MIETINTÖ Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi
18.12.2013 - (2013/2006(INI))
Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
Esittelijä: Reinhard Bütikofer
- EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
- PERUSTELUT
- KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
- TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
- YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
- SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
- ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
- NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
- VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen XVII osaston 173 artiklan (entinen EY:n perustamissopimuksen 157 artikla), joka käsittelee unionin teollisuuspolitiikkaa ja jossa nimenomaisesti mainitaan unionin teollisuuden kilpailukyky,
– ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten – Teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivitys” (COM(2012)0582),
– ottaa huomioon energiatehokkuudesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU[1],
– ottaa huomioon 29. marraskuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 "Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa" (COM(2012)0710),
– ottaa huomioon 30. marraskuuta 2011 annetun komission ehdotuksen asetukseksi yritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä edistävästä ohjelmasta (2014–2020) (COM(2011)0834),
– ottaa huomioon 31. heinäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon rakennusalaa koskevasta eurooppalaisesta strategiasta (COM(2012)0433),
– ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Pienet ensin”, eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”) (COM(2008)0394),
– ottaa huomioon 4. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Raaka-aineita koskeva aloite: työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen” (COM(2008)0699),
– ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”, (COM(2010)2020),
– ottaa huomioon 6. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020 ‑strategian lippulaivahanke: Innovaatiounioni" (COM(2010)0546),
– ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),
– ottaa huomioon 14. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Teollisuuspolitiikka: kilpailukyvyn parantaminen” (COM(2011)0642),
– ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),
– ottaa huomioon 13. helmikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle” (COM(2012)0060),
– ottaa huomioon 30. toukokuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vakauden, kasvun ja työllisyyden edistäminen” (COM(2012)0299),
– ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kehitystä vauhdittava keskeistä teknologiaa koskeva eurooppalainen strategia – silta kasvun ja työllisyyden edistämiseen”(COM(2012)0341),
– ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Vihreä kirja – Euroopan talouden pitkäaikainen rahoitus” (COM(2013)0150),
– ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Vihreä kirja – Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030” (COM(2013)0169),
– ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka on liitetty 4. marraskuuta 2008 annettuun komission tiedonantoon ”Raaka-aineita koskeva aloite – työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen” (COM(2008)0699) – (SEC(2008)2741),
– ottaa huomioon 26. syyskuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Competitiveness of the European High End Industries” (SWD(2012)0286),
– ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan, joka on liitetty tiedonantoon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten – Teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivitys” (SWD(2012)0297),
– ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”European Competitiveness report 2012. Reaping the benefits of Globalisation” (SWD(2012)0299),
– ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2013 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Industrial relations in Europe 2012” (SWD(2013)0126),
– ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Komission jatkotoimet pk-yrityksille suunnatun, EU:n sääntelyä koskevan Top 10 -kuulemisen johdosta” (COM(2013)0446 lopullinen),
– ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Rakennusalan ja rakennusalan yritysten kestävää kilpailukykyä koskeva strategia”[2],
– ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Työntekijöiden osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet hyvän yrityshallinnon perustekijänä ja vakaana väylänä ulos kriisistä”[3],
– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman investoimisesta vähähiilisten teknologioiden kehittämiseen (SET-suunnitelma)[4],
– ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä+[5],
– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa[6],
– ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta[7],
– ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta[8],
– ottaa huomioon 8. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman resurssitehokkaasta Euroopasta[9],
– ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden toimenpidepaketista ja kasvun edistämistoimista[10],
– ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Pk-yritykset: kilpailukyky ja liiketoimintamahdollisuudet”[11],
– ottaa huomioon 21. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman liuskekaasun ja liuskeöljyn erottelun ympäristövaikutuksista[12],
– ottaa huomioon 21. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman liuskekaasun ja ‑öljyn teollisista, energia- ja muista näkökohdista[13],
– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 – energian tulevaisuus”[14],
– ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050[15],
– ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman uusiutuvan energian nykyisistä haasteista ja mahdollisuuksista EU:n energian sisämarkkinoilla[16],
– ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Euroopan unionin teollisuusalueita koskevat alueelliset strategiat”[17],
– ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa[18],
– ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Osuuskuntien panos kriisin voittamisessa”[19],
– ottaa huomioon 4. helmikuuta 2013 käymänsä keskustelun sen jälkeen kun komissio oli antanut julkilausumansa Euroopan teollisuuden elpymisestä tämänhetkisten vaikeuksien valossa (2013/2538(RSP)),
– ottaa huomioon 10. ja 11. joulukuuta 2012 pidetyssä kilpailukykyneuvoston 3208. istunnossa annetut päätelmät ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten”,
– ottaa huomioon komission puolesta vuonna 2011 laaditun kertomuksen ”EU industrial structure 2011 – Trends and Performance”,
– ottaa huomioon alueiden komitean puolesta huhtikuussa 2013 toteutetusta Eurooppa 2020 -strategian aloitteita koskevasta selvityksestä laaditun kertomuksen globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta,
– ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten. Teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivitys”[20],
– ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten”[21],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0464/2013),
A. ottaa huomioon, että unionin teollisuus on ajautunut ennenkuulumattomaan kriisiin ja että siinä yhdistyy useita tekijöitä, jotka vaikuttavat haitallisesti sen kilpailukykyyn;
B. katsoo, että tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitettujen varojen määrän odotustenmukainen lisääminen edellyttää, että yksityiset yritykset voivat osoittaa niitä varten riittävästi varoja, joita muutoin ei käytetä rasitusta aiheuttavasta sääntelystä johtuvien menojen kattamiseksi;
C. ottaa huomioon, että Euroopan komission esittämät luvut ovat kunnianhimoisia mutta ehdollisia, koska ne riippuvat lukuisista tekijöistä, joita ei ole vielä määritetty asianmukaisesti,
D. ottaa huomioon, että Euroopan teollisuudella on merkittävä asema ja se on merkittävä osa kriisin ratkaisua;
E. ottaa huomioon, että Euroopan teolliset kilpailijat ovat jo vuosia kehittäneet voimakkaita teollisuusstrategioita;
F. ottaa huomioon, että EU tarvitsee strategian talous- ja rahoituskriisistä selviytymiseen ja uuden talouden dynamiikan käynnistämiseen;
G. ottaa huomioon, että komissio pyrkii teollisuuspolitiikkaa koskevalla tiedonannollaan teollisuuspolitiikkaan, jolla valmistellaan teollisuuden käännettä;
H. ottaa huomioon, että Euroopan yhteinen tulevaisuus teollisuuden sijaintipaikkana perustuu nykyaikaistamissuunnitelmaan, jolla vahvistetaan innovointikeskuksia ja poistetaan kehitysvajeet teollisesti ja rakenteellisesti heikoilta alueilta;
I. ottaa huomioon, että luotonsaantirajoitukset vähentävät investointeja sekä haittaavat innovointia ja uusien tehokkaiden teknologioiden käyttöönottoa; katsoo siksi, että eurooppalainen teollisuuspolitiikka tarvitsee vankan rahoitusrakenteen, jolla edistetään investointeja;
J. ottaa huomioon, että eteläisen Euroopan rahoitusolosuhteet ovat tiukemmat ja edellyttävät räätälöityjä rahoitusratkaisuja;
K. ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden olisi otettava oppia teollisuuden rakenneuudistusta koskevista menetelmistä, jotka ovat tuottaneet menestystä Euroopassa ja muissa maailman valtioissa;
L. toteaa komission huomauttaneen, että EU:n teollisuudenalat voivat saada takaisin houkuttelevuutensa maailmanlaajuisten palkkaerojen odotetun kaventumisen johdosta;
M. ottaa huomioon, että eurooppalaisen teollisuuspolitiikan yleisten edellytysten parantaminen edellyttää EU:n sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimivuutta sosiaalisessa markkinataloudessa;
N. ottaa huomioon, että unionin tärkeimpänä tavoitteena on oltava teollisuusalojen ja tietotaidon turvaaminen mahdollistaen samalla teollisuutensa maailmanlaajuisen kilpailukyvyn palauttamisen;
O. katsoo, että teollisuuden energiakustannukset ja energiahintojen kasvava ero unionin ja muiden teollistuneiden valtioiden (erityisesti Yhdysvaltojen) välillä ovat entistä tärkeämmässä asemassa, mikäli nykyisten suuntauksien johdosta ei toteuteta asianmukaisia toimia;
P. ottaa huomioon, että globaalit haasteet edellyttävät ehdottomasti sitä, että energian ja resurssien tehokas käyttö muodostaa unionin teollisuuden uudistamisen perustan, jos tarkoituksena on säilyttää unionin teollisuuden kilpailukyky jatkossakin;
Q. ottaa huomioon, että EU:ssa tarvitaan sellaista teollisuuspoliittista lähestymistapaa, jossa yhdistetään toisiinsa kilpailukyky, kestävyys ja ihmisarvoinen työ, jotta suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin voidaan vastata;
R. ottaa huomioon, että on tarpeen taata EU:n energia-, ilmasto-, ympäristö-, teollisuus-, ja kauppapolitiikan johdonmukaisuus, jotta voidaan saavuttaa tasapaino ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteiden ja RISE-strategian tavoitteiden välillä;
S. ottaa huomioon, että työn tuottavuus on kasvanut viime vuosikymmeninä paljon nopeammin kuin resurssien tuottavuus ja että arvioiden mukaan työn osuus on alle 20 prosenttia tuotantokustannuksista, kun resurssikustannusten osuus on 40 prosenttia;
T. ottaa huomioon, että EU:ssa on myös valtavat innovointivalmiudet, kun kuusi jäsenvaltiota kuuluu maailman 50 innovatiivisimman valtion joukossa kymmenen parhaan joukkoon;
U. ottaa huomioon, että teollisuuspolitiikkaan liittyy voimakkaita yhteiskunnallisia näkökohtia, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntaan;
V. ottaa huomioon, että Euroopan teollisuuspolitiikka edellyttää vahvaa työvoimaa, mutta keskimäärin vain noin seitsemän prosenttia matalan osaamistason työntekijöistä on saanut lainkaan koulutusta;
”Teollisuuden renessanssi kestävää Eurooppaa varten” (RISE-strategia): periaatteet, tavoitteet ja hallinto
1. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio keskittyy teollisuuspolitiikkaan, sillä se on keskeisen tärkeää talouskehityksen ja kilpailukyvyn kannalta, pitkän aikavälin hyvinvoinnin varmistamiseksi ja työttömyyden ongelman ratkaisemiseksi, kun otetaan huomioon, että joka neljäs uusi työpaikka syntyy teollisuudessa ja että ala työllistää noin 34 miljoonaa henkilöä; korostaa, että teollisuuspolitiikalla on puututtava EU:n talouden suhteellisiin heikkouksiin, oli kyse sitten T&K-investointien vähyydestä, energian hintakehityksestä, byrokratiasta tai rahoituksen saatavuuden ongelmista; toteaa, että teollisuuden osuus T&K-menoista on 80 prosenttia ja että Euroopan viennistä liki 75 prosenttia koostuu teollisuustuotteista; tähdentää, että merkittävä osa Euroopan talouden arvosta saadaan teollisuudesta, sillä jokainen teollisuustyöpaikka luo suurin piirtein kaksi uutta työpaikkaa alihankinta- ja palvelualoilla;
2. painottaa, että Euroopan teollinen rooli ja merkitys perustuu tulevaisuudessa RISE-strategiaan (teollisuuden renessanssi kestävää Eurooppaa varten), jolla tähdätään teknologisten, liiketoiminnallisten, rahoituksellisten, ympäristöllisten ja yhteiskunnallisten innovaatioiden avulla kolmanteen teolliseen vallankumoukseen ja johon sisältyy tehokkuusstrategia, jolla teollistetaan Eurooppa uudelleen, vahvistetaan Euroopan teollisuutta kokonaisuudessaan ja vastataan kasvaviin yhteiskunnallisiin haasteisiin; uskoo, että RISE-strategialla voidaan luoda uusia markkinoita muun muassa uusille ja innovoiville tuotteille ja palveluille, uusia liiketoimintamalleja, uusia luovia yrittäjiä ja yrityksiä, uusia työpaikkoja ja uutta ihmisarvoista työtä, mistä seuraa teollisuuden uudistuminen, johon sisältyy taloudellista dynaamisuutta, luottamusta ja kilpailukykyä; katsoo, että yksi tärkeimmistä prioriteeteista on vahvojen teollisuudenalojen ja tietotaidon säilyttäminen ja että avoimet markkinat, energian ja raaka-aineiden saatavuus sekä innovointi ja energia- ja resurssitehokkuus muodostavat tällaisen kilpailustrategian keskeiset pilarit; toteaa, että luotettava tulevaisuuteen suuntautunut liikenneinfrastruktuuri, energian tuotanto- ja jakeluinfrastruktuuri sekä televiestintäinfrastruktuuri ovat myös hyvin tärkeässä asemassa;
3. katsoo, että RISE-strategia on sisällytettävä ekologiseen ja sosiaaliseen markkinatalouteen yrittäjyyden ja reilun kilpailun periaatteiden, ulkoisten kustannusten sisällyttämistä koskevan pitkän aikavälin tavoitteen, asianmukaisten rahoituspolitiikkojen sekä ympäristötietoisen talouden ohjausjärjestelmän mukaisesti; toteaa, että unionin teollisuuspolitiikan on oltava yhteensopiva sellaisten näkemysten kanssa, joita ohjaavat innovointi, kestävyys ja kilpailukyky ja jotka vahvistavat eri teollisuuden aloja ja tietotaitoa sekä kierrätystaloutta; panee merkille teollisuuden ja yritysten keskeisen aseman niin kestävyyden kuin toimitusketjujen avoimuuden merkityksen edistäjinä;
4. painottaa, että RISE-strategia edellyttää lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmaa, jotta turvataan tuotantovälineet ja tietotaito kiireellisiin haasteisiin (kuten tuotannon ylikapasiteetti, rakenneuudistukset ja vilpillinen kilpailu) vastaamiseksi joillakin aloilla, sekä etenemissuunnitelmaa aikatauluineen, joka pannaan täytäntöön pitkällä aikavälillä sovellettavalla lähestymistavalla, joka perustuu selkeisiin ja vakaisiin tavoitteisiin, tieteeseen perustuviin indikaattoreihin sekä elinkaareen ja kierrätystalouteen perustuviin toimintatapoihin ja jolla mahdollistetaan kannustimet ja tarjotaan kannustimia investointien ohjaamiseksi luovuuteen, taitoihin, innovointiin ja uusiin teknologioihin sekä edistetään Euroopan teollisen pohjan nykyaikaistamista, kestävyyttä ja kilpailukykyä noudattamalla arvoketjusta tietoista politiikkaa, joka kattaa kaikki yritykset koosta riippumatta, ottaa myös perusteollisuuden asianmukaisesti huomioon ja edistää tuotantoketjun säilymistä Euroopassa; katsoo, että tämän nykyaikaistamisen olisi perustuttava sekä keskeisille että uusille teollisuudenaloille ja että sillä on tavoiteltava kestävän kehityksen periaatteiden mukaista kasvua;
5. korostaa, että teollisuuspolitiikka käsittää kaikki politiikanalat, joilla on vaikutusta teollisuuteen; toteaa, että teollisuuspolitiikassa on tarkasteltava Eurooppa 2020 ‑strategiassa ja tavoitteissa esitettyjä merkittäviä yhteiskunnallisia haasteita, energiaa, resursseja, työllisyyttä, teollisuutta ja ilmastoa koskevat tulevat tavoitteet mukaan luettuina, ja että se on integroitava tehokkaasti EU-ohjausjakson prosessiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin, jotta luodaan välttämättömät edellytykset investoinneille ja kunnollisten työpaikkojen luomiselle erityisesti nuorille; kehottaa komissiota parantamaan tiedotustoimiaan, jotka liittyvät sen teollisuuspolitiikan tukemista koskeviin sitoumuksiin, jotta palautetaan sijoittajien, työntekijöiden ja kansalaisten luottamus unionin toimiin;
6. panee merkille, että unionin teollisuuden osuus unionin yhteisestä bruttokansantuotteesta (BKT) on laskenut 15 vuodessa 20 prosentista 15 prosenttiin;
7. katsoo, että RISE-strategialla on pyrittävä kunnianhimoisiin ja realistisiin teollisiin tavoitteisiin; panee merkille, että 20 prosentin työllisyyden yleistavoitteen saavuttaminen edellyttäisi vähintään 400 000 uuden teollisuuden työpaikan luomista vuosittain; tukee voimakkaasti 20 prosentin tavoitetta ja ehdottaa, että sitä pidetään EU:n 20-20-20-tavoitteiden mukaisena suuntaa-antavana tavoitteena;
8. katsoo, että näiden tavoitteiden olisi ilmennettävä teollisuuden alalla vallitsevaa uutta asiaintilaa, kuten valmistusteollisuuden ja palvelualan integroiminen (manu-services), sekä siirtymistä kohti dataohjattua taloutta ja lisäarvon tuotantoa; kehottaa komissiota arvioimaan ja perustelemaan tältä osin näiden tavoitteiden edistämiseksi toteuttamiaan toimia ja tarkastelemaan uudelleen teollisuudenalojen luokittelua;
9. korostaa, että teollisuudenalojen toimien avulla voidaan selvitä kriiseistä, ei vähiten siksi, että niillä synnytetään ympäröivää palvelutaloutta;
10. pyytää komissiota pitämään kiinni sitoumuksestaan laatia indikaattoreita, joilla voidaan valvoa ja arvioida uudelleenteollistamisprosessia; korostaa, että näiden indikaattoreiden on oltava sekä määrällisiä että laadullisia, jotta voidaan varmistaa, että prosessi on kestävä ja ympäristönsuojelun kanssa yhteensopiva;
11. odottaa, että asianmukaisesti täytäntöön pantuna RISE-strategialla voidaan elvyttää teollisuutta ja palauttaa tuotantoa EU:hun, kun kiinnitetään huomiota toimitusketjun hallintoon ja otetaan huomioon myös erityiset alueelliset valmistuskulttuurit ja alueellinen kysyntä huolehtien samalla tärkeistä kehittyvistä aloista, jotka ovat välttämättömiä kestävälle taloudelle ja yhteiskunnalle;
12. korostaa, että RISE-strategian onnistuminen edellyttää, että se perustuu asianmukaiseen, selkeään ja ennustettavissa olevaan, politiikkojen väliset päällekkäisyydet välttävään makrotaloudelliseen kehykseen, ja että sille osoitetaan julkisten ja yksityisten investointien vivuttamiseen ja EU:n yleisen kilpailukyvyn edistämiseen tarvittavat budjettivarat; pitää valitettavana, että EU:n nykyinen hallitseva makrotalouspolitiikka ei mahdollista investointeihin ja innovointiin tarvittavan pääoman saantia etenkään pk-yrityksille ja on siten teollisuuspolitiikan vastaista; peräänkuuluttaa tässä yhteydessä älykästä, kestävää ja osallistavaa Euroopan laajuista kasvustrategiaa ja pitää valitettavina neuvoston monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeeseen 1A tekemiä leikkauksia, jotka kohdistuivat erityisesti Horisontti 2020 -aloitteeseen, Cosme-ohjelmaan ja Verkkojen Eurooppa -välineeseen; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan merkittävästi näiden ohjelmien taloudellista kapasiteettia;
13. korostaa, että Euroopan uudelleenteollistamiseen voitaisiin vaikuttaa myönteisesti luomalla EU:n talousarvioon omia varoja;
14. korostaa, että EU:n teollisuuspolitiikka on määriteltävä yksiselitteisesti, sillä tällä hetkellä EU:ssa ja jäsenvaltioissa vallitsee teollisuuspolitiikan alalla monia erilaisia käytäntöjä ja suuntauksia;
15. on tyytyväinen komission monialaiseen lähestymistapaan teollisuuspolitiikassa ja korostaa, että on tärkeää soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa johdonmukaisesti ja koordinoidusti siten, että kaikilla muilla politiikan aloilla (kuten kilpailu, kauppa, energia, ympäristö, rakennerahastot ja sisämarkkinat) otetaan huomioon RISE-strategian tavoitteet; viittaa tässä yhteydessä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön, joka todistaa, että menestyksekäs yhtenäinen ja innovatiivinen toiminta teollisuuspolitiikan alalla on mahdollista, tuottaa kasvua, varmistaa työpaikkoja ja on luonteeltaan yhdentymistä edistävää ja työmarkkinaosapuolet huomioon ottavaa; katsoo, että RISE-strategian olisi perustuttava pikemminkin horisontaaliseen kuin vertikaaliseen teollisuuspolitiikan käsitteeseen; katsoo, että alakohtaisilla toimenpiteillä olisi tuettava arvoketjuja ja sellaisia toimintaklustereita, joihin liittyy merkittävää kasvupotentiaalia, ja että ne on liitettävä alakohtaiseen erikoistumiseen, jotta edistetään huipputeknologiaa ja korkean lisäarvon strategioita sekä innovointia, taitoja, yrittäjyyttä, työllisyyttä ja luovuutta perusteollisuus asianmukaisesti huomioon ottaen; panee tässä yhteydessä merkille autoteollisuuden (Cars 2020) ja terästeollisuuden (teräsalan toimintasuunnitelma) alakohtaiset strategiat ja kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin näiden strategioiden panemiseksi täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kiinnittämään riittävästi huomiota aloihin, joilla osaaminen on vankkaa, tutkimukseen ja kehitykseen investoidaan voimakkaasti ja lisäarvoa tuotetaan, prosesseihin liittyvät innovaatiot mukaan luettuna;
16. ehdottaa, että komissio toteuttaisi kattavan alakohtaisen selvityksen eurooppalaisen teollisuustuotannon lisäarvosta maailmanlaajuisissa tuotantoketjuissa, jotta voitaisiin määrittää eri teollisuudenalojen juurtuminen eri jäsenvaltioihin, ja kehottaa komissiota laatimaan tehokkaamman yhteisen strategian EU:n teollisten etujen puolustamiseksi;
17. katsoo, että EU tarvitsee yksityisen teollisuuden ja julkisten laitosten älykästä yhdistelmää tehostaakseen arvoketjujen muodostumista EU:ssa;
18. korostaa, että tulevaisuudessa koheesiopolitiikka on tärkeimpiä teollista innovointia älykkään erikoistumisen avulla edistäviä unionin politiikan aloja, jolla voidaan vastata kestävään energiaan, ilmastonmuutokseen ja sekä materiaalisten että henkilöresurssien tehokkaaseen käyttöön liittyviin haasteisiin; katsoo näin ollen, että tulevan koheesiopolitiikan ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tuki on ratkaisevan tärkeää unionin ja sen alueiden uudelleenteollistamiselle aidosti nykyaikaisella teollisuuspolitiikalla, jonka on oltava osallistava, kestävä, energiatehokas ja erittäin kilpailukykyinen; kehottaa tehostamaan koheesiopolitiikan ja Horisontti 2020 ‑ohjelmien välistä koordinointia ja synergiaetuja, jotta voidaan perustaa alueellisia innovointihautomoja ja maksimoida innovointia aluetasolla;
19. on komission kanssa samaa mieltä siitä, että teollisuuspolitiikkaan tarvitaan tehokas ja yhdennetty hallintorakenne, joka käsittää myös toiminnan seurannan; palauttaa mieleen Langen teollisuutta koskeneessa mietinnössä esitetyn Euroopan parlamentin suosituksen, että komission asiasta vastaaviin pääosastoihin perustettaisiin pysyvä teollisuuspolitiikan työryhmä, joka ottaa huomioon sidosryhmien palautteen ja koordinoi ja valvoo täytäntöönpanoa; korostaa, että parlamentille olisi tiedotettava säännöllisesti teollisuuspolitiikan kehityksestä, ja pyytää komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille vuosittain RISE-strategian edistymisestä sekä siitä, missä määrin sen tavoitteet on saavutettu saatavissa olevien välineiden avulla; ehdottaa, että myös prioriteettitoimintalinjoista vastaavat työryhmät julkaisevat vuosikertomuksen; pyytää komissiota myös toteuttamaan tutkimuksen, jossa määritetään Euroopan teollisuuteen ja tiettyihin aloihin kohdistuvat ylikapasiteettiin ja rakenneuudistuksiin liittyvät haasteet, jotta voidaan esittää ratkaisuja lyhyellä aikavälillä, ja kehottaa komissiota seuraamaan eurooppalaisen valmistusteollisuuden mahdollista siirtämistä muualle; korostaa, että RISE-strategian toteuttaminen edellyttää sidosryhmien allianssia ja kumppanuutta, jotka kattavat eri alojen (pk-yritykset mukaan luettuina) teollisuuden, ammattiliitot, korkeakoulut sekä kansalaisyhteiskunnan, kuten kuluttajien eturyhmät ja kansalaisjärjestöt; kehottaa komissiota hyödyntämään perussopimuksen 173 artiklan 2 kohtaa täysimääräisesti RISE-strategian edistämiseen ja sen resurssien tehokkaampaan hyödyntämiseen; korostaa, että on tärkeää parantaa unionin teollisuuspolitiikan alan viestintää kansalaisiin ja erityisesti nuoriin nähden, jotta korostetaan unionin teollisuuden, sen ammattien ja siihen liittyvien taitojen merkitystä;
20. katsoo, että RISE-strategialla on pyrittävä luomaan Eurooppaan houkutteleva ja kilpailukykyinen ympäristö, joka vauhdittaa investointeja kaikkialla unionissa ja sen alueilla ja erityisesti Etelä-Euroopassa, jotta voidaan lisätä kasvua erityisesti edistämällä älykästä erikoistumista ja klustereiden muodostamista, myös rajat ylittäviä klustereita ja liiketoimintaverkostoja;
21. kiittää varapuheenjohtaja Antonio Tajania tämän työstä teollisuuspolitiikan koordinoimiseksi tiiviimmin kilpailukykyneuvoston kanssa; toteaa, että RISE-strategiaa koskevan teollisuuspolitiikan olisi muodostettava yhteinen perusta EU:lle, mutta painottaa, että tällöin on otettava huomioon toisistaan eroavat kansalliset ja alueelliset olot ja että sitä on koordinoitava jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikan kanssa; kannattaa ajatusta vahvistaa kilpailukykyneuvoston asemaa siten, että se voisi tukea yhdessä komission kanssa politiikkojen vertikaalista yhteensovittamisesta Euroopan, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla; toteaa, että muun muassa älykäs sääntely ja hallintotaakan pienentäminen ovat teollisen kasvun keskeisiä edellytyksiä;
22. katsoo, että eri alueelliset tasot on otettava täysimääräisesti mukaan uudelleenteollistamisen prosessiin, minkä johdosta niillä olisi toteutettava koordinoituja toimia alueidensa painopistealueiden, mahdollisuuksien ja vahvuuksien määrittämiseksi sekä pk-yritysten kehityksen vauhdittamiseksi; toteaa, että kriisi kohdistuu ensimmäiseksi pk-yrityksiin, vaikka niillä onkin se etu, että ne pystyvät kokonsa ja riittävän reagointikykynsä ansiosta vastaamaan muutoksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön pk-yrityksille tarkoitettuja erityisiä tuki- ja avustusohjelmia sekä tukemaan pk-yrityksiä kehittymään alansa johtaviksi teollisiksi toimijoiksi; on tyytyväinen alueiden komitean sekä komission työhön älykkäiden erikoistumisstrategioiden laatimiseksi, jotta EU:n rahoitus voidaan kohdentaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin;
23. kehottaa jäsenvaltioita perussopimusten mahdollisten muutosten yhteydessä luomaan sellaisen yhteisen teollisuuspolitiikan, jonka yhteydessä sovitaan kunnianhimoisista tavoitteista ja välineistä samaan tapaan kuin yhteisessä maatalouspolitiikassa, eli yhteistä strategiaa tukevasta todellisesta monikansallisesta yhteistoiminnasta, huomattavista rahoitusvaroista ja markkinoiden sääntelyvälineistä, joita käytetään maailman muilla merkittävillä kauppa-alueilla ja joita ovat esimerkiksi valuuttaväline tai valtiontukisäännöt, jotka mukautetaan EU:n teollisuuden tarpeisiin pitäen kuitenkin kiinni siitä, että toimitaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti;
24. pitää myönteisenä, että komissio kiinnittää huomiota tuottajiin, erityisesti teollisuuden alalla, eikä ainoastaan kuluttajiin;
25. pitää hyvin valitettavana, että komission ehdotuksessa ei ole palkkojen polkemisen ja sosiaalisen polkumyynnin torjumista, työntekijöiden osallistumista ja rakenneuudistusta koskevia toimenpiteitä;
Innovointi, tehokkuus ja kestävä teknologia
26. korostaa, että innovointia, tehokkuutta ja uusia teknologioita, kestävyyttä lisäävät teknologiat mukaan luettuina, edistävällä strategialla sekä uusilla liiketoimintamalleilla, luovuudella ja edistyneellä valmistusteknologialla voidaan uudistaa ja nykyaikaistaa EU:n teollista pohjaa ja lisätä EU:n keskeistä kilpailukykyä alueellisella ja yleisellä tasolla; katsoo, että innovointia on edistettävä kautta linjan ottaen huomioon kaikki sidosryhmät alkaen työntekijäportaasta ja muusta kuin teknisestä innovoinnista ja ulottuen tutkimuslaboratorioissa toteutettavaan huipputeknologian tutkimukseen ja kehitykseen; toteaa tältä osin, että on tärkeää ottaa työntekijät ennakoivasti mukaan innovointiprosessiin, jolla edistetään talous-, sosiaali- ja ympäristöalalla johtoasemassa olevia innovatiivisia yrityksiä; korostaa tarvetta luoda suotuisa toimintaympäristö ja pitää keskeisen tärkeänä varmistaa olosuhteet, joissa yritykset voivat toimia ja olla kilpailukykyisiä; katsoo, että on tarpeen vahvistaa EU:n tietopohjaa, vähentää hajanaisuutta edistämällä huippuosaamista tieteen ja koulutuksen aloilla, luoda olosuhteet, joissa hyvät ideat voidaan muuttaa markkinakelpoisiksi tuotteiksi, parantaa innovatiivisten yritysten rahoituksen saatavuutta, luoda innovointia tukeva toimintaympäristö ja poistaa sosiaalinen ja maantieteellinen epätasa-arvo tekemällä innovoinnin etuja tunnetuiksi koko Euroopassa; painottaa, että tässä yhteydessä olisi otettava huomioon erityisesti komission vuotuinen innovaatiokertomus (Innovaatiounionin tulostaulu 2013), jossa osoitetaan, miten innovaatiot vaikuttavat kestävän kilpailukyvyn vahvistamiseen, esitetään vertaileva arviointi EU:n jäsenvaltioiden tutkimus- ja innovaatiotoiminnasta ja esitellään niiden tutkimus- ja innovaatiojärjestelmien suhteelliset vahvuudet ja heikkoudet;
27. katsoo, että EU:n tutkimus- ja innovointivarojen olisi toimittava katalysaattorina ja niitä olisi käytettävä yhteisvaikutuksessa eri eurooppalaisten, kansallisten ja alueellisten välineiden ja varojen kanssa; palauttaa mieleen kolmen prosentin T&K-tavoitteen, jossa kaksi kolmasosaa tulee yksityiseltä sektorilta; kannattaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luomista Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaisesti ja kehottaa komissiota varmistamaan riittävät houkuttimet yksityisen sektorin investointien takaamiseksi;
28. suhtautuu myönteisesti neljän prosentin osuuteen, joka kohdistetaan pk-yrityksille kohdennetun välineen kautta Horisontti 2020 -ohjelman kehyksessä;
29. on tyytyväinen komission ekologisen suunnittelun, kehdosta kehtoon -lähestymistapaa soveltavan kierrätettävyyden, tuotteiden uusien kestävyyskriteerien ja rakennusprosessien sekä resurssitehokkuuden painotukseen; kehottaa esittämään resurssien tehokasta käyttöä koskevia lainsäädäntöehdotuksia ja tutkimuksia, jotta voidaan ottaa huomioon investointien toteuttamiskelpoisuus tehokkuutta, kannattavuutta ja pitkän aikavälin vaikutuksia koskevien kriteerien perusteella; kehottaa komissiota edistämään edelleen elinkaariajattelua yhdennetyllä tuotepolitiikalla, jossa otetaan huomioon tuotteen koko elinkaari (kehdosta kehtoon -lähestymistapa);
30. on tyytyväinen komission toimintalinjoihin sekä mahdollisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin; on kuitenkin huolestunut siitä, että suurten datamassojen ja tieto- ja viestintätekniikan kehitystä ei ole otettu asianmukaisesti huomioon; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä kehityskulut asianmukaisesti strategiaan; katsoo, että laajakaistapalvelut ovat EU:n teollisuuden kehityksen avaintekijä ja voivat parantaa EU:n talouskasvua ja työllisyyttä ja siksi laajakaistayhteyksiin tehtävien investointien edistämisen olisi oltava edelleen yksi EU:n prioriteeteista nopeiden laajakaista- ja valokuituverkkojen saamiseksi käyttöön; kehottaa komissiota tukemaan klusterien muodostumista toimintalinjoissa sekä edistämään niiden välisiä synergioita ja heijastusvaikutuksia;
31. korostaa, että siirryttäessä kestävään talouteen tieto- ja viestintäteknologian merkitys on keskeinen muun muassa dematerialisaation, ympäristöystävällisyyden valvomisen, liikenteen ja logistiikan tehokkuuden, sähköisten palvelujen ja terveyden aloilla; suhtautuu myönteisesti EU:n uuteen elektroniikka-alan teollisuusstrategiaan (New European Industrial Strategy for Electronics), jonka tavoitteena on kaksinkertaistaa sirujen tuotanto EU:ssa ja korottaa sen osuus 20 prosenttiin maailmanlaajuisesta tuotannosta; painottaa, että on jatkettava tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisen edistämistä perinteisillä teollisuudenaloilla; lisäksi on kehitettävä uusia digitaalisia tuotteita ja palveluja, joilla autetaan saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet;
32. on tyytyväinen edistynyttä valmistusteknologiaa koskevaan toimintalinjaan; katsoo, että SPIRE:n kaltaiset yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet voivat hyötyä siitä; katsoo, että tieto- ja innovointiyhteisön perustaminen vuoteen 2016 mennessä lisäarvoa luovan valmistusteollisuuden alalle on ensisijainen tavoite; kehottaa komissiota integroimaan EIP:n alaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia käsittelevän eurooppalaisen asiantuntijakeskuksen (EPEC) kokemukset tuleviin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin; kannustaa komissiota luomaan edistynyttä valmistusteknologiaa koskevaa synergiaa myös jäsenvaltioiden, teollisuuden ja tutkimuslaitosten välille; kehottaa komissiota tarkastelemaan, missä määrin Yhdysvaltojen kansallinen valmistusteollisuuden innovaatioiden verkosto (National Network for Manufacturing Innovation) voisi toimia mallina;
33. suhtautuu myönteisesti älykkäitä verkkoja koskevaan toimintalinjaan ja katsoo, että sen soveltamisalan laajentaminen ja uusien ehdotusten lisääminen tekisi siitä entistä tarkoituksenmukaisemman; suosittaa, että sen työhön sisältyisi myös komission mainitsema riittävän energiainfrastruktuurin, energian varastoinnin ja varatehon näkökulma, kuten tehokas sähköverkko, jonka liitosyksiköt auttavat toteuttamaan sähkön sisämarkkinat ja käsittelemään uusiutuvia energiavaroja, kuten merituulivoimaa, ja korkean teknologian digitaalista infrastruktuuria;
34. kehottaa komissiota ehdottamaan sellaisia klusteripolitiikkaa ja klustereiden verkkoja koskevia ehdotuksia, joiden muotona on toisiinsa yhteydessä olevien yritysten, tavarantoimittajien, palvelujentarjoajien ja tutkimuslaitosten välinen yhteistyö erityisesti arvoketjuissa ja joilla myös edistetään klustereiden luonnollista alhaalta ylöspäin suuntautuvaa muodostumista vastauksena yrityksien ja/tai tutkimusalan tarpeisiin; painottaa, että erityisesti rakenteellisesti heikompien alueiden integroimiseksi Euroopan teollisuuden arvoketjuun on tärkeää muodostaa rajat ylittäviä klustereita unionin laajuisen kilpailun pohjalta, koska ne kannustavat aliedustettuja maita/alueita osallistumaan ja varmistavat taitotiedon siirtymisen kaikkien jäsenvaltioiden tutkimusyhteisöjen välillä; katsoo, että tämä on ratkaiseva näkökohta, joka on integroitava alueellisiin teollisuuspolitiikkoihin; toteaa, että komission olisi kiinnitettävä riittävästi huomiota olemassa olevien klustereiden tukemiseen; kannustaa komissiota perustamaan resurssitehokkuuden alan klustereita tulevan pk-yritysten ympäristöystävällisen toimintasuunnitelman avulla;
35. on tyytyväinen strategiaan, joka perustuu keskeisiin mahdollistaviin teknologioihin aloilla, joilla EU:lla on vahva kilpailuetu ja mahdollisuus kasvattaa sitä, koska sillä on vahva tutkimuspohja, mutta katsoo, että tulosten hyödyntämiseksi tarvitaan lisätoimia, jotta tämä kilpailuetu myös saavutetaan; kannattaa ehdotettuja toimia koordinoinnin ja synergioiden parantamiseksi politiikanalojen ja välineiden, myös Horisontti 2020 ‑ohjelman, EIP:n, EU:n rakennerahastojen ja muiden julkisten ja yksityisten rahastojen välillä; on tyytyväinen aloitteisiin, jotka koskevat kehitystä vauhdittavaan keskeiseen teknologiaan liittyvien klusterikohtaisten toimien vahvistamista ja alueiden välisen yhteistyön lisäämistä; kehottaa komissiota välttämään sitä, että yksittäisiin yhteenliittymiin tai yksittäisiin yrityksiin perustetaan suljettuja piirejä; toteaa, että tutkimusinfrastruktuurin rahoituksen on oltava useille toimijoille hyödyllistä ja käyttökelpoista;
36. kehottaa komissiota parantamaan älykkäät kaupungit -hankkeiden (Smart Cities) esimerkin perusteella viestintäverkkoja alueiden ja kaupunkien yhteistyön avulla, jotta yhteisiä palveluita hallinnoidaan ja energiaa tuotetaan ja kulutetaan tehokkaalla tavalla, ja kannustamaan energiatehokkuuden parantamista koskevia toimenpiteitä, joilla edistetään esimerkiksi huipputekniikkaa hyväksi käyttävien ja vähän energiaa kuluttavien rakennuksien rakentamista;
37. panee merkille, että komission tutkimus- ja innovaatio-ohjelmissa vallitsevana suuntauksena on ”teknologian työntövoima”; katsoo, että on yleisesti vahvistettava markkinavetoisia toimenpiteitä ja toimia, joilla ratkaisut voidaan tehokkaasti saattaa markkinoille;
38. kehottaa komissiota yhdistämään tarjontapuolen politiikan välineet kysyntäpuolen välineisiin perustamalla innovaatiokumppanuuksia (kuten älykkäitä kaupunkeja, aktiivista ikääntymistä ja raaka-aineita koskevat kumppanuudet) ja kehittämällä ”edelläkävijämarkkinoita”, joiden tavoitteena on edistää yhteiskunnan tarvitsemien uusien tuotteiden ja palveluiden saattamista markkinoille;
39. kehottaa komissiota kehittämään strategian, jolla varmistetaan, että Eurooppa houkuttelee ulkomaisia lahjakkuuksia samalla, kun säilytetään suhteet ulkomailla oleskeleviin eurooppalaisiin lahjakkuuksiin; painottaa, että on tärkeää ottaa toimintaan mukaan EU:n ulkomaalaisyhteisöt ja rohkaista näitä hyödyntämään osaamistaan ja suhteitaan liiketoimintamahdollisuuksiin EU:ssa;
40. katsoo, että kannustamalla kestäviä matkailun muotoja, joihin liittyy paikallisten tuotteiden kulutus, voidaan vauhdittaa maatalous- ja käsityötoiminnan elpymistä sekä mikroyritysten levittäytymistä paikallisesti ja voidaan antaa vauhtia talouden elpymiselle ja samalla varmistaa, että ympäristöstä huolehditaan asianmukaisesti siten, että kulttuureja ja asuinalueita suojellaan ja eroosiota ja maanvyörymiä estetään;
41. pitää biotieteitä strategisena alana Euroopan unionille, koska se tarjoaa innovointimahdollisuuksia, sillä on merkittävä asema Euroopan teollisuustuotannossa, se luo suoraan ja välillisesti paljon työpaikkoja ja se tarjoaa mahdollisuuksia viedä tuotteita unionin ulkopuolelle;
42. katsoo, että EU:n on teollisuuspolitiikkansa kehittämiseksi tehtävä poliittisia valintoja ja keskitettävä toimensa strategisiin aloihin, jotta vastataan yhteiskunnallisiin haasteisiin eurooppalaista tietotaitoa hyödyntäen; kannustaa näin ollen Euroopan komissiota laatimaan strategisen toimintasuunnitelman unionin biotieteiden alaa varten, kuten tiedonannossa ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten: teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivitys” on ehdotettu;
Sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen ja ulkoisten markkinoiden avaaminen RISE-strategialle
43. painottaa, että Euroopan sisämarkkinat ovat keskeisessä asemassa Euroopan teollisuuden kotimarkkinoina ja että on kehitettävä sisämarkkinastrategia, joka edistää kysyntälähtöisiä innovaatiotarpeita, jotta voidaan edistää uusien teknologioiden käyttöönottoa ja auttaa siten luomaan uusia markkinoita, liiketoimintamalleja ja teollisuudenaloja; korostaa, että tämä on erityisen olennaista, kun on kyse T&K-toiminnan tulosten levittämisestä markkinoille; tähdentää, että sisämarkkinoiden ennustettavien sääntöjen ja standardien – joita sovelletaan tehokkaasti jäsenvaltioissa – avulla yrityksille voidaan tarjota vakaat tulevaisuudennäkymät; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita saattamaan kiireesti loppuun tavaroiden, energian, televiestinnän, liikenteen, (komission aloitteessaan kaavailemien) ympäristöystävällisten tuotteiden ja pääomasijoitusten sisämarkkinat sekä varmistamaan tutkijoiden, tieteellisen tietämyksen ja tekniikan vapaan liikkuvuuden; huomauttaa, että toteuttamatta jääneet sisämarkkinat muodostavat esteen kasvulle, ja kehottaa komissiota tutkimaan, missä määrin kriisi on vaikuttanut sisämarkkinoihin, ja puuttumaan EU:ssa vallitseviin kustannuseroihin, jotka voivat haitata EU:n yrityksiä kolmansien maiden kilpailijoihin verrattuna; varoittaa, että sisämarkkinoiden pirstoutuminen voi johtaa kilpailun vääristymiseen EU:n jäsenvaltioiden välillä; kehottaa EU:ta pyrkimään yhteistyötään työoikeuden ja veroetujen alalla; kehottaa komissiota edistämään ”Made in Europe” ‑merkinnän käyttöä sisämarkkinoiden ja eurooppalaista alkuperää olevien tuotteiden vahvistamiseksi;
44. on tyytyväinen komission aikomukseen laatia horisontaalinen toimintasuunnitelma innovatiivisten tavaroiden ja palvelujen kysynnän lisäämiseksi; kehottaa komissiota jatkamaan tutkimusta tuotteiden elinkaaresta alkaen raaka-aineista kierrätysvaiheeseen, jotta edistytään tuotteiden tehokkuuden viitearvojen määrittämisessä ottaen kustannus-hyötysuhteen ja innovointimahdollisuudet huomioon;
45. painottaa, että julkisten hankintojen on oltava innovointia lisäävä tekijä; muistuttaa, että julkiset hankinnat ovat erottamaton osa kauppakumppaniemme teollisuuspolitiikkaa; uskoo, että valtiontukisuuntaviivojen avulla olisi pyrittävä lisäämään EU:n teollisuuden kilpailukykyä myös ottamalla käyttöön EU:n kauppakumppaneiden parhaita käytäntöjä ja hyviä esimerkkejä, edistettävä eurooppalaista yhteistyötä ja mahdollistettava innovointia tukevat toimenpiteet; uskoo, että standardoinnilla sekä yritysten yhteiskuntavastuulla ja myös maahantuotuja tavaroita koskevilla ympäristömerkinnöillä on tärkeä merkitys uuden teknologian käyttöönoton vauhdittamisessa; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle toiminnot, jotka tukevat uusien tuotteiden, palveluiden ja teknologioiden standardointia ja yhteentoimivuutta Euroopan sisäisen kilpailun ja kansainvälisten kaupankäyntimahdollisuuksien tukipilarina;
46. panee merkille, että markkinavalvonta on olennainen tukipilari tuotteiden turvallisuuden ja laadun varmistamisessa sisämarkkinoilla; pitää myönteisenä komission esittämää tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontapakettia ja korostaa samalla sitä merkitystä, joka alkuperämerkinnällä voi olla kuluttajien lisäksi myös entistä avoimemman kotimaisen ja kansainvälisen kauppapolitiikan yhteydessä; kehottaa komissiota valjastamaan internetin tehon ja vaikuttavuuden markkinavalvontaa koskevaan työhönsä tarjoamalla yleisölle mahdollisuuden osallistua antamalla pätevää palautetta tuotteista; korostaa tässä yhteydessä toimivan kuluttajansuojan merkitystä unionissa;
47. painottaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttaminen on tärkeä osa EU:n teollisuusstrategiaa; muistuttaa, että sisämarkkinoiden digitalisointi ja sähköisen kaupankäynnin kehittäminen sisämarkkinoilla on pk-yrityksille tärkeää; katsoo, että digitaaliset markkinat ja uudet tietotekniikat tarjoavat mahdollisuuden teolliselle kehittämiselle, jota voidaan hyödyntää vieläkin täysimääräisemmin ja jonka alalla Euroopan taitotieto on vankka; korostaa, että on ehdottoman tärkeää mukauttaa EU:n tieto- ja viestintäteknologian standardointipolitiikka markkinoiden ja toimintapolitiikkojen kehitykseen, joka johtaa muun muassa sellaisten yhteentoimivuuteen perustuvien unionin toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseen kuin sähköinen liiketoiminta ja kauppa, sähköiset rahtikirjat ja älykkäät liikennejärjestelmät;
48. painottaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden toteutumisen olisi oltava tärkeä osa EU:n teollisuusstrategiaa; korostaa, että verkon ja sen ulkopuolella toimiviin markkinoihin olisi sovellettava samaa sääntelykehystä reilun kilpailun varmistamiseksi ja kuluttajien suojelemiseksi;
49. on tyytyväinen, että komissio hyväksyy ylimmän laatutason kulttuuri- ja luovalle teollisuudelle alakohtaisen taloudellisen määritelmän, joka kattaa horisontaalisesti eri tuote- ja palvelumarkkinoiden ylimmät segmentit ja perustuu erityispiirteisiin, kuten kulttuurin ja luovuuden panokseen, tuotteen arvostukseen, teollis- ja tekijänoikeuksiin, valmistuksen laatuun, muotoiluun ja innovointiin, markkinointiin ja kuluttajille osoitettuun viestintään; kehottaa komissiota tunnustamaan huippuosaamista vaativien ammattien erityisaseman niillä Euroopan teollisuudenaloilla, jotka ovat uusien työpaikkojen lähteitä Euroopassa ja jotka täyttävät neljä kriteeriä, jotka ovat luovuus, huippuosaaminen, osaaminen ja oppiminen koko uran ajan;
50. suhtautuu myönteisesti komission aikeisiin tukea ylimmän laatutason tuotteiden alan kilpailukykyä ja panee merkille, että sen osuus on kolme prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta ja se tarjoaa suoraan ja epäsuorasti yli 1,5 miljoonaa työpaikkaa; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, joilla vastataan tämän alan osaamisvajeen riskiin, jotta nimenomaisesti eurooppalainen tuotanto ja osaaminen säilytetään;
51. toteaa, että unionin terästeollisuuden kapasiteetista on käytössä vain 50 prosenttia ja että unionin terästuotanto on vähentynyt 25 prosenttia vuodesta 2008 alkaen;
52. toteaa, että unionin autoteollisuus, joka valmisti 16 miljoonaa autoa vuonna 2007, tuottaa vuonna 2013 alle 12 miljoonaa autoa;
53. katsoo, että nykyisen rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisin olosuhteissa julkiset ja yksityiset investoinnit liittyvät olennaisesti kestävää kasvua koskevaan kokonaisstrategiaan; kannattaa tässä yhteydessä valtiontukijärjestelmän kokonaisuudistusta siten, että ryhdytään soveltamaan entistä vahvemmin sosiaalisiin ja taloudellisiin näkökohtiin perustuvaa lähestymistapaa noudattamalla kilpailusääntöjen yhteydessä SEUT:n 101 ja 102 artiklassa vahvistettua suurempaa joustavuutta; toistaa, että on tärkeää ottaa paremmin huomioon julkisten menojen laatu ja tehokkuus;
54. korostaa, että teollisuuspolitiikassa olisi hyödynnettävä kaikilta osin kilpailupolitiikan välineitä tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi ja kilpailukykyisten markkinoiden edistämiseksi;
55. kehottaa komissiota arvioimaan, onko sellainen tilanne yhteensopiva EU:n kilpailuoikeuden kanssa, jossa maailmanlaajuista suuryhtiötä kielletään luovuttamasta toimipaikkaa, jonka se on päättänyt sulkea, toiselle mahdolliselle liiketoiminnan jatkajalle tai julkiselle yhteisölle, joka jatkaisi liiketoimintaa väliaikaisesti;
56. panee merkille teollisuustuotteiden sisämarkkinoiden uudistusta koskevan komission tutkimuksen; kehottaa komissiota varmistamaan, että nämä standardit ovat yhteensopivat markkinoiden kanssa;
57. panee merkille komission ponnistelut sääntelyn järkeistämiseksi, joilla se pyrkii keventämään teollisuuden taakkaa lainsäädännön vaikuttavuutta heikentämättä ja joihin sisältyy vaikutustenarviointeja, kilpailukyvyn tarkasteluja, kuntotarkastuksia ja pk-yritystestejä, erityisesti mikroyritysten ja pk-yritysten osalta; tunnustaa tarpeen vakauttaa sääntelyä investointien edistämiseksi; katsoo, että hallinnollinen rasitus ja politiikkojen ristiriitaisuus muodostavat usein esteen teollisuusyritysten kilpailukyvyn parantamiselle ja että ponnisteluiden kyseisen rasituksen keventämiseksi olisi oltava poliittisen toimintaohjelman kärkipäässä, ja odottaa komission antavan tästä aiheesta ehdotuksia, joihin sisältyy konkreettisia tavoitteita; kannattaa sääntelyn johdonmukaisuutta, monialaista lähestymistapaa sääntelyyn, prioriteettien asettamista ja kilpailukyvyn entistä tarkempaa tarkastelua, joiden tulisi kuulua kiinteänä ja pakollisena osana vaikutustenarvioinnin suuntaviivoihin; pyytää jäsenvaltioita käyttämään pk-yritystestiä ja kilpailukyvyn tarkasteluun tarkoitettua testiä myös kansallisella tasolla; pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä arvioida lainsäädännön kumulatiivisia vaikutuksia terästeollisuudessa ja kehottaa sitä kehittämään menetelmää edelleen sekä yksilöimään muita aloja, jotka voisivat hyötyä kyseisestä lähestymistavasta;
58. rohkaisee hyödyntämään paremmin direktiivissä 98/34/EY säädetyn ilmoitusmenettelyn mahdollisuuksia ja ehdottaa jäsenvaltioille, että ne ottavat käyttöön kilpailukyvyn tarkastelun kansallisen lainsäädännön laadintavaiheissa tehtävissä vaikutusarvioinneissa osana sisämarkkinatestiä, jonka Euroopan parlamentti kehotti ottamaan käyttöön 7. helmikuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa suosituksista komissiolle sisämarkkinoiden hallinnoinnista;
59. kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act ‑aloitteen; panee merkille Yritys-Eurooppa-verkoston merkityksen pk-yritysten tukena EU:n rajatylittävässä kaupassa; korostaa, että on tärkeää tukea pienyrityksiä ja auttaa niitä kasvamaan keskisuuriksi yrityksiksi sekä pk-yrityksiä suuriksi toimijoiksi, jotta myös niiden yleistä kilpailukykyä voidaan edistää; kiinnittää huomiota siihen, että on taloudellisesti kannattavaa myös edistää tietyillä aloilla, kuten puolustusalalla, toimivien yritysten välisiä siteitä, jotta saavutetaan mittakaavaetuja ja jotta yhteiset teollisuushankkeet voidaan jakaa;
60. katsoo, että pk-yritysten on ehdottomasti pystyttävä hyödyntämään polkumyynnin vastaisia menettelyjä helpommin, edullisemmin ja nopeammin, jotta pk-yrityksiä voidaan suojella tehokkaammin kauppakumppaneiden vilpillisiltä kaupankäyntitavoilta; kehottaa unionia ottamaan huomioon tämän seikan kaupan suojatoimien tarkistamisen yhteydessä;
61. kehottaa EU:ta nostamaan teollisuustuotantonsa arvoa toimittamalla täsmällisempiä tietoja kuluttajille, tekemällä pakolliseksi alkuperämerkinnän unionin tuotteissa ja kolmansista maista tuoduissa tuotteissa ja vaatimalla, että kolmansissa maissa kunnioitetaan eurooppalaisten elintarvikkeiden maantieteellisiä merkintöjä;
62. muistuttaa, että tekninen kehitys on herkkä ala; pitää teollis- ja tekijänoikeuksia tietotalouden olennaisena osana ja terveenä teollisuuspolitiikkana, jolla voidaan tukea innovointia ja tutkimusta ja vahvistaa Euroopan teollisuutta; on tämän vuoksi tyytyväinen EU:n yhteispatentin käyttöönottoon ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan sen viipymättä täytäntöön; katsoo, että sen luomiseen johtava prosessi olisi sisällytettävä teollisuudenalojen yhdentämisen ja sisämarkkinoiden vahvistamisen alan parhaisiin käytäntöihin; on huolestunut siitä, että nykyinen teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmä ei useinkaan täytä tehtäväänsä, joka on toimia innovoinnin katalysaattorina; katsoo, että ratkaisujen saatavuutta markkinoilla voidaan nopeuttaa lisäämällä avoimuutta sekä innovatiivisia hallinto- ja lisensointikäytäntöjä; suhtautuu myönteisesti komission tässä asiassa aloittamaan työhön; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua erityisesti torjumalla väärentämistä ja teollisuusvakoilua; korostaa, että tarvitaan uusia hallintorakenteita ja foorumeja teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseen kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota laatimaan liikesalaisuuksien suojelua koskevan unionin strategian;
63. korostaa teollis- ja tekijänoikeuksien harjoittamisen merkitystä fyysisessä ja digitaalisessa ympäristössä kasvun ja työpaikkojen luomiseksi Euroopan teollisuudessa; on tässä suhteessa tyytyväinen EU:n tavaramerkkijärjestelmän käynnissä olevaan uudistukseen, jolla on mahdollista tehostaa tavaramerkkien suojaamista verkossa, verkon ulkopuolella ja kaikkialla sisämarkkinoilla;
64. tukee käynnissä olevaa tavaramerkkilainsäädännön uudistusta, jolla vahvistetaan tavaramerkkien suojelua verkossa ja sen ulkopuolella sekä kaikkialla sisämarkkinoilla ja kansainvälisessä kaupassa;
65. on tyytyväinen, että patenttitiheikköjen ja patenttiväijytysten ongelma on tunnustettu; kannattaa sääntelyjärjestelmän muuttamista siten, että voitaisiin tukea kilpailua edistäviä ristiinlisensoinnin muotoja tai patenttien yhdistämiseen liittyviä järjestelyjä;
66. kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, joka mahdollistaa sen, että eurooppalaiset yritykset voivat valmistaa geneerisiä ja biosimilaareja lääkkeitä EU:ssa lisäsuojatodistuksen voimassaolon ajan patenttisuojan päättymisen jälkeen valmistautuakseen markkinoille tuomiseen heti lisäsuojatodistuksen voimassaolon päätyttyä tai vientiin maihin, joissa ei ole patenttia tai lisäsuojatodistusta; uskoo, että tällainen säännös voisi auttaa välttämään tuotannon ulkoistamisen ja edistämään työpaikkojen syntymistä EU:ssa sekä luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset eurooppalaisille yrityksille ja niiden kilpailijoille kolmansissa maissa;
67. korostaa, että ulkosuhteet ulottuvat Maailman kauppajärjestön (WTO) tasolla allekirjoitettavien sopimusten ulkopuolelle ja että teollisuuspolitiikan ulkoista ulottuvuutta kehitettäessä EU:n ja jäsenvaltioiden olisi määriteltävä yhteisiä näkökantoja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi globaalilla tasolla;
68. kiinnittää huomiota siihen, että 7. helmikuuta 2013 julkistamassaan yhteisessä tiedonannossa "Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategia: avoin, turvallinen ja vakaa verkkoympäristö”[22] komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja sitoutui laatimaan tietoverkkoturvallisuusstrategian siihen kuuluvine välineineen ja edistämään tietoverkkoturvallisuusalan teollisia ja teknologisia resursseja; kehottaa panemaan nämä politiikat nopeasti täytäntöön ja laajentamaan niiden soveltamisalaa, jotta yrityksiä ja etenkin pk-yrityksiä voidaan suojella tietoverkkorikollisuudelta;
69. korostaa tarvetta parantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla; panee merkille Euroopan unionin kauppastrategian merkityksen; kehottaa komissiota uudistamaan kauppapolitiikkaansa EU:n kauppakumppaneiden kiristyvän kilpailun huomioon ottamiseksi ja varmistamaan, että unionin kauppa- ja kilpailupolitiikka tukee Euroopan teollisuuspolitiikan tavoitteita ja että se ei vaaranna eurooppalaisten yritysten innovointi- ja kilpailumahdollisuuksia; pyytää komissiota yhdessä varapuheenjohtajan / korkean edustajan kanssa kehittämään strategian pk-yritysten tukipalveluiden sisällyttämiseksi EU:n edustustoihin; toteaa, että näiden pk-yritysten tukipalvelujen olisi otettava huomioon kauppakamarien työ ja hyödynnettävä eurooppalaisten yrityskeskusten aiempia kokemuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään eurooppalaisten yritysten tukemiseksi ulkomaisilla markkinoilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan etusijan erityisesti pk-yrityksiä tukeville välineille ja keskittämään pk-yrityksille suunnatun tiedotuksen perustamalla keskitettyjä palvelupisteitä kaikkialle EU:hun; pyytää komissiota sisällyttämään kilpailukyvyn tarkasteluun tarkoitetun testin parannetun version kauppasopimusten vaikutustenarviointeihin sekä niiden kumulatiivisten vaikutusten arviointiin;
70. toteaa, että unionin teollisuutta rasittavat ympäristömaksut johtavat entistä useammin siihen, että unionin teolliset toimijat investoivat Euroopan unionin ulkopuolelle;
71. korostaa ympäristö- ja sosiaalistandardien merkitystä kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ja monenvälisissä kauppasuhteissa, jotta kaupankäynti on reilua ja kohtuullista ja toimintaedellytykset ovat kaikille tasapuoliset; pyytää komissiota varmistamaan uusia kauppasopimuksia allekirjoittaessaan tai nykyisiä kauppasopimuksia tarkistaessaan, että toimintaedellytykset ovat tasapuoliset EU:hun ja EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden toimijoiden välillä; korostaa, että EU:n olisi vakavissaan tarkasteltava erityisiä vääristymiä, jotka ovat haitallisia Euroopan teollisuuden eduille, ja että sen olisi otettava vaiheittain käyttöön vastavuoroisten kauppasuhteiden periaatteen, erityisesti julkisten hankintojen markkinoille pääsyn osalta, ja parannettava valmiuksiaan ryhtyä vastatoimiin, mikä voi auttaa avaamaan markkinoita;
72. muistuttaa komissiota siitä, että matala palkkataso ja ympäristönsuojelun heikko taso ovat edelleen erittäin tärkeitä tekijöitä kansainvälisessä kilpailussa ja että on kiireesti jatkettava palkkoja ja ympäristönsuojelua koskevien normien yhdenmukaistamista korkealle tasolle, jotta unionin uudelleenteollistaminen voisi todella toteutua; kehottaa tässä yhteydessä komissiota neuvottelemaan työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönsuojelua koskevista velvoittavista sitoumuksista kolmansien maiden kanssa tehtävien vapaakauppasopimusten yhteydessä;
73. panee merkille komission ehdotuksen teollisuuspolitiikan kannalta keskeisten EU:n kaupan suojatoimien uudistamisesta; toivoo, että uudistaminen lisää toimien tehokkuutta; pyytää näin ollen komissiota olemaan heikentämättä suojatoimia oikeudellisesti tai tosiasiallisesti, vaan päinvastoin tehostamaan niitä, jotta varmistetaan tehokkaammin ja lyhyemmässä ajassa kaikenkokoisten eurooppalaisten yritysten suojelu lainvastaisilta tai vilpillisiltä kaupankäyntitavoilta;
74. muistuttaa, että kauppapoliittisia suojatoimia on käytettävä aina perustelluissa olosuhteissa sellaisia maita vastaan, jotka eivät noudata kansainvälisen kaupan sääntöjä tai unionin kanssa tehtyjä vapaakauppasopimuksia; pyytää, että pk-yritykset voisivat hyödyntää polkumyynnin vastaisia menettelyjä helpommin, nopeammin ja edullisemmin, jotta niitä voidaan suojella tehokkaammin vilpillisiltä kaupankäyntitavoilta;
75. kiinnittää huomiota tutkimuksen ja innovoinnin merkitykseen eurooppalaisten yritysten kilpailukyvylle maailmanmarkkinoilla ja korostaa, että niiden on ennakoitava paremmin kolmansien maiden markkinoiden tarpeet, jotta kansainväliseen kysyntään voidaan vastata paremmin;
76. pitää teollisuuden elvyttämisen kannalta olennaisen tärkeänä, että unioni ottaa käyttöön välineitä, jotka antavat sille mahdollisuuden
– harjoittaa nykyistä aktiivisempaa polkumyynnin vastaista politiikkaa ja toimia muun muassa joidenkin kolmansien maiden maksamia vientitukia vastaan
– toteuttaa aitoa valuuttakurssipolitiikkaa, joka suojelee unionin taloudellisia etuja
– asettaa etusijalle reilun kaupan käsite, joka perustuu siihen, että molemmat osapuolet noudattavat sosiaalisia sekä ympäristöä ja kulttuuria koskevia normeja tai normeja, jotka liittyvät ihmisoikeuksien kunnioittamiseen kansainvälisessä kaupassa;
77. kehottaa komissiota parantamaan huomattavasti kauppasopimuksien alalla arviointiaan erityisesti vaikutustenarvioinneissa sisällyttämällä siihen teollisuussektorin kilpailukykyä koskevan käsitteen sekä tekemällä jälkiarvioinnin ja kumulatiivisen arvion kaikkien tehtyjen ja neuvotteluvaiheessa olevien sopimusten vaikutuksista yritysten kilpailukykyyn; korostaa transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden merkitystä eurooppalaisten jälleenteollistamis-, kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiselle ja toteaa, että kumppanuuden myötä on mahdollista selkeyttää ja lisätä eurooppalaisten teollisuustuotteiden vientiä, lisätä teollisuuden kilpailukykyä asettamalla korkeampia kansainvälisiä tuotantonormeja ja alentaa tuotantotoiminnan raaka-aineiden ja jalostettujen aineiden tuotantokustannuksia; kannattaa sitä, että transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen sisällytetään muiden kauppasopimusten tavoin luku, jossa keskitytään sisämarkkinoihin mahdollisesti vaikuttaviin energiakysymyksiin; kehottaa komissiota tullien poistamisen avulla mahdollistamaan palvelujen ja investointien markkinoille pääsyn lisäämisen, vahvistamaan lainsäädäntöyhteistyötä, varmistamaan paremmat julkisia hankintoja koskevat säännöt ja suojelemaan teollis- ja tekijänoikeuksia sekä edistämään aktiivisesti näitä tavoitteita kilpailupolitiikassa sekä energian ja raaka-aineiden yhteydessä; korostaa tarvetta yhdenmukaistaa säädöksiä sekä vähentää lainsäädännöllistä ja hallinnollista rasitetta, mikä on transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden tarkoitus, ja toteuttaa se ottaen tinkimättömästi huomioon korkeat sosiaali- ja ympäristöstandardit ja työntekijöiden oikeudet ja suojellen niitä; korostaa, että kun aikanaan päästään sopimukseen transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta, luodaan edellytykset laajalle talousalueelle, joka puolestaan lujittaisi EU:n suhteita ja moninkertaistaisi suorat ulkomaiset investoinnit EU:hun;
78. kehottaa komissiota tarkastelemaan Yhdysvaltojen mallia, jossa ammattiliitot voivat tehdä kauppaa koskevia valituksia, kun otetaan huomioon, että kaupan vääristymät voivat vaikuttaa kielteisesti teollisuuteen ja siten myös työntekijöihin, ja ehdottamaan vastaavanlaisia toimia EU:hun;
79. korostaa, että uusien kauppasopimusten, investointisopimusten sekä teollis- ja tekijänoikeussopimusten avulla on lujitettava Euroopan teollisuuden lisäarvoketjua ja että tämän vuoksi vastaava strategia on sisällytettävä jo annettavaan valtuutukseen;
80. kehottaa komissiota kehittämään eurooppalaisen resurssi- ja energiatehokkaan teknologian vientistrategian ja vastaavat palvelut, joihin kuuluu standardisointidiplomatia sen varmistamiseksi, että eurooppalaisia standardeja edistetään maailmanlaajuisesti;
81. palauttaa mieleen, että tekniset standardit ja määräykset ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan taata unionin johtoasema innovatiivisilla aloilla vihreät teknologiat mukaan luettuina; kehottaa näin ollen komissiota lujittamaan EU:n kykyä laatia kansainvälisiä teknisiä standardeja ja normeja innovatiivisilla aloilla; kehottaa lisäksi komissiota parantamaan yhteistyötä kolmansien maiden – myös nousevan talouden maiden – kanssa yhteisten teknisten standardien ja normien luomiseksi;
Teollisuuden renessanssin rahoitus
82. on tietoinen pankkilainojen rajoituksista ja niiden kielteisistä vaikutuksista erityisesti pk-yrityksiin; pitää valitettavana, että nämä rajoitukset vaikuttavat myös Euroopan unionin tarjoamiin välineisiin, ja katsoo, että komission olisi pyydettävä vastuussa olevilta rahoituslaitoksilta vuosikertomuksia; on tyytyväinen komission vihreään kirjaan Euroopan talouden pitkäaikaisesta rahoituksesta; korostaa tarvetta vahvistaa EU:n pankkialan elinvoimaisuutta ja uskottavuutta Basel II ‑sääntelyn, pankkiunionin ja Euroopan vakausmekanismin avulla; painottaa, että on tärkeää, että myös kansainväliset kumppanimme panevat Basel III ‑säännöt täytäntöön; muistuttaa, että teollisuuden investoinnit ovat pitkän aikavälin sijoituksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan lainsäädäntö- ja rahoituskehystä, jotta siitä saadaan selkeämpi ja ennakoitavampi, millä kannustetaan teollisuuden investointeja;
83. katsoo, että on tutkittava uusia vaihtoehtoja ja luovia rahoituskeinoja, erityisesti yksityistä ja pääomarahoitusta; toteaa, että talouslukutaidon edistäminen on myös tässä mielessä tärkeää ja se olisi sisällytettävä koulujen opetussuunnitelmiin;
84. korostaa uusille yrityksille ja pk-yrityksille tarkoitettujen rahoitusvälineiden merkitystä, sillä niiden ansiosta yrittäjillä on keinot hyödyntää markkinoilla innovatiivisia ideoita;
85. pitää myönteisenä komission aloitetta, jolla luodaan rahoitusvälineitä yhdessä EIP:n kanssa, ja panee merkille, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi aloitteen kokouksessaan kesäkuussa 2013; on tyytyväinen myös siitä, että komissio ja EIP aikovat ennen Eurooppa-neuvoston vuoden 2013 lokakuussa pidettävää kokousta esittää sille määrälliset tavoitteet, rahoitusvälineet ja aikataulun sisältävän kattavan kertomuksen aloitteen täytäntöönpanosta;
86. kehottaa neuvostoa määrittämään viipymättä komissiota ja EIP:tä kuullen tällaisia rahoitusvälineitä koskevan suunnitelman muuttujat, jotta voidaan saavuttaa tärkeä vipuvaikutus; korostaa, että kyseiset välineet olisi otettava käyttöön vuoden 2013 loppuun mennessä;
87. suhtautuu myönteisesti EIP:n pääoman lisäämiseen ja sen äskettäin julkistamiin uusiin luottojen myöntämistä koskeviin suuntaviivoihin, joissa päätökset on kytketty uuteen päästönormiin 550 grammaa hiilidioksidia kilowattituntia kohti (g/kWh); katsoo, että EIP voi auttaa lieventämään EU:n rahoitusmarkkinoiden hajanaisuuteen liittyviä ongelmia; pyytää EIP:tä tutkimaan lisää teollisuuden tarpeisiin räätälöityjen uusien rahoitusmallien kehittymistä; kehottaa EIP:tä toteuttamaan suunnitelmansa luotonannon lisäämisestä EU:ssa yli 50 prosentilla vuosina 2013–2015;
88. huomauttaa, että toissijaisuus voi tarkoittaa useita erilaisia veropolitiikkoja sekä laina- ja etuusjärjestelmiä kaikkialla Euroopassa;
89. kehottaa komissiota selvittämään, kuinka omaisuusvakuudellisten arvopapereiden markkinoita ja riittävän vakavaraisuusvalvonnan sisältäviä vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja voitaisiin edistää pk-yritysten rahoituksen helpottamiseksi; panee merkille aseman, joka yritystoiminnan kehittämisellä ja infrastruktuuripankeilla voi olla pankkien liikkeeseen laskemiin strukturoituihin katettuihin joukkolainoihin investoimisessa, kun investoinnit yhdistetään korotettuun lainanantotavoitteeseen pk-yrityksille; on tyytyväinen ehdotukseen yksityissektorin sisäisistä lainakumppanuuksista, joissa vakuutusyhtiö ja pankki yhdistyvät tarjotakseen lyhyitä ja pitkiä lainoja;
90. katsoo, että on tärkeää edistää hyvät kasvumahdollisuudet omaaville pk-yrityksille tarkoitettuja uusia innovatiivisia rahoitusmalleja; korostaa joukkorahoitusaloitteiden ja lainojen sähköisten alustojen menestystä Euroopassa sekä tämän rahoituksen myötä pk-yrityksille ja yrittäjille syntyviä taloudellisia ja muita hyötyjä, kuten rahoituksen tarjoamista aloitusvaiheessa, tuotteiden validointia, asiakaspalautetta ja vakaata ja sitoutunutta osakkeenomistusrakennetta; kehottaa komissiota antamaan tiedonannon joukkorahoituksesta; kehottaa komissiota kehittämään joukkorahoitukselle vankan sääntelykehyksen, joka perustuu enintään yhden miljoonan euron hankekohtaiselle rahoitukselle ja jossa otetaan huomioon myös sijoittajansuojaan liittyvät kysymykset; kehottaa komissiota harkitsemaan, että se antaisi jonkin rajallisen määrän varoja joukkorahoituspalveluiden käyttöön, kuten jotkin jäsenvaltiot ovat jo tehneet;
91. kehottaa komissiota tukemaan paikallisten joukkolainamarkkinoiden luomista pk-yrityksiä varten voidakseen tarjota asianmukaista pitkäaikaista rahoitusta erityisesti alueilla, joilla on vaikea saada luottoa; katsoo, että mallina voitaisiin käyttää paikallisia joukkolainamarkkinoita, kuten Stuttgartin pörssiä;
92. kehottaa komissiota tukemaan kansallisten pk-yrityksille suunnattujen investointipankkien kehittämistä sekä sallimaan nykyisten investointipankkien toiminnan laajentamisen muihin jäsenvaltioihin ja osallistumisen niiden kansallisten rajojen ulkopuolella toteutettavien hankkeiden rahoitukseen laatimalla suuntaviivat, joiden avulla kyetään selviytymään laajalle levinneestä luottolamasta;
93. katsoo, että maksuviivästykset aiheuttavat yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille epävakautta ja heikentävät niiden kilpailukykyä; kiittää niitä jäsenvaltioita, jotka ovat panneet maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin täysimääräisesti täytäntöön, ja vaatii panemaan sen täysimääräisesti täytäntöön koko EU:ssa; katsoo, että talouden toimijat, erityisesti pk-yritykset, eivät ole tarpeeksi tietoisia eurooppalaisista tuista ja rahoitusvälineistä; vaatii, että kaikkialla unionissa perustetaan keskitettyjä palvelupisteitä, joihin keskitetään pk-yrityksille tarkoitettu tieto EU:n rahoitusmahdollisuuksista; korostaa, että on tärkeää perustaa välittäjinä toimivia ja voittoa tavoittelemattomia yrittäjäyhdistysten verkkoja pk-yritysten luomiseksi, niiden tukemiseksi ja ohjaamiseksi ja lainojen tarjoamiseksi, jotta kehitetään yrittäjähenkeä;
94. katsoo, että jäsenvaltioiden välinen epäoikeudenmukainen verokilpailu ei ole vahvan eurooppalaisen teollisuuspolitiikan kehityksen kannalta tarkoituksenmukaista;
95. kannattaa yritysverotuksen tiiviimpää koordinointia EU:ssa siten, että otetaan käyttöön yhtenäiset veroperustat;
96. pyytää komissiolta kattavaa tutkimusta Euroopan unionin alueella suoritettuun teolliseen toimintaan liittyvistä hintakilpailukyvyn parametreista (toimitusaika, patentti, tuotteiden laatu, myynnin jälkeinen palvelu, kuljetus-, energia- ja digitaalisten verkkojen laatu jne.) vertailemalla niitä säännöllisesti maailman muiden alueiden parametreihin; pyytää, että komissio arvioi jatkuvasti Euroopan unionin alueen makrotalouden kilpailukykyä erityisesti, kun kyseessä ovat kuljetus-, energia- ja digitaaliset verkot, sellaisten uusien tai uudistettavien infrastruktuurien pitkäaikaista rahoittamista koskevilla tutkimuksilla, joita tarvitaan pitämään Euroopan unionia pysyvästi kilpailukykyisenä;
97. korostaa riskipääoman ja bisnesenkelien verkostojen merkitystä erityisesti naisille; kehottaa toteuttamaan nopeasti naisyrittäjille tarkoitettuja verkkoportaaleja; on tyytyväinen EU:n tukeen bisnesenkeleiden ja yrityshautomoiden verkostojen perustamiseen; suhtautuu myönteisesti erityisesti Horisontti 2020- ja COSME-ohjelmissa perustettuun pääomajärjestelyyn, jolla tuetaan riskipääoman tarjonnan määrän ja laadun lisäämistä; uskoo, että Euroopan investointirahastolla on keskeinen asema riskipääomamarkkinoiden kehityksessä, erityisesti uusien teknologioiden käyttöönotossa; katsoo, että oman pääoman ja lainan erottelusta verotustarkoituksessa on luovuttava;
98. kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen johtoyritysten (leading competence units) kerrannaisvaikutuksista suhteessa niiden kokonaistaloudellisiin tuotanto-, lisäarvo- ja työllisyysverkostoihin; katsoo, että johtoyritykset eivät välttämättä määrity kokonsa perusteella, vaan täyttävät useita kriteerejä, joita ovat esimerkiksi kansainvälinen suuntautuminen, tietty vähimmäisosuus kotimaan ja maailmanmarkkinoista, intensiivinen T&K-toiminta sekä yhteistyö suuren yritysverkoston kanssa; katsoo, että tällaisella tutkimuksella voitaisiin tuoda esiin varsinkin teollisuusyritysten ja pk-yritysten kytköksiä ja kumota siten joitakin jalostusteollisuuden perustaa koskevia stereotypioita;
Teollisuuden renessanssiin tarvittavien taitojen ja työvoiman hankkiminen
99. toteaa, että kriisin puhkeamisen jälkeen noin 5 500 eurooppalaisessa teollisuuden alan yrityksessä on tehty uudelleenjärjestelyjä, joiden seurauksena lähes 2,7 miljoonaa työpaikkaa on kadonnut;
100. korostaa, että RISE-strategia tarjoaa mahdollisuuden vakaaseen työllisyyteen hyvine työpaikkoineen ja ihmisarvoisine palkkoineen; painottaa, että kumppanuus sidosryhmien kanssa, erityisesti työmarkkinaosapuolien, kauppakamarien ja nuorisojärjestöjen kanssa, on välttämätöntä integroitaessa nuoria työvoimaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua myös eri toimialoilla ja yrityksissä; katsoo, että olisi erittäin hyödyllistä ottaa työmarkkinaosapuolet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mukaan kaikkiin lainsäädäntömenettelyihin; kehottaa komissiota myös edistämään osaltaan työmarkkinaosapuolten asemaa ja ottamaan huomioon kansallisten järjestelmien monimuotoisuuden; kehottaa työmarkkinaosapuolia käymään EU-tason vuoropuhelua aina kun se on mahdollista;
101. panee merkille, että RISE-strategia edellyttää enemmän ja parempaa koulutusta, elinikäistä oppimista, tulevaisuuden vaatimuksiin sopeutettua ammattikoulutusta ja korkeakoulutusta, luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan voimakasta painottamista erityisesti, kun kyseessä ovat naiset, sekä yrittäjyyden tukemista; kannattaa näiden aineiden sisällyttämistä koulujen opetussuunnitelmiin; tukee vuorotteluun perustuvien koulutus- ja oppisopimusjärjestelmien sekä asianmukaista sosiaalisen turvaverkon kehittämistä toisen mahdollisuuden politiikkaan yhdistettynä; katsoo tältä osin, että EU:n ohjelmilla ja välineillä, kuten Horisontti 2020 ‑puiteohjelmalla ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutilla (EIT) pitäisi olla asiassa tärkeä tehtävä;
102. katsoo, että pätevän työvoiman tukeminen on suuri etu EU:lle ja keskeinen tekijä T&K-sijoitusten kehityksessä; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota koulutuksen tukemiseen, jotta voidaan luoda maailman johtavia akateemisia tutkimuslaitoksia;
103. katsoo, että työpaikalla tapahtuva innovointi, taitojen kehittäminen, luovat ja itsenäiset työntekijät ja ryhmätyöskentely ovat tärkeitä voimavaroja yritysten sosiaalisten ja taloudellisen suorituskyvyn kannalta; painottaa, että työpaikan demokratisoimista, henkilöstön edustajien ja ammattiyhdistysten aktiivinen osallistuminen mukaan luettuna, on laajennettava; kehottaa jäsenvaltioita ja asianomaisia alueellisia elimiä luomaan jatkuvalle kouluttautumiselle, oli kyse sitten yksilöllisestä oikeudesta koulutukseen tai muista järjestelmistä, puitteet, joilla ne varmistavat, että niillä on ammattitaitoista työvoimaa eri alojen tulevan kysynnän ennakoimiseksi, uusille markkinoille sopeutumista varten tai siirrettäväksi toiselle alalle työttömyystilanteessa; toteaa, että työnantajat ja työntekijät ovat yhteisesti vastuussa elinikäisestä oppimisesta; toteaa myös, että tiedottaminen ja kuuleminen työpaikalla on perusoikeus, josta määrätään perussopimuksessa;
104. kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja alakohtaisten työmarkkinaosapuolten kanssa keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteiden laatimiseksi työmarkkinoiden tulevista taitotarpeista erityisesti perustamalla eurooppalaisia teollisuuden alan osaamisneuvostoja;
105. kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan tietoteknisten taitojen puutteeseen kaikilla koulutustasoilla elinikäisen oppimisen avulla, koska tieto- ja viestintätekniikan kehityksellä voi olla pitkällä aikavälillä merkittävä vaikutus kasvaviin teollisuudenaloihin aloilla, joihin sisältyvät energiatehokkuus, ympäristösuunnitelmat, turvallisuustavoitteet ja muut viestintävalmiudet (kuten tehokkaat ja älykkäät liikennejärjestelmät, ihmisten väliset, ihmisten ja laitteiden väliset sekä laitteiden väliset viestintäjärjestelmät);
106. korostaa, että vahva osaaminen insinööritieteiden ja tietotekniikan aloilla parantaa työvoiman joustavuutta ja vastustuskykyä, kun työllisyys heikkenee; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan yhdessä komission kanssa kansallisten tavoitteiden käyttöönottamista luonnontieteitä, teknologiaa, insinööritieteitä ja matematiikkaa opiskelevien määrän lisäämiseksi; katsoo, että luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan kansallisten, alueellisten ja eurooppalaisten foorumien perustaminen parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi alueiden, yliopistojen ja teollisuuden välillä olisi hyödyllistä näitä aloja koskevien tavoitteiden asettamiseksi; katsoo, että myös eurooppalaiset foorumit, mikäli sellaisia perustetaan, voivat olla tärkeitä, jotta kansallisille foorumeille voidaan tarjota koordinointia ja yhteistyötä Euroopan tasolla; korostaa, että tietotekniikan perustaitoja olisi siten edistettävä kouluissa ja ammatillisen koulutuksen ohjelmissa;
107. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan Yhdysvaltojen C2C-mallisten (College-to-Career) rahastojen perustamista kumppanuuden muovaamiseksi teollisuuden ja korkeakoulujen välille, jotta nuoria koulutettaisiin tuleville teollisuuden aloille; panee merkille Yhdistyneessä kuningaskunnassa tarkasteltavat suunnitelmat ”University Technical Colleges” ‑korkeakoulujen perustamisesta teollisuuden kumppanien kanssa;
108. painottaa, että on tärkeää tukea nuorten vapaaehtoista liikkuvuutta edistämällä Yhteinen Erasmus -ohjelmaa ja poistamalla nykyiset esteet rajat ylittäviltä oppisopimuksilta, harjoitteluilta ja työharjoitteluita sekä vahvistamalla eläkeoikeuksien ja sosiaaliturvaoikeuksien siirrettävyyttä kaikkialla EU:ssa; korostaa, että etenkin nuorten yrittäjien Erasmus-ohjelmaa olisi laajennettava merkittävästi;
109. suosittaa, että otetaan käyttöön kaikki saatavilla olevat rahoitus- ja sääntelyvälineet taloudellisten toimintojen siirtämisen edistämiseksi, ja kehottaa perustamaan tiedotuskeskuksia, jotta yrittäjät saisivat tietoa siitä, mitä etua on yritystoiminnan säilyttämisestä Euroopassa tai siirtämisestä Eurooppaan, kun lyhyemmät toimitusketjut johtavat tuotteiden paikalliseen hankintaan ja parantavat valmistusteollisuuden tehokkuutta ja lisäävät samalla paikallisia työllistymismahdollisuuksia; kehottaa hyödyntämään EURESia mahdollisimman tehokkaasti nuorten eurooppalaisten työnhakijoiden kykyjen käyttöön saamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan palveludirektiivin täytäntöönpanoa ja lopettamaan sosiaalisen polkumyynnin;
110. korostaa, että koulutus on perusedellytys, jonka on alhaisimman pätevyysasteen tuottavasta koulutuksesta aina korkea-asteen koulutukseen asti oltava kaikkien ulottuvilla;
111. korostaa tarvetta vähentää koulunsa keskeyttäneiden määrää ja painottaa, että koulun keskeyttäneet tarvitsevat Itävallan koulutustakuumallin kaltaisia harjoittelupaikkoja;
112. suhtautuu myönteisesti päätöksiin nuorisotakuun täytäntöönpanosta ja niiden taustalla oleviin tavoitteisiin sekä jäsenvaltioiden tahtoon osoittaa varoja nuorisotyöttömyyden torjumiseen; on tyytyväinen oppisopimusyhteenliittymän edistämiseen; toteaa, että tietyissä jäsenvaltioissa oppisopimuskoulutus ei ole riittävässä määrin olennainen osa työllisyyspolitiikkaa; kehottaa komissiota kehittämään yhteisiä sosiaalisia investointeja koskevia indikaattoreja etenkin nuorisotyöttömyydestä; kehottaa teollisuuden alaa pyrkimään aktiivisesti panemaan täytäntöön nuorisotakuun eri kansallisilla tasoilla ja tarjoamaan nuorille mahdollisuuksien mukaan laadukkaita työpaikkoja tai työharjoittelupaikkoja sekä luomaan laadukkaita ja hyvin palkattuja harjoittelupaikkoja; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään eri toimenpitein oppisopimusjärjestelmien houkuttavuutta yritysten kannalta;
113. painottaa, että jäsenvaltioissa, joissa on vahvat ammatillisen koulutuksen järjestelmät, työmarkkinat ovat kriisin aikana pysyneet suhteellisen vakaina; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tarkastelemaan ja ottamaan käyttöön tällaisia järjestelmiä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien, kuten virastojen kanssa; panee merkille ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaisen siirtojärjestelmän (ECVET-järjestelmän) ja eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirto- ja kertymisjärjestelmän (ECTS-järjestelmän) keskinäisen yhdenmukaisuuden lisäämistä koskevan haasteen; korostaa lisäksi olevan tärkeää, että erilaisia kansallisia ammatillisen koulutuksen järjestelmiä voidaan vertailla ja että niistä voidaan tehdä paremmin keskenään yhteensopivia, jotta helpotetaan liikkuvuutta näiden ammattiryhmien työmarkkinoilla;
114. toteaa, että teknistä toisen asteen koulutusta tarjoavilla laitoksilla ja ammatillisen koulutuksen järjestelmillä on tärkeä tehtävä, ja tukee komission aloitteita, joilla pyritään edistämään rajat ylittävää tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä;
115. katsoo, että ammatillisen koulutuksen imagoa olisi vahvistettava painottamalla sen itseisarvoa ja yhdistämällä se mahdolliseen siirtymiseen yliopisto- tai muuhun korkeakoulutukseen; toteaa, että tämä edellyttää myös, että laadukkaalle ammattikoulutukselle ja koulutuspätevyyksille myönnetään korkeamman tason luokitus jäsenvaltioiden kansallisissa laatupuitteissa; pitää tärkeänä parantaa koulutuksellisia taitoja, jotta uuden teollisen kehityksen laatua tehostetaan peruskoulutuksesta lähtien myös henkilöstöresurssipolitiikan yhdenmukaistamiseen liittyvän EU:n toiminnan avulla;
116. kehottaa jäsenvaltioita yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa suunnittelemaan ja toteuttamaan nuorille suunnattuja, tieteen ja teknologian aloihin keskittyviä uraohjausohjelmia edistääkseen elinkelpoisen ja kestävän talouden kehittämistä sekä ekologisiin kysymyksiin ja ympäristökysymyksiin liittyviä tiedotus- ja valistustoimenpiteitä osana virallista opetusjärjestelmää ja paikallis- ja alueviranomaisten toimenpiteiden yhteydessä;
117. katsoo, että työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kehittäminen edelleen siten, että käytetään ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen ja elinikäisen oppimisen kaltaisia keinoja, erityisesti kun on kyse suojelua tarvitsevista työntekijöistä, tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia vähentää ammattitaitoisen työvoiman puutetta ja aikaansaada osallistavaa kasvua;
118. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön nuorille suunnattuja mikroluottojärjestelyjä yrittäjyyden edistämiseksi;
119. edellyttää, että toimia, joilla edistetään yrittäjyyttä unionissa tai kansallisesti, sovelletaan kaikenlaisiin yrityksiin, osuuskuntiin, käsiteollisuusyrityksiin, vapaisiin ammatteihin ja sosiaalitalouden yrityksiin;
120. painottaa, että RISE-strategian perustana olisi oltava samapalkkaisuusperiaate, jotta varmistetaan sukupuolten tasa-arvoisuus työpaikalla ja yhdenvertaiset edellytykset kaikille työtekijöille sopimustyypistä riippumatta;
121. toteaa, että naiset suorittavat vuosittain yli puolet korkea-asteen tutkinnoista Euroopassa; painottaa myönteistä vaikutusta, joka ammattitaitoisten naisten osaamisella voisi olla yrityksiin varsinkin eurooppalaisen teollisuuden kasvun, tuottavuuden ja kilpailukyvyn kannalta; kehottaa tässä yhteydessä talous-, koulutus- ja sosiaalialan sidosryhmiä ja komissiota edistämään ja parantamaan naisten asemaa Euroopan teollisuuden eri aloilla;
122. korostaa, että on tärkeää välttää teollisuuden perinteistä vinoutunutta sukupuolijakaumaa; katsoo, että erityisesti unionin väestörakenteen muutoksista johtuvia haasteita ajatellen on tärkeää murtaa tämä epätasapaino, jotta sekä naiset että miehet voivat osallistua täysipainoisesti työmarkkinoihin;
123. toteaa, että naistyöntekijöillä on merkittävä rooli RISE-strategiassa; korostaa, että sukupuolinäkökulman puuttuminen teollisuuspolitiikasta lisää sukupuolten epätasa-arvoa; pitää tärkeänä murtaa nykyinen sukupuolien epätasapaino, jotta niin naiset kuin miehetkin voivat osallistua täysimääräisesti työmarkkinoihin samapalkkaisuusperiaatteen mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että naistyöntekijät eivät jää aliedustetuiksi ekologista rakennemuutosta koskevissa hankkeissa, ohjelmissa ja koulutuksessa tai jää kokonaan niiden ulkopuolelle, ja korostaa tarvetta sisällyttää sukupuolten tasa-arvon näkökulma kaikkiin politiikkoihin; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, jotta naisille taataan mahdollisimman hyvät mahdollisuudet uran jatkuvaan ja säännölliseen kehitykseen;
124. panee merkille, että siirtymällä vähähiiliseen talouteen luodaan uusia työpaikkoja uusille talouden aloille, mutta että tämä voi myös johtaa työpaikkojen menettämiseen vähemmän kestävässä toiminnassa; suosittaa tästä syystä, että on otettava käyttöön välineitä, joilla muutokset ennakoidaan ajoissa, ja niitä on vahvistettava, jotta varmistetaan joustava siirtyminen työpaikasta toiseen;
125. kehottaa komissiota kehittämään ja edistämään toimintavälineitä yrityksen kestäviä toimintatapoja varten (yritysten yhteiskuntavastuu, kestävän kehityksen raportointi, vähähiilisiä tai vähän jätteitä tuottavia tuotantomalleja edistävä toiminta);
126. korostaa yritysten yhteiskuntavastuun merkitystä keskeisenä välineenä sellaisessa yritysten toimintatavassa, jossa painotetaan luonnonvarojen tehokasta käyttöä, yhteisön, työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa luodun suhteen sosiaalisia näkökohtia sekä yrityksen asianmukaisen johtamisen taloudellisia näkökohtia;
127. kehottaa jäsenvaltioita käymään vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten ja asianmukaisten sidosryhmien kanssa ja harkitsemaan toimia työaikojen joustavoittamiseksi taloudellisen taantuman aikoina;
128. ehdottaa, että SEUT:n 152 artiklassa tarkoitetun kasvua ja työllisyyttä käsittelevän sosiaalialan kolmikantahuippukokouksen käsiteltäväksi otetaan sosiaalisten vähimmäisvaatimusten lähentämisen aiheuttamien kustannusten huomioon ottaminen;
Teollisuuden renessanssin edellyttämä resurssi- ja energiapolitiikka
129. korostaa, että resurssit ja energia ovat RISE-strategian keskiössä, ottaen huomioon, että ne ovat olennaisen tärkeitä kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta; katsoo, että raaka-aineiden käytettävyys on Euroopan teollisuuden kannalta keskeisen tärkeää, ja että ilman eräitä keskeisiä raaka-aineita useimmat Euroopan strategiset ja kehityksen kärjessä olevat teollisuudenalat eivät pysty kehittymään; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aktiivisiin toimenpiteisiin resurssi- ja energia-alan tarpeettomien kustannusten välttämiseksi; kannattaa molempien osalta kohtuulliseen hintaan, kestävyyteen ja saatavuuteen perustuvaa yhdennettyä kolmitasoista lähestymistapaa, jossa edellytetään kaikkien kolmen ulottuvuuden huomioon ottamista samalla kun tavoitteena on erottaa kasvu lisääntyneestä resurssien käytöstä; korostaa, että on tärkeää turvata kilpailukykyiset ja avoimet energiamarkkinat, joilla vältetään epätasapainoja jäsenvaltioiden välillä ja helpotetaan varman, kohtuuhintaisen ja luotettavan energian saantia; toteaa, että on laadittava strategia eurooppalaisten energiamarkkinoiden yhdentymisen helpottamiseksi ja energiainfrastruktuurien kehittämiseksi;
130. suhtautuu myönteisesti eurooppalaiseen raaka-aineita koskevaan aloitteeseen, raaka-aineita koskevaan innovaatiokumppanuuteen, sen strategiseen täytäntöönpanosuunnitelmaan sekä resurssitehokkuutta koskevaan etenemissuunnitelmaan; korostaa tarvetta puuttua elintärkeiden resurssien, kuten veden, puutteeseen ja kehottaa komissiota jatkamaan työtään kolmeen pilariin – kansainväliset kumppanuudet ja kansainvälinen kauppa, raaka-aineiden tarjonta EU:ssa ja resurssitehokkuus, kierrätys ja uudelleenkäyttö – perustuvan raaka-ainestrategian laatimiseksi; kehottaa komissiota sisällyttämään jätepolitiikkaa koskevat tavoitteet EU:n ohjausjaksoon ja maakohtaisiin suosituksiin sekä kansallisiin uudistusohjelmiin; kehottaa komissiota kehittämään edelleen alakohtaisia resurssitehokkuuden viitearvoja, erityisesti julkisia hankintoja varten; kehottaa komissiota valtavirtaistamaan jätteiden vähentämiseen, uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen perustuvaa strategia sekä tarkastelemaan huolellisesti ehdotuksia, joissa ehdotetaan tärkeiden raaka-aineiden rajoittamista; korostaa globaalin sertifiointijärjestelmän merkitystä vaarallisten jätteiden ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (SER) ensimmäisessä kierrätyskäsittelyssä; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on jo tätä koskevia keruu- ja kierrätysjärjestelmiä; toteaa, että Euroopan kaivannaisteollisuudessa noudatetaan maailman tiukimpia ympäristönormeja ja pyytää komissiota arvioimaan kahden vuoden kuluessa ehdotusta perustaa Euroopan geologinen instituutti; pyytää komissiota ehdottamaan toimia, joilla pyritään yhdenmukaistamaan raaka-aineiden hankintaa koskevat säännöt ja lupamenettelyt EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita, teollisuutta, geologian laitoksia ja komissiota tekemään yhteistyötä raaka-aineiden sijainnin kartoittamisessa;
131. korostaa mahdollisuuksia, joita biopohjaisempaan talouteen siirtyminen tarjoaa, sillä esimerkiksi metsästä saatavat raaka-aineet voivat olla siinä tärkeässä asemassa pyrittäessä saamaan aikaan uusiutuvaa energiaa ja kestävää teollisuustuotantoa;
132. vaatii energiatehokkuusdirektiivin ja kansallisten toimintasuunnitelmien, joita tuetaan asianmukaisilla taloudellisilla kannustimilla, pikaista täytäntöönpanoa; kehottaa luomaan ryhmäpoikkeuksen kaikille energiatehokkuusjärjestelmille, joista on ilmoitettu Euroopan komissiolle osana jäsenvaltioiden energiatehokkuuden toimintasuunnitelmia; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi laadittava kunnianhimoisia strategioita, jotta erityisesti olemassa oleva rakennuskanta kunnostetaan vakiintuneiden yhteisten normien mukaiseksi; korostaa, että rahoitusvälineillä voitaisiin edelleen edistää tehokkuustavoitteita; kehottaa komissiota aikaansaamaan uusiutuvalle energialle kustannustehokkaat tukikelpoisuuskriteerit; korostaa, että luotettava, varma ja kohtuuhintainen energiansaanti on Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn kannalta välttämätöntä; korostaa selkeiden pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden merkitystä, jotta yritykset voivat investoida, erityisesti vihreillä teollisuudenaloilla, ja pyytää komissiota ehdottamaan vakaata oikeudellista kehystä vuoteen 2030 ulottuvan Euroopan energia- ja ilmastopolitiikan keskipitkän ja pitkän aikavälin toimia varten, jotta kannustetaan investointeja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan;
133. toteaa, että ainoastaan EU soveltaa päästökauppajärjestelmää ja että EU:n jäsenvaltioiden lisäksi ainoastaan puolisen tusinaa valtiota, joiden osuus ei ole edes 15:tä prosenttia koko maailman hiilidioksidipäästöistä, EU mukaan luettuna, noudattaa edelleen Kioton pöytäkirjaa;
134. kehottaa komissiota laatimaan uusiutuvaa energiaa koskevan teollisuusstrategian, joka kattaa kaikki toimet tutkimuksesta rahoitukseen, jotta turvataan EU:n teknologinen johtoasema uusiutuvan energian alalla;
135. katsoo, että sekä Euroopan teollisuus että yksittäiset kuluttajat hyötyisivät energiainfrastruktuurin uudenaikaistamisesta, kuten älykkäistä verkoista, jotka auttaisivat maksimoimaan kotimaisen energiapotentiaalin ja integroimaan uusiutuvat energiavarat täydellisesti energiantoimituksiin;
136. kehottaa komissiota varmistamaan, että seuraavien vuosikymmenten energiansaannille on vankka kehys, jotta taataan investointivarmuus ja turvataan toimenpiteet, joilla kestävyysajattelun mukaista kilpailukykyä voidaan lisätä;
137. viittaa maailman energiahintojen nykykehitykseen, joka on yhteydessä epätavanomaisiin öljy- ja kaasuvaroihin Yhdysvalloissa sekä Lähi-idän tapahtumiin, ja toteaa, että energian korkea hinta on merkittävä Euroopan teollisuuden kilpailukykyyn vaikuttava tekijä; korostaa tarvetta analysoida energian hintaan vaikuttavat tekijät; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon tulevia ehdotuksia antaessaan, kuten se jo tekee vaikutustenarviointiensa yhteydessä; painottaa, että RISE-strategiassa edellytetään johdonmukaisuutta teollisuus-, energia- ja ilmastopolitiikkojen välillä; toteaa, että laskeneet energiahinnat ovat Yhdysvalloissa mahdollistaneet lisäinvestointeja teollisuuteen; viittaa parlamentin päätöslauselmiin kyseisistä investoinneista; korostaa keskeisiä raaka-aineita tuottavien energiavaltaisten teollisuudenalojen valtavaa merkitystä; painottaa, että nämä alat ovat alttiita hiilivuodon riskille ja että siksi on ryhdyttävä erityisiin varotoimiin niiden kilpailukyvyn säilyttämiseksi; pyytää komissiota antamaan suosituksia hiilivuodon riskin ehkäisemiseksi;
138. pitää valitettavana, että komissio ei ole vahvistanut noudattavansa ennalta varautumisen periaatetta aloilla, joilla käytetään tekniikkaa, jonka ei ole osoitettu olevan riskitöntä;
139. korostaa, että Etelä-Euroopan valtiot maksavat korkeimman kaasun hinnan Euroopassa, minkä vuoksi teollisuus, erityisesti energiavaltainen teollisuus, joutuu epäedulliseen kilpailuasemaan, ja samalla lisätään hiilivuodon riskiä;
140. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen pitkäaikaisten energiasopimusten ehtoja ja tarkastelemaan uudelleen öljyindeksointiin perustuvien hinnoittelumekanismien mukaisia kaasusopimuksia sekä siirtymään siirtokeskuksiin pohjautuvaan hinnoitteluun, mikä lisäisi kilpailua sisämarkkinoilla; pyytää komissiota avustamaan näiden sopimusten uudelleenneuvottelemista koskevien mahdollisuuksien selvittämisessä ja auttamaan siirtymisessä joustavampiin vaihtoehtoihin; katsoo, että näin edistettäisiin tavoitetta parantaa kaasun saatavuutta kaikissa jäsenvaltioissa;
Alueellinen RISE-strategia erityisesti Etelä-Eurooppaa varten
141. annattaa useiden alueiden välistä teollisuuspoliittista lähestymistapaa, jolla käynnistetään kestävä kasvu supistuvissa talouksissa ja talouksissa, joiden teolliseen pohjaan kohdistuu huomattavia riskejä; korostaa, että on tärkeää ottaa pikaisesti käyttöön tukitoimenpiteitä niillä teollisuudenaloilla, joihin kriisi ja kansainvälinen kilpailu ovat vaikuttaneet pahiten; kannattaa korkean lisäarvon strategiaa alueellisten ja etenkin eteläisten talouksien yhdentämisessä globaaleihin arvoketjuihin; katsoo, että älykästä erikoistumista koskevat strategiat ovat erityisen tärkeitä tässä yhteydessä ja että nykyisiä teollisuuden vahvuuksia on edistettävä innovoinnin lisäämisen ja erikoistumisen avulla; katsoo, että rahoituksen saatavuutta koskevien älykkäiden erikoistumisstrategioiden lisäksi tarvitaan eteläistä investointistrategiaa;
142. korostaa, että luotonantoa on parannettava kriisijäsenvaltioissa ja katsoo, että voitaisiin ottaa käyttöön Euroopan investointipankin tai kansallisten kehityspankkien rahoittama mikroluotto-ohjelma, jonka avulla pk-yritykset voisivat käsitellä tilauksia;
143. toteaa, että syrjäinen sijainti vaikuttaa useisiin alueisiin ja että asianmukaisen ja hyvin yhdistetyn infrastruktuurin puute vaikuttaa niiden mahdollisuuksiin kilpailla sisämarkkinoilla ja unionin ulkopuolella; huomauttaa, että tämä on erityisen tärkeää Euroopan tiettyjen eteläisten alueiden kannalta, mutta että myös muut alueet, kuten Euroopan itäiset ja pohjoiset osat – joissa on suuri osa unionin luonnonvaroista – on yhdistettävä paremmin muuhun unioniin; kehottaa komissiota edistämään eteläisten talouksien infrastruktuurin täysimääräistä yhdentämistä erityisesti rautatieliikenteen, energian ja tietotekniikan osalta, ja painottaa, että Verkkojen Eurooppa -välinettä on ohjattava tähän suuntaan; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävästi rahoitusta ja yksinkertaistetut hallinnolliset menettelyt julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien, hankerahoituksen ja hankejoukkolainojen edistämiseksi; pitää valitettavana, että Iberian niemimaata ei ole täysin yhdistetty Euroopan rautatiemarkkinoille ja että tiettyjen Etelä- ja Itä-Euroopan osien tavoin sitä ei ole yhdistetty Euroopan energiamarkkinoihin;
144. huomauttaa, että eteläisillä alueilla on erinomaiset mahdollisuudet kehittää uusiutuvien energialähteiden strategista alaa; pyytää toimenpiteitä näiden alueiden markkinoiden edistämiseksi, kuten toimia, joilla kannustetaan sellaisten yritysten mikrotuotantoa, jotka haluavat tuottaa omaa sähköä ja myydä jäännösvirtaa verkkoon;
145. korostaa, että energiatoimitusten monimuotoisuuden lisääntyminen ja kotimaisten resurssien käyttö, mukaan lukien uusiutuva energia, voi olla merkittävässä asemassa eteläisten talouksien elpymisessä; panee merkille, että eteläiset valtiot ovat erittäin riippuvaisia energian tuonnista, joissain tapauksissa yhdestä toimittajasta;
146. korostaa tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin ja erityisesti joustavien ja mobiilien ratkaisujen merkitystä sille, että teollisuus voi kehittyä myös syrjäisillä ja harvaan asutuilla alueilla;
147. painottaa parhaiden käytäntöjen jakamisen ja markkinoillesaattamismekanismien merkitystä; on tyytyväinen ehdotuksiin lisätä yhteistyötä ja teollista symbioosia sekä kehittää resurssitehokkuuden neuvontapalveluverkostoja; katsoo, että teollisilla symbiooseilla voidaan auttaa tarjoamaan lisäarvoa ja mittakaavaetuja; panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan teollisen symbioosin esimerkkiä voitaisiin käyttää mallina muille jäsenvaltioille;
148. painottaa, että pääomayritysten muuttaminen osuuskunniksi on onnistunut joillain alueilla ja että niillä on varmistettu pitkän aikavälin lähestymistapa, ne on kytketty paikalliseen talouteen ja ne ovat osallistuneet paikalliseen kestävään kehitykseen; panee merkille, että osuuskunnat ovat tärkeä taloudellinen realiteetti EU:ssa, jossa 123 miljoonaa jäsentä omistaa yli 160 000 osuuskuntaa, mukaan lukien yli 50 000 teollisuuden ja palveluiden alan osuuskuntaa, jotka tarjoavat työpaikan 1,4 miljoonalle henkilölle ja joiden osuus on keskimäärin viisi prosenttia kunkin jäsenvaltion bruttokansantuotteesta; katsoo tältä osin, että osuuskuntien liiketoimintamallit olisi myös otettava huomioon ja että niiden erityispiirteet olisi pidettävä mielessä asianmukaisissa EU:n toimintalinjoissa;
149. katsoo, että Etelä-Euroopan maiden taloudet voivat hyötyä uusista vientimarkkinoista ja että ne sijoittuvat strategisesti erityisesti eteläisen Välimeren markkinoita ajatellen, kun taas Itä-Euroopan maat voivat saada vastaavaa hyötyä uusista vientimarkkinoista Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) maissa; kehottaa vaalimaan yrittäjähenkeä ja Etelä- ja Itä-Euroopasta tulleita maahanmuuttajia perustamaan yrityksiä, joilla on pääsy näille vientimarkkinoille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään liikesuhteita Välimeren etelä- ja pohjoispuolen välillä; on tyytyväinen myös varapuheenjohtaja Antonio Tajanin vierailuihin kasvun elvyttämiseksi;
150. katsoo, että entistä voimakkaampi keskittyminen alueellisiin teollisiin vahvuuksiin ja klustereihin voisi rakenteellista kehittämistä ajatellen merkitä Euroopan kilpailukyvyn lisääntymistä; vaatii, että tämä otetaan Euroopan tulevassa institutionaalisessa ja rakenteellisessa kehittämisessä oleellisena seikkana huomioon;
151. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
- [1] EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1.
- [2] EUVL C 198, 10.7.2013, s. 45.
- [3] EUVL C 161, 6.6.2013, s. 35.
- [4] EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 84.
- [5] EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 6.
- [6] EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 84.
- [7] EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 131.
- [8] EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 21.
- [9] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0223.
- [10] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0258.
- [11] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0387.
- [12] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0443.
- [13] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0444.
- [14] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0088.
- [15] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0086.
- [16] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0201.
- [17] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0199.
- [18] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0246.
- [19] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0301.
- [20] EUVL C 327, 12.11.2013, s. 82.
- [21] EUVL C 139, 17.5.2013, s. 11.
- [22] JOIN(2013) 1 lopullinen, 7.2.2013.
PERUSTELUT
Perustelut koostuvat johdanto-osan kappaleista, jotka tilarajoitusten vuoksi esitetään tarkistuksina mietintöön. Tässä osassa esitetään yksityiskohtaisempi selitys jokaiseen johdanto-osan kappaleeseen mietinnön perustaksi.
A. ottaa huomioon, että EU tarvitsee strategian talous- ja rahoituskriisistä selviytymiseen ja uuden talouden dynamiikan käynnistämiseen;
Kriisi on koetellut rankasti Euroopan talouksia. Se on vaikuttanut teollisuussektoriin, jolla on menetetty 3,8 miljoonaa työpaikkaa. Työttömyysasteet, erityisesti nuorisotyöttömyysaste, nousevat. Kriisi ja näköalattomuus vaikuttavat yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ja lisäävät köyhyyttä. EU tarvitsee kattavan kasvustrategian selviytyäkseen näistä haasteista.
B. ottaa huomioon, että Euroopan teollisuudella on merkittävä asema ja se on merkittävä osa kriisin ratkaisua;
Euroopan teollisuudella on ratkaiseva asema niihin moninaisiin haasteisiin vastaamisessa, joita EU kohtaa. Se tarjoaa työpaikkoja, tavaroita ja palveluita sekä verotuloja ja on keskeisessä asemassa oleva toimija Euroopan siirtyessä vähähiiliseen talouteen. Vaikka teollisuuden asema EU:n taloudessa on suhteellisesti heikentynyt parin viimeisen vuosikymmenen aikana, teollisuuden osuus Euroopan viennistä on edelleen 4/5 ja yksityisen sektorin T&K-investoinneista 80 prosenttia (yritys- ja teollisuustoiminnan pääosasto). EU tarvitsee strategian, jolla piristetään taloutta ja joka johtaa teollisuuden renessanssiin kestävässä Euroopassa.
C. ottaa huomioon, että Euroopan teolliset kilpailijat ovat jo vuosia kehittäneet voimakkaita teollisuusstrategioita;
Kansainvälisellä tasolla lukuisat valtiot ovat kehittäneet omia teollisuusstrategioitaan. Viimeksi Japani esitteli uuden teollisuussuunnitelmansa. Myös Kiina on keskittynyt teollisuuspolitiikkaan viisivuotissuunnitelmissaan ja viimeisimmässä, vuoden 2012 kansallisesti strategisia nopeasti kehittyviä teollisuudenaloja koskevassa suunnitelmassaan. Yhdysvalloissakin sovelletaan vahvaa teollisuuspolitiikkaa – vaikka siitä ei käytetäkään tätä termiä.
D. ottaa huomioon, että Euroopan komissio pyrkii teollisuuspolitiikkaa koskevalla tiedonannollaan teollisuuspolitiikkaan, jolla valmistellaan teollisuuden käännettä;
Teollisuuspolitiikkaa on laiminlyöty Euroopassa pitkään. Julkaisemalla tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” Euroopan komissio on ottanut teollisuuden käänteen osalta tarvittavan johtoaseman.
E. ottaa huomioon, että Euroopan yhteinen tulevaisuus teollisuuden sijaintipaikkana perustuu nykyaikaistamissuunnitelmaan, jolla vahvistetaan innovointikeskuksia ja poistetaan kehitysvajeet teollisesti ja rakenteellisesti heikoilta alueilta;
Euroopassa on hyödynnettävä riittävällä tavalla julkisia varoja ja houkuteltava yksityisen sektorin varoja tutkimus- ja innovointitoimintaan sekä vaalittava eurooppalaista rajat ylittävää ja alueiden välistä yhteistyötä innovatiivisten yritysten, korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden klustereiden avulla. Tätä olisi tuettava älykkäillä erikoistumisstrategioilla, joissa otetaan huomioon kunkin alueen potentiaali. Esimerkiksi Italian ”luovilla alueilla” pyritään yhdistämään toisiinsa ja jakamaan yksittäisten tahojen ja yritysten resurssit tavoitteena saada aikaan uusia luovia hankkeita ja levittää niitä koko alueelle.
F. ottaa huomioon, että eurooppalaisessa teollisuuspolitiikassa on löydettävä oikea toimien yhdistelmä puiteympäristön parantamiseksi siten, että otetaan huomioon erilaiset kansalliset ja alueelliset (myös rajat ylittävät) taloudelliset ja sosiaaliset realiteetit ja olosuhteet; teollisuuspolitiikkaa on sovellettava markkinoilla, joilla hallitukset säätävät sääntelykehykset, mutta eivät puutu toimintaan suoraan valitakseen voittajia;
Viimeisimmässä OECD:n toukokuun 15. päivänä julkaistussa raportissa ”Maailmanlaajuisen kehityksen näkymiä vuonna 2013 – Talouspolitiikka muuttuvassa maailmassa” tarkastellaan nykyajan menestyksekkäiden teollisuuspolitiikkojen kolmea perustekijää: investointeja innovointiin ja taitoihin, rahoituksen saatavuutta ja asianmukaista infrastruktuuria. Vanhan tyylin mukainen teollisuuspolitiikka, joka perustuu suurelta osin yritystukiin, valtio-omistukseen ja tariffisuojeluun, tuo mukanaan hallituksen kaatumisriskin, järjestelmällistä eduntavoittelua sekä oman edun tavoittelua, joista seuraa kustannuksia tuottajille, kuluttajille ja koko taloudelle.
G. ottaa huomioon, että luotonsaantirajoitukset vähentävät investointeja sekä haittaavat innovointia ja uusien tehokkaiden teknologioiden käyttöönottoa; eurooppalainen teollisuuspolitiikka tarvitsee siis vankan rahoitusrakenteen, jolla edistetään investointeja;
Bruegelin ajatushautomon ECOFIN-neuvoston epävirallista kokousta varten vuonna 2013 laatiman toimintapoliittisen asiakirjan mukaan yksi EU:n talouden hyvin tunnetuista rakenteellisista heikkouksista on riittämättömät investoinnit tutkimukseen ja inhimilliseen pääomaan, mikä haittaa siirtymistä innovointiin perustuvaan talouteen. Pankkialan ja julkisen sektorin velkaantumisen vähentämisen vuoksi käytettävissä on entistä vähemmän rahoitusta, mikä myös haittaa siirtymistä innovoivaan ja kestävään talouteen. Tämän osalta tarvitaan poliittisia toimenpiteitä rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi sekä pitkän ajanjakson investointien edistämiseksi innovointiin ja teknologiaan.
H. ottaa huomioon, että eteläisen Euroopan rahoitusolosuhteet ovat tiukemmat ja edellyttävät räätälöityjä rahoitusratkaisuja;
Guntram Wolffin (Bruegel) ITRE-kuulemisessa 29. toukokuuta 2013 pitämän esityksen mukaan maaliskuussa 2013 pk-yritysten korkoaste oli Saksassa kolme prosenttia, kun se Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa oli kuusi prosenttia. Esityksessä korostettiin myös, että pk-yritykset saivat Saksassa vuoden lopussa lähes 90 prosenttia pyytämästään rahoituksesta, kun Kreikassa pk-yritykset saivat vain 25 prosenttia.
I. ottaa huomioon, että EU:ssa tarvitaan sellaista teollisuuspoliittista lähestymistapaa, jossa yhdistetään toisiinsa kilpailukyky, kestävyys ja ihmisarvoinen työ, jotta suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin voidaan vastata;
On selvää, että Euroopan unionin teollisuuspolitiikkaa on ohjattava suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseen Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti, ja strategian on perustuttava kestävyyteen, kilpailukykyyn ja ihmisarvoiseen työhön. Euroopan parlamentti on tunnustanut tämän vuonna 2011 antamassaan päätöslauselmassa globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta[1].
J. ottaa huomioon, että työn tuottavuus on kasvanut viime vuosikymmeninä paljon nopeammin kuin resurssien tuottavuus ja että arvioiden mukaan työkustannusten osuus on alle 20 prosenttia tuotteesta ja resurssikustannusten osuus 40 prosenttia;
Saksan liittovaltion tilastokeskuksen mukaan tuotantosektorin materiaalikustannukset ovat 43 prosenttia ja henkilöstökustannukset vain noin 18 prosenttia. Energiakustannusten arvioidaan olevan kaksi prosenttia[2]. Euroopan parlamentti on tunnustanut tämän vuonna 2011 antamassaan päätöslauselmassa globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta[3].
K. ottaa huomioon, että globaalit haasteet edellyttävät ehdottomasti sitä, että energian ja resurssien tehokas käyttö muodostaa unionin teollisuuden uudistamisen perustan, jos tarkoituksena on säilyttää unionin teollisuuden kilpailukyky jatkossakin;
Euroopan komissio korosti resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassaan, että pelkästään Saksassa resurssitehokkuudesta saatavat hyödyt voivat saada aikaan 20–30 prosentin kustannussäästöt. Toisessa tutkimuksessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa arvioitiin, että vähäisten kustannusten tai ilmaisten resurssitehokkuustoimenpiteiden avulla voitaisiin saada aikaan 23 miljardin punnan säästöt. Koska Eurooppa ei voi kilpailla palkoilla nopeasti kasvavien talouksien kanssa, sen on keskityttävä vähentämään energia- ja resurssikustannuksiaan hyödyntämällä tehokkuutta. Euroopan komission vuoden 2012 kilpailukykyraportissa korostettiin ekoinnovoinnin sekä resurssi- ja energiatehokkuuden myönteistä asemaa EU:n kilpailukyvyn muodostumisessa. EU on johdossa myös ekoinvestointien ja ekoinnovoinnin kansainvälistämisessä ja rajat ylittävässä leviämisessä. Tämä on aivan olennaista, koska ekoinnovoivat yritykset ovat kokonaisuudessaan menestyksekkäämpiä kuin perinteiset innovoijat.
L. ottaa huomioon, että Euroopan unionissa tarvitaan kunnianhimoista, ekotehokasta ja vihreää teollisuusstrategiaa uuden tuotantokapasiteetin luomiseksi sekä ammattitaitoa vaativien ja hyväpalkkaisten työpaikkojen luomiseksi;
Edellä esitetyt luvut osoittavat jo, että energia- ja resurssitehokkuuteen perustuvalla EU:n vihreällä teollisuusstrategialla voitaisiin lisätä kilpailukykyä vähentämällä merkittävästi kustannuksia. Samalla luotaisiin uutta tuotantokapasiteettia ja uusia työpaikkoja. Pelkästään Saksassa resurssitehokkuuden hyödyillä voitaisiin luoda jopa miljoona työpaikkaa. Konsulttiyhtiö Ecofysin tutkimus osoitti, että ympäristöystävällistä suunnittelua koskevan direktiivin asianmukainen täytäntöönpano loisi vuosittain 90 miljardin euron nettosäästöt eurooppalaisille kuluttajille ja yrittäjille, mikä vähentäisi riippuvuutta Venäjän maakaasusta yli 50 prosenttia. Jos nämä säästöt investoitaisiin takaisin talouteen, niillä voitaisiin luoda vielä miljoona työpaikkaa[4]. Tämän vuoksi Euroopan parlamentti on kehottanut Euroopan komissiota laatimaan kunnianhimoisen, ekotehokkaan ja vihreän EU:n teollisuusstrategian[5].
M. ottaa huomioon, että jo pelkästään energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian alalla voitaisiin luoda 5 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä;
Tiedonannossaan ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” Euroopan komissio totesi selvästi, että jo pelkästään energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian alalla voitaisiin luoda 5 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä[6].
N. ottaa huomioon, että Euroopan unionissa on myös valtavat innovointivalmiudet, kun kuusi EU:n jäsenvaltiota kuuluu maailman 50 innovatiivisimman valtion kymmenen parhaan joukkoon;
Bloomberg Innovation Index paljasti, että maailman kymmenen innovatiivisimman valtion joukossa on kuusi EU:n jäsenvaltiota (Saksa, Suomi, Ruotsi, Itävalta, Tanska ja Ranska)[7]. Tämä korostaa sitä, että Euroopassa on jo merkittäviä voimavaroja innovoinnin ja T&K:n kannalta, mutta samalla painotetaan myös näiden valtioiden ja muiden jäsenvaltioiden välistä kuilua ja toistetaan kunnianhimoisen innovointistrategian tarve, ei pelkästään nykyisten vahvuuksien säilyttämiseksi vaan kaikkien jäsenvaltioiden innovointivalmiuksien lisäämiseksi.
O. ottaa huomioon, että teollisuuspolitiikka on monialainen seikka ja että tämän vuoksi Euroopan komission on selkeästi yhdennettävä teollisuuspolitiikkansa Eurooppa 2020 -strategiaan, siirtymistä vähähiiliseen talouteen vuoteen 2050 mennessä koskevaan etenemissuunnitelmaan, SET-suunnitelman teollisuusaloitteisiin sekä etenemissuunnitelmaan kohti resurssitehokasta Eurooppaa sisältyvään näkemykseen;
On selvää, että teollisuuspolitiikka edellyttää horisontaalista lähestymistapaa. Euroopan komissio on tunnustanut tämän hiljattain antamassaan teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivityksessä, jossa se totesi, että yhteisön politiikkaa on koordinoitava ja synkronoitava asianmukaisesti ja että onnistuminen riippuu suuressa määrin siitä, miten EU pystyy saamaan aikaan tuloksia mahdollisimman tehokkaasti kaikilla näillä aloilla. Myös Euroopan parlamentin 3. helmikuuta 2011 globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta antamassa päätöslauselmassa kehotettiin Euroopan komissiota ottamaan tämän teollisuuspolitiikan selvästi osaksi EU:n etenemissuunnitelmaa, joka koskee siirtymistä vähähiiliseen talouteen vuoteen 2050 mennessä, SET-suunnitelman teollisuusaloitteita ja resurssitehokasta Eurooppaa koskevan etenemissuunnitelman vuoden 2050 näkymää.
P. ottaa huomioon, että Euroopan teollisuuspolitiikka edellyttää vahvaa työvoimaa, mutta vain noin seitsemän prosenttia heikosti koulutetusta työvoimasta on saanut lainkaan koulutusta;
Euroopan työvoiman on oltava valmiina tuleviin työllistymismahdollisuuksiin ja muuttuvan markkinadynamiikkaan. On erittäin tärkeää puuttua tilanteeseen, jossa heikosti koulutetulta työvoimalta puuttuu koulutus. Tämän osalta oikeus koulutukseen on olennainen.
- [1] Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 3. helmikuuta 2011, globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta,
- [2] Dr Christian Kühnen esitys Euroopan parlamentin jäsenen Reinhard Bütikoferin järjestämässä teollisuuspolitiikan pyöreän pöydän kokouksessa 24. huhtikuuta 2013. Powerpoint-esitys saatavilla pyynnöstä.
- [3] Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 25. heinäkuuta 2011, tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta,
- [4] Economic benefits of the EU Ecodesign Directive, ECOFYS, huhtikuu 2012.
- [5] Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 3. helmikuuta 2011, globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta.
- [6] Euroopan komission tiedonanto ”Tavoitteena työllistävä elpyminen”, 18. huhtikuuta 2012.
- [7] Bloomberg Innovation Index, 2013.
KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (20.6.2013)
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle
Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi
(2013/2006(INI))
Valmistelija: Marielle de Sarnez
EHDOTUKSET
Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. toteaa, että Euroopan teollisuus on taantumassa etenkin maailmanlaajuisen teollisuuden rakennemuutoksen vuoksi, että teollisuudessa on menetetty 3 miljoonaa työpaikkaa ja että teollisuuden tuotanto on vähentynyt 10 prosentilla vuoden 2008 jälkeen, vaikka teollisuus on samalla Euroopan tärkeimpiä kasvualoja; kehottaa komissiota kehittämään viipymättä kestävän ja pitkäaikaisen yhteisen strategian, joka perustuu Euroopan teollisuuden edistämiseen, arvostamiseen ja vetovoimaan sekä konkreettisiin välineisiin, joilla voidaan säilyttää Euroopan teollisuuden kilpailukyky maailmanlaajuisesti; muistuttaa, että yhteinen kauppapolitiikka on ratkaisevan tärkeää teollisuudelle;
2. pitää myönteisenä, että komissio antoi vahvan poliittisen signaalin vaatiessaan teollisuuden osuuden nostamista BKT:ssä 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; painottaa kuitenkin, että tämä tavoite on realistinen ainoastaan, jos siihen liittyy vastaavia toimia;
3. pyytää komissiota noudattamaan sitoumustaan laatia indikaattoreita, joilla voidaan valvoa ja arvioida uudelleenteollistamisprosessia; korostaa, että näiden indikaattoreiden on oltava sekä määrällisiä että laadullisia, jotta voidaan varmistaa, että prosessi on kestävä ja yhteensopiva ympäristönsuojelun kanssa;
4. pitää edelleen valitettavana, että komissiolla ei ole yhdennettyä teollisuuspolitiikkaa ja että unionin teollisuuspolitiikan ja jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikkojen yhteensovittamista koskevaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 173 artiklaa ei ole pantu täytäntöön;
5. vaatii, että Euroopan teollisuuspolitiikalla tuetaan kasvua ja lisäarvoa edistäviä aloja, joilla Eurooppa on jo kärjessä tai joilla sillä on mahdollisuus päästä kärkeen, ja että teollisuuspolitiikalla varmistetaan avaruusteollisuuden, kemianteollisuuden, autoteollisuuden, elintarviketeollisuuden, tekstiili- ja vaatetusteollisuuden sekä kone- ja laiteteollisuuden kaltaisten alojen säilyminen kilpailukykyisinä; kehottaa unionin toimielimiä, jäsenvaltioita ja yksityisiä kumppaneita koordinoimaan toimintaansa paremmin vauhdittaakseen investointeja suuriin liikenneinfrastruktuureihin, kestävän liikkuvuuden ja uusiutuvan energian infrastruktuureihin sekä televiestintäinfrastruktuureihin ja ekologisiin huipputuotteisiin, kuten ekologisiin ajoneuvoihin ja aluksiin, tai teknologioihin, joilla vähennetään tuotantoprosessien ympäristövaikutuksia, ja kehittämään innovatiivisia rahoitusvälineitä; muistuttaa, että on tärkeää suosia paikallisten resurssien käyttöä, jotta todellinen uudelleenteollistaminen olisi hyödyllistä ja loisi työpaikkoja;
6. korostaa, että Euroopan teollisuuspolitiikan on tukeuduttava jäsenvaltioiden väliseen koordinoituun eurooppalaiseen strategiaan, jotta voidaan lisätä eurooppalaisten energiamarkkinoiden yhdentymistä, kehittää eurooppalaisia energiainfrastruktuureja ja vähentää eurooppalaisen energian kustannuksia sekä unionin riippuvuutta kolmansien maiden energiatoimittajista;
7. painottaa tutkimuksen ja innovaation merkitystä eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn edistämisessä maailmanmarkkinoilla; vaatii unionia ja jäsenvaltioita lisäämään tutkimukseen ja kehitykseen tarkoitettuja määrärahoja; kehottaa komissiota kannustamaan sellaisten teollisuudenalojen kehittämistä, jotka perustuvat uusiin teknologioihin ja luovat energiatehokkaita tuotteita, joilla on korkea lisäarvo, jotta voidaan vastata paremmin ilmastonmuutoksen haasteisiin; vaatii rohkaisemaan myös sellaisten uusien toimialojen kehittämistä, kuten uusiutuva energia ja luovat alat, joilla Euroopalla on teknologinen johtoasema; painottaa, että eurooppalaisten yritysten on ennakoitava paremmin kolmansien maiden markkinoiden tarpeet voidakseen vastata kansainväliseen kysyntään;
8. korostaa, että raaka-aineiden käytettävyys on Euroopan teollisuuden kehitysnäkymien kannalta keskeisen tärkeää, ja varoittaa, että ilman eräitä keskeisiä raaka-aineita useimmat Euroopan strategiset teollisuudenalat (ydinenergia-, avaruus-, ilmailu- ja lääketeollisuus, tietotekniikka, uudet materiaalit, sotatarvikeala jne.) eivät pysty kehittymään;
9. pyytää näin ollen komissiota lujittamaan strategiaansa unionin etujen puolustamiseksi, jotta raaka-aineiden toimitusvarmuus voidaan turvata kauppasopimusten (esimerkiksi vapaakauppasopimusten ja talouskumppanuussopimusten) puitteissa; katsoo, että tällä strategialla on poistettava eräiden valtioiden asettamat vientirajoitukset ja mahdollistettava riittävät raaka-ainetoimitukset oikeudenmukaisilla kauppasopimuksilla ja strategisilla kumppanuuksilla;
10. pitää ilahduttavana pian voimaan tulevaa eurooppapatenttia, jolla taataan teollis- ja tekijänoikeuksien korkea suoja eurooppalaisille yrityksille ja vähennetään muodollisuuksia, joita uusille markkinoille pääsy edellyttää; suhtautuu myönteisesti komission maaliskuussa 2013 esittelemään aloitteeseen, jolla pyritään lisäämään eurooppalaisten pk-yritysten kansainvälistä kilpailukykyä yksinkertaistamalla tuotemerkkien rekisteröintijärjestelmää ulkomailla;
11. pyytää, että unioni ottaa käyttöön liikkuvuutta ja ammatillista koulutusta koskevia toimintalinjoja Euroopan markkinoilla, etenkin kielten ja tietotekniikan alalla, jotta voidaan parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja työntekijöiden osaamista;
12. painottaa selkeän ja vakaan oikeudellisen kehyksen merkitystä teollisuuteen kohdistuvien investointien edistämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan eurooppalaisten pk-yritysten – huomisen teollisuuspolitiikan avaintekijöiden – kehittämistä ja kansainvälistämistä tukemalla niiden mahdollisuuksia saada rahoitusta, jotta ne voivat investoida ja innovoida; palauttaa mieleen, että julkisilla hankinnoilla on merkittävä asema pk-yritysten kehityksen ja kasvun tukemisessa; vaatii perustamaan pk-yrityksille keskitetyn palvelupisteen sisämarkkinoihin ja muihin markkinoihin liittyviä kysymyksiä varten; kannustaa komissiota tukemaan patenttien taloudellisen arvon optimointia ja tekniikan hyödyntämistä;
13. katsoo, että pk-yritysten on ehdottomasti pystyttävä hyödyntämään polkumyynnin vastaisia menettelyjä helpommin, edullisemmin ja nopeammin, jotta pk-yrityksiä voidaan suojella tehokkaammin kauppakumppaneiden vilpillisiltä kaupankäyntitavoilta; kehottaa unionia ottamaan huomioon tämän seikan kauppapoliittisten suojatoimien uudistamisessa;
14. ehdottaa pk-yritysten ja suurten eurooppalaisten yritysten välisen verkoston perustamista, jotta pk-yritykset pystyvät hyödyntämään suuryritysten asiantuntemusta, vientikykyä ja innovaatiovalmiuksia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan pk-yritysten, yliopistojen ja tutkijoiden välisten kumppanuuksien kehittämistä ja edistämään niiden rahoitusta uusien teknologioiden kehittämiseksi;
15. korostaa Euroopan kansainvälisen kilpailuaseman merkitystä sen uudelleenteollistamisen onnistumisen kannalta; vaatii siksi komissiota ottamaan huomioon kaikissa tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa kyseisten alojen kansainvälisen kilpailuaseman ja olemaan heikentämättä niiden kilpailukykyä, jotta Euroopan teollisuus voi säilyttää asemansa maailmanlaajuisessa kilpailussa;
16. kehottaa komissiota hyödyntämään unionin kauppapolitiikkaa ja kilpailupolitiikkaa Euroopan teollisuuspolitiikan eduksi; pyytää komissiota tehostamaan jäsenvaltioiden keskinäistä lähentymistä verotus-, sosiaali- ja talousarviokysymyksissä yhteisten teollisuushankkeiden syntymisen edistämiseksi; pyytää komissiota toteuttamaan etu- ja jälkikäteen kattavia vaikutusten arviointeja tehtyjen ja neuvoteltavana olevien vapaakauppasopimusten vaikutuksista Euroopan teollisuuspolitiikkaan ja analysoimaan sopimusten koko täytäntöönpanoajan niiden ja teollisuuspolitiikan tavoitteiden johdonmukaisuutta;
17. on sitä mieltä, että julkisista ostotarjouksista annettua direktiiviä on tarkistettava, jotta unionilla olisi välineet vastustaa hankkeita, jotka saattavat osoittautua teollisuuden tai kaupan kannalta haitallisiksi; katsoo, että unionin on voitava vastustaa julkisia ostotarjouksia yrityksiltä, jotka eivät osoita yhteiskunnallista vastuullisuutta ja/tai eivät täytä hyvälle hallintotavalle asetettuja vaatimuksia, samoin kuin julkisia ostotarjouksia, jotka kohdistuvat unionin ja sen jäsenvaltioiden strategisina pitämiin aloihin;
18. on sitä mieltä, että Euroopan teollisuuspolitiikan on edistettävä maailmanlaajuisten eurooppalaisten teollisuusryhmittymien luomista aloilla, joilla Euroopan teollisuus on jo kärjessä, ja aloilla, joihin se aikoo investoida tulevaisuudessa;
19. palauttaa mieleen, että tekniset standardit ja määräykset ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan taata unionin johtoasema innovatiivisimmilla aloilla, vihreät teknologiat mukaan luettuina; kannustaa näin ollen komissiota tehostamaan yhteistyötä keskeisten kolmansien maiden kanssa, etenkin nousevan talouden maiden kanssa, jotta voidaan laatia yhteisiä teknisiä normeja samalla kun otetaan huomioon näihin normeihin liittyvät erilaiset yhteiskunnalliset painopisteet;
20. kehottaa komissiota varmistamaan eurooppalaisten yritysten pääsyn kansainvälisille markkinoille; korostaa, että on ensisijaisen tärkeää saada aikaan kauppasuhteita ja erityisesti julkisia hankintoja koskevaa vastavuoroisuutta, suojella eurooppalaisten yritysten teollisoikeuksia ja tehostaa unionin kauppapoliittisia suojatoimia ja lujittaa niiden johdonmukaisuutta unionin kauppaa ja uudelleenteollistamista koskevan strategian avulla;
21. pitää olennaisen tärkeänä, että unionilla on käytössään välineitä, jotka antavat sille mahdollisuuden
– harjoittaa nykyistä aktiivisempaa polkumyynnin vastaista politiikkaa ja toimia muun muassa joidenkin kolmansien maiden maksamia vientitukia vastaan
– harjoittaa aitoa valuuttakurssipolitiikkaa, joka suojelee unionin taloudellisia etuja
– asettaa etusijalle reilun kaupan käsite, joka perustuu siihen, että molemmat osapuolet noudattavat sosiaalisia sekä ympäristöä ja kulttuuria koskevia normeja tai normeja, jotka liittyvät ihmisoikeuksien kunnioittamiseen kansainvälisessä kaupassa;
22. panee merkille komission ehdotuksen teollisuuspolitiikan kannalta keskeisten unionin kauppapoliittisten suojatoimien uudistamisesta; toivoo, että uudistamisella parannetaan niiden tehokkuutta; pyytää näin ollen komissiota olemaan heikentämättä suojatoimia oikeudellisesti tai tosiasiallisesti, vaan päinvastoin tehostamaan niitä, jotta varmistetaan tehokkaammin ja lyhyemmässä ajassa kaikenkokoisten eurooppalaisten yritysten suojelu lainvastaisilta tai vilpillisiltä kaupankäyntitavoilta;
23. muistuttaa, että aina perustelluissa olosuhteissa on käytettävä kauppapoliittisia suojatoimia sellaisia maita vastaan, jotka eivät noudata kansainvälisen kaupan sääntöjä tai unionin kanssa tehtyjä vapaakauppasopimuksia;
24. pitää myönteisenä ehdotusta asetukseksi unionin oikeuksien harjoittamisesta kansainvälisen kaupan sääntöjen soveltamista ja täytäntöönpanoa varten; on sitä mieltä, että tehokkaampi reagointi unionin oikeuksien harjoittamisen puolesta palauttaa unionin uskottavuutta ja tasapainottaa sen kauppasuhteita;
25. paheksuu teollis- ja tekijänoikeuksien riittämätöntä suojaa eräiden kauppakumppaneiden alueella ja pitää valitettavana, että eurooppalaisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, käytettävissä ei ole konkreettisia keinoja, joilla ne voisivat torjua tehokkaasti teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan väärennettyjen kauppatavaroiden takavarikointia koskevaa tulliyhteistyötä unionissa ja kolmansien maiden kanssa ja yksinkertaistamaan tullimenettelyjä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä kolmansien maiden kanssa tekijänoikeus- ja lupakysymyksissä;
26. muistuttaa komissiota siitä, että matala palkkataso ja ympäristönsuojelun heikko taso ovat edelleen erittäin tärkeitä tekijöitä kansainvälisessä kilpailussa ja että on kiireesti jatkettava palkkoja ja ympäristönsuojelua koskevien normien yhdenmukaistamista korkealle tasolle, jotta unionin uudelleenteollistaminen voisi todella toteutua; kehottaa näin ollen komissiota neuvottelemaan työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönsuojelua koskevista velvoittavista sitoumuksista kolmansien maiden kanssa tehtävien vapaakauppasopimusten yhteydessä; pyytää lisäksi komissiota kehittämään pakollisia tuotteiden jäljitysjärjestelmiä, joilla voidaan osoittaa, että tuotteet ovat työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönsuojelua koskevien kansainvälisten normien mukaisia;
27. kehottaa unionia nostamaan teollisuustuotantonsa arvoa toimittamalla täsmällisempiä tietoja kuluttajille, tekemällä pakolliseksi alkuperämerkinnän unionin tuotteissa ja kolmansista maista tuoduissa tuotteissa ja vaatimalla, että kolmansissa maissa kunnioitetaan eurooppalaisten elintarvikkeiden maantieteellisiä merkintöjä;
28. vaatii, että kaikkien kolmansista maista tuotavien tuotteiden on oltava unionissa noudatettavien ja kansainvälisillä markkinoilla tunnustettujen ympäristö-, terveys ja sosiaalinormien mukaisia siten, että suojellaan eurooppalaisia teollisuustuottajia vilpilliseltä kilpailulta.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
18.6.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
20 2 5 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Maria Badia i Cutchet, David Campbell Bannerman, María Auxiliadora Correa Zamora, Marielle de Sarnez, Christofer Fjellner, Yannick Jadot, Metin Kazak, Franziska Keller, Bernd Lange, David Martin, Vital Moreira, Paul Murphy, Cristiana Muscardini, Helmut Scholz, Peter Šťastný, Robert Sturdy, Henri Weber, Iuliu Winkler, Paweł Zalewski |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Josefa Andrés Barea, Catherine Bearder, Albert Deß, Elisabeth Köstinger, Miloslav Ransdorf, Peter Skinner, Jarosław Leszek Wałęsa |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Salvador Garriga Polledo, Paul Rübig |
||||
TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (26.9.2013)
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle
Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi
(2013/2006(INI))
Valmistelija: Philippe Boulland
EHDOTUKSET
Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. katsoo, että parhaiten talouskriisissä selviytyvissä jäsenvaltioissa on panostettu tiiviiseen työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan, jossa tavoitteena on luoda ja säilyttää mahdollisimman paljon työpaikkoja, samoin kuin tulevaisuuteen suuntautuneisiin investointeihin, jotka palvelevat tätä tavoitetta, esimerkiksi sosiaalisiin investointeihin ja investointeihin aloilla, joilla on siirtymävaihe ympäristöasioissa; on sitä mieltä, että näitä painopisteitä on tarkasteltava ja niitä on pidettävä vankan, kilpailukykyisen, osallistavan, kestävän ja monipuolisen Euroopan uudelleenteollistamisen suuntaviivoina; korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää edistää sosiaalista ja yhteisvastuullista taloutta (erityisesti teollisuusosuuskuntia), kierrätystaloutta, kierrätystä ja käsittelyä; katsoo tässä yhteydessä, että on vahvistettava mitattavissa olevat tavoitteet ja tarkat aikataulut;
2. katsoo, että sijoitusten on oltava monipuolisia ja ne on kohdistettava sekä tutkimukseen että uusiin teknologioihin; katsoo lisäksi, että on elvytettävä Euroopan perinteisiä teollisuudenaloja, kuten teräs-, auto-, tekstiili- ja ilmailuteollisuutta, jotta parannetaan tuotantovälineitä ja voidaan siten valloittaa uusia markkinoita ja säilyttää kilpailukyky kansainvälisillä markkinoilla;
3. korostaa, että teollisuudenalojen avulla voidaan torjua kriisejä ja sama pätee tuotantoa ympäröivään palvelutalouteen;
4. huomauttaa, että komission ehdotusten lisäksi olisi laadittava konkreettinen, vuositasolla 30 miljardin euron investointisuunnitelma, jolla edistetään teollisuuden arvoketjujen ja niihin liittyvien palvelujen sosio-ekologista uudistamista ja säilyttämistä ja vahvistetaan näin teollisuuden tulevaisuutta;
5. suosittelee, että investoidaan inhimilliseen pääomaan sekä parannetaan edellytyksiä, joiden mukaisesti voidaan käyttää oikeutta koulutukseen, oppimiseen, erityisesti vuorottelukoulutukseen, pätevöitymiseen, elinikäiseen oppimiseen, vahvistetaan yksilöllinen oikeus jatkokoulutukseen, siten että mahdollistetaan siirtyminen eri koulutusjärjestelmien välillä, jotta voidaan ennakoida ja vastata työvoiman tarpeeseen uuteen teknologiaan, vihreään ja vähän energiaa kuluttavaan talouteen perustuvassa teollisuudessa sekä tukea tutkimus- ja kehitystoimia ja hyödyntää innovointia; korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön yhteisiä rakenteita, jotta pienet ja keskisuuret yritykset ja mikroyritykset voivat tarjota tämäntyyppistä koulutusta; kannustaa vahvistamaan yritysten, yliopistojen ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä; korostaa, että näitä toimia on sovellettava koko tuotantoketjuun, myös niihin teollisuudenaloihin, jotka tuottavat vähemmän lisäarvoa mutta jotka ovat välttämättömiä korkean lisäarvon teollisuudenalojen vakiinnuttamiseksi;
6. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita investoimaan voimakkaasti myös tutkimukseen ja kehitykseen, etenkin siksi, että voidaan helpottaa siirtymistä vähemmän energiaa kuluttavaan teollisuuteen EU:n ympäristötavoitteiden mukaisesti, ja muistuttaa, että ympäristötavoitteita on pidettävä yhtä tärkeinä kuin teollisia tavoitteita;
7. kehottaa palkkaamaan lisää tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan sopivaa henkilöstöä ja investoimaan siihen, että henkilöstön saama koulutus sekä tutkimus- ja työvälineet ja -olosuhteet ovat parhaalla mahdollisella tasolla;
8. kehottaa edistämään työpaikoilla sellaista myönteistä ilmapiiriä ja palkitsemisjärjestelmiä, jotka auttavat saamaan täysimääräisesti hyödyksi sen kokemuksen ja luovuuden, jota kaikella henkilöstöllä on, työn ja tuotannon prosessien ja laitteistojen tehostamiseksi ja järkeistämiseksi;
9. korostaa alakohtaisen työmarkkinavuoropuhelun tärkeyttä Euroopan teollisuudenalojen suunnanmuutoksessa ja sitä, että samalla on suosittava yritysten yhteiskuntavastuun ja yhteisiin arviointiperusteisiin perustuvan eettisen merkin kehittämistä, jotta työntekijät voidaan sitouttaa yrityksen tulevaisuuteen ja mahdollistaa sellaisen tasapainoisen joustoturvan kehittäminen, jolla tuetaan ihmisarvoisten, pysyvien ja laadukkaiden työpaikkojen luomista; korostaa, että on välttämätöntä edistää ja parantaa työntekijöille ja työntekijöiden edustajille tiedottamista sekä heidän kuulemistaan ja osallistumistaan päätöksentekoon erityisesti yritysten uudelleenjärjestelyjen yhteydessä; viittaa erityisesti 15. tammikuuta 2013 annettuun Euroopan parlamentin päätöslauselmaan suosituksista komissiolle työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoimisesta ja hallitsemisesta (2012/2061(INI));
10. korostaa, että Euroopan uudelleenteollistamiseen voitaisiin vaikuttaa myönteisesti luomalla EU:n talousarvioon omia varoja;
11. muistuttaa, että on äärimmäisen tärkeää tarttua toimiin, jotka edesauttavat innovatiivisten alojen luomista ja tukemista, helpottamalla pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksia, pienentämällä niiden verotusta ja hallinnollista rasitusta, kehittämällä yritysten ja oppi- ja tutkimuslaitosten yhteistyötä ja hyödyntämällä digitaalisten sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia;
12. korostaa, että erityisesti pk-yrityksiä ja perinteisiä tuotannonaloja, myös energiavaltaisia teollisuudenaloja, olisi tuettava kestävien liiketoimintamallien kehittämisessä ja energiatehokkuutta parantavien innovaatioiden alullepanossa;
13. kehottaa parantamaan yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelman (EIP) sekä yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) käyttöä;
14. katsoo, että Euroopan unionin yhteinen patentti parantaisi eurooppalaisen huipputeknologian maailmanlaajuista kilpailukykyä ja auttaisi valtaamaan uusia markkinoita, jotka tuovat työpaikkoja;
15. ehdottaa, että lisätään EU:n kauppa-, kilpailu- ja teollisuuspolitiikan johdonmukaisuutta, jotta pk-yritykset voisivat laajentaa toimintaansa kotimaan ulkopuolelle ja jotta voitaisiin tukea niiden pääsyä markkinoille;
16. muistuttaa, että mittavia julkisia hankintoja koskevissa tarjouskilpailuissa on vaadittava sosiaalisten vähimmäisvaatimusten noudattamista;
17. ehdottaa, että otetaan käyttöön kaikki saatavilla olevat rahoitus- ja sääntelyvälineet taloudellisten toimintojen siirtämisen edistämiseksi, ja kehottaa perustamaan tiedotuskeskuksia, jotta yrittäjät saisivat tietoa siitä, mitä etua on yritystoiminnan säilyttämisestä Euroopassa tai siirtämisestä Eurooppaan, kun lyhyemmät toimitusketjut johtavat tuotteiden paikalliseen hankintaan ja parantavat valmistusteollisuuden tehokkuutta ja lisäävät samalla paikallisia työllistymismahdollisuuksia; ehdottaa, että Euresin käyttö optimoidaan nuorten eurooppalaisten työnhakijoiden kykyjen hyödyntämiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita parantamaan palveludirektiivin täytäntöönpanoa ja poistamaan sosiaalisen polkumyynnin;
18. ehdottaa, että komissio toteuttaisi kattavan alakohtaisen selvityksen eurooppalaisen teollisuustuotannon lisäarvosta maailmanlaajuisissa tuotantoketjuissa, jotta voitaisiin määrittää eri teollisuudenalojen juurtuminen eri jäsenvaltioihin, ja kehottaa komissiota laatimaan tehokkaamman yhteisen strategian EU:n teollisten etujen puolustamiseksi;
19. kehottaa komissiota arvioimaan, onko sellainen tilanne yhteensopiva EU:n kilpailuoikeuden kanssa, jossa maailmanlaajuista suuryhtiötä kielletään luovuttamasta toimipaikkaa, jonka se on päättänyt sulkea, toiselle mahdolliselle liiketoiminnan jatkajalle tai julkiselle yhteisölle, joka jatkaisi liiketoimintaa väliaikaisesti;
20. korostaa, että unionin on huolehdittava teollisista eduistaan kauppasuhteissaan sekä silloin, kun se laatii kauppasopimuksia tai lainsäädäntöä, joka koskee kolmansien maiden yritysten pääsyä julkisten hankintojen markkinoille, että silloin, kun se turvautuu välineisiin, joilla torjutaan kolmansien maiden yritysten vilpillistä kilpailua;
21. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sellaisen eurooppalaisen kilpailupolitiikan käyttöön ottamiseksi, jota nykyisenkaltainen jäsenvaltioiden välinen kilpailu ei heikennä; suosittaa tätä varten lähentämään kansallisia sosiaalisia normeja korkealla tasolla sekä yhdenmukaistamaan verotusta;
22. kehottaa jäsenvaltioita perussopimusten mahdollisten muutosten yhteydessä luomaan sellaisen yhteisen teollisuuspolitiikan, jonka yhteydessä sovitaan kunnianhimoisista tavoitteista ja välineistä samaan tapaan kuin yhteisessä maatalouspolitiikassa, eli yhteistä strategiaa tukevasta todellisesta monikansallisesta yhteistoiminnasta, huomattavista rahoitusvaroista ja markkinoiden sääntelyvälineistä, joita käytetään maailman muilla merkittävillä kauppa-alueilla ja joita ovat esimerkiksi valuuttaväline tai valtiontukisäännöt, jotka mukautetaan EU:n teollisuuden tarpeisiin pitäen kuitenkin kiinni siitä, että toimitaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
26.9.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
33 3 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Edit Bauer, Heinz K. Becker, Pervenche Berès, Vilija Blinkevičiūtė, Philippe Boulland, David Casa, Alejandro Cercas, Ole Christensen, Derek Roland Clark, Minodora Cliveti, Emer Costello, Frédéric Daerden, Sari Essayah, Richard Falbr, Danuta Jazłowiecka, Ádám Kósa, Jean Lambert, Verónica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Thomas Mann, Csaba Őry, Sylvana Rapti, Licia Ronzulli, Elisabeth Schroedter, Joanna Katarzyna Skrzydlewska, Jutta Steinruck, Ruža Tomašić, Traian Ungureanu |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Françoise Castex, Philippe De Backer, Anthea McIntyre, Ria Oomen-Ruijten, Evelyn Regner, Birgit Sippel, Csaba Sógor, Tatjana Ždanoka |
||||
YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.6.2013)
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle
Euroopan uudelleen teollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi
(2013/2006(INI))
Valmistelija: Tadeusz Cymański
EHDOTUKSET
Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)582),
– ottaa huomioon komission tiedonannot ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)112) ja ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)571),
– ottaa huomioon Euroopan unionin hallinnossa noudatettavat periaatteet ja erityisesti ennalta varautumisen periaatteen,
– ottaa huomioon tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman energiatutkimusta koskevat ehdotuspyynnöt,
– ottaa huomioon 22. toukokuuta 2007 antamansa kirjallisen kannanoton 16/2007 vihreän vetytalouden käyttöönottoon ja kolmannen teollisen vallankumouksen tekemiseen Euroopassa muodostamalla kumppanuussuhteita asiaan sitoutuneiden alueiden ja kaupunkien, pk-yritysten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa,
– ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 ja 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman resurssitehokkaasta Euroopasta,
– ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten roolista vihreässä taloudessa,
A. ottaa huomioon, että unionin on vastattava taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöhaasteisiin ja kohdattava energian hintojen nousuun liittyvät kriisit, raaka-aineiden ehtymisen, tuotannon siirtämisen, markkinaosuuksien pienenemisen ja työttömyyden kasvun Euroopassa;
B. ottaa huomioon, että merkittävät nopeasti kehittyvän talouden maat (varsinkin Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) kasvavat edelleen nopeasti ja ovat ottaneet käyttöön kunnianhimoisia teollisuuspolitiikkoja, joissa keskitytään vahvasti teknologiaan ja teollisiin innovaatioihin, voidakseen nostaa laatutasoa ja siirtyä ympäristöystävällisempään tuotantoon;
C. ottaa huomioon, että unioni on saavuttanut pysyviä tuloksia ympäristönsuojelun alalla ja ilmastonmuutoksen torjunnassa;
D. ottaa huomioon, että unionilla on strategia ekoinnovoinnin ja teknologian kehityksen edistämiseksi ja Euroopan autoteollisuuden pitkän aikavälin kilpailukyvyn parantamiseksi;
E. ottaa huomioon, että unionin kilpailukyvyn tehostamisen ja Euroopan uudelleenteollistamisen perustan luomisen edellytyksenä on uuteen malliin perustuva aktiivinen teollisuuspolitiikka; katsoo, että kaikkien resurssien, inhimillisten voimavarojen ja luonnonvarojen asianmukainen arvostamisen ja kestävän käytön olisi oltava tämän teollisuuspolitiikan perustana;
1. pitää valitettavana, että komissio ei ole antanut konkreettisia ehdotuksia sellaisten teollisuudenalojen pelastamiseksi, joihin kriisi on vaikuttanut vakavasti ja jotka tuottavat vähäistä lisäarvoa tai kärsivät kansainvälisen polkumyynnin seurauksista, mutta joilla on todellista strategista merkitystä unionille, ja katsoo, että niitä voitaisiin suojella erityisesti julkisten hankintamenettelyjen avulla, kuten unionin kansainväliset kilpailijat tekevät;
2. pitää valitettavana, että komissio ei ehdota maatalouden ja elintarvikealan siirtymistä ympäristöystävällisempiin käytäntöihin ottaen huomioon mahdolliset konfliktit elintarvike- ja teollisuustuotantoon tarvittavien resurssien käytössä;
3. pitää valitettavana, että tiedonannossa ei mainita tiettyjä teollisuuden kehityksen muotoja ja erityisesti niiden terveys- ja ympäristövaikutuksia koskevan julkisen riippumattoman tutkimuksen merkitystä uusien alojen kehittymisen edellytyksenä;
4. pitää valitettavana, että komissio ei ole vahvistanut noudattavansa ennalta varautumisen periaatetta aloilla, joilla käytetään tekniikkaa, jonka ei ole osoitettu olevan riskitöntä;
5. panee huolestuneena merkille, että kilpailukyvyn ja teollistumisasteen erot unionin jäsenvaltioiden välillä kasvavat; muistuttaa uuden monivuotisen rahoituskehyksen sekä koheesiorahaston ja kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn (otsake 1 A) välisten yhteisvaikutusten merkityksestä;
6. kannattaa komission toimia sen pyrkiessä saamaan Euroopalle vastuullisen johtoaseman innovoinnin alalla lisäämällä muun muassa Horisontti 2020 -ohjelman avulla tutkimuksen ja kehittämisen julkisen rahoituksen tehokkuutta, ja kehottaa komissiota edistämään asianmukaisten puitteiden luomista yksityisen rahoituksen lisäämiseksi; kehottaa tässä yhteydessä korostamaan enemmän työvoimavaltaisia aloja työpaikkojen luojana;
7. pitää myönteisenä komission tavoitetta kehittää kunnianhimoinen ja kestävä eurooppalainen teollisuusstrategia ja pitää sitä tärkeänä keinona, jolla Euroopan talouskasvu voidaan palauttaa nousu-uralle ja jolla teollisuuden osuus BKT:sta voidaan nostaa 20 prosenttiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan integroitua toimintatapaa, jotta voidaan vastata asianmukaisesti unionin keskeisiin haasteisiin, joita ovat väestörakenne, resurssi- ja energiatehokkuus ja ilmastonmuutos;
8. korostaa, että unionin teollisuusstrategialla olisi tuettava investointeja ja innovointia siten, että edistetään tärkeää kestävää ja ympäristöä säästävää kasvua erityisesti tukemalla aloja, joilla EU on jo johtava toimija tutkimuksen ja kehittämisen aloilla, ja edistetään hyvälaatuisia työoloja investointien kohteena olevissa yrityksissä;
9. pitää myönteisenä, että komissio painottaa kestävää vihreää kasvua ja uuden tekniikan kehittämistä kasvun perustaksi ja tueksi;
10. pitää tärkeänä hyödyntää täysimääräisesti kaikkia innovatiivisiin teknologioihin ja resurssitehokkaaseen tuotantoon tehtävien investointien tarjoamia taloudellisia mahdollisuuksia;
11. pitää myönteisenä suunnitelmaa teollisen innovoinnin käynnistämisestä Euroopassa kestävän ja resurssi- ja energiatehokkaan talouden ajatuksen mukaisesti ja kehottaa ryhtymään konkreettisiin toimiin, myös siirtymään työn verotuksesta resurssien käytön ja saastuttamisen verottamiseen, jotta kyseiset tavoitteet voidaan saavuttaa;
12. katsoo, että teollisuuspolitiikassa on keskityttävä siihen, että Euroopassa siirrytään kestävään biopohjaiseen kierrätystalouteen, jossa otetaan huomioon bioresurssien kaskadikäyttö ja ekosysteemien rajat; kehottaa edistämään pitkän aikavälin kustannustehokkaita kehitysstrategioita ja vihreää taloutta, jotka perustuvat kestävämpiin paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason tuotanto- ja kulutusmalleihin;
13. korostaa, että jäsenvaltioiden on siirrettävä työpaikkoja luovien toimintalinjojen painopistettä varsinkin vihreän talouden mahdollisuuksien hyödyntämiseen; toteaa, että muuttamalla taloutta tällä tavoin voidaan parantaa kilpailukykyä ja tarjota merkittäviä mahdollisuuksia luoda työpaikkoja, mikä on välttämätöntä, jotta voidaan saavuttaa 75 prosentin työllisyysastetta koskeva unionin tavoite vuoteen 2020 mennessä;
14. kehottaa komissiota ehdottamaan ratkaisuja (esimerkiksi ULCOS-hanke), joilla vanhoista teknologioista voidaan tehdä ympäristöystävällisempiä;
15. kehottaa komissiota parantamaan naisten asemaa teollisuudessa;
16. painottaa, että unionin on luotava asianmukaiset edellytykset uusiin investointeihin kannustamiseksi, uuden tekniikan käyttöönoton nopeuttamiseksi ja resurssitehokkuuden parantamiseksi; korostaa, että jäsenvaltioiden rakenteelliset erot on otettava huomioon unionin lainsäädännössä ja että samalla on huolehdittava oikeudenmukaisesta tasapainosta ja minimoitava mahdollisuus tehdä taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden välisiä kompromisseja;
17. katsoo, että unionin lainsäädäntö edistää innovointia ja varmistaa myös jäsenvaltioiden energiaomavaraisuuden; katsoo kuitenkin, että ilmastoa ja resurssitehokkuutta koskevien konkreettisten tavoitteiden puute estää nykyisten innovatiivisten tekniikoiden kaupallisen käytön;
18. kehottaa komissiota laatimaan Euroopan teollisuutta varten pitkän aikavälin energiastrategian, jolla helpotetaan siirtymistä uusiutuvan energian käyttöön; kehottaa komissiota ottamaan huomioon teollisuuden mahdollisen roolin koko energiajärjestelmän joustavuuden parantajana ja uusiutuvien energialähteiden integroinnin mahdollistajana;
19. katsoo, että sekä Euroopan teollisuus että yksittäiset kuluttajat hyötyisivät energiainfrastruktuurin uudenaikaistamisesta, kuten älykkäistä verkoista, jotka auttaisivat maksimoimaan kotimaisen energiapotentiaalin ja integroimaan uusiutuvat energiavarat täydellisesti energiantoimituksiin;
20. pitää tärkeänä saattaa energian sisämarkkinat valmiiksi mahdollisimman pian;
21. suhtautuu myönteisesti tavoitteeseen siirtyä käyttämään vähähiilistä energiaa uuden tieto- ja viestintäteknologian yhteydessä;
22. toteaa, että energia-, raaka-aine- ja mineraalikustannukset muodostavat monilla teollisuudenaloilla suuren osan toimintamenoista; korostaa tässä yhteydessä eri energiamuotojen ja ympäristön kannalta kestävien energiamuotojen yhdistämisen merkitystä ja toteaa, että teollisuusstrategian yhteydessä olisi keskityttävä keskeisiin mahdollisuuksiin, jotka perustuvat energiatehokkuuden ja resurssitehokkuuden parantamiseen; toteaa, että edellä mainittu sisältää materiaalien kierrätyksen ja uudelleenkäytön sekä tuotannon ja kulutuksen hiilijalanjäljen pienentämisen; korostaa, että myös komission analyysin mukaan mainituilla toimilla luotaisiin runsaasti uusia työpaikkoja;
23. kannattaa painokkaasti komission raaka-ainediplomatian luomista ja muiden aloitteiden kuten nk. maakohtaisen raportoinnin luomista raaka-aineiden saannin turvaamiseksi; kehottaa näin ollen perustamaan kansainvälisen raaka-ainefoorumin, jolla voidaan jakaa kokemuksia, yhdistää kansallisia strategioita ja hallita yhdessä raaka-ainevaroja, koska siten voitaisiin hillitä enenevää kilpailua luonnonvaroista;
24. korostaa, että on syytä parantaa kiireesti unionin hiilimarkkinoiden tehokkuutta, jotta voidaan tarjota varmuutta ilmastoystävällisiin tekniikoihin tehtäville investoinneille;
25. kehottaa komissiota integroimaan ympäristöystävälliset tuotteet ja palvelut, mukaan lukien ekologisen jalanjäljen määrittäminen, pikaisesti sisämarkkinoille;
26. painottaa sellaisten oikeudellisten puitteiden tarvetta, jotka antavat tuottajille ja kuluttajille tarvittavia signaaleja resurssitehokkuuden edistämiseksi ja siirtymiseksi palauttavaan kierrätystalouteen; korostaa, että kestävän kulutuksen ja tuotannon hajanaisuuteen ja tiukkaan soveltamisalaan puuttumiseksi nykyistä tuotelainsäädäntöä, kuten ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevaa direktiiviä (2009/125/EY) sekä ympäristömerkkijärjestelmää koskevaa asetusta (2010/30/EU), on syytä tarkistaa, jotta voidaan parantaa tuotteiden ympäristövaikutuksia sekä resurssitehokkuutta tuotteiden koko elinkaaren ajan;
27. katsoo, että eurooppalaisen tuotannon kilpailukyky on riippuvainen siitä, että unioni on maailmanlaajuisesti edelläkävijä ekotehokkaiden tuotteiden ja ekotehokkaan tuotannon alalla;
28. katsoo, että unionin teollisuuden tulevaisuutta ei voida turvata ilman tietoista suunnanmuutosta, jolla varmistetaan, että ympäristövaatimukset sisällytetään tuotteiden suunnitteluun sekä tuotanto- ja kuljetusmenetelmiin;
29. kannattaa suunnittelun ja muiden ei-teknologisten innovaatioiden laajempaa käyttöä, koska ne ovat tärkeimpiä tekijöitä kehitettäessä korkealaatuisia tuotteita, lisättäessä tuottavuutta ja parannettaessa resurssitehokkuutta;
30. katsoo, että onnistuneessa teollisuuspolitiikassa on yhdistettävä unionin toimintalinjat, joissa yhdistyvät kaikki teollisuuteen vaikuttavat näkökohdat, ja keskityttävä löytämään ratkaisuja suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin;
31. kehottaa komissiota laatimaan tai pitämään voimassa toimia, joilla turvataan yritysten yhteiskuntavastuu koko arvoketjun ajan raaka-aineiden hankinnasta, tuotteiden valmistuksesta ja kaupasta kierrätykseen sekä unionissa että sen ulkopuolella;
32. kannattaa komission pyrkimystä lisätä investointeja teollisuuden kilpailukyvyn ja muutoksen kannalta välttämättömiin taitoihin ja inhimilliseen pääomaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan asiasta vastaavien viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua, jotta voidaan parantaa opetusjärjestelmän ja työmarkkinoiden välisiä yhteyksiä; kehottaa komissiota turvaamaan kaikkien kansalaisten oikeuden elinikäiseen oppimiseen, koska innovoinnin ja kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että heillä on oikeus uudelleenkoulutukseen työuransa aikana;
33. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään viipymättä ja vuoteen 2014 mennessä konkreettisia suunnitelmia kaikkien ympäristölle haitallisten tukien vaiheittaiseksi poistamiseksi vuoteen 2020 mennessä, markkinapohjaisten välineiden käytön lisäämiseksi, mukaan lukien verotuksen, hinnoittelun ja maksujen perimisen painopisteen siirtäminen työstä ympäristöön, sekä ympäristötuotteiden ja -palveluiden markkinoiden laajentamiseksi;
34. katsoo, että kannustamalla kestäviä matkailun muotoja, joihin liittyy paikallisten tuotteiden kulutus, voidaan vauhdittaa maatalous- ja käsityötoiminnan elpymistä sekä mikroyritysten levittäytymistä paikallisesti ja voidaan antaa vauhtia talouden elpymiselle ja samalla varmistaa, että ympäristöstä huolehditaan asianmukaisesti siten, että kulttuuria ja asuinalueita suojellaan ja eroosiota ja maanvyörymiä estetään;
35. katsoo, että rakennusteollisuudessa painopisteeksi olisi otettava kestävän rakentamisen ja ekosuunnittelun yleisperiaatteiden noudattaminen; pitää tässä yhteydessä erityisen merkittävänä nykyisen rakennuskannan uudistamista; katsoo, että mainittu tavoite voidaan saavuttaa muun muassa toteuttamalla pakollisia suunnitelmia vanhojen sekä julkisten että yksityisten rakennusten mukauttamiseksi nykyisten energian säästöä ja energiatehokkuutta koskevien normien mukaisiksi, jotta voidaan vähentää kulutusta.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
19.6.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
54 7 5 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Martina Anderson, Elena Oana Antonescu, Kriton Arsenis, Sophie Auconie, Pilar Ayuso, Sandrine Bélier, Lajos Bokros, Franco Bonanini, Martin Callanan, Nessa Childers, Yves Cochet, Tadeusz Cymański, Chris Davies, Esther de Lange, Anne Delvaux, Bas Eickhout, Jill Evans, Karl-Heinz Florenz, Elisabetta Gardini, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Cristina Gutiérrez-Cortines, Satu Hassi, Jolanta Emilia Hibner, Karin Kadenbach, Christa Klaß, Eija-Riitta Korhola, Holger Krahmer, Jo Leinen, Corinne Lepage, Peter Liese, Kartika Tamara Liotard, Zofija Mazej Kukovič, Linda McAvan, Miroslav Ouzký, Vladko Todorov Panayotov, Gilles Pargneaux, Andrés Perelló Rodríguez, Mario Pirillo, Pavel Poc, Frédérique Ries, Oreste Rossi, Dagmar Roth-Behrendt, Kārlis Šadurskis, Carl Schlyter, Horst Schnellhardt, Richard Seeber, Theodoros Skylakakis, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Salvatore Tatarella, Thomas Ulmer, Glenis Willmott, Sabine Wils, Marina Yannakoudakis |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Romana Jordan, Judith A. Merkies, Miroslav Mikolášik, Christel Schaldemose, Renate Sommer, Eleni Theocharous, Marita Ulvskog, Kathleen Van Brempt, Andrea Zanoni |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Fabrizio Bertot, Bill Newton Dunn, Konrad Szymański |
||||
SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (6.5.2013)
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle
Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi
(2013/2006(INI))
Valmistelija: Evelyne Gebhardt
EHDOTUKSET
Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. panee tyytyväisenä merkille, että teollisuuspolitiikka on otettu EU:n poliittisen huomion keskipisteeksi; korostaa, että vahva teollinen perusta on olennaisen tärkeä vauraalle, kilpailukykyiselle ja taloudellisesti menestyvälle unionille ja paras lääke taantumaan;
2. suhtautuu periaatteessa kriittisesti siihen, että komissio on valinnut vain kuusi ensisijaista investointi- ja innovointimarkkinaa; painottaa paljon enemmän tutkimuksen ja kehityksen reunaehtojen parantamisen merkitystä sekä uusien yritysten ja pk-yritysten keskeistä roolia eurooppalaisen innovoinnin moottoreina;
3. katsoo, että innovointiin kannustamiseksi ja Euroopan kilpailukyvyn parantamiseksi on lisättävä merkittävästi EU:n tutkimus- ja kehitysresursseja;
4. korostaa, että on kehitettävä EU:n talouden kestävyyttä Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, ja pyytää painottamaan kestävyyttä EU:n teollisuuspolitiikassa; toteaa, että on kannustettava ympäristöä säästäviin tuotantomenetelmiin, pidennettävä kulutustavaroiden elinikää, edistettävä kierrätystä ja parannettava edelleen sisämarkkinoilla tuotettujen tuotteiden energiatehokkuutta;
5. toteaa, että teollisuustuotanto vähenee huomattavasti EU:n syrjäisillä alueilla; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, joilla edistetään teollisuustuotannon tasaista jakautumista EU:ssa;
6. katsoo, että ainoastaan ennakoivalla kokonaisvaltaisella teollisuuspolitiikalla, joka perustuu tutkimukseen, innovaatioon ja yhtenäisiin markkinoihin ja joka yhdistää useita politiikan aloja ja resurssitehokkuussuunnitelmia – myös kuluttajapolitiikan ja työmarkkinapolitiikan – voidaan luoda suotuisat taloudelliset olosuhteet EU:n yrityksille ja parantaa niiden kilpailukykyä, ja odottaa teollisuustuotteiden sisämarkkinoiden uudistamista koskevan etenemissuunnitelman esittämistä;
7. katsoo, että olemassa olevan tuotantokapasiteetin säilyttäminen kriisiaikoina on kaiken teollisuuspolitiikan perusedellytys; katsoo, että tämä tavoite voidaan saavuttaa vain ennaltaehkäisevillä toimilla ja rakennemuutoksilla, jotka toteutetaan siten, että työntekijät osallistuvat niihin aktiivisesti ja täysimääräisesti;
8. muistuttaa investointien osuudesta innovoinnin elvyttämisessä ja kasvun edistämisessä ja korostaa, että yrittäjyyttä on tuettava enemmän luomalla paremmat edellytykset yrittämiselle;
9. kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaista klusteripolitiikkaa koskevia ehdotuksia toisiinsa yhteydessä olevien yritysten, tavarantoimittajien, palvelujentarjoajien ja tutkimuslaitosten välisen yhteistyön kehittämiseksi; toteaa, että vaikka alueellisella ja kansallisella tasolla tällaista politiikkaa on harjoitettu jo kauan – ja vaikka klustereiden vahvuuksia on edistetty poliittisesti vain tällä tasolla – ne ovat edistäneet kansantalouksien välistä kilpailua myös EU:n tasolla; katsoo, että yhteisestä resurssien ja erityisosaamisen käytöstä yrityksille, työntekijöille ja alueille koituvien etujen hyödyntäminen myös EU:n tasolla olisi väline, jolla voitaisiin edistää tasapuolisempaa teollisuuden ja kaupan kehitystä;
10. katsoo, että selkeä ja vakaa oikeudellinen kehys on perusedellytys kasvun lisäämiselle ja tärkeä lisäperuste markkinoiden valvontaa koskevan EU-lainsäädännön parantamiselle, tuotteiden turvallisuuden ja oikeudenmukaisten kaupankäyntiehtojen varmistamiseksi;
11. korostaa, että asianmukainen lainsäädäntö on ratkaisevan tärkeää menestyksekkään teollisuuspolitiikan kannalta ja on vältettävä pitkällä aikavälillä kilpailua vääristäviä toimia ja erityisesti kohtuutonta suoraa taloudellista vaikuttamista;
12. korostaa, että sisämarkkinoilla on edelleen valtavia käyttämättömiä mahdollisuuksia edistää kilpailukykyä ja kasvua EU:ssa, ja kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan ponnistelujaan jäljellä olevien esteiden poistamiseksi EU:n kuluttajien, työntekijöiden ja yritysten – erityisesti pk-yritysten – hyödyksi; korostaa lisäksi, että on luotava ja vahvistettava markkinatutkimuksen ja rahoituksen tukivälineitä (vakuudet, takaukset jne.), jotta mahdollistetaan pk-yritysten kansainvälinen kehitys;
13. korostaa, että teolliset valmistusprosessit perustuvat yhä suuremmassa määrin tietoon ja että teollisuuden tuottavuus riippuu ratkaisevasti työntekijöiden ammattitaidosta; kehottaa siksi sovittamaan tiiviisti yhteen teollisuuspolitiikan ja koulutuksen;
14. kehottaa komissiota tukemaan kansallisten investointipankkien kehittämistä pk-yrityksiä varten ja ryhtymään toimiin, joiden avulla olemassa olevat pk-yritysten investointipankit voivat laajentaa toimintaansa muihin jäsenvaltioihin näissä jäsenvaltioissa sovellettujen ehtojen mukaisesti teollisuustuotannon tukemiseksi;
15. kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen, joka on pk-yritysten kasvun edistämiseen tarkoitettujen yhtenäisten määräysten kehys ja jonka olisi oltava erottamaton osa EU:n uutta, vahvaa teollisuuspolitiikkaa;
16. katsoo, että resurssien väheneminen entisestään ei ole vain kestävyyteen liittyvä kysymys, vaan että se on yhä merkittävämpää EU:n ja sen yritysten kilpailukyvyn kannalta; korostaa resurssitehokkuuden tärkeyttä ja katsoo sen olevan ratkaisevan tärkeä johtoajatus Euroopan uudelleenteollistamisessa; kehottaa siksi
– panemaan komission etenemissuunnitelman kohti resurssitehokasta Eurooppaa täysimääräisesti ja kunnianhimoisesti täytäntöön
– sisällyttämään resurssien porrastetun käytön käsitteen kaikkiin asiaa koskeviin politiikkoihin, jotta varmistetaan, että niukat raaka-aineet hyödynnetään täysimääräisesti
– komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja sen jälkeen käyttämään resurssikirjanpitomenetelmää, joka sisällytetään EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvion kaikkiin lukuihin (joista jokainen vastaa tiettyä toimintaa), jotka vuorostaan voidaan jakaa artikloihin ja nämä tarvittaessa kohtiin, jotta varmistetaan resurssitehokkuutta koskevien näkökohtien tehokas integrointi poliittiseen päätöksentekoon;
17. toteaa, että tuotteiden jäljitettävyys on tärkeää, koska siten annetaan kuluttajille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä ja annetaan paikallisille tuotantoyrityksille tunnustusta niiden vuosisatojen aikana hankkimasta asiantuntemuksesta;
18. katsoo, että teollisuuspolitiikkaan on sisällytettävä kilpailukyvyn kannalta ratkaisevia strategisia elementtejä, kuten tehokkaan ja yhteenliitetyn liikenneinfrastruktuurin luominen, kehittynyt digitaalinen verkko ja eurooppalainen energiapolitiikka;
19. katsoo, että kannustaminen merkittäviin tutkimusinvestointeihin, joilla on tarkoitus uudistaa sekä rakenteita että tuotteita, on välttämätön osa teollisuuspolitiikkaa;
20. katsoo, että EU:n teollisuus voi kasvaa vain investointisuunnitelman avulla ja sitä tukevilla luotonsaantia helpottavilla toimilla;
21. painottaa, että teollisuuspolitiikkaa on ohjattava samapalkkaisuusperiaatteen mukaisesti, jotta varmistetaan sukupuolten tasa-arvoisuus työpaikalla ja yhdenvertaiset edellytykset kaikille työtekijöille sopimustyypistä riippumatta;
22. katsoo, että työntekijöiden vapaan liikkuvuuden kehittäminen edelleen siten, että käytetään ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen ja elinikäisen oppimisen kaltaisia keinoja, erityisesti kun on kyse suojelua tarvitsevista työntekijöistä, tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia vähentää ammattitaitoisen työvoiman puutetta ja aikaansaada osallistavaa kasvua;
23. toteaa, että vuorottelukoulutus edistää merkittävästi laadukasta teollisuustuotantoa ja kestävää kasvua EU:ssa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tätä koulutusta edelleen ja vakiinnuttamaan sen koko EU:ssa;
24. kehottaa jäsenvaltioita panemaan maksuviivästysdirektiivin täytäntöön mahdollisimman pian, koska se koskee erityisesti tuotantoyrityksiä;
25. rohkaisee käyttämään paremmin hyväksi direktiivissä 98/34/EY säädetyn ilmoitusmenettelyn mahdollisuuksia ja ehdottaa jäsenvaltioille, että ne ottavat käyttöön kilpailukyvyn tarkastelun kansallisen lainsäädännön laadintavaiheissa tehtävissä vaikutusarvioinneissa osana sisämarkkinatestiä, jonka Euroopan parlamentti kehotti ottamaan käyttöön 7. helmikuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa suosituksista komissiolle sisämarkkinoiden hallinnoinnista;
26. korostaa olevan tärkeää kommunikoida EU:n kansalaisten kanssa teollisuuspolitiikan tärkeästä merkityksestä Euroopan talouskasvun edistämisessä;
27. korostaa, että vahvaan teollisuuspolitiikkaan on yhdistettävä toimia parhaan mahdollisen markkina-aseman hankkimiseksi EU:n tuotteille, ja että siksi on erittäin tärkeää korostaa tuotteiden laatua; korostaa lisäksi, että EU:ssa on säilytettävä käsityöläistaidot ja että niitä on hyödynnettävä ja kehitettävä;
28. korostaa hinta-asteikon yläpäässä olevia tuotteita tuottavien yritysten panosta EU:n kasvuun, työllisyyteen ja kilpailukykyyn, koska näiden yritysten osuus BKT:stä on komission 26. syyskuuta 2012 julkistaman, hinta-asteikon yläpäässä olevia tuotteita valmistavan teollisuuden kilpailukykyä koskevan valmisteluasiakirjan mukaan 3 prosenttia ja niiden vuotuinen liikevaihto on yli 400 miljardia euroa ja ne työllistävät suorasti tai välillisesti lähes 1,5 miljoonaa henkilöä Euroopassa;
29. kannattaa yritysverotuksen tiiviimpää koordinointia EU:ssa siten, että otetaan käyttöön yhtenäiset veroperustat.
ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (12.7.2013)
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle
Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi
(2013/2006(INI))
Valmistelija: María Irigoyen Pérez
EHDOTUKSET
Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. katsoo, että vaikka teollisuus on kärsinyt huomattavasti nykyisen talouskriisin seurauksista, teollisuus on edelleen kiistatta EU:n tärkeimpiä vahvuuksia kansainvälisellä tasolla ja edistää Eurooppa 2020 -strategian kasvua, työllisyyttä, innovointia, tutkimusta, kehittämistä, kestävyyttä ja kilpailukykyä koskevien tavoitteiden saavuttamista; huomauttaa, että teollisuuden nykyinen kokonaistuotanto on 10 prosenttia alhaisempi kuin ennen kriisiä ja että teollisuudessa on menetetty yli 3 miljoonaa työpaikkaa; toteaa kuitenkin, että vaarana on myös kasvava pula työntekijöistä, joiden ammatilliset taidot vastaavat erityisesti kestävän kehityksen tarpeita;
2. ilmaisee huolensa teollisuustoiminnan laajamittaisesta lopettamisesta monilla Euroopan teollisuuden ydinalueilla; katsoo, että entiset teollisuusalueet voivat edistää merkittävästi uudelleenteollistumista; toteaa, että edellä mainitun yhteydessä julkinen kiinnostus entisiä teollisuusalueita kohtaan on hiipunut ja että erityisten haasteiden vuoksi käytettävissä on oltava riittäviä investointimahdollisuuksia konkreettisia alueellisia erityisiä kehitysstrategioita varten; kannattaa tässä yhteydessä ˮpalauttamishankkeitaˮ, joiden tavoitteena on ulkoistetun tuotannon ja palvelujen siirtäminen takaisin kolmansista maista;
3. ilmaisee vakavan huolensa rahoitusalan ja talouden laskusuhdanteen, investointien määrän vähentymisen sekä epätasa-arvon lisääntymisen seurauksista varsinkin aluetason tuottavuudelle, kilpailukyvylle ja vauraudelle Euroopan unionissa; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää ryhtyä tehokkaisiin toimiin ja osoittaa riittävät rahoitusresurssit, joilla tuetaan teollisuuden elpymistä kestävää Eurooppa varten, mikä perustuu muun muassa kulttuuriin ja luoviin aloihin sekä nanoteknologian, bioteknologian ja mikroelektroniikan kaltaiseen uuteen teknologiaan; korostaa, että jos mainittuihin toimiin ei ryhdytä, teollisuustuotannon jyrkkä lasku vaikuttaa erittäin kielteisesti sekä unionin tuottavuuteen että sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen samalla, kun Euroopan unionin ja muiden keskeisten maiden (Yhdysvallat ja BRICS-maat) välinen teknologinen kuilu syvenee huolestuttavasti;
4. korostaa, että tulevaisuudessa koheesiopolitiikka on tärkeimpiä teollista innovointia älykkään erikoistumisen avulla edistäviä unionin politiikan aloja, jolla voidaan vastata kestävään energiaan, ilmastonmuutokseen ja sekä materiaalisten että henkilöresurssien tehokkaaseen käyttöön liittyviin haasteisiin; katsoo näin ollen, että tulevan koheesiopolitiikan ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tuki on ratkaisevan tärkeää unionin ja sen alueiden uudelleenteollistamiselle aidosti nykyaikaisella teollisuuspolitiikalla, jonka on oltava osallistava, kestävä, energiatehokas ja erittäin kilpailukykyinen; kehottaa tehostamaan koheesiopolitiikan ja Horisontti 2020 -ohjelmien välistä koordinointia ja synergiaetuja, jotta voidaan perustaa alueellisia innovointihautomoja ja maksimoida innovointia aluetasolla;
5. korostaa, että alueiden ominaispiirteet ja niiden erityisvahvuudet on otettava huomioon kunkin alueen ja alan alueellista teollista kehittämistä koskevien strategioiden suunnittelussa, jotta Euroopan teollisuudessa saavutetaan korkea erikoistumistaso;
6. korostaa, että monet raja-alueet joutuvat kohtaamaan samankaltaisia rajat ylittäviä teollisia haasteita niille ominaisten alueellisten erityispiirteiden vuoksi; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä paikallisia ja alueellisia viranomaisia laatimaan rajat ylittävään talouden uudistamiseen tähtääviä strategioita ja luomaan rajat ylittäviä klustereita sekä yhteisiä strategioita, jotka liittyvät koulutukseen ja työllisyyteen rajat ylittävissä väestökeskuksissa;
7. korostaa, että EU:n tason ja kansallisiin uudistusohjelmiin on sisällytettävä selkeitä teollisen kilpailukyvyn toimintastrategioita, joissa noudatetaan kohdennetumpaa alueellista ja strategista lähestymistapaa ja jonka painopisteitä ovat: rahoituksen ja mikroluottojen saatavuuden parantaminen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan, koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen sekä elinikäisen oppimisen tukeminen, hallinnon yksinkertaistaminen ja valmiuksien tehostaminen siten, että yritysten toimintakustannukset ovat mahdollisimman alhaiset, selkeät ympäristövaatimukset, työn verotuksen alentaminen, joustavuuden lisääminen työmarkkinoilla, ympäristöystävällisen infrastruktuurin parantaminen, alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja kaikkien sidosryhmien nykyistä aktiivisempi osallistuminen ja mainittujen toimien koordinointi, sekä pk-yritysten, yrittäjien ja sosiaalisten yritysten vahva tukeminen; katsoo, että nykyistä koordinoidumpi lähestymistapa hallinnon eri tasojen ja sidosryhmien välillä saavutetaan sisällyttämällä ehdotetut alueelliset sopimukset kumppanuussopimuksiin siten, että mainitut toimijat voivat yhdessä koordinoida alueellisten ja paikallisten toimijoiden toimintaohjelmat siten, että niiden toimia ja taloudellisia resursseja keskitetään ja koordinoidaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi;
8. katsoo, että Euroopan uudelleenteollistamisen yhteydessä on myös pyrittävä luomaan työpaikkoja myös nuorille, minkä vuoksi on tarpeen varmistaa, että unionin työllisyysstrategiat vastaavat Euroopan teollisuuden tulevia tarpeita käynnistää alueellisia ja kansallisia ohjelmia laadukkaan teknisen koulutuksen tarjoamiseksi nuorille sekä edistää nuorten yrittäjyyttä EU:n rahoituksen hyödyntämisen ja yritysneuvonnan avulla;
9. muistuttaa, että alueelliset taloudet ovat avainasemassa älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi, koska niillä on tarvittavaa tietämystä ja valmiutta aktivoida paikallisia sidosryhmiä alueellisten erityispiirteiden mukaisesti; toistaa, että on ratkaisevan tärkeää yhdistää innovointi ja kestävyyttä koskevat toimintaohjelmat alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla kehittämällä vahvoja älykkääseen erikoistumiseen tähtääviä alueellisia ja kansallisia tutkimus- ja innovointistrategioita (RIS3);
10. katsoo, että älykkääseen erikoistumiseen tähtääviä alueellisia innovointistrategioita (RIS3) olisi edelleen pidettävä tulevan koheesiopolitiikan tutkimus-, kehitys- ja innovointitavoitteen mukaisen rahoituksen ennakkoehtona, jotta Euroopan rakenne- ja investointirahastot voivat tarjota tukea kohdennetummin osana yhtenäistä strategista lähestymistapaa; huomauttaa, että edellä mainitut alueiden suhteellisiin vahvuuksiin perustuvat RIS3-innovointistrategiat edistävät tuottavuutta lisääviä toimenpiteitä, houkuttelevat julkista ja yksityistä pääomaa voimakkaalla vipuvaikutuksellaan sekä auttavat alueita keskittämään voimavaransa muutamaan keskeiseen painopistealueeseen, jotta käytettävissä olevat varat voidaan hyödyntää tehokkaammin;
11. korostaa, että kansallisten ja alueellisten viranomaisten on asetettava taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöinnovointi pitkän aikavälin kestävän kehityksen strategioidensa ytimeen siten, että strategioita ohjaavat vahvat verkostot, tiedonvaihto- ja hallintotoimet sekä innovointiekosysteemit, jotka koostuvat pitkälle erikoistuneiden pk-yritysten ja toimialojen klustereista; kannattaa teollisuuspuistojen kehittämistä kansallisten ja paikallisten viranomaisten, talouden toimijoiden ja tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden yhteistyöllä;
12. yhtyy komission ja neuvoston näkemykseen, jonka mukaan ensisijaisena tavoitteena olisi ehdottomasti oltava kilpailukyvyn parantaminen sisämarkkinoilla ja kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota vahvistamaan teollisuuden ja erityisesti pk-yritysten vientiä ja kansainvälistymistä; korostaa, että on välttämätöntä laatia laajalti sovellettavat erityisesti ympäristövastuuta ja sosiaalista vastuuta koskevat eurooppalaiset normit, joita unioni puolustaa maailmanmarkkinoilla, jotta eurooppalaiset yritykset eivät joudu kärsimään toteuttamistaan innovatiivisista toimista ja jotta mainitut toimet sen sijaan muuttuvat vähitellen maailmanlaajuisiksi normeiksi erityisesti vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti;
13. on erityisen huolestunut talous- ja rahoituskriisin kielteisistä vaikutuksista EU:n alueiden valmiuteen rahoittaa tuottavia investointeja, jotka edistävät älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, koska ensiksi mainitut vaarantavat vakavasti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisen;
14. kehottaa komissiota ehdottamaan tuontia kolmansista maista koskevia ympäristö- ja sosiaaliverotuksen vähimmäisvaatimuksia, joita EU:ssa toimivien yritysten on noudatettava;
15. katsoo, että avustusten lisäksi on vahvistettava entisestään luottojen, riskipääoman, takuiden ja muiden rahoitusjärjestelyjen asemaa EU:n teollisuuden kilpailukyvyn tehostamisessa; kehottaa käyttämään rahoitusvälineitä asianmukaisesti ja yhdistämään useita eri rahoitustuen suoria ja epäsuoriakin muotoja ja synergiaetuja erityisesti tarjottaessa tukea pk-yrityksille ja sosiaalisille yrityksille, jotta rahoitusmahdollisuuksia voidaan paremmin muokata tilannekohtaisesti; korostaa, että on tärkeää sovittaa yhä paremmin yhteen unionin eri toimet ja unionin käytössä olevat rahoitusmuodot Euroopan uudelleenteollistamisen edistämiseksi siten, että lähtökohdaksi otetaan säännöt, jotka koskevat koheesiopolitiikan lainsäädäntöpakettia 2014–2020;
16. katsoo, että nykyisen rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisin olosuhteissa julkiset ja yksityiset investoinnit liittyvät olennaisesti kestävää kasvua koskevaan kokonaisstrategiaan; kannattaa tässä yhteydessä valtiontukijärjestelmän kokonaisuudistusta siten, että ryhdytään soveltamaan entistä vahvemmin sosiaalisiin ja taloudellisiin näkökohtiin perustuvaa lähestymistapaa noudattamalla kilpailusääntöjen yhteydessä SEUT:n 101 ja 102 artiklassa vahvistettua suurempaa joustavuutta; toistaa, että on tärkeää ottaa paremmin huomioon julkisten menojen laatu ja tehokkuus.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
10.7.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
42 0 3 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Catherine Bearder, Victor Boştinaru, John Bufton, Nikos Chrysogelos, Francesco De Angelis, Tamás Deutsch, Rosa Estaràs Ferragut, Danuta Maria Hübner, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Vincenzo Iovine, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Mojca Kleva Kekuš, Constanze Angela Krehl, Jacek Olgierd Kurski, Petru Constantin Luhan, Ramona Nicole Mănescu, Vladimír Maňka, Iosif Matula, Erminia Mazzoni, Miroslav Mikolášik, Jens Nilsson, Jan Olbrycht, Wojciech Michał Olejniczak, Younous Omarjee, Markus Pieper, Monika Smolková, Georgios Stavrakakis, Nuno Teixeira, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Kerstin Westphal, Hermann Winkler, Joachim Zeller, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Andrea Cozzolino, Karima Delli, Cornelia Ernst, Ivars Godmanis, James Nicholson, Marie-Thérèse Sanchez-Schmid, Elisabeth Schroedter, Evžen Tošenovský |
||||
NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (3.9.2013)
teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle
Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi
(2013/2006(INI))
Valmistelija: Antigoni Papadopoulou
EHDOTUKSET
Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:
1. pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582) mutta pitää valitettavana, että tiedonannossa ei lainkaan käsitellä sukupuoliulottuvuutta; painottaa, että sukupuolinäkökulmien puuttuminen teollisuuspolitiikasta lisää sukupuolten epätasa-arvoa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan teollisuuspoliittisten toimien yhteydessä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen mekanismeja kansainvälisellä, kansallisella ja alueellisella tasolla;
2. painottaa, että naiset ovat aliedustettuina teollisuudessa ja siten Euroopan uudelleenteollistamispyrkimyksissä ja että kansallisella, Euroopan ja kansainvälisellä tasolla ei ole sukupuolittain eriteltyjä lähestymistapoja ja vaatimuksia; korostaa, että tämän vuoksi ja EU:n sukupuolten tasa-arvostrategian täytäntöönpanemiseksi kansallisella tasolla jäsenvaltioiden on tiiviissä vuoropuhelussa teollisuuden, instituutioiden, organisaatioiden ja päätöksentekijöiden kanssa sisällytettävä sukupuolten tasa-arvo kaikkiin politiikkoihin – myös niihin, jotka käsittelevät tutkimusta, kestävää kehitystä ja kulutusta – siten, että tarkastellaan niiden erilaisia vaikutuksia naisiin ja miehiin;
3. painottaa, että palauttaakseen alueidensa talouskasvun ja kilpailukyvyn EU ei voi jättää vankkaa naispotentiaaliaan huomiotta; korostaa siksi, että on tärkeää rohkaista naisia osallistumaan enemmän tieteen ja teknologian aloille sekä taata naisten jatkuva koulutus ja hyödyntää heidän pätevyyttään niin tutkimuksen ja tieteen alalla kuin perinteisen teollisuuden aloilla;
4. toteaa, että naiset suorittavat vuosittain yli puolet korkea-asteen tutkinnoista Euroopassa; painottaa myönteistä vaikutusta, jota ammattitaitoisten naisten osaamisella voitaisiin tuoda yrityksiin varsinkin eurooppalaisen teollisuuden kasvun, tuottavuuden ja kilpailukyvyn kannalta, ja kehottaa tämän vuoksi talouden, koulutusalan ja sosiaalialan toimijoita ja komissiota edistämään ja vahvistamaan naisten asemaa teollisuuteen liittyvillä aloilla Euroopassa;
5. kehottaa Euroopan kulttuurialaa ja luovia aloja hyödyntämään täysin naisten lahjoja sekä edistämään käytännössä tälle nopeasti kasvavalle alalle kohdennettua koulutusta; muistuttaa kulttuurialan ja luovien alojen panoksesta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa ja erityisesti uusien työpaikkojen luomisessa;
6. korostaa, että miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet ja tasapainoinen edustus teollisuuden kaikilla tasoilla ja aloilla edistävät tuottavuutta ja kestävää talouskasvua ja että niiden tärkeä rooli Euroopan uudelleenteollistamisessa olisi tunnustettava, koska ne edistävät vahvaa, monipuolista ja kilpailukykyistä teollisuuspohjaa; vaatii, että kun komissio ja jäsenvaltiot laativat uusia teollisuuspolitiikkoja, ne soveltavat uutta sosiaalista ja ympäristöystävällisyyden huomioon ottavaa kasvuindikaattoria, joka kattaa hyvinvoinnin muut kuin taloudelliset näkökohdat ja jossa keskitytään ensisijaisesti kestävää kehitystä koskeviin tavoitteisiin, kuten sukupuolten tasa-arvoon, köyhyyden vähentämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen;
7. toteaa, että talouden ekologinen muuntaminen sekä siirtyminen vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan talouteen johtaa valtavaan ammattitaitoisten työntekijöiden kysyntään; toteaa, että naistyöntekijöillä on merkittävä rooli RISE-strategiassa (teollisuuden renessanssi kestävää Eurooppaa varten); kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että naistyöntekijät eivät jää aliedustetuiksi ekologista rakennemuutosta koskevissa hankkeissa, ohjelmissa ja koulutuksessa tai jää kokonaan niiden ulkopuolelle;
8. korostaa, että tarvitaan toimintalinjoja, joissa keskitytään sukupuolistereotypioiden purkamiseen mahdollisimman varhaisesta iästä lähtien ja opettajien ja oppilaiden valistamiseen ja joilla edistetään ja tuetaan niin nuorten naisten kuin miestenkin työurien monipuolistamista;
9. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään saatavilla olevan ammattitaitoisen työvoiman ja erityisesti naisten taitojen hyödyntämistä sekä kannustamaan ja helpottamaan naisten yrittäjyyttä tarjoamalla asianmukaisia kohdennettuja koulutus- ja perehdytysohjelmia sekä helpottamalla pääsyä teknisiin, tieteellisiin ja liiketoimintaa koskeviin verkostoihin ja tukiverkostoihin sekä yrityksen käynnistämisvaiheessa että sen elinkaaren aikana;
10. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asianomaisia sidosryhmiä arvostamaan ja kehittämään inhimillistä osaamista ja panemaan täytäntöön toimenpiteitä työ- ja perhe‑elämän yhteensovittamiseksi, mukaan luettuna riittävien lastenhoitopalvelujen tarjoaminen, jotta voidaan maksimoida naisten mahdollisuudet tehdä kestävää ja säännöllistä uraa; vaatii myös asettamaan miesten ja naisten välisen tasapainon normiksi kaikilla teollisuuden aloilla siten, että se vastaa naisten roolia yhteiskunnassa päätöksentekijöinä ja kuluttajina;
11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja helpottamaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada perinteistä tai innovatiivista rahoitusta käyttämällä EU:n välineitä, kuten rakennerahastoja ja Euroopan investointipankin (EIP) tarjoamia keinoja, sekä edistämään naisyrittäjien mahdollisuuksia saada muuta rahoitusta, kuten erityistukea ja riskipääomarahoitusta;
12. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan torjua nykyisiä stereotypioita, joiden mukaan luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka (STEM) ovat miesten hallitsemia aloja, jolloin STEM‑ura-alueet ovat helpommin naisten ja tyttöjen ulottuvilla kaikilla tasoilla; korostaa, että on tärkeää voimaannuttaa näillä aloilla jo toimivia naisia tarjoamalla heille samat mahdollisuudet tehdä lupaavaa uraa kuin heidän mieskollegoillaan on;
13. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varsinkin kulttuurialan ja luovan alan kaltaisilla erityisillä elinkeinoelämän aloilla yhdistämään koulutuksen ja täydennyskoulutuksen nuoria naisia ja miehiä koskevaan kohdennettuun työllistämispolitiikkaan, jotta voidaan vähentää syrjäytymisvaarassa olevien koulupudokkaiden määrää sekä varmistaa, että hankitut taidot vastaavat työmarkkinoiden nykyisiä ja tulevia tarpeita;
14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään kampanjoita ja tarjoamaan riittävästi puolueetonta tietoa liiketoimintaan liittyvistä seikoista sekä tarjoamaan tietoa erityisesti naisyrittäjille tarkoitetuista sosiaalipalveluista;
15. kehottaa komissiota tukemaan elinikäisen oppimisen ohjelmia ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia, joilla varmistetaan miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet kaikilla aloilla ja tasoilla ja otetaan huomioon koulutettavien ja erityisesti nuorten naisten erityiset toiveet; painottaa uudelleenkoulutuksen merkitystä toisena mahdollisuutena uranvaihtoon miehille ja naisille, jotka nuorena ovat ohjautuneet tiettyihin, perinteisesti jommankumman sukupuolen hallitsemiin ammattiryhmiin.
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
2.9.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
14 0 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Edit Bauer, Marije Cornelissen, Edite Estrela, Mikael Gustafsson, Astrid Lulling, Joanna Senyszyn, Inês Cristina Zuber |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Rosa Estaràs Ferragut, Mariya Gabriel, Iñaki Irazabalbeitia Fernández, Kent Johansson, Nicole Kiil-Nielsen, Antigoni Papadopoulou, Angelika Werthmann |
||||
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS
|
Hyväksytty (pvä) |
28.11.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
45 5 5 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Josefa Andrés Barea, Jean-Pierre Audy, Ivo Belet, Jan Březina, Reinhard Bütikofer, Giles Chichester, Jürgen Creutzmann, Pilar del Castillo Vera, Christian Ehler, Vicky Ford, Adam Gierek, Norbert Glante, Robert Goebbels, Fiona Hall, Edit Herczog, Kent Johansson, Romana Jordan, Krišjānis Kariņš, Philippe Lamberts, Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz, Angelika Niebler, Jaroslav Paška, Vittorio Prodi, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Teresa Riera Madurell, Jens Rohde, Paul Rübig, Salvador Sedó i Alabart, Francisco Sosa Wagner, Konrad Szymański, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Catherine Trautmann, Ioannis A. Tsoukalas, Claude Turmes, Marita Ulvskog, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Alejo Vidal-Quadras |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Rachida Dati, Ioan Enciu, Roger Helmer, Jolanta Emilia Hibner, Gunnar Hökmark, Ivailo Kalfin, Seán Kelly, Holger Krahmer, Werner Langen, Zofija Mazej Kukovič, Alajos Mészáros, Markus Pieper, Vladimír Remek, Silvia-Adriana Ţicău |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Carl Schlyter |
||||