SUOSITUS esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin liittymisestä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevaan yleissopimukseen (CITES)

14.11.2014 - (09412/2014 – C8-0042/2014 – 2013/0418(NLE)) - ***

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta
Esittelijä: Pilar Ayuso

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin liittymisestä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevaan yleissopimukseen (CITES)

(09412/2014 – C8-0042/2014 – 2013/0418(NLE))

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09412/2014),

–       ottaa huomioon luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES),

–       ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0042/2014),

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan, 207 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan,

–       ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan ja 39 artiklan,

–       ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A8-0036/2014),

1.      antaa hyväksyntänsä yleissopimukseen liittymiselle;

2.      kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

LYHYET PERUSTELUT

Luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES) on merkittävä kansainvälinen väline, jolla pyritään suojelemaan uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja valvomalla niiden yksilöillä käytävää kansainvälistä kauppaa. Se tuli voimaan vuonna 1975, ja sillä on nyt 178 osapuolta (joihin kuuluvat EU:n kaikki jäsenvaltiot). Yleissopimus kattaa noin 35 000 lajia, jotka luetellaan kolmessa liitteessä sen mukaan, minkä tasoista suojelua ne tarvitsevat. Yleissopimuksella varmistetaan, että näiden lajien yksilöillä käytävä kansainvälinen kauppa ei vaaranna niiden selviytymiskykyä. Kaikkien yleissopimuksen kattamien lajien tuontiin, vientiin, jälleenvientiin ja merestätuontiin on hankittava lupa lupamenettelyn kautta.

CITES-yleissopimuksen määräyksiä on pantu täytäntöön yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa 1. tammikuuta 1984 alkaen, ja niitä säännellään tällä hetkellä neuvoston asetuksella (EY) N:o 338/97 ja komission eri asetuksilla (komission asetus (EY) N:o 865/2006, komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 792/2012 ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 578/2013). CITES-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat asiat liittyvät ympäristönsuojeluun ja kauppaan. Ensiksi mainitulla alalla unionilla on jaettu toimivalta jäsenvaltioiden kanssa. Jälkimmäisellä alalla unionilla on yksinomainen toimivalta.

Yleissopimuksen alkuperäisessä tekstissä määrättiin, että CITES-yleissopimuksen osapuolia voivat olla ainoastaan valtiot. Euroopan unionilla on näin ollen tähän asti ollut CITES-yleissopimuksessa tarkkailijan asema.

CITES-yleissopimukseen tehdyllä Gaboronen muutoksella, joka hyväksyttiin osapuolten erityisessä konferenssissa Gaboronessa Botswanassa 30. huhtikuuta 1983, muutettiin yleissopimuksen 21 artiklaa siten, että liittyminen yleissopimukseen, joka aiemmin oli rajoitettu valtioihin, voitiin avata itsenäisistä valtioista koostuville alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, joilla on kansainvälisten sopimusten neuvottelua, tekemistä ja täytäntöönpanoa koskevaa toimivaltaa asioissa, jotka jäsenvaltiot ovat niille siirtäneet ja jotka kuuluvat yleissopimuksen soveltamisalaan.

CITES-yleissopimukseen tehty Gaboronen muutos tuli voimaan 29. marraskuuta 2013 sen jälkeen, kun sen olivat ratifioineet kaksi kolmannesta niistä 80 maasta, jotka olivat osapuolia muutoksen hyväksymisen aikana. Sen tultua voimaan Euroopan unionista voi tulla CITES-yleissopimuksen osapuoli.

Käytäntönä on, että CITES-yleissopimuksen osapuolten on maksettava osuutensa heti kun ne liittyvät yleissopimukseen. Tämän perusteella on odotettavissa, että EU maksaisi vuosittain 2,5 prosenttia CITES-rahaston kokonaismäärästä (noin 115 000 euroa vuonna 2015). Jäsenvaltioiden maksuosuuksia supistetaan vastaavasti.

Neuvoston päätöstä koskevan ehdotuksen tarkoituksena on hyväksyä Euroopan unionin liittyminen CITES-yleissopimukseen ja pyytää neuvoston puheenjohtajaa nimeämään henkilö, jolla on valtuudet tallettaa Euroopan unionin puolesta yleissopimuksen 21 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut liittymisasiakirjat sekä 21 artiklan 3 kappaleessa tarkoitettu toimivaltaa koskeva ilmoitus.

Euroopan unionin liittyminen CITES-yleissopimukseen antaa unionille mahdollisuuden olla riittävästi edustettuna CITES-kokouksissa ja osallistua täysimääräisesti yleissopimuksen toimintaan perussopimusten ja ulkoisen edustuksen vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti. Se mahdollistaa sen, että komissio johtaa neuvotteluja Euroopan unionin puolesta ja auttaa löytämään tasapainoisen kompromissin 28 jäsenvaltion kannan välillä. Kun unionista tulee CITES-yleissopimuksen osapuoli, sille annetaan virallisia vastuita ja se joutuu vastuuseen muille osapuolille siitä, miten se panee yleissopimuksen täytäntöön ja valvoo tätä täytäntöönpanoa.

On syytä huomauttaa, että Euroopan unionin liittyminen CITES-yleissopimukseen ei vaikuta jäsenvaltioiden yleissopimuksesta johtuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. CITES-yleissopimuksen osapuolena EU:lla on kaikki oikeudet ja velvollisuudet, jotka liittyvät EU:n toimivaltaan kuuluviin asioihin. Euroopan unioni äänestää kaikista unionin säännöstön kattamista asioista ja asioista, jotka todennäköisesti vaikuttavat unionin säännöstöön, kuten neuvoston asetus (EY) N:o 338/97[1] tai muut asiaa koskevat unionin säädökset, ja yksittäiset jäsenvaltiot äänestävät edelleen muista asioista. EU:n liittyminen CITES-yleissopimukseen ei myöskään aiheuta häiriöitä unionin sisäisessä päätöksentekomenettelyssä. Se ei varsinkaan vaikuta tapaan, jolla unioni ja sen jäsenvaltiot sopivat yhteisistä kannoista CITES-yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssia varten kukin oman toimivaltansa puitteissa ja perussopimusten mukaisesti.

Esittelijä katsoo ensiksikin, että Euroopan unionin liittyminen CITES-yleissopimukseen tekisi Euroopan unionin oikeudellisesta asemasta CITES-yleissopimuksessa selkeämmän suhteessa yleissopimuksen kolmansiin osapuoliin. Nykyinen tarkkailijan asema sopimuspuolten konferenssin kokouksissa ja sen monissa tärkeissä komiteoissa ja työryhmissä on todellakin tässä mielessä kielteinen tekijä.

Lisäksi esittelijä katsoo, että Euroopan unionin liittyminen CITES-yleissopimukseen on looginen ja tarpeellinen askel sen varmistamiseksi, että Euroopan unioni voi kaikin tavoin tavoitella ympäristöpolitiikkansa mukaisia tavoitteita. Liittyminen mahdollistaisi sen, että komissio voisi esittää Euroopan unionin puolesta EU:n yhtenäisen kannan CITES-asioihin ja omaksua merkittävän roolin sopimuspuolten konferenssissa käytävissä neuvotteluissa.

Lisäksi esittelijä haluaisi korostaa, että käytännössä EU:n liittyminen CITES-yleissopimukseen sekä ilmentää nykyistä käytäntöä että tehostaa sitä. Itse asiassa jäsenvaltiot tosin äänestävät nykyisin sopimuspuolten konferenssissa kukin erikseen, mutta ne tekevät sen aina EU:n kannan sopimuspuolten konferenssissa määrittelevän neuvoston päätöksen mukaisesti. Kun EU:sta on tullut sopimuspuoli, se saa oikeuden äänestää sopimuspuolten konferenssissa (sen ääni lasketaan 28 ääneksi) sen kannan mukaisesti, jonka – kuten nykyisinkin – jäsenvaltiot ovat ennakolta hyväksyneet.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella esittelijä suosittelee, että Euroopan parlamentti antaa hyväksyntänsä Euroopan unionin liittymiselle luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevaan yleissopimukseen.

• [1]  Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä, EYVL L 61, 3.3.1997.

OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA

Giovanni La Via

Puheenjohtaja

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

Bryssel

Asia:               Lausunto luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) oikeusperustasta (COM(2013)0867 – C8-0042/2014 – 2013/0418(NLE))

Arvoisa puheenjohtaja

Pyysitte 18. syyskuuta 2014 päivätyllä kirjeellänne työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausunnon edellä mainitun komission ehdotuksen oikeusperustan asianmukaisuudesta.

I – Taustaa

Komission alkuaan ehdottama oikeusperusta oli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn SEUT‑sopimuksen 192 artikla, joka on unionin ympäristöpolitiikan oikeusperusta, ja yhteistä kauppapolitiikkaa koskeva SEUT-sopimuksen 207 artikla sekä SEUT:n 218 artiklan 6 kohdan a alakohta, joka on menettelyä koskeva oikeusperusta Euroopan parlamentin hyväksyntää edellyttävien kansainvälisten sopimusten tekemiselle.

Neuvoston parlamentille esittämässä hyväksyntää koskevassa pyynnössä oli poistettu viittaus SEUT-sopimuksen 207 artiklaan ja ehdotuksen liitteestä kaksi lausetta, jotka koskivat sisämarkkinoita ja EU:n yksinomaista toimivaltaa tulliliittoasioissa ja yhteisessä kauppapolitiikassa.

Meneillään olevan lainsäädäntömenettelyn, jolla pyritään laatimaan uudelleen asetus, jonka nojalla jäsenvaltiot panevat täytäntöön luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevaa yleissopimusta (CITES)[1], sen päivittämiseksi siten, että siihen sisällytetään delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevia säännöksiä, oikeusperusta on pelkästään SEUT-sopimuksen 192 artikla.

Ehdotus neuvoston päätökseksi koskee EU:n liittymistä CITES-yleissopimukseen ja kysymys onkin siitä, olisiko SEUT-sopimuksen 207 artikla lisättävä oikeusperustaan.

II – Asiaa koskevat perussopimuksen artiklat

Komission alkuperäisessä ehdotuksessa esitettiin oikeusperustaksi seuraavia SEUT‑sopimuksen artikloja (alleviivaukset lisätty):

192 artikla

(aiempi EY-sopimuksen 175 artikla)

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan unionin toimista 191 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi.

[...]

207 artikla

(aiempi EY-sopimuksen 133 artikla)

1. Yhteinen kauppapolitiikka perustuu yhtenäisiin periaatteisiin etenkin tullien muuttamisessa, tulli- ja kauppasopimusten tekemisessä tavara- ja palvelukaupan alalla, sekä teollis- ja tekijänoikeuksien kaupallisten näkökohtien alalla, ulkomaisten suorien sijoitusten osalta, vapauttamista koskevien toimenpiteiden yhtenäistämisessä, vientipolitiikassa sekä kauppaa suojaavissa toimenpiteissä, kuten polkumyynti- ja tukipalkkiotapauksissa toteutettavissa toimenpiteissä. Yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti.

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla toimenpiteistä, joilla määritellään puitteet yhteisen kauppapolitiikan toteuttamiseksi.

[...]

218 artikla

(aiempi EY-sopimuksen 300 artikla)

[...]

6. Neuvosto tekee neuvottelijan ehdotuksesta päätöksen sopimuksen tekemisestä.

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa sopimus koskee yksinomaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, neuvosto tekee päätöksen sopimuksen tekemisestä:

a) seuraavissa tapauksissa Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan:

i)    assosiaatiosopimukset;

ii)   sopimus unionin liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen;

iii)  sopimukset, joissa yhteistyömenettelyjä järjestämällä luodaan erityiset institutionaaliset rakenteet;

iv)  sopimukset, joilla on huomattavia vaikutuksia unionin talousarvioon;

v)   sopimukset aloilla, joilla sovelletaan joko tavallista lainsäätämisjärjestystä tai erityistä lainsäätämisjärjestystä, kun edellytetään Euroopan parlamentin hyväksyntää.

Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat kiireellisessä tapauksessa sopia määräajasta hyväksynnän antamiselle.

[...]

SEUT-sopimuksen 191 artiklassa todetaan seuraavaa (alleviivaukset lisätty):

191 artikla

(aiempi EY-sopimuksen 174 artikla)

1. Unionin ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen:

–  ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen,

–  ihmisten terveyden suojelu,

–  luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö,

–  sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjuminen.”

[...]

4. Unioni ja jäsenvaltiot tekevät kukin toimivaltaansa kuuluvaa yhteistyötä kolmansien maiden ja toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa. Unionin yhteistyötä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä voidaan sopia unionin ja asianomaisten kolmansien osapuolten välisin sopimuksin.

Mitä edellisessä alakohdassa määrätään, ei rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa neuvotella kansainvälisissä toimielimissä ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia.

III – Oikeusperustaa koskeva oikeuskäytäntö

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”yhteisön toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö[2]”. Virheellisen oikeusperustan valinta voi näin ollen olla peruste kyseisen toimen kumoamiselle.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on ratkaistava,

1.  pyritäänkö ehdotuksella kahteen eri tarkoitukseen tai onko siinä kaksi eri osatekijää, joista toista voidaan pitää pääasiallisena tai määräävänä tarkoituksena tai osatekijänä ja toista toisarvoisena vai

2.  voidaanko osoittaa, että toimella on samanaikaisesti useampia tavoitteita tai useampia tekijöitä, joita ei voida erottaa toisistaan ja joista mikään ei ole toiseen nähden toisarvoinen ja välillinen.

Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ensimmäisessä tapauksessa säädöksen on perustuttava yhteen ainoaan oikeusperustaan, nimittäin siihen, jota pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai osatekijä edellyttää. Toisessa tapauksessa säädöksen on taas perustuttava tavoitteiden mukaisesti eri oikeusperustoihin[3].

Oikeudellinen yksikkö viittaa unionin tuomioistuimen antamaan tuomioon asiassa C-94/03, komissio v. neuvosto, Kok. 2006, s. I-0001, jossa käsiteltiin samaa kysymystä kuin tässä neuvoston päätöksessä. Tuomioistuin päätyi seuraaviin johtopäätöksiin:

51. Kun kaikki edellä esitetty otetaan huomioon ja kuten yleissopimuksen johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta, jonka sanamuodon mukaan yleissopimuksen osapuolten kauppa- ja ympäristöpolitiikkojen olisi tuettava toisiaan kestävän kehityksen saavuttamiseksi, nimenomaisesti ilmenee, on siis todettava, että yleissopimuksessa on, kun otetaan huomioon sen tarkoitukset ja sisältö, kaksi tekijää, joita ei voida erottaa toisistaan ja joista kumpikaan ei ole toiseen nähden toisarvoinen ja välillinen ja joista toinen kuuluu yhteisen kauppapolitiikan alaan ja toinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun alaan. Tämän tuomion 36 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti päätöksen, jolla tämä yleissopimus hyväksyttiin yhteisön puolesta, olisi siten tullut perustua kahteen näitä vastaavaan oikeudelliseen perustaan eli käsiteltävänä olevassa asiassa EY 133 artiklaan ja EY 175 artiklan 1 kohtaan yhdessä EY 300 artiklan asiaa koskevien määräysten kanssa.

55. Lopuksi on todettava, että käyttäessään yleissopimuksen hyväksymispäätöksessä kahta oikeudellista perustaa eli EY 133 artiklaa ja EY 175 artiklaa yhteisö antaa myös yleissopimuksen muille osapuolille tietoja sekä yhteisön tätä yleissopimusta, joka kuten edellä on osoitettu, kuuluu sekä yhteisen kauppapolitiikan että yhteisön ympäristöpolitiikan alaan, koskevan toimivallan laajuudesta että yhteisön ja sen jäsenvaltioiden keskinäisestä toimivallan jaosta, joka on myös otettava huomioon sopimuksen täytäntöönpanovaiheessa yhteisön tasolla.

56. Kun kaikki edellä esitetty otetaan huomioon, riidanalainen päätös on siten kumottava, koska se perustuu vain EY 175 artiklan 1 kohtaan yhdessä EY 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen ja EY 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa.

IV – Ehdotuksen tarkoitus ja sisältö

Ehdotuksen tavoitteena sen johdanto-osan 4 kappaleen mukaan on Euroopan unionin liittyminen CITES-yleissopimukseen, jotta se voi osallistua täysimääräisesti yleissopimuksen toimintaan, ja Euroopan unionin ja sen kaikkien jäsenvaltioiden velvoittaminen panemaan yleissopimus täytäntöön ja valvomaan sen noudattamista. Se luo Euroopan unionille virallisia vastuita, joiden myötä Euroopan unioni on vastuussa muille osapuolille siitä, miten se panee yleissopimuksen täytäntöön.

Johdanto-osan 3 kappaleessa todetaan lisäksi, että CITES-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat asiat liittyvät ympäristönsuojeluun ja kauppaan, siis aloihin, joissa kansainvälisten sopimusten neuvottelu, tekeminen ja täytäntöönpano kuuluvat EU:n toimivaltaan.

Ehdotuksen liitteenä on seuraava EU:n ilmoitus (alleviivaukset lisätty):

LUONNONVARAISEN ELÄIMISTÖN JA KASVISTON UHANALAISTEN LAJIEN KANSAINVÄLISTÄ KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 21 ARTIKLAN 3 KAPPALEEN MUKAINEN EUROOPAN UNIONIN ILMOITUS

”Euroopan unioni ilmoittaa, että sillä on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 191 artiklan mukaan toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia ja täyttää niistä aiheutuvat velvoitteet, jotka myötävaikuttavat seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen:

–  ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen,

–  ihmisten terveyden suojelu,

–  luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö,

–  sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, mukaan lukien ilmastonmuutos.

Lisäksi Euroopan unioni toteuttaa toimenpiteitä unionin tasolla sisämarkkinoidensa asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi.

Euroopan unionilla on yksinomainen toimivalta toimissa, jotka koskevat tulliliittoa sen jäsenvaltioiden välillä ja sen yhteistä kauppapolitiikkaa.

Euroopan unioni ilmoittaa, että se on jo antanut jäsenvaltioitaan sitovat säädökset tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, erityisesti, muttei yksinomaan, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 sekä 4 päivänä toukokuuta 2006 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EY) N:o 865/2006.

Euroopan unioni ilmoittaa lisäksi, että se vastaa niiden luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevasta yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisestä, jotka kuuluvat unionin voimassa olevan lainsäädännön soveltamisalaan.

Unionin toimivallan käyttäminen on luonteeltaan jatkuvasti kehittyvää.”

Neuvoston parlamentille toimittamassa hyväksyntää koskevassa pyynnössä edellä olevat kaksi alleviivattua kohtaa on poistettu.

CITES-yleissopimuksen johdanto-osassa on myös seuraava 4 kappale:

TUNNUSTAEN myös kansainvälisen yhteistyön tärkeyden määrättyjen villieläimistön ja -kasviston lajien suojelemiseksi kansainvälisen kaupankäynnin aiheuttamalta ylisaalistukselta;

V – Asianmukaisen oikeusperustan määrittäminen

Kun otetaan huomioon, että ehdotuksen tavoitteena on velvoittaa Euroopan unioni ja sen kaikki jäsenvaltiot panemaan yleissopimus täytäntöön ja valvomaan sen noudattamista, itse yleissopimuksen tavoite on tässä mielessä oleellinen seikka määriteltäessä, pyritäänkö ehdotuksella sekä ympäristönsuojelun että kauppapolitiikan tavoitteisiin, vai onko toinen näistä tavoitteista toisarvoinen.

Ensiksi olisi todettava, että asetuksen, jonka nojalla CITES-yleissopimusta pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa, oikeusperustana on pelkästään ympäristöä koskeva oikeusperusta. Tästä voitaisiin päätellä, että ympäristönsuojelun tavoitetta ei olisi pidettävä liitännäisenä jollekin muulle tavoitteelle, vaan sitä olisi pidettävä vähintään yhtenä päätavoitteista.

Näin ollen kysymys kuuluukin, olisiko kauppapoliittista tavoitetta pidettävä liitännäisenä ympäristönsuojelun tavoitteelle. CITES-yleissopimuksen johdanto-osan neljännestä kappaleesta käy selvästi ilmi, että sen tarkoituksena on kansainvälinen yhteistyö lajien suojelemiseksi kansainvälisen kaupankäynnin aiheuttamalta ylisaalistukselta. SEUT‑sopimuksen 207 artiklan mukaan yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti, joihin 191 artiklan mukaisesti kuuluu sellaisten SEUT-sopimuksen 192 artiklassa esitettyjen toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin. Ehdotuksen kauppapoliittista näkökohtaa ei voi siksi pitää ainoastaan liitännäisenä ympäristönsuojelun tavoitteelle, etenkin kun otetaan huomioon, että EU:lla on yksinomainen toimivalta yhteisessä kauppapolitiikassa.

Ehdotuksella pyritään siis molempiin tavoitteisiin, ympäristönsuojeluun ja reiluun kansainväliseen kaupankäyntiin. Nämä kaksi tavoitetta ovat erottamattomassa yhteydessä toisiinsa eikä niistä kumpikaan ole toiseen nähden toisarvoinen ja välillinen. Ehdotuksen oikeusperustaksi on tämän vuoksi lisättävä SEUT-sopimuksen 207 artikla, eikä se saa perustua pelkästään SEUT-sopimuksen 192 artiklaan.

VI – Päätelmät ja suositukset

Edellä esitetyn arvion valossa SEUT-sopimuksen 192, 207 ja 218 artikla ovat asianmukainen oikeusperusta ehdotukselle.

Valiokunta käsitteli edellä mainittua asiaa kokouksessaan 13. lokakuuta 2014. Tässä kokouksessa se päätti suositella äänin 15 puolesta, 6 vastaan ja 0 tyhjää[4], että asianmukainen oikeusperusta ehdotukselle neuvoston päätökseksi Euroopan unionin liittymisestä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevaan yleissopimukseen (CITES-yleissopimus) olisi SEUT‑sopimuksen 192 ja 207 artikla sekä 218 artiklan 6 kohdan alakohta.

Kunnioittavasti

Pavel Svoboda

• [1]  Katso parlamentin 16. huhtikuuta 2014 antama lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (uudelleenlaatiminen) (P7_TA(2014)0397).
• [2]  Asia C-45/86, komissio v. neuvosto (yleinen tullietuusjärjestelmä), Kok. 1987, s. 1439, 5 kohta; Asia C-440/05, komissio v. neuvosto, Kok. 2007, I-9097; Asia C-411/06, komissio v. parlamentti ja neuvosto, Kok. 2009, s. I‑7585.
• [3]  Katso edellä mainittu asia C-411/06, 46–47 kohta.
• [4]  Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Jean-Marie Cavada (puheenjohtajana toiminut varapuheenjohtaja), Max Andersson, Marie-Christine Boutonnet, Daniel Buda, Kostas Chrysogonos, Therese Comodini Cachia, Mady Delvaux (varapuheenjohtaja), Andrzej Duda, Pascal Durand, Angel Dzhambazki, Rosa Estaràs Ferragut, Jytte Guteland, Heidi Hautala, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Dietmar Köster, Gilles Lebreton, António Marinho e Pinto, Jiří Maštálka, Angelika Niebler, Julia Reda, Evelyn Regner, Virginie Rozière, Viktor Uspaskich, Tadeusz Zwiefka.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	5.11.2014
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	61 3 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marco Affronte, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Ivo Belet, Simona Bonafè, Lynn Boylan, Nessa Childers, Mireille D’Ornano, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Jørn Dohrmann, Ian Duncan, Stefan Eck, Bas Eickhout, Eleonora Evi, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Ashley Fox, Elisabetta Gardini, Enrico Gasbarra, Gerben-Jan Gerbrandy, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Matthias Groote, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Josu Juaristi Abaunz, Karin Kadenbach, Syed Kamall, Kateřina Konečná, Peter Liese, Norbert Lins, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Frédérique Ries, Michèle Rivasi, Teresa Rodriguez-Rubio, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Dubravka Šuica, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Nils Torvalds, Glenis Willmott, Jadwiga Wiśniewska
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Renata Briano, Soledad Cabezón Ruiz, Ulrike Müller, József Nagy, Aldo Patriciello, Alojz Peterle, Christel Schaldemose, Bart Staes