MIETINTÖ EU:n vuotta 2013 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta

6.3.2014 - (2013/2058(INI))

Kehitysyhteistyövaliokunta
Esittelijä: Charles Goerens

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n vuotta 2013 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta

(2013/2058(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta antaman yhteisen julkilausuman – Eurooppalainen konsensus – 9 ja 35 artiklan[1]

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, jonka mukaan ”unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin”,

–       ottaa huomioon neuvoston perättäisissä kokouksissa tehdyt päätelmät, komission kaksivuotisraportit ja Euroopan parlamentin päätöslauselmat, jotka koskevat kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta, ja erityisesti parlamentin 25. lokakuuta 2012 antaman päätöslauselman EU:n kertomuksesta 2011 kehityspolitiikkojen johdonmukaisuudesta[2],

–       ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta 2010–2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2010)0265) ja neuvoston 14. kesäkuuta 2010 vuosituhannen kehitystavoitteista antamat päätelmät, joissa tuetaan kyseistä EU:n toimintasuunnitelmaa,

–       ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta vuonna 2013 (SWD(2013)0456),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–       ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0161/2014),

A.     ottaa huomioon, että vuonna 2012 hyväksytyssä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n strategisessa kehyksessä ja toimintasuunnitelmassa todetaan, että EU edistää ihmisoikeuksia ulkoisen toimintansa kaikilla aloilla ilman poikkeusta;

B.     ottaa huomioon, että yhteisvastuuseen perustuva eurooppalainen näkemys – joka ei aseta vastakkain ”sisäistä” ja unionin rajojen ulkopuolista köyhyyttä – on ainoa näkemys, jolla voidaan voittaa unionin eri politiikkojen väliset eturistiriidat ja sovittaa nämä politiikat yhteen kehityksen vaatimusten kanssa;

C.     katsoo, että kehityspolitiikan johdonmukaisuutta pidetään vastedes velvoitteena sekä kokonaisvaltaisen politiikan välineenä ja prosessina, jonka avulla pyritään sisällyttämään kehityspolitiikan monet ulottuvuudet toimintalinjojen laadinnan kaikkiin vaiheisiin;

D.     katsoo, että koska kaikilla unionin politiikoilla on ulkoisia vaikutuksia, ne on laadittava siten, että tuetaan kehitysmaiden pitkän aikavälin tarpeita, jotka liittyvät köyhyyden torjuntaan, sosiaaliturvan ja kohtuullisen toimeentulon varmistamiseen sekä perusihmisoikeuksien toteutumisen samoin kuin taloudellisten ja ympäristöön liittyvien oikeuksien takaamiseen;

E.     katsoo, että kehityspolitiikan johdonmukaisuuden on perustuttava siihen, että tunnustetaan maiden tai alueiden oikeus määritellä demokraattisesti omat toimintalinjansa, painopistealueensa ja strategiansa, joilla luodaan keinot niiden asukkaiden toimeentulon varmistamiseksi;

F.     katsoo, että unionin on toimittava todellisena johtajana kehityspolitiikan johdonmukaisuuden edistämisessä;

G.     katsoo, että Euroopan nykyinen kehitysyhteistyö ei sisällä tehokkaita menetelmiä unionin toteuttamien toimintalinjojen epäjohdonmukaisuuksien estämiseksi tai korjaamiseksi;

H.     katsoo, että vaikka Euroopan parlamentti onkin edistynyt kehitykseen merkittävästi vaikuttavien politiikkojen seurannassa, sillä on vielä työtä optimaalisen johdonmukaisuuden saavuttamiseksi ja tiettyjen epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi, jotta se voi täysipainoisesti omaksua sille annetun institutionaalisen roolin;

I.      katsoo, että vuoden 2015 jälkeisissä kehityspuitteissa kehityspolitiikan johdonmukaisuuden on tukeuduttava toimintaan, jossa keskitytään yhteiseen mutta eriytettyyn vastuuseen ja johon liittyy osallistava poliittinen vuoropuhelu;

J.      ottaa huomioon OECD-maiden kokemukset ja erityisesti kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta vastaavan OECD:n pääsihteeristön yksikön työn;

K.     toteaa, että EU:n jäsenvaltioiden kehityspolitiikkojen ja avustusohjelmien koordinointi kuuluu keskeisesti kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen; katsoo, että transaktiokuluja leikkaamalla voitaisiin vuosittain säästää arviolta jopa 800 miljoonaa euroa, jos EU ja sen jäsenvaltiot keskittäisivät avustustyötään entistä harvempiin maihin ja toimiin;

L.     katsoo, että eri jäsenvaltioiden avustuspolitiikkojen ja -ohjelmien hajanaisuus ja päällekkäisyys heikentävät EU:n kehityspolitiikan tehokkuutta; toteaa, että koordinoidulla EU:n laajuisella lähestymistavalla voitaisiin vähentää hallinnollista rasitusta ja siihen liittyviä kustannuksia;

M.    katsoo, että 12. helmikuuta 2014 julkaistussa YK:n väestöohjelmarahaston (UNFPA) kansainvälistä väestö- ja kehityskonferenssia vuoden 2014 jälkeen koskevassa maailmanlaajuisessa raportissa (”ICPD Beyond 2014 Global Report”) korostetaan, että väkivallan kohteeksi joutuneiden naisten ja nuorten suojelun on oltava ensisijaisen tärkeässä asemassa kansainvälisessä kehityspoliittisessa ohjelmassa;

Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden toteutuminen

1.      ehdottaa, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi otetaan käyttöön välimiesmenettely, jonka järjestäminen olisi komission puheenjohtajan vastuulla, ja että tapauksissa, joissa unionin eri politiikoissa on eroja, komission puheenjohtaja kantaa täyden poliittisen vastuun laajoista suuntaviivoista ja tekee asiassa päätöksen niiden sitoumusten perusteella, joita unioni on tehnyt kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden osalta; katsoo, että ongelmien yksilöimisen jälkeen voitaisiin harkita komission yksiköiden ja yksiköiden väliseen yhteistyöhön liittyvien päätöksentekomenettelyjen uudistusta;

2.      kehottaa Euroopan unionia, jäsenvaltioita ja niiden yhteistyöorganisaatioita huolehtimaan siitä, että uusiin vuoden 2015 jälkeisiin kehityspuitteisiin sisällytetään kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskeva tavoite, jonka yhteydessä voidaan kehittää luotettavia indikaattoreita, joilla mitataan rahoittajien ja kumppanuusmaiden edistystä ja arvioidaan eräänlaisen ”kehityspolitiikan johdonmukaisuuden linssin” lävitse eri kehitysyhteistyöpolitiikkojen vaikutusta tärkeimpiin kysymyksiin, kuten väestön kasvuun, maailman elintarviketurvaan, laittomiin rahavirtoihin, muuttoliikkeeseen, ilmastoon ja ympäristön kannalta kestävään kasvuun;

3.      toteaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon tärkeänä tehtävänä on toteuttaa johdonmukaista kehityspolitiikkaa ja EU:n edustustojen tehtävänä on erityisesti seurata ja tarkkailla EU:n politiikan vaikutusta kehitysmaissa ja helpottaa sidosryhmien kuulemista ja niiden kanssa käytävää vuoropuhelua; korostaa, että tarvitaan laajempia keskusteluja kaikkien asianomaisten sidosryhmien, kuten kansalaisjärjestöjen, kanssa;

4.      pitää valitettavana komission esittämän asiakirjan SWD(2013)0456 asemaa – se on pelkkä valmisteluasiakirja – ja katsoo, että alun perin siitä piti vuoden 2011 valmisteluasiakirjan jälkeen tulla tiedonanto, ja toisin kuin tiedonanto, valmisteluasiakirja ei edellytä komission kollegion hyväksyntää, mikä on paradoksaalista, kun kyseessä on teksti, joka koskee niin poliittista alaa kuin kehityspolitiikan johdonmukaisuutta;

5.      kehottaa komissiota jatkossakin sitoutumaan kehitysyhteistyöhön ja ihmisoikeuksiin ja muistuttaa sen roolista unionin politiikkojen liikkeellepanevana voimana ja koordinoijana; katsoo, että komission on aktiivisesti edistettävä johdonmukaista ja nykyaikaista näkemystä inhimillisestä kehityksestä, jotta voidaan toteuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet ja täyttää annetut sitoumukset;

6.      pyytää komissiota neuvoston kehotuksen mukaisesti teettämään säännöllisesti riippumattomia jälkiarviointeja keskeisten politiikkojen kehitysvaikutuksesta; korostaa, että komission vaikutustenarviointijärjestelmää on parannettava siten, että tarkastellaan erityisesti kehityspolitiikan johdonmukaisuutta ja varmistetaan, että kehitysvaikutuksesta tulee neljäs keskeinen analyysin osa-alue taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristövaikutusten lisäksi;

7.      korostaa, että on järjestettävä opastusta siitä, miten kehityspolitiikan johdonmukaisuus sisällytetään eri politiikanaloihin, sillä opastus on avainasemassa, kun lisätään unionin kansalaisten tietoisuutta kehitysyhteistyön eurooppalaisesta teemavuodesta 2015; kehottaa komissiota ja EUH:ta tarjoamaan kehityspolitiikan johdonmukaisuutta ja kehitysvaikutusta koskevaa erityiskoulutusta kehitystyön ulkopuolisten yksiköiden henkilöstölle;

8.      toteaa, että on nimitettävä pysyvä raportoija, jonka tehtävänä on raportoida kehitysohjelmasta vuoden 2015 jälkeisenä aikana ja jonka pitäisi myös valvoa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus otetaan asianmukaisesti huomioon;

9.      painottaa sitä tärkeää roolia, joka Euroopan parlamentilla voisi olla kehityspolitiikan johdonmukaisuuden edistämisessä, ja katsoo, että parlamentti voisi antaa sille etusijan asialistallaan lisäämällä kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevia valiokuntien ja parlamenttien välisiä kokouksia, edistämällä vuoropuhelua kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta kumppanuusmaiden kanssa sekä tukemalla näkemystenvaihtoa kansalaisyhteiskunnan kanssa; muistuttaa, että jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välisten jäsenneltyjen vuosikokousten avulla voidaan vahvistaa kehityspolitiikan johdonmukaisuutta ja parantaa koordinaatiota;

10.    korostaa, että unioniin on luotava riippumaton mekanismi, jonka avulla kerätään ja käsitellään virallisesti valitukset, joita kansalaiset tai yhteisöt ovat esittäneet unionin toimintatavoista;

11.    korostaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuuden yhteydessä on varmistettava kansalaisyhteiskunnan, mukaan lukien naisryhmien, aktiivinen osallistuminen, naisten vaikutusvallan lisääminen päätöksenteossa sekä tasa-arvoasiantuntijoiden täysimääräinen mukanaolo;

Toiminnan ensisijaiset tavoitteet

12.    vaatii saattamaan muuttovirtojen hallinnan johdonmukaiseksi EU:n ja kumppanuusmaiden kehityspolitiikan kanssa; katsoo, että tämä edellyttää strategiaa, jolla puututaan poliittisiin, sosioekonomisiin ja kulttuurisiin olosuhteisiin ja jolla pyritään elvyttämään unionin ja sen lähinaapurien yleisiä suhteita; korostaa lisäksi, että on tärkeää käsitellä maahanmuuttajien yhteiskunnalliseen ja ammatilliseen integroitumiseen ja kansalaisuuteen liittyviä asioita tekemällä yhteistyötä alkuperämaiden ja kauttakulkumaiden kanssa;

13.    painottaa, että kauppa ja kehitysyhteistyö eivät aina sovi hyvin yhteen; katsoo, että kehitysmaiden pitäisi avata markkinansa valikoivasti; korostaa yksityissektorin sosiaalisen ja ympäristöä koskevan vastuun merkitystä ja katsoo, että kaupan vapauttamisessa ei saa unohtaa sosiaalisia ja ympäristöolosuhteita, kuten ILO:n normeja; muistuttaa, että WTO:n sopimuksiin on sisällytettävä viittaus kyseisiin normeihin, jotta vältetään sosiaalinen ja ympäristöä koskeva polkumyynti;

14.    muistuttaa, että näiden normien sisällyttämisen kustannukset ovat paljon pienemmät kuin seuraukset, joita normien noudattamatta jättämisestä koituu sosiaaliturvalle, ihmisten terveydelle ja elinajanodotteelle;

15.    panee tyytyväisenä merkille, että EU tunnustaa pienviljelyn merkityksen nälän torjunnassa, ja pyytää arvioimaan järjestelmällisesti EU:n maatalous-, kauppa- ja energiapolitiikan, kuten EU:n biopolttoainepolitiikan, vaikutuksia, jotka todennäköisesti ovat kehitysmaille haitallisia;

16.    muistuttaa, että on kiinnitettävä enemmän huomiota EU:n ilmastopolitiikan ja kehitystavoitteiden välisten synergiaetujen maksimointiin erityisesti käytössä olevien työkalujen ja välineiden sekä toissijaiseen kehitykseen ja/tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvien etujen osalta;

17.    katsoo, että ilmastonmuutoksen haasteeseen on puututtava rakenteellisten uudistusten avulla, ja kehottaa toteuttamaan järjestelmällisen ilmastonmuutokseen liittyvien riskien arvioinnin kaikkien politiikanalojen suunnittelun ja päätöksenteon yhteydessä, esimerkiksi kauppa-, maatalous- ja elintarviketurvapolitiikassa; pyytää, että tämän arvioinnin tuloksia käytetään vuosien 2014–2020 kehitysyhteistyövälineen yhteydessä selkeiden ja johdonmukaisten kansallisten ja alueellisten strategia-asiakirjojen laadinnassa;

18.    katsoo, että samalla, kun otetaan huomioon kehityspolitiikan johdonmukaisuuden tarkastelu, EU:n olisi konkreettisesti torjuttava veronkiertoa ja veroparatiiseja; kehottaa komissiota myös sisällyttämään raaka-aineita koskevan aloitteen täytäntöönpanosta annettuun vuosikertomukseen tietoa uusien sopimusten, ohjelmien ja aloitteiden vaikutuksesta luonnonvaroiltaan rikkaisiin kehitysmaihin;

19.    myöntää, että EU:n vastuulla on varmistaa, että EU:n kalastus perustuu samoihin ympäristön ja sosiaalista kestävyyttä sekä avoimuutta koskeviin normeihin unionin vesillä ja niiden ulkopuolella; panee merkille, että tällainen johdonmukaisuus edellyttää koordinointia sekä komissiossa että komission ja yksittäisten jäsenvaltioiden hallitusten välillä;

20.    painottaa, että unionin ja kolmansien maiden, etenkin kehitysmaiden, välisten kalastussopimusten on toimittava pääasiassa välineinä, joilla pyritään vahvistamaan unionin kumppanuussuhteita kehitysmaiden kanssa ja voimistamaan kalastusalan kestävää kehitystä sekä auttamaan näitä maita kehittämään omaa talouttaan;

21.    muistuttaa erityisesti sitoutuneensa välttämään rahoitusta suuren mittakaavan energiainfrastruktuureille, joilla on kielteisiä sosiaalisia ja ympäristöä koskevia vaikutuksia;

22.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

• [1]  EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0399.

PERUSTELUT

Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta on muodostunut maailmanpolitiikan väline.

Tämän ”välineen” tavoitteena on ehkäistä unionin toteuttamien politiikkojen epäjohdonmukaisuutta ja estää näin kehitysmaihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset.

Vaikka Schnieber-Jastramin mietintö (2012/2063(INI)) viime vuodelta on erittäin kattava ja toimii ohjenuorana, esittelijä haluaisi keskittyä tarkoitukseen sopiviin menetelmiin ja mekanismeihin, joilla voidaan varmistaa optimaalinen johdonmukaisuus tiettyjen epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi.

Tämän mietinnön keskeisiä ehdotuksia ovat

–  komission puheenjohtajan vastuulle annettava välimiesmenettely, jossa komission puheenjohtaja tekee asiassa päätöksen niiden sitoumusten perusteella, joita unioni on tehnyt kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden osalta (1 kohta);

–  tärkeä rooli, joka Euroopan parlamentilla voisi olla kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden edistämisessä (7 kohta);

–  unioniin on luotava riippumaton mekanismi, jonka avulla kerätään ja käsitellään virallisesti valitukset, joita kansalaiset tai yhteisöt ovat esittäneet unionin toimintatavoista (8 kohta).

Esittelijä pitää valitettavana, että komissio on esittänyt pelkän valmisteluasiakirjan sen sijaan, että se olisi laatinut aiheesta tiedonannon, kuten alun perin oli tarkoitus.

Vielä valitettavampaa on se, että valmisteluasiakirja ei edellytä komission kollegion hyväksyntää, vaikka kyseessä on ehdotus, jonka poliittinen merkitys on huomattava.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	3.3.2014
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	15 0 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Ricardo Cortés Lastra, Véronique De Keyser, Eva Joly, Miguel Angel Martínez Martínez, Gay Mitchell, Bill Newton Dunn, Maurice Ponga, Michèle Striffler, Ivo Vajgl
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Kriton Arsenis, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Isabella Lövin, Csaba Őry, Judith Sargentini, Horst Schnellhardt