MIETINTÖ ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta
20.12.2013 - (COM(2013)0520 – C7‑0223/2013 – 2013/0253(COD)) - ***I
Talous- ja raha-asioiden valiokunta
Esittelijä: Elisa Ferreira
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2012 muuttamisesta
(COM(2013)0520 – C7‑0223/2013 – 2013/0253(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0520),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0223/2013),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,
– ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 6. marraskuuta 2013 antaman lausunnon[1],
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2013 antaman lausunnon[2],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0478/2013),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Tarkistus 1
EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET[3]*
komission ehdotukseen
---------------------------------------------------------
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon[4],
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[5],
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä[6],
sekä katsovat seuraavaa:
(1) Pankkipalvelujen sisämarkkinoiden yhdentämisellä on ratkaiseva merkitys, kun taloutta pyritään elvyttämään unionissa. Nykyinen rahoitus- ja talouskriisi on kuitenkin osoittanut, että tämän alan sisämarkkinoiden toiminta on vaarassa ja rahoitusalan pirstoutuminen on yhä suurempana uhkana. Pankkienväliset markkinat eivät ole enää yhtä likvidit, ja rajatylittävä pankkitoiminta on vähenemässä, mikä johtuu häiriöiden leviämisen pelosta ja heikosta luottamuksesta muihin kansallisiin pankkijärjestelmiin ja jäsenvaltioiden kykyyn tukea pankkeja. Tämä on todellinen huolenaihe sisämarkkinoilla, joilla pankkilaitoksilla on eurooppalainen toimilupa ja useimmat niistä toimivat useammassa jäsenvaltiossa.
(2) Luottamuksen puutetta ja markkinoiden epävakautta lisää myös se, että eri jäsenvaltioiden kansalliset kriisinratkaisusäännöt ja vastaavat hallintokäytännöt poikkeavat toisistaan eikä unionin tasolla ole yhtenäistettyä päätöksentekomenettelyä rajojen yli toimivien pankkien kriisinratkaisua varten, minkä vuoksi pankin kaatumisen lopputuloksesta ei ole varmuutta eikä se ole ennustettavissa. Kansallisella tasolla ilman yhdenmukaistettua oikeudellista kehystä tehdyt kriisinratkaisupäätökset voivat johtaa kilpailun vääristymiseen ja viime kädessä sisämarkkinoiden heikkenemiseen.
(3) Jäsenvaltioiden pankkien luottoriskin, taloudellisen vakauden ja vakavaraisuuden arviointiin vaikuttaa erityisesti se, että jäsenvaltiot noudattavat eri käytäntöjä kriisinratkaisun kohteena olevien velkojien kohtelussa ja kaatumassa olevien pankkien pelastamisessa. Tämä heikentää yleisön luottamusta pankkialaan ja vaikeuttaa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden hyödyntämistä sisämarkkinoilla, sillä rahoituskustannukset olisivat pienemmät, jos jäsenvaltioiden käytännöissä ei esiintyisi tällaisia eroja.
(4) Eri jäsenvaltioiden kansallisissa kriisinratkaisusäännöissä ja vastaavissa hallintokäytännöissä esiintyvät erot voivat johtaa siihen, että pankkien ja asiakkaiden lainakustannukset ovat suuremmat ainoastaan niiden sijoittautumispaikan vuoksi riippumatta niiden todellisesta luottokelpoisuudesta. Lisäksi pankkien asiakkaiden lainakorot ovat joissakin jäsenvaltioissa suuremmat kuin toisissa asiakkaiden omasta luottokelpoisuudesta riippumatta.
(4 a) Tiettyjen jäsenvaltioiden kyvyttömyys ottaa käyttöön hyvin toimivia elimiä pankkien kriisinratkaisun alalla on lisännyt viime vuosina pankkikriisin aiheuttamaa vahinkoa.
(4 b) Kansalliset viranomaiset voivat haluta pelastaa pankit julkisin varoin ennen kriisinratkaisuprosessiin ryhtymistä, joten eurooppalaisen kriisinratkaisumekanismin perustaminen on tärkeää tasapuolisten toimintaedellytysten ja entistä puolueettomamman toimintatavan takaamiseksi päätettäessä tietyn pankin kriisinratkaisusta.
(5) Sisämarkkinoiden pirstoutuminen jatkuu niin kauan kuin kriisinratkaisusäännöt ja ‑käytännöt ja taakanjakomenettelyt ovat kansallisia ja kriisinrahoitukseen tarvittavat rahoitusvarat kerätään ja käytetään kansallisella tasolla. Lisäksi kansallisilla valvontaviranomaisilla on vahvat kannustimet minimoida pankkikriisien mahdolliset vaikutukset kansallisiin talouksiinsa toteuttamalla yksipuolisia toimia pankkitoimintojen turvaamiseksi, esimerkiksi rajoittamalla konsernin sisäisiä siirtoja tai lainaustoimintaa, tai asettamalla suurempia likviditeetti- ja pääomavaatimuksia mahdollisesti kaatuvien emoyritysten tytäryrityksille, jotka ovat sijoittautuneet niiden lainkäyttöalueille. Kansalliset ja kiistanalaiset kotijäsenvaltioon ja vastaanottavaan jäsenvaltioon liittyvät kysymykset vähentävät merkittävästi rajatylittävien kriisinratkaisuprosessien tehokkuutta. Tämä rajoittaa pankkien rajatylittävää toimintaa, luo tällä tavoin esteitä perusvapauksien käytölle ja vääristää kilpailua sisämarkkinoilla.
(6) [ ] annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi [ ][7] on ratkaiseva askel kohti kansallisten pankkialan kriisinratkaisusääntöjen yhdenmukaistamista, ja siinä säädetään yhteistyöstä, jota kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä käsitellessään rajojen yli toimivien pankkien kaatumista. Direktiivillä [ ] ei kuitenkaan saavuteta absoluuttista yhdenmukaistamista eikä keskitetä päätöksentekomenettelyä. Siinä säädetään lähinnä yhteisistä kriisinratkaisuvälineistä ja -valtuuksista, jotka ovat jokaisen jäsenvaltion kansallisten viranomaisten käytettävissä, mutta jätetään kansallisille viranomaisille jonkin verran harkintavaltaa näiden välineiden sekä kriisinratkaisumenettelyjä tukevien kansallisten rahoitusjärjestelyjen käytössä. Huolimatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010[8] perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomainen) (EPV) annetuista sääntely- ja sovittelutehtävistä direktiivi [ ] ei täysin estä sitä, että jäsenvaltiot tekevät rajojen yli toimivien konsernien kriisinratkaisusta erillisiä ja mahdollisesti epäyhdenmukaisia päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa kriisinratkaisun kokonaiskustannuksiin. Koska direktiivissä säädetään kansallisista rahoitusjärjestelyistä, sillä ei myöskään vähennetä riittävästi pankkien riippuvuutta kansallisista talousarvioista saatavasta tuesta eikä täysin estetä jäsenvaltioita soveltamasta erilaisia lähestymistapoja rahoitusjärjestelyjen käyttöön.
(7) Rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta on olennaisen tärkeää varmistaa, että unionissa tehdään toimivia kriisinratkaisupäätöksiä kaatumassa olevista pankeista ja myös unionin tasolla kerätyn rahoituksen käytöstä. Pankkien kaatuminen yhdessä jäsenvaltiossa voi vaikuttaa sisämarkkinoilla koko unionin rahoitusmarkkinoiden vakauteen. Toimivien ja yhdenmukaisten kriisinratkaisusääntöjen sekä yhtäläisten kriisinratkaisun rahoitusehtojen varmistaminen ei ole pelkästään niiden jäsenvaltioiden etujen mukaista, joissa pankit toimivat, vaan yleisesti kaikkien jäsenvaltioiden etujen mukaista, koska sillä säilytetään kilpailu ja parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa. Pankkijärjestelmät ovat sisämarkkinoilla vahvasti kytköksissä toisiinsa, pankkikonsernit ovat kansainvälisiä ja ulkomaisten varojen osuus pankkien varoista on suuri. Yhteiseen valvontamekanismiin (YVM) osallistuvien jäsenvaltioiden pankkikriiseillä olisi ilman yhteistä kriisinratkaisumekanismia voimakkaampi kielteinen vaikutus myös valvontamekanismiin osallistumattomiin jäsenvaltioihin. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin käyttöönotto lisää osallistuvien jäsenvaltioiden pankkien vakautta, estää kriisien leviämisen osallistumattomiin jäsenvaltioihin ja helpottaa siten koko sisämarkkinoiden toimintaa. Sekä osallistuviin että osallistumattomiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita laitoksia koskevien yhteistyömekanismien olisi oltava selkeitä, ja on tärkeää varmistaa, että osallistumattomia jäsenvaltioita ei syrjitä.
(7 a) Pankkialaa koskevan luottamuksen ja alan uskottavuuden palauttamiseksi Euroopan keskuspankki (EKP) toteuttaa kaikkien suoraan valvottujen pankkien taseiden kattavan arvioinnin. Niiden osallistuvien jäsenvaltioiden pankkien osalta, jotka eivät ole EKP:n suorassa valvonnassa, toimivaltaisten viranomaisten olisi yhteistyössä EKP:n kanssa toteutettava vastaava taseiden arviointi oikeassa suhteessa pankin kokoon ja liiketoimintamalliin nähden. Tämäkin auttaisi palauttamaan uskottavuutta ja takaamaan, että kaikkia pankkeja arvioidaan.
(7 b) Kaikkiin unionissa käytettäviin pankkien elvytys- ja kriisinratkaisukehyksiin olisi sovellettava direktiiviä [BRRD] ja sen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset koko sisämarkkinoilla. Komission ja kriisinratkaisuneuvoston olisi tämän asetuksen mukaisia tehtäviä suorittaessaan toimittava kyseisen direktiivin ja kyseisten delegoitujen säädösten vaatimusten mukaisesti. Kyseistä direktiiviä olisi sovellettava elvytyksen ja kriisinratkaisun suunnitteluun, varhaiseen kriiseihin puuttumiseen, kriisinratkaisun edellytyksiin ja periaatteisiin sekä yhteisen kriisinratkaisumekanismin kriisinratkaisuvälineiden käyttöön. Tämän asetuksen pääasiallisena tavoitteena on kattaa ne näkökohdat, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että yhteisellä kriisinratkaisumekanismilla pannaan täytäntöön kyseinen direktiivi ja että sillä on käytettävissään tarvittava rahoitus. Komissioon ja kriisinratkaisuneuvostoon olisi myös sovellettava kaikkea muuta asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, mukaan luettuna EPV:n laatimia ja komission asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–15 artiklan mukaisesti hyväksymiä sitovia teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja. Kriisinratkaisuneuvostoon olisi sovellettava direktiiviin [BRRD] liittyviä EPV:n kyseisen asetuksen 16 artiklan mukaisesti antamia ohjeita ja suosituksia ja tarvittaessa kaikkia EPV:n asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisen oikeudellisesti sitovan sovittelun aikana tekemiä päätöksiä.
(8) Kun yhteinen valvontamekanismi, jossa EKP valvoo osallistuvien jäsenvaltioiden pankkeja keskitetysti, otettiin käyttöön neuvoston asetuksella (EU) N:o 1024/2013[9], syntyi epäsuhde siihen, miten unioni valvoo tällaisia pankkeja ja miten kyseisiä pankkeja kohdellaan kansallisella tasolla direktiivin [BRRD] sääntöjen mukaisissa kriisinratkaisumenettelyissä.
(8 a) Asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 säädetään mahdollisuudesta, että euroalueeseen kuulumaton osallistuva jäsenvaltio lopettaa tiiviin yhteistyön yhteisen valvontamekanismin kanssa. Tällöin voi syntyä tilanne, jossa jäsenvaltio päättää irrottautua yhteisestä valvontamekanismista, mutta sen alueella on laitos, joka saa kriisinratkaisurahoitusta yhteisen kriisinratkaisumekanismin rahastosta. Asetusta tarkistettaessa voidaan säätää tällaisten tilanteiden ratkaisemiseen sovellettavista säännöksistä.
(9) Yhteisen valvontamekanismin ulkopuolelle jäävissä jäsenvaltioissa olevat pankit hyötyvät kansallisella tasolla yhteensovitetuista valvonnasta, kriisinratkaisusta ja varautumisjärjestelyistä, kun taas yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa olevat pankit ovat sekä unionin valvontajärjestelyjen että kansallisten kriisinratkaisu- ja varautumisjärjestelyjen alaisia. Tämä epäsuhde asettaa yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa olevat pankit epäedullisempaan kilpailuasemaan muissa jäsenvaltioissa oleviin pankkeihin verrattuna. Koska valvonta ja kriisinratkaisu toimivat kahdella eri tasolla, kriiseihin puuttuminen ja kriisinratkaisu eivät olisi yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa olevissa pankeissa yhtä nopeita, yhdenmukaisia ja tehokkaita kuin valvontamekanismin ulkopuolisissa jäsenvaltioissa olevissa pankeissa. Tämä vaikuttaisi kielteisesti ensin mainittujen pankkien rahoituskustannuksiin ja asettaisi ne epäedulliseen kilpailuasemaan, mikä vaikuttaisi haitallisesti niihin jäsenvaltioihin, joissa kyseiset pankit toimivat, ja yleensäkin sisämarkkinoiden toimintaan. Keskitetyllä kriisinratkaisumekanismilla, joka on tarkoitettu kaikille yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiville pankeille, on siis olennainen merkitys tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisessa.
(10) Kriisinratkaisuvelvollisuuksien jakamisen kansallisen tason ja unionin tason välillä olisi vastattava valvontavelvollisuuksien jakamista näiden tasojen välillä. Niin kauan kuin valvonta on jäsenvaltiossa kansallista, kyseisen jäsenvaltion olisi edelleen oltava vastuussa pankin kaatumisen taloudellisista seurauksista. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi olisi sen vuoksi ulotettava koskemaan ainoastaan sellaisia pankkeja ja rahoituslaitoksia, jotka ovat sijoittautuneet yhteiseen valvontamekanismiin osallistuviin jäsenvaltioihin ja jotka ovat EKP:n valvonnan alaisia yhteisen valvontamekanismin puitteissa. Pankkien, jotka ovat sijoittautuneet yhteiseen valvontamekanismiin osallistumattomiin jäsenvaltioihin, ei tulisi kuulua yhteisen kriisinratkaisumekanismin piiriin. Näiden jäsenvaltioiden kuuluminen yhteiseen valvontamekanismiin loisi niille vääränlaisia kannustimia. Niiden valvontaviranomaiset voisivat erityisesti alkaa kohdella helläkätisemmin omalla lainkäyttöalueellaan olevia pankkeja, koska kyseisten viranomaisten ei tarvitsisi kantaa pankkien kaatumiseen liittyvää taloudellista riskiä kokonaan. Sen vuoksi yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin olisi kuuluttava ainoastaan yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvat jäsenvaltiot, jotta varmistettaisiin rinnakkaisuus valvontamekanismin kanssa. Jäsenvaltioiden liittyessä yhteiseen valvontamekanismiin ne tulisivat automaattisesti myös yhteisen kriisinratkaisumekanismin piiriin. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin odotetaan viime kädessä ulottuvan koskemaan koko sisämarkkinoita.
(11) Yhteinen pankkialan kriisinratkaisurahasto, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’, on olennainen osa, jota ilman yhteinen kriisinratkaisumekanismi ei voisi toimia kunnolla. Keskenään erilaiset kansalliset rahoitusjärjestelmät vääristäisivät yhteisten pankkialan kriisinratkaisusääntöjen soveltamista sisämarkkinoilla. Jos kriisinratkaisun rahoitus säilyisi kansallisena, valtioiden ja pankkialan välinen kytkös ei katkeaisi ja sijoittajat asettaisivat edelleen lainaehtoja pankkien sijoittautumispaikan pikemminkin kuin niiden luottokelpoisuuden perusteella. Myös rahoitusmarkkinoiden voimakas pirstoutuminen jatkuisi. Kriisinratkaisurahaston avulla olisi varmistettava hallintokäytäntöjen yhdenmukaisuus kriisinratkaisun rahoituksessa ja vältettävä se, että toisistaan poikkeavat kansalliset käytännöt luovat esteitä perusvapauksien käytölle tai vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla. Pankkien olisi rahoitettava kriisiratkaisurahasto suoraan, ja rahaston varat olisi yhdistettävä unionin tasolla, jotta kriisinratkaisuresurssit voitaisiin jakaa puolueettomasti jäsenvaltioiden kesken. Näin voitaisiin lujittaa rahoitusvakautta ja heikentää kytköstä yksittäisten jäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitusaseman ja kyseisissä jäsenvaltioissa toimivien pankkien ja yritysten rahoituskustannusten välillä. Tämän kytköksen heikentämiseksi edelleen olisi kiellettävä yhteisen kriisinratkaisumekanismin päätökset, jotka vaikuttavat suoraan jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.
(12) Näin ollen on tarpeen toteuttaa toimenpiteet, joilla luodaan yhteinen kriisinratkaisumekanismi kaikkia yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvia jäsenvaltioita varten, jotta voidaan helpottaa sisämarkkinoiden moitteetonta ja vakaata toimintaa.
(13) Ainoa keino varmistaa, että yhteinen unionin kriisinratkaisuviranomainen soveltaa direktiivissä [BRRD] vahvistettuja pankkialan kriisinratkaisusääntöjä osallistuvissa jäsenvaltioissa keskitetyllä tavalla, on soveltaa kriisinratkaisumekanismin käyttöönottoa ja toimintaa koskevia sääntöjä suoraan kyseisissä jäsenvaltioissa, jotta vältetään erilaiset tulkinnat eri jäsenvaltioissa. Kriisinratkaisuvälineiden yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi yhdessä komission kanssa hyväksyttävä kriisinratkaisukäsikirja, jossa esitetään selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet direktiivissä [BRRD] säädettyjen kriisinratkaisuvälineiden käytöstä. Tämän pitäisi hyödyttää koko sisämarkkinoita, koska se auttaa varmistamaan terveen kilpailun ja ehkäisemään perusvapauksien käytön esteitä paitsi osallistuvissa jäsenvaltioissa myös koko sisämarkkinoilla.
(14) Yhteisen kriisinratkaisumekanismin olisi asetuksen (EU) N:o 1024/2013 soveltamisalaa vastaavasti käsitettävä kaikki osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet luottolaitokset. Jotta sisämarkkinoilla ei esiintyisi epäsymmetrioita kaatumassa olevien laitosten eikä velkojien kohtelussa, yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa olisi voitava myös toteuttaa suoraan minkä tahansa osallistuvassa jäsenvaltiossa olevan luottolaitoksen kriisinratkaisu. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi olisi ulotettava koskemaan emoyrityksiä, sijoituspalveluyrityksiä ja rahoituslaitoksia, jotka kuuluvat EKP:n harjoittaman konsolidoidun valvonnan piiriin. Vaikka EKP ei valvo näitä laitoksia yksittäisesti, se on ainoa valvoja, jolla on kokonaiskäsitys riskistä, joka kohdistuu konserniin ja välillisesti myös sen yksittäisiin jäseniin. Jos yhteisöt, jotka kuuluvat EKP:n harjoittaman konsolidoidun valvonnan piirin, jätettäisiin yhteisen kriisinratkaisumekanismin ulkopuolelle, olisi mahdotonta suunnitella pankkikonsernien kriisinratkaisua ja vahvistaa konsernien kriisinratkaisustrategiaa, minkä vuoksi kaikki kriisinratkaisupäätökset olisivat huomattavasti tehottomampia.
(15) Yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa päätökset olisi tehtävä tarkoituksenmukaisimmalla tasolla. Kriisinratkaisuneuvostolle ja erityisesti johdon istunnolle olisi annettava mahdollisimman laajat valtuudet valmistella ja tehdä kaikki kriisinratkaisumenettelyä koskevat päätökset kunnioittaen samalla komission asemaa, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja erityisesti sen 114 ja 107 artiklassa.
(15 a) Komission olisi suoritettava tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä erillään sen muista tehtävistä ja tarkasti tässä asetuksessa ja direktiivissä [BRRD] asetettuja tavoitteita ja periaatteita noudattaen. Tehtävien eriyttäminen olisi taattava eriyttämällä ne organisatorisesti toisistaan.
(16) EKP:llä on yhteisessä valvontamekanismissa toimivana valvojana parhaat edellytykset arvioida, onko luottolaitos tosiasiallisesti tai todennäköisesti kaatumassa ja onko kohtuullista odottaa, että sen kaatuminen voidaan estää kohtuullisessa ajassa vaihtoehtoisilla yksityisen sektorin tai valvontaviranomaisten toimilla. Saatuaan asiasta EKP:n ilmoituksen ja sen jälkeen, kun kriisinratkaisun edellytykset on arvioitu, kriisinratkaisuneuvoston olisi johdon istunnossaan annettava komissiolle päätösluonnos laitoksen asettamisesta kriisinratkaisuun. Päätösluonnokseen olisi sisällyttävä suositus selkeästä ja yksityiskohtaisesta kriisinratkaisuvälineiden kehyksestä ja tarvittaessa kriisinratkaisurahaston käytöstä. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon olisi tämän kehyksen rajoissa päätettävä kriisinratkaisujärjestelmästä ja ohjeistettava kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia kriisinratkaisuvälineiden ja ‑valtuuksien käytössä, joka toteutetaan kansallisella tasolla. Kriisinratkaisuneuvoston jäsenten olisi pyrittävä konsensukseen päätöksiä tehdessään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kriisinratkaisuneuvoston päätöksentekomenettelyjen tehokkuutta.
(17) Kriisinratkaisuneuvostolle olisi annettava valtuudet tehdä päätöksiä erityisesti kriisinratkaisun suunnittelun, purkamismahdollisuuden arvioinnin, purkamismahdollisuuden esteiden poistamisen ja kriisinratkaisutoimien valmistelun yhteydessä. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi avustettava kriisinratkaisuneuvostoa kriisinratkaisun suunnittelussa ja kriisinratkaisupäätösten valmistelussa. Koska kriisinratkaisuvaltuuksien käyttöön liittyy kansallisen lainsäädännön soveltamista, kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi vastattava kriisinratkaisupäätösten täytäntöönpanosta.
(18) Sisämarkkinoiden moitteettomaan toiminnan kannalta on tärkeää, että samoja sääntöjä sovelletaan kaikkiin kriisinratkaisutoimiin riippumatta siitä, toteuttavatko niitä kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset direktiivin [BRRD] nojalla vai toteutetaanko niitä yhteisen kriisinratkaisumekanismin puitteissa. Komissio arvioi kyseiset toimenpiteet SEUT-sopimuksen 107 artiklan nojalla. Jos kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin ei sisälly SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, komission olisi arvioitava toimenpiteet analogisesti SEUT-sopimuksen 107 artiklaan nähden tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi sisämarkkinoilla. Jos SEUT-sopimuksen 108 artiklan mukainen ilmoitus ei ole tarpeen, koska kriisinratkaisuneuvoston ehdottamaan ja johdon istunnon suunnittelemaan kriisinratkaisurahaston käyttöön ei sisälly SEUT-sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettua valtiontukea, komission olisi arvioidessaan ehdotettua kriisinratkaisurahaston käyttöä sovellettava asiaa koskevia SEUT-sopimuksen 107 artiklan mukaisia valtiontukisääntöjä analogisesti, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden eheys osallistuvien ja osallistumattomien jäsenvaltioiden välillä. Kriisinratkaisuneuvosto ei saisi päättää kriisinratkaisujärjestelmästä ennen kuin komissio on varmistanut analogisesti valtiontukisääntöihin nähden, että kriisinratkaisurahaston käytössä noudatetaan samoja sääntöjä kuin silloin, kun asiaan puututaan kansallisilla rahoitusjärjestelyillä.
(19) Jotta päätöksentekomenettely olisi kriisinratkaisussa nopeaa ja tehokasta, kriisinratkaisuneuvoston olisi oltava erityinen unionin virasto, jolla on sen erityistehtäviä vastaava rakenne ja joka poikkeaa kaikkien muiden unionin virastojen mallista. Sen kokoonpanossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikki edut, jotka ovat merkityksellisiä kriisinratkaisumenettelyissä. Kriisinratkaisuneuvoston olisi toimittava johdon istunnoissa ja täysistunnoissa. Johdon istunnossa siihen olisi kuuluttava pääjohtaja, varapääjohtaja sekä komission ja EKP:n nimittämät jäsenet, ja näiden olisi toimittava riippumattomasti ja objektiivisesti unionin kokonaisedun mukaisesti. Ottaen huomioon kriisinratkaisuneuvoston tehtävät ▌pääjohtaja ja varapääjohtaja olisi nimitettävä ansioiden, taitojen, pankkitoiminta- ja rahoituskysymysten tuntemuksen sekä rahoitusalan valvonnan ja sääntelyn kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella. Pääjohtaja ja varapääjohtaja olisi valittava avoimessa valintamenettelyssä, josta olisi tiedotettava asianmukaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Valintamenettelyssä olisi noudatettava sukupuolten välisen tasapainon periaatetta. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle pääjohtaja- ja varapääjohtajaehdokkaiden lopullinen luettelo. Komission olisi toimitettava pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämistä koskeva ehdotus Euroopan parlamentille hyväksyttäväksi. Euroopan parlamentin hyväksyttyä ehdotuksen neuvoston olisi hyväksyttävä täytäntöönpanopäätös pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämiseksi. Kun kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto keskustelee yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneen pankin tai konsernin kriisiratkaisusta, sen olisi kutsuttava päätöksentekomenettelyyn mukaan myös asianomaisen jäsenvaltion nimeämä jäsen, joka edustaa sen kansallista kriisinratkaisuviranomaista. Kun kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto keskustelee rajojen yli toimivasta konsernista, sen päätöksentekomenettelyyn olisi kutsuttava mukaan myös kotijäsenvaltion ja kaikkien vastaanottavien jäsenvaltioiden nimeämät jäsenet, jotka edustavat asianomaisia kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia. Kotijäsenvaltion viranomaisilla ja vastaanottavien jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi kuitenkin oltava tasapainoinen vaikutus päätökseen, minkä vuoksi vastaanottavien jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi oltava yksi yhteinen ääni. Päätöksentekoprosessissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvan tytäryrityksen, sivuliikkeen tai yhteisön suhteellinen koko ja merkitys eri jäsenvaltioiden taloudessa ja koko konsernissa.
(19 a) Koska kriisinratkaisuneuvoston päätöksentekoprosessiin osallistuvat jäsenet vaihtuisivat sen mukaan, missä jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioissa asianomainen laitos tai konserni toimii, pysyvien osallistujien – pääjohtaja, varapääjohtaja sekä komission ja EKP:n nimittämät jäsenet – olisi varmistettava, että kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon päätökset ovat eri kokoonpanoissa johdonmukaisia, asianmukaisia ja oikeasuhteisia.
(19 b) EPV:n olisi oltava kriisinratkaisuneuvoston kokouksissa läsnä tarkkailijana. Kriisinratkaisuneuvoston kokouksiin voidaan tarvittaessa kutsua myös muita tarkkailijoita, kuten Euroopan vakausmekanismin (EVM) edustaja. Tarkkailijoihin olisi sovellettava samoja salassapitovaatimuksia kuin kriisinratkaisuneuvoston jäseniin ja henkilöstöön ja kriisinratkaisutehtäviä hoitavaan osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa vaihdettuun tai niiden lähettämään henkilöstöön.
(19 c) Kriisinratkaisuneuvoston olisi voitava perustaa sisäisiä kriisinratkaisuryhmiä, jotka koostuvat sen omasta henkilöstöstä sekä osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten henkilöstöstä ja joiden johtoon olisi nimettävä kriisinratkaisuneuvoston ylempien toimihenkilöiden joukosta valitut koordinaattorit, jotka voitaisiin kutsua osallistumaan tarkkailijoina kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoihin mutta joille ei annettaisi äänioikeutta.
(19 d) Unionin toimielinten vilpittömän yhteistyön periaate on vahvistettu perussopimuksissa ja erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa.
(20) Ottaen huomioon tämän asetuksen mukaiset kriisinratkaisuneuvoston ja komission tehtävät ja kriisinratkaisutavoitteet, joihin kuuluu julkisten varojen suojelu, kriisinratkaisumekanismin toiminta olisi rahoitettava osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien laitosten rahoitusosuuksilla. Näistä kustannuksista huolehtiminen ei missään olosuhteissa saisi jäädä jäsenvaltioiden tai unionin talousarviovastuulle.
(21) Komission ja tarvittaessa kriisinratkaisuneuvoston olisi korvattava direktiivillä [BRRD] nimetyt kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät kriisinratkaisun päätöksentekomenettelyyn. Direktiivillä [BRRD] nimettyjen kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi hoidettava edelleen sellaisia tehtäviä, jotka liittyvät kriisinratkaisuneuvoston hyväksymien kriisinratkaisujärjestelmien täytäntöönpanoon. Avoimuuden ja demokraattisen valvonnan varmistamiseksi sekä unionin toimielinten oikeuksien suojaamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi oltava vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista tämän asetuksen perusteella tehtävistä päätöksistä. Samoista avoimuuteen ja demokraattiseen valvontaan liittyvistä syistä kansallisilla parlamenteilla olisi oltava tietyt oikeudet saada tietoja kriisinratkaisuneuvoston toiminnasta ja käydä sen kanssa vuoropuhelua.
(21 a) Kaikkien asianomaisten viranomaisten olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate asetusta soveltaessaan. Suhteellisuusperiaate edellyttää erityisesti, että arvioidaan vaikutus, joka laitoksen kaatumisella voi olla johtuen sen liiketoiminnan luonteesta, osakeomistusrakenteesta, oikeudellisesta muodosta, riskiprofiilista, koosta ja oikeudellisesta asemasta, esimerkiksi siitä, että sille on mahdollisesti myönnetty asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan mukainen vapautus, sidoksista muihin laitoksiin tai yleensä rahoitusjärjestelmään, sen toiminnan laajuudesta ja monitahoisuudesta ja sen kuulumisesta asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdan vaatimukset täyttävään laitosten suojajärjestelmään tai mainitun asetuksen 113 artiklan 6 kohdan mukaiset vaatimukset täyttävään muuhun osuustoiminnalliseen keskinäiseen yhteisvastuujärjestelmään ja siitä, että se mahdollisesti harjoittaa direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluja tai ‑toimintaa.
(21 b) Kriisinratkaisuneuvoston edustajaa olisi osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien pyynnöstä voitava kuulla asianomaisten parlamenttien asiasta vastaavissa valiokunnissa toimivaltaisen kansallisen viranomaisen läsnä ollessa.
(22) Niitä tilanteita varten, joissa direktiivissä [BRRD] annetaan kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille mahdollisuus soveltaa yksinkertaistettuja velvoitteita tai poikkeuksia kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisvaatimukseen, olisi säädettävä menettelystä, jolla kriisinratkaisuneuvosto antaa luvan yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltamiseen.
(23) Jotta varmistettaisiin yhdenmukainen lähestymistapa laitosten ja konsernien osalta, kriisinratkaisuneuvostolle olisi annettava valtuudet laatia kriisinratkaisusuunnitelmat laitoksia ja konserneja varten yhteistyössä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, joita kriisinratkaisuneuvosto voi pyytää suorittamaan kriisinratkaisusuunnitelmien laatimiseen liittyviä tehtäviä. Kriisinratkaisuneuvoston olisi arvioitava laitosten ja konsernien purkamismahdollisuudet ja toteutettava toimenpiteet, joiden tavoitteena on poistaa mahdolliset purkamismahdollisuuden esteet. Yhdenmukaisuuden ja kyseisten laitosten purkamismahdollisuuden varmistamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi vaadittava kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet, joiden tavoitteena on poistaa purkamismahdollisuuden esteet. Kriisinratkaisusuunnitelmien sisältämien tietojen laitoskohtaisen ja luottamuksellisen luonteen vuoksi kriisinratkaisuneuvoston olisi tehtävä kriisinratkaisusuunnitelmien laatimista, arviointia ja hyväksymistä sekä asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamista koskevat päätökset johdon istunnossa.
(24) Kriisinratkaisun suunnittelu on keskeinen osa tehokasta kriisinratkaisua. Sen vuoksi kriisinratkaisuneuvostolla olisi oltava valtuudet vaatia laitosten tai konsernien rakenteen tai organisaation muuttamista, jotta voitaisiin poistaa kriisinratkaisuvälineiden käyttöä haittaavat käytännön esteet ja varmistaa kyseisten yhteisöjen purkamismahdollisuus. Koska kaikki laitokset voivat olla järjestelmän kannalta merkittäviä, rahoitusvakauden säilyttämiseksi on ratkaisevan tärkeää, että viranomaisilla on mahdollisuus toteuttaa minkä tahansa laitoksen kriisinratkaisu. Perusoikeuskirjan 16 artiklassa tarkoitetun elinkeinovapauden kunnioittamiseksi kriisinratkaisuneuvoston harkintavalta olisi rajoitettava siihen mikä on tarpeen, jotta laitoksen rakenne ja toiminnot voidaan yksinkertaistaa ainoastaan sen purkamismahdollisuuden parantamiseksi. Lisäksi kaikkien tällaisiin tarkoituksiin määrättävien toimenpiteiden olisi oltava unionin lainsäädännön mukaisia. Toimenpiteet eivät saisi olla suoraan eivätkä välillisesti kansallisuuden perusteella syrjiviä, ja niiden perusteena olisi oltava erittäin tärkeä yleinen etu rahoitusvakauden säilyttämiseksi. Jotta toimi olisi toteutettu yleisen edun vuoksi, kriisinratkaisuneuvoston olisi yleisen edun nimissä toimiessaan voitava saavuttaa kriisinratkaisutavoitteet kohtaamatta kriisinratkaisuvälineiden tai saamiensa valtuuksien käyttöä haittaavia esteitä. Toimi ei myöskään saisi ylittää sitä, mikä on vähintään tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi.
(24 a) Kriisinratkaisusuunnitelmissa olisi otettava huomioon vaikutukset työntekijöihin, ja niihin olisi direktiivin [BRRD] mukaisesti sisällytettävä menettelyjä, joilla työntekijät tai heidän edustajansa pidetään ajan tasalla ja heitä kuullaan koko kriisinratkaisuprosessin ajan. Soveltuvin osin olisi noudatettava työehtosopimuksia tai muita työmarkkinaosapuolten vahvistamia järjestelyjä. Työntekijöille tai heidän edustajilleen olisi ilmoitettava tiedot kriisinratkaisusuunnitelmista, myös mahdollisista päivityksistä, direktiivissä [BRRD] säädetyllä tavalla.
(25) Yhteisen kriisinratkaisumekanismin olisi perustuttava direktiivin [BRRD] ja yhteisen valvontamekanismin kehyksiin. Sen vuoksi kriisinratkaisuneuvostolle olisi annettava valtuudet puuttua varhaisessa vaiheessa asiaan, kun laitoksen taloudellinen tilanne tai vakavaraisuus on heikkenemässä. Tiedoilla, jotka kriisinratkaisuneuvosto saa ▌EKP:ltä tässä vaiheessa, on suuri merkitys sen päättäessä toimista, jotka se voi toteuttaa valmistellakseen kyseisen laitoksen kriisinratkaisua.
(26) Sen varmistamiseksi, että kriisiratkaisutoimi voidaan toteuttaa nopeasti sen käydessä tarpeelliseksi, kriisinratkaisuneuvoston olisi tiiviisti seurattava yhteistyössä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen tai EKP:n kanssa, mikä on kyseisten laitosten tilanne ja noudattavatko ne niitä varten toteutettuja varhaisen asiaan puuttumisen toimenpiteitä.
(27) Kriisinratkaisuprosessi olisi pantava täytäntöön lyhyen ajan kuluessa, jotta rahoitusmarkkinoille ja taloudelle koituisi mahdollisimman vähän häiriötä. Tallettajille olisi taattava direktiivin [DGSD] mukaisesti oikeus saada vähintään suojatut talletukset käyttöönsä mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa ennen kuin tallettajilla on oikeus saada suojatut talletukset tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisesti käyttöönsä. Komission olisi voitava saada koko kriisinratkaisumenettelyn aikana kaikki tiedot, joita se katsoo tarvitsevansa voidakseen tehdä tietoihin perustuvan päätöksen kriisinratkaisuprosessissa. Jos komissio päättää hyväksyä kriisinratkaisuneuvoston laatiman päätösluonnoksen ja asettaa laitoksen kriisinratkaisuun, kriisinratkaisuneuvoston olisi viipymättä hyväksyttävä kriisinratkaisujärjestelmä, jossa vahvistetaan käytettävien kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien yksityiskohdat sekä mahdollisten rahoitusjärjestelyjen käyttö.
(28) Kaatumassa olevan laitoksen selvittäminen tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä saattaisi vaarantaa rahoitusvakauden, keskeyttää olennaisten palvelujen tarjonnan ja vaikuttaa tallettajien suojaan. Tällöin kriisinratkaisuvälineiden käyttö on yleisen edun mukaista. Sen vuoksi kriisinratkaisun tavoitteena olisi oltava olennaisten rahoituspalvelujen jatkuvuuden varmistaminen, rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttäminen, moraalikadon vähentäminen huolehtimalla siitä, että kaatumassa olevat laitokset turvautuvat mahdollisimman vähän julkiseen rahoitustukeen, sekä tallettajien suojaaminen.
(29) Maksukyvyttömän laitoksen likvidointia tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä olisi kuitenkin harkittava aina ennen kuin tehdään päätös laitoksen toiminnan jatkamisesta. Maksukyvytöntä laitosta olisi rahoitusvakauden vuoksi pidettävä toiminnassa mahdollisimman pitkälle yksityisin varoin. Tähän voidaan päästä myymällä laitos yksityisen sektorin ostajalle tai sulauttamalla se tällaiseen ostajaan tai kirjaamalla laitoksen velat alas tai muuntamalla velka omaksi pääomaksi pääomapohjan vahvistamiseksi.
(30) Käyttäessään kriisinratkaisuvaltuuksia komission ja kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava, että osakkeenomistajat ja velkojat kantavat asianmukaisen osuuden tappioista, että johto vaihdetaan tai johtajia otetaan lisää, että laitoksen kriisinratkaisun kustannukset karsitaan mahdollisimman vähiin ja että maksukyvyttömän laitoksen kaikkia samanarvoisia velkojia kohdellaan yhtäläisesti tämän asetuksen ja direktiivin [BRRD] mukaisesti.
(31) Osakkeenomistajien ja velkojien oikeuksien rajoitusten olisi oltava sopusoinnussa perusoikeuskirjan 52 artiklan kanssa. Sen vuoksi kriisinratkaisuvälineitä olisi käytettävä vain sellaisiin laitoksiin, jotka ovat kaatumassa tai todennäköisesti kaatuvat, ja ainoastaan silloin, kun tämä on välttämätöntä rahoitusvakaustavoitteen vuoksi yleisen edun nimissä. Kriisinratkaisuvälineitä olisi käytettävä erityisesti silloin, kun laitosta ei voida likvidoida tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, koska tämä vaarantaisi rahoitusjärjestelmän vakauden ja koska kriisinratkaisutoimet ovat välttämättömiä järjestelmän kannalta tärkeiden toimintojen nopean siirron ja jatkamisen varmistamiseksi, sekä silloin, kun ei ole kohtuullista odottaa vaihtoehtoisia yksityisen sektorin ratkaisuja, kuten nykyisiltä osakkeenomistajilta tai kolmannelta osapuolelta saatavaa pääoman korotusta, joka riittäisi palauttamaan laitoksen täyden elinkelpoisuuden.
(32) Puuttuminen omistusoikeuteen ei saisi olla suhteetonta. Näin ollen kyseeseen tulevat osakkeenomistajat ja velkojat eivät saisi kärsiä suurempia tappioita kuin niille olisi aiheutunut, jos laitos olisi likvidoitu ajankohtana, jona kriisinratkaisupäätös tehtiin. Siinä tapauksessa, että osa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoista siirtyy yksityiselle ostajalle tai omaisuudenhoitoyhtiölle, jäljelle jäävä osa kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta olisi likvidoitava tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Laitoksen osakkeenomistajien ja velkojien suojelemiseksi likvidaatiomenettelyssä niillä olisi oltava oikeus saada suorituksina saatavistaan vähintään se, minkä ne arvion mukaan olisivat saaneet, jos koko laitos olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.
(33) Jotta voitaisiin suojata osakkeenomistajien ja velkojien oikeus saada vähintään se, minkä ne saisivat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, olisi vahvistettava selkeät velvoitteet laitoksen varojen ja velkojen arvostusta varten ja varattava riittävästi aikaa sellaisen kohtelun asianmukaiseen arviointiin, jonka osakkeenomistajat ja velkojat olisivat saaneet, jos laitos olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Arvostaminen olisi voitava aloittaa jo toimenpiteiden varhaisessa vaiheessa. Ennen kriisinratkaisutoimiin ryhtymistä olisi arvioitava laitoksen varojen ja velkojen arvo sekä kohtelu, jonka osakkeenomistaja ja velkojat saisivat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.
(34) On tärkeää, että tappiot kirjataan laitoksen jouduttua vaikeuksiin. Kaatumassa olevien laitosten varojen ja velkojen arvostuksessa käytettävistä ohjaavista periaatteista säädetään direktiivissä [BRRD]. Kriisinratkaisuneuvostolla olisi oltava asian kiireellisyyden vuoksi mahdollisuus tehdä kaatumassa olevan laitoksen varojen ja velkojen nopea tilapäinen arvostus, jonka olisi oltava voimassa riippumattoman arvostuksen suorittamiseen saakka.
(35) Sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuprosessi säilyy puolueettomana ja luotettavana, on tarpeen vahvistaa, missä järjestyksessä velkojien vakuudettomat saamiset kriisinratkaisuun asetetulta laitokselta olisi kirjattava alas tai muunnettava. Jotta voitaisiin rajoittaa sitä riskiä, että velkojille aiheutuu suurempia tappioita kuin jos laitos olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, vahvistettavaa järjestystä olisi sovellettava sekä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä että kriisiratkaisuun liittyvässä alaskirjaus- tai muuntamisprosessissa. Tämä helpottaisi myös velan hinnoittelua.
(35 a) Maksukyvyttömyyslainsäädännön yhdenmukaistamista kaikkialla unionissa, joka olisi merkittävä askel kohti todellisia sisämarkkinoita, ei vielä ole saatu aikaan. Sekä yhteiseen valvontamekanismiin osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhteisöjen että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yhteisöjen osalta velkojien saatavien etuoikeusjärjestys maksukyvyttömyystapauksessa, tallettajien asettaminen etusijalle mukaan luettuna, on kuitenkin direktiivillä [BRRD] toteutettavan yhdenmukaistamisen vuoksi sama. Tämä yhdenmukaistaminen poistaa merkittävän sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön lähteen. Olisi kuitenkin siirryttävä asteittain maksukyvyttömyyttä koskevaan unionin järjestelmään.
(36) Komission olisi kulloisenkin tapauksen olosuhteiden mukaisesti vahvistettava kriisinratkaisuneuvoston laatiman päätösluonnoksen pohjalta kehys niitä kriisinratkaisutoimia varten, jotka toteutetaan kyseisten yhteisöjen kriisinratkaisusuunnitelmien seurauksena, ja sillä olisi oltava mahdollisuus määrätä käyttöön kaikki tarvittavat kriisinratkaisuvälineet. Kriisinratkaisuneuvoston olisi päätettävä yksityiskohtaisesta kriisinratkaisujärjestelmästä tämän selkeän ja tarkan kehyksen rajoissa. Käytettävissä oleviin kriisinratkaisuvälineisiin olisi kuuluttava liiketoiminnan myynti, omaisuudenhoitoyhtiön käyttö, velkakirjojen arvon alaskirjaus ja varojen erottelu, sellaisena kuin niistä säädetään ▌direktiivissä [BRRD]. Kehyksen avulla olisi myös voitava arvioida, täyttyvätkö pääomainstrumenttien alaskirjauksen ja muuntamisen edellytykset.
(37) Direktiivin [BRRD] mukaisesti liiketoiminnan myynnin olisi annettava mahdollisuus myydä laitos tai osia sen liiketoiminnasta yhdelle tai useammalle ostajalle ilman osakkeenomistajien suostumusta.
(38) Direktiivin [BRRD] mukaisesti viranomaisten olisi varojen erottelun avulla voitava siirtää muita heikommin tuottavat tai arvoltaan alentuneet omaisuuserät erilliseen yhtiöön. Tätä välinettä tulisi käyttää ainoastaan muiden välineiden kanssa, jotta estetään kaatumassa olevan laitoksen aiheeton kilpailuetu.
(39) Tehokkaassa kriisinratkaisujärjestelyssä olisi minimoitava kaatumassa olevan laitoksen kriisinratkaisusta veronmaksajille aiheutuvat kustannukset. Lisäksi sillä olisi varmistettava, että jopa suurten ja järjestelmän kannalta merkittävien laitosten kriisinratkaisu voidaan toteuttaa vaarantamatta rahoitusvakautta. Tämä tavoite saavutetaan velkakirjojen arvon alaskirjauksella, jolla varmistetaan, että yhteisön osakkeenomistajat ja velkojat kärsivät asianmukaiset tappiot ja kantavat asianmukaisen osan näistä kustannuksista. Tätä varten kriisinratkaisukehykseen olisi sisällytettävä lakisääteiset valtuudet velkojen alaskirjaamiseen muita kriisiratkaisuvälineitä täydentävänä vaihtoehtona, kuten finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä on suositellut.
(40) Jotta tappiot voitaisiin jakaa erilaisissa olosuhteissa riittävän joustavasti velkojien kesken, on direktiivin [BRRD] mukaisesti asianmukaista, että velkakirjojen arvon alaskirjausta voidaan käyttää sekä silloin, kun tavoitteena on toteuttaa kaatumassa olevan laitoksen kriisinratkaisu pitäen laitos toiminnassa ja laitoksen elinkelpoisuuden palauttaminen on realistinen tavoite, että silloin, kun järjestelmän kannalta tärkeät palvelut siirretään omaisuudenhoitoyhtiöön ja laitoksen jäljelle jäävä osa lakkaa toimimasta ja likvidoidaan.
(41) Kun velkakirjojen arvon alaskirjausta käytetään kaatumassa olevan laitoksen pääomapohjan vahvistamiseen, jotta laitos pystyisi jatkamaan toimintaansa, velkakirjojen arvon alaskirjauksen avulla tapahtuvaan kriisinratkaisuun olisi direktiivin [BRRD] mukaisesti aina liitettävä johdon vaihto sekä laitoksen ja sen toimintojen uudelleenjärjestely, joilla puututtaisiin laitoksen ongelmien syihin. Uudelleenjärjestely olisi toteutettava panemalla täytäntöön liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelma.
(42) Direktiivin [BRRD] mukaisesti velkakirjojen arvon alaskirjausta ei ole aiheellista käyttää saamisiin niiltä osin kuin niiden vakuudeksi on annettu pantti tai kiinnitys tai ne ovat muulla tavoin vakuudellisia. Jotta velkakirjojen arvon alaskirjaus toimisi ja saavuttaisi tavoitteensa, sitä olisi kuitenkin voitava käyttää mahdollisimman monenlaisiin kaatumassa olevan laitoksen vakuudettomiin velkoihin. Toisaalta on asianmukaista rajata tietynlaiset vakuudettomat velat alaskirjauksen ulkopuolelle. Oikeusjärjestyksen perusteiden ja tehokkaan kriisinratkaisun vuoksi velkakirjojen arvon alaskirjausta ei pitäisi soveltaa talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 94/19/EY[10] suojattuihin talletuksiin, kaatumassa olevan laitoksen henkilöstön saamisiin tai kaupallisiin saamisiin, jotka liittyvät laitoksen päivittäisessä toiminnassa välttämättömiin hyödykkeisiin ja palveluihin.
(43) Direktiivin [BRRD] mukaisesti velkakirjojen arvon alaskirjausta ei pitäisi käyttää tallettajiin, joiden talletukset on suojattu talletussuojajärjestelmällä. ▌Velkakirjojen arvon alaskirjausvaltuuksien käyttö varmistaisi sen, että tallettajien talletukset ovat jatkuvasti tallettajien saatavilla ▌.
(44) Jotta taakan jakaminen osakkeenomistajille ja etuoikeudettomille velkojille voitaisiin toteuttaa valtiontukisääntöjen mukaisesti, velkakirjojen arvon alaskirjausta olisi voitava käyttää yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa analogisesti tämän asetuksen ja direktiivin [BRRD] voimaantulosta alkaen.
(45) Jotta vältettäisiin se, että laitokset strukturoivat velkansa alaskirjausvälineen tuloksekkuutta heikentävällä tavalla, kriisinratkaisuneuvoston olisi voitava päättää, että laitoksilla on jatkuvasti kriisinratkaisusuunnitelmissa esitetty kokonaismäärä, joka koostuu omista varoista, etuoikeudeltaan huonommasta velasta ja etuoikeutetuista veloista, joihin voidaan soveltaa velkakirjojen arvon alaskirjausta, ja joka ilmaistaan prosentteina laitoksen kaikista veloista ja jota ei lueta omiksi varoiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013[11] ja 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU[12] tarkoitetulla tavalla.
(46) Olisi valittava paras kriisinratkaisumenetelmä tapauksen olosuhteiden mukaisesti, ja tätä varten olisi kaikkien direktiivissä [BRRD] säädettyjen kriisinratkaisuvälineiden oltava käytettävissä ja niitä olisi sovellettava kyseisen direktiivin mukaisesti.
(47) Direktiivissä [BRRD] pääomainstrumenttien alaskirjaus- ja muuntamisvaltuudet on annettu kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille, koska pääomainstrumenttien alaskirjauksen ja muuntamisen edellytykset voivat olla olemassa samanaikaisesti kuin kriisinratkaisun edellytykset, jolloin on arvioitava, riittääkö pelkkä pääomainstrumenttien alaskirjaus ja muuntaminen palauttamaan kyseisen yhteisön taloudellisen vakauden vai tarvitaanko myös kriisinratkaisutoimea. Jälkimmäistä pääsääntöisesti käytetään kriisinratkaisun yhteydessä. Kriisinratkaisuneuvoston ja komission olisi korvattava kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset myös tässä tehtävässä, minkä vuoksi sille olisi annettava valtuudet arvioida, täyttyvätkö pääomainstrumenttien alaskirjauksen ja muuntamisen edellytykset, sekä valtuudet päättää yhteisön asettamisesta kriisinratkaisuun, jos myös kriisinratkaisun vaatimukset täyttyvät.
(48) Kriisinratkaisutoimen tehokkuus ja yhdenmukaisuus olisi varmistettava kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa. Tätä varten kriisinratkaisuneuvostolle olisi ▌silloin, kun kansallinen kriisinratkaisuviranomainen ei ole pannut kriisinratkaisuneuvoston päätöstä lainkaan tai riittävästi täytäntöön, annettava valtuudet antaa suoraan määräyksiä kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle.
(49) Yhteisen kriisinratkaisumekanismin tehostamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi kaikissa olosuhteissa tehtävä tiivistä yhteistyötä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa. Tarvittaessa sen olisi tehtävä yhteistyötä myös Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja Euroopan järjestelmäriskikomitean sekä muiden viranomaisten kanssa, jotka kuuluvat Euroopan finanssivalvojien järjestelmään. Lisäksi kriisinratkaisuneuvoston olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä EKP:n ja muiden viranomaisten kanssa, joilla on valtuudet valvoa luottolaitoksia yhteisen valvontamekanismin puitteissa, erityisesti, kun on kyse EKP:n harjoittaman konsolidoidun valvonnan alaisista konserneista. Voidakseen hoitaa kaatumassa olevien pankkien kriisinratkaisuprosessin tehokkaasti kriisinratkaisuneuvoston olisi tehtävä yhteistyötä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa kaikissa kriisinratkaisuprosessin vaiheissa. Viimeksi mainittujen viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä tarvitaan paitsi kriisinratkaisuneuvoston tekemien kriisinratkaisupäätösten täytäntöönpanoon myös ennen kriisinratkaisupäätösten tekoa, kriisinratkaisun suunnitteluvaiheessa tai varhaisen asiaan puuttumisen vaiheessa. Komission olisi tämän asetuksen mukaisia tehtäviä hoitaessaan tehtävä tiivistä yhteistyötä EPV:n kanssa ja otettava asianmukaisesti huomioon sen antamat ohjeet ja suositukset.
(49 a) Käyttäessään kriisinratkaisuvälineitä ja kriisinratkaisuvaltuuksia kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava, että asianomaisten yhteisöjen työntekijöiden edustajat pidetään ajan tasalla ja että heitä tarvittaessa kuullaan, kuten direktiivissä [BRRD] on säädetty. Työehtosopimuksia ja muita työmarkkinaosapuolten laatimia järjestelyjä olisi tässä yhteydessä noudatettava soveltuvin osin.
(50) Koska kriisinratkaisuneuvosto tekee kriisinratkaisupäätökset osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten sijasta, sen olisi toimittava niiden sijasta myös osallistumattomien jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä silloin, kun on kyse kriisinratkaisutehtävistä. Kriisinratkaisuneuvoston olisi erityisesti edustettava kaikkia osallistuvien jäsenvaltioiden viranomaisia kriisinratkaisukollegioissa, joissa on mukana myös osallistumattomien jäsenvaltioiden viranomaisia.
(50 a) Kriisinratkaisuneuvoston ja osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten olisi tehtävä yhteisymmärryspöytäkirja, jossa kuvataan yleisluontoisesti niiden keskinäinen yhteistyö niiden suorittaessa direktiivin [BRRD] mukaisia tehtäviään. Yhteisymmärryspöytäkirjassa voitaisiin muun muassa selventää kuulemista, joka liittyy komission ja kriisinratkaisuneuvoston päätöksiin, joilla on vaikutusta osallistumattomaan jäsenvaltioon sijoittautuneisiin tytäryrityksiin tai sivuliikkeisiin, joiden emoyritys on sijoittautunut osallistuvaan jäsenvaltioon. Yhteisymmärryspöytäkirjoja olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.
(51) Koska monet laitokset eivät toimi pelkästään unionissa vaan harjoittavat myös kansainvälistä toimintaa, tehokkaassa kriisinratkaisumekanismissa olisi vahvistettava periaatteet kolmansien maiden asianomaisten viranomaisten kanssa käytävää yhteistyötä varten. Kolmansien maiden viranomaisia olisi tuettava direktiivin [BRRD] 88 artiklalla vahvistetun oikeudellisen kehyksen mukaisesti. Tätä varten kriisinratkaisuviranomaisen olisi oltava ainoa viranomainen, jolla on valtuudet toteuttaa osallistuvissa jäsenvaltioissa toimivien, kaatumassa olevien pankkien kriisinratkaisu, ja sille olisi myös annettava yksinomaiset valtuudet tehdä ei-sitovia yhteistyösopimuksia kolmansien maiden viranomaisten kanssa osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten puolesta.
(52) Kriisinratkaisuneuvostolla olisi oltava asianmukaiset tutkintavaltuudet, jotta se voisi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti. Sillä olisi oltava mahdollisuus vaatia kaikki tarvittavat tiedot suoraan tai kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välityksellä sekä suorittaa tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia, tarvittaessa yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, hyödyntäen täysimääräisesti kaikkea EKP:n ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten käytettävissä olevaa tietoa. Kriisinratkaisuneuvoston olisi kriisinratkaisun yhteydessä voitava suorittaa paikalla tehtäviä tarkastuksia, jotta se voisi seurata tehokkaasti kansallisten viranomaisten suorittamaa täytäntöönpanoa ja jotta voitaisiin varmistaa, että komissio ja kriisinratkaisuneuvosto tekevät päätöksensä täysin tarkkojen tietojen perusteella.
(53) Sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuneuvostolla on oikeus saada kaikki merkitykselliset tiedot, asianomaisilla yhteisöillä ja niiden työntekijöillä ei saisi olla mahdollisuutta vedota salassapitosääntöihin estääkseen tietojen antamisen kriisinratkaisuneuvostolle. Tällaisten tietojen antamista kriisinratkaisuneuvostolle ei olisi myöskään koskaan pidettävä salassapitovelvollisuuden rikkomisena.
(54) Jotta voitaisiin varmistaa kriisinratkaisumekanismin puitteissa tehtävien päätösten noudattaminen, rikkomisista olisi määrättävä oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Kriisinratkaisuneuvostolla olisi oltava oikeus ohjeistaa kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia määräämään hallinnollisia seuraamuksia tai uhkasakkoja yhteisöille, jotka eivät noudata kriisinratkaisuneuvoston päätöksissä asetettuja velvoitteita. Yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien täytäntöönpanokäytäntöjen varmistamiseksi kriisinratkaisuneuvostolla olisi oltava oikeus antaa kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille osoitettuja ohjeita, jotka koskevat hallinnollisten seuraamusten ja uhkasakkojen käyttöä.
(55) Jos kansallinen kriisinratkaisuviranomainen rikkoo yhteisen kriisinratkaisumekanismin sääntöjä siten, ettei se käytä sille kansallisen lainsäädännön nojalla annettuja valtuuksia panna kriisinratkaisuneuvoston antama ohje täytäntöön, kyseinen jäsenvaltio voi sovellettavan oikeuskäytännön mukaisesti olla velvollinen korvaamaan vahingot, joita aiheutuu henkilöille, tapauksen mukaan myös kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle tai konsernille, tai kyseisen yhteisön tai konsernin minkä tahansa osan velkojille missä tahansa jäsenvaltiossa.
(56) Olisi vahvistettava asianmukaiset säännöt kriisinratkaisuneuvoston talousarviosta, talousarvion laadinnasta, talousarvion laadintaa ja toteutusta koskevien sisäisten sääntöjen antamisesta, talousarvion seurannasta ja valvonnasta kriisinratkaisuneuvoston täysistunnossa sekä sisäisestä ja ulkoisesta tilintarkastuksesta.
(56 a) Kriisinratkaisuneuvoston täysistunnossa olisi myös hyväksyttävä sen vuotuinen työohjelma sekä seurattava ja valvottava sitä ja annettava lausuntoja ja suosituksia pääjohtajan kertomusluonnoksesta, johon olisi sisällyttävä kriisinratkaisutoimia, myös käynnissä olevia kriisinratkaisutapauksia, koskeva jakso sekä hallinnollisia ja rahatalousasioita koskeva jakso.
(57) On tilanteita, joissa käytettävien kriisinratkaisuvälineiden tehokkuus voi riippua laitoksen tai omaisuudenhoitoyhtiön lyhytaikaisen rahoituksen saatavuudesta, takauksien tarjoamisesta mahdollisille ostajille tai pääoman hankkimisesta omaisuudenhoitoyhtiölle. Sen vuoksi on tärkeää perustaa rahasto, jotta julkisia varoja ei tarvitsisi käyttää tällaisiin tarkoituksiin.
(58) Olisi varmistettava, että rahastoa voidaan täysimittaisesti käyttää kaatumassa olevien laitosten kriisinratkaisuun. Sen vuoksi sitä ei saisi käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Lisäksi rahastoa olisi käytettävä ainoastaan sovellettavien kriisinratkaisutavoitteiden ja -periaatteiden mukaisesti, direktiivissä [BRRD] vahvistettuja säännöksiä täysimääräisesti noudattaen. Näin ollen kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava, että kriisiratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajat ja velkojat vastaavat ensisijaisesti kriisinratkaisuvälineiden käytön yhteydessä syntyvistä tappioista, kustannuksista ja muista menoista. Vasta siinä tapauksessa, että osakkeenomistajien ja velkojien resurssit käytetään loppuun, rahasto vastaisi kriisinratkaisuvälineiden yhteydessä syntyvistä tappioista, kustannuksista ja muista menoista.
(59) Sääntönä olisi oltava, että rahoitusalalta kerätään maksuosuuksia ennen kriisinratkaisutoimia ja tällaisista toimista riippumatta. Jos ennakkorahoitus ei riitä kattamaan rahaston käytöstä aiheutuvia tappioita tai kustannuksia, olisi kerättävä lisävaroja kattamaan lisäkustannukset tai -tappiot. Lisäksi rahaston olisi voitava sopia lainojen ottamisesta tai muunlaisen tuen saamisesta rahoituslaitoksilta tai muilta kolmansilta osapuolilta, jos rahaston käytettävissä olevat varat eivät riitä kattamaan sen käytöstä aiheutuvia tappioita, kustannuksia ja muita menoja eivätkä ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet ole välittömästi käytettävissä.
(59 a) Jos osallistuvissa jäsenvaltioissa on kriisin vuoksi käytössä kansallisia pankeilta kerättäviä maksuja, veroja tai kriisinratkaisua varten kerättäviä rahoitusosuuksia, ne olisi kaksinkertaisten maksujen välttämiseksi korvattava kriisinratkaisurahastoon suoritettavilla rahoitusosuuksilla.
(60) Jotta varat saavuttaisivat kriittisen massan ja jotta voitaisiin välttää myötäsykliset vaikutukset, joita syntyisi, jos rahaston olisi tukeuduttava yksinomaan jälkikäteen suorittaviin rahoitusosuuksiin järjestelmäkriisin vallitessa, rahaston etukäteen käytettävissä olevien varojen määrässä olisi saavutettava tietty tavoitetaso.
(60 a) Rahaston tavoitetaso olisi vahvistettava tietyksi prosenttiosuudeksi kaikkien osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden luottolaitosten suojattujen talletusten määrästä. Koska kyseisten laitosten velkojen kokonaismäärä olisi kriisinratkaisurahaston toiminnan kannalta asianmukaisempi vertailuarvo, komission olisi kuitenkin arvioitava, olisiko tulevaisuudessa otettava käyttöön velkojen kokonaismäärään liittyvä viitearvo, joka olisi saavutettava rahoituksen tavoitetason lisäksi, säilyttäen samalla tasapuoliset toimintaedellytykset direktiivin [BRRD] kanssa.
(61) Olisi vahvistettava sopiva määräaika rahaston rahoituksen tavoitetason saavuttamiselle. Kriisinratkaisuneuvoston olisi kuitenkin voitava mukauttaa rahoitusosuuksien keräämisaikaa, jotta voitaisiin ottaa huomioon rahastosta suoritettavat huomattavat maksut.
(61 a) Jotta katkaistaan valtioiden ja pankkien välinen kytkös ja varmistetaan yhteisen kriisinratkaisumekanismin tehokkuus ja luotettavuus, erityisesti niin kauan kuin kriisinratkaisurahaston rahoitus ei ole täysin kattava, on tärkeää, että otetaan käyttöön eurooppalainen julkinen lainajärjestely kohtuullisen ajan kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Kriisinratkaisurahaston olisi maksettava kaikki lainat kyseisestä lainajärjestelystä takaisin sovitussa määräajassa. Lainajärjestelyllä varmistettaisiin, että tässä asetuksessa vahvistettuihin tarkoituksiin on välittömästi saatavilla riittävästi rahoitusta.
(62) Jos osallistuvat jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön kansallisia kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjä, niiden olisi voitava säätää, että kansallisten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen käytettävissä olevia varoja, jotka on kerätty laitoksilta aiemmin etukäteen suoritettavina rahoitusosuuksina, käytetään korvaamaan laitoksille etukäteen suoritettavia rahoitusosuuksia, jotka niiden olisi maksettava rahastoon. Tällainen hyvitys ei saisi vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/18/EY[13] mukaisiin jäsenvaltioiden velvoitteisiin.
(63) Jotta voitaisiin varmistaa rahoitusosuuksien oikeudenmukainen laskeminen ja tarjota kannustimia toimia pienemmällä riskillä, rahastoon maksettavissa rahoitusosuuksissa, jotka kriisinratkaisuneuvosto määrittelee direktiivin [BRRD] ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten mukaisesti toimivaltaista viranomaista kuultuaan, olisi otettava huomioon luottolaitoksiin liittyvän riskin suuruus.
▐
(65) Rahastossa olevien varojen arvon suojaamiseksi kyseiset määrät olisi sijoitettava riittävän turvallisiin, monipuolisiin ja likvideihin varoihin.
(66) Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan rahastoon maksettavien rahoitusosuuksien laji ja seikat, joiden osalta niitä on maksettava, sekä rahoitusosuuksien määrän lasku- ja maksutapa; rekisteröinti-, kirjanpito- ja raportointisäännöt ja muut säännöt, joiden tarkoituksena on varmistaa, että rahoitusosuudet maksetaan täysimääräisesti ja ajallaan; määritetään rahoitusosuusjärjestelmä laitoksille, jotka ovat saaneet toimiluvan sen jälkeen, kun kriisinratkaisurahasto on saavuttanut tavoitetasonsa; rahoitusosuuksien ajallisen jaksottamisen perusteet; olosuhteet, joissa rahoitusosuuksien maksamista voidaan aikaistaa; vuotuisten rahoitusosuuksien määrän vahvistamisperusteet; toimenpiteet, joilla vahvistetaan olosuhteet ja yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan laitos voidaan vapauttaa kokonaan tai osittain etukäteen suoritettavista rahoitusosuuksista, ja toimenpiteet, joilla vahvistetaan olosuhteet ja yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan laitos voidaan vapauttaa kokonaan tai osittain jälkikäteen suoritettavista rahoitusosuuksista.
(67) Kriisinratkaisuneuvoston työn luottamuksellisuuden säilyttämiseksi kriisinratkaisuneuvoston jäsenten, sen henkilöstön ja kriisinratkaisutehtäviä hoitavan, osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa vaihdetun tai niiden lähettämän henkilöstön olisi noudatettava vahvistettuja salassapitovaatimuksia myös tehtäviensä päättymisen jälkeen. Näitä vaatimuksia olisi sovellettava myös kriisinratkaisuneuvoston paikalla tehtäviä tarkastuksia suorittamaan valtuuttamiin muihin henkilöihin ja jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten paikalla tehtäviä tarkastuksia suorittamaan valtuuttamiin tai nimittämiin henkilöihin sekä tarkkailijoihin, jotka kutsutaan kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon ja johdon istunnon kokoontumisiin. Jotta kriisinratkaisuneuvosto voisi hoitaa sille annetut tehtävät, sille olisi annettava lupa vaihtaa tietyin edellytyksin tietoja kansallisten tai unionin viranomaisten ja elinten kanssa.
(68) Sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuneuvosto on edustettuna Euroopan finanssivalvojien järjestelmässä, asetusta (EU) N:o 1093/2010 olisi muutettava siten, että siinä vahvistettu toimivaltaisten viranomaisten määritelmä käsittää myös kriisinratkaisuneuvoston. Kriisinratkaisuneuvoston sisällyttäminen toimivaltaisiin viranomaisiin asetuksen (EU) N:o 1093/2010 nojalla vastaa EPV:lle kyseisen asetuksen 25 artiklan nojalla annettuja tehtäviä myötävaikuttaa ja osallistua aktiivisesti tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmien kehittämiseen ja yhteensovittamiseen ja pyrkiä helpottamaan kaatumassa olevien laitosten ja erityisesti rajojen yli toimivien konsernien kriisinratkaisua.
(69) Kunnes kriisinratkaisuneuvosto on täysin toimintakykyinen, komission olisi vastattava sen alkuvaiheen toiminnasta, muun muassa hallintokulujen kattamiseen tarvittavien rahoitusosuuksien keräämisestä ja väliaikaisesti tehtäviään hoitavan pääjohtajan nimeämisestä antamaan luvan kaikkiin tarvittaviin maksuihin kriisinratkaisuneuvoston puolesta.
(70) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti omistusoikeus, oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus, työntekijöiden oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi yrityksessä sekä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, ja se on pantava täytäntöön mainittujen oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.
(71) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat tehokkaan ja toimivan yhteisen eurooppalaisen kriisinratkaisukehyksen käyttöönotto luottolaitoksia varten ja kriisinratkaisusääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistaminen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
I OSAYLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artiklaKohde
Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt ja yhdenmukainen menettely sellaisten 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen kriisinratkaisua varten, jotka ovat sijoittautuneet 4 artiklassa tarkoitettuihin osallistuviin jäsenvaltioihin.
Näitä yhdenmukaisia sääntöjä ja menettelyä soveltaa 38 artiklan nojalla perustettu kriisinratkaisuneuvosto yhdessä komission ja osallistuvien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten kanssa tällä asetuksella käyttöön otetun yhteisen kriisinratkaisumekanismin puitteissa. Yhteistä kriisinratkaisumekanismia tuetaan yhteisestä kriisinratkaisurahastosta, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’.
2 artiklaSoveltamisala
Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin yhteisöihin:
a) osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet luottolaitokset;
b) johonkin osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneet emoyritykset, mukaan luettuina rahoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt, kun ne kuuluvat sellaisen konsolidoidun valvonnan piiriin, jota EKP harjoittaa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti;
c) osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet sijoituspalveluyritykset ja rahoituslaitokset, kun ne kuuluvat sellaisen konsolidoidun valvonnan piiriin, jota EKP harjoittaa asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti niiden emoyritykseen nähden.
3 artiklaMääritelmät
Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin [BRRD] 2 artiklassa sekä direktiivin 2013/36/EU 3 artiklassa vahvistettuja määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan
1) ’kansallisella toimivaltaisella viranomaisella’ asetuksen (EU) N:o 1024/2013 2 artiklan 2 kohdassa määriteltyä kansallista toimivaltaista viranomaista;
1 a) ’toimivaltaisella viranomaisella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 40 alakohdassa määriteltyä toimivaltaista viranomaista sekä Euroopan keskuspankkia sen hoitaessa valvontatehtäväänsä asetuksen (EU) N:o 1024/2013 mukaisesti;
2) ’kansallisella kriisinratkaisuviranomaisella’ jäsenvaltion direktiivin [BRRD] 3 artiklan mukaisesti nimeämää viranomaista;
3) ’kriisinratkaisutoimella’ kriisinratkaisuvälineen käyttämistä laitokseen tai 2 artiklassa tarkoitettuun yhteisöön tai yhden tai useamman kriisinratkaisuvaltuuden käyttämistä siihen;
3 a) ’kriisinratkaisuneuvostolla’ tämän asetuksen 38 artiklan nojalla perustettua yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa;
4) ’suojatuilla talletuksilla’ talletuksia, jotka on suojattu direktiivin 94/19/EY mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä säädetyillä talletussuojajärjestelmillä kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädettyyn talletussuojan tasoon asti;
5) ’hyväksyttävillä talletuksilla’ direktiivin 94/19/EY 1 artiklassa määriteltyjä talletuksia, joita ei ole suljettu kyseisen direktiivin 2 artiklan mukaisen suojan ulkopuolelle, niiden määrästä riippumatta;
▐
11) ’kriisinratkaisun kohteena olevalla laitoksella’ 2 artiklassa tarkoitettua yhteisöä, jonka osalta kriisinratkaisutoimi toteutetaan;
12) ’laitoksella’ luottolaitosta tai sijoituspalveluyritystä, joka kuuluu 2 artiklan c alakohdan mukaisesti konsolidoidun valvonnan piiriin;
13) ’konsernilla’ emoyritystä ja sen tytäryrityksiä, jotka ovat 2 artiklassa tarkoitettuja yhteisöjä;
▐
19) ’käytettävissä olevilla varoilla’ käteisvaroja, talletuksia, omaisuuseriä ja peruuttamattomia maksusitoumuksia, jotka ovat kriisinratkaisurahaston käytettävissä 74 artiklassa lueteltuihin tarkoituksiin;
20) ’rahoituksen tavoitetasolla’ käytettävissä olevien varojen määrää, joka on saavutettava 68 artiklan mukaisesti.
4 artiklaOsallistuvat jäsenvaltiot
Osallistuva jäsenvaltio on jäsenvaltio, jonka rahayksikkö on euro, tai jäsenvaltio, jonka rahayksikkö ei ole euro mutta joka on ryhtynyt tiiviiseen yhteistyöhön asetuksen (EU) N:o 1024/2013 7 artiklan mukaisesti.
5 artiklaSuhde direktiiviin [BRRD] ja sovellettavaan kansalliseen lainsäädäntöön
-1. Jollei tästä asetuksesta muuta johdu, komission ja kriisinratkaisuneuvoston tehtävien hoitoon tai valtuuksien käyttämiseen sovelletaan direktiiviä [BRRD] ja mahdollisia sen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä.
1. Jos komissio tai kriisinratkaisuneuvosto tämän asetuksen nojalla hoitaa tehtäviä tai käyttää valtuuksia, jotka annetaan direktiivillä [BRRD] osallistuvan jäsenvaltion kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen käyttöön, kriisinratkaisuneuvostoa pidetään tätä asetusta ja direktiiviä [BRRD] sovellettaessa asianomaisena kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena tai, jos on kyse rajojen yli toimivan konsernin kriisinratkaisusta, asianomaisena konsernitason ▌kriisinratkaisuviranomaisena.
1 a. Kun kriisinratkaisuneuvosto käyttää sille tällä asetuksella annettuja valtuuksia, siihen sovelletaan EPV:n laatimia ja komission asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–15 artiklan mukaisesti hyväksymiä sitovia teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja, mahdollisia ohjeita ja suosituksia, jotka EPV on antanut asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti direktiivin [BRRD] asiaa koskevien säännösten nojalla, sekä kaikkia EPV:n asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti direktiivin [BRRD] asiaa koskevien säännösten nojalla tekemiä päätöksiä.
2. Toimiessaan kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena kriisinratkaisuneuvosto toimii tarvittaessa komission luvalla.
3. Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, osallistuvan jäsenvaltion kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toimittava direktiivillä [BRRD] yhdenmukaistettujen kansallisen säännösten perusteella ja mukaisesti.
6 artiklaYleiset periaatteet
1. Kriisinratkaisuneuvoston, komission tai kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen toimissa, ehdotuksissa tai politiikassa ei saa syrjiä 2 artiklassa tarkoitettuja yhteisöjä, tallettajia, sijoittajia tai muita unioniin sijoittautuneita velkojia niiden kansallisuuden tai toimipaikan perusteella.
1 a. Kriisinratkaisuneuvoston, komission tai kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen kaikki toimet, ehdotukset tai toimintalinjat yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa on toteutettava siten, että edistetään rahoitusjärjestelmän vakautta unionissa ja kussakin osallistuvassa jäsenvaltiossa ottaen täysin huomioon sisämarkkinoiden yhtenäisyys ja eheys.
2. Tehdessään päätöksiä tai toteuttaessaan toimia, jotka voivat vaikuttaa useampaan kuin yhteen ▌jäsenvaltioon, ja erityisesti tehdessään vähintään kahteen osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneita konserneja koskevia päätöksiä komissio ja kriisinratkaisuneuvosto ottavat asianmukaisesti huomioon kaikki seuraavat tekijät:
a) niiden ▌ jäsenvaltioiden edut, joissa konserni toimii, ja erityisesti vaikutukset, joita mahdollisella päätöksellä tai toimella tai toimimatta jättämisellä on jonkin kyseisen jäsenvaltion rahoitusvakauteen, talouteen, talletussuojajärjestelmään tai sijoittajien korvausjärjestelmään;
b) tavoite tasapainottaa osallisina olevien jäsenvaltioiden edut ja välttää ▌jäsenvaltion etujen epäoikeudenmukainen rajoittaminen tai epäoikeudenmukainen suojeleminen;
c) tarve välttää haitallisten vaikutusten kohdistuminen sen konsernin muihin osiin, johon kriisinratkaisun kohteena oleva 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö kuuluu;
c a) mahdollisuuksien mukaan konsernin intressi jatkaa rajatylittävää toimintaa;
d) tarve välttää ▌2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen velkojille aiheutuvien kustannusten kohtuuton nousu, joka johtaisi siihen, että niiden kustannukset olisivat suuremmat kuin jos yhteisöjen kriisinratkaisu olisi toteutettu tavanomaisella maksukyvyttömyysmenettelyllä;
e) 16 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut päätökset, jotka tehdään SEUT-sopimuksen 107 artiklan nojalla.
3. Komissio ja kriisinratkaisuneuvosto ottavat tasapainoisesti huomioon 2 kohdassa mainitut tekijät ja 12 artiklassa mainitut kriisinratkaisutavoitteet kunkin tapauksen luonteen ja olosuhteiden mukaisesti.
4. Kriisinratkaisuneuvoston tai komission päätöksissä tai toimissa ei saa vaatia jäsenvaltioita myöntämään poikkeuksellista julkista rahoitustukea eikä vaikuttaa suoraan jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.
4 a. Tehdessään päätöksiä tai toteuttaessaan toimia kriisinratkaisuneuvoston on varmistettava, että asianomaisten yhteisöjen työntekijöiden edustajat pidetään ajan tasalla ja että heitä kuullaan tarvittaessa.
4 b. Komission, kriisinratkaisuneuvoston tai kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen tämän asetuksen mukaisissa toimissa, ehdotuksissa tai toimintalinjoissa on noudatettava periaatetta, että mitään jäsenvaltiota tai jäsenvaltioiden ryhmää ei saa syrjiä.
4 c. Komissio toimii sille tällä asetuksella annettuja tehtäviä hoitaessaan riippumattomasti, erillään muista tehtävistään ja tarkasti tässä asetuksessa ja direktiivissä [BRRD] asetettuja tavoitteita ja periaatteita noudattaen. Tehtävien eriyttäminen on taattava mukauttamalla organisaatiota tarvittavalla tavalla.
II OSAERITYISSÄÄNNÖKSET
I OSASTO
Yhteisen kriisinratkaisumekanismin toiminnot ja menettelysäännöt
1 luku
Kriisinratkaisun suunnittelu
7 artiklaKriisinratkaisusuunnitelmat
1. Kriisinratkaisuneuvosto laatii yhdessä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa ja hyväksyy kriisinratkaisusuunnitelmat 2 artiklassa tarkoitettuja yhteisöjä sekä konserneja varten.
2. Sovellettaessa 1 kohtaa kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toimitettava kriisinratkaisuneuvostolle kaikki direktiivin [BRRD] 10 artiklan ja 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti saamansa tiedot, jotka tarvitaan kriisinratkaisusuunnitelmien laadintaan ja täytäntöönpanoon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän osaston 5 luvun soveltamista.
2 a. Kutakin yhteisöä ja konsernia koskeva kriisinratkaisusuunnitelma laaditaan direktiivin [BRRD] 9–12 artiklan mukaisesti.
▐
7. Kriisinratkaisuneuvosto laatii kriisinratkaisusuunnitelmat yhteistyössä valvojan tai konsolidointiryhmän valvojan sekä niiden osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, joihin kyseiset yhteisöt ovat sijoittautuneet. Kriisinratkaisuneuvosto tekee yhteistyötä niiden osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, joissa on konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvia yhteisöjä.
8. Kriisinratkaisuneuvosto voi pyytää kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia laatimaan kriisinratkaisusuunnitelmien alustavat luonnokset ja konsernitason kriisinratkaisuviranomaista laatimaan konsernin kriisinratkaisusuunnitelman alustavan luonnoksen, jotka annetaan kriisinratkaisuneuvoston tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi. Kriisinratkaisuneuvosto voi pyytää kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia suorittamaan kriisinratkaisusuunnitelmien laatimiseen liittyviä muita tehtäviä.
9. Kriisinratkaisusuunnitelmat tarkistetaan ja tarvittaessa päivitetään direktiivin [BRRD] 9 ja 12 artiklan mukaisesti.
9 a. Kriisinratkaisuneuvosto tekee kriisinratkaisusuunnitelmien laadintaa, arviointia ja hyväksymistä sekä asianmukaisten toimenpiteiden soveltamista koskevat päätökset johdon istunnossa.
8 artiklaPurkamismahdollisuuden arviointi
1. Laatiessaan 7 artiklan mukaisia kriisinratkaisusuunnitelmia kriisinratkaisuneuvosto, joka on kuullut toimivaltaisia viranomaisia ja myös EKP:tä sekä sellaisten osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisia, joissa sijaitsee tytäryrityksiä ja/tai merkittäviä sivuliikkeitä, jos asialla on merkittävän sivuliikkeen kannalta merkitystä, sen mukaan kuin direktiivin [BRRD] 13 ja 13 a artiklassa on määritetty, tekee direktiivin [BRRD] 13 ja 13 a artiklassa edellytetyn arvioinnin siitä, missä määrin laitokset ja konsernit ovat purkamiskelpoisia ▌.
2. ▌Yhteisö katsotaan purkamiskelpoiseksi direktiivin [BRRD] 13 artiklassa säädetyissä tilanteissa.
3. ▌Konserni katsotaan purkamiskelpoiseksi direktiivin [BRRD] 13 a artiklassa säädetyissä tilanteissa.
4. Arviointia varten kriisinratkaisuneuvosto tarkastelee ainakin direktiivin [BRRD] liitteessä olevassa C jaksossa mainittuja seikkoja.
5. Jos kriisinratkaisuneuvosto, joka on kuullut toimivaltaista viranomaista ja myös EKP:tä, katsoo yhteisön tai konsernin purkamismahdollisuudesta 1 kohdan mukaisesti tehdyn arvioinnin perusteella, että yhteisön tai konsernin purkamismahdollisuudelle saattaa olla olennaisia esteitä, kriisinratkaisuneuvosto laatii toimivaltaisia viranomaisia kuullen laitokselle tai emoyritykselle osoitetun kertomuksen, jossa analysoidaan kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien tehokkaan käytön olennaisia esteitä. Lisäksi kertomuksessa suositellaan 8 kohdan mukaisesti toimenpiteitä, joita kriisinratkaisuneuvosto pitää välttämättömiä tai tarkoituksenmukaisina näiden esteiden poistamiseksi.
6. Kertomus toimitetaan asianomaiselle yhteisölle tai emoyritykselle, toimivaltaisille viranomaisille ja niiden osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisille, joissa sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä tai tytäryrityksiä. Kertomuksessa esitetään arvioinnin tai toteamuksen perusteet ja ilmoitetaan, millä tavoin arviointi tai toteamus täyttää 6 artiklassa esitetyn oikeasuhteisen soveltamisen vaatimuksen.
7. Yhteisö tai emoyritys voi neljän kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottopäivästä esittää huomautuksensa ja ehdottaa kriisinratkaisuneuvostolle vaihtoehtoisia toimenpiteitä kertomuksessa yksilöityjen esteiden poistamiseksi. Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa yhteisön tai emoyrityksen ehdottamista toimenpiteistä toimivaltaisille viranomaisille ja niiden osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisille, joissa sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä tai tytäryrityksiä.
8. Jos yhteisön tai emoyrityksen ehdottamat toimenpiteet eivät tosiasiallisesti poista purkamismahdollisuuden esteitä, kriisinratkaisuneuvosto tekee kuultuaan ensin toimivaltaisia viranomaisia ja tarvittaessa makrovakausvalvonnasta vastaavaa viranomaista päätöksen, jossa ilmoitetaan, että ehdotetut toimenpiteet eivät tosiasiallisesti poista purkamismahdollisuuden esteitä, ja ohjeistetaan kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia vaatimaan laitosta, emoyritystä tai kyseisen konsernin tytäryritystä toteuttamaan direktiivin [BRRD] 14 artiklassa mainittuja toimenpiteitä seuraavien perusteiden mukaisesti:
a) toimenpiteen tehokkuus purkamismahdollisuuden esteiden poistamisessa;
b) tarve välttää rahoitusvakauteen kohdistuvat kielteiset vaikutukset ▌jäsenvaltioissa, joissa konserni toimii;
c) tarve välttää sellaiset kyseiseen laitokseen tai konserniin kohdistuvat vaikutukset, jotka olisivat suurempia kuin on tarpeen purkamismahdollisuuden esteen poistamiseksi tai jotka olisivat suhteettomia.
9. Sovellettaessa 8 kohtaa kriisinratkaisuneuvosto ohjeistaa kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia toteuttamaan direktiivin [BRRD] 14 artiklassa mainittuja toimenpiteitä.
▐
10. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava kriisinratkaisuneuvoston ohjeet 26 artiklan mukaisesti täytäntöön.
8 a artiklaJärjestelmän kannalta merkittävien laitosten purkamiskelpoisuus
Kriisinratkaisuneuvoston on priorisoitava niiden laitosten purkamiskelpoisuuden arviointi, jotka ovat järjestelmän kannalta merkittäviä, mukaan lukien muun muassa laitokset, jotka on direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti luokiteltu maailmanlaajuisesti järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (G-SII) tai muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (O-SII), ja laadittava tarvittaessa kutakin laitosta varten suunnitelma purkamisen esteiden poistamiseksi tämän asetuksen 8 artiklan ja direktiivin [BRRD] 14 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kriisinratkaisuneuvoston valtuuksia ja riippumattomuutta.
9 artiklaYksinkertaistetut velvoitteet ja vapautukset
1. Kriisinratkaisuneuvosto voi omasta aloitteestaan tai kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen ehdotuksesta soveltaa yksinkertaistettuja velvoitteita elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien laadintaan direktiivin [BRRD] 4 artiklan mukaisesti.
2. Kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset voivat ehdottaa kriisinratkaisuneuvostolle yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltamista kriisinratkaisusuunnitelmien laadintaan tiettyjen laitosten tai konsernien osalta. Ehdotus on perusteltava, ja sen tueksi on esitettävä kaikki merkityksellinen asiakirja-aineisto.
3. Saadessaan 1 kohdan mukaisen ehdotuksen tai toimiessaan omasta aloitteestaan kriisinratkaisuneuvosto suorittaa arvioinnin kyseisistä laitoksista tai konsernista. Arviointia suoritettaessa otetaan huomioon direktiivin [BRRD] 4 artiklassa säädetyt tekijät.
▐
4. Kriisinratkaisuneuvosto arvioi yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltamisen jatkamista ja lakkaa soveltamasta niitä direktiivin [BRRD] 4 artiklassa säädetyissä tilanteissa.
Jos kansallinen kriisinratkaisuviranomainen, joka on 1 kohdan mukaisesti ehdottanut yksinkertaistetun velvoitteen soveltamista ▌, katsoo, että yksinkertaistetun velvoitteen soveltamista ▌ koskeva päätös on peruutettava, sen on annettava asiaa koskeva ehdotus kriisinratkaisuneuvostolle. Tällöin kriisinratkaisuneuvosto tekee ehdotettua peruutusta koskevan päätöksen ottaen täysin huomioon kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen esittämät peruutuksen perusteet 3 kohdassa esitettyjen seikkojen valossa.
▐
7. Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa EPV:lle siitä, miten se soveltaa 1 ja 4 kohtaa.
10 artiklaOmia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus
1. Kriisinratkaisuneuvosto määrittää toimivaltaisia viranomaisia, myös EKP:tä, kuullen 2 kohdassa tarkoitetun vähimmäisvaatimuksen, joka koskee sellaisia omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja, jotka 2 artiklassa tarkoitetuilla laitoksilla ja emoyrityksillä on oltava ja joihin sovelletaan alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia.
2. Vähimmäisvaatimus lasketaan direktiivin [BRRD] 39 artiklan mukaisesti.
3. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettu määritys tehdään direktiivin [BRRD] 39 artiklassa säädettyjen kriteerien perusteella.
▐
Määrityksessä on esitettävä vähimmäisvaatimus, jota laitosten on noudatettava yksittäisen laitoksen tasolla ja jota emoyritysten on noudatettava konsolidoidulla tasolla. Kriisinratkaisuneuvosto voi päättää myöntää vapautuksen vähimmäisvaatimuksen noudattamisesta konsolidoidulla tai yksittäisen laitoksen tasolla direktiivin [BRRD] 39 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa.
4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa määrityksessä voidaan säätää, että omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus täytetään osittain konsolidoidulla tai yksittäisen laitoksen tasolla sopimusperusteisen alaskirjauksen instrumentin avulla direktiivin [BRRD] 39 artiklan mukaisesti.
▐
6. Kriisinratkaisuneuvosto suorittaa 1 kohdassa tarkoitetun määrityksen laatiessaan 7 artiklan mukaisia kriisinratkaisusuunnitelmia ja pitäessään niitä yllä.
7. Kriisinratkaisuneuvosto osoittaa määrityksensä tuloksen kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava kriisinratkaisuneuvoston ohjeet 26 artiklan mukaisesti täytäntöön. Kriisinratkaisuneuvosto vaatii kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia todentamaan ja varmistamaan, että laitokset ja emoyritykset täyttävät jatkuvasti 1 kohdan mukaisen vähimmäisvaatimuksen.
8. Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa EKP:lle ja EPV:lle kutakin laitosta ja emoyritystä varten 1 kohdan mukaisesti määrittämästään vähimmäisvaatimuksesta.
2 luku
Varhainen asiaan puuttuminen
11 artiklaVarhainen asiaan puuttuminen
1. EKP:n on joko omasta aloitteestaan tai saatuaan osallistuvan jäsenvaltion kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon, ilmoitettava kriisinratkaisuneuvostolle kaikista toimenpiteistä, jotka ne vaativat laitosta tai konsernia toteuttamaan tai jotka ne toteuttavat itse neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklan, direktiivin [BRRD] 23 artiklan 1 kohdan tai 24 artiklan tai direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan nojalla.
Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa komissiolle kaikista ensimmäisen alakohdan mukaisesti saamistaan tiedoista.
2. Kriisinratkaisuneuvosto voi 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottopäivästä alkaen valmistella kyseisen laitoksen tai konsernin kriisinratkaisua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin muun lainsäädännön mukaisia EKP:n ja toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia.
Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa kriisinratkaisuneuvosto valvoo tarkasti yhteistyössä EKP:n ja asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa laitoksen tai emoyrityksen olosuhteita sekä sitä, miten laitos ja emoyritys noudattavat varhaisen asiaan puuttumisen toimenpiteitä, jotka on vaadittu toteuttamaan.
3. Kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet
a) pyytää tämän osaston 5 luvun mukaisesti kaikkia tietoja, jotka tarvitaan laitoksen tai konsernin kriisinratkaisun valmisteluun;
b) arvostaa laitoksen tai konsernin varat ja velat 17 artiklan mukaisesti;
c) ottaa yhteyttä mahdollisiin ostajiin laitoksen tai konsernin kriisinratkaisun valmistelemiseksi tai vaatia laitosta, emoyritystä tai kansallista kriisinratkaisuviranomaista tekemään tämä, jolloin on noudatettava tällä asetuksella ja direktiivin [BRRD] 76 artiklalla vahvistettuja luottamuksellisuusvaatimuksia;
d) vaatia asianomaista kansallista kriisinratkaisuviranomaista laatimaan alustava kriisinratkaisusuunnitelma kyseistä laitosta tai konsernia varten.
4. Jos EKP tai osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset toimivaltaiset viranomaiset aikovat määrätä laitokselle tai konsernille lisätoimenpiteitä neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 16 artiklan, direktiivin [BRRD] 23 ja 24 artiklan tai direktiivin 2013/36/EY 104 artiklan nojalla ennen kuin laitos tai konserni on noudattanut kokonaan ensimmäistä kriisinratkaisuneuvostolle ilmoitettua toimenpidettä, EKP:n on joko omasta aloitteestaan tai saatuaan osallistuvan jäsenvaltion kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon ilmoitettava kriisinratkaisuneuvostolle ennen kuin tällainen lisätoimenpide määrätään kyseiselle laitokselle tai konsernille.
5. EKP tai toimivaltainen viranomainen ja kriisinratkaisuneuvosto varmistavat, että 4 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide ja kaikki kriisinratkaisuneuvoston toimet, joiden tavoitteena on valmistella kriisinratkaisua 2 kohdan mukaisesti, ovat yhdenmukaisia.
3 luku
Kriisinratkaisu
12 artiklaKriisinratkaisutavoitteet
1. Toimiessaan 16 artiklassa säädetyn kriisinratkaisumenettelyn mukaisesti komissio ja kriisinratkaisuneuvosto ottavat kumpikin oman toimivaltansa puitteissa huomioon direktiivin [BRRD] 26 artiklassa säädetyt kriisinratkaisutavoitteet ja valitsevat välineet ja valtuudet, joilla niiden näkemyksen mukaan saavutetaan parhaiten kyseisen tapauksen olosuhteissa olennaiset tavoitteet.
2. ▌Pyrkiessään edellä mainittuihin tavoitteisiin komissio ja kriisinratkaisuneuvosto toimivat direktiivin [BRRD] 26 artiklan mukaisesti.
▐
13 artiklaKriisinratkaisua koskevat yleiset periaatteet
Toimiessaan 16 artiklassa säädetyn kriisinratkaisumenettelyn mukaisesti komissio ja kriisinratkaisuneuvosto toteuttavat kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisutoimi toteutetaan direktiivin [BRRD] 29 artiklassa säädettyjä periaatteita noudattaen.
▐
14 artiklaRahoituslaitosten ja emoyritysten kriisinratkaisu
Komissio toteuttaa kriisinratkaisuneuvoston laatiman päätösluonnoksen perusteella rahoituslaitoksiin ja niiden emoyrityksiin kohdistuvan kriisinratkaisutoimen direktiivin [BRRD] 28 artiklan mukaisesti.
▐
15 artiklaSaamisten etuoikeusjärjestys
Käytettäessä velkakirjojen arvon alaskirjausta kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklan 3 kohdan mukaista velkojen jättämistä velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle, kriisinratkaisuneuvosto ja osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät saamisiin kriisinratkaisuneuvoston päätösluonnokseen perustuvasta komission päätöksestä alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia noudattamalla direktiivin [BRRD] 43 artiklassa säädettyä järjestystä.
16 artiklaKriisinratkaisumenettely
1. Jos EKP omasta aloitteestaan tai osallistuvan jäsenvaltion kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon saatuaan arvioi, että 2 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön osalta, sen on ilmoitettava tämä arvio viipymättä komissiolle ja kriisinratkaisuneuvostolle.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmoitus voidaan antaa, kun kriisinratkaisuneuvosto tai kansallinen kriisinratkaisuviranomainen on pyytänyt arviointia, jos jompikumpi niistä perustellusti katsoo, että laitos on kaatumassa tai todennäköisesti kaatuu.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmoitus annetaan sen jälkeen, kun kriisinratkaisuneuvostoa tai kansallista kriisinratkaisuviranomaista on kuultu.
1 a. Kriisinratkaisuneuvosto valmistelee ja tekee kaikki kriisinratkaisumenettelyä koskevat päätöksensä johdon istunnossa 50 artiklan mukaisesti.
2. Saadessaan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen ▌ kriisinratkaisuneuvosto arvioi johdon istunnossa, täyttyvätkö seuraavat edellytykset:
a) yhteisö on kaatumassa tai sen kaatuminen on todennäköistä;
b) ottaen huomioon aika ja muut merkitykselliset olosuhteet ei ole kohtuullista odottaa, että yhteisön kaatuminen voidaan estää kohtuullisen ajan kuluessa millään siihen kohdistuvalla vaihtoehtoisilla yksityisen sektorin toimenpiteillä, mukaan luettuna laitosten suojajärjestelmän toimenpiteet, tai valvontatoimella (mukaan luettuina varhaisen asiaan puuttumisen toimenpiteet tai pääomainstrumenttien alaskirjaus tai muuntaminen 18 artiklan mukaisesti);
c) kriisinratkaisutoimi on 4 kohdan mukaisesti yleisen edun kannalta välttämätön.
3. Edellä olevan 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi yhteisön on katsottava olevan kaatumassa tai todennäköisesti kaatuvan, jos se on yhdessä tai useammassa direktiivin [BRRD] 27 artiklan 2 kohdassa säädetyistä olosuhteista.
▐
4. Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan soveltamiseksi kriisinratkaisutoimea on pidettävä yleisen edun mukaisena direktiivin [BRRD] 27 artiklan 3 kohdassa säädetyissä olosuhteissa.
5. Jos ▌kriisinratkaisuneuvosto katsoo kaikkien 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten täyttyvän, se toimittaa komissiolle 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen huomioon ottaen päätösluonnoksen yhteisön asettamisesta kriisinratkaisuun. Päätösluonnoksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:
a) suositus asettaa yhteisö kriisinratkaisuun;
b) 19 artiklan 32 kohdassa tarkoitettu kriisinratkaisuvälineiden kehys;
c) kriisinratkaisurahaston 71 artiklan mukaisen, kriisinratkaisutoimea tukevan käytön kehys.
6. Saatuaan kriisinratkaisuneuvostolta päätösluonnoksen komissio päättää päätösluonnoksen hyväksymisestä tai hyväksymättä jättämisestä, kyseiseen yhteisöön sovellettavien kriisinratkaisuvälineiden kehyksestä ja tarvittaessa kriisinratkaisurahaston kriisinratkaisutoimea tukevan käytön kehyksestä. ▐
Jos komissio ei aio hyväksyä kriisinratkaisuneuvoston toimittamaa päätösluonnosta tai se aikoo hyväksyä sen muutettuna, se lähettää sen takaisin kriisinratkaisuneuvostolle ja ilmoittaa, miksi se ei aio hyväksyä sitä, tai jos on kyse muutoksista, selvittää kaavailemiensa muutosten syyt ja pyytää päätösluonnoksen tarkistamista. Komissio voi asettaa määräajan, jonka kuluessa kriisinratkaisuneuvosto voi muuttaa alkuperäistä päätösluonnostaan komission ehdottamien muutosten perusteella ja toimittaa sen takaisin komissiolle. Kriisinratkaisuneuvostolla on asianmukaisesti perusteltuja kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta vähintään viisi työpäivää aikaa tarkistaa päätösluonnosta komission pyydettyä sitä.
Komissio pyrkii kaikin tavoin noudattamaan EPV:n mahdollisesti antamia ohjeita ja suosituksia sille tämän kohdan mukaisesti annettujen tehtävien hoitamisesta ja toimii asetuksen (EU) N:o 1093/2013 16 artiklan 3 kohdassa säädetyllä tavalla, kun on kyse sen vahvistamisesta, noudattaako se tai aikooko se noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta.
7. Komission päätös osoitetaan kriisinratkaisuneuvostolle. Jos komissio päättää olla asettamatta yhteisöä kriisinratkaisuun, koska 2 artiklan c alakohdassa säädetty edellytys ei täyty, kyseinen yhteisö likvidoidaan kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti.
8. Kriisinratkaisuneuvosto päättää johdon istunnossa komission päätöksellä käyttöön otetun kehyksen rajoissa 20 artiklan mukaisesta kriisinratkaisujärjestelmästä sekä varmistaa, että asianomaiset kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset toteuttavat tarvittavat kriisinratkaisutoimet pannakseen kriisinratkaisujärjestelmän täytäntöön. Kriisinratkaisuneuvoston päätös osoitetaan asianomaisille kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille, ja siinä ohjeistetaan kyseisiä viranomaisia, joiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet pannakseen 26 artiklan mukaisesti kriisinratkaisuneuvoston päätöksen täytäntöön käyttämällä direktiivissä [BRRD] ja erityisesti sen 56–64 artiklassa säädettyjä kriisinratkaisuvaltuuksia. Jos esiintyy valtiontukea, kriisinratkaisuneuvosto voi tehdä päätöksen vasta sen jälkeen, kun komissio on tehnyt päätöksen valtiontuesta.
9. Jos kriisinratkaisuneuvosto katsoo▌, että kriisinratkaisutoimenpiteet voivat olla SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, se pyytää asianomaista osallistuvaa jäsenvaltiota tai asianomaisia osallistuvia jäsenvaltioita ilmoittamaan suunnitelluista toimenpiteistä viipymättä komissiolle SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
10. Siltä osin kuin kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnossa ehdottama kriisinratkaisutoimi merkitsee kriisinratkaisurahaston käyttöä eikä siihen sisälly SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, komissio soveltaa rinnakkaisesti ja analogisesti SEUT-sopimuksen 107 artiklan soveltamiseksi vahvistettuja perusteita.
11. Komissiolla on valtuudet saada kriisinratkaisuneuvostolta kaikki tiedot, joita se pitää merkityksellisinä tämän asetuksen ja tarvittaessa SEUT-sopimuksen 107 artiklan mukaisten tehtäviensä suorittamisessa. Kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet saada tämä osaston 5 luvun mukaisesti keneltä tahansa henkilöltä tiedot, jotka se tarvitsee kriisinratkaisutoimen valmisteluun ja kriisinratkaisutoimea koskevaan päätöksentekoon, mukaan luettuina päivitykset ja täydennykset kriisinratkaisusuunnitelmissa esitettyihin tietoihin.
12. Kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet toimittaa komissiolle päätösluonnoksia kriisinratkaisuvälineiden kehyksen ja kriisinratkaisurahaston käytön kehyksen muuttamisesta kriisinratkaisuun asetetun yhteisön osalta.
12 a. Komissio käsittelee tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi valtiontukiin liittyvää toimivaltaansa käyttäessään direktiivin [BRRD] mukaisesti kriisinratkaisurahaston käyttöä samoin kuin se käsittelisi kansallista kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä.
17 artiklaArvostus
1. Ennen kuin kriisinratkaisuneuvosto toteuttaa kriisinratkaisutoimen tai käyttää pääomainstrumenttien alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia, se varmistaa, että 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön varojen ja velkojen oikeudenmukainen ja realistinen arvostus tehdään direktiivin [BRRD] 30 artiklan mukaisesti.
▐
16. Sen arvioimiseksi, olisivatko osakkeenomistajat ja velkojat saaneet paremman kohtelun, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, kriisinratkaisuneuvosto varmistaa, että tehdään direktiivin [BRRD] 66 artiklan mukaisesti arvostus, joka on tehtävä erillään 1 kohdan mukaisesti tehtävästä arvostuksesta.
▐
18 artiklaPääomainstrumenttien alaskirjaus ja muuntaminen
1. EKP:n on omasta aloitteestaan tai saatuaan osallistuvan jäsenvaltion kansalliselta toimivaltaiselta viranomaiselta tiedon, tehtävä ilmoitus kriisinratkaisuneuvostolle, jos se arvioi pääomainstrumenttien alaskirjausta ja muuntamista koskevien direktiivissä [BRRD] säädettyjen edellytysten täyttyvän 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön tai osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneen konsernin osalta.
▐
1 a. EKP antaa kriisinratkaisuneuvostolle 1 kohdan mukaiset tiedot, kun kriisinratkaisuneuvosto tai kansallinen kriisinratkaisuviranomainen on pyytänyt arviointia, jos jokin niistä perustellusti katsoo, että pääomainstrumenttien alaskirjausta ja muuntamista koskevat edellytykset täyttyvät 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön tai osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneen konsernin osalta.
1 b. Jos 1 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät, kriisinratkaisuneuvosto toimittaa komissiolle 1 kohdassa tarkoitetut tiedot huomioon ottaen päätösluonnoksen pääomainstrumenttien alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien käyttämisestä ja siitä, käytetäänkö niitä yksittäin tai 16 artiklan 4–7 kohdan mukaisen menettelyn jälkeen yhdessä kriisinratkaisutoimen kanssa.
▌
5. Saadessaan päätösluonnoksen kriisinratkaisuneuvostolta komissio ▌päättää hyväksyykö se päätösluonnoksen vai ei ja käytetäänkö pääomainstrumenttien alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia yksittäin tai 16 artiklan 4–7 kohdan mukaisen menettelyn jälkeen yhdessä kriisinratkaisutoimen kanssa.
6. Kun ▌ 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, mutta 16 artiklan 2 kohdan mukaiset kriisinratkaisun edellytykset eivät täyty, kriisinratkaisuneuvosto ohjeistaa komission päätöksen jälkeen kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia käyttämään alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia direktiivin [BRRD] 51 ja 52 artiklan mukaisesti.
7. Jos 1 kohdassa säädetyt pääomainstrumenttien alaskirjausta ja muuntamista koskevat edellytykset täyttyvät ja myös 16 artiklan 2 kohdan mukaiset kriisinratkaisun edellytykset täyttyvät, sovelletaan 16 artiklan 4–7 kohdassa säädettyä menettelyä.
8. Kriisinratkaisuneuvosto varmistaa, että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia direktiivin [BRRD] mukaisesti.
▐
9. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava kriisinratkaisuneuvoston ohjeet täytäntöön ja kirjattava alas tai muunnettava pääomainstrumentit 26 artiklan mukaisesti.
19 artiklaKriisinratkaisuvälineitä koskevat yleiset periaatteet
1. Jos kriisinratkaisuneuvosto päättää käyttää kriisinratkaisuvälinettä 2 artiklassa tarkoitettuun yhteisöön ja jos kyseinen kriisinratkaisutoimi johtaisi velkojille lankeaviin tappioihin tai niiden saamisten muuntamiseen, kriisinratkaisuneuvosto käyttää 18 artiklan mukaisia valtuuksia välittömästi ennen kriisinratkaisuvälineen käyttöä tai yhtä aikaa sen kanssa.
2. Edellä 16 kohdan 5 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuvälineet ovat seuraavat:
a) liiketoiminnan myynti;
b) omaisuudenhoitoyhtiön käyttö;
c) varojen erottelu;
d) velkakirjojen arvon alaskirjaus.
3. Antaessaan 16 artiklan 5 kohdan mukaista päätösluonnosta kriisinratkaisuneuvosto ottaa huomioon seuraavat tekijät:
a) kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varat ja velat 17 artiklan mukaisen arvostuksen perusteella;
b) kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen likviditeettitilanne;
c) kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen franchising-arvon markkinoitavuus markkinoiden kilpailuolosuhteiden ja taloudellisten olosuhteiden perusteella;
d) käytettävissä oleva aika.
4. ▌Kriisinratkaisuvälineitä voidaan käyttää joko erikseen tai yhdessä, lukuun ottamatta kuitenkaan varojen erottelua, jota voidaan käyttää ainoastaan toisen kriisinratkaisuvälineen kanssa.
4 a. Kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy – hoitaakseen sille tällä asetuksella annetut tehtävät ja varmistaakseen kriisinratkaisuvälineiden soveltamista koskevat tasapuoliset toimintaedellytykset – yhdessä komission kanssa kriisinratkaisukäsikirjan, jossa annetaan selkeät ja yksityiskohtaiset ohjeet kriisinratkaisuvälineiden käytöstä.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kriisinratkaisukäsikirja annetaan komission 82 artiklan mukaisesti antaman delegoidun säädöksen muodossa.
20 artiklaKriisinratkaisujärjestelmä
Kriisinratkaisuneuvoston 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti hyväksymässä kriisinratkaisujärjestelmässä vahvistetaan – komission 16 artiklan 6 kohdan nojalla kriisinratkaisukehyksestä ja mahdollisesti valtiontuesta tekemien päätöksen mukaisesti tarvittaessa analogisesti – kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen käytettävien kriisinratkaisuvälineiden yksityiskohdat, jotka koskevat ainakin 21 artiklan 2 kohdassa, 22 artiklan 2 kohdassa, 23 artiklan 2 kohdassa ja 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ja joissa määritetään kriisinratkaisurahastosta käytettävät määrät sekä tarkoitukset, joihin kyseistä rahastoa käytetään.
Kriisinratkaisuprosessin aikana kriisinratkaisuneuvosto voi tarvittaessa muuttaa ja päivittää kriisinratkaisujärjestelmää tapauksen olosuhteiden mukaisesti ja komission 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti päättämän kriisinratkaisukehyksen rajoissa.
21 artiklaLiiketoiminnan myynti
1. Liiketoiminnan myynti muodostuu komission päättämän kehyksen rajoissa seuraavien siirtämisestä ostajalle, joka ei ole omaisuudenhoitoyhtiö:
a) kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeet tai muut omistusinstrumentit; tai
b) kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kaikki tai tietyt varat, oikeudet tai velat.
2. Edellä olevassa 16 artiklan 8 kohdassa tarkoitetussa kriisinratkaisujärjestelmässä vahvistetaan liiketoiminnan myynnin osalta erityisesti seuraavat:
a) instrumentit, varat, oikeudet ja velat, jotka kansallinen kriisinratkaisuviranomainen siirtää direktiivin [BRRD] 32 artiklan 1 kohdan ja 7–11 kohdan mukaisesti;
b) kaupalliset ehdot, joissa on otettu huomioon olosuhteet ja kriisinratkaisuprosessissa aiheutuneet kustannukset ja menot ja joiden mukaisesti kansallinen kriisinratkaisuviranomainen suorittaa siirron direktiivin [BRRD] 32 artiklan 2–4 kohdan mukaisesti;
c) se, voiko kansallinen kriisinratkaisuviranomainen käyttää siirtovaltuuksia useammin kuin kerran direktiivin [BRRD] 32 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti;
d) järjestelyt, joilla kansallinen kriisinratkaisuviranomainen myy yhteisön tai instrumentit, varat, oikeudet ja velat direktiivin [BRRD] 33 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti;
e) 3 kohdan mukaisesti se, heikentävätkö kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen noudattamat myyntivaatimukset todennäköisesti kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamista.
3. Kriisinratkaisuneuvosto käyttää liiketoiminnan myyntiä välineenä noudattamatta 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja myyntivaatimuksia, jos se katsoo, että kyseisten vaatimusten noudattaminen todennäköisesti heikentäisi yhden tai useamman kriisinratkaisutavoitteen saavuttamista ja erityisesti, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) kriisinratkaisuneuvosto katsoo, että kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kaatumisesta tai mahdollisesta kaatumisesta aiheutuu merkittävä uhka rahoitusvakaudelle tai että se pahentaa tätä uhkaa; ja
b) kriisinratkaisuneuvosto katsoo, että myyntivaatimusten noudattaminen todennäköisesti heikentäisi liiketoiminnan myynnin tuloksellisuutta pyrittäessä poistamaan mainittu uhka tai saavuttamaan 12 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määritelty kriisinratkaisutavoite.
22 artiklaOmaisuudenhoitoyhtiön käyttö
1. Omaisuudenhoitoyhtiön käyttö muodostuu komission päättämän kehyksen rajoissa seuraavien siirtämisestä omaisuudenhoitoyhtiölle:
a) kriisinratkaisun kohteena olevan yhden tai useamman laitoksen liikkeeseen laskemat osakkeet tai muut omistusinstrumentit; tai
b) kriisinratkaisun kohteena olevan yhden tai useamman laitoksen kaikki tai mitkä tahansa varat, oikeudet tai velat.
2. Edellä 20 artiklassa tarkoitetussa kriisinratkaisujärjestelmässä vahvistetaan omaisuudenhoitoyhtiön käytön osalta erityisesti seuraavat:
a) instrumentit, varat, oikeudet ja velat, jotka kansallinen kriisinratkaisuviranomainen siirtää omaisuudenhoitoyhtiölle direktiivin [BRRD] 34 artiklan 1–9 kohdan mukaisesti;
b) järjestelyt, joilla kansallisen kriisinratkaisuviranomainen perustaa omaisuudenhoitoyhtiön, hoitaa sitä ja lopettaa sen direktiivin [BRRD] 35 artiklan 1–3 kohdan ja 5–8 kohdan mukaisesti;
c) järjestelyt, joilla kansallinen kriisinratkaisuviranomainen myy omaisuudenhoitoyhtiön tai sen varat tai velat direktiivin [BRRD] 35 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
3. Kriisinratkaisuneuvosto varmistaa, että kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen omaisuudenhoitoyhtiölle siirtämien velkojen kokonaisarvo ei ylitä kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta siirrettyjen tai muista lähteistä peräisin olevien oikeuksien ja varojen kokonaisarvoa.
3 a. Omaisuudenhoitoyhtiön osalta taikka joidenkin tai kaikkien omaisuudenhoitoyhtiön omistusoikeuksien ja velkojen osalta saatujen vastikkeiden on oltava direktiivin [BRRD] asiaankuuluvien säännösten mukaisia.
23 artiklaVarojen erottelu
1. Varojen erottelu muodostuu komission päättämän kehyksen rajoissa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varojen, oikeuksien tai velkojen siirtämisestä erilliselle varainhoitoyhtiölle, joka täyttää direktiivissä [BRRD] asetetut vaatimukset oikeussubjektin toimimiselle erillisenä varainhoitoyhtiönä.
▐
2. Edellä 20 artiklassa tarkoitetussa kriisinratkaisujärjestelmässä vahvistetaan varojen erottelun osalta erityisesti seuraavat:
a) instrumentit, varat, oikeudet ja velat, jotka kansallinen kriisinratkaisuviranomainen siirtää erilliselle varainhoitoyhtiölle direktiivin [BRRD] 36 artiklan 1–4 kohdan ja 6–10 kohdan mukaisesti;
b) vastike, jota vastaan kansallinen kriisinratkaisuviranomainen siirtää varat erilliseen varainhoitoyhtiöön, 17 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Tämä säännös ei estä vastiketta saamasta nimellistä tai negatiivista arvoa.
2 a. Erillisen varainhoitoyhtiön osalta taikka joidenkin tai kaikkien erillisen varainhoitoyhtiön omistusoikeuksien ja velkojen osalta saatujen vastikkeiden on oltava direktiivin [BRRD] asiaankuuluvien säännösten mukaisia.
24 artiklaVelkakirjojen arvon alaskirjaus
1. Velkakirjojen arvon alaskirjausta voidaan käyttää direktiivin [BRRD] 37 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin.
▐
Kriisinratkaisujärjestelmässä vahvistetaan komission päättämän kehyksen rajoissa velkakirjojen arvon alaskirjauksen osalta erityisesti seuraavat:
a) 6 kohdan mukaisesti kokonaismäärä, jolla hyväksyttävien velkojen arvoa on vähennettävä tai muunnettava;
b) velat, jotka voidaan jättää 5–13 kohdan mukaisesti soveltamisalan ulkopuolelle;
c) 16 kohdan mukaisesti toimitettavan liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman tavoitteet ja vähimmäissisältö.
2. ▐
Jos direktiivin [BRRD] 37 artiklan 3 kohdassa vahvistettu edellytys velkakirjojen alaskirjauksen soveltamiselle yhteisön pääoman vahvistamiseksi ei täyty, on soveltuvin sovellettava jotain 19 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua kriisinratkaisuvälinettä ja 19 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettua velkakirjojen arvon alaskirjausta.
3. Velkakirjojen arvon alaskirjausta ja muuntamista ei sovelleta direktiivin [BRRD] 38 artiklan 2 kohdassa säädettyihin velkoihin. ▌▌
5. Tietyt velat voidaan poikkeuksellisissa olosuhteissa rajata ▌ alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin [BRRD] 38 artiklan 2 a kohdan mukaisesti.
▐
Jos hyväksyttävä velka tai hyväksyttävien velkojen luokka rajataan tai osittain rajataan soveltamisalan ulkopuolelle, muihin hyväksyttäviin velkoihin sovellettavaa alaskirjaus- tai muuntamistasoa voidaan korottaa kyseisten ulkopuolelle rajaamisten ottamiseksi huomioon edellyttäen, että muihin hyväksyttäviin velkoihin sovellettava alaskirjaus- ja muuntamistaso on sen periaatteen mukainen, että velkojille ei saa aiheutua suurempia tappioita kuin niille olisi aiheutunut, jos 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.
6. Jos hyväksyttävä velka tai hyväksyttävien velkojen luokka on rajattu tai osittain rajattu soveltamisalan ulkopuolelle 5 kohdan nojalla, ja tappioita, jotka olisivat langenneet näistä veloista, ei ole siirretty täysimääräisesti muille velkojille, kriisinratkaisurahastosta voidaan antaa kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle rahoitusta direktiivin [BRRD] 38 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin ja kyseisen artiklan mukaisesti.
▐
8. Kriisinratkaisurahaston osuus voidaan rahoittaa:
a) kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevalla määrällä, joka on peritty 2 artiklassa tarkoitetuilta yhteisöiltä rahoitusosuuksina 66 artiklan mukaisesti;
b) määrällä, joka voidaan periä jälkikäteen suoritettavina rahoitusosuuksina 67 artiklan mukaisesti kolmen vuoden aikana; ja
c) vaihtoehtoisista rahoituslähteistä kerätyillä määrillä 69 artiklan mukaisesti, jos a ja b alakohdassa tarkoitetut määrät eivät riitä, myös kyseisessä artiklassa tarkoitetun lainajärjestelyn puitteissa.
9. Direktiivin [BRRD] 38 artiklan x kohdassa säädetyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa voidaan kerätä lisärahoitusta vaihtoehtoisista rahoituslähteistä kyseisen artiklan mukaisesti.
▐
10. Vaihtoehtoisesti tai sen lisäksi, kun direktiivin [BRRD] 38 artiklassa säädetyt edellytykset rahoitusosuuden suorittamiselle kriisinratkaisurahastosta ovat täyttyneet, voidaan suorittaa rahoitusosuus varoista, jotka on peritty etukäteen suoritettavina rahoitusosuuksina 66 artiklan mukaisesti ja joita ei ole vielä käytetty.
▐
12. Tehtäessä 5 kohdassa tarkoitettua päätöstä tiettyjen velkojen rajaamisesta alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle on otettava asianmukaisesti huomioon direktiivin [BRRD] 38 artiklassa säädetyt tekijät.
13. Soveltaessaan velkakirjojen arvon alakirjausta kriisinratkaisuneuvosto suorittaa direktiivin [BRRD] 41 artiklan mukaisen arvioinnin.
▐
14. Edellä olevan 5 kohdan mukaisia soveltamisalan ulkopuolelle jättämisiä voidaan soveltaa joko velan jättämiseksi kokonaan alaskirjauksen ulkopuolelle tai kyseiseen velkaan sovellettavan alaskirjauksen osuuden rajoittamiseksi.
15. Alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksissa on noudatettava 15 artiklassa säädettyä saamisten etuoikeusjärjestystä.
16. Kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen on viipymättä toimitettava kriisinratkaisuneuvostolle liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelma, joka on saatu velkakirjojen arvon alaskirjauksen jälkeen direktiivin [BRRD] 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimitetyltä hallinnonhoitajalta.
Kriisinratkaisuviranomaisen on kahden viikon kuluessa liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman toimittamispäivästä toimitettava kriisiratkaisuneuvostolle kyseisestä suunnitelmasta tekemänsä arviointi. Kriisinratkaisuneuvosto arvioi yhden kuukauden kuluessa liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman toimittamispäivästä, millä todennäköisyydellä suunnitelman toteuttaminen palauttaisi 2 kohdassa tarkoitetun yhteisön pitkän aikavälin elinkelpoisuuden. Arvioinnin päätökseen saattaminen edellyttää toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää.
Jos kriisinratkaisuneuvosto on vakuuttunut siitä, että suunnitelmalla päästäisiin tähän tavoitteeseen, se antaa kansalliselle kriisinratkaisuviranomaiselle luvan hyväksyä suunnitelma direktiivin [BRRD] 47 artiklan 5 mukaisesti. Jos kriisinratkaisuneuvosto ei ole vakuuttunut siitä, että suunnitelmalla päästäisiin tähän tavoitteeseen, se ohjeistaa kansallista kriisinratkaisuviranomaista direktiivin [BRRD] 47 artiklan 6 kohdan mukaisesti ilmoittamaan hallinnonhoitajalle huolenaiheistaan ja vaatimaan, että hallinnonhoitaja parantaa suunnitelmaa niin, että huolenaiheet saadaan poistettua. Tämä edellyttää toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää.
Kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen on toimitettava muutettu suunnitelma kriisinratkaisuneuvostolle. Kriisinratkaisuneuvosto ohjeistaa kansallista kriisinratkaisuviranomaista ilmoittamaan hallinnonhoitajalle viikon kuluessa, katsooko se muutetun suunnitelman poistavan ilmoitetut huolenaiheet vai tarvitaanko muita muutoksia.
25 artiklaKriisinratkaisuneuvoston harjoittama seuranta
1. Kriisinratkaisuneuvosto seuraa, miten kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset panevat kriisinratkaisujärjestelmän täytäntöön. Tätä varten kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on
a) tehtävä yhteistyötä kriisinratkaisuneuvoston kanssa ja avustettava sitä sen seurantatehtävän suorittamisessa;
b) annettava kriisinratkaisuneuvoston vahvistamin säännöllisin väliajoin kriisinratkaisujärjestelmän täytäntöönpanoa sekä kriisinratkaisuvälineiden ja kriisiratkaisuvaltuuksien käyttöä koskevat tarkat, luotettavat ja täydelliset tiedot, joita kriisinratkaisuneuvosto saattaa pyytää, mukaan luettuina tiedot seuraavista:
i) kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen, omaisuudenhoitoyhtiön ja erillisen varainhoitoyhtiön toiminta ja rahoitustilanne;
ii) kohtelu, jonka osakkeenomistajat ja velkojat olisivat saaneet, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä;
iii) käynnissä olevat tuomioistuinkäsittelyt, jotka liittyvät kaatuneen laitokseen varojen likvidointiin, kriisinratkaisupäätöksen riitauttamisiin ja arvostukseen tai osakkeenomistajien tai velkojien jättämiin korvaushakemuksiin;
iv) arvioijien, hallinnonhoitajien, kirjanpitäjien, asianajajien ja muiden sellaisten ammattihenkilöiden nimeäminen, erottaminen ja korvaaminen, joita voidaan tarvita avustamaan kansallista kriisinratkaisuviranomaista, sekä näiden henkilöiden tehtävien suorittaminen;
v) muut asiat, joihin kriisinratkaisuneuvosto saattaa viitata;
vi) se, missä määrin ja millä tavalla kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät direktiivin [BRRD] IV osaston V luvussa mainittuja valtuuksiaan;
vii) 24 artiklan 16 kohdassa tarkoitetun liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman taloudellinen elinkelpoisuus, toteutettavuus ja täytäntöönpano.
Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toimitettava kriisinratkaisuneuvostolle loppuraportti kriisinratkaisujärjestelmän täytäntöönpanosta.
2. Kriisinratkaisuneuvosto voi toimitettujen tietojen perusteella antaa kansallisille kriisinratkaisuviranomaiselle ohjeita mistä tahansa kriisinratkaisujärjestelmän täytäntöönpanoon liittyvästä näkökohdasta ja erityisesti 20 artiklassa mainituista seikoista ja kriisiratkaisuvaltuuksien käytöstä.
3. Komissio voi kriisinratkaisuneuvoston suosituksesta ▌tarkistaa kriisinratkaisukehystä koskevaa päätöstään ja tehdä tarvittavat muutokset, kun kriisinratkaisutavoitteiden saavuttaminen sitä edellyttää.
26 artiklaKriisinratkaisupäätösten täytäntöönpano
1. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toteutettava toimet, joita 16 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun kriisinratkaisupäätöksen täytäntöönpano edellyttää, erityisesti käyttämällä määräysvaltaa 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen suhteen, toteuttamalla direktiivin [BRRD] 64 artiklan mukaiset tarvittavat toimenpiteet ja varmistamalla, että direktiivissä [BRRD] säädettyjä suojatoimia noudatetaan. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava kaikki kriisinratkaisuneuvoston niille osoittamat päätökset täytäntöön.
Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, niiden on käytettävä näihin tarkoituksiin sen kansallisen lainsäädännön mukaisia valtuuksiaan, jolla direktiivi [BRRD] pannaan täytäntöön, ja noudatettava kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja edellytyksiä. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on annettava kriisinratkaisuneuvostolle täydellinen ilmoitus näiden valtuuksien käytöstä. Kaikissa niiden toteuttamissa toimissa on noudatettava 16 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua päätöstä.
2. Jos kansallinen kriisinratkaisuviranomainen ei ole soveltanut 16 artiklassa tarkoitettua päätöstä tai on soveltanut sitä tavalla, jolla ei pystytä saavuttamaan tämän asetuksen mukaisia kriisinratkaisutavoitteita, kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet määrätä suoraan kriisinratkaisun kohteena oleva laitos
a) siirtämään kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tietyt oikeudet, varat tai velat toiselle oikeushenkilölle;
b) vaatimaan kaikkien sellaisten velkainstrumenttien muuntamista, joihin sisältyy sopimusehto muuntamisesta 18 artiklassa mainituissa olosuhteissa.
Kriisinratkaisuneuvostolla on myös valtuudet käyttää suoraan mitä tahansa muita direktiivissä [BRRD] säädettyjä valtuuksia.
3. Kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen on noudatettava kaikkia 2 kohdan nojalla tehtyjä päätöksiä. Nämä päätökset ovat ensisijaisia kaikkiin kansallisten viranomaisten samasta asiasta aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.
4. Toteuttaessaan sellaisia kysymyksiä koskevaa toimea, joista on annettu päätös 2 kohdan nojalla, kansallisten viranomaisten on noudatettava kyseistä päätöstä.
4 luku
Yhteistyö
27 artiklaYhteistyövelvoite
1. Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa komissiolle kaikista toimista, jotka se toteuttaa kriisinratkaisun valmistelemiseksi. Komission jäsenten ja henkilöstön on noudatettava kriisinratkaisuneuvostolta saamiensa tietojen osalta 79 artiklassa säädettyä salassapitovaatimusta.
2. Hoitaessaan kukin omia tehtäviään tämän asetuksen nojalla kriisinratkaisuneuvosto, EKP sekä ▌toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä, erityisesti 7–26 artiklan mukaisissa kriisinratkaisun suunnitteluvaiheessa sekä varhaisen asiaan puuttumisen ja kriisinratkaisun vaiheissa. Ne toimittavat toisilleen kaikki tiedot, joita ne tarvitsevat tehtäviensä hoitamiseen.
▐
4. Kun EKP kutsuu tätä asetusta sovellettaessa kriisinratkaisuneuvoston pääjohtajan osallistumaan tarkkailijana asetuksen (EU) N:o 1024/2013 19 artiklan mukaisesti perustettuun EKP:n valvontaelimeen, kriisinratkaisuneuvosto voi nimetä myös toisen edustajan osallistumaan.
5. Sovellettaessa tätä asetusta kriisinratkaisuneuvosto nimeää edustajan, joka osallistuu direktiivin [BRRD] 113 artiklalla perustettuun Euroopan pankkiviranomaisen kriisinratkaisukomiteaan.
6. Kriisinratkaisuneuvosto tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) ja mahdollisen muun tulevan vastaavan eurooppalaisen instanssin kanssa erityisesti silloin, kun ERVV, EVM taikka muu tuleva vastaava eurooppalainen instanssi on myöntänyt tai todennäköisesti myöntää suoraa tai välillistä rahoitustukea osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneille yhteisöille etenkin 24 artiklan 9 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa.
7. Kriisinratkaisuneuvosto ja EKP tekevät yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa vahvistetaan yleiset ehdot niiden 2 kohdan mukaiselle yhteistyölle. Yhteisymmärryspöytäkirjaa tarkastellaan säännöllisesti uudelleen, ja se julkaistaan, jollei luottamuksellisten tietojen asianmukaisesta käsittelystä muuta johdu.
7 a. Kriisinratkaisuneuvosto ja osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaiset tekevät yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa kuvaillaan yleisluontoisesti niiden keskinäinen yhteistyö niiden suorittaessa direktiivin [BRRD] mukaisia tehtäviään.
Kriisinratkaisuneuvosto tekee yhteisymmärryspöytäkirjan kunkin sellaisen osallistumattoman jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, jossa sijaitsee vähintään yksi direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti koko järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi määritelty laitos, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.
Kutakin yhteisymmärryspöytäkirjaa tarkastellaan säännöllisesti uudelleen ja kukin pöytäkirja julkaistaan, jollei luottamuksellisten tietojen asianmukaisesta käsittelystä muuta johdu.
28 artiklaTietojenvaihto yhteisen kriisinratkaisumekanismin kanssa
1. Sekä kriisinratkaisuneuvostoa että kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia koskee velvollisuus tehdä yhteistyötä vilpittömässä mielessä sekä tietojenvaihtovelvollisuus.
2. Kriisinratkaisuneuvosto toimittaa komissiolle kaikki tiedot, jotka ovat merkityksellisiä komission tämän asetuksen ja tapauksen mukaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan mukaisten tehtävien hoitamisessa.
29 artiklaYhteistyö yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa ja konsernien käsittely
Direktiivin [BRRD] 12 artiklan 4, 5, 6 ja 15 kohtaa ja 80–83 artiklaa ei sovelleta osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välisiin suhteisiin. Niiden sijasta sovelletaan tämän asetuksen asiaankuuluvia säännöksiä.
30 artikla
Yhteistyö osallistumattomien jäsenvaltioiden kanssa
Jos konserniin kuuluu osallistuviin ja osallistumattomiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yhteisöjä, kriisinratkaisuneuvosto edustaa osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia direktiivin [BRRD] 7, 8, 11, 12, 15, 50 ja 80–83 artiklan mukaisesti osallistumattomien jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen soveltamista.
31 artiklaYhteistyö kolmansien maiden viranomaisten kanssa
Komissiolla ja kriisinratkaisuneuvostolla on kullakin omilla vastuualueillaan yksinomainen vastuu direktiivin [BRRD] 88 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen ei-sitovien yhteistyöjärjestelyjen tekemisestä osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten puolesta, ja ne ilmoittavat näistä järjestelyistä mainitun artiklan 6 kohdan mukaisesti.
5 luku
Tutkintavaltuudet
32 artiklaTietopyynnöt
1. Hoitaakseen tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviään kriisinratkaisuneuvosto voi suoraan tai kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välityksellä ja hyödyntäen täysimääräisesti kaikkea EKP:n tai kansallisten toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevaa tietoa pyytää seuraavia oikeushenkilöitä tai luonnollisia henkilöitä toimittamaan kaikki tiedot, jotka tarvitaan kriisinratkaisuneuvostolle tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamiseen:
a) 2 artiklassa tarkoitetut yhteisöt;
b) 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen työntekijät;
c) kolmannet osapuolet, joille 2 artiklassa tarkoitetut yhteisöt ovat ulkoistaneet tehtäviä tai toimintoja.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen ja ▌henkilöiden on toimitettava 1 kohdan nojalla pyydetyt tiedot. Salassapitovaatimukset eivät vapauta näitä yhteisöjä ja henkilöitä kyseisten tietojen toimittamisvelvollisuudesta. Pyydettyjen tietojen toimittamista ei pidetä salassapitovelvollisuuden rikkomisena.
3. Jos kriisinratkaisuneuvosto saa tiedot suoraan kyseisiltä yhteisöiltä ja henkilöiltä, se antaa nämä tiedot asianomaisten kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten saataville.
4. Kriisinratkaisuneuvoston on voitava saada jatkuvasti kaikki sen tämän asetuksen mukaisia tehtäviään hoitaessaan tarvitsemat tiedot, etenkin pääomaan, likviditeettiin, varoihin ja velkoihin liittyvät tiedot, jotka koskevat sen kriisinratkaisuvaltuuksien piiriin kuuluvia laitoksia ▌.
5. Kriisinratkaisuneuvosto, toimivaltaiset viranomaiset ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset voivat laatia yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa määrätään tietojenvaihtomenettelystä. Kriisinratkaisuneuvoston, toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välistä tietojenvaihtoa ei pidetä salassapitovelvollisuuden rikkomisena.
6. Toimivaltaisten viranomaisten, tarvittaessa myös EKP:n, sekä kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä kriisinratkaisuneuvoston kanssa yhteistyötä sen tarkistamiseksi, ovatko jotkin tai kaikki pyydetyt tiedot jo saatavilla. Jos tietoja on saatavilla, toimivaltaisten viranomaisten, tarvittaessa myös EKP:n, tai kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toimitettava kyseiset tiedot kriisinratkaisuneuvostolle.
33 artiklaYleiset tutkimukset
1. Hoitaakseen tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviä kriisinratkaisuneuvosto voi suorittaa kaikki tarpeelliset 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja, osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneita tai siellä olevia henkilöitä koskevat tutkimukset, jollei asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetuista muista edellytyksistä muuta johdu.
Tätä varten kriisinratkaisuneuvostolla on oikeus
a) vaatia asiakirjojen toimittamista;
b) tutkia 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden kirjanpitoaineisto sekä ottaa jäljennöksiä ja otteita tällaisesta kirjanpitoaineistosta;
c) saada kirjalliset tai suulliset selvitykset 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilta henkilöiltä tai niiden edustajilta tai henkilöstöltä;
d) haastatella ketä tahansa muuta haastatteluun suostuvaa tutkimuksen kohteeseen liittyvien tietojen keräämiseksi.
2. Edellä 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden on suostuttava kriisinratkaisuneuvoston päätöksellä käynnistettyihin tutkimuksiin.
Jos jokin henkilö estää tutkimuksen suorittamisen, sen osallistuvan jäsenvaltion kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten, jossa asianomaiset tilat sijaitsevat, on annettava kansallista lainsäädäntöä noudattaen tarpeellinen apu, mukaan luettuna kriisinratkaisuneuvoston pääsy 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden liiketiloihin, jotta edellä mainittuja oikeuksia voidaan käyttää.
34 artiklaPaikalla tehtävät tarkastukset
1. Hoitaakseen tässä asetuksessa tarkoitettuja tehtäviä kriisinratkaisuneuvosto voi, jollei asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetuista muista edellytyksistä muuta johdu, suorittaa 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden liiketiloissa kaikki tarpeelliset paikalla tehtävät tarkastukset, jos asianomaisille kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille ja toimivaltaisille viranomaisille ilmoitetaan tästä ennakolta. Kriisinratkaisuviranomainen kuulee lisäksi toimivaltaista viranomaista ennen 11 artiklassa tarkoitettujen valtuuksien käyttämistä. Jos tarkastusten moitteeton ja tehokas suorittaminen sitä edellyttää, kriisinratkaisuneuvosto voi suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen ilmoittamatta siitä ennakolta kyseisille oikeushenkilöille.
2. Kriisinratkaisuneuvoston virkamiehillä ja muilla henkilöillä, jotka kriisinratkaisuneuvosto on valtuuttanut suorittamaan paikalla tehtävän tarkastuksen, on valtuudet päästä kriisinratkaisuneuvoston 33 artiklan 2 kohdan nojalla antaman tutkintapäätöksen kohteena olevien oikeushenkilöiden liiketiloihin ja maa-alueille, ja heillä on kaikki 33 artiklan 1 kohdassa säädetyt valtuudet.
3. Edellä 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden on suostuttava kriisinratkaisuneuvoston päätökseen perustuviin paikalla tehtäviin tarkastuksiin.
4. Sen jäsenvaltion kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten, jossa tarkastus on määrä suorittaa, valtuuttamien tai nimeämien virkamiesten ja muiden mukana olevien henkilöiden on, kriisinratkaisuneuvoston valvonnassa ja sen koordinoidessa toimintaa, aktiivisesti avustettava kriisinratkaisuneuvoston virkamiehiä ja muita kriisinratkaisuneuvoston valtuuttamia henkilöitä. Tätä varten heillä on 2 kohdassa säädetyt valtuudet. Kyseisten osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten virkamiehillä on myös oikeus osallistua paikalla tehtäviin tarkastuksiin.
5. Jos kriisinratkaisuneuvoston virkamiehet ja muut mukana olevat henkilöt, jotka kriisinratkaisuneuvosto on valtuuttanut tai nimennyt, toteavat, että henkilö vastustaa 1 kohdan nojalla määrättyä tarkastusta, kyseisten osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on annettava heille tarvittavaa apua kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tähän apuun kuuluu myös kaikkien liiketilojen ja kirjanpitoaineiston sinetöinti siltä osin, kuin on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi. Jos kyseisellä kansallisella kriisinratkaisuviranomaisella ei ole tällaisia valtuuksia, sen on käytettävä valtuuksiaan pyytääkseen tarvittavan avun muilta kansallisilta viranomaisilta.
35 artiklaOikeusviranomaisen lupa
1. Jos 34 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu paikalla tehtävä tarkastus tai 34 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu virka-apu edellyttää kansallisten sääntöjen mukaan oikeusviranomaisen lupaa, tällaista lupaa on haettava.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua lupaa haettaessa kansallisen oikeusviranomaisen on pikaisesti ja viipymättä tarkastettava, että kriisinratkaisuneuvoston päätös on pätevä ja että suunnitellut pakkotoimenpiteet eivät ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Tarkastaessaan pakkotoimenpiteiden oikeasuhteisuutta kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää kriisinratkaisuneuvostolta yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti perusteista, joilla kriisinratkaisuneuvosto epäilee 26 artiklassa tarkoitettujen säädösten rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja pakkotoimenpiteiden kohteena olevan henkilön osallisuuden luonteesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei voi kuitenkaan tarkastella uudelleen tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitetaan kriisinratkaisuneuvoston asiakirja-aineistossa olevia tietoja. Kriisinratkaisuneuvoston päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuin.
6 luku
Seuraamukset
36 artikla
Hallinnollisten seuraamusten määräämisvaltuudet
1. Jos kriisinratkaisuneuvosto toteaa, että 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö on tahallisesti tai tuottamuksellisesti syyllistynyt johonkin 2 kohdassa tarkoitettuun rikkomiseen, kriisinratkaisuneuvosto ohjeistaa asianomaista kansallista kriisinratkaisuviranomaista määräämään direktiivin [BRRD] mukaisesti hallinnollisen seuraamuksen kyseiselle 2 artiklassa tarkoitetulle yhteisölle.
Yhteisön suorittama rikkominen katsotaan tahallisesti tehdyksi, jos on olemassa objektiivisia tekijöitä, jotka osoittavat, että yhteisö tai sen toimiva johto toimi tarkoituksellisesti rikkomisen tehdessään.
2. Edellä 2 artiklassa tarkoitetuille yhteisöille voidaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia seuraavista rikkomisista:
a) kun ne eivät toimita 32 artiklan mukaisesti pyydettyjä tietoja;
b) kun ne eivät suostu 33 artiklan mukaiseen yleiseen tutkimukseen tai 34 artiklan mukaiseen paikalla tehtävään tarkastukseen ▌;
c) kun ne eivät maksa rahoitusosuuksia kriisinratkaisurahastoon 66 tai 67 artiklan mukaisesti;
d) kun ne eivät noudata kriisinratkaisuneuvoston 26 artiklan nojalla niille osoittamaa päätöstä.
3. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on julkistettava kaikki hallinnolliset seuraamukset, jotka määrätään 1 kohdan nojalla. Jos julkistaminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa osapuolille, kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on julkistettava seuraamus ilman osapuolten nimiä.
4. Kriisinratkaisuneuvosto antaa kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille osoitetut ohjeet hallinnollisten seuraamusten ja uhkasakkojen soveltamisesta yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien täytäntöönpanokäytäntöjen vahvistamiseksi ja tämän asetuksen yhteisen, yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.
37 artiklaUhkasakot
1. Kriisinratkaisuneuvosto ohjeistaa asianomaista kansallista kriisinratkaisuviranomaista määräämään ▌uhkasakon kyseiselle 2 artiklassa tarkoitetulle yhteisölle, jotta voidaan pakottaa
a) 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö noudattamaan 32 artiklan nojalla tehtyä päätöstä;
b) 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu henkilö toimittamaan kyseisen artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä pyydetyt täydelliset tiedot;
c) 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu henkilö suostumaan tutkimukseen ja erityisesti toimittamaan täydelliset asiakirjat, tiedot, menettelyt tai muun pyydetyn aineiston ja täydentämään ja oikaisemaan muita tietoja, jotka on toimitettu kyseisen artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä käynnistetyssä tutkimuksessa;
d) 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu henkilö suostumaan kyseisen artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä määrättyyn paikalla tehtävään tarkastukseen.
2. Uhkasakon on oltava tehokas ja oikeasuhteinen. Uhkasakko määrätään maksettavaksi päivittäin, kunnes 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö tai kyseessä oleva henkilö noudattaa 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettua päätöstä.
3. Uhkasakko voidaan määrätä enintään kuuden kuukauden ajaksi.
III OSAINSTITUTIONAALINEN KEHYS
I OSASTO
Kriisinratkaisuneuvosto
38 artiklaOikeudellinen asema
1. Perustetaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto. Kriisinratkaisuneuvosto on Euroopan unionin virasto, jolla on sen tehtäviä vastaava erityisrakenne. Se on oikeushenkilö.
2. Kriisinratkaisuneuvostolla on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus. Kriisinratkaisuneuvosto voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta ja esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.
3. Kriisinratkaisuneuvostoa edustaa sen pääjohtaja.
39 artikla
Kokoonpano
1. Kriisinratkaisuneuvostoon kuuluu
a) pääjohtaja, jolla on äänioikeus;
b) varapääjohtaja, jolla on äänioikeus;
c) komission nimittämä jäsen, jolla on äänioikeus;
d) EKP:n nimittämä jäsen, jolla on äänioikeus;
e) kunkin jäsenvaltion nimittämä jäsen, joka edustaa kansallista kriisinratkaisuviranomaista ja jolla on äänioikeus 48 ja 51 artiklan mukaisesti.
e a) EPV:n nimittämä tarkkailijajäsen ilman äänioikeutta.
2. Pääjohtajan, varapääjohtajan ja komission ja EKP:n nimittämien kriisinratkaisuneuvoston jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Jollei 52 artiklan 6 kohdasta muuta johdu, toimikautta ei voida uusia.
3. Kriisinratkaisuneuvoston hallinto- ja johtamisrakenteen muodostavat
a) kriisinratkaisuneuvoston täysistunto, jonka tehtävät määritellään 46 artiklassa;
b) kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto, jonka tehtävät määritellään 50 artiklassa;
c) pääjohtaja, jonka tehtävät määritellään 52 artiklassa.
40 artiklaUnionin lainsäädännön noudattaminen
Kriisinratkaisuneuvosto noudattaa toiminnassaan unionin lainsäädäntöä, erityisesti komission tämän asetuksen nojalla antamia päätöksiä.
41 artiklaVastuuvelvollisuus
1. Kriisinratkaisuneuvosto on 2–8 kohdan mukaisesti vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle tämän asetuksen täytäntöönpanosta.
2. Kriisinratkaisuneuvosto toimittaa vuosittain Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle kertomuksen sille tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamisesta. Kertomus julkaistaan kriisinratkaisuneuvoston verkkosivustolla noudattaen salassapitovelvollisuuden vaatimuksia.
3. Pääjohtaja esittää kyseisen kertomuksen julkisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
4. Pääjohtaja osallistuu Euroopan parlamentin pyynnöstä kriisinratkaisutehtävien hoitamista koskevaan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien järjestämään kuulemiseen. Kuuleminen järjestetään vähintään kerran kalenterivuodessa.
4 a. Varapääjohtaja osallistuu Euroopan parlamentin pyynnöstä kriisinratkaisutehtävien hoitamista koskevaan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien järjestämään kuulemiseen.
5. Pääjohtajaa voidaan neuvoston pyynnöstä kuulla neuvostossa kriisinratkaisutehtävien hoitamisesta.
6. Kriisinratkaisuneuvosto vastaa suullisesti tai kirjallisesti Euroopan parlamentin tai neuvoston sille osoittamiin kysymyksiin omien menettelyjensä mukaisesti mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viiden viikon kuluessa kysymysten toimittamisesta.
7. Pääjohtaja voi käydä pyynnöstä luottamuksellisia suullisia keskusteluja suljettujen ovien takana Euroopan parlamentin toimivaltaisen valiokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien kanssa silloin, kun tällaisia keskusteluja edellytetään perussopimuksen mukaisten Euroopan parlamentin toimivaltuuksien käyttämiseksi. Euroopan parlamentti ja kriisinratkaisuneuvosto tekevät sopimuksen yksityiskohtaisista säännöistä näiden keskustelujen järjestämiseksi varmistaakseen täyden luottamuksellisuuden niiden salassapitovelvoitteiden mukaisesti, jotka kriisinratkaisuneuvostolle on määrätty tällä asetuksella ja direktiivin [BRRD] 76 artiklalla sen toimiessa tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitettuna kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena.
8. Kriisinratkaisuneuvosto tekee yhteistyötä parlamentin kanssa kaikkien parlamentin tekemien tutkimusten aikana SEUT-sopimuksen mukaisesti. Kriisinratkaisuneuvosto ja parlamentti sopivat 1 päivään maaliskuuta 2015 mennessä asianmukaisista järjestelyistä, jotka liittyvät kriisinratkaisuneuvostolle tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamisen demokraattista vastuuvelvollisuutta ja valvontaa koskeviin käytännön menettelyihin. Nämä järjestelyt koskevat muun muassa tiedonsaantia, yhteistyötä tutkimuksissa ja tietoja pääjohtajan ja varapääjohtajan valintamenettelystä. Näillä järjestelyillä on samanlainen soveltamisala kuin asetuksen (EU) N:o 1024/2013 20 artiklan 9 kohdan mukaisesti tehdyllä Euroopan parlamentin ja EKP:n välisellä toimielinten sopimuksella.
Näihin järjestelyihin sisältyy kriisinratkaisuneuvoston ja Euroopan parlamentin välinen sopimus periaatteista ja menettelyistä, jotka koskevat luottamuksellisten tietojen luokittelua, parlamentille välittämistä ja viivytettyä julkistamista ja joita ei ole katettu asetuksen (EU) N:o 1024/2013 20 artiklan 9 kohdan mukaisesti tehdyssä toimielinten sopimuksessa.
42 artiklaKansalliset parlamentit
-1. Antaessaan 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen kriisinratkaisuneuvosto toimittaa sen samanaikaisesti suoraan osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille.
Kansalliset parlamentit voivat toimittaa kriisinratkaisuneuvostolle perusteltuja huomautuksiaan tästä kertomuksesta.
1. Kriisinratkaisuneuvoston erityistehtävien vuoksi osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit voivat pyytää omien menettelyjensä mukaisesti kriisinratkaisuneuvostoa vastaamaan kirjallisesti niiden sille esittämiin huomautuksiin tai kysymyksiin, jotka koskevat tämän asetuksen mukaisia kriisinratkaisuneuvoston tehtäviä.
2. Osallistuvan jäsenvaltion kansallinen parlamentti voi pyytää pääjohtajaa osallistumaan näkemysten vaihtoon 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen kriisinratkaisusta kyseisessä jäsenvaltiossa yhdessä kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen edustajan kanssa.
3. Tällä asetuksella ei rajoiteta kansallisen lainsäädännön mukaista kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten vastuuvelvollisuutta kansallisille parlamenteille sellaisten tehtävien suorittamisen osalta, joita tällä asetuksella ei ole annettu kriisinratkaisuneuvostolle tai komissiolle.
43 artiklaRiippumattomuus
1. Kun kriisinratkaisuneuvosto ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset hoitavat niille tällä asetuksella annettuja tehtäviä, ne toimivat riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti.
2. Edellä 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuneuvoston jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja koko unionin edun mukaisesti pyytämättä tai ottamatta ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.
43 a artiklaKriisinratkaisuneuvostoon sovellettavat yleiset periaatteet
Kriisinratkaisuneuvostoon sovelletaan seuraavia periaatteita:
a) se toimii riippumattomasti 43 artiklan mukaisesti;
b) sen jäsenillä on pankkien uudelleenjärjestelyihin ja maksukyvyttömyyteen liittyvä tarvittava asiantuntemus;
c) sillä on valmius olla tekemisissä suurten pankkiryhmien kanssa;
d) sillä on valmius toimia nopeasti ja puolueettomasti;
e) se varmistaa, että otetaan asianmukaisesti huomioon kansallinen rahoitusvakaus, Euroopan unionin rahoitusvakaus ja sisämarkkinat; ja
f) se on vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 41 artiklan mukaisesti.
44 artiklaKotipaikka
Kriisinratkaisuneuvoston kotipaikka on Bryssel, Belgia.
II OSASTO
Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto
45 artiklaOsallistuminen täysistuntoihin
Kaikki kriisinratkaisuneuvoston jäsenet osallistuvat sen täysistuntoihin.
46 artiklaTehtävät
1. Täysistunnossaan kriisinratkaisuneuvosto
a) hyväksyy kunkin vuoden marraskuun 30 päivään mennessä pääjohtajan esittämään luonnokseen perustuvan kriisinratkaisuneuvoston vuotuisen työohjelman seuraavaa vuotta varten ▌ja toimittaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EKP:lle; kriisinratkaisuneuvosto seuraa ja valvoo näiden täytäntöönpanoa täysistunnossaan;
b) hyväksyy kriisinratkaisuneuvoston vuotuisen talousarvion sekä seuraa ja valvoo sitä 58 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
b a) antaa lausuntoja ja suosituksia 52 artiklan 2 kohdan g alakohdassa mainitusta pääjohtajan kertomusluonnoksesta;
c) päättää 68 artiklan mukaisesta vapaaehtoisesta lainaamisesta rahoitusjärjestelyjen välillä, 72 artiklan mukaisesta kansallisten rahoitusjärjestelyjen vastavuoroisuudesta ja 73 artiklan 4 kohdan mukaisesta lainanannosta talletussuojajärjestelmälle;
d) hyväksyy 41 artiklassa tarkoitetun vuosikertomuksen kriisinratkaisuneuvoston toiminnasta, jossa esitetään yksityiskohtaiset selvitykset talousarvion toteuttamisesta;
e) hyväksyy kriisinratkaisuneuvostoon sovellettavat varainhoitoa koskevat säännöt 61 artiklan mukaisesti;
f) hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden ottaen huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannukset ja hyödyt;
g) hyväksyy jäsentensä eturistiriitojen ehkäisemistä ja ratkaisemista koskevat säännöt;
h) hyväksyy työjärjestyksensä;
i) käyttää 2 kohdan mukaisesti kriisinratkaisuneuvoston henkilöstön suhteen niitä valtuuksia, jotka kuuluvat henkilöstösääntöjen mukaan nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaan sopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle[14], jäljempänä ’nimittävän viranomaisen toimivalta’;
j) hyväksyy tarvittavat henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanoa koskevat säännökset henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti;
k) jollei henkilöstösäännöistä ja muuhun henkilöstöön sovellettavista palvelussuhteen ehdoista muuta johdu, nimittää tilinpitäjän, joka on toiminnallisesti riippumaton tehtäviensä suorittamisessa;
l) huolehtii siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;
m) tekee päätökset kriisinratkaisuneuvoston sisäisten rakenteiden luomisesta ja tarvittaessa niiden muuttamisesta.
2. Kriisinratkaisuneuvosto tekee täysistunnossaan henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään nimittävän viranomaisen toimivalta pääjohtajalle ja määritellään olosuhteet, joissa toimivallan siirto voidaan keskeyttää. Pääjohtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen.
Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, kriisinratkaisuneuvosto voi täysistunnossaan tekemällään päätöksellä tilapäisesti keskeyttää nimittävän viranomaisen toimivallan siirron pääjohtajalle ja hänen toteuttamansa nimittävän viranomaisen toimivallan edelleen siirron ja käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin pääjohtaja.
47 artiklaKriisinratkaisuneuvoston täysistunnon kokoontuminen
1. Kriisinratkaisuneuvoston täysistunnot kutsuu koolle pääjohtaja.
2. Kriisinratkaisuneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä täysistuntoa vuodessa. Lisäksi täysistunto kokoontuu pääjohtajan aloitteesta tai jos komissio tai vähintään kolmasosa kriisinratkaisuneuvoston jäsenistä sitä pyytää.
3. Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto voi kutsua tarkkailijoita osallistumaan tapauskohtaisesti sen kokoontumisiin. Kriisinratkaisuneuvosto voi pyynnöstä kutsua erityisesti Euroopan vakausmekanismin edustajan osallistumaan sen kokoontumisiin tarkkailijana.
4. Kriisinratkaisuneuvosto vastaa täysistuntonsa sihteeristön tehtävistä.
48 artiklaPäätöksentekoprosessi
1. Kriisinratkaisuneuvosto tekee täysistunnossaan päätöksensä 39 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettujen jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä. Edellä 46 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut päätökset tehdään kuitenkin kyseisten jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.
2. Pääjohtaja osallistuu äänestykseen.
3. Kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy ja julkaisee työjärjestyksensä. Työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaisemmat äänestystä koskevat järjestelyt, erityisesti olosuhteet, joissa jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat säännöt.
III OSASTO
Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto
49 artiklaOsallistuminen johdon istuntoihin
1. ▌Kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoihin osallistuvat 39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuneuvoston jäsenet.
2. Käsiteltäessä 2 artiklassa tarkoitettua yhteisöä tai konsernia, joka on sijoittautunut ainoastaan yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon, 51 artiklan 1 kohdan mukaiseen käsittelyyn ja päätöksentekoprosessiin osallistuu myös kyseisen jäsenvaltion nimittämä jäsen.
3. Käsiteltäessä rajojen yli toimivaa konsernia 51 artiklan 2 kohdan mukaiseen käsittelyyn ja päätöksentekoprosessiin osallistuvat myös sen jäsenvaltion nimittämä jäsen, jossa konsernitason kriisinratkaisuviranomainen sijaitsee, sekä niiden jäsenvaltioiden nimittämät jäsenet, joihin konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluva tytäryhtiö tai yhteisö on sijoittautunut.
3 a. Edellä 39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuneuvoston jäsenet varmistavat, että etenkin kriisinratkaisurahaston käyttöön liittyvät kriisinratkaisupäätökset ja -toimet ovat kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon eri kokoonpanoissa johdonmukaisia, asianmukaisia ja oikeasuhteisia.
50 artiklaTehtävät
1. Kriisinratkaisuneuvoston täysistuntoa avustaa kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto.
2. Johdon istunnossaan kriisinratkaisuneuvosto
a) valmistelee kaikki päätökset hyväksyttäviksi kriisinratkaisuneuvoston täysistunnossa;
b) tekee kaikki päätökset tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi.
Tähän kuuluu
-i) kriisinratkaisusuunnitelmien laatiminen, arviointi ja hyväksyminen 7–9 artiklan mukaisesti;
-ia) vähimmäisvaatimuksen määrittäminen omille varoille ja hyväksyttäville veloille, jotka laitoksilla ja emoyrityksillä on 10 artiklan mukaisesti oltava;
i) 16 artiklan mukaisen päätösluonnoksen ja kaikkien merkityksellisten tietojen toimittaminen komissiolle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta komissio voi niiden avulla suorittaa arvioinnin ja antaa perustellun päätöksen 16 artiklan 6 kohdan nojalla;
ii) päättäminen kriisinratkaisuneuvoston talousarvion kriisinratkaisurahastoa koskevasta II osasta.
3. Silloin kun se on asian kiireellisyyden vuoksi tarpeen, kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto voi tehdä kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon puolesta tiettyjä väliaikaisia päätöksiä erityisesti hallinnollisista kysymyksistä, kuten talousarviokysymyksistä.
4. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto kokoontuu pääjohtajan aloitteesta tai sen kenen tahansa jäsenen pyynnöstä.
5. Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto vahvistaa kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon työjärjestyksen.
51 artiklaPäätöksenteko
1. Käsiteltäessä yksittäistä yhteisöä tai konsernia, joka on sijoittautunut vain yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon, kriisinratkaisuneuvosto pyrkii johdon istunnossa konsensukseen. Jos konsensusta ei saada aikaan, kriisinratkaisuneuvosto tekee päätöksensä 39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen äänestävien jäsenten ja 49 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen osallistuvien jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Äänten mennessä tasan pääjohtajan ääni ratkaisee.
2. Käsiteltäessä rajojen yli toimivaa konsernia kriisinratkaisuneuvosto pyrkii johdon istunnossa konsensukseen. Jos konsensusta ei saada aikaan, kriisinratkaisuneuvosto tekee päätöksensä 39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen äänestävien jäsenten ja 49 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen osallistuvien jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Edellä 39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuilla kriisinratkaisuneuvoston jäsenillä ja sen jäsenvaltion nimittämällä jäsenellä, jossa konsernitason kriisinratkaisuviranomainen sijaitsee, on kullakin yksi ääni. Kunkin osallistuvan jäsenvaltion, johon konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluva tytäryritys, sivuliike tai yhteisö on sijoittautunut, kansallisella kriisinratkaisuviranomaisella on äänioikeus, joka vastaa tiettyä osuutta yhdestä äänestä ▌. Äänten mennessä tasan pääjohtajan ääni ratkaisee.
▐
3. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto hyväksyy ja julkaisee johdon istuntoja koskevan työjärjestyksen.
Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto kokoontuu pääjohtajan omasta aloitteestaan esittämästä kutsusta tai kenen tahansa sen jäsenen kutsusta, ja sen puheenjohtajana toimii pääjohtaja. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto voi kutsua tarkkailijoita osallistumaan tapauskohtaisesti sen kokoontumisiin. Kriisinratkaisuneuvosto voi pyynnöstä kutsua erityisesti Euroopan vakausmekanismin edustajan osallistumaan sen kokoontumisiin tarkkailijana.
IV OSASTO
Pääjohtaja ja varapääjohtaja
52 artiklaNimittäminen ja tehtävät
1. Kriisinratkaisuneuvostoa johtaa kokopäivätoiminen pääjohtaja, joka ei hoida mitään kansallisen tason virkatehtäviä.
2. Pääjohtajan tehtävänä on
a) valmistella kriisinratkaisuneuvoston täysistunnoissa ja johdon istunnoissa tehtävää työtä sekä kutsua koolle sen kokoukset ja toimia niiden puheenjohtajana;
b) kaikki henkilöstöasiat;
c) päivittäisen hallinnon asiat;
d) toteuttaa kriisinratkaisuneuvoston talousarviota 58 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
e) johtaa kriisinratkaisuneuvostoa;
f) toteuttaa kriisinratkaisuneuvoston vuotuista työohjelmaa;
g) laatia vuosittain kertomusluonnos, joka sisältää kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisutoimia koskevan jakson sekä hallinnollisia ja rahatalousasioita koskevan jakson.
3. Pääjohtajaa avustaa varapääjohtaja.
Varapääjohtaja hoitaa pääjohtajan tehtäviä tämän ollessa poissa.
4. Pääjohtaja ja varapääjohtaja nimitetään ansioiden, taitojen, pankkitoiminta- ja rahoituskysymysten tuntemuksen sekä rahoitusalan valvonnan ja sääntelyn kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella.
Pääjohtaja ja varapääjohtaja valitaan avoimessa valintamenettelyssä, jossa noudatetaan sukupuolten välisen tasapainon periaatetta ja josta tiedotetaan asianmukaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Komissio toimittaa Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle pääjohtaja- ja varapääjohtajaehdokkaiden lopullisen luettelon.
Komissio toimittaa pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämistä koskevan ehdotuksen Euroopan parlamentille hyväksyttäväksi. Euroopan parlamentin hyväksyttyä ehdotuksen neuvosto hyväksyy täytäntöönpanopäätöksen pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämiseksi.
6. Poiketen siitä, mitä 39 artiklan 2 kohdassa säädetään, tämän asetuksen voimaantulon jälkeen nimitettävän ensimmäisen varapääjohtajan toimikausi on kolme vuotta; toimikausi voidaan uusia kerran viideksi vuodeksi. Pääjohtaja ja varapääjohtaja jatkavat tehtävässään seuraajiensa nimittämiseen asti.
7. ▌Varapääjohtaja, jonka toimikautta on jatkettu, ei voi osallistua enää jatketun toimikautensa lopussa kyseisen toimen valintamenettelyyn.
8. Jos pääjohtaja tai varapääjohtaja ei enää täytä niitä vaatimuksia, joita hänen tehtävänsä edellyttävät, tai jos he ovat syyllistyneet vakavaan rikkomukseen, neuvosto voi komission ehdotuksesta, jonka Euroopan parlamentti on hyväksynyt, hyväksyä täytäntöönpanopäätöksen pääjohtajan tai varapääjohtajan erottamiseksi tehtävästään.
Näitä tarkoituksia varten Euroopan parlamentti tai neuvosto voi ilmoittaa komissiolle, että ne katsovat edellytysten pääjohtajan tai varapääjohtajan erottamiseksi tehtävästään täyttyneen, mihin komission on vastattava.
53 artiklaRiippumattomuus
1. Pääjohtaja ja varapääjohtaja hoitavat tehtäviään komission ja kriisinratkaisuneuvoston päätösten mukaisesti.
Osallistuessaan keskusteluihin ja päätöksentekoprosessiin kriisinratkaisuneuvostossa pääjohtaja ja varapääjohtaja eivät saa pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, vaan ilmaisevat oman näkemyksensä ja äänestävät riippumattomasti. Varapääjohtaja ei ole kyseisten keskustelujen ja päätöksentekoprosessien yhteydessä pääjohtajan alaisuudessa.
2. Jäsenvaltiot tai muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan pääjohtajaan tai varapääjohtajaan näiden hoitaessa tehtäviään.
3. Pääjohtajan ja varapääjohtajan on 78 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti palvelussuhteensa päätyttyä edelleen noudatettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä hyväksyessään tiettyjä tehtäviä tai etuja.
V OSASTO
VARAINHOITOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET
1 luku
Yleiset säännökset
54 artiklaTalousarviovarat
Kriisinratkaisuneuvosto vastaa tarvittavan rahoituksen ja henkilöstön osoittamisesta sille tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamiseen.
55 artiklaTalousarvio
1. Kriisinratkaisuneuvoston kaikista tuloista ja menoista laaditaan kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan kriisinratkaisuneuvoston talousarvioon.
2. Kriisinratkaisuneuvoston talousarvioon otettavien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.
3. Talousarvio koostuu kahdesta osasta: sen I osa koskee kriisinratkaisuneuvoston hallintoa ja II osa kriisinratkaisurahastoa.
56 artiklaKriisinratkaisuneuvoston hallintoa koskeva talousarvion I osa
1. Talousarvion I osan tulot koostuvat vuotuisista rahoitusosuuksista, jotka ovat tarpeen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisten arvioitujen vuotuisten hallintomenojen kattamiseksi.
2. Talousarvion I osan menot sisältävät ainakin henkilöstö-, palkka-, hallinto-, infrastruktuuri-, henkilöstökoulutus- ja toimintamenot.
57 artiklaKriisinratkaisurahastoa koskeva talousarvion II osa
1. Talousarvion II osan tulot koostuvat erityisesti seuraavista:
a) osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden laitosten 62 artiklan mukaisesti maksamat rahoitusosuudet lukuun ottamatta 62 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vuotuista rahoitusosuutta;
b) muista kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä osallistumattomissa jäsenvaltioissa 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti saadut lainat;
c) rahoituslaitoksilta tai muilta kolmansilta osapuolilta 69 artiklan mukaisesti saadut lainat, myös kyseisessä artiklassa tarkoitetun lainajärjestelyn puitteissa saadut lainat;
d) kriisinratkaisurahaston hallussa olevien määrien 70 artiklan mukaisista sijoituksista saadut tuotot.
2. Talousarvion II osan menot koostuvat seuraavista:
a) menot 71 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin;
b) 70 artiklan mukaiset sijoitukset;
c) muista kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä osallistumattomissa jäsenvaltioissa 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti saaduista lainoista maksettavat korot;
d) rahoituslaitoksilta tai muilta kolmansilta osapuolilta 69 artiklan mukaisesti saaduista lainoista maksettavat korot, myös kyseisessä artiklassa tarkoitetun lainajärjestelyn puitteissa saaduista lainoista maksetut korot;
58 artiklaTalousarvion laatiminen ja toteuttaminen
1. Pääjohtaja laatii kunkin vuoden helmikuun 15 päivään mennessä ennakkoarvion kriisinratkaisuneuvoston tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten ja lähettää sen kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon hyväksyttäväksi viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 31 päivänä.
2. Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto hyväksyy kriisinratkaisuneuvoston talousarvion ennakkoarvion perusteella. Sitä mukautetaan tarvittaessa kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon toteuttaman seurannan ja valvonnan seurauksena.
3. Pääjohtaja huolehtii kriisinratkaisuneuvoston talousarvion toteuttamisesta.
59 artiklaTarkastukset ja valvonta
1. Kriisinratkaisuneuvostoon perustetaan sisäisen tarkastuksen tehtävä, jota hoidetaan kansainvälisten standardien mukaisesti. Kriisinratkaisuneuvoston nimittämä sisäinen tarkastaja vastaa sille kriisinratkaisuneuvoston talousarvion toteuttamisjärjestelmien ja -menettelyjen moitteettoman toiminnan tarkastamisesta.
2. Sisäinen tarkastaja neuvoo kriisinratkaisuneuvostoa riskienhallinnassa antamalla riippumattomia lausuntoja hallinnointi- ja valvontajärjestelmien laadusta sekä suosituksia operaatioiden toteuttamisedellytysten parantamiseksi ja moitteettoman varainhoidon edistämiseksi.
3. Kriisinratkaisuneuvosto on vastuussa tehtäviensä hoitoon soveltuvien sisäisten valvontajärjestelmien ja -menettelyjen ottamisesta käyttöön.
60 artiklaTilinpäätöksen esittäminen ja vastuuvapauden myöntäminen
1. Pääjohtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä.
2. Kriisinratkaisuneuvoston tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen kriisinratkaisuneuvostolle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivään mennessä.
3. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto toimittaa kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä kriisinratkaisuneuvoston edellisen varainhoitovuoden alustavan tilinpäätöksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.
4. Saatuaan tilintarkastustuomioistuimelta huomautukset kriisinratkaisuneuvoston alustavasta tilinpäätöksestä pääjohtaja laatii kriisinratkaisuneuvoston lopullisen tilinpäätöksen, josta hän vastaa, ja toimittaa sen kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon hyväksyttäväksi.
5. Pääjohtaja toimittaa kutakin varainhoitovuotta seuraavan vuoden heinäkuun 1 päivään mennessä lopullisen tilinpäätöksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.
6. Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän huomautuksiin 1 päivään heinäkuuta mennessä.
7. Lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuraavan vuoden 15 päivään marraskuuta mennessä.
8. Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto myöntää pääjohtajalle talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden.
9. Pääjohtaja antaa Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki kriisinratkaisuneuvoston tilejä koskevat tiedot.
9 a. Tarkasteltuaan kriisinratkaisuneuvoston tämän artiklan mukaisesti laatimaa lopullista tilinpäätöstä tilintarkastustuomioistuin laatii havainnoistaan kertomuksen ja toimittaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle varainhoitovuoden päättymistä seuraavan joulukuun 1 päivään mennessä.
9 b. Tilintarkastustuomioistuin raportoi erityisesti seuraavista:
a) taloudellisuus, tehokkuus ja vaikuttavuus, joilla varoja, myös kriisinratkaisurahaston varoja, on käytetty;
b) mahdolliset sellaiset ehdolliset velat joko kriisinratkaisuneuvostolle tai komissiolle tai muualle, jotka ovat aiheutuneet komission tai kriisinratkaisuneuvoston suorittaessa tämän asetuksen mukaisia tehtäviään.
61 artiklaVarainhoitosäännöt
Kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuinta ja komissiota kuultuaan sisäiset varainhoitoa koskevat säännökset, joilla täsmennetään erityisesti kriisinratkaisuneuvoston talousarvion laatimista ja toteuttamista koskeva yksityiskohtainen menettely.
Varainhoitoa koskevat säännökset perustuvat, siltä osin kuin se on sopusoinnussa kriisinratkaisuneuvoston ominaispiirteiden kanssa, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012[15] 208 artiklan mukaisesti muille SEUT-sopimuksen mukaisesti perustetuille elimille vahvistettuun varainhoidon puiteasetukseen.
62 artiklaRahoitusosuudet
1. Edellä 2 artiklassa tarkoitetut yhteisöt osallistuvat kriisinratkaisuneuvoston talousarvion rahoitukseen tämän asetuksen ja 5 kohdan nojalla annettujen rahoitusosuuksia koskevien delegoitujen säädösten mukaisesti. Rahoitusosuudet kattavat
a) vuotuiset rahoitusosuudet, jotka ovat tarpeen hallintomenojen kattamiseksi;
b) vuotuiset etukäteen suoritettavat rahoitusosuudet 65 artiklassa säädetyn, 66 artiklan mukaisesti lasketun rahoituksen tavoitetason saavuttamiseksi
c) ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet, jotka lasketaan 67 artiklan mukaisesti.
2. Rahoitusosuuksien määrät on vahvistettava sellaiselle tasolle, että vastaavalla tulojen määrällä voidaan periaatteessa varmistaa kriisinratkaisuneuvoston talousarvion tasapaino kunkin vuoden ja kriisinratkaisurahaston tehtävien osalta.
3. Kriisinratkaisuneuvosto määrittää toimivaltaista viranomaista kuultuaan 5 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten mukaisesti kunkin 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön maksettavat rahoitusosuudet kyseiselle yhteisölle osoitetussa päätöksessä. Kriisinratkaisuneuvosto soveltaa menettely-, raportointi- ja muita sääntöjä sen varmistamiseksi, että rahoitusosuudet maksetaan täysimääräisesti ja ajallaan.
4. Edellä olevan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti perittyjä määriä käytetään ainoastaan tämän asetuksen soveltamista varten.
5. Siirretään komissiolle valta antaa 82 artiklan mukaisesti rahoitusosuuksia koskevia delegoituja säädöksiä, joissa
a) määritetään rahoitusosuuksien laji ja seikat, joiden osalta niitä on maksettava, rahoitusosuuksien suuruuden laskutapa ja tapa, jolla ne on maksettava;
b) tarkennetaan 3 kohdassa tarkoitetut rekisteröinti-, kirjanpito- ja raportointisäännöt ja muut säännöt, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että rahoitusosuudet maksetaan täysimääräisesti ja ajallaan;
c) määritetään rahoitusosuusjärjestelmä laitoksille, jotka ovat saaneet toimiluvan sen jälkeen, kun kriisinratkaisurahasto on saavuttanut tavoitetasonsa;
d) määritetään vuotuiset rahoitusosuudet, jotka ovat tarpeen kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi ennen kuin se on täysin toimintakykyinen.
63 artiklaPetostentorjuntatoimenpiteet
1. Helpottaakseen asetuksen (EY) N:o 1073/1999 soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muiden laittomien toimien torjuntaa kriisinratkaisuneuvosto liittyy kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se aloittaa toimintansa, 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan kriisinratkaisuneuvoston koko henkilöstöön.
2. Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien kriisinratkaisuneuvostolta ▌rahoitusta saaneiden edunsaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikalla suoritettavia tarkastuksia.
3. OLAF voi suorittaa tutkimuksia, myös paikalla suoritettavia tarkastuksia ja todentamisia asetuksessa (EY) N:o 1073/1999 ja asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 vahvistettujen säännösten ja menettelyjen mukaisesti, sen selvittämiseksi, onko kriisinratkaisuneuvoston rahoittamiin sopimuksiin liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.
2 luku
Yhteinen pankkialan kriisinratkaisurahasto
1 jakso
KRIISINRATKAISURAHASTON MUODOSTAMINEN
64 artiklaYleiset säännökset
1. Perustetaan yhteinen pankkialan kriisinratkaisurahasto.
2. Kriisinratkaisuneuvosto käyttää kriisinratkaisurahastoa ainoastaan ▌ kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseen ja ▌ kriisinratkaisutavoitteiden ja kriisinratkaisua koskevien periaatteiden mukaisesti. Unionin talousarvion tai jäsenvaltioiden kansallisten talousarvioiden ei missään olosuhteissa katsota olevan vastuussa kriisinratkaisurahaston kustannuksista tai tappioista tai mistään kriisinratkaisuneuvoston veloista.
3. Kriisinratkaisurahaston omistaja on kriisinratkaisuneuvosto.
65 artiklaRahoituksen tavoitetaso
1. Kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevat varat ovat viimeistään 10 vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta vähintään direktiivin [BRRD] 93 artiklan 1 kohdan mukaisella prosentuaalisella tasolla osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden luottolaitosten kaikista direktiivin [DGS] mukaisesti suojattujen talletusten määrästä.
2. Jäljempänä olevan 66 artiklan mukaisesti lasketut ja 62 artiklan mukaisesti perityt kriisinratkaisurahaston rahoitusosuudet jaksotetaan 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen vaiheen aikana ajallisesti mahdollisimman tasaisesti, kunnes tavoitetaso saavutetaan, ellei niitä olosuhteista riippuen voida aikaistaa suotuisien markkinaolosuhteiden tai rahoitustarpeiden johdosta.
3. Kriisinratkaisuneuvosto voi pidentää ensimmäistä jaksoa enintään neljällä vuodella, jos kriisinratkaisurahastosta suoritettujen maksujen kokonaismäärä ylittää direktiivin [BRRD] 93 artiklan 2 kohdassa säädetyn prosenttiosuuden 1 kohdassa tarkoitetusta kokonaismäärästä.
4. Jos 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen vaiheen jälkeen käytettävissä olevat varat vähenevät alle 1 kohdassa määritellyn tavoitetason, 66 artiklan mukaisesti laskettuja rahoitusosuuksia peritään siihen asti, kun tavoitetaso on saavutettu. Jos käytettävissä olevia varoja on vähemmän kuin puolet tavoitetason mukaisesta määrästä, vuotuiset rahoitusosuudet vahvistetaan direktiivin [BRRD] 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
5. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti seuraavien seikkojen määrittämiseksi:
a) perusteet, jotka koskevat 2 kohdan mukaisesti laskettujen kriisinratkaisurahaston rahoitusosuuksien ajallista jaksottamista;
b) olosuhteet, joissa rahoitusosuuksien maksamista voidaan aikaistaa 2 kohdan mukaisesti;
c) perusteet, joiden mukaisesti määritetään se vuosimäärä, jolla 1 kohdassa tarkoitettua ensimmäistä vaihetta voidaan pidentää 3 kohdan mukaisesti;
d) perusteet 4 kohdassa säädettyjen vuotuisten rahoitusosuuksien määrittämiseksi.
66 artiklaEtukäteen suoritettavat rahoitusosuudet
1. Kunkin laitoksen yksilöllinen rahoitusosuus peritään vähintään vuosittain ja lasketaan suhteellisena osuutena sen velkojen määrästä (poislukien omat varat ja suojatut talletukset) suhteessa kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden laitosten velkojen kokonaismäärään poislukien omat varat ja suojatut talletukset.
Sitä mukautetaan suhteessa kunkin laitoksen riskiprofiiliin direktiivin [BRRD] 94 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä määritettyjen perusteiden mukaisesti.
2. Edellä 65 artiklassa tarkoitetun rahoituksen tavoitetason saavuttamiseksi käytettävissä oleviin varoihin voidaan sisällyttää käteinen, lähes likvidit varat, maksuvalmiusvaatimusten mukaisesti korkealaatuisiksi likvideiksi varoiksi kelpaavat varat ja maksusitoumukset, joiden täydeksi vakuudeksi on asetettu vähäriskiset varat, joihin ei kohdistu kolmansien osapuolten oikeuksia ja jotka ovat kriisinratkaisuneuvoston vapaasti käytettävissä ja korvamerkittyjä sen yksinomaiseen käyttöön 71 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä tarkoituksia varten. Näiden peruuttamattomien maksusitoumusten osuus ei saa ylittää direktiivin [BRRD] 94 artiklan 3 kohdassa säädettyä prosenttiosuutta 1 kohdan nojalla perittävien rahoitusosuuksien kokonaismäärästä.
2 a. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kunkin laitoksen yksittäiset rahoitusosuudet ovat lopullisia, eikä niitä missään olosuhteissa voida takautuvasti palauttaa.
2 b. Jos osallistuvat jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön kansallisia kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjä, ne voivat säätää, että kansallisten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen käytettävissä olevia varoja, jotka on kerätty laitoksilta aiemmin etukäteen suoritettavina rahoitusosuuksina, käytetään korvaamaan laitoksille niitä etukäteen suoritettavia rahoitusosuuksia, jotka niitä voidaan vaatia maksamaan kriisinratkaisurahastoon. Tällainen hyvitys ei saa vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/18/EY[16] mukaisiin jäsenvaltioiden velvoitteisiin.
3. Jollei 1 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti seuraavien seikkojen määrittämiseksi:
a) 1 kohdassa tarkoitettujen yksilöllisten rahoitusosuuksien laskentamenetelmä;
b) 2 kohdassa tarkoitettujen maksusitoumusten vakuuksien laatu;
c) 2 kohdassa tarkoitettujen maksusitoumusten osuuden laskentaperusteet.
67 artiklaYlimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet
1. Jos käytettävissä olevat rahoitusvarat eivät riitä kriisinratkaisurahaston käytön tappioiden, kustannusten tai muiden menojen kattamiseen, kriisinratkaisuneuvosto perii osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta 62 artiklan mukaisesti jälkikäteen ylimääräisiä rahoitusosuuksia, jotta lisämäärät voidaan kattaa. Nämä ylimääräiset rahoitusosuudet lasketaan yksittäisille laitoksille 66 artiklan mukaisia sääntöjä ja direktiivin [BRRD] 95 artiklan 1 kohdan säännöksiä noudattaen.
2. Kriisinratkaisuneuvosto voi 3 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten mukaisesti vapauttaa laitoksen kokonaan tai osittain velvoitteesta maksaa 1 kohdan mukaisia jälkikäteen suoritettavia rahoitusosuuksia, jos 66 artiklassa ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen maksujen summa vaarantaisi niiden vaatimusten täyttämisen, joita muilla velkojilla on sitä vastaan. Tällaista poikkeusta ei myönnetä kuutta kuukautta pidemmäksi ajaksi, mutta se voidaan laitoksen pyynnöstä uusia.
3. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti niiden olosuhteiden ja edellytysten määrittelemiseksi, joiden täyttyessä 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö voidaan vapauttaa kokonaan tai osittain 2 kohdan mukaisista jälkikäteen suoritettavista rahoitusosuuksista.
68 artiklaRahoitusjärjestelyjen välinen vapaaehtoinen lainaaminen
1. Kriisinratkaisuneuvosto voi esittää kriisinratkaisurahastoa varten tarkoitetun lainapyynnön kaikille muille kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyille osallistumattomissa jäsenvaltioissa, jos
a) 66 artiklan nojalla perityt määrät eivät riitä kriisinratkaisurahaston käytön tappioiden, kustannusten tai muiden menojen kattamiseen;
b) 67 artiklassa tarkoitetut ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet eivät ole välittömästi käytettävissä.
▐
2. Kyseiset kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyt päättävät tällaisesta pyynnöstä direktiivin [BRRD] 97 artiklan mukaisesti. Lainaehtoihin sovelletaan kyseisen direktiivin 97 artiklan 3 kohdan a–c kohtaa.
69 artiklaVaihtoehtoiset rahoituskeinot
1. Kriisinratkaisuneuvosto pyrkii tekemään kriisinratkaisurahastoa varten lainasopimuksia tai sopimuksia muista tukimuodoista rahoituslaitosten tai muiden kolmansien osapuolten kanssa, jos 66 ja 67 artiklan mukaisesti perityt määrät eivät ole välittömästi käytettävissä tai eivät riitä kriisinratkaisurahaston käytön kustannusten kattamiseen.
Kriisinratkaisuneuvosto pyrkii erityisesti sopimaan kriisinratkaisurahastolle lainajärjestelystä, johon käytetään mieluiten unionin julkista välinettä ja jolla varmistetaan välittömästi saatavilla oleva 71 artiklan mukaisesti käytettävä riittävä rahoitus, kun 66 ja 67 artiklan mukaisesti kerätyt tai saatavissa olevat määrät eivät riitä. Kriisinratkaisurahasto maksaa kaikki lainat kyseisestä lainajärjestelystä takaisin sovitussa määräajassa.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut lainat tai muunlainen tuki maksetaan täysimääräisesti takaisin 62 artiklan mukaisesti lainan erääntymisajan kuluessa.
3. Kaikista 1 kohdassa yksilöityjen lainojen käytöstä aiheutuneista kustannuksista vastaa kriisinratkaisuneuvosto itse, ei unionin talousarvio eivätkä osallistuvat jäsenvaltiot.
2 jakso
kriisinratkaisurahaston hallinto
70 artiklaSijoitukset
1. Kriisinratkaisuneuvosto hallinnoi kriisinratkaisurahastoa ja voi pyytää komissiota hoitamaan tiettyjä kriisinratkaisurahaston hallintoon liittyviä tehtäviä.
2. Kriisinratkaisun kohteena olevalta laitokselta tai omaisuudenhoitoyhtiöltä saatavien määrien sekä koron ja muun sijoituksista saatavan tuoton ja mahdollisen muun tuoton on koiduttava ainoastaan kriisinratkaisurahaston hyödyksi.
3. Kriisinratkaisuneuvosto noudattaa varovaista ja turvallista investointipolitiikkaa, etenkin sijoittamalla kriisinratkaisurahaston hallussa olevat määrät ▌omaisuuseriin, joiden luottokelpoisuus on erittäin hyvä. Sijoitusten olisi oltava alakohtaisesti ja maantieteellisesti riittävän hajautettuja keskittymisriskien vähentämiseksi. Kyseisten sijoitusten tuoton on koiduttava kriisinratkaisurahaston hyväksi. Kriisinratkaisuneuvosto julkistaa investointikehyksen, jossa määritetään kriisinratkaisurahaston investointipolitiikka.
4. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä kriisinratkaisurahaston hallintoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 82 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
3 jakso
kriisinratkaisurahaston käyttö
71 artiklaKriisinratkaisurahaston tehtävä
1. Soveltaessaan kriisinratkaisuvälineitä 2 artiklassa tarkoitettuihin yhteisöihin komission päättämässä kehyksessä kriisinratkaisuneuvosto voi käyttää kriisinratkaisurahastoa seuraaviin tarkoituksiin:
a) kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen, sen tytäryritysten, omaisuudenhoitoyhtiön tai erillisen varainhoitoyhtiön varojen tai velkojen takaamiseksi;
b) lainojen myöntämiseksi kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle, sen tytäryrityksille, omaisuudenhoitoyhtiölle tai erilliselle varainhoitoyhtiölle;
c) kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen omaisuuserien ostamiseksi;
d) pääoman antamiseksi omaisuudenhoitoyhtiölle tai erilliselle varainhoitoyhtiölle;
e) korvausten maksamiseksi osakkeenomistajille tai velkojille, jos niiden todetaan 17 artiklan 5 kohdan mukaisen arvostuksen perusteella saaneen suorituksina saatavistaan vähemmän kuin sen, minkä ne 17 artiklan 16 kohdan mukaisen arvostuksen mukaan olisivat saaneet tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä;
f) rahoitusosuuden maksamiseksi kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle sen rahoitusosuuden sijasta, joka olisi saatu tiettyjen velkojien alaskirjauksella, kun sovelletaan velkakirjojen arvon alaskirjausta ja kriisinratkaisuviranomainen päättää rajata tietyt velkojat velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalan ulkopuolelle 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
g) a–f alakohdassa tarkoitettujen toimien yhdistämiseksi.
2. Kriisinratkaisurahastossa voidaan soveltaa a–g alakohdassa tarkoitettuja toimia myös ostajaan liiketoiminnan myynnin yhteydessä.
3. Kriisinratkaisurahastoa ei saa käyttää suoraan laitoksen tai 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön tappioiden kattamiseen eikä laitoksen tai 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön pääomapohjan vahvistamiseen. Siinä tapauksessa, että kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn käyttö 1 kohtaa sovellettaessa välillisesti johtaa siihen, että osa laitoksen tai 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön tappioista siirtyy kriisinratkaisurahastolle, sovelletaan direktiivin [BRRD] 38 artiklan ja tämän asetuksen 24 artiklassa säädettyjä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn käyttöä koskevia periaatteita.
4. Kriisinratkaisuneuvosto saa pitää 1 kohdan f alakohdan mukaisesti maksetun pääoman enintään viiden vuoden ajan.
72 artiklaKansallisten rahoitusjärjestelyjen vastavuoroisuus konsernin kriisinratkaisussa,
johon liittyy laitoksia osallistumattomissa jäsenvaltioissa
Konsernin kriisinratkaisussa, johon liittyy yhden tai useamman osallistuvan jäsenvaltion alueella toimiluvan saaneita laitoksia ja yhden tai useamman osallistumattoman jäsenvaltion alueella toimiluvan saaneita laitoksia, kriisinratkaisurahasto osallistuu konsernin kriisinratkaisun rahoittamiseen direktiivin [BRRD] 98 artiklan säännösten mukaisesti.
▐
VI OSASTO
Muut säännökset
74 artiklaErioikeudet ja vapaudet
Kriisinratkaisuneuvostoon ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa (N:o 7).
75 artiklaKielet
1. Kriisinratkaisuneuvostoon sovelletaan neuvoston asetusta N:o 1[17].
2. Kriisinratkaisuneuvosto päättää sisäisistä kielijärjestelyistään.
3. Kriisinratkaisuneuvosto voi päättää, mitä virallista kieltä se käyttää lähettäessään asiakirjoja unionin toimielimille tai elimille.
4. Kriisinratkaisuneuvosto voi sopia kunkin kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen kanssa kielestä tai kielistä, joilla kansalliselle kriisinratkaisuviranomaiselle lähetettävät tai sen lähettämät asiakirjat laaditaan.
5. Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii kriisinratkaisuneuvoston toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.
76 artikla
Kriisinratkaisuneuvoston henkilöstö
1. Kriisinratkaisuneuvoston henkilöstöön, myös sen pääjohtajaan ja varapääjohtajaan, sovelletaan henkilöstösääntöjä ja muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja sekä näiden säännösten täytäntöönpanosäännöksiä, jotka on annettu Euroopan unionin toimielinten yhteisellä päätöksellä.
2. Kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy komission suostumuksella tarvittavat henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosäännökset henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti.
76 a artiklaKriisinratkaisuneuvoston henkilöstön organisointi
1. Kriisinratkaisuneuvosto voi perustaa sisäisiä kriisinratkaisuryhmiä, jotka koostuvat osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten henkilöstöstä ja sen omasta henkilöstöstä.
2. Jos kriisinratkaisuneuvosto perustaa 1 artiklan mukaisia sisäisiä kriisinratkaisuryhmiä, se nimeää oman henkilöstönsä joukosta koordinaattorit kyseisille ryhmille. Koordinaattorit voidaan 47 artiklan 3 kohdan mukaisesti kutsua osallistumaan tarkkailijoina kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon kokoontumisiin, joihin asianomaisten jäsenvaltioiden nimittämät jäsenet osallistuvat 49 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.
3. Kriisinratkaisuneuvosto voi perustaa sisäisiä komiteoita, jotka antavat sille neuvontaa ja opastusta sen tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamisesta.
77 artiklaHenkilöstövaihto
1. Kriisinratkaisuneuvosto voi käyttää kansallisia asiantuntijoita ja muuta henkilöstöä, joka ei ole kriisinratkaisuneuvoston palveluksessa.
2. Kriisinratkaisuneuvosto hyväksyy täysistunnossaan asianmukaisen päätöksen, jossa vahvistetaan säännöt henkilöstön vaihdolle ja siirrolle osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välillä ja niistä kriisinratkaisuneuvostoon.
▐
78 artiklaKriisinratkaisuneuvoston vastuu
1. Kriisinratkaisuneuvoston sopimusperusteinen vastuu määräytyy kyseessä olevaan sopimukseen sovellettavan lain mukaisesti.
2. Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu kriisinratkaisuneuvoston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.
3. Sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa kriisinratkaisuneuvosto korvaa jäsenvaltioiden julkisviranomaisten vastuuta koskevan lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti vahingot, jotka kriisinratkaisuneuvosto tai sen henkilöstö on aiheuttanut suorittaessaan tehtäviään, erityisesti kriisinratkaisutehtäviään, mukaan lukien näiden toteuttamat tai toteuttamatta jättämät toimet ulkomaisten kriisinratkaisutoimien tukemiseksi.
4. Kriisinratkaisuneuvosto korvaa osallistuvan jäsenvaltion kansalliselle kriisinratkaisuviranomaiselle vahingonkorvaukset, jotka kansallinen tuomioistuin on määrännyt sen maksamaan tai jotka se on kriisinratkaisuneuvoston suostumuksella sitoutunut maksamaan sovintoratkaisun mukaisesti ja jotka johtuvat kyseisen kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen toimenpiteistä tai laiminlyönneistä tämän asetuksen mukaisen kriisinratkaisun aikana, paitsi jos kyseinen toimenpide tai laiminlyönti oli unionin lainsäädännön, tämän asetuksen, komission päätöksen tai kriisinratkaisuneuvoston päätöksen vastainen tahallisesti tai ▌ilmeisen ja vakavan arviointivirheen johdosta.
5. Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista 3 ja 4 kohtaan liittyvät riita-asiat. Vanhentumisaika sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa on viisi vuotta tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu.
6. Kriisinratkaisuneuvoston henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta sitä kohtaan säädetään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai palvelussuhteen ehdoissa.
79 artiklaSalassapitovelvollisuus ja tietojenvaihto
1. Kriisinratkaisuneuvoston jäsenten, sen henkilöstön ja kriisinratkaisutehtäviä hoitavan osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa vaihdetun tai niiden lähettämän henkilöstön on noudatettava SEUT-sopimuksen 339 artiklassa ja asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettuja salassapitovaatimuksia vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin.
2. Kriisinratkaisuneuvosto varmistaa, että henkilöiden, jotka tarjoavat suoraan tai välillisesti, pysyvästi tai satunnaisesti sen tehtävien hoitamiseen liittyviä palveluja, mukaan luettuna kriisinratkaisuneuvoston virkamiehet ja sen paikalla tehtäviä tarkastuksia suorittamaan valtuuttamat muut henkilöt tai jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten tähän tehtävään nimittämät henkilöt, on noudatettava vastaavia salassapitovaatimuksia.
2 a. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut salassapitovaatimukset koskevat myös kriisinratkaisuneuvoston kokouksiin tapauskohtaisesti osallistuvia tarkkailijoita.
2 b. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja salassapitovaatimuksia sovelletaan sen estämättä, mitä asetuksessa (EY) 1049/2001 säädetään.
3. Kriisinratkaisuneuvosto voi sille tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamiseksi vaihtaa asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetuin rajoituksin ja edellytyksin tietoja kansallisten tai unionin viranomaisten ja elinten kanssa, kun asiaa koskeva unionin lainsäädäntö sallii kansallisten toimivaltaisten viranomaisten luovuttaa tietoja näille tai kun jäsenvaltiot voivat säätää tällaisesta tietojen antamisesta asiaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla.
80 artikla
Tiedonsaanti ja henkilötietojen käsittely
▐
4. Kriisinratkaisuneuvoston suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001[18]. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY[19].
4 a. Kriisinratkaisuneuvoston päätösten kohteena olevilla henkilöillä on oikeus tutustua kriisinratkaisuneuvoston asiakirja-aineistoon, jollei muiden henkilöiden liikesalaisuuksien suojelemiseen liittyvistä oikeutetuista eduista muuta johdu. Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ei ulotu luottamuksellisiin tietoihin.
81 artiklaTurvallisuusluokiteltujen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt
Kriisinratkaisuneuvosto soveltaa turvallisuutta koskevia periaatteita, jotka sisältyvät Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskeviin komission turvallisuussäännöksiin, jotka vahvistetaan päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom liitteessä. Turvallisuutta koskevien periaatteiden noudattamiseen sisältyy muun muassa tällaisten tietojen vaihtamista, käsittelyä ja tallentamista koskevien säännösten soveltaminen.
IV OSATÄYTÄNTÖÖNPANOVALTUUDET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
82 artiklaSiirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2. Säädösvalta siirretään määräämättömäksi ajaksi 88 artiklassa tarkoitetusta päivämäärästä.
2 a. Tämän asetuksen ja direktiivin [BRRD] yhdenmukaisuus on taattava. Tämän asetuksen mukaisesti annettujen delegoitujen säädösten on oltava yhdenmukaisia direktiivin [BRRD] ja kyseisen direktiivin nojalla annettujen delegoitujen säädösten kanssa.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 19 artiklan 4 a kohdassa, 62 artiklan 5 kohdassa, 65 artiklan 5 kohdassa, 66 artiklan 3 kohdassa, 67 artiklan 3 kohdassa ja 70 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä olevan 62 artiklan 5 kohdan, 65 artiklan 5 kohdan, 66 artiklan 3 kohdan, 67 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.
83 artiklaUudelleentarkastelu
1. Komissio julkaisee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta korostaen erityisesti sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan kohdistuvien mahdollisten vaikutusten seuraamista. Kertomuksessa arvioidaan
a) YKM:n toimintaa ja sen kriisinratkaisutoimien vaikutusta koko unionin etuihin ja rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden yhtenäisyyteen ja eheyteen, mukaan lukien sen mahdollinen vaikutus kansallisten pankkijärjestelmien rakenteisiin unionissa ja niiden kilpailukykyyn YKM:n ulkopuolisiin ja unionin ulkopuolisiin pankkijärjestelmiin verrattuna, ja YKM:n sisäisten, YKM:n ja YVM:n välisten sekä YKM:n ja osallistumattomien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisten yhteistyö- ja tiedonvaihtojärjestelyjen tehokkuuden kannalta.
Kertomuksessa arvioidaan erityisesti
i) onko tarpeen, että tällä asetuksella kriisinratkaisuneuvostolle ja komissiolle annettuja tehtäviä hoitaa yksinomaan riippumaton unionin toimielin;
ii) onko yhteistyö YKM:n, YVM:n, EJRK:n, EPV:n, ESMA:n ja EIOPA:n sekä muiden Euroopan finanssivalvojien järjestelmään (EFVJ) kuuluvien viranomaisten välillä asianmukaista;
iii) koostuuko tämän asetuksen 70 artiklan mukainen sijoitussalkku vakaista ja monipuolisista omaisuuseristä;
iv) onko valtionvelan ja pankkiriskin välinen kytkös katkaistu;
v) ovatko äänestysjärjestelyt asianmukaisia;
vi) olisiko otettava käyttöön kaikkien osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden luottolaitosten velkojen kokonaismäärään liittyvä viitearvo, joka olisi saavutettava sen rahoituksen tavoitetason lisäksi, joka vahvistetaan tietyksi prosenttiosuudeksi kyseisten luottolaitosten suojattujen talletusten määrästä;
vii) ovatko kriisinratkaisurahastolle vahvistettu rahoituksen tavoitetaso ja kriisinratkaisurahastoon suoritettavien rahoitusosuuksien taso yhdenmukaiset osallistumattomien jäsenvaltioiden määräämien rahoituksen tavoitetasojen ja rahoitusosuuksien tasojen kanssa.
Kertomuksessa myös määritetään mahdolliset muutokset, jotka perussopimukseen on tarpeen tehdä, jotta otetaan huomioon YKM ja erityisesti mahdollinen riippumattoman unionin toimielimen perustaminen hoitamaan kriisinratkaisuneuvostolle ja komissiolle tässä asetuksessa annettuja tehtäviä;
b) riippumattomuuteen ja vastuuvelvollisuuteen liittyvien järjestelyjen tehokkuutta;
c) kriisinratkaisuneuvoston ja EPV:n välistä vuorovaikutusta;
d) kriisinratkaisuneuvoston ja osallistumattomien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten vuorovaikutusta sekä YKM:n vaikutuksia kyseisiin jäsenvaltioihin ja kriisinratkaisuneuvoston ja direktiivin [BRRD] 2 artiklan 80 kohdan määritelmän mukaisten kolmansien maiden viranomaisten vuorovaikutusta.
2. Kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Komissio antaa asiaan liittyvät ehdotukset tarvittaessa.
2 a. Kun direktiiviä [BRRD] tarkastellaan uudelleen, myös tätä asetusta tarkastellaan tarvittaessa vastaavasti uudelleen.
84 artiklaAsetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) N:o 1093/2010 seuraavasti:
1. Korvataan 4 artiklan 2 alakohta seuraavasti:
”(2) ”toimivaltaisilla viranomaisilla”:
i) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013[20] 4 artiklan 1 kohdan 40 alakohdassa ja direktiivissä 2007/64/EY määriteltyjä ja direktiivissä 2009/110/EY tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia;
ii) direktiivien 2002/65/EY ja 2005/60/EY osalta viranomaisia, joilla on toimivalta varmistaa, että luotto- ja rahoituslaitokset noudattavat niille noissa direktiiveissä asetettuja vaatimuksia;
iii) talletussuojajärjestelmien osalta elimiä, jotka hallinnoivat talletussuojajärjestelmiä direktiivin [DGS] mukaisesti, tai näitä järjestelmiä mainitun direktiivin mukaisesti valvovaa viranomaista siinä tapauksessa, että talletussuojajärjestelmän toimintaa hallinnoi yksityinen yhtiö; ja
iv) 62 artiklan 5 kohdan, 65 artiklan 5 kohdan, 66 artiklan 3 kohdan, 67 artiklan 4 kohdan ja 70 artiklan 4 kohdan osalta direktiivin [BRRD] 3 artiklassa määriteltyjä kriisinratkaisuviranomaisia ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o …/… perustettua yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa [YKM].”
2. Lisätään 25 artiklaan kohta seuraavasti:
”1 a Pankkiviranomainen voi järjestää ja toteuttaa rajojen yli toimivien konsernien kriisinratkaisun yhteydessä vertaisarviointeja, jotka koskevat yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja YKM:ään osallistumattomien jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten välistä tiedonvaihtoa ja yhteisiä toimintoja, lujittaakseen tulosten vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta. Pankkiviranomainen kehittää tätä varten menetelmiä, jotka mahdollistavat objektiivisen arvioinnin ja vertailun.”
3. Lisätään 40 artiklan 6 kohtaan kolmas alakohta seuraavasti:
”Kun toimitaan 62 artiklan 5 kohdan, 65 artiklan 5 kohdan, 66 artiklan 3 kohdan, 67 artiklan 4 kohdan ja 70 artiklan 4 kohdan soveltamisalalla, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston pääjohtaja on tarkkailijana hallintoneuvostossa.”
85 artiklaKansallisten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen korvaaminen
Kriisinratkaisurahasto korvaa 88 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta soveltamispäivästä lähtien direktiivin [BRRD] VII osaston mukaisen osallistuvien jäsenvaltioiden kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn.
86 artiklaToimipaikkaa koskeva sopimus ja toimintaolosuhteet
1. Vastaanottavan jäsenvaltion kriisinratkaisuneuvostolle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat tarvittavat järjestelyt sekä pääjohtajaan, kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon jäseniin, kriisinratkaisuneuvoston henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan kriisinratkaisuneuvoston ja vastaanottavan jäsenvaltion välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen kun kriisinratkaisuneuvoston täysistunto on sen hyväksynyt ja viimeistään kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.
2. Vastaanottavan jäsenvaltion on varmistettava kriisinratkaisuneuvoston toiminnalle parhaat mahdolliset edellytykset, mukaan lukien monikieliset ja eurooppahenkiset koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset liikenneyhteydet.
87 artiklaKriisinratkaisuneuvoston toiminnan alkaminen
1. Kriisinratkaisuneuvosto on täysin toiminnassa 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä.
2. Komissio vastaa kriisinratkaisuneuvoston perustamisesta ja alkuvaiheen toiminnasta siihen asti, kunnes kriisinratkaisuneuvostolla on toiminnallinen valmius oman talousarvionsa toteuttamiseen. Tässä tarkoituksessa
a) siihen asti, kunnes neuvoston 53 artiklan mukaisesti nimittämä pääjohtaja ryhtyy hoitamaan tehtäviään, komissio voi nimetä komission virkamiehen virkaa tekeväksi pääjohtajaksi hoitamaan pääjohtajalle osoitettuja tehtäviä;
b) poiketen siitä, mitä 46 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään ja siihen asti, kunnes 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päätös annetaan, virkaa tekevä pääjohtaja käyttää nimittävän viranomaisen toimivaltaa;
c) komissio voi tarjota kriisinratkaisuneuvostolle apua, erityisesti lähettämällä väliaikaisesti komission virkamiehiä hoitamaan kriisinratkaisuneuvoston toimintaa virkaa tekevän pääjohtajan tai pääjohtajan valvonnassa;
d) komissio perii 62 artiklan 5 kohdan d alakohdassa tarkoitetut vuotuiset rahoitusosuudet kriisinratkaisuneuvoston puolesta.
3. Virkaa tekevä pääjohtaja voi antaa luvan maksujen suorittamiseen kriisinratkaisuneuvoston talousarviomäärärahoista ja tehdä sopimuksia, myös henkilöstöä koskevia sopimuksia.
88 artiklaVoimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämän asetuksen 7–23 artiklaa ja 25–37 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.
Tämän asetuksen 24 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta ….
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
- [1] EUVL C …
- [2] EUVL C …
- [3] * Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.
- [4] EUVL C, , s. .
- [5] EUVL C, , s. .
- [6] Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ... .
- [7] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/…/EU luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivien 77/91/ETY ja 82/891/EY, direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY ja 2011/35/EY ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L …).
- [8] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).
- [9] Neuvoston asetus (EU) N:o 1023/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).
- [10] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, talletusten vakuusjärjestelmistä (EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5–14).
- [11] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).
- [12] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
- [13] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/18/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, arvopaperien viralliselle pörssilistalle ottamisen yhteydessä julkistettavan listalleottoesitteen laatimista, tarkastusta ja levittämistä koskevien vaatimusten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 80/390/ETY muuttamisesta (EYVL L 135, 31.5.1994, s. 1).
- [14]
- [15] EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
- [16] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/18/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, arvopaperien viralliselle pörssilistalle ottamisen yhteydessä julkistettavan listalleottoesitteen laatimista, tarkastusta ja levittämistä koskevien vaatimusten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 80/390/ETY muuttamisesta (EYVL L 135, 31.5.1994, s. 1).
- [17] EYVL 17, 6.10.1958, s. 385.
- [18] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
- [19] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
- [20]
OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (7.11.2013)
talous- ja raha-asioiden valiokunnalle
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta
(COM(2013)0520 – C7‑0223/2013 – 2013/0253(COD))
Valmistelija: Dimitar Stoyanov
LYHYET PERUSTELUT
Käsiteltävänä oleva asetusehdotus on osa ponnisteluja EU:n pankkiunionin luomiseksi. Sen avulla on tarkoitus lisätä rahoitusvakautta ja varmistaa, että EU:n talous voi nojata asianmukaisesti toimivaan rahoitusalaan. Asetuksella otetaan käyttöön yhteinen kriisinratkaisumekanismi, joka on yksi niistä toimenpiteistä, joiden Eurooppa-neuvosto katsoi maaliskuussa 2013 olevan olennaisen tärkeitä pankkiunionin päätökseen saattamiseksi. Yhteistä kriisinratkaisumekanismia sovelletaan euroalueen jäsenvaltioihin sekä muihin jäsenvaltioihin, jotka haluavat osallistua siihen. Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklaan.
Samansuuntaisesti kyseisen asetusehdotuksen kanssa komissio ehdottaa myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamista luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä. Jäsenvaltioiden on näin ollen riippumatta siitä, aikovatko ne osallistua yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin vai pysyä sen ulkopuolella, noudatettava samoja vakavaraisuusvaatimuksia ja pankkien kriisinratkaisua koskevia sääntöjä. Tärkein ero koskee toimivaltaisia viranomaisia: direktiivin mukaan kansalliset viranomaiset ovat toimivaltaisia, kun taas yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa perustetaan yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja EU:n tason menettely kaatumassa olevien rahoituslaitosten kriisinratkaisua varten.
Päätöslauselmaesityksen tarkoitus
Ehdotuksen mukaan yhteisen kriisinratkaisumekanismin tavoitteena on mahdollistaa yhteisten sääntöjen soveltaminen kaikkiin kaatumassa oleviin pankkeihin osallistuvissa jäsenvaltioissa sekä tarjota tehokkaita menettelyjä pankkien konkurssien hoitamiseksi siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän kustannuksia veronmaksajille ja taloudelle. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi täydentää yhteistä valvontamekanismia, jonka avulla Euroopan keskuspankki viime kädessä vastaa kaikkien euroalueen pankkien valvonnasta Asetuksella perustetaan vaikeuksiin joutuneiden pankkien kriisinratkaisua varten yksi ainoa rahasto, joka rahoitetaan luottolaitosten rahoitusosuuksista, jotka vastaavat yhtä prosenttia niiden talletusten arvosta. Rahaston arvon arvioidaan kymmenen vuoden siirtymäkauden päätyttyä olevan noin 55 miljardia euroa.
Pääasiallinen syy näitä asioita koskevan vastuun siirtämiseen EU:n tasolle ja EU:n tason menettelyjen käyttöönottoon on, että pankkiunionissa saman viranomaistason on suoritettava pankkivalvonta, joka toteutetaan Euroopan keskuspankin vastuualaan kuuluvan yhteisen järjestelmän kautta, sekä pankkien kriisinratkaisu. Se, että osallistuvat jäsenvaltiot soveltavat yhteistä kriisinratkaisumekanismia EU:n tasolla merkitsee, että direktiivin ja asetuksen välillä on oltava huomattavasti päällekkäisyyttä ja että niiden on sisällettävä samansuuntaisia säännöksiä, koska yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ja komission on toiminnassaan pohjauduttava suoraan sovellettavaan EU:n lainsäädäntöön eikä direktiiveihin.
Yhteisen kriisinratkaisumekanismin rakenne ja toiminta
Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto koostuu pääjohtajasta, varapääjohtajasta, komission ja Euroopan keskuspankin nimittämistä edustajista sekä kunkin osallistuvan jäsenvaltion nimittämistä, kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia edustavista jäsenistä. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, jonka puheenjohtajana toimii pääjohtaja, kokoontuu ja toimii kahdessa kokoonpanossa: täysistunnossa, jossa tehdään kaikki yleisluonteiset päätökset, ja johdon istunnossa, johon osallistuvat pääjohtaja, varapääjohtaja sekä komission ja EKP:n nimittämät jäsenet. Johdon istunnossa yhteinen kriisinratkaisuneuvosto tekee päätöksiä, jotka koskevat yksittäisiä yhtiöitä tai pankkialan konserneja.
Päätökset liittyvät kriisinratkaisun suunnitteluun ja varhaisen asiaan puuttumisen auktorisoimiseen sekä kriisinratkaisujärjestelmiä koskevien päätösten tekemiseen, mukaan lukien kriisinratkaisurahaston käyttö kriisinratkaisuprosessin rahoituksessa, ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten ohjaamiseen kriisinratkaisupäätösten täytäntöönpanossa. Menettelyt jonkin luottolaitoksen tai pankkialan konsernin asettamiseksi kriisinratkaisun kohteeksi käynnistettäisiin Euroopan keskuspankin ilmoitettua asiasta yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle, joka antaisi sen jälkeen suosituksen komissiolle. Jos komissio toteaa, että tarvittavat kriteerit täyttyvät, se pyytää yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa ryhtymään asetuksen mukaisiin toimenpiteisiin.
Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston toimivaltuudet
Yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle annetaan laajat toimivaltuudet tutkimusten suorittamiseen (ks. 32 ja 33 artikla) paikalla tehtävät tarkastukset (34 artikla) mukaan luettuina. Jos kansallisissa säännöissä edellytetään oikeusviranomaisen lupaa tutkimusten suorittamiselle, kansallinen oikeusviranomainen voi ainoastaan tarkistaa, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätös on pätevä ja etteivät suunnitellut pakkotoimenpiteet ole mielivaltaisia eivätkä kohtuuttomia. Kansallinen oikeusviranomainen ei voi tarkastella uudelleen tarkastuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitetaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston asiakirja-aineistossa olevia tietoja. Yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuin (35 artikla).
Sen varmistamiseksi, että yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätökset pannaan täytäntöön, ja sen tutkimusten tehostamiseksi kriisinratkaisuneuvostolle annetaan valta määrätä sääntöjen rikkomisesta seuraamuksia, jotka luetellaan asetusehdotuksessa. Se voi näin ollen kehottaa kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia määräämään sakkojen muodossa seuraamuksia luottolaitoksille, jotka eivät anna tietoja tai suostu tutkimuksia koskevaan yhteistyöhön, jotka eivät maksa rahoitusosuuttaan yhteiseen pankkialan kriisinratkaisurahastoon tai jotka eivät noudata yhteisen kriisinratkaisuneuvoston niille osoittamaa päätöstä (36 artikla).
Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto voi vastaavasti kehottaa kansallisia viranomaisia määräämään uhkasakkoja yhteisöille tai henkilöille, jotka eivät aseta tietoja saataville tai jotka eivät noudata yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöstä (37 artikla).
Vastuuvelvollisuus Euroopan parlamentille
Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on asetusehdotuksen 41 artiklan mukaisesti vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Sen on näin ollen toimitettava vuosittain parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle kertomus, ja sen pääjohtajan on saavuttava parlamentin, neuvoston ja komission kuultavaksi.
Lisäksi pääjohtajan edellytetään osallistuvan parlamentin pyynnöstä parlamentin toimivaltaisten valiokuntien järjestämiin yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksiä koskeviin kuulemistilaisuuksiin sekä käyvän luottamuksellisia suullisia keskusteluja parlamentin toimivaltaisten valiokuntien puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien kanssa silloin, kun tällaisia keskusteluja tarvitaan, jotta parlamentti voi käyttää perussopimuksen mukaisia toimivaltuuksiaan. Ehdotuksessa säädetään, että Euroopan parlamentti ja kriisinratkaisuneuvosto tekevät sopimuksen yksityiskohtaisista säännöistä näiden keskustelujen järjestämiseksi varmistaakseen täyden luottamuksellisuuden EKP:lle unionin lainsäädännön mukaisena toimivaltaisena viranomaisena määrättyjen salassapitovelvoitteiden mukaisesti.
Ehdotuksessa säädetään edelleen seuraavista seikoista: Kriisinratkaisuneuvosto ja parlamentti sopivat kriisinratkaisuneuvostolle tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamisen demokraattista vastuuvelvollisuutta ja valvontaa koskeviin käytännön menettelyihin liittyvistä asianmukaisista järjestelyistä. Nämä järjestelyt koskevat muun muassa tiedonsaantia, yhteistyötä tutkimuksissa ja tietoja pääjohtajan valintamenettelystä. (Ks. 41 artiklan 8 kohta.)
TARKISTUKSET
Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:
Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(11) Yhteinen pankkialan kriisinratkaisurahasto, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’, on olennainen osa, jota ilman yhteinen kriisinratkaisumekanismi ei voisi toimia kunnolla. Keskenään erilaiset kansalliset rahoitusjärjestelmät väärentäisivät yhdenmukaisten pankkialan kriisinratkaisusääntöjen soveltamisen sisämarkkinoilla. Kriisinratkaisurahaston avulla olisi varmistettava hallintokäytäntöjen yhdenmukaisuus kriisinratkaisun rahoituksessa ja vältettävä se, että toisistaan poikkeavat kansalliset käytännöt luovat esteitä perusvapauksien käytölle tai vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla. Pankkien olisi rahoitettava kriisiratkaisurahasto suoraan, ja rahaston varat olisi yhdistettävä unionin tasolla, jotta kriisinratkaisuresurssit voitaisiin jakaa puolueettomasti jäsenvaltioiden kesken. Näin voitaisiin lujittaa rahoitusvakautta ja heikentää kytköstä yksittäisten jäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitusaseman ja kyseisissä jäsenvaltioissa toimivien pankkien ja yritysten rahoituskustannusten välillä. |
(11) Yhteinen pankkialan kriisinratkaisurahasto, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’, on olennainen osa, jota ilman yhteinen kriisinratkaisumekanismi ei voisi toimia kunnolla. Keskenään erilaiset kansalliset rahoitusjärjestelmät väärentäisivät yhdenmukaisten pankkialan kriisinratkaisusääntöjen soveltamisen sisämarkkinoilla. Kriisinratkaisurahaston avulla olisi varmistettava hallintokäytäntöjen yhdenmukaisuus kriisinratkaisun rahoituksessa ja vältettävä se, että toisistaan poikkeavat kansalliset käytännöt luovat esteitä perusvapauksien käytölle tai vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla. Pankkien olisi rahoitettava kriisiratkaisurahasto suoraan, ja rahaston varat olisi yhdistettävä unionin tasolla, jotta kriisinratkaisuresurssit voitaisiin jakaa puolueettomasti jäsenvaltioiden kesken. Näin voitaisiin lujittaa rahoitusvakautta, edistää kasvua sisämarkkinoilla ja heikentää kytköstä yksittäisten jäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitusaseman ja kyseisissä jäsenvaltioissa toimivien, kaatumassa olevien pankkien ja yritysten rahoittamisen välillä. |
Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 20 a kappale (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(20 a) Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin olisi katettava elvytyksen ja kriisinratkaisun suunnittelu, varhainen asiaan puuttuminen, kriisinratkaisuun sovellettavat ehdot ja periaatteet sekä kriisinratkaisuvälineiden käyttö yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa. Siksi on tarkoituksenmukaista, että tähän asetukseen sisällytetään vain ne näkökohdat, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisumekanismilla pannaan täytäntöön kyseinen direktiivi ja että sillä on käytettävissään tarvittavat lisävarat. |
Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 4 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
4. Kriisinratkaisuneuvoston tai komission päätöksissä ei saa vaatia jäsenvaltioita myöntämään poikkeuksellista julkista rahoitustukea. |
4. Kriisinratkaisuneuvoston tai komission päätöksissä ei saa vaatia jäsenvaltioita myöntämään suoraa julkista rahoitustukea muutoin kuin käyttämällä tämän asetuksen mukaisesti perustetun rahaston varoja. |
Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 5 kohta – d alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
d) arvio suunnitelman jokaisen olennaisen osan toteuttamiseen tarvittavasta ajasta; |
d) arvio suunnitelman jokaisen olennaisen osan toteuttamiseen tarvittavasta ajasta ja onnistumisen todennäköisyydestä; |
Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 5 kohta – i alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
i) kriisinratkaisuviranomaisen selvitys siitä, miten kriisinratkaisun vaihtoehdot voitaisiin rahoittaa olettamatta, että niihin myönnetään poikkeuksellista julkista rahoitustukea; |
i) tarkka ja selkeä kriisinratkaisuviranomaisen selvitys siitä, miten kriisinratkaisun vaihtoehdot voitaisiin rahoittaa olettamatta, että niihin myönnetään julkista rahoitustukea muutoin kuin käyttämällä tämän asetuksen mukaisesti perustetun rahaston varoja; |
Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 9 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
9. Kriisinratkaisusuunnitelmat tarkistetaan ja tarvittaessa päivitetään vähintään kerran vuodessa ja aina sen jälkeen, kun laitoksen oikeudellisessa tai organisatorisessa rakenteessa, liiketoiminnassa tai rahoitustilanteessa on tapahtunut muutos, joka voi vaikuttaa suunnitelmaan olennaisesti tai vaatia sen muuttamista. |
9. Kriisinratkaisusuunnitelmat tarkistetaan ja tarvittaessa päivitetään vähintään kerran vuodessa ja aina sen jälkeen, kun laitoksen oikeudellisessa tai organisatorisessa rakenteessa, liiketoiminnassa tai rahoitustilanteessa tai kansallisessa ja/tai EU:n lainsäädännössä on tapahtunut muutos, joka voi vaikuttaa suunnitelmaan olennaisesti tai vaatia sen muuttamista. |
Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi 7 a artikla (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
7 a artikla |
|
|
Pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin soveltaminen |
|
|
Laitoksiin sovellettavista kriisinratkaisumekanismiin sisältyvistä toimista säädetään pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivissä. |
Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi 7 b artikla (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
7 b artikla |
|
|
Järjestelmän kannalta merkittävien laitosten purkamiskelpoisuus |
|
|
Kun on kyse tämän asetuksen 2 artiklassa tarkoitetuista laitoksista, jotka on direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti luokiteltu maailmanlaajuisesti järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (G-SII) tai muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (O-SII), kriisinratkaisuneuvoston on priorisoitava niiden purkamiskelpoisuuden arvioimista pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 13 artiklan pohjalta ja laadittava suunnitelma kutakin laitosta varten purkamisen esteiden poistamiseksi pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 14 artiklan mukaisesti. |
|
|
Suunnitelman on sisällettävä vähintään seuraavat kohdat: |
|
|
a) laitosta vaaditaan luopumaan tietyistä varoista; |
|
|
b) laitosta vaaditaan rajoittamaan tai lopettamaan yksittäisiä nykyisiä tai ehdotettuja toimintoja; |
|
|
c) vaaditaan muutoksia laitoksen oikeudellisiin tai toiminnallisiin rakenteisiin tarkoituksena vähentää sen kompleksisuutta, jotta varmistetaan, että kriittiset toiminnot voidaan erottaa oikeudellisesti ja taloudellisesti muista toiminnoista kriisinratkaisuvälineitä käyttäen; |
Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 11 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
11. Arvostus, joka ei ole kaikkien tässä artiklassa säädettyjen vaatimusten mukainen, on katsottava tilapäiseksi, kunnes riippumaton henkilö on tehnyt arvostuksen, jossa on noudatettu täysin kaikkia tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Tämä jälkikäteen suoritettava lopullinen arvostus on tehtävä niin pian kuin se on käytännössä mahdollista. |
11. Arvostus, joka ei ole kaikkien tässä artiklassa säädettyjen vaatimusten mukainen, on katsottava tilapäiseksi, kunnes riippumaton ja puolueeton henkilö on tehnyt arvostuksen, jossa on noudatettu täysin kaikkia tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Tämä jälkikäteen suoritettava lopullinen arvostus on tehtävä niin pian kuin se on käytännössä mahdollista. |
Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 1 kohta – b alakohta – iv alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
iv) arvioijien, hallinnonhoitajien, kirjanpitäjien, asianajajien ja muiden sellaisten ammattihenkilöiden nimeäminen, erottaminen ja korvaaminen, joita voidaan tarvita avustamaan kansallista kriisinratkaisuviranomaista, sekä näiden henkilöiden tehtävien suorittaminen; |
iv) arvioijien, hallinnonhoitajien, kirjanpitäjien, asianajajien ja muiden ammattihenkilöiden nimeäminen, erottaminen ja korvaaminen, jos se on tarpeen kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen avustamiseksi, sekä sen tehtävien tehokkaampi suorittaminen; |
Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi 25 artikla – 1 kohta – b alakohta – v alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
v) muut asiat, joihin kriisinratkaisuneuvosto saattaa viitata; |
v) muut asiat, joihin kriisinratkaisuneuvosto saattaa viitata kriisinratkaisumenettelyyn liittyvissä asioissa; |
Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 2 kohta – johdantokappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Jos kansallinen kriisinratkaisuviranomainen ei ole soveltanut 16 artiklassa tarkoitettua päätöstä tai on soveltanut sitä tavalla, jolla ei pystytä saavuttamaan tämän asetuksen mukaisia kriisinratkaisutavoitteita, kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet määrätä kriisinratkaisun kohteena oleva laitos |
2. Jos kansallinen kriisinratkaisuviranomainen ei ole soveltanut 16 artiklassa tarkoitettua päätöstä tai on soveltanut sitä tavalla, jolla ei pystytä saavuttamaan tämän asetuksen mukaisia kriisinratkaisutavoitteita, kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet määrätä kriisinratkaisun kohteena oleva laitos toteuttamaan seuraavat toimet tai käyttää mitä tahansa muita pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviin sisältyviä valtuuksia: |
Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi 42 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Kriisinratkaisuneuvoston erityistehtävien vuoksi osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit voivat pyytää omien menettelyjensä mukaisesti kriisinratkaisuneuvostoa vastaamaan kirjallisesti niiden sille esittämiin huomautuksiin tai kysymyksiin, jotka koskevat tämän asetuksen mukaisia kriisinratkaisuneuvoston tehtäviä. |
1. Kriisinratkaisuneuvoston erityistehtävien vuoksi osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit voivat pyytää omien menettelyjensä mukaisesti kriisinratkaisuneuvostoa vastaamaan kirjallisesti niiden sille esittämiin huomautuksiin tai kysymyksiin, jotka koskevat tämän asetuksen mukaisia kriisinratkaisuneuvoston tehtäviä. Kriisinratkaisuneuvoston on toimitettava vastauksensa osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille kohtuullisessa ajassa. |
Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi 51 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Käsiteltäessä yksittäistä yhteisöä tai konsernia, joka on sijoittautunut vain yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon, kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto tekee päätöksensä osallistuvien jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä. Äänten mennessä tasan pääjohtajan ääni ratkaisee. |
1. Käsiteltäessä yksittäistä yhteisöä tai konsernia, joka on sijoittautunut vain yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon, kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto tekee päätöksensä 49 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla osallistuvien jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Äänten mennessä tasan pääjohtajan ääni ratkaisee. |
Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi 66 artikla – 3 kohta – johdantokappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
3. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti seuraavien seikkojen määrittämiseksi: |
3. Rajoittamatta 1 kohdan toisen alakohdan soveltamista siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 82 artiklan mukaisesti seuraavien seikkojen määrittämiseksi: |
Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi 69 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Kriisinratkaisuneuvosto voi tehdä kriisinratkaisurahastoa varten lainasopimuksia tai sopia muista tukimuodoista rahoituslaitosten tai muiden kolmansien osapuolten kanssa, jos 66 ja 67 artiklan mukaisesti perityt määrät eivät ole välittömästi käytettävissä tai eivät riitä kriisinratkaisurahaston käytön kustannusten kattamiseen. |
1. Kriisinratkaisuneuvosto voi tehdä kriisinratkaisurahastoa varten lainasopimuksia tai sopia muista tukimuodoista ensisijaisesti yksityisten ja, jos tämä ei ole mahdollista, julkisten rahoituslaitosten tai muiden kolmansien osapuolten kanssa, jos 66 ja 67 artiklan mukaisesti perityt määrät eivät ole välittömästi käytettävissä tai eivät riitä kriisinratkaisurahaston käytön kustannusten kattamiseen. |
Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi 82 artikla – 5 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
5. Edellä olevien 62 artiklan 5 kohdan, 65 artiklan 5 kohdan, 66 artiklan 3 kohdan, 67 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. |
5. Edellä olevien 62 artiklan 5 kohdan, 65 artiklan 5 kohdan, 66 artiklan 3 kohdan, 67 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. |
Perustelu | |
Vastalauseiden esittämistä koskevaa määräaikaa on pidennettävä, jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston on mahdollista tarkastella delegoitua säädöstä perusteellisesti ja päättää, onko sen hyväksyminen esitetyssä muodossa asianmukaista ja oikein. | |
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Yhdenmukaiset säännöt ja yhdenmukainen menettely luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa |
||||
|
Viiteasiakirjat |
COM(2013)0520 – C7-0223/2013 – 2013/0253(COD) |
||||
|
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
ECON 10.9.2013 |
|
|
|
|
|
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
JURI 10.9.2013 |
||||
|
Valmistelija Nimitetty (pvä) |
Dimitar Stoyanov 17.9.2013 |
||||
|
Valiokuntakäsittely |
14.10.2013 |
|
|
|
|
|
Hyväksytty (pvä) |
5.11.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
20 0 1 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Rebecca Taylor, Alexandra Thein, Cecilia Wikström, Zbigniew Ziobro, Tadeusz Zwiefka |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Eva Lichtenberger, József Szájer |
||||
PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (12.12.2013)
talous- ja raha-asioiden valiokunnalle
ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta
(COM(2013)0520 – C7‑0223/2013 – 2013/0253(COD))
Valmistelija: Constance Le Grip
LYHYET PERUSTELUT
Talous- ja rahaliiton vahvistaminen luomalla euroalueen maiden pankkiunioni on Euroopan yhdentymisessä välttämätön vaihe, ja sen pitäisi vakauttaa ja tervehdyttää rahoituspalvelujen sisämarkkinoita, palauttaa kansalaisten ja markkinoiden luottamus ja korjata rahoitusmarkkinoiden pirstoutuminen, joka on lisääntynyt talouskriisin aikana.
Valmistelija vastaa pankkiunionin toisen pilarin institutionaalisesta kehyksestä, johon sisältyy yhteinen kriisinratkaisumekanismi ja yhteinen kriisinratkaisurahasto. Tämä mekanismi, joka täydentää komission syyskuussa 2012 ehdottamaa yhteistä valvontamekanismia, keskittää pankkikriisien hallintaan liittyvät toimivaltuudet ja keskeiset resurssit euroalueella ja johtaa unionin tason yhdennettyyn kriisinratkaisumekanismiin. Sen kulmakivinä ovat yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset ja komissio. Tällaiseen rakenteeseen liittyy erittäin merkittäviä institutionaalisia kysymyksiä, jotka on saatettava perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan tietoon ja jotka toimitetaan kaikille Euroopan parlamentin jäsenille.
Valmistelija haluaa kuitenkin palauttaa mieliin talous- ja raha-asioiden valiokunnan aiheesta ”Kohti pankkiunionia” esittämän ja täysistunnossa Strasbourgissa syyskuussa 2012 hyväksytyn päätöslauselman 6 kohdan, jossa korostetaan, että ”kaikkien valvontaan liittyvien suurten muutosten yhteydessä, esimerkiksi siirrettäessä valvontaa muille toimielimille, on vastaavasti lisättävä kyseisten toimielinten avoimuutta ja tilivelvollisuutta Euroopan parlamenttia kohtaan, jolla on oltava täydet oikeudet esittää kysymyksiä sekä täydet valtuudet nimitys- ja talousarviomenettelyissä”.
Valmistelija kannattaa lopullista tavoitetta, joka on pankkiunionin ja siten myös yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston hallinnon sijoittaminen unionin institutionaaliseen kehykseen, ja katsoo, että kansallisten ja unionin toimintapolitiikkojen nykyinen ero on poistettava. Hänen mukaansa ehdotusta on tarpeen parantaa kolmen pääkohdan osalta, joista hän on esittänyt tarkistuksia:
• Institutionaaliseen kehykseen liittyvän III osan rakennetta on muutettava pääasiassa yhdistämällä I ja IV osasto.
• Kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisuvaltuuksia koskevaa parlamentaarista valvontaa on vahvistettava.
• Tämän unionin uuden viraston demokraattista vastuuta Euroopan parlamenttia ja osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisia parlamentteja kohtaan on vahvistettava.
Valmistelija hyväksyy komission ehdotuksen oikeusperustan (SEUT-sopimuksen 114 artikla), jonka nojalla voidaan toteuttaa sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevia toimenpiteitä jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi. Hän ehdottaa tarkistuksissaan kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisuvaltuuksien harjoittamiseen kohdistuvaa vahvistettua parlamentaarista valvontaa, joka toteutuisi siten, että kriisinratkaisuneuvoston pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämiseen sovelletaan Euroopan parlamentin hyväksyntää ja Euroopan parlamentin, sen toimivaltaisen valiokunnan tai pelkästään toimivaltaisen valiokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien kanssa käydään säännöllisiä keskusteluja.
Valmistelija toivoo myös, että voidaan käyttää yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien toimivaltuuksia, jotka niille on myönnetty SEUT-sopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa N:o 1 ja SEUT-sopimuksen 69, 70, 71 ja 352 artiklassa. Tarkoituksena on taata kriisinratkaisuneuvoston vuotuisen työohjelman toimittaminen osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille, niiden mahdollisuus esittää sille ohjelmasta perusteltuja huomautuksia sekä kriisinratkaisuneuvoston edellisen varainhoitovuoden tilinpäätöksen toimittaminen.
TARKISTUKSET
Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:
Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(1) Pankkipalvelujen sisämarkkinoiden yhdentämisellä on ratkaiseva merkitys, kun taloutta pyritään elvyttämään unionissa. Nykyinen rahoitus- ja talouskriisi on kuitenkin osoittanut, että tämän alan sisämarkkinoiden toiminta on vaarassa ja rahoitusalan pirstoutuminen on yhä suurempana uhkana. Pankkienväliset markkinat eivät ole enää yhtä likvidit, ja rajatylittävä pankkitoiminta on vähenemässä, mikä johtuu häiriöiden leviämisen pelosta ja heikosta luottamuksesta muihin kansallisiin pankkijärjestelmiin ja jäsenvaltioiden kykyyn tukea pankkeja. |
(1) Pankkipalvelujen sisämarkkinoiden yhdentämisellä on ratkaiseva merkitys, kun taloutta pyritään elvyttämään unionissa. Nykyinen rahoitus- ja talouskriisi on kuitenkin osoittanut, että tämän alan sisämarkkinoiden toiminta on vaarassa ja rahoitusalan pirstoutuminen on yhä suurempana uhkana. Pankkienväliset markkinat eivät ole enää yhtä likvidit, ja rajatylittävä pankkitoiminta on vähenemässä, mikä johtuu häiriöiden leviämisen pelosta ja heikosta luottamuksesta muihin kansallisiin pankkijärjestelmiin ja jäsenvaltioiden kykyyn tukea pankkeja. Tämä on todellinen huolenaihe sisämarkkinoilla, joilla pankkilaitoksilla on eurooppalainen toimilupa ja useimmat niistä toimivat useammassa jäsenvaltiossa. |
Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(7) Rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta on olennaisen tärkeää varmistaa, että unionissa tehdään toimivia kriisinratkaisupäätöksiä kaatumassa olevista pankeista ja myös unionin tasolla kerätyn rahoituksen käytöstä. Pankkien kaatuminen yhdessä jäsenvaltiossa voi vaikuttaa sisämarkkinoilla koko unionin rahoitusmarkkinoiden vakauteen. Toimivien ja yhdenmukaisten kriisinratkaisusääntöjen sekä yhtäläisten kriisinratkaisun rahoitusehtojen varmistaminen ei ole pelkästään niiden jäsenvaltioiden etujen mukaista, joissa pankit toimivat, vaan yleisesti kaikkien jäsenvaltioiden etujen mukaista, koska sillä säilytetään kilpailu ja parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa. Pankkijärjestelmät ovat sisämarkkinoilla vahvasti kytköksissä toisiinsa, pankkikonsernit ovat kansainvälisiä ja ulkomaisten varojen osuus pankkien varoista on suuri. Yhteiseen valvontamekanismiin (YVM) osallistuvien jäsenvaltioiden pankkikriiseillä olisi ilman yhteistä kriisinratkaisumekanismia voimakkaampi kielteinen vaikutus myös valvontamekanismiin osallistumattomiin jäsenvaltioihin. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin käyttöönotto lisää osallistuvien jäsenvaltioiden pankkien vakautta, estää kriisien leviämisen osallistumattomiin jäsenvaltioihin ja helpottaa siten koko sisämarkkinoiden toimintaa. |
(7) Rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta on olennaisen tärkeää varmistaa, että unionissa tehdään yhtenäisiä ja johdonmukaisia kriisinratkaisupäätöksiä kaatumassa olevista pankeista ja myös unionin tasolla kerätyn rahoituksen käytöstä noudattaen yhtenäistettyä päätöksentekomenettelyä, joka mahdollistaa nopeat toimet. Pankkien kaatuminen yhdessä jäsenvaltiossa voi vaikuttaa sisämarkkinoilla koko unionin rahoitusmarkkinoiden vakauteen. Toimivien, yhdenmukaisten ja johdonmukaisten kriisinratkaisusääntöjen sekä yhtäläisten kriisinratkaisun rahoitusehtojen varmistaminen ei ole pelkästään niiden jäsenvaltioiden etujen mukaista, joissa pankit toimivat, vaan yleisesti kaikkien jäsenvaltioiden etujen mukaista, koska sillä säilytetään kilpailu ja parannetaan sisämarkkinoiden toimintaa. Pankkijärjestelmät ovat sisämarkkinoilla vahvasti kytköksissä toisiinsa, pankkikonsernit ovat kansainvälisiä ja ulkomaisten varojen osuus pankkien varoista on suuri. Yhteiseen valvontamekanismiin (YVM) osallistuvien jäsenvaltioiden pankkikriiseillä olisi ilman yhteistä kriisinratkaisumekanismia voimakkaampi kielteinen vaikutus myös valvontamekanismiin osallistumattomiin jäsenvaltioihin. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin käyttöönotto lisää osallistuvien jäsenvaltioiden pankkien vakautta, estää kriisien leviämisen osallistumattomiin jäsenvaltioihin ja helpottaa siten koko sisämarkkinoiden toimintaa. |
Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(10) Kriisinratkaisuvelvollisuuksien jakamisen kansallisen tason ja unionin tason välillä olisi vastattava valvontavelvollisuuksien jakamista näiden tasojen välillä. Niin kauan kuin valvonta on jäsenvaltiossa kansallista, kyseisen jäsenvaltion olisi edelleen oltava vastuussa pankin kaatumisen taloudellisista seurauksista. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi olisi sen vuoksi ulotettava koskemaan ainoastaan sellaisia pankkeja ja rahoituslaitoksia, jotka ovat sijoittautuneet yhteiseen valvontamekanismiin osallistuviin jäsenvaltioihin ja jotka ovat EKP:n valvonnan alaisia yhteisen valvontamekanismin puitteissa. Pankkien, jotka ovat sijoittautuneet yhteiseen valvontamekanismiin osallistumattomiin jäsenvaltioihin, ei tulisi kuulua yhteisen kriisinratkaisumekanismin piiriin. Näiden jäsenvaltioiden kuuluminen yhteiseen valvontamekanismiin loisi niille vääränlaisia kannustimia. Niiden valvontaviranomaiset voisivat erityisesti alkaa kohdella helläkätisemmin omalla lainkäyttöalueellaan olevia pankkeja, koska kyseisten viranomaisten ei tarvitsisi kantaa pankkien kaatumiseen liittyvää taloudellista riskiä kokonaan. Sen vuoksi yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin olisi kuuluttava ainoastaan yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvat jäsenvaltiot, jotta varmistettaisiin rinnakkaisuus valvontamekanismin kanssa. Jäsenvaltioiden liittyessä yhteiseen valvontamekanismiin ne tulisivat automaattisesti myös yhteisen kriisinratkaisumekanismin piiriin. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin odotetaan viime kädessä ulottuvan koskemaan koko sisämarkkinoita. |
(10) Kriisinratkaisuvelvollisuuksien jakamisen kansallisen tason ja unionin tason välillä olisi vastattava valvontavelvollisuuksien jakamista näiden tasojen välillä. Niin kauan kuin valvonta on jäsenvaltiossa kansallista, kyseisen jäsenvaltion olisi myös edelleen oltava vastuussa pankin kaatumisen taloudellisista seurauksista. Yhteinen kriisinratkaisumekanismi olisi sen vuoksi ulotettava koskemaan ainoastaan sellaisia pankkeja ja rahoituslaitoksia, jotka ovat sijoittautuneet yhteiseen valvontamekanismiin osallistuviin jäsenvaltioihin ja jotka ovat EKP:n valvonnan alaisia yhteisen valvontamekanismin puitteissa. Pankkien, jotka ovat sijoittautuneet yhteiseen valvontamekanismiin osallistumattomiin jäsenvaltioihin, ei tulisi kuulua yhteisen kriisinratkaisumekanismin piiriin. Näiden jäsenvaltioiden kuuluminen yhteiseen valvontamekanismiin loisi niille vääränlaisia kannustimia. Niiden valvontaviranomaiset voisivat erityisesti alkaa kohdella helläkätisemmin omalla lainkäyttöalueellaan olevia pankkeja, koska kyseisten viranomaisten ei tarvitsisi kantaa pankkien kaatumiseen liittyvää taloudellista riskiä kokonaan. Sen vuoksi yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin olisi kuuluttava ainoastaan yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvat jäsenvaltiot, jotta varmistettaisiin rinnakkaisuus valvontamekanismin kanssa. Jäsenvaltioiden liittyessä yhteiseen valvontamekanismiin ne tulisivat automaattisesti myös yhteisen kriisinratkaisumekanismin piiriin. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin olisi viime kädessä ulotuttava koskemaan koko sisämarkkinoita. |
Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(19) Jotta päätöksentekomenettely olisi kriisinratkaisussa nopeaa ja tehokasta, kriisinratkaisuneuvoston olisi oltava erityinen unionin virasto, jolla on sen erityistehtäviä vastaavat rakenne ja joka poikkeaa kaikkien muiden unionin virastojen mallista. Sen kokoonpanossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikki edut, jotka ovat merkityksellisiä kriisinratkaisumenettelyissä. Kriisinratkaisuneuvoston olisi toimittava johdon istunnoissa ja täysistunnoissa. Johdon istunnossa siihen olisi kuuluttava pääjohtaja, varapääjohtaja sekä komission ja EKP:n edustajat. Ottaen huomioon kriisinratkaisuneuvoston tehtävät neuvoston olisi nimitettävä pääjohtaja ja varapääjohtaja komission ehdotuksesta kuultuaan ensin Euroopan parlamenttia. Kun kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto keskustelee yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneen pankin tai konsernin kriisiratkaisusta, sen olisi kutsuttava päätöksentekomenettelyyn mukaan myös asianomaisen jäsenvaltion nimeämä jäsen, joka edustaa sen kansallista kriisinratkaisuviranomaista. Kun kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto keskustelee rajojen yli toimivasta konsernista, sen päätöksentekomenettelyyn olisi kutsuttava mukaan myös kotijäsenvaltion ja kaikkien vastaanottavien jäsenvaltioiden nimeämät jäsenet, jotka edustavat asianomaisia kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia. Kotijäsenvaltion viranomaisilla ja vastaanottavien jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi kuitenkin oltava tasapainoinen vaikutus päätökseen, minkä vuoksi vastaanottavien jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi oltava yksi yhteinen ääni. Kriisiratkaisuneuvoston kokouksiin voidaan kutsua myös tarkkailijoita, muun muassa Euroopan vakausmekanismin ja euroryhmän edustaja. |
(19) Jotta päätöksentekomenettely olisi kriisinratkaisussa nopeaa ja tehokasta, kriisinratkaisuneuvoston olisi oltava erityinen unionin virasto, jolla on sen erityistehtäviä vastaava oma rakenne ja joka poikkeaa kaikkien muiden unionin virastojen mallista. Sen kokoonpanossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikki edut, jotka ovat merkityksellisiä kriisinratkaisumenettelyissä. Kriisinratkaisuneuvoston olisi toimittava johdon istunnoissa ja täysistunnoissa. Johdon istunnossa siihen olisi kuuluttava pääjohtaja, varapääjohtaja sekä komission ja EKP:n edustajat. Ottaen huomioon kriisinratkaisuneuvoston tehtävät neuvoston olisi nimitettävä pääjohtaja ja varapääjohtaja komission ehdotuksesta saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän. Kun kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto keskustelee yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneen pankin tai konsernin kriisiratkaisusta, sen olisi kutsuttava päätöksentekomenettelyyn mukaan myös asianomaisen jäsenvaltion nimeämä jäsen, joka edustaa sen kansallista kriisinratkaisuviranomaista. Kun kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto keskustelee rajojen yli toimivasta konsernista, sen päätöksentekomenettelyyn olisi kutsuttava mukaan myös kotijäsenvaltion ja kaikkien vastaanottavien jäsenvaltioiden nimeämät jäsenet, jotka edustavat asianomaisia kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia. Kotijäsenvaltion viranomaisilla ja vastaanottavien jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi kuitenkin oltava tasapainoinen vaikutus päätökseen, minkä vuoksi vastaanottavien jäsenvaltioiden viranomaisilla olisi oltava yksi yhteinen ääni. Kriisiratkaisuneuvoston kokouksiin voidaan kutsua myös tarkkailijoita, muun muassa Euroopan vakausmekanismin, euroryhmän ja Euroopan parlamentin edustaja. |
Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 a kappale (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(19 a) Unionin toimielinten vilpittömän yhteistyön periaate on vahvistettu perussopimuksissa ja erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa. |
Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 21 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(21) Kriisinratkaisuneuvoston ja tarvittaessa komission olisi korvattava direktiivillä [ ] nimetyt kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät kriisinratkaisun päätöksentekomenettelyyn. Direktiivillä [ ] nimettyjen kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi hoidettava edelleen sellaisia tehtäviä, jotka liittyvät kriisinratkaisuneuvoston hyväksymien kriisinratkaisujärjestelmien täytäntöönpanoon. Avoimuuden ja demokraattisen valvonnan varmistamiseksi sekä unionin toimielinten oikeuksien suojaamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi oltava vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaikista tämän asetuksen perusteella tehtävistä päätöksistä. Samoista avoimuuteen ja demokraattiseen valvontaan liittyvistä syistä kansallisilla parlamenteilla olisi oltava tietyt oikeudet saada tietoja kriisinratkaisuneuvoston toiminnasta ja käydä sen kanssa vuoropuhelua. |
(21) Kriisinratkaisuneuvoston ja tarvittaessa komission olisi korvattava direktiivillä [ ] nimetyt kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät kriisinratkaisun päätöksentekomenettelyyn. Direktiivillä [ ] nimettyjen kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi hoidettava edelleen sellaisia tehtäviä, jotka liittyvät kriisinratkaisuneuvoston hyväksymien kriisinratkaisujärjestelmien täytäntöönpanoon. Avoimuuden ja demokraattisen valvonnan varmistamiseksi sekä unionin toimielinten oikeuksien suojaamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi oltava kaikista tämän asetuksen perusteella tehtävistä päätöksistä vastuussa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jotka ovat demokraattisesti oikeutettuja, eurooppalaisia ja jäsenvaltioita edustavia instituutioita. |
Perustelu | |
Kohta muutetaan vastaamaan YVM-ehdotuksen johdanto-osan 55 kappaletta, jonka mukaan EKP:n on ”oltava näiden tehtävien hoitamisesta vastuussa Euroopan parlamentille ja ministerineuvostolle, jotka ovat demokraattisesti oikeutettuja, eurooppalaisia ja jäsenvaltioita edustavia instituutioita”. | |
Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 21 a kappale (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(21 a) Avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja demokraattisen valvonnan varmistamiseksi ja ottaen huomioon kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisutoimien vaikutus koko unionin etuihin ja rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden yhtenäisyyteen ja eheyteen, mukaan lukien niiden mahdollinen vaikutus kansallisten pankkijärjestelmien rakenteisiin unionissa, kansallisilla parlamenteilla olisi oltava oikeus saada tietoja kriisinratkaisuneuvoston toiminnasta ja käydä sen kanssa vuoropuhelua. |
Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 21 b kappale (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
(21 b) Kriisinratkaisuneuvoston edustajaa olisi osallistuvien jäsenvaltioiden parlamenttien pyynnöstä voitava kuulla asianomaisten kansallisten parlamenttien toimivaltaisissa valiokunnissa toimivaltaisen kansallisen viranomaisen läsnäollessa. |
Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 26 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(26) Sen varmistamiseksi, että kriisiratkaisutoimi voidaan toteuttaa nopeasti sen käydessä tarpeelliseksi, kriisinratkaisuneuvoston olisi tiiviisti seurattava yhteistyössä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen tai EKP:n kanssa, mikä on kyseisten laitosten tilanne ja noudattavatko ne niitä varten toteutettuja varhaisen asiaan puuttumisen toimenpiteitä. |
(26) Sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisutoimi voidaan käynnistää nopeasti sen käydessä tarpeelliseksi, kriisinratkaisuneuvoston olisi tiiviisti seurattava yhteistyössä asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen tai EKP:n kanssa, mikä on kyseisten laitosten tilanne ja noudattavatko ne niitä varten toteutettuja varhaisen asiaan puuttumisen toimenpiteitä. |
Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 27 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(27) Kriisinratkaisuprosessi olisi pantava täytäntöön lyhyen ajan kuluessa, jotta rahoitusmarkkinoille ja taloudelle koituisi mahdollisimman vähän häiriötä. Komission olisi voitava saada koko kriisinratkaisumenettelyn aikana kaikki tiedot, joita se katsoo tarvitsevansa voidakseen tehdä tietoihin perustuvan päätöksen kriisinratkaisuprosessissa. Jos komissio päättää asettaa laitoksen kriisinratkaisuun, kriisinratkaisuneuvoston olisi viipymättä hyväksyttävä kriisinratkaisujärjestelmä, jossa vahvistetaan käytettävien kriisinratkaisuvälineiden ja ‑valtuuksien yksityiskohdat sekä mahdollisten rahoitusjärjestelyjen käyttö. |
(27) Kriisinratkaisuprosessi olisi pantava täytäntöön hyvin lyhyen ajan kuluessa, jotta rahoitusmarkkinoille ja taloudelle koituisi mahdollisimman vähän häiriötä. Komission olisi voitava saada koko kriisinratkaisumenettelyn aikana kaikki tiedot, joita se katsoo tarvitsevansa voidakseen tehdä tietoihin perustuvan päätöksen kriisinratkaisuprosessissa. Jos komissio päättää asettaa laitoksen kriisinratkaisuun, kriisinratkaisuneuvoston olisi viipymättä hyväksyttävä kriisinratkaisujärjestelmä, jossa vahvistetaan käytettävien kriisinratkaisuvälineiden ja ‑valtuuksien yksityiskohdat sekä mahdollisten rahoitusjärjestelyjen käyttö. |
Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 28 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(28) Kaatumassa olevan laitoksen selvittäminen tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä saattaisi vaarantaa rahoitusvakauden, keskeyttää olennaisten palvelujen tarjonnan ja vaikuttaa tallettajien suojaan. Tällöin kriisinratkaisuvälineiden käyttö on yleisen edun mukaista. Sen vuoksi kriisinratkaisun tavoitteena olisi oltava olennaisten rahoituspalvelujen jatkuvuuden varmistaminen, rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttäminen, moraalikadon vähentäminen huolehtimalla siitä, että kaatumassa olevat laitokset turvautuvat mahdollisimman vähän julkiseen rahoitustukeen, sekä tallettajien suojaaminen. |
(28) Kaatumassa olevan laitoksen selvittäminen tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä saattaisi vaarantaa rahoitusvakauden, keskeyttää olennaisten palvelujen tarjonnan ja vaikuttaa tallettajien suojaan. Tällöin kriisinratkaisuvälineiden käyttö on yleisen edun mukaista. Kriisinratkaisun tavoitteena olisi tämän vuoksi oltava olennaisten rahoituspalvelujen jatkuvuuden varmistaminen, rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttäminen, moraalikadon vähentäminen huolehtimalla siitä, että kaatumassa olevat laitokset turvautuvat mahdollisimman vähän julkiseen rahoitustukeen, tallettajien suojaaminen sekä kestävän ja tasapainoisen talouskasvun edistäminen. |
Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 36 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(36) Komission olisi kulloisenkin tapauksen olosuhteiden mukaisesti vahvistettava kehys kriisinratkaisutoimia varten, ja sillä olisi oltava mahdollisuus määrätä käyttöön kaikki tarvittavat kriisinratkaisuvälineet. Kriisinratkaisuneuvoston olisi päätettävä yksityiskohtaisesta kriisinratkaisujärjestelmästä tämän selkeän ja tarkan kehyksen rajoissa. Käytettävissä oleviin kriisinratkaisuvälineisiin olisi kuuluttava liiketoiminnan myynti, omaisuudenhoitoyhtiön käyttö, velkakirjojen arvon alaskirjaus ja varojen erottelu, joista säädetään myös direktiivissä [ ]. Kehyksen avulla olisi myös voitava arvioida, täyttyvätkö pääomainstrumenttien alaskirjauksen ja muuntamisen edellytykset. |
(36) Komission olisi kriisinratkaisuneuvoston laatimien kriisinratkaisusuunnitelmien luonnosten pohjalta kulloisenkin tapauksen olosuhteiden mukaisesti vahvistettava kehys kriisinratkaisutoimia varten, ja sillä olisi oltava mahdollisuus määrätä käyttöön kaikki tarvittavat kriisinratkaisuvälineet. Kriisinratkaisuneuvoston olisi päätettävä nopeasti ja tehokkaasti yksityiskohtaisesta kriisinratkaisujärjestelmästä tämän selkeän ja tarkan kehyksen rajoissa. Käytettävissä oleviin kriisinratkaisuvälineisiin olisi kuuluttava liiketoiminnan myynti, omaisuudenhoitoyhtiön käyttö, velkakirjojen arvon alaskirjaus ja varojen erottelu, joista säädetään myös direktiivissä [ ]. Kehyksen avulla olisi myös voitava arvioida, täyttyvätkö pääomainstrumenttien alaskirjauksen ja muuntamisen edellytykset. |
Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 39 kappale | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
(39) Tehokkaassa kriisinratkaisujärjestelyssä olisi minimoitava kaatumassa olevan laitoksen kriisinratkaisusta veronmaksajille aiheutuvat kustannukset. Lisäksi sillä olisi varmistettava, että jopa suurten ja järjestelmän kannalta merkittävien laitosten kriisinratkaisu voidaan toteuttaa vaarantamatta rahoitusvakautta. Tämä tavoite saavutetaan velkakirjojen arvon alaskirjauksella, jolla varmistetaan, että yhteisön osakkeenomistajat ja velkojat kärsivät asianmukaiset tappiot ja kantavat asianmukaisen osan näistä kustannuksista. Tätä varten kriisinratkaisukehykseen olisi sisällytettävä lakisääteiset valtuudet velkojen alaskirjaamiseen muita kriisiratkaisuvälineitä täydentävänä vaihtoehtona, kuten finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä on suositellut. |
(39) Nopeassa ja tehokkaassa kriisinratkaisujärjestelyssä olisi minimoitava kaatumassa olevan laitoksen kriisinratkaisusta veronmaksajille aiheutuvat kustannukset. Lisäksi sillä olisi varmistettava, että jopa suurten ja järjestelmän kannalta merkittävien laitosten kriisinratkaisu voidaan toteuttaa vaarantamatta rahoitusvakautta. Tämä tavoite saavutetaan velkakirjojen arvon alaskirjauksella, jolla varmistetaan, että yhteisön osakkeenomistajat ja velkojat kärsivät asianmukaiset tappiot ja kantavat asianmukaisen osan näistä kustannuksista. Tätä varten kriisinratkaisukehykseen olisi sisällytettävä lakisääteiset valtuudet velkojen alaskirjaamiseen muita kriisiratkaisuvälineitä täydentävänä vaihtoehtona, kuten finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä on suositellut. |
Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi 39 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Pääjohtajan, varapääjohtajan ja komission ja EKP:n nimittämien kriisinratkaisuneuvoston jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Jollei 53 artiklan 6 kohdasta muuta johdu, toimikautta ei voida uusia. |
2. Pääjohtajan, varapääjohtajan ja komission ja EKP:n nimittämien kriisinratkaisuneuvoston jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Jollei 52 artiklan 6 kohdasta muuta johdu, toimikautta ei voida uusia. |
Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi 39 artikla – 3 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
a) kriisinratkaisuneuvoston täysistunto, jonka tehtävät määritellään 47 artiklassa; |
a) kriisinratkaisuneuvoston täysistunto, jonka tehtävät määritellään 46 artiklassa; |
Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi 39 artikla – 3 kohta – b alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
b) kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto, jonka tehtävät määritellään 51 artiklassa; |
b) kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto, jonka tehtävät määritellään 50 artiklassa; |
Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi 39 artikla – 3 kohta – c alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
c) pääjohtaja, jonka tehtävät määritellään 53 artiklassa. |
c) pääjohtaja, jonka tehtävät määritellään 52 artiklassa. |
Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi 41 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Kriisinratkaisuneuvosto toimittaa vuosittain Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle kertomuksen sille tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamisesta. |
2. Kriisinratkaisuneuvosto toimittaa vuosittain Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille kertomuksen sille tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamisesta. |
Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi 41 artikla – 3 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
3. Pääjohtaja esittää kyseisen kertomuksen julkisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. |
3. Pääjohtaja esittää kyseisen kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. |
Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi 41 artikla – 3 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
3 a. Osallistuvien jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit voivat esittää kriisinratkaisuneuvostolle perustellut huomautuksensa tästä kertomuksesta. |
Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi 41 artikla – 6 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
6. Kriisinratkaisuneuvosto vastaa suullisesti tai kirjallisesti Euroopan parlamentin tai neuvoston sille osoittamiin kysymyksiin omien menettelyjensä mukaisesti mahdollisten sellaisten osallistuvien jäsenvaltioiden edustajien läsnäollessa, joiden rahayksikkö ei ole euro. |
6. Kriisinratkaisuneuvosto vastaa suullisesti tai kirjallisesti Euroopan parlamentin tai neuvoston sille osoittamiin kysymyksiin omien menettelyjensä mukaisesti mahdollisten sellaisten osallistuvien jäsenvaltioiden edustajien läsnäollessa, joiden rahayksikkö ei ole euro. Kriisinratkaisuneuvosto vastaa kohtuullisessa ajassa sille esitettyihin kysymyksiin. |
Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi 41 artikla – 7 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
7. Pääjohtaja voi käydä pyynnöstä luottamuksellisia suullisia keskusteluja suljettujen ovien takana Euroopan parlamentin toimivaltaisen valiokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien kanssa silloin, kun tällaisia keskusteluja edellytetään perussopimuksen mukaisten Euroopan parlamentin toimivaltuuksien käyttämiseksi. Euroopan parlamentti ja kriisinratkaisuneuvosto tekevät sopimuksen yksityiskohtaisista säännöistä näiden keskustelujen järjestämiseksi varmistaakseen täyden luottamuksellisuuden niiden salassapitovelvoitteiden mukaisesti, jotka EKP:lle on määrätty asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisena toimivaltaisena viranomaisena. |
7. Pääjohtaja voi käydä Euroopan parlamentin pyynnöstä tai omasta pyynnöstään luottamuksellisia suullisia keskusteluja suljettujen ovien takana Euroopan parlamentin toimivaltaisen valiokunnan puheenjohtajan ja koordinaattoreiden kanssa silloin, kun tällaisia keskusteluja edellytetään perussopimuksen mukaisten Euroopan parlamentin toimivaltuuksien käyttämiseksi. |
Perustelu | |
EP:n ja kriisinratkaisuneuvoston välistä sopimusta koskevat säännökset on koottu 41 artiklan uuteen 9 kohtaan. | |
Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi 41 artikla – 8 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
8. Kriisinratkaisuneuvosto tekee yhteistyötä parlamentin kanssa kaikkien parlamentin tekemien tutkimusten aikana SEUT-sopimuksen mukaisesti. Kriisinratkaisuneuvosto ja parlamentti sopivat asianmukaisista järjestelyistä, jotka liittyvät kriisinratkaisuneuvostolle tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamisen demokraattista vastuuvelvollisuutta ja valvontaa koskeviin käytännön menettelyihin. Nämä järjestelyt koskevat muun muassa tiedonsaantia, yhteistyötä tutkimuksissa ja tietoja pääjohtajan valintamenettelystä. |
8. Kriisinratkaisuneuvosto tekee yhteistyötä parlamentin kanssa kaikkien parlamentin tekemien tutkimusten aikana SEUT-sopimuksen mukaisesti. |
Perustelu | |
EP:n ja kriisinratkaisuneuvoston välistä sopimusta koskevat säännökset on koottu 41 artiklan uuteen 9 kohtaan. | |
Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi 41 artikla – 8 a kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
8 a. Euroopan parlamentti ja kriisinratkaisuneuvosto sopivat asianmukaisista järjestelyistä, jotka liittyvät kriisinratkaisuneuvostolle tällä asetuksella annettujen tehtävien hoitamisen demokraattista vastuuvelvollisuutta ja valvontaa koskeviin käytännön menettelyihin. |
|
|
Näissä järjestelyissä vahvistetaan käytännön menettelyt luottamuksellisten keskustelujen järjestämiseksi suljettujen ovien takana kriisinratkaisuneuvoston ja Euroopan parlamentin toimivaltaisen valiokunnan puheenjohtajan ja koordinaattoreiden välillä, jotta varmistetaan täysi luottamuksellisuus EKP:lle asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisena toimivaltaisena viranomaisena määrättyjen salassapitovelvoitteiden mukaisesti. |
|
|
Nämä järjestelyt koskevat myös muun muassa tiedonsaantia, yhteistyötä tutkimuksissa ja tietoja pääjohtajan valintamenettelystä. |
Perustelu | |
EP:n ja kriisinratkaisuneuvoston välistä sopimusta koskevat säännökset on koottu 41 artiklan uuteen 9 kohtaan. | |
Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi 42 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Osallistuvan jäsenvaltion kansallinen parlamentti voi pyytää pääjohtajaa osallistumaan näkemysten vaihtoon kyseisen jäsenvaltion luottolaitosten kriisinratkaisusta yhdessä kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen edustajan kanssa. |
2. Osallistuvan jäsenvaltion kansallinen parlamentti voi kutsua pääjohtajan osallistumaan näkemysten vaihtoon kyseisen jäsenvaltion luottolaitosten kriisinratkaisusta yhdessä kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen edustajan kanssa. |
Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi 43 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Edellä 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuneuvoston jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja koko unionin edun mukaisesti pyytämättä tai ottamatta ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä. |
2. Edellä 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuneuvoston jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja koko unionin edun mukaisesti pyytämättä tai ottamatta ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä. |
Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi 45 artikla | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Osallistuminen täysistuntoihin |
Kriisinratkaisuneuvoston täysistuntojen koolle kutsuminen ja niihin osallistuminen |
|
Kaikki kriisinratkaisuneuvoston jäsenet osallistuvat sen täysistuntoihin. |
1. Kriisinratkaisuneuvoston täysistunnot kutsuu koolle pääjohtaja. |
|
|
2. Kriisinratkaisuneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä täysistuntoa vuodessa. Lisäksi täysistunto kokoontuu pääjohtajan aloitteesta tai jos komissio tai vähintään kolmasosa kriisinratkaisuneuvoston jäsenistä sitä pyytää. |
|
|
3. Kaikki kriisinratkaisuneuvoston jäsenet osallistuvat sen täysistuntoihin. |
|
|
4. Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto voi kutsua tarkkailijoita osallistumaan tapauskohtaisesti sen kokoontumisiin. |
|
|
5. Kriisinratkaisuneuvosto vastaa täysistuntonsa sihteeristön tehtävistä. |
(Tarkistus liittyy 47 artiklaa koskevaan tarkistukseen.) | |
Perustelu | |
Yhdistämällä 45 ja 47 artikla parannetaan täysistuntojen koolle kutsumista ja niihin osallistumista koskevien järjestelyjen luettavuutta ja yhdenmukaistetaan asetuksen rakennetta. | |
Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi 46 artikla – 1 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
a) hyväksyy kunkin vuoden marraskuun 30 päivään mennessä pääjohtajan esittämään luonnokseen perustuvan kriisinratkaisuneuvoston vuotuisen työohjelman seuraavaa vuotta varten 49 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja toimittaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille; |
a) hyväksyy kunkin vuoden marraskuun 30 päivään mennessä pääjohtajan esittämään luonnokseen perustuvan kriisinratkaisuneuvoston vuotuisen työohjelman seuraavaa vuotta varten ja toimittaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, Euroopan keskuspankille ja kansallisille parlamenteille; |
Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi 46 artikla – 1 kohta – b alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
b) hyväksyy kriisinratkaisuneuvoston vuotuisen talousarvion 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti; |
b) hyväksyy kriisinratkaisuneuvoston vuotuisen talousarvion 58 artiklan 2 kohdan mukaisesti; |
Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi 46 artikla – 1 kohta – d alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
d) hyväksyy 42 artiklassa tarkoitetun vuosikertomuksen kriisinratkaisuneuvoston toiminnasta. Tässä kertomuksessa esitetään yksityiskohtaiset selvitykset talousarvion toteuttamisesta; |
d) hyväksyy 41 artiklassa tarkoitetun vuosikertomuksen kriisinratkaisuneuvoston toiminnasta. Tässä kertomuksessa esitetään yksityiskohtaiset selvitykset talousarvion toteuttamisesta; |
Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi 47 artikla | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
47 artikla |
Poistetaan. |
|
Kriisinratkaisuneuvoston täysistunnon kokoontuminen |
|
|
1. Kriisinratkaisuneuvoston täysistunnot kutsuu koolle pääjohtaja. |
|
|
2. Kriisinratkaisuneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä täysistuntoa vuodessa. Lisäksi täysistunto kokoontuu pääjohtajan aloitteesta tai jos komissio tai vähintään kolmasosa kriisinratkaisuneuvoston jäsenistä sitä pyytää. |
|
|
3. Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto voi kutsua tarkkailijoita osallistumaan tapauskohtaisesti sen kokoontumisiin. |
|
|
4. Kriisinratkaisuneuvosto vastaa täysistuntonsa sihteeristön tehtävistä. |
|
(Tarkistus liittyy 45 artiklaa koskevaan tarkistukseen.) | |
Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi 48 artikla – otsikko | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Päätöksentekoprosessi |
Päätöksenteko |
Perustelu | |
Päätöksentekoa koskevissa 48 ja 51 artiklassa on käytettävä samaa otsikkoa. | |
Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi 48 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Kriisinratkaisuneuvosto tekee täysistunnossaan päätöksensä jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä. Edellä 47 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut päätökset tehdään kuitenkin sen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. |
1. Kriisinratkaisuneuvosto tekee täysistunnossaan päätöksensä jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä. Edellä 46 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut päätökset tehdään kuitenkin sen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. |
Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 49 artikla – otsikko | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Osallistuminen johdon istuntoihin |
Kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntojen koolle kutsuminen ja niihin osallistuminen |
Perustelu | |
Täysistuntojen ja johdon istuntojen koolle kutsumista ja niihin osallistumista koskevissa artikloissa on käytettävä samaa otsikkoa. | |
Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi 49 artikla – -1 kohta (uusi) | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
|
-1. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto kokoontuu pääjohtajan aloitteesta tai kahden jäsenensä pyynnöstä. Johdon istuntojen puheenjohtajana toimii pääjohtaja. |
|
|
Kriisinratkaisuneuvosto voi kutsua tarkkailijoita osallistumaan tapauskohtaisesti sen johdon istuntoihin. |
(Tarkistus liittyy 50 artiklan 4 kohtaa ja 51 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa koskeviin tarkistuksiin.) | |
Perustelu | |
Tarkistuksella täsmennetään kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntojen koolle kutsumista koskevia järjestelyjä, jotka alun perin sisältyivät eri artikloihin ja joissa oli erilaisia säännöksiä. | |
Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 49 artikla – 1 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
1. Jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoihin osallistuvat 40 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuneuvoston jäsenet. |
1. Jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, kriisinratkaisuneuvoston johdon istuntoihin osallistuvat 39 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuneuvoston jäsenet. |
Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 49 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Käsiteltäessä 2 artiklassa tarkoitettua yhteisöä tai konsernia, joka on sijoittautunut ainoastaan yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon, 52 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaiseen käsittelyyn ja päätöksentekoprosessiin osallistuu myös kyseisen jäsenvaltion nimittämä jäsen. |
2. Käsiteltäessä 2 artiklassa tarkoitettua yhteisöä tai konsernia, joka on sijoittautunut ainoastaan yhteen osallistuvaan jäsenvaltioon, 51 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaiseen käsittelyyn ja päätöksentekoprosessiin osallistuu myös kyseisen jäsenvaltion nimittämä jäsen. |
Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 49 artikla – 3 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
3. Käsiteltäessä rajojen yli toimivaa konsernia 52 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaiseen käsittelyyn ja päätöksentekoprosessiin osallistuvat sen jäsenvaltion nimittämä jäsen, jossa konsernitason kriisinratkaisuviranomainen sijaitsee, sekä niiden jäsenvaltioiden nimittämät jäsenet, joihin konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluva tytäryhtiö tai yhteisö on sijoittautunut. |
3. Käsiteltäessä rajojen yli toimivaa konsernia 51 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaiseen käsittelyyn ja päätöksentekoprosessiin osallistuvat sen jäsenvaltion nimittämä jäsen, jossa konsernitason kriisinratkaisuviranomainen sijaitsee, sekä niiden jäsenvaltioiden nimittämät jäsenet, joihin konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluva tytäryhtiö tai yhteisö on sijoittautunut. |
Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 50 artikla – 4 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
4. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto kokoontuu pääjohtajan aloitteesta tai jäsentensä pyynnöstä. |
4. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto kokoontuu pääjohtajan aloitteesta tai kahden jäsenensä pyynnöstä. |
(Tarkistus liittyy 49 artiklan -1 kohtaa ja 51 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa koskeviin tarkistuksiin.) | |
Perustelu | |
Tarkistus liittyy 49 artiklaan lisättyyn -1 kohtaan (uusi). | |
Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 50 artikla – 5 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
5. Kriisinratkaisuneuvoston täysistunto vahvistaa kriisinratkaisuneuvoston johdon istunnon työjärjestyksen. |
Poistetaan. |
Perustelu | |
Kriisinratkaisuneuvoston työjärjestyksestä säädetään jo 46 artiklan 1 kohdan h alakohdassa. | |
Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 51 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Käsiteltäessä rajojen yli toimivaa konsernia kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto tekee päätöksensä osallistuvien jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä. Edellä 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla kriisinratkaisuneuvoston jäsenillä ja sen jäsenvaltion nimittämällä jäsenellä, jossa konsernitason kriisinratkaisuviranomainen sijaitsee, on kullakin yksi ääni. Muilla osallistuvilla jäsenillä on kullakin äänioikeus, joka vastaa osaa yhdestä äänestä ja niiden jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten määrää, joihin konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluva tytäryhtiö tai yhteisö on sijoittautunut. Äänten mennessä tasan pääjohtajan ääni ratkaisee. |
2. Käsiteltäessä rajojen yli toimivaa konsernia kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto tekee päätöksensä osallistuvien jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä. Edellä 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla kriisinratkaisuneuvoston jäsenillä ja sen jäsenvaltion nimittämällä jäsenellä, jossa konsernitason kriisinratkaisuviranomainen sijaitsee, on kullakin yksi ääni. Muilla osallistuvilla jäsenillä on kullakin äänioikeus, joka vastaa osaa yhdestä äänestä ja niiden jäsenvaltioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten määrää, joihin konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluva tytäryhtiö tai yhteisö on sijoittautunut. Äänten mennessä tasan pääjohtajan ääni ratkaisee. |
Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 51 artikla – 4 kohta – 1 alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto hyväksyy ja julkaisee johdon istuntoja koskevan työjärjestyksen. |
Poistetaan. |
Perustelu | |
Kriisinratkaisuneuvoston työjärjestyksestä säädetään jo 46 artiklan 1 kohdan h alakohdassa. | |
Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 51 artikla – 4 kohta – 2 alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto kokoontuu pääjohtajan omasta aloitteestaan esittämästä kutsusta tai kahden jäsenen kutsusta, ja sen puheenjohtajana toimii pääjohtaja. Kriisinratkaisuneuvosto voi kutsua tarkkailijoita osallistumaan tapauskohtaisesti sen johdon istuntoihin. |
Poistetaan. |
(Tarkistus liittyy 49 artiklan -1 kohtaa ja 50 artiklan 4 kohtaa koskeviin tarkistuksiin.) | |
Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi 52 artikla – 2 kohta – d alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
d) toteuttaa kriisinratkaisuneuvoston talousarviota 59 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
|
d) toteuttaa kriisinratkaisuneuvoston talousarviota 58 artiklan 3 kohdan mukaisesti; |
Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 52 artikla – 4 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
4. Pääjohtaja ja varapääjohtaja nimitetään ansioiden, taitojen, pankkitoiminta- ja rahoituskysymysten tuntemuksen sekä rahoitusalan valvonnan ja sääntelyn kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella. |
4. Pääjohtaja ja varapääjohtaja nimitetään ansioiden, taitojen, pankkitoiminta- ja rahoituskysymysten tuntemuksen sekä rahoitusalan valvonnan ja sääntelyn kannalta merkityksellisen kokemuksen perusteella. Nimitysten on mahdollisuuksien mukaan perustuttava myös sukupuolten tasa-arvon periaatteeseen. |
Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 52 artikla – 5 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
5. Kuultuaan täysistunnossa kokoontunutta kriisinratkaisuneuvostoa komissio esittää neuvostolle luettelon ehdokkaista pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämistä varten. Neuvosto nimittää pääjohtajan ja varapääjohtajan kuultuaan Euroopan parlamenttia. |
5. Kuultuaan täysistunnossa kokoontunutta kriisinratkaisuneuvostoa komissio esittää neuvostolle ja Euroopan parlamentille luettelon ehdokkaista pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittämistä varten. Neuvosto nimittää pääjohtajan ja varapääjohtajan saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän. |
Tarkistus 47 Ehdotus asetukseksi 52 artikla – 6 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
6. Poiketen siitä, mitä 40 artiklan 2 kohdassa säädetään, tämän asetuksen voimaantulon jälkeen nimitettävän ensimmäisen varapääjohtajan toimikausi on kolme vuotta; toimikausi voidaan uusia kerran viideksi vuodeksi. Pääjohtaja ja varapääjohtaja jatkavat tehtävässään seuraajiensa nimittämiseen asti. |
6. Poiketen siitä, mitä 39 artiklan 2 kohdassa säädetään, tämän asetuksen voimaantulon jälkeen nimitettävän ensimmäisen varapääjohtajan toimikausi on kolme vuotta; toimikausi voidaan uusia kerran viideksi vuodeksi. Pääjohtaja ja varapääjohtaja jatkavat tehtävässään seuraajiensa nimittämiseen asti. |
Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 52 artikla – 7 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
7. Pääjohtaja tai varapääjohtaja, jonka toimikautta on jatkettu, ei voi osallistua enää jatketun toimikautensa lopussa kyseisen toimen valintamenettelyyn. |
Poistetaan. |
Perustelu | |
Pääjohtajan ja varapääjohtajan toimikausi vahvistetaan 39 artiklan 2 kohdassa. | |
Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 52 artikla – 8 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
8. Jos pääjohtaja tai varapääjohtaja ei enää täytä niitä vaatimuksia, joita hänen tehtävänsä edellyttävät, tai jos he ovat syyllistyneet vakavaan rikkomukseen, neuvosto voi komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan erottaa pääjohtajan tai varapääjohtajan tehtävästään. |
8. Jos pääjohtaja tai varapääjohtaja ei enää täytä niitä vaatimuksia, joita hänen tehtävänsä edellyttävät, tai jos hän on syyllistynyt vakavaan rikkomukseen, neuvosto voi komission ehdotuksesta ja saatuaan Euroopan parlamentin hyväksynnän erottaa pääjohtajan tai varapääjohtajan tehtävästään. |
Tarkistus 50 Ehdotus asetukseksi 53 artikla – 2 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
2. Jäsenvaltiot tai muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan pääjohtajaan tai varapääjohtajaan näiden hoitaessa tehtäviään. |
Poistetaan. |
Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 60 artikla – 3 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
3. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto toimittaa kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä kriisinratkaisuneuvoston edellisen varainhoitovuoden alustavan tilinpäätöksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle. |
3. Kriisinratkaisuneuvoston johdon istunto toimittaa kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä kriisinratkaisuneuvoston edellisen varainhoitovuoden alustavan tilinpäätöksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille. |
Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi 60 artikla – 5 kohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
5. Pääjohtaja toimittaa kutakin varainhoitovuotta seuraavan vuoden heinäkuun 1 päivään mennessä lopullisen tilinpäätöksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle. |
5. Pääjohtaja toimittaa kutakin varainhoitovuotta seuraavan vuoden heinäkuun 1 päivään mennessä lopullisen tilinpäätöksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja kansallisille parlamenteille. |
Tarkistus 53 Ehdotus asetukseksi 87 artikla – 2 kohta – a alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
a) siihen asti, kunnes neuvoston 53 artiklan mukaisesti nimittämä pääjohtaja ryhtyy hoitamaan tehtäviään, komissio voi nimetä komission virkamiehen virkaa tekeväksi pääjohtajaksi hoitamaan pääjohtajalle osoitettuja tehtäviä; |
a) siihen asti, kunnes neuvoston 52 artiklan mukaisesti nimittämä pääjohtaja ryhtyy hoitamaan tehtäviään, komissio voi nimetä komission virkamiehen virkaa tekeväksi pääjohtajaksi hoitamaan pääjohtajalle osoitettuja tehtäviä; |
Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 87 artikla – 2 kohta – b alakohta | |
|
Komission teksti |
Tarkistus |
|
b) poiketen siitä, mitä 47 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään ja siihen asti, kunnes 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päätös annetaan, virkaa tekevä pääjohtaja käyttää nimittävän viranomaisen toimivaltaa; |
b) poiketen siitä, mitä 46 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään ja siihen asti, kunnes 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu päätös annetaan, virkaa tekevä pääjohtaja käyttää nimittävän viranomaisen toimivaltaa; |
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Yhdenmukaiset säännöt ja yhdenmukainen menettely luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa |
||||
|
Viiteasiakirjat |
COM(2013)0520 – C7-0223/2013 – 2013/0253(COD) |
||||
|
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
ECON 10.9.2013 |
|
|
|
|
|
Lausunnon antanut valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
AFCO 10.9.2013 |
||||
|
Valmistelija Nimitetty (pvä) |
Constance Le Grip 14.10.2013 |
||||
|
Valiokuntakäsittely |
14.10.2013 |
25.11.2013 |
|
|
|
|
Hyväksytty (pvä) |
25.11.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
15 1 0 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Andrew Henry William Brons, Zdravka Bušić, Carlo Casini, Andrew Duff, Ashley Fox, Zita Gurmai, Constance Le Grip, Sandra Petrović Jakovina, Paulo Rangel, Luis Yáñez-Barnuevo García |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Elmar Brok, Vital Moreira, Evelyn Regner, Helmut Scholz, Alexandra Thein |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Edward McMillan-Scott |
||||
ASIAN KÄSITTELY
|
Otsikko |
Yhdenmukaiset säännöt ja yhdenmukainen menettely luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa |
||||
|
Viiteasiakirjat |
COM(2013)0520 – C7-0223/2013 – 2013/0253(COD) |
||||
|
Annettu EP:lle (pvä) |
10.7.2013 |
|
|
|
|
|
Asiasta vastaava valiokunta Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
ECON 10.9.2013 |
|
|
|
|
|
Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto Ilmoitettu istunnossa (pvä) |
BUDG 10.9.2013 |
CONT 10.9.2013 |
JURI 10.9.2013 |
AFCO 10.9.2013 |
|
|
Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa Päätös tehty (pvä) |
BUDG 5.9.2013 |
CONT 2.9.2013 |
|
|
|
|
Esittelijä(t) Nimitetty (pvä) |
Elisa Ferreira 2.7.2013 |
|
|
|
|
|
Valiokuntakäsittely |
17.9.2013 |
14.10.2013 |
18.11.2013 |
|
|
|
Hyväksytty (pvä) |
17.12.2013 |
|
|
|
|
|
Lopullisen äänestyksen tulos |
+: –: 0: |
34 3 8 |
|||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet |
Marino Baldini, Burkhard Balz, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Nikolaos Chountis, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Diogo Feio, Markus Ferber, Elisa Ferreira, Ildikó Gáll-Pelcz, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Sylvie Goulard, Liem Hoang Ngoc, Gunnar Hökmark, Othmar Karas, Wolf Klinz, Jürgen Klute, Philippe Lamberts, Werner Langen, Astrid Lulling, Ivana Maletić, Arlene McCarthy, Marlene Mizzi, Ivari Padar, Antolín Sánchez Presedo, Olle Schmidt, Peter Simon, Peter Skinner, Theodor Dumitru Stolojan, Ivo Strejček, Kay Swinburne, Sampo Terho, Marianne Thyssen, Ramon Tremosa i Balcells, Corien Wortmann-Kool, Pablo Zalba Bidegain |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet |
Fabrizio Bertot, Zdravka Bušić, Herbert Dorfmann, Bas Eickhout, Vicky Ford, Robert Goebbels, Krišjānis Kariņš |
||||
|
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) |
Wim van de Camp |
||||
|
Jätetty käsiteltäväksi (pvä) |
8.1.2014 |
||||