MIETINTÖ EU:n jäsenvaltioiden valmiudesta käynnistää koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi tehokkaasti ja oikea-aikaisesti

7.1.2014 - (2013/2095(INI))

Aluekehitysvaliokunta
Esittelijä: Derek Vaughan

Menettely : 2013/2095(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0007/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0007/2014

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 14/01/2014 - 5.15
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0015

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n jäsenvaltioiden valmiudesta käynnistää koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi tehokkaasti ja oikea-aikaisesti

(2013/2095(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 artiklan ja sitä seuraavat artiklat,

– ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006[1],

– ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä (COM(2013)0246),

– ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman komission viidennestä koheesiokertomuksesta ja koheesiopoliittisesta strategiasta vuoden 2013 jälkeen[2],

– ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen[3],

– ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman EAKR:n ja muiden rakennerahastojen tilanteesta ja tulevasta synergiasta tehokkuuden lisäämiseksi[4],

– ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalirahaston tulevaisuudesta[5],

– ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman hyvästä hallintotavasta EU:n aluepolitiikan kannalta: Euroopan komission tuki- ja valvontamenettelyt[6],

– ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman rakennerahastojen ja koheesiorahaston varojen hyödyntämisestä: mitä on opittu EU:n tulevaa koheesiopolitiikkaa silmällä pitäen[7],

– ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa” (COM(2011)0017) ja tiedonantoon liittyvän komission yksiköiden työasiakirjan (SEC(2011)0092),

– ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2013 annetun komission taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän kahdeksannen kertomuksen (COM(2013)0463),

– ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 annetun komission kertomuksen ” Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiakertomus 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta” (COM(2013)0210), sekä kertomukseen liittyvän komission yksiköiden työasiakirjan (SWD(2013)0129),

– ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The partnership principle in the implementation of the Common Strategic Framework Funds - elements for a European Code of Conduct on Partnership” (SWD(2012)0106),

– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Elements for a Common Strategic Framework 2014 to 2020 the European Regional Development Fund the European Social Fund, the Cohesion Fund, the European Agricultural Fund for Rural Development and the European Maritime and Fisheries Fund” (SWD(2012)0061), osat I ja II),

– ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2011 päivätyn talous- ja sosiaalikomitean lausunnon koheesiopolitiikan roolista ja ensisijaisista tavoitteista Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä (CESE 994/2011 – ECO/291),

– ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean 12. joulukuuta 2012 antaman lausunnon kumppanuusperiaatteen noudattamisesta yhteisen strategiakehyksen rahastojen toiminnassa – ehdotuksia eurooppalaisten hyvän kumppanuuden sääntöjen laatimiseen (CESE 1396/2012 – ECO/330),

– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020, (CESE 1557/2013 – SOC/481),

– ottaa huomioon alueiden komitean 31. tammikuuta – 1. helmikuuta 2013 antaman päätöslauselman aiheesta ”Vuoden 2013 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskeva lainsäädäntöpaketti” (2013/C 62/01),

– ottaa huomioon alueiden komitean 7.–9. lokakuuta 2013 antaman lausunnon suosituksista varojen käytön tehostamiseksi (COTER-V-040),

– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

– ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0007/2014),

A. ottaa huomioon, että jäsenvaltiot valmistelevat parhaillaan uutta ohjelmakautta 2014–2020 koskevia kumppanuussopimuksiaan ja toimintaohjelmiaan;

B. ottaa huomioon, että unionin rakenne- ja investointirahastojen oikeuskehyksestä odotetaan lopullista sopimusta vuoden 2013 loppuun mennessä;

C. ottaa huomioon, että yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa vahvistetaan yhteiset säännöt, jotka koskevat viittä Euroopan unionin rahastoa: Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa;

D. ottaa huomioon, että koheesiopolitiikan tarkoituksena on vähentää EU:n alueiden välisiä kehityseroja keskittämällä rahoitusta taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen;

E. ottaa huomioon, että koheesiopolitiikalla edistetään Eurooppa 2020 -strategian älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamista;

F. ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka, joka on EU:n tärkein kehittämispolitiikka, edistää talouskriisistä selviytymistä useimmissa jäsenvaltioissa;

G. katsoo, että olisi voitava varmistaa mahdollisuuksien mukaan, että rahoituskautta 2014–2020 koskevien koheesiopolitiikan ohjelmien toimittamista ja täytäntöönpanoa yksinkertaistetaan mahdollisimman suuressa määrin kaikkien viranomaisten ja edunsaajien kannalta;

Koheesiopolitiikan uuden ohjelmakauden tehokkaan ja oikea-aikaisen käynnistämisen varmistaminen

1. toteaa, että viime vuosien aikana koheesiopolitiikan rahoituksella on investoitu miljardeja euroja uusien työpaikkojen luomiseen, innovoivien yritysten tukemiseen ja liikenneyhteyksien kehittämiseen kaikkialla EU:n alueella;

2. korostaa kuitenkin, että EU:n alueiden väliset kehityserot ovat edelleen olemassa ja joissakin tapauksissa kärjistymässä ja että EU:n tukien jatkuva investoiminen paikallisella ja alueiden tasolla on ratkaisevan tärkeää, jotta edelleen voidaan varmistaa taloudellisen ja sosiaaliseen elvyttämisen ja ympäristön kunnostamisen tarpeessa olevien alueiden tukeminen;

3. korostaa, että koheesiopolitiikalla on muun muassa torjuttava unionin enenevää nuorisotyöttömyyttä;

4. korostaa, että koheesiopolitiikkaa koskeva rahoitus on nykyisessä talous- ja finanssikriisissä ja sosiaalisessa kriisissä eräiden jäsenvaltioiden merkittävin julkisten investointien lähde ja että kyseinen tilanne saattaa edellyttää asianomaisilta jäsenvaltioilta joustavuutta, jotta ne kykenevät elvyttämään talouttaan; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa, että jäsenvaltiot ja alueet pystyvät käynnistämään koheesiopolitiikan uuden kauden rahoituksen täytäntöönpanon mahdollisimman nopeasti vuoden 2014 alussa;

5. pitää myönteisenä, että on hyväksytty sekä monivuotinen rahoituskehys 2014–2020 että koheesiopolitiikan oikeudellinen kehys; tähdentää, että saavutettu tulos on tyydyttävä, koska sillä varmistetaan uuden koheesiopolitiikan nopea ja tehokas käynnistäminen;

6. muistuttaa, että vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen loppuvaiheeseen kasautuva maksattamatta oleva määrä vastaa kahta kolmannesta koheesiopolitiikan määrärahoista[8]; vaatii etsimään kestävää ratkaisua, jonka avulla voidaan pienentää riskiä, että Euroopan unionin ohjelmien täytäntöönpano jumiutuu maksuvajeen vuoksi; korostaa, että N+3 -sääntö, joka on koheesiopolitiikalla tuettavien hankkeiden täytäntöönpanon varmistamisen kannalta olennainen, vaikuttaa maksattamatta olevan määrän kasautumiseen tulevina vuosina erityisesti siinä tapauksessa, että uusien ohjelmien käynnistäminen viivästyy;

7. toteaa myös, että koheesiopolitiikan uuden ohjelmakauden tehokkaan ja oikea-aikaisen käynnistämisen lisäksi kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien laadun varmistaminen on ehdottoman tärkeätä, jotta voidaan varmistaa, että varat hyödynnetään kokonaisuudessaan pitkällä aikavälillä;

8. pitää seuraavan monivuotinen rahoituskehyksen pakollista uudelleenarviointia ja tarkistamista vuoden 2016 loppuun mennessä tärkeänä, jotta seuraava komissio ja parlamentti voivat arvioida uudelleen unionin poliittisia painopisteitä, tarvittaessa sopeuttaa rahoituskehyksen uusiin haasteisiin ja tarpeisiin sekä ottaa täysin huomioon makrotalouden viimeisimmät ennusteet;

Yhteisiä säännöksiä koskeva asetus

9. pitää myönteisinä asetukseen tehtyjä parannuksia, jotka sisältävät koheesiopolitiikan rahoitusta koskevan vahvemman ja yhdennetymmän lähestymistavan yhteisen strategiakehyksen puitteissa; tunnustaa, että tämä on ratkaisevan tärkeää hankkeiden tehokkaamman vaikutuksen ja konkreettisten tulosten kannalta; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään vielä enemmän toimenpiteitä byrokratian ja ohjelmien hallinnoinnin keventämiseksi; katsoo, että tämän olisi johdettava ohjelmien sujuvaan täytäntöönpanoon ja varojen tehokkaaseen hyödyntämiseen;

10. pitää myönteisinä ehdotuksia, joiden mukaisesti yhteisiä säännöksiä koskevaa asetusta yksinkertaistetaan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi; katsoo, että prosessin yksinkertaistaminen hakijoiden, edunsaajien ja hallintoviranomaisten kannalta tuo lisäarvoa EU:n myöntämälle rahoitukselle;

11. katsoo, että koheesiopolitiikka voi edistää ratkaisevalla tavalla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamista, ja pitää näin ollen tärkeänä, että koheesiopolitiikka mukautetaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin temaattisella keskittymisellä lukumäärältään rajoitettuihin tavoitteisiin; korostaa, että mainittu lähestymistapa varmistaa riittävän joustavasti paikallisten ja alueellisten tarpeiden täyttämisen;

12. korostaa älykästä erikoistumista koskevan strategian merkitystä, koska sen avulla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita voidaan täydentää keskittymällä EU:n laajuisilla kumppanuuksilla kilpailukyvyn, parhaiden käytänteiden vaihtamisen sekä tutkimuksen, innovoinnin ja koulutuksen määrittämiseen ja maksimointiin;

13. korostaa, että vaikka ennakkoehdot sisältyvät jo nykyiseen koheesiopolitiikkaan, uudella ohjelmakaudella pyritään lisäämään rahoituksen tehokkuutta siten, että rahoituksen ehtona on tiettyjen vaatimusten täyttäminen; katsoo, että koheesiopolitiikan tavoitteena on tukea alueiden välistä koheesiota ja että näin ollen sitä ei voida käyttää EU:n toimien takuuvälineenä pyrittäessä toteuttamaan talousuudistuksia jäsenvaltioissa;

14. korostaa, että mukautuminen yhteisiä säännöksiä koskevaa asetukseen tehtyihin muutoksiin saattaa jonkin verran viivästyttää kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien valmistelua;

Jäsenvaltioiden edistyminen

15. korostaa, että on selvää, että jäsenvaltioiden valmistelut ovat suuressa määrin eri vaiheissa; tunnustaa, että vaikka jotkut jäsenvaltiot edistyvät hyvin ja ovat jättäneet kumppanuussopimuksensa komission hyväksyttäväksi, muut ovat kauempana tavoitteesta;

16. korostaa, että kokonaisuutena ottaen ne uudet jäsenvaltiot (EU12), jotka osallistuivat joihinkin vuosien 2000–2006 ohjelmiin ja kaikkiin vuosien 2007–2013 ohjelmiin, ovat edistyneet pitemmälle valmisteluissa kuin jotkut vanhemmat jäsenvaltiot (EU15);

17. korostaa, että joidenkin jäsenvaltioiden talousarvioita leikataan seuraavalla ohjelmakaudella merkittävästi, kun taas joissakin muissa jäsenvaltioissa keskustellaan parhaillaan talousarvioiden jakautumisesta jäsenvaltioiden sisällä; tunnustaa, että kummatkin edellä mainituista saattavat viivyttää valmisteluja;

18. korostaa, että jäsenvaltiot, jotka ovat edistyneet hyvin koheesiopolitiikan seuraavan rahoituskauden valmisteluissa, ovat jättäneet komissiolle kumppanuussopimustensa ja toimintaohjelmiensa luonnokset komissiolle epävirallisia huomiota varten kesäkuussa tai heinäkuussa 2013;

19. ottaa huomioon, että monet pitkälle edistyneet jäsenvaltiot käynnistivät valmisteluprosessin niinkin aikaisessa vaiheessa kuin vuonna 2010 pyytämällä asiaankuuluvia sidosryhmiä osallistumaan tarpeiden ja ensisijaisten tavoitteiden muotoilua koskeviin keskusteluihin; pitää näin ollen myönteisenä pyrkimystä käynnistää valmisteluvaihe mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja katsoo, että edellä mainittu edistää selvästi kyseisen jäsenvaltion valmiuksia;

20. korostaa, että valmistelujen edistyminen varhaisessa vaiheessa riippuu toimivaltaisten viranomaisten ja järjestöjen kyvystä käyttää aikaa ja varoja sekä osoittaa riittävä määrä henkilöstöä valmisteluun jo varhaisessa vaiheessa;

21. toteaa, että mainitut varhaisen vaiheen valmistelut ovat joissakin tapauksissa johtaneet ennakkoarvioinnin ja strategisen ympäristövaikutusten arvioinnin laatimiseen hyvissä ajoin, minkä perusteella luonnoksia voidaan täydentää syyskuussa ja lokakuussa 2013 mainittujen arviointien perusteella;

22. tiedostaa, että jotkin jäsenvaltiot ovat kokeneet hallituksen vaihtumisen, mikä saattaa viivästyttää seuraavan ohjelmakauden valmisteluja; korostaa, että mainituissa tapauksissa on etua siitä, että hallintokoneisto toimii normaalisti ja varmistaa ratkaisevan tärkeän valmistelutyön jatkumisen hallituksen vaihtumisesta huolimatta;

23. korostaa myös tarvetta vahvistaa koheesiopolitiikan rahoituksen valmistelua poliittisella tasolla, jotta voidaan varmistaa, että hallitukset asettavat kumppanuussopimuksen viimeistelyn ensisijaiseksi tavoitteekseen;

Kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien edistyminen

24. korostaa, että jotkut jäsenvaltiot suunnittelevat toimintaohjelmiensa sisällön muuttamista; pitää myönteisenä tiettyjen jäsenvaltioiden päätöstä siirtyä useasta eri lähteestä rahoitettuihin ohjelmiin tai supistaa toimintaohjelmien lukumäärää alueellisella tasolla;

25. korostaa, että keskushallinnon aluehallinnoille suomat valvonta- ja koordinointivaltuudet vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä aluehallinnon organisaatiorakenteesta riippuen siten, että jotkut alueet ovat äärimmäisen aktiivisia ja että niillä on lähes kaikki valtuudet koheesiopolitiikan rahoituksen ja kumppanuussopimuksiin liittyvän edustuksen suhteen; muistuttaa tässä yhteydessä käytännesäännöistä, joissa tunnustetaan alueellisten ja paikallisten toimijoiden sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ratkaiseva asema ja joissa turvataan kumppanuusperiaatteen soveltaminen koheesiopolitiikassa vuosina 2014–2020;

26. painottaa, että alueellinen ja paikallinen ulottuvuus olisi otettava täysipainoisesti huomioon; korostaa alueiden merkittävää roolia kilpailukykyisten alojen valinnassa;

27. korostaa, että mahdollinen keino varmistaa kumppanuussopimusten toimivuus jäsenvaltioissa, joissa hallinto on hajautettu, on se, että alueellinen hallinto laatii kumppanuussopimuksiin sisältyvät erilliset luvut; korostaa, että mainittu lähestymistapa varmistaa, että EU:n rahoitusohjelmiin liittyvää hajautettua toimivaltaa käyttävät hallintoviranomaiset osallistuvat entistä suoremmin kumppanuussopimusten kehittämiseen ja että ne voivat kehittää omia ohjelma-aloitteitaan ja toteutusmekanismejaan;

28. toteaa kuitenkin, että edellä mainittu saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden valmiuteen kokonaisuudessaan;

29. tähdentää, että jäsenvaltioiden tasolla tarvitaan tehokasta koordinointia, jotta kyetään noudattamaan alueellisia ja paikallisia kehittämistarpeita vastaavien toimintaohjelmien valmisteluun varattua määräaikaa, sillä alue- ja paikallishallinnon olisi oltava soveltuvin osin vastuussa kyseisten ohjelmien sisällöstä ja hallinnoinnista kunkin jäsenvaltion sisäisen organisoinnin mukaisesti, jotta kumppanuussopimukset voidaan tehdä oikea-aikaisesti;

30. katsoo kuitenkin, että alueellisen tason toimintaohjelmien lukumäärän vähentäminen aiheuttaisi merkittäviä hallinnollisia ja organisaatiomuutoksia, jotka saattavat aiheuttaa enenevässä määrin viivästyksiä alusta lähtien, koska toimintaohjelmien täytäntöönpano on monimutkaista, kun ohjelmia suunnitellaan erilaisilla kansallisilla ja alueellisilla tasoilla;

31. toteaa, että komissio on pannut merkille yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa säädettyihin monesta lähteestä rahoitettaviin ohjelmiin kohdistuvan merkittävän kiinnostuksen, koska monet jäsenvaltiot suunnittelevat yhden tai useamman monesta lähteestä rahoitettavan ohjelman käynnistämistä ohjelmakaudella 2014–2020; korostaa tässä yhteydessä, että kyseistä lähestymistapaa olisi sovellettava mahdollisimman tehokkaasti eikä se saa johtaa pullonkauloihin tai viivästyksiin; toteaa, että jäsenvaltioiden erilaiset institutionaaliset puitteet tunnustetaan yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa ja erityisiä tapauksia varten on säädetty omista toimenpiteistä; korostaa, että kehittämistarpeet voidaan määrittää parhaiten ja että ohjelmat voidaan panna parhaiten täytäntöön alueellisella ja paikallisella tasolla lähellä asianomaisia kansalaisia, järjestöjä, yrityksiä ja viranomaisia;

32. toteaa, että jäsenvaltioiden valmius laatia kumppanuusohjelmia ja toimintaohjelmia riippuu siitä, missä määrin jäsenvaltiot laativat asianmukaisia alustavia arviointeja omasta tilanteestaan ja tulevista suuntauksista; korostaa, että edellä mainituilla varmistetaan, että EU:n varoilla edistetään tehokkaammin asianomaisen jäsenvaltion tavoitteiden saavuttamista;

33. kehottaa jäsenvaltioita valmistelemaan jäsenvaltioiden kumppanuussopimusten valmiuden julkistamista esimerkiksi jäsenvaltiokohtaisena yhteenvetona, jossa on tietoja valmisteluista, ehdotetusta sisällöstä sekä asianomaisten sidosryhmien kuulemisista, jotta muut jäsenvaltiot ja viranomaiset voivat hyötyä hyvistä käytänteistä ja lähestymistavoista;

Kokemukset rahoituskaudelta 2007–2013

34. korostaa, että monissa jäsenvaltioissa rahoituskaudella 2007–2013 käytettyjen keinojen ja mekanismien siirtäminen vuonna 2014 alkavalle uudelle rahoituskaudelle on merkittävä ongelma; korostaa, että myös käynnissä olevien hankkeiden tehokkuuden varmistaminen jatkossa kehitettävien uusien hankkeiden rinnalla on haastava tehtävä;

35. myöntää, että valmistelut kestivät monissa jäsenvaltioissa odotettua kauemmin ohjelmakauden 2007–2013 alussa; painottaa, että monet hallinnot ovat korjanneet tilanteen varmistamalla, että uudet kumppanuussopimukset ja toimintaohjelmat valmistuvat ripeämmin;

36. katsoo, että jäsenvaltioiden esimerkillinen toiminta osoittaa selkeästi, että eri toimien, toimintaohjelmien ja rahastojen välistä koordinointia ja paikallisviranomaisten, alueellisten organisaatioiden ja sosiaalisten ja taloudellisten kumppaneiden osallistumista on tehostettava;

37. myöntää, että aikaisemmilla ohjelmakausilla määritetyt yhteiset ongelmat johtuivat ensisijaisten tavoitteiden liian laajasta määrittelystä; vaatii näin ollen, että tulevaisuudessa ensisijaisten tavoitteiden yhteydessä on sovellettava strategisempaa ja virtaviivaisempaa lähestymistapaa siten, että ensisijaisten tavoitteiden yhteydessä määritellään aikaisempaa vähemmän erityisiä tavoitteita;

38. pitää myönteisenä, että edelliseltä rahoituskaudelta saatujen myönteisten kokemusten perusteella jäsenvaltiot pyrkivät hyödyntämään yksityisen sektorin rahoitusta, jotta perinteisiä rahoituskeinoja voidaan täydentää vaihtoehtoisilla rahoituslähteillä; korostaa, että julkisen talouden erittäin niukkojen määrärahojen ja yksityisen sektorin heikentyneen lainanantokapasiteetin aikoina voidaan lisätä rahoitusvälineiden käyttöä ja tällä tavoin tukea julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, luoda EU:n talousarviolle kerrannaisvaikutusta, ottaa käyttöön vaihtoehtoisia rahoituslähteitä ja taata merkittävä rahoituslähde strategisille alueinvestoinneille; korostaa näin ollen, että on luotava selkeät säännöt luottojen, takuiden ja pääomasijoitusten kaltaisten uudenlaisten rahoitusvälineiden käyttämiselle tukien täydentäjinä, jotta voidaan edistää yritysten, julkisen sektorin toimijoiden ja koulutuslaitosten välistä yhteistyötä;

Rahoituksen tehokkuus

39. korostaa, että aikaisemmista rahoitusohjelmista saadut kokemukset osoittavat selkeästi, että on erittäin tärkeää varmistaa rahoituksen myönteiset pitkän aikavälin vaikutukset; korostaa myös ohjelmien laadun ja varainkäytön asianmukaisuuden merkitystä;

40. korostaa, että monet jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet seuraavan rahoituskauden tavoitteekseen keskittymisen tulosjohtoiseen lähestymistapaan; pitää myönteisinä joidenkin jäsenvaltioiden antamaa esimerkkiä määritellä odotetut tulokset etukäteen, jotta rahoitus voidaan suunnata suoraan mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen;

41. korostaa, että kaikkien politiikan alojen koordinointi sekä kansallisten ja alueellisten taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten ensisijaisten tavoitteiden määrittäminen määritellään ratkaisevan tärkeiksi monissa jäsenvaltioissa; katsoo, että kansallisissa toimintaohjelmissa olisi soveltuvin osin otettava huomioon alue- ja paikallistason kehitystavoitteet; pitää välttämättömänä luoda synergiaa unionin talousarvion ja jäsenvaltioiden talousarvioiden ja eri rahoituslähteiden ja paikallis- ja alueviranomaisten välille, jotta unionin julkisten investointien tehokkuutta voitaisiin parantaa;

Synergia muiden politiikkojen ja välineiden kanssa

42. pitää olennaisen tärkeänä, että jäsenvaltiot tunnustavat kaikkien yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rahastojen yhtenäistämisen merkityksen;

43. pitää rohkaisevana, että jotkut jäsenvaltiot pyrkivät kehittämään uusia välineitä, kuten paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet (CLLD), yhdennetyt alueelliset investoinnit ja yhteiset toimintasuunnitelmat; ottaa kuitenkin huomioon, että uusiin välineisiin suhtaudutaan vaihtelevasti ja että jäsenvaltioiden nykyisten suunnitelmien arviointi osoittaa, että tulevaisuudessa paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita toteutetaan etenkin EMRK:ssa – EAKR:oon verrattuna – laajemmin kuin yhdennettyjä alueellisia investointeja; toteaa tämän johtuvan siitä, että paikallisyhteisöjen omat hankkeet kestävät EMRK:ssa pidempään ja yhdennetyt alueelliset investoinnit muodostavat uuden välineen, jonka asianmukaiseen soveltamiseen tarvitaan jonkin verran aikaa; tunnustaa, että nähtäväksi jää, kuinka alustavat valmistelut vaikuttavat mainittujen välineiden täysimittaisen täytäntöönpanon yhteydessä;

44. katsoo, että paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet edistävät erinomaisella tavalla ja laaja-alaisesti yhteisön toimijoiden osallistumista alhaalta ylöspäin, mistä on saatu aikaisempaa myönteistä kokemusta maaseudun kehittämistä koskevan Leader-ohjelman yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita käyttämään hyväkseen paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden tarjoamia mahdollisuuksia;

45. tunnustaa, että yhteiset toimintasuunnitelmat edistävät siirtymistä tulosjohtamiseen seuraavan rahoituskauden koheesiopolitiikan kokonaistavoitteiden mukaisesti;

Yksinkertaistaminen

46. korostaa hankkeiden yksinkertaisempien valmistelu- ja täytäntöönpanomenetelmien käyttöönoton merkitystä ja pitää rohkaisevina merkkejä siitä, että jäsenvaltiot ovat toteuttamassa mainittuja tavoitteita;

47. pitää myönteisenä yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen yksinkertaistamisen korostamista; toteaa kuitenkin, että todellisuudessa yksinkertaistaminen voi olla vaikeaa rahastokohtaisilla asetuksilla perustettujen rahastojen keskinäisten eroavaisuuksien vuoksi;

48. panee tyytyväisenä merkille myönteiset toimet Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varainhoidon yksinkertaistamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi; korostaa, että monet jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että edunsaajien hakemusprosessin yksinkertaistaminen ja selkeiden menettelyä ja rahoitusmahdollisuuksia koskevien tietojen saataville asettaminen sisältyvät olennaisena osatekijänä seuraavan ohjelmakauden valmisteluun; pitää myönteisenä, että edellä mainittu varmistaa hankkeiden valmistelun ja täytäntöönpanon sujuvuuden ja vähentää hakijoihin kohdistuvaa byrokraattista rasitusta; kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia vaihtamaan menettelyjen yksinkertaistamiseen tähtääviä parhaita käytänteitä; myöntää kuitenkin, että valvontaa ja tilintarkastusta koskevat tiukat säännöt ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että kyseiset toimenpiteet ovat oikeasuhteisia eivätkä aiheuta tarpeetonta rasitusta,

49. katsoo, että ”sähköinen koheesio” voi ratkaisevalla tavalla vähentää pullonkauloja ja varmistaa yksinkertaistamisen, ja pitää myönteisenä monen jäsenvaltion aikomusta soveltaa edellä mainittua; katsoo, että edellä mainittu voisi edistää merkittävästi myös valmistautumista tuleviin rahoitusohjelmiin;

Kumppanuus

50. korostaa, että kumppanuusohjelmien päätöksentekoprosessiin ja muotoiluun tulisi sisältyä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason osallistuminen EU:n koheesiopolitiikan rahoittamiseen liittyvien ohjelmien suunnitteluun, kehittämiseen ja täytäntöönpanoon; katsoo, että koheesiopolitiikan tehokas hallinnointi on varmistettava soveltamalla monitasohallinnon periaatetta; tähdentää tässä yhteydessä, että alue- ja paikallisviranomaiset ja sidosryhmät on otettava täysipainoisesti mukaan ohjelmien laatimiseen, täytäntöönpanoon ja arviointiin; korostaa, että on tärkeää tarjota näille yhteisöille asianmukaisesti tietoa, kapasiteettia kehittäviä toimenpiteitä ja teknistä tukea, jotta niiden osallistumista tämän prosessin kaikkiin vaiheisiin voidaan edistää parhaalla mahdollisella tavalla;

51. pitää myönteisenä kaikkien asianosaisten sidosryhmien, paikallisten ja alueellisten edustajien, kansalaisjärjestöjen, talous- ja työmarkkinaelämän toimijoiden, yksityisten yritysten ja yliopistojen enenevää osallistumista jäsenvaltioiden esimerkin mukaisesti; katsoo, että kehittäminen tapahtuu yhteistyössä erilaisia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristönäkökulmia edustavien järjestöjen ja sidosryhmien kanssa;

52. korostaa, että menestyksekkään kumppanuuden varmistaminen voi sisältää sekä alhaalta ylöspäin että ylhäältä alaspäin suuntautuvan lähestymistavan; korostaa, että alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa, joka sisältää laajat keskustelut julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin edustajien kanssa, on yhden jäsenvaltion antama esimerkki lähestymistavasta, jonka yhteydessä valmistelut edistyvät erinomaisesti;

53. korostaa, että mainitut alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin suuntautuvat lähestymistavat varmistavat, että taloudellista, sosiaalista ja ekologista tilannetta koskevat kansalliset strategiat täydentävät laajaa osallistumista alueellisella ja paikallisella tasolla; pitää edellä mainittua myönteisenä keinona varmistaa, että strategiset vaatimukset täytetään samalla kun asiaankuuluvat sidosryhmät osallistuvat mahdollisimman laajasti valmisteluihin;

Päätelmät

54. pitää myönteisenä, että yhteisiä säännöksiä koskevaa asetusta ja monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen loppuunsaattamisen ohella on päästy sopimukseen koheesiopolitiikan oikeuskehyksestä;

55. arvostaa monitasoisen hallinnon merkitystä valmisteluvaiheissa ja korostaa, että pisimmälle edistyneet valmistelut ovat perustuneet alueellisen ja paikallisen tason sidosryhmien kanssa käytyyn tehokkaaseen vuoropuheluun;

56. korostaa, että komissio kehottaa jäsenvaltioita ja alueita varmistamaan kumppanuusohjelmien ja toimintaohjelmien korkealaatuisuuden; toteaa, että edellä mainittu edistää erityisiä tavoitteita koskevia mahdollisimman korkeatasoisia hanke-ehdotuksia, joilla voidaan varmistaa EU:n rahoituksen mahdollisimman suuri vaikutus;

57. toteaa, että aktiivinen ja asioista hyvin perillä olevat kansalliset ja alueelliset hallinnot, jotka toimivat yhteistyössä komission kanssa, voivat vaikuttaa myönteisesti valmistelujen edistymiseen; suosittelee siksi painokkaasti, että komissio sekä kansalliset viranomaiset ja alueviranomaiset vaihtavat jatkuvasti tietoja esimerkiksi tulevien täytäntöönpanosäädösten yksityiskohdista;

58. suosittelee, että jäsenvaltioiden, joiden valmistelut ovat vakavasti myöhässä, olisi noudatettava tiukasti komission antamia suosituksia; korostaa, että komission olisi lisättävä tukeaan, jotta voidaan varmistaa, että asianomaisten jäsenvaltioiden kumppanuussopimukset ja toimintaohjelmat valmistuvat mahdollisimman nopeasti; toteaa näin ollen, että jäsenvaltion edistymisen uudelleen arviointi valmisteluvaiheessa vähentäisi viivästyksiä; toteaa myös, että täytäntöönpanovaiheessa komission olisi pyrittävä kehittämään uusia toimia, joilla voidaan auttaa prosessissa jälkeen jääneitä jäsenvaltioita;

59. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

[1] EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25.
[2] EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 21.
[3] EUVL C 371 E, 20.12.2011, s. 39.
[4] EUVL C 390 E, 18.12.2012, s. 27.
[5] EUVL C 371 E, 20.12.2011, s. 41.
[6] EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 23.
[7] EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 22.
[8] Maksattamatta oleva määrä voi nousta vuoden 2013 lopussa 224 miljardiin euroon, jos yhteensä 11,2 miljardin euron suuruinen lisätalousarvio nro 2/2013 hyväksytään kokonaisuudessaan. Alun perin komissio arvioi, että maksattamatta oleva määrä olisi vuoden 2013 lopussa 180 miljardia euroa.

PERUSTELUT

Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä tarkastellaan sitä, miten jäsenvaltiot ovat valmistautuneet toimimaan koheesiopolitiikan seuraavalla rahoituskaudella. Asiakirjassa viitataan eri jäsenvaltioista kerättyihin tietoihin ja kerrotaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat valmistautuneet seuraavaa ohjelmakautta varten ja mitä keinoja sovelletaan kansallisella ja alueellisella tasolla. Esittelijä odottaa mielenkiinnolla tätä mietintöä koskevan keskustelun jatkamista.

On selvää, että kansalliset, paikalliset ja alueelliset talousarviot ovat enenevässä määrin paineen alaisia nykyisessä taloudellisessa toimintaympäristössä. Näin ollen monelle jäsenvaltiolle ja alueelle koheesiopolitiikan rahoitushankkeet ovat entistä tärkeämpiä hankkeita. Edellä mainittua korostaa enenevä tarve varmistaa varojen käytön tehostaminen, jotta kansalaiset saavat täyden hyödyn EU:n rahoituksesta. Näin ollen on ratkaisevan tärkeää, että jäsenvaltiot ja alueet ryhtyvät tarvittaviin toimiin ja valmistelevat kumppanuussopimukset ja toimintaohjelmat ajoissa ja tehokkaasti, jotta edellä mainitut ovat valmistautuneita rahoituksen mahdollisimman nopeaan täytäntöönpanoon heti, kun yhteisiä säännöksiä koskevasta asetuksesta on päästy sopimukseen.

Koska rahoituskautta 2014–2020 koskevan lainsäädäntöpaketin käsittely on lähestymässä viimeistä neuvotteluvaihetta ja koska monivuotisesta rahoituskehyksestä odotetaan päästävän sopimukseen vuoden 2013 loppuun mennessä, toivottavaa on, että Euroopan rakenne- ja investointirahastoista saatavat varat voidaan osoittaa hankkeisiin vuoden 2014 alussa. Hankkeiden käynnistäminen mahdollisimman pian vuoden 2014 alussa on ratkaisevan tärkeää, jotta unionin varojen käytön tehokkuus voidaan maksimoida siten, että sillä edistetään kasvua alueilla.

Vuonna 2014 alkavaa koheesiopolitiikan rahoituskautta koskevissa neuvotteluissa Euroopan parlamentti onnistui lisäämään keskittymistä paikallisten ja alueellisten viranomaisten osallistumiseen ja lisäämään joustavuutta siten, että alueet määrittävät itse ensisijaiset tavoitteensa omien tarpeidensa mukaisesti. Parlamentti on myös korostanut ensisijaista tarvetta kohdistaa rahoitus kasvua ja kilpailukykyä tehostaviin hankkeisiin, missä yhteydessä on painotettu rahoitusvälineiden merkitystä mainittujen tavoitteiden saavuttamisen välineinä.

Jäsenvaltioiden ja komission kumppanuussopimuksessa määritellään ohjelman hallinnoinnin olennaiset osat viiden yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen soveltamisalan piiriin kuluvan rahaston osalta: Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto.

On selvää, että jäsenvaltiot ovat eri vaiheessa valmisteluissaan, koska jotkut jäsenvaltiot ovat jo toimittaneet kumppanuussopimuksensa ja toimintaohjelmansa komissiolle. Esittelijä toteaa mietinnössä, että viivästykset johtuvat muun muassa seuraavista syistä: jäsenvaltiot ovat muuttaneet valmistelutoimenpiteitään aikaisempiin rahoituskausiin verrattuna esimerkiksi sisällyttämällä strategisia muutoksia toimintaohjelmiin, ottamalla käyttöön uusia hallintorakenteita tai harkitsemalla keskittymistä temaattisiin tavoitteisiin.

Kumppanuuden ja monitasoisen hallinnon osuus on ratkaisevan tärkeä valmistelu- ja täytäntöönpanovaiheissa ja esittelijä katsoo, että jäsenvaltioiden ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten välistä vuoropuhelua on jatkettava, jotta voidaan varmistaa rahoituksen suuntaaminen kansallisiin ja alueellisiin hankkeisiin. Alueet, jotka ovat hyvissä suhteissa keskushallintoon koheesiopolitiikan valmistelun ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa, ovat onnistuneet varmistamaan etujensa ja tarpeidensa huomioon ottamisen.

Aikaisemmalta rahoituskaudelta saadut kokemukset ovat myös ratkaisevan tärkeitä jäsenvaltioille, jotka valmistelevat rahoituskautta 2014–2020 koskevia rahoitusohjelmiaan. Esittelijä pitää myönteisinä monien jäsenvaltioiden ja alueiden pyrkimyksiä arvioida perusteellisesti rahoituskauden 2007–2013 menestyksiä ja epäonnistumisia, jotta nykyisiä tavoitteita voidaan laajentaa ja parantaa ja jotta samaan aikaan voidaan kehittää koheesiopolitiikan rahoituksen tehokasta täytäntöönpanoa koskevia uusia strategioita.

Lopuksi esittelijä kehottaa saattamaan koheesiopolitiikan lainsäädäntöpakettia ja monivuotista rahoituskehystä koskevat neuvottelut ajoissa päätökseen. Toivottavaa on, että jäsenvaltiot, jotka viivyttävät kumppanuussopimuksia ja toimintaohjelmia koskevien päätösten tekemistä, tekevät päätöksensä ajoissa, jotta ohjelmat voidaan käynnistää mahdollisimman nopeasti vuonna 2014.

BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (15.11.2013)

aluekehitysvaliokunnalle

EU:n jäsenvaltioiden valmiudesta käynnistää koheesiopolitiikan uusi ohjelmakausi tehokkaasti ja oikea-aikaisesti
(2013/2095(INI))

Valmistelija: Frédéric Daerden

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1. pitää myönteisenä, että 27. kesäkuuta 2013 tehtiin poliittinen sopimus vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä; korostaa, että lainsäädäntöpakettia, kumppanuussopimuksia ja toimintaohjelmia koskevat neuvottelut on saatava mahdollisimman pian päätökseen, jotta voidaan varmistaa uuden koheesiopolitiikan nopea ja tehokas käynnistäminen; tähdentää, että mahdollinen viivästyminen johtaa talousarvion kannalta siihen, että maksupyynnöt keskittyvät kauden loppuun;

2. muistuttaa, että vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen loppuvaiheeseen kasautuva maksattamatta oleva määrä vastaa kahta kolmannesta koheesiopolitiikan määrärahoista[1]; vaatii etsimään kestävää ratkaisua, jonka avulla voidaan pienentää riskiä, että Euroopan unionin ohjelmien täytäntöönpano jumiutuu maksuvajeen vuoksi; korostaa, että N+3 -sääntö, joka on koheesiopolitiikalla tuettavien hankkeiden täytäntöönpanon varmistamisen kannalta olennainen, vaikuttaa maksattamatta olevan määrän kasautumiseen tulevina vuosina erityisesti siinä tapauksessa, että uusien ohjelmien käynnistäminen viivästyy;

3. katsoo, että uuden koheesiopolitiikan tehokas hallinnointi on varmistettava soveltamalla monitasohallinnon periaatetta; korostaa näin ollen, että paikallisten ja alueellisten yhteisöjen valmiuksia on hyödynnettävä täysimääräisesti ohjelmien ja sopimusten valmistelussa sekä niiden täytäntöönpanossa ja arvioinnissa; korostaa, että on tärkeää tarjota näille yhteisöille asianmukaisesti tietoa ja teknistä tukea, jotta niiden osallistumista tämän prosessin kaikkiin vaiheisiin voidaan edistää parhaalla mahdollisella tavalla;

4. pitää välttämättömänä luoda synergiaa unionin talousarvion ja jäsenvaltioiden talousarvioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten välille, jotta unionin julkisten investointien tehokkuutta voitaisiin parantaa; muistuttaa pyytäneensä komissiota kertomaan, miten unionin talousarvion roolia voitaisiin tässä suhteessa vahvistaa;

5. korostaa jälleen, että unionin tuen vaikutuksen maksimoimiseksi on noudatettava yhtenäistä lähestymistapaa, koordinoitava käytettävissä olevia eri rahoitusmahdollisuuksia ja edistettävä nykyisten toimintalinjojen ja säännösten johdonmukaisuutta, ja katsoo, että näin voidaan tasapainottaa vakauttavan budjettipolitiikan vahingolliset seuraukset;

6. pitää seuraavan monivuotinen rahoituskehyksen pakollista uudelleenarviointia ja tarkistamista vuoden 2016 loppuun mennessä tärkeänä, jotta seuraava komissio ja parlamentti voivat arvioida uudelleen unionin poliittisia painopisteitä, tarvittaessa sopeuttaa rahoituskehyksen uusiin haasteisiin ja tarpeisiin sekä ottaa täysin huomioon makrotalouden viimeisimmät ennusteet;

7. panee tyytyväisenä merkille myönteiset toimet unionin varainhoidon yksinkertaistamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi; korostaa, että yksinkertaisempien menettelyjen avulla voidaan vähentää puutteita ja siten parantaa unionin varojen käyttöä; korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on asetettava kunnianhimoisemmat tavoitteet, jotta varojen saantiin liittyviä menettelyitä ja julkisiin hankintoihin liittyviä sääntöjä ja valvontamekanismeja voitaisiin yksinkertaistaa ja jotta taattaisiin, että unionin rahoituksen saajista ja rahoitusmahdollisuuksista saataisiin tietoa selkeästi ja helposti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	14.11.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	27 3 2
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marta Andreasen, Jean-Luc Dehaene, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazábal Rubial, Salvador Garriga Polledo, Ivars Godmanis, Ingeborg Gräßle, Lucas Hartong, Anne E. Jensen, Ivailo Kalfin, Sergej Kozlík, Jan Kozłowski, Alain Lamassoure, Jan Mulder, Juan Andrés Naranjo Escobar, Nadezhda Neynsky, Dominique Riquet, Alda Sousa, Derek Vaughan, Jacek Włosowicz
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	François Alfonsi, Maria Da Graça Carvalho, Frédéric Daerden, Edit Herczog, Paul Rübig, Peter Šťastný
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Pablo Arias Echeverría, Jean-Paul Besset, Arkadiusz Tomasz Bratkowski, Jolanta Emilia Hibner, Helmut Scholz, Tadeusz Zwiefka

[1] Maksattamatta oleva määrä voi nousta vuoden 2013 lopussa 224 miljardiin euroon, jos yhteensä 11,2 miljardin euron suuruinen lisätalousarvio nro 2/2013 hyväksytään kokonaisuudessaan. Alun perin komissio arvioi, että maksattamatta oleva määrä olisi vuoden 2013 lopussa 180 miljardia euroa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	18.12.2013
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	35 1 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	François Alfonsi, Luís Paulo Alves, Charalampos Angourakis, Catherine Bearder, Victor Boştinaru, Francesco De Angelis, Tamás Deutsch, Rosa Estaràs Ferragut, Danuta Maria Hübner, María Irigoyen Pérez, Seán Kelly, Mojca Kleva Kekuš, Constanze Angela Krehl, Iosif Matula, Jens Nilsson, Jan Olbrycht, Younous Omarjee, Markus Pieper, Ovidiu Ioan Silaghi, Georgios Stavrakakis, Nuno Teixeira, Lambert van Nistelrooij, Oldřich Vlasák, Kerstin Westphal, Hermann Winkler, Joachim Zeller
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Jan Březina, Catherine Grèze, Juozas Imbrasas, Karin Kadenbach, James Nicholson, Marie-Thérèse Sanchez-Schmid, Vilja Savisaar-Toomast, Elisabeth Schroedter, Richard Seeber, Czesław Adam Siekierski, Michael Theurer, Derek Vaughan
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Carl Schlyter

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö