MIETINTÖ Zbigniew Ziobron parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

24.1.2014 - (2013/2189(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Cecilia Wikström

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Zbigniew Ziobron parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2013/2189(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon Puolan tasavallan yleisen syyttäjän 24. kesäkuuta 2013 esittämän pyynnön Zbigniew Ziobron parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi asiassa, joka liittyy Varsovan keskikaupungin piirituomioistuimen V osastossa (rikosasiat) [viite N:o V K199/12] käsiteltävänä olevaan rikosoikeudelliseen menettelyyn ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 9. syyskuuta 2013,

–   on kuullut Zbigniew Ziobroa työjärjestyksen 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–   ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010 ja 6. syyskuuta 2011 antamat tuomiot[1],

–   ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan,

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0045/2014),

A. ottaa huomioon, että Puolan tasavallan yleinen syyttäjä on pyytänyt Euroopan parlamentin jäsenen Zbigniew Ziobron parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä väitettyä rikosta koskevien oikeustoimien yhteydessä;

B.  ottaa huomioon, että yleisen syyttäjän esittämä pyyntö liittyy rikkomukseen, joka katsotaan asianomistajarikokseksi Puolan rikoslain 212 pykälän 1 ja 2 momentin nojalla;

C. ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

D. ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

E.  ottaa huomioon, että Puolan tasavallan perustuslain 105 artiklan mukaisesti jäsentä ei voida saattaa vastuuseen jäsenen toimivallan piiriin kuuluvasta toiminnasta jäsenen toimikauden aikana tai toimikauden päättymisen jälkeen; toteaa, että kyseisen toiminnan osalta jäsen voidaan saattaa vastuuseen ainoastaan Sejmissä, ja kun on kyse tapauksesta, jossa jäsen on loukannut kolmannen osapuolen oikeuksia, häntä vastaan voidaan käynnistää tuomioistuinmenettely ainoastaan Sejmin suostumuksella;

F.  katsoo, että kysymys koskemattomuuden pidättämisestä tai säilyttämisestä tietyssä tapauksessa on yksin parlamentin päätettävissä; toteaa, että tehdessään päätöksen siitä, pidätetäänkö vai säilytetäänkö koskemattomuus, parlamentti voi ottaa kohtuullisessa määrin huomioon jäsenen tilanteen[2];

G. panee merkille, että väitetyllä rikkomuksella ei ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä Zbigniew Ziobrolle Euroopan parlamentin jäsenenä kuuluvien tehtävien hoitamiseen eikä kyse ole Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetusta Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoitaessa ilmaistusta mielipiteestä tai äänestyksestä;

H. toteaa, että Zbigniew Ziobroa vastaan vireille pantu rikosoikeudenkäynti ei liity millään tavalla hänen asemaansa Euroopan parlamentin jäsenenä;

I.   ottaa huomioon, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita ”fumus persecutionis” ‑tapauksesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että syyte on nostettu asianomaisen jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi;

J.   toteaa, että pyyntö on esitetty vastavaatimuksen johdosta ja että tällaisessa tapauksessa päätöksellä jäsenen koskemattomuuden säilyttämisestä estettäisiin toista yksityistä osapuolta saattamasta asiaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi osana puolustustaan;

1.  päättää pidättää Zbigniew Ziobron parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Puolan tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Zbigniew Ziobrolle.

• [1]  Asia 101/63 Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 195, asia 149/85 Wybot v Faure ja muut, Kok. 1986, s. 2391, asia T- 345/05 Mote v Euroopan parlamentti, Kok. 2008, s. II-2849, yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07 Marra v De Gregorio ja Clemente, Kok. 2008, s. I-7929, asia T-42/06 Gollnisch v Euroopan parlamentti, Kok. 2010, II-01135 ja asia C-163/10 Patriciello, Kok. 2011, I-7565.
• [2]  Asia T- 345/05 Mote v Euroopan parlamentti, Kok. 2008, s. II-2849, 28 kohta.

PERUSTELUT

1. Tausta

Vastineessaan Puolan entisen maatalousministerin Artur Balazsin haastatteluun sivulla www.wpolityce.pl, Kaczyńskin hallituksen aikainen Puolan entinen oikeusministeri Zbigniew Ziobro antoi 24. marraskuuta 2011 seuraavan lausuman, joka otsikoitiin "Ziobro haastaa Balazsin oikeuteen" Gazeta Polska Codzienne -sanomalehden sivulla 5 ja ilmestyi samana päivänä myös verkkosivulla www.niezalezna.pl: "On erittäin selvää, että Balazs on sekoittanut roolinsa ja katsonut voivansa ohjata suoraan syyttäjälaitoksen jäseniä ja saada heidät tekemään, mitä hän haluaa. Hän yritti puuttua öljymafiaa koskevaan tutkintaan. Hän haluaisi, että erottaisin syyttäjän, joka tutki hänen ja hänen kumppaniensa hämäriä suhteita öljymafiaan."

Sen jälkeen kun Ziobro oli saattanut Balazsin haastattelua koskevan asian oikeuteen, Balazs esitti 10. huhtikuuta 2012 Varsovan keskikaupungin piirituomioistuimen V rikososastolle yksityisen vastavaatimuksen perusteenaan se, että edellä viitatun lausuman esittäessään Ziobro toimi tavalla, joka saattoi heikentää Balazsin mainetta julkisuudessa ja johtaa siihen, että kansalaiset menettävät luottamuksensa tämän kykyyn hoitaa poliittisia tehtäviä tai olla julkisen viran haltijana, myös kansallisella tasolla.

Tuomioistuin ehdotti asian saattamista sovitteluun, jonka Balazs hyväksyi mutta josta Ziobro kieltäytyi.

Puhemies ilmoitti täysistunnossa 9. syyskuuta 2013 työjärjestyksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaanottaneensa Puolan tasavallan yleisen syyttäjän virastolta 24. kesäkuuta 2013 päivätyn pyynnön, joka koski Zbigniew Ziobron parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 ja 9 artiklan mukaisesti.

Puhemies välitti pyynnön työjärjestyksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokunnalle. Oikeudellisten asioiden valiokunta kuuli Zbigniew Ziobroa 21. tammikuuta 2014 työjärjestyksen 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti[1].

2. Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuuteen sovellettavat säännökset ja menettelyt

Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevat 8 ja 9 artikla kuuluvat seuraavasti:

8 artikla

Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella.

9 artikla

Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a. oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b. toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.

Euroopan parlamentin työjärjestyksen 6 ja 7 artikla kuuluvat seuraavasti:

“6 artikla – Koskemattomuuden pidättäminen

1. Erioikeuksia ja vapauksia koskevaa toimivaltaa käyttäessään parlamentti pyrkii ensisijaisesti säilyttämään täysivaltaisuutensa demokraattisena lainsäädäntöelimenä ja varmistamaan jäsentensä riippumattomuuden heidän hoitaessaan tehtäviänsä. Kaikki koskemattomuuden pidättämistä koskevat pyynnöt arvioidaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 7, 8 ja 9 artiklan ja tässä artiklassa tarkoitettujen periaatteiden mukaisesti. (...)

7 artikla – Koskemattomuutta koskevat menettelyt

1. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen puhemiehelle osoittamasta jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä tai jäsenen tai entisen jäsenen puhemiehelle osoittamasta erioikeuksien ja koskemattomuuden puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

2. Valiokunta käsittelee koskemattomuuden pidättämistä sekä erioikeuksien ja koskemattomuuden puolustamista koskevat pyynnöt viipymättä ottaen kuitenkin huomioon tapausten monimutkaisuuden.

3. Valiokunta antaa perustellun päätösehdotuksen, jossa on suositus koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tai koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevan pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

4. Valiokunta voi pyytää asianomaiselta viranomaiselta ne lisätiedot tai selvitykset, jotka valiokunta katsoo tarpeellisiksi voidakseen muodostaa mielipiteensä koskemattomuuden pidättämisestä tai puolustamisesta.

5. Jäsenelle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi, hänellä on oikeus esittää kaikki tässä yhteydessä aiheellisiksi katsomansa asiakirjat tai muut kirjalliset todisteet, ja toinen jäsen voi toimia hänen edustajanaan.

Jäsen ei saa olla paikalla koskemattomuutensa pidättämistä tai puolustamista koskevista pyynnöistä käytävien keskustelujen aikana, itse kuulemista lukuun ottamatta.

Valiokunnan puheenjohtaja kutsuu jäsenen kuultavaksi ja ilmoittaa kuulemisen ajankohdan. Jäsen voi luopua oikeudestaan tulla kuulluksi.

Jos jäsen ei saavu kuultavaksi kutsuttaessa, hänen katsotaan luopuneen oikeudestaan tulla kuulluksi, paitsi jos hän on ilmoittanut, ettei voi tulla kuultavaksi ehdotettuna ajankohtana, ja on myös ilmoittanut syyn siihen. Valiokunnan puheenjohtaja päättää, hyväksytäänkö pyyntö saada olla tulematta paikalle ilmoitetun syyn perusteella, eikä päätökseen voi hakea muutosta.

Jos valiokunnan puheenjohtaja hyväksyy jäsenen pyynnön, hän kutsuu jäsenen kuultavaksi uutena ajankohtana. Jos jäsen ei saavu kuulemiseen tänä toisena ajankohtana, menettelyä jatketaan jäsentä kuulematta. Muita pyyntöjä saada olla tulematta paikalle tai tulla kuulluksi ei sen jälkeen hyväksytä. (...)

7. Valiokunta voi antaa perustellun lausunnon kyseisen viranomaisen toimivallasta asiassa ja pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta, mutta se ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko lausumat tai teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista. (...)

Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän 1 momentti kuuluu seuraavasti:

Jäsentä ei voida saattaa vastuuseen jäsenen toimivallan piiriin kuuluvasta toiminnasta jäsenen toimikauden aikana tai toimikauden päättymisen jälkeen. Kyseisen toiminnan osalta jäsen voidaan saattaa vastuuseen ainoastaan Sejmissä ja kun on kyse tapauksesta, jossa jäsen on loukannut kolmannen osapuolen oikeuksia, häntä vastaan voidaan käynnistää tuomioistuinmenettely ainoastaan Sejmin suostumuksella. (...)

Puolan rikoslain 212 pykälän 1 ja 2 momentti kuuluvat seuraavasti:

1. Kuka tahansa, joka syyttää henkilöä, henkilöiden ryhmää, instituutiota tai organisaatiota, jolla ei ole oikeushenkilön asemaa, toiminnasta tai ominaisuuksista tavalla, joka saattaa heikentää syytösten kohteena olevan mainetta julkisuudessa tai vahingoittaa luottamusta, jota syytösten kohteena oleva tarvitsee tehtävänsä, ammattinsa tai toimintansa harjoittamisessa, voidaan tuomita sakkoon, vapauden rajoittamiseen tai vankeuteen.

2. Jos 1 momentissa tarkoitettu teko tehdään joukkotiedotusvälineitä käyttäen, siihen syyllistynyt voidaan tuomita sakkoon, vapauden rajoittamiseen tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. (...)

3. Ehdotetun päätöksen perustelu

Käsiteltävänä olevaan tapaukseen sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevaa 9 artiklaa. On totta, että väitetty herjaava lausuma voi periaatteessa kuulua niihin tapauksiin, joihin sovelletaan pöytäkirjan 8 artiklassa tarkoitettua ehdotonta koskemattomuutta (joka koskee parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemia mielipiteitä). Tuomioistuin on kuitenkin asettanut selkeät rajat tälle säännökselle toteamalla, että Euroopan parlamentin jäsenen muualla kuin Euroopan parlamentissa esittämä lausuma, joka on johtanut väärän ilmiannon perusteella nostettuun syytteeseen hänen alkuperäjäsenvaltiossaan, on kyseisessä määräyksessä tarkoitetun koskemattomuuden kattama parlamentaaristen tehtävien hoidossa ilmaistu mielipide ainoastaan silloin, kun kyseinen lausuma on subjektiivinen arviointi, jolla on suora ja ilmeinen yhteys tällaisten tehtävien hoitamiseen[2]. Tuomioistuin on myös äskettäin muistuttanut oikeuskäytännöstään asiassa Gollnisch[3], jossa se katsoi, että Euroopan parlamentin jäsenen mielipide (sen laajimmassa merkityksessä) kuuluu koskemattomuuden piiriin EU:n lainsäädännön nojalla ainoastaan, jos sen on ilmaistu jäsenen tehtäviä hoitaessa, toisin sanoen ilmaistulla mielipiteellä on oltava yhteys parlamentin tehtävien hoitamiseen. Tämän yhteyden on oltava suora ja ilmeinen.

Tämän tapauksen tosiasioiden perusteella ei voida todeta vaaditun suoran ja ilmeisen yhteyden olemassaoloa. Asia ei liity Ziobron poliittiseen toimintaan Euroopan parlamentin jäsenenä vaan yksinomaan hänen toimintaansa kansallisella tasolla. Ziobro antoi todellakin lausumansa vastineessaan Puolan entisen maatalousministerin haastatteluun ja viittasi seikkoihin, jotka olivat tapahtuneet vuonna 2006, jolloin Ziobro toimi Jarosław Kaczyńskin johtaman hallituksen oikeusministerinä. Nämä seikat ovat siis tapahtuneet ennen Ziobron toimintaa Euroopan parlamentin jäsenenä eivätkä liity hänen jäsenen tehtäviinsä. Väitetyllä teolla ei siten ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä Zbigniew Ziobrolle Euroopan parlamentin jäsenenä kuuluvien tehtävien hoitamiseen, eikä kyse ole Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetusta Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoitaessa ilmaistusta mielipiteestä tai äänestyksestä. Lisäksi Zbigniew Ziobroa vastaan vireillepantu rikosoikeudenkäynti ei liity millään tavalla hänen nykyiseen tehtäväänsä Euroopan parlamentin jäsenenä.

Pöytäkirjan 9 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus. Puolan perustuslain 105 pykälän 1 momentissa säädetään, että Puolan Sejmin jäsenen toimivallan piiriin kuuluvan toiminnan osalta jäsen voidaan saattaa vastuuseen ainoastaan Sejmissä ja kun on kyse tapauksesta, jossa jäsen on loukannut kolmannen osapuolen oikeuksia, häntä vastaan voidaan käynnistää tuomioistuinmenettely ainoastaan Sejmin suostumuksella. Euroopan parlamentin päätöstä tarvitaan, jos Ziobroon kohdistuvia syytetoimia jatketaan.

Päättääkseen jäsenen koskemattomuuden pidättämisestä tai pidättämättä jättämisestä parlamentti noudattaa omia johdonmukaisuusperiaatteitaan. Vaikka näyttää siltä, että käsiteltävänä oleva yksityisoikeudellinen syyte on nostettu poliittiseen vastakkainasetteluun liittyvistä syistä, oikeudellisten asioiden valiokunta ei ole löytänyt todisteita ”fumus persecutionis” ‑tapauksesta eli riittävän vakavia ja täsmällisiä epäilyjä siitä, että syyte on nostettu asianomaisen jäsenen poliittisen toiminnan vahingoittamiseksi.

On syytä muistuttaa, että pyyntö on esitetty vastavaatimuksen johdosta ja että tällaisessa yhteydessä päätöksellä jäsenen koskemattomuuden säilyttämisestä estettäisiin toista yksityistä osapuolta saattamasta asiaansa tuomioistuimen käsiteltäväksi osana puolustustaan.

Lopuksi todettakoon, että kun yleinen syyttäjä teki koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, hän oli ainoastaan hyväksynyt yksityisoikeudellisen kanteen käsittelyn aloittamisen, ja täsmentänyt, että hän ei ollut yleisen edun mukaisista syistä käsitellyt asiaa eikä käynnistänyt oikeusmenettelyjä tai puoltanut niiden käynnistämistä.

4. Päätelmä

Edellä esitetyn perusteella oikeudellisten asioiden valiokunta esittää työjärjestyksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti Zbigniew Ziobron parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä.

• [1]  On ehkä syytä muistuttaa, että aikaisempi pyyntö Ziobron koskemattomuuden pidättämisestä esitettiin Euroopan parlamentille tammikuussa 2013. Pyynnön esitti kuitenkin Varsovan keskikaupungin piirituomioistuimen, V osaston (rikosasiat) tuomari yksityisen osapuolen pyynnöstä eikä yleisen syyttäjän viraston toimesta, kuten Puolan viranomaiset olivat ilmoittaneet aikaisemmin 26. heinäkuuta 2011 päivätyssä kirjeessään. Oikeudellisten asioiden valiokunta katsoi, että koskemattomuuden pidättämistä koskevaa pyyntöä ei siten ollut osoitettu Euroopan parlamentille toimivaltaisen viranomaisen toimesta eikä hyväksynyt siksi pyyntöä.
• [2]  Edellä mainittu asia Patriciello, tuomiolauselma ja 41 kohta, (korostus lisätty).
• [3]  Yhdistetyt asiat T-346/11 ja T-347/11 Bruno Gollnisch v. Euroopan parlamentti.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	21.1.2014
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	10 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Klaus-Heiner Lehne, Antonio Masip Hidalgo, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Dimitar Stoyanov, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka