MIETINTÖ Mario Borghezion parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä

24.3.2014 - (2013/2279(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta
Esittelijä: Bernhard Rapkay

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Mario Borghezion parlamentaarisen koskemattomuuden ja erioikeuksien puolustamista koskevasta pyynnöstä

(2013/2279(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Mario Borghezion esittämän, 21. marraskuuta 2013 päivätyn pyynnön Mario Borghezion parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamiseksi, joka liittyy Milanon tuomioistuimessa vireillä olevaan menettelyyn (viite 47917/13) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 21. marraskuuta 2013,

–       on kuullut Carlo Casinia, joka toimi Mario Borghezion edustajana työjärjestyksen 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti, sekä Mario Borgheziota henkilökohtaisesti,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1, 11 ja 21 artiklan,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 153 artiklan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010 ja 6. syyskuuta 2011 antamat tuomiot[1],

–       ottaa huomioon Italian rikoslain,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 6 a artiklan ja 7 artiklan,

–       ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0245/2014),

A.     ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin jäsen Mario Borghezio on pyytänyt parlamentaarisen koskemattomuutensa puolustamista italialaisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian johdosta;

B.     ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 artiklan nojalla Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

C.     toteaa, että tämän määräyksen tarkoituksena on varmistaa, että Euroopan parlamentin jäsenillä on periaatteessa ilmaisunvapaus, mutta tämä oikeus ilmaisunvapauteen ei anna oikeutta herjaukseen, loukkaukseen, vihaan yllyttämiseen tai muiden kunnian kyseenalaistamiseen eikä minkäänlaiseen Euroopan unionin peruskirjan 21 artiklan vastaiseen lausumaan;

D.     toteaa, että Mario Borghezion pyyntö liittyy Milanon tuomioistuimen syyttäjänviraston häneen kohdistamaan rikostutkintaan ja lausuntoihin, jotka hänen väitetään esittäneen radiohaastattelussa 8. huhtikuuta 2013;

E.     toteaa, että haastattelun antaessaan Mario Borghezio oli Euroopan parlamentin jäsen;

F.     toteaa, että syyttäjänviraston toimittaman ilmoituksen mukaan kyseiset lausunnot ovat rangaistavia Italian rikoslain 81 pykälän 1 momentin ja 595 pykälän 1 momentin sekä lain nro 205/1993 3 pykälän 1 momentin ja lain nro 654/1975 3 pykälän 1 momentin a alamomentin mukaan, ja huomauttaa, että mainitut säännökset koskevat toistuvia julkisia kunnianloukkauksia ja ylemmyyteen ja rotuvihaan perustuvien syrjivien ajatusten levittämistä;

G.     toteaa, että annetut lausunnot koskevat romanien oletettuja etnisiä luonteenpiirteitä;

H.     toteaa, että Mario Borghezion parlamentaarisen toiminnan tilastoista näkyy, että hän on osoittanut kiinnostusta romaniasioihin, mutta kyseistä tapausta koskevat tosiseikat antavat ymmärtää, että hänen haastattelussa antamillaan lausunnoilla ei ole suoraa ja ilmeistä yhteyttä parlamentaariseen toimintaan, kuten käy ilmi syyttäjänviraston ilmoituksesta ja oikeudellisten asioiden valiokunnan kuulemistilaisuudesta;

I.      katsoo, että Mario Borghezion väitetysti esittämät lausunnot ylittävät sävyn, jota poliittisessa keskustelussa yleisesti käytetään, ja lisäksi ne ovat täysin epäparlamentaarisia luonteeltaan; toteaa, että ne ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan vastaisia ja että sen vuoksi ei voida katsoa, että ne olisi esitetty Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoidettaessa;

J.      katsoo, että jos Mario Borghezion esittämien kaltaisia lausuntoja olisi esitetty parlamentin istunnossa, häntä olisi voitu rangaista työjärjestyksen 153 artiklan nojalla; katsoo näin ollen, ettei parlamentaarisen koskemattomuuden pitäisi kattaa tällaisia lausuntoja, kun ne on annettu parlamentin ulkopuolella;

K.     katsoo tämän vuoksi, että kyseisessä tapauksessa Mario Borghezion ei voida katsoa hoitaneen Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä;

1.      päättää olla puolustamatta Mario Borghezion parlamentaarista koskemattomuutta;

2.      kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Italian tasavallan toimivaltaisille viranomaisille ja Mario Borgheziolle.

• [1]  Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, Kok. 1964, s. 195, asia 149/85, Wybot v. Faure ym., Kok. 1986, s. 2391, asia T-345/05, Mote v. parlamentti, Kok. 2008, s. II-2849, yhdistetyt asiat C-200/07 ja C 201/07 Marra v. De Gregorio ja Clemente, Kok. 2008, s. I-7929, asia T-42/06, Gollnisch v. parlamentti, Kok. 2010, s. II-1135 ja asia C-163/10 Patriciello, Kok. 2011, s. I-07565.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	20.3.2014
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	8 2 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Luigi Berlinguer, Françoise Castex, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Annette Koewius, Antonio Masip Hidalgo, Bernhard Rapkay, Evelyn Regner, Francesco Enrico Speroni, Rebecca Taylor
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Eva Lichtenberger