden lisäämistä aiheesta sekä edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken;

14. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa noudattaen ja ilman minkäänlaista etniseen alkuperään, asumistilanteeseen, maahanmuuttaja-asemaan, ikään, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, terveydentilaan tai siviilisäätyyn perustuvaa syrjintää;

15. pyytää jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia kehittämään seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevaa laadukasta kansallista politiikkaa yhteistyössä moniarvoisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa tarjoten kattavia tietoja tehokkaista ja vastuullisista perhesuunnittelumenetelmistä, jotta voidaan tarjota tasapuoliset mahdollisuudet turvautua laadukkaisiin ehkäisymenetelmiin ja luonnolliseen ehkäisyyn;

16. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kokoamaan ja seuraamaan kattavammin tietoja ja tilastoja seksuaali- ja lisääntymisterveyden indikaattoreista (sukupuolitaudit, aborttien määrä ja ehkäisyvälineiden käyttö, ehkäisyvälineiden riittämätön tarjonta, teiniraskaudet jne.), jotka on eriteltävä ainakin sukupuolen ja iän perusteella;

17. on huolestunut siitä, että liittymisneuvotteluja käyvissä maissa rajoitetaan seksuaali- ja lisääntymisterveydenhoidon palvelujen ja ehkäisyvälineiden saatavuutta; kehottaa näiden maiden hallituksia antamaan lakeja ja toteuttamaan toimintapolitiikkaa, joilla taataan seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen yleinen saatavuus, ja kokoamaan järjestelmällisesti seksuaali- ja lisääntymisterveystilanteen parantamiseksi tarvittavia tietoja;

18. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kestävän rahoituksen julkisille palveluille ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, jotka tarjoavat palveluita seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla;

19. kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä komission, Euroopan tasa-arvoinstituutin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia edistävän eurooppalaisen strategian laatimiseksi sekä tukemaan kattavien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien kansallisten strategioiden laadintaa ja täytäntöönpanoa; kehottaa antamaan Euroopan tasa-arvoinstituutille valtuudet kerätä, analysoida ja koostaa tietoja ja hyviä käytäntöjä Euroopan laajuisesti, jotta ymmärrettäisiin paremmin esteitä, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyden alan ehkäisy- ja hoito-ohjelmien sisällyttämiseen osaksi perusterveydenhuoltojärjestelmiä;

20. korostaa, että nykyiset säästötoimet vaikuttavat kielteisesti erityisesti naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien julkisen terveydenhuollon palvelujen, tietojen ja ohjelmien laatuun, kohtuuhintaisuuteen ja saatavuuteen sekä perhesuunnittelua ja perheiden tukipalveluita tarjoaviin järjestöihin, palveluntarjoajina toimiviin kansalaisjärjestöihin ja naisten taloudelliseen riippumattomuuteen; huomauttaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien palvelujen saatavuus ei vaarannu;

21. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien strategian, johon osoitetaan määrärahoja ja johon liitetään toteutussuunnitelma ja seurantajärjestelmä;

22. pitää olennaisen tärkeänä, että naisilla on mahdollisuus vuotuisiin gynekologisiin tarkastuksiin ja mammografiatutkimuksiin, minkä vuoksi ei voida hyväksyä sitä, että jäsenvaltiot vähentävät näitä palveluja vetoamalla kriisiin ja budjettileikkauksiin;

23. kannustaa jäsenvaltioita jakamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikkaan liittyviä hyviä käytäntöjä ja toimenpideyhdistelmiä;

24. ottaa huomioon rahoitus- ja talouskriisin vaikutukset julkiseen terveydenhuoltoon ja kehottaa siksi jäsenvaltioita ja ehdokasmaita tarjoamaan kaikille väestöryhmille, mukaan lukien maaseudulla asuvat naiset, nuoret, etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, vammaiset ja sosiaalisesti syrjäytyneet, maksutta tai kohtuuhintaan ehkäisymenetelmiin liittyviä mukautettuja tietoja ja palveluita sekä muita seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja, kuten vuotuisia gynekologisia tarkastuksia ja mammografiatutkimuksia, sekä sukupuolitautien ehkäisyyn, diagnosointiin ja hoitoon liittyviä toimenpiteitä, joihin sisältyy korkealaatuinen ammattimainen neuvonta;

25. korostaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat naisten ja miesten perusoikeuksia, joita ei pitäisi rajoittaa uskontoon liittyvistä syistä esimerkiksi tekemällä konkordaatteja;

26. korostaa, että kun naisille, tytöille ja pariskunnille annetaan mahdollisuus toteuttaa perusoikeuttaan päättää itse sukupuolielämästään ja lisääntymistä koskevista asioista, lasten hankkiminen ja hankkimisajankohta mukaan luettuina, heille tarjoutuu mahdollisuus esimerkiksi opiskeluun ja työntekoon, mikä lisää sukupuolten tasa-arvoa, vähentää köyhyyttä ja edistää osallistavaa ja kestävää kehitystä; toteaa, että jos perheet voivat päättää hankkia vähemmän lapsia ja pitää lasten syntymien välillä pitempiä taukoja, kunkin lapsen koulutukseen ja terveyteen voidaan investoida enemmän;

Tahattomat ja ei-toivotut raskaudet: ehkäisyn ja turvallisten aborttipalvelujen saatavuus

27. korostaa, että yksilöllisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kannalta on olennaista taata naisille oikeus päättää vapaasti ja vastuullisesti lastensa lukumäärästä sekä siitä, milloin ja kuinka usein he hankkivat lapsia, kuten kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä määrätään;

28. korostaa, että vapaaehtoisella perhesuunnittelulla autetaan ehkäisemään tahattomia ja ei-toivottuja raskauksia ja vähennetään abortin tarvetta;

29.  kehottaa jäsenvaltioita olemaan estämättä raskaana olevia naisia, jotka haluavat tehdä abortin, matkustamasta muihin jäsenvaltioihin tai muille lainkäyttöalueille, joilla toimenpide on laillinen;

30. kehottaa jäsenvaltioita edistämään tieteellistä tutkimusta miehille ja naisille suunnatuista ehkäisymenetelmistä ja helpottamaan tällä tavoin ehkäisyvastuun jakamista;

31. tähdentää, että aborttia ei pidä missään tapauksessa edistää perhesuunnittelumenetelmänä;

32. katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimintalinjoja ja toimenpiteitä, joilla voidaan ennaltaehkäistä aborttiin turvautumista sosiaalisista ja taloudellisista syistä sekä tukea vaikeassa tilanteessa olevia äitejä ja pariskuntia;

33. suosittaa, että ihmisoikeuksien ja kansanterveyden takaamiseksi korkealaatuisista aborttipalveluista olisi tehtävä laillisia ja turvallisia ja niiden olisi oltava jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmissä tarjolla kaikille, myös valtion ulkopuolella asuville naisille, jotka usein hakeutuvat näihin palveluihin muissa maissa oman maansa rajoittavien aborttilakien vuoksi sekä välttääkseen laittomat abortit, jotka vaarantavat vakavasti naisten fyysisen ja mielenterveyden;

34. korostaa, että jopa silloin, kun abortti on laillinen, sen tekeminen estetään tai sitä viivytetään usein asianmukaisten palvelujen saatavuuteen liittyvillä esteillä, joita ovat muun muassa omantunnon syiden yleinen käyttö, lääketieteellisistä syistä tarpeettomat harkinta-ajat tai puolueellinen neuvonta; painottaa, että jäsenvaltioiden olisi säänneltävä ja seurattava omantunnon syiden käyttöä keskeisissä ammattiryhmissä, jotta taataan ihmisten oikeus lisääntymisterveydenhuoltoon, ja varmistettava samalla, että saatavilla on laillisia palveluja ja käytössä on asianmukaisia ja laadukkaita julkisia lähetejärjestelmiä; korostaa, että omantunnon syistä tapahtuva kieltäytyminen on yksilöllinen oikeus eikä yhteinen politiikka ja että neuvonnan on oltava luottamuksellista eikä se saa olla tuomitsevaa; on huolestunut siitä, että hoitohenkilökuntaa pakotetaan kieltäytymään seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyvistä palveluista uskonnollisissa sairaaloissa ja klinikoilla kaikkialla EU:ssa;

35. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kohdennettuja toimia, joiden tarkoituksena on vastata haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, jotka ovat vaarassa marginalisoitua tai syrjäytyä sosiaalisesti ja taloudellisesti, erityistarpeisiin kiinnittäen erityistä huomiota maaseudulla asuviin nuoriin naisiin, joiden mahdollisuuksia käyttää nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä saattavat heikentää taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat erityisesti nykyisessä talouskriisissä;

36. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, ettei abortteja ja niihin liittyviä palveluita suorittavia terveydenhuollon ammattihenkilöitä aseteta syytteeseen tai rangaista minkään rikosoikeudellisen välineen perusteella tällaisten palveluiden tarjoamisesta;

37. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia olemaan asettamatta syytteeseen naisia, joille on tehty laiton abortti;

38. suosittaa jäsenvaltioita jatkamaan tarvittavien tietojen ja palvelujen tarjoamista äitiyskuolleisuuden pitämiseksi alhaisena sekä pyrkimään edelleen alentamaan äitiyskuolleisuutta ja takaamaan laadukkaan synnytystä edeltävän ja synnytyksen jälkeisen hoidon;

Kattava seksuaalivalistus ja nuorille suunnatut palvelut

39. kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyvän tiedotuksen, valistuksen ja palvelut; kehottaa niitä takaamaan, että tiedotus kattaa kaikki nykyaikaiset perhesuunnittelumenetelmät ja -neuvonnan, asiantuntevan hoidon synnytysten yhteydessä sekä oikeuden kiireelliseen gynekologiseen ja synnytyksiin liittyvään hoitoon ja että aborttipalveluista annetaan tieteellisesti oikeaa tietoa, joka ei ole tuomitsevaa;

40. korostaa, että nuoret olisi otettava mukaan ohjelmien kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin yhdessä muiden sidosryhmien, kuten vanhempien, kanssa, jotta kattava seksuaalivalistus ja -kasvatus olisi tehokasta; kannustaa käyttämään seksuaalikasvatuksessa vertaiskouluttajia, sillä kyseessä on hyvä tapa edistää vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä, ja kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasmaita turvautumaan muihin erilaisiin menetelmiin tavoittaakseen nuoret, esimerkiksi tiedotuskampanjoihin, kondomin käyttöä ja muita ehkäisymenetelmiä koskevaan sosiaaliseen markkinointiin sekä luottamuksellisiin puhelinpalveluihin;

41. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että seksuaaliopetus on pakollista kaikille perus- ja keskiasteen oppilaille ja että tälle aineelle varataan riittävästi tunteja koulujen opetusohjelmissa; pitää tärkeänä, että seksuaaliopetuksen sisältöä tarkistetaan ja päivitetään säännöllisin väliajoin ja että kiinnitetään erityistä huomiota naisten kunnioittamiseen ja sukupuolten tasa-arvoon;

42. korostaa, että seksuaalikasvatusta on suunniteltava ja toteutettava kokonaisvaltaisella, oikeuksiin perustuvalla ja myönteisellä tavalla korostaen elämäntaitojen kehittämistä ja sisällyttämällä siihen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien psykososiaaliset ja biolääketieteelliset näkökohdat;

43. korostaa, että nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät tarpeet eroavat aikuisten vastaavista tarpeista; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että nuorille on tarjolla käyttäjäystävällisiä palveluja, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon heidän huolenaiheensa sekä heidän oikeutensa luottamuksellisuuteen ja yksityisyyteen;

44. kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan nuorten tarpeisiin sovitettuja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä palveluita, joissa otetaan huomioon ikä, kypsyys ja kehitystaso ja joissa ei syrjitä sukupuolen, siviilisäädyn, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen tai identiteetin perusteella, ja katsoo, että näiden palvelujen olisi oltava saatavilla ilman vanhempien tai huoltajien suostumusta;

45. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikille lapsille ja nuorille tarjotaan tytöille ja pojille yhteisesti järjestettävää, ikätasolle sopivaa pakollista seksuaali- ja ihmissuhdekasvatusta, jossa otetaan huomioon sukupuolten väliset erot;

46. kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan yliopillisten jatko-opintojen osana lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhoitoalan ammattihenkilöille suunnattuja perus- ja täydennyskoulutusohjelmia ja -kursseja aiheista, jotka koskevat seksuaaliterveyttä ja lisääntymisoikeuksia, jotta varmistetaan, että naiset ja pariskunnat saavat perheen toivotun koon suhteen pätevää neuvontaa, jossa otetaan huomioon heidän terveydentilansa sekä heidän henkilökohtaiset ja työuraan liittyvät tarpeensa;

47. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla poistetaan kaikki esteet, jotka haittaavat nuorten tyttöjen ja poikien mahdollisuuksia saada turvallisia, tehokkaita ja edullisia ehkäisyvälineitä, kuten kondomeita, ja tarjoamaan selkeää tietoa ehkäisyvälineistä;

48. muistuttaa jäsenvaltioita, että niiden on varmistettava, että lapset ja nuoret voivat nauttia oikeudestaan hankkia, vastaanottaa ja esittää seksuaalisuuteen liittyvää tietoa muun muassa seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolen ilmaisusta ikätasolle sopivalla ja sukupuolten väliset erot huomioon ottavalla tavalla;

49. vaatii jäsenvaltioita laatimaan toimenpiteitä, jotka koskevat nuorten ja alaikäisten äitien sekä odottavien äitien parissa tehtävää työtä näiden tukemiseksi selviytymisessä varhaiseen äitiyteen liittyvistä ongelmista ja vastasyntyneiden tappamisen ehkäisemiseksi;

50. painottaa, että seksuaalikasvatuksessa on torjuttava stereotypioita, ennakkoluuloja, kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa, annettava tietoa sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvasta syrjinnästä sekä todellisen tasa-arvon, erityisesti naisten ja miesten tasa-arvon, rakenteellisista esteistä ja tuomittava nämä sekä korostettava keskinäistä kunnioitusta ja vastuunjakoa;

51. korostaa, että seksuaalikasvatukseen on sisällyttävä syrjimättömiä tietoja HLBTI-ihmisistä ja että sillä on välitettävä myönteinen näkemys heistä, jotta nuorten HLBTI-ihmisten oikeuksia tuetaan ja suojellaan tehokkaasti;

52. painottaa tässä yhteydessä, että seksuaalikasvatus on erityisen tarpeellista siksi, että nuoret pääsevät jo varhaisessa vaiheessa pornografiseen ja halventavaan sisältöön erityisesti internetin kautta; korostaa, että seksuaalikasvatuksen on oltava osa nuorten emotionaalista kehitystä tukevaa laajempaa toimintaa, jotta he voivat luoda keskinäiseen kunnioitukseen perustuvia suhteita; kannustaa jäsenvaltioita käynnistämään vanhemmille sekä nuorten parissa työskenteleville aikuisille suunnattuja tiedotuskampanjoita pornografian haitallisista vaikutuksista nuoriin;

53. pyytää myös jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota siihen, että kattava seksuaalikasvatus, jossa käsitellään myös ihmissuhteisiin liittyviä tunnesiteitä, on ensiarvoisen tärkeä, kun otetaan huomioon nuorten tyttöjen seksualisointi audiovisuaalisessa ja digitaalisessa sisällössä, joka on yleisesti nuorten saatavilla;

54. pyytää jäsenvaltioita ottamaan seksuaalivalistuksessa ja -kasvatuksessa painopisteeksi sukupuolitautien, kuten HIV-tartuntojen, ehkäisemisen kannustamalla riskittömään seksuaalikäyttäytymiseen ja helpottamalla tartunnoilta suojaavien välineiden käyttöä;

Sukupuolitautien ehkäisy ja hoito

55. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki sukupuoliteitse tarttuvan infektion saaneet pääsevät viipymättä hoitoon ja että hoitoa tarjotaan turvallisesti ja tuomitsematta;

56. kehottaa jäsenvaltioita ylläpitämään ja nostamaan yleisön saataville annettavien tietojen laatua ja määrää sekä tehostamaan toimintalinjoja, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta sukupuolitaudeista, erityisesti HI-viruksesta/aidsista, uusimman lääketieteellisen kehityksen ja käytäntöjen perusteella, sekä tautien tartuntatavoista ja ehkäisykeinoista, ja pyrkimään ei-toivottujen raskauksien välttämiseen;

57. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ehkäisytoimenpiteitä vapaaehtoisen neuvonnan ja testauksen lisäksi;

58. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään erityisesti HIV-tartunnan saaneiden ja aidsiin sairastuneiden ihmisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia kiinnittäen huomiota naisten ja riskiryhmiin kuuluvien väestönosien, kuten prostituoitujen, vankien, maahanmuuttajien ja suonensisäisten huumeiden käyttäjien, tarpeisiin muun muassa yhdistämällä toisiinsa testeihin ja hoitoon pääsyn sekä poistamalla sukupuolten eriarvoisuuden ja syrjinnän tyyppisiä sosioekonomisia taustatekijöitä, jotka lisäävät naisten ja riskiryhmien riskiä saada HI-virus/aids;

59. kehottaa EU:ta edistämään uusien ja parempien hyväksyttävien, edullisten, kaikkien saatavilla olevien ja laadukkaiden ennaltaehkäisytekniikoiden, diagnoosimenetelmien ja hoitojen tutkimusta ja kehittämistä sekä investoimaan niihin kiinnittäen erityistä huomiota HI-virukseen ja aidsiin ja muihin sukupuoliteitse tarttuviin infektioihin sekä laiminlyötyihin trooppisiin sairauksiin, jotta näiden sairauksien aiheuttamaa äitien ja lasten terveyteen kohdistuvaa kuormitusta voidaan vähentää;

60. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita ja kattavia strategioita HI-viruksen ehkäisemiseksi ja sellaisten määräyksien ja lakien poistamiseksi, joilla rangaistaan ja leimataan HI-viruksen/AIDSin kanssa eläviä henkilöitä, koska tällaiset lait eivät ole olleet tehokkaita ja ne ovat jopa vaikuttaneet kielteisesti HI-viruksen ehkäisemiseen;

61. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan tiedonsaantia ja pääsyä rokotusten ja asianmukaisten hoitojen piiriin, jotta lapsia voidaan suojella HIV-tartunnalta raskauden aikana ja jotta tartunnan saaneelle lapselle voidaan antaa asianmukaista hoitoa heti syntymän jälkeen;

Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin liittyvä väkivalta

62. tuomitsee kaikenlaiset naisten ruumiilliseen koskemattomuuteen kohdistuvat loukkaukset sekä vahingolliset käytännöt, joiden tarkoituksena on kontrolloida naisten seksuaalisuutta ja lisääntymisterveyteen liittyvää itsemääräämisoikeutta, etenkin naisten sukuelinten silpomisen; korostaa niiden olevan vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joihin jäsenvaltioiden on kiireesti puututtava;

63. suosittelee, että jäsenvaltiot varmistavat, että kaikkien yhteiskuntaluokkien ja etnisten ryhmien naiset ja miehet antavat kaikkien tarvittavien tietojen pohjalta suostumuksensa kaikkiin lääketieteellisiin palveluihin ja menettelyihin, kuten ehkäisypalveluihin, sterilointiin ja aborttiin; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön menettelyitä, joilla taataan vapaus olla joutumatta epäinhimillisen ja halventavan kohtelun kohteeksi lisääntymisterveydenhuollossa, keskittyen erityisesti pidätyskeskuksiin, vankiloihin, mielenterveyslaitoksiin ja vanhusten hoitolaitoksiin;

64. katsoo, että seksuaalisella väkivallalla ja naisten seksuaalisella hallinnalla, kuten raiskauksella, myös raiskauksella avioliitossa, naisten sukuelinten silpomisella, seksuaalisella hyväksikäytöllä, insestillä, seksuaalisella riistolla, seksuaalisella häirinnällä ja varhaisilla tai lasten pakkoavioliitoilla, on vahingollisia pitkän aikavälin vaikutuksia naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä heidän itsetuntoonsa ja vaikutusmahdollisuuksiinsa; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon tarpeen suojella naisia ja tyttöjä tällaiselta hyväksikäytöltä ja tarjoamaan palveluita uhreille kansallisten ja yhteisön tasolla toteutettavien valistusohjelmien tuella sekä keskittymään toimenpiteisiin, joiden yhteydessä hyväksikäyttöön syyllistyneille määrätään vakavia rangaistuksia ja myös pakottaminen seksuaaliseen tekoon kriminalisoidaan;

65. kehottaa jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta;

66. kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasmaita takaamaan, että naisen tultua raskaaksi raiskauksen seurauksena sekä tapauksissa, joissa naisen terveys tai henki on vakavasti uhattuna, nainen voi tehdä abortin ja saada kaikki terveystakeet ja oikeudelliset takeet ilmaan minkäänlaisia rajoituksia;

67. vaatii, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet on sisällytettävä voimassa oleviin ihmisoikeusasiakirjoihin ja keskeisiin poliittisiin konsensusasiakirjoihin; pitää valitettavana sitä, että EU:n YK:n kestävän kehityksen kokousta 2012 (Rio+20) varten valmistelemaa kantaa, jonka mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat kehityksen muiden osa-alueiden kannalta merkittävä laaja-alainen kysymys, ei sisällytetty lopulliseen YK:n asiakirjaan, koska EU ei ollut asiasta riittävän yksimielinen;

68. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ICPD+20-, Peking+20- ja Rio+20-prosessit sisällytetään vuoden 2015 jälkeiseen kehitysyhteistyön kehykseen;

Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet sekä julkinen kehitysapu

69. muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että investoinnit lisääntymisterveyteen ja perhesuunnitteluun kuuluvat kehitysavun kannalta kaikkein kustannustehokkaimpiin investointeihin ja että ne ovat yksi tehokkaimmista keinoista edistää kestävää kehitystä eri maissa;

70. korostaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan valistuksen ja tiedottamisen merkitystä välttämättömänä osana naisten terveyttä koskevaa asialistaa kehitysmaissa;

71. pyytää komissiota mahdollistamaan, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen temaattisiin budjettikohtiin lisätään erityinen budjettikohta seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia varten ja että jokaisessa asianmukaisessa välineessä varmistetaan riittävä rahoitus kaikkia seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyviä laaja-alaisia toimia varten;

72. muistuttaa, että kehitysmaissa tarvitaan kiireesti koulutettuja terveydenhuollon työntekijöitä ja että koulutettujen terveydenhuollon ammattilaisten aivovienti on estettävä taloudellisten kannustimien ja koulutustuen avulla; painottaa HI-virukseen ja seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä niitä koskeviin oikeuksiin liittyvien integroitujen terveyspalvelujen merkitystä ja pitää tärkeänä kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten, yhteisöjen, kansanterveysalan voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja vapaaehtoisjärjestöjen osallistumista kaikilla tasoilla terveyspalveluita perustettaessa; korostaa erityisesti tarvetta helpottaa pääsyä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin liittyviin terveyspalveluihin maaseudulla ja syrjäisillä alueilla;

73. kannattaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suositusta nro 1903 (2010), jonka mukaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta olisi varattava julkiseen kehitysapuun; kehottaa EU:ta pitämään kiinni tästä sitoumuksesta varmistamalla EU:n ulkoisen toiminnan välineiden ja Euroopan kehitysrahaston rahoituksen ja täytäntöönpanon vuosina 2014–2020;

74. painottaa, että tiettyihin EU:n kumppaneina oleviin kehitysmaihin vakavasti vaikuttavat epidemiat, kuten HIV-epidemia, ovat merkittävä este kehitykselle;

75. kehottaa niitä järjestöjä, jotka saavat Euroopan unionin tukea HIV:tä/aidsia ja/tai terveydensuojelua koskevaan toimintaan, kehittämään selkeitä, ytimekkäitä ja avoimia strategioita seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien ja HIV:n primaariehkäisyn sisällyttämiseksi toimenpiteisiinsä;

76. kehottaa EU:ta varmistamaan, että EU:n kehitysyhteistyö perustuu ihmisoikeuksiin ja että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet muodostavat siinä selkeän ja nimenomaisen painopisteen ja niitä varten laaditaan konkreettisia tavoitteita kiinnittäen erityistä huomiota perhesuunnittelupalveluihin, äitiys- ja lapsikuolleisuuteen, turvalliseen aborttiin, ehkäisyvälineisiin, HIV:n/aidsin ja muiden sukupuolitautien ehkäisyyn ja torjuntaan sekä naisten sukuelinten silpomisen, varhaisavioliiton ja/tai pakkoavioliiton, toista sukupuolta syrjivän sukupuolen valinnan ja pakkosterilisaation kaltaisten käytäntöjen lopettamiseen;

77. kehottaa EU:n edustustoja tekemään yhteistyötä asianomaisten hallitusten kanssa sellaisen toimintapolitiikan laatimiseksi ja toteuttamiseksi, jossa keskitytään naisten ja tyttöjen arvon edistämiseen yhteiskunnassa, jotta voidaan torjua sukupuolten epätasa-arvoa, naisten ja tyttöjen syrjintää sekä poikia suosivia yhteiskuntanormeja, jotka ovat tärkeimpiä syitä raskaudenaikaiseen sukupuolen valintaan, tyttölasten murhiin ja tyttösikiöiden abortointiin, sekä torjua varhaisia pakkoavioliittoja ja naisten sukupuolielinten silpomista; korostaa, että sukupuolen valinnan rajoittamiseen tähtäävillä toimilla ei pidä hankaloittaa tai rajoittaa naisten oikeutta laillisen seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon tekniikoihin ja palveluihin;

78. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita olemaan asettamatta humanitaariselle avulle samanlaisia rajoituksia kuin Yhdysvallat tai muut avunantajat ja varmistamaan erityisesti, että aseellisten konfliktien yhteydessä raiskatuksi tulleilla naisilla ja tytöillä on mahdollisuus teettää abortti;

79. kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa käsittelemään ihmisoikeusvuoropuhelussa ihmisten kohtaamia esteitä, kun he yrittävät käyttää lisääntymisterveyspalveluita sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia oikeuksiaan;

80. huomauttaa, että Kairossa vuonna 1994 järjestetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin hyväksymässä toimintaohjelmassa todetaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat kestävän kehityksen perusta;

81. kehottaa komissiota säilyttämään kehitysyhteistyön yhtenä prioriteettina sen, että poistetaan kaikki esteet laadukkaiden, edullisten, hyväksyttävien ja kaikkien käytettävissä olevien seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden, raskaudenaikaisen ja äitiysterveydenhuollon palveluiden, mukaan luettuna vapaaehtoinen perhesuunnittelu, ehkäisyvälineiden saanti ja turvallinen abortti, sekä nuorille suunnattujen palveluiden saatavuudelta, ja kehottaa komissiota myös torjumaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää, joka johtaa sukupuoleen perustuviin abortteihin ja pakkoabortteihin, pakkosterilointiin sekä seksuaaliseen väkivaltaan, ja varmistamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä raskaudenaikaiseen ja äitiysterveydenhuoltoon liittyvien tarvikkeiden toimittamisen sekä HIV:n ehkäisyn, hoidon ja siihen liittyvän tuen tarjoamisen ilman syrjintää;

82. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että ICPD+20-ohjelman toimintaa koskevan tarkistusprosessin tuloksena tarkistetaan kattavasti kaikkia näkökohtia, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien täysimääräiseen toteutumiseen, ja että vahvistetaan tehokas ja edistyksellinen lähestymistapa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien turvaamiseen kaikille kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti sekä lisätään hallitusten vastuunalaisuutta sovittujen tavoitteiden saavuttamisesta; kehottaa erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että tarkistusprosessi toteutetaan osallistavalla tavalla ja että se tarjoaa tilaisuuksia eri sidosryhmille, kuten kansalaisyhteiskunnan edustajille, naisille ja nuorille, osallistua prosessiin merkityksellisellä tavalla; muistuttaa, että tarkistamisen on perustuttava ihmisoikeuksiin ja siinä on otettava erityiseksi painopisteeksi seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet;

83. pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ja erityisesti kentällä toimivia EU:n edustustoja tiedostamaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet sekä raskaudenaikainen ja äitiysterveydenhuolto ovat inhimillisen kehityksen, hallinnon, sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien sekä eri maiden nuorten ja naisten taloudellisen vaikutusvallan edistämisen kannalta tärkeitä osallistavaa ja kestävää kehitystä edesauttavia tekijöitä; katsoo, että nämä tekijät ovat tärkeitä myös EU:n vuosia 2014–2020 koskevien ohjelmien tämänhetkisessä suunnitteluprosessissa;

84. kehottaa EU:ta varmistamaan, että väestödynamiikan ja osallistavan ja kestävän kehityksen yhtymäkohdat sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat painopisteinä muokattaessa vuoden 2015 jälkeistä kehitysyhteistyön kehystä, jonka mukaan kaikki yksilöt voivat toteuttaa ihmisoikeuksiaan, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia oikeuksiaan, yhteiskunnallisesta asemasta, iästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, rodusta, etnisestä alkuperästä, vammaisuudesta, uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta; korostaa, että EU:n on puhuttava tästä kysymyksestä yhdellä ja yhtenäisellä äänellä keskustelua johtaen;

85. muistuttaa, että kaikille maailman naisille, jotka ovat tahtomattaan raskaana, on oltava helposti saatavilla luotettavaa tietoa ja neuvontaa; muistuttaa, että heille on tarjottava myös laadukkaita ja kattavia terveydenhuoltopalveluja ja tukea;

86. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita täyttämään lupauksensa panna täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelma sekä sitoutua tarkistuskonferenssien tuloksiin;

87. kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan sitä, että kansalliset hallitukset, paikallisviranomaiset ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien tarjoamiseen ja edistämiseen ja asettuvat johtamaan tätä toimintaa, sekä kehottaa pitämään mielessä, että nämä ovat yleismaailmallisia oikeuksia, joiden on perustuttava jaetulle vastuulle;

88. aikoo käsitellä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien loukkauksia vuotuisessa mietinnössään ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla;

°

°         °

89. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EYVL C 59 E, 23.2.2001, s. 133

(2)

EUVL C 320 E, 15.12.2005, s. 12.

(3)

EUVL C 348 E, 21.12.2010, s. 11.

(4)

EUVL L 224, 6.9.2003, s.1.

(5)

EUVL L 403, 30.12.2006, s. 9.

(6)

EUVL L 142, 30.4.2004, s.1.

(7)

EYVL C 305, 31.10.1994, s. 80.

(8)

EYVL C 211, 22.7.1996, s. 31.

(9)

EUVL C 271, 12.11.2003, s. 219.

(10)

EUVL L 142, 30.4.2004, s.1.

(11)

EUVL C 295, 4.12.2009.

(12)

EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26.

(13)

EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 1.

(14)

UNICEFin raportti ”Opportunity in crisis: preventing HIV from early adolescence to young adulthood”, 2011.


PERUSTELU

YK:n kehitysohjelma UNDP asettaa maat vuosittain paremmuusjärjestykseen maissa esiintyvän sukupuolten eriarvoisuuden perusteella. Sukupuolten eriarvoisuutta kuvaavassa indeksissä mitataan sukupuolesta johtuvaa haittaa kolmella elämänalueella, jotka ovat lisääntymisterveys, vaikutusvalta ja työelämään osallistuminen(1). Tässä raportissa keskitytään ensin mainittuun elämänalueeseen ja sitä koskeviin oikeuksiin. Aihetta tarkastellaan paitsi ihmisoikeuksien kannalta, myös keinona sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi.

Jäsenvaltiot kuuluvat maailman kehittyneimpiin maihin, ja siten ne sijoittuvat hyvin, kun maita luokitellaan väestön lisääntymisterveyden perusteella(2). Jäsenvaltioista saadut tiedot osoittavat kuitenkin, että naisten seksuaali- ja lisääntymisterveydessä on jyrkkiä eroja eri puolilla Eurooppaa.

Euroopan parlamentti on monessa eri yhteydessä ilmoittanut tukevansa seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin suunnattuja investointeja. EU:n voimakas kanta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja niitä koskeviin oikeuksiin on mahdollista ainoastaan, jos parlamentti kannustaa sitä vahvasti.

Tämä mietintö ilmestyy hyvin tärkeänä ajankohtana. Nykyinen poliittinen ja taloudellinen tilanne on uhka seksuaali- ja lisääntymisterveydelle ja niitä koskeville oikeuksille. Finanssikriisi ja talouden taantuma sekä niihin liittyvät julkiset budjettileikkaukset ovat johtaneet siihen, että jäsenvaltioissa on ollut havaittavissa pyrkimys nopeuttaa terveydenhuoltopalvelujen yksityistämistä ja heikentää terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta ja laatua(3). Lisäksi asenteet seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä niitä koskevia oikeuksia kohtaan ovat kaikkialla Euroopassa muuttuneet hyvin konservatiivisiksi. Espanjan ja Unkarin tyyppisissä maissa sekä alueellisissa foorumeissa, kuten Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa, Euroopan sosiaalisten oikeuksien komiteassa ja jopa Euroopan parlamentissa, valinnanvapauden vastustajista on tullut selvästi yhä vahvempia ja äänekkäämpiä. Kun otetaan huomioon edellä kuvattu vastustus, on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin, että Euroopan parlamentti puolustaa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien asemaa ihmisoikeuksina ja esittää tarpeellisen yhteenvedon seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien tämänhetkisestä tilanteesta Euroopassa.

Seksuaali- ja lisääntymisterveys

Maailman terveysjärjestön mukaan lisääntymisterveys tarkoittaa lisääntymisprosesseja sekä lisääntymiseen liittyviä toimintoja ja järjestelmiä kaikissa elämän vaiheissa. Tämä tarkoittaa, että ihmisillä on oikeus vastuulliseen, tyydyttävään ja turvalliseen sukupuolielämään ja että heillä on mahdollisuus hankkia lapsia ja päättää vapaasti, hankkivatko he lapsia, sekä milloin ja kuinka usein he hankkivat lapsia. Miehillä ja naisilla on oltava oikeus saada tietoa ja mahdollisuus käyttää turvallisia ja tehokkaita syntyvyydensäännöstelyvälineitä, joihin heillä on varaa, sekä oikeus käyttää asianmukaisia terveydenhuoltopalveluita, joilla naisille taataan turvallinen raskausaika ja synnytys ja pariskunnille taataan parhaat mahdollisuudet saada terve lapsi.(4)

Määritelmän mukaan seksuaaliterveys on seksuaalisuuteen liittyvä fyysisen, emotionaalisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila; siinä ei ole kyse vain sairauden, toimintahäiriön tai vamman puuttumisesta. Hyvä seksuaaliterveys edellyttää positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin suhteisiin sekä mahdollisuutta nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin ilman pakottamista, syrjintää ja väkivaltaa. Hyvän seksuaaliterveyden saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää kaikkien ihmisten seksuaalisten oikeuksien kunnioittamista, suojelemista ja toteuttamista.(5)

Seksuaali- ja lisääntymisoikeudet

Seksuaali- ja lisääntymisterveys turvataan seksuaali- ja lisääntymisoikeuksilla. Kuten Pekingin toimintaohjelman (1995) 96 kohdassa todetaan, kyseiset oikeudet perustuvat tasa-arvoa ja ihmisarvoa koskeviin ihmisoikeuksiin.

Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin, muun muassa äitiysterveydenhuoltoa ja perhesuunnittelua koskeviin oikeuksiin, sisältyy sekä vapauksia että oikeuksia, jotka liittyvät moniin jo vakiintuneisiin kansalaisoikeuksiin sekä poliittisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin. Vaikka lisääntymisoikeudet ja seksuaalioikeudet eivät olekaan keskenään samanmerkityksisiä, lisääntymisoikeudet muodostavat yhden seksuaalioikeuksien osa-alueen, aivan kuten seksuaalioikeudet ovat osa lisääntymisoikeuksia.

Äitiyskuolleisuus

Vaikka äitiyskuolleisuus on yhä hyvin vähäistä useimmissa jäsenvaltioissa (2–10 kuolemaa synnytysten yhteydessä 100 000 synnytystä kohden)(6), joissakin jäsenvaltioissa määrät ovat merkittävästi suurempia (34 Latviassa, 27 Romaniassa, 21 Unkarissa ja 20 Luxemburgissa). Monissa jäsenvaltioissa on havaittavissa myönteinen suuntaus. Esimerkiksi vuosina 1990–2010 äitiyskuolleisuus laski Romaniassa 170:stä 27:ään, Latviassa 54:stä 34:ään, Bulgariassa 24:stä 11:een ja Liettuassa 34:stä 8:aan. Samaan aikaan voitiin kuitenkin toisissa jäsenvaltioissa havaita huolestuttavia suuntauksia ja vaihtelua. Luxemburgissa arvioitu äitiyskuolleisuus lisääntyi vuosina 1990–2010 tasaisesti 6:sta 20:een, kun taas Unkarissa äitiyskuolemien määrä onnistuttiin 2000-luvulla laskemaan 10:een 1990-luvun 23:sta, mutta vuonna 2010 se nousi jälleen jyrkästi 21:een(7). Euroopan parlamentti antoi 13. joulukuuta 2012 päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2011 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, ja se muistutti päätöslauselmassaan, että äitiyskuolleisuuden ja -sairastuvuuden ehkäisemiseksi on edistettävä ja suojeltava tehokkaasti naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia ja erityisesti heidän oikeuksiaan elämään, opetukseen, tietoon ja terveyteen. Euroopan parlamentti korostaa, että EU:n on tämän vuoksi osallistuttava merkittävällä tavalla ennen raskautta ja synnytystä sekä niiden aikana ja jälkeen esiintyvien estettävissä olevien komplikaatioiden torjumiseen.

Tietojen keruu

Monissa jäsenvaltioissa ei koota tarpeellisia tietoja lisääntymis- ja seksuaaliterveyden mittaamiseksi perusteellisesti. Esimerkiksi yli kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista ei ole saatavilla minkäänlaisia tietoja sellaisten raskaana olevien naisten määrästä, jotka ovat ennen synnytystä käyneet ainakin kerran terveystarkastuksessa, ja yli yhdessä kolmasosassa jäsenvaltioista ei ole tietoja sellaisten synnytysten määrästä, joissa on ollut mukana ammattitaitoista terveydenhoitohenkilökuntaa.(8) Joissakin pitkälle kehittyneissä maissa tämäntyyppisten tietojen kokoamista saatetaan pitää tarpeettomana, mutta ne ovat kuitenkin tärkeitä indikaattoreita, jotka mahdollistavat lisääntymisterveyden standardien jatkuvan seurannan. Jäsenvaltioiden on koottava ja seurattava kattavammin tietoja ja tilastoja seksuaali- ja lisääntymisterveyden indikaattoreista (sukupuolitaudit, aborttien ja ehkäisyn määrä, vastaamatta jäänyt ehkäisytarve, teiniraskaudet jne.), ja ne on eriteltävä ainakin sukupuolen ja ikäryhmien perusteella. Jotta saataisiin parempi käsitys koko Euroopan unionin tilanteesta, Euroopan tasa-arvoinstituutille olisi annettava valtuudet varmistaa tietojen ja hyvien käytäntöjen keruu ja analysointi.

Seksuaalivalistus

Useimmissa jäsenvaltioissa seksuaalivalistus on lain mukaan pakollista, vaikka sen sisältö ja laatu vaihtelevat. Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan Benelux-maissa ja Pohjoismaissa, Ranskassa ja Saksassa on käytössä parhaat seksuaalivalistuksen käytännöt. Itä- ja Etelä-Euroopassa sijaitsevissa jäsenvaltioissa seksuaalivalistusohjelmat ovat usein puutteellisia tai niitä ei ole lainkaan.(9)

Teiniraskauksien, aborttien ja sukupuolitautien suuri määrä on usein sidoksissa heikkotasoiseen tai riittämättömään seksuaalivalistukseen. EU:ssa tällä hetkellä saatavilla olevat tiedot ovat yhdenmukaisia tämän käsityksen kanssa, kuten Itä-Euroopan jäsenvaltioiden korkeat teiniraskauksien ja aborttien määrät osoittavat(10).

Vaikka seksuaalivalistusohjelmat ovat yleisen suuntauksen mukaisesti vähitellen paranemassa, yhteisten päämäärien ja hyvien käytäntöjen jakaminen EU:n jäsenvaltioiden kesken helpottaisi seksuaalivalistuksen standardien yhdenmukaistamista ja edistäisi kaikkien eurooppalaisten nuorten yhä tasa-arvoisempaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä.

Teiniraskauksien määrä ja ei-toivotut raskaudet

Teiniraskauksien määrät(11) vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Vähiten teiniraskauksia esiintyy (5–9 teiniraskautta vuodessa) tällä hetkellä Alankomaissa, Sloveniassa, Tanskassa, Ruotsissa, Kyproksessa, Italiassa, Luxemburgissa ja Suomessa. Teiniraskauksien määrä on jonkin verran suurempi (10–20 raskautta) useimmissa jäsenvaltioissa eli Saksassa, Itävallassa, Ranskassa, Belgiassa, Kreikassa, Espanjassa, Tšekin tasavallassa, Latviassa, Puolassa, Portugalissa, Irlannissa, Liettuassa, Unkarissa ja Maltassa. Eniten teiniraskauksia esiintyy Slovakiassa (22), Virossa (24), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (26), Romaniassa (40) ja Bulgariassa (44).

Joissakin jäsenvaltioissa havaittavista kannustavista kehityssuunnista huolimatta jyrkkä ero Alankomaiden (5), Yhdistyneen kuningaskunnan (26) ja Bulgarian (44) teiniraskauksien määrissä osoittaa, että monilla EU:n nuorilla ei vielä ole riittävästi tietoja ja taitoja vastuullisten seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvien valintojen tekemiseen.

Paitsi että useimmat teiniraskaudet ovat suunnittelemattomia ja nuoret tytöt eivät yleensä ole valmistautuneita äitiyteen, teiniraskauksilla on usein lisäksi pitkäaikaisia seurauksia. Raskauteen liittyvät terveysongelmat ovat tavallisempia teiniraskauksien kuin aikuisten naisten raskauksien yhteydessä (esim. keskenmenot, neonataalikuolemat). Tutkimusten perusteella vaikuttaa myös siltä, että teiniäidit saavat keskiasteen opintonsa todennäköisesti harvemmin päätökseen ja he elävät todennäköisemmin köyhyydessä. Lisäksi teini-ikäisten vanhempien lapset ovat syntyessään usein alipainoisia ja heillä on terveyteen ja kehitykseen liittyviä ongelmia.(12)

Myös aikuisilla naisilla saattaa olla ei-toivottuja raskauksia monista eri syistä, joita ovat muun muassa ehkäisyn pettäminen, ehkäisyn virheellinen tai epäsäännöllinen käyttö, ehkäisyn käyttöä vastustavat seksikumppanit, seksiin pakottaminen tai raiskaus tai terveydelliset syyt. Maailman terveysjärjestön mukaan myös suunniteltu raskaus saattaa muuttua ei-toivotuksi olosuhteiden muuttuessa.(13)

Abortti

Laki sallii abortin naisen pyynnöstä kahdessakymmenessä jäsenvaltiossa. Seitsemästä muusta jäsenvaltiosta kolmessa (Yhdistynyt kuningaskunta, Suomi, Kypros) rajoittavia perusteita voidaan tulkita väljästi, kun taas kolmessa muussa jäsenvaltiossa (Irlannissa, Puolassa ja Luxemburgissa) rajoittavien perusteiden tiukka tulkinta ja yleinen aborttien tekemistä koskeva haluttomuus tai pelko ovat johtaneet siihen, että laillisia (ilmoitettuja) abortteja tehdään harvoin tai ei juuri koskaan. Malta on ainut jäsenvaltio, jossa abortti kielletään laissa poikkeuksetta.(14) Rajoittavien perusteiden mukaan abortti voidaan sallia, jos naisen henki tai hänen fyysinen ja/tai psyykkinen terveytensä on vaarassa tai sikiövaurioiden vuoksi, raiskaustapauksissa tai lääketieteellisistä tai sosioekonomisista syistä. Useimmissa jäsenvaltioissa abortin aikaraja on 12 viikkoa. Abortin hinta vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Maissa, joissa kansallinen sairausvakuutus kattaa abortit, tämä koskee yleensä ainoastaan lääketieteellisistä syistä tehtäviä abortteja. Joissakin jäsenvaltioissa vaaditaan pakollinen harkinta-aika ja aborttia haluavilta alaikäisiltä saatetaan vaatia vanhempien suostumus.(15)

On todettava, että abortin saamisen esteet lisääntyvät jatkuvasti jopa maissa, joiden aborttilainsäädäntö on salliva. Useimmiten naiset joutuvat sietämään terveydenhoitohenkilökunnan omantunnon syihin perustuvaa vastustusta, jota ei millään tavalla säännellä, sekä pakollisia harkinta-aikoja tai puolueellista neuvontaa(16). Omantunnon syihin vetoaminen on estänyt monia naisia saamasta lisääntymisterveyteen liittyviä palveluja, kuten tietoa ehkäisystä, ehkäisyvälineiden käyttöön ja hankintaan liittyviä palveluja, synnytystä edeltäviä testejä ja laillisia raskaudenkeskeytyksiä. Slovakiassa, Unkarissa, Romaniassa, Puolassa, Irlannissa ja Italiassa on joissakin tapauksissa lähes 70 prosenttia kaikista gynekologeista ja 40 prosenttia kaikista anestesialääkäreistä kieltäytynyt aborttipalveluista vedoten omantunnon syihin. Tällaiset esteet ovat selvästi vastoin ihmisoikeusnormeja ja kansainvälisiä lääketieteellisiä normeja.(17)

Ei ole harvinaista, että rajoittavaa aborttipolitiikkaa noudattavissa maissa elävät naiset matkustavat johonkin toiseen jäsenvaltioon saadakseen abortin. Tällainen käytäntö merkitsee tietyille ryhmille kuitenkin suurta taloudellista rasitusta sen lisäksi, että naiset voivat asuinmaassaan joutua syytteeseen. Lisäksi se vaikeuttaa luotettavien tietojen keräämistä aborteista. Joissakin valtioissa myös maaseudulla elävät naiset joutuvat usein matkustamaan saadakseen laillisen abortin.(18) Käytännössä kielto vaikuttaa erityisesti jo syrjäytyneisiin naisiin, jotka eivät pysty matkustamaan helposti toisiin EU:n jäsenvaltioihin aborttipalvelujen saamiseksi, kuten taloudellisesti vaikeissa olosuhteissa elävät naiset, turvapaikanhakijat, valtion laitoksissa tai vankiloissa olevat naiset jne. Tämä lisää terveydenhuoltoon liittyvää eriarvoisuutta unionissa.

Jäsenvaltiot, joissa on vähiten ilmoitettuja abortteja(19), ovat Saksa, Kreikka, Tanska ja Portugali (7–9 laillisesti tehtyä aborttia 1 000:ta 15–44-vuotiasta naista kohden), kun taas eniten ilmoitettuja abortteja on tehty Virossa, Romaniassa, Bulgariassa, Latviassa, Unkarissa ja Ruotsissa (35–21 aborttia) ja niiden jälkeen Yhdistyneessä kuningaskunnassa (17) ja Ranskassa (18).(20)

Aborttikiellon mahdollisten kansanterveydellisten seurausten vuoksi vaikuttaa ilmeiseltä, että abortin kieltäminen ei edistä aborttien määrän laskua; paljon tehokkaampaa olisi keskittyä ehkäisemään ei-toivottuja raskauksia.(21) Abortin laillisuuden ja aborttien määrän välinen yhteys on lopultakin hyvin vähäinen, kun taas abortin laillisuus ja abortin turvallisuus korreloivat vahvasti. Lisäksi Maailman terveysjärjestön mukaan turvallisesta abortista aiheutuvat kustannukset ovat kymmenesosan kustannuksista, jotka johtuvat vaarallisissa olosuhteissa tehtyjen aborttien seurausten hoitamisesta.(22)

On myös pantava merkille, että väestörakenteen muutoksesta johtuvan kriisin seurauksena perhepolitiikka on noussut keskeiseen asemaan ja myös tämä vaikuttaa suoraan ja epäsuorasti poliittisiin valintoihin, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä niitä koskeviin oikeuksiin. Ajatuksena tuntuu olevan, että abortin kieltäminen lisäisi synnytyksiä ja sen salliminen johtaisi osaltaan väestön määrän vähenemiseen. Konkreettiset tiedot eivät tue tätä käsitystä, ja syntyvyyttä voitaisiin Euroopassa tukea varmasti tehokkaammin edistämällä äitien ja isien mahdollisuutta sovittaa työ- ja yksityiselämänsä paremmin yhteen.

Sukupuolitaudit

EU valvoo järjestelmällisesti joitakin sukupuolitauteja eli HI-virusta, kuppaa, synnynnäistä kuppaa, tippuria, klamydiaa ja LGV:tä (lymphogranuloma venereum). Päätöksen N:o 2119/98/EY mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava tietoja kaikista vaadituista muuttujista. Käytännössä näin ei kuitenkaan aina toimita, ja lisäksi kaikki sukupuolitautien valvonnassa käytettävät kansalliset järjestelmät eivät ole riittävän kattavia. Tämän seurauksena suuntauksien vertaamisessa ja määrittämisessä tarvittavia tietoja on riittämättömästi tai ei lainkaan.

Jäsenvaltioissa havaitaan vuosittain keskimäärin 5,7 uutta HIV-tapausta 100 000 asukasta kohden. Ilmoitettuja tapauksia oli vuonna 2010 vähiten Slovakiassa (0,5) ja Romaniassa (0,7) ja eniten Virossa (27,8), Latviassa (12,2), Belgiassa (11) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (10,7). Ikäryhmittäin eritellyistä tiedoista käy ilmi, että 11 prosenttia uusista HIV-tapauksista todettiin 15–24-vuotiailla nuorilla(23).

Komission ja jäsenvaltioiden on käsiteltävä HI-viruksen kanssa elävien naisten erityisiä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia sekä tarpeita osana epidemian hillitsemiseen tähtäävää kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Tämän saavuttamiseksi on lisättävä mahdollisuuksia osallistua seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon ohjelmiin, yhdistettävä HI-viruksen/aidsin testaus ja hoito toisiinsa, tarjottava vertaistukea, neuvontaa ja ennaltaehkäiseviä palveluja sekä muutettava taustalla olevia sosioekonomisia tekijöitä, jotka lisäävät naisten HIV-/aids-tartunnan riskiä. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa sukupuolten eriarvoisuus, syrjintä ja ihmisoikeuksien riittämätön suojelu.

Seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin liittyvä väkivalta

Arvioiden mukaan seitsemän naista kymmenestä joutuu fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi elämänsä aikana. Sukupuoleen perustuva väkivalta on yksi syrjinnän muoto, joka vakavasti haittaa naisten kykyä nauttia oikeuksista ja vapauksista tasa-arvoisesti miesten kanssa. Seksuaalisella väkivallalla on tuhoisia elinikäisiä vaikutuksia väkivallan uhrien ja väkivallasta selviytyneiden ihmisten psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden kunnioittaminen ja edistäminen sekä lisääntymisoikeuksien suojeleminen ja toteuttaminen ovat välttämätön edellytys, jonka avulla voidaan saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo ja lisätä naisten vaikutusvaltaa, jotta he voisivat nauttia kaikista ihmisoikeuksistaan ja perusvapauksistaan, ja jolla voidaan ehkäistä ja vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös vahingollisiin perinteisiin käytäntöihin, kuten naisten sukupuolielinten silpomiseen tai leikkaamiseen sekä lapsi- ja pakkoavioliittoihin, koska näillä käytännöillä voi olla haitallisia vaikutuksia hyvinvointiin, sukupuolisuhteisiin, raskauksiin ja synnytyksiin mutta myös koko yhteisöihin.

Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet julkisessa kehitysavussa

Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat oleellinen osa ihmisarvoa ja inhimillistä kehitystä sekä sosiaalisen ja taloudellisen edistyksen keskeinen perusta. Äskettäin kerätyt tiedot osoittavat, että kaikkialla maailmassa ja erityisesti kehitysmaissa on yhä vakavia seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä haasteita.

EU laatii vahvoja poliittisia sitoumuksia, mutta lisäksi sen olisi huolehdittava roolistaan kehitysyhteistyön ja politiikan toimijana seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia edistävässä työssä. EU:lla on tärkeä kansainvälinen tehtävä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevien oikeuksien edistämisessä, täytäntöönpanossa ja puolustamisessa, myös vuoden 2015 jälkeisen kehitysyhteistyötä koskevan kehyksen yhteydessä. Sillä varmistetaan, että väestö sekä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet ovat ensisijaisessa asemassa, kun laaditaan vuoden 2015 jälkeistä maailmanlaajuista kehitysyhteistyön kehystä ja toteutetaan Rio+20-konferenssin jatkotoimia.

Jäsenvaltioiden olisi osaltaan nopeutettava kehitystä, jotta saavutetaan vuosituhannen kehitystavoite 5 ja siihen liittyvät kaksi päämäärää, ja siksi niiden olisi edistettävä laaja-alaisesti lisääntymis- ja äitiysterveyttä sekä vastasyntyneiden ja lasten terveyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että voitaisiin tarjota perhesuunnittelupalveluja, raskaudenaikaista hoitoa, asiantuntevaa avustamista synnytyksissä, synnytyksiin liittyvää ja vastasyntyneille annettavaa kiireellistä hoitoa, synnytyksen jälkeistä hoitoa ja sukupuolitautien ja sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden, kuten HI-viruksen, ehkäisemisessä ja hoitamisessa tarvittavia menetelmiä. Jäsenvaltioiden olisi myös edistettävä järjestelmiä, joilla varmistetaan, että kaikilla on mahdollisuus käyttää edullisia, tasa-arvoisia ja laadukkaita integroituja terveydenhuoltopalveluja, ja joihin sisältyy yhteisöllisiä ennaltaehkäiseviä ja kliinisiä hoitopalveluja.

Komissio voi hoitaa tärkeää tehtävää varmistamalla, että unionin kehitysyhteistyössä noudatetaan ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa, jossa kiinnitetään erityistä huomiota seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä niitä koskeviin oikeuksiin ja konkreettisiin tavoitteisiin.

(1)

YK:n kehitysohjelma (2011). Inhimillisen kehityksen raportti 2011: Kestävyys ja tasavertaisuus: Parempi tulevaisuus kaikille. Tekninen huomautus 3.

(2)

Sukupuolten välistä eriarvoisuutta koskevan indeksin laskennassa käytettävien indikaattoritietojen perusteella. YK:n kehitysohjelma (2011). Inhimillisen kehityksen raportti 2011: Kestävyys ja tasavertaisuus: Parempi tulevaisuus kaikille. Tilastoliitteen taulukko 4.

(3)

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 12. maaliskuuta 2013, talouskriisin vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin.

(4)

Maailman terveysjärjestö: Global Policy Committee (1994). WHO:n asiakirja ”Health, Population and Development for the International Conference on Population and Development”, Kairo, 5.–13. syyskuuta 1994, s. 24, 89 kohta.

(5)

Maailman terveysjärjestö (2006), ”Defining sexual health: Report of a technical consultation on sexual health”, 28.–31. tammikuuta 2002, Geneve.

(6)

Maiden, joissa tapahtuu 1–10 kuolemaa 100 000 synnytystä kohden, katsotaan olevan olennaisesti samalla tasolla ja niiden väliset erot ovat sattumanvaraisia. Katso alaviite 1.

(7)

UN Maternal Mortality Estimation Inter-agency Group (2012). ”Trends in maternal mortality 1990 to 2010: WHO, UNICEF, UNFPA and The World Bank estimates”.

(8)

YK:n kehitysohjelma (2011). Inhimillisen kehityksen raportti 2011: Kestävyys ja tasavertaisuus: Parempi tulevaisuus kaikille. Tilastoliitteen taulukko 4.

(9)

Beaumont, K; Maguire, M; Schulze, E; Euroopan parlamentti (2013), ”Policies for Sexuality Education in the European Union”, saatavilla osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/committees/en/femm

(10)

Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus (kesäkuu 2012), ”Sexually Transmitted Infections in Europe 1990-2010”.

(11)

15–19-vuotiaiden tyttöjen raskauksien vuotuinen määrä 1 000:ta kyseiseen ikäryhmään kuuluvaa tyttöä kohden.

(12)

Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus (kesäkuu 2012), ”Sexually Transmitted Infections in Europe 1990-2010”.

(13)

Maailman terveysjärjestö (2012), “Sexual and reproductive health: facts and figures about abortion in the European region”.

(14)

UN ICPD Beyond 2014 Review (heinäkuu 2012), ”Country Implementation Profiles”; International Planned Parenthood Federation (toukokuu 2012), ”Abortion Legislation in Europe”.

(15)

Kansainvälinen perhesuunnittelujärjestöjen liitto IPPF (toukokuu 2012), ”Abortion Legislation in Europe”.

(16)

Christine McCafferty, Euroopan neuvoston raportti, ”Women’s access to lawful medical care: the problem of unregulated use of conscientious objection”, 20.7.2010, ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselma nro 1763 (2010).

(17)

Maailman terveysjärjestö (2. painos, 2012), ”Safe abortion: technical and policy guidance for health systems”.

(18)

IPPF (toukokuu 2012), ”Abortion Legislation in Europe”.

(19)

Lukuun ottamatta jäsenvaltioita, joissa on kaikkein rajoittavin politiikka (Irlanti, Puola, Luxemburg, Malta).

(20)

Itävallasta, Kyproksesta, Luxemburgista ja Maltasta ei ole saatavilla tietoja. YK:n talous- ja sosiaaliasiain osasto, ”Population Division” (maaliskuu 2011), ”World Abortion Policies 2011”.

(21)

IPPF (toukokuu 2012), ”Abortion Legislation in Europe”.

(22)

Maailman terveysjärjestö (2012), “Sexual and reproductive health: facts and figures about abortion in the European region”.

(23)

Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus / WHO:n Euroopan aluetoimisto, HIV:n/aidsin seuranta Euroopassa 2011.


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

Anna Zaborska

Tämä ei-sitova päätöslauselma on EU-sopimuksen vastainen, eikä sen perusteella voida ottaa käyttöön oikeutta aborttiin tai toimia kansalaisaloitteen ECI(2012)000005 täysimääräistä täytäntöönpanoa vastaan. Mihinkään kansainväliseen oikeudellisesti sitovaan sopimukseen, Euroopan ihmisoikeussopimukseen tai kansainväliseen tapaoikeuteen ei voida vedota sillä perusteella, että siinä vahvistettaisiin tai tunnustettaisiin oikeus aborttiin. Kaikkien EU:n toimielinten, elinten ja laitosten on pysyttävä puolueettomina aborttikysymyksessä. Unionin tuomioistuin vahvistaa (C-34/10), että jokaista ihmisen munasolua on heti sen hedelmöittymisestä lähtien pidettävä ihmisalkiona, jota on suojeltava. YK:n lapsen oikeuksien julistuksessa todetaan, että jokaisella lapsella on oikeus lakisääteiseen suojeluun sekä ennen syntymäänsä että syntymänsä jälkeen. Unionin tukea ei saisi myöntää millekään viranomaiselle tai järjestölle, joka edistää tai tukee abortteja sisältäviä toimia tai osallistuu tällaisten toimien hallinnointiin. On puolustettava omantunnon syistä tapahtuvaa kieltäytymistä koskevaa ihmisoikeutta sekä valtion vastuuta varmistaa, että potilaat pääsevät lääketieteelliseen hoitoon erityisesti raskausajan ja äitien terveyteen liittyvissä hätätilanteissa. Ketään henkilöä eikä mitään sairaalaa tai laitosta ei saa pakottaa, asettaa vastuuseen tai syrjiä millään tavoin sen vuoksi, että hän tai se kieltäytyy suorittamasta käytäntöjä, jotka voivat aiheuttaa ihmisalkion kuoleman, avustamasta tällaisissa käytännöissä tai altistumaan niille.


KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (10.7.2013)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja niitä koskevista oikeuksista

(2013/2040(INI))

Valmistelija: Michael Cashman

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet ovat kaikille kuuluvia perusihmisoikeuksia, ja pyytää komissiota takaamaan, että kehitysyhteistyöhön ja tulevaan kehitysyhteistyön kehykseen valitaan ihmisoikeuksiin ja sukupuoleen keskittyvä lähestymistapa ja että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet ovat niiden vankka ja selkeä painopiste ja ne sisältävät seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskeviin oikeuksiin liittyviä konkreettisia tavoitteita ja niitä mittaavia indikaattoreita ja että samalla asetetaan naisten ja nuorten vaikutusvallan vahvistaminen ja sukupuolten tasa-arvo keskiöön;

2.  kehottaa tässä yhteydessä komissiota säilyttämään kehitysyhteistyön yhtenä prioriteettina sen, että poistetaan kaikki esteet laadukkaiden, kohtuuhintaisten, asianmukaisten ja kaikkien käytettävissä olevien seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden, raskaudenaikaisten ja äitien terveydenhoitopalveluiden, (mukaan luettuna vapaaehtoinen perhesuunnittelu sekä saatavilla olevat ehkäisyvälineet ja turvallinen abortti) ja nuorille suunnattujen palveluiden saatavuudelta ja kehottaa komissiota samalla torjumaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää, joka johtaa sukupuoleen perustuviin abortteihin ja pakkoabortteihin, pakkosterilointiin sekä seksuaaliseen väkivaltaan, ja takaamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen sekä raskaudenaikaiseen ja äitien terveydenhoitoon liittyvien tarvikkeiden toimittamisen, HIV:n ehkäisyn, hoidon ja siihen liittyvän tuen tarjoamisen ilman syrjintää;

3.  kehottaa komissiota mahdollistamaan sen, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen lisätään erityinen budjettikohta seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia oikeuksia varten ja että jokaisessa asianmukaisessa välineessä varmistetaan riittävä rahoitus kaikkia laaja-alaista seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskeviin oikeuksiin liittyviä toimia varten;

4.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ICPD+20-, Peking+20- ja Rio+20-prosessit sisällytetään vuoden 2015 jälkeiseen kehitysyhteistyön kehykseen;

5.  huomauttaa, että laadukkaan terveydenhoidon ja terveyspalveluiden, mukaan luettuna lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalveluiden, neuvolapalveluiden sekä terveyskasvatuksen, yleinen saatavuus edistää osallistavaa ja kestävää kehitystä ja vähentää imeväisten, lasten ja äitien kuolleisuutta sekä lisää naisten ja nuorten vaikutusvaltaa ja on näin ollen erittäin kustannustehokas kansanterveyttä ja kehitystä koskeva strategia;

6.  vaatii, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet on sisällytettävä voimassa oleviin ihmisoikeusasiakirjoihin ja keskeisiin poliittisiin konsensusasiakirjoihin; pitää valitettavana sitä, että EU:n YK:n kestävän kehityksen kokousta 2012 (Rio+20) varten valmistelemaa kantaa, jonka mukaan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet ovat laaja-alainen kehityksen muiden osa-alueiden kannalta merkittävä kysymys, ei sisällytetty lopulliseen YK:n asiakirjaan, koska EU ei ollut asiasta riittävän yksimielinen;

7.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että väestödynamiikka, osallistavaan ja kestävään kehitykseen liittyvät yhtymäkohdat sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet ovat ensisijaisina tavoitteina muokattaessa vuoden 2015 jälkeistä kehitysyhteistyön kehystä, jonka mukaan kaikki yksilöt voivat toteuttaa ihmisoikeuksiaan, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia oikeuksiaan, yhteiskunnallisesta asemasta, iästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä, rodusta, etnisestä alkuperästä, vammaisuudesta, uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta; korostaa, että EU:n on puhuttava tästä kysymyksestä yhdellä ja yhtenäisellä äänellä keskustelua johtaen;

8.  korostaa, että kun naisille, tytöille ja pariskunnille annetaan mahdollisuus toteuttaa perusoikeuttaan päättää itse seksiä ja lisääntymistä koskevista asioista, myös siitä, haluavatko he synnyttää lapsia ja milloin he haluavat näin tehdä, heille tarjoutuu mahdollisuus esimerkiksi opiskeluun ja työntekoon, mikä lisää sukupuolten tasa-arvoa, vähentää köyhyyttä ja edistää osallistavaa ja kestävää kehitystä; toteaa, että jos perheet voivat päättää hankkia vähemmän lapsia ja että lasten syntymien välillä on pitempi tauko, niillä on mahdollisuus investoida enemmän kunkin lapsen koulutukseen ja terveyteen;

9.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita täyttämään lupauksensa panna täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelma sekä sitoutua tarkistuskonferenssien tuloksiin;

10. pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ja erityisesti kentällä toimivia Euroopan unionin edustustoja tiedostamaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet sekä raskaudenaikainen ja äitien terveydenhoito ovat inhimillisen kehityksen, hallinnon, sukupuolten tasa-arvon ja ihmisoikeuksien sekä eri maiden nuorten ja naisten taloudellisen vaikutusvallan edistämisen kannalta tärkeitä osallistavaa ja kestävää kehitystä edesauttavia tekijöitä; katsoo, että nämä tekijät ovat tärkeitä myös EU:n vuosia 2014–2020 koskevien ohjelmien tämänhetkisessä suunnitteluprosessissa;

11. kehottaa EU:n valtuuskuntia tekemään yhteistyötä asianomaisten hallitusten kanssa sellaisen politiikan laatimiseksi ja toteuttamiseksi, jossa keskitytään naisten ja tyttöjen arvon vaalimiseen yhteiskunnassa, jotta voidaan torjua sukupuolten epätasa-arvoa, naisten ja tyttöjen syrjintää sekä poikia suosivia yhteiskuntanormeja, jotka ovat tärkeimpiä syitä raskaudenaikaiseen sukupuolen valintaan, tyttölasten murhiin ja tyttösikiöiden abortointiin sekä varhaisiin pakkoavioliittoihin ja naisten sukupuolielinten silpomiseen; korostaa, että sukupuolen valinnan rajoittamiseen tähtäävillä toimilla ei pidä hankaloittaa tai rajoittaa naisten oikeutta laillisen seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon teknologiaan ja palveluihin;

12. kehottaa niitä järjestöjä, jotka saavat Euroopan unionin tukea HIV:tä/aidsia ja/tai terveydensuojelua koskevaan toimintaan, kehittämään selkeitä, ytimekkäitä ja avoimia strategioita seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien ja HIV:n ensisijaisen ehkäisyn sisällyttämiseksi toimenpiteisiinsä;

13. kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan sitä, että kansalliset hallitukset, paikallisviranomaiset ja kansalaisyhteiskunta osallistuvat seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien vahvistamiseen ja edistämiseen ja asettuvat johtamaan tätä toimintaa, sekä kehottaa pitämään mielessä, että näiden yleismaailmallisten oikeuksien on perustuttava jaetulle vastuulle;

14. kehottaa EU:ta edistämään uusien parannettujen asianmukaisten, kohtuuhintaisten ja kaikkien saatavilla olevien ennalta ehkäisevien teknologioiden, diagnoosimenetelmien ja hoitojen tutkimusta ja kehittämistä kiinnittäen erityistä huomiota seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskeviin oikeuksiin sekä köyhyyteen liittyviin ja vähälle huomiolle jääneisiin trooppisiin sairauksiin, jotka selkeästi heikentävät pieni- ja keskituloisten perheiden seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia oikeuksia ja jotka yhdessä ovat yksi tärkeimmistä syistä lasten ja äitien kuolleisuudelle;

15. kehottaa Euroopan parlamenttia käsittelemään seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien loukkauksia parlamentin vuotuisessa mietinnössä ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla;

16. muistuttaa, että kaikille maailman naisille, jotka ovat tahtomattaan raskaana, on oltava helposti saatavilla luotettavaa tietoa ja neuvontaa; muistuttaa, että heille on tarjottava myös laadukkaita ja kattavia terveydenhoitopalveluja ja tukea.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

9.7.2013

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

6

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Thijs Berman, Michael Cashman, Véronique De Keyser, Nirj Deva, Leonidas Donskis, Mikael Gustafsson, Miguel Angel Martínez Martínez, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Bill Newton Dunn, Maurice Ponga, Jean Roatta, Michèle Striffler, Keith Taylor, Ivo Vajgl, Anna Záborská, Iva Zanicchi

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Emer Costello, Santiago Fisas Ayxela, Enrique Guerrero Salom, Edvard Kožušník, Isabella Lövin, Cristian Dan Preda

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Jan Kozłowski


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

25.11.2013

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

15

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Regina Bastos, Andrea Češková, Tadeusz Cymański, Edite Estrela, Iratxe García Pérez, Zita Gurmai, Mikael Gustafsson, Mary Honeyball, Sophia in ‘t Veld, Silvana Koch-Mehrin, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Constance Le Grip, Astrid Lulling, Barbara Matera, Elisabeth Morin-Chartier, Angelika Niebler, Siiri Oviir, Antonyia Parvanova, Marc Tarabella, Britta Thomsen, Marina Yannakoudakis, Anna Záborská, Inês Cristina Zuber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Iñaki Irazabalbeitia Fernández, Kent Johansson, Nicole Kiil-Nielsen, Doris Pack, Zuzana Roithová

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Birgit Collin-Langen, António Fernando Correia de Campos, Jill Evans, María Irigoyen Pérez, Miroslav Mikolášik, Ewald Stadler

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö