Menettely : 2012/0175(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0085/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0085/2014

Keskustelut :

PV 25/02/2014 - 14
CRE 25/02/2014 - 14

Äänestykset :

PV 26/02/2014 - 9.8
CRE 26/02/2014 - 9.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0155

MIETINTÖ     ***I
PDF 1338kWORD 798k
5.2.2014
PE 502.060v02-00 A7-0085/2014

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutusedustuksesta (uudelleenlaadittu teksti)

(COM(2012)0360 – C7‑0180/2012 – 2012/0175(COD))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Werner Langen

(Uudelleenlaatiminen – työjärjestyksen 87 artikla)

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
 LIITE: OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN KIRJE
 LIITE: EUROOPAN PARLAMENTIN, NEUVOSTON JA KOMISSION OIKEUDELLISISTA YKSIKÖISTÄ KOOSTUVAN NEUVOA-ANTAVAN RYHMÄN LAUSUNTO
 SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 ASIAN KÄSITTELY

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutusedustuksesta (uudelleenlaadittu teksti)

(COM(2012)0360 – C7‑0180/2012 – 2012/0175(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0360),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 53 artiklan 1 kohdan ja 62 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0180/2012),

–   ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–   ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–   ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY muuttamisesta(2),

–   ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi talletusten vakuusjärjestelmistä (uudelleenlaadittu toisinto)(3),

–   ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan talous- ja raha-asioiden valiokunnalle työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 13. joulukuuta 2013 päivätyn kirjeen,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 87 ja 55 artiklan,

–   ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7‑0085/2014),

A. toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus  1

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(4)*

komission ehdotukseen

---------------------------------------------------------

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan ja 62 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/92/EY(5) olisi tehtävä muutoksia. Sen vuoksi ehdotetaan mainitun direktiivin uudelleenlaatimista.

(2)    Koska tämän ehdotuksen pääasiallisena tavoitteena ja kohteena on yhdenmukaistaa kansalliset säännökset mainituilla osa-alueilla, ehdotuksen olisi perustuttava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan ja 62 artiklaan. Säädöksen antaminen direktiivinä on tarkoituksenmukaista, jotta täytäntöönpanosäännökset voidaan tämän direktiivin kattamilla osa-alueilla tarvittaessa mukauttaa vastaamaan eri jäsenvaltioiden markkinoiden ja oikeusjärjestelmien erityispiirteitä. Tämän direktiivin tavoitteena olisi oltava vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuksen aloittamista ja harjoittamista ▌ koskevien kansallisten säännösten yhteensovittaminen, ja se perustuu sen vuoksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan. Koska kyseessä on ala, joka tarjoaa palvelujaan koko unionissa, tämä direktiivi perustuu sen lisäksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 62 artiklaan.

(3)    Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajilla on vakuutus- ja jälleenvakuutustuotteiden jakelussa keskeinen asema unionissa.

(4)    Vakuutustuotteiden jakelijoina voivat toimia monentyyppiset henkilöt tai laitokset, kuten asiamiehet, välittäjät ja vakuutusedustusta harjoittavat pankit, vakuutusyritykset, matkatoimistot ja autovuokraamot. ▌

(4 a) Sen varmistamiseksi, että sovelletaan samantasoista suojaa ja että asiakkaat voivat hyötyä vertailukelpoisista vaatimuksista, on erittäin tärkeää, että tällä direktiivillä edistetään yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia ja yhtäläisiin edellytyksiin perustuvaa kilpailua edustajien välillä riippumatta siitä, ovatko ne sidoksissa vakuutusyritykseen vai eivät. Asiakkaat hyötyvät tilanteesta, jossa vakuutustuotteita edustetaan eri kanavien ja edustajien välityksellä sekä toteuttaen eri yhteistyömuotoja vakuutusyritysten kanssa edellyttäen, että niiden on noudatettava samoja asiakkaansuojaa koskevia sääntöjä. On tärkeää, että jäsenvaltiot ottavat nämä seikat huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

(5)    Direktiivin 2002/92/EY soveltaminen on osoittanut, että useita säännöksiä on vielä tarkennettava, jotta helpotettaisiin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuksen harjoittamista, ja että kuluttajansuoja edellyttää mainitun direktiivin soveltamisalan laajentamista vakuutustuotteiden kaikkeen myyntiin pääasiallisena ammattitoimintana riippumatta siitä, onko myyjänä vakuutusedustaja vai vakuutusyritys. Uutta direktiiviä olisi sovellettava vakuutustuotteita suoraan myyvien vakuutusyritysten myyntitoimiin, myynnin jälkeisiin toimiin ja vahinkoilmoitusten käsittelytoimiin samankaltaiselta perustalta kuin vakuutusasiamiehiin ja vakuutuksenvälittäjiin.

(8)    Kansallisten säännösten välillä on vielä huomattavia eroja, jotka muodostavat esteitä vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan aloittamiselle ja harjoittamiselle sisämarkkinoilla. Sisämarkkinoita on vahvistettava entisestään, ja on luotava todelliset eurooppalaiset sisämarkkinat henki- ja vahinkovakuutustuotteille ja -palveluille.

(9)    Finanssimarkkinoiden hiljattainen ja tämänhetkinen myllerrys on tuonut korostetusti esille, kuinka tärkeää on varmistaa tehokas kuluttajansuoja kaikilla finanssialoilla. Sen vuoksi on asianmukaista vahvistaa asiakkaiden tuntemaa luottamusta ja yhdenmukaistaa vakuutustuotteiden jakelun sääntelyä, jotta voidaan varmistaa riittäväntasoinen asiakkaansuoja kaikkialla unionissa. Asiakkaansuojan tasoa olisi nostettava direktiivin 2002/92/EY tasosta, jotta voitaisiin vähentää erilaisten kansallisten toimenpiteiden tarvetta. On tärkeää ottaa huomioon vakuutussopimusten erityisluonne Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/…/EU [MiFID-direktiivi](6) säänneltyihin sijoitustuotteisiin nähden. Vakuutussopimusten, myös niin sanottujen vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden, levitystä olisi siksi säänneltävä tällä direktiivillä ja yhdenmukaistettava direktiivin 2014/…/EU [MiFID-direktiivi] kanssa. Jakelusääntöjä koskevia vähimmäisvaatimuksia on tiukennettava ja on luotava kaikkiin paketoituihin vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin sovellettavat yhtäläiset toimintamahdollisuudet. Ei-ammattimaisten asiakkaiden suojaa koskevien toimenpiteiden olisi oltava ammattimaisten asiakkaiden suojaa koskevia toimenpiteitä kattavampia.

(10)  Tätä direktiiviä olisi sovellettava henkilöihin, joiden liiketoimintana on vakuutus- tai jälleenvakuutusedustuspalvelujen tarjoaminen kolmansille korvausta vastaan, joka voi olla rahallinen tai näiden edustajien tuottamiin palveluihin liittyvä muunlainen sovittu taloudellinen etu.

(11)  Tätä direktiiviä olisi sovellettava henkilöihin, joiden toiminta on tietojen tarjoamista yhdestä tai useammasta vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksesta asiakkaan valitsemien kriteereiden perusteella verkkosivuston välityksellä tai muilla keinoin, vakuutus- tai jälleenvakuutustuotteiden luokittelua tai hinnanalennusten hankkimista sopimuksista, kun asiakas voi tämän päätteeksi tehdä suoraan vakuutussopimuksen. Sitä ei olisi sovellettava pelkkään esittelemistoimintaan, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajille tai -yrityksille tarjotaan tietoja mahdollista vakuutuksenottajista tai mahdollisille vakuutuksenottajille tarjotaan tietoja vakuutus- tai jälleenvakuutustuotteista, -edustajista tai -yrityksistä.

(12)  Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava henkilöihin, jotka harjoittavat muunlaista ammatillista toimintaa, esimerkiksi veroneuvojiin tai tilintarkastajiin, ja jotka antavat satunnaisesti neuvoja vakuutuksista kyseistä muuta ammattitoimintaa harjoittaessaan, eikä henkilöihin, jotka antavat pelkästään yleisluonteisia tietoja vakuutustuotteista, jos tämän toiminnan tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusta. Sitä ei olisi sovellettava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vahinkojen ammattimaiseen selvittelyyn eikä asiantuntija-arvion tekemiseen vahingosta.

(13)  Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava vakuutusedustusta sivutoimisesti harjoittaviin henkilöihin, tietyin rajoituksin, jotka koskevat vakuutussopimusta, erityisesti vakuutussopimuksen myynnissä tarvittavaa tietämystä, katettuja riskejä ja vakuutusmaksun suuruutta.

(14)  Tässä direktiivissä määritellään sidoksissa oleva vakuutusedustaja, jotta voidaan ottaa huomioon tiettyjen jäsenvaltioiden markkinoiden erityispiirteet ja määritellä edellytykset, joita sovelletaan kyseisiin edustajiin.

(15)  Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajan asuinpaikka sijaitsee, olisi rekisteröitävä edustajat, jotka ovat luonnollisia henkilöitä. Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja on oikeushenkilö, sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa edustajan sääntömääräinen kotipaikka (tai jos sillä ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa, sen keskushallinto) sijaitsee, olisi rekisteröitävä edustaja, edellyttäen, että tämä täyttää tiukat ammatilliset vaatimukset, jotka liittyvät pätevyyteen, hyvään maineeseen, ammatilliseen vastuuvakuutukseen ja taloudelliseen kapasiteettiin. Jos vakuutusedustajat on jo rekisteröity jäsenvaltioissa, niiden uudelleenrekisteröintiä ei vaadita tämän direktiivin nojalla.

(16)  Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien olisi voitava käyttää hyväkseen sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta, jotka ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa taattuja oikeuksia. Näin ollen rekisteröinnin kotijäsenvaltiossa tai kotijäsenvaltiolle annetun ilmoituksen olisi mahdollistettava vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajille toiminnan harjoittaminen muissa jäsenvaltioissa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella edellyttäen, että toimivaltaisten viranomaisten välillä on noudatettu asianmukaista ilmoitusmenettelyä.

(18)  Avoimuuden lisäämiseksi ja rajat ylittävän kaupan helpottamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 perustetun Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA)(7) olisi perustettava, julkistettava ja pidettävä ajan tasalla keskitetty sähköinen tietokanta, johon kirjataan kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat, jotka ovat ilmoittaneet aikomuksestaan hyödyntää sijoittautumisvapauttaan tai palvelujen tarjoamisen vapauttaan. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava asianomaiset tiedot EIOPA:lle viipymättä, jotta se voi toimia näin. Tietokantaan olisi sisällytettävä hyperlinkit kunkin jäsenvaltion kaikkiin asianomaisiin toimivaltaisiin viranomaisiin. Jokaisen jäsenvaltion kunkin toimivaltaisen viranomaisen olisi esitettävä verkkosivustollaan hyperlinkki kyseiseen tietokantaan.

(19)  Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion asianomaiset oikeudet ja velvollisuudet, jotka liittyvät näiden valtioiden rekisteröimien tai niiden alueella vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa harjoittavien vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajien valvontaan näiden edustajien hyödyntäessä sijoittautumisvapauttaan tai palvelujen tarjoamisen vapauttaan, olisi määriteltävä selkeästi.

(21)  Se, että vakuutusedustajat eivät voi toimia vapaasti koko unionissa, on esteenä vakuutusalan sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle. Tällä direktiivillä lisätään jo huomattavasti asiakkaansuojaa ja markkinoiden yhdentymistä sisämarkkinoilla.

(21 a)  Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja harjoittaa vakuutusedustustoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, kun se harjoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa vakuutuksenottajalle tai mahdolliselle vakuutuksenottajalle, jonka asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin edustajan kotijäsenvaltiossa tai joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin edustajan kotijäsenvaltioon, ja kun vakuutettava riski on muussa jäsenvaltiossa kuin edustajan kotijäsenvaltiossa. Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja harjoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa sijoittautumisvapauden nojalla, kun se on sijoittautunut pysyvästi muuhun jäsenvaltioon kuin kotijäsenvaltioonsa.

(22)  On tärkeää varmistaa niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien sekä ensivakuuttajien työntekijöiden korkea ammattitaito ja pätevyys, jotka ovat mukana vakuutussopimusten myynnin valmistelussa, myynnissä ja myynnin jälkeisissä toimissa. Sen vuoksi edustajan ja ensivakuuttajan työntekijöiden ammatillisten tietojen on vastattava näiden toimintojen monimutkaisuuden tasoa. Jatkuva koulutus olisi varmistettava. Jäsenvaltioiden olisi säänneltävä muotoa, sisältöä ja todistusvelvollisuutta. Tässä yhteydessä olisi sertifioitava alakohtaiset tai liittojen omat ammatilliset koulutuslaitokset.

(22 a)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vakuutusedustajan työntekijöillä, jotka antavat neuvontaa vakuutusmuotoisista sijoitustuotteista tai myyvät vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita vähittäisasiakkaille, on riittävät tiedot ja pätevyys tarjottaviin tuotteisiin nähden. Tämä on erityisen tärkeää, koska sijoitusmuotoiset vakuutustuotteet ovat yhä monimutkaisempia ja innovatiivisempia. Sijoitusmuotoisen vakuutustuotteen ostamiseen kuuluu riskejä, ja sijoittajien olisi voitava luottaa annettavien tietojen ja arvioiden laatuun. Lisäksi on välttämätöntä, että työntekijöille annetaan riittävästi aikaa ja resursseja kaikkien tarjottavia tuotteita koskevien asiaankuuluvien tietojen antamiseksi asiakkaille.

(23)  Vakuutus- tai jälleenvakuutus edustustoiminnan aloittavia tai sitä harjoittavia henkilöitä koskeviin ammatillisiin vaatimuksiin tai rekisteröintiin liittyvien kansallisten säännösten yhteensovittaminen voi edistää sekä rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisen loppuunsaattamista ja asiakkaansuojan paranemista tällä alalla.

(24)  Jotta lisättäisiin rajat ylittävää kauppaa, olisi vahvistettava periaatteet, joilla säännellään edustajien tietojen ja taitojen vastavuoroista tunnustamista.

(25)  Vastaanottavan jäsenvaltion olisi hyväksyttävä kansallinen tutkinto, joka on vahvistettu vähintään tasolle 3 eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen mukaisessa eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä, sen osoituksena, että vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja täyttää tietoja ja taitoja koskevat vaatimukset, jotka ovat edellytys tämän direktiivin nojalla tehtävälle rekisteröinnille. Kyseisen viitekehyksen avulla jäsenvaltiot, oppilaitokset, työnantajat ja yksilöt voivat vertailla erilaisissa koulutusjärjestelmissä unionissa annettavia tutkintoja. Kyseinen väline on olennaisen tärkeä kehitettäessä työmarkkinoita unionissa. Kyseisellä kehyksellä ei ole tarkoitus korvata kansallisia tutkintojärjestelmiä vaan täydentää jäsenvaltioiden toimia helpottamalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

(26)  Vaikka vakuutuksenantajia ja -edustajia varten on nykyisin yhden toimiluvan järjestelmät, Euroopan vakuutusmarkkinat ovat edelleen hyvin pirstoutuneet. Jotta helpotettaisiin rajat ylittävää liiketoimintaa ja kuluttajille tarjottaisiin lisää avoimuutta, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden alueella sovellettavat yleistä etua koskevat säännöt julkaistaan; keskitetty sähköinen rekisteri ja tiedot vakuutus- ja jälleenvakuutusedustukseen sovellettavista, yleistä etua koskevista eri jäsenvaltioiden säännöistä olisi asetettava julkisesti saataville.

(27)  Toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö ja tietojenvaihto on olennaisen tärkeää asiakkaiden suojaamiseksi sekä vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan luotettavuuden varmistamiseksi sisämarkkinoilla.

(28)  Jäsenvaltioissa on oltava tarkoituksenmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikaisumenettelyt, jotta vakuutusedustajien tai -yritysten ja asiakkaiden väliset riidat voidaan ratkaista, soveltaen mahdollisuuksien mukaan jo käytössä olevia menettelyjä. Käytössä olisi oltava tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikaisumenettelyt, joilla voidaan käsitellä vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden ja asiakkaiden välisiä riitoja, jotka koskevat tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja velvoitteita. Vaihtoehtoisen riidanratkaisun tapauksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU(8) säännösten olisi oltava sitovia myös tämän direktiivin tarkoituksia varten. Jotta voidaan tehostaa sellaisia tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä, joissa käsitellään asiakkaiden tekemiä valituksia, tässä direktiivissä olisi säädettävä, että vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden on osallistuttava asiakkaiden käynnistämiin riidanratkaisumenettelyihin ja päätöksiin, jotka nimenomaisesta pyynnöstä voivat olla vakuutusedustajaa ja asiakasta sitovia ja jotka koskevat tämän direktiivin nojalla vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita. Tällaisilla tuomioistuinten ulkopuolisilla riidanratkaisumenettelyillä pyrittäisiin vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden ja asiakkaiden välisten riitojen nopeampaan ja halvempaan ratkaisemiseen ja tuomioistuinjärjestelmän työtaakan helpottamiseen. ▐

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tässä direktiivissä tarkoitettuja riitoja käsittelevät vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet toimivat yhteistyössä rajat ylittävien kiistojen ratkaisemiseksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta asiakkaiden oikeutta nostaa kanne tuomioistuimissa. Jäsenvaltioiden on kannustettava tällaisia kiistoja käsitteleviä vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä liittymään rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkostoon (FIN-NET).

(29)  Koska monet vakuutusedustajat ja -yritykset harjoittavat samanaikaisesti yhä useampia toimintoja, näiden erilaisten toimintojen ja edellä mainittujen edustajien ja yritysten asiakkaiden etujen välisten ristiriitojen mahdollisuus on lisääntynyt. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on tarpeen vahvistaa säännöt, joilla varmistetaan asiakkaiden edun huomioonottaminen.

(30)  Kuluttajien olisi saatava ennakolta selkeät tiedot vakuutustuotteita myyvien henkilöiden asemasta. Olisi harkittava tarvetta säätää eurooppalaisten vakuutusedustajien ja ‑yritysten aseman pakollisesta kertomisesta. Nämä tiedot olisi esitettävä kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä. Tarkoituksena on osoittaa vakuutusyrityksen ja -edustajan välinen suhde, tapauksen mukaan.

(31)  Jotta vähennettäisiin vakuutustuotteen myyjän ja ostajan välisiä eturistiriitoja, on tarpeen varmistaa, että vakuutustuotteiden jakelijoiden saamista korvauksista kerrotaan riittävissä määrin. ▌ Vakuutusedustaja ja sen työntekijät tai vakuutusyritys olisi ▌ velvoitettava kertomaan asiakkaalle pyynnöstä ja veloituksetta ennen kaupan tekemistä niille maksettavien korvausten luonteesta ja alkuperästä.

(32)  Jotta asiakas saisi vertailukelpoisia tietoja vakuutusedustuspalveluista riippumatta siitä, ostaako hän tuotteen edustajan välityksellä vai suoraan vakuutusyritykseltä, ja jotta ei vääristettäisi kilpailua kannustamalla vakuutusyrityksiä myymään suoraan asiakkaille välttääkseen tietojen antamista koskevia vaatimuksia sen sijaan, että myynti tapahtuisi edustajien välityksellä, myös vakuutusyrityksiä olisi vaadittava esittämään asiakkaille, joille ne tarjoavat suoraan vakuutusedustuspalveluja, tiedot korvauksista, joita ne saavat vakuutustuotteiden myynnistä.

(32 a)  Jos palkkioiden ja kannustimien kustannuksia ei voida määritellä ennen neuvonnan antamista, laskentatapa on ilmoitettava kattavalla, täsmällisellä ja helposti ymmärrettävällä tavalla avainpalveluasiakirjoissa, ja neuvonnasta aiheutuvat kokonaiskustannukset ja niiden vaikutukset tuottoihin on ilmoitettava asiakkaalle mahdollisimman pian sen jälkeen. Kun sijoitusneuvontaa annetaan jatkuvalta pohjalta, sijoitusneuvonnan kustannukset, mukaan luettuina kannustimet, on ilmoitettava säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa. Säännöllisessä raportissa olisi oltava tiedot kaikista edeltävän kauden aikana maksetuista tai vastaanotetuista kannustimista.

(32 b)  Kaikkien vakuutustuotteita myyvien henkilöiden, jotka eivät ole tuotteiden kehittäjiä, olisi annettava vähittäissijoittajalle erillisessä avainpalveluasiakirjassa yksityiskohtaiset tiedot vakuutustuotteisiin liittyvistä kustannuksista ja palveluista tämän direktiivin ja direktiivin 2014/…/EU [MiFID-direktiivi] mukaisesti sekä muut asiaankuuluvat lisätiedot, joita vähittäissijoittaja tarvitsee voidakseen arvioida vakuutustuotteen tarkoituksenmukaisuutta tarpeisiinsa nähden ja joita sijoitustuotteen kehittäjä ei voi antaa.

(32 c)  Asiakkaat hyötyvät tilanteesta, jossa vakuutustuotteita myydään eri kanavien ja edustajien välityksellä sekä toteuttaen eri yhteistyömuotoja vakuutusyritysten kanssa, edellyttäen, että niiden on noudatettava samoja asiakkaansuojaa ja avoimuutta koskevia sääntöjä.

(33)  Koska tämän ehdotuksen tarkoituksena on parantaa kuluttajansuojaa, joitakin sen säännöksistä sovelletaan ainoastaan kuluttajan ja yrityksen välisessä kaupankäynnissä (B2C), erityisesti niitä säännöksiä, joilla säännellään liiketoiminnan menettelytapasääntöjä vakuutusedustajien tai vakuutustuotteiden muiden myyjien osalta.

(34 a)  Jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että vakuutusedustajien ja -yritysten työntekijöihin tai edustajiin liittyvät korvauskäytännöt eivät heikennä kykyä toimia asiakkaiden parhaan edun mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että vakuutusedustajat ja ‑yritykset varmistavat, että yritysten maksamat korvaukset työntekijöille, jotka antavat neuvontaa tai myyvät vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita asiakkaille, eivät vaikuta työntekijöiden puolueettomuuteen, kun he antavat soveltuvia suosituksia tai suorittavat asianmukaisia myyntejä tai esittävät tietoja muodossa, joka on asiallinen ja selkeä ja joka ei ole harhaanjohtava. Tällaisissa tilanteissa korvauksen maksaminen ei saisi riippua yksinomaan tietyn tuotteen myyntitavoitteista tai sen yritykselle tuomista voitoista.

(35)  Asiakkaalle on ▌ tärkeää tietää, antaako vakuutusedustaja, jonka kanssa hän asioi, neuvontaa lukuisten vakuutusyritysten vai ainoastaan joidenkin vakuutusyritysten tarjoamista vakuutustuotteista.

(36)  Koska kuluttajat ovat yhä enemmän riippuvaisia henkilökohtaisista suosituksista, on tarkoituksenmukaista sisällyttää direktiiviin neuvonnan määritelmä. Neuvonnan laadulla on ratkaiseva merkitys, ja neuvonnan olisi vastattava asiakkaan henkilökohtaisiin tarpeisiin. Ennen kuin neuvontaa annetaan, vakuutusedustajan tai ‑yrityksen olisi arvioitava asiakkaan tarpeita, odotuksia ja taloudellista tilannetta. Jos vakuutusedustaja ilmoittaa antavansa neuvontaa lukuisten vakuutusyritysten tuotteista, edustajan olisi aina esitettävä tasapuolinen ja laaja-alainen analyysi riittävästä määrästä markkinoilla tarjolla olevista vakuutustuotteista. Lisäksi kaikkien vakuutusedustajien ja -yritysten olisi aina perusteltava antamansa neuvonta ja suositeltava asiakkaan mieltymyksiin ja tarpeisiin sekä taloudelliseen ja henkilökohtaiseen tilanteeseen soveltuvia vakuutustuotteita.

(37)  Ennen vakuutussopimuksen tekemistä, myös niissä tapauksissa, joissa myyntiä edeltävää neuvontaa ei anneta, asiakkaalle olisi annettava asianmukaiset tiedot vakuutustuotteesta, jotta asiakas voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen. Vakuutusedustajan olisi selitettävä asiakkaalle myymiensä vakuutustuotteiden keskeiset ominaisuudet, ja näin ollen sen henkilöstölle olisi annettava tätä varten asianmukaiset resurssit ja riittävästi aikaa.

(38)  Olisi annettava yhtenäiset säännöt, joilla helpotetaan sen välineen valintaa, jolla pakolliset tiedot annetaan asiakkaalle, ja sallittava sähköisen viestinnän käyttö, jos se on tarkoituksenmukaista ottaen huomioon, millaisessa tilanteessa liiketoimi toteutetaan. Asiakkaalle olisi kuitenkin annettava mahdollisuus saada tiedot paperilla. Jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus saada tiedot, kaikkien sopimuksentekoa edeltävien tietojen olisi oltava saatavilla veloituksetta.

(39)  Tarve vaatia tällaisia tietoja on vähäisempi, kun asiakas etsii jälleenvakuutusta tai vakuutusta kaupallisten ja teollisten riskien kattamiseksi tai on ammattimainen asiakas ▌.

(40)  Tässä direktiivissä olisi täsmennettävä, mitä vähimmäisvelvoitteita vakuutusyrityksillä ja -edustajilla olisi oltava asiakkaille annettavien tietojen osalta. Jäsenvaltion tulisi voida pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä, joita voidaan soveltaa niiden alueella vakuutusedustustoimintaa harjoittaviin vakuutusedustajiin ja ‑yrityksiin näiden kotijäsenvaltion säännöksistä riippumatta, kunhan kyseiset tiukemmat säännökset ovat unionin oikeuden mukaisia, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY(9). Jos jäsenvaltio ehdottaa soveltavansa ja soveltaa vakuutusedustajia ja vakuutustuotteiden myyntiä koskevia muitakin säännöksiä kuin tässä direktiivissä vahvistettuja säännöksiä, sen olisi varmistettava, että kyseisistä säännöksistä aiheutuva hallinnollinen rasite pysyy kohtuullisena.

(41)  Ristiinmyyntikäytännöt ovat yleinen ja tarkoituksenmukainen strategia vähittäisrahoituspalvelujen tarjoajien keskuudessa kaikkialla unionissa. ▐

(41 a)  Jos vakuutus tarjotaan yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa osana pakettia tai ehtona kyseisen sopimuksen tai paketin ottamiselle, siihen sovelletaan elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11 päivänä toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY säännöksiä. Tässä direktiivissä säädetään myös asiakkaiden suojasta, kun he hankkivat vakuutuksen paketin osana. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa lisätoimenpiteitä, joilla puututaan asiakkaille haitallisiin ristiinmyyntikäytäntöihin.

(42)  Asiakkaille tarjotaan usein vakuutussopimuksia, joihin liittyy sijoituksia, direktiivin 2014/…/EU [MiFID-direktiivi] soveltamisalaan kuuluvien sijoitustuotteiden mahdollisina vaihtoehtoina tai korvikkeina. Jotta sijoittajansuoja olisi yhdenmukaista ja vältettäisiin sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön riski, on tärkeää, että vähittäissijoitustuotteisiin (sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista annetussa asetuksessa määritellyt vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet) sovelletaan samoja liiketoiminnan menettelytapasääntöjä: näihin sisältyvät tarkoituksenmukaisten tietojen esittäminen, vaatimukset neuvonnan soveltuvuudesta, houkuttelua koskevat rajoitukset ja vaatimukset hallita eturistiriidat sekä korvauksia koskevat lisärajoitukset. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010(10) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA)) ja EIOPA:n olisi tehtävä yhteistyötä, jotta vähittäismarkkinoille tarkoitettuihin sijoitustuotteisiin, joihin sovelletaan joko direktiiviä 2014/…/EU [MiFID‑direktiivi] tai tätä direktiiviä ohjeiden välityksellä, saataisiin liiketoiminnan menettelytapasääntöjen osalta mahdollisimman paljon yhdenmukaisuutta. Vahinkovakuutustuotteiden erityispiirteet olisi kuitenkin otettava huomioon näissä ohjeissa. Direktiivin 2014/…/EU [MiFID-direktiivi] vastaavan periaatteen mukaisesti olisi lisäksi harkittava vastaavaa vakuutusyrityksiä koskevaa järjestelmää pantaessa direktiiviä täytäntöön kansallisella tasolla sekä yhteiskomitean ohjeissa. Kun kyseessä ovat vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet, olisi sovellettava paranneltuja liiketoiminnan menettelytapasääntöjä, joilla korvataan tämän direktiivin vaatimukset, joita sovelletaan yleisiin vakuutussopimuksiin ▌. Näin ollen henkilöiden, jotka harjoittavat vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevaa vakuutusedustusta, olisi noudatettava paranneltuja vaatimuksia, joita sovelletaan tällaisiin tuotteisiin.

(42 a)  MiFID II -direktiivin hyväksymisen jälkeen tämän direktiivin VII lukua olisi tarkasteltava uudelleen, jotta vältetään päällekkäinen sääntely, lainsäädännön ristiriitaisuudet ja mukauttamisongelmat.

(42 b)  Tällä direktiivillä vahvistetaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevat säännöt. Unionin muiden välineiden säännöksiä, jotka poikkeavat näistä säännöistä tai jotka täydentävät niitä, ei sovelleta vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoimintaan.

(43)  Sen varmistamiseksi, että vakuutusyritykset ja vakuutusedustusta harjoittavat henkilöt noudattavat tätä direktiiviä ja että niitä kohdellaan samalla tavoin koko unionissa, jäsenvaltiot olisi velvoitettava säätämään hallinnollisista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita ja oikeasuhteisia ja varoittavia. Joulukuun 8 päivänä 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen alalla” tarkasteltiin nykyisiä valtuuksia ja niiden soveltamista käytäntöön, ja sen tavoitteena oli seuraamusten ja muiden toimenpiteiden lähentäminen. Jäsenvaltioiden vahvistamien hallinnollisten seuraamusten ja muiden toimenpiteiden olisi sen vuoksi täytettävä tietyt keskeiset vaatimukset, jotka koskevat tällaisten seuraamusten ja muiden toimenpiteiden osoittamista niiden kohteena oleville, niiden soveltamisessa huomioon otettavia kriteerejä, niiden julkistamista sekä keskeisiä valtuuksia määrätä seuraamuksia.

(44)  Toimivaltaisille viranomaisille olisi erityisesti annettava valtuudet määrätä taloudellisia seuraamuksia, jotka ovat riittävän suuria ylittääkseen todennäköiset hyödyt ja joilla on varoittava vaikutus myös suurempiin laitoksiin ja niiden johtajiin.

(45)  Sen varmistamiseksi, että seuraamuksia sovelletaan jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti, kun niissä päätetään hallinnollisten seuraamusten tai muiden toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta, jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki olennaiset olosuhteet. Jäsenvaltioiden ei kuitenkaan tarvitse säätää hallinnollisista seuraamuksista, kun kansallisessa lainsäädännössä säädetään seurauksista rikosoikeudellisen järjestelmän puitteissa.

(46)  Jotta varmistetaan, että seuraamuksilla on varoittava vaikutus suureen yleisöön, ja kerrotaan asiakkaansuojan kannalta kenties haitallisista sääntöjen rikkomisista, määrätyt seuraamukset ja toimenpiteet olisi julkistettava, paitsi tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa. Jos julkistaminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa osapuolille, määrätyt seuraamukset ja muut toimenpiteet olisi julkistettava ilman nimiä, jotta noudatettaisiin suhteellisuusperiaatetta.

(47)  Säännösten mahdollisten rikkomisten havaitsemiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet, ja niiden olisi luotava tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista ja tarjotaan asianmukaista suojelua niille, jotka antavat ilmi tällaisia rikkomisia. Tämä direktiivi ei kuitenkaan merkitse sitä, että jäsenvaltioiden on annettava hallintoviranomaisille toimivalta rikostutkimusten suorittamiseen.

(48)  Tässä direktiivissä olisi käsiteltävä sekä hallinnollisia seuraamuksia että muita hallinnollisia toimenpiteitä riippumatta siitä, pidetäänkö niitä seuraamuksina vai muina toimenpiteitä kansallisessa lainsäädännössä.

(49)  Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa rikoksiin liittyviä jäsenvaltioiden lainsäädännön mahdollisia säännöksiä.

(49 a)  Ilmiantajat esittävät toimivaltaisille viranomaisille uusia tietoja, jotka auttavat viranomaisia sisäpiirikauppoja ja markkinoiden manipulointia koskevien tapausten selvittämisessä ja seuraamusten määräämisessä. Ilmiannoista voidaan kuitenkin luopua vastatoimien pelossa tai sen vuoksi, ettei rikkomisista ilmoittamista varten ole asianmukaisia menettelyjä. Tässä direktiivissä olisi tämän vuoksi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset järjestelyt, joilla kannustetaan ilmiantajia ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tämän direktiivin mahdollisesta rikkomisesta ja joilla suojataan ilmiantajia vastatoimilta. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että niiden soveltamat ilmiantojärjestelmät sisältävät mekanismeja, joilla suojataan ilmoitettujen tietojen kohteena olevaa henkilöä asianmukaisesti, erityisesti tämän oikeutta henkilötietojensa suojaan, ja menettelyjä, joilla varmistetaan kyseisen henkilön puolustautumisoikeus ja oikeus tulla kuulluksi ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä sekä oikeus hakea tuomioistuimessa muutosta häntä koskevaan päätökseen.

(50)  Jotta saavutettaisiin tämän direktiivin tavoitteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ▌ eturistiriitojen hallintaa, menettelytapavelvoitteita vähittäismarkkinoille tarkoitettujen vakuutusalan paketoitujen sijoitustuotteiden osalta sekä menettelyjä ja lomakkeita, joilla tiedot seuraamuksista ilmoitetaan. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(51)  Finanssipalvelujen teknisillä standardeilla olisi varmistettava johdonmukainen yhdenmukaistaminen ja kuluttajien riittävä suoja koko unionissa. Koska EIOPA on elin, jolla on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta mutta rajalliset valmiudet, sen tehtäväksi voitaisiin antaa ainoastaan sellaisten komissiolle ja Euroopan parlamentille toimitettavien ehdotusluonnosten laatiminen, jotka eivät edellytä poliittisia valintoja.

(52)  Komission olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä ja ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–15 artiklan mukaisesti hyväksyttävä delegoidut säädökset, joista säädetään tässä direktiivissä eturistiriitojen hallinnan osalta ja vähittäismarkkinoille tarkoitettuihin vakuutusalan paketoituihin sijoitustuotteisiin liittyvien menettelytapavelvoitteiden osalta, ja tekniset täytäntöönpanostandardit seuraamuksiin liittyviä tietoja koskevien menettelyjen ja lomakkeiden osalta. EIOPA:n olisi laadittava näiden delegoitujen säädösten ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset.

(53)  ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY(11) sekä ▌ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001(12) sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, jota EIOPA toteuttaa kyseisen asetuksen tarjoamassa kehyksessä ja Euroopan tietosuojavaltuutetun valvonnassa.

(54)  Tässä direktiivissä kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita, siten kuin perussopimuksessa on määrätty.

(55)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011(13) annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Lainsäätäjä katsoo tämän direktiivin osalta, että on perusteltua toimittaa tällaiset asiakirjat.

(55 a)  Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisilla olisi oltava käytettävissään kaikki tarpeelliset keinot sen varmistamiseksi, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten liiketoiminta on asianmukaista koko unionissa riippumatta siitä, perustuuko se sijoittautumisvapauteen vai palvelujen tarjoamisen vapauteen. Valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi kaikkien valvontaviranomaisten toteuttamien toimien olisi oltava oikeassa suhteessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen riippumatta siitä, kuinka merkittävä kyseinen yritys on markkinoiden yleisen rahoitusvakauden kannalta.

(55 b)  Tämä direktiivi ei saisi rasittaa liikaa pieniä ja keskisuuria vakuutusyrityksiä. Tämä tavoite voidaan saavuttaa esimerkiksi soveltamalla suhteellisuusperiaatetta asianmukaisesti. Periaatetta olisi sovellettava sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä koskeviin vaatimuksiin että valvontaa koskevan toimivallan käyttöön.

(56)  Tätä direktiiviä olisi tarkasteltava uudelleen kolmen vuoden kuluttua sen voimaantulosta, jotta voidaan ottaa huomioon markkinoilla tapahtunut kehitys, unionin oikeuden muilla aloilla tapahtunut kehitys ja kokemukset, joita jäsenvaltiot ovat saaneet eritoten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY(14) soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin liittyvän unionin oikeuden täytäntöönpanosta.

(57)  Tämän vuoksi direktiivi 2002/92/EY olisi kumottava.

(58)  Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 2002/92/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu direktiiviin 2002/92/EY.

(59)  Tämä direktiivi ei vaikuta direktiivissä 2002/92/EY mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artiklaSoveltamisala

1.      Tällä direktiivillä vahvistetaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan ▌ aloittamista ja harjoittamista koskevat säännöt.

2.      Tätä direktiiviä ei sovelleta vakuutussopimuksia koskevia edustuspalveluja tarjoaviin henkilöihin, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)           vakuutussopimus edellyttää tietämystä ainoastaan tarjotusta vakuutusturvasta;

b)          vakuutussopimus ei ole henkivakuutussopimus;

c)           vakuutussopimus ei kata vastuuriskejä;

d)          kyseisten henkilöiden pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus;

e)           vakuutus liittyy täydentävänä minkä tahansa tarjoajan toimittamiin tavaroihin tai tämän tuottamiin palveluihin, kun tällainen vakuutus kattaa kyseisen tarjoajan toimittamien tavaroiden viallisuuteen, katoamiseen, varkauteen tai vahingoittumiseen liittyvän riskin;

f)           kun vakuutussopimuksen on tarkoitus tuottaa määräsuhteessa vuotuinen määrä, vuotuisen vakuutusmaksun arvo ei ole suurempi kuin 600 euroa.

3.      Tätä direktiiviä ei sovelleta unionin ulkopuolella sijaitsevia riskejä ja sitoumuksia koskeviin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuspalveluihin.

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, joka koskee sellaisten kolmanteen maahan sijoittautuneiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten tai ‑edustajien harjoittamaa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoimintaa, jotka työskentelevät jäsenvaltioiden alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, edellyttäen että varmistetaan yhtäläinen kohtelu kaikille henkilöille, jotka harjoittavat tai ovat saaneet oikeuden harjoittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoimintaa kyseisillä markkinoilla.

Tällä direktiivillä ei säännellä kolmansissa maissa harjoitettavaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista yleisistä vaikeuksista, joita niiden vakuutusedustajilla on niiden sijoittautuessa kolmanteen maahan tai harjoittaessa siellä vakuutusedustustoimintaa.

3 a.   Tällä direktiivillä varmistetaan, että sovelletaan samantasoista suojaa ja että asiakkaat voivat hyötyä vertailukelpoisista vaatimuksista. Direktiivillä edistetään yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia ja yhtäläisiin edellytyksiin perustuvaa kilpailua edustajien välillä riippumatta siitä, ovatko ne sidoksissa vakuutusyritykseen vai eivät. Asiakkaat hyötyvät tilanteesta, jossa vakuutustuotteita välitetään eri kanavien ja edustajien välityksellä sekä toteuttaen eri yhteistyömuotoja vakuutusyritysten kanssa, edellyttäen, että niiden on noudatettava samoja asiakkaansuojaa koskevia sääntöjä. Jäsenvaltioiden on otettava tämä huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

2 artiklaMääritelmät

1.      Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1.      ’vakuutusyrityksellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY(15) 13 artiklan 1 kohdassa määriteltyä vakuutusyritystä;

2.      ’jälleenvakuutusyrityksellä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 4 kohdassa määriteltyä jälleenvakuutusyritystä;

3.      ’vakuutusedustuksella’ neuvontaa, ehdottamista tai muuta vakuutuksen tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa, tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista vakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa. Neuvontaa, ehdottamista tai vakuutussopimusten tekemistä koskevia toimintoja pidetään vakuutusedustuksena myös silloin, kun niitä harjoittaa vakuutusyrityksen työntekijä suorassa yhteydessä vakuutettuun ilman vakuutusedustajaa.

Seuraavia toimintoja pidetään vakuutusedustuksena tämän direktiivin soveltamiseksi:

tietojen antaminen yhdestä tai useammasta vakuutussopimuksesta sellaisten kriteerien perusteella, jotka asiakas valitsee verkkosivustolta tai muun välineen kautta, sekä vakuutustuotteiden laittaminen paremmuusjärjestykseen, hinta- ja tuotevertailu mukaan luettuna, tai vakuutusmaksun alennus, jos asiakas voi sen jälkeen tehdä suoraan vakuutussopimuksen verkkosivuston tai muun välineen kautta;

Seuraavia toimintoja ei pidetä vakuutusedustuksena tämän direktiivin soveltamiseksi:

a)           tietojen antaminen satunnaisesti asiakkaalle muun ammattitoiminnan yhteydessä, jollei tietojen antaja toteuta muita toimia auttaakseen asiakasta tekemään tai soveltamaan vakuutussopimusta;

b)          mahdollisia vakuutuksenottajia koskevien tietojen pelkkä esittäminen vakuutusedustajille tai -yrityksille taikka vakuutustuotteita, -edustajaa tai -yritystä koskevien tietojen pelkkä esittäminen mahdollisille vakuutuksenottajille;

4.      ’vakuutuspohjaisella sijoitustuotteella’ vakuutustuotetta, johon sisältyy maturiteetti- tai takaisinostoarvo ja jossa markkinoiden vaihtelu vaikuttaa suoraan tai välillisesti koko maturiteetti- tai takaisinostoarvoon tai sen osaan, lukuun ottamatta seuraavia:

a)          direktiivissä 2009/138/EY olevassa liitteessä I (vahinkovakuutusluokat) luetellut vahinkovakuutustuotteet;

b)          henkivakuutussopimukset, jos sopimuksen mukaiset etuudet maksetaan ainoastaan kuoleman sattuessa tai loukkaantumisesta, sairaudesta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi;

c)           eläketuotteet, joiden pääasialliseksi tarkoitukseksi katsotaan kansallisen lainsäädännön nojalla eläketulojen tarjoaminen sijoittajalle ja jotka antavat sijoittajalle oikeuden tiettyihin etuuksiin;

d)          virallisesti tunnustetut ja direktiivin 2001/41/EY tai direktiivin 2009/138/EY soveltamisalaan kuuluvat lisäeläkejärjestelmät;

e)           yksilölliset eläketuotteet, joiden osalta kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan työnantajan rahoitusosuutta ja joissa työnantaja tai työntekijä ei voi valita eläketuotetta tai eläketuotteen tarjoajaa;

5.      ’vakuutusedustajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole vakuutusyritys tai sen työntekijä ja joka korvausta vastaan aloittaa vakuutusedustuksen tai harjoittaa sitä;

6.      ’jälleenvakuutusedustuksella’ neuvontaa, ehdottamista tai muuta vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa, tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa myös silloin, kun niitä harjoittaa jälleenvakuutusyritys ilman jälleenvakuutusedustajaa.

Seuraavia toimintoja ei pidetä jälleenvakuutusedustuksena tämän direktiivin soveltamiseksi:

a)           tietojen antaminen satunnaisesti muun ammattitoiminnan yhteydessä, edellyttäen että toiminnan tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan jälleenvakuutussopimusta;

a a)       jälleenvakuutusyrityksen vahinkojen ammattimainen hallinnointi, vahingonselvittely ja asiantuntija-arvion tekeminen vahingosta;

b)          mahdollisia vakuutuksenottajia koskevien tietojen pelkkä esittäminen jälleenvakuutusedustajille tai -yrityksille taikka jälleenvakuutustuotteita, -edustajaa tai -yritystä koskevien tietojen pelkkä esittäminen mahdollisille vakuutuksenottajille;

7.      ’jälleenvakuutusedustajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole jälleenvakuutusyritys tai sen työntekijä ja joka korvausta vastaan aloittaa jälleenvakuutusedustuksen tai harjoittaa sitä;

8.      ’sidoksissa olevalla vakuutusedustajalla’ henkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa yhden tai, jos vakuutustuotteet eivät kilpaile toistensa kanssa, usean vakuutusyrityksen tai -edustajan nimissä ja lukuun, mutta joka ei peri vakuutusmaksuja eikä asiakkaalle tarkoitettuja korvauksia ja jonka toiminta tapahtuu täysin kyseisten vakuutusyritysten tai -edustajien vastuulla edellyttäen, että vakuutusedustajat, joiden vastuulla kyseinen henkilö toimii, eivät itse toimi toisen vakuutusyrityksen tai edustajan vastuulla;

Henkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa pääasiallisen ammattitoimintansa ohella, pidetään myös sidoksissa olevana vakuutusedustajana, joka toimii yhden tai usean vakuutusyrityksen vastuulla niitä koskevien tuotteiden osalta, jos vakuutus täydentää kyseisen pääasiallisen ammattitoiminnan puitteissa toimitettavia tavaroita tai tarjottavia palveluja;

9.      ’neuvonnalla’ henkilökohtaisten suositusten antamista asiakkaalle, joko asiakkaan pyynnöstä tai vakuutusyrityksen tai -edustajan aloitteesta;

10.    ’ehdollisella provisiolla’ provision muodossa olevaa korvausta, joka perustuu vakuutusedustajan ▌ vakuutuksenantajalle hankkiman vakuutustoiminnan laajuuteen liittyvien ennalta sovittujen tavoitteiden tai raja-arvojen saavuttamiseen;

11.    ’suurilla riskeillä’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 27 alakohdassa määriteltyjä suuria riskejä;

12.    ’kotijäsenvaltiolla’:

a)           jos edustaja on luonnollinen henkilö, jäsenvaltiota, jossa hänellä on asuinpaikka;

b)          jos edustaja on oikeushenkilö, jäsenvaltiota, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, tai jos sillä ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa, jäsenvaltiota, jossa sen keskushallinto sijaitsee;

13.    ’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalla on pysyvä liikepaikka taikka toimipaikka tai jossa kyseinen edustaja tarjoaa palveluja ja joka ei ole edustajan kotijäsenvaltio;

14.    ’pysyvällä välineellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY(16) 2 artiklan m alakohdassa määriteltyä pysyvää välinettä;

16.    ’läheisillä sidoksilla’ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettua tilannetta;

17.    ’ensisijaisella liiketoimipaikalla’ paikkaa, josta pääasiallista liiketoimintaa hoidetaan;

18.    ’korvauksella’ kaikkia provisioita, palkkioita, veloituksia ja muita maksuja, mukaan lukien kaikenlainen taloudellinen hyöty tai luontoisetuina saatava hyöty tai kaikenlaiset muut kannustimet, joita tarjotaan tai annetaan vakuutusedustustoiminnan yhteydessä;

19.    ’sitomiskäytännöllä’ vakuutustuotteen tarjoamista tai myyntiä paketissa muiden erillisten oheistuotteiden tai -palvelujen kanssa, jos kyseistä vakuutustuotetta ei tarjota asiakkaalle erikseen;

20.    ’niputuskäytännöllä’ vakuutustuotteen tarjoamista tai myyntiä paketissa muiden erillisten oheistuotteiden tai -palvelujen kanssa, jos kyseistä vakuutuspalvelua tai -tuotetta tarjotaan asiakkaalle myös erikseen muttei välttämättä samoin ehdoin ja edellytyksin kuin silloin, kun sitä tarjotaan niputettuna oheispalvelujen kanssa;

20 a  ’tuotteella’ vakuutussopimusta, joka kattaa yhden tai useampia riskejä;

20. b ’vähittäis’-alkuisilla ilmaisuilla ei-ammattimaisia.

2.      Sen varmistamiseksi, että sovelletaan samantasoista suojelua ja että asiakkaat voivat hyötyä vertailukelpoisista vaatimuksista, on erittäin tärkeää, että tällä direktiivillä edistetään yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia ja yhtäläisiin edellytyksiin perustuvaa kilpailua edustajien välillä riippumatta siitä, ovatko ne sidoksissa vakuutusyritykseen vai eivät. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon yhtäläisten toimintamadollisuuksien edistäminen ja yhtäläisiin edellytyksiin perustuva kilpailu tämän direktiivin täytäntöönpanossa.

II LUKU

REKISTERÖINNIN EDELLYTYKSET

3 artiklaRekisteröinti

1.      Jollei 4 artiklassa toisin säädetä, vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien on oltava 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen rekisteröimiä kotijäsenvaltiossaan. Vakuutus - ja jälleenvakuutusyritysten, jotka on rekisteröity kotijäsenvaltioissaan neuvoston direktiivin 73/239/ETY(17), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY(18) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/68/EY(19) nojalla, ja niiden työntekijöiden ei tarvitse rekisteröityä uudelleen tämän direktiivin nojalla.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tai muut elimet voivat tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien rekisteröimiseksi sekä 8 artiklan mukaisten vaatimusten soveltamiseksi niihin, tämän kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista. Erityisesti vakuutusyritys, vakuutusyritysten yhteenliittymä tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja voivat rekisteröidä sidoksissa olevia vakuutusedustajia toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja toimii vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai toisen rekisteröidyn vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan vastuulla, vakuutusedustajan ei edellytetä antavan toimivaltaiselle viranomaiselle 3 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja tietoja, ja vastuussa olevan vakuutusyksikön on varmistettava, että vakuutusedustaja täyttää tässä direktiivissä vahvistetut rekisteröinnin edellytykset ja muut säännökset. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että edustajasta vastuun ottavan henkilön tai yksikön on rekisteröitävä edustaja.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettua vaatimusta kaikkiin luonnollisiin henkilöihin, jotka työskentelevät vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä tai rekisteröidyssä vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajassa ja jotka harjoittavat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava oikeushenkilöiden rekisteröiminen ja lisäksi merkittävä rekisteriin yrityksen johdossa olevien sellaisten luonnollisten henkilöiden nimet, jotka vastaavat vakuutusedustustoiminnasta.

2.      Jäsenvaltiot voivat perustaa useampia kuin yhden rekisterin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajille edellyttäen, että ne vahvistavat perusteet, joiden mukaisesti edustajat olisi rekisteröitävä.

Jäsenvaltioiden on perustettava sähköinen rekisteröintijärjestelmä, joka on helposti vakuutusedustajien ja -yritysten saatavilla ja jonka avulla ne voivat suoraan täyttää yhden yhtenäisen rekisteröintilomakkeen internetissä olevalla verkkosivustolla.

3.      Jäsenvaltioiden on huolehdittava keskitetyn tietopisteen perustamisesta, jonka avulla näistä sähköisessä muodossa olevista ja jatkuvasti ajan tasalla pidettävistä eri rekistereistä peräisin olevat tiedot ovat helposti ja nopeasti saatavilla. Tästä tietopisteestä on myös oltava saatavissa kaikkia kunkin jäsenvaltion 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia koskevat tunnistetiedot. Kyseisessä rekisterissä on ilmoitettava lisäksi maa tai maat, joissa edustaja toimii sijoittautumisen tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

4.      EIOPA perustaa keskitetyn sähköisen rekisterin vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista, jotka ovat ilmoittaneet aikomuksestaan harjoittaa rajat ylittävää liiketoimintaa IV luvun mukaisesti, julkistaa sen verkkosivustollaan ja pitää sen ajan tasalla. Tätä varten jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava EIOPA:lle asianomaiset tiedot. Rekisteriin on sisällytettävä hyperlinkit kunkin jäsenvaltion kaikkiin asianomaisiin toimivaltaisiin viranomaisiin. Rekisteriin on sisällytettävä hyperlinkit kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoille, joilta on myös oltava pääsy sille. EIOPA:lla on oikeus tutustua sinne tallennettuihin tietoihin. EIOPA:lla ja toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus muuttaa tallennettuja tietoja. Rekisteröidyillä, joiden henkilökohtaisia tietoja voidaan tallentaa ja vaihtaa, on oikeus tutustua heitä koskeviin tietoihin ja saada niistä asianmukaisia tietoja.

EIOPA perustaa verkkosivuston, johon sisällytetään hyperlinkit jäsenvaltioiden 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti perustamiin keskitettyihin tietopisteisiin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien, sidoksissa olevat vakuutusedustajat mukaan lukien, rekisteröimisen edellytyksenä on 8 artiklassa säädettyjen ammatillisten vaatimusten täyttäminen.

Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava, että ne vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat, sidoksissa olevat vakuutusedustajat mukaan lukien, jotka eivät enää täytä kyseisiä vaatimuksia, poistetaan välittömästi rekisteristä. Toimivaltaisen viranomaisen on säännöllisesti tarkistettava rekisteröinnin voimassaolo. Kotijäsenvaltion on tarvittaessa ilmoitettava vastaanottavalle jäsenvaltiolle rekisteristä poistamisesta.

5.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät toimivaltaiset viranomaiset rekisteröi vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaa, jolleivät ne ole vakuuttuneet, että edustaja täyttää 8 artiklassa vahvistetut vaatimukset tai että jokin muu edustaja tai yritys vastaa sen varmistamisesta, että edustaja täyttää mainitut vaatimukset 3 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

5 a.   Rekisteröidyt vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat voivat aloittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoiminnan ja harjoittaa sitä unionissa sekä sijoittautumisvapauden että palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

Vakuutusedustaja toimii palvelujen tarjoamisen vapauden mukaisesti, jos se aikoo tarjota vakuutuksenottajalle, joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin vakuutusedustaja, vakuutussopimuksen, joka liittyy muussa jäsenvaltiossa kuin vakuutusedustajan sijoittautumisjäsenvaltiossa sijaitsevaan riskiin.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle asiakirjan, jonka avulla ne, joita asia koskee, voivat tarkastaa jostakin 2 kohdassa tarkoitetusta rekisteristä, että tämä on asianmukaisesti rekisteröity.

Tässä asiakirjassa on oltava ainakin 16 artiklan a alakohdan i ja iii alakohdassa ja b alakohdan i ja iii alakohdassa tarkoitetut tiedot sekä, kun kyse on oikeushenkilöstä, tämän artiklan 1 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön nimi tai tarkoitettujen luonnollisten henkilöiden nimet.

Jäsenvaltion on vaadittava, että asiakirja palautetaan sen myöntäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja ei enää ole rekisteröity.

6.      Jäsenvaltioiden on säädettävä, että edustajien hakemukset rekisteriin sisällyttämisestä on käsiteltävä kahden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä ja että hakijalle on ilmoitettava päätöksestä viipymättä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytössään tarkoituksenmukaiset toimenpiteet, joiden avulla ne voivat seurata, täyttävätkö vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat tässä direktiivissä vahvistetut rekisteröinnin edellytykset koko ajan.

7.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset pyytävät rekisteröinnin edellytyksenä seuraavat todisteet vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajilta, jotka eivät ole sidoksissa olevia edustajia tai edustajia, joiden osalta toinen vakuutusyksikkö on vastuussa sen varmistamisesta, että edustaja täyttää nämä edellytykset 3 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti:

a)          niiden osakkeenomistajien tai jäsenten tunnistetietojen ilmoittaminen toimivaltaisille viranomaisille, jotka omistavat edustajasta yli 10 prosentin osuuden, riippumatta siitä, onko kyse luonnollisista henkilöistä vai oikeushenkilöistä, ja tiedot näiden osuuksien suuruudesta;

b)          niiden henkilöiden tunnistetietojen ilmoittaminen toimivaltaisille viranomaisille, joilla on läheiset sidokset vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan;

c)          sen osoittaminen tyydyttävällä tavalla, etteivät osuudet tai läheiset sidokset estä toimivaltaisen viranomaisen valvontatehtävien tehokasta hoitamista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset edellyttävät, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat, joihin sovelletaan 3 artiklan 7 kohtaa, tiedottavat niille ilman aiheetonta viivytystä, mikäli 3 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti annetut tiedot muuttuvat.

8.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset hylkäävät rekisteröitymisen, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan läheisesti sidoksissa olevaan yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavat kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset tai niiden täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät kyseisiä viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontatehtäviään.

8 a.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että henkilöt, jotka jo ennen tammikuun 1 päivää 2014 harjoittivat edustustoimintaa ja olivat rekisteröityjä ja joilla oli tämän direktiivin vaatimuksia vastaava koulutus ja kokemus, kirjataan perustettavaan rekisteriin automaattisesti, kun 4 artiklan 3 ja 4 kohdan vaatimukset täyttyvät.

III LUKU

YKSINKERTAISTETTU REKISTERÖINTIMENETTELY – TOIMINNOISTA ILMOITTAMINEN

4 artikla Ilmoitusmenettely sivutoimisen vakuutusedustuksen tarjontaa, vahinkojen ammattimaista hallinnointia taikka vahingon arviointia koskevia palveluja varten

1.      Edellä 3 artiklassa vahvistettuja rekisteröinnin edellytyksiä ei sovelleta vakuutusedustajiin, jotka harjoittavat vakuutusedustusta sivutoimisesti, edellyttäen että toiminta täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)          vakuutusedustajan pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus;

b)          vakuutusedustaja edustaa ainoastaan tiettyjä vakuutustuotteita, jotka täydentävät jotain tuotetta tai palvelua, ja mainitsee ne selkeästi ilmoituksessaan;

c)          vakuutustuote ei kata henkivakuutus- tai vastuuriskejä, paitsi jos vakuutusturva täydentää palvelua tai tuotetta, jota vakuutusedustaja tarjoaa pääasiallisena ammattitoimintanaan;

c a)       vakuutusedustaja toimii rekisteröidyn vakuutusedustajan vastuulla.

3.      Kaikkien vakuutusedustajien, joihin sovelletaan tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa, on toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitus, jolla ne toimittavat toimivaltaiselle viranomaiselle tunnistetietonsa, osoitteensa ja harjoittamansa ammatillisen toiminnan.

4.      Edustajiin, joihin sovelletaan tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa, sovelletaan tämän direktiivin I, III, IV, V, VIII ja IX luvun sekä 15 ja 16 artiklan säännöksiä.

4 a.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa 3 artiklassa vahvistettuja rekisteröinnin edellytyksiä vakuutusedustajiin, jotka kuuluvat 4 artiklan soveltamisalaan, jos ne katsovat, että se on asiakkaansuojan kannalta tarpeen.

IV LUKU

PALVELUJEN TARJOAMISEN VAPAUS JA SIJOITTAUTUMISVAPAUS

5 artikla

Palvelujen tarjoamisen vapauden käyttäminen

1.      Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan, joka aikoo ensimmäistä kertaa harjoittaa liiketoimintaa toisen jäsenvaltion alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on ilmoitettava seuraavat tiedot kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle:

a)          edustajan nimi, osoite ja mahdollinen rekisteröintinumero;

b)          jäsenvaltio, jossa edustaja aikoo toimia;

c)          edustajan luokka ja mahdollisen edustetun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nimi;

d)          tapauksen mukaan asianomaiset vakuutusluokat;

e)          osoitus ammatillisista tiedoista ja taidoista.

2.      Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta toimitettava tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on viipymättä ilmoitettava tietojen vastaanottamisesta. Kotijäsenvaltion on tiedotettava vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle kirjallisesti, että vastaanottava jäsenvaltio on vastaanottanut tiedot ja että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi aloittaa liiketoimintansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Sen jälkeen kun vastaanottava jäsenvaltio on vastaanottanut 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, sen on hyväksyttävä aiempi kokemus vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoiminnasta, josta on osoituksena näyttö rekisteröinnistä tai ilmoituksesta kotijäsenvaltiossa, todisteena vaadituista tiedoista ja taidoista.

3.      Näyttö edellisestä rekisteröinnistä tai ilmoituksesta osoitetaan todisteella hakijan kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai laitoksen myöntämästä rekisteröinnistä tai vastaanottamasta ilmoituksesta; hakijan on liitettävä tällainen todiste vastaanottavalle jäsenvaltiolle esittämäänsä hakemukseen.

4.      Jos 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot muuttuvat, vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan on ilmoitettava muutoksesta kirjallisesti kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisestä muutoksesta mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kyseisen tiedon sai.

4 a.   Rekisteröity vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja harjoittaa vakuutusedustustoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, jos

a)          se harjoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustusta sellaisen vakuutuksenottajan kanssa tai sellaista vakuutuksenottajaa varten, jonka asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin edustajan kotijäsenvaltiossa tai joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin edustajan kotijäsenvaltioon;

b)          riski, jonka varalta vakuutus otetaan, sijaitsee muussa jäsenvaltiossa kuin edustajan kotijäsenvaltiossa;

c)          se noudattaa 1 ja 4 kohtaa.

6 artikla Sijoittautumisvapauden käyttäminen

1.      Jäsenvaltioiden on velvoitettava vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja, joka aikoo käyttää sijoittautumisvapauttaan perustaakseen sivuliikkeen toisen jäsenvaltion alueelle, tekemään tästä ensin ilmoituksen kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimittamaan sille seuraavat tiedot:

a)          edustajan nimi, osoite ja, tapauksen mukaan, rekisteröintinumero;

b)          jäsenvaltio, jonka alueelle se aikoo perustaa sivuliikkeen tai pysyvän liikepaikan;

c)          edustajan luokka ja mahdollisen edustetun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nimi;

d)          tapauksen mukaan asianomaiset vakuutusluokat;

e)          toimintaohjelma, jossa esitetään, mitä vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoimintaa on tarkoitus harjoittaa, ja laitoksen organisaatiorakenne; myös asiamiesten henkilöllisyys, jos edustaja aikoo käyttää asiamiehiä;

f)           vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleva osoite, josta asiakirjoja on mahdollista saada;

g)          toimipaikan tai pysyvän liikepaikan toiminnasta vastuussa olevan henkilön nimi.

1 a.   Vakuutusedustaja toimii sijoittautumisvapauden nojalla, jos se harjoittaa liiketoimintaansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa määrittelemättömän ajan kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan pysyvän liikepaikan kautta.

2.      Jollei kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on perusteita pitää vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan organisaatiorakennetta tai taloudellista tilannetta riittämättömänä, kun otetaan huomioon suunniteltu edustustoiminta, sen on kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta toimitettava tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on viipymättä ilmoitettava tietojen vastaanottamisesta. Kotijäsenvaltion on tiedotettava vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle kirjallisesti, että vastaanottava jäsenvaltio on vastaanottanut tiedot ja että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi aloittaa liiketoimintansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

3.      Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kieltäytyy toimittamasta tietoja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, sen on perusteltava kieltäytymisensä kyseiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajalle kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta.

4.      Jos 1 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot muuttuvat, vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan on ilmoitettava muutoksesta kirjallisesti kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisestä muutoksesta mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kyseisen tiedon sai.

7 artikla Toimivallan jako kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion kesken

1.      Jos vakuutusedustajan ensisijainen liiketoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sopia kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, että se toimii kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tapaan tämän direktiivin VI, VII ja VIII luvussa vahvistettujen velvoitteiden osalta. Jos tällainen sopimus tehdään, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta vakuutusedustajalle ja EIOPA:lle viipymättä.

2.      Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vastuussa sen varmistamisesta, että toimipaikan kyseisen jäsenvaltion alueella tarjoamat palvelut ovat VI ja VII luvussa säädettyjen velvoitteiden ja kyseisten lukujen nojalla hyväksyttyihin toimenpiteisiin sisältyvien velvoitteiden mukaiset.

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on oikeus tutkia toimipaikan järjestelyjä ja vaatia niihin muutoksia, jos ne ovat ehdottoman tarpeellisia sen varmistamiseksi, että toimivaltainen viranomainen voi panna täytäntöön VI ja VII luvussa säädetyt velvoitteet ja kyseisten lukujen nojalla hyväksytyt toimenpiteet niiden palvelujen ja toimintojen osalta, joita toimipaikka tarjoaa tai harjoittaa kyseisen jäsenvaltion alueella.

3.      Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on perusteet uskoa, että sen alueella palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla toimiva vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja rikkoo tässä direktiivissä vahvistettuja velvoitteita itse tai toimipaikan välityksellä, sen on ilmoitettava tällaiset tiedot kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet. Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta toimii edelleen tavalla, joka on selvästi vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajien etujen vastainen tai haittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden asianmukaista toimintaa, vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:

a)          vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettuaan tästä ensin kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen kuluttajien suojaamiseksi ja vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, mukaan luettuna sen estäminen, että lainsäädäntöä rikkovat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajat aloittavat uusia liiketoimia sen alueella; vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä komissiolle viipymättä;

b)          vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi saattaa asian EIOPA:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti; tuolloin EIOPA voi toimia kyseisessä artiklassa sille annetun toimivallan mukaisesti, jos vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät pääse asiasta yksimielisyyteen.

4.      Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja, jolla on toimipaikka sen alueella, ei noudata kyseisessä jäsenvaltiossa niiden tämän direktiivin säännösten nojalla, joilla annetaan toimivalta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, annettuja lainsäädännön säännöksiä tai määräyksiä, näiden viranomaisten on vaadittava kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaa lopettamaan tämä tilanne.

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta toimii edelleen tavalla, joka on selvästi vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajien etujen vastainen tai haittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden asianmukaista toimintaa, vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:

a)          vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettuaan tästä ensin kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen kuluttajien suojaamiseksi ja markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, mukaan luettuna sen estäminen, että lainsäädäntöä rikkovat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajat aloittavat uusia liiketoimia sen alueella; vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä komissiolle viipymättä;

b)          vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi saattaa asian EIOPA:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti; tuolloin EIOPA voi toimia kyseisessä artiklassa sille annetun toimivallan mukaisesti, jos vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät pääse asiasta yksimielisyyteen.

V LUKU

MUUT TOIMINNAN JÄRJESTÄMISEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

8 artikla Ammatilliset ja toiminnan järjestämiseen liittyvät vaatimukset

1.      Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajilla ▌ sekä vakuutusyritysten henkilöstöllä, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa, on oltava edustajan tai yrityksen kotijäsenvaltion määrittelemät asianmukaiset tiedot ja taidot, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä ja hoitaa velvollisuutensa asianmukaisesti ▌.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien sekä vakuutusyritysten henkilöstö, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa pääasiallisena ammattitoimintana, päivittää säännöllisesti tietonsa ja taitonsa suorittamansa tehtävän ja asiaankuuluvien markkinoiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Jotta varmistetaan näiden säännösten noudattaminen, henkilöstön ammattitaitoa on kehitettävä jatkuvasti ja sille on annettava riittävää ja asianmukaista koulutusta vähintään 200 tuntia viiden vuoden aikana tai oikeasuhteinen määrä tunteja, jos kyse ei ole henkilöstön pääasiallisesta toiminnasta. Jäsenvaltioiden on myös julkistettava vahvistamansa henkilöstön pätevyysvaatimuksia koskevat kriteerit. Näihin kriteereihin on sisällytettävä luettelo kaikista jäsenvaltioiden tunnustamista koulutuksesta annetuista asiakirjoista.

Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön järjestelmiä, joiden avulla riippumattomat tahot voivat valvoa, arvioida ja vahvistaa nämä tiedot ja taidot.

Jäsenvaltioiden on mukautettava tietoja ja taitoja koskevia vaatimuksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien erityisen toiminnan ja edustettujen tuotteiden perusteella, erityisesti jos edustajan pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus. ▌ Jäsenvaltiot voivat säätää, että vakuutusyrityksen tai -edustajan on tarkistettava 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja vakuutusedustustoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten työntekijöiden osalta, vastaavatko vakuutusedustajien tiedot ja taidot tämän kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimuksia, ja annettava tarvittaessa koulutus, joka on näiden vakuutusedustajien tarjoamia tuotteita koskevien vaatimusten mukainen.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaatimusta kaikkiin luonnollisiin henkilöihin, jotka työskentelevät vakuutusyrityksessä tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajassa ja jotka harjoittavat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustusta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kohtuullinen määrä vakuutus- ja jälleenvakuutustuotteiden välittämisestä vastaavista yritysten johdossa olevista henkilöistä sekä muu vakuutus- tai jälleenvakuutusedustukseen suoraan osallistuva henkilöstö osoittaa omaavansa tehtäviensä hoitamiseen tarvittavat tiedot ja taidot.

2.      Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien sekä vakuutusyritysten henkilöstön, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa, on oltava hyvämaineisia. Vähimmäisvaatimuksena on, ettei tuotteen markkinointiin tai myyntiin suoraan osallisina olevista henkilöistä saa olla vakaviin joko omaisuusrikoksiin tai muihin talousrikoksiin liittyvää merkintää rikosrekisterissä tai muussa vastaavassa kansallisessa rekisterissä ▌.

Jäsenvaltiot saavat sallia, että 3 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti vakuutusyritys tarkastaa vakuutusedustajien hyvän maineen.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaatimusta kaikkiin luonnollisiin henkilöihin, jotka työskentelevät vakuutusyrityksessä tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajassa ja jotka harjoittavat vakuutus- tai jälleenvakuutusedustusta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että tällaisten yritysten johdon rakenne ja vakuutus- tai jälleenvakuutusedustukseen suoraan osallistuva henkilöstö täyttävät tämän vaatimuksen.

3.      Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava ammatillisesta virheestä aiheutuvan korvausvastuun kattamiseksi koko unionin alueella voimassa oleva ammatillinen vastuuvakuutus tai muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 250 000 euroa kutakin vahinkoa kohden ja yhteensä 1 850 000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden, jollei vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai muu yritys, jonka puolesta vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja toimii tai on valtuutettu toimimaan, jo ole myöntänyt sille tällaista vakuutusta tai vastaavanlaista vakuutta, tai jollei tämä yritys ole ottanut täyttä vastuuta edustajan toimista.

4       Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asiakkaiden suojelemiseksi siltä, ettei vakuutusedustaja kykene siirtämään vakuutusmaksua vakuutusyritykselle tai korvaussummaa tai vakuutusmaksun palautusta vakuutetulle.

Nämä toimenpiteet voivat olla seuraavia:

a)          lainsäädännön säännökset tai sopimusmääräykset siitä, että asiakkaan edustajalle maksamia maksuja kohdellaan niin kuin ne olisi maksettu yritykselle ja että yrityksen edustajalle maksamat maksut katsotaan maksetuiksi asiakkaalle vasta, kun asiakas todella saa ne;

b)          vaatimus, että vakuutusedustajan taloudellisen kantokyvyn on oltava pysyvästi 4 prosenttia vuotuisesta saatujen vakuutusmaksujen määrästä ja vähintään 18 750 euroa;

c)          vaatimus, että asiakkaan rahoja siirretään täysin erillisten asiakastilien kautta ja että tällaisille tileille kirjattuja varoja ei voi käyttää muiden velkojien hyvittämiseksi konkurssitilanteessa;

d)          vaatimus takuurahaston perustamisesta.

5.      Vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan toiminnan harjoittaminen edellyttää, että tässä artiklassa vahvistetut ammatilliset vaatimukset täytetään pysyvällä tavalla.

6.      Jäsenvaltiot voivat tiukentaa tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia tai asettaa alueellaan rekisteröidyille vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajille muita vaatimuksia.

7.      EIOPA tarkistaa edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja määriä määräajoin Eurostatin julkaisemassa Euroopan kuluttajahintaindeksissä tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon. Ensimmäinen tarkistus tehdään viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen seuraavat tarkistukset viiden vuoden välein.

EIOPA laatii sääntelystandardien luonnokset, joilla 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua peruseuromäärää tarkistetaan Euroopan kuluttajahintaindeksissä tämän direktiivin voimaantulon ja ensimmäisen tarkistuspäivän tai viimeisimmän tarkistuspäivän ja uuden tarkistuspäivän välisenä aikana tapahtuneen prosentuaalisen muutoksen verran ja pyöristämällä se ylöspäin lähimpään euroon.

EIOPA toimittaa kyseiset sääntelystandardien luonnokset komissiolle viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen seuraavat tarkistukset viiden vuoden välein.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

8.      Jäsenvaltioiden on täsmennettävä

a)          tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu, vakuutusedustusta asiakkailleen tarjoavan edustajan ja vakuutusyritysten henkilöstön riittävien tietojen ja taitojen käsite;

b)          tarkoituksenmukaiset perusteet, joilla erityisesti määritellään vakuutusedustusta harjoitettaessa vaadittu ammattipätevyyden, kokemuksen ja taitojen taso;

c)          mitä toimia vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten henkilöstön voidaan kohtuudella odottaa toteuttavan päivittääkseen tietonsa ja taitonsa siten, että ne kehittävät ammattitaitoaan jatkuvasti ylläpitääkseen riittävää suoritustasoa.

8 a.   Jos kotijäsenvaltio rekisteröi vakuutusedustajan, joka on hankkinut ammattipätevyyden tai kokemusta toisessa jäsenvaltiossa, sen on otettava huomioon pätevyys ja kokemus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY(20) huomioon ottaen ja pätevyyden taso sellaisena kuin se on määritelty eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen(21) mukaisesti.

9 artikla Yleistä etua koskevien sääntöjen julkaiseminen

1.      Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen, että niiden toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat yleistä etua suojaavat asiaan liittyvät kansalliset säännökset, joita sovelletaan niiden alueella harjoitettavaan vakuutus- ja jälleenvakuutusedustukseen.

2.      Jos jäsenvaltio ehdottaa soveltavansa ja soveltaa vakuutusedustajia ja vakuutustuotteiden myyntiä koskevia muitakin säännöksiä kuin tässä direktiivissä vahvistettuja säännöksiä, sen on varmistettava, että kyseisistä säännöksistä aiheutuva hallinnollinen rasite on oikeassa suhteessa kuluttajansuojaan. Jäsenvaltioiden on seurattava näitä säännöksiä sen varmistamiseksi, että näin tapahtuu jatkossakin.

3.      EIOPA laatii yleistä etua koskevia sääntöjä varten vakiotietolomakkeen, jonka kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on täytettävä. Siihen on sisällytettävä hyperlinkit toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoille, joilla tiedot yleistä etua koskevista säännöistä julkaistaan. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on päivitettävä tällaiset tiedot säännöllisesti, ja EIOPA julkaisee nämä tiedot verkkosivustollaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi siten, että kaikki yleistä etua koskevat kansalliset säännöt ryhmitellään asiaan liittyvien eri oikeudenkäyttöalojen mukaan.

4.      Jäsenvaltioiden on perustettava keskitetty asiointipiste, joka vastaa yleistä etua koskeviin sääntöihin liittyvien tietojen antamisesta jäsenvaltiossa. Tällaisen asiointipisteen olisi oltava tarkoituksenmukainen toimivaltainen viranomainen.

5.      EIOPA tarkastelee kertomuksessa tässä artiklassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden julkaisemia yleistä etua koskevia sääntöjä tämän direktiivin ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan yhteydessä ja tiedottaa niistä komissiolle ennen … päivää …kuuta …* [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on kolme vuotta tämän direktiivin voimaantulosta].

10 artiklaToimivaltaiset viranomaiset

1.      Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, joiden tehtävänä on huolehtia tämän direktiivin täytäntöönpanosta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä sekä mahdollisesta näiden tehtävien jaosta komissiolle.

2.      Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on oltava joko julkisia viranomaisia, kansallisen lainsäädännön mukaisia elimiä tai kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen julkisten viranomaisten hyväksymiä elimiä. Ne eivät saa olla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä tai yhteenliittymiä, joiden jäseniin kuuluu suoraan tai välillisesti vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajia.

3.      Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat valtuudet. Jos jäsenvaltion alueella on useita toimivaltaisia viranomaisia, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava niiden tiivis yhteistyö, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä tehokkaasti.

11 artiklaTietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä

1.      Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä varmistaakseen, että tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan asianmukaisesti.

2.      Toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja sellaisista vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista, joihin on kohdistettu VIII luvussa tarkoitettu seuraamus, joka saattaa johtaa tällaisten edustajien rekisteristä poistamiseen. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa toistensa pyynnöstä asiaankuuluvia tietoja.

3.      Kaikkia henkilöitä, joiden on tämän direktiivin yhteydessä vastaanotettava ja annettava tietoja, koskee salassapitovelvollisuus neuvoston direktiivin 92/49/ETY(22) 16 artiklassa ja neuvoston direktiivin 92/96/ETY(23) 15 artiklassa säädetyllä tavalla.

12 artiklaValitukset

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että otetaan käyttöön menettelyjä, joita hyödyntäen asiakkaat ja muut asianomaiset sekä erityisesti kuluttajajärjestöt voivat tehdä valituksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista ja -yrityksistä. Kaikissa tapauksissa on varmistettava, että valituksiin vastataan.

13 artiklaRiitojen ratkaisu tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella

1.      Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin …/…/EU(24) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/…(25) mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisten, tehokkaiden, puolueettomien ja riippumattomien valitus- ja oikaisumenettelyjen käyttöönotto vakuutusedustajien ja asiakkaiden sekä vakuutusyritysten ja asiakkaiden välisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella soveltuvin osin käyttäen jo olemassa olevia elimiä. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että kaikki vakuutusyritykset ja -edustajat osallistuvat menettelyihin riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)          menettelyt johtavat päätöksiin, jotka voivat nimenomaisesta ja yhteisestä pyynnöstä olla edustajaa tai vakuutusyritystä sekä tarvittaessa asiakasta sitovia;

2.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä elimet tekevät yhteistyötä rajat ylittävien riitojen ratkaisemisessa.

2 a.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet vakuutusedustajat ilmoittavat asiakkaille niiden vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten nimet, osoitteet ja verkkosivustojen osoitteet, joiden puoleen asiakkaat voivat kääntyä ja jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään vakuutusedustajien ja asiakkaiden välisiä mahdollisia riita-asioita.

2 b.   Unionissa verkkomyyntiä ja rajat ylittävää verkkomyyntiä harjoittavien vakuutusedustajien on ilmoitettava asiakkaille vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevasta foorumista tarvittaessa ja annettava sähköpostiosoitteensa. Tiedot on esitettävä helposti, suoraan, näkyvästi ja pysyvästi saatavilla olevalla tavalla vakuutusedustajan verkkosivustolla, ja jos tarjous on tehty sähköpostin tai muun sähköisessä muodossa toimitetun tekstiviestin kautta, tiedot on esitettävä kyseisessä viestissä. Tietoihin on sisällyttävä sähköinen linkki vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevan foorumin kotisivulle. Vakuutusedustajien on ilmoitettava asiakkaille vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevasta foorumista myös silloin, kun asiakas jättää valituksen vakuutusedustajalle, vakuutusedustajan hoitamaan kuluttajavalitusten käsittelyjärjestelmään tai yrityksen kuluttaja-asiamiehelle.

2 c.   Kun asiakas käynnistää vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, vakuutusedustajaa tai vakuutusyritystä vastaan riidasta, joka koskee tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita, vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen on osallistuttava kyseiseen menettelyyn.

2 d.   Tämän direktiivin soveltamista varten toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä keskenään ja tässä artiklassa mainitusta tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisesta valitus- ja oikaisumenettelystä vastaavien yksikköjen kanssa voimassa olevien unionin säädösten rajoissa.

14 artiklaEdustajien käyttöä koskeva rajoitus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että unioniin sijoittautuneiden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten palveluja käyttäessään vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ja ‑edustajat käyttävät ainoastaan rekisteröityjen vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai henkilöiden, jotka ovat täyttäneet 4 artiklassa tarkoitetun ilmoitusmenettelyn, tuottamia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuspalveluja.

VI LUKU

TIETOJEN ANTAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET JA LIIKETOIMINNAN MENETTELYTAPASÄÄNNÖT

15 artikla Yleisperiaate

1.        Jäsenvaltioiden on vaadittava, että tarjotessaan vakuutusedustusta asiakkaille tai harjoittaessaan vakuutusedustusta asiakkaiden puolesta vakuutusedustaja tai -yritys toimii aina rehellisesti, tasapuolisesti, luotettavasti, kunniallisesti ja ammattimaisesti asiakkaan parhaan edun mukaisesti.

2.        Kaiken tiedon, mukaan lukien markkinointiviestintä, jonka vakuutusedustaja tai -yritys osoittaa asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille, on oltava asiallista ja selkeää eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Markkinointiviestinnän on oltava aina selvästi tunnistettavissa markkinointiviestinnäksi.

16 artiklaVakuutusedustajan tai -yrityksen antamat yleiset tiedot

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan, että

a)        ennen vakuutussopimuksen tekemistä tai jos asiakkaalle annettavat edustajaan liittyvät tiedot muuttuvat huomattavasti vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen, vakuutusedustajien, mukaan lukien sidoksissa olevat vakuutusedustajat, on annettava seuraavat tiedot asiakkaille:

i)         tunnistetietonsa ja osoitteensa sekä kerrottava olevansa vakuutusedustaja;

ii)        tarjoaako se myymiään vakuutustuotteita koskevaa jonkintyyppistä neuvontaa vai ei;

iii)        12 artiklassa tarkoitetut menettelyt, joiden avulla asiakkaat ja muut asianomaiset voivat tehdä valituksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajista, ja tiedot 13 artiklassa tarkoitetuista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisista valitus- ja oikaisumenettelyistä;

iv)       rekisteri, johon edustaja on merkitty, ja keinot rekisteröinnin tarkistamiseksi; ja

v)        toimiiko edustaja asiakkaan puolesta vai vakuutusyrityksen nimissä ja lukuun;

b)        ennen vakuutussopimuksen tekemistä vakuutusyrityksen on annettava seuraavat tiedot asiakkaille:

i)         tunnistetietonsa ja osoitteensa sekä kerrottava olevansa vakuutusyritys;

ii)        tarjoaako se myymiään vakuutustuotteita koskevaa jonkintyyppistä neuvontaa vai ei;

iii)        12 artiklassa tarkoitetut menettelyt, joiden avulla asiakkaat ja muut asianomaiset voivat tehdä valituksia vakuutusyrityksistä, ja tiedot 13 artiklassa tarkoitetuista tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisista valitus- ja oikaisumenettelyistä.

17 artikla Eturistiriidat ja avoimuus

1.        Vakuutusedustajan ▌ on annettava asiakkaalle ennen vakuutussopimuksen tekemistä ainakin seuraavat tiedot:

a)        omistaako se suoraan tai välillisesti yli 10 prosentin osuuden jonkin tietyn vakuutusyrityksen äänimäärästä tai pääomasta;

b)       omistaako jokin tietty vakuutusyritys tai tällaisen yrityksen emoyritys suoraan tai välillisesti yli 10 prosentin osuuden vakuutusedustajan äänimäärästä tai pääomasta;

c)        ehdotetun sopimuksen osalta:

i)         antaako se neuvontaa tasapuolisen ja henkilökohtaisen analyysin perusteella; tai

ii)         onko sen sopimusvelvoitteen nojalla työskenneltävä vakuutusedustusalalla yksinomaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen kanssa. Tällöin sen on ilmoitettava kyseisten vakuutusyritysten nimet; taikka

iii)        että se ei sopimusvelvoitteen nojalla ole velvollinen toimimaan vakuutusedustusalalla yksinomaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen kanssa ja että se ei anna neuvontaa tasapuolisen ja henkilökohtaisen analyysin perusteella. Tällöin sen on ilmoitettava niiden vakuutusyritysten nimet, joiden kanssa se saa työskennellä ja työskentelee;

e)        työskenteleekö se vakuutussopimuksen osalta

i)          palkkion eli asiakkaan suoraan maksaman korvauksen perusteella; tai

ii)         minkä tahansa tyyppisen provision eli vakuutusmaksuun sisältyvän korvauksen perusteella; tai

iii)        sekä i alakohdan että ii alakohdan yhdistelmän perusteella;

e a)     onko vakuutussopimukseen liittyvän korvaus peräisin

i)         vakuutuksenottajalta;

ii)        vakuutusyritykseltä;

iii)       toiselta vakuutusedustajalta;

iv)       i, ii ja iii alakohtien yhdistelmästä.

Jäsenvaltiot voivat vaatia lisätietoja 17 a artiklan mukaisesti.

2.          Asiakkaalla on oikeus pyytää 1 kohdan e a alakohdassa tarkoitettuja yksityiskohtaisia lisätietoja.

3.          Vakuutusyrityksen, joka myy vakuutusta suoraan asiakkaalle, on ▌ kerrottava asiakkaalle, saavatko työntekijät kyseisen vakuutustuotteen jakelusta ja hallinnoinnista ▌ muuttuvan korvauksen ▌.

5 a.       Eturistiriitatapauksissa ja tasapuolisen kilpailun edistämiseksi asiakkaalle on annettava tietoja asiaankuuluvista määrällisistä tekijöistä, jotka koskevat käsitteitä, ja tämän artiklan 1 kohdan e a alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetuilla samoilla ehdoilla. Asetuksen (EU) N:o 1094/2010 16 artiklan mukaisesti, EIOPA laatii viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 ja päivittää määräajoin ohjeet, joilla varmistetaan tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen.

17 a artiklaTietojen ilmoittaminen

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa vakuutusedustajiin ja -yrityksiin sovellettavia muita tietojen ilmoittamista koskevia vaatimuksia, jotka liittyvät korvauksen, palkkion, provision tai muun kuin rahallisen edun määrään vakuutusedustuksen yhteydessä, kunhan jäsenvaltio takaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille jakelukanaville, kilpailua ei vääristetä ja unionin lainsäädäntöä noudatetaan ja tästä aiheutuva hallinnollinen rasite on oikeassa suhteessa kuluttajansuojaan.

18 artikla

Neuvonta ja myyntiä koskeva sääntely

1.        Kun annetaan neuvontaa ennen vakuutussopimuksen tekemistä, vakuutusedustajan – mukaan lukien sidoksissa olevat vakuutusedustajat – tai vakuutusyrityksen on asiakkaan antamien tietojen perusteella täsmennettävä

a)        kyseisen asiakkaan vaatimukset ja tarpeet;

b)        syyt, joiden perusteella neuvontaa annetaan ▌ asiakkaalle ▌ tietyn vakuutustuotteen osalta ▌.

2.        Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on mukautettava suhteessa ehdotetun vakuutustuotteen monitahoisuuteen ja asiakkaalle aiheutuvaan taloudelliseen riskiin valitusta jakelukanavasta riippumatta.

3.        Kun vakuutusedustaja tai -yritys antaa asiakkaalle ▌ tasapuoliseen analyysiin perustuvaa neuvontaa, neuvonnan on pohjauduttava riittävän monien markkinoilla tarjolla olevien vakuutussopimusten tasapuoliseen analyysiin, jotta se pystyy antamaan asiakkaan parhaan edun mukaisen henkilökohtaisen suosituksen ammatillisten kriteerien pohjalta siitä, mikä vakuutussopimus täyttäisi parhaiten asiakkaan tarpeet.

4.        Ennen vakuutussopimuksen tekemistä, riippumatta siitä, annetaanko neuvontaa vai ei, vakuutusedustajan tai -yrityksen on annettava asiakkaalle merkitykselliset tiedot vakuutustuotteesta ymmärrettävässä muodossa, jotta asiakas voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen, ja otettava samalla huomioon vakuutustuotteen monimutkaisuus ja asiakkaan tyyppi. Tiedot on annettava vakiolomakkeella selvällä kielellä tuotetietojen tapaan. Lomakkeessa on esitettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)        tiedot vakuutustyypistä;

b)        kuvaus vakuutuksen kattamista ja sen ulkopuolelle jäävistä riskeistä;

c)        vakuutusmaksujen maksamista ja maksukautta koskevat yksityiskohtaiset säännöt;

d)        poikkeukset;

e)        velvoitteet sopimuksen alkaessa;

f)         velvoitteet sopimuskauden aikana;

g)        velvoitteet vahinkoilmoituksen yhteydessä;

g)        sopimuskausi sopimuksen alku- ja loppupäivä mukaan luettuina;

i)         sopimuksen irtisanomista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

4 a.     Edellä olevaa 4 kohtaa ei sovelleta seuraaviin:

a)        Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/…(26) 4 a artiklassa määritellyt sijoitustuotteet; tai

b)        tämän direktiivin VII luvussa tarkoitettujen vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden myynti.

19 artikla

Tietoja koskevat poikkeukset ja joustavuuslauseke

1.          Edellä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitettuja tietoja ei tarvitse antaa silloin, kun vakuutusedustaja tai -yritys edustaa suurten riskien vakuutuksia, kun jälleenvakuutusedustaja tai -yritys harjoittaa edustusta tai kun kyseessä ovat liitteessä täsmennetyt ammattimaiset asiakkaat.

2.          Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitettuja tietoja koskevista vaatimuksista, kunhan kyseiset säännökset ovat unionin oikeuden mukaisia. Jäsenvaltioiden on toimitettava EIOPA:lle ja komissiolle tällaiset kansalliset säännöksensä.

2 a.       Jäsenvaltioiden, jotka pitävät voimassa tai ottavat käyttöön vakuutusedustajiin sovellettavia tiukempia säännöksiä, on varmistettava, että säännöksissä noudatetaan yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia koskevia periaatteita ja että niistä aiheutuva hallinnollinen rasite on oikeassa suhteessa kuluttajansuojan etuihin.

3.          Edistääkseen avoimuutta kaikin aiheellisin keinoin EIOPA varmistaa, että sille ilmoitetut tiedot kansallisista säännöksistä ilmoitetaan myös kuluttajille, vakuutusedustajille ja vakuutusyrityksille.

20 artiklaIlmoittamistavat

1.          Kaikki 16, 17 ja 18 artiklan mukaisesti ilmoitettavat tiedot on annettava asiakkaille

a)      kirjallisesti paperilla;

b)      selkeästi ja täsmällisesti asiakkaan ymmärrettävissä olevassa muodossa; ja

c)      jollakin sen jäsenvaltion, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltion virallisella kielellä tai osapuolten sopimalla muulla kielellä. Tiedot on annettava veloituksetta.

2.          Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa asiakkaalle jollakin seuraavista välineistä:

a)      käyttäen muuta pysyvää välineettä kuin paperia, jos 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävät; tai

b)      verkkosivuston välityksellä, jos 5 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävät.

3.          Jos 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot annetaan käyttäen muuta pysyvää välinettä kuin paperia tai verkkosivuston välityksellä, asiakkaalle on kuitenkin toimitettava pyynnöstä veloituksetta paperiversio.

4.          Edellä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa käyttäen muuta pysyvää välinettä kuin paperia, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)      pysyvän välineen käyttö on tarkoituksenmukaista tilanteessa, jossa edustajan tai vakuutusyrityksen ja asiakkaan välinen liiketoiminta tapahtuu; ja

b)      asiakkaalle on annettu mahdollisuus valita paperilla ja pysyvää välinettä käyttäen toimitettavien tietojen välillä, ja asiakas on valinnut kyseisen muun välineen.

5.          Edellä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa verkkosivuston välityksellä, jos ne on osoitettu henkilökohtaisesti asiakkaalle tai jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)      edellä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitettujen tietojen antaminen verkkosivuston välityksellä on tarkoituksenmukaista tilanteessa, jossa edustajan tai vakuutusyrityksen ja asiakkaan välinen liiketoiminta tapahtuu;

b)      asiakas on suostunut siihen, että 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot annetaan verkkosivuston välityksellä;

c)      asiakkaalle on ilmoitettu sähköisesti verkkosivuston osoite ja paikka, johon 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot on verkkosivustolla asetettu saataville;

d)      varmistetaan, että 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot ovat saatavilla kyseisellä verkkosivustolla niin pitkään kuin asiakkaan voidaan kohtuudella odottaa tarvitsevan niitä.

6.          Edellä olevaa 4 ja 5 kohtaa sovellettaessa tietojen antaminen käyttäen muuta pysyvää välinettä kuin paperia taikka verkkosivuston välityksellä on katsottava tarkoituksenmukaiseksi tilanteessa, jossa edustajan tai vakuutusyrityksen ja asiakkaan välinen liiketoiminta tapahtuu, kun voidaan osoittaa, että asiakkaalla on säännöllinen pääsy internetiin. Osoituksena tästä pidetään sitä, että asiakas antaa sähköpostiosoitteen tämän liiketoiminnan toteuttamista varten.

7.          Puhelinmyynnin osalta asiakkaalle etukäteen annettujen tietojen on oltava rahoituspalvelujen etämyyntiä kuluttajalle koskevien unionin sääntöjen mukaisia. Lisäksi, sen jälkeen kun asiakas on valinnut tietojen antamisessa käytettäväksi välineeksi muun kuin paperin 4 kohdan mukaisesti, tiedot on annettava asiakkaalle 1 tai 2 kohdan mukaisesti välittömästi vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen.

21 a artikla

Sitomis- ja niputuskäytännöt

1.          Jos vakuutus tarjotaan yhdessä toisen palvelun tai oheistuotteen kanssa osana pakettia tai samassa sopimuksessa tai paketissa, vakuutusedustajan tai -yrityksen on ilmoitettava asiakkaalle, että paketin eri osatekijät voidaan ostaa yhdessä tai erikseen, ja tarjottava tätä mahdollisuutta sekä selvitettävä erikseen kunkin osatekijän vakuutusmaksu tai hinta. Tämä ei estä edustamasta vakuutustuotteita, joissa on erilainen vakuutusturva, tai moniturvavakuutuksia.

2.          Jos tällaisesta asiakkaalle tarjottavasta sopimuksesta tai paketista aiheutuvat riskit todennäköisesti poikkeavat erikseen käsiteltyihin osatekijöihin liittyvistä riskeistä, vakuutusedustajan tai -yrityksen on asiakkaan pyynnöstä toimitettava riittävä kuvaus sopimuksen tai paketin eri osatekijöistä ja siitä, miten niiden vuorovaikutus muuttaa riskejä.

3.          EIOPA laatii yhteistyössä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) kanssa Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomiteassa viimeistään ... päivänä ...kuuta ...* [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] ja päivittää määräajoin ristiinmyyntikäytäntöjen arviointia ja valvontaa koskevat ohjeet, joissa selvitetään erityisesti tilanteet, joissa ristiinmyyntikäytännöt eivät ole 15 artiklan 1 kohdan mukaisia.

4.          Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vakuutusedustaja tai -yritys antaa neuvontaa, sen on huolehdittava siitä, että vakuutustuotteiden paketti kokonaisuudessaan täyttää asiakkaan vaatimukset ja tarpeet.

5.          Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia lisätoimenpiteitä tai kieltää tapauskohtaisesti vakuutuksen myynnin yhdessä muun palvelun tai tuotteen kanssa paketissa tai ehtona kyseisen sopimuksen tai paketin ottamiselle, jos ne voivat osoittaa tällaisten käytäntöjen olevan asiakkaille haitallisia.

VII LUKU

ASIAKKAANSUOJAAN LIITTYVÄT LISÄVAATIMUKSET VAKUUTUSMUOTOISTEN SIJOITUSTUOTTEIDEN OSALTA

22 artiklaSoveltamisala

Tässä luvussa vahvistetaan muut kuin 15, 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut vakuutusedustustoimintaa koskevat vaatimukset, kun seuraavat tahot harjoittavat vakuutuspohjaisten sijoitustuotteiden myyntiin liittyvää vakuutusedustustoimintaa:

a)          vakuutusedustaja;

b)          vakuutusyritys.

23 artiklaEturistiriidat

1.          Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutusedustajat ja -yritykset toteuttavat kaikki aiheelliset toimet havaitakseen itsensä, mukaan luettuina niiden johto, työntekijät ja sidoksissa olevat vakuutusedustajat tai muut niihin määräysvallan vuoksi suoraan tai epäsuorasti yhteydessä olevat henkilöt, ja asiakkaidensa väliset eturistiriidat tai asiakkaiden väliset eturistiriidat, joita syntyy vakuutusedustustoiminnan harjoittamisen yhteydessä.

2.          Vakuutusedustajan tai -yrityksen on selvästi ilmoitettava asiakkaalle eturistiriitojen yleinen luonne ja lähteet, tapauksen mukaan, ennen kuin se alkaa suorittaa liiketoimia asiakkaan lukuun, jos vakuutusedustajan tai -yrityksen 15, 16 ja 17 artiklan mukaisesti toteuttamilla toiminnan järjestämiseen liittyvillä ja hallinnollisilla järjestelyillä ei riittävällä tavalla pystytä varmistamaan, että vältetään riski siitä, että eturistiriidat haittaavat asiakkaiden ▌ etuja.

2 a.       Edellä 2 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)      se on tehtävä pysyvällä välineellä;

b)        sen on oltava riittävän yksityiskohtainen, asiakkaan luonne huomioon ottaen, jotta asiakas voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen vakuutusedustustoiminnasta, jonka yhteydessä eturistiriitatilanne syntyy.

3.          Siirretään komissiolle valta antaa 33 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa

a)        määritellään toimet ▌, jotka vakuutusedustajien tai -yritysten voidaan kohtuudella edellyttää toteuttavan eturistiriitojen tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja ilmoittamiseksi vakuutusedustustoimintaa harjoittaessaan;

b)        laaditaan tarkoituksenmukaiset perusteet sellaisten eturistiriitojen määrittelemiseksi, jotka saattavat vahingoittaa vakuutusedustajien tai ‑yrityksen asiakkaiden tai potentiaalisten asiakkaiden etuja.

24 artiklaYleiset periaatteet ja asiakkaille annettavat tiedot

1.          Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusedustaja tai -yritys toimii rehellisesti, tasapuolisesti, ammattimaisesti ja asiakkaidensa parhaiden etujen mukaisesti, kun se ▌ harjoittaa vakuutusedustustoimintaa ▌, ja noudattaa erityisesti tässä artiklassa ja 25 artiklassa vahvistettuja periaatteita.

2.          Kaiken tiedon, mukaan lukien markkinointiviestintä, jonka vakuutusedustaja tai ‑yritys osoittaa asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille, on oltava asiallista ja selkeää eikä se saa olla harhaanjohtavaa. Markkinointiviestinnän on oltava selvästi tunnistettavissa markkinointiviestinnäksi.

3.          Asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille on toimitettava asianmukaiset tiedot seuraavista:

a)        vakuutusedustaja tai -yritys ja sen tarjoamat palvelut: kun annetaan neuvontaa, on täsmennettävä, annetaanko neuvonta riippumattomasti ja perustuuko neuvonta laajaan vai rajoitetumpaan analyysiin markkinoista ja tarjoaako vakuutusedustaja tai -yritys asiakkaalle jatkuvaa arviointia asiakkaille suositellun vakuutuspohjaisen sijoitustuotteen soveltuvuudesta asiakkaille;

b)        vakuutuspohjaiset sijoitustuotteet ja ehdotetut sijoitusstrategiat: tähän tulisi sisältyä asianmukaista neuvontaa ja varoituksia kyseisiin rahoitusvälineisiin tehtäviin sijoituksiin tai erityisiin sijoitusstrategioihin sisältyvistä riskeistä; ▐

c)        kulut ja liitännäiset veloitukset, mukaan lukien vakuutusedustajien tai ‑yritysten kolmansilta osapuolilta saaman korvauksen määrä soveltuvin osin.

4.          Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot olisi annettava ymmärrettävässä muodossa siten, että asiakkaat tai potentiaaliset asiakkaat pääsevät kohtuulliseen käsitykseen tarjottavan tietyn vakuutuspohjaisen sijoitustuotetyypin luonteesta ja siihen sisältyvistä riskeistä sekä voivat näin ollen tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen. Nämä tiedot voidaan esittää vakiomuotoisina 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

5.          Kun vakuutusedustaja tai -yritys ilmoittaa asiakkaalle, että vakuutusneuvonta annetaan riippumattomasti, jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutusedustajan tai -yrityksen on ilmoitettava asiakkaalle vakuutussopimuksen yhteydessä saatavan korvauksen luonne:

a)        niiden vakuutustuotteiden valikoima, joihin suositus perustuu, ja erityisesti se, rajoittuuko valikoima sellaisten yhteisöjen liikkeeseenlaskemiin tai tarjoamiin vakuutustuotteisiin, joilla on läheiset sidokset asiakasta edustavaan vakuutusedustajaan;

b)        tieto siitä, onko asiakkaan maksettava neuvonnasta; ja

b a)     tieto siitä, saako vakuutusedustaja palkkioita tai provisioita kolmansilta osapuolilta vakuutussopimuksen yhteydessä.

5 a.       Jäsenvaltiot voivat lisäksi kieltää kolmannelta osapuolelta saatavien palkkioiden, provisioiden tai muiden kuin rahallisten etujen tarjoamisen tai vastaanottamisen vakuutusneuvonnan yhteydessä tai rajoittaa niiden tarjoamista ja vastaanottamista edelleen. Tähän voi sisältyä edellytys, että tällaiset palkkiot, provisiot tai muut kuin rahalliset edut palautetaan asiakkaille tai korvataan asiakkaan suorittamia palkkioita vastaan.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi vaatia, että kun edustaja ilmoittaa asiakkaalle, että neuvonta annetaan riippumattomasti, edustajan on arvioitava riittävän suuri määrä markkinoilla saatavilla olevia vakuutustuotteita, jotka edustavat riittävän hajautetusti eri tyyppejä ja liikkeeseenlaskijoita tai tuotteiden tarjoajia sen varmistamiseksi, että asiakkaan tavoitteet voidaan täyttää soveltuvalla tavalla, eivätkä ne saa rajoittua sellaisten yhteisöjen liikkeeseenlaskemiin tai tarjoamiin vakuutustuotteisiin, joilla on läheiset yhteydet edustajaan.

6.          EIOPA laatii viimeistään ... päivänä ...kuuta ...* [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] ja päivittää määräajoin ristiinmyyntikäytäntöjen arviointia ja valvontaa koskevat ohjeet, joissa selvitetään erityisesti tilanteet, joissa ristiinmyyntikäytännöt eivät ole 1 kohdassa vahvistettujen velvoitteiden mukaisia.

             ▐

7.          Siirretään komissiolle valta antaa 33 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään periaatteet, joita vakuutusedustajien ja -yritysten on noudatettava harjoittaessaan vakuutusedustustoimintaa asiakkailleen. Näissä delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon

a)        asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle ▌ tarjottavien palvelujen luonne ottaen huomioon liiketoimien tyyppi, kohde, suuruus ja lukumäärä;

b)        tarjottavien tai harkittavien tuotteiden luonne, mukaan lukien erityyppiset vakuutuspohjaiset sijoitustuotteet.

25 artiklaSoveltuvuuden ja asianmukaisuuden arviointi sekä tietojen antaminen asiakkaille

1.          Tarjotessaan neuvontaa vakuutusedustajan tai -yrityksen on hankittava tarvittavat tiedot asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan tietämyksestä ja kokemuksesta tiettyä tuotetta koskevan sijoittamisen alalta, taloudellisesta tilanteesta ja sijoitustavoitteista voidakseen suositella asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle vakuutusedustustoimintaa tai vakuutuspohjaisia sijoitustuotteita, jotka soveltuvat asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle.

2.          Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että harjoittaessaan muuta kuin 1 kohdassa tarkoitettua vakuutusedustustoimintaa, vakuutusedustaja tai -yritys pyytää asiakasta tai potentiaalista asiakasta antamaan tietoja tietämyksestään ja kokemuksestaan tietystä tarjotusta tai pyydetystä vakuutuspohjaisesta sijoitustuotteesta voidakseen arvioida, soveltuuko suunniteltu vakuutusedustustoiminta tai vakuutuspohjainen sijoitustuote asiakkaalle.

Jos vakuutusedustaja tai -yritys katsoo edellisen alakohdan mukaisesti saadun tiedon pohjalta, että vakuutuspohjainen sijoitustuote ei sovellu asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle, sen on varoitettava asiakasta tai potentiaalista asiakasta. Varoitus voidaan esittää vakiomuotoisena.

Jos asiakkaat tai potentiaaliset asiakkaat eivät anna ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietoja tai antavat riittämättömät tiedot tietämyksestään ja kokemuksestaan, vakuutusedustajan tai -yrityksen on varoitettava heitä siitä, ettei sillä ole mahdollisuutta määritellä, onko suunniteltu vakuutuspohjainen sijoitustuote asianmukainen asiakkaille. Varoitus voidaan esittää vakiomuotoisena.

2 a.       Jäsenvaltioiden on sallittava, että vakuutusedustaja tai -yritys, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa ainoastaan asiakkaan määräyksiä toteuttaen, tarjoaa tätä toimintaa asiakkailleen ilman velvoitetta hankkia tai määritellä 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)      toiminta liittyy jompaankumpaan seuraavista vakuutuspohjaisista sijoitustuotteista:

i)         sopimukset, joiden sijoitusriski koskee ainoastaan direktiivin …/…/EU [MiFID-direktiivi] mukaisesti yksinkertaisiksi katsottuja kohde-etuutena olevia rahoitusvälineitä, jotka eivät ole rakenteeltaan sellaisia, että asiakkaan olisi vaikea ymmärtää niihin liittyviä riskejä; tai

ii)       muut yksinkertaisiksi katsotut vakuutuspohjaiset sijoitustuotteet tämän kohdan tarkoituksia varten;

b)      vakuutusedustustoimintaa harjoitetaan asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan aloitteesta;

c)      asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle on selvästi ilmoitettu joko vakiomuotoisena tai muuten, että vakuutusedustajalla tai -yrityksellä ei tätä vakuutusedustustoimintaa harjoittaessaan ole velvoitetta arvioida toimitetun tai tarjotun vakuutuspohjaisen sijoitustuotteen soveltuvuutta tai harjoitetun tai tarjotun vakuutusedustustoiminnan soveltuvuutta ja että asiakas tai potentiaalinen asiakas ei kuulu liiketoiminnan menettelytapasäännösten antaman vastaavan suojan piiriin;

d)      vakuutusedustaja tai -yritys täyttää 23 artiklan mukaiset velvoitteensa.

3.          Vakuutusedustajan tai -yrityksen on luotava arkisto, joka sisältää sen ja asiakkaan välillä sovitun asiakirjan tai sovitut asiakirjat, ▌ jossa tai joissa määritetään osapuolten oikeudet ja velvoitteet sekä muut vakuutusedustajan tai -yrityksen asiakkaalle suorittaman vakuutusedustustoiminnan ehdot. Sopimuspuolten oikeudet ja velvoitteet voidaan sisällyttää viitteinä muihin asiakirjoihin tai oikeudellisesti sitoviin teksteihin.

4.          Vakuutusedustajan tai -yrityksen on toimitettava asiakkaalle riittävät selvitykset harjoittamastaan vakuutusedustustoiminnasta. Näihin selvityksiin on sisällytettävä säännölliset ilmoitukset asiakkaille ottaen huomioon vakuutuspohjaisten sijoitustuotteiden laji ja monimutkaisuus ja asiakkaalle harjoitettavan vakuutusedustustoiminnan luonne, ja niihin on sisällytettävä soveltuvin osin tiedot asiakkaan lukuun suoritetun toiminnan kustannuksista. ▐

Antaessaan neuvontaa vakuutusedustajan tai -yrityksen on, ennen kuin vakuutuspohjaisesta sijoitustuotteesta on sovittu asiakkaan kanssa, annettava asiakkaalle pysyvällä välineellä soveltuvuutta koskeva lausunto, jossa täsmennetään annettu neuvonta ja se, miten annettu neuvonta vastaa asiakkaan mieltymyksiä, tavoitteita ja muita tarpeita.

Jos sopimus tehdään käyttäen etäviestintä, joka estää soveltuvuutta koskevan lausunnon toimittamisen etukäteen, vakuutusedustaja tai -yritys voi toimittaa soveltuvuutta koskevan kirjallisen lausunnon pysyvällä välineellä heti sen jälkeen, kun sopimuksesta on tullut asiakasta sitova.

5.          Siirretään komissiolle valta antaa 33 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään periaatteet, joita vakuutusedustajien ja -yritysten on noudatettava harjoittaessaan vakuutusedustustoimintaa asiakkailleen. Näissä delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon

a)      asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle ▌ tarjottavien palvelujen luonne ottaen huomioon liiketoimien tyyppi, kohde, suuruus ja lukumäärä;

b)      tarjottavien tai harkittavien tuotteiden luonne, mukaan lukien direktiivin …/…/EU [MiFID-direktiivi] 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut erityyppiset rahoitusvälineet ja pankkitalletukset;

b a)   asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan luokittelu ei-ammattimaiseksi tai ammattimaiseksi asiakkaaksi.

5 a.       EIOPA laatii viimeistään ... päivänä ...kuuta ...* [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta] ja päivittää määräajoin ohjeet niiden vakuutuspohjaisten sijoitustuotteiden arvioimiseksi, jotka ovat rakenteeltaan sellaisia, että asiakkaan on vaikea ymmärtää niihin liittyviä riskejä 3 a kohdan mukaisesti.

VIII LUKU

SEURAAMUKSET JA MUUT TOIMENPITEET

26 artiklaHallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet

1.          Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden määräämät hallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.          Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos velvoitteita sovelletaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiin tai -edustajiin, hallinnollisia seuraamuksia ja muita toimenpiteitä voidaan rikkomistapauksessa soveltaa niiden ylimmän hallintoelimen jäseniin ja keneen tahansa muuhun luonnolliseen tai oikeushenkilöön, jotka kansallisen lainsäädännön nojalla ovat vastuussa säännösten rikkomisesta.

3.          Toimivaltaisille viranomaisille on annettava kaikki tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi. Käyttäessään valtuuksiaan määrätä seuraamuksia toimivaltaisten viranomaisten on oltava tiiviissä yhteistyössä keskenään sen varmistamiseksi, että seuraamuksilla tai muilla toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajat ylittäviä tapauksia sekä varmistettava samalla, että lainmukaisen tietojenkäsittelyn ehtoja noudatetaan direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti. Toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää asiakirjaa tai muuta tietoa virallisella päätöksellä, jossa ilmoitetaan tietopyynnön oikeusperusta, sen täytäntöönpanon määräaika ja vastaanottajan oikeus hakea muutosta päätökseen.

26 a artiklaErityisseuraamukset

1.        Asetuksen (EU) N:o 1095/2010 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti EIOPA valvoo vakuutus- ja jälleenvakuutustuotteita, joita markkinoidaan, jaellaan tai myydään unionissa, ja se voi ennakoivasti tutkia uusia vakuutus- ja jälleenvakuutustuotteita tai rahoitusvälineitä ennen niiden markkinointia, jakelua tai myyntiä unionissa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa. EIOPA valvoo myös muita vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten taloudellisia toimia ja käytäntöjä, sijoitustoimet mukaan luettuina.

2.        Jos EIOPA on kohtuullisen varma siitä, että 3 ja 4 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät, se voi asetuksen (EU) N:o 1095/2010 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti asettaa unionissa väliaikaisen kiellon tai rajoituksen seuraaville:

a)        tiettyjen vakuutus- ja jälleenvakuutustuotteiden markkinointi, jakelu tai myynti, mukaan lukien sairausvakuutus- ja vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet, joilla on määrättyjä ominaisuuksia; tai

b)        jokin vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten taloudellisen toiminnan tai käytännön tyyppi, sijoitustoimet mukaan luettuna.

Kieltoa tai rajoitusta voidaan soveltaa tietyissä olosuhteissa, tai siitä voidaan myöntää poikkeuksia, jotka EIOPA vahvistaa.

3.        EIOPA voi tehdä päätöksen 2 kohdan nojalla vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)        ehdotettu toimi aiheuttaa merkittävän uhan vakuutuksenottajille tai edunsaajille tai finanssimarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja eheydelle tai koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakaudelle unionissa;

b)        unionin lainsäädännön mukaisilla sääntelyvaatimuksilla, joita sovelletaan vakuutus- tai jälleenvakuutustuotteeseen, rahoitusvälineeseen tai finanssialan toimintaan, ei puututa riittävästi tähän uhkaan;

c)        toimivaltainen viranomainen ei ole toteuttanut tai toimivaltaiset viranomaiset eivät ole toteuttaneet toimenpiteitä uhan torjumiseksi tai toteutetut toimenpiteet eivät ole riittäviä uhan torjumiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyessä EIOPA voi varotoimenpiteenä asettaa 2 kohdassa tarkoitetun kiellon tai rajoituksen ennen vakuutus- tai jälleenvakuutustuotteen markkinointia tai myyntiä vakuutuksenottajille tai ennen kuin taloudellista toimintaa tai käytäntöä harjoitetaan.

4.        Toteuttaessaan toimenpiteitä tämän artiklan mukaisesti EIOPA ottaa huomioon sen, missä määrin toimella

a)        ei vaikuteta haitallisesti finanssimarkkinoiden tehokkuuteen tai vakuutuksenottajiin ja edunsaajiin kohtuuttomassa määrin suhteessa toimesta saataviin etuihin; ja

b)        ei luoda sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön riskiä.

Jos toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet toimenpiteen 32 artiklan mukaisesti, EIOPA voi toteuttaa minkä tahansa 2 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä antamatta 33 artiklassa säädettyä lausuntoa.

5.        Ennen päätöksen tekemistä tämän artiklan mukaisesti toteutettavista toimista EIOPA ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille toimesta, jota se ehdottaa.

6.        Ennen 2 kohdan mukaisen päätöksen tekemistä EIOPA ilmoittaa aikomuksestaan kieltää vakuutus- tai jälleenvakuutustuote taikka taloudellinen toiminta tai käytäntö tai rajoittaa sitä, ellei vakuutus- tai jälleenvakuutustuotteen tai taloudellisen toiminnan tai käytännön ominaisuuksiin tehdä tiettyjä muutoksia määrätyn ajan kuluessa.

7.        EIOPA julkaisee verkkosivuillaan tiedotteen kaikista tämän artiklan mukaisesti toteutettavia toimia koskevista päätöksistään. Tiedotteessa on annettava yksityiskohtaiset tiedot kiellosta tai rajoituksesta sekä määritettävä, minkä ajan kuluttua tiedotteen julkaisemisesta toimenpiteet tulevat voimaan. Kieltoa tai rajoitusta sovelletaan vain toimenpiteiden voimaantulon jälkeen toteutettuihin toimiin.

8.        EIOPA tarkastelee sopivin väliajoin ja ainakin joka kahdestoista kuukausi 2 kohdan nojalla asetettua kieltoa tai rajoitusta. Jos kiellon tai rajoituksen voimassaoloa ei jatketa tämän kahdentoista kuukauden ajanjakson jälkeen, se raukeaa.

9.        Toimenpide, jonka EIOPA on toteuttanut tämän artiklan mukaisesti, on etusijalla suhteessa mahdolliseen aiempaan toimenpiteeseen, jonka toimivaltainen viranomainen on toteuttanut.

10.      Komissio antaa 41 artiklan mukaisesti delegoituja säännöksiä, joissa täsmennetään perusteet ja seikat, jotka EIOPA ottaa huomioon määrittäessään, milloin sijoittajansuojan tai finanssimarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen sekä koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakauteen unionissa kohdistuu 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja uhkia. Näillä delegoiduilla säädöksillä varmistetaan, että EIOPA voi tarvittaessa toimia ennalta varautuvasti, eikä sen tarvitse odottaa kunnes tuotetta on markkinoitu tai toiminnan tai käytännön tyyppiä on alettu panna toimeen ennen kuin se toteuttaa toimenpiteitä.

27 artiklaSeuraamusten julkistaminen

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimivaltaiset viranomaiset julkistavat ▌ kaikki seuraamukset tai muut toimenpiteet, jotka määrätään tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomisesta, mukaan lukien tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden tunnistetiedot ainoastaan silloin, jos seuraamus tai muu toimenpide on lopullinen eikä siihen voida hakea muutosta. Jos julkistaminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa osapuolille, toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava seuraamukset ilman nimiä.

28 artiklaSäännösten rikkomiset

1.        Tätä artiklaa sovelletaan

a)        vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan, jota ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa ja joka ei kuulu 1 artiklan 2 kohdan tai 4 artiklan soveltamisalaan;

b)       vakuutustoimintaa sivutoimisesti harjoittavaan henkilöön, joka ei ole jättänyt 4 artiklassa säädettyä ilmoitusta tai joka on jättänyt kyseisen ilmoituksen mutta jonka osalta 4 artiklassa säädetyt vaatimukset eivät täyty;

c)        vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen tai -edustajaan, joka käyttää sellaisten henkilöiden tarjoamia vakuutus- tai jälleenvakuutusedustuspalveluja, jotka eivät ole rekisteröityneet jäsenvaltiossa ja joihin ei myöskään viitata 1 artiklan 2 kohdassa ja jotka eivät ole jättäneet 4 artiklan mukaista ilmoitusta;

d)       vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan, joka on hankkinut rekisteröitymisen antamalla virheellisiä tietoja tai muutoin säännösten vastaisella tavalla ja rikkonut siten 3 artiklaa;

e)        vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan tai vakuutusyritykseen, joka ei täytä 8 artiklan vaatimuksia;

f)        vakuutusyritykseen tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan, joka ei noudata VI ja VII luvun mukaisia liiketoiminnan menettelytapavaatimuksia.

2.        Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja muihin toimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin seuraavat:

a)        julkinen lausuma, jossa ilmoitetaan kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja säännösten rikkomisen luonne;

b)       määräys, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

c)        vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajan tapauksessa sen rekisteröinnin peruuttaminen 3 artiklan mukaisesti;

d)       väliaikainen kielto, jolla kielletään ketä tahansa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan tai -yrityksen ylimmän hallintoelimen jäsentä, jota pidetään vastuussa olevana, hoitamasta tehtäviään vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajissa tai -yrityksissä;

e)        kun on kyse oikeushenkilöstä, hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään 10 prosenttia oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta edellisenä tilikautena; jos kyseinen oikeushenkilö on emoyrityksen tytäryritys, vuotuisena kokonaisliikevaihtona on perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto edellisenä tilikautena;

f)        kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, enintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset seuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole virallinen valuutta, vastaava arvo kansallisena valuuttana tämän direktiivin voimaantulopäivänä; ja

Jos säännösten rikkomisesta saatu taloudellinen hyöty voidaan määrittää, jäsenvaltioiden on varmistettava, että enimmäistaso on vähintään kyseisen hyödyn määrä kaksinkertaisena.

29 artiklaSeuraamusten tehokas soveltaminen

1.        Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai muiden toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan lukien tarvittaessa seuraavat:

a)        säännösten rikkomisen vakavuus ja kesto;

b)       vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön vastuun aste;

c)        vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellinen vahvuus, jota osoittavat vastuussa olevan oikeushenkilön kokonaisliikevaihto tai vastuussa olevan luonnollisen henkilön vuosiansiot;

d)       vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, jos ne ovat määritettävissä;

e)        säännösten rikkomisesta kolmansille osapuolille aiheuttamat tappiot, jos ne ovat määritettävissä;

f)        vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa; ja

g)        vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmin tekemät säännösten rikkomiset.

3.          Tämä direktiivi ei vaikuta vastaanottavien jäsenvaltioiden oikeuteen toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä ehkäistäkseen yleisen edun vuoksi antamiensa säännösten tai määräysten vastaista toimintaa alueellaan tai rangaistakseen siitä. Tähän kuuluu mahdollisuus estää säännöksiä rikkoneita vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajia aloittamasta uutta liiketoimintaa näiden jäsenvaltioiden alueella.

30 artiklaSäännösten rikkomisesta ilmoittaminen

1.          Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan raportoimaan toimivaltaisille viranomaisille tämän direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomisista.

2.          Näihin järjestelyihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:

a)      erityismenettelyt ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten;

b)     ▌ asianmukainen suojelu, mukaan lukien tarvittaessa anonymiteetti niille, jotka raportoivat säännösten rikkomisesta; ja

c)     säännösten rikkomisesta ilmoittavan henkilön henkilötietojen suojaaminen ja sen luonnollisen henkilön henkilötietojen suojaaminen, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, direktiivissä 95/46/EY vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Säännösten rikkomisesta ilmoittavan henkilön ja sen henkilön henkilötiedot, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, on suojattava menettelyn kaikissa vaiheissa, ellei kansallinen lainsäädäntö vaadi niiden julkaisemista muiden tutkimusten tai niihin liittyvän oikeudenkäynnin takia.

31 artiklaSeuraamuksiin liittyvien tietojen toimittaminen EIOPA:lle

1.          Jäsenvaltioiden on toimitettava EIOPA:lle vuosittain yhdistetyt tiedot kaikista 26 artiklan mukaisesti määrätyistä hallinnollisista toimenpiteistä tai hallinnollisista seuraamuksista.

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava EIOPA:lle vuosittain yhdistetyt tiedot kaikista 26 artiklan mukaisesti määrätyistä hallinnollisista toimenpiteistä tai hallinnollisista seuraamuksista.

2.          Jos toimivaltainen viranomainen on julkistanut hallinnollisen toimenpiteen tai seuraamuksen, sen on ilmoitettava tästä samanaikaisesti EIOPA:lle.

3.          EIOPA laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia, jotka koskevat tässä artiklassa tarkoitettujen tietojen toimittamismenettelyjä ja -muotoa.

EIOPA toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä …kuuta …* [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on kuusi kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

IX LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

32 artiklaTietosuoja

1.          Jäsenvaltioiden on sovellettava direktiiviä 95/46/EY niissä tämän direktiivin nojalla suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn.

2.          EIOPA:n tämän direktiivin nojalla suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetusta (EY) N:o 45/2001.

33 artiklaDelegoidut säädökset

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 34 artiklan mukaisesti ▌ 23, 24 ja 25 artiklan osalta.

34 artiklaSiirretyn säädösvallan käyttäminen

1.          Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.          Siirretään komissiolle valta antaa ▌ 23, 24 ja 25 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä määräämättömäksi ajaksi tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

3.          Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa ▌ 23, 24 ja 25 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.          Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.          Edellä olevan ▌ 23, 24 ja 25 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

34 a artiklaMuut teknisten sääntelystandardien luonnoksia koskevat säännökset

1.          Komissiolle toimitettavia teknisten sääntelystandardien luonnoksia koskevista aikarajoista huolimatta komissio toimittaa luonnoksensa 12, 18 ja 24 kuukauden väliajoin.

2.          Komissio ei saa antaa teknisiä sääntelystandardeja niin, että Euroopan parlamentin tarkasteluaika, jatkoaika mukaan lukien, lyhenee lomakauden vuoksi alle kahteen kuukauteen.

3.          Euroopan valvontaviranomaiset voivat kuulla Euroopan parlamenttia teknisten sääntelystandardien laatimisen eri vaiheissa, etenkin jos esille nousee tämän direktiivin soveltamisalaa koskevia huolenaiheita.

4.          Jos asiasta vastaava Euroopan parlamentin valiokunta on hylännyt tekniset sääntelystandardit ja seuraavan täysistunnon alkuun on aikaa alle kaksi viikkoa, Euroopan parlamentti voi jatkaa tarkasteluaikaa seuraavan täysistunnon jälkeiseen täysistuntoon.

5.          Jos tekniset sääntelystandardit on hylätty ja avoimet kysymykset ovat luonteeltaan rajattuja, komissio voi hyväksyä nopeutetun aikataulun tarkistetun teknisten sääntelystandardien luonnoksen toimittamiselle.

6.          Komissio varmistaa, että kaikkiin Euroopan parlamentin tiedusteluihin, jotka asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja virallisesti esittää, vastataan viipymättä ennen teknisten sääntelystandardien luonnoksen hyväksymistä.

35 artiklaUudelleentarkastelu ja arviointi

1.          Komissio tarkastelee uudelleen viimeistään … päivänä …kuuta …* [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on viisi vuotta tämän direktiivin voimaantulosta] ▌ tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen käytännön soveltamista ottaen asianmukaisesti huomioon vähittäismarkkinoille tarkoitettujen sijoitustuotteiden markkinoilla tapahtunut kehitys ja kokemukset, joita on saatu tämän direktiivin, asetuksen (EU) N:o …/… [sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista annettu asetus] ja direktiivin …/…/EU [MIFID II] käytännön soveltamisesta. ▌ Kyseiseen tarkasteluun on myös sisällyttävä erityinen analyysi 17 artiklan 2 kohdan vaikutuksista ottaen huomioon, millainen kilpailutilanne vallitsee markkinoilla, joilla edustetaan muita vakuutussopimuksia kuin direktiivin 2002/83/EY liitteessä I olevassa missä tahansa luokassa täsmennettyjä sopimuksia, ja millaisia vaikutuksia 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista velvoitteista aiheutuu vakuutusedustajiin, jotka ovat pk-yrityksiä.

2.          Komissio toimittaa Euroopan valvontaviranomaisten sekakomiteaa kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarkastelunsa tulokset.

5.          Komissio tarkastelee, onko 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla riittävät valtuudet ja asianmukaiset resurssit tehtäviensä suorittamiseen.

36 artiklaSaattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.          Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin ▌ noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään päivänäkuuta …* [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava kirjallisina nämä säännökset komissiolle.

Jos jäsenvaltioiden vahvistamia kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevia toimenpiteitä koskevaan ilmoitukseen liittyvät asiakirjat eivät ole riittäviä siihen, että voitaisiin arvioida kaikilta osin, ovatko nämä toimenpiteet tämän direktiivin tiettyjen säännösten mukaisia, komissio voi EIOPA:n pyynnöstä asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaiset tehtävänsä suorittaakseen tai omasta aloitteestaan pyytää jäsenvaltioita toimittamaan yksityiskohtaisempia tietoja saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä kyseisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta.

1 a.       Jäsenvaltioiden on sovellettava 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä viimeistään … päivänä …kuuta …* [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta].

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

2.          Jäsenvaltioiden on toimitettava kirjallisina komissiolle tämän direktiivin soveltamisalalla antamansa keskeiset kansalliset säännökset.

37 artiklaKumoaminen

Kumotaan direktiivi 2002/92/EY … päivästä …kuuta …* [Virallinen lehti: lisätään päivämäärä, joka on 18 kuukautta tämän direktiivin voimaantulosta], sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

38 artiklaVoimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

39 artiklaOsoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty …/ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta                   Neuvoston puolesta

LIITE I AMMATTIMAISET ASIAKKAAT

Ammattimaisella asiakkaalla tarkoitetaan asiakasta, jolla on riittävästi kokemusta, tietämystä ja asiantuntemusta itsenäisten päätösten tekemiseen ja niistä aiheutuvien riskien asianmukaiseen arviointiin. Tässä direktiivissä tarkoitetuiksi ammattimaisiksi asiakkaiksi on katsottava kaikkien vakuutuspalvelujen, -toimintojen ja -tuotteiden osalta seuraavat:

1.          Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset.

1 a.       Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat.

2.          Suuryritykset, jotka täyttävät kaksi seuraavista kokovaatimuksista yhtiötasolla:

–       taseen loppusumma: 20 000 000 euroa

–       nettoliikevaihto: 40 000 000 euroa

–       omat varat: 2 000 000 euroa.

3.          Kansalliset ▌ hallitukset ▌.

LIITE IISELITTÄVÄT ASIAKIRJAT

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

Tämän direktiivin osalta komissio pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna seuraavista syistä:

Direktiivin ja asianomaisen alan monitahoisuus:

Vakuutusala ja vakuutustuotteiden jakelu on erityisen monitahoista ja voi olla hyvin teknistä niiden ammattilaisten kannalta, jotka eivät ole siihen erikoistuneita. Jollei käytössä olisi hyvin jäsenneltyjä selittäviä asiakirjoja, sen valvominen, että direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, olisi suhteettoman aikaa vievää. Nykyisellä ehdotuksella vakuutusedustusdirektiivi (IMD) laaditaan uudelleen. Vaikka monet säännökset eivät ole muuttuneet sisällöltään, on annettu useita uusia säännöksiä ja monia vanhoja säännöksiä on tarkistettu tai poistettu. Tekstien rakenne, muoto ja esittelytapa ovat täysin uusia. Uusi rakenne on tarpeen, jotta oikeudelliset säännökset saadaan selkeämpään ja loogisempaan järjestykseen, mutta sen vuoksi tarvitaan jäsennellympää lähestymistapaa, kun valvotaan direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Jotkin ehdotetun direktiivin säännöksistä voivat vaikuttaa useisiin kansallisen oikeusjärjestyksen aloihin, kuten yhtiö-, kauppa- tai vero-oikeuteen tai muihin lainsäädäntöaloihin jäsenvaltioissa. Direktiivi voi myös vaikuttaa johdettuun kansalliseen oikeuteen, mukaan lukien rahoituksen välittäjiä tai vakuutusedustajia koskevat säädökset ja yleiset liiketoiminnan menettelytapasäännöt. Sidokset kaikkiin näihin läheisiin aloihin voivat tarkoittaa, riippuen jäsenvaltioiden soveltamasta järjestelmästä, että jotkin säännökset pannaan täytäntöön näillä läheisillä aloilla käyttöön otettavilla tai jo voimassa olevilla säännöillä, minkä vuoksi näistä olisi saatava selkeä kuva.

Johdonmukaisuus muiden aloitteiden kanssa ja kytkökset niihin:

Tämä ehdotus jätetään hyväksyttäväksi osana kuluttaja-alan vähittäiskauppapakettia, johon sisältyvät myös tuotetietojen antamista koskeva PRIPS-ehdotus (sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista annettu asetus, jolla muutetaan direktiivejä 2003/71/EY ja 2009/65/EY) sekä UCITS V. PRIPS-aloitteen tavoitteena on varmistaa johdonmukainen horisontaalinen lähestymistapa sijoitustuotteita koskevien tietojen ja sijoituspiirteitä sisältäviä vakuutustuotteita (niin kutsutut vakuutusmuotoiset sijoitukset) koskevien tietojen antamiseen. Myyntikäytäntöjä koskevat säännökset sisällytetään vakuutusedustusdirektiivin ja rahoitusmarkkinadirektiivin (MiFID) tarkistuksiin. Ehdotus on lisäksi johdonmukainen suhteessa EU:n muuhun lainsäädäntöön ja politiikkaan ja täydentää niitä. Erityisesti tämä koskee kuluttajan- ja sijoittajansuojaa ja vakavaraisuusvalvontaa, kuten Solvenssi II:ta (direktiivi 2009/138/EY), MiFID II:ta (MiFID:n uudelleenlaatiminen) ja edellä mainittua PRIPS-aloitetta.

Uusi vakuutusedustusdirektiivi olisi jatkossakin yhdenmukaistamisen vähimmäistason varmistava säädös. Tämä merkitsee sitä, että jäsenvaltiot voivat päättää mennä pidemmälle, jos se on tarpeen kuluttajien suojelemiseksi. Vakuutusedustusdirektiivin vähimmäisvaatimuksia tiukennetaan kuitenkin huomattavasti. ▌ Lisäksi direktiiviin sisältyy tarkistuslauseke, ja jotta komissio pystyy keräämään kaikki merkitykselliset tiedot sääntöjen toiminnasta, sen on pystyttävä seuraamaan niiden täytäntöönpanoa alusta alkaen.

Vakuutusmuotoisia sijoituksia koskeva luku: Ehdotukseen sisältyy luku, jossa otetaan käyttöön asiakkaansuojaa koskevia lisävaatimuksia vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta.

Tällaisten säännösten käyttöönottoon on hyvin paljon poliittista tahtoa, mutta tältä uudelta alalta on samaan aikaan hyvin vähän kokemusta. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että komissio saa direktiivin saattamista kansalliseen lainsäädäntöön koskevat asiakirjat, joista ilmenee, miten jäsenvaltiot ovat panneet kyseiset säännökset täytäntöön.

Vahinkovakuutustuotteiden erityispiirteet on kuitenkin otettava huomioon näissä tason 2 ohjeissa. MiFID II -direktiivin 3 artiklan vastaavan periaatteen mukaisesti olisi lisäksi harkittava vastaavaa vakuutuksia koskevaa järjestelmää pantaessa direktiiviä täytäntöön kansallisella tasolla sekä yhteiskomitean ohjeissa. Henkilöiden, jotka harjoittavat vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevaa vakuutusedustusta, olisi noudatettava menettelytapavaatimuksia, joita sovelletaan kaikkiin vakuutussopimuksiin, ja paranneltuja vaatimuksia, joita sovelletaan vakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin. Kaikkien, jotka harjoittavat vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevaa vakuutusedustusta, on rekisteröidyttävä vakuutusedustajiksi.

Selittävien asiakirjojen pyytäminen jäsenvaltioilta aiheuttaa arviolta vain vähän hallinnollista rasitetta: Kuten edellä on mainittu, nykyistä säädöstä on sovellettu vuodesta 2002 (eli siitä lähtien, kun alkuperäinen direktiivi hyväksyttiin). Sen vuoksi jäsenvaltioiden ei ole työlästä ilmoittaa täytäntöönpanosäännöksistään, sillä ne ovat tavanomaisessa tapauksessa ilmoittaneet niistä suurimman osan jo aika kauan aikaa sitten. Vähäinen hallinnollinen taakka, joka aiheutuu siitä, että jäsenvaltioilta pyydetään selittävät asiakirjat direktiivin uusista osista, on oikeasuhteista ja tarpeen, jotta komissio voi suorittaa tehtävänsä unionin oikeuden soveltamisen valvojana.

Edellä kuvatun perusteella komissio katsoo, että vaatimus toimittaa selittävät asiakirjat ehdotetun direktiivin osalta on oikeasuhteinen eikä mene pidemmälle kuin on välttämätöntä, jotta voidaan päästä tavoitteeseen eli valvoa tehokkaasti, että direktiivi on saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(1)

             EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

(2)

             EUVL C 33 E, 5.3.2013, s. 328.

(3)

             Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0049.

(4)

*              Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

(5)

             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/92/EY, annettu 9 päivänä joulukuuta 2002, vakuutusedustuksesta (EYVL L 9, 15.1.2003, s. 3).

(6)

             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/.../EU, annettu ... päivänä ...kuuta ..., rahoitusvälineiden markkinoista ja direktiivin 2004/39/EY kumoamisesta (EUVL L...).

(7)

             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).

(8)

             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 22 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63).

(9)

             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

(10)

             Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

(11)

            Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta, jota sovelletaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti jäsenvaltioiden nimeämien riippumattomien viranomaisten valvonnassa (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(12)

            Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001 s. 1).

(13)

           EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(14)

           Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10).

(15)

           Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009).

(16)

           Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL 302, 17.11.2009, s. 32).

(17)

           Ensimmäinen neuvoston direktiivi 73/239/ETY, annettu 24 päivänä heinäkuuta 1973, muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3).

(18)

           Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, henkivakuutuksesta (EYVL L 345, 19.2.2002, s. 1).

(19)

           Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY, annettu 16 päivänä marraskuuta 2005, jälleenvakuutuksesta ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 92/49/ETY sekä direktiivien 98/78/EY ja 2002/83/EY muuttamisesta (EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1).

(20)

           Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22).

(21)

           Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1).

(22)

           Neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18. kesäkuuta 1992, muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) (EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1),

(23)

           Neuvoston direktiivi 92/96/ETY, annettu 10 päivänä marraskuuta 1992, henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta (kolmas henkivakuutusdirektiivi) (EYVL L 360, 9.12.1992, s. 1).

(24)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi …/…/EU, annettu … päivänä …kuuta …, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (EUVL L …).

(25)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o .../…, annettu ... päivänä ...kuuta ..., kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta (verkkovälitteistä kuluttajariitojen ratkaisua koskeva asetus) (EUVL L …).

(26)

           Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/…, annettu … päivänä …kuuta …, sijoitustuotteita koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L …).


LIITE: OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN KIRJE

Ref.: D(2012)57300

Sharon Bowles

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtaja

ASP 10G201

Bryssel

Aihe:          Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutusedustuksesta (uudelleenlaadittu teksti)

                  (COM(2012)0360 – C7‑0180/2012 – 2012/0175(COD))

Arvoisa puheenjohtaja

Oikeudellisten asioiden valiokunta, jonka puheenjohtaja olen, on tarkastellut edellä mainittua ehdotusta työjärjestykseen sisällytetyn uudelleenlaatimista koskevan 87 artiklan mukaisesti.

Kyseisen artiklan 3 kohta kuuluu seuraavasti:

”Jos oikeudellisista asioista vastaava valiokunta katsoo, ettei ehdotus aiheuta muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, se antaa siitä tiedon asiasta vastaavalle valiokunnalle.

Tässä tapauksessa asiasta vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi otetaan ainoastaan ne 156 ja 157 artiklan mukaiset tarkistukset, jotka koskevat ehdotuksen muutettuja osia.

Jos asiasta vastaava valiokunta kuitenkin aikoo toimielinten välisen sopimuksen 8 kohdan mukaisesti esittää tarkistuksia ehdotuksen kodifioituihin osiin, sen on ilmoitettava aikomuksestaan viipymättä neuvostolle ja komissiolle, jonka olisi ilmoitettava valiokunnalle kantansa tarkistuksiin ennen 54 artiklan mukaista äänestystä ja ilmoitettava samalla, aikooko se peruuttaa uudelleenlaaditun ehdotuksen.”

Oikeudellisen yksikön edustajat osallistuivat uudelleenlaadittua ehdotusta käsitelleen neuvoa-antavan ryhmän kokouksiin. Oikeudellisen yksikön lausunnon johdosta ja valmistelijan antamia suosituksia noudattaen oikeudellisten asioiden valiokunta katsoo, että käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä tai neuvoa-antavan ryhmän lausunnossa on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset mainittujen muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta.

Lopuksi tarkasteltuaan asiaa 6. marraskuuta 2012 pidetyssä kokouksessa oikeudellisten asioiden valiokunta suositti äänin 23 puolesta, ei yhtään tyhjää(1), että asiasta vastaava valiokunta tutkii edellä mainitun ehdotuksen ottaen huomioon sen ehdotukset ja työjärjestyksen 87 artiklan määräykset.

Kunnioittavasti

Klaus-Heiner LEHNE

Liite: Neuvoa-antavan ryhmän lausunto

(1)

Luigi Berlinguer, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Giuseppe Gargani, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sylvie Guillaume, Sajjad Karim, Eva Lichtenberger, Antonio López-Istúriz White, Antonio Masip Hidalgo, Jiří Maštálka, Alajos Mészáros, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, .József Szájer, Rebecca Taylor, Alexandra Thein, Axel Voss, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Zbigniew Ziobro, Tadeusz Zwiefka.


LIITE: EUROOPAN PARLAMENTIN, NEUVOSTON JA KOMISSION OIKEUDELLISISTA YKSIKÖISTÄ KOOSTUVAN NEUVOA-ANTAVAN RYHMÄN LAUSUNTO

 

 

 

 

OIKEUDELLISTEN YKSIKÖIDEN

NEUVOA-ANTAVA RYHMÄ

Bryssel, 11. syyskuuta 2012

LAUSUNTO

                                                              EUROOPAN PARLAMENTILLE

                                                              NEUVOSTOLLE

                                                              KOMISSIOLLE

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutusedustuksesta

COM(2012)0360, 3.7.2012 – 2012/0175(COD)

Säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen ja erityisesti sen 9 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuva neuvoa-antava ryhmä kokoontui 23. heinäkuuta 2012 käsittelemään muun muassa edellä mainittua komission esittämää ehdotusta.

Neuvoa-antava ryhmä(1) tarkasteli ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla laaditaan uudelleen vakuutusedustuksesta 9. joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/9/EY, ja totesi yksimielisesti, että:

1) Jotta ehdotus täyttäisi toimielinten välisen sopimuksen asiaankuuluvat vaatimukset, sen perusteluissa olisi pitänyt yksilöidä tarkasti, mitkä aikaisemman säädöksen säännökset säilyvät muuttumattomina, kuten sopimuksen 6 kohdan a alakohdan iii alakohdassa määrätään.

2) Seuraavat uudelleenlaatimista koskevan ehdotuksen osat olisi pitänyt merkitä harmaalla taustavärillä, jota yleensä käytetään sisällön muutosten merkitsemiseen:

–  1 artiklan 2 kohdan e alakohdassa sanojen ”tai palveluun” poisto;

–  1 artiklan 2 kohdan f alakohdassa luvun ”500” korvaaminen luvulla ”600”,

–  8 artiklan 3 kohdassa luvun ”1 000 000” korvaaminen luvulla ”1 120 000” ja luvun ”1 500 000” korvaaminen luvulla ”1 680 000”;

–  8 artiklan 4 kohdan b alakohdassa luvun ”15 000” korvaaminen luvulla ”16 800”,

–  13 artiklan 1 kohdan johdanto-osassa sanan ”edistettävä” korvaaminen sanalla ”varmistettava”;

–  13 artiklan 2 kohdassa sanojen ”[kannustettava] näitä elimiä olemaan yhteistyössä” korvaaminen sanoilla ”[varmistettava, että] nämä elimet tekevät yhteistyötä”;

–  17 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii luetelmakohdassa sanojen ”asiakkaan pyynnöstä” poisto.

3) Uudelleenlaatimista koskevassa ehdotuksessa olisi pitänyt olla direktiivin 2002/92/EY 2 artiklan 11 kohdan ja 13 artiklan 2 kohdan nykyinen teksti, ja ne olisi pitänyt merkitä kaksinkertaisella yliviivauksella ja harmaalla taustavärillä, joita yleensä käytetään aikaisemman tekstin poistosta koostuvien merkittävien sisällön muutosten merkitsemiseen.

4) Kaikkien toimielinten välisen sopimuksen 7 kohdan b alakohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattamiseksi olisi 37 artiklan toisen kohdan tekstiin lisättävä loppulause ”ja ne on luettava liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti” ja uudelleen laadittuun säädöstekstiin olisi liitettävä vastaavuustaulukko uutena liitteenä III.

Tarkastelun perusteella neuvoa-antava ryhmä saattoi todeta yksimielisesti, että ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity. Neuvoa-antava ryhmä totesi myös, että ehdotuksessa ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset niiden asiasisältöä muuttamatta.

C. PENNERA                                  H. LEGAL                            L. ROMERO REQUENA

Parlamentin lakimies                           Parlamentin lakimies                Neuvoston lakimies

(1)

Neuvoa-antavalla ryhmällä oli käytössään ehdotuksen englannin-, ranskan- ja saksankieliset versiot. Ryhmän työ perustui englanninkieliseen versioon, koska se oli käsiteltävänä olevan tekstin alkukieli.


SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (30.4.2013)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutusedustuksesta (uudelleenlaadittu teksti)

(COM(2012)0360 – C7‑0180/2012 – 2012/0175(COD))

Valmistelija: Catherine Stihler

LYHYET PERUSTELUT

Finanssikriisin jälkeinen kuluttajien luottamuksen romahtaminen ulottuu vähittäispankkitoimintaa laajemmalle myös vakuutustuotteiden myyntiin. Vakuutusedustajat ovat alalle tärkeä voimavara, sillä niillä on tarjota perusteellista tietämystä, jonka varaan kuluttajat laskevat. Tähän luottamukseen liittyy tiettyjä riskejä, ja se on tuonut esiin lukuisia puutteita, joihin direktiivin tarkistamisessa pyritään puuttumaan. Direktiivissä 2002/92/EY (IMD 1) asetettiin kriteeriksi kuluttajien suojelu ja jäsenvaltioiden vastuun selkeyttäminen; tarkoituksena on varmistaa vakuutusedustajien korkea ammattitaito ja pätevyys. Myöhemmin kun parlamentti oli käsittelemässä Solvenssi II -direktiiviä, oli nähtävissä merkkejä mahdollisesta vakuutusvälitystä koskevasta markkinahäiriöstä, ja parlamentti vaati IMD 1:n tarkistamista. Tarkistamisen avuksi PricewaterhouseCoopers (PWC) suoritti tutkimuksen(1) ja tilattiin vaikutusarviointi(2).

Komission uudelleenlaadittu ehdotus on hyvä lähtökohta. Vakuutustuotteet ovat hyvin monimutkaisia kuluttajille, jotka eivät säännöllisesti ole tekemisissä sopimusten kanssa. Vakuutus on tärkeässä roolissa aikoina, jolloin kuluttajat ovat heikossa asemassa ja avun tarpeessa ja laskevat sen varaan, että edustajat noudattavat selkeitä ja oikeudenmukaisia sääntöjä. Näin ollen unionin lainsäätäjien tehtävä on varmistaa, että IMD 1 -direktiivissä havaitut sekä kansainvälisen finanssikriisin paljastamat puutteet korjataan.

Näin ollen haluaisin kiinnittää asiasta vastaavan talous- ja raha-asioiden valiokunnan huomion seuraaviin asioihin:

– Käsitteitä ’sitominen’ ja ’niputus’ on selvennetty siten, että eurooppalaisten kuluttajien suuresti arvostamia tuotteita suojellaan erityisesti ja huonot myyntikäytännöt lakkautetaan. Sitomista ei sallita, koska aiemmin sitä on väärinkäytetty, eivätkä kuluttajille koituvat hyödyt ole tarpeeksi merkittäviä oikeuttaakseen tämän riskin.

Palkkioita koskevia sääntöjä on uudistettu siten, että kuluttajan etu on aina vakuutusedustajan neuvojen lähtökohtana. Kuluttajien ei tarvitse enää ottaa huomioon vaateiden kynnysarvoja tai tiettyjen sopimusten myyntitavoitteita. Tietojen ilmoittamisen taakka lankeaa vakuutusedustajalle, jonka on ilmoitettava ne vapaaehtoisesti sen sijaan, että kuluttajan olisi pyydettävä niitä.

Maantieteellinen soveltamisala on selkeämpi ja sallii sisämarkkinoilla rekisteröityjen ja niiden ulkopuolelle sijoittautuneiden vakuutusedustajien välisen myynnin. Tavoitteena on tarjota oikeudellinen selkeys ja välttää tarpeetonta epävarmuutta.

Direktiivin soveltamisalaa on laajennettu siten, että internetin hintavertailusivustoille on asetettu enemmän velvoitteita ja ne on siten saatettu samaan asemaan kuin toimistotiloissa toimivat edustajat.

TARKISTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Tarkistus  1

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 28 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(28) Jäsenvaltioissa on oltava tarkoituksenmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikaisumenettelyt, jotta vakuutusedustajien tai ‑yritysten ja asiakkaiden väliset riidat voidaan ratkaista, soveltaen mahdollisuuksien mukaan jo käytössä olevia menettelyjä. Käytössä olisi oltava tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikaisumenettelyt, joilla voidaan käsitellä vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden ja asiakkaiden välisiä riitoja, jotka koskevat tämän direktiivin nojalla vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita. Jotta voidaan tehostaa sellaisia tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä, joissa käsitellään asiakkaiden tekemiä valituksia, tässä direktiivissä olisi säädettävä, että vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden on osallistuttava asiakkaiden käynnistämiin riidanratkaisumenettelyihin, jotka eivät johda sitovaan päätökseen ja jotka koskevat tämän direktiivin nojalla vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita. Tällaisilla tuomioistuinten ulkopuolisilla riidanratkaisumenettelyillä pyrittäisiin vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden ja asiakkaiden välisten riitojen nopeampaan ja halvempaa ratkaisemiseen ja tuomioistuinjärjestelmän työtaakan helpottamiseen. Tuomioistuinten ulkopuolisten riidanratkaisumenettelyjen ei kuitenkaan tulisi rajoittaa tällaisten menettelyjen osapuolten oikeuksia nostaa kanne tuomioistuimessa.

(28) Jäsenvaltioissa on oltava tarkoituksenmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikaisumenettelyt, jotta vakuutusedustajien tai -yritysten ja asiakkaiden väliset riidat voidaan ratkaista, soveltaen mahdollisuuksien mukaan jo käytössä olevia menettelyjä. Käytössä olisi oltava tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikaisumenettelyt, joilla voidaan käsitellä vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden ja asiakkaiden välisiä riitoja, jotka koskevat tämän direktiivin nojalla vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita. Jotta voidaan tehostaa sellaisia tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä, joissa käsitellään asiakkaiden tekemiä valituksia, tässä direktiivissä olisi säädettävä, että vakuutusyritysten tai vakuutustuotteita myyvien tai tarjoavien henkilöiden on osallistuttava riidanratkaisumenettelyihin. Tämän olisi oltava [kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta] … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/.../EU1 ja [kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta ] … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2013/.../EU 2 mukaista.

 

_____________

 

1 EUVL L ...

2 EUVL L ...

Tarkistus  2

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 30 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(30) Kuluttajien olisi saatava ennakolta selkeät tiedot vakuutustuotteita myyvien henkilöiden asemasta ja heidän saamastaan korvauksesta. On tarpeen säätää eurooppalaisten vakuutusedustajien ja yritysten aseman pakollisesta kertomisesta. Nämä tiedot olisi esitettävä kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä. Tarkoituksena on osoittaa vakuutusyrityksen ja -edustajan välinen suhde (tapauksen mukaan) sekä edustajien saamien korvausten rakenne ja sisältö.

(30) Kuluttajien olisi saatava ennakolta selkeät tiedot vakuutustuotteita myyvien henkilöiden asemasta ja siitä, saavatko he näiltä henkilökohtaista neuvontaa. On tarpeen säätää eurooppalaisten vakuutusedustajien ja yritysten aseman pakollisesta kertomisesta. Nämä tiedot olisi esitettävä kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä. Tarkoituksena on osoittaa vakuutusyrityksen ja -edustajan välinen suhde (tapauksen mukaan) sekä edustajien saamien korvausten rakenne.

Perustelu

Katso 17 artiklan perustelu.

Tarkistus  3

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 40 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(40) Tässä direktiivissä olisi täsmennettävä, mitä vähimmäisvelvoitteita vakuutusyrityksillä ja -edustajilla olisi oltava asiakkaille annettavien tietojen osalta. Jäsenvaltion tulisi voida pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä, joita voidaan soveltaa niiden alueella vakuutusedustustoimintaa harjoittaviin vakuutusedustajiin ja ‑yrityksiin näiden kotijäsenvaltion säännöksistä riippumatta, kunhan kyseiset tiukemmat säännökset ovat unionin oikeuden mukaisia, mukaan lukien tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä). Jos jäsenvaltio ehdottaa soveltavansa ja soveltaa vakuutusedustajia ja vakuutustuotteiden myyntiä koskevia muitakin säännöksiä kuin tässä direktiivissä vahvistettuja säännöksiä, sen olisi varmistettava, että kyseisistä säännöksistä aiheutuva hallinnollinen rasite on oikeassa suhteessa kuluttajansuojaan. Kuluttajien suojelemiseksi ja vakuutustuotteiden väärin perustein tapahtuvan myynnin ehkäisemiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa tiukempia vaatimuksia poikkeuksellisesti vakuutusedustajiin, jotka harjoittavat vakuutusedustusta sivutoimisesti, jos jäsenvaltiot katsovat tämän tarpeelliseksi ja oikeasuhteiseksi.

(40) Tässä direktiivissä olisi täsmennettävä, mitä vähimmäisvelvoitteita vakuutusyrityksillä ja -edustajilla olisi oltava asiakkaille annettavien tietojen osalta. Jäsenvaltion tulisi voida pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä, joita voidaan soveltaa niiden alueella vakuutusedustustoimintaa harjoittaviin vakuutusedustajiin ja ‑yrityksiin näiden kotijäsenvaltion säännöksistä riippumatta, kunhan kyseiset tiukemmat säännökset ovat unionin oikeuden mukaisia, mukaan lukien tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä). Jos jäsenvaltio ehdottaa soveltavansa ja soveltaa vakuutusedustajia ja vakuutustuotteiden myyntiä koskevia muitakin säännöksiä kuin tässä direktiivissä vahvistettuja säännöksiä, sen olisi varmistettava, että kyseisistä säännöksistä aiheutuva hallinnollinen rasite on oikeassa suhteessa kuluttajansuojaan. Kuluttajien suojelemiseksi ja vakuutustuotteiden väärin perustein tapahtuvan myynnin ehkäisemiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa tiukempia vaatimuksia vakuutusedustajiin, jotka harjoittavat vakuutusedustusta sivutoimisesti, jos jäsenvaltiot katsovat tämän tarpeelliseksi ja oikeasuhteiseksi.

Perustelu

Jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa tiukempia sääntöjä, kun ne katsovat sen tarpeelliseksi, koska Euroopan vakuutusmarkkinoiden rakenne on epäyhtenäinen.

Tarkistus  4

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Tällä direktiivillä vahvistetaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan, mukaan lukien vahinkojen ammattimainen hallinnointi ja vahingon selvittely, aloittamista ja harjoittamista koskevat säännöt.

1. Tällä direktiivillä vahvistetaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevat säännöt.

Perustelu

Direktiivin soveltamisalan laajentaminen koskemaan vahingon selvittelyä ja asiantuntijapalveluja antaa aihetta huoleen, koska se tuo vakuutusten myynnin alalle uuden joukon toimijoita, jotka eivät ammattinsa perusteella kuulu nyt säänneltävän alan piiriin.

Tarkistus  5

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 2 kohta – f alakohta

Komission teksti

Tarkistus

f) kun vakuutussopimuksen on tarkoitus tuottaa määräsuhteessa vuotuinen määrä, vuotuisen vakuutusmaksun arvo ei ole suurempi kuin 600 euroa.

f) kun vakuutussopimuksen on tarkoitus tuottaa määräsuhteessa vuotuinen määrä, vuotuisen vakuutusmaksun arvo ei ole suurempi kuin 600 euroa.

 

EVLEV tarkistaa edellä 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetun määrän määräajoin Eurostatin julkaisemassa Euroopan kuluttajahintaindeksissä tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon. Ensimmäinen tarkistus tehdään viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen seuraavat tarkistukset viiden vuoden välein.

 

EVLEV laatii luonnokset sääntelystandardeiksi, joilla 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettua peruseuromäärää tarkistetaan Euroopan kuluttajahintaindeksissä tämän direktiivin voimaantulon ja ensimmäisen tarkistuspäivän tai viimeisimmän tarkistuspäivän ja uuden tarkistuspäivän välisenä aikana tapahtuneen prosentuaalisen muutoksen verran ja pyöristämällä se ylöspäin lähimpään euroon.

 

EVLEV toimittaa kyseiset sääntelystandardien luonnokset komissiolle viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen seuraavat tarkistukset viiden vuoden välein.

 

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

Tarkistus  6

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. ’vakuutusedustuksella’ neuvontaa, ehdottamista tai muuta vakuutussopimusten tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa, tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista vakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa sekä vahinkojen ammattimaista hallinnointia ja vahingon selvittelyä. Näitä toimintoja pidetään vakuutusedustuksena myös silloin, kun niitä harjoittaa vakuutusyritys ilman vakuutusedustajaa.

3. ’vakuutusedustuksella’ neuvontaa, ehdottamista tai muuta vakuutussopimusten tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa, tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista vakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa. Näitä toimintoja pidetään vakuutusedustuksena myös silloin, kun niitä harjoittaa vakuutusyritys ilman vakuutusedustajaa. Vakuutustuotteita ja -hintoja koskevien tietojen vertailua kaupallisin perustein verkkosivustolla on pidettävä vakuutusedustuksena.

Perustelu

On tehtävä selväksi, että tämä kohta koskee vakuutusvertailusivustoja.

Tarkistus  7

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 6 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

6 a. Sen takaamiseksi, että sovelletaan samaa suojelun tasoa ja että kuluttajat hyötyvät samantasoisista vaatimuksista, on tärkeää, että tässä direktiivissä edistetään yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia ja yhtäläisiin edellytyksiin perustuvaa kilpailua edustajien välillä, riippumatta siitä, ovatko ne sidoksissa vakuutusyhtiöön. Kuluttajat hyötyvät tilanteesta, jossa vakuutustuotteita edustetaan eri kanavien ja edustajien välityksellä sekä toteuttaen eri yhteistyömuotoja vakuutusyhtiöiden kanssa edellyttäen, että niiden on noudatettava samoja kuluttajansuojaa koskevia sääntöjä. On tärkeää, että jäsenvaltiot ottavat nämä seikat huomioon pannessaan täytäntöön tätä direktiiviä.

Tarkistus  8

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 8 kohta

Komission teksti

Tarkistus

sidoksissa olevalla vakuutusedustajalla henkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustusta yhden tai usean vakuutusyrityksen tai ‑edustajan nimissä ja lukuun ja jonka toiminta tapahtuu täysin kyseisten vakuutusyritysten tai -edustajien vastuulla edellyttäen, että vakuutusedustajat, joiden vastuulla kyseinen henkilö toimii, eivät itse toimi toisen vakuutusyrityksen tai ‑edustajan vastuulla;

’sidoksissa olevalla vakuutusedustajalla’ henkilöä, joka harjoittaa vakuutusedustusta yhden tai usean vakuutusyrityksen tai ‑edustajan nimissä ja lukuun ja jonka toiminta tapahtuu täysin kyseisten vakuutusyritysten tai -edustajien vastuulla;

Perustelu

Vakuutusedustaja on sidoksissa riippumatta sen tahon kapasiteetista, johon se on sidoksissa.

Termiä on myös virtaviivaistettava aiemmassa lainsäädännössä annettuun määritelmään nähden, kuten ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asunto‑omaisuutta koskevista luottosopimuksista (COM(2011)0142 final) ehdotetussa sanamuodossa.

Tarkistus  9

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 9 kohta

Komission teksti

Tarkistus

9. ’neuvonnalla’ suositusten antamista asiakkaalle, joko asiakkaan pyynnöstä tai vakuutusyrityksen tai -edustajan aloitteesta;

9. ’neuvonnalla’ henkilökohtaisten suositusten antamista asiakkaalle, joko asiakkaan pyynnöstä tai vakuutusyrityksen tai -edustajan aloitteesta;

Perustelu

Mukauttaminen asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia koskevassa direktiivissä ja rahoitusmarkkinadirektiivissä käytettyyn määritelmään. Tarkoituksena on myös tehdä ero tietojen ja neuvonnan välillä.

Tarkistus  10

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 10 kohta

Komission teksti

Tarkistus

10. ’ehdollisella provisiolla’ provision muodossa olevaa korvausta, jos maksettava määrä perustuu vakuutusedustajan kyseiselle vakuutuksenantajalle hankkimaan vakuutustoimintaan liittyvien sovittujen tavoitteiden saavuttamiseen;

10. ’ehdollisella provisiolla’ provision muodossa olevaa korvausta, joka perustuu vakuutusedustajan vakuutuksenantajalle hankkiman vakuutustoiminnan laajuuteen liittyvien ennalta sovittujen tavoitteiden tai kynnysarvojen saavuttamiseen;

Tarkistus  11

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 19 kohta

Komission teksti

Tarkistus

19. ’sitomiskäytännöllä’ yhden tai useamman oheispalvelun tarjoamista vakuutuspalvelun tai -tuotteen kanssa paketissa, jos kyseistä vakuutuspalvelua tai -tuotetta ei tarjota asiakkaalle erikseen;

Poistetaan.

Tarkistus  12

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 20 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

20 a. ’tuotteella’ vakuutussopimusta, joka kattaa yhden tai useampia riskejä.

Tarkistus  13

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 1 kohta – 3 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja toimii vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai toisen rekisteröidyn vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan vastuulla, kyseinen toinen edustaja tai yritys on vastuussa sen varmistamisesta, että edustaja täyttää tässä direktiivissä vahvistetut rekisteröinnin edellytykset. Jäsenvaltion on tällaisessa tapauksessa ilmoitettava vastuun hyväksyvälle henkilölle tai yksikölle tämän artiklan 7 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetuista seikoista, ja kyseisen henkilön tai yksikön on tämän jälkeen varmistuttava tämän artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetusta seikasta. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että edustajasta vastuun ottavan henkilön tai yksikön on rekisteröitävä edustaja.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja toimii vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai toisen rekisteröidyn vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan vastuulla, kyseisen vakuutusedustajan ei edellytetä antavan toimivaltaiselle viranomaiselle 3 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja tietoja, ja vastuussa olevan vakuutusyksikön on varmistettava, että vakuutusedustaja täyttää rekisteröinnin edellytykset sekä muut tässä direktiivissä vahvistetut säännökset. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että edustajasta vastuun ottavan henkilön tai yksikön on rekisteröitävä edustaja.

Tarkistus  14

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 5 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät toimivaltaiset viranomaiset rekisteröi vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaa, jolleivät ne ole vakuuttuneet, että edustaja täyttää 8 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät toimivaltaiset viranomaiset rekisteröi vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaa, jolleivät ne ole vakuuttuneet, että edustaja täyttää 8 artiklassa vahvistetut vaatimukset tai että jokin muu edustaja tai yritys vastaa sen varmistamisesta, että edustaja täyttää mainitut vaatimukset 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan mukaisesti.

Tarkistus  15

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 5 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

5 a. Rekisteröidyt vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat voivat aloittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustustoiminnan ja harjoittaa sitä unionissa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

Tarkistus  16

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 7 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a) niiden osakkeenomistajien tai jäsenten tunnistetietojen ilmoittaminen toimivaltaisille viranomaisille, jotka omistavat edustajasta yli 10 prosentin osuuden, riippumatta siitä, onko kyse luonnollisista henkilöistä vai oikeushenkilöistä, ja tiedot näiden osuuksien suuruudesta;

a) sidoksissa olevat edustajat; ja

Tarkistus  17

Ehdotus direktiiviksi

3 artikla – 7 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

b) niiden henkilöiden tunnistetietojen ilmoittaminen toimivaltaisille viranomaisille, joilla on läheiset sidokset vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan;

b) edustajat siinä tapauksessa, että toinen vakuutusyksikkö vastaa sen varmistamisesta, että edustaja täyttää mainitut vaatimukset 3 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan mukaisesti.

 

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset edellyttävät, että vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajat, joihin sovelletaan 3 artiklan 7 kohtaa, ilmoittavat niille ilman aiheetonta viivytystä, mikäli 3 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti annetut tiedot muuttuvat.

Tarkistus  18

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla

Komission teksti

Tarkistus

4 artikla

Poistetaan.

Ilmoitusmenettely sivutoimisen vakuutusedustuksen tarjontaa, vahinkojen ammattimaista hallinnointia taikka vahingon arviointia koskevia palveluja varten

 

1. Edellä 3 artiklassa vahvistettuja rekisteröinnin edellytyksiä ei sovelleta vakuutusedustajiin, jotka harjoittavat vakuutusedustusta sivutoimisesti, edellyttäen että toiminta täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

 

a) vakuutusedustajan pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus;

 

b) vakuutusedustaja edustaa ainoastaan tiettyjä vakuutustuotteita, jotka täydentävät jotain tuotetta tai palvelua, ja mainitsee ne selkeästi ilmoituksessaan;

 

c) vakuutustuote ei kata henkivakuutus- tai vastuuriskejä, paitsi jos vakuutusturva on liitännäinen pääasialliseen vakuutusturvaan nähden.

 

2. Edellä 3 artiklassa vahvistettuja rekisteröinnin edellytyksiä ei sovelleta vakuutusedustajiin, joiden ainoana toimintana ovat vahinkojen ammattimainen hallinnointi tai vahingon arviointia koskevat palvelut.

 

3. Kaikkien vakuutusedustajien, joihin sovelletaan tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa, on toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitus, jolla ne toimittavat toimivaltaiselle viranomaiselle tunnistetietonsa, osoitteensa ja harjoittamansa ammatillisen toiminnan.

 

4. Edustajiin, joihin sovelletaan tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa, sovelletaan tämän direktiivin I, III, IV, V, VIII ja IX luvun sekä 15 ja 16 artiklan säännöksiä.

 

Perustelu

Edustajat olisi periaatteessa rekisteröitävä, ja olisi vältettävä rekisteröimisen ja rekisteröimättä jättämisen välimuotoja. On myös vaikea havaita, että menettely johtaisi minkäänlaiseen todelliseen yksinkertaistamiseen kyseisten yhtiöiden kannalta, ottaen huomioon, että 8 artiklan mukaiset vaatimukset on täytettävä.

Tarkistus  19

Ehdotus direktiiviksi

6 artikla – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

1 a. Vakuutusedustaja toimii sijoittautumisvapauden nojalla, jos se harjoittaa toimintaansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa määrittelemättömän ajan ja kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan pysyvän liikepaikan kautta.

Tarkistus  20

Ehdotus direktiiviksi

6 artikla – 4 kohta – 4 a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

Rekisteröity vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja harjoittaa vakuutusedustustoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, jos

 

a) se harjoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustusta sellaisen vakuutuksenottajan kanssa tai sellaista vakuutuksenottajaa varten, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, joka on eri kuin edustajan kotijäsenvaltio;

 

b) riski, jonka varalta vakuutus otetaan, sijaitsee jäsenvaltiossa, joka on eri kuin edustajan kotijäsenvaltio;

 

c) sen on noudatettava 1 ja 4 kohtaa.

Tarkistus  21

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jos vakuutusedustajan ensisijainen liiketoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sopia kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, että se toimii kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tapaan tämän direktiivin VI, VII ja VIII luvussa vahvistettujen velvoitteiden osalta. Jos tällainen sopimus tehdään, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta vakuutusedustajalle ja EVLEV:lle viipymättä.

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että

 

a) vakuutusedustajan, joka on oikeushenkilö, päätoimipaikan on oltava samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräisen kotipaikan, ja sen on tosiasiallisesti toimittava siellä;

 

b) vakuutusedustajalla, joka ei ole oikeushenkilö, tai vakuutusedustajalla, joka on oikeushenkilö mutta jolla ei kansallisen lainsäädännön mukaisesti ole sääntömääräistä kotipaikkaa, on päätoimipaikka siinä jäsenvaltiossa, jossa se tosiasiassa toimii.

 

Jos vakuutusedustajan ensisijainen liiketoimipaikka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi sopia kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, että se toimii kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tapaan tämän direktiivin VI, VII ja VIII luvussa vahvistettujen velvoitteiden osalta. Jos tällainen sopimus tehdään, kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiasta vakuutusedustajalle ja EVLEV:lle viipymättä.

Tarkistus  22

Ehdotus direktiiviksi

7 artikla – 3 kohta – johdantokappale

Komission teksti

Tarkistus

3. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on perusteet uskoa, että sen alueella palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla toimiva vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja rikkoo tässä direktiivissä vahvistettuja velvoitteita itse tai toimipaikan välityksellä, sen on ilmoitettava tällaiset tiedot kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet. Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta toimii edelleen tavalla, joka on selvästi vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajien etujen vastainen tai haittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden asianmukaista toimintaa, vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:

3. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on perusteet uskoa, että sen alueella palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla toimiva vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja rikkoo tässä direktiivissä vahvistettuja velvoitteita itse tai toimipaikan välityksellä, ja jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla ei ole tämän direktiivin nojalla valtuuksia toteuttaa toimia tällaisen rikkomisen johdosta, sen on ilmoitettava tällaiset tiedot kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet. Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimenpiteistä huolimatta toimii edelleen tavalla, joka on selvästi vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajien etujen vastainen tai haittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinoiden asianmukaista toimintaa, vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajaan sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:

Tarkistus  23

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla – 1 kohta – 3 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltiot voivat mukauttaa tietoja ja taitoja koskevia vaatimuksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien erityisen toiminnan ja edustettujen tuotteiden perusteella, erityisesti jos edustajan pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus. Tässä tapauksessa asianomainen voi harjoittaa vakuutusedustajan toimintaa ainoastaan siinä tapauksessa, että tämän artiklan edellytykset täyttävä vakuutusedustaja tai jokin vakuutusyritys on ottanut täyden vastuun edustajan toimista. Jäsenvaltiot voivat säätää, että vakuutusyrityksen tai ‑edustajan on tarkistettava 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, vastaavatko vakuutusedustajien tiedot ja taidot tämän kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimuksia, ja annettava tarvittaessa koulutus, joka on näiden vakuutusedustajien tarjoamia tuotteita koskevien vaatimusten mukainen.

Jäsenvaltiot mukauttavat tietoja ja taitoja koskevia vaatimuksia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien erityisen toiminnan ja edustettujen tuotteiden perusteella, erityisesti jos edustajan pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus.

 

Tämän artiklan mukaisia koulutus- ja seurantavaatimuksia ei pitäisi suoraan soveltaa sellaisiin edustajiin, jotka harjoittavat vakuutusedustusta sivutoimisesti, vaan sellaisiin vakuutusyrityksiin tai muihin edustajiin, joiden vastuunalaisina ne toimivat ja jotka täyttävät itse nämä velvoitteet.

 

Jäsenvaltiot voivat säätää, että vakuutusyrityksen tai -edustajan on tarkistettava 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, että vakuutusedustajien tiedot ja taidot vastaavat tämän kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimuksia, ja annettava vakuutusedustajille tarvittaessa koulutusta, joka on näiden myymiä tuotteita koskevien vaatimusten mukaista.

Perustelu

Ammatillisten vaatimusten muuttuessa vakuutusyhtiö, joka myöntää vakuutuksen, ottaa täyden vastuun edustajan toiminnasta samoin kuin sivutoimisen edustajan koulutuksesta ja seurannasta.

Tarkistus  24

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava ammatillisesta virheestä aiheutuvan korvausvastuun kattamiseksi koko unionin alueella voimassa oleva ammatillinen vastuuvakuutus tai muu vastaava vakuus, jonka määrä on vähintään 1 120 000 euroa kutakin vahinkoa kohden ja yhteensä 1 680 000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden, jollei vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai muu yritys, jonka puolesta vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja toimii tai on valtuutettu toimimaan, jo ole myöntänyt sille tällaista vakuutusta tai vastaavanlaista vakuutta, tai jollei tämä yritys ole ottanut täyttä vastuuta edustajan toimista.

3. Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajalla on oltava ammatillinen vastuuvakuutus tai sen on annettava muu vastaava vakuus, joka liittyy

 

– niiden harjoittaman edustustoiminnan laajuuteen;

 

– siihen, onko vakuutusedustus niiden pääasiallista liiketoimintaa; ja

 

– niiden edustamien tuotteiden monimutkaisuuteen.

 

Sen on katettava koko unionin alue ja annettava vakuus, joka kattaa ammatillisesta virheestä aiheutuvan korvausvastuun ja jonka määrä on vähintään 1 120 000 euroa kutakin vahinkoa kohden ja yhteensä 1 680 000 euroa kaikkien vahinkojen osalta vuotta kohden, jollei vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai muu yritys, jonka puolesta vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja toimii tai on valtuutettu toimimaan, jo ole myöntänyt sille tällaista vakuutusta tai vastaavanlaista vakuutta, tai jollei tämä yritys ole ottanut täyttä vastuuta edustajan toimista.

Perustelu

Vakuutustuotteiden monitahoisen luonteen ja edustajien vastuuvakuutuksen välillä olisi noudatettava tietynasteista oikeasuhteisuutta. Sana "guarantee" (vakuus) on varsin kapea‑alainen oikeudellinen termi, jota olisi muutettava siten, että se kattaa vastaavat välineet ja mahdollistaa esimerkiksi vakuuksien antamisen (saksankielinen termi "Bürgschaft").

Tarkistus  25

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla – 7 kohta – 2 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

EVLEV laatii sääntelystandardien luonnokset, joilla 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua peruseuromäärää tarkistetaan Euroopan kuluttajahintaindeksissä tämän direktiivin voimaantulon ja ensimmäisen tarkistuspäivän tai viimeisimmän tarkistuspäivän ja uuden tarkistuspäivän välisenä aikana tapahtuneen prosentuaalisen muutoksen verran ja pyöristämällä se ylöspäin lähimpään euroon.

Poistetaan.

Perustelu

Ottaen huomioon kansallisten markkinoiden toisistaan suuresti eroavat ominaispiirteet on täysin asianmukaista, että ammatillisia normeja koskeva vaatimustaso vahvistetaan kotijäsenvaltioissa.

Tarkistus  26

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla – 7 kohta – 3 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

EVLEV toimittaa kyseiset sääntelystandardien luonnokset komissiolle viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulon jälkeen ja sen jälkeen seuraavat tarkistukset viiden vuoden välein.

Poistetaan.

Perustelu

Tämä tarkistus on luettava yhdessä muiden Harbourin 8 artiklaan esittämien tarkistusten kanssa.

Tarkistus  27

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla – 7 kohta – 4 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

Poistetaan.

Perustelu

Tämä tarkistus on luettava yhdessä muiden Harbourin 8 artiklaan esittämien tarkistusten kanssa.

Tarkistus  28

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla – 8 kohta

Komission teksti

Tarkistus

8. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 33 artiklan mukaisesti. Näillä delegoiduilla säädöksillä täsmennetään

Poistetaan.

a) tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu, vakuutusedustusta asiakkailleen tarjoavan edustajan riittävien tietojen ja taitojen käsite;

 

b) tarkoituksenmukaiset perusteet, joilla erityisesti määritellään vakuutusedustusta harjoitettaessa vaadittu ammattipätevyyden, kokemuksen ja taitojen taso;

 

c) mitä toimia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien voidaan kohtuudella odottaa toteuttavan päivittääkseen tietonsa ja taitonsa siten, että ne kehittävät ammattitaitoaan jatkuvasti ylläpitääkseen riittävää suoritustasoa.

 

Tarkistus  29

Ehdotus direktiiviksi

10 artikla – 3 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

3 a. Edellä 3 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia on käytettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja niihin on kuuluttava vähintään oikeus

 

a) saada tutustua kaikkiin asiakirjoihin, joilla on merkitystä valvontatehtävien suorittamisen kannalta, niiden muodosta riippumatta ja saada jäljennös niistä;

 

b) vaatia tietoja kaikilta henkilöiltä ja tarvittaessa kutsua henkilö kuultavaksi tietojen saamiseksi;

 

c) tehdä tarkastuksia paikalla;

 

d) harjoittaa haamuasiointia;

 

e) vaatia ammattitoiminnan väliaikaista kieltämistä;

 

f) vaatia vakuutusyrityksiltä tietojen antamista;

 

g) panna vireille rikosoikeudenkäynti;

 

h) sallia tilintarkastajien tai asiantuntijoiden suorittamat tarkastukset ja tutkinnat.

Perustelu

Toimivaltaisten viranomaisten toimivaltuudet olisi kuvattava paremmin, jotta varmistetaan, että kaikissa jäsenvaltioissa toimivaltaisilla viranomaisilla on direktiivissä säädettyjen velvollisuuksiensa hoitamiseen tarvittavat valtuudet.

Tarkistus  30

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 1 kohta – johdantokappale

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisten, tehokkaiden, puolueettomien ja riippumattomien valitus- ja oikaisumenettelyjen käyttöönotto vakuutusedustajien ja asiakkaiden sekä vakuutusyritysten ja asiakkaiden välisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella soveltuvin osin käyttäen jo olemassa olevia elimiä. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että kaikki vakuutusyritykset ja -edustajat osallistuvat menettelyihin riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella, kun seuraavat edellytykset täyttävät:

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisten, tehokkaiden, puolueettomien ja riippumattomien valitus- ja oikaisumenettelyjen käyttöönotto vakuutusedustajien ja asiakkaiden sekä vakuutusyritysten ja asiakkaiden välisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella soveltuvin osin käyttäen jo olemassa olevia elimiä.

Perustelu

Ehdotuksessa heikennettäisiin oleellisesti kuluttajansuojaa, jos siinä edellytettäisiin, että vaihtoehtoisten riidanratkaisuelimien päätökset eivät sido yrityksiä. Jos yrityksellä ei ole sitovuudesta koituvaa riskiä, kannustimet sovitteluratkaisuun pyrkimiseksi vähenevät merkittävästi. Näissä tarkistuksissa ehdotetaan, että kaikki vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevat 13 artiklan vaatimukset poistetaan. Näin taataan jäsenvaltioille joustavuus hyväksyä vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevia järjestelyjä, jotka soveltuvat niiden markkinoiden ja oikeusjärjestelmän ominaispiirteisiin.

Tarkistus  31

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 1 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a) menettelyt johtavat päätöksiin, jotka eivät ole sitovia;

Poistetaan.

Perustelu

Tämä tarkistus on luettava yhdessä muiden Harbourin 13 artiklaan esittämien tarkistusten kanssa.

Tarkistus  32

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

a a) Kun asiakas käynnistää vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, vakuutusedustajaa tai ‑yritystä vastaan riidasta, joka koskee tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia ja velvollisuuksia, vakuutusedustajan tai ‑yrityksen on osallistuttava kyseiseen menettelyyn.

 

Tämän direktiivin soveltamista varten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja edellä mainitusta tuomioistuinlaitoksen ulkopuolisesta valitus- ja oikaisumenettelystä vastaavien yksikköjen kanssa voimassa olevien EU:n direktiivien ja asetusten sallimissa rajoissa.

Tarkistus  33

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 1 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

b) vanhentumisaika kanteen nostamiseksi tuomioistuimessa ei kulu vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn keston aikana;

Poistetaan.

Perustelu

Tämä tarkistus on luettava yhdessä muiden Harbourin 13 artiklaan esittämien tarkistusten kanssa.

Tarkistus  34

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 1 kohta – c alakohta

Komission teksti

Tarkistus

c) vaateen vanhentumisaika ei kulu menettelyn aikana;

Poistetaan.

Perustelu

Tämä tarkistus on luettava yhdessä muiden Harbourin 13 artiklaan esittämien tarkistusten kanssa.

Tarkistus  35

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 1 kohta – d alakohta

Komission teksti

Tarkistus

d) menettely on veloitukseton tai kohtuullisen hintainen;

Poistetaan.

Perustelu

Tämä tarkistus on luettava yhdessä muiden Harbourin 13 artiklaan esittämien tarkistusten kanssa.

Tarkistus  36

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 1 kohta – e alakohta

Komission teksti

Tarkistus

e) sähköiset keinot eivät ole osapuolille ainoa keino päästä menettelyn piiriin; ja

Poistetaan.

Perustelu

Tämä tarkistus on luettava yhdessä muiden Harbourin 13 artiklaan esittämien tarkistusten kanssa.

Tarkistus  37

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 1 kohta – f alakohta

Komission teksti

Tarkistus

f) välitoimet ovat mahdollisia poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa ne ovat välttämättömiä tilanteen kiireellisyyden vuoksi.

Poistetaan.

Perustelu

Tämä tarkistus on luettava yhdessä muiden Harbourin 13 artiklaan esittämien tarkistusten kanssa.

Tarkistus  38

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä elimet tekevät yhteistyötä rajat ylittävien riitojen ratkaisemisessa.

2. Kuluttajan ja yrityksen välisissä liiketoimissa kyseisten elinten on noudatettava kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta annettua direktiiviä 2013/…/EU.

 

 

Perustelu

Edustajia ja vakuutusyrityksiä sekä asiakkaita varten on luotava oikaisumenettelyjä riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella. Tämä säännös olisi yhdenmukainen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta laadittavaa direktiiviä koskevien viimeaikaisten aloitteiden kanssa.

Tarkistus  39

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

2 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet vakuutusedustajat tiedottavat kuluttajille niiden vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten nimistä, osoitteista ja verkkosivustojen osoitteista, joiden puoleen he voivat kääntyä ja jotka ovat toimivaltaisia käsittelemään niiden ja kuluttajien välisiä mahdollisia riita-asioita.

Tarkistus  40

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 2 b kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

2 b. Unionissa verkkomyyntiä ja rajat ylittävää verkkomyyntiä harjoittavien vakuutusedustajien on ilmoitettava kuluttajille verkkovälitteistä riidanratkaisua koskevasta foorumista tapauksen mukaan ja annettava sähköpostiosoitteensa. Tiedot on esitettävä helposti, suoraan, näkyvästi ja pysyvästi saatavilla olevalla tavalla vakuutusedustajan verkkosivustolla, ja jos tarjous on tehty sähköpostin tai muun sähköisessä muodossa toimitetun tekstiviestin kautta, tiedot on esitettävä kyseisessä viestissä. Tietoihin on sisällyttävä sähköinen linkki verkkovälitteistä riidanratkaisua koskevan foorumin kotisivulle. Vakuutusedustajien on ilmoitettava kuluttajille verkkovälitteistä riidanratkaisua koskevasta foorumista myös silloin, kun kuluttaja jättää valituksen vakuutusedustajalle, vakuutusedustajan hoitamaan kuluttajien valitusten käsittelyjärjestelmään tai yrityksen kuluttaja-asiamiehelle.

Tarkistus  41

Ehdotus direktiiviksi

14 artikla

Komission teksti

Tarkistus

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutus yritykset ja ‑edustajat käyttävät ainoastaan rekisteröityjen vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai henkilöiden, jotka ovat täyttäneet 4 artiklassa tarkoitetun ilmoitusmenettelyn, tuottamia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuspalveluja.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutus yritykset ja ‑edustajat käyttävät ainoastaan rekisteröityjen vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai henkilöiden, jotka ovat täyttäneet 4 artiklassa tarkoitetun ilmoitusmenettelyn, tuottamia vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuspalveluja. Jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, unioniin sijoittautuneiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien käyttäessä unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajien palveluja, unionin ulkopuolelle sijoittautuneen edustajan tai yrityksen ei tarvitse olla rekisteröity jäsenvaltiossa.

Perustelu

Maantieteellinen soveltamisala tehdään selkeämmäksi, jotta varmistetaan, että EU:ssa rekisteröidyt edustajat voivat kuitenkin työskennellä EU:n ulkopuolelle sijoittautuneiden edustajien kanssa.

Tarkistus  42

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

1 a. Vakuutusedustajan katsotaan antaneen neuvoja riippumattomasti vain siinä tapauksessa, että edustaja on näin todennut antaessaan tietoja asiakkaalle.

Perustelu

Viimeinen kohta on lisätty sen selventämiseksi, että ”sitoutumattomien” edustajien ei pitäisi sinänsä katsoa tarjoavan neuvoja riippumattomasti.

Tarkistus  43

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 kohta – c alakohta – i alakohta

Komission teksti

Tarkistus

i) antaako se neuvontaa tasapuolisen analyysin perusteella; tai

i) antaako se neuvontaa tasapuolisen ja henkilökohtaisen analyysin perusteella; tai

Perustelu

Kuluttajilla on oltava luotettavat tiedot, mitä tulee heidän saamiinsa neuvoihin.

Tarkistus  44

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 kohta – c alakohta – iii alakohta

Komission teksti

Tarkistus

iii) että se ei sopimusvelvoitteen nojalla ole velvollinen toimimaan vakuutusedustusalalla yksinomaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen kanssa ja että se ei anna neuvontaa tasapuolisen analyysin perusteella. Tällöin sen on ilmoitettava niiden vakuutusyritysten nimet, joiden kanssa se saa työskennellä ja työskentelee;

iii) että se ei sopimusvelvoitteen nojalla ole velvollinen toimimaan vakuutusedustusalalla yksinomaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen kanssa ja että se ei anna neuvontaa tasapuolisen ja henkilökohtaisen analyysin perusteella. Tällöin sen on ilmoitettava niiden vakuutusyritysten nimet, joiden kanssa se saa työskennellä ja työskentelee;

Tarkistus  45

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 kohta – d alakohta

Komission teksti

Tarkistus

d) minkä luonteisen korvauksen se saa vakuutussopimuksen osalta;

Poistetaan.

Perustelu

Kohta vaikuttaa olevan päällekkäinen e kohdan kanssa.

Tarkistus  46

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 kohta – f alakohta

Komission teksti

Tarkistus

f) jos edustaja saa minkä tahansa tyyppisen palkkion tai provision, tarjottaviin tai harkittaviin vakuutustuotteisiin liittyvän korvauksen koko määrä tai, jos tarkkaa määrää ei pystytä kertomaan, kaikkien palkkioiden tai provisioiden taikka niiden yhdistelmän laskentaperusta;

f) jos edustaja saa vakuutussopimuksesta minkä tahansa tyyppisen korvauksen, tarjottaviin tai harkittaviin vakuutustuotteisiin liittyvän korvauksen koko määrä tai, jos tarkkaa määrää ei pystytä kertomaan, kaikkien korvausten laskentaperusta kuluttajan pyynnöstä;

Perustelu

Ehdotetulla tarkistuksella varmistetaan palkkioita koskevien täydellisten tietojen kertominen asiakkaille.

Tarkistus  47

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 kohta – g alakohta

Komission teksti

Tarkistus

g) jos provision suuruus riippuu siitä, saavutetaanko vakuutusedustajan kyseiselle vakuutuksenantajalle hankkimaan vakuutustoimintaan liittyvät sovitut tavoitteet tai kynnysarvot, on ilmoitettava kyseiset tavoitteet tai kynnysarvot sekä niiden saavuttamisesta maksettavat määrät.

g) kerrottava asiakkaalle hänen oikeudestaan pyytää f alakohdassa tarkoitetut tiedot.

Perustelu

Tuotteiden myyntiä koskevat tavoitteet ja kynnysarvot ovat suorassa eturistiriidassa kuluttajien etujen mukaisesti toimimisen kanssa.

Tarkistus  48

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan f alakohdassa säädetään, viiden vuoden ajan tämän direktiivin voimaantulopäivästä edustajan, joka edustaa muita vakuutussopimuksia kuin direktiivin 2002/83/EY liitteessä I olevassa missä tahansa luokassa täsmennettyjä sopimuksia, on ennen tällaisen vakuutussopimuksen tekemistä, jos edustaja saa korvauksen palkkiona tai provisiona,

Poistetaan.

a) kerrottava asiakkaalle palkkion tai provision suuruus tai, jos tarkkaa määrää ei pystytä kertomaan, palkkion tai provision taikka niiden yhdistelmän laskentaperusta, jos asiakas niin pyytää;

 

b) kerrottava asiakkaalle hänen oikeudestaan pyytää a alakohdassa tarkoitetut tiedot.

 

Perustelu

Viittaamme erityisesti siihen, miten muiden kuin vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden luokittelua on säännelty, ja pyydämme tarkistuksen poistamista, koska tällaiset tuotteet eivät sisällä minkäänlaista investointielementtiä, eivätkä palkkiot vaikuta millään tavoin suoritukseen.

Tarkistus  49

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 4 kohta

Komission teksti

Tarkistus

4. Jos asiakas maksaa vakuutussopimuksen perusteella maksuja vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen, vakuutusyrityksen tai ‑edustajan on myös kerrottava tämän artiklan mukaiset tiedot kustakin tällaisesta maksusta.

4. Jos asiakas maksaa vakuutussopimuksen perusteella maksuja vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen, vakuutusyrityksen tai ‑edustajan on myös kerrottava tämän artiklan mukaiset tiedot kustakin tällaisesta maksusta, lukuun ottamatta tapauksia, joissa säännöllisestä täsmälleen samansuuruisesta kuukausittaisesta suoraveloituksesta on ennen sopimuksen allekirjoittamista annettu täydelliset tiedot, muun muassa tieto siitä, monenko kuukauden ajan suoraveloituksia tehdään.

Perustelu

Kun on kyse sopimuksessa sovituista säännöllisistä suoraveloituksista, joista kuluttaja on saanut kattavat tiedot, vakuutusyrityksille tai -edustajille olisi kohtuuton rasite, jos niiden olisi ilmoitettava kuluttajalle asiasta joka kerta tällaisen veloituksen tapahtuessa.

Tarkistus  50

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 5 kohta

Komission teksti

Tarkistus

5. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 33 artiklan mukaisesti. Näillä delegoiduilla säädöksillä täsmennetään

Poistetaan.

a) tarkoituksenmukaiset perusteet sen määrittämiseksi, miten edustajan saamasta korvauksesta – myös ehdollisesta provisiosta – on kerrottava asiakkaalle tämän artiklan 1 kohdan f ja g alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

 

b) tarkoituksenmukaiset perusteet erityisesti kaikkien palkkioiden tai provisioiden taikka niiden yhdistelmän laskentaperustan määrittämiseksi;

 

c) toimet, joita vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten voidaan kohtuudella odottaa toteuttavan esittääkseen saamiaan korvauksia koskevat tiedot asiakkailleen.

 

Perustelu

IMD II -direktiivissä olisi oltava selvä ja kattava tason 1 teksti vastoin sitä logiikkaa, jonka mukaan komissiolle annetaan delegoitua valtaa.

Tarkistus  51

Ehdotus direktiiviksi

18 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on mukautettava suhteessa ehdotetun vakuutustuotteen monitahoisuuteen ja asiakkaalle aiheutuvaan taloudelliseen riskiin.

2. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on mukautettava suhteessa ehdotetun vakuutustuotteen monitahoisuuteen ja asiakkaalle aiheutuvaan taloudelliseen riskiin sekä jakelukanavaan.

Tarkistus  52

Ehdotus direktiiviksi

18 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. Kun vakuutusedustaja tai -yritys ilmoittaa asiakkaalle antavansa tasapuoliseen analyysiin perustuvaa neuvontaa, neuvonnan on pohjauduttava riittävän monien markkinoilla tarjolla olevien vakuutussopimusten analyysiin, jotta se pystyy suosittelemaan asiakkaalle ammatillisten kriteerien pohjalta vakuutussopimusta, joka täyttäisi asianmukaisesti asiakkaan tarpeet.

3. Kun vakuutusedustaja tai -yritys ilmoittaa asiakkaalle antavansa tasapuoliseen analyysiin perustuvaa neuvontaa, neuvonnan on pohjauduttava analyysiin, joka koskee merkittävää ja riittävää määrää vakuutussopimuksia. Vakuutusedustajien on myös hankittava näitä sopimuksia merkittävältä ja riittävältä määrältä markkinoilla tarjolla olevia vakuutuksenantajia, jotta se pystyy suosittelemaan asiakkaalle ammatillisten kriteerien pohjalta vakuutussopimusta, joka täyttäisi asianmukaisesti asiakkaan tarpeet.

Perustelu

Jotta vältytään tapauksilta, joissa on tarkasteltu ja ehdotettu vain yhden vakuutuksenantajan sopimuksia, olisi edellytettävä useamman kuin yhden vakuutuksenantajan sopimusten analysointia.

Tarkistus  53

Ehdotus direktiiviksi

18 artikla – 4 kohta

Komission teksti

Tarkistus

4. Ennen vakuutussopimuksen tekemistä, riippumatta siitä, annetaanko neuvontaa vai ei, vakuutusedustajan tai -yrityksen on annettava asiakkaalle merkitykselliset tiedot vakuutustuotteesta ymmärrettävässä muodossa, jotta asiakas voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen, ja otettava samalla huomioon vakuutustuotteen monimutkaisuus ja asiakkaan tyyppi.

4. Ennen vakuutussopimuksen tekemistä, riippumatta siitä, annetaanko neuvontaa vai ei, vakuutusedustajan tai -yrityksen on annettava asiakkaalle merkitykselliset tiedot vakuutustuotteesta ymmärrettävässä muodossa, jotta asiakas voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen, ja otettava samalla huomioon vakuutustuotteen monimutkaisuus ja asiakkaan tyyppi. Tiedot on annettava vakiotietolomakkeella selvällä kielellä, ja niiden on sisällettävä keskeiset tiedot vakuutussopimuksesta.

Tarkistus  54

Ehdotus direktiiviksi

18 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

18 a artikla

 

Tätä artiklaa ei sovelleta henkilöön, joka tarjoaa vakuutusedustusta vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden myynnin yhteydessä

 

a) vakuutusedustajana;

 

b) vakuutusyrityksenä.

Perustelu

Vakuutusedustusta vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden myynnin yhteydessä tarkastellaan jo VII luvussa. Tätä koskevaa soveltuvuus- ja asianmukaisuustestiä sovelletaan ja tarkastellaan jo 25 artiklassa. Sääntöjä on näin ollen turha toistaa.

Tarkistus  55

Ehdotus direktiiviksi

19 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Edellä 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitettuja tietoja ei tarvitse antaa silloin, kun vakuutusedustaja tai -yritys edustaa suurten riskien vakuutuksia, kun jälleenvakuutusedustaja tai -yritys harjoittaa edustusta tai kun kyseessä ovat liitteessä täsmennetyt ammattimaiset asiakkaat.

(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)

Tarkistus  56

Ehdotus direktiiviksi

19 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

2 a. Jäsenvaltioiden, jotka pitävät voimassa tai ottavat käyttöön vakuutusedustajia koskevia tiukempia säännöksiä, on varmistettava, että säännöksissä noudatetaan yhtäläisiä toimintamahdollisuuksia koskevia periaatteita ja että niistä aiheutuva hallinnollinen taakka on oikeassa suhteessa kuluttajansuojan etuihin nähden.

Tarkistus  57

Ehdotus direktiiviksi

20 artikla – 7 kohta

Komission teksti

Tarkistus

7. Puhelinmyynnin osalta asiakkaalle etukäteen annettujen tietojen on oltava rahoituspalvelujen etämyyntiä kuluttajalle koskevien unionin sääntöjen mukaisia. Lisäksi tiedot on annettava asiakkaalle 1 tai 2 kohdan mukaisesti välittömästi vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen.

7. Puhelinmyynnin osalta asiakkaalle etukäteen annettujen tietojen on oltava rahoituspalvelujen etämyyntiä kuluttajalle koskevien unionin sääntöjen mukaisia. Kun 4 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset on täytetty, tiedot on lisäksi annettava asiakkaalle 1 tai 2 kohdan mukaisesti välittömästi vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen.

Perustelu

On kohtuullista kysyä asiakkaalta, haluavatko he tiedot paperilla vai sähköisesti sen sijaan, että puhelinmyyjä tekee päätöksen asiakkaan puolesta.

Tarkistus  58

Ehdotus direktiiviksi

21 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on sallittava niputuskäytännöt muttei sitomiskäytäntöjä.

1. Jäsenvaltioiden on sallittava niputuskäytännöt.

 

1 a. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset yhteistyössä EVLEV:n kanssa kieltävät tapauskohtaisesti tietyt sitomiskäytännöt, jos niiden voidaan osoittaa olevan haitallisia kuluttajille.

Perustelu

Kuluttajille aiheutuvista haitoista ei ole selkeää näyttöä, joka tukisi vakuutustuotteiden sitomiskäytäntöjen kieltoa, sillä ehdotukset eivät sisältyneet komission vakuutusedustusdirektiiviä koskeneeseen kuulemiseen ja vaikutustenarviointiin.

Tarkistus  59

Ehdotus direktiiviksi

21 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Jos vakuutuspalvelu tai -tuote tarjotaan yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa paketissa, vakuutusyrityksen tai tapauksen mukaan vakuutusedustajan on tarjottava ja ilmoitettava asiakkaalle, että paketin eri osat voidaan ostaa erikseen, ja annettava tiedot kuluista ja veloituksista, joita aiheutuu paketin kustakin siltä tai sen kautta erikseen ostettavasta osasta.

2. Jos vakuutus tarjotaan yhdessä toisen palvelun tai tuotteen kanssa paketissa, vakuutusyrityksen tai tapauksen mukaan vakuutusedustajan on ilmoitettava asiakkaalle siitä, voidaanko paketin eri osat ostaa erikseen, ja jos näin on, annettava tiedot kuluista ja veloituksista, joita aiheutuu paketin kustakin siltä tai sen kautta erikseen ostettavasta osasta.

Perustelu

Sanamuodolla yhtenäistetään ehdotus rahoitusmarkkinadirektiivin lähestymistavan kanssa.

Tarkistus  60

Ehdotus direktiiviksi

22 artikla – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

Direktiivin 23 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan myös vakuutusedustajiin ja ‑yrityksiin, jotka harjoittavat vakuutusedustusta kaikkien vakuutustuotteiden osalta.

Perustelu

Kuten MH:n 17 artiklaan esittämissä tarkistuksissa, korvauksia koskevilla tiedoilla on vähäinen merkitys eturistiriitoja tarkasteltaessa. Tällä laajennetaan 23 artiklassa esitetyt eturistiriitoja koskevat säännöt kaikkiin vakuutustuotteisiin.

Tarkistus  61

Ehdotus direktiiviksi

22 artikla – 1 b kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön tiukempia säännöksiä 21, 23, 24 ja 25 artiklassa tarkoitetuista asiakkaan suojaan liittyvistä vaatimuksista, kunhan kyseiset säännökset ovat unionin oikeuden mukaisia. EAMV:n ja EVLEV:n olisi tehtävä yhteistyötä, jotta vähittäismarkkinoille tarkoitettuihin sijoitustuotteisiin, joihin sovelletaan joko MiFID II -direktiiviä tai tätä direktiiviä ohjeiden välityksellä, saataisiin liiketoiminnan menettelytapasääntöjen osalta mahdollisimman paljon yhdenmukaisuutta.

Tarkistus  62

Ehdotus direktiiviksi

23 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutusedustajat ja -yritykset toteuttavat kaikki aiheelliset toimet havaitakseen itsensä, mukaan luettuina niiden johto, työntekijät ja sidoksissa olevat vakuutusedustajat tai muut niihin määräysvallan vuoksi suoraan tai epäsuorasti yhteydessä olevat henkilöt, ja asiakkaidensa väliset eturistiriidat tai asiakkaiden väliset eturistiriidat, joita syntyy vakuutusedustuksen harjoittamisen yhteydessä.

1. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutusedustajat ja -yritykset toteuttavat kaikki aiheelliset toimet havaitakseen, lieventääkseen, välttääkseen ja eliminoidakseen itsensä, mukaan luettuina niiden johto, työntekijät ja sidoksissa olevat vakuutusedustajat tai muut niihin määräysvallan vuoksi suoraan tai epäsuorasti yhteydessä olevat henkilöt, ja asiakkaidensa väliset eturistiriidat tai asiakkaiden väliset eturistiriidat, joita syntyy vakuutusedustuksen harjoittamisen yhteydessä.

Perustelu

On kohtuullista kysyä asiakkaalta, haluavatko he tiedot paperilla vai sähköisesti sen sijaan, että puhelinmyyntiä käyttävä vakuutusyritys tekee tämän päätöksen.

Tarkistus  63

Ehdotus direktiiviksi

23 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Vakuutusedustajan tai -yrityksen on selvästi ilmoitettava asiakkaalle eturistiriitojen yleinen luonne tai lähteet ennen kuin se alkaa suorittaa liiketoimia asiakkaan lukuun, jos vakuutusedustajan tai -yrityksen 15, 16 ja 17 artiklan mukaisesti soveltamat toimet eivät riittävällä tavalla pysty varmistamaan, että vältetään riski siitä, että eturistiriidat haittaavat asiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden etuja.

2. Vakuutusedustajan tai -yrityksen on pidettävä yllä ja käytettävä tehokkaita toiminnan järjestämiseen liittyviä ja hallinnollisia järjestelyjä, joiden avulla se voi ryhtyä kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin, jotta eturistiriidat eivät vaikuttaisi haitallisesti sen asiakkaiden etuihin.

 

Vakuutusedustajan tai -yrityksen on selvästi ilmoitettava asiakkaalle eturistiriitojen yleinen luonne ja lähteet sekä riskien lieventämiseksi toteutetut toimet, jos vakuutusedustajan tai -yrityksen soveltamat toimet eivät riittävällä tavalla pysty varmistamaan, että vältetään riski siitä, että eturistiriidat haittaavat asiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden etuja.

Tarkistus  64

Ehdotus direktiiviksi

23 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

2 a. Kyseiseen ilmoitukseen sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

 

a) se on tehtävä pysyvällä välineellä; ja

 

b) sen on oltava riittävän yksityiskohtainen, ottaen huomioon asiakkaan luonteen, jotta asiakas voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen palvelusta, jonka yhteydessä eturistiriitatilanne syntyy.

Perustelu

On olennaista, että vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden myyntiä koskevat säännökset ovat johdonmukaisia riippumatta siitä, ovatko tuotteet rahoitusvälineitä tai vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita. Tämä auttaa välttämään sekaannusta ja mahdollisten sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä samalla kun vahvistetaan vakuutuksenottajien suojaa. Tämän vuoksi on tärkeää, että IMD II: teksti vastaa MiFID:n tekstiä.

Tarkistus  65

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

1 a. Direktiivin 24 ja 25 artiklassa tarkoitettuja tietoja koskevien vaatimusten täytäntöönpanon on oltava oikeasuhteista, ja siinä on otettava huomioon, onko asiakas liitteessä I määritelty ammattimainen asiakas.

Perustelu

Direktiivin 24 artiklaan ehdotetuissa muutoksissa ohjataan näiden artiklojen soveltamista ammattimaiseen asiakkaaseen ja muilla tarkistuksilla pyritään saattamaan teksti yhdenmukaiseksi MiFID II:n nykyisen lähestymistavan kanssa.

Tarkistus  66

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 3 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a) vakuutusedustaja tai -yritys ja sen tarjoamat palvelut. Kun annetaan neuvontaa, on täsmennettävä, annetaanko neuvonta riippumattomasti ja perustuuko neuvonta laajaan vai rajoitetumpaan analyysiin markkinoista ja tarjoaako vakuutusedustaja tai -yritys asiakkaalle jatkuvaa arviointia asiakkaille suositellun vakuutustuotteen soveltuvuudesta asiakkaalle;

a) vakuutusedustaja tai -yritys ja sen tarjoamat palvelut. Kun annetaan neuvontaa, on täsmennettävä, annetaanko neuvonta riippumattomasti ja perustuuko neuvonta laajaan vai rajoitetumpaan analyysiin markkinoista ja tarjoaako vakuutusedustaja tai -yritys asiakkaalle jatkuvaa arviointia ja viimeisimpiä tietoja asiakkaille suositellun vakuutustuotteen soveltuvuudesta asiakkaalle;

Perustelu

Jatkuva arviointi, jolla tarkoitetaan toistuvaa pakollista neuvontaa vakuutustuotteesta ja sen soveltuvuudesta, on vaikea toteuttaa, kun taas viimeisimpien tietojen tarjoaminen tuotteesta tai palvelusta asiakkaan pyynnöstä on tarpeellinen palvelu.

Tarkistus  67

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 3 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

b) vakuutustuotteet ja ehdotetut sijoitusstrategiat. Tähän tulisi sisältyä asianmukaista neuvontaa ja varoituksia kyseisiin tuotteisiin tehtäviin sijoituksiin tai erityisiin sijoitusstrategioihin sisältyvistä riskeistä, ja

b) vakuutustuotteet ja ehdotetut sijoitusstrategiat. Tähän tulisi sisältyä asianmukaista neuvontaa ja varoituksia kyseisiin tuotteisiin tehtäviin sijoituksiin tai erityisiin sijoitusstrategioihin sisältyvistä riskeistä, muun muassa riskistä, että alkuperäiselle sijoitukselle ei ehkä saada tuottoa tai että alkuperäinen sijoitus menetetään, ja

Tarkistus  68

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 3 kohta – c alakohta

Komission teksti

Tarkistus

c) kulut ja liitännäiset veloitukset.

c) kulut ja liitännäiset veloitukset. Jos veloituksia tehdään useammin kuin kerran ja niiden määrät vaihtelevat, kustannuksista annetaan arvio, joka kattaa myös sen, milloin tällaisia veloituksia on odotettavissa.

Tarkistus  69

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 4 kohta

Komission teksti

Tarkistus

4. Tässä artiklassa tarkoitetut tiedot olisi annettava ymmärrettävässä muodossa siten, että asiakkaat tai potentiaaliset asiakkaat pääsevät kohtuulliseen käsitykseen tarjottavan tietyn vakuutustuotteen luonteesta ja tuotteeseen sisältyvistä riskeistä sekä voivat näin ollen tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen. Nämä tiedot voidaan esittää vakiomuotoisina.

4. Tässä artiklassa tarkoitetut tiedot olisi annettava ymmärrettävässä muodossa siten, että asiakkaat tai potentiaaliset asiakkaat pääsevät kohtuulliseen käsitykseen tarjottavan tietyn vakuutustuotetyypin luonteesta ja tuotteeseen sisältyvistä riskeistä sekä voivat näin ollen tehdä tietoon perustuvan sijoituspäätöksen. Nämä tiedot voidaan esittää vakiomuotoisina.

Perustelu

Yhdenmukaistetaan MiFID II:n sanamuodon kanssa.

Tarkistus  70

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 5 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a) vakuutusedustajan tai -yrityksen on arvioitava riittävän suuri määrä markkinoilla saatavilla olevia vakuutustuotteita. Vakuutustuotteiden olisi edustettava hajautetusti eri tyyppejä ja liikkeeseenlaskijoita tai tuotteiden tarjoajia, eivätkä ne saisi rajoittua sellaisten yhteisöjen liikkeeseenlaskemiin tai tarjoamiin vakuutustuotteisiin, joilla on läheiset yhteydet vakuutusedustajaan tai ‑yritykseen; ja

a) vakuutusedustajan tai -yrityksen on arvioitava joukko markkinoilla saatavilla olevia vakuutustuotteita. Vakuutustuotteiden olisi edustettava hajautetusti eri tyyppejä ja liikkeeseenlaskijoita tai tuotteiden tarjoajia, eivätkä ne saisi rajoittua sellaisten yhteisöjen liikkeeseenlaskemiin tai tarjoamiin vakuutustuotteisiin, joilla on läheiset yhteydet vakuutusedustajaan tai ‑yritykseen; ja

Tarkistus  71

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 5 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

b) vakuutusedustaja tai -yritys ei saa hyväksyä tai ottaa vastaan palkkioita, provisioita tai muita rahallisia etuja, jotka kolmas osapuoli tai kolmannen osapuolen puolesta toimiva henkilö maksaa tai tarjoaa liittyen kyseisen palvelun tarjoamiseen asiakkaille.

b) on ilmoitettava, onko kuluttajan maksettava neuvonnasta.

Tarkistus  72

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 5 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

5 a. Jäsenvaltiot voivat säätää lisävaatimuksia vakuutusedustajille tai ‑yrityksille, jotka ilmoittavat asiakkaalle, että sijoitusneuvonta annetaan riippumattomasti.

Tarkistus  73

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 6 kohta

Komission teksti

Tarkistus

6. Siirretään komissiolle valta antaa 33 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että vakuutusedustajat ja -yritykset noudattavat tässä artiklassa vahvistettuja periaatteita tarjotessaan asiakkailleen vakuutusedustusta. Näillä delegoiduilla säädöksillä täsmennetään

Poistetaan.

a) asiakkaalle tai potentiaalisille asiakkaalle tarjottavan palvelun tai tarjottavien palvelujen luonne ottaen huomioon liiketoimien tyyppi, kohde, suuruus ja lukumäärä; ja

 

b) tarjottavien tai harkittavien tuotteiden luonne, mukaan lukien erityyppiset vakuutustuotteet.

 

Perustelu

Delegoitujen säädösten mandaattia ja tavoitetta ei ole määritetty selkeästi.

Tarkistus  74

Ehdotus direktiiviksi

26 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden määräämät hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden määräämät hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet ovat tehokkaita, oikeasuhteisia, varoittavia tuotteen tai palvelun monimutkaisuuden mukaisesti.

Perustelu

Seuraamusten olisi selkeämmin oltava oikeassa suhteessa edustettujen tuotteiden tai palvelujen monimutkaisuuteen.

Tarkistus  75

Ehdotus direktiiviksi

34 artikla – 5 kohta

Komission teksti

Tarkistus

5. Edellä olevan 8, 17, 23, 24 ja 25 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

5. Edellä olevan 23 ja 25 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Vakuutusedustus (uudelleenlaatiminen)

Viiteasiakirjat

COM(2012)0360 – C7-0180/2012 – 2012/0175(COD)

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

11.9.2012

 

 

 

Lausunnon antanut valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

IMCO

11.9.2012

Valmistelija

       Nimitetty (pvä)

Catherine Stihler

18.9.2012

Valiokuntakäsittely

10.1.2013

20.2.2013

11.4.2013

 

Hyväksytty (pvä)

25.4.2013

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Adam Bielan, Preslav Borissov, Cristian Silviu Buşoi, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, António Fernando Correia de Campos, Vicente Miguel Garcés Ramón, Evelyne Gebhardt, Thomas Händel, Małgorzata Handzlik, Malcolm Harbour, Philippe Juvin, Toine Manders, Franz Obermayr, Phil Prendergast, Mitro Repo, Robert Rochefort, Zuzana Roithová, Heide Rühle, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Catherine Stihler, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Bernadette Vergnaud

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ashley Fox, Ildikó Gáll-Pelcz, Anna Hedh, Constance Le Grip, Morten Løkkegaard, Pier Antonio Panzeri, Patricia van der Kammen, Kerstin Westphal

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Bendt Bendtsen, Seán Kelly, Paul Rübig

(1)

Study on the impact of the revision of the Insurance Mediation Directive (ETD/2007/IM/B2/51) final report;

http://ec.europa.eu/internal_market/insurance/docs/mediation/imd_final_en.pdf

(2)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja “Impact Assessment accompanying the document Directive of the European Parliament and of the Council on Insurance Mediation”,

http://ec.europa.eu/internal_market/insurance/docs/consumers/mediation/20120703-impact-assessment_en.pdf


OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.3.2013)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutusedustuksesta (uudelleenlaadittu teksti)

(COM(2012)0360 – C7‑0180/2012 – 2012/0175(COD))

Valmistelija: Klaus-Heiner Lehne

TARKISTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset:

Tarkistus  1

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 2 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(2) Koska tämän ehdotuksen pääasiallisena tavoitteena ja kohteena on yhdenmukaistaa kansalliset säännökset mainituilla osa-alueilla, ehdotuksen olisi perustuttava SEUT-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan ja 62 artiklaan. Säädöksen antaminen direktiivinä on tarkoituksenmukaista, jotta täytäntöönpanosäännökset voidaan tämän direktiivin kattamilla osa-alueilla tarvittaessa mukauttaa vastaamaan eri jäsenvaltioiden markkinoiden ja oikeusjärjestelmien erityispiirteitä. Tämän direktiivin tavoitteena olisi oltava vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuksen aloittamista ja harjoittamista, mukaan lukien vahinkojen ammattimainen hallinnointi ja vahingon selvittely, koskevien kansallisten säännösten yhteensovittaminen, ja se perustuu sen vuoksi perussopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan. Koska kyseessä on ala, joka tarjoaa palvelujaan koko unionissa, tämä direktiivi perustuu sen lisäksi perussopimuksen 62 artiklaan.

(2) Koska tämän ehdotuksen pääasiallisena tavoitteena ja kohteena on yhdenmukaistaa kansalliset säännökset mainituilla osa-alueilla, ehdotuksen olisi perustuttava SEUT-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan ja 62 artiklaan. Säädöksen antaminen direktiivinä on tarkoituksenmukaista, jotta täytäntöönpanosäännökset voidaan tämän direktiivin kattamilla osa-alueilla tarvittaessa mukauttaa vastaamaan eri jäsenvaltioiden markkinoiden ja oikeusjärjestelmien erityispiirteitä. Tämän direktiivin tavoitteena olisi oltava vakuutus- ja jälleenvakuutusedustuksen aloittamista ja harjoittamista koskevien kansallisten säännösten yhteensovittaminen, ja se perustuu sen vuoksi perussopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan. Koska kyseessä on ala, joka tarjoaa palvelujaan koko unionissa, tämä direktiivi perustuu sen lisäksi perussopimuksen 62 artiklaan.

Tarkistus  2

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(6) Jotta voitaisiin varmistaa, että samantasoista suojaa sovelletaan siitä kanavasta riippumatta, jonka kautta kuluttaja ostaa vakuutustuotteen joko suoraan vakuutusyritykseltä tai välillisesti edustajalta, direktiiviä on sovellettava vakuutusyritysten lisäksi muihin markkinatoimijoihin, jotka myyvät vakuutustuotteita sivutoimisesti (esimerkiksi matkatoimistoihin, autovuokraamoihin ja tavarantoimittajiin, jotka eivät täytä poikkeuksen edellytyksiä).

Poistetaan.

Tarkistus  3

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 7 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(7) Tätä direktiiviä olisi sovellettava henkilöihin, joiden toiminta on avustamista (riippumatta siitä, toimitaanko asiakkaan vai vakuutusyrityksen lukuun) vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä, mukaan lukien vahinkojen ammattimainen hallinnointi, taikka vahingon selvittelyä tai asiantuntija-arvion tekemistä vahingosta.

(7) Tätä direktiiviä olisi sovellettava henkilöihin, joiden toiminta on avustamista (riippumatta siitä, toimitaanko asiakkaan vai vakuutusyrityksen lukuun) vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä.

Tarkistus  4

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 12 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(12) Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava henkilöihin, jotka harjoittavat muunlaista ammatillista toimintaa, esimerkiksi veroneuvojiin tai tilintarkastajiin, ja jotka antavat satunnaisesti neuvoja vakuutuksista kyseistä muuta ammattitoimintaa harjoittaessaan eikä henkilöihin, jotka antavat pelkästään yleisluonteisia tietoja vakuutustuotteista, jos tämän toiminnan tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusta.

(12) Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava henkilöihin, jotka harjoittavat muunlaista ammatillista toimintaa, esimerkiksi veroneuvojiin tai tilintarkastajiin, ja jotka antavat satunnaisesti neuvoja vakuutuksista kyseistä muuta ammattitoimintaa harjoittaessaan eikä henkilöihin, jotka antavat pelkästään yleisluonteisia tietoja vakuutustuotteista, jos tämän toiminnan tarkoituksena ei ole auttaa asiakasta tekemään tai soveltamaan vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusta, eikä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vahinkojen ammattimaista selvittelyä tai asiantuntija-arvion tekemistä vahingosta.

Tarkistus  5

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 20 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(20) Jäsenvaltioiden ei olisi sovellettava rekisteröintivaatimuksia vakuutusedustajiin, joiden toiminta vakuutusedustusalalla liittyy tietyntyyppisiin vakuutussopimuksiin sivutoimisesti tai vahinkojen ammattimaiseen hallinnointiin, vahingon selvittelyyn tai asiantuntija-arvion tekemiseen vahingosta, edellyttäen että vakuutusedustajat noudattavat tämän direktiivin vaatimuksia tiedoista ja taidoista sekä hyvästä maineesta ja sovellettavia tietojen antamista ja menettelytapoja koskevia vaatimuksia ja että toimivaltaiselle viranomaiselle on jätetty ilmoitus toiminnasta.

Poistetaan.

Tarkistus  6

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 22 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(22) On tärkeää varmistaa niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien sekä ensivakuuttajien työntekijöiden korkea ammattitaito ja pätevyys, jotka ovat mukana vakuutussopimusten myynnin valmistelussa, myynnissä ja myynnin jälkeisissä toimissa. Sen vuoksi edustajan ammatillisten tietojen, ensivakuuttajan työntekijöiden sekä autovuokraamojen ja matkatoimistojen työntekijöiden ammatillisten tietojen sekä niiden henkilöiden ammatillisten tietojen, jotka hoitavat vahinkojen hallinnointia tai vahingon selvittelyä tai tekevät asiantuntija-arvion vahingosta, on vastattava näiden toimintojen monimutkaisuuden tasoa. Jatkuva koulutus olisi varmistettava.

(22) On tärkeää varmistaa niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien sekä ensivakuuttajien työntekijöiden korkea ammattitaito ja pätevyys, jotka ovat mukana vakuutussopimusten myynnin valmistelussa, myynnissä ja myynnin jälkeisissä toimissa. Sen vuoksi edustajilla ja ensivakuuttajan työntekijöillä on oltava riittävät ammatilliset tiedot, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä ja hoitaa velvollisuutensa asianmukaisesti. Jatkuva koulutus olisi varmistettava.

Tarkistus  7

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 31 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(31) Jotta vähennettäisiin vakuutustuotteen myyjän ja ostajan välisiä eturistiriitoja, on tarpeen varmistaa, että vakuutustuotteiden jakelijoiden saamista korvauksista kerrotaan riittävissä määrin. Näin ollen vakuutusedustaja ja sen työntekijät tai vakuutusyritys olisi henkivakuutustuotteiden osalta velvoitettava kertomaan asiakkaalle ennen kaupan tekemistä korvauksista, joita niille maksetaan. Muiden vakuutustuotteiden osalta asiakkaalle on kerrottava viiden vuoden siirtymäkauden ajan asiakkaan oikeudesta pyytää näitä tietoja, jotka on toimitettava asiakkaalle tämän pyynnöstä.

Poistetaan.

Tarkistus  8

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 32 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(32) Jotta asiakas saisi vertailukelpoisia tietoja vakuutusedustuspalveluista riippumatta siitä, ostaako hän tuotteen edustajan välityksellä vai suoraan vakuutusyritykseltä, ja jotta ei vääristettäisi kilpailua kannustamalla vakuutusyrityksiä myymään suoraan asiakkaille välttääkseen tietojen antamista koskevia vaatimuksia sen sijaan, että myynti tapahtuisi edustajien välityksellä, myös vakuutusyrityksiä olisi vaadittava esittämään asiakkaille, joille ne tarjoavat suoraan vakuutusedustuspalveluja, tiedot korvauksista, joita ne saavat vakuutustuotteiden myynnistä.

Poistetaan.

Tarkistus  9

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 50 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(50) Jotta saavutettaisiin tämän direktiivin tavoitteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edustajan riittävien tietojen ja pätevyyden käsitteitä, eturistiriitojen hallintaa, menettelytapavelvoitteita vähittäismarkkinoille tarkoitettujen vakuutusalan paketoitujen sijoitustuotteiden osalta sekä menettelyjä ja lomakkeita, joilla tiedot seuraamuksista ilmoitetaan. On erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa valmistelutyönsä aikana asianmukaisia kuulemisia, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

Poistetaan.

Tarkistus  10

Ehdotus direktiiviksi

Johdanto-osan 52 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(52) Komission olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–15 artiklan mukaisesti hyväksyttävä delegoidut säädökset, joista säädetään [8] artiklassa edustajan riittävien tietojen ja taitojen osalta, [17 ja 23] artiklassa eturistiriitojen hallinnan osalta, [24 ja 25] artiklassa vähittäismarkkinoille tarkoitettuihin vakuutusalan paketoituihin sijoitustuotteisiin liittyvien menettelytapavelvoitteiden osalta, ja tekniset täytäntöönpanostandardit, joista säädetään [30] artiklassa seuraamuksiin liittyviä tietoja koskevien menettelyjen ja lomakkeiden osalta. EVLEV:n olisi laadittava näiden delegoitujen säädösten ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset.

(52) Komission olisi Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–15 artiklan mukaisesti hyväksyttävä tekniset täytäntöönpanostandardit, joista säädetään [31] artiklassa seuraamuksiin liittyviä tietoja koskevien menettelyjen ja lomakkeiden osalta EVLEV:n olisi laadittava näiden teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset.

Tarkistus  11

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Tällä direktiivillä vahvistetaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan , mukaan lukien vahinkojen ammattimainen hallinnointi ja vahingon selvittely, aloittamista ja harjoittamista koskevat säännöt.

1. Tällä direktiivillä vahvistetaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai sijoittautumaan aikovien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden vakuutus- ja jälleenvakuutusedustustoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevat säännöt.

Perustelu

Vahinkojen ammattimaisen hallinnoinnin ja vahingon selvittelyn sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan ei ole perusteltua. Ne eivät liity vakuutustuotteiden myyntiin eikä niitä voida pitää vakuutusedustustoimintana. Lisäksi niistä on jo laadittu riittävästi kansallista lainsäädäntöä.

Tarkistus  12

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 2 kohta – e alakohta

Komission teksti

Tarkistus

e) vakuutus liittyy täydentävänä minkä tahansa tarjoajan toimittamiin tavaroihin, kun tällainen vakuutus kattaa kyseisen tarjoajan toimittamien tavaroiden viallisuuteen, katoamiseen tai vahingoittumiseen liittyvän riskin;

e) vakuutus liittyy täydentävänä minkä tahansa tarjoajan toimittamaan tavaraan tai palveluun, kun tällainen vakuutus kattaa:

Perustelu

Olisi säilytettävä poikkeus, joka koskee matkatavaroiden vahingoittumista tai katoamista ja kyseiseltä tarjoajalta varattuun matkaan liittyviä muita riskejä ja joka sisältyy jo IMD 1 ‑direktiiviin. Tällaiset vakuutukset ovat yleensä yksinkertaisia tuotteita, joiden vakuutusmaksut ovat pienet ja kesto lyhyt. Näin ollen ei ole tarpeen sisällyttää tällaisia täydentäviä vakuutuksia direktiivin soveltamisalaan.

Tarkistus  13

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 2 kohta – 2 alakohta – i alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

i) kyseisen tarjoajan toimittamien tavaroiden viallisuuteen, katoamiseen tai vahingoittumiseen liittyvän riskin; tai

Perustelu

Olisi säilytettävä poikkeus, joka koskee matkatavaroiden vahingoittumista tai katoamista ja kyseiseltä tarjoajalta varattuun matkaan liittyviä muita riskejä ja joka sisältyy jo IMD 1 ‑direktiiviin. Tällaiset vakuutukset ovat yleensä yksinkertaisia tuotteita, joiden vakuutusmaksut ovat pienet ja kesto lyhyt. Näin ollen ei ole tarpeen sisällyttää tällaisia täydentäviä vakuutuksia direktiivin soveltamisalaan.

Tarkistus  14

Ehdotus direktiiviksi

1 artikla – 2 kohta – e alakohta – ii alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

ii) matkatavaroiden vahingoittumisen tai katoamisen ja kyseiseltä tarjoajalta varattuun matkaan liittyvät muut riskit, vaikka vakuutus kattaa henkivakuutus- tai vastuuriskejä edellyttäen, että vakuutusturva on liitännäinen kyseiseen matkaan liittyviä riskejä koskevaan pääasialliseen vakuutusturvaan nähden;

Perustelu

Olisi säilytettävä poikkeus, joka koskee matkatavaroiden vahingoittumista tai katoamista ja kyseiseltä tarjoajalta varattuun matkaan liittyviä muita riskejä ja joka sisältyy jo IMD 1 ‑direktiiviin. Tällaiset vakuutukset ovat yleensä yksinkertaisia tuotteita, joiden vakuutusmaksut ovat pienet ja kesto lyhyt. Näin ollen ei ole tarpeen sisällyttää tällaisia täydentäviä vakuutuksia direktiivin soveltamisalaan.

Tarkistus  15

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 3 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

3. ’vakuutusedustuksella’ neuvontaa , ehdottamista tai muuta vakuutussopimusten tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa, tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista vakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa sekä vahinkojen ammattimaista hallinnointia ja vahingon selvittelyä. Näitä toimintoja pidetään vakuutusedustuksena myös silloin, kun niitä harjoittaa vakuutusyritys ilman vakuutusedustajaa.

3. 'vakuutusedustuksella' neuvontaa , ehdottamista tai muuta vakuutussopimusten tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa tai tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista vakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa. Näitä toimintoja pidetään vakuutusedustuksena myös silloin, kun niitä harjoittaa vakuutusyritys ilman vakuutusedustajaa.

Tarkistus  16

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 3 kohta – 2 alakohta – aa alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

A a) vakuutusyrityksen vahinkojen ammattimaista hallinnointia, vahingonselvittelyä ja asiantuntija-arvion tekemistä vahingosta;

Tarkistus  17

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 6 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

6. ’jälleenvakuutusedustuksella’ neuvontaa , ehdottamista tai muuta jälleenvakuutussopimusten tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa, tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista jälleenvakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa sekä vahinkojen ammattimaista hallinnointia ja vahingon selvittelyä. Näitä toimintoja pidetään jälleenvakuutusedustuksena myös silloin, kun niitä harjoittaa jälleenvakuutusyritys ilman jälleenvakuutusedustajaa.

6. 'vakuutusedustuksella' neuvontaa, ehdottamista tai muuta vakuutussopimusten tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa tai tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista vakuutussopimuksen hoidossa ja täyttämisessä erityisesti vahinkotapauksissa. Näitä toimintoja pidetään jälleenvakuutusedustuksena myös silloin, kun niitä harjoittaa jälleenvakuutusyritys ilman jälleenvakuutusedustajaa.

Tarkistus  18

Ehdotus direktiiviksi

A2 artikla – 6 kohta – 2 alakohta – aa alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

A a) jälleenvakuutusyrityksen vahinkojen ammattimaista hallinnointia, vahingonselvittelyä ja asiantuntija-arvion tekemistä vahingosta;

Tarkistus  19

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 9 kohta

Komission teksti

Tarkistus

9. ’neuvonnalla’ suositusten antamista asiakkaalle, joko asiakkaan pyynnöstä tai vakuutusyrityksen tai -edustajan aloitteesta;

9. ’neuvonnalla’ vakuutustuotetta koskevien henkilökohtaisten suositusten antamista tosiasialliselle tai mahdolliselle asiakkaalle tämän pyynnöstä tai vakuutusyrityksen tai -edustajan aloitteesta;

Tarkistus  20

Ehdotus direktiiviksi

2 artikla – 10 kohta

Komission teksti

Tarkistus

10. ’ehdollisella provisiolla’ provision muodossa olevaa korvausta, jos maksettava määrä perustuu vakuutusedustajan kyseiselle vakuutuksenantajalle hankkimaan vakuutustoimintaan liittyvien sovittujen tavoitteiden saavuttamiseen;

10. ’ehdollisella provisiolla’ provision muodossa olevaa korvausta, jos maksettava määrä perustuu vakuutusedustajan kyseisen vakuutuksenantajan hyväksi hoitamaan vakuutustoimintaan liittyvien minkä tahansa tyyppisten sovittujen tavoitteiden saavuttamiseen;

Perustelu

Provisioita voidaan luoda paitsi saavuttamalla vakuutustoimintaan liittyvät sovitut tavoitteet, myös edustajan asiakkaiden esittämien vaateiden lukumäärällä. Määritelmään olisi sisällytettävä kaikki tähän korvaukseen vaikuttavat tekijät. Eräät pankki-vakuutusyritysryhmät laskevat provisioita ristiinmyyntikäytäntöjen perusteella, jolloin esimerkiksi provisio kiinteistöluotosta vaihtelee sen mukaan, onko samalle asiakkaalle myyty henkivakuutus. Tämä käytäntö kannustaa välittäjää myymään useita tuotteita yhtäaikaisesti myös silloin, kun asiakas ei tarvitse niitä tai asiakas voisi löytää houkuttavamman tarjouksen muualta.

Tarkistus  21

Ehdotus direktiiviksi

4 artikla

Komission teksti

Tarkistus

4 artikla

Poistetaan.

Ilmoitusmenettely sivutoimisen vakuutusedustuksen tarjontaa, vahinkojen ammattimaista hallinnointia taikka vahingon arviointia koskevia palveluja varten

 

1. Edellä 3 artiklassa vahvistettuja rekisteröinnin edellytyksiä ei sovelleta vakuutusedustajiin, jotka harjoittavat vakuutusedustusta sivutoimisesti, edellyttäen että toiminta täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

 

a) vakuutusedustajan pääasiallinen ammattitoiminta on muu kuin vakuutusedustus;

 

b) vakuutusedustaja edustaa ainoastaan tiettyjä vakuutustuotteita, jotka täydentävät jotain tuotetta tai palvelua, ja mainitsee ne selkeästi ilmoituksessaan;

 

c) vakuutustuote ei kata henkivakuutus- tai vastuuriskejä, paitsi jos vakuutusturva on liitännäinen pääasialliseen vakuutusturvaan nähden.

 

2. Edellä 3 artiklassa vahvistettuja rekisteröinnin edellytyksiä ei sovelleta vakuutusedustajiin, joiden ainoana toimintana ovat vahinkojen ammattimainen hallinnointi tai vahingon arviointia koskevat palvelut.

 

3. Kaikkien vakuutusedustajien, joihin sovelletaan tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa, on toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitus, jolla ne toimittavat toimivaltaiselle viranomaiselle tunnistetietonsa, osoitteensa ja harjoittamansa ammatillisen toiminnan.

 

4. Edustajiin, joihin sovelletaan tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa, sovelletaan tämän direktiivin I, III, IV, V, VIII ja IX luvun sekä 15 ja 16 artiklan säännöksiä.

 

Perustelu

Jos vahinkojen ammattimainen hallinnointi ja vahingonselvittely jätetään direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle ja 1 artiklan 2 kohdan e alakohdan poikkeus sisällytetään siihen uudelleen, ilmoitusmenettely menettää päätarkoituksensa, minkä vuoksi se olisi poistettava.

Tarkistus  22

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajilla, mukaan lukien tällaista toimintaa sivutoimisesti harjoittavilla edustajilla, henkilöillä, jotka harjoittavat vahinkojen ammattimaista hallinnointia tai vahingon selvittelyä tai tekevät asiantuntija-arvion vahingosta, sekä vakuutusyritysten henkilöstöllä, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa, on oltava edustajan tai yrityksen kotijäsenvaltion määrittelemät asianmukaiset tiedot ja taidot, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä ja hoitaa velvollisuutensa asianmukaisesti, ja niiden on osoitettava, että niillä on edustamiensa tuotteiden monimutkaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen ammatillinen kokemus.

1. Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajilla sekä vakuutusyritysten henkilöstöllä, joka harjoittaa vakuutusedustustoimintaa, on oltava edustajan tai yrityksen kotijäsenvaltion määrittelemät asianmukaiset tiedot ja taidot, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä ja hoitaa velvollisuutensa asianmukaisesti.

Perustelu

On tärkeää, että edustajilla sekä vakuutusyritysten henkilöstöllä on asianmukaiset tiedot ja taidot, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti. Tarkoituksenmukaisen ammatillisen kokemuksen lisävaatimus olisi kuitenkin poistettava. Muussa tapauksessa olisi käytännössä mahdotonta ryhtyä harjoittamaan vakuutusedustajan ammattia.

Tarkistus  23

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla – 8 kohta – johdantokappale

Komission teksti

Tarkistus

8. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 33 artiklan mukaisesti. Näillä delegoiduilla säädöksillä täsmennetään

8. Jäsenvaltioiden on täsmennettävä

Tarkistus  24

Ehdotus direktiiviksi

8 artikla – 8 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

8 a. Vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajien sekä vakuutusedustustoimintaa harjoittavien vakuutusyritysten henkilöstön riittävien tietojen ja taitojen sekä erityisesti ammattipätevyyden tason vastavuoroisen tunnustamisen yhteydessä vastaanottavan jäsenvaltion on hyväksyttävä kansallinen tutkinto, joka on vahvistettu vähintään tasolle 3 eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen mukaisessa eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä, sen osoituksena, että vakuutus- tai jälleenvakuutusedustaja täyttää tietoja ja taitoja koskevat vaatimukset, jotka ovat edellytys tämän direktiivin nojalla tehtävälle rekisteröinnille.

Perustelu

Sisämarkkinoiden pirstaloitumisen välttämiseksi olisi määriteltävä eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen nojalla vähimmäistaso, jonka perusteella jokaisessa jäsenvaltiossa voidaan todistaa vaaditut tiedot ja taidot.

Tarkistus  25

Ehdotus direktiiviksi

10 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on oltava joko julkisia viranomaisia, kansallisen lainsäädännön mukaisia elimiä tai kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen julkisten viranomaisten hyväksymiä elimiä. Ne eivät saa olla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on oltava joko julkisia viranomaisia, kansallisen lainsäädännön mukaisia elimiä tai kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen julkisten viranomaisten hyväksymiä elimiä. Ne eivät saa olla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä tai yhteenliittymiä, joiden jäseniin suoraan tai välillisesti kuuluu vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä tai vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajia.

Perustelu

Tällä tarkistuksella pyritään välttämään eturistiriitoja vakuutusedustajien ja niiden valvontaviranomaisten välillä ja siten parantamaan palvelun laatua ja markkinoiden tehokkuutta.

Tarkistus  26

Ehdotus direktiiviksi

10 artikla – 3 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

3 a. Edellä 3 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia on käytettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja niihin on kuuluttava vähintään oikeus

 

a) saada tutustua kaikkiin asiakirjoihin, joilla on merkitystä valvontatehtävien suorittamisen kannalta, niiden muodosta riippumatta, ja saada jäljennös niistä;

 

b) vaatia tietoja kaikilta henkilöiltä ja tarvittaessa kutsua henkilö kuultavaksi tietojen saamiseksi;

 

c) tehdä tarkastuksia paikalla;

 

d) harjoittaa haamuasiointia;

 

e) hakea ammattitoiminnan väliaikaista kieltämistä;

 

f) vaatia vakuutusyrityksiltä tietojen antamista;

 

g) siirtää asioita syytteeseen pantaviksi;

 

h) sallia tilintarkastajien tai asiantuntijoiden suorittamat tarkastukset ja tutkinnat.

Perustelu

Tällä tarkistuksella pyritään välttämään eturistiriitoja vakuutusedustajien ja niiden valvontaviranomaisten välillä ja siten parantamaan palvelun laatua ja markkinoiden tehokkuutta.

Tarkistus  27

Ehdotus direktiiviksi

13 artikla – 1 kohta – johdantokappale

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisten, tehokkaiden, puolueettomien ja riippumattomien valitus- ja oikaisumenettelyjen käyttöönotto vakuutusedustajien ja asiakkaiden sekä vakuutusyritysten ja asiakkaiden välisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella soveltuvin osin käyttäen jo olemassa olevia elimiä. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että kaikki vakuutusyritykset ja -edustajat osallistuvat menettelyihin riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella, kun seuraavat edellytykset täyttävät:

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisten, tehokkaiden, puolueettomien ja riippumattomien valitus- ja oikaisumenettelyjen käyttöönotto vakuutusedustajien ja kuluttajien sekä vakuutusyritysten ja kuluttajien välisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella soveltuvin osin käyttäen jo olemassa olevia elimiä. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että kaikki vakuutusyritykset ja -edustajat osallistuvat menettelyihin riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinlaitoksen ulkopuolella, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

Tarkistus  28

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 kohta – c alakohta – i alakohta

Komission teksti

Tarkistus

i) antaako se neuvontaa tasapuolisen analyysin perusteella; tai

i) antaako se neuvontaa tasapuolisen analyysin perusteella asiakkaan etu huomioon ottaen; tai

Tarkistus  29

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 kohta – c alakohta – iii alakohta

Komission teksti

Tarkistus

iii) että se ei sopimusvelvoitteen nojalla ole velvollinen toimimaan vakuutusedustusalalla yksinomaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen kanssa ja että se ei anna neuvontaa tasapuolisen analyysin perusteella. Tällöin sen on ilmoitettava niiden vakuutusyritysten nimet, joiden kanssa se saa työskennellä ja työskentelee;

iii) että se ei sopimusvelvoitteen nojalla ole velvollinen toimimaan vakuutusedustusalalla yksinomaan yhden tai useamman vakuutusyrityksen kanssa ja että se ei anna neuvontaa tasapuolisen analyysin perusteella asiakkaan etu huomioon ottaen. Tällöin sen on ilmoitettava niiden vakuutusyritysten nimet, joiden kanssa se saa työskennellä ja työskentelee;

Tarkistus  30

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 kohta – f alakohta

Komission teksti

Tarkistus

f) jos edustaja saa minkä tahansa tyyppisen palkkion tai provision, tarjottaviin tai harkittaviin vakuutustuotteisiin liittyvän korvauksen koko määrä tai, jos tarkkaa määrää ei pystytä kertomaan, kaikkien palkkioiden tai provisioiden taikka niiden yhdistelmän laskentaperusta;

f) jos edustaja tai sen työntekijä saa minkä tahansa tyyppisen palkkion tai provision, palkkion tai provision suuruus tai, jos tarkkaa määrää ei pystytä kertomaan tai se voidaan kertoa vain kohtuuttomin ponnistuksin, palkkion tai provision taikka niiden yhdistelmän laskentaperusta, jos asiakas niin pyytää; asiakkaalle on ilmoitettava hänen oikeudestaan pyytää nämä tiedot.

Tarkistus  31

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 1 kohta – g alakohta

Komission teksti

Tarkistus

g) jos provision suuruus riippuu siitä, saavutetaanko vakuutusedustajan kyseiselle vakuutuksenantajalle hankkimaan vakuutustoimintaan liittyvät sovitut tavoitteet tai kynnysarvot, on ilmoitettava kyseiset tavoitteet tai kynnysarvot sekä niiden saavuttamisesta maksettavat määrät.

Poistetaan.

Perustelu

Liian yksityiskohtaisten tietojen tarjoaminen voi hämmentää kuluttajia. Korvausmäärän sekä muuttuvan korvauksen luonteen ja laskentaperustan ilmoittaminen ei paranna asiakkaan suojaa.

Tarkistus  32

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan f alakohdassa säädetään, viiden vuoden ajan tämän direktiivin voimaantulopäivästä edustajan, joka edustaa muita vakuutussopimuksia kuin direktiivin 2002/83/EY liitteessä I olevassa missä tahansa luokassa täsmennettyjä sopimuksia, on ennen tällaisen vakuutussopimuksen tekemistä, jos edustaja saa korvauksen palkkiona tai provisiona,

Poistetaan.

a) kerrottava asiakkaalle palkkion tai provision suuruus tai, jos tarkkaa määrää ei pystytä kertomaan, palkkion tai provision taikka niiden yhdistelmän laskentaperusta, jos asiakas niin pyytää;

 

b) kerrottava asiakkaalle hänen oikeudestaan pyytää a alakohdassa tarkoitetut tiedot.

 

Perustelu

Liian yksityiskohtaisten tietojen tarjoaminen voi hämmentää kuluttajia. Korvausmäärän sekä muuttuvan korvauksen luonteen ja laskentaperustan ilmoittaminen ei paranna asiakkaan suojaa.

Tarkistus  33

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. Vakuutusyrityksen tai -edustajan on myös kerrottava asiakkaalle työntekijöidensä kyseisen vakuutustuotteen jakelusta ja hallinnoinnista saaman muuttuvan korvauksen luonne ja laskentaperusta.

Poistetaan.

Perustelu

Liian yksityiskohtaisten tietojen tarjoaminen voi hämmentää kuluttajia. Korvausmäärän sekä muuttuvan korvauksen luonteen ja laskentaperustan ilmoittaminen ei paranna asiakkaan suojaa.

Tarkistus  34

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 4 kohta

Komission teksti

Tarkistus

4. Jos asiakas maksaa vakuutussopimuksen perusteella maksuja vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen, vakuutusyrityksen tai -edustajan on myös kerrottava tämän artiklan mukaiset tiedot kustakin tällaisesta maksusta.

Poistetaan.

Tarkistus  35

Ehdotus direktiiviksi

17 artikla – 5 kohta

Komission teksti

Tarkistus

5. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 33 artiklan mukaisesti. Näillä delegoiduilla säädöksillä täsmennetään

Poistetaan.

a) tarkoituksenmukaiset perusteet sen määrittämiseksi, miten edustajan saamasta korvauksesta – myös ehdollisesta provisiosta – on kerrottava asiakkaalle tämän artiklan 1 kohdan f ja g alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

 

b) tarkoituksenmukaiset perusteet erityisesti kaikkien palkkioiden tai provisioiden taikka niiden yhdistelmän laskentaperustan määrittämiseksi;

 

c) toimet, joita vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten voidaan kohtuudella odottaa toteuttavan esittääkseen saamiaan korvauksia koskevat tiedot asiakkailleen.

 

Tarkistus  36

Ehdotus direktiiviksi

20 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. Jos 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot annetaan käyttäen muuta pysyvää välinettä kuin paperia tai verkkosivuston välityksellä, asiakkaalle on kuitenkin toimitettava pyynnöstä veloituksetta paperiversio.

3. Jos 16, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetut tiedot annetaan käyttäen muuta pysyvää välinettä kuin paperia tai verkkosivuston välityksellä, asiakkaalle on kuitenkin toimitettava pyynnöstä veloituksetta paperiversio. Asiakkaalle on ilmoitettava tästä oikeudesta.

Tarkistus  37

Ehdotus direktiiviksi

23 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Vakuutusedustajan tai -yrityksen on selvästi ilmoitettava asiakkaalle eturistiriitojen yleinen luonne tai lähteet ennen kuin se alkaa suorittaa liiketoimia asiakkaan lukuun, jos vakuutusedustajan tai -yrityksen 15, 16 ja 17 artiklan mukaisesti soveltamat toimet eivät riittävällä tavalla pysty varmistamaan, että vältetään riski siitä, että eturistiriidat haittaavat asiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden etuja.

2. Vakuutusedustajan tai -yrityksen on pidettävä yllä ja käytettävä tehokkaita toiminta- ja hallintajärjestelyjä, joiden avulla se voi ryhtyä kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin, jotta eturistiriidat eivät vaikuttaisi haitallisesti sen asiakkaiden etuihin. Vakuutusedustajan tai -yrityksen on selvästi ilmoitettava asiakkaalle eturistiriitojen yleinen luonne tai lähteet ennen kuin se alkaa suorittaa liiketoimia asiakkaan lukuun, jos vakuutusedustajan tai -yrityksen soveltamat toimet eivät riittävällä tavalla pysty varmistamaan, että vältetään riski siitä, että eturistiriidat haittaavat asiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden etuja.

Perustelu

Sen varmistamiseksi, että IMD 2:n teksti noudattaa MiFID 2:ta, jossa vaaditaan, että yrityksillä on oltava tehokkaat toiminta- ja hallintajärjestelyt, joilla estetään eturistiriitoja.

Tarkistus  38

Ehdotus direktiiviksi

23 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. Siirretään komissiolle valta antaa 33 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotta voidaan täsmentää

Poistetaan.

a) toimet sekä tehokkaat toiminnan järjestämiseen liittyvät ja hallinnolliset järjestelyt, jotka vakuutusedustajien ja -yritysten voidaan kohtuudella edellyttää toteuttavan eturistiriitojen tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja ilmoittamiseksi, kun harjoitetaan vakuutusedustusta;

 

b) tarkoituksenmukaiset perusteet sellaisten eturistiriitojen määrittelemiseksi, jotka saattavat vahingoittaa vakuutusedustajien tai -yrityksen asiakkaiden tai potentiaalisten asiakkaiden etuja.

 

Tarkistus  39

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 3 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a) vakuutusedustaja tai -yritys ja sen tarjoamat palvelut. Kun annetaan neuvontaa, on täsmennettävä, annetaanko neuvonta riippumattomasti ja perustuuko neuvonta laajaan vai rajoitetumpaan analyysiin markkinoista ja tarjoaako vakuutusedustaja tai -yritys asiakkaalle jatkuvaa arviointia asiakkaille suositellun vakuutustuotteen soveltuvuudesta asiakkaalle;

a) vakuutusedustaja tai -yritys ja sen tarjoamat palvelut. Kun annetaan neuvontaa, on nimenomaisesti täsmennettävä, annetaanko neuvonta riippumattomasti ja perustuuko neuvonta laajaan vai rajoitetumpaan analyysiin markkinoista ja tarjoaako vakuutusedustaja tai -yritys asiakkaalle sopimuksen velvoittamaa tai sitoumuksetonta ajoittaista arviointia asiakkaille suositellun vakuutustuotteen soveltuvuudesta asiakkaalle;

Tarkistus  40

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 5 kohta

Komission teksti

Tarkistus

5. Kun vakuutusedustaja tai -yritys ilmoittaa asiakkaalle, että vakuutusneuvonta annetaan riippumattomasti,

Poistetaan.

a) vakuutusedustajan tai -yrityksen on arvioitava riittävän suuri määrä markkinoilla saatavilla olevia vakuutustuotteita. Vakuutustuotteiden olisi edustettava hajautetusti eri tyyppejä ja liikkeeseenlaskijoita tai tuotteiden tarjoajia, eivätkä ne saisi rajoittua sellaisten yhteisöjen liikkeeseenlaskemiin tai tarjoamiin vakuutustuotteisiin, joilla on läheiset yhteydet vakuutusedustajaan tai -yritykseen; ja

 

b) vakuutusedustaja tai -yritys ei saa hyväksyä tai ottaa vastaan palkkioita, provisioita tai muita rahallisia etuja, jotka kolmas osapuoli tai kolmannen osapuolen puolesta toimiva henkilö maksaa tai tarjoaa liittyen kyseisen palvelun tarjoamiseen asiakkaille.

 

Perustelu

Direktiivillä ei saisi syrjiä tiettyjä markkinoilla vakiintuneita korvausjärjestelmiä, joilla varmistetaan kansalaisten vakuutusturva.

Tarkistus  41

Ehdotus direktiiviksi

24 artikla – 6 kohta

Komission teksti

Tarkistus

6. Siirretään komissiolle valta antaa 33 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että vakuutusedustajat ja -yritykset noudattavat tässä artiklassa vahvistettuja periaatteita tarjotessaan asiakkailleen vakuutusedustusta. Näillä delegoiduilla säädöksillä täsmennetään

Poistetaan.

a) asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle tarjottavan palvelun tai tarjottavien palvelujen luonne ottaen huomioon liiketoimien tyyppi, kohde, suuruus ja lukumäärä; ja

 

b) tarjottavien tai harkittavien tuotteiden luonne, mukaan lukien erityyppiset vakuutustuotteet.

 

Tarkistus  42

Ehdotus direktiiviksi

25 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Tarjotessaan neuvontaa vakuutusedustajan tai -yrityksen on hankittava tarvittavat tiedot asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan tietämyksestä ja kokemuksesta tietystä tuotteesta tai palvelusta sekä tämän taloudellisesta tilanteesta ja sijoitustavoitteista, ja tämän perusteella vakuutusedustajan tai -yrityksen olisi suositeltava vakuutustuotteita, jotka soveltuvat asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle.

1. Tarjotessaan neuvontaa vakuutusedustajan tai -yrityksen on hankittava tarvittavat tiedot asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan tarpeista, tietämyksestä ja kokemuksesta tietystä tuotteesta tai palvelusta sekä tämän taloudellisesta edusta ja sijoitustavoitteista, ja tämän perusteella vakuutusedustajan tai -yrityksen olisi suositeltava vakuutustuotteita, jotka ovat asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan parhaan edun mukaisia.

Tarkistus  43

Ehdotus direktiiviksi

25 artikla – 2 kohta – 2 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Jos vakuutusedustaja tai -yritys katsoo edellisen alakohdan mukaisesti saadun tiedon pohjalta, että tuote tai palvelu ei sovellu asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle, sen on varoitettava asiakasta tai potentiaalista asiakasta. Varoitus voidaan esittää vakiomuotoisena.

Jos vakuutusedustaja tai -yritys katsoo edellisen alakohdan mukaisesti pyydetyn tiedon pohjalta, että tuote tai palvelu ei ole asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan parhaan edun mukainen, sen on ilmoitettava asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle syyt tähän. Varoitus on esitettävä vakiomuotoisena.

Tarkistus  44

Ehdotus direktiiviksi

25 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. Vakuutusedustajan tai -yrityksen on luotava arkisto, joka sisältää vakuutusedustajan tai -yrityksen ja asiakkaan välillä sovitun asiakirjan tai sovitut asiakirjat, esimerkiksi sopimuksen, jossa tai joissa määritetään osapuolten oikeudet ja velvoitteet sekä muut vakuutusedustajan tai -yrityksen asiakkaalle tarjoamien palvelujen ehdot. Sopimuspuolten oikeudet ja velvoitteet voidaan sisällyttää viitteinä muihin asiakirjoihin tai oikeudellisesti sitoviin teksteihin.

3. Vakuutusedustajan tai ‑yrityksen on luotava arkisto, joka sisältää vakuutusedustajan tai yrityksen ja asiakkaan välillä sovitun asiakirjan tai sovitut asiakirjat, esimerkiksi sopimuksen, jossa tai joissa määritetään osapuolten oikeudet ja velvoitteet sekä muut vakuutusedustajan tai yrityksen asiakkaalle tarjoamien palvelujen ehdot. Sopimuspuolten oikeudet ja velvoitteet voidaan sisällyttää viitteinä muihin asiakirjoihin tai oikeudellisesti sitoviin teksteihin. Nämä tiedot on toimitettava asiakkaalle.

Tarkistus  45

Ehdotus direktiiviksi

25 artikla – 3 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

 

3 a. Jäsenvaltioiden on sallittava, että harjoittaessaan myyntiin liittyvää vakuutusedustusta, jossa ei anneta neuvontaa, vakuutusedustajat ja ‑yritykset etenevät ilman 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen hankkimista tai määritelmän tekemistä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

 

a) vakuutusedustustoimintaa harjoitetaan asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan aloitteesta,

 

b) vakuutusedustustoiminta liittyy vakuutusperusteisiin sijoituksiin,

 

i) joiden sijoitusriski koskee ainoastaan [direktiivin 2004/39/EY] 25 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti yksinkertaisiksi katsottuja kohde-etuutena olevia rahoitusvälineitä; tai

 

ii) joihin ei sisälly rakennetta, jonka vuoksi asiakkaan olisi vaikea ymmärtää siihen liittyvää riskiä;

 

c) asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle on selkeästi ilmoitettu siitä, että vakuutusedustajalla tai yrityksellä ei ole velvoitetta arvioida tarjotun tuotteen soveltuvuutta tai asianmukaisuutta, eikä asiakas näin ollen kuulu liiketoiminnan menettelytapasäännösten antaman suojan piiriin. Varoitus voidaan esittää vakiomuotoisena.

Perustelu

Tällä tarkistuksella otetaan käyttöön samanlainen standardi kuin MiFID 2:ssa ja luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset muiden kuin vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden kanssa.

Tarkistus  46

Ehdotus direktiiviksi

25 artikla – 5 kohta

Komission teksti

Tarkistus

5. Siirretään komissiolle valta antaa 33 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä sen varmistamiseksi, että vakuutusedustajat ja -yritykset noudattavat tässä artiklassa vahvistettuja periaatteita tarjotessaan asiakkailleen vakuutusedustusta. Näillä delegoiduilla säädöksillä täsmennetään

Poistetaan.

a) asiakkaalle tai potentiaaliselle asiakkaalle tarjottavan palvelun tai tarjottavien palvelujen luonne ottaen huomioon liiketoimien tyyppi, kohde, suuruus ja lukumäärä;

 

b) tarjottavien tai harkittavien tuotteiden luonne, mukaan lukien erityyppiset vakuutustuotteet.

 

Tarkistus  47

Ehdotus direktiiviksi

28 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin seuraavat:

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin seuraavat:

a) julkinen lausuma, jossa ilmoitetaan kyseinen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja säännösten rikkomisen luonne;

 

b) määräys, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

b) määräys, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

c) vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajan tapauksessa sen rekisteröinnin peruuttaminen 3 artiklan mukaisesti;

c) vakuutus- ja jälleenvakuutusedustajan tapauksessa sen rekisteröinnin peruuttaminen 3 artiklan mukaisesti;

d) kielto, jolla kielletään ketä tahansa vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajan tai -yrityksen ylimmän hallintoelimen jäsentä tai muuta vastuussa olevana pidettyä luonnollista henkilöä hoitamasta tehtäviään vakuutus- tai jälleenvakuutusedustajissa tai -yrityksissä;

 

e) kun on kyse oikeushenkilöstä, hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään 10 prosenttia oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta edellisenä tilikautena; jos kyseinen oikeushenkilö on emoyrityksen tytäryritys, vuotuisena kokonaisliikevaihtona on perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto edellisenä tilikautena;

e) kun on kyse oikeushenkilöstä, hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään 8 prosenttia oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta edellisenä tilikautena; jos kyseinen oikeushenkilö on emoyrityksen tytäryritys, vuotuisena kokonaisliikevaihtona on perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto edellisenä tilikautena;

f) kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, enintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset seuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole virallinen valuutta, vastaava arvo kansallisena valuuttana tämän direktiivin voimaantulopäivänä; ja

f) kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, enintään 3 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset seuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole virallinen valuutta, vastaava arvo kansallisena valuuttana tämän direktiivin voimaantulopäivänä.

Jos säännösten rikkomisesta saatu taloudellinen hyöty voidaan määrittää, jäsenvaltioiden on varmistettava, että enimmäistaso on vähintään kyseisen hyödyn määrä kaksinkertaisena.

 

Tarkistus  48

Ehdotus direktiiviksi

34 artikla

Komission teksti

Tarkistus

34 artikla

Poistetaan.

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

 

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

 

2. Siirretään komissiolle valta antaa 8, 17, 23, 24 ja 25 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä määräämättömäksi ajaksi tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

 

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8, 17, 23, 24 ja 25 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

 

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

 

5. Edellä olevan 8, 17, 23, 24 ja 25 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

 

ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Vakuutusedustus (uudelleenlaatiminen)

Viiteasiakirjat

COM(2012)0360 – C7-0180/2012 – 2012/0175(COD)

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

11.9.2012

 

 

 

Lausunnon antanut valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI

22.11.2012

Valmistelija

       Nimitetty (pvä)

Klaus-Heiner Lehne

10.10.2012

Valiokuntakäsittely

22.1.2013

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

19.3.2013

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Raffaele Baldassarre, Luigi Berlinguer, Sebastian Valentin Bodu, Françoise Castex, Christian Engström, Marielle Gallo, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Klaus-Heiner Lehne, Jiří Maštálka, Alajos Mészáros, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Rebecca Taylor, Alexandra Thein, Rainer Wieland, Cecilia Wikström, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Piotr Borys, Eva Lichtenberger, Axel Voss

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Ricardo Cortés Lastra


ASIAN KÄSITTELY

Otsikko

Vakuutusedustus (uudelleenlaatiminen)

Viiteasiakirjat

COM(2012)0360 – C7-0180/2012 – 2012/0175(COD)

Annettu EP:lle (pvä)

3.7.2012

 

 

 

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

11.9.2012

 

 

 

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

IMCO

11.9.2012

JURI

22.11.2012

JURI

11.9.2012

 

Esittelijä(t)

       Nimitetty (pvä)

Werner Langen

27.3.2012

 

 

 

Valiokuntakäsittely

6.11.2012

21.1.2013

24.4.2013

28.5.2013

Hyväksytty (pvä)

22.1.2014

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

35

4

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marino Baldini, Elena Băsescu, Jean-Paul Besset, Sharon Bowles, Udo Bullmann, Nikolaos Chountis, George Sabin Cutaş, Leonardo Domenici, Derk Jan Eppink, Diogo Feio, Elisa Ferreira, Ildikó Gáll-Pelcz, Jean-Paul Gauzès, Sven Giegold, Othmar Karas, Wolf Klinz, Jürgen Klute, Rodi Kratsa-Tsagaropoulou, Philippe Lamberts, Werner Langen, Astrid Lulling, Hans-Peter Martin, Arlene McCarthy, Marlene Mizzi, Ivari Padar, Anni Podimata, Antolín Sánchez Presedo, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Ivo Strejček, Kay Swinburne, Sampo Terho, Marianne Thyssen, Pablo Zalba Bidegain

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jean-Pierre Audy, Herbert Dorfmann, Sari Essayah, Ashley Fox, Enrique Guerrero Salom, Sophia in ‘t Veld, Oleg Valjalo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Jürgen Creutzmann, Marian Harkin

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

5.2.2014

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö