MIETINTÖ säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa

4.12.2013 - (2012/2323(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: József Szájer

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa

(2012/2323(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 ja 291 artiklan,

–   ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 182/2011[1],

–   ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 3. maaliskuuta 2011 hyväksymän yhteisymmärryksen käytännön järjestelyistä delegoitujen säädösten käyttämisessä,

–   ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista[2] ja erityisesti sen 15 kohdan ja liitteen 1,

–   ottaa huomioon tuomioistuimen 5. syyskuuta 2012 antaman tuomion asiassa C-355/10, parlamentti vs. neuvosto (ei vielä julkaistu), ja käsiteltävänä olevan asian C-427/12, komissio vs. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto,

–   ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman säädösvallan siirtovaltuudesta[3],

–   ottaa huomioon 19. syyskuuta 2013 hyväksytyn Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tiedonannon ”Lainsäädännön parantaminen: täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut säädökset”,

–   ottaa huomioon parlamentin puhemiehen 26. marraskuuta 2012 valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle osoittaman kirjeen, joka koski puheenjohtajakokouksen kokouksessaan 15. marraskuuta 2012 hyväksymiä yleisiä periaatteita delegoitujen säädösten käytöstä monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien lainsäädäntöohjelmien yhteydessä,

–   ottaa huomioon parlamentin puhemiehen 8. helmikuuta 2013 neuvoston ja komission puheenjohtajille osoittaman kirjeen maa- ja kalatalouden alalla toteutettavaa mukauttamista koskevien ehdotusten hitaasta etenemisestä neuvostossa;

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0435/2013),

A. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella otettiin käyttöön parlamentin ja neuvoston (joihin viitataan yhdessä ˮlainsäätäjänäˮ) mahdollisuus siirtää osa omista valtaoikeuksistaan komissiolle lainsäädännössä (ˮperussäädösˮ); ottaa huomioon, että säädösvallan siirto on varovaisuutta vaativa toimenpide, jossa komissiota pyydetään harjoittamaan valtaa, joka kuuluu luontaisesti lainsäätäjän omiin tehtäviin; katsoo, että siksi on välttämätöntä huolehtia perussopimuksen moitteettomasta soveltamisesta, jotta varmistetaan myös delegoituja säädöksiä koskevan demokraattisen legitimiteetin riittävä taso; ottaa huomioon, että säädösvallan siirtoa tarkasteltaessa on näin ollen aina lähdettävä liikkeelle lainsäätäjän vapaudesta; ottaa huomioon, että oikeuskäytännön mukaan käsiteltävän asian kannalta keskeisten sääntöjen hyväksyminen on varattu lainsäätäjälle, mikä tarkoittaa, että säädösvaltaa ei voida siirtää sellaisten säännösten hyväksymiseksi, jotka edellyttävät lainsäätäjän vastuulle kuuluvia poliittisia päätöksiä; ottaa huomioon, että säädösvallan siirto voi siten koostua ainoastaan säädöksen muiden kuin keskeisten osien täydentämisestä tai muuttamisesta; ottaa huomioon, että näin syntyvät komission antamat delegoidut säädökset ovat muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä; ottaa huomioon, että perussäädöksessä on nimenomaisesti määriteltävä tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto ja vahvistettava säädösvallan siirtoon liittyvät ehdot,

B.  ottaa huomioon, että määrittääkseen käytännön järjestelyt ja sovitut täsmennykset ja preferenssit, joita sovelletaan SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisiin säädösvallan siirtoihin, parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sopineet delegoituihin säännöksiin sovellettavia käytännön järjestelyjä koskevasta yhteisymmärryksestä, jolla pyritään siihen, että säädösvallan siirto toteutetaan sujuvasti ja että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat valvoa sitä tehokkaasti;

C. ottaa huomioon, että perussopimusten mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet unionin oikeudellisesti velvoittavien säädösten täytäntöönpanemiseksi; ottaa huomioon, että kun tarvitaan yhdenmukaisia edellytyksiä oikeudellisesti sitovien unionin säädösten täytäntöönpanoa varten, näillä säädöksillä on kuitenkin siirrettävä täytäntöönpanovaltaa komissiolle (ja tietyissä poikkeustapauksissa neuvostolle) SEUT-sopimuksen 291 artiklassa tarkoitetulla tavalla; ottaa huomioon, että kun perussäädös edellyttää, että jäsenvaltioiden on valvottava komission täytäntöönpanosäädösten antamista, perussäädöksessä olisi siirrettävä tämä täytäntöönpanovalta komissiolle asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti; ottaa huomioon, että keskeinen sitoumus, jonka komissio antoi tuohon asetukseen liitetyssä lausunnossa, koski yhteisön säännöstön kiireellistä saattamista vastaamaan uutta delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten järjestelmää nykyisen vaalikauden aikana, mukaan luettuina perussäädökset, joissa viitataan valvonnan sisältävään sääntelymenettelyyn;

D. ottaa huomioon, että on lainsäätäjän tehtävä määrittää tapauskohtaisesti kunkin säädöksen yksityiskohtaisuuden taso ja siten päättää myös se, siirretäänkö komissiolle valtaa delegoitujen säädösten antamista varten, sekä se, tarvitaanko valtuuksia varmistamaan säädöksen yhdenmukaiset täytäntöönpanoedellytykset; ottaa huomioon, että tällainen säädös- tai täytäntöönpanovallan siirtäminen ei koskaan ole pakollista; ottaa huomioon, että tällaista siirtoa olisi kuitenkin aina harkittava, jos tarvitaan joustavuutta ja tehokkuutta eikä niitä voida saavuttaa tavallisella lainsäädäntömenettelyllä; ottaa huomioon, että päätös säädös- tai täytäntöönpanovallan siirrosta on tehtävä objektiivisin perustein, joiden on mahdollistettava tehdyn ratkaisun oikeudellinen valvonta; toteaa, että SEUT-sopimuksen 290 artiklaa ja siinä esitettyjä kriteerejä koskevan oikeuskäytännön puuttumisen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston on vaikeampi päästä yksimielisyyteen siitä, miten täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut päätökset on rajattava toisistaan;

E.  katsoo, että säädösvallan siirtäminen komissiolle ei ole ainoastaan tekninen kysymys vaan siihen liittyy kysymyksiä, jotka ovat unionin kansalaisille ja kuluttajille, yrityksille ja kokonaisille talouden aloille poliittisesti huomattavan tärkeitä sosiaalisten ja taloudellisten sekä ympäristöön kohdistuvien ja terveysvaikutustensa vuoksi;

F.  ottaa huomioon, että monessa tapauksessa lainsäädäntöneuvottelut ovat osoittaneet, että toimielimet tulkitsevat tiettyjä asioita eri tavoin; ottaa huomioon, että työjärjestyksen 37 a artiklan mukaan parlamentin valiokunnat voivat pyytää oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausuntoa, kun ne käsittelevät ehdotusta, joka sisältää delegoituja säädöksiä; ottaa huomioon, että puheenjohtajakokous hyväksyi 13. tammikuuta 2012 yhteisen linjan ja 19. huhtikuuta 2012 yhteisen lähestymistavan, jota yksittäisten valiokuntien on noudatettava mielipide-erojen ratkaisemiseksi; ottaa huomioon, että parlamentin on vietävä yhteinen linja askelta pitemmälle laatimalla omat soveltamisperusteensa SEUT‑sopimuksen 290 ja 291 artiklaa varten ja pyrkimällä sopimaan tällaisista perusteista neuvoston ja komission kanssa;

SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamista koskevat kriteerit

1.  katsoo, että parlamentin olisi noudatettava SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamisessa seuraavia perusteita, jotka eivät ole sitovia; tätä perusteiden luetteloa ei pitäisi pitää tyhjentävänä;

- Säädöksen sitovuudesta tai sitomattomuudesta on päätettävä sen luonteen ja sisällön perusteella. SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaan voidaan siirtää ainoastaan valta antaa oikeudellisesti sitovia säädöksiä.

- Komissio voi muuttaa säädöksiä ainoastaan delegoiduilla säädöksillä. Tämä sisältää liitteisiin tehtävät muutokset, koska liitteet ovat säädösten kiinteä osa. Liitteiden lisäämisellä tai poistamisella ei voida pyrkiä delegoitujen säädösten käyttöön tai siltä välttymiseen. jos lainsäätäjä katsoo, että tekstin olisi oltava perussäädöksen kiinteä osa, se voi päättää sisällyttää tekstin liitteeseen. Tämä pitää paikkansa erityisesti hyväksyttyjä tuotteita tai aineita koskevien unionin luetteloiden tai rekistereiden suhteen, ja oikeusvarmuuden vuoksi niiden olisi oltava edelleen perussäädöksen kiinteä osa tarvittaessa liitteen muodossa. Toimenpiteet, joilla pyritään täsmentämään säädöksessä esitettyjen velvoitteiden sisältöä, on tarkoitettu täydentämään perussäädöstä lisäämällä siihen muita kuin keskeisiä osia.

- Toimenpiteet, jotka johtavat painopisteiden, tavoitteiden ja odotettujen tulosten valintaan, olisi hyväksyttävä delegoiduilla säädöksillä, jos lainsäätäjä päättää olla sisällyttämättä niitä itse säädökseen.

- Toimenpiteet, joilla annetaan (täydentäviä) ehtoja, perusteita tai vaatimuksia, jotka on täytettävä (ja joiden täyttämisen varmistaminen on jäsenvaltioiden tai muiden lainsäädännön piiriin suoranaisesti kuuluvien henkilöiden tai yhteisöjen tehtävä), muuttavat itsessään lainsäädännön sisältöä ja tuovat mukanaan uusia yleisesti sovellettavia sääntöjä. Siten tällaisten täydentävien sääntöjen tai perusteiden esittäminen on mahdollista vain delegoitujen säädösten avulla. Sitä vastoin perussäädöksessä (tai myöhemmässä delegoidussa säädöksessä) asetettujen sääntöjen tai perusteiden täytäntöönpano, jolla ei muuteta niistä aiheutuvien oikeuksien tai velvollisuuksien sisältöä eikä tehdä uusia poliittisia valintoja, voi tapahtua täytäntöönpanosäädösten avulla.

- Joissakin tapauksissa komissiolla on valtuudet antaa täydentäviä ja soveltamisalaltaan yleisiä sitovia sääntöjä, jotka vaikuttavat sisällöllisesti perussäädöksessä määritettyihin oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Nämä toimenpiteet täydentävät itsessään perussäädöksessä esitettyjä toimenpiteitä ja määrittävät siten edelleen unionin politiikkaa. Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan delegoidulla säädöksellä.

–   Kyseessä olevan rahoitusohjelman rakenteesta riippuen voitaisiin perussäädöstä muuttavat tai täydentävät muut kuin keskeiset osat, kuten ne, jotka koskevat erityisiä teknisiä kysymyksiä, strategisia etuja, tavoitteita ja odotettavissa olevia tuloksia, hyväksyä delegoiduilla säädöksillä siinä määrin kuin niistä ei säädetä perussäädöksessä. Ainoastaan kun on kyse osista, joihin ei liity uutta poliittista tai politiikkaa koskevaa painopistettä, lainsäätäjä voi päättää sallia, että ne hyväksytään täytäntöönpanosäädöksillä.

- Toimenpide, jolla määritetään perussäädöksen mukaisesti annettavia tietoja (esim. tietojen tarkka sisältö), yleensä täydentää tietojen antamisvelvoitetta ja se olisi toteutettava delegoidulla säädöksellä.

- Toimenpide, jolla määritellään tietojen antamista koskevat järjestelyt (ts. muoto), ei yleensä täydennä velvoitetta antaa tietoja. Tällainen toimenpide sen sijaan mahdollistaa yhdenmukaisen täytäntöönpanon. Se olisi siksi pääsääntöisesti toteutettava täytäntöönpanosäädöksellä.

- Toimenpiteet, joilla määritellään menettely (ts. tapa toteuttaa tai panna täytäntöön jotakin), voidaan vahvistaa joko delegoidussa säädöksessä tai täytäntöönpanosäädöksessä (tai jopa perussäädöksen keskeisenä osana) toimenpiteiden sisällöstä ja kontekstista sekä perussäädöksen säännösten luonteesta riippuen. Toimenpiteistä, joilla vahvistetaan menettelyn osia, joihin liittyy uusia muita kuin keskeisiä poliittisia valintoja, perussäädöksessä vahvistetun oikeudellisen kehyksen täydentämiseksi, olisi yleisesti säädettävä delegoiduissa säädöksissä. Toimenpiteet, joilla määritetään menettelyjen yksityiskohtia perussäädöksessä asetetun velvoitteen yhtenäisten täytäntöönpanoedellytysten varmistamiseksi, olisi yleensä toteutettava täytäntöönpanosäädöksillä.

- Menettelyjen tavoin valtuutus, jolla määritellään toimintatavat (ts. jonkin toteuttaminen säännöllisesti ja systemaattisesti) tai metodologia (ts. toimintatapojen määrittelyä koskevat säännöt), voidaan antaa delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä sisältöä ja kontekstia vastaavasti.

- Yleisesti ottaen delegoituja säädöksiä olisi käytettävä, kun perussäädös antaa komissiolle huomattavasti harkintavaltaa täydentää perussäädöksessä asetettua oikeudellista kehystä.

- Valtuutukset voivat olla yleisesti sovellettavia toimenpiteitä. Näin on esimerkiksi silloin, kun päätökset koskevat sitä, hyväksytäänkö tai kielletäänkö tietty ainesosa elintarvikkeissa, kosmetiikassa jne.. Nämä päätökset ovat yleisiä, koska ne koskevat kaikkia toimijoita, jotka haluavat käyttää tällaista ainesosaa. Jos komission päätös näissä tapauksissa perustuu täysin perusteisiin, jotka sisältyvät perussäädökseen, se voi olla täytäntöönpanosäädös; mikäli perusteet kuitenkin antavat komissiolle yhä mahdollisuuden tehdä uusia muita kuin keskeisiä osia / toissijaista poliittista painopistettä koskevia tai poliittisia valintoja, kyseinen hyväksyntä olisi annettava delegoidulla säädöksellä, koska sillä täydennettäisiin perussäädöstä.

- Säädöksellä voidaan siirtää komissiolle ainoastaan valta hyväksyä yleisesti sovellettavia muita kuin lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Delegoiduilla säädöksillä ei siten voida antaa erikseen sovellettavia toimenpiteitä. Säädös on yleisesti sovellettava, jos sitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja sillä on oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin.

- Täytäntöönpanosäädöksillä ei pitäisi lisätä poliittisia painopisteitä, eikä komissiolle annettavien valtuuksien pitäisi mahdollistaa merkittävää harkintavaltaa.

Yleisiä huomioita

2.  kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään neuvotteluihin parlamentin kanssa, jotta voidaan päästä sopimukseen edellä esitetyistä perusteista; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa tarkistamalla toimielinten välistä sopimusta paremmasta lainsäädännöstä siten, että siihen sisällytetään nämä perusteet;

3.  palauttaa mieliin puheenjohtajakokouksen 13. tammikuuta 2011 ja 19. huhtikuuta 2012 pitämissään kokouksissa delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä tekemät päätökset ja korostaa, että parlamentin olisi aina vaadittava delegoitujen säädösten käyttöä kaiken sellaisen komissiolle siirretyn vallan yhteydessä, joka täyttää SEUT-sopimuksen 290 artiklassa tarkoitetut perusteet; katsoo, että lainsäädäntöasiakirjoja, joissa ei turvata delegoitujen säädösten sisällyttämistä koskevia parlamentin institutionaalisia oikeuksia, ei pitäisi ottaa täysistunnon esityslistalle sopimukseen johtavaa äänestystä varten; korostaa, että parlamentin olisi aina neuvottelujen alussa tuotava esiin, että delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskeva kysymys on sille keskeinen institutionaalinen kysymys;

4.  kehottaa komissiota perustelemaan vastaisuudessa yksiselitteisesti ja pätevästi, miksi se ehdottaa delegoitua säädöstä tai täytäntöönpanosäädöstä tietyssä lainsäädäntöehdotuksessa ja miksi se pitää ehdotuksen lainsäädännöllistä sisältöä muuna kuin keskeisenä; muistuttaa, että delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset on tarkoitettu eri tarpeita varten ja että niitä ei siksi voi korvata toisillaan, mikä tehdään selväksi SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan säännöksissä;

5.  katsoo, että työjärjestyksen 37 a artiklan mukaista mahdollisuutta pyytää oikeudellisten asioiden valiokunnan lausuntoa olisi käytettävä useammin, jotta vahvistettaisiin esittelijöiden asemaa lainsäädäntöneuvotteluissa;

6.  on erittäin huolissaan siitä, että yhteisön säännöstön saattaminen vastaamaan Lissabonin sopimusta on toteutunut vain osittain neljän vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta; on tyytyväinen siihen, että komissio on äskettäin antanut ehdotuksia jäljellä olevien valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn sisältävien säädösten mukauttamiseksi Lissabonin sopimukseen; korostaa kuitenkin tarvetta käynnistää neuvottelut näistä ehdotuksista mahdollisimman pikaisesti, jotta menettelyt saadaan päätökseen kuluvan vaalikauden loppuun mennessä; katsoo, että ainakin kaikki tapaukset, joihin aiemmin sovellettiin valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, olisi nyt saatettava vastaamaan SEUT-sopimuksen 290 artiklaa, koska valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn kuuluvat toimenpiteet ovat myös laajakantoisia toimenpiteitä, joilla muutetaan perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia joko poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä perussäädöstä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia; kehottaa samalla neuvostoa edistymään keskusteluissa tietyistä mukauttamista koskevista ehdotuksista, joiden käsittely neuvostossa on yhä pysähdyksissä, mukaan luettuina maataloutta ja kalastusta koskevat ehdotukset;

7.  on huolissaan siitä, että vaikka kaikkien poliittisten elementtien järjestelmällinen säilyttäminen perussäädöksessä voi olla joissakin tapauksissa hyvä ratkaisu, se voi ajan myötä riistää SEUT-sopimuksen 290 artiklalta sen käyttökelpoisuuden hyödyllisenä tapana järkiperäistää lainsäädäntöprosessia, mikä oli sen alkuperäinen tarkoitus mikrotason hallinnoinnin sekä raskaan ja pitkän yhteispäätösmenettelyn välttämiseksi; korostaa, että tätä lähestymistapaa voi olla hyvin vaikeaa soveltaa tietyissä tapauksissa, kuten aloilla, joilla teknologia on vasta kehitysvaiheessa;

8.  korostaa, että kaikissa tapauksissa, joissa on päätetty käyttää täytäntöönpanosäädöksiä, parlamentin neuvotteluryhmän olisi arvioitava tarkkaan, minkälaista valvontaa jäsenvaltioilta tarvitaan ja olisiko käytettävä neuvoa-antavaa vai tarkastelumenettelyä; tähdentää, että käytettäessä tarkastelumenettelyä parlamentin neuvotteluryhmän olisi hyväksyttävä kannanotosta pidättyminen vain poikkeuksellisissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, koska se estää komissiota hyväksymästä luonnosta täytäntöönpanosäädökseksi, jos jäsenvaltioiden edustajista koostuva komitea, jonka puheenjohtajana on komission edustaja, pidättäytyy kannanotosta;

9.  suosittelee komissiolle, ettei se käytä väärin delegoituja säädöksiä kyseenalaistaakseen kolmikantakokouksissa saavutettuja poliittisia sopimuksia; huomauttaa, että valta antaa delegoituja säädöksiä olisi siirrettävä komissiolle mieluummin vain rajoitetuksi ajanjaksoksi;

10. kannustaa valiokuntiaan valvomaan tiiviisti delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käyttöä omilla vastuualueillaan; pyytää siksi komissiota parantamaan hallinnollisia järjestelyjä delegoituihin säädöksiin liittyvien asiakirjojen, myös valmisteluasiakirjojen, välittämiseksi ja jättämiseksi, jotta voidaan varmistaa ainakin samantasoinen tiedottaminen ja avoimuus kuin nykyisessä täytäntöönpanosäädösten rekisterissä sekä tietojen samanaikainen toimittaminen lainsäätäjälle, eli Euroopan parlamentille ja neuvostolle;

11. katsoo, että merkittävää kehitystä on saatu aikaan sen varmistamisessa, että delegoidut säädökset välitetään nopeasti asiasta vastaavalle valiokunnalle, mikä puolestaan on vaikuttanut myönteisesti jäsenten tarkasteluoikeuteen;

12. toteaa, että lainsäätäjä kantaa poliittisen vastuun ja että parlamentin on voitava osallistua säännöllisesti ja oikea-aikaisesti delegoitujen säädösten valmisteluvaiheeseen; kehottaa komissiota pitämään parlamentti, asianomaisesta menettelystä vastaava esittelijä mukaan luettuna, täysin ajan tasalla kaavailtujen delegoitujen säädösten suunnitellusta aikataulusta, asiantuntijaryhmien kokousaikataulusta sekä säädösten sisällöstä, myös tarjoamalla pääsyn komission asiaan liittyviin tietokantoihin, kuten viestintä- ja tietoresurssikeskuksen hallintojärjestelmään (CIRCA);

13. kehottaa komissiota noudattamaan täysin Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 15 kohdan määräyksiä muun muassa yksinkertaistamalla menettelyä, jonka mukaisesti parlamentin asiantuntijoita kutsutaan osallistumaan kansallisten asiantuntijoiden kanssa järjestettäviin kokouksiin, jos asiasta vastaava parlamentin valiokunta niin pyytää; toteaa, että koska parlamentin asiantuntijat ovat voineet osallistua näihin kokouksiin, komissio voidaan kutsua parlamenttiin jatkamaan näkemysten vaihtoa delegoitujen säädösten valmistelusta; kehottaa komissiota soveltamaan puitesopimuksen 15 artiklaa myös jäsenvaltioiden ja komission välisten kokousten niihin osiin, joissa keskustellaan muista kysymyksistä kuin asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitetuista täytäntöönpanosäädöksistä;

14. katsoo, että täytäntöönpanosäädösten viimeisen luonnoksen toimittamisen ja niiden hyväksymisen välinen aika on usein liian lyhyt, jolloin parlamentti ei ehdi hoitaa valvontatehtäväänsä asianmukaisesti; kehottaa siksi komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon parlamentin oikeuden tarkastella täytäntöönpanosäädösten viimeiset luonnokset kuukauden kuluessa parlamentin ja komission vuonna 2008 komiteamenettelyistä tekemän sopimuksen mukaisesti;

15. pyytää osoittamaan riittävästi teknisiä ja henkilöstöresursseja delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä varten, muun muassa tehokkaan sisäisen tiedonkulun varmistamiseksi; katsoo, että delegoitujen säädösten välittäminen jäsenille uutiskirjeen välityksellä helpottaa mainittujen säädösten tarkastelua ja antaa jäsenille tilaisuuden esittää ajoissa mahdolliset huomautukset;

16. suosittelee, että kukin valiokunta nimittää pysyvät esittelijät delegoiduille säädöksille ja täytäntöönpanosäädöksille, jotta varmistetaan niiden yhdenmukaisuus asianomaisessa valiokunnassa sekä muiden valiokuntien suhteen; katsoo, että samankaltaisia kysymyksiä on käsiteltävä johdonmukaisesti säilyttäen kuitenkin samalla välttämättömän joustavuuden;

17. pitää myönteisenä, että komission asiantuntijat osallistuvat jäsenille järjestettäviin tiedotustilaisuuksiin, koska mainittujen tilaisuuksien järjestäminen hyvissä ajoin ennen delegoitujen säädösten hyväksymistä on hyödyllistä, sillä tiedotustilaisuuksien avulla voidaan selventää delegoitujen säädösten keskeisiä osia ja helpottaa parlamentin työtä kyseisten säädösten arvioimiseksi;

18. kehottaa edelleen erityisesti neuvotteluryhmien jäseniä kiinnittämään erityistä huomiota delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin, kun nämä raportoivat asiasta vastaavalle valiokunnalle kunkin kolmikantakokouksen jälkeen parlamentin työjärjestyksen 70 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

Alakohtaiset erityishuomiot

Maatalous ja kalastus

19. pitää valitettavana, että neuvosto on estänyt keskeisten maa- ja kalatalouslainsäädäntöä linjaavien asiakirjojen hyväksymisen siitä lähtien, kun epäviralliset kolmikantaneuvottelut päättyivät tuloksettomina parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen; korostaa, että tämän tilanteen taustalla on usein neuvoston haluttomuus hyödyntää delegoituja säädöksiä; toteaa, että vain YMP:n ja YKP:n uudistamiseen liittyvien täydellisten lainsäädäntömenettelyjen yhteydessä saatiin aikaiseksi kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävä mukauttamista koskeva ratkaisu, vaikka joistakin säännöksistä voitiinkin päästä sopimukseen vain sillä ehdolla, että ne eivät muodosta ennakkotapausta; kehottaa neuvostoa edistämään jäljellä olevien mukauttamisehdotusten käsittelyä, jotta menettelyt voidaan saattaa päätökseen ennen nykyisen vaalikauden päättymistä;

Kehitysyhteistyö

20. palauttaa mieleen, että erityisesti kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) osalta parlamentti on vuodesta 2006 soveltanut demokraattisen valvonnan menettelyä käymällä poliittista vuoropuhelua komission kanssa toimenpideluonnoksista; panee kuitenkin merkille, että parlamentin kokemukset tästä käytännöstä ovat olleet vaihtelevia ja että sen vaikutusvalta komission päätöksiin on ollut rajallista;

21. korostaa, että kehitysyhteistyön alalla täytäntöönpanosäädökset usein perustuvat kolmansien osapuolien kuulemiseen ennalta, joten muutostenteko virallisen komiteamenettelyn loppuvaiheessa on vaikeaa; painottaa tämän vuoksi, että varhaisempi ilmoittaminen parlamentille ja parlamentin kanssa käytävä vuoropuhelu olisivat merkittävä askel kohti parlamentin valvontavallan entistä tehokkaampaa hyödyntämistä;

Talous- ja raha-asiat

22. panee merkille, että rahoituspalvelujen alalla Euroopan valvontaviranomaisista annetuissa säädöksissä otetaan käyttöön teknisiä sääntelystandardeja ja teknisiä täytäntöönpanostandardeja, joiden nojalla Euroopan valvontaviranomaiset antavat komission hyväksyttäväksi teknisten sääntelystandardien ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten teknisen asiantuntemuksen ja erityisosaamisen vuoksi säädösvallan siirto olisi toteutettava mahdollisuuksien mukaan teknisten sääntelystandardien avulla tavanomaisten delegoitujen säädösten sijaan; katsoo myös, että komission olisi pyydettävä asianomaiselta Euroopan valvontaviranomaiselta teknistä neuvontaa tavanomaisten delegoitujen säädösten sisällöstä ennen kuin se antaa niitä;

23. huomauttaa, että tiettyjen säädösten tapauksessa teknisten sääntelystandardien tarkistamiseen tarkoitettua määräaikaa voidaan jatkaa ylimääräisellä kuukaudella niiden laajuuden ja monitahoisuuden vuoksi, ja katsoo, että tämän olisi oltava vakiokäytäntö; panee merkille myös, että lainsäätäjä on asettanut kaikille rahoituspalvelujen alalla annettaville delegoiduille säädöksille tarkastelua varten kolmen kuukauden määräajan, jota voidaan jatkaa kolmella kuukaudella, ja katsoo, että tätä käytäntöä olisi laajennettava muihin monitahoisiin aloihin;

24. korostaa, että myös teknisiin sääntelystandardeihin olisi sovellettava järjestelyjä, joiden mukaan delegoituja säädöksiä ei saa antaa parlamentin lomakausien aikana;

25. katsoo, että sidosryhmien osallistumista Euroopan valvontaviranomaisten osallisryhmiin koskevan kutsun olisi oltava voimassa riittävän pitkään (vähintään kaksi kuukautta), se olisi esitettävä useiden kanavien kautta ja siinä olisi noudatettava selkeää ja tehostettua prosessia, jotta varmistetaan, että osallistumispyyntöjä saadaan laajalta joukolta ehdokkaita; muistuttaa, että Euroopan valvontaviranomaisten osallisryhmien edustuksen on oltava tasasuhtaista asiaa koskevien säädösten säännösten mukaisesti;

Työllisyys- ja sosiaaliasiat

26. muistuttaa, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden alalla parlamentti on kyseenalaistanut EURES-päätöksen Euroopan unionin tuomioistuimessa valtaoikeuksiensa puolustamiseksi;

Kansalaisvapaudet sekä oikeus- ja sisäasiat

27. kehottaa komissiota sisällyttämään työohjelmaansa ehdotuksia, jotka koskevat kaikkien entisen kolmannen pilarin alaan kuuluvien säädösten muuttamista niiden mukauttamiseksi Lissabonin sopimuksen mukaiseen uuteen normihierarkiaan, ja kunnioittamaan Lissabonin sopimuksen mukaista säädösvallan siirtoa komissiolle koskevia parlamentin valtaoikeuksia ja toimivaltaa sekä sen oikeutta saada tietoa; korostaa, että edellä mainittu edellyttää kunkin säädöksen yksilöllistä arviointia, jotta voidaan määrittää päätökset, jotka lainsäätäjän on tehtävä, koska ne koskevat keskeisiä osia, etenkin tapauksissa, joissa päätökset koskevat asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia, ja päätökset, joiden voidaan katsoa koskevan muita kuin keskeisiä osia (ks. EU:n tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-355/10);

28. kiinnittää huomiota siihen, että neuvosto antaa edelleen säädöksiä entisen kolmannen pilarin määräysten perusteella, vaikka Lissabonin sopimuksen voimaantulosta on jo kauan, joten parlamentti on joutunut nostamaan kanteita tuomioistuimessa;

°

° °

29. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

• [1]  EUVL C 55 E, 28.2.2011, s. 13.
• [2]  EUVL C 304 E, 20.11.2010, s. 47.
• [3]  EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 6.

PERUSTELUT

Tämän mietinnön tarkoituksena on tarkastella SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan käytännön soveltamista ja tarjota esittelijöille joukko hyödyllisiä suuntaviivoja delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käsittelyyn. Parlamentti on vastaanottanut 18. heinäkuuta 2013 mennessä 69 delegoitua säädöstä (4 vuonna 2010, 7 vuonna 2011, 38 vuonna 2012 ja 20 tähän mennessä vuonna 2013), joista 64 on ollut delegoituja asetuksia, 2 delegoituja direktiivejä ja 3 delegoituja päätöksiä, eikä kumpikaan lainsäätäjä ole toistaiseksi vastustanut delegoitua säädöstä.

Lainsäädäntövallan delegointiin ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevaan asetukseen liittyviin mietintöihin (joiden esittelijä olin) vuosina 2010 ja 2011 kohdistetut suuret toiveet eivät ole toteutuneet alun perin odotetulla tavalla. Näiden välineiden tarkoituksena oli edelleen parantaa lainsäätäjien valvontaa sekundaarisen lainsäädännön osalta ja siten vahvistaa näiden säädösten demokraattista legitimiteettiä. Niillä pyrittiin myös tehostamaan ja edelleen yksinkertaistamaan unionin tason lainsäädäntöä.

Tämän mietinnön valmistelua varten perustettiin hallinnollinen projektiryhmä, joka koostui lausunnon antavien valiokuntien ja asianomaisten parlamentin yksiköiden hallintovirkamiehistä, sekä valmisteltiin työasiakirja, jossa hahmoteltiin keskeiset kysymykset, jotka voidaan karkeasti jakaa kahteen eri osa-alueeseen:

1.  Monissa neuvotteluissa, joissa käsitellään uusia komission säädösehdotuksia ja ehdotuksia voimassa olevan lainsäädännön mukauttamiseksi Lissabonin sopimukseen, on vaikea valita, käytetäänkö delegoituja säädöksiä vai täytäntöönpanosäädöksiä.

2.  Delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevien ehdotusten valmisteluun ja hyväksymiseen komissiossa sekä niiden käsittelyyn Euroopan parlamentissa liittyy monia kysymyksiä, mukaan lukien eri tavat, joilla parlamentti toteuttaa tarkasteluvaltaansa, asiantuntijoiden osallistuminen sekä tehokkaan ja vaikuttavan tiedonkulun luominen toimielinten välillä ja parlamentin sisällä.

Delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten erottaminen toisistaan sekä perussäädökseen sisällytettävien säädösten asianmukainen valitseminen ovat usein keskeisessä asemassa lainsäädäntöehdotuksista käytävissä neuvotteluissa. Esitän siksi joukon käytännön ehdotuksia, joilla turvataan parlamentin tavoitteet ja ohjataan jäseniä ja henkilöstöä tässä työssä, otetaan huomioon parlamentin erilaiset kannat, puheenjohtajakokouksen hyväksymä ˮhorisontaalinen lähestymistapaˮ ja parlamentin yksiköiden harjoittama säännöllinen seulonta.

Tässä yhteydessä on olennaista, että valiokunnat käyttävät suuremmassa määrin hyödykseen mahdollisuutta pyytää JURI-valiokunnalta lausuntoa delegoitujen säädösten käytöstä työjärjestyksen 37a artiklan mukaisesti.

Mietinnön perimmäisenä tarkoituksena on vahvistaa työtä, jota EU:n toimielimissä tehdään sekä hallinnollisella että poliittisella tasolla, ja keskittyä erityisesti lainsäädäntövallan käyttäjiin ja komissioon kysymyksissä, jotka liittyvät delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käyttöön viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana, sekä valmistella tietä sille, että nämä kysymykset otetaan huomioon tarkistettaessa vuonna 2003 tehtyä toimielinten välistä sopimusta paremmasta lainsäädännöstä.

KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (23.9.2013)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa
(2012/2323(INI))

Valmistelija: Gay Mitchell

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–    ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamista koskevan asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta (PE-CONS 00059/2011 – C7-0379/2011 – 2010/0059(COD))[1],

–    ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetusta asetuksesta (EY) N:o 1905/2006: saadut kokemukset ja tulevaisuuden näkymät[2],

Täytäntöönpanosäädökset

1.  palauttaa mieleen, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) kuten muidenkin ulkoisten rahoitusvälineiden osalta parlamentti on vuodesta 2006 soveltanut täytäntöönpanotoimenpiteisiin virallisen valvontavallan ohella demokraattisen valvonnan menettelyä käymällä poliittista vuoropuhelua komission kanssa toimenpideluonnoksista; panee kuitenkin merkille, että parlamentin kokemukset tästä käytännöstä ovat olleet vaihtelevia ja että sen vaikutusvalta komission päätöksiin on ollut rajallista;

2.  korostaa, että kehitysyhteistyön alalla täytäntöönpanosäädökset usein perustuvat kolmansien osapuolien kuulemiseen ennalta, joten muutostenteko virallisen komitologiamenettelyn loppuvaiheessa on vaikeaa; painottaa tämän vuoksi, että kuten toimielinten välillä parhaillaan käytävässä keskustelussa uusista ulkoisista rahoitusvälineistä ajanjaksolle 2014–2020 on todettu, varhaisempi ilmoittaminen parlamentille ja parlamentin kanssa käytävä vuoropuhelu olisivat merkittävä askel kohti parlamentin valvontavallan entistä tehokkaampaa hyödyntämistä;

3.  katsoo, että aika täytäntöönpanotoimenpideluonnosten esittelyn ja komissiossa hyväksymisen välillä on usein hyvin lyhyt, mikä vaikeuttaa menettelyn sovittamista yhteen parlamentin työskentelymenetelmien kanssa;

Delegoidut säädökset

4.  palauttaa mieleen ulkoisten rahoitusvälineiden osalta asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta 1. joulukuuta 2011 annetussa lainsäädäntöpäätöslauselmassaan esittämänsä päätöksen vaatia delegoitujen säädösten käyttöä aina, kun tehdään rahoitusta ja suunnittelua koskevia strategisia poliittisia päätöksiä; muistuttaa, että DCI-välineen soveltamisessa ajanjaksolla 2014–2020 merkittäviä poliittisia valintoja, erityisesti niitä, jotka koskevat painopistealoja ja yleisluonteista rahoituksen jakautumista, ei voida tehdä täytäntöönpanosäädöksillä; painottaa jälleen, että lainsäädäntövallan käyttäjien osallistumista tällaisiin valintoihin ei voida katsoa mikrohallinnoksi;

5.  katsoo, että delegoidut säädökset ovat erityisen hyödyllisiä ulkopolitiikan alalla, koska niissä demokraattinen legitimiteetti yhdistyy vastuulliseen ja joustavan päätöksentekoon; painottaa kuitenkin, että erityisesti DCI-välineen kaltaisten laaja-alaisten ja monimutkaisten rahoitusvälineiden osalta mahdollisen yhteistyön alat olisi selkeästi määritettävä perussäädöksessä;

6.  vastustaa 20. syyskuuta 2012 annetussa komission tiedonannossa ”Ensimmäinen yksinkertaistamisen tulostaulu vuodet 2014–2020 kattavaa rahoituskehystä varten” (COM(2012)0531) esitettyä väitettä, jonka mukaan delegoitujen säädösten käyttäminen, kuten Euroopan parlamentti on ehdottanut, olisi tärkeiden tehokkuuden, joustavuuden ja yksinkertaistamisen tavoitteiden vastaista;

7.  panee merkille, että 290 artiklaa ja siinä esitettyjä kriteerejä koskevan oikeuskäytännön puuttuminen tekee vaikeammaksi lainsäädäntövallan käyttäjien pääsyn yksimielisyyteen siitä, miten täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut päätökset on rajattava toisistaan ulkoisten rahoitusvälineiden osalta, koska kyseessä eivät ole perinteisen lainsäädännön sääntelyulottuvuudet.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	17.9.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	26 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Thijs Berman, Michael Cashman, Ricardo Cortés Lastra, Corina Creţu, Leonidas Donskis, Mikael Gustafsson, Filip Kaczmarek, Miguel Angel Martínez Martínez, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Maurice Ponga, Jean Roatta, Birgit Schnieber-Jastram, Michèle Striffler, Keith Taylor, Patrice Tirolien, Ivo Vajgl
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Philippe Boulland, Enrique Guerrero Salom, Edvard Kožušník, Krzysztof Lisek, Isabella Lövin, Judith Sargentini
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Emma McClarkin, Jarosław Leszek Wałęsa, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

• [1]  EUVL C 165 E, 11.6.2013, s. 109.
• [2]  EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 51.

TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.10.2013)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa
(2012/2323(INI))

Valmistelija: Sharon Bowles

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  panee merkille, että rahoituspalvelujen alalla Euroopan valvontaviranomaisista annetuissa säädöksissä[1] otetaan käyttöön teknisiä sääntelystandardeja ja teknisiä täytäntöönpanostandardeja, joiden nojalla Euroopan valvontaviranomaiset antavat komission hyväksyttäväksi teknisten sääntelystandardien ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten teknisen asiantuntemuksen ja erityisosaamisen vuoksi säädösvallan siirto olisi toteutettava mahdollisuuksien mukaan teknisten sääntelystandardien avulla tavanomaisten delegoitujen säädösten sijaan; katsoo, että komission olisi pyydettävä asianomaiselta Euroopan valvontaviranomaiselta teknistä neuvontaa myös tavanomaisten delegoitujen säädösten sisällöstä ennen kuin se antaa niitä;

2.  korostaa, että oikean oikeudellisen välineen (säädös, delegoitu säädös, täytäntöönpanosäädös tai teknisiin sääntelystandardeihin perustuva delegoitu säädös) valinta ei ole vain tekninen kysymys; toteaa, että itse asiassa on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että parlamentti ottaa täyden vastuun keskeisistä asioista ja poliittisten päätösten tehokkaasta valvonnasta; toteaa, että myös vallan tasapainon, päätöksentekoprosessin asianmukaisuuden ja moitteettomuuden sekä toimien täytäntöönpanon kannalta voi olla huomattavan tärkeää, että mainittuja erilaisia välineitä käytetään perussopimuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti; korostaa, että parlamentin olisi siksi kiinnitettävä erityistä huomiota edellä mainittuihin näkökohtiin;

3.  korostaa, että lainsäätäjien olisi aina pyrittävä selventämään ja tarkentamaan säädösvallan siirron tarkoitusta ja tarvetta tason 1 tekstissä, joten niiden olisi vahvistettava keskeiset asiat ja toimintapoliittiset ohjeet perussäädöksessä ja jätettävä tekniselle tasolle ainoastaan muiden näkökohtien vahvistaminen;

4.  ehdottaa, että kussakin valiokunnassa puheenjohtajan, varapuheenjohtajan tai asianomaisen jäsenen tehtäväksi olisi määrättävä jäsenten tukeminen sekä delegoitujen ja täytäntöönpanosäädösten yhdenmukaisuuden varmistaminen koordinoidusti muiden valiokuntien kanssa; toteaa, että jos perussäädöksen esittelijä on käytettävissä, hänen olisi automaattisesti toimittava myös seurannan esittelijänä, ja esittelijän olisi raportoitava määräajoin valiokunnalle; katsoo, että valvonnan jatkuvuuden varmistamiseksi olisi tarvittaessa laadittava järjestelyjä, joilla annetaan sellaisille uudelleenvalituille jäsenille, jotka osallistuivat tason 1 tekstin laatimiseen ennen vaaleja, mahdollisuus jatkaa tehtävissään;

5.  katsoo, että tason 1 tekstien luonnoksiin olisi aina liitettävä kattava aikataulu – joka olisi laadittava yhteistyössä asianomaisen Euroopan valvontaviranomaisen kanssa – tärkeille delegoiduille säädöksille ja teknisille sääntelystandardeille ja tähän olisi sisällytettävä kuulemisjaksot ja täytäntöönpanoaika;

6.  korostaa, että parlamentille ja neuvostolle olisi tiedotettava kattavasti suunniteltujen delegoitujen toimenpiteiden aikataulusta ja sisällöstä; katsoo, että teknisten sääntelystandardien luonnosten hyväksymistä tai hylkäämistä koskevasta aikeesta olisi tiedotettava kirjallisesti perusteluineen parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajalle ja esittelijälle sekä varjoesittelijöille; katsoo, että komission on vastaavasti tiedotettava parlamentille ja jäsenvaltioille delegoitujen säädösten yhteydessä, jos se ei aio noudattaa Euroopan valvontaviranomaisen neuvoja, ja tarkennettava millä aloilla ja miksi se on toiminut näin sekä sisällytettävä tarvittaessa päätöksen tueksi julkisten kuulemisten tulos, perusteellinen kustannus-hyötyanalyysi ja oikeudellinen analyysi sekä perustellut vastaukset kaikkiin lainsäätäjän esittämiin huomautuksiin; katsoo, että toiminnan olisi oltava täysin avointa; toteaa, että komission tulkinta puitesopimuksesta[2] vaikeuttaa toisinaan parlamentin asiantuntijoiden osallistumista asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa käsitellään delegoituja säädöksiä, ja että parlamentti ei tästä syystä ole samalla viivalla neuvoston kanssa;

7.  kehottaa yhteiskomiteaa koordinoimaan Euroopan valvontaviranomaisten työtä horisontaalisesti ja pyytää sitä osallistumaan talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuulemistilaisuuksiin, jotta se voi tiedottaa parlamentille delegoitujen säädösten ja teknisten täytäntöönpanostandardien alalla parhaillaan tehtävästä työstä;

8.  huomauttaa, että hiljattain hyväksytyssä vakavaraisuusasetuksessa ja vakavaraisuusdirektiivissä teknisten sääntelystandardien tarkistamiseen tarkoitettua määräaikaa voidaan jatkaa ylimääräisellä kuukaudella niiden laajuuden ja monitahoisuuden vuoksi, ja katsoo, että tällaisen joustavuuden olisi oltava vakiokäytäntö; katsoo, että komission antamien delegoitujen säädösten vastustamista koskevan määräajan on oltava riittävän pitkä, jotta parlamentti voi soveltaa kattavasti tarkistamisoikeuksiaan siten, että siinä otetaan huomioon myös täysistuntokalenteri ja työmäärä; on sitä mieltä, että toimielinten välisessä yhteisymmärryksessä säädetty tavanomainen kahden kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdella kuukaudella, ei ole riittävän pitkä monitahoisissa asioissa ja laajoissa delegoiduissa säädöksissä, vaan ne edellyttävät pidemmän tarkistamista koskevan määräajan asettamista; muistuttaa, että lainsäätäjällä on täysi toimivalta perussäädöksessä asetettavan tarkistamista koskevan määräajan yhteydessä; korostaa samalla, että vaikka toimielinten välisessä yhteisymmärryksessä annetaan määräaikoja koskevia ohjeita, se ei ole missään tapauksessa sitova eikä se siksi rajoita lainsäätäjää tässä asiassa; panee merkille, että lainsäätäjä on asettanut kaikille delegoiduille säädöksille rahoituspalvelujen alalla tarkistamiseen tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan, jota voidaan jatkaa kolmella kuukaudella, ja katsoo, että tätä käytäntöä olisi laajennettava muihin monitahoisiin aloihin;

9.  korostaa, että delegoitujen säädösten hyväksymistä koskevassa aikataulussa on otettava huomioon parlamentin lomakaudet kesätauon aikana ja vuoden lopussa sekä parlamentin vaalikauden päättyminen, jotta vältetään tilanteet, joissa parlamentti ei voi käyttää tarkistamisoikeuttaan lomakauden tai vaalikauden päättymisen takia; katsoo, että aiheelliset säännökset olisi siksi sisällytettävä säännöksiin, joilla komissiolle myönnetään valta antaa delegoituja säädöksiä; korostaa, että myös teknisiin sääntelystandardeihin olisi sovellettava järjestelyjä, joiden mukaan delegoituja säädöksiä ei saa antaa parlamentin lomakausien aikana; katsoo, että koska säädöksen vastustaminen edellyttää ehdotonta enemmistöä, täysistuntoäänestyksiä delegoidun säädöksen vastustamisesta olisi järjestettävä harkittua aikataulua noudattaen;

10. pitää erittäin tärkeänä, että vuoden 2014 vaalien ajaksi laaditaan menettelyjä ja toimenpiteitä, jotka koskevat erityisesti vasta annettua ja pian annettavaa lainsäädäntöä, johon kuuluvat muun muassa vakavaraisuusasetus, Solvenssi II, Euroopan markkinarakenneasetus, toinen koontidirektiivi (Omnibus II) ja MiFID;

11. katsoo, että jos Euroopan valvontaviranomaisille on myönnettävä lisäaikaa kuulemista ja teknisten sääntelystandardien kehittämistä varten, niiden olisi ilmoitettava asiasta vastaavalle parlamentin valiokunnalle teknisten sääntelystandardien luonnoksen toimittamisen viivästymissyistä sekä pyydettäessä käännyttävä parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan puoleen; katsoo, että komission olisi ilmoitettava parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle siinä tapauksessa, että teknisten sääntelystandardien luonnoksen toimittamista varten vahvistetaan uusi aikataulu;

12. katsoo, että sidosryhmien osallistumista Euroopan valvontaviranomaisten osallisryhmiin koskevan kutsun olisi oltava voimassa riittävän pitkään (vähintään kaksi kuukautta), se olisi esitettävä useiden kanavien kautta ja siinä olisi noudatettava selkeää ja tehostettua prosessia, jotta varmistetaan, että siihen hakee laaja valikoima ehdokkaita; muistuttaa, että Euroopan valvontaviranomaisten osallisryhmien edustuksen on oltava tasasuhtaista asiaa koskevien säädösten säännösten mukaisesti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	30.9.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	32 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marino Baldini, Jean-Paul Besset, Sharon Bowles, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Markus Ferber, Elisa Ferreira, Ildikó Gáll-Pelcz, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Liem Hoang Ngoc, Gunnar Hökmark, Jürgen Klute, Philippe Lamberts, Werner Langen, Ivana Maletić, Arlene McCarthy, Anni Podimata, Peter Simon, Ivo Strejček, Ramon Tremosa i Balcells, Corien Wortmann-Kool, Pablo Zalba Bidegain
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Fabrizio Bertot, Zdravka Bušić, Mojca Kleva Kekuš, Olle Ludvigsson, Catherine Stihler, Nils Torvalds, Oleg Valjalo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Wim van de Camp

• [1]  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84) ja erityisesti sen 10–15 artikla.
• [2]  Puitesopimus Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista (EUVL 304, 20.11.2010, s. 47).

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (26.9.2013)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa
(2012/2323(INI))

Valmistelija: Pervenche Berès

PA_NonLeg

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää tärkeänä, että parlamentti tarkastelee monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvien valtuuksien täytäntöönpanoa laaja-alaisesti;

2.  arvostelee sitä, että lainsäädäntövallan siirtämiseen komissiolle sisältyy merkittäviä poliittisia ja strategisia kysymyksiä; pitää tärkeänä, että parlamentin valiokunnat omaksuvat asiassa johdonmukaisen lähestymistavan; toteaa monivuotista rahoituskehystä koskevien lainsäädäntöehdotusten suhteen, että sellaisista osa-alueista, kuten tavoitteet ja ensisijaiset aihealueet sekä yleisluonteinen rahoituksen jakautuminen, olisi säädettävä delegoiduilla säädöksillä, kun ne eivät sisälly perussäädökseen[1];

3.  arvostelee neuvostoa ja komissiota siitä, että ne yrittävät järjestelmällisesti asettaa lainsäädäntöehdotuksissa täytäntöönpanovallan etusijalle delegoituihin säädöksiin nähden; kehottaa kyseisiä toimielimiä noudattamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 ja 291 artiklaa ottaen huomioon delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten erilaisen luonteen;

4.  muistuttaa, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden alalla parlamentti on kyseenalaistanut EURES-päätöksen[2] Euroopan unionin tuomioistuimessa puolustaakseen oikeuksiansa sillä perusteella, että komissio ei noudattanut SEUT-sopimuksen 291 artiklasta johtuvia rajoituksia;

5.  edellyttää, että neuvosto ja komissio pyrkivät pitämään sekä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisten säädösvallan siirtojen että 291 artiklan mukaisten täytäntöönpanovallan siirtojen määrän mahdollisimman pienenä;

6.  tähdentää, että on täysin parlamentin harkintavallassa päättää, mistä perussäädöksen muista kuin keskeisistä osista on säädettävä delegoimalla valta komissiolle ja mistä muulla tavoin; toteaa, että valtuuksia olisi delegoitava varovaisesti ja ottaen huomioon tarve turvata parlamentin oikeudet ja varmistaa EU:n lainsäädännön avoimuus;

7.  toteaa, että vanhojen komitologiamenettelyjen mukauttamisen yhteydessä olisi muutettava toimet, joihin aiemmin sovellettiin valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, periaatteessa delegoiduiksi säädöksiksi; kehottaa komissiota vauhdittamaan mukauttamista;

8.  katsoo, että täytäntöönpanosäädösten nykyinen tarkasteluaikataulu on liian tiukka eikä anna parlamentille riittäviä mahdollisuuksia valvoa täytäntöönpanosäädöksiä;

9.  korostaa, että olisi parannettava delegoituja säädöksiä koskevien tietojen ja avoimuuden tasoa, kun kyse on delegoitujen säädösten toimittamisesta ja valmistelusta;

10. kehottaa komissiota ilmoittamaan valmistelutyöstä perussäädöksestä vastaavalle esittelijälle jo delegoidun säädöksen valmisteluvaiheessa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	26.9.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	33 2 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Edit Bauer, Heinz K. Becker, Pervenche Berès, Vilija Blinkevičiūtė, Philippe Boulland, David Casa, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Minodora Cliveti, Emer Costello, Frédéric Daerden, Sari Essayah, Richard Falbr, Danuta Jazłowiecka, Ádám Kósa, Jean Lambert, Verónica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Thomas Mann, Csaba Őry, Sylvana Rapti, Licia Ronzulli, Elisabeth Schroedter, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Jutta Steinruck, Ruža Tomašić, Traian Ungureanu
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Françoise Castex, Philippe De Backer, Anthea McIntyre, Ria Oomen-Ruijten, Evelyn Regner, Birgit Sippel, Csaba Sógor, Tatjana Ždanoka

• [1]  Puheenjohtajakokouksen pöytäkirja 15. marraskuuta 2012, valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajan Klaus-Heiner Lehnen Euroopan parlamentin puhemiehelle lähettämän 25. lokakuuta 2012 päivätyn kirjeen perusteella.
• [2]  EUVL L 328, 28.11. 2012, s. 21, komission täytäntöönpanopäätös, annettu 26. marraskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 492/2011 panemisesta täytäntöön siltä osin kuin on kyse avoimien työpaikkojen ja työhakemusten välittämisestä ja EURES-verkoston uusimisesta.

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (30.5.2013)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa
(2012/2323(INI))

Valmistelija: Matthias Groote

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että vallan siirtäminen komissiolle ei ole ainoastaan tekninen seikka, vaan siihen voi sisältyä poliittisesti arkaluonteisia kysymyksiä, jotka ovat erittäin tärkeitä EU:n kansalaisten ja kuluttajien kannalta, kuten terveys- ja ravitsemusväitteiden hyväksyminen, elintarvikkeiden lisäaineet ja aktiiviset kemialliset aineet, elintarvikkeiden merkintä, juomien ja ruoka-aineiden määrittely ja EU:n päästökauppajärjestelmän toiminta;

2.  korostaa, että vallan siirtäminen on mahdollisuus, jota parlamentin olisi toisena lainsäätäjänä käytettävä varovaisesti ja tapauskohtaisesti ottaen huomioon tarve turvata parlamentin oikeudet ja varmistaa EU:n lainsäädännön avoimuus, johdonmukaisuus ja oikeusvarmuus;

3.  muistuttaa, että perussopimuksen 290 ja 291 artiklan määräysten mukaan on selvää, että delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset vastaavat eri tarpeisiin eivätkä ne siten voi korvata toinen toisiaan[1];

4.  vaatii, että säädösten Lissabonin sopimuksen jälkeisen mukauttamisen yhteydessä toimet, joihin aiemmin sovellettiin valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, olisi muutettava selvästi delegoiduiksi säädöksiksi täytäntöönpanosäädösten sijaan, sillä delegoidut säädökset on tarkoitettu täsmälleen samaan tarkoitukseen kuin toimet, joihin sovelletaan valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä (eli sellaisten laajakantoisten toimenpiteiden toteuttamiseen, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia), elleivät ne ole poikkeuksellisesti perusteltuja; katsoo, että tällaisia perusteluja olisi arvioitava uudelleen kohtuullisen ajan kuluessa pitäen mielessä lainsäädäntömenettelyihin sovellettavat aikarajat;

5.  arvostelee voimakkaasti neuvostoa, sillä se ei ole ainoastaan yrittänyt kaikin tavoin välttää delegoituja säädöksiä uudessa lainsäädännössä, vaan yrittänyt jopa perääntyä takaisin Lissabonin sopimusta edeltäneeseen tilanteeseen siten, että se on asiattomasti pyrkinyt muuttamaan valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn alaisia toimia täytäntöönpanosäädöksiksi Lissabonin sopimuksen jälkeisissä yhdenmukaistamissäädöksissä; kehottaa neuvostoa noudattamaan perussopimuksen määräyksiä, jotka koskevat delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välistä selkeätä eroa;

6.  katsoo, että päätös, jonka mukaan tiettyjä muita kuin keskeisiä osia ei delegoida, vaan niitä koskeviin muutoksiin sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, saattaa joissakin tapauksissa olla asianmukainen ratkaisu, jossa noudatetaan sekä neuvoston että parlamentin oikeuksia, mutta se ei olisi asianmukaista toisissa tapauksissa, joissa sen käyttö ei olisi oikeassa suhteessa muutettavien muiden kuin keskeisten osien luonteeseen nähden, jolloin se tosiasiassa jarruttaisi tärkeitä mukautuksia;

7.  katsoo, että parlamentin esittelijöiden aseman lujittamiseksi lainsäädäntöneuvotteluissa olisi turvauduttava useammin työjärjestyksen 37 a artiklaan; korostaa, että on täysin lainsäätäjän harkintavallassa päättää, mitkä perussäädöksen muista kuin keskeisistä osista on säädettävä delegoimalla valta komissiolle ja mitkä niistä on säilytettävä lainsäädäntötasolla; katsoo, että poliittisesti tärkeät osatekijät, kuten tuotteita tai aineita koskevat unionin luettelot tai rekisterit olisi liitettävä edelleen kiinteästi perussäädökseen tarpeen vaatiessa liitteiden muodossa; korostaa, että itsenäisten luetteloiden laatimista olisi oikeusvarmuuden nimissä vältettävä;

8.  pyytää pääsihteeriä valmistelemaan selvityksen niiden parlamentin ja neuvoston välisten lainsäädäntöneuvottelujen tuloksista, joissa on käsitelty kysymystä delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä, jotta voidaan tarjota neuvoja ja hyviä käytäntöjä koskevia ohjesääntöjä esittelijöille ja muille tulevissa neuvotteluissa mukana oleville;

9.  katsoo, että komission nykyinen delegoitujen säädösten siirtoa ja arkistointia sekä valmistelevien kokousten esityslistoja ja asiakirjoja koskeva käytäntö ei ole yhtä toimiva kuin täytäntöönpanosäädösten kohdalla eikä sitä voida pitää asianmukaisena järjestelmänä delegoiduista säädöksistä tehdyssä yhteisessä sopimuksessa tarkoitetulla tavalla; kehottaa komissiota varmistamaan mahdollisimman pian, että tarjolla on vähintään sama määrä tietoa ja samantasoinen avoimuus kuin olemassa olevan komiteamenettelyrekisterin tapauksessa;

10. katsoo, että nykyiset täytäntöönpanosäädösten valvontaa koskevat järjestelyt ovat riittämättömät eivätkä ne saisi rajoittua säädösesityksiin; kehottaa muuttamaan täytäntöönpanosäädöksiä koskevan asetuksen 11 artiklaa siten, että (periaatteessa ja lukuun ottamatta kiireellisesti hyväksyttäviä säädöksiä) parlamentilla on oikeus tarkastaa täytäntöönpanosäädös kuukauden sisällä sen hyväksymisestä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	29.5.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	36 2 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Elena Oana Antonescu, Sophie Auconie, Sergio Berlato, Lajos Bokros, Franco Bonanini, Yves Cochet, Anne Delvaux, Jill Evans, Elisabetta Gardini, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Eija-Riitta Korhola, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Zofija Mazej Kukovič, Linda McAvan, Miroslav Ouzký, Gilles Pargneaux, Pavel Poc, Frédérique Ries, Kārlis Šadurskis, Richard Seeber, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Glenis Willmott, Sabine Wils
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Margrete Auken, Philippe Juvin, Alda Sousa, Rebecca Taylor, Marita Ulvskog, Vladimir Urutchev
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Stanimir Ilchev

• [1]             Delegoituja säädöksiä / täytäntöönpanosäädöksiä koskeva käsikirja, sisäasioiden pääosasto, helmikuu 2013, s. 16.

TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.9.2013)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa
(2012/2323(INI))

Valmistelija: Amalia Sartori

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen 290 ja 291 artiklan käytännön soveltamisessa on saavutettu huomattavaa edistymistä, ja huomauttaa, että toimielinten välisissä neuvotteluissa on enenevässä määrin kiinnitetty huomiota mahdollisuuteen valita delegoitu säädös tai täytäntöönpanosäädös;

2.  korostaa, että vaikka lainsäädäntövallan käyttäjät eivät aina olekaan yhtä mieltä kahden edellä mainitun säädöstyypin keskeisistä osista, parlamentin olisi jatkossakin korostettava, että poliittisesti arkaluonteisia asioita, joilla mahdollisesi voitaisiin täydentää perussäädöstä, ei voida käsitellä täytäntöönpanoasetusten avulla, koska se vaikuttaisi kielteisesti parlamentin oikeuteen harjoittaa valvontaa;

3.  korostaa, että parlamentti kohtaa enenevässä määrin ongelmia neuvotellessaan neuvoston kanssa, koska neuvosto on haluton harkitsemaan delegoitujen säädösten käyttämistä ja koska siitä huolimatta, että kaikkien osioiden sisällyttäminen perussäädökseen ja vain täytäntöönpanosäädösten salliminen saattaa olla oikeudellisesti pätevä vaihtoehto, tämän lähestymistavan soveltaminen voisi olla äärimmäisen vaikeaa joissakin tapauksissa, kuten aloilla, joilla teknologia on vielä kehitysvaiheessa; huomauttaa, että edellä mainitun lisäksi tämä lähestymistapa saattaa johtaa hyvän lainsäädännön periaatteiden kanssa ristiriidassa olevan lainsäädännön hyväksymiseen;

4.  korostaa, että tiettyjä toimialoja koskevien tietojen turvallisuusluokitus ei saisi vaikuttaa parlamentin oikeuteen tarkastella delegoituja säädöksiä; panee merkille, että siinä tapauksessa, että mainitun tyyppiset tiedot ovat delegoidun säädöksen aiheena, olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin, jotta parlamentin jäsenet voivat tutustua tietoihin voimassa olevien säädösten mukaisesti;

5.  korostaa, että monilla sääntelyn aloilla, kuten energian tai tieto- ja viestintätekniikan alalla, kysymykset, jotka ensi näkemältä näyttävät teknisiltä, saattavat sisältää poliittisia valintoja, joiden seuraukset ovat merkittäviä; korostaa näin ollen, että parlamentilla olisi oltava käytettävissä riittävä asiantuntemus, jonka avulla se voi harjoittaa valvontaoikeuksiaan riippumattomasti, jotta demokraattinen legitimiteetti voidaan varmistaa kaikilta osin EU:n lainsäädäntöprosessissa;

6.  katsoo, että merkittävää kehitystä on saatu aikaan sen varmistamisessa, että delegoidut säädökset välitetään nopeasti asiasta vastaavalle valiokunnalle, mikä puolestaan on vaikuttanut myönteisesti jäsenten tarkasteluoikeuteen;

7.  katsoo, että delegoitujen säädösten välittäminen jäsenille uutiskirjeen välityksellä edistää mainittujen säädösten tarkastelua ja antaa jäsenille tilaisuuden esittää ajoissa mahdolliset huomautukset;

8.  panee huolestuneena merkille, että parlamentin asiantuntijoita ei kutsuta järjestelmällisesti delegoituja säädöksiä valmisteleviin kokouksiin; kehottaa komissiota ryhtymään asiassa lisätoimenpiteisiin ja antamaan parlamentille tietoja mainittujen säädösten hyväksymisen suunnitellusta aikataulusta;

9.  pitää myönteisenä, että komission asiantuntijat osallistuvat jäsenille järjestettäviin tiedotustilaisuuksiin, koska mainittujen tilaisuuksien järjestäminen hyvissä ajoin ennen delegoitujen säädösten hyväksymistä on erityisen hyödyllistä, sillä tiedotustilaisuuksien avulla voidaan selventää delegoitujen säädösten keskeisiä osia ja helpottaa parlamentin työtä lopulliseen yhteisymmärryksen pääsemiseksi;

10. toteaa, että delegoitujen säädösten käyttömahdollisuudet säädöksissä ovat lisääntyneet huomattavasti; on huolissaan siitä, että sillä ei ole tarpeeksi henkilöstöä, jotta se voisi kantaa täyden poliittisen vastuun komissiolle siirretyn säädösvallan valvonnasta esimerkiksi silloin, kun sitä pyydetään ilmaisemaan vastustuksensa perussäädöksessä vahvistetun määräajan kuluessa; kehottaa tekemään määrällisen ja laadullisen arvion henkilöstöstä, jota parlamentti tarvitsee kantaakseen asianmukaisesti vastuunsa lainsäätäjänä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	18.9.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	51 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Amelia Andersdotter, Josefa Andrés Barea, Zigmantas Balčytis, Ivo Belet, Bendt Bendtsen, Fabrizio Bertot, Jan Březina, Maria Da Graça Carvalho, Giles Chichester, Jürgen Creutzmann, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Adam Gierek, Norbert Glante, András Gyürk, Edit Herczog, Romana Jordan, Krišjānis Kariņš, Lena Kolarska-Bobińska, Philippe Lamberts, Marisa Matias, Angelika Niebler, Jaroslav Paška, Aldo Patriciello, Herbert Reul, Michèle Rivasi, Paul Rübig, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Patrizia Toia, Catherine Trautmann, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Alejo Vidal-Quadras
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Maria Badia i Cutchet, Antonio Cancian, Yves Cochet, António Fernando Correia de Campos, Ioan Enciu, Elisabetta Gardini, Jolanta Emilia Hibner, Seán Kelly, Bernd Lange, Corinne Lepage, Marian-Jean Marinescu, Mario Pirillo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	María Irigoyen Pérez, Cecilia Wikström, Sabine Wils

LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.9.2013)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa
(2012/2323(INI))

Valmistelija: Werner Kuhn ja Saïd El Khadraoui

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että unionin sääntöjä laaditaan myös lainsäätämistasoa alemmilla tasoilla säädöksissä, joilla kehitetään ja pannaan täytäntöön lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä, ja että on välttämätöntä huolehtia perussopimuksen moitteettomasta soveltamisesta, jotta varmistetaan myös ensin mainittuja säädöksiä koskevan demokraattisen legitimiteetin riittävä taso;

2.  korostaa, että delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käyttö olisi rajoitettava puhtaasti teknisiin ja/tai hallinnollisiin asioihin; katsoo, että poliittisiin kysymyksiin olisi sovellettava unionin kansalaisten ulottuvilla olevaa demokraattista ja avointa yhteispäätösmenettelyä;

3.  muistuttaa, että perussopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaan delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset vastaavat eri tarpeisiin eivätkä siten voi korvata toinen toisiaan; katsoo, että delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten erottaminen toisistaan sekä perussäädökseen sisällytettävien säädösten asianmukainen valitseminen ovat tärkeitä poliittisia kysymyksiä, joita esittelijöiden ja varjoesittelijöiden olisi käsiteltävä aikaisessa vaiheessa lainsäädäntömietintöluonnosten laatimisen aikana valiokuntien sihteeristöjen ja erityisesti oikeudellisen yksikön avulla;

4.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käyttöä koskevista täsmällisistä toimielinten välisistä kriteereistä, mukaan lukien tarkastelumekanismit, näiden säädösten laatimiseen johtavan päätöksenteon eri vaiheiden pohjalta;

5.  korostaa, että parlamentti kohtaa enenevässä määrin ongelmia neuvotellessaan neuvoston kanssa, koska neuvosto on haluton harkitsemaan delegoitujen säädösten käyttämistä ja koska siitä huolimatta, että kaikkien tarpeellisten osioiden sisällyttäminen perussäädökseen vain täytäntöönpanosäädösten sallimiseksi saattaa olla oikeudellisesti pätevä vaihtoehto, tämä lähestymistapa voi olla äärimmäisen vaikeaa joissakin tapauksissa, esimerkiksi aloilla, joilla teknologia on vielä kehitysvaiheessa; huomauttaa, että edellä mainitun lisäksi tämä lähestymistapa saattaa johtaa EU:n paremman sääntelyn periaatteiden kanssa ristiriidassa olevien säädösten hyväksymiseen; kehottaa komissiota perussopimusten valvojana noudattamaan Lissabonin sopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaisia velvoitteitaan ja tukemaan täysin Euroopan parlamenttia sen oikeuksien puolustamisessa neuvoston kanssa käytävissä neuvotteluissa;

6.  katsoo, että työjärjestyksen 37 a artiklan mukaista mahdollisuutta pyytää oikeudellisten asioiden valiokunnan lausuntoa olisi käytettävä useammin, jotta vahvistettaisiin esittelijöiden asemaa lainsäädäntöneuvotteluissa;

7.  on huolissaan mukauttamisesta, koska neuvosto suhtautuu kielteisesti delegoitujen säädösten käyttämiseen ja koska edellä mainitun seurauksena parlamentti saattaisi menettää valvonta- ja tarkasteluoikeutensa siinä tapauksessa, että valvonnan käsittävät sääntelymenettelyt muuttuvat täytäntöönpanosäädöksiksi turvallisuuden kaltaisen tärkeän ja poliittisesti arkaluonteisen lainsäädännön osalta; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa noudattamaan perussopimusta ja pyrkimään sen tavoitteisiin sekä varmistamaan delegoituja säädöksiä koskevien Euroopan parlamentin oikeuksien mukainen demokraattisen valvonnan toteutuminen;

8.  korostaa, että monilla sääntelyn aloilla, kuten liikenteen alalla, kysymykset, jotka ensi näkemältä näyttävät teknisiltä kysymyksiltä, saattavat sisältää poliittisia valintoja, joiden seuraukset ovat merkittäviä; korostaa näin ollen, että parlamentille olisi varmistettava riittävä asiantuntemus, jonka avulla se voi harjoittaa valvontaoikeuksiaan riippumattomasti, jotta demokraattinen legitimiteetti voidaan varmistaa kaikilta osin EU:n lainsäädäntöprosessissa;

9.  pitää tärkeänä parlamentin osallistumista delegoitujen säädösten valmisteluvaiheeseen, koska delegoituja säädöksiä koskevan parlamentin valvontaoikeuden harjoittaminen saattaa olla vaikeaa ilman valmisteluvaiheen riittävää seurantaa ja ilman delegoitujen säädösten sisällön arvioimiseen tarvittavaa asiantuntemusta ottaen huomioon, että valiokunnissa niiden tarkasteluun varattu aika ja varatut resurssit ovat rajallisia;

10. kehottaa komissiota varmistamaan, että kansallisille asiantuntijoille ja Euroopan parlamentin asiantuntijoille annetaan samat tiedot ja että heidän kohtelussaan noudatetaan yhtäläistä avoimuutta;

11. katsoo, että lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten Lissabonin sopimuksen jälkeisen mukauttamisen yhteydessä toimet, joihin aiemmin sovellettiin valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, olisi muutettava delegoiduiksi säädöksiksi täytäntöönpanosäädösten sijaan, elleivät ne ole poikkeuksellisesti perusteltuja.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	5.9.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	31 1 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Magdi Cristiano Allam, Georges Bach, Izaskun Bilbao Barandica, Antonio Cancian, Michael Cramer, Philippe De Backer, Luis de Grandes Pascual, Saïd El Khadraoui, Ismail Ertug, Carlo Fidanza, Knut Fleckenstein, Jacqueline Foster, Franco Frigo, Mathieu Grosch, Dieter-Lebrecht Koch, Georgios Koumoutsakos, Werner Kuhn, Jörg Leichtfried, Bogusław Liberadzki, Eva Lichtenberger, Gesine Meissner, Hubert Pirker, Dominique Riquet, Petri Sarvamaa, Olga Sehnalová, Brian Simpson, Keith Taylor, Patricia van der Kammen, Dominique Vlasto, Roberts Zīle
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Phil Bennion, Spyros Danellis, Michel Dantin, Geoffrey Van Orden, Janusz Władysław Zemke

MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.11.2013)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa
(2012/2323(INI))

Valmistelija: Paolo De Castro

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että on tärkeää mukauttaa säännöstöä erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan kaltaisilla aloilla, joilla yhteispäätösmenettelyä ei sovellettu ennen SEUT-sopimuksen voimaantuloa; pitää valitettavana, että neuvosto on estänyt keskeisten maatalouslainsäädäntöä linjaavien asiakirjojen hyväksymisen siitä lähtien, kun epäviralliset kolmikantaneuvottelut päättyivät tuloksettomina parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen; toteaa, että vain YMP:n uudistamiseen liittyvien täydellisten lainsäädäntömenettelyjen yhteydessä saatiin aikaiseksi kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävä mukauttamista koskeva ratkaisu, vaikka joistakin säännöksistä voitiinkin päästä sopimukseen vain sillä ehdolla, että ne eivät muodosta ennakkotapausta;

2.  kehottaa komissiota edistämään jäljellä olevien mukauttamisehdotusten käsittelyä, jotta menettelyt voidaan saattaa päätökseen ennen nykyisen vaalikauden päättymistä;

3.  katsoo, että asetuksen (EU) N:o 182/2001 10 artiklan mukainen automaattinen mukauttaminen on aiheuttanut vakavia ongelmia mukauttamismenettelyissä, koska täydellinen kiireettömyys on vaikuttanut kielteisesti toimielinten väliseen neuvotteluprosessiin ja antanut viime kädessä neuvostolle mahdollisuuden keskeyttää mukauttamisehdotusten hyväksymisen;

4.  toteaa, että asiakirjojen Euroopan parlamentille toimittamisen menettelyjä on tehostettava erityisesti delegoituja säädöksiä koskevien ehdotusten osalta, jotta voidaan varmistaa tietojen samanaikainen toimittaminen Euroopan parlamentille ja neuvostolle, yhteisen lainsäädäntövallan käyttäjille;

5.  suosittelee komissiolle, ettei se käytä väärin delegoituja säädöksiä kyseenalaistaakseen kolmikantakokouksissa saavutettuja poliittisia sopimuksia;

6.  kehottaa komissiota edistämään parlamentin asiantuntijoiden osallistumista asiantuntijatyöryhmien kokouksiin tarpeettomia byrokraattisia esteitä luomatta.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	25.11.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	24 3 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	José Bové, Luis Manuel Capoulas Santos, Paolo De Castro, Hynek Fajmon, Mariya Gabriel, Iratxe García Pérez, Julie Girling, Sergio Gutiérrez Prieto, Elisabeth Jeggle, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Agnès Le Brun, Gabriel Mato Adrover, Mairead McGuinness, Marit Paulsen, Ulrike Rodust, Alfreds Rubiks, Giancarlo Scottà, Alyn Smith, Ewald Stadler, Csaba Sándor Tabajdi, Marc Tarabella
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Esther de Lange, Karin Kadenbach, Anthea McIntyre, Maria do Céu Patrão Neves, Dimitar Stoyanov

KALATALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (10.9.2013)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa
(2012/2323(INI))

Valmistelija: Antolín Sánchez Presedo

EHDOTUKSET

Kalatalousvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että oikean oikeudellisen välineen (säädös, delegoitu säädös tai täytäntöönpanosäädös) valinta ei ole vain tekninen valinta; toteaa, että itse asiassa on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että parlamentti ottaa täyden vastuun keskeisistä osista ja poliittisten päätösten tehokkaasta valvonnasta; toteaa, että myös vallan tasapainon, päätöksentekoprosessin asianmukaisuuden ja moitteettomuuden sekä yhteisen kalastuspolitiikan kaltaisten toimien täytäntöönpanon kannalta voi olla huomattavan tärkeää, että mainittuja erilaisia välineitä käytetään perussopimuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti; korostaa, että näin ollen Euroopan parlamentin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota edellä mainittuihin näkökohtiin;

2.  toteaa, että Euroopan parlamentin puheenjohtajakokous on noudattanut johdonmukaista lähestymistapaa oikeudellisen välineen ja valvontamenetelmien valinnassa; katsoo tässä yhteydessä, että tätä prosessia olisi sovellettava ja kehitettävä edelleen, jotta voidaan kehittää voimassa olevaa unionin säännöstöä, edistää koordinointia ja järjestää seuranta;

3.  ehdottaa, että kussakin valiokunnassa puheenjohtajan, varapuheenjohtajan tai asianomaisen jäsenen tehtäväksi olisi määrättävä jäsenten tukeminen sekä delegoitujen ja täytäntöönpanosäädösten yhdenmukaisuuden varmistaminen koordinoidusti muiden valiokuntien kanssa; toteaa, että perussäädöksen esittelijän olisi automaattisesti toimittava myös seurannan esittelijänä ja tiedotettava määräajoin valiokunnalle; korostaa myös, että toimintaa on organisoitava sihteeristöissä, jotta valvonta on tehokasta, ja suosittelee tämän vuoksi, että delegoitujen säädösten seurantaa koskeva kohta sisällytetään valiokuntien esityslistoihin;

4.  korostaa, että valvonta on ensisijaisen tärkeää, koska sen avulla Euroopan parlamentin on mahdollista määritellä ennakolta perusteet, joiden mukaisesti se ei vastusta delegoitua säädöstä;

5.  kehottaa komissiota julkistamaan säädöksensä entistä avoimemmin tehdäkseen niiden saatavuudesta entistä helpompaa sekä parlamentille että Euroopan kansalaisille; ehdottaa tämän vuoksi, että komissio kehittää tietoteknisen välineen, jonka avulla voidaan perustaa tietokanta, jossa on demokraattista valvontaa helpottava luettelo säädöksistä;

6.  pitää valitettavana, että yhteisen kalastuspolitiikan alalla sekä muilla aloilla, joilla yhteispäätösmenettely on otettu käyttöön vasta nykyisen perussopimuksen voimaantulon yhteydessä ja joiden yhteydessä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä ei aikaisemmin ole sovellettu, Lissabonin sopimusta edeltävän lainsäädännön mukauttaminen uuteen oikeuskehykseen, joka sisältää lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset, delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset, on huomattavan ongelmallista, aiheuttaa merkittäviä ja haitallisia viivästyksiä ja on jopa pysähdyksissä, mikä haittaa kalastusalalle tarpeellisten ja kiireellisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, monelta osin sen vuoksi, että neuvosto ei halua tunnustaa eikä hyödyntää tehokkaasti komissiolle myönnettyä valtuutusta hyväksyä delegoituja säädöksiä, josta määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklassa;

7.  korostaa, että kalastuspolitiikan mukauttaminen Lissabonin sopimuksen määräyksiin ei saa johtaa siihen, että komissio antaa itselleen lisää toimivaltuuksia mainitussa sopimuksessa tarkoitettuun toimivaltaan verrattuna; muistuttaa tässä yhteydessä, että komissiolle ei ole tarkoitus siirtää valtaa hyväksyä delegoituja säädöksiä ”määräämättömäksi ajaksi”, vaan sitä on rajoitettava ajallisesti sopimuksen mukaisesti (pääsääntöisesti säädösvalta siirretään kolmeksi vuodeksi);

8.  katsoo, että Lissabonin sopimusta edeltävän kalastuslainsäädännön ja siihen liittyvän lainsäädännön mukauttaminen uuteen oikeuskehykseen olisi saatettava päätökseen parlamentin nykyisen toimikauden aikana;

9.  pyytää, että komissio ja neuvosto osallistuvat Euroopan parlamentin kanssa käytäviin jatkoneuvotteluihin, jotta voidaan päästä yhteisymmärrykseen SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan tulkinnasta, soveltamisesta ja seurannasta sekä erityisesti delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten toimivasta toisistaan erottamisesta mahdollisesti siten, että esitetään konkreettisia ja kiistattomia esimerkkejä valtuuksista, jotka luokitellaan lainsäädäntövaltuutuksiksi, delegointivaltuutuksiksi ja täytäntöönpanovaltuutuksiksi;

10. muistuttaa, että täytäntöönpanovaltuuksien siirtäminen komissiolle on tärkeää tietyillä politiikan aloilla, jotta vältetään mikrotason hallinnointi sekä raskas ja pitkä yhteispäätösmenettely;

11. korostaa, että välineen valinnalla on myös säädösvallan siirron seurantaa koskevia vaikutuksia; kannattaa sen vuoksi puheenjohtajakokouksen omaksumaa linjaa valita delegoidut säädökset tapauksissa, joissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen sääntöjen mukainen säädösvallan siirto ei ole itsestään selvä;

12. katsoo, että Euroopan parlamentti ja ministerineuvosto menettävät uskottavuutta EU:n kansalaisten silmissä, jos tärkeitä politiikkoja ei voida ottaa käyttöön sen vuoksi, että nämä kaksi toimielintä eivät pääse sopimukseen noudatettavasta hallinnollisesta menettelystä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	5.9.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Antonello Antinoro, Kriton Arsenis, Chris Davies, Carmen Fraga Estévez, Dolores García-Hierro Caraballo, Marek Józef Gróbarczyk, Werner Kuhn, Isabella Lövin, Gabriel Mato Adrover, Guido Milana, Maria do Céu Patrão Neves, Crescenzio Rivellini, Raül Romeva i Rueda, Struan Stevenson, Isabelle Thomas, Nils Torvalds, Jarosław Leszek Wałęsa
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean Louis Cottigny, Iñaki Irazabalbeitia Fernández, Jens Nilsson, Nikolaos Salavrakos
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Jan Kozłowski

KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.11.2013)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

säädösvallan siirron seurannasta ja komission täytäntöönpanovallan käytön valvonnasta jäsenvaltioissa
(2012/2323(INI))

Valmistelija: Monika Flašíková Beňová

EHDOTUKSET

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksessa määrätään uudesta normihierarkiasta, joka muodostuu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävistä säädöksistä, joissa lainsäätäjä päättää keskeisistä osista, delegoiduista säädöksistä, joita komissio antaa lainsäätäjän valvonnassa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten tiettyjen, muiden kuin niiden keskeisten osien muuttamiseksi tai täydentämiseksi, ja täytäntöönpanosäädöksistä, joita komissio antaa tavallisesti jäsenvaltioiden valvonnassa, jos edellytetään unionin säädösten yhdenmukaista täytäntöönpanoa;

B.  ottaa huomioon, että suurta enemmistöä poliisiyhteistyön ja rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla (entinen kolmas pilari) annetuista säädöksistä ei ole muutettu Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen ja että ne ovat siksi edelleen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten (SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan) muodostaman järjestelmän ulkopuolella, ja toteaa, että komissio ei voi näin ollen aloittaa rikkomusmenettelyjä – viiden vuoden pituisen siirtymäkauden aikana – ja tuomioistuimella puolestaan on edellisen perussopimuksen nojalla delegoitu rajallinen toimivalta (pöytäkirjan N:o 36 10 artikla);

C. ottaa huomioon, että hallitusten välinen konferenssi kehotti toimielimiä pyrkimään siihen, että entistä kolmatta pilaria koskevia säädöksiä muutetaan tai ne korvataan, jotta Lissabonin sopimuksessa määrättyä toimielinten toimivaltaa voitaisiin soveltaa täysimääräisesti (50. julistus – Julistus siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan 10 artiklasta, pöytäkirjan N:o 36 10 artiklan 2 kohta); ottaa huomioon vaatineensa komission tiedonannosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten – Tukholman ohjelma”[1] 25. marraskuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa komissiota esittämään 1. syyskuuta 2010 mennessä joukon ensisijaisia ehdotuksia, joista useita ei ole vielä esitetty;

1.  tuomitsee demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vastaisena, että lähes neljä vuotta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen entisen kolmannen pilarin alan säädösten täytäntöönpanoon sovelletaan edelleen menettelyjä, joiden yhteydessä parlamentti monessa tapauksessa jätetään kokonaan ulkopuolelle tai sitä vain kuullaan päätösten luonteesta riippumatta; kehottaa komissiota sisällyttämään viimeistään vuoden 2014 työohjelmaan ehdotuksia, jotka koskevat kaikkien entisen kolmannen pilarin alaan kuuluvien säädösten muuttamista niiden mukauttamiseksi Lissabonin sopimuksen mukaiseen uuteen normihierarkiaan, ja kunnioittamaan Lissabonin sopimuksen mukaista säädösvallan siirtoa komissiolle koskevia parlamentin valtuuksia ja toimivaltaa sekä sen oikeutta saada tietoa; korostaa, että edellä mainittu edellyttää kunkin säädöksen yksilöllistä arviointia, jotta voidaan määrittää päätökset, jotka lainsäätäjän on tehtävä, koska ne koskevat keskeisiä osia, etenkin tapauksissa, joissa päätökset koskevat asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia, ja päätökset, joiden voidaan katsoa koskevan muita kuin keskeisiä osia (ks. EU:n tuomioistuimen tuomio asiassa C-355/01); ehdottaa, että perustetaan asiaa käsittelevä toimielinten välinen työryhmä määrittämään perusteet sille, milloin käytetään delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä SEUT-sopimuksen 290 artiklan perusteella; kehottaa neuvostoa ja komissiota ryhtymään neuvotteluihin parlamentin kanssa, jotta edellä tarkoitetuista perusteista päästäisiin sopimukseen mahdollisimman nopeasti;

2.  kiinnittää huomiota siihen, että neuvosto antaa edelleen säädöksiä entisen kolmannen pilarin määräysten perusteella, vaikka Lissabonin sopimuksen voimaantulosta on jo kauan, joten parlamentti on joutunut nostamaan kanteita tuomioistuimessa;

3.  tuomitsee voimakkaasti sen, että neuvosto ja monessa tapauksessa myös komissio pitää kiinni täytäntöönpanosäädöksistä myös tapauksissa, jotka selvästi täyttävät SEUT-sopimuksen 290 artiklassa vahvistetut delegoituja säädöksiä koskevat perusteet, etenkin kun säädösvallan siirto komissiolle voi koskea ainoastaan muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia;

4.  katsoo, että valinta delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välillä on tehtävä tapauskohtaisesti; toteaa, että valinta edellyttää huolellista harkintaa ja että kussakin tapauksessa on otettava huomioon SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan vaatimukset; katsoo tämän vuoksi, että näiden artiklojen soveltamista koskevista suuntaa-antavista ohjeista voisi olla hyötyä;

5.  vaatii delegoitujen säädösten asianmukaista käyttöä uusien rahoitusohjelmien yhteydessä; katsoo, että muun muassa päätökset, jotka koskevat ensisijaisten tavoitteiden määrittämistä ja rahoitusvarojen jakamista ensisijaisille tavoitteille, ovat selkeästi perussäädöstä täydentäviä päätöksiä, jotka edellyttävät delegoituja säädöksiä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	17.10.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	38 4 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Jan Philipp Albrecht, Edit Bauer, Rita Borsellino, Emine Bozkurt, Arkadiusz Tomasz Bratkowski, Philip Claeys, Carlos Coelho, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Ioan Enciu, Monika Flašíková Beňová, Hélène Flautre, Kinga Gál, Kinga Göncz, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Anna Hedh, Salvatore Iacolino, Timothy Kirkhope, Juan Fernando López Aguilar, Monica Luisa Macovei, Svetoslav Hristov Malinov, Véronique Mathieu Houillon, Anthea McIntyre, Roberta Metsola, Claude Moraes, Georgios Papanikolaou, Carmen Romero López, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Csaba Sógor, Renate Sommer, Rui Tavares, Wim van de Camp, Axel Voss, Josef Weidenholzer, Tatjana Ždanoka, Auke Zijlstra
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Alexander Alvaro, Ana Gomes, Stanimir Ilchev, Andrés Perelló Rodríguez, Marie-Christine Vergiat

• [1]  EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 12.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	26.11.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	21 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Raffaele Baldassarre, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Klaus-Heiner Lehne, Antonio López-Istúriz White, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Alexandra Thein, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Eduard-Raul Hellvig, Eva Lichtenberger, Dagmar Roth-Behrendt, József Szájer, Axel Voss