Menettely : 2014/2259(IMM)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0045/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0045/2015

Keskustelut :

Äänestykset :

Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0060

MIETINTÖ     
PDF 155kWORD 72k
9.3.2015
PE 551.869v02-00 A8-0045/2015

Sergei Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2014/2259(IMM))

Oikeudellisten asioiden valiokunta

Esittelijä: Andrzej Duda

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS
 PERUSTELUT
 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

Sergei Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä

(2014/2259(IMM))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Sergei Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, jonka Bulgarian tasavallan yleinen pääsyyttäjä toimitti 24. marraskuuta 2014 (viite CCAN N:o C-280/2013) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 15. joulukuuta 2014,

–       on kuullut Sergei Stanishevia työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–       ottaa huomioon Bulgarian tasavallan perustuslain 70 pykälän,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–       ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0045/2015),

A.     toteaa, että Bulgarian tasavallan yleinen pääsyyttäjä on toimittanut parlamentille Sofian kaupungin yleisen syyttäjänviraston pyynnön saada lupa jatkaa rikosoikeudellista menettelyä Sergei Stanishevia vastaan Bulgarian rikoslain 358 pykälän 1 momentissa ja 26 pykälän 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta;

B.     toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 8 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

C.     toteaa, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 9 artiklan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

D.     toteaa, että Bulgarian tasavallan perustuslain 70 pykälän 1 momentin nojalla kansalliskokouksen jäsentä ei voida pidättää tai asettaa syytteeseen paitsi, jos hän on tehnyt rikoksen, ja että niissä tapauksissa on saatava kansalliskokouksen tai, jos se ei ole koolla, kansalliskokouksen puhemiehen lupa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa asianomainen on otettu kiinni itse teossa (in flagrante delicto); toteaa, että Bulgarian tasavallan perustuslain 70 pykälän 2 momentin nojalla lupaa rikossyytteen vireillepanoon ei tarvita, jos kansalliskokouksen jäsen on antanut siihen suostumuksensa kirjallisesti;

E.     toteaa, että parlamentti päättää itsenäisesti, pidättääkö se tietyssä tapauksessa koskemattomuuden vai ei; toteaa, että parlamentti voi kohtuullisessa määrin ottaa jäsenen kannan huomioon, kun se tekee päätöksen siitä, pidätetäänkö hänen koskemattomuutensa vai ei(2);

F.     toteaa, että väitetyllä rikoksella ei ole välitöntä tai ilmeistä yhteyttä Stanishevin Euroopan parlamentin jäsenenä hoitamiin tehtäviin eikä se liity hänen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemaansa mielipiteeseen tai suorittamaansa äänestykseen Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan tarkoitusta varten;

G.     toteaa, että Sergei Stanishevia koskeva oikeudenkäyntiä edeltävä menettely oli pantu alulle jo kauan ennen kuin hänestä tuli Euroopan parlamentin jäsen ja että kyseinen oikeudenkäynti ei näin ollen liity millään tavalla hänen asemaansa Euroopan parlamentin jäsenenä;

H.     toteaa, että kun Sergei Stanishev toimi ensin pääministerinä ja sen jälkeen kansalliskokouksen jäsenenä, hän esitti kansalliskokouksen puhemiehelle kaksi kirjallista lausuntoa, joissa hän hyväksyi itseään koskevan menettelyn aloittamisen Bulgarian tasavallan perustuslain 70 pykälän 2 momentin nojalla;

I.      toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole havainnut todisteita tarkoitushakuisesta syytteestä (fumus persecutionis), toisin sanoen sillä ei ole riittävän vakavaa ja täsmällistä epäilystä siitä, että rikossyytteet olisi nostettu jäsenen vahingoittamiseksi poliittisesti;

1.      päättää pidättää Sergei Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden;

2.      kehottaa puhemiestä toimittamaan tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Bulgarian tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Sergei Stanisheville.

(1)

Asia 101/63, Wagner v. Fohrmann ja Krier, tuomio 12.5.1964 (Kok. 1964, s. 387, Kok. Ep. I, s. 203), asia 149/85, Wybot v. Faure ym., tuomio 10.7.1986 (Kok. 1986, s. 2391, Kok. Ep. VIII, s. 729), asia T-345/05, Mote v. parlamentti, tuomio 15.10.2008 (Kok. 2008, s. II-2849), yhdistetyt asiat C-200/07 ja C-201/07, Marra v. De Gregorio ja Clemente, tuomio 21.10.2008 (Kok. 2008, s. I-7929), asia T-42/06, Gollnisch v. parlamentti, tuomio 19.3.2010 (Kok. 2010, s. II-1135) ja asia C 163/10, Patriciello, tuomio 6.9.2011 (Kok. 2011, s. I-7565), asia T‑347/11, Gollnisch v. parlamentti, tuomio 17.1.2013, (Kok. 2013, s.23).

(2)

Asia T-345/05, Mote v. parlamentti (edellä mainittu), kohta 28.


PERUSTELUT

1. Taustaa

Sergei Stanishev toimi aiemmin Bulgarian tasavallan pääministerinä. Hänen väitetään 4. marraskuuta 2005 ja 27. heinäkuuta 2009 välisenä aikana kadottaneen seitsemän asiakirjaa, jotka sisälsivät tietoja, jotka luokitellaan valtiosalaisuuksiksi Bulgarian luottamuksellisten tietojen suojaa koskevan lain nojalla. Stanishevin väitetään toimittaneen nämä asiakirjat voimassa olleiden sääntöjen vastaisesti, sillä siirtoa ei merkitty asianmukaisesti ministerineuvoston luottamuksellisten tietojen rekisteriin.

Tämän vuoksi syyttäjä väittää, että Sergei Stanishev ei ole noudattanut asiakirjojen suojaamista, siirtoa ja jakelua koskevia menettelyjä, jotka on määritetty luottamuksellisten tietojen suojasta annetussa laissa ja sen täytäntöönpanosäännöissä sekä luottamuksellisten tietojen käsittelyä koskevissa ministerineuvoston sisäisissä säännöissä. Tämä muodostaa rikoksen, josta voidaan rangaista Bulgarian rikoslain 358 pykälän 1 momentin (valtiosalaisuuksiksi katsottaviin tietoihin ja luottamuksellisiin ulkomaisiin tietoihin kohdistuvat rikokset) nojalla yhdessä 26 pykälän 1 momentin kanssa.

Bulgarian tuolloinen yleinen pääsyyttäjä lähetti 3. marraskuuta 2009 kansalliskokoukselle pyynnön saada lupa rikosmenettelyn aloittamiseksi pääministeri Stanishevia vastaan. Stanishev itse suostui häneen kohdistuvan rikosmenettelyn aloittamiseen esittämällä kirjallisen lausunnon kansalliskokouksen puhemiehelle Bulgarian perustuslain 70 pykälän 2 momentin mukaisesti.

Sen jälkeen, kun rikosmenettely oli aloitettu vuonna 2010, se piti keskeyttää, koska tällä välin Stanishevista oli tullut kansalliskokouksen jäsen, ja sen vuoksi hän nautti uudentyyppistä koskemattomuutta. Stanishev antoi jälleen suostumuksensa rikosmenettelyn jatkamiseen, ja sitä jatkettiin 4. marraskuuta 2013.

Yleinen syyttäjänvirasto ehdotti 19. joulukuuta 2013, että Stanishev vapautettaisiin rikosoikeudellisesta vastuusta liittyen rikokseen, josta määrätään rikoslain 358 pykälän 1 momentissa, ja että sen sijaan hänelle määrättäisiin hallinnollinen sakko rikoslain 78 a pykälän nojalla. Tämän jälkeen pantiin alulle hallinnollinen rikosasia. Kun Stanishev valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi toukokuussa 2014, tuomioistuin kuitenkin päätti keskeyttää menettelyn hänelle kuuluvan uudentyyppisen koskemattomuuden vuoksi.

Puhemies ilmoitti 15. joulukuuta 2014 pidetyssä täysistunnossa työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti saaneensa Bulgarian pääsyyttäjältä kirjeen, jossa pyydettiin Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä, jotta voitaisiin jatkaa kesken olevaa rikosmenettelyä häntä vastaan.

Työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti puhemies lähetti tämän pyynnön käsiteltäväksi oikeudellisten asioiden valiokuntaan. Valiokunta kuuli Stanishevia 9. maaliskuuta 2015 työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

2. Euroopan parlamentin jäsenten koskemattomuuteen sovellettavat säännökset ja menettelyt

Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevat 8 ja 9 artikla kuuluvat seuraavasti:

8 artikla

Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella.

9 artikla

Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a. oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b. toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus ja lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin, kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.

Euroopan parlamentin työjärjestyksen 6 artiklan 1 kohta ja 9 artikla kuuluvat seuraavasti:

6 artikla

Koskemattomuuden pidättäminen

1. Erioikeuksia ja vapauksia koskevaa toimivaltaa käyttäessään parlamentti pyrkii säilyttämään täysivaltaisuutensa demokraattisena lainsäädäntöelimenä ja varmistamaan jäsentensä riippumattomuuden heidän hoitaessaan tehtäviään. Kaikki koskemattomuuden pidättämistä koskevat pyynnöt arvioidaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 7, 8 ja 9 artiklan ja tässä artiklassa tarkoitettujen periaatteiden mukaisesti.

(...)

9 artikla

Koskemattomuutta koskevat menettelyt

1. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen puhemiehelle osoittamasta, jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä taikka jäsenen tai entisen jäsenen puhemiehelle osoittamasta, erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevasta pyynnöstä ilmoitetaan täysistunnossa, ja pyyntö lähetetään käsiteltäväksi asiasta vastaavaan valiokuntaan.

Toinen jäsen voi toimia jäsenen tai entisen jäsenen edustajana. Toinen jäsen ei voi esittää pyyntöä ilman asianomaisen jäsenen suostumusta.

2. Valiokunta käsittelee koskemattomuuden pidättämistä sekä erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevat pyynnöt viipymättä ottaen kuitenkin huomioon tapausten monimutkaisuuden.

3. Valiokunta antaa perustellun päätösehdotuksen, jossa on suositus koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tai erioikeuksien ja vapauksien puolustamista koskevan pyynnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä.

4. Valiokunta voi pyytää asianomaiselta viranomaiselta ne lisätiedot tai selvitykset, jotka valiokunta katsoo tarpeellisiksi voidakseen muodostaa mielipiteensä koskemattomuuden pidättämisestä tai puolustamisesta.

5. Jäsenelle annetaan tilaisuus tulla kuulluksi, hänellä on oikeus esittää kaikki tässä yhteydessä aiheellisiksi katsomansa asiakirjat tai muut kirjalliset todisteet, ja toinen jäsen voi toimia hänen edustajanaan.

Jäsen ei saa olla paikalla koskemattomuutensa pidättämistä tai puolustamista koskevista pyynnöistä käytävien keskustelujen aikana, itse kuulemista lukuun ottamatta.

Valiokunnan puheenjohtaja kutsuu jäsenen kuultavaksi ja ilmoittaa kuulemisen ajankohdan. Jäsen voi luopua oikeudestaan tulla kuulluksi.

Jos jäsen ei saavu kuultavaksi kutsuttaessa, hänen katsotaan luopuneen oikeudestaan tulla kuulluksi, paitsi jos hän on esittänyt pyynnön olla saapumatta kuultavaksi ehdotettuna ajankohtana, ja on myös ilmoittanut syyn siihen. Valiokunnan puheenjohtaja päättää, hyväksytäänkö tällainen pyyntö olla saapumatta kuultavaksi ilmoitetun syyn perusteella, eikä päätökseen voi hakea muutosta.

Jos valiokunnan puheenjohtaja hyväksyy jäsenen pyynnön, hän kutsuu jäsenen kuultavaksi uutena ajankohtana. Jos jäsen ei saavu kuulemiseen tänä toisena ajankohtana, menettelyä jatketaan jäsentä kuulematta. Muita pyyntöjä olla saapumatta kuultavaksi tai tulla kuulluksi ei sen jälkeen hyväksytä.

(...)

7. Valiokunta voi antaa perustellun lausunnon kyseisen viranomaisen toimivallasta asiassa ja pyynnön käsiteltäväksi ottamisesta, mutta se ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko lausumat tai teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista.

(...)

Bulgarian perustuslain 70 pykälä kuuluu seuraavasti:

(1) Kansalliskokouksen jäsentä ei voida pidättää tai asettaa syytteeseen paitsi, jos hän on tehnyt rikoksen, ja että niissä tapauksissa on saatava kansalliskokouksen tai, jos se ei ole koolla, kansalliskokouksen puhemiehen lupa. Lupaa ei tarvita, jos jäsen otetaan kiinni itse teossa (in flagrante delicto); kansalliskokoukselle tai, jos se ei ole koolla, kansalliskokouksen puhemiehelle ilmoitetaan asiasta välittömästi.

(2) Lupaa rikossyytteen vireillepanoon ei tarvita, jos kansalliskokouksen jäsen on antanut siihen suostumuksensa kirjallisesti.

Bulgarian rikoslain 358 pykälän 1 momentti kuuluu seuraavasti:

Henkilöä, joka kadottaa asiakirjoja, julkaisuja tai materiaaleja, jotka sisältävät valtiosalaisuuksiksi katsottavia tietoja tai luottamuksellisia ulkomaisia tietoja, jotka on saatu sellaisen kansainvälisen sopimuksen nojalla, jonka osapuolena Bulgaria on, rangaistaan enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksella tai ehdollisella vankeusrangaistuksella.

Bulgarian rikoslain 78 a pykälän 1 momentti kuuluu seuraavasti:

1. Tuomioistuin vapauttaa oikeudellisesti täysi-ikäisen henkilön rikosoikeudellisesta vastuusta, ja hänelle asetetaan 500–5 000 Bulgarian levin sakkorangaistus, jos seuraavat edellytykset täyttyvät samanaikaisesti:

a) tällaisesta rikoksesta määrätään enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus tai muu lievempi rangaistus, jos rikos on tehty tahallisesti, tai enintään viiden vuoden vankeusrangaistus tai muu lievempi rangaistus, jos rikos on tehty tuottamuksellisesti;

b) rikokseen syyllistynyttä henkilöä ei ole tuomittu tavallisesta rikoksesta eikä häntä ole aiemmin vapautettu rikosoikeudellisesta vastuusta tämän jakson nojalla; ja

c) rikoksen aiheuttamat vahingot omaisuudelle on korjattu.

3. Ehdotetun päätöksen perustelut

Edellä esitettyjen tosiasioiden perusteella tähän tapaukseen voidaan soveltaa Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevaa 9 artiklaa.

Kyseisen artiklan mukaan jäsenillä on oman valtionsa alueella sen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus. Bulgarian perustuslain 70 pykälässä puolestaan säädetään, että rikossyytteen nostaminen kansalliskokouksen jäseniä kohtaan riippuu kansalliskokouksen antamasta luvasta. Näin ollen tarvitaan Euroopan parlamentin päätös siitä, voidaanko Stanishevia koskevaa rikosmenettelyä jatkaa.

Päättäessään, pidätetäänkö jäsenen parlamentaarinen koskemattomuus vai ei, parlamentti noudattaa omia johdonmukaisia periaatteitaan. Yksi näistä periaatteista on, että koskemattomuus tavallisesti pidätetään, kun rikos ei liity lainkaan jäsenen tehtävien hoitamiseen – koska se kuuluu pöytäkirjan 9 artiklan soveltamisalaan – edellyttäen, että parlamentti ei ole havainnut todisteita tarkoitushakuisesta syytteestä (fumus persecutionis), toisin sanoen sillä ei ole riittävän vakavaa ja täsmällistä epäilystä siitä, että rikossyytteet olisi nostettu asianomaisen jäsenen vahingoittamiseksi poliittisesti.

Edellä esitetyistä tosiasioista selviää, että väitetty rikos tehtiin, kun Stanishev oli Bulgarian pääministeri, ja se liittyy ainoastaan kyseisen tehtävän yhteyteen, ja että oikeudenkäyntiä edeltävä menettely oli pantu alulle jo kauan ennen kuin hänestä tuli Euroopan parlamentin jäsen. Tästä seuraa, että Stanishevia koskeva rikosoikeudellinen menettely ei liity millään tavalla hänen nykyiseen tehtäväänsä Euroopan parlamentin jäsenenä.

Lisäksi Stanishev on jo antanut kirjallisen suostumuksensa rikosmenettelyn aloittamiseen häntä vastaan edellä mainittujen väitteiden takia kaksi kertaa tutkinnan aiempien vaiheiden aikana. Stanishevin omasta suostumuksesta voidaan tehdä se johtopäätös, että hän itse myöntää, ettei kysymys ole tarkoitushakuisesta syytteestä (fumus persecutionis).

Edellä olevan perusteella valiokunta ei ole havainnut todisteita tarkoitushakuisesta syytteestä (fumus persecutionis).

4. Johtopäätös

Edellä esitettyjen huomioiden perusteella ja työjärjestyksen 9 artiklan 3 kohdan nojalla oikeudellisten asioiden valiokunta suosittaa, että Euroopan parlamentti pidättää Sergei Stanishevin parlamentaarisen koskemattomuuden.


VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)

9.3.2015

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Kostas Chrysogonos, Therese Comodini Cachia, Mady Delvaux, Andrzej Duda, Mary Honeyball, Dietmar Köster, Gilles Lebreton, António Marinho e Pinto, Emil Radev, Evelyn Regner, Pavel Svoboda, József Szájer, Axel Voss

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Mario Borghezio, Heidi Hautala, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Constance Le Grip, Virginie Rozière

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö