Menettely : 2013/2103(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0071/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0071/2014

Keskustelut :

PV 24/02/2014 - 25
CRE 24/02/2014 - 25

Äänestykset :

PV 26/02/2014 - 9.15
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0162

MIETINTÖ     
PDF 201kWORD 116k
3.2.2014
PE 519.748v03-00 A7-0071/2014

seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution vaikutuksesta sukupuolten tasa-arvoon

(2013/2103(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Mary Honeyball

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
 KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution vaikutuksesta sukupuolten tasa-arvoon

(2013/2103(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 4 ja 5 artiklan,

–       ottaa huomioon ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vuodelta 1949,

–       ottaa huomioon vuona 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, jolla pyritään torjumaan kaikkia naiskaupan muotoja ja naisten prostituutiosta hyötymistä,

–       ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–       ottaa huomioon YK:n vuoden 1993 julistuksen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta, jonka 2 artiklassa todetaan, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on ”yhteiskunnan sisäinen fyysinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta mukaan lukien raiskaus, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalinen häirintä ja uhkailu työpaikalla, oppilaitoksissa ja muualla, naiskauppa ja prostituutioon pakottaminen”,

–       ottaa huomioon vuonna 2000 tehdyn Palermon lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan, ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta, joka on liitetty kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen,

–       ottaa huomioon vuoden 1995 toimintaohjelman strategisen tavoitteen D.3 sekä Pekingin julistuksen,

–       ottaa huomioon pakollista työtä koskevan ILO:n yleissopimukseen n:o 29, jonka 2 artiklassa määritellään pakollinen työ,

–       ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) antaman ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Brysselin julistuksen (11), jossa vaaditaan laajakantoista, monialaista ja tehokkaasti koordinoitua politiikkaa, jossa ovat mukana kaikkien asianomaisten alojen toimijat,

–       ottaa huomioon Euroopan neuvoston asiaan liittyvät suositukset, kuten vuonna 2000 annetun seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävää ihmiskauppaa koskevan suosituksen 11, vuonna 2002 annetun naisten suojelemista väkivallalta koskevan suosituksen 5 ja vuonna 2002 annetun naiskaupan torjumista koskevan suosituksen 1545,

–       ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta,

–       ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suositusesityksen seksin oston kriminalisoinnista seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan torjumiseksi, asiakirja 12920, 26. huhtikuuta 2012,

–       ottaa huomioon Etyj:n ministerien Wienissä vuonna 2000 tekemän päätöksen N:o 1(12) ihmiskaupan torjuntaa koskevien Etyj:n toimien tehostamisesta sekä Etyj:n toimintasuunnitelman ihmiskaupan torjumiseksi (vuonna 2003 tehty päätös N:o 557),

–       ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 13 artiklan,

–       ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS ihmiskaupan torjunnasta,

–       ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta, jolla korvataan neuvoston 19. heinäkuuta 2002 annettu puitepäätös 2002/629/YOS,

–       ottaa huomioon neuvoston päätöslauselman aloitteista ihmiskaupan, erityisesti naiskaupan, torjumiseksi(1),

–       ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian,

–       ottaa huomioon 15. kesäkuuta 1995 antamansa päätöslauselman neljännestä naisten maailmankonferenssista Pekingissä: ”Tasa- arvo, kehitys ja rauha”(2),

–       ottaa huomioon 24. huhtikuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä(3),

–       ottaa huomioon 16. syyskuuta 1997 antamansa päätöslauselman tarpeesta järjestää Euroopan unionin laajuinen kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan täydellistä torjumista varten(4),

–       ottaa huomioon 24. lokakuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa(5),

–       ottaa huomioon 6. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta lapsiseksimatkailun torjunnasta ja muistiosta Euroopan unionin panoksesta lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnan edistämiseksi(6),

–       ottaa huomioon 16. joulukuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta naisilla käytävästä kaupasta seksuaalista hyväksikäyttöä varten(7),

–       ottaa huomioon 13. toukokuuta 1998 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston suositukseksi alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa(8),

–       ottaa huomioon 17. joulukuuta 1998 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Euroopan unionissa(9),

–       ottaa huomioon 10. helmikuuta 1999 antamansa päätöslauselman pakolaisasemaa täydentävien suojelumuotojen yhdenmukaistamisesta Euroopan unionissa(10),

–       ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle lapsiseksimatkailun torjuntatoimenpiteiden toteuttamisesta(11),

–       ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2000 antamansa päätöslauselman Itävallan tasavallan aloitteesta neuvoston päätökseksi Internetissä välitettävän lapsipornografian vastaisista toimenpiteistä(12),

–       ottaa huomioon 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta(13),

–       ottaa huomioon 19. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille lisätoimista naisilla käytävän kaupan torjumiseksi(14),

–       ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Rikoksen uhrit Euroopan unionissa - Normit ja toiminta”(15),

–       ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi ihmiskaupan torjumisesta(16),

–       ottaa huomioon 17. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman seksuaaliselle hyväksikäytölle alttiina olevien naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä koskevista strategioista(17),

–       ottaa huomioon 2. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista(18),

–       ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman pakkoprostituutiosta kansainvälisten urheilutapahtumien yhteydessä(19),

–       ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(20),

–       ottaa huomion 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(21),

–       ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunnosta: kaikenlaisen naisiin ja alaikäisiin tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen ja ehkäiseminen”(22),

–       ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(23),

–       ottaa huomioon Euroopan naisten etujärjestön valistuskampanjan ˮEi myytävänäˮ,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–       ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0071/2014),

A.     toteaa, että prostituutio ja pakkoprostituutio ovat sukupuoleen perustuva maailmanlaajuinen ilmiö, johon osallistuu noin 40–42 miljoonaa ihmistä koko maailmassa, ja valtaosa prostituutiota harjoittavista henkilöistä on naisia ja alaikäisiä tyttöjä ja melkein kaikki seksin ostajat ovat miehiä, ja että prostituutio on näin ollen sukupuolten välisen epätasa-arvon sekä syy että seuraus ja että se pahentaa epätasa-arvoa entisestään;

B.     ottaa huomioon, että prostituutio on orjuuden muoto, joka on ristiriidassa ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kanssa;

C.     katsoo, että ihmiskauppa, erityisesti nais- ja lapsikauppa, seksuaalista ja muuta hyväksikäyttöä varten on yksi räikeimmistä ihmisoikeusloukkauksista; toteaa, että ihmiskauppa on maailmalla kasvussa järjestäytyneen rikollisuuden ja sen tuottavuuden kasvun vuoksi;

D.     ottaa huomioon, että työnteko on yksi tärkeimmistä ihmisten itsensä toteuttamisen keinoista ja että he edistävät sen avulla kollektiivista hyvinvointia;

E.     katsoo, että prostituutio ja pakkoprostituutio liittyvät olennaisesti sukupuolten epätasa-arvoon yhteiskunnassa ja että ne vaikuttavat naisten ja miesten asemaan yhteiskunnassa sekä käsityksiin heidän keskinäisistä suhteistaan ja seksuaalisuudestaan;

F.     ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistetään terveellä asenteella molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaan seksuaalisuuteen;

G.     toteaa, että 5. huhtikuuta 2011 ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetussa direktiivissä on uhreja koskevia tehokkaita säännöksiä,

H.     katsoo, että kaikilla prostituutiota koskevilla toimenpiteillä on vaikutusta sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseen, ne vaikuttavat sukupuoleen liittyvien kysymysten ymmärtämiseen ja että ne välittävät viestin ja standardeja yhteiskunnalle ja myös sen nuorisolle;

I.      ottaa huomioon, että prostituutio on liiketoimintaa ja luo markkinat, joilla eri toimijat ovat yhteydessä toisiinsa ja sutenöörit ja parittajat tekevät laskelmia ja toimivat varmistaakseen markkinansa tai kasvattaakseen niitä ja lisätäkseen voittojaan; katsoo, että seksinostajilla on keskeinen asema, koska he pitävät kysyntää yllä näillä markkinoilla;

J.      ottaa huomioon, että WHO:n mukaan ”hyvä seksuaaliterveys edellyttää positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin suhteisiin sekä mahdollisuutta nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin ilman pakottamista, syrjintää ja väkivaltaa”;

K.     ottaa huomioon, että prostituutio typistää kaikenlaisen intiimin kanssakäymisen sen rahalliseen arvoon ja että ihmiset joutuvat siten asiakkaan käyttämän kauppatavaran tai esineen tasolle;

L.     toteaa, että valtaosa prostituoiduista on peräisin haavoittuvassa asemassa olevista ryhmistä;

M.    ottaa huomioon, että parittaminen liittyy läheisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen;

N.     ottaa huomioon, että prostituution varjossa kukoistaa järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa, erittäin väkivaltainen rikollisuus ja korruptio ja että kaikenlaiset laillistamista koskevat toimenpiteet hyödyttävät ensisijaisesti parittajia, jotka voisivat siten toimia liikemiesten tavoin;

O.     ottaa huomioon, että useiden tutkimusten perusteella puolet ostajista jatkaa seksin ostamista, vaikka on selviä merkkejä siitä, että prostituoidut ovat alle 18-vuotiaita;

P.     ottaa huomioon, että prostituutiomarkkinat pitävät yllä naisten ja lasten kauppaa sekä pahentavat heihin kohdistuvaa väkivaltaa etenkin maissa, joissa seksiteollisuus on laillistettu(24);

Q.     ottaa huomioon, että prostituutio ja naisten ja alaikäisten tyttöjen kauppa liittyvät toisiinsa, koska prostituoituina työskentelevien naisten kysyntä on aina sama riippumatta siitä, ovatko he ihmiskaupan uhreja; katsoo, että ihmiskauppa on keino tuoda naisten ja alaikäisten tyttöjen tarjontaa prostituutiomarkkinoille;

R.     ottaa huomioon, että EU:n tietojen mukaan tämänhetkinen ihmiskaupan vastainen politiikka ei ole tehokasta ja että ongelmana on ihmiskauppiaiden tunnistaminen ja syytteeseen asettaminen, minkä vuoksi seksikauppatapausten tutkimista ja ihmiskauppiaiden syytteeseenasettamista ja tuomitsemista on edistettävä;

S.     ottaa huomioon, että yhä useampi nuori, joista huolestuttavan monet ovat lapsia, pakotetaan prostituutioon;

T.     ottaa huomioon, että prostituution harjoittamiseen voidaan pakottaa suoraan ja fyysisesti tai epäsuorasti esimerkiksi lähtömaassa olevaa perhettä painostamalla ja että pakottaminen voi olla psykologista ja salakavalaa;

U.     katsoo, että päävastuu ihmiskauppaan puuttumisessa on jäsenvaltioilla, ja ottaa huomioon, että huhtikuussa 2013 ainoastaan kuusi jäsenvaltiota ilmoitti saattaneensa täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ihmiskaupan vastaisen EU:n direktiivin, jonka täytäntöönpanon määräaika päättyi 6. huhtikuuta 2013;

V.     ottaa huomioon, että komissio toteaa naisten ja miesten tasa-arvostrategiassaan vuosiksi 2010–2015, että ”naisten ja miesten välinen eriarvoisuus loukkaa perusoikeuksia”;

W.    toteaa, että jäsenvaltioiden toiminnassa prostituution suhteen on suuria eroja, ja toimintatavoissa voidaan erottaa kaksi pääasiallista lähestymistapaa: yhtäällä prostituutiota pidetään naisten oikeuksien rikkomisena, seksuaalisen orjuuden muotona, jonka seurauksena naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa ja epätasa-arvo jatkuu, ja toisaalla katsotaan, että prostituutio lisää sukupuolten tasa-arvoa edistämällä naisen oikeutta päättää, mitä tehdä kehollaan; katsoo, että molemmissa tapauksissa yksittäisillä jäsenvaltioilla on valta päättää, miten ne suhtautuvat prostituutiokysymykseen;

X.     katsoo, että ”pakotetun” ja ”vapaaehtoisen” prostituution väillä on ero, mutta on selvää, että prostituutio on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto;

Y.     katsoo, että prostituutioon on puututtava pitkän aikavälin näkemyksen ja sukupuolten tasa-arvon perusteella;

Z.     toteaa, että paritus, joka merkitsee muiden seksuaalisen hyväksikäytön hyväksymistä, on laillistettu useissa jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Alankomaissa ja Kreikassa; toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimiston mukaan Alankomaat on yksi ihmiskaupan uhrien merkittävimmistä määränpäistä;

AA.  ottaa huomioon, että Saksassa arvioidaan olevan 400 000 prostituoitua, joista vain 44 on rekisteröity virallisesti sosiaalivirastoihin prostituution laillistaneen vuoden 2002 lain jälkeen; ottaa huomioon, että ei ole olemassa luotettavia merkkejä siitä, että tämä laki olisi vähentänyt rikollisuutta, ja toteaa, että Saksan syyttäjistä joka kolmas katsoo, että prostituution laillistamisen seurauksena ihmiskauppaa ja paritusta koskevien syytteiden nostaminen on entistä vaikeampaa;

AB.  katsoo, että tavallisesti prostituutiota vähätellään ja sitä pidetään tavallisena toimintana, ”huvina” mutta myös työnä;

1.      toteaa, että prostituutio ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat erittäin voimakkaasti sukupuoleen perustuvia kysymyksiä, ne loukkaavat ihmisarvoa ja ovat vastoin ihmisoikeuksien periaatteita, muun muassa sukupuolten tasa-arvoa, ja ne rikkovat siten Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita ja myös sukupuolten tasa-arvon tavoitetta ja periaatetta;

2.      korostaa, että kaikkien naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia on kunnioitettava, mukaan lukien heidän oikeutensa omaan kehoon ja seksuaalisuuteen, ilman pakottamista, syrjintää ja väkivaltaa;

3.      korostaa, että prostituution ja ihmiskaupan välillä on useita yhteyksiä, ja toteaa, että prostituutio sekä globaalisti että Euroopassa ruokkii haavoittuvassa asemassa olevien naisten ja alaikäisten tyttöjen kauppaa; toteaa, että suuri osa kaupan uhreista on 13–25-vuotiaita; korostaa komissionkin tietojen osoittamaa seikkaa, että valtaosa uhreista (62 prosenttia) on kaupan kohteina seksuaalista hyväksikäyttöä varten; toteaa, että naisten ja alaikäisten tyttöjen osuus tunnistetuista ja oletetuista uhreista on 96 prosenttia ja että EU:n ulkopuolisista maista tulevien uhrien määrä on kasvanut viime vuosina;

4.      toteaa kuitenkin, että luotettavien, tarkkojen ja vertailukelpoisten tietojen puuttuminen eri maista, mikä johtuu pääosin prostituution ja ihmiskaupan laittomasta ja usein näkymättömästä luonteesta, pitää prostituutiomarkkinat epäselvinä ja haittaa poliittista päätöksentekoa, minkä vuoksi kaikki luvut perustuvat pelkkiin arvioihin;

5.      korostaa, että tutkimustietojen mukaan järjestäytynyt rikollisuus on keskeinen toimija siellä, missä parittaminen on laillistettu(25);

6.      korostaa saatujen tietojen osoittavan, että enemmistö prostituoiduista tunnustetaan yhteiskunnissamme haavoittuvassa asemassa oleviksi henkilöiksi;

7.      korostaa, että prostituutio on myös terveyteen liittyvä kysymys, koska sillä on haitallisia terveysvaikutuksia prostituutiota harjoittaviin henkilöihin, jotka kärsivät muita todennäköisemmin seksuaalisista, fyysisistä ja henkisistä terveysongelmista, huume- ja alkoholiriippuvuudesta ja itsekunnioituksen puutteesta sekä korkeammasta kuolleisuudesta kuin väestö keskimäärin; lisää ja korostaa, että monet seksinostajista pyytävät suojaamatonta maksullista seksiä, mikä lisää haitallisten terveysvaikutusten riskiä sekä prostituutiota harjoittaville henkilöille sekä ostajille;

8.      korostaa, että pakkoprostituutiolla, prostituutiolla ja seksiteollisuudessa tapahtuvalla hyväksikäytöllä voi olla (vielä prostituution lopettamisen jälkeenkin) tuhoisia ja pitkään kestäviä psykologisia ja fyysisiä seurauksia asianomaisille henkilöille ja erityisesti lapsille ja nuorille sen ohella, että ne ovat sekä sukupuolten epätasa-arvon syy että sen seuraus ja että ne ylläpitävät sukupuolta koskevia stereotyyppejä ja seksiä myyviä naisia koskevaa stereotyyppistä ajattelua, esimerkkinä käsitys siitä, että naisten ja alaikäisten tyttöjen kehot ovat kaupan miesten seksin kysynnän tyydyttämistä varten;

9.      kehottaa jäsenvaltioita myös ottamaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti käyttöön säännöllisiä ja luottamuksellisia neuvonta- ja terveyspalveluja prostituutiota harjoittaville henkilöille prostituution harjoittamispaikkojen ulkopuolella;

10.    toteaa prostituoitujen olevan ryhmä, jolla on suuri riski saada HIV-tartunta tai muu sukupuolitauti;

11.    kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan katuprostituution vaarojen vähentämistapoja koskevia parhaita käytäntöjä;

12.    toteaa, että prostituutio ja pakkoprostituutio vaikuttavat yleisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, sillä seksin ostajia koskevat tutkimukset(26) osoittavat, että seksiä ostavat miehet suhtautuvat naisiin halveksuvasti; ehdottaa siksi, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset yhdistäisivät seksipalveluiden ostokieltoon miehille suunnatun valistuskampanjan;

13.    korostaa, että prostituutiota harjoittavat henkilöt ovat sosiaalisesti, taloudellisesti, fyysisesti, henkisesti ja perhe-elämään liittyvien syiden vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa ja altistuvat väkivallan riskille ja haitallisille seurauksille enemmän kuin mitään muunlaista toimintaa harjoittavat henkilöt; katsoo, että kansallisia poliisivoimia pitäisi siksi kannustaa puuttumaan muun muassa prostituoitujen raiskausten matalaan tuomitsemisasteeseen; korostaa, että prostituoituihin kohdistuu myös julkista halveksuntaa ja sosiaalista leimaamista myös prostituution lopettamisen jälkeen;

14.    kiinnittää huomiota siihen, että naisprostituoiduilla on oikeus äitiyteen, lastensa kasvattamiseen ja heistä huolehtimiseen;

15.    korostaa, että prostituution normalisointi vaikuttaa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan; toteaa erityisesti, että saatujen tietojen mukaan seksiä ostavat miehet kohdistavat muita todennäköisemmin naisiin seksuaalista pakottamista ja muita väkivaltaisia toimia ja että he suhtautuvat usein naisiin vihamielisesti;

16.    on huolissaan siitä, että yhä useammat nuoret miehet ostavat prostituutiota viihteen muotona, jolloin he kohtelevat naisia ja alaikäisiä tyttöjä seksileluina tavalla, joka johtaa usein väkivaltaan;

17.    toteaa, että prostituutiota harjoittavista henkilöistä 80–95 prosenttia on kärsinyt väkivallasta jossain muodossa ennen prostituutioon ryhtymistään (raiskaus, insesti, pedofilia), 62 prosenttia ilmoittaa joutuneensa raiskatuksi ja että 68 prosenttia kärsii traumaperäisestä stressireaktiosta, ja toteaa prosenttiosuuden olevan sama kuin kidutuksen uhrien keskuudessa(27);

18.    painottaa, ettei lapsiprostituutio voi koskaan olla vapaaehtoista, koska lapset eivät voi antaa suostumustaan prostituutioon; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan (alle 18-vuotiaita koskevaa) lapsiprostituutiota niin tehokkaasti kuin mahdollista, sillä se on pakkoprostituution vakavin muoto; pyytää soveltamaan pikaisesti nollatoleranssia, joka perustuu ennaltaehkäisyyn, uhrien suojeluun ja asiakkaiden syytteeseenpanoon;

19.    panee merkille, että lapsiprostituutio ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ovat kasvussa myös sosiaalisissa verkoissa, joissa huijaaminen ja ahdistelu ovat yleisiä;

20.    kiinnittää huomiota alaikäisten prostituutioon, joka ei ole sama asia kuin seksuaalinen ahdistelu ja joka kumpuaa taloudellisista vaikeuksista ja vanhempien hoivan puuttumisesta;

21.    korostaa tarvetta tehokkaille toimenpiteille, joiden avulla voidaan kiinnittää erityistä huomiota alaikäisten prostituoitujen poistamiseen niin sanotuilta prostituutiomarkkinoilta ja estetään heidän pääsynsä näille markkinoille sekä keskitytään toimintaan, joka on lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja sen asiaa koskevan valinnaisen pöytäkirjan vastaista;

22.    katsoo, että seksipalveluiden ostamisen alle 21-vuotiailta prostituoiduilta pitäisi olla rikos, kun taas tällaisten palveluiden tarjoamisen prostituoitujen toimesta ei pitäisi olla rangaistavaa;

23.    kiinnittää huomion lasten houkuttelemiseen seksikontakteihin (”grooming”), joka käsittää alaikäisten tai juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneiden tyttöjen prostituution luksustuotteita vastaan tai pienistä rahasummista, jotka käytetään päivittäisiin menoihin tai koulutukseen;

24.    huomauttaa jäsenvaltioille, että koulutuksella on merkittävä tehtävä prostituution ja siihen liittyvän järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisessä, ja suosittelee sen vuoksi, että kouluissa ja oppilaitoksissa järjestetään ikäryhmittäin erityisiä tiedotuskampanjoita; suosittelee, että tasa-arvoa koskeva opetus olisi keskeisenä tavoitteena nuorille annettavassa opetuksessa;

25.    kiinnittää huomiota siihen, että seksipalveluiden mainokset sanomalehdissä ja sosiaalisessa mediassa voivat tukea ihmiskauppaa ja prostituutiota;

26.    kiinnittää huomiota siihen, että ihmiskauppaverkostot hyödyntävät uusien ja nuorten prostituoitujen värväämisessä entistä enemmän internetiä ja sosiaalista mediaa; kehottaa järjestämään ennaltaehkäiseviä kampanjoita myös internetissä ja ottamaan huomioon tällaisten ihmiskauppaverkostojen kohteena olevat haavoittuvat ryhmät;

27.    kiinnittää huomiota joihinkin joukkotiedotusvälineiden materiaalin ja pornografian etupäässä kielteisiin vaikutuksiin erityisesti verkossa, kun ne luovat kielteistä naiskuvaa, jonka johdosta naisten persoonallisuutta ei oteta huomioon, vaan naiset esitetään kauppatavarana; varoittaa myös siitä, ettei seksuaalista vapautta ei saa tulkita oikeudeksi ylenkatsoa naisia;

28.    korostaa, että prostituution normalisointi vaikuttaa nuorten käsitykseen seksuaalisuudesta sekä naisten ja miesten välisestä suhteesta; toteaa, että tutkimusten mukaan prostituutio toimii nuorten seksuaalisuutta koskevan sosiaalisen valvonnan työkaluna;

29.    korostaa, että prostituutiota harjoittavia henkilöitä ei tule pitää rikollisina, kuten tehdään joissakin jäsenvaltioissa ja esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa, Irlannin tasavallassa ja Kroatiassa, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kumoamaan prostituoituja sortavan lainsäädäntönsä;

30.    vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne eivät kriminalisoisi ja rankaisisi prostituoituja, vaan kehittäisivät ohjelmia, joilla prostituoituja ja seksityöntekijöitä autetaan lopettamaan prostituutio, jos he niin haluavat;

31.    katsoo, että kysynnän vähentämisen pitäisi olla osa ihmiskaupan vastaista yhdistettyä strategiaa jäsenvaltioissa; katsoo, että kysyntää voidaan vähentää lainsäädännöllä, joka siirtää rikostaakan seksipalveluiden ostajille niiden myyjien asemesta, ja ottamalla käyttöön sakkoja prostituution tekemiseksi taloudellisesti vähemmän houkuttelevaksi rikollisjärjestöille ja järjestäytyneelle rikollisuudelle;

32.    katsoo, että tehokkain keino torjua seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävää naisten ja alaikäisten tyttöjen kauppaa ja parantaa sukupuolten tasa-arvoa on soveltaa Ruotsissa, Islannissa ja Norjassa käytössä olevaa ja monissa Euroopan maissa tällä hetkellä käsiteltävänä olevaa mallia (niin kutsuttu Pohjoismaiden malli), jonka mukaan rikollista on seksipalveluiden ostaminen, eivät prostituoitujen tarjoamat palvelut;

33.    korostaa, että prostituutio on rajat ylittävä ongelma ja että jäsenvaltioiden tulee sen vuoksi ottaa vastuuta oman maan ulkopuolella tapahtuvan seksin oston torjunnasta ottamalla käyttöön vastaavia toimia kuin Norjassa, missä kansalainen voidaan asettaa syytteeseen hänen ostettuaan seksiä ulkomailla;

34.    korostaa tietoja, joiden mukaan Pohjoismaiden mallin ihmiskauppaa hillitsevä vaikutus on vahvistettu Ruotsissa, missä prostituutio ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävä ihmiskauppa eivät ole lisääntyneet, ja tähdentää, että väestön ja etenkin nuorten keskuudessa mallin kannatus kasvaa jatkuvasti, mikä osoittaa, että lainsäädännön avulla on voitu muuttaa asenteita;

35.    korostaa Suomen hallituksen äskettäisen raportin tuloksia, joiden mukaan kehotetaan kriminalisoimaan seksin osto täysin, koska Suomen menettely, jossa kriminalisoidaan seksin ostaminen ihmiskaupan uhreilta, on osoittautunut tehottomaksi ihmiskaupan käsittelyssä;

36.    katsoo, että lainsäädäntö tarjoaa mahdollisuuden selventää yhteiskunnassa hyväksyttäviä normeja ja luoda tällaisia arvoja heijastava yhteiskunta;

37.    on sitä mieltä, että prostituution pitäminen laillisena ”seksityönä” ja seksiteollisuuden yleinen kriminalisoinnin poistaminen ja parittamisen laillistaminen eivät ole ratkaisu, jolla pystytään suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevia naisia ja alaikäisiä tyttöjä väkivallalta ja hyväksikäytöltä, vaan niiden vaikutus on päinvastainen ja ne aiheuttavat heille entistä suuremman väkivallan uhan edistäen samalla prostituution markkinoita, jolloin huonosta kohtelusta kärsivien naisten ja alaikäisten tyttöjen määrä vain kasvaa;

38.    tuomitsee kaikki poliittiset toimet ja keskustelun, jonka pohjana on käsitys, että prostituutio voi olla ratkaisu siirtolaisnaisille Euroopassa;

39.    kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita antamaan poliisille ja prostituution harjoittamispaikoista vastaaville viranomaisille kansallisen lainsäädännön mukaisesti pääsyn tällaisiin paikkoihin ja valtuudet satunnaisten tarkastusten suorittamiseen;

40.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tarpeelliset keinot ja välineet ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi ja prostituution vähentämiseksi, sillä ne rikkovat naisten ja erityisesti alaikäisten perusoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa;

41.    kehottaa jäsenvaltioita saattamaan ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU mahdollisimman pian osaksi kansallista lainsäädäntöä erityisesti uhrien suojelun osalta;

42.    pyytää komissiota arvioimaan, mitä vaikutuksia seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan poistamiseen tarkoitetulla unionin oikeudellisella kehyksellä on tähän mennessä ollut, tutkimaan tarkemmin prostituution ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan esiintymismuotoja sekä seksiturismin kasvua EU:ssa erityisesti alaikäisten osalta sekä edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä;

43.    korostaa, että komission olisi jatkettava ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön torjuntaa koskevien hankkeiden ja ohjelmien rahoittamista;

44.    kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön ihmiskaupan, seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution torjumiseen tarkoitettuja toimia ja varmistamaan, että kaikki sidosryhmät, kuten kansalaisjärjestöt, poliisi ja muut lainvalvontaviranomaiset sekä sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut, saavat tukea, ovat mukana päätöksentekoprosessissa ja tekevät yhteistyötä;

45.    toteaa, että valtaosa prostituutiota harjoittavista henkilöistä haluaisi lopettaa mutta ei tunne pystyvänsä siihen; korostaa, että tällaiset henkilöt tarvitsevat asianmukaista tukea ja erityisesti psykologista ja sosiaalista apua päästäkseen pois seksuaalisen hyväksikäytön verkoista ja niihin usein liittyvistä riippuvuuksista; ehdottaa siksi, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttaisivat tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa ohjelmia, joilla autetaan ihmisiä välttämään prostituutio;

46.    korostaa poliisin ja oikeuslaitoksen palveluksessa olevan henkilöstön asiaankuuluvan koulutuksen merkitystä niin, että käsitellään yleisemmin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä erilaisia näkökohtia sukupuoleen ja maahanmuuttoon liittyvät kysymykset mukaan lukien; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan poliisiviranomaisia yhteistyöhön uhrien kanssa ja rohkaisemaan uhreja toimimaan todistajina; kehottaa edistämään erikoisyksiköiden käyttöä poliisivoimissa ja naispoliisien palvelukseenottoa; painottaa, että jäsenvaltioiden on tehtävä asiaa koskevaa oikeudellista yhteistyötä ihmiskauppaverkostojen torjumiseksi entistä tehokkaammin Euroopassa;

47.    kiinnittää kansallisten viranomaisten huomion siihen, että talouden taantuma on lisännyt prostituutioon pakotettujen, naisten ja alaikäisten tyttöjen määrää maahanmuuttajanaiset mukaan lukien, ja kehottaa viranomaisia auttamaan kyseisiä henkilöitä löytämään vaihtoehtoisia tapoja hankkia elantonsa ja kehottaa tukemaan turvallista ympäristöä niille, jotka jatkavat työtään prostituoituina;

48.    huomauttaa, että taloudelliset ongelmat ja köyhyys ovat prostituution tärkeimpiä syitä nuorten naisten ja alaikäisten tyttöjen keskuudessa ja että sukupuolikohtaiset ennalta ehkäisemisen strategiat, kansalliset ja Euroopan laajuiset kampanjat, jotka kohdistetaan erityisesti sosiaalisesti syrjäytyneisiin ja erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin (kuten vammaisiin henkilöihin ja lastensuojelujärjestelmässä oleviin nuoriin), toimet köyhyyden vähentämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi sekä seksin ostajien että sen myyjien keskuudessa sekä parhaiden käytäntöjen jakaminen ovat kaikki keskeisellä sijalla naisten ja alaikäisten tyttöjen seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa erityisesti maahanmuuttajien keskuudessa; suosittelee, että komissio ottaa käyttöön ihmiskaupan torjunnan eurooppalaisen teemaviikon;

49.    korostaa, että sosiaalinen syrjäytyminen on keskeinen tekijä, joka edistää heikossa asemassa olevien naisten ja alaikäisten tyttöjen altistumista ihmiskaupalle; korostaa myös, että talouskriisi ja sosiaalinen kriisi on aiheuttanut työttömyyttä ja johtanut usein siihen, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat naiset ja myös ylempänä sosiaalisella asteikolla olevat naiset ovat aloittaneet prostituution tai seksityön välttääkseen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen; kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään taustalla olevia sosiaalisia ongelmia, jotka pakottavat miehiä, naisia ja lapsia prostituutioon;

50.    kehottaa jäsenvaltioita rahoittamaan järjestöjä, jotka tekevät kenttätyötä tarjoamalla apua ja lopettamiskeinoja, ja kehottaa tarjoamaan innovatiivisia sosiaalipalveluita ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreille maahanmuuttajat ja paperittomat henkilöt mukaan lukien; kehottaa arvioimaan tällöin heidän yksilölliset tarpeensa ja riskinsä asianmukaisen avun ja suojelun tarjoamiseksi ja kehottaa panemaan täytäntöön toimenpiteitä noudattaen kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja tarjoamaan erilaisia poliisi-, maahanmuutto-, terveys- ja koulutuspalveluita, joilla pyritään auttamaan haavoittuvassa asemassa olevia naisia ja alaikäisiä jättämään prostituutio samalla varmistaen, että näillä ohjelmilla on oikeusperusta ja riittävä rahoitus tämän tavoitteen saavuttamiseksi; painottaa psykologisen neuvonnan merkitystä ja tarvetta sopeuttaa seksuaalisen hyväksikäytön uhrit uudelleen yhteiskuntaan; muistuttaa, että tämä prosessi vie aikaa ja edellyttää vaihtoehtoisen uskottavan ja toteuttamiskelpoisen elämää koskevan suunnitelman laatimista entisille prostituoiduille;

51.    korostaa, että tarvitaan enemmän analyyseja ja tilastollisia todisteita, jotta voidaan arvioida, millainen malli on tehokkain tapa torjua naisten ja alaikäisten tyttöjen kauppaa seksuaalista hyväksikäyttöä varten;

52.    kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia, joita seksipalveluiden ostamisen kriminalisoinnilla on ollut prostituution ja ihmiskaupan vähentämiseen;

53.    kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään sukupuolisidonnaisia ennalta ehkäiseviä toimia ihmiskaupan seurauksena prostituoiduiksi joutuvien henkilöiden alkuperämaissa ja kehottaa kohdistamaan toimet sekä seksin ostajiin että naisiin ja alaikäisiin ja käyttämään pakotteita, tiedotuskampanjoita sekä koulutusta;

54.    pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä seksiturismin vähentämiseksi sekä EU:ssa että sen ulkopuolella;

55.    pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan toimenpiteitä prostituution lopettamiseksi konfliktialueilla, joilla on EU:n sotilaallisia joukkoja;

56.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL C 260, 29.10.2003, s. 4.

(2)

EYVL C 166, 3.7.1995, s. 92.

(3)

EYVL C 150, 19.5.1997, s. 38.

(4)

EYVL C 304, 6.10.1997, s. 55.

(5)

EYVL C 339, 10.11.1997, s. 420.

(6)

EYVL C 358, 24.11.1997, s. 37.

(7)

EYVL C 14, 19.1.1998, s. 19.

(8)

EUVL C 193, 17.8.2006, s. 126.

(9)

EYVL C 98, 9.4.1999, s. 267.

(10)

EYVL C 150, 28.5.1999, s. 203.

(11)

EYVL C 40, 7.2.2001, s. 20.

(12)

EYVL C 40, 7.2.2001, s. 41.

(13)

EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258.

(14)

EYVL C 59, 23.2.2001, s. 307.

(15)

EYVL C 67, 1.3.2001, s. 304.

(16)

EYVL C 53, 28.2.2002, s. 114.

(17)

EUVL C 287, 24.11.2006, s. 18.

(18)

EUVL C 288, 25.11.2006, s. 16.

(19)

EUVL C 291, 30.11.2006, s. 292.

(20)

EUVL C 285, 21.10.2010, s. 53.

(21)

EUVL C 296, 2.10.2012, s. 26.

(22)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0045.

(23)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.

(24)

Ihmiskauppaa, erityisesti nais- ja lapsikauppaa, käsittelevä YK:n erityisraportoija Sigma Huda korosti vuonna 2006 julkistamassaan raportissa prostituutiota koskevien politiikkojen suoraa vaikutusta ihmiskaupan laajuuteen.

(25)

Amsterdamin kaupungin ja Alankomaiden oikeusministeriön yhteinen tutkimus, jossa todetaan, että joka toisella luvan saaneella prostituutiota harjoittavalla yrityksellä on yksi tai useampi johtaja, jolla on rikosrekisteri.

(26)

Verkkosivulla http://www.womenlobby.org/spip.php?article1948&lang=en on luettavissa useita seksin ostajia koskevia tutkimuksia. http://www.womenlobby.org/spip.php?article1948&lang=en.

(27)

Farley, M., ‘Violence against women and post-traumatic stress syndrome’, Women and Health, 1998; Damant, D. et al., ‘Trajectoires d’entrée en prostitution : violence, toxicomanie et criminalité’, Le Journal International de Victimologie, No 3, huhtikuu 2005.


PERUSTELUT

Prostituutio on määrällisesti vaikeasti määritettävissä oleva ilmiö, sillä se on laitonta useimmissa jäsenvaltioissa. Fondation Scelles -säätiön vuonna 2012 julkistaman raportin mukaan prostituutiolla on maailmanlaajuinen ulottuvuus ja sitä harjoittaa noin 40–42 miljoonaa henkilöä, joista 90 prosenttia on riippuvaisia parittajasta. Eurostat julkisti huhtikuussa 2013 ensimmäisen raporttinsa, joka sisälsi prostituutiota koskevia virallisia tietoja(1). Raportissa keskityttiin ihmiskauppaan EU:ssa vuosina 2008–2010.

Varmaa on kuitenkin, että prostituutio ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat epäilemättä sukupuoleen perustuvia kysymyksiä: naiset ja tytöt myyvät kehoaan, joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä, ja miehet maksavat palveluista. Lisäksi suurin osa seksuaalista hyväksikäyttöä varten kaupatuista henkilöistä on naisia ja tyttöjä.

Naisiin kohdistuvan väkivallan muoto ja rikkomus ihmisarvoa ja sukupuolten tasa-arvoa kohtaan

Prostituutio ja naisten ja tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö ovat väkivallan muotoja ja siksi naisten ja miesten tasa-arvon esteitä. Käytännössä seksipalvelujen ostajat ovat kaikki miehiä. Seksiteollisuudessa tapahtuva hyväksikäyttö on sekä sukupuolten epätasa-arvon syy että sen seuraus, sillä se vahvistaa käsitystä, jonka mukaan naisten ja tyttöjen kehot ovat ostettavissa.

Prostituutio on hyvin ilmeinen ja ehdottoman vastenmielinen ihmisarvon loukkaus. Kun pidetään mielessä, että ihmisarvo mainitaan erityisesti perusoikeuskirjassa, Euroopan parlamentilla on vastuu tuoda julki EU:ssa ilmenevä prostituutio ja tarkastella keinoja, joiden avulla sukupuolten tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia voidaan lujittaa tältä osin.

Suora yhteys ihmiskauppaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen

Prostituutiolla on Euroopan unionissa ja muualla maailmassa suora yhteys naisten ja tyttöjen kauppaan. Ihmiskaupan kohteeksi joutuneista naisista 62 prosenttia on seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.

Naisten ja tyttöjen kauppaa harjoitetaan yhä laajemmin ei ainoastaan unionin ulkopuolelta, vaan myös eräistä jäsenvaltioista (esimerkiksi Romaniasta ja Bulgariasta) Euroopan unionin muihin osiin. EU:n on näin ollen puututtava kiireesti tähän idästä länteen suuntautuvaan kauppaan ja ryhdyttävä voimakkaisiin toimiin tämän nimenomaisen naisiin kohdistuvan väkivallan muodon torjumiseksi.

Prostituutio on järjestäytyneen rikollisuuden merkittävä osatekijä: se jää laajuudessaan ja siihen liittyvien rahasummien osalta jälkeen ainoastaan huumekaupalle. Havocscope-verkkosivuston(2) mukaan prostituutiolla hankitut tulot nousevat maailmanlaajuisesti vuosittain noin 186 miljardiin dollariin.

Kun otetaan huomioon, että prostituutio on käytännössä suuressa määrin järjestäytyneen rikollisuuden johtamaa toimintaa, jota harjoitetaan markkinoilla, joilla kysyntä lisää tarjontaa, EU:n lainvalvontaviranomaisten on toteutettava voimakkaita ja asianmukaisia toimia rikollisten kiinni ottamiseksi samalla kun ne suojelevat uhreja, eli prostituutiota harjoittavia henkilöitä ja seksuaalista hyväksikäyttöä varten ihmiskaupan kohteeksi joutuneita naisia ja tyttöjä. Toinen erillinen, mutta asiaan liittyvä näkökohta, johon on myös kiinnitettävä huomiota, on se, että Internetin välityksellä toimiva prostituutio lisääntyy jatkuvasti ja on eräissä tapauksissa yhteydessä pornosivustoihin.

Taloudellinen pakottaminen

Naiset voivat ajautua prostituutioon myös taloudellisen epätoivon tilanteessa. Nykyinen talouskriisi on alkanut vaatia veronsa, kun yhä useammat naiset (etenkin yksinhuoltajaäidit) ovat ryhtyneet prostituoiduiksi omassa maassaan tai ovat siirtyneet Etelä-Euroopan köyhistä maista pohjoiseen harjoittamaan prostituutiota. Prostituutio on näin ollen yhteydessä sukupuolten tasa-arvoon, joka liittyy suoraan naisten tehtävään ja asemaan yhteiskunnassa, heidän pääsyynsä työmarkkinoille, päätöksentekoon, terveyteen ja koulutukseen ja naisille tarjottuihin, sukupuolten rakenteelliseen epätasa-arvoon perustuviin vaihtoehtoihin.

Euroopan kaksi erilaista lähestymistapaa prostituutioon ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön

Prostituutiota ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan kysymyksen tekee monimutkaisemmaksi se tosiseikka, että sen ratkaisemiseksi on tarjolla kaksi keskenään kilpailevaa mallia. Yhden mallin mukaan prostituutiossa on kyse naisten oikeuksien rikkomisesta ja sukupuolten epätasa-arvon pahentamisesta. Mallia vastaava lainsäädännöllinen lähestymistapa on vastustava, jonka mukaan prostituutioon liittyvä toiminta, eräissä tapauksissa myös seksipalveluiden osto, kriminalisoidaan, mutta prostituutio sinänsä ei ole laitonta. Toisessa mallissa katsotaan, että prostituutio lisää sukupuolten tasa-arvoa edistämällä naisen oikeutta päättää, mitä hän haluaa tehdä kehollaan. Tämän mallin kannattajat pitävät prostituutiota vain yhtenä työn muotona muiden joukossa ja katsovat, että paras tapa suojella prostituutiota harjoittavia naisia on parantaa heidän ”työolojaan” ja ammattimaistaa prostituutio tekemällä siitä ”seksityötä”. Tämän sääntelevän mallin mukaan prostituutio ja siihen liittyvä toiminta on laillista ja säänneltyä ja naiset ovat vapaita ottamaan palvelukseensa työnjohtajia, joita myös parittajiksi kutsutaan. Toisaalta voidaan katsoa myös, että prostituution ja parittamisen muuttaminen normaaliksi toiminnaksi tai niiden laillistaminen tavalla tai toisella, on yhtä kuin seksiorjuuden ja naisten epätasa-arvoiseen asemaan asettamisen laillistaminen.

Molemmat mallit ovat luonnollisesti läsnä Euroopan unionissa. Parittaminen on laillista toimintaa useissa jäsenvaltioissa, kuten Alankomaissa, Saksassa, Itävallassa ja Tanskassa, kun taas prostituution tai jonkin siihen liittyvä toiminnan harjoittaminen (esimerkiksi itsensä kaupitteleminen) on kriminalisoitu kokonaan tai osittain muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa ja Irlannin tasavallassa. Sukupuolten epätasa-arvoa ja seksuaalista alistamista ei kuitenkaan voida torjua tehokkaasti olettamalla, että sekstiteollisuuden toiminnassa vallitsee sukupuolten symmetria, sillä näin ei ole(3).

Siellä, missä prostituutio ja parittaminen on laillista, on olemassa yhä enemmän näyttöä siitä, että kyseinen järjestelmä on puutteellinen. Saksan liittohallitus myönsi vuonna 2007, että prostituution laillistanut laki ei ollut vähentänyt rikollisuutta ja että yli kolmasosa saksalaisista syyttäjistä oli pannut merkille, että prostituution laillistamisen seurauksena ihmiskauppaa ja paritusta koskevien syytteiden nostaminen on entistä vaikeampaa(4). Alankomaissa Amsterdamin pormestari totesi vuonna 2003, että prostituution laillistamisella ei ollut onnistuttu ehkäisemään ihmiskauppaa ja että tuntui olevan mahdotonta luoda sellainen turvallinen ja valvottavissa oleva vyöhyke, jota järjestäytynyt rikollisuus ei pystyisi käyttämään väärin. Yhdistyneiden kansakuntien huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimiston mukaan Alankomaat on tällä hetkellä yksi ihmiskaupan uhrien merkittävimmistä määränpäistä.

Pohjoismaiden mallin vaikuttavuus

Kun otetaan huomioon vakuuttava ja jatkuvasti voimistuva näyttö, jonka mukaan laillistamalla prostituutio ja parittaminen ei edistetä millään lailla sukupuolten tasa-arvoa tai vähennetä ihmiskauppaa, on tämän mietinnön johtopäätös se, että edellä kuvailtujen sukupuolten tasa-arvoa koskevien mallien olennainen ero on siinä, että prostituution tarkasteleminen puhtaasti ”työnä” on osasyy siihen, että naiset jatkavat prostituution harjoittamista. Prostituution samastaminen naisten oikeuksien rikkomiseen auttaa pitämään naisia pois alalta.

Ruotsissa, Suomessa ja EU:n ulkopuolisessa Norjassa – näissä maissa noudatetaan ”Pohjoismaiden mallia” prostituution torjumiseksi – kerätyt kokemukset tukevat tätä näkökulmaa. Ruotsi muutti prostituutiolakejaan vuonna 1999, jolloin seksin osto kiellettiin ja prostituution harjoittaminen lakkasi olemasta rikollista toimintaa. Toisin sanoen seksiä ostava henkilö, joka on käytännöllisesti katsoen aina miespuolinen, syyllistyy rikokseen, ei prostituutiota harjoittava nainen. Ruotsi otti tämän lain käyttöön osana yleistä aloitetta, jonka tarkoituksena oli poistaa kaikki esteet naisten tasa-arvoisuuden tieltä.

Tämän lainsäädännön vaikutukset Ruotsissa ovat olleet hätkähdyttäviä. Ruotsissa prostituutiota harjoittavien henkilöiden määrä on kymmenesosa naapurimaa Tanskan vastaavasta määrästä, vaikka siellä seksin ostaminen on laillista ja maan väkiluku on pienempi. Lain avulla on myös muutettu yleistä mielipidettä. Vuonna 1996 naisista 45 prosenttia ja miehistä 20 prosenttia kannatti seksin ostamisen (ostajana mies) kriminalisointia. Vuoteen 2008 mennessä lain puolelle oli kääntynyt 79 prosenttia naisista ja 60 prosenttia miehistä. Ruotsin poliisi vahvistaa myös, että Pohjoismaiden malli on vaikuttanut hillitsevästi seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävään ihmiskauppaan.

Pohjoismaiden mallin tehokkuudesta prostituution vähentäjänä ja naisten ja tyttöjen kaupan hillitsijänä ja siten sukupuolten tasa-arvon edistäjänä saadaan jatkuvasti lisää todisteita. Sitä vastoin parittamisen laillistaneet maat kamppailevat edelleen ihmiskauppaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien ongelmien kanssa, sillä ne ovat yhteydessä prostituutioon. Tässä mietinnössä asetutaan näin ollen Pohjoismaiden mallin kannalle ja kehotetaan niiden jäsenvaltioiden hallituksia, joissa prostituutiota käsitellään muulla tavoin, arvioimaan lainsäädäntöään uudelleen, kun pidetään mielessä Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden mallia soveltavien maiden saavuttama menestys. Uudelleenarvioinnilla edistettäisiin sukupuolten tasa-arvoa merkittävästi Euroopan unionissa.

Tätä mietintöä ei ole suunnattu prostituutiota harjoittavia naisia vastaan. Sillä vastustetaan prostituutiota, mutta tuetaan prostituutiota harjoittavia naisia. Suosittelemalla ostajan (seksiä ostavan miehen) eikä prostituutiota harjoittavan naisen pitämistä syyllisenä osapuolena mietintö edustaa jälleen uutta askelta tiellä kohti sukupuolten tinkimätöntä tasa-arvoa Euroopan unionissa.

(1)

http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/what-is-new/news/news/2013/docs/20130415_thb_stats_report_en.pdf

(2)

Katso: http://www.havocscope.com/tag/prostitution/

(3)

www.equalitynow.org/sites/default/files/Nordic_Model_EN.pdf

(4)

Katso myös Der Spiegelin artikkeli, 30. toukokuuta 2013: http://www.spiegel.de/international/germany/human-trafficking-persists-despite-legality-of-prostitution-in-germany-a-902533.html


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

Angelika Niebler, Christa Klass, Astrid Lulling

Valiokunta-aloitteisella mietinnöllä pyritään kieltämään kaikenlainen prostituutio. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on tehtävä ero pakkoprostituution ja laillisen prostituution välillä, kuten yhteisön oikeudessakin tehdään.

Joissakin EU:n jäsenvaltioissa vapaaehtoinen prostituution harjoittaminen katsotaan itsenäiseksi ammatinharjoittamiseksi. Se kuuluu näin myös verotusta ja sosiaaliturvaa koskevien velvoitteiden piiriin. Laillisesti prostituutiota harjoittavien on täytettävä myös muita oikeudellisia velvoitteita (työtä ja oleskelua koskevat oikeudet sekä ammatillisesta toiminnasta ilmoittaminen toimivaltaisille viranomaisille). Vapaaehtoisen prostituution arvioimista koskeva kysymys olisi jätettävä jäsenvaltioille.

Sitä vastoin pakkoprostituutio ja ihmiskauppa muodostavat rajat ylittävän ongelman, jota mikään jäsenvaltio ei pysty ratkaisemaan yksin. Jäsenvaltioiden on tehtävä paljon tiiviimpää yhteistyötä pakkoprostituution, ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Vain joissakin jäsenvaltioissa sovellettava seksipalveluiden ostokielto johtaa näiden palveluiden tarjonnan kasvuun muissa (naapuri)maissa, joissa seksin ostajat eivät syyllisty rikokseen. Mary Honeyballin mietinnössä esitetään tähän pakkoprostituutiota koskevaan kysymykseen liittyen jäsenvaltioiden kannalta mielenkiintoisia ajatuksia.

Pakkoprostituutiota ja ihmiskauppaa on vastustettava kaikin keinoin. Niistä on kuitenkin erotettava vapaaehtoinen prostituutio.


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

Ulrike Lunacek, Marije Cornelissen, Inaki Irazabalbeitia, Raul Romeva, Sophia In’t Veld

Ihmiskauppa ja erityisesti naisten ja lasten kauppa seksuaalista hyväksikäyttöä varten, jota kutsutaan myös pakkoprostituutioksi, loukkaa ihmisarvoa ja on vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita. Huhtikuussa 2013 vain kuusi jäsenvaltioita oli ilmoittanut siirtäneensä ihmiskaupan torjuntaa koskevan EU:n direktiivin täysin kansalliseen lainsäädäntöönsä. Siirtämisen määräaika meni umpeen 6. huhtikuuta 2013.

Mietinnössä eri eroteta toisistaan pakkoprostituutiota ja henkilön omasta päätöksestä johtuvaa prostituutiota. Lapsiprostituutio ei kuitenkaan voi koskaan olla vapaaehtoista, koska lapset eivät voi antaa suostumustaan prostituutioon.

Politiikka, jolla pyritään tekemään prostituutiosta näkymätöntä ja poistamaan prostituoidut ja seksityöntekijät julkisilta paikoilta, vain lisää leimaamista, sosiaalista syrjäytymistä ja haavoittuvuutta. Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden pitäisi pidättäytyä seksityöntekijöiden kriminalisoinnista ja rankaisemisesta ja seksityön tekemisestä laittomaksi. Sen sijaan seksityöntekijöille olisi mahdollistettava sosiaaliturvaan liittyvät oikeudet ja olisi kehitettävä ohjelmia, joiden avulla he voivat jättää ammatin niin halutessaan.


KEHITYSYHTEISTYÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO (3.12.2013)

naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle

seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution vaikutuksesta sukupuolten tasa-arvoon

(2013/2103(INI))

Valmistelija: Corina Creţu

EHDOTUKSET

Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön perussyyt ovat miesten ja naisten välinen epätasa-arvo ja köyhyys, joita etninen ja muu sosiaalis-taloudellinen eriarvoisuus sekä aseelliset konfliktit entisestään pahentavat, ja että suurimpia uhreja ovat naiset ja lapset, joilla on alhainen sosiaalis-taloudellinen asema;

2.  korostaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä heikoimmissa asemissa oleviin ryhmiin, kuten tytöt, vammaiset lapset ja vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset;

3.  huomauttaa, että lahjonnalla on suuri merkitys ihmiskaupan mahdollistamisessa ja edistämisessä;

4.  toteaa, että seksuaalinen hyväksikäyttö on sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto, johon syyllistyvät pääasiassa miehet ja joka useimmiten kohdistuu naisiin, ja painottaa, että kaiken naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistaminen ja ehkäiseminen on ensisijaisen tärkeää näiden äärimmäisten ihmisoikeusrikkomusten vähentämiseksi;

5.  pyytää Euroopan unionia, kansainvälisiä järjestöjä, kansallisia hallituksia ja muita asiaankuuluvia tahoja tekemään yhteistyötä EU:n tasolla sellaisen yhteisen säännöstön luomiseksi, johon sisältyy säännöksiä seksuaalisen väärinkäytön ja hyväksikäytön kriminalisoimiseen tähtäävästä toiminnasta (seksuaalisten palvelujen osto mukaan lukien) ja seuraamuksista, niiden taustalla olevien syiden torjumisesta sekä seksuaaliselta väärinkäytöltä ja hyväksikäytöltä suojautumiseen liittyvän rajat ylittävän yhteistyön parantamisesta;

6.  korostaa leimatuksi tulemisen pelon huomioon ottamista, kun kansallisia oikeusapua koskevia menettelytapoja ja strategioita suunnitellaan kehitysmaissa ja muissa maissa, joissa ihmiskauppaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä esiintyy, sekä ilmaisee huolensa sellaisten tehokkaiden oikeudellisten palveluiden puutteesta, joihin hyväksikäyttötapaukset voidaan ilmoittaa erityisesti humanitaaristen kriisien aikana.

7.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita laatimaan toimenpiteitä jäsenvaltioista peräisin olevan ja EU:n ulkopuolisiin kohteisiin suuntautuvan seksimatkailun lopettamiseksi;

8.  korostaa, että seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution torjumiseen tähtäävissä toimissa on keskityttävä sodasta kärsineisiin alueisiin Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 31. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman 1325 ja 19. kesäkuuta 2008 antamana päätöslauselman 1820 mukaisesti;

9.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita hillitsemään prostituution avulla tapahtuvan hyväksikäytön ja seksuaalista hyväksikäyttöä varten harjoitettavan ihmiskaupan kysyntää.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

2.12.2013

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

20

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Ricardo Cortés Lastra, Charles Goerens, Filip Kaczmarek, Gay Mitchell, Norbert Neuser, Bill Newton Dunn, Maurice Ponga, Jean Roatta, Michèle Striffler, Alf Svensson, Keith Taylor, Patrice Tirolien

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Emer Costello, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Fiona Hall, Eduard Kukan, Bart Staes, Jan Zahradil

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Fabrizio Bertot, Tanja Fajon, Miroslav Mikolášik


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

23.1.2014

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

14

2

6

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marije Cornelissen, Edite Estrela, Iratxe García Pérez, Zita Gurmai, Mikael Gustafsson, Mary Honeyball, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Constance Le Grip, Astrid Lulling, Krisztina Morvai, Angelika Niebler, Siiri Oviir, Antonyia Parvanova, Marina Yannakoudakis, Inês Cristina Zuber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Anne Delvaux, Iñaki Irazabalbeitia Fernández, Nicole Kiil-Nielsen, Christa Klaß, Angelika Werthmann

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Michael Cashman

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö