MIETINTÖ paperittomista maahanmuuttajanaisista Euroopan unionissa

20.12.2013 - (2013/2115(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta
Esittelijä: Norica Nicolai

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

paperittomista maahanmuuttajanaisista Euroopan unionissa

(2013/2115(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–    ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ja erityisesti sen 24 ja 28 artiklan,

–    ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,

–    ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 23. heinäkuuta 2013 YK:n yleiskokoukselle antaman raportin ”Violence against women migrant workers”,

–    ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 12 artiklan,

–    ottaa huomioon naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean 5. joulukuuta 2008 antaman yleisen suosituksen N:o 26 naissiirtotyöläisistä,

–    ottaa huomioon YK:n kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta,

–    ottaa huomioon siirtotyöläisiä käsittelevän YK:n komitean antaman yleisen huomautuksen N:o 2 paperittomien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista,

–    ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–    ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta,

–    ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoisesta työstä,

–    ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean tulkinnan Euroopan sosiaalisen peruskirjan 13 ja 17 artiklasta,

–    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79, 153 ja 168 artiklan,

–    ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 14, 31, 35 ja 47 artiklan,

–    ottaa huomioon Tukholman ohjelman – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten[1],

–    ottaa huomioon 28. marraskuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/90/EY laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä[2],

–    ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/52/EY maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista[3],

–    ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi[4],

–    ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/81/EY oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille, jotka ovat ihmiskaupan uhreja tai jotka ovat joutuneet laittomassa maahantulossa avustamisen kohteiksi[5],

–    ottaa huomioon EU:n perusoikeusviraston vuonna 2011 antaman raportin ”Fundamental rights of migrants in an irregular situation in the European Union”,

–    ottaa huomioon EU:n perusoikeusviraston vuonna 2012 antamat suuntaviivat ”Apprehension of migrants in an irregular situation – fundamental rights considerations”,

–    ottaa huomioon eurooppalaisen Clandestino-tutkimushankkeen sekä paperittomien työntekijöiden liikkumista koskevan hankkeen, joita kumpaakin komissio on rahoittanut tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen kuudennesta puiteohjelmasta,

–    ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Neljäs vuosikertomus muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä (2012)” (COM(2013)0422),

–    ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman terveyserojen vähentämisestä EU:ssa[6],

–    ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin[7],

–    ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–    ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0001/2014),

A.  toteaa, että paperiton maahanmuuttaja on määritelty sellaiseksi jäsenvaltion alueella oleskelevaksi kolmannen maan kansalaiseksi, joka ei täytä tai ei enää täytä Schengenin rajasäännöstön 5 artiklassa määrättyjä maahantulon edellytyksiä tai muita maahantulon, maassa oleskelun tai asumisen edellytyksiä kyseisessä jäsenvaltiossa[8] ja josta maahanmuuttoviranomaiset tekisivät palauttamis- tai karkotuspäätöksen;

B.   toteaa, että sotien seurauksena syntyneet ja maailmanlaajuisten humanitaaristen kriisien vaikeuttamat olosuhteet lisäävät pakolaisvirtoja, joiden mukana liikkuu paljon paperittomia naisia ja lapsia;

C.  toteaa, että jäsenvaltiolla on oikeus päättää omasta maahanmuuttopolitiikastaan; katsoo kuitenkin, että maahanmuuttajien perusoikeuksia on suojeltava ja ne on turvattava jäsenvaltioita sitovan EU-lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

D.  ottaa huomioon, että paperittomat maahanmuuttajat ovat usein vähävaraisia, minkä vuoksi he saattavat kärsiä aliravitsemuksesta ja heikentyvästä terveydentilasta ja heidän on keksittävä toimeentulonsa turvaamiseksi ratkaisuja, jotka eivät ole hyväksyttäviä; ottaa huomioon, että naisten mukana tulee usein huollettavia lapsia, mikä lisää naisten tarvetta keksiä toimeentulo- ja selviytymiskeinoja;

E.   toteaa, että oikeudellisesta asemastaan johtuen paperittomat maahanmuuttajat eivät useinkaan saa asianmukaista majoitusta, perusterveydenhuoltopalveluja, ensiapua tai koulutusta; katsoo, että paperittomien maahanmuuttajien oikeudellinen asema estää heitä saamasta suojaa työvoiman hyväksikäytöltä taikka fyysiseltä tai henkiseltä väkivallalta; toteaa, että heidän oikeudellinen asemansa estää heitä turvautumasta oikeuslaitokseen;

F.   toteaa, että paperittomat maahanmuuttajanaiset ja heidän huollettavansa ovat oikeudellisen asemansa takia erityisen suuressa vaarassa, koska heillä on miehiä suurempi riski joutua fyysisen, seksuaalisen tai henkisen väkivallan uhreiksi, kehnoihin työoloihin, työnantajien hyväksikäytön kohteiksi taikka sekä rotuun että sukupuoleen perustuvan kaksinkertaisen syrjinnän kohteiksi;

G.  toteaa, että paperittomat maahanmuuttajanaiset voivat olla erityisen suuressa vaarassa joutua ihmissalakuljettajien ja ihmiskaupan uhreiksi;

H.  toteaa, että paperittomilla maahanmuuttajilla on rajalliset mahdollisuudet hyödyntää sosiaalista asuntotarjontaa ja että he ovat edelleen riippuvaisia yksityisestä asuntotarjonnasta; toteaa, että paperittomilla maahanmuuttajanaisilla on suurin riski joutua yksityisten vuokranantajien fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhreiksi;

I.    toteaa, että paperittomat maahanmuuttajanaiset joutuvat muita todennäköisemmin pahoinpitelyn ja hyväksikäytön, myös seksuaalisen hyväksikäytön, uhreiksi ja ovat potentiaalisia seksuaalisen riiston ja ihmiskaupan uhreja; toteaa, että naisten turvakotiin pääseminen edellyttää voimassa olevan henkilöllisyystodistuksen tai oleskeluluvan esittämistä, joten uhrit joutuvat joko tyytymään tilanteeseensa tai elämään kadulla; toteaa, että yhteydenotto poliisiviranomaisiin merkitsee karkottamisriskiä;

J.    toteaa, että sukupuolistereotypiat ovat juurtuneet syvemmälle maahanmuuttajayhteisöissä ja että maahanmuuttajanaiset ovat muita useammin naisiin kohdistuvan väkivallan eri muotojen, erityisesti pakkoavioliittojen, sukupuolielinten silpomisen, niin sanottujen kunniarikosten, lähisuhdeväkivallan, työpaikoilla tapahtuvan sukupuolisen häirinnän ja jopa ihmiskaupan ja seksuaalisen riiston uhreja;

K.  toteaa, että jäsenvaltioiden käytännöt poikkeavat suuresti toisistaan, kun on kyse paperittomille maahanmuuttajille tarjottavista terveydenhuoltopalveluista tai terveydenhuoltopalvelujen tarjoajille asetettavista velvoitteista, jotka koskevat muun muassa ilmoituksen tekemistä paperittomista maahanmuuttajista;

L.   toteaa, että paperittomien naisten välttämättömät terveydenhuoltotarpeet voivat aiheuttaa hyvin suuria sairaalalaskuja maissa, joissa nämä naiset eivät ole oikeutettuja tuettuun terveydenhuoltoon; totea, että tällaisten laskujen pelko ajaa monet paperittomat naiset synnyttämään kotona ilman lääketieteellistä apua;

M.  toteaa, että paperittomien maahanmuuttajien mahdollisuuksia saada perusterveyspalveluja, kuten ensiapua, on rajoitettu kovasti tai nämä mahdollisuudet ovat käytännössä täysin poissuljettuja, kun otetaan huomioon tunnistautumisvaatimus, hoidon kalleus sekä pelko havaituksi tulemisesta ja viranomaisille ilmoittamisesta; toteaa, että tämä koskee erityisesti paperittomia maahanmuuttajanaisia, koska he eivät saa sukupuolisidonnaista hoitoa, kuten raskaudenaikaista hoitoa, synnytysapua ja synnytyksen jälkeistä hoitoa; toteaa, että osa paperittomista maahanmuuttajista ei edes tiedä, millaisiin terveyspalveluihin he ovat oikeutettuja kohdemaassa;

N.  ottaa huomioon, että havaituksi tulemisen ja viranomaisille ilmoittamisen pelko estää paperittomia mahanmuuttajanaisia hakemasta hyväksikäyttötapauksissa apua edes sellaisilta kansalaisjärjestöiltä, jotka ovat erikoistuneet maahanmuuttajien oikeudelliseen neuvontaan; toteaa, että tämän vuoksi kyseiset maahanmuuttajat eivät tosiasiassa ole perillä oikeuksistaan eikä niitä voida turvata; toteaa, että tämän vuoksi kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen on vaikea tarjota heille apuaan ja tukeaan;

O.  toteaa, että Euroopan prostituutiobisnes hyödyntää laajasti maahanmuuttajanaisten ja ‑tyttöjen turvatonta asemaa ja että monet naisprostituoidut ovat paperittomia maahanmuuttajia, mikä pahentaa prostituutioon jo muutenkin kuuluvaa hyväksikäyttöä ja uhrien haavoittuvuutta;

P.   toteaa, että paperittomien maahanmuuttajien lapset ja erityisesti tyttölapset eivät voi käydä koulua havaituksi tulemisen pelosta eivätkä kykene toimittamaan virallisia asiakirjoja kouluun kirjautumista varten; toteaa, että paperittomien teini-ikäisten maahanmuuttajatyttöjen on todella vaikea päästä korkea-asteen koulutukseen;

Q.  toteaa, että kodinhoito- ja hoitoalan työntekijöiden kasvanut kysyntä houkuttelee maahanmuuttajanaisia, joista monet ovat paperittomia; toteaa, että näillä aloilla työskentelevät paperittomat naiset kärsivät kaikkein useimmin alipalkkauksesta, henkisestä väkivallasta, palkkojen maksamatta jättämisestä ja passien takavarikoinnista ja toisinaan jopa työnantajiensa harjoittamasta fyysisestä väkivallasta; pitää epätodennäköisenä, että paperittomat naiset kääntyisivät asiassaan oikeuslaitoksen puoleen;

R.   toteaa, ettei työtä tekevillä paperittomilla maahanmuuttajanaisilla ole juurikaan keinoja vaatia oikeudenmukaisia työoloja tai oikeudenmukaista palkkaa, koska he elävät taloudellisesti ja sosiaalisesti eristyksissä, ovat tietämättömiä perusoikeuksistaan ja pelkäävät karkotusta;

S.   toteaa, että paperittomat maahanmuuttajat ovat oikeudellisesti väliinputoajia[9], joten he eivät ole turvassa mielivaltaisilta pidätyksiltä ja/tai muulta säilöönotolta;

T.   toteaa, että pidätettyinä tai säilöönottokeskuksissa olevat paperittomat maahanmuuttajanaiset ovat erittäin suuressa vaarassa joutua fyysisen, henkisen ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi;

Suositukset

1.   muistuttaa, että kansainväliset organisaatiot, kuten Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, ovat useaan otteeseen korostaneet paperittomien maahanmuuttajien perusoikeuksien suojelun tarvetta ja että tämä on otettu esille myös YK:n kansainvälisissä ihmisoikeusvälineissä ja EU:n lainsäädännössä; viittaa tässä yhteydessä Euroopan neuvoston yleissopimukseen, joka koskee naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista ja jolla kielletään seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, maahanmuuttaja- tai pakolaisasemaan taikka muuhun asemaan perustuva syrjintä;

2.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota näkemään paperittomat maahanmuuttajanaiset nimenomaisesti sosiaaliryhmänä, joka on haavoittuvassa asemassa ja alttiina ihmiskaupalle, syrjinnälle ja hyväksikäytölle työmarkkinoilla;

3.   muistuttaa, että unionin jäsenvaltiot ovat yhdessä vastuussa maahanmuuttopolitiikasta ja laillisten tai laittomien maahanmuuttajavirtojen hallinnasta;

4.   korostaa, että homo-, bi- ja transseksuaaliset paperittomat maahanmuuttajat joutuvat kaksinkertaisen syrjinnän uhreiksi ja että heidän haavoittuva asemansa paperittomina ulkomaalaisina pahentaa heidän vaikeaa tilannettaan;

5.   korostaa, että laiton maahanmuutto on erittäin ajankohtainen asia ja että maahanmuuttopolitiikkaan tarvitaan yhteinen lainsäädäntökehys, jotta voidaan suojella maahanmuuttajia ja mahdollisia uhreja, etenkin naisia ja lapsia, jotka ovat erityisessä vaarassa joutua maahanmuuttoon liittyvän järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan uhreiksi; korostaa myös, että laitonta maahanmuuttoa voidaan vähentää yhteisen lainsäädäntökehyksen avulla;

6.   pitää erittäin valitettavana, että monia maahanmuuttajanaisia johdetaan harhaan heidän alkuperämaissaan lupaamalla työsopimus kehittyneessä maassa ja että mafiajärjestöt tai ihmiskauppaa harjoittavat verkostot jopa sieppaavat naisia seksuaalista hyväksikäyttöä varten; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan tämän hyväksikäytön ja epäinhimillisen toiminnan estämiseksi;

7.   kannustaa jäsenvaltioita soveltamaan laittomassa maahantulossa avustamisen määrittelystä annettua direktiiviä siten, että ei rajoiteta paperittomien maahanmuuttajien mahdollisuuksia vuokrata asuntoa vapailta markkinoilta, koska näin pienennetään heidän riskiään joutua riiston tai hyväksikäytön uhriksi;

8.   palauttaa mieliin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan henkilön oikeudesta fyysiseen koskemattomuuteen ja kannustaa siksi jäsenvaltioita luopumaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien paperittomien maahanmuuttajien tapauksessa vaatimuksesta, jonka mukaan valtion ylläpitämiin turvakoteihin pääsy edellyttää asianmukaisten asiakirjojen esittämistä; kehottaa ottamaan huomioon erityisesti raskaana olevien ja pienistä lapsista tai muista hoivan tarpeessa olevista ihmisistä huolehtivien naisten erityistarpeet;

9.   vaatii ottamaan huomioon, että erityisen haavoittuvassa asemassa ovat erityistarpeita omaavat henkilöt, kuten lapset, nuoret, vanhukset, vammaiset, lukutaidottomat, kouluttamattomat ja vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ja alkuperämaissaan muun muassa vakaumuksensa, seksuaalisen suuntautumisensa ja fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi vainon kohteeksi joutuneet maahanmuuttajat ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneet naiset;

10. korostaa, että oikeus terveydenhuoltoon on perusihmisoikeus; kannustaa siksi jäsenvaltioita purkamaan terveyspolitiikan ja maahanmuuton valvonnan välisen kytköksen niin, että hoitohenkilöstöllä ei olisi enää velvollisuutta tehdä ilmoitusta paperittomista maahanmuuttajista; kannustaa jäsenvaltioita myös varmistamaan sukupuolten erityistarpeisiin mukautetun asianmukaisen hoidon ja tuen saannin; kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan lisäksi sukupuolinäkökohtiin liittyvää erityiskoulutusta paperittomien maahanmuuttajanaisten kanssa tekemisissä oleville virkamiehille ja pidättymään velvoittamasta kouluja tekemään ilmoituksia paperittomien maahanmuuttajien lapsista;

11. kannustaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että paperittomat naiset saavat asianmukaista psykologista, terveydenhoidollista ja oikeudellista apua;

12. muistuttaa, että rikoksen uhrien asemaa koskevassa direktiivissä vahvistetut oikeudet eivät riipu uhrin oleskeluoikeutta koskevasta asemasta[10]; kannustaa sen vuoksi ponnekkaasti jäsenvaltioita purkamaan paperittomiin maahanmuuttajanaisiin kohdistettua väkivaltaa koskevan syyttämismenettelyn ja maahanmuuton valvonnan välisen kytköksen, jotta väkivallan uhrit voivat tehdä huoletta rikosilmoituksen;

13. tuomitsee kaikenlaisen paperittomiin naisiin kohdistuvan väkivallan, ihmiskaupan, hyväksikäytön ja syrjinnän; korostaa, että tarjolla olevaa apua on tällaisissa tilanteissa voitava ottaa vastaan ilman pelkoa, että se johtaa suoraan oleskelun päättäviin toimenpiteisiin;

14. vaatii pakkotyön kieltoa koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 29 täytäntöönpanoa; kehottaa kiinnittämään huomiota niiden naisten erityistilanteeseen, jotka ovat joutuneet pakkotyöhön, jolla tarkoitetaan paitsi prostituutioon pakottamista myös kaikkea muuta vastentahtoista työtä, mukaan lukien kodeissa tehtävä työ, ja suojelemaan tällaisia paperittomia maahanmuuttajanaisia;

15. kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta prostituutio ja pakkotyö eivät yleisty maahanmuuttajanaisten keskuudessa;

16. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskevan direktiivin 6 artiklassa annetut turvatakeet toteutuvat; ottaa huomioon, että niissä edellytetään jäsenvaltioiden ottavan käyttöön mekanismeja, joiden avulla paperittomat siirtotyöläiset voivat periä palkkasaataviaan oikeusteitse; kehottaa jäsenvaltioita, kansalaisjärjestöjä ja muita paperittomien maahanmuuttajien parissa työskenteleviä kansalaisyhteiskuntaa edustavia organisaatioita järjestämään kampanjoita, joilla paperittomia maahanmuuttajia valistetaan tästä oikeudesta;

17. kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan syrjivät käytännöt, torjumaan pimeää työtä ja työntekijöiden riistoa muun muassa työsuojelutarkastusten avulla sekä näkemään paperittomat naiset uhreina ja antamaan heille mahdollisuuden perusterveyspalveluihin;

18. kehottaa jäsenvaltioita järjestämään poliisivoimille ja muille valtion viranomaisille, jotka voivat joutua hoitamaan paperittomien maahanmuuttajanaisten asioita, asianmukaista valistusta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joiden uhriksi nämä naiset saattavat joutua;

19. suosittaa painokkaasti, että komissio työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskevaa direktiiviä muutettaessa sisällyttää direktiiviin mekanismeja, joiden avulla paperittomat maahanmuuttajat voivat tehdä nimettömästi valituksen työnantajasta, joka käyttää heitä hyväkseen;

20. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus) ja soveltamaan asianmukaisesti sen määräyksiä, erityisesti 59 artiklaa, jossa esitetään selkeästi, että sopimuspuolten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet keskeyttääkseen karkotusmenettelyt ja/tai myöntääkseen erillisen oleskeluluvan avioliiton purkautuessa niiden maahanmuuttajanaisten tapauksessa, joiden oleskeluoikeutta koskeva asema on riippuvainen heidän puolisostaan;

21. kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta tehdyn YK:n yleissopimuksen, jossa tunnustetaan siirtotyöläisten ihmisoikeudet ja jolla edistetään oikeussuojan saatavuutta sekä inhimillisten ja lainmukaisten työ- ja elinolojen toteutumista;

22. suosittaa, että jäsenvaltiot pyrkivät löytämään keinoja niiden naisten tekemän työn arvostamiseksi, jotka paperittomasta asemastaan huolimatta tarjoavat tärkeitä palveluja ja edistävät vastaanottavan yhteiskunnan toimintaa;

23. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki maahanmuuttajanaiset, myös paperittomat maahanmuuttajanaiset, jotka ovat joutuneet hyväksikäytön tai sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi, myös prostituutioon pakotetut maahanmuuttajanaiset, saavat suojelua ja tukea ja että heidät katsotaan erityisistä syistä oikeutetuiksi turvapaikkaan tai oleskelulupaan humanitaarisin perustein;

24. kehottaa jäsenvaltioita panemaan tosiasiallisesti täytäntöön siirtotyöläisiä käsittelevän YK:n komitean antaman yleisen huomautuksen N:o 2 paperittomien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista erityisesti sen osalta, että varmistetaan paperittomien siirtotyöläisnaisten suojelu väkivallalta ja riistolta;

25. kehottaa jäsenvaltioita panemaan palauttamisdirektiivin täysimääräisesti täytäntöön ja antamaan palauttamisen lykkäämisestä todistuksen direktiivissä edellytetyllä tavalla, jotta voidaan välttää oikeudellinen väliinputoaminen;

26. pitää tärkeänä, että kerätään tietoja paperittomien maahanmuuttajanaisten kokemuksista, ja korostaa, että tarvitaan luotettavaa, täsmällistä, oikea-aikaista ja vertailukelpoista tietoa paperittomien maahanmuuttajanaisten sukupuoleen liittyvästä haavoittuvuudesta sekä oikeussuojan ja palvelujen saatavuuden puutteesta Euroopan unionissa, jotta voidaan luoda johdonmukainen julkinen politiikka ja toteuttaa sitä;

27. kehottaa komissiota sen arvioidessa palauttamisdirektiiviä vahvistamaan sitä parantamalla pidätettyinä olevien maahanmuuttajien perusoikeuksien suojaa;

28. painottaa, että maahanmuuton valvonnassa käytetyt toimenpiteet paperittomien maahanmuuttajien havaitsemiseksi eivät saa koskaan horjuttaa ihmisarvoa ja perusoikeuksia tai altistaa naisia väkivallan tai hyväksikäytön vaaralle; kehottaa siksi komissiota muuttamaan palauttamisdirektiiviä paperittomien maahanmuuttajien ja erityisesti lasten ja raskaana olevien naisten ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi;

29. muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat palauttamisdirektiivin nojalla velvollisia kohtelemaan säilöönottokeskuksissa olevia kolmansien maiden kansalaisia inhimillisellä ja ihmisarvoisella tavalla ja kunnioittamaan säilöön otettujen perusihmisoikeuksia täysimääräisesti; pitää valitettavina tietoja naisiin kohdistuneesta väkivallasta säilöönottokeskuksissa; kehottaa siksi jäsenvaltioita tutkimaan kaikki syytökset säilöön otettuihin kohdistuneesta fyysisestä väkivallasta;

30. kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan kaikkiin tapauksiin, joissa on merkkejä paperittomien maahanmuuttajanaisten pakottamisesta tai epäinhimillisestä kohtelusta;

31. kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään asian parissa toimivien kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden kanssa, jotta voitaisiin löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja säilöönottokeskuksille; kehottaa pyrkimään siihen, että paperittomien maahanmuuttajanaisten ei enää tarvitsisi pelätä kääntyä sellaisten tahojen puoleen, joiden pitäisi tarjota heille tukea;

32. kehottaa komissiota varmistamaan, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen määräyksiä noudatetaan kaikissa lapsen oikeuksiin liittyvässä toimissa; kehottaa siksi jäsenvaltioita luopumaan pikaisesti kokonaan lasten säilöönotosta heidän maahanmuuttaja-asemansa perusteella, suojelemaan lapsia maahanmuuttopolitiikassa ja -menettelyissä tapahtuvilta väärinkäytöksiltä ja luomaan säilöönotolle vaihtoehtoja, jotta lapset voisivat asua yhdessä perheenjäsentensä ja/tai huoltajiensa kanssa;

33. kehottaa unionia ja jäsenvaltioita järjestämään rahoitusta organisaatioille, jotka antavat oikeudellista, humanitaarista ja sosiaalista apua paperittomille maahanmuuttajanaisille, ja laajentamaan Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan kotouttamisrahaston soveltamisalaa siten, että se kattaa kaikki maahanmuuttajat riippumatta oleskeluoikeutta koskevasta asemasta;

34. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan laajemman ja yhtenäisemmän tutkimuksen avulla sellaisten luotettavien tietojen puutteen, jotka koskevat paperittomien henkilöiden määrää ja tilannetta Euroopan unionissa, sekä kiinnittämään Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) huomion paperittomien naisten tilanteeseen ja ottamaan nämä naiset paremmin huomioon Eurooppa 2020 -strategian osallistamista koskevien tavoitteiden toteuttamisessa;

35. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan koko EU:n kattavia tiedotuskampanjoita, joilla valistetaan paperittomia maahanmuuttajanaisia heidän oikeuksistaan;

36. kehottaa keskittymään erityisesti naisten koulutukseen ja oikeuksiin, kun pyritään ehkäisemään maahanmuuttoa alkuperämaihin suunnattavan kehitysavun avulla;

37. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan, että saatavilla on riittävästi naispuolisia yhteyshenkilöitä, hoitoalan henkilöstöä, virkailijoita, asiantuntijoita ja muuta henkilökuntaa; korostaa, että perusteena tässä on muiden uskontojen ja kulttuurien kunnioittaminen ja tarve suojella syrjinnältä;

38. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1.
• [2]  EYVL L 328, 5.12.2002, s. 17.
• [3]  EUVL L 168, 30.6.2009, s. 24.
• [4]  EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.
• [5]  EUVL L 261, 6.8.2004, s. 19.
• [6]  EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 25.
• [7]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0328.
• [8]  Direktiivin 2008/115/EY 3 artikla.
• [9]  Kun maahanmuuttoviranomaiset tunnistavat ja pidättävät laittoman maahanmuuttajan ja antavat maastapoistamispäätöksen, jota lykätään, mutta laittomalla maahanmuuttajalla ei ole asiakirjaa, joka todistaisi, että maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanoa on lykätty.
• [10]  Rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU johdanto-osan 10 kappale.

PERUSTELUT

”Paperiton maahanmuuttaja” määritellään kolmannen maan kansalaiseksi, joka oleskelee parhaillaan EU:ssa laittomasti ja jolla ei siten ole oleskelulupaa. Tällainen maahanmuuttaja on joko saapunut EU:hun laittomasti, tai hänen viisuminsa ei ole enää voimassa tai hänen turvapaikkahakemuksensa on hylätty. Paperittomat maahanmuuttajat ovat usein oikeudellisesti väliinputoajia, kun maahanmuuttoviranomaiset ovat tunnistaneet kyseisen henkilön, pidättäneet hänet ja tehneet palauttamispäätöksen, jota ei ole kuitenkaan pantu täytäntöön tai jota on lykätty, mutta viranomaiset eivät ole antaneet maahanmuuttajalle virallista todistusta päätöksen lykkäämisestä. Tällöin maahanmuuttaja voi joutua pidätetyksi ja säilöönotetuksi uudestaan eikä hän voi käyttää oikeuksiaan. Paperittomat maahanmuuttajat eivät oikeudellisen asemansa vuoksi voi joko käyttää lainkaan sijaintimaansa peruspalveluja tai sitten niiden käyttö on hyvin rajoitettua. Ensiavun saaminen, asumista koskevan sopimuksen allekirjoittaminen tai opetukseen ottaminen edellyttävät voimassa olevaa henkilöllisyystodistusta ja/tai todistusta oleskelusta, jonka saamiseksi on todistettava henkilöllisyys, mihin paperittomat maahanmuuttajat eivät kykene. Toisena huolenaiheena on pelko siitä, että palveluntarjoajat tekevät ilmoituksen maahanmuuttoviranomaisille. Ilmoituksentekovaatimukset vaihtelevat jäsenvaltioittain ja palvelusta riippuen, ja vaikka opetushenkilöstöllä ja lääkäreillä ei olisikaan lakisääteistä velvoitetta tehdä ilmoitus paperittomista maahanmuuttajista, ei ole mitään takeita siitä, etteivätkö he ilmoittaisi asiasta. Sanomattakin on selvää, että paperittomat maahanmuuttajat eivät voi tehdä poliisille ilmoitusta rikoksista tai työnantajan väärinkäytöksistä.

Paperittomien maahanmuuttajanaisten tilanne on yleensä kiperämpi kuin miesten. Heihin kohdistuu kaksinkertaista syrjintää sukupuolen ja oikeudellisen aseman vuoksi (tai jopa kolminkertaista, jos myös rotu otetaan huomioon). Maahanmuuttajanaisilla on yleensä suurempi riski joutua fyysisen väkivallan uhreiksi, mutta paperittomilla maahanmuuttajanaisilla tämä riski on vielä suurempi, koska oikeudellisen asemansa vuoksi he eivät voi kääntyä poliisin puoleen tai mennä sairaalaan tai turvakotiin saadakseen apua. Heidän pahoinpitelijänsä tietävät tämän tilanteen ja käyttävät sitä hyväkseen. Eräissä tapauksissa häikäilemättömät vuokranantajat ovat esimerkiksi käyttäneet paperittomien maahanmuuttajien haavoittuvaista asemaa hyväkseen, pahoinpidelleet näitä ja käyttäneet heitä seksuaalisesti hyväkseen vastikkeena asuinpaikan järjestämisestä. Hyväksikäytön uhreiksi joutuneet paperittomat maahanmuuttajanaiset eivät voi edes hakeutua noin vain naisten turvakotiin. Useimmissa valtion ylläpitämissä turvakodeissa vaaditaan vastaan otettavalta jonkinasteista henkilöllisyyden todistamista, joten uhrien on tehtävä kamala valinta sen välillä, pysyvätkö he edelleen hyväksikäytön kohteina vai tuleeko heistä asunnottomia.

Paperittomat maahanmuuttajanaiset eivät voi myöskään saada noin vain sukupuolisidonnaista hoitoa, kuten raskauden aikaisia ja synnytyksen jälkeisiä palveluja. Tilannetta pahentaa vielä se, että nämä naiset pelkäävät ottaa yhteyttä apua todella antamaan kykeneviin kansalaisjärjestöihin ja kansalaisyhteiskuntaa edustaviin organisaatioihin, joiden on puolestaan hankala ottaa yhteyttä näihin naisiin.

Mietinnössä annetuissa suosituksissa keskitytään kolmeen pääkohtaan. Jäsenvaltioita kannustetaan ensinnäkin purkamaan maahanmuuttopolitiikan kytkökset terveydenhuoltoon, koulutukseen sekä syytteiden nostamiseen, kun kyse on paperittomia maahanmuuttajia vastaan tehdyistä rikoksista. Perusterveydenhuollon saaminen, koulutus ja fyysisen koskemattomuuden suoja ovat perusoikeuksia, jotka kuuluvat myös paperittomille maahanmuuttajille riippumatta heidän oleskelua koskevasta asemastaan tai oikeudellisesta asemastaan. Maahanmuuttajien olisi siksi voitava käyttää näitä peruspalveluja ja tehdä poliisille ilmoitus hyväksikäyttäjistään ilman vaaraa joutua itse pidätetyksi ja karkotetuksi.

Toisena kohtana suositellaan, että kun työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskevaa direktiiviä ja palauttamisdirektiiviä tarkistetaan, komissio vahvistaisi paperittomien maahanmuuttajien ja etenkin paperittomien maahanmuuttajanaisten perusoikeuksien suojaa. Työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskevan direktiivin 6 artiklassa edellytetään turvatakeina, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön mekanismeja, joiden avulla paperittomat siirtotyöläiset voivat periä palkkasaataviaan oikeusteitse tai pyytää jäsenvaltion toimivaltaista kansallista viranomaista käynnistämään tarvittavat menettelyt niiden perimiseksi. Useiden selvitysten mukaan tätä turvalauseketta ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa. Paperittomat maahanmuuttajat eivät myöskään ole perillä siitä, että heillä on tämä erityinen oikeus. Mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita ja aiheen parissa työskenteleviä kansalaisyhteiskuntaa edustavia organisaatioita järjestämään kampanjoita, joiden avulla paperittomille maahanmuuttajille tiedotetaan oikeudesta hakea muutosta oikeusteitse, kun työnantaja jättää palkan maksamatta. Mietinnössä suositellaan myös, että otetaan käyttöön uusi mekanismi, jonka avulla maahanmuuttajat voivat tehdä nimettömästi valituksen työnantajasta, joka käyttää heitä hyväkseen, joko kansalaisyhteiskuntaa edustavien organisaatioiden tai ammattiliittojen välityksellä, riippuen kulloisenkin jäsenvaltion lainsäädännöstä. Tämän toinen seikka johtaa myös siihen, että jäsenvaltioita kehotetaan painokkaammin täyttämään vaatimus maastapoistamispäätöksen virallista lykkäämistä koskevan todistuksen antamisesta, jotta voidaan välttää tilanne, jossa osa paperittomista maahanmuuttajista on oikeudellisia väliinputoajia. Tämä on tärkeää, jotta voidaan estää tulevia pidätyksiä ja/tai säilöönottoja, ja koska paperittoman maahanmuuttajan perussuoja ja etenkin mielivaltaiselta pidätykseltä suojeleminen vaihtelee hänen asemansa mukaisesti.

Mietinnön suositusten kolmantena pääkohtana on säilöönottokeskusten tilanne. Maahanmuuttajia pidetään usein ihmisarvon vastaisissa oloissa, joten heillä voi olla henkisiä traumoja. Paperittomat maahanmuuttajanaiset joutuvat usein fyysisen väkivallan uhreiksi pidätyksen tai säilöönoton aikana. Mietinnössä pyydetään, että jäsenvaltiot tutkivat kaikki pidätettyjen esittämät syytökset fyysisestä väkivallasta ja että ne kartoittavat yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa inhimillisempiä vaihtoehtoja säilöönottokeskuksille, jotka muistuttavat vankiloita. Mietinnössä kehotetaan lopuksi komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään lisärahoitusta kansalaisjärjestöille ja kansalaisyhteiskuntaa edustaville organisaatioille, jotka tekevät työtä paperittomien maahanmuuttajien parissa.

TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (27.11.2013)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

paperittomat maahanmuuttajanaiset Euroopan unionissa
(2013/2115(INI))

Valmistelija: Martin Kastler

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   toteaa, että paperittomien naisten laiton asema käytännössä estää kaikkialla Euroopassa heidän perusihmisoikeuksiensa, mukaan lukien oikeus koulutukseen ja terveydenhoitoon, toteutumisen ja saattaa nämä naiset erityisen alttiiksi kaikenlaiselle hyväksikäytölle, matalapalkkaisuudelle, epävarmoille työehdoille ja sosiaaliselle syrjäytymiselle; katsoo, että paras tapa parantaa heidän asemaansa pysyvästi on saattaa heidät laillisten järjestelmien piiriin, koska he jäävät laittoman asemansa vuoksi osattomiksi sosiaaliturvasta ja muista työelämän etuuksista; katsoo, että lukutaidottomuus sekä kieli- ja muut sopeutumisen esteet saattavat entisestäänkin huonontaa heidän asemaansa;

2.   kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan syrjivät käytännöt, torjumaan pimeää työtä ja työntekijöiden hyväksikäyttöä muun muassa työsuojelutarkastusten avulla sekä näkemään paperittomat naiset uhreina ja antamaan heille mahdollisuuden perusterveyspalveluihin, työntekoon ja koulutukseen sekä oikeusapuun ja luottamukselliseen neuvontaan hätätilanteissa ilman pelkoa, että se johtaa oleskelun päättäviin toimenpiteisiin; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan, että näihin toimiin osallistuvat myös köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi sekä avustusjärjestöjen, kirkkojen ja kansalaisjärjestöjen verkostot, ja tarvittaessa luomaan näille naisille soveltuvia tietosuojamuotoja;

3.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota näkemään paperittomat maahanmuuttajanaiset nimenomaisesti sosiaaliryhmänä, joka on haavoittuvassa asemassa ja alttiina ihmiskaupalle, syrjinnälle ja hyväksikäytölle työmarkkinoilla;

4.   kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keskittymään paperittomien maahanmuuttajanaisten työoloihin, jotta voidaan ratkaisevasti edistää niiden vaikeuksien määrittelyä ja esille tuomista, joille paperittomat maahanmuuttajanaiset altistuvat työmarkkinoilla, ja jotta voidaan varmistaa heidän perusoikeuksiensa kunnioittaminen;

5.   kannustaa jäsenvaltioita pyrkimään aktiivisesti parantamaan paperittomien henkilöiden mahdollisuuksia laillistaa asemansa, jotta helpotetaan heidän pääsyään työmarkkinoille ja parannetaan heidän osallistumistaan yhteiskuntaan;

6.   korostaa, että juuri paperittomat naiset joutuvat usein kärsimään epävarmoista, eristyksissä olevista, terveydelle vaarallisista työoloista ja päätyvät hyvin usein tekemään työtä, johon he ovat ylikoulutettuja, ja että he joissakin tapauksissa joutuvat myös kokemaan hyväksikäyttöä ja väkivaltaa ja heidän äärimmäinen riippuvuutensa työnantajistaan estää heitä vaatimasta perusoikeuksiaan ja oikeuksiaan työntekijöinä; kehottaa jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia auttamaan paperittomia naisia pääsemään laillisten järjestelmien piiriin, jotta he voisivat paremmin käyttää työlainsäädännön ja työehtosopimusten mukaisia oikeuksiaan, muun muassa maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2009/52/EY nojalla;

7.   vaatii pakkotyön kieltoa koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 29 täytäntöönpanoa; kehottaa kiinnittämään huomiota niiden naisten erityistilanteeseen, jotka ovat joutuneet pakkotyöhön, jolla tarkoitetaan paitsi prostituutioon pakottamista myös kaikkea muuta vastentahtoista työtä, mukaan lukien kodeissa tehtävä työ, ja suojelemaan näitä paperittomia maahanmuuttajanaisia;

8.   korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava työsuojelutarkastuksia, jotta torjutaan paperittomien maahanmuuttajanaisten hyväksikäyttöä ja heidän perusihmisoikeuksiensa loukkaamista;

9.   vaatii luomaan tietosuojamuotoja, jotka soveltuisivat erityisesti paperittomille naisille, mukaan lukien ihmiskaupan uhrit, jotka apua ja ohjeita saadakseen kääntyvät tällaisissa tilanteissa sairaaloiden, lääkärien, viranomaisten, kansalaisjärjestöjen, naisten turvakotien, neuvontapalveluiden tai uskonnollisten toimijoiden puoleen, ja vaatii myös suojelemaan näiden laitosten työntekijöitä, jotka saavat tietää näiden henkilöiden laittomasta oleskelusta maassa; katsoo, että apua ja tukea olisi annettava ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU mukaisesti, ja kehottaa panemaan direktiivin täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa; korostaa, että maassa laittomasti oleskelevien tai vailla vahvistettua oleskeluoikeutta olevien naisten olisi päästävä sairaanhoitoon ilman karkottamisriskiä;

10. tuomitsee kaikenlaisen paperittomiin naisiin kohdistuvan väkivallan, ihmiskaupan, hyväksikäytön ja syrjinnän; korostaa, että tarjolla olevaa apua on tällaisissa tilanteissa voitava ottaa vastaan ilman pelkoa, että se johtaa suoraan oleskelun päättäviin toimenpiteisiin;

11. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan, että saatavilla on riittävästi naispuolisia yhteyshenkilöitä, hoitoalan henkilöstöä, virkailijoita, asiantuntijoita ja muuta henkilökuntaa; korostaa, että perusteena tässä on muiden uskontojen ja kulttuurien kunnioittaminen ja tarve suojella syrjinnältä;

12. korostaa, että paperittomat naiset ovat alttiina hyväksikäytölle ja että heidän on usein vaikeaa ryhtyä oikeusmenettelyihin, koska he pelkäävät turvallisuutensa puolesta, mikä puolestaan johtuu turvakotien puutteesta ja menettelyihin liittyvistä esteistä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että näillä naisilla on mahdollisuus tehdä ilmoitus kaikenlaisesta hyväksikäytöstä ja että heitä suojellaan kaikenlaisilta kostotoimilta; katsoo, että olisi myös otettava käyttöön toimenpiteitä, joiden avulla voidaan auttaa tällaisia haavoittuvassa asemassa olevia naisia, kuten varaamalla heidän käyttöönsä turvakoteja; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin tällaisen hyväksikäytön tunnistamiseksi ja takaamaan oikeussuojan saatavuuden;

13. kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota paperittomiin naisiin, jotka ovat raskaana tai joilla on lapsia; korostaa, että he tarvitsevat erityistä suojelua ja oikeuden terveydenhoitoon sekä oikeuden lapsen syntymätodistukseen lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 7 artiklan mukaisesti; painottaa myös, että heidän täytyy lisäksi voida saada tarvitsemaansa sairaanhoitoa ja asioida väestörekisteriviranomaisten kanssa joutumatta pelkäämään, että se johtaa oleskelun päättäviin toimenpiteisiin; vaatii erityisiä tietosuojan muotoja naisille, jotka tällaisissa tilanteissa kääntyvät lääkäreiden, sairaaloiden tai väestörekisteriviranomaisten puoleen;

14. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan laajemman ja yhtenäisemmän tutkimuksen avulla sellaisten luotettavien tietojen puutteen, jotka koskevat paperittomien henkilöiden määrää ja tilannetta Euroopassa, sekä kiinnittämään Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofond) huomion paperittomien naisten tilanteeseen ja ottamaan naiset paremmin huomioon Eurooppa 2020 -strategian osallistamista koskevien tavoitteiden toteuttamisessa;

15. kannustaa jäsenvaltioita mahdollistamaan maassa laittomasti oleskelevien tai vailla vahvistettua oleskeluoikeutta olevien naisten lapsille osallistumisen koulutukseen ilman uhkaa syytetoimista ja/tai maasta karkottamisesta;

16. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden ja EU:n työntekijöiden välistä eriarvoisuutta työelämässä tarjoamalla keskiasteen ja ammatillista koulutusta, jotta naiset ja erityisesti maahanmuuttajanaiset voivat hankkia uusia taitoja ja saada muutakin kuin matalapalkkaista työtä;

17. kehottaa keskittymään erityisesti naisten koulutukseen tai oikeuksiin, kun pyritään ehkäisemään maahanmuuttoa alkuperämaihin suunnattavan kehitysavun avulla;

18. pyytää, että työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle antama lausunto romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden eurooppalaisen puitekehyksen tasa-arvonäkökohdista otetaan huomioon tässä yhteydessä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	26.11.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	30 5 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Heinz K. Becker, Phil Bennion, Pervenche Berès, Vilija Blinkevičiūtė, Alejandro Cercas, Derek Roland Clark, Minodora Cliveti, Emer Costello, Frédéric Daerden, Sari Essayah, Richard Falbr, Nadja Hirsch, Stephen Hughes, Ádám Kósa, Jean Lambert, Patrick Le Hyaric, Verónica Lope Fontagné, Olle Ludvigsson, Csaba Őry, Konstantinos Poupakis, Sylvana Rapti, Elisabeth Schroedter, Nicole Sinclaire, Jutta Steinruck, Ruža Tomašić, Traian Ungureanu
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Georges Bach, Jürgen Creutzmann, Liisa Jaakonsaari, Jelko Kacin, Martin Kastler, Anthea McIntyre, Birgit Sippel, Csaba Sógor
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Jolanta Emilia Hibner, Sławomir Nitras, Maurice Ponga

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	16.12.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	11 0 5
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Edit Bauer, Iratxe García Pérez, Mikael Gustafsson, Lívia Járóka, Constance Le Grip, Astrid Lulling, Elisabeth Morin-Chartier, Norica Nicolai, Britta Thomsen, Anna Záborská
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Izaskun Bilbao Barandica, Doris Pack, Rui Tavares, Angelika Werthmann
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Biljana Borzan, Hans-Peter Mayer