Menettely : 2014/2157(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0011/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0011/2015

Keskustelut :

PV 25/02/2015 - 15
CRE 25/02/2015 - 15

Äänestykset :

PV 10/03/2015 - 10.12
CRE 10/03/2015 - 10.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0052

MIETINTÖ     
PDF 165kWORD 102k
26.1.2015
PE 539.797v02-00 A8-0011/2015

Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2013

(2014/2157(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Pablo Zalba Bidegain

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2013

(2014/2157(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Euroopan keskuspankin vuosikertomuksen 2013 (C8-0000/2014),

       ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 15 artiklan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 284 artiklan 3 kohdan,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 1 kohdan,

–       ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0000/2015),

A.     panee merkille, että komission yksiköiden kevään 2014 talousennusteen mukaan euroalueen BKT supistui 0,4 prosenttia vuonna 2013 sen jälkeen, kun se oli laskenut 0,7 prosenttia vuonna 2012, ja että komission yksiköt odottavat talouden elpyvän ja BKT:n kasvavan 1,2 prosenttia vuonna 2014 ja 1,7 prosenttia vuonna 2015; panee merkille, että komission yksiköiden syksyn 2014 talousennusteessa kasvuennusteita tarkistettiin alaspäin ja sen mukaan BKT:n odotettiin kasvavan vain 0,8 prosenttia vuonna 2014 ja 1,1 prosenttia vuonna 2015 ja negatiivisia riskejä oli enemmän kuin positiivisia;

B.     panee merkille, että syksyn ennusteen mukaan työttömyys lisääntyi euroalueella vuoden 2012 lopun 11,3 prosentista 11,9 prosenttiin vuoden 2013 lopussa ja se pysyy korkeana vuonna 2014;

C.     panee merkille, että työttömyysasteissa on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä ja luvut vaihtelevat 5 prosentista 26 prosenttiin; panee merkille, että nuorisotyöttömyysluvut ovat vielä korkeammat ja joissakin jäsenvaltioissa jopa 50 prosenttia; toteaa, että työttömyyslukujen erot lisäävät jäsenvaltioiden välisiä taloudellisia eroavuuksia entisestään;

D.     toteaa, että ilmoituksella rahapoliittista suoraa kauppaa koskevasta ohjelmasta on onnistuttu alentamaan lainakorkoja, mutta katsoo, että jäsenvaltioiden ei pitäisi käyttää tätä tilaisuutena välttää rakenneuudistuksia, joilla lisätään kasvumahdollisuuksia ja saavutetaan kestävä julkinen talous keskipitkällä aikavälillä; panee merkille työllisyyttä ja köyhyyden vähentämistä koskevat suuntaukset, joiden perusteella kansalliset Eurooppa 2020 -tavoitteet ovat vaarassa jäädä saavuttamatta;

E.     panee merkille, että vuoden 2013 aikana Euroopan keskuspankki (EKP) alensi ohjauskorkoja toukokuussa ja uudestaan marraskuussa ja laski perusrahoitusoperaatioiden koron 0,25 prosenttiin; ottaa huomioon, että vuoden 2014 alun jälkeen ilmoitettujen uusien rahapoliittisten toimien johdosta perusrahoitusoperaatioiden korko on nyt 0,05 prosenttia ja talletuskorko –0,20 prosenttia;

F.     ottaa huomioon, että reaalikorkojen aleneminen ei ole helpottanut kotitalouksien ja yritysten lainansaantia eikä edistänyt BKT:n kasvua tai työpaikkojen luomista;

G.     ottaa huomioon, että eurojärjestelmän konsolidoitu tase oli vuoden 2013 lopussa 2,285 biljoonaa euroa, mikä merkitsee noin 25 prosentin vähennystä vuoden 2013 aikana;

H.     ottaa huomioon, että ei-jälkimarkkinakelpoiset omaisuuserät muodostivat suurimman omaisuuserien ryhmän eurojärjestelmään vakuudeksi toimitetuista omaisuuseristä vuonna 2013 ja niiden osuus oli noin 25 prosenttia kokonaismäärästä; ottaa huomioon, että ei-jälkimarkkinakelpoisten arvopapereiden ja omaisuusvakuudellisten arvopapereiden osuus on noin 40 prosenttia kaikista eurojärjestelmään vakuudeksi toimitetuista omaisuuseristä;

I.      panee merkille, että komission yksiköiden syksyn 2014 talousennusteen mukaan vuonna 2013 euroalueen keskimääräinen inflaatiovauhti oli 1,4 prosenttia ja se oli hidastunut 2,5 prosentista vuonna 2012; panee merkille, että euroalueen inflaatio on ollut laskusuunnassa vuoden 2014 alusta lähtien ja se oli arviolta 0,5 prosenttia vuonna 2014 ja alimmillaan 0,3 prosenttia syyskuussa; panee merkille, että yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) nousuvauhti hidastui joissakin jäsenvaltioissa niin, että se putosi nollaan prosenttiin ja vielä tämänkin alapuolelle syyskuussa 2014 ja jää tavoitteen alapuolelle vuonna 2015;

J.      panee merkille, että alhaiset energiahinnat, erityisesti öljyn alhainen hinta, ovat olleet tärkeimpiä euroalueen inflaatiovauhdin alenemiseen vaikuttaneita tekijöitä;

K.     ottaa huomioon, että euroalueen julkisten ja yksityisten investointien määrä on pysynyt tasolla, joka on huomattavasti alhaisempi kuin ennen kriisin alkamista; ottaa huomioon, että monet suuret yritykset ovat hyödyntäneet saatavilla olevaa halpaa rahaa oman edun tavoitteluun realisoimalla takaisinostoja uusien investointien tekemisen sijaan; ottaa huomioon, että investointien suhteellinen osuus BKT:stä pienentyi tasaisesti jo ennen kriisiä, minkä vuoksi niitä oli lisättävä kiireellisesti;

L.     ottaa huomioon, että M3:n vuotuinen kasvuvauhti heikkeni edelleen ja se oli 3,5 prosenttia joulukuussa 2012 ja 1 prosentti joulukuussa 2013;

M.    panee merkille, että yksityiselle sektorille myönnettyjen lainojen kanta supistui edelleen ja sen vuosimuutosvauhti oli –2,3 prosenttia joulukuussa 2013, kun joulukuussa 2012 muutosvauhti oli ollut –0,7 prosenttia; toteaa, että luottorahoituksen puuttuminen pk‑yrityksiltä joissakin jäsenvaltioissa on yksi suurimmista talouden elpymisen tiellä olevista ongelmista; ottaa huomioon, että lainananto pk-yrityksille vähentyi noin 35 prosenttia vuosina 2008–2013; katsoo, että on erittäin tärkeää helpottaa pk-yritysten luotonsaantia, sillä ne työllistävät 72 prosenttia euroalueen työvoimasta ja luovat bruttomääräisesti enemmän työpaikkoja kuin suuret yritykset;

N.     toteaa, että rahoitusmarkkinoiden hajautuneisuus on edelleen merkittävä ongelma ja pk‑yritysten on maksettava paljon korkeampia lainakustannuksia erityisesti niissä euroalueen valtioissa, joihin vakava taloudellinen tilanne on jo nyt vaikuttanut, ja toteaa, että tämä aiheuttaa vääristymiä sisämarkkinoilla, hidastaa elpymistä ja suurentaa maiden välisiä eroja; toteaa, että eurooppalaisten pankkien kattavan arvioinnin tulokset vaikuttanevat myönteisesti nykyiseen rahapolitiikkaan ja pankkien halukkuuteen lisätä lainanantoaan erityisesti reaalitaloudelle;

O.     ottaa huomioon, että eurojärjestelmän taseen koko on pienentynyt jatkuvasti vuoden 2013 aikana, mikä kertoo siitä, että pankit maksavat takaisin pidempiaikaisten rahoitusoperaatioiden varoja;

P.     ottaa huomioon, että EKP:n neuvosto päätti heinäkuussa 2013 käyttää ennakoivaa viestintää ja ilmoitti odottavansa EKP:n ohjauskorkojen pysyvän samalla tasolla tai sitä alempina pidemmän aikaa;

Q.     toteaa, että mahdollisen kvantitatiivisen kevennysohjelman vaikutukset euroalueeseen todennäköisesti lievenisivät, jos pankkisektori aloittaisi laajamittaisen luotonvälityksen;

R.     ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 282 artiklan mukaan Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 127 artiklan mukaan EKPJ tukee yleistä talouspolitiikkaa unionissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tätä ensisijaista tavoitetta; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 123 artiklassa ja EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 21 artiklassa kielletään kansallisilta keskuspankeilta ja EKP:ltä EU:n tai kansallisten viranomaisten tai julkisten elinten velkainstrumenttien suorat ostot; muistuttaa, että tämä oli useiden jäsenvaltioiden ehdottomana edellytyksenä niiden liittymiselle talous- ja rahaliittoon; toteaa, että jälkimarkkinoilla tällaiset ostot on sallittu;

Rahapolitiikka

1.      panee tyytyväisenä merkille EKP:n nopean reagoimisen erittäin vaikeassa tilanteessa samoin kuin sen, että rahapolitiikan tavoitteena on ollut lieventää euroalueen rahoitusmarkkinoiden jännitteitä ja palauttaa sijoittajien luottamus yhtenäisvaluuttaan; arvostaa EKP:n valmiutta tehdä kaikkensa euron pelastamiseksi; toteaa, että pitkän aikavälin kotimaiset tuotot laskivat yleisesti alhaisimmalle tasolle sitten kriisin alkamisen erityisesti euroalueen velkaantuneimmissa maissa; panee merkille, että alhaiset tuotot eivät ole johtaneet työpaikkojen luomiseen ja kasvuun ja että niiden puute uhkaa rahoitusvakautta;

2.      toteaa, että turvautuminen perusrahoitusoperaatioihin, sellaisina kiinteäkorkoisina huutokauppoina, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti, toteutettaviin keskipitkiin ja pitkäaikaisiin rahoitusoperaatioihin samoin kuin maksuvalmiusluottoihin, hätätilanteisiin liittyvään maksuvalmiusapuun ja talletusmahdollisuuteen pysyivät kaikki huomattavan korkealla tasolla vuonna 2013, mikä on merkki rahapolitiikan välittymismekanismin ja euroalueen pankkienvälisen lainanannon markkinoiden jatkuvasta häiriöstä, joskin tilanteessa oli havaittavissa huomattavaa kohentumista verrattuna edellisiin vuosiin, mikä näkyi rahoitusmarginaalin (spreads) vakautumisena, pankkien välisten markkinoiden asteittaisena normalisoitumisena ja TARGET2‑järjestelmän epätasapainon vähenemisenä;

3.      panee tyytyväisenä merkille TARGET2-järjestelmän epätasapainon vakautumisen koko vuoden 2013 aikana; korostaa, että TARGET2-selvitysjärjestelmä on ratkaisevasti vaikuttanut euroalueen rahoitusjärjestelmän luotettavuuden turvaamiseen;

4.      on edelleen erittäin huolestunut siitä, että taloudellinen toiminta pysyttelee verkkaisena, BKT:n kasvu oli negatiivista toisena vuotena peräkkäin vuonna 2013, BKT:n kasvu oli heikkoa vuoden 2014 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana ja työttömyysluvut olivat korkeat monissa euroalueen jäsenvaltioissa ja ovat nyt niin korkealla, että euroalueen vakaus on uhattuna ja kansan ja poliittinen tuki Euroopan yhdentymiselle heikkenee;

5.      korostaa olevansa huolissaan siitä, että euroalueen inflaatiovauhti on hidastunut jatkuvasti vuodesta 2011 lähtien ja jäsenvaltioiden välillä on inflaatioeroja; korostaa, että nykyinen poikkeama EKP:n nimenomaisen tavoitteen (inflaatiovauhti alle kaksi prosenttia mutta lähellä kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä) ja tämänhetkisten inflaatiovauhtien (lähellä nollaa tai jopa alle sen useissa euroalueen jäsenvaltioissa) välillä on huomattava; on huolissaan siitä, että nykyiset deflaatiosuuntaukset ovat johtaneet käytännössä keskipitkän ja pitkän aikavälin inflaatio-odotusten loittonemiseen toisistaan, kuten EKP:n pääjohtaja on tunnustanut;

6.      toteaa, että rahoitussektorilla ja talouden muilla aloilla jatkuva taseiden tasapainottaminen sekä korkea työttömyysaste heikensivät edelleen taloudellista toimintaa euroalueella vuonna 2013;

7.      seuraa tarkasti mahdollisia deflaatioriskejä; muistuttaa, että euroalueen lähellä nollaa oleva inflaatiovauhti vie tehoa rahapolitiikalta; on tietoinen siitä, että EKP pitää lyhytaikaisia vaikutuksia syynä erittäin alhaiseen inflaatioon, ja toivoo, että keskipitkän aikavälin tavoitteeseen päästään ilman deflaatiovaihetta; toteaa kuitenkin, että EKP tarkisti vuosien 2015 ja 2016 inflaatio-odotuksia edelleen alaspäin 0,1–0,2 prosentilla;

8.      huomauttaa, että tulevien vuosien ennakoitu tavoitetason alittava inflaatio vaikuttaa useiden jäsenvaltioiden velanvähennysohjelmiin;

9.      huomauttaa, että tulevien sopeutuspolitiikkojen, kuten kvantitatiivisen kevennysohjelman, näkökulmasta ja pitäen mielessä rahapoliittista suoraa kauppaa koskevaan ohjelmaan liittyvät nykyiset oikeudelliset haasteet on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että tilanne on oikeudellisesti selvä ja varma, jotta nämä välineet voidaan ottaa tehokkaasti käyttöön;

10.    painottaa, että jäsenvaltioiden alhaiset lainakulut liittyvät läheisesti kasvavaan julkiseen velkaan, joka on useissa tapauksissa lähes sata prosenttia BKT:stä tai yli sen, ja varoittaa, että uusi kriisi voisi johtaa rahoitusmarkkinoilla riskin uudelleenarviointiin;

11.    huomauttaa, että vuonna 2013 julkaistuissa EKP:n ennusteissa ei ollut ennustettu nykyistä suhdannetta, jossa yhdistyvät vaimea kasvu ja erittäin alhainen inflaatio ja jopa deflaation merkit; kehottaa tämän vuoksi suhtautumaan varauksella tämänhetkisiin ennusteisiin, joissa uumoillaan voimakkaampaa talouskasvua ja korkeampaa inflaatiota vuosina 2015 ja 2016;

12.    katsoo, että heikot taseet eivät vaikuta ainoastaan pankkeihin vaan niillä on myös kielteinen kerrannaisvaikutus yrityksiin ja muihin yksityisen sektorin toimijoihin, sillä pääoman ja rahoituksen puute rajoittaa yritysten mahdollisuuksia säilyttää kilpailukykynsä, kasvaa ja viime kädessä säilyttää ja luoda työpaikkoja;

13.    pitää äärimmäisen tärkeänä edellytysten luomista sille, että sekä julkiset että yksityiset investoinnit lähtevät uudelleen nousuun euroalueella, kun otetaan huomioon, että vaikka EKP jatkaa toimiaan, joilla se pyrkii säilyttämään suotuisat rahoitusolot, investoinnit eivät ole vielä lisääntyneet; kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä selvittämään rahoitusmarkkinoiden hajautuneisuuden syyt, kuten toisistaan poikkeavat riskirakenteet, joiden vuoksi lainananto on joissakin maissa kalliimpaa; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat rakenneuudistukset, joilla palautetaan yrityksille suotuisa toimintaympäristö, erityisesti panemalla täytäntöön maakohtaiset suositukset;

14.    kannustaa EKP:tä harkitsemaan taseensa kasvattamisen yhteydessä, että se ostaisi EIP:n hankejoukkolainoja, joilla rahoitetaan joitakin tuottavampia investointeja euroalueella, ja erityisesti sellaisiin hankkeisiin liittyviä hankejoukkolainoja, jotka komissio on kustannus-hyötyanalyysin perusteella valinnut eurooppalaista lisäarvoa tuottaviksi, varsinkin energia- ja liikennealan TEN-T-hankkeet sekä digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvät hankkeet;

15.    panee merkille, että keskuspankin vuosisymposiumissa Jackson Holessa 22. elokuuta 2014 pitämässään puheessa pääjohtaja Draghi totesi, että toimia tarvitaan sekä kysyntä- että tarjontapuolella ja että kokonaiskysyntää koskevaan politiikkaan on yhdistettävä kansalliset rakenneuudistukset ja -toimet, että kysyntäpuolella rahapolitiikka voi olla ja sen olisi oltava keskeisessä asemassa, mikä tällä hetkellä merkitsee sitä, että kasvua tukevaa rahapolitiikkaa harjoitetaan pidemmän aikaa, että finanssipolitiikalla voisi olla suurempi rooli rahapolitiikan rinnalla, mutta samalla on otettava huomioon julkisen velan kestävyys, ja että julkiset investoinnit on saatava uudestaan nousuun, jotta voidaan vauhdittaa yksityisiä investointeja ja helpottaa rakenneuudistuksia, kuitenkin siten, että samalla korostetaan myös asianmukaisia finanssipoliittisia toimenpiteitä;

16.    on pääjohtaja Draghin kanssa samaa mieltä siitä, että vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen joustavuutta voitaisiin hyödyntää elvytyksen tehostamisessa ja tarvittavien rakenneuudistusten kustannusten kattamisessa;

17.    on pääjohtaja Draghin kanssa samaa mieltä siitä, että on olemassa liikkumavaraa saavuttaa kasvua edistävämpi finanssipolitiikkojen yhdistelmä ja alentaa verorasitusta ilman, että se vaikuttaisi talousarvioon;

18.    on pääjohtaja Draghin kanssa samaa mieltä siitä, että EU:n tason täydentävät toimet vaikuttavat myös olevan välttämättömiä, jotta voidaan varmistaa sekä asianmukainen kokonaispositio että laaja julkisten investointien ohjelma;

19.    panee merkille, että sen lisäksi, että EKP on laskenut ohjauskorkoja ja lisännyt rahoitusoperaatioitaan, se on hyväksynyt innovatiivisia välineitä, joista voidaan mainita esimerkkeinä kohdennetut pidempiaikaiset rahoitusoperaatiot (Targeted Longer-Term Refinancing Operation, TLTRO) ja uudet viestintästrategiat, esimerkiksi ennakoiva viestintä;

20.    katsoo, että välittymismekanismi ei toimi kunnolla ja että rahapolitiikan välineet, joita EKP on käyttänyt kriisin alkamisesta lähtien, ovat kyllä tarjonneet toivottua helpotusta vaikeuksissa olevilla rahoitusmarkkinoilla, mutta niillä ei ole pystytty torjumaan rahoitusmarkkinoiden hajautuneisuutta, edistämään kasvua eikä parantamaan tilannetta työmarkkinoilla; kannustaa EKP:tä varmistamaan, että sen toimissa otetaan paremmin huomioon reaalitalous, etenkin pk-yritysten osalta;

21.    katsoo, että rahapoliittisen välittymismekanismin vakavan häiriön vuoksi myös EKP:n ohjauskorkojen laskemista koskevien päätösten myönteiset vaikutukset ovat rajallisia; toteaa, että pitkällä aikavälillä hyvin alhaiset korot saattavat aiheuttaa vääristymiä liiketoiminta-alalla ja aiheuttaa haittaa yksityisille säästöille ja eläkejärjestelyille;

22.    panee tyytyväisenä merkille EKP:n kesäkuussa 2014 ilmoittamat toimet, joilla pyritään parantamaan rahapolitiikan välittymismekanismin toimintaa; toteaa, että kohdennetuissa pidempiaikaisissa rahoitusoperaatioissa pankkien lainananto yksityiselle ei-rahoitussektorille ja pankkien jälleenrahoituksen määrä ovat ensimmäistä kertaa kytköksissä toisiinsa; toivoo pankkien omaisuuserien laadun tarkastelun tulosten saavan eurooppalaiset pankit käyttämään enemmän kohdennettuja pidempiaikaisia rahoitusoperaatioita ja edistämään näin likviditeetin siirtymistä reaalitalouteen;

23.    panee merkille EKP:n ilmoituksen, että se hankkii omaisuusvakuudellisia arvopapereita (ABS-instrumentteja) ja katettuja joukkolainoja vahvistaakseen kohdennettujen pidempiaikaisten rahoitusoperaatioiden luotonantoa edistävää vaikutusta; korostaa, että tällaisten omaisuusvakuudellisten arvopapereiden markkinoilla toteutettavien toimien olisi oltava riittävän merkityksellisiä, jotta ne vaikuttaisivat pk-yritysten lainakorkoihin ja vähentäisivät hajautuneisuutta, ja että ne on toteutettava avoimesti ja niin, ettei EKP:n taseelle aiheudu liiallista riskiä;

24.    korostaa olevansa huolestunut pk-yrityksiin sovellettavien lainaehtojen huomattavasta hajautuneisuudesta euroalueen jäsenvaltioissa sekä siitä, että pk-yrityksille myönnettävään rahoitukseen sovellettavat korot ja suuremmille yrityksille myönnettävään rahoitukseen sovellettavat korot poikkeavat toisistaan; toistaa, että nämä pitkäaikaiset ongelmat eivät ratkea EKP:n äskettäin ilmoittamilla toimilla pankkien lainanannon lisäämiseksi, ja katsoo, että EKP:n olisi selvitettävä, mitkä tekijät heikentävät pk-yritysten lainansaantimahdollisuuksia; kehottaa EKP:tä tutkimaan, liittyykö tämä ero millään tavalla pankkisektorin keskittymiseen;

25.    korostaa, että kesä- ja syyskuussa 2014 ilmoitettujen toimien odotetaan vaikuttavan siten, että EKP:n taseen määrä palaa samalle tasolle kuin vuoden 2012 alussa; huomauttaa tämän ennustetun kasvun edellyttävän, että EKP valvoo tiukasti luottoriskejä, joista se viime kädessä vastaa;

26.    on sitä mieltä, että tähän asti annettujen implisiittisten tukien kokonaismäärää olisi asteittain pienennettävä takaisin veronmaksajien hyödyksi sitten, kun taloudelliset olosuhteet palautuvat normaaleiksi;

27.    toteaa, että EKP on toistuvasti ilmoittanut olevansa valmis käyttämään toimivaltansa rajoissa muitakin epätavanomaisia välineitä ja muuttamaan toimiensa kokoluokkaa tai rakennetta, jos hitaan inflaation kausi pitkittyy liikaa; on edelleen avoin epätavanomaisten lisätoimenpiteiden käytölle mutta korostaa, että nämä toimenpiteet eivät riitä ilman finanssipolitiikan, investointien ja rakenneuudistusten oikeaa yhdistelmää;

28.    korostaa, että nykyään käytössä olevien epätavanomaisten rahapoliittisen toimien vaikutusta reaalitalouteen ei pitäisi yliarvioida; painottaa, että kyseiset toimet ovat tilapäisiä ja niiden tavoitteena on antaa jäsenvaltioille aikaa vakauttaa julkisen talouden tilanteensa ja toteuttaa tarvittavat rakenneuudistukset talouskasvun piristämiseksi ja työmarkkinoiden kohentamiseksi;

29.    huomauttaa, että epätavanomaisten rahapoliittisten toimien toteuttaminen pidemmän aikaa saattaa pahentaa pääomamarkkinoilla vääristymiä; kehottaa EKP:tä punnitsemaan riskejä, jotka aiheutuvat siitä, että myötäilevästä rahapolitiikasta luovutaan liian aikaisin, ja riskejä ja kustannuksia, jotka saattavat johtua tällaisen politiikan aiheuttamista vääristymistä; kehottaa siksi EKP:tä tarkistamaan epätavanomaiset toimet tällaisten vääristymien rajoittamiseksi;

30.    palauttaa mieliin, että kokonaiskysynnän piristämiseen ei riitä yksin rahapolitiikka, vaan sitä on täydennettävä asianmukaisilla kansallisilla finanssipoliittisilla ja rakenteellisilla uudistuksilla ja toimilla;

31.    painottaa, että, kuten kriisiä edeltäneet kokemukset osoittavat, EKP:n määrittelemän keskipitkän aikavälin tavoitteen mukainen vakaa inflaatiovauhti saattaa liittyä kestämättömään yksityisen velanoton kehitykseen, johon perustuu varallisuuskuplien ja luottojen kasvun hallinnan merkitys myös silloin, kun hintojen vakaus on varmaa;

32.    muistuttaa, että perussopimusten nojalla EKP:n on toteutettava rahapolitiikkaansa riippumattomasti ja että tämä on ehdottoman tärkeää hintavakauden säilymiseksi eli inflaation pitämiseksi suurin piirtein alle kahdessa prosentissa; muistuttaa, että kaikkien hallitusten ja kansallisten viranomaisten olisi myös vältettävä toimien vaatimista EKP:ltä;

33.    muistuttaa, että kaikki EKP:n yleisneuvoston jäsenet ovat sitoutuneet tehtyihin päätöksiin, jotka pysyvät luottamuksellisina, ellei ole tehty päätöstä niiden julkistamisesta;

34.    kehottaa EKP:tä palaamaan takaisin asemaansa troikan sisällä vahvistaakseen riippumattomuuttaan poliittisista päätöksistä;

35.    muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 127 artiklan mukaan EKP tukee yleistä talouspolitiikkaa unionissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT-sopimuksen 282 artiklassa vahvistettua ensisijaista tavoitetta; korostaa tässä yhteydessä rahapolitiikkaa koskevan vuoropuhelun merkitystä;

36.    painottaa, että raha- ja finanssipolitiikan erottaminen selvästi toisistaan tarkoittaa sitä, että rahapoliittisen viranomaisen ei pitäisi tarjota tukia laitoksille, jotka hyötyvät maksuvalmiustuen tarjoamisesta, koska tällaisen tuen tarjoaminen kuuluu finanssipolitiikan piiriin;

37.    pitää valitettavana, että EKP on ylittänyt perussopimuksissa määritellyt valtuutensa, kuten tapahtui, kun EKP:n edellinen pääjohtaja lähetti kirjeet Espanjan, Italian ja Irlannin hallituksille;

38.    panee tyytyväisenä merkille EKP:n ottaman edistysaskelen, kun se päätti kokoustensa pöytäkirjojen julkaisemisesta, ja odottaa tämän käytännön alkamista tammikuussa 2015; pitää ilahduttavana, että EKP:n neuvosto on vastannut tähän parlamentin viimeaikaisissa mietinnöissään esittämään pyyntöön;

39.    katsoo, että keskuspankkien olisi maailmanlaajuisesti pyrittävä aktiivisesti välttämään kaikkea politiikkaa, jolla voisi olla kielteisiä heijastevaikutuksia muihin; toteaa, että jotkin keskuspankit vaativat muita keskuspankkeja hyväksymään rahapolitiikan mahdolliset kielteiset heijastevaikutukset kauan sen jälkeen, kun ne ovat yksipuolisesti toteuttaneet omaa politiikkaansa;

40.    katsoo, että hiljattain julkisuuteen tulleet tiedot korostavat hätätilanteisiin liittyvän maksuvalmiusavun järkevän käytön merkitystä tulevaisuudessa; korostaa, että ei voida jälleen hyväksyä sitä, että jonkin jäsenvaltion pankkisektori velkaantuu merkittävällä prosenttiosuudella BKT:stään tällä tavoin;

41.    kannustaa EKP:tä edelleen parantamaan tasa-arvopolitiikkaansa nimityksissään nykyisen sukupuolten välisen eron poistamiseksi; panee tyytyväisenä merkille Danièle Nouyn nimittämisen euroalueen pankkivalvontamekanismin valvontaelimen johtajaksi erityisesti hänen ansioituneisuutensa ja vaikuttavan ansioluettelonsa vuoksi;

42.    katsoo, että keskittymällä enemmän kasvuun ja julkisiin investointeihin (kuten komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ehdottamaan 300 miljardin euron investointipakettiin) voitaisiin täydentää EKP:n toimia, joilla pyritään lisäämään työllisyyttä ja kasvua Euroopassa;

Rahoitusjärjestelmän vakaus

43.    panee tyytyväisenä merkille, että yhteinen valvontamekanismi (YVM), joka on pankkiunionin ensimmäinen pilari, aloitti toimintansa 4. marraskuuta 2014; toteaa, että tämän Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä koskevan merkittävän vaiheen toteutumiseen vaikutti onnistunut valmistelutyö, johon kuuluu myös pankkien saamisten laadun arviointi; kiittää EKP:tä siitä, että se tuki uskottavuutensa avulla Euroopan pankkijärjestelmää; korostaa, että EKP:n valvontatehtäviä ja rahapoliittisia tehtäviä ei saa sekoittaa toisiinsa;

44.    toteaa, että Euroopan pankkiviranomaisen yhteistyössä YVM:n kanssa tekemät pankkien saamisten laadun arviointi ja stressitesti ovat paljastaneet Euroopan pankkijärjestelmän jäljellä olevat heikkoudet; toivoo, että pankkien saamisten laadun arvioinnin tulokset on otettu riittävästi huomioon, jotta vältetään se, että Euroopan pankkijärjestelmälle tapahtuu sama kuin Japanissa, sekä se, että lainoja, joita ei pystytä maksamaan takaisin, jatketaan loputtomiin;

45.    katsoo, että EKP:llä on suuri vastuu sen varmistamisesta, että tulevat pankkien pääomitukset toteutetaan velkakirjojen arvon alaskirjausjärjestelmän avulla, jos markkinoille pääsy on vaikeaa tai mahdotonta;

46.    kehottaa EKP:tä varmistamaan, että se erottaa päivittäisissä käytännöissään täysin toisistaan rahapolitiikan ja oman tehtävänsä pankkitoiminnan valvojana;

47.    korostaa, että YVM:n tavoitteena on lisätä euroalueen pankkialaa kohtaan tunnettua luottamusta ja täten rahoitusjärjestelmän vakautta; muistuttaa, että uuden YVM:n demokraattinen vastuuvelvollisuus Euroopan parlamentille on keskeisen tärkeää uuden valvontajärjestelmän uskottavuuden varmistamiseksi; korostaa tämän vuoksi parlamentin ja EKP:n välisen, EKP:lle yhteisessä valvontamekanismissa annettujen tehtävien hoitamiseen liittyvää demokraattista vastuuvelvollisuutta ja valvontaa koskevista käytännön menettelyistä marraskuussa 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen samoin kuin sen täysimääräisen täytäntöönpanon merkitystä;

48.    tukee ajatusta siitä, että velkakirjojen arvon alaskirjausjärjestelmän tekemiseksi uskottavammaksi ja tehokkaammaksi olisi kehitettävä EU:n lainsäädäntöä niin, että siinä eroteltaisiin riskialttiimpi sijoitustoiminta perinteisestä pankkitoiminnasta;

49.    on sitä mieltä, että viimeisimmät stressitestit antavat selvän kuvan nykyisen toimielinten välisen rakenteen rajoituksista, koska niissä ei tarkasteltu deflaatioskenaariota, vaikka tällaiset deflaatioriskit ovat hyvinkin mahdollisia;

50.    toteaa, että suhteellisen heikosta kannattavuudesta huolimatta euroalueen pankit ovat yhä vahvistaneet tasaisesti vakavaraisuuttaan ja että parannuksia on saavutettu yhtäältä kasvattamalla pääomaa ja toisaalta vähentämällä riskipitoisia saamisia ja julkista tukea; toteaa, että useissa tapauksissa pääomaa kasvatettiin jäsenvaltioiden rahoitustukiohjelmien puitteissa;

51.    on huolissaan siitä, että monet euroalueen pankit ovat edelleen riippuvaisia keskuspankkirahoituksesta; pitää olennaisen tärkeänä hyvin säännellyn pääomamarkkinaunionin perustamista, koska sen avulla voidaan vähentää euroalueen talouksien huomattavaa riippuvuutta pankkijärjestelmästä;

52.    huomauttaa, että pankkien hyvän hallintotavan tehostaminen lisää luottamusta pankkisektoriin ja edistää siten myös rahoitusvakautta;

53.    huomauttaa, että valtion arvopapereiden kauppa on edelleen euroalueen pankkien merkittävä tulonlähde, vaikka lainananto yksityiselle ei-rahoitussektorille on edelleen verkkaista; katsoo, että valtionvelkaan liittyviä riskejä koskevaa teknistä ja lainsäädäntötyötä on vauhditettava; kehottaa EKP:tä varoittamaan pankkeja, jotka edelleen lisäävät valtion joukkolainojen omistustaan samalla, kun ne vähentävät lainanantoa yksityiselle sektorille;

54.    panee tyytyväisenä merkille komission lainsäädäntöehdotuksen pankkijärjestelmän rakenneuudistuksesta; toteaa, että vastaavia uudistuksia on jo tehty useissa jäsenvaltioissa; kehottaa EKP:tä tekemään muiden asiaankuuluvien toimielinten kanssa yhteistyötä toteuttaakseen Euroopan tason kestävän rakenneuudistuksen, jolla lopetetaan tuet suurten rahoituslaitosten kaupankäynnille ja luodaan rahoituspalveluille tasapuoliset toimintaedellytykset;

55.    muistuttaa, että yhteinen kriisinratkaisumekanismi, joka on pankkiunionin toinen pilari, tulee voimaan vuoden 2015 alussa; tähdentää, että pankkiunionin kolmannen pilarin kehittämistä on jatkettava;

56.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan keskuspankille.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (3.12.2014)

talous- ja raha-asioiden valiokunnalle

Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2013

(2014/2157(INI))

Valmistelija: David Casa

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että EU:n työttömyysaste nousi huippuunsa vuonna 2013 ja että yleinen taloustilanne on edelleen hyvin vaikea; panee merkille, että komission kevään 2014 talousennusteen mukaan työttömyys kasvoi 11,3 prosentista vuoden 2012 lopussa 12,1 prosenttiin vuoden 2013 kolmannella neljänneksellä; panee lisäksi erittäin huolestuneena merkille tilanteen euroalueella, jossa työttömyys kasvoi jo vakavalta 11,3 prosentin tasolta vuoden 2012 lopussa noin 11,9 prosenttiin vuoden 2013 lopussa ja voi pysyä korkealla 11,8 prosentin tasolla vuonna 2014; korostaa, että jäsenvaltioiden työttömyys- ja nuorisotyöttömyysasteen erot ovat merkittävä riski sekä EU:n talouden vakaudelle että sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle; painottaa, että 2. kesäkuuta 2014 antamassaan tiedonannossa ”Vuoden 2014 eurooppalainen ohjausjakso: maakohtaiset suositukset – Kasvun tukeminen” (COM(2014)0400) komissio toteaa, että ”korkea työttömyysaste ja sosiaalinen ahdinko murentavat Euroopan inhimillistä ja sosiaalista pääomaa, mikä vaatii määrätietoisia toimia pidemmällä aikavälillä”; panee merkille, että jos ei toteuteta toimia tai luoda myönteistä ilmapiiriä investointien ja kasvun vauhdittamiseksi, seurauksena voi olla laajalle leviävä taantuma;

2.  panee merkille jäsenvaltioiden väliset suuret erot työttömyysasteessa, joka vaihtelee Saksan 5 prosentista Espanjan 24 prosenttiin; panee myös merkille, että nuorisotyöttömyysluvut ovat jopa korkeammat;

3.  pitää valitettavana, että nuorten työllisyysaste laski 37 prosentista vuonna 2008 ainoastaan 32 prosenttiin vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä ja että yli 40 prosentilla nuorista työntekijöistä on määräaikainen sopimus samalla kun lähes 25 prosenttia työskentelee osa-aikaisesti;

4.  panee merkille, että huolimatta julkisen talouden vakauttamista koskevista uudistuksista, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet investoijien luottamuksen lisäämiseksi, luottamuksen lisääntyminen ei ole johtanut kasvuun tai työllisyyden parantumiseen;

5.  panee merkille, että sosiaalinen tilanne on huonontunut selvästi erityisesti kriisin koettelemissa valtioissa ja että kriisin puhkeamisen jälkeen sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista; varoittaa ennalta, että koko Eurooppa on vaarassa luisua taantumaan epätasapainoisten säästötoimenpiteiden ja poliittisten kriisien vuoksi;

6.  muistuttaa, että EKP:tä sitoo Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artikla, jossa todetaan, että ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”, ja että on tärkeää panna tämä horisontaalinen lauseke riittävässä määrin täytäntöön kaikilla politiikanaloilla, jotta saavutetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan tavoitteet;

7.  panee merkille, että uusien työpaikkojen määrä lisääntyi hieman tietyissä jäsenvaltioissa vuoden 2013 viimeisellä neljänneksellä ja että työntekijää kohden lasketut työvoimakustannukset kasvoivat lähes kaikissa euroalueen ulkopuolisissa jäsenvaltioissa; on erittäin huolissaan siitä, että tietyissä tapauksissa työpaikkojen laatu heikentyy selvästi, epävarmat työsuhteet lisääntyvät ja työelämän perusnormit heikkenevät; korostaa, että työntekijää kohden laskettujen työvoimakustannusten kasvu muun muassa tuottavuutta ja investointeja lisäämällä voisi olla euroalueen jäsenvaltioiden tavoite; on erittäin huolissaan taloudellisen toiminnan jatkuvasta negatiivisesta kehityksestä ja siitä, että euroalueen BKT laski vuonna 2013 toisena peräkkäisenä vuotena ja työttömyysasteet olivat niin korkeat, että joidenkin euroalueen jäsenvaltioiden vakaus on uhattuna; pitää erittäin valitettavana, että EU on kaukana Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteesta ja sosiaalisista tavoitteista ja että erityisesti köyhyyden vähentämistavoitteesta on jääty jälkeen, kun otetaan huomioon, että vähentymisen sijasta köyhyydessä elävien ihmisten määrä lisääntyi 10 miljoonalla vuosien 2010 ja 2012 välisenä aikana;

8.  toteaa, että rahoitussektorilla ja talouden muilla aloilla jatkuva taseiden tasapainottaminen sekä korkea työttömyysaste heikensivät edelleen taloudellista toimintaa euroalueella vuonna 2013;

9.  katsoo, että heikot taseet eivät vaikuta ainoastaan pankkeihin vaan niillä on myös kielteinen kerrannaisvaikutus yrityksiin ja muihin yksityisen sektorin toimijoihin, sillä pääoman ja rahoituksen puute rajoittaa yritysten mahdollisuuksia säilyttää kilpailukykynsä, kasvaa ja viime kädessä säilyttää ja luoda työpaikkoja;

10. on huolissaan kokonaistyöllisyyden ja myös tehtyjen työtuntien määrän jatkuvasta laskusta vuonna 2013; vaatii EKP:tä keskittymään toimiin, joilla voidaan kääntää tämä suuntaus ja auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut työllisyystavoitteensa;

11. kyseenalaistaa EKP:n suositukset, joiden mukaan kasvua edistävällä julkisen talouden vakauttamisella keskipitkällä aikavälillä olisi varmistettava yhteensopivuus vakaussopimuksen kanssa samalla kun vauhditetaan potentiaalista kasvua ja luodaan työllistymismahdollisuuksia, kun otetaan huomioon komission kevään 2014 talousennuste, jonka mukaan euroalueen BKT laski 0,4 prosenttia vuonna 2013 sen jälkeen kun se oli jo laskenut 0,7 prosenttia vuonna 2012; panee merkille, että nykyisissä toimissa keskitytään yksinomaan talouskasvuun, ja muistuttaa osallistavan, oikeuksiin perustuvan ja kestävän toimintatavan tarpeesta; korostaa, että kasvusta seuraavan hyödyn jakaminen koko yhteiskuntaan voisi lisätä kestävyyttä; on sitä mieltä, että joillakin EKP:n edistämistä rakenneuudistuksista – erityisesti työmarkkinauudistukset, palkkojen alentaminen, eläkeuudistukset jne. – saattaa olla samanlaisia taloutta supistavia vaikutuksia; pyytää siksi EKP:tä harkitsemaan tällaisten toimien taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia ennen niiden suosittamista;

12. toivoo, että EKP:n eurooppalaisille pankeille myöntämät luotot hyödyttävät reaalitaloutta ja investointeja tekeviä yrityksiä siten, että syntyy vakaita ja laadukkaita työpaikkoja ja ekologiseen ajattelutapaan siirtyminen helpottuu;

13. painottaa, että rahapolitiikka voisi olla merkittävä keino vauhdittaa EU:n taloutta; katsoo, että EKP:n olisi hyödynnettävä rahapolitiikkaa lisätäkseen EU:n reaalitalouden maksuvalmiutta, vahvistaakseen kysyntää ja lisätäkseen laadukkaita investointeja ja kestävää työpaikkojen luomista;

14. on tyytyväinen siihen, että EKP:n mukaan kaikki neljä ohjelmamaata ovat onnistuneet vähentämään merkittävästi talouksiensa epätasapainoa poistamalla rakenteellisia jäykkyyksiä etenkin työmarkkinoiltaan;

15. panee merkille EKP:n pääjohtajan keskuspankin vuosisymposiumissa Jackson Holessa 22. elokuuta 2014 pitämän puheen; kehottaa poliittisia päättäjiä tekemään oikeat johtopäätökset raha-, finanssi- ja rakenneuudistuspolitiikan suhteen kasvun ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi; palauttaa mieliin tasapainoiset huomiot, joissa todetaan, että työttömyyden vähentämiseksi laadittavan johdonmukaisen strategian pitää sisältää sekä kysyntään että tarjontaan keskittyviä toimia niin euroalueella kuin jäsenvaltioissa ja että ainoastaan silloin, kun strategia on aidosti johdonmukainen, se voi toimia;

16. on huolissaan siitä, että julkisten ja yksityisten investointien määrä euroalueella on pysynyt huomattavasti alhaisempana kuin kriisiä edeltävinä vuosina; korostaa, että vuotuinen kasvuvauhti on hidastunut edelleen ja että yksityiselle sektorille tarjottua luottoa mitataan negatiivisissa luvuissa, sillä vuotuinen kasvuvauhti oli -2,4 prosenttia joulukuussa 2013 ja vastaavasti -0,2 prosenttia joulukuussa 2012;

17. suhtautuu myönteisesti siihen, että EKP laski korkoa toukokuussa ja marraskuussa 2013, mikä alensi perusrahoitusoperaatioiden koron 0,25 prosenttiin; on kuitenkin huolissaan siitä, ettei näillä toimilla ole vielä ollut toivottua vaikutusta työllisyyden lisääntymiseen ja työpaikkojen luomiseen;

18. panee merkille, että jäsenvaltioiden toteuttamat julkisen talouden vakauttamistoimet ovat hidastaneet julkista taloutta ja heikentäneet julkisen sektorin työllisyyttä, mikä on voimistanut työllisyyden supistumista muilla talouden aloilla;

19. katsoo, että kasvavan työttömyyden torjumiseksi Euroopassa olisi keskityttävä enemmän kokonaiskysyntää koskeviin toimiin; panee merkille, että julkisen talouden vakauttamistoimilla ei ole saavutettu toivottuja tuloksia;

20. katsoo, että keskittymällä enemmän kasvuun ja julkisiin investointeihin (kuten komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ehdottamaan 300 miljardin euron investointipakettiin) voitaisiin täydentää EKP:n toimia, joilla pyritään lisäämään työllisyyttä ja kasvua Euroopassa;

21. uskoo vahvasti, että väestörakenteen ja maailmantalouden tulevien muutosten vuoksi olisi keskityttävä laadukkaiden työpaikkojen luomiseen ja Euroopan sosiaalisen mallin eheyden ylläpitämiseen, jotta EU säilyttäisi kilpailukykynsä tulevien sukupolvien ajan;

22. panee merkille, että EKP viittaa komission vaatimukseen talous- ja rahaliiton (EMU) rakenteiden jatkuvasta parantamisesta, ja muistuttaa tässä yhteydessä, että EKP viittaa komission kehotukseen merkittävien talouspolitiikan uudistussuunnitelmien ennakkokoordinoinnista ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin toteuttamisesta; kehottaa tukemaan tällaista koordinointia kattavalla sosiaalisten vaikutusten ja sukupuolivaikutusten etu- ja jälkikäteisarvioinnilla; korostaa, että tämä olisi toteutettava ainoastaan siten, että varmistetaan demokraattinen tilivelvollisuus ja avoimuus; katsoo, että voitaisiin harkita mahdollisuutta perustaa EMUn laajuisia automaattisia vakausmekanismeja, joilla puututtaisiin symmetrisiin ja epäsymmetrisiin talouden häiriöihin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ylläpitämiseksi, sisäisen kysynnän tukemiseksi ja yhteisen rahan vakauden vahvistamiseksi; korostaa, että on tärkeää toteuttaa pikaisesti pankkiunioni; toteaa, että pankkiunionin kolmen pilarin hyväksyminen sekä luottolaitoksia ja vakuutusyhtiöitä koskevien uusien sääntöjen täytäntöönpano voivat edistää Euroopan rahoitusalan kestävyyden palauttamista; muistuttaa näkemyksestään, jonka mukaan pankkialan olisi vastattava itse pankkilaitosten romahtamisen seurauksista;

23. tukee EKP:n vaatimusta edellä mainittujen EMUn rakenteiden jatkuvasta parantamisesta; katsoo, että tällä hetkellä euroalueen keskeisimmät ongelmat johtuvat yhteisvaluutta-alueen rakenteellisista häiriöistä; korostaa, että edellä mainitun merkittävien talouspolitiikan uudistussuunnitelmien ennakkokoordinoinnin olisi oltava tasapuolista ja tasapainoista;

24. pitää myönteisenä EKP:n kehotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on jatkettava työmarkkinauudistuksia, jotta voidaan parantaa kilpailukykyä, vauhdittaa potentiaalista kasvua, luoda työllistymismahdollisuuksia, lisätä osallisuutta ja optimoida yritysten edellytykset työpaikkojen luomiseen; katsoo, että tällaiset toimet eivät saisi heikentää työpaikkojen laatua eivätkä ne saisi johtaa työpaikkojen epävarmuuden lisääntymiseen; muistuttaa, että EU:n kilpailukyvyn palauttaminen siten, että mukautetaan liiallisesti yksikkötyökustannuksia palkkoja alentamalla, on heikentänyt vakavasti monien työntekijöiden ostovoimaa EU:ssa, vähentänyt kotitalouksien tuloja ja heikentänyt kotimaista kysyntää, mikä kiihdyttää työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä erityisesti kriisin pahiten koettelemissa valtioissa; korostaa, että palkat eivät ole pelkkä talouden sopeutusväline vaan ennen kaikkea toimeentulon lähde, jota työntekijät tarvitsevat elääkseen; kehottaa EKP:tä varmistamaan, että palkkoja koskevilla suosituksilla ei lisätä työssäkäyvien köyhyyttä tai palkkaeroja jäsenvaltioissa tai heikennetä pienituloisten asemaa vaan että niillä pyritään sen sijaan puuttumaan työmarkkinoiden epäyhtenäisyyteen;

25. uskoo vahvasti, että aina kun tällaisilla uudistuksilla lisätään joustavuutta, olisi vastaavasti lisättävä työntekijöiden oikeuksia;

26. panee merkille, että tehtyjen työtuntien määrän väheneminen näytti pysähtyneen vuoden 2013 loppuun mennessä, mikä viittaa työmarkkinoiden asteittaiseen kohenemiseen; panee kuitenkin merkille, että tällainen koheneminen ei vielä näy työmarkkinoilla; korostaa, että investoinnit ovat tärkeitä, koska ne vaikuttavat talouden kysyntä- ja tarjontapuoleen, luovat työpaikkoja, tuottavat tuloja kotitalouksille, lisäävät verotuloja, auttavat hallituksia vakauttamaan ja lisäävät kasvua; muistuttaa tarpeesta toteuttaa investointien kannalta myönteisiä toimia sekä vähentää byrokratiaa ja hallinnollisia rasitteita; kehottaa komissiota lisäämään eurooppalaisia investointeja 300 miljardilla eurolla komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin poliittisissa suuntaviivoissa antaman ilmoituksen mukaisesti; varoittaa ennalta, että sisäisestä devalvaatiosta aiheutuu useissa euroalueen maissa taloudellista vahinkoa kokonaiskysynnälle ja yhteiskunnallisia ongelmia, jotka ilmenevät köyhtymisenä, ja painottaa tämän haitallisia vaikutuksia keskipitkällä aikavälillä;

27. panee merkille eurojärjestelmän kotitalouksien rahoitusasioita ja kulutusta kartoittaneen ensimmäisen kyselyn tulokset ja korostaa kyselyn merkitystä euroalueen taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen seurannassa ja erityisesti sisämarkkinoiden pysähtyneisyyden ja kriisin tarkemman analysoinnin kannalta; katsoo, että voitaisiin suorittaa tutkimus sen määrittämiseksi, millaiset henkilöt elävät köyhyysrajan alapuolella ja millaiset henkilöt ovat sosiaalisen syrjäytymisen uhreja;

28. on huolissaan siitä, että inflaatio on hidastunut euroalueella jatkuvasti vuodesta 2011 lähtien, ja varoittaa ennalta vakavasta deflaatioriskistä;

29. palauttaa mieliin, että perussopimusten mukaisesti EKP:n rahapolitiikan kaksitahoisena tehtävänä ei ole ainoastaan pitää yllä hintatason vakautta (EKP:n perussäännön 2 artikla) vaan myös pyrkiä edistämään kestävää taloudellista ja sosiaalista edistystä sekä täystyöllisyyttä (SEU-sopimuksen 3 artikla).

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

2.12.2014

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

39

7

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Guillaume Balas, Brando Benifei, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, Ole Christensen, Martina Dlabajová, Lampros Fountoulis, Marian Harkin, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Rina Ronja Kari, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Zdzisław Krasnodębski, Kostadinka Kuneva, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Terry Reintke, Sofia Ribeiro, Maria João Rodrigues, Claude Rolin, Sven Schulze, Siôn Simon, Jutta Steinruck, Romana Tomc, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Ulla Tørnæs, Marita Ulvskog, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Georges Bach, Deirdre Clune, Karima Delli, Tania González Peñas, Paloma López Bermejo, António Marinho e Pinto, Edouard Martin, Joachim Schuster, Helga Stevens, Neoklis Sylikiotis, Monika Vana

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

David Coburn


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

21.1.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

39

10

8

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Esther de Lange, Fabio De Masi, Anneliese Dodds, Markus Ferber, Jonás Fernández, Elisa Ferreira, Sven Giegold, Neena Gill, Sylvie Goulard, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Petr Ježek, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Alain Lamassoure, Philippe Lamberts, Werner Langen, Sander Loones, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Notis Marias, Marisa Matias, Costas Mavrides, Bernard Monot, Luděk Niedermayer, Patrick O’Flynn, Stanisław Ożóg, Alfred Sant, Molly Scott Cato, Peter Simon, Renato Soru, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Paul Tang, Sampo Terho, Michael Theurer, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Cora van Nieuwenhuizen, Miguel Viegas, Jakob von Weizsäcker, Steven Woolfe, Pablo Zalba Bidegain

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Mady Delvaux, Thomas Mann, Siegfried Mureșan, Eva Paunova, Antonio Tajani

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö