MIETINTÖ Euroopan puutarhaviljelyn tulevaisuudesta – kasvustrategiat

27.1.2014 - (2013/2100(INI))

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta
Esittelijä: Anthea McIntyre

Menettely : 2013/2100(INI)

Elinkaari istunnossa

Asiakirjan elinkaari :

A7-0048/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0048/2014

Keskustelut :

PV 10/03/2014 - 18
CRE 10/03/2014 - 18

Äänestykset :

PV 11/03/2014 - 9.27
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0205

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PERUSTELUT
VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan puutarhaviljelyn tulevaisuudesta – kasvustrategiat

(2013/2100(INI))

Euroopan parlamentti, joka

– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) kolmannen osan III ja VII osaston,

– ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2009 kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta,

– ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun direktiivin 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi,

– ottaa huomioon 22. lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus)[1], joka korvattiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaisessa tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä 19. lokakuuta 2011 annetulla komission lainsäädäntöehdotuksella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus) (COM(2011)0626), jonka nämä kolme asianomaista toimielintä äskettäin hyväksyivät,

– ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 1182/2007 hedelmä- ja vihannesalan erityissäännöistä[2] ja 7. kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta[3],

– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun asetuksen (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille[4],

– ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 834/2007 luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä[5],

– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön[6],

– ottaa huomioon 21. kesäkuuta 1996 antamansa päätöslauselman yhteisön aloitteesta koristekasvien viljelyn tukemiseksi[7],

– ottaa huomioon 9. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa (COM(2008)0821),

– ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelmasta (COM(2008)0397),

– ottaa huomioon 28. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon toimivammasta elintarvikeketjusta Eurooppaan (COM(2009)0591),

– ottaa huomioon 28. toukokuuta 2009 annetun komission tiedonannon maataloustuotteiden laatupolitiikasta (COM(2009)0234),

– ottaa huomioon komission 3. toukokuuta 2011 antaman tiedonannon ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244),

– ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/359/EY elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevän korkean tason työryhmän perustamisesta, korkean tason työryhmän 17. maaliskuuta 2009 antaman selvityksen Euroopan elintarvike- ja rehuteollisuuden kilpailukyvystä sekä ryhmän suositukset ja tärkeimpiä aloitteita koskevan etenemissuunnitelman[8],

– ottaa huomioon marraskuussa 2012 julkaistun viljelijöiden osuuskuntien tukemista koskevan selvityksen, jossa esiteltiin komission asiasta käynnistämässä hankkeessa tehtyjä havaintoja[9],

– ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen alaisen Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen vuonna 2013 julkaiseman, elintarvikkeiden jakeluketjuja, paikallisia elintarvikejärjestelmiä sekä niiden sosiaalis-taloudellisia erityispiirteitä käsittelevän selonteon ”Short Food Supply Chains and Local Food Systems in the EU. A State of Play of their Socio-Economic Characteristics”[10],

– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

– ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A7‑0048/2014),

A. toteaa, että hedelmä- ja vihannesala (hevi) saa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tuista vain 3 prosenttia, ja siitä huolimatta se tuottaa 18 prosenttia EU:n maataloustuotannon kokonaisarvosta, että sen osuus EU:n viljelykelpoisesta alasta on 3 prosenttia ja että sen kokonaisarvo on yli 50 miljardia euroa;

B. toteaa, että puutarhaviljely käsittää hedelmät, vihannekset, perunat, salaatit, yrtit ja koristekasvit ja että puutarhaviljelyala käsittää taimitarhat, perennaviljelyn, puutarhanhoitopalvelut, hautausmaiden istutus- ja hoitopalvelut, puutarha-alan vähittäiskaupan, puutarhamyymälät, kukkasomistuksen sekä maisemanhoitopalvelut;

C. toteaa, että hevi-toimitusketjun arvioitu liikevaihto on yli 120 miljardia euroa ja alalla on noin 550 000 työntekijää ja että ala on tärkeä korkean työttömyysasteen alueiden taloudelle;

D. toteaa, että EU on maailman toiseksi suurin hevi-alan tuottaja ja myös toiseksi suurin hevi-alan maahantuoja; toteaa, että alan kysyntä on kasvussa ja että se ylittää nykyisin tarjonnan; ottaa huomioon, että hevi-alan kauppa kasvoi yli 90 miljardista Yhdysvaltain dollarista vuonna 2000 lähes 218 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2010 ja että sen osuus maailmanlaajuisesta elintarvike- ja eläintuotekaupasta on lähes 21 prosenttia; ottaa huomioon, että unioni on avannut markkinoitaan huomattavasti sellaisista kolmansista maista peräisin olevalle tuonnille, joiden kanssa se on tehnyt kahden- ja monenvälisiä kauppasopimuksia;

E. toteaa, että puutarhaviljelyalalla – alkutuotannolla ja jalostusalalla – on taloudellisia kerrannaisvaikutuksia Euroopan tasolla ja että se lisää kysyntää ja luo lisäarvoa muilla talouden aloilla, kuten kaupan, rakennusteollisuuden ja rahoituspalvelujen aloilla;

F. ottaa huomioon, että EU:n markkinoiden nopeimmin kasvava luonnonmukainen ala on luonnonmukainen hevi-ala, jonka arvo oli 19,7 miljardia euroa vuonna 2011 ja joka kasvoi vuosina 2010–2011 yhdeksän prosenttia ja jonka vuotuinen kasvu on vuosikymmenen aikana ollut 5–10 prosenttia; ottaa huomioon, että vuosina 2010–2011 luonnonmukaisten hedelmien viljelyyn käytetty ala kasvoi 18,2 prosenttia ja luonnonmukaisten vihannesten 3,5 prosenttia;

G. toteaa, että vuonna 2011 henkeä kohti laskettu hedelmien ja vihannesten kulutus laski 27 jäsenvaltion unionissa kolmella prosentilla verrattuna viiden edeltävän vuoden keskikulutukseen, vaikka niiden kulutuksella onkin erittäin myönteisiä vaikutuksia terveyteen;

H. toteaa, että EU on maailman suurin kukkien, kukkasipulien ja ruukkukasvien tuottaja (44 prosenttia koko maailman tuotannosta), ja sen hehtaarikohtainen tiheys on suurin; ottaa huomioon, että koristekasvialan arvioitu liikevaihto on 20 miljardia euroa tuotannon, 28 miljardia euroa tukkukaupan ja 38 miljardia euroa vähittäiskaupan osalta ja että alalla on noin 650 000 työntekijää;

I. toteaa, että hevi-alan tukijärjestelmä sisältyy yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja sen tavoitteena on muun muassa elintarvikeketjun tasapainottaminen, hedelmien ja vihannesten markkinoiminen, kilpailukyvyn parantaminen ja innovointien tukeminen; toteaa, että myös niillä alueilla, joilla ei muutamaan vuoteen ole ollut saatavilla toimintamäärärahoja ja/tai joilla tuotantomenetelmät ovat jääneet ajastaan jälkeen, olisi lisättävä tuottajajärjestöjen jäsenmäärää tekemällä järjestelmästä houkuttelevampi, sillä yli puolet EU:n hevi-viljelijöistä ei vielä kuulu mihinkään tuottajajärjestöön, vaikka komissio oli asettanut tavoitteeksi, että keskimäärin 60 prosenttia tuottajista kuuluu johonkin järjestöön vuoteen 2013 mennessä; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa vähäinen järjestäytymisaste johtuu siitä, että tuottajajärjestöjen toiminta on keskeytetty, mikä aiheuttaa tuottajille epävarmuutta; toteaa, että tuottajien epävarmuus on estettävä selkeyttämällä tuottajajärjestöjen tunnustamista koskevaa unionin lainsäädäntöä, kun otetaan huomioon tuottajajärjestöjen keskeinen rooli hevi-alan järjestöjen neuvotteluvoimaa parannettaessa;

J. ottaa huomioon, että Eurostatin mukaan EU:n viljelijöiden tuotantopanosten kokonaiskustannukset ovat nousseet keskimäärin lähes 40 prosenttia vuosina 2000–2010, kun taas tuottajahinnat ovat nousseet keskimäärin alle 25 prosenttia; ottaa huomioon, että tuotantopanosten nousu oli lähes 80 prosenttia synteettisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden osalta, lähes 30 prosenttia siementen ja taimien osalta ja lähes 13 prosenttia kasvinsuojelutuotteiden osalta;

K. katsoo, että maaperän hedelmällisyyden menettäminen eroosion vuoksi, luonnonmukaisten aineiden käytön väheneminen, joka heikentää mururakennetta ja humustasoja ja vähentää ravinteiden ja veden pidätystä, ja ekologisten prosessien väheneminen aiheuttavat huomattavia kustannuksia viljelijöille ja lisäävät budjettimenoja;

L. toteaa, että osaamiskanaviin, joiden avulla tutkimus muunnetaan puutarhaviljelyn käytännöiksi, kohdistuu paineita ja että yksityinen sektori investoi yleensäkin vain vähän tutkimukseen; ottaa huomioon, että vuonna 2004 (viimeisin ajanjakso, jolta lukuja on saatavilla) kaikista elintarvikealan menoista ainoastaan 0,24 prosenttia käytettiin tutkimukseen ja kehittämiseen viidentoista jäsenvaltion unionissa;

M. ottaa huomioon, että useat hedelmä- ja vihanneslajikkeet ovat vaarassa hävitä alhaisen taloudellisen tuottavuutensa vuoksi, ja toteaa, että näitä lajikkeita edelleen viljelevät viljelijät ovat ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti merkittävässä asemassa vaaliessaan Euroopan maatalouden perustan tärkeitä tekijöitä;

N. toteaa, että yhä suuremmat vaikeudet torjua, valvoa ja hävittää haitallisia eliöitä sekä puutarhaviljelmien suojeluun käytettävien kasvinsuojeluaineiden rajallinen saatavuus saattavat vaarantaa eurooppalaisen maanviljelyn monimuotoisuuden ja puutarhaviljelyn laadun;

O. toteaa, että puutarhaviljely-yritykset toimivat usein myös tuotannon ja kaupan alalla sekä palvelualalla;

P. katsoo, että lajinsisäinen genetiikka voidaan määritellä geenitekniikaksi, jossa kohteena olevaan kasviin liitetään geeni sen samaa sukua tai lajia olevista sukulaisista;

1. tähdentää, että unionin puutarhaviljelyn alaa on markkinoitava ja että alan on kyettävä kilpailemaan paremmin globaaleilla markkinoilla turvautumalla innovointiin, tutkimukseen ja kehittämiseen, energiatehokkuuteen ja -varmuuteen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen sekä markkinointia parantaviin toimenpiteisiin; tähdentää, että on edelleen pyrittävä poistamaan toimijoiden ja toimittajien välistä eriarvoisuutta lisäämällä tuottajasektorin keskittämistä;

2. korostaa, että tuottajien on voitava päästä helpommin kolmansien maiden markkinoille; kehottaa komissiota lisäämään hedelmien, vihannesten, kukkien ja koristekasvien viejiä tukevia toimenpiteitään, jotta voidaan selvittää muuhun kuin tulliehtoihin perustuvat esteet, kuten joidenkin kolmansien maiden kasvinterveysstandardit, joiden vuoksi vienti EU:sta on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta;

3. kehottaa komissiota varmistamaan, että muun muassa kaupan pitämistä ja alkuperänimityksiä koskevat edellytykset ovat kaikille EU:n markkinatoimijoille samat, sekä varmistamaan niiden noudattamisen asianmukaisilla tarkastuksilla kilpailun vääristymisen estämiseksi;

4. kannustaa lisäämään hedelmien ja vihannesten kulutusta jäsenvaltioissa erilaisilla opetusohjelmilla, kuten EU:n kouluhedelmäjärjestelmä tai kansalliset ohjelmat, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetut ohjelmat, jotka koskevat omien perunoiden kasvattamista (Grow Your Own Potato) ja ruuan laittamista omista perunoista (Cook Your Own Potato);

5. panee merkille, että alueelliset ja paikalliset markkinat kärsivät usein lähellä tuotettujen hedelmien ja vihannesten puutteesta, minkä vuoksi näillä alueilla on edistettävä maatalousyrittäjyyttä ja kannustettava erityisesti nuoria yrittäjyyteen keinona saada töitä maatalousalalta ja taata lähellä tuotettujen tuoreiden tuotteiden saatavuus;

6. korostaa koristekasvien viljelyn etuja ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille ilmastonmuutoksen ja maaseudun elinkeinojen kannalta, sillä se lisää viheralueita ja parantaa kaupunkiympäristöä; korostaa, että tällä alalla tarvitaan aiempaa aktiivisempaa tukea investointien ja urakehityksen edistämisen muodossa;

7. ottaa huomioon unionin hevi-järjestelmän toimet, joilla pyritään lisäämään unionin viljelijöiden markkinapainotteisuutta, kannustamaan innovointiin, edistämään hedelmien ja vihannesten menekkiä, lisäämään viljelijöiden kilpailukykyä ja parantamaan markkinointia, tuotteiden laatua ja tuotannon ympäristönäkökohtia järjestämällä tukea tuottajajärjestöille ja ‑yhdistyksille ja alan sisäisille organisaatioille myös kannustamalla perustamaan klustereita joilla saadaan aikaan uusia tulovirtoja kohdennettavaksi uusiin investointeihin; korostaa samalla, että on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että omia tuotteitaan markkinoivat ja suoramarkkinoijat eivät joudu syrjinnän kohteiksi, vaan heillä on mahdollisuus toteuttaa innovatiivisia hankkeita ja parantaa kilpailukykyään;

8. huomauttaa, että paikallinen ja alueellinen tuotanto ja markkinointi edistävät lisäarvon ja työpaikkojen luomista ja säilyttämistä maaseudulla;

9. huomauttaa, että lyhyet arvoketjut edistävät ilmaston kannalta haitallisten päästöjen vähentämistä;

10. panee merkille, että niin sanottu kaupunkiviljely tarjoaa puutarhaviljelyalalle uusia liiketoimintavaihtoehtoja;

11. suhtautuu myönteisesti raporttiin komission järjestämästä unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelyjen uudelleenarviointia koskevasta julkisesta kuulemisesta ja erityisesti sen 3.8 jaksosta, jossa tunnustetaan, että tuottajajärjestöjä koskevia nykyisiä sääntöjä on yksinkertaistettava; suhtautuu myönteisesti ehdotukseen vahvistaa tuottajajärjestöjä ja toteaa, että useimmissa vastauksissa kannatetaan nykyisten tukijärjestelmien perusfilosofian säilyttämistä;

12. painottaa, että etusijalla on oltava byrokratian vähentäminen erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa vaarantamatta kuitenkaan oikeusvarmuutta, johon näiden yritysten on myös kyettävä luottamaan;

13. pitää myönteisenä, että YMP:n uudistamista koskevassa sopimuksessa säilytetään tuottajajärjestöihin perustuva eurooppalainen hevi-tukijärjestelmä, ja toteaa, että nykyiset välineet eivät ole aina olleet tehokkaita, kuten komissio totesi unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelyjen uudelleenarviointia koskevasta julkisesta kuulemisesta laatimassaan asiakirjassa; kannattaa siksi Newcastlen ryhmän työtä, jolla pyritään parantamaan unionin hevi-järjestelyjä, joissa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden osuuskuntia koskevien oikeudellisten järjestelyjen erityisluonne, jotta ei rajattaisi uusien tuottajajärjestöjen perustamista samalla kun otetaan huomioon, että viljelijät voivat myös pysytellä poissa tuottajajärjestöistä; kannattaa myös unionin välineen käyttöönottoa useampaa jäsenvaltiota koskevien vakavien kriisien hallintaa varten, ja toteaa, että tämän välineen olisi oltava avoin kaikille tuottajille riippumatta siitä, kuuluvatko he tuottajajärjestöön vai eivät;

14. kehottaa komissiota laatimaan unionin hevi-järjestelmän uudelleenarvioinnissa selkeät ja käytännölliset säännöt tuottajajärjestöjen rakennetta ja työskentelymenetelmiä varten, jotta tuottajajärjestöjen tuottajien hyväksi toteuttamaa toimintaa voidaan tehostaa; kehottaa komissiota mukauttamaan järjestelmää jäsenvaltioiden nykyisiin markkinarakenteisiin, jotta tuottajajärjestöt voivat selviytyä niille kaavailluista roolista ja jotta tuottajilla olisi kannustin liittyä järjestöihin sillä edellytyksellä, että tämä ei vaaranna järjestelmän keskeisten tavoitteiden saavuttamista ja että tuottajat voivat tehdä näissä asioissa päätöksensä itsenäisesti;

15. panee huolestuneena merkille, että komission tilintarkastajat voivat tulkita tuottajajärjestöjen järjestelmäsääntöjä laajasti, mikä johtaa lisääntyvään epävarmuuteen ja voi aiheuttaa jäsenvaltioille vaaran hylkäyksistä ja laillisuusvalvonnasta; korostaa myös, että tarkastusmenettelyt ja rahoituskorjaukset on tehtävä ripeämmin ja tarkastusjaksosta sovitussa ajassa;

16. katsoo, että kaikkialla EU:ssa harjoitetaan edelleen vilpillistä kaupankäyntiä, joka vahingoittaa puutarhaviljelyä harjoittavia yrityksiä ja niiden tuottajajärjestöjä sekä heikentää viljelijöiden luottamusta investointien tekemiseen; katsoo, että toimitusketjun kaikkien toimijoiden sopimat käytännesäännöt, joita tuetaan lainsäädäntökehyksellä ja joita valvoo kussakin jäsenvaltiossa erillinen kansallinen kaupankäyntimenetelmiä valvova välityselin, voisivat merkittävästi parantaa elintarvikeketjun ja sisämarkkinoiden toimintaa;

17. katsoo, että useiden vähittäismyyntiketjujen käyttöönottamat kasvinsuojeluaineiden jäämiä koskevat erilaiset yksityiset vaatimukset ovat itse asiassa kilpailunvastaisia käytäntöjä, jotka ovat haitaksi hevi-alan tuottajille; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin tällaisten käytäntöjen poistamiseksi, koska unionin lainsäädännön nojalla hyväksytyt kasvinsuojeluaineiden jäämätasot suojelevat kuluttajien ja alan toimijoiden terveyttä;

18. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään integroitua tuholaisten torjuntaa ja tukemaan innovointia ja yrittäjyyttä lisäämällä muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen, kuten tuholaisia ravinnokseen käyttävien saalistajien ja loisten, tutkimusta ja kehittämistä; kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti 2020 ‑puiteohjelmaa rahoittamaan soveltavaa tutkimusta, jolla tuetaan tuholaisten, tautien ja rikkakasvien torjunnan yhdennettyjä strategioita, jotta tuottajat saavat tarvittavat työkalut ja tiedot käsitelläkseen direktiiviä 2009/128/EY, jonka 14 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden on ”toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet vähän torjunta-aineita käyttävän tuholaistorjunnan edistämiseksi antaen aina kun se on mahdollista etusija muille kuin kemiallisille menetelmille” ja ”luotava tarvittavat edellytykset integroidun torjunnan toteuttamista varten tai tuettava niiden luomista”;

19. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja korostamaan sellaisten ekologisten prosessien tehostamista, joilla taataan maaperän pitkäaikainen terveys, hedelmällisyys ja muotoutuminen sekä tuholaiskantojen hallinta ja sääntely; katsoo, että tämä voi lisätä viljelijöiden tuottavuutta pitkällä aikavälillä ja vähentää julkisten varojen kustannuksia;

20. korostaa, että puutarhaviljely on riippuvainen erilaisista kasvinsuojeluaineista, ja kehottaa komissiota soveltamaan näitä tuotteita koskevaan sääntelyyn vertaisarvioituun, riippumattomaan ja tieteelliseen näyttöön tukeutuvaa riskiperusteista lähestymistapaa; korostaa, että vähäistä käyttötarkoitusta koskevat tapaukset ovat erityisen haavoittuvia, koska käytettävissä olevia tehoaineita on vähän; kehottaa komissiota vahvistamaan kaiken jäsenvaltioissa erityisesti jäämiä koskevan tiedon tuottamista, sillä se on olennainen edellytys ravinnoksi kelpaavien erityiskasvien luville; kehottaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastoa, terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoa, ympäristöasioiden pääosastoa ja kilpailun pääosastoa tekemään strategisesti yhteistyötä, jotta kasvinsuojeluaineiden sääntelyyn tehtävien muutosten vaikutuksia tarkasteltaisiin monesta eri näkökulmasta;

21. kehottaa komissiota tarkistamaan, miten asetuksen (EU) N:o 1107/2009 40 artiklassa säädetty kasvinsuojeluaineiden lupien vastavuoroinen tunnustaminen toimii unionin jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan edistää sen soveltamista ja poistaa mahdollinen tarpeeton byrokratia; kehottaa komissiota ottamaan huomioon kasvinsuojeluaineiden sääntelyn maailmanlaajuista yhdenmukaistamista koskevan pitkän aikavälin tavoitteen ja vähentämään vientikaupan muuhun kuin tulleihin perustuvia kaupan esteitä;

22. kehottaa komissiota asetuksen (EU) N:o 1107/2009 51 artiklan 9 kohdassa säädettyjen velvoitteiden nojalla antamaan viipymättä Euroopan parlamentille ja neuvostolle vähäisten käyttötarkoitusten ja erikoisviljelmien edistämisrahaston perustamista koskevan kertomuksen; korostaa, että tällaisella rahastolla pitää voida rahoittaa pysyvä eurooppalainen työohjelma elintarvikeketjun toimijoiden, toimivaltaisten viranomaisten ja asianosaisten sekä tutkimuslaitosten välistä koordinointia ja yhteistyötä sekä tarvittaessa tutkimus- ja innovaatiotoiminnan harjoittamista ja rahoittamista varten erikoisviljelmien ja vähäisten käyttötarkoitusten suojelemiseksi;

23. panee merkille, että tuontituotteisiin ei sovelleta samoja kasvinsuojeluun liittyviä vaatimuksia kuin eurooppalaisiin tuotteisiin; toteaa, että tämä jatkuva eriarvoisuus heikentää tuotteidemme kilpailukykyä ja on vahingollista myös eurooppalaisten kuluttajien kannalta;

24. muistuttaa, että niin kasvinsuojeluaineita koskevassa asetuksessa (21. lokakuuta 2009 annettu asetus (EY) N:o 1107/2009[11]) kuin uudessa biosidiasetuksessa (22. toukokuuta 2012 annettu asetus (EU) N:o 528/2012[12]) edellytetään, että komissio yksilöi hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämiseen tarvittavat tieteelliset kriteerit joulukuuhun 2013 mennessä; on huolissaan, koska kriteerit johtavat tärkeiden aineiden käytöstä poistamiseen, vaikka niitä voitaisiin edelleen käyttää riskin pysyessä siedettävänä; korostaa, että menettelyn on oltava avoin, jotta asianomaiset markkinatoimijat pystyisivät saamaan selville päätösten tieteellisen perustan ja tietäisivät toimijoista, jotka olivat mukana uusien kriteerien laatimisessa; kehottaa komissiota harkitsemaan kokonaisvaltaisesti eri lähestymistapojen vaikutuksia, kun se tekee ehdotuksia hormonaalisista haitta-aineista;

25. kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen eräiden neonikotinoidien käyttöä koskevia nykyisiä rajoituksia ja tarkastelemaan johdonmukaisesti kaikkea alalta saatua uutta tieteellistä näyttöä; kehottaa lisäksi komissiota arvioimaan asianmukaisesti tällaisten käyttöpaikkaa, ‑tapaa ja ‑aikaa koskevien rajoitusten ympäristövaikutuksia ennen kuin ne saatetaan voimaan ja harkitsemaan huolellisesti mahdollisia taloudellisia vaikutuksia;

26. korostaa, että puutarhaviljely on erittäin riippuvaista laadukkaiden ja hyvin määriteltyjen lannoiteaineiden käytöstä; suhtautuu myönteisesti EU:n lannoiteasetuksen nykyiseen uudelleenarviointiin mutta panee huolestuneena merkille komission tavoitteen sisällyttää siihen maanparannusaineita, jotka eivät ole aiemmin kuuluneet sääntelyn piiriin; korostaa, että kyseisten aineiden valmistus ja käyttö eivät edellytä tarkkuutta, ja kehottaa komissiota jättämään ne lannoiteasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle;

27. korostaa, että puutarhaviljelyala on johtoasemassa innovatiivisten täsmäviljelyjärjestelmien kehittämisessä ja käyttöönottamisessa, ja katsoo, että kyseisillä järjestelmillä vähennetään torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä, lisätään myyntikelpoisia satoja ja vähennetään jätettä sekä parannetaan toimitusten jatkuvuutta ja taloudellista tehokkuutta; tähdentää, että ympäristökuormitus olisi pyrittävä pitämään mahdollisimman vähäisenä tutkimuksen ja kehityksen avulla ja kasvinviljelyyn liittyvillä toimilla, joita ovat viljelykierto tai kerääjäkasvien viljely, vanhojen lajikkeiden käyttö sekä uusien lajikkeiden jalostus;

28. panee merkille kasvien lisäysaineistoa koskevan komission asetusehdotuksen (COM(2013)0262) ja on huolissaan siitä, että se saattaa vaikuttaa suhteettomasti hevi‑alaan ja erityisesti koristekasveihin ja hedelmiin; korostaa, että kaiken lainsäädännön olisi oltava oikeasuhteista ja siinä olisi tunnustettava toissijaisuusperiaate; korostaa myös, että lainsäädäntömuutokset eivät saa vaarantaa perinteisiä lajikkeita ja viljelykasveja ja niillä olisi edistettävä viljelykasvipopulaatioiden keskinäistä ja sisäistä geneettistä monimuotoisuutta, pitkän aikavälin elintarviketurvallisuutta ja elintarvikejärjestelmien sietokykyä;

29. panee merkille lajistoon kuulumattomien haitallisten lajien vaikutuksen laajempaan ympäristöön, mutta suosittelee, että komission ehdotuksessa asetukseksi haitallisten vieraslajien tuonnin ja viennin leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta (COM(2013)0620) omaksutaan alueellinen tai maakohtainen lähestymistapa, jossa tunnustetaan, että jotkin Euroopan alueet ovat muita haavoittuvampia ja että Euroopan eri alueilla on erilaiset ilmastot, jotka tukevat erilaisia kasviryhmiä;

30. kehottaa painokkaasti komissiota turvaamaan yleisenä periaatteena kasvinjalostajien vapauden käyttää nykyisiä kasviaineistoja vapaasti uusien kehittämisessä ja myynnissä riippumatta mistään kasviaineistoihin ulotettavista patenttivaatimuksista;

31. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan paikallisten hedelmä- ja vihannesmarkkinoiden ja lyhyiden toimitusketjujen kehittämistä ja takaamaan tällä tavoin tuotteiden tuoreuden;

32. kehottaa komissiota asettamaan rahoituksessa ja tutkimuksessa etusijalle hevi-alan viljelykasvit, joissa käytetään innovoivia jalostustekniikoita, selkeyttämään tällaisilla tekniikoilla tuotettujen kasvien sääntelyasemaa ja varmistamaan, että kaikkia uusia jalostustekniikoita, joista ei saada muuntogeenisiä organismeja, kohdellaan samoin kuin tavanomaisia jalostustekniikoita, eikä niihin siten sovelleta mitään prosessiin perustuvia myyntiä edeltäviä lupamenettelyitä;

33. kehottaa komissiota tekemään eron lajinsisäisen genetiikan avulla tuotettujen kasvien ja siirtogeenisten kasvien välillä ja kehittämään lajinsisäisen genetiikan avulla tuotettuja kasveja varten erilaisen hyväksymisprosessin, jotta tunnustetaan, että lajinsisäinen genetiikka on tavanomaisen kasvinjalostuksen nopeutettu muoto; odottaa terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pyytämää elintarvikeviraston lausuntoa, jossa arvioidaan uusia bioteknisiä jalostustekniikoita käsittelevän työryhmän havainnot;

34. korostaa puutarhaviljelyn erityisiä kausiluonteisia työvoimatarpeita ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että käytössä on tehokkaita järjestelmiä, joilla varmistetaan, että tuottajilla on vuoden tärkeimpinä ajanjaksoina käytettävissään riittävästi työvoimaa ja että kausityöntekijöistä annetun direktiivin vaatimuksia noudatetaan täysin myös oikeudenmukaisen palkkauksen suhteen;

35. pitää myönteisenä, että harjoittelua ja oppisopimuskoulutusta on alettu korostaa uudelleen, mutta on huolissaan siitä, että puutarhaviljelyn oppisopimuskoulutuksen päätökseen saattavien lukumäärä pysyy eräissä jäsenvaltioissa vähäisenä, minkä seurauksena nuorten mahdollisuudet päästä alalle vähenevät; myöntää, että kaikki oppisopimuskoulutukseen hakeutuvat nuoret eivät sovellu siihen; korostaa, että nuoria olisi kannustettava harkitsemaan puutarhaviljelyalan työpaikkoja ja järjestettävä heille koulutusta, mitä olisi tuettava alan julkisuuskuvaa parantavilla valistus- ja viestintäkampanjoilla;

36. kehottaa elintarvike- ja rehuteollisuusalaa ja tiedeyhteisöä tekemään järjestelmällisesti yhteistyötä tutkijoiden seuraavan sukupolven houkuttelemiseksi ja kouluttamiseksi sekä nykyisen työvoiman taitojen lisäämiseksi;

37. korostaa etuja, joita koituu viranomaisten, toimialan ja tutkimusorganisaatioiden kumppanuuksien lujittamisesta ja laajentamisesta; tähdentää, että kyseisten kumppanuuksien tukijärjestelmien jäsentäminen on varmistettava tavalla, jolla investointien vaikutukset ja johdonmukaisuus kyetään maksimoimaan;

38. painottaa, että on ensiarvoisen tärkeää hyödyntää tehokkaasti päteviä tieteellisiä voimavaroja tutkimus- ja innovaatiotulosten soveltamisen nopeuttamiseksi siten, että siirretään innovatiivista maataloustuotantoteknologiaa puutarhaviljelyn alalle ja yhdistetään maatalousalan tutkimus, innovaatio, koulutus ja levitys talouspolitiikkaan sekä vastataan tällä tavoin puutarhaviljelyn tuotannon kehittämisen vaatimuksiin ja parannetaan sen tehokkuutta;

39. katsoo, että kukkaviljely- ja koristekasvialoilla on voitava hyödyntää paremmin tutkimusta, teknistä kehitystä ja innovaatiota koskevia unionin ohjelmia, ja kehottaa komissiota sisällyttämään ”suojellun viljelyn” Horisontti 2020 -ohjelman pyyntöihin, jotta voidaan lisätä innovointia, joka koskee esimerkiksi kestävää viljelykasvien suojelua, kestävää veden ja ravinteiden käyttöä, energiatehokkuutta, edistyneitä viljely- ja tuotantojärjestelmiä sekä kestävää kuljetusta;

40. ottaa huomioon, että maatalous- ja puutarhaviljelyalan tutkimuksen rahoitusta supistetaan jäsenvaltioissa, ja katsoo, että kolmansien osapuolten, muun muassa vähittäismyyjien, rahoitusta olisi kannustettava ja että sen pitäisi olla koko alan yhteisten tutkimusetujen mukaista;

41. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan pitkäaikaisen rahoituksen saamista uudenaikaista puutarhaviljelytekniikkaa koskeviin investointeihin puutarhaviljelytuotteiden ja -palvelujen kilpailukyvyn parantamiseksi;

42. korostaa laadukkaan liiketoimintasuunnitelman merkitystä pääomarahoitusta varmistettaessa; suosittelee, että viljelijät hyödyntäisivät enemmän yritysten tuki- ja neuvontapalveluja, ja kehottaa komissiota tiiviimpään yhteistyöhön toimialan kanssa, jotta voidaan varmistaa, että tällaisia palveluja on helposti viljelijöiden käytettävissä;

43. kehottaa komissiota päivittämään yhdistetyn nimikkeistön kuusi ryhmän tuotteet (”Elävät puut ja muut elävät kasvit, sipulit, juuret ja niiden kaltaiset tuotteet; leikkokukat ja leikkovihreä", 2012) avoimessa prosessissa, johon alan toimijat osallistuvat;

44. on huolissaan mahdollisuudesta, että puutarhaviljelytuotanto siirtyy EU:n ulkopuolelle;

45. on erittäin huolissaan siitä, että kolmannes–puolet ravinnoksi kelpaavista tuotteista päätyy ulkonäkönsä vuoksi jätteeksi, ja kehottaa komissiota luomaan pikaisesti mahdollisuuksia tuotteiden laajemman laatueritelmien kirjon markkinoimiseen erityisesti paikallisilla ja alueellisilla markkinoilla sekä varmistamaan markkinoiden avoimuuden ja moitteettoman toiminnan; muistuttaa, että Itävallassa ja Sveitsissä myydään elintarvikkeiden vähittäismyynnissä kokeiluluontoisesti hedelmiä ja vihanneksia, joissa on ulkonäkövirheitä; kehottaa valintamyymälöitä ottamaan huomioon markkinatutkimuksen, joka osoittaa, että monet kuluttajat eivät välttämättä ole huolissaan hedelmien ja vihannesten ulkonäöstä vaan ostavat mielellään alemman laatuluokan tuotteita erityisesti, jos ne ovat edullisempia;

46. panee huolestuneena merkille ensisijaisille markkinoille tarkoitettujen hedelmien ja vihannesten yleisen häviämisen ja päätymisen jätteeksi sekä yrityksille koituvan huomattavan taloudellisen menetyksen; tunnustaa, että järjestelmään kuuluvan elintarvikejätteen vähentäminen on yksi ratkaisu elintarviketoimitusten lisäämiseen maailman väkiluvun kasvaessa; pitää kuitenkin myönteisenä, että elintarvikeketjun toimijat pyrkivät suuntaamaan nämä tuotteet uudelleen toissijaisille markkinoille sen sijaan, että ne hävitettäisiin;

47. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään oikeudellisesta ja poliittisesta ympäristöstä mahdollisimman myönteisen puutarhaviljelyjätteen käytölle; toteaa, että on monia materiaaleja, kuten sienikomposti, jota voitaisiin käyttää lisäarvoa tuovien kasvatusliuosten tuotannossa, jos sitä ei luokiteltaisi ”jätteeksi”;

48. huomauttaa, että akvaponisissa viljelyjärjestelmissä voidaan tuottaa elintarvikkeita kestävästi ja paikallisesti sekä vähentää resurssien käyttöä perinteisiin järjestelmiin verrattuna kasvattamalla makean veden kaloja ja vihanneksia samassa suljetussa järjestelmässä;

49. korostaa, että hintojen sekä tuotettujen ja markkinoitujen määrien seurantaa on parannettava ja että on tuotettava koko EU:ta koskevia puutarhaviljelykäytön tilastoja autettaessa tuottajia ymmärtämään paremmin markkinasuuntauksia, ennakoimaan kriisejä ja valmistautumaan tuleviin satoihin; kehottaa komissiota sisällyttämään koristekasvit ennustetietoihinsa;

50. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

[1] EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.
[2] EUVL L 273, 17.10.2007, s. 1.
[3] EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.
[4] EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.
[5] EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.
[6] EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.
[7] EYVL C 198, 8.7.1996, s. 266.
[8] Saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/food/competitiveness/high-level-group/documentation/
[9] Saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/agriculture/external-studies/2012/support-farmers-coop/fulltext_en.pdf
[10] Saatavilla osoitteessa: http://ftp.jrc.es/EURdoc/JRC80420.pdf
[11] EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.
[12] EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1.

PERUSTELUT

Puutarhaviljely muodostaa 18 prosenttia EU:n maatalousalan kokonaisarvosta, ja siihen käytetään vain 3 prosenttia unionin viljellystä alasta. Hedelmät ja vihannekset (hevi) ovat nyky-yhteiskunnassa merkittävässä asemassa ja ne ovat merkittävä osa terveellistä ruokavaliota. Ala on hyvin moninainen ja se saattaa olla unionin maatalouden monitahoisin ja vähiten hahmotettu osa.

Jäsenvaltioissa suhtaudutaan hyvin optimistisesti puutarhaviljelyn tulevaisuuteen, tarjolla on monia ja mitä erilaisimpia mahdollisuuksia ja unionilla on merkittävä asema alan valtaisan potentiaalin avaamisessa.

Hevi-viljelijät tuottavat valtaisasti eri kasveja, ja useimmista niistä on korjattava sato, joka on käsiteltävä ja toimitettava ajoissa jalostajien, vähittäismyyjien ja kuluttajien tiukkojen vaatimusten täyttämiseksi. Euroopan puutarhaviljelyalalla on monia haasteita aina ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisesta siihen, kuinka maapallon kasvava väestö saadaan ruokittua vähäisemmin ympäristövaikutuksin.

Lämpötilojen noususta ja hiilidioksidipitoisuuden kasvusta seuraa, että osa nykyisistä kasveista leviää Euroopassa pohjoisemmaksi. Puutarhakasvit ovat arempia olosuhteiden muutoksille kuin peltokasvit. Veden niukkuus vaikuttaa puutarhatuotantoon suoraan.

EU:n puutarhaviljelyä ei pitäisi kuitenkaan mieltää pelkästään sarjaksi haasteita, ja unionin puutarhaviljelyn edessä oleviin yleismaailmallisiin haasteisiin ollaan jossain määrin jo reagoimassa. Pienten ja vähemmän erikoistuneiden tuottajien määrä vähenee, sillä maahantuonnista ja muista viljelijöistä aiheutuva kilpailu pakottaa alan sopeutumaan ja käyttämään uusimpia koneita ja tuotantomenetelmiä. Olisi myös väärin vihjailla, että toimitusketjuissa olisi yleisesti toimintahäiriöitä. Euroopan tuoretuotteiden alalla on siirrytty viime vuosina enenevässä määrin entistä integroidumpiin tuotantoketjuihin, ja ratkaisun onnistuneisuudesta on saatu hyviä esimerkkejä. Alan liiketoimintatapoihin on sovellettava strategisempaa lähestymistapaa, jotta tätä suuntausta voidaan kiihdyttää.

Viljelijät joutuvat nykyisin toimimaan ympäristössä, jossa voitot pienenevät ja tuottajakustannukset paisuvat. Nykyiset haasteet johtuvat lähinnä pitkän aikavälin rakenteellisista muutoksista. Kuluttajat edellyttävät yhä useammin mukavuutta ostaessaan elintarvikkeita ja tehdessään niistä ruokaa, maku ja vaihtelu ovat tärkeitä, ja he ovat yhä pahemmin huolissaan elintarvikkeiden turvallisuudesta ja laadusta. Tuoretuotteiden alan toimitusketjujen suhteista on tullut entistä monimutkaisempia, ja myyntiä kontrolloivat yhä harvemmat vähittäiskauppiaat. Samalla taas tuoretuotteiden tarjonta vähenee monessa jäsenvaltiossa, tai menettää huomattavia markkinaosuuksia kilpailevalle maahantuonnille, joka on peräisin Euroopasta ja koko maailmasta.

Ongelmaa on pahentanut entisestään maailmanlaajuinen talouskriisi, joka on johtanut kulutuksen vähenemiseen. Yli puolessa Euroopan maista nautitaan edelleen tuoreita hedelmiä ja vihanneksia vähemmän kuin Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee vähimmäistasona.

Yksi merkittävimmistä unionin puutarhaviljelyn rakenteellisista rajoituksista on tilojen pieni koko. Yli 70 prosenttia hevi-tiloista oli vuonna 2007 kooltaan enintään viisi hehtaaria, mikä lisäsi tuotantokustannuksia, rajoitti tuotannon tehokkuutta ja vähensi globaalia kilpailukykyä. Pohjanmeren maiden hevi-tilojen keskikoko on selvästi suurempi kuin Välimeren maiden hevi-tilojen keskikoko.

Toimitusketjuissa ilmenevä luottamuksen puute on todennäköisesti merkittävin tuoretuotantoalaan vaikuttava tekijä. Viljelijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa tulee usein selväksi, että luottamuksen puute ja vähäiset marginaalit johtavat vähäisiin tuotantoinvestointeihin, mikä puolestaan heikentää tehokkuutta ja alentaa kilpailukykyä. Toimitusketjun kaikkien toimijoiden sopimat käytännesäännöt, joita tuetaan lainsäädäntökehyksellä ja joita valvoo kussakin jäsenvaltiossa erillinen kansallinen välityselin, voivat kuitenkin herättää tuottajien luottamuksen investointipäätösten tekemiseksi.

Oikeudellisen ja poliittisen toimintaympäristön on myös oltava viljelijöiden kannalta mahdollisimman suotuisa. Unionin hevi-järjestely on auttanut viljelijöitä painottumaan enemmän markkinoihin, kannustanut innovointiin ja parantanut heidän kilpailukykyään antamalla tukea tuottajajärjestöille. Järjestelyä on sovellettu viisitoista vuotta, mutta silti yli puolet EU:n hevi-viljelijöistä ei kuulu mihinkään tuottajajärjestöön, vaikka komissio oli asettanut tavoitteeksi, että keskimäärin 60 prosenttia tuottajista kuuluu johonkin järjestöön vuoteen 2013 mennessä. Vähäinen järjestäytymisaste johtuu osittain siitä, että tuottajajärjestöjen toiminta on keskeytynyt joissain jäsenvaltioissa. Tämä on erityisen huolestuttavaa, koska se aiheuttaa tuottajille epävarmuutta ja merkitsee kilpailuhaittaa järjestelmään kuuluvien ja siihen kuulumattomien välillä.

Komission olisi laadittava unionin hevi-alan uudelleenarvioinnissa selvemmät ja käytännölliset säännöt tuottajajärjestöjen rakennetta ja hallinnoimista varten. Lisäksi olisi varmistettava, että järjestelmää mukautetaan jäsenvaltioiden nykyisiin markkinarakenteisiin. Viljelijöiden aseman vahvistaminen yhteistyön lisäämisellä, sisäisen organisoinnin parantamisella ja hallinnoinnin ammattimaisemmalla otteella auttaa varmistamaan, että viljelijät saavat riittävästi tuottoa neuvotellessaan sopimusjärjestelyistä tärkeimpien ostajien ja vähittäiskauppiaiden kanssa. Newcastlen ryhmän työ on tässä mielessä erittäin tärkeää. Kyseessä on Newcastlessa vuonna 2012 kokoontuneiden jäsenvaltioiden ryhmä, joka pyrkii parantamaan unionin hevi-järjestelyä ja erityisesti yksinkertaistamis- ja tunnustamisperusteita koskevan asetuksen (EU) N:o 543/2011 sanamuotoa.

Puutarhaviljely on riippuvainen erilaisista kasvinsuojeluaineista. Komission on syytä soveltaa näiden aineiden sääntelyyn riskiperusteista lähestymistapaa. Vähäistä käyttötarkoitusta koskevat tapaukset ovat erityisen haavoittuvia. Olisi hyvin ikävää, jos tuloksena olisi kanta, jonka vuoksi valmistajat eivät kehittäisi uusia tuotteita unionin markkinoille, vaan keskittyisivät muille markkinoille, joilla sääntelykustannukset jäävät pienemmiksi.

Komission olisi lisäksi arvioitava uuden tieteellisen näytön perusteella eräiden neonikotinoidien nykyisiä käyttörajoituksia sekä arvioitava asianmukaisesti tällaisten rajoitusten talous- ja ympäristövaikutuksia ennen kuin rajoitukset saatetaan voimaan. Täsmäviljelyn tarjoama potentiaali puutarhaviljelyssä on myös otettava huomioon. Tällaisten menetelmien avulla voitaisiin vähentää merkittävästi kemikaalien käyttöä puutarhaviljelyssä.

Lainsäädäntö ei ole yksistään riittävää. Julkisen sektorin myöntämää puutarhaviljelyalan tutkimuksen rahoitusta supistetaan jäsenvaltioissa, joten on entistä tärkeämpää kannustaa alan itsensä johdolla tehtävään tutkimukseen. Vähittäiskauppiaiden olisi investoitava osa tuoretuotteiden myynnistä saamistaan voitoista takaisin alalle, sillä he hyötyvät suoraan uusia tuotteita koskevasta tutkimus- ja kehitystyöstä.

Yhteiset investoinnit uusia lajikkeita ja tuotantomenetelmiä sekä kuluttajien haluamia tuotteita koskevaan tutkimukseen antavat unionin hevi-viljelijöille mahdollisuuden säilyttää kannattava tuotantopohja ja kilpailla menestyksekkäästi maailmanmarkkinoilla. Tutkimuksen muuntaminen käytännöksi on erityisen tärkeää ja välttämätöntä, jos unionin puutarhaviljely halutaan pitää jatkossakin kilpailijoiden edellä.

Unionin rahoittamissa tutkimus- ja kehittämisohjelmissa on kiinnitettävä uudelleen huomiota kukkaviljelyyn ja koristekasveihin. Horisontti 2020 -ohjelmassa ei ole myöskään ”suojellun viljelyn” käsitettä, joten puutarhaviljelyssä hukataan mahdollisuudet ilmaston säätelemiseen perustuviin innovaatioihin. Lisäksi on syytä kannustaa investointeihin, joilla pyritään vesivarojen hoidon ja energiatehokkuuden parantamiseen.

Kuluttajat odottavat oikeutetusti, että elintarvikkeet ovat turvallisia, tehokkaita, ravinnepitoisia ja helposti ruuaksi valmistettavia, mutta näitä odotuksia on yhä vaikeampi täyttää, ellei teknologiassa tapahdu uutta edistymistä. Komission olisi siksi asetettava rahoituksessa ja tutkimustyössä etusijalle taloudellisesti merkittävät viljelykasvit, joiden yhteydessä käytetään uusia ja innovatiivisia kasvinjalostusmenetelmiä, sekä selkeytettävä uusien menetelmien avulla tuotettujen kasvien sääntelyä koskevaa tilannetta.

Puutarhaviljelyn satoja parantavissa ohjelmissa voidaan käyttää tehokkaasti nykyistä genomiteknologiaa. Siitä saadaan kosolti tietoja, joita voidaan louhia hyödyllisiä geeni- ja molekyylimarkkereita varten. Viime vuosikymmenen aikana bioteknologian alalla saavutettu edistys on myös johtanut kasvinjalostusmenetelmiin, joissa voidaan hyödyntää kyseisiä tietoja.

Geenimuuntelun avulla voidaan siirtää haluttuja geenejä organismista toiseen, mikä on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi, kun kasveihin halutaan lisätä uusia ominaisuuksia, kuten tautiresistenssi, stressinsietokyky tai tehostetut ravitsemukselliset ominaisuudet. Tämä menetelmä voi olla erityisen arvokas kehitettäessä puutarhaviljelyyn soveltuvia kasvilajikkeita, joiden tuottaminen perinteisillä jalostusmenetelmillä on hankalaa tai hidasta. Tätä menetelmää voidaan kuitenkin soveltaa tehokkaasti myös silloin, kun geenejä siirretään saman kasvilajin sisällä (eli tuotetaan kasveja lajinsisäisen genetiikan avulla).

Työvoiman saatavuudessa ilmenee edelleen ongelmia puutarhaviljelyn alalla. Sidosryhmien mukaan alalla on pulaa koulutetuista ja ammattitaitoisista työntekijöistä, joten alalla työskentelemistä ei pidettäne houkuttelevana uravalintana. Elintarvike- ja rehuteollisuusalan ja tiedeyhteisön on tehtävä järjestelmällisesti yhteistyötä tutkijoiden seuraavan sukupolven houkuttelemiseksi ja kouluttamiseksi sekä nykyisen työvoiman taitojen lisäämiseksi.

Lisäksi olisi otettava huomioon puutarhaviljelyn alan erityiset työvoimatarpeet ja etenkin kausityöntekijöiden tarve. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytössä on tehokkaita järjestelmiä, joilla varmistetaan, että puutarha-alan tuottajilla on vuoden tärkeimpinä ajanjaksoina käytettävissään riittävästi työvoimaa.

Oppisopimuskoulutus on myös hyvin tärkeää työvoiman kouluttamisessa. Kasvinviljelyalan oppisopimuskoulutuksen päätökseen saattavien lukumäärä pysyy kuitenkin eräissä jäsenvaltioissa levottomuutta herättävän vähäisenä. Korkea-asteen koulutusta tarjoavien laitosten tarjoamat puutarhaviljelyn kurssit ovat myös vähentyneet kysynnän puutteen vuoksi. Puutarhaviljelyn alan osaamisesta on puutetta etenkin kasvitieteen, kasvitautiopin ja maatalousteknologian kaltaisilla aloilla.

Unionin puutarhaviljelytilastojen on katettava kaikki luokat, niiden on oltava käyttäjäystävällisiä ja niitä on päivitettävä säännöllisesti, jotta kultakin alalta saadaan parempia tietoja. Laadukkaat tilastotiedot auttavat viljelijöitä ymmärtämään paremmin markkinoilla vallitsevia suuntauksia ja varautumaan tuleviin sadonkorjuisiin.

Viljelijöitä olisi myös kannustettava hyödyntämään paremmin yritysten tuki- ja neuvontapalveluja. Siksi komission on syytä tehdä tiiviimpää yhteistyötä toimialan kanssa varmistaakseen, että tällaisia palveluja on helposti saatavilla. Puutarhaviljelyä harjoittavien yritysten – kuten unionin kaikkien yritysten ja etenkin pk-yritysten – sääntelykuormitusta on kevennettävä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	21.1.2014
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	22 10 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	John Stuart Agnew, Eric Andrieu, Liam Aylward, José Bové, Luis Manuel Capoulas Santos, Michel Dantin, Albert Deß, Diane Dodds, Herbert Dorfmann, Hynek Fajmon, Iratxe García Pérez, Julie Girling, Martin Häusling, Esther Herranz García, Peter Jahr, Elisabeth Jeggle, Elisabeth Köstinger, George Lyon, Gabriel Mato Adrover, Mairead McGuinness, James Nicholson, Rareş-Lucian Niculescu, Marit Paulsen, Britta Reimers, Giancarlo Scottà, Czesław Adam Siekierski, Alyn Smith, Ewald Stadler, Marc Tarabella, Janusz Wojciechowski
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Luís Paulo Alves, Pilar Ayuso, Esther de Lange, Christa Klaß, Anthea McIntyre, Petri Sarvamaa
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)	Adam Gierek

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö