MIETINTÖ alueellisista merkeistä: kohti maaseututalouden parhaita käytänteitä

10.12.2013 - (2013/2098(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Eric Andrieu

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

alueellisista merkeistä: kohti maaseututalouden parhaita käytänteitä

(2013/2098(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 artiklan ja sitä seuraavat artiklat, joissa vahvistetaan taloudellista, alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskeva tavoite ja määritellään rakenteelliset rahoitusvälineet sen saavuttamiseksi,

–   ottaa huomioon SEUT:n 39 artiklan, jossa asetetaan yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet,

–   ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o […]/2013[1],

–   ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o […]/2013[2],

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–   ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0456/2013),

A. katsoo, että alueellisen kehittämisen merkitys on kasvanut viime vuosina, mikä johtuu erityisesti Lissabonin sopimukseen sisällytetystä aiempaa selkeämmästä maininnasta;

B.  ottaa huomioon, että maaseudun kehittämistä koskeva unionin politiikka, YMP:n toinen pilari, vakiinnutettiin Agenda 2000 -ohjelman uudistuksen yhteydessä; ottaa huomioon, että maaseudun kehittämispolitiikasta tehtiin tässä uudistuksessa sosiaalista rakennepolitiikkaa pidemmälle ulottuva maatalouden markkinapolitiikkaa täydentävä kokonaisuus;

C. toteaa, että aluepolitiikkaa koskevassa tulevassa puiteasetuksessa jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan käyttöön yhtenäinen suunnittelu ja ohjelmointi, sillä näin Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston, koheesiorahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston) monivuotisten ohjelmien keskinäistä johdonmukaisuutta voidaan lisätä käyttämällä yhteistä strategiakehystä, jolla vältetään päällekkäistä rahoitusta ja päällekkäisiä aloitteita ja pyritään saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja joka on vahvistettu jäsenvaltioiden yhteistyössä taloudellisten ja sosiaalisten kumppaneiden sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa laatimassa kumppanuussopimuksessa; katsoo, että erityisesti maaseutualueiden alueellista kehittämistä koskevien toimien ja aloitteiden olisi näin ollen oltava osa globaalia ja monialaista lähestymistapaa;

D. toteaa, että kaupungin ja maaseudun raja hämärtyy entisestään ja kaupunkien reuna-alueiden maatalous valtaa yhä enemmän alaa; pitää tärkeänä, että myös aluepolitiikkaa maaseudun kehittämispolitiikkaa täydentävänä politiikkana suunnataan kohti maaseutualueita, jotta voidaan tukea siellä toteutettavia innovointi- ja kehityshankkeita;

E.  katsoo, että voimassa olevalla maaseudun kehittämistä koskevalla asetuksella jäsenvaltioiden käyttöön annetut maaseudun kehittämisvälineet tarjoavat jäsenvaltioille ja niiden alueille monia kehittymismahdollisuuksia, ja katsoo, ettei nykyisissä maaseudun kehittämisohjelmissa hyödynnetä näitä voimavaroja riittävästi talousarviomäärärahojen puutteen vuoksi;

F.  toteaa, että asetuksella maaseudun kehittämistä koskevasta ohjelmakaudesta 2014–2020 laajennetaan jäsenvaltioiden käytössä olevien toimien tarjontaa ja etenkin laadukkaiden elintarvikkeiden tuotantoon tähtääviä tukitoimia, alueellisten toimijoiden yhteistyötoimia, jotta kaikkia voimavaroja voidaan hyödyntää laadukkaiden tuotteiden ja palvelujen muodossa, tuottajaorganisaatioiden vahvistamista sekä innovointiin ja talouden monipuolistamiseen maaseutualueilla tähtääviä toimia;

G. toteaa, että alkutuottajien ottaminen paremmin mukaan elintarvikeketjuun laatujärjestelmien, paikallismarkkinoiden menekinedistämistoimien ja lyhyiden toimitusketjujen avulla määriteltiin maaseudun kehittämisen ensisijaisiksi tavoitteiksi vuosiksi 2014–2020;

H. katsoo, että kun on kyse maaseudun kehittämisestä, Leader-toimintalinja sisältää parhaiten yhteistyöajatuksen, joka kattaa monet eri toimijat viemättä kuitenkaan keskeistä huomiota maataloudelta; katsoo, että asianomaiset toimijat voisivat pyrkiä toteuttamaan yhteistyössä alakohtaisen alueellisen hankkeen siten, että tietyn homogeenisen alueen erityispiirteitä ja parhaita käytänteitä korostetaan;

I.   toteaa, että olisi jätettävä jäsenvaltioiden harkinnan varaan, millaisia järjestelyjä ja tukityyppejä maaseudun kehittämisohjelmien yhteydessä sovelletaan, jos ne valitsevat alueellisen ohjelmasuunnittelun; katsoo, että jäsenvaltiot pystyvät parhaiten määrittelemään kyseisten ohjelmien kansalliset ja alueelliset painopisteet;

J.   katsoo, että voidaan käyttää menetelmiä, jotka mahdollistavat yhteisten linjausten avulla kaikkien julkisten ja yksityisten toimijoiden aktivoinnin ja osallistumisen riippumatta siitä, millä tasolla ne osallistuvat toimintaan, jotta voidaan kehittää yhteistyötä monilla eri aloilla ja hyödyntää kunkin alueen potentiaalia yhteisen hankkeen puitteissa; katsoo, että tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota paikallista kehittämistä tukevien yhdistysten, tuottajajärjestöjen ja osuustoiminnan rooliin, sillä ne voivat toimia etuoikeutettuina kumppaneina paikallisille, alueellisille, kansallisille ja kansainvälisille markkinoille pääsyssä;

K. toteaa, että menestyksekkäillä ja kattavilla maaseudun kehittämisohjelmilla voi olla konkreettinen myönteinen vaikutus työllisyysasteeseen ja maaseutualueiden yritysten kilpailukykyyn ja ne voivat siten osaltaan vähentää työttömyysriskiä tai pienistä tuloista johtuvaa äärimmäisen köyhyyden riskiä maaseudulla;

L.   katsoo, että alueellisen huippuosaamisen merkeillä voidaan parantaa aluetalouksien kestokykyä ja edistää niiden kehittämistä erityisesti haavoittuvimmilla alueilla, vuoristoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla koordinoimalla toisiinsa kiinteästi kytköksissä olevia laadukkaita palveluja ja tuotteita (elintarvikkeet ja muut tuotteet), ja toteaa, että nämä tuotteet ja palvelut edustavat keskeisesti kunkin alueen erityispiirteitä ja etenkin sen perintöä (historiallista ja maantieteellistä perintöä sekä kulttuuriperintöä); toteaa, että nämä tuote- ja palvelukokonaisuudet ovat ainutlaatuisia ja tuottavat tuloja aluetasolla ja avaavat uusia taloudellisia mahdollisuuksia paikallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla; toteaa lisäksi, että ne voivat toimia kokoavana tekijänä alueiden edistämisessä matkailukohteina; toteaa, että alueellisten merkkien avulla pyritään tunnistamaan ne alueet, jotka ovat työskennelleet yhdessä yhteisten kumppanuuksien ja synergioiden luomiseksi hyödyntääkseen voimavarojaan pitkällä aikavälillä, kannustaakseen paikallisia ja alueellisia tuottajia ja vauhdittaakseen talouskasvuaan, mikä on elintärkeää maaseudun elämänlaadun sekä maaseutu- ja kaupunkialueiden tasapainoisen kehityksen kannalta; toteaa, että näitä merkkejä ei pitäisi sekoittaa elintarvikkeiden laatumerkintöihin (suojattu alkuperänimitys (SAN), suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) ja aito perinteinen tuote (APT)), jotka eivät suinkaan ole yhteensopimattomia alueellisten merkkien kanssa vaan päinvastoin täydentävät niitä; katsoo, että niiden on osaltaan edistettävä näiden järjestelmien käyttöä sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella ja autettava parantamaan maaseututalouksien kilpailukykyä ja samalla tarjoamaan työllistymismahdollisuuksia;

M. katsoo, että suojattua alkuperänimitystä (SAN) ja suojattua maantieteellistä merkintää (SMM) koskeva järjestelmä on tehokas ja edistää osaltaan maaseudun ja alueiden kehitystä, kun sillä luodaan ja jaetaan lisäarvoa, saadaan aikaan tuottajien ja kaikkien asianomaisten tahojen yhteistoimintaa sekä edistetään kyseisten alueiden näkyvyyttä paikallisilla, alueellisilla ja kansainvälisillä markkinoilla; katsoo, että alueelliset merkit eivät saisi koskaan korvata eivätkä mitenkään vaarantaa SAN- ja SMM-järjestelmää;

N. katsoo, että kannustamalla ja tukemalla alkutuotannon ja palvelualan välistä alueellista ja paikallista synergiaa voitaisiin taata EU:n maatalous- ja matkailualan kestävä kehitys;

O. katsoo, että on luotava ja otettava käyttöön tehokkaita markkinointivälineitä, joiden avulla voidaan vahvistaa paikallisten tuotteiden kilpailukykyä, rohkaista paikallisia tuottajia sekä myötävaikuttaa myös muuhun kuin maatalouteen perustuvan alueellisen identiteetin kehittämiseen;

1.  pitää myönteisenä unionin alueellisen kehittämisen yhtenäistä linjausta, josta on säädetty rahastojen yhteistä strategiakehystä koskevassa asetuksessa; panee merkille unionin eri rahastojen keskinäisen koordinoinnin ja yhtenäisyyden tarpeen, jotta alueellinen kehittäminen voidaan toteuttaa yhdenmukaisesti, kestävästi ja tasapainoisesti;

2.  huomauttaa, että alueellinen kehittäminen sisältyy yksiselitteisesti YMP:n tavoitteisiin ja täydentää kahta muuta tavoitetta, joita ovat elintarviketurva ja luonnonvarojen kestävä hallinta sekä ilmaston lämpenemisen torjuminen;

3.  painottaa, että maatalousalueilla on monimuotoinen rooli, joka ei rajoitu pelkästään maatalouden kehittämiseen vaan liittyy myös muuhun taloudelliseen ja sosiaaliseen toimintaan ja jonka perustana ovat paikallisten valmiuksien rakentaminen, taitojen ja osaamisen kehittäminen sekä panostaminen siihen, että kaikki paikalliset voimavarat sekä arvokkaat ja piilevät mahdollisuudet ja resurssit paljastetaan ja hyödynnetään;

4.  suhtautuu myönteisesti paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita koskevaan ajatukseen ja vaatii, että jäsenvaltiot toteuttavat tämän ajatuksen ja että ministeriöt ja muut tämän uuden toimintatavan hallinnointiin osallistuvat hallintoyksiköt eivät mitenkään estä sen toteuttamista; korostaa, että hallintomenettelyt eivät saisi olla rasittavia eivätkä aiheuttaa lisäkustannuksia jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille;

5.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden aluehallintoja edistämään osallistavia ja entistä dynaamisempia hallintoja, joiden avulla voidaan toteuttaa yhteisiä aluekehityshankkeita, jotka kattavat kaikki talouden osa-alueet, matkailu mukaan luettuna, ja maatalousalalla elintarviketeollisuuden ja muun kuin elintarviketeollisuuden, kuten alueelliset toimitusketjuhankkeet (lyhyet toimitusketjut, elintarvikeketjut, paikalliset teurastamot, metaanin tuotanto maatalouden biomassahankkeiden avulla, vihreä kemia, biopohjaiset materiaalit jne.), ja joissa painotetaan mikroyrityksiä ja uusien yritysten perustamista siten, että tunnustetaan kunkin alueen yksilöllisyys, joka kytkeytyy kiinteästi niiden perintöön; panee merkille, että nämä hallinnot perustuvat toimijoiden ja rakenteiden välisiin monimutkaisiin kumppanuuksiin ja että niiden työtä voidaan koordinoida alueellista huippuosaamisen merkkiä koskevan ajattelutavan pohjalta; kehottaa siksi jäsenvaltioita luomaan foorumin parhaiden käytänteiden jakamiseksi käyttämällä erityisesti Leader-toimintalinjan maaseudun kehittämisohjelmiin tarjoamia välineitä;

6.  toteaa, että paikallisten toimijoiden tiiviimmällä koordinoinnilla voitaisiin auttaa vahvistamaan maaseudun taloutta erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla alueilla, vuoristoalueet sekä kauimpana sijaitsevat ja syrjäisimmät alueet mukaan luettuina; korostaa, että alueet voisivat hyötyä paremmasta organisoinnista niiden kaikkien (myös piilevien) voimavarojen tarjoamien mahdollisuuksien tunnistamiseksi, niin että niistä koituu etua kaikille keskenään riippuvuus- ja solidaarisuussuhteissa oleville toimijoille (so. niille, jotka toimivat maatalouden, käsityön, matkailun tai kulttuuriperinnön vaalimisen alalla, mukaan luettuina tuottajajärjestöt, yhdistykset, kauppakamarit jne.); huomauttaa, että toimijoiden strategisen lähentämisen tavoitteena on ottaa käyttöön voimavarat alakohtaisia tai yhden teollisuudenalan puitteita laajemman ajattelutavan mukaisesti, ja siirtyä näin toimimaan alueen tasolla, jolloin on mahdollista saada uusia aluekohtaisia tuloja markkinoimalla kunkin alueen erityispiirteitä kuvastavia täydentäviä tuote- ja palvelukokonaisuuksia; täsmentää, että tällä alueellisella hallinnolla on tuettava vahvasti olemassa olevien teollis- ja tekijänoikeuksiin perustuvien laatujärjestelmien kattamien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden edistämistä koskevan työn kehittämistä ja parantamista; huomauttaa, että samalla kun edistetään laadukkaita palveluja (mikä ei ole saanut virallista eurooppalaista tunnustusta), myös maataloustuotteiden ja -palvelujen keskinäinen edistäminen tehostuu ja kaikki toimijat varmistavat solidaarisella toiminnallaan, että kaikkia niiden oman alueen tuotteita ja palveluja edistetään;

7.  katsoo, että vaikka alueellisten merkkien käytön tarkoituksena on käynnistää alueellista lisäarvoa tuottavia prosesseja, joissa tuotteita ja palveluja pyritään käsittelemään identiteetin ja yhteiskuntavastuun kaltaisista lähtökohdista, jotka ovat osallistavia ja täydentävät elintarvikkeiden alkuperää koskevia olemassa olevia laatumerkintöjä sekä tuottavat synergiavaikutuksia, tämänkaltaiset laatumerkit menevät pitemmälle siinä, että ne kattavat kaikki asianomaisen alueen tuotteet, tavarat ja palvelut sekä alueella toimivien yritysten, organisaatioiden ja paikallisten toimijoiden käyttämän johtamismallin;

8.  painottaa, että on tarpeen edistää eri alueiden välistä yhdistymistä ja monialaisten kumppanuuksien muodostamista, jotta kyetään vastaamaan kilpailuun; tunnustaa alueellisten, kansallisten ja Euroopan laajuisten yhdistysten kaltaisten edustuselinten roolin alueellisten merkkien ja asianomaisten alueiden näkyvyyden edistämisessä ja vahvistamisessa; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota alueellisia merkkejä koskeviin aloitteisiin unionin alueellisen yhteistyön ja rahoitusaloitteiden mahdollisena yhteisenä aihealueena ja keinona investoida alueen kestävään dynaamiseen kilpailukykyyn;

9.  katsoo, että alueellisen laatumerkin on autettava varjelemaan Euroopan imagoa laadukkaana matkailukohteena hyödyntäen alueellisen matkailun eri muotoja, kuten maatilamatkailua, maaseutumatkailua, ekomatkailua ja ruokamatkailua, ja teollista, historiallista, luonnon- ja kulttuuriperintöä sekä julkisen liikenteen palveluihin yhdistettäviä pyöräreittejä; korostaa, ettei ole olemassa tiettyyn alueeseen liittyviä palveluja koskevaa eurooppalaista merkkiä, jonka avulla matkailija voisi erottaa laadukkaan matkailutuotteen muista tuotteista; suosittelee tässä yhteydessä, että tuetaan matkailualan laatuun liittyvän dynamiikan kehittämistä, etenkin maaseutumatkailun ja pienyritysten osalta; katsoo, että siten voidaan tarjota vaihtoehto perinteisille aloille, kuten maataloudelle ja karjanhoidolle; katsoo, että tiettyyn paikkaan liittyvän laatumerkin on vastattava tiettyjä laatuvaatimuksia ja siinä on otettava lähtökohtaisesti huomioon jo olemassa olevat merkit, kuten elintarvikkeiden alkuperänimitykset, jotta vältetään mahdolliset sekaannukset EU:n laatumerkittyjen maataloustuotteiden kanssa;

10. katsoo, että EDEN-verkoston (eurooppalaiset matkailun huippukohteet) kaltaisilla aloitteilla edistetään kilpailukykyä, tuetaan kestävän ja laadukkaan matkailun kehittymistä tietyllä alueella pienten yritysten ja mikroyritysten tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta ja tuetaan paikallisten elinten osallistumista, kumppanuuksien perustamista ja alueellisten laatumerkkien luomiseen osallistuvien toimijoiden eriytymistä; kehottaa komissiota sisällyttämään asiaan liittyviin toimenpiteisiin ja ohjelmiin, kuten EDEN-verkostoon ja Calypso-ohjelmaan, maatalousmatkailun erilaiset muodot; korostaa, että maatalousmatkailua on tuettava kohdennetuilla toimenpiteillä ja ohjelmilla;

11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että seuraaviin maaseudun kehittämisen ohjelmiin sisältyy asianmukaisia toimia ja että niihin varataan riittävästi määrärahoja, jotta helpotetaan hyvää hallinnointia ja aluehallintojen kestävää toimintaa laatimalla ja tehostamalla yhteiseen toimintaan perustuvia toimia; tällaisia toimia ovat yhteistyötä koskevat toimet (kestävää tuotantoa koskevat järjestelmät mukaan luettuina), koordinointi, keskinäinen vaihto, verkostot, innovointi, koulutus, tuottajaryhmät, markkinointi, tiedotus ja investoinnit, joista säädetään uusissa maaseudun kehittämistä koskevissa asetuksissa; kehottaa paikallisia toimintaryhmiä tarjoamaan Leader+-ohjelmassa tarvittavaa tukea perustettaessa yhteistyöverkostoja, jotka yhdistävät paikallisia ja alueellisia tuottajia, palvelujen tarjoajia ja kulttuuri-instituutioita, kuten yliopistoja, kirjastoja ja tutkimuskeskuksia, jotta alueiden kulttuuriset ja historialliset näkökohdat voidaan sisällyttää alueellisiin merkkeihin, joiden avulla voidaan luoda kestäviä siteitä koulutuksen, tutkimuksen ja tuotannon välille ja siten myös luoda kestäviä työpaikkoja;

12. katsoo, että kyseisten ohjelmien olisi katettava useita aloja, mutta kuitenkin niin, että maatalouden keskeinen asema säilytetään, ja että kehityssuunnitelmista vastaavien hallintovirkamiesten olisi arvioitava ohjelmat;

13. kehottaa komissiota tukemaan huippuosaamisen merkin käyttöön liittyviä jäsenvaltioiden toimia maaseutualueita koskevien uusien yhteistyömuotojen tunnustamiseksi ja edistämiseksi YMP-uudistukseen sisältyvillä välineillä, kuten Leader-yhteisöaloitteella, teknisen avun ja verkostoitumisen välineillä, eurooppalaisilla innovaatiokumppanuuksilla, eurooppalaisella maaseudun kehittämisen arviointiverkostolla sekä kaikilla muilla tarpeellisiksi katsottavilla välineillä ja keinoilla; katsoo, että näiden uusien eurooppalaisen alueellisen yhteistyön muotojen on perustuttava alueellisten synergiavaikutusten objektiiviseen arviointiin ja siinä on otettava huomioon sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöä koskeva ulottuvuus, alueellista identiteettiä edistävien taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden (matkailualan toimijat mukaan luettuina) monimuotoisuus sekä ne erityistuotteet ja ‑palvelut, joita kullakin alueella voidaan kehittää, jotta voidaan luoda lisäarvoa ja säilyttää se;

14. katsoo, että jäsenvaltioiden olisi näissä uusissa alueellisen yhteistyön muodoissa voitava käyttää kaikkia elintarvikkeiden laatua koskevaan politiikkaan liittyviä maaseudun kehittämistoimia erityisesti myynnin lisäämiseksi paikallisilla markkinoilla, lyhyiden toimitusketjujen luomiseksi ja kestävyyden parantamiseksi sekä tuotantomenetelmiä koskevan tietämyksen lisäämiseksi; toteaa, että toimissa on samalla noudatettava täysimääräisesti EU:n säännöksiä eivätkä ne saa vaikuttaa, vaarantaa tai heikentää suojatun alkuperänimityksen (SAN), suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) ja aidon perinteisen tuotteen (APT) kaltaisia olemassa olevia unionin laatujärjestelmiä; katsoo, että alueellisen huippuosaamisen merkkien käyttö olisi maatalouselintarvikealalla rajattava SAN-, SMM- ja APT-laatujärjestelmien edistämiseen siellä, missä ne ovat käytössä, tai tukemaan niiden käyttöönottoa siellä, missä niitä ei vielä käytetä; kehottaa komissiota, ottaen huomioon elintarvikkeita koskevien merkintöjen ja alueellisten merkkien lisääntymisen Euroopassa, laatimaan luettelon merkeistä, joihin liittyy erityisiä alueellisia piirteitä, jottei laatujärjestelmiin kohdistu kielteisiä vaikutuksia; katsoo, että käsite ”alueellinen merkki” olisi määriteltävä selkeästi ottaen huomion olemassa olevista laatumerkinnöistä (suojattu alkuperänimitys SAN, tarkistettu alkuperänimitys, suojattu maantieteellinen merkintä SMM) saadut myönteiset kokemukset; katsoo lisäksi, että päällekkäisyyksien välttämiseksi on laadittava yhteisiä strategioita, joiden lähtökohdaksi on otettava EU:n tasolla vahvistettavaan kehykseen perustuva yhteinen lähestymistapa;

15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL L [...], [...], s..[...].
• [2]  EUVL L [...], [...], s..[...].

PERUSTELUT

Alueen laatumerkki

Maaseutualueiden muutoksiin vastatakseen unioni otti 1990-luvulla käyttöön maaseudun kehittämispolitiikan YMP:n toisen pilarin kautta, joskin vain 20 prosenttia määrärahoista on varattu muiden kuin viljelijöiden käyttöön. Kokonaisvaltaisen aluekehitysstrategian käsite otettiin käyttöön Corkissa vuonna 1996 pidetyssä konferenssissa. Strategian tavoitteena oli, että se pohjautuisi alueelle ominaisten paikallisten voimavarojen käyttöönotolle ja että näin voitaisiin luoda kokonaisvaltainen ja monialainen hanke, jolla alueelliset toimijat saataisiin liikkeelle. Tämä linjaus on mahdollistanut uusien tuotteiden ja elinkeinojen luomisen ja sitä kautta uusien työpaikkojen syntymisen, ja on todennäköistä, että osalla näistä on menekkiä myös kansainvälisillä markkinoilla. Linjausta ei ole kuitenkaan kehitetty riittävästi. Alueen laatumerkin käyttöönotolla voitaisiin varmistaa tuotteiden ja elinkeinojen parempi suojelu ja myös edistää niitä globalisoituneen talouden näkymien valossa.

”Alueen laatumerkin” käsitteleminen edellyttää, että määritellään ensin tarkasti, mitä alueella todellisuudessa tarkoitetaan. Hallinnon merkitystä vaurauden ja alueellistettujen tuotantojärjestelmien luomisessa on syytä korostaa. Laatumerkin avulla kaikki elementit voitaisiin koota yhteen ja näin helpottaa toimijoiden osallistumista, heidän järjestäytymistään ja tuotteiden markkinoille saattamista.

I. Alue kestävän kasvun kannustimena: vaurauden luomisen tyyssija

1) Mitä alueella tarkoitetaan?

Alueen tarkka käsite otettiin eurooppalaisessa politiikassa käyttöön Potsdamissa toukokuussa 1999 Euroopan aluekehityssuunnitelman (ESDP) laatimisen yhteydessä. Sittemmin Lissabonin sopimuksessa käytettiin ilmausta ”alueellinen”, joka sisällytettiin myös vastikään uudistettuun aluepolitiikkaan ja yhteiseen maatalouspolitiikkaan. YMP:n yhteydessä tasapainoisen alueellisen kehittämisen tavoite asetettiin hyvinkin selkeästi etusijalle. Mitä käsite ”alue” loppujen lopuksi sitten kattaa?

Alueessa ei ole kyse kunnan ja valtion väliin sijoittuvasta tukiyksiköstä tai pelkästään paikallisesta aiemmin olemassa olleesta alueellisesta tasosta, jonka hallinnollinen painoarvo on mitätön ja jossa politiikkaa sovelletaan hierarkkisesti ylhäältä alaspäin. Alue on pikemminkin sosiaalinen rakenne, johon ihmiset samastuvat. Alueen määrittäminen tällä tavoin mahdollistaa kaikkien siihen liittyvien voimavarojen huomioon ottamisen: tuotantoon liittyvät voimavarat mutta myös alueen erityiset ja maantieteellisesti erityiset ei-kaupalliset voimavarat, joita ovat muun muassa yhteistyön muodot, sosiaalinen pääoma, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, osaaminen, innovointivalmiudet, elämän laatu, alueen perintö, alueelle ominaiset organisaatiomuodot ja instituutiot. Tällainen dynaaminen järjestelmä rakentuu moninaisten toimijoiden välisten paikallisten suhteiden varaan Sen hyöty voi tulla ilmi ratkaistaessa jotakin erityistä tuotantoon liittyvää ongelmaa. Se voi myös ilmetä ja vahvistua pitkällä aikavälillä rakentuvan kyseisen alueen perintöön perustuvan ja siihen liittyvän identiteetin tunnustamisen yhteydessä. Nämä suhteet, joita olisi koordinoitava, ovat arvon luomisen ja mielekkään toiminnan perusta ja niiden avulla helpotetaan uusien tai piilevien voimavarojen esiin tulemista.

Aluehanke on keino mukautua globalisaatioon: sen avulla pyritään välttämään hintoihin ja kustannuksiin perustuvaa kilpailua ja vähentämään tuotannon siirtämistä pois alueelta sekä tarjoamaan yrityksille, jotka korostavat laadun merkitystä, mahdollisuus hyötyä alueiden erityispiirteisiin liittyvistä eduista. Ennen kaikkea sen avulla voidaan tarjota monille maaseutualueille selviytymisstrategia.

2) Millä tavoin alue ja sen identiteetti rakentuu: aluehallinnon keskeinen merkitys

Kuten edellä on esitetty, alueen luovat julkiset ja yksityiset toimijat, jotka toteuttavat toimia ja ottavat vastuuta ja joiden toimet voimavarojen koordinoimiseksi ja käyttöönottamiseksi ovat todellista julkista toimintaa, jota on hallittava uusilla tavoilla, mikä on tämän mietinnön sekä laatumerkin luomisen kulmakivi.

Tässä mietinnössä keskitytään (pituusrajoituksen vuoksi) käsittelemään ainoastaan yhtä hallinnon muotoa, jonka tavoitteena on taloudellisen toiminnan organisoiminen ja maaseutualueiden tuotantoprosessin optimoiminen, mikä voi johtaa alueen laatumerkin käyttöönottoon.

Laadukas hallinto merkitsee ennen kaikkea dynaamista ja tehokasta yhteistä järjestäytymistä. Se perustuu yhteisen strategian varassa toimivaan verkostoon ja tietovirtaan, jotka puolestaan ovat seurausta toimijoiden maantieteellisestä ja hallinnollisesta läheisyydestä. Toimijoita ensisijaisesti yhdistävä tekijä on samastuminen yhteiseen problematiikkaan ja siihen liittyvien ratkaisujen etsiminen yhteistyön kautta. Tätä seuraavassa prosessissa piilevät tai vasta ajatuksen tasolla olevat voimavarat muunnetaan käyttökelpoisiksi. Voimavarojen luominen edellyttää toimijoiden ja rakenteiden välisten monimutkaisten kumppanuuksien luomista, ja näiden tahojen on liityttävä toisiinsa aluehankkeen toteuttamiseksi. Jotta tähän päästäisiin, on ensin käytävä läpi tiettyjä vaiheita, joihin kuuluvat yhteenkuuluvuuden tunteen luominen, keskinäinen ajatusten vaihto sekä yhteisymmärrykseen pääseminen yhteisten hankkeiden suunnittelusta. Tällaiseen hallintotapaan liittyy tiettyjä erityispiirteitä:

– Ensiksikin siinä pyritään yhdistämään toisiinsa monia tietyllä alueella asuvia toimijoita tai muita toimijoita, jotka voivat osallistua alueen toimintaan, sillä näin he voivat osallistua julkiseen toimintaan. Tällainen hallinto kokoaa yhteen paikallisia toimijoita, jotka edustavat yksityisyrityksiä, julkisyhteisöjä, kauppakamareita, yhdistyksiä, työnantajajärjestöjä ja kansalaisia sekä alueellisen, kansallisen, EU:n ja kansainvälisen tason järjestöjä.

– Toiseksi sen avulla on kyettävä luomaan erilaisten mutta toisistaan riippuvaisten toimijoiden välille vuorovaikutusta, yhteistyötä ja keskustelua, sillä vaikka näiden toimijoiden tavoitteet, strategiat, ajalliset toimintakehykset ja viitealueet saattavat olla keskenään erilaisia tai jopa ristiriitaisia, ne myös samalla ovat vaikuttamassa osaltaan kehitystä edistävien tekijöiden tuottamiseen. Toimijoiden yhteinen toiminta vahvistaa kunkin toimijan yksittäistä toimintaa ja pitää sisällään monia kaikkien toimijoiden kannalta hyödyllisiä kerrannaisvaikutuksia ja muita vaikutuksia.

– Se mahdollistaa alueiden kehittämiseen liittyvien erityisten jäsentely- ja sääntelykeinojen keksimisen, mikä on seurausta erilaisten päätöksentekotasojen osallistumisesta prosessiin, ja siksi paikallinen ja globaalinen taso on sovitettava yhteen. Se saattaa jopa johtaa siihen, että otetaan käyttöön uusia käytänteitä ja sekatyyppisiä sääntöjä, jotka eivät ole voimassa olevien normien tai sääntöjen mukaisia tai saattavat olla jopa ristiriidassa niiden kanssa.

Tässä kokonaisuudessa julkisyhteisöillä on keskeinen rooli, sillä ne tarjoavat ohjausta ja johtajuutta ja luotsaavat sääntelyä ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Julkisyhteisöjen on toimillaan mahdollistettava, että kaikki toimijat voivat osallistua kehitykseen tähtäävien yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen integroidussa ja yhtenäisessä hankkeessa, jossa toimijoita yhdistää yhtäläinen näkemys alueen lyhyen ja pitkän aikavälin kehityksestä. Paikallishallinnon on myös varmistettava suhteet alueen ulkopuolella: muihin alueisiin sekä kansallisiin ja ylikansallisiin makroekonomisiin tahoihin, joihin myös Euroopan unioni kuuluu. Sen on taattava yhteisen hankkeen yhtenäisyys ja tämän saavuttamiseksi koordinoitava sopimusmenettelyjä (toimiluvat) ja toimintavälineitä, joiden avulla pyritään asettamaan laadukkaita tavoitteita ja jotka koskevat toimijoiden hankkeita. Näiden normien laatiminen edellyttää neuvottelujen pitämistä, konfliktien hoitamista, sovitteluratkaisujen löytämistä, liittoumien luomista ja eri toimijoiden välisten voimasuhteiden tasapainottamista, kun joka toimijalla omat intressinsä ja ne hoitavat tehtäviä samoilla tai kilpailevilla toimialoilla.

On olemassa kolme keskeistä hallinnon tyyppiä: alakohtainen, monialainen ja alueellinen. Tässä mietinnössä keskitytään viimeksi mainittuun. Kaikki nämä kolme hallintotyyppiä vaikuttavat osaltaan siihen, että alueista tulee dynaamisempia. Ensimmäiset kaksi, jotka ovat melko yleisiä YMP:n yhteydessä, voivat kuulua osana kolmanteen, joka on näistä yhtenäisin ja kattavin.

II. Alueellisten maatalouselintarvikejärjestelmien tarkempi määrittely

Edellisessä hallintoa koskevassa luvussa käsiteltiin toimijoiden strategista lähentämistä. Sen tärkeimpänä tavoitteena on luoda erityinen tarjonta, jossa hyödynnetään paikallisia voimavaroja. Tämäntyyppisen tarjonnan näkökulmasta aluemerkki on erityisen tärkeä. Tämä merkitsee toisin sanoen sitä, että siihen liittyvän koordinoinnin avulla voidaan hyödyntää voimavaroja, tuotteita ja palveluja ja siten laajentaa puhtaasti alakohtainen intressiajattelu alueelliseksi. Hallinnosta riippuen tietyn alueen tunnusmerkillistä tuotetta voidaan hyödyntää monin eri tavoin, jotka vaihtelevat yleisvalmisteiden tuotannosta tuotteen jalostamiseen ja täydelliseen laadulliseen muuntamiseen, ja näin edistetään osaltaan monimutkaista tuotteiden alueellista tarjontaa. Tämä on erityisen kiinnostavaa, sillä se valottaa tuotteiden uudelleenluokittelua, jossa yleis- tai standardituote muutetaan erikoistuotteeksi. Tämän prosessin taustalla on laadullinen tarkastelutapa, jossa hyödynnetään ulkoisvaikutuksia: yhteisiä hyödykkeitä sekä sosiaalisia palveluja ja ympäristöpalveluja. Kilpailuun perustuvassa standarditaloudessa on tavanomaista, että hinnat laskevat voittomarginaalien kaventuessa tai kadotessa. Sen sijaan taloudessa, jossa suositaan tuotteiden alkuperään, laatuun, ympäristöpalveluihin tai kuhunkin alueeseen liittyviin hyödykkeisiin tai muihin voimavaroihin perustuvaa erottelua, hinnat nousevat ja näin syntyy uusia tulonlähteitä tai olemassa olevat tulonlähteet säilyvät (esimerkiksi maataloustuotteet, joihin on jo liitetty laatumerkintä).

Tällaisessa järjestelmässä koordinointikeinoilla, joilla toimijat kytketään toisiinsa, varmistetaan, että kaikki osapuolet hyötyvät näistä alueellisista tulonlähteistä, jotka liittyvät järjestäytymistä koskeviin ominaispiirteisiin ja näiden alueiden kehityksen laatuun. Nämä alueelliset tulot ovat seurausta yhdenmukaisista strategioista, joiden avulla yhteistä aluetta koskevaan hankkeeseen osallistuvien eri toimijoiden edut otetaan huomioon. Tulot eivät ole ainoastaan perinteisten tuotantotekijöiden tulosta, vaan kyse on pikemminkin laajemmasta voimavaroihin liittyvästä potentiaalista, jota voidaan muuntaa toiseen muotoon, ja tästä syystä voimavarojen esiin tuominen, joka lähtee liikkeelle toimijoiden koordinoinnista, on erityisen tärkeää. Niinpä alussa voimavara voi olla vain mahdollisuus, jota paikalliset toimijat eivät ole vielä tunnistaneet käytettävissä olevaksi voimavaraksi.

Nykypäivänä Euroopassa useimpien maaseutualueiden tuotetarjonta on kapea ja tuotteita hyödynnetään alueille ominaiseen tapaan. Edellä esitetyn hallintotapoja koskevan erittelyn perusteella havaitaan, että eri alat voivat osallistua yksittäin tai yhteisesti tämän tarjonnan laajentamiseen ja lujittamiseen kaikkien voimavarojen yhteisvaikutuksen avulla, ja näin voidaan myös kehittää uusia alueelle ominaisia tulonlähteitä. Laajentaminen vaikuttaa kahdella tavalla markkinoihin: Ensiksikin se laajentaa tarjolla olevien toisiaan täydentävien ja keskenään kytköksissä olevien tuotteiden ja palvelujen (näitä voidaan kutsua myös palvelu- tai tuoteperheiksi) määrää. Näissä tuotekokonaisuuksissa tuotteet voidaan erottaa toisistaan laadun ja alkuperän perusteella (tuotteet ovat kytköksissä tiettyyn alueeseen, osaamiseen tai tuotantomuotoon). Palveluja sen sijaan on vaikeampi erotella toisistaan ja luokitella, mutta ne tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Esimerkkejä näistä palveluista ovat matkailu, liikenne, alueen perintöön liittyvät palvelut, kaupat ja viestintävälineet.

Tämä palvelujen ja tuotteiden valikoima on keskeinen osa tietyn alueen historiaa, kulttuuria ja olemusta ja tunnusmerkillinen nimenomaan tälle alueelle. Tämä ainutlaatuisuus suojelee tuotteita ja palveluja ulkopuoliselta kilpailulta ja tarjoaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien maaseutualueiden näkökulmasta todellisia kehitysmahdollisuuksia. Alueellinen kiinnittyminen on siis erittäin tärkeää tuote- ja palveluperheiden luomisen sekä alueiden kilpailukyvyn kannalta.

Näiden tuote- ja palvelukokonaisuuksien kysyntä perustuu maantieteelliseen läheisyyteen ja luottamukseen. Käytännössä tämä ilmenee muun muassa suoramyyntinä, kaupunkimarkkinoina, turistimatkoina, vierailuina sekä ravintola- ja yhteistoimintana. Tähän liittyy myös alueen tuotteiden ja palvelujen laatu, maine ja tunnettuus. Toisin sanoen kyse on siitä, että alue on siihen liittyvien tuotteiden ja laadun tae eikä päinvastoin, kuten laatumerkityissä tuotteissa, joissa tuote on tärkeämpi kuin alue, johon se liitetään. Tavallisesti kysyntä on alueellista, mutta matkailun kautta kysyntää tuotteille ja palveluille saattaa olla myös alueen ulkopuolelta tulevien kuluttajien taholta. Alueellisen laadun korostamiseksi ei ole käytössä erikoismerkintää tai erityistä tunnusmerkintää, jonka avulla tuotteiden menekkiä voitaisiin edistää alueellisilla, kansallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla.

Tämä mietintö onkin Euroopan unionille suunnattu kehotus ottaa käyttöön eurooppalainen alueellinen laatumerkki. Tarkemmin sanottuna kyseessä olisi siis merkki, joka kattaisi laajemman tuote- ja palveluvalikoiman, joka olisi peräisin kattavaan kehitysprosessiin osallistuvilta alueilta.

Päätelmät

Kaikki tässä mietinnössä esitetyt näkökohdat osoittavat selkeästi, miksi kaikkia maaseutualueita koskevia uusia kehittämismalleja on syytä edistää. Monien maaseutualueiden selviäminen riippuu tästä. Alueilla on paremmat mahdollisuudet hyötyä laajemmin globalisaatiosta ja yhteiskunnan muutoksista, jos ne järjestäytyvät paremmin.

Nykyiseen maaseudun kehittämispolitiikkaan sisältyy jo joitakin välineitä, joita voidaan käyttää alueiden kehittämiseen. Tärkein niistä on Leader-yhteisöaloite. Tämä yhteisöaloite voidaan osana seuraavien kansallisten maaseudun kehittämissuunnitelmien ohjelmointijaksoa ulottaa koskemaan kaikkia alueita (Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) neljännen toimintalinjan ja kaupunkialueita koskevien yhdennettyjen alueellisten investointien avulla) ja siten voidaan täydentää useaan eri rahoituslähteeseen perustuvaa rahoitusta, jolla voidaan rahoittaa hankkeita, jotka kuuluvat monen eri rahaston soveltamisalaan, samalla alueella tai maaseutu- ja kaupunkialueen tai kaupunki- ja rannikkoalueen muodostamilla seka-alueilla. Temaattisten ohjelmien sisällyttämien maaseuturahaston toimintaohjelmiin on myös sallittua, sillä näin voidaan saada käyttöön lisää määrärahoja. Tämän mietinnön valossa esittelijä katsoo, että olisi kannattavaa suunnata huomattavia määrärahoja alueiden hallinnon vahvistamiseen, sillä kuten edellä on osoitettu, niillä on merkittävä rooli voimavarojen tunnistamisessa ja toimijoiden välttämättömän yhteistyön edistämisessä. Nykyisenkaltaisilla johtajuutta, koulutusta, taitotiedon levittämistä ja insinööritaitoa painottavilla tehokkailla toimenpiteillä tai YMP:n uudistuksen yhteydessä esitettyjä toimenpiteitä vastaavilla yhteistyötä, innovointia, verkoston organisointia ja kaupallista edistämistä koskevilla toimilla, voidaan myötävaikuttaa alueiden järjestäytymisen ja laadun parantamiseen. Globalisaation valossa olisi kuitenkin myös aiheellista varmistaa virallinen tunnettuus eurooppalaisen alueellisen laatumerkin avulla, sillä näin voitaisiin laajentaa markkinoita uusien aluehankkeiden tuloksena syntyneille tuotteille ja palveluille.

LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.11.2013)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

alueellisesta laatumerkistä: kohti maaseututalouden parhaita käytänteitä
(2013/2098(INI))

Valmistelija: Alfreds Rubiks

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A. toteaa, että alueelliset laatumerkit ovat tärkeitä alueille ja maaseudun taloudelle, koska niillä korostetaan tuotteiden ja palvelujen ja niiden erityisen alueellisen alkuperän välistä yhteyttä ja ne voivat näin edistää kestävän matkailun kehittämistä ja auttaa lisäämään näiden alueiden kilpailukykyä;

B.  katsoo, että tekemällä paikallisten yritysten tuotteita tutuksi voidaan lisätä alueen houkuttelevuutta matkailijoiden keskuudessa;

C. ottaa huomioon, että kannustamalla ja tukemalla alkutuotannon ja palvelualan välistä alueellista ja paikallista synergiaa voitaisiin taata EU:n maatalous- ja matkailualan kestävä kehitys;

D. toteaa, että paikallisilla kumppanuuksilla on ratkaiseva merkitys alueellisen laatumerkin kehittämisessä ja edistämisessä;

1.  katsoo, että on tärkeää yksilöidä alueelliset erityispiirteet ja tukea yhteistyön ja kumppanuuksien organisointia kaikkien niiden osapuolten välillä, jotka osallistuvat alueellisten laatumerkkien jatkokehitykseen; kehottaa komissiota ottamaan matkailuun liittyvissä toimissa huomioon unionin syrjäisimpien alueiden sekä rannikko-, saari- ja vuoristoalueiden erityispiirteet ja kehittämistarpeet;

2.  katsoo, että alueellisen laatumerkin on autettava varjelemaan Euroopan imagoa laadukkaana matkailukohteena hyödyntäen alueellisen matkailun eri muotoja, kuten maatilamatkailua, maaseutumatkailua, ekomatkailua ja ruokamatkailua, ja teollista, historiallista, luonnon- ja kulttuuriperintöä sekä julkisen liikenteen palveluihin yhdistettäviä pyöräreittejä;

3.  korostaa, ettei ole olemassa tiettyyn paikkaan liittyvää eurooppalaista palvelualan brändiä, jonka avulla matkailija voisi tunnistaa laadukkaan matkailutuotteen; suosittelee tässä yhteydessä, että tuetaan matkailualan laatuun liittyvän dynamiikan kehittämistä, etenkin maaseutumatkailun ja pienyritysten osalta; katsoo, että laatumerkki voi auttaa tarjoamaan vaihtoehdon perinteisille aloille, kuten maataloudelle ja karjanhoidolle; katsoo, että tiettyyn paikkaan liittyvän laatumerkin on vastattava tiettyjä laatuvaatimuksia ja siinä on otettava lähtökohtaisesti huomioon jo olemassa olevat merkit, kuten elintarvikkeiden alkuperänimitykset, jotta vältetään mahdolliset sekaannukset EU:n laatumerkittyjen maataloustuotteiden kanssa;

4.  katsoo, että alueellinen laatumerkki tarjoaa kuluttajille mahdollisuuden verrata eri tuotteita ja luottaa siihen, että heille tarjotaan palveluja, jotka täyttävät tietyt laadun vähimmäisvaatimukset;

5.  korostaa, että alueellisten laatumerkintöjen toteutuksen onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää luoda perusedellytykset ja vahvistaa merkkien myöntämisperusteet sekä toteuttaa asianmukaisia (esimerkiksi rahoitukseen tai koulutukseen liittyviä) ohjelmia, joilla kannustetaan ja tuetaan paikallisia järjestöjä ja yrityksiä laatumerkkien täytäntöönpanossa;

6.  katsoo, että EDEN-verkoston (eurooppalaiset matkailun huippukohteet) kaltaisilla aloitteilla edistetään kilpailukykyä, tuetaan kestävän ja laadukkaan matkailun kehittymistä tietyllä alueella pienten yritysten ja mikroyritysten tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta ja tuetaan paikallisten elinten osallistumista, kumppanuuksien perustamista ja alueellisten laatumerkkien luomiseen osallistuvien toimijoiden eriytymistä;

7.  kehottaa komissiota sisällyttämään asiaan liittyviin toimenpiteisiin ja ohjelmiin, kuten EDEN-verkostoon ja Calypso-ohjelmaan, maatalousmatkailun erilaiset muodot; korostaa, että maatalousmatkailua on tuettava kohdennetuilla toimenpiteillä ja ohjelmilla;

8.  kehottaa komissiota antamaan mahdollisimman pian parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen sellaisen matkailualan eurooppalaisen laatutodistuksen luomiseksi, jolla parannetaan kuluttajansuojaa, tiettyjen matkailualan tuotteiden saatavuutta ja kuluttajien luottamusta niihin ja jolla siten tuetaan palvelujen parantamista asianomaisella maantieteellisellä alueella ja edistetään yhteiskunnallisesti vastuullisia ja ympäristöä kunnioittavia matkailupalveluja; katsoo, että tällaisessa laatumerkissä olisi arvioitava muun muassa matkailupalvelujen kestävää saatavuutta sekä niiden ympäristö-, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia;

9.  katsoo, että kokemustenvaihto, verkostoituminen ja kumppanuudet ovat olennaisen tärkeitä alueellisen laatumerkin menestymisen edistämiselle; tunnustaa paikallisten, alueellisten, kansallisten ja Euroopan laajuisten yhdistysten kaltaisten edustuksellisten elinten roolin alueellisen laatumerkin ja sen näkyvyyden edistämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään – parhaassa tapauksessa rajat ylittävien – yhteistyöfoorumeiden perustamista; kehottaa komissiota lisäämään tukeaan alueellisten laatumerkkien ja matkailijoita kiinnostavien ympäristöystävällisten paikallisten tuotteiden ja palveluiden kehittämistä koskevien kokemusten ja sitä koskevan asiantuntemuksen vaihtamiselle;

10. korostaa, että kyseisten foorumien olisi tarjottava kaikille osapuolille tietoa ja opettavaisia perusteluja alueellisten laatumerkkien merkityksestä ja niiden panoksesta matkailun ja muiden alojen kehittämiseen sekä tietokanta, joka sisältää esimerkkejä hyvistä käytännöistä kaikkialla Euroopassa, sekä tiettyihin ryhmiin kohdennettuja erityisiä tarjouksia, joilla tehdään alueellisia laatumerkkejä tutuiksi;

11. pitää jäsenvaltioiden kannalta tärkeänä, että luodaan puitteet, joilla helpotetaan kumppanuuksia kaikkien niiden osapuolten välillä, joiden edun mukaista alueellisen laatumerkin kehittäminen on;

12. katsoo, että alueellisen laatumerkin menestyminen edellyttää riittävää määrää asiantuntijoita ja riittävää rahoitusta ja että alueellisia merkkejä olisi tuettava horisontaalisesti ja kohdennetusti unionin rakenne- ja investointirahastojen ja muiden unionin välineiden avulla;

13. katsoo, että alueellinen laatumerkki on erotettava selkeämmin suojatusta maantieteellisestä merkinnästä ja suojatusta alkuperänimityksestä, koska nämä järjestelmät perustuvat eri periaatteisiin eivätkä sovellu samoihin tapauksiin, ja näitä järjestelmiä on tuettava erityisvälinein.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	5.11.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	35 4 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Georges Bach, Izaskun Bilbao Barandica, Philip Bradbourn, Michael Cramer, Philippe De Backer, Luis de Grandes Pascual, Christine De Veyrac, Saïd El Khadraoui, Ismail Ertug, Knut Fleckenstein, Jacqueline Foster, Franco Frigo, Mathieu Grosch, Jim Higgins, Juozas Imbrasas, Dieter-Lebrecht Koch, Georgios Koumoutsakos, Werner Kuhn, Jörg Leichtfried, Gesine Meissner, Mike Nattrass, Dominique Riquet, Petri Sarvamaa, Vilja Savisaar-Toomast, Olga Sehnalová, Brian Simpson, Keith Taylor, Giommaria Uggias, Peter van Dalen, Dominique Vlasto, Artur Zasada
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jean-Jacob Bicep, Spyros Danellis, Michel Dantin, Markus Ferber, Zita Gurmai, Geoffrey Van Orden, Bernadette Vergnaud
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Traian Ungureanu

ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (16.10.2013)

maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle

alueiden laatumerkeistä: kohti maaseututalouden parhaita käytänteitä
(2013/2098(INI))

Valmistelija: Oldřich Vlasák

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa, että alueiden laatumerkit ovat erityisen tärkeitä paikallisille alueille ja maaseudun taloudelle, koska niillä korostetaan tuotteiden ja palvelujen alkuperän yhteyttä tiettyyn ja arvokkaaseen alueeseen sekä edistetään aluetalouden tuottavuutta; katsoo, että näinä globaalitalouden aikoina alueiden laatumerkit voivat toimia merkittävinä maakunnallisen, paikallisen ja alueellisen identiteetin tunnettuuden edistäjinä ja että niiden olisi välitettävä olennaista tietoa asianomaisesta alueesta ja katsoo, että laatumerkit voivat myötävaikuttaa paikallisten ja alueellisten perinteiden, historian ja kunkin alueen erityispiirteiden säilyttämiseen, tunnetuksi tekemiseen ja edistämiseen, mikä lisää maaseutualueiden kilpailukykyä ja vetovoimaisuutta;

2.  on samaa mieltä siitä, että alueiden merkeillä ja eurooppalaisilla suojatuilla alkuperänimityksillä on erityinen tehtävä alueilla, joilla on erityisrajoituksia; panee tässä yhteydessä merkille uudet alkuperänimitykset, kuten hiljattain käyttöön otetun vuoristoalueilta peräisin olevien maataloustuotteiden eurooppalaisen merkin; pyytää komissiota ottamaan käyttöön vastaavan merkin saaristoalueilta peräisin oleville tuotteille; korostaa alueiden merkkien merkitystä erityisaloille, kuten paikallisille luoville toimialoille, joilla voidaan synnyttää uusia kulttuurituotteita osana asianomaisen paikkakunnan brändäystä ja myötävaikuttaa asianomaisten alueiden talouskehitykseen;

3.  korostaa alueiden laatumerkkien monialaista luonnetta ja lisäarvoa, sillä niillä tuetaan tiettyjä maataloustuotteita, käsitöitä sekä erityisiä tuotantomenetelmiä; painottaa eri alueiden laatumerkkien välistä yhteistyötä, joka perustuu useiden eri alueiden laatumerkkien yhteisten resurssien hyödyntämiseen paikallisella ja alueellisella tasolla ja naapurialueiden laatumerkkien synergiaan; katsoo, että alueiden laatumerkeillä merkityt tuotteet voivat olla muiden maaseudulla tuotettujen palvelujen, kuten kestävän matkailu-, majoitus- ja ravitsemustoiminnan, hyviä oheistuotteita ja suunnannäyttäjiä; painottaa tässä yhteydessä, että paikallinen, alueellinen, kansallinen ja unionin laajuinen kokonaisvaltainen lähestymistapa on olennaisen tärkeä alueiden laatumerkeillä merkittyjen tuotteiden edistämisessä ja käyttöönotossa; katsoo, että alueiden laatumerkkien ja maantieteellisten merkintöjen markkinointia olisi tuettava kattavasti, jotta niiden arvostus paranisi niin unionissa kuin sen ulkopuolella; korostaa, että on vältettävä sitä riskiä, että maataloustuotteisiin liitettävät alueiden laatumerkit sekoitetaan nykyisiin maatalous- ja elintarvikealan alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin, sillä näillä suojatuilla alkuperänimityksillä ja maantieteellisillä merkinnöillä merkittyjen tuotteiden on täytettävä sääntelyelinten vahvistamat erityisvaatimukset;

4.  kehottaa Leader+-ohjelman paikallisia toimintaryhmiä edistämään paikallisten ja alueellisten tuottajien, palveluntarjoajien ja kulttuuri-instituutioiden, kuten yliopistojen, kirjastojen ja tutkimuskeskusten välisiä yhteistyöverkostoja, jotta alueiden kulttuuriset ja historialliset näkökohdat voidaan yhdistää alueiden laatumerkeissä sekä muodostaa kestävä side koulutuksen, tutkimuksen ja tuotannon välille ja luoda siten myös kestäviä työpaikkoja;

5.  on sitä mieltä, että alueiden laatumerkeillä, jotka perustuvat alhaalta ylöspäin suuntautuvaan alueelliseen lähestymistapaan, edistetään eri paikallisten taloudellisten toimijoiden sekä yhteiskunnallisten ja ammatillisten organisaatioiden välistä yhteistyötä ja verkostoja, minkä ansiosta ne voivat kehittää ja parantaa tuotteitaan ja palvelujaan sekä ottaa käyttöön ympäristöä vähemmän kuormittavia menetelmiä; on vakaasti sitä mieltä, että työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen sekä ympäristövaikutusten huomioon ottaminen ovat erityisen tärkeitä laatukriteereitä koskevia näkökohtia;

6.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden alueellisia elimiä ottamaan asianmukaisesti huomioon alueiden laatumerkit ja niiden roolin maaseutualueilla sisällyttämällä ne paikallisen ja alueellisen kehityksen strategioihinsa;

7.  katsoo, että alueellisten merkkien menestymiseen tarvitaan riittävästi ammattitaitoisia henkilöitä ja riittävä rahoitus, jotta voidaan muun muassa kehittää liikestrategioita, joiden avulla lisätään niiden markkinaosuutta Euroopassa ja kolmansissa maissa; toteaa, että alueellisia merkkejä olisi tuettava nykyistä tehokkaammin ja asianmukaisemmin unionin rakenne- ja investointirahastojen avulla; kehottaa jäsenvaltioita ja muita asianomaisia tahoja tukemaan tätä lähestymistapaa seuraavan vuosia 2014–2020 koskevan ohjelmakauden ohjelma-asiakirjoissa niiden rajat ylittäviä ohjelmia koskevat ohjelma-asiakirjat mukaan lukien; katsoo, että olisi otettava käyttöön lisätoimia alueiden laatumerkeillä merkittyjen tuotteiden suojelemiseksi kopiotuotteilta ja sen estämiseksi, että ne menevät sekaisin maatalous- ja elintarvikealan eurooppalaisten alkuperänimitysten kanssa;

8.  huomauttaa, että unionin rakenne- ja investointirahastoista myönnettävän rahoituksen saamisen helpottamiseksi asiaankuuluvat hallinnolliset menettelyt olisi tehtävä mahdollisimman yksinkertaisiksi, johdonmukaisiksi ja selkeiksi edunsaajille;

9.  katsoo, että kokemusten vaihto, verkostoituminen ja kumppanuudet sekä alueen historiallinen, kulttuurinen ja symbolinen perintö ovat olennaisen tärkeitä alueiden laatumerkkien menestymiselle; tunnustaa alueellisten, kansallisten ja Euroopan laajuisten yhdistysten kaltaisten edustuselinten roolin alueellisten merkkien ja asianomaisten alueiden näkyvyyden edistämisessä ja vahvistamisessa; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota alueellisia merkkejä koskeviin aloitteisiin unionin alueellisen yhteistyön ja rahoitusaloitteiden mahdollisena yhteisenä aihealueena ja keinona investoida alueen kestävään dynaamiseen kilpailukykyyn.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	14.10.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	30 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Luís Paulo Alves, Francesca Barracciu, Victor Boştinaru, Nikos Chrysogelos, Danuta Maria Hübner, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Mojca Kleva Kekuš, Constanze Angela Krehl, Iosif Matula, Jan Olbrycht, Wojciech Michał Olejniczak, Georgios Stavrakakis, Nuno Teixeira, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Kerstin Westphal, Hermann Winkler, Joachim Zeller
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Andrea Cozzolino, Cornelia Ernst, Catherine Grèze, Karin Kadenbach, Maurice Ponga, Elisabeth Schroedter, Richard Seeber, Patrice Tirolien, Giommaria Uggias, Derek Vaughan
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Edvard Kožušník

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	26.11.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	30 3 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Eric Andrieu, Liam Aylward, José Bové, Luis Manuel Capoulas Santos, Vasilica Viorica Dăncilă, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Hynek Fajmon, Iratxe García Pérez, Béla Glattfelder, Martin Häusling, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Jarosław Kalinowski, Elisabeth Köstinger, Agnès Le Brun, George Lyon, Mairead McGuinness, James Nicholson, Marit Paulsen, Ulrike Rodust, Alfreds Rubiks, Czesław Adam Siekierski, Sergio Paolo Francesco Silvestris, Alyn Smith, Ewald Stadler, Marc Tarabella
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Spyros Danellis, Giovanni La Via, Maria do Céu Patrão Neves, Petri Sarvamaa, Milan Zver