MIETINTÖ Euroopan energiaturvallisuusstrategiasta

18.5.2015 - (2014/2153(INI))

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta
Esittelijä: Algirdas Saudargas

Tarkistukset

• 001-001 (PDF - 85 KB)
• 001-001 (DOC - 289 KB)
• 002-003 (PDF - 87 KB)
• 002-003 (DOC - 291 KB)
• 004-007 (PDF - 103 KB)
• 004-007 (DOC - 299 KB)

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan energiaturvallisuusstrategiasta

(2014/2153(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan,

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan energiaturvallisuusstrategia” ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat (COM(2014)0330),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energiatehokkuus ja sen myötävaikutus energiaturvallisuuteen ja vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin” (COM(2014)0520),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Edistyminen energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa” (COM(2012)0634),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan kaasujärjestelmän lyhyen aikavälin häiriönsietokyky – Valmistautuminen idästä tulevien toimitusten mahdolliseen katkeamiseen syksyllä ja talvella 2014–2015” (COM(2014)0654),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” (COM(2014)0015),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti Euroopan teollista renessanssia” (COM(2014)0014),

–       ottaa huomioon 20. ja 21. maaliskuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–       ottaa huomioon 26. ja 27. kesäkuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–       ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–       ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan 5. marraskuuta 2014 järjestämän julkisen kuulemistilaisuuden Euroopan energiaturvallisuusstrategiasta,

–       ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013 Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta,

–       ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen Euroopan strategisten investointien rahastosta ja asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta,

–       ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta,

–       ottaa huomioon 14. lokakuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1391/2013 Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 muuttamisesta vahvistamalla unionin luettelo yhteistä etua koskevista hankkeista,

–       ottaa huomioon Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot), erityisesti Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013 sekä koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013,

–       ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Puhdasta ilmaa Euroopalle ‑ohjelma” (COM(2013) 0918),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Infrastruktuureja koskeva pitkän aikavälin visio Eurooppaa ja laajempaa aluetta varten” (COM(2013)0711), jossa esitetään luettelo yhteistä etua koskevista energiainfrastruktuurihankkeista,

–       ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”Energian toimitusvarmuutta ja kansainvälistä yhteistyötä koskevan tiedonannon ja marraskuussa 2011 annettujen energianeuvoston päätelmien täytäntöönpano” (COM(2013)0638),

–       ottaa huomioon EU:n energian sisämarkkinoiden toteuttamisen edistymisestä Eurooppa-neuvoston 22. toukokuuta 2013 pidetyn kokouksen jatkotoimina laaditun, 12. joulukuuta 2013 julkaistun neuvoston selvityksen,

–       ottaa huomioon komission kertomuksen puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä annetun direktiivin 2009/33/EY soveltamisesta (COM(2013)0214),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tulevaisuus Euroopassa” (COM(2013)0180),

–       ottaa huomioon antamansa täytäntöönpanokertomuksen 2013: Hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologian kehittäminen ja käyttö Euroopassa,

–       ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta,

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat (COM(2012)0663),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885) ja valiokunta-aloitteisen mietintönsä ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 – energian tulevaisuus” (2012/2103(INI)),

_       ottaa huomioon komission tiedonannon energian toimitusvarmuudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä – ”EU:n energiapolitiikka: yhteistyö rajanaapureiden kanssa” (COM(2011)0539),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (KOM(2011)0112),

–       ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 30. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/19/EU,

–       ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 994/2010 toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja neuvoston direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta,

–       ottaa huomion komission tiedonannon ”Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten” (COM(2010)0677),

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppalainen puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen strategia” (COM(2010)0186),

–       ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU rakennusten energiatehokkuudesta,

–       ottaa huomioon tulevaisuuden energiayhteisöä pohtivan korkean tason mietintäryhmän (High Level Reflection Group on the Energy Community for the Future) kertomuksen,

–       ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/33/EY puhtaiden ja energiatehokkaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä,

–       ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/30/EY direktiivin 98/70/EY muuttamisesta bensiinin, dieselin ja kaasuöljyn laatuvaatimusten osalta sekä kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisen osalta, neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta sisävesialusten käyttämien polttoaineiden laatuvaatimusten osalta ja direktiivin 93/12/ETY kumoamisesta,

–       ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta,

–       ottaa huomioon Itämeren alueen energiayhteyksiä käsittelevää suunnitelmaa koskevan yhteistyöpöytäkirjan, jonka Itämeren alueen jäsenvaltiot allekirjoittivat 17. kesäkuuta 2009,

–       ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toinen strateginen energiakatsaus – Energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2008)0781),

–       ottaa huomioon energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–       ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0164/2015),

A.     ottaa huomioon, että hyvinvointi ja turvallisuus unionissa edellyttävät energian järkevää ja erittäin tehokasta käyttöä ja vakaita, kohtuuhintaisia ja kestäviä energian toimituksia, ja että energiaturvallisuus tarkoittaa ennen kaikkea poliittista riippumattomuutta;

B.     ottaa huomioon, että unionin energiaturvallisuutta on viime vuosina selvästi parannettu lisäämällä uusiutuvien energialähteiden osuutta sekä vähentämällä kokonaiskysyntää, mikä on auttanut vakauttamaan tuontiriippuvuutta; ottaa kuitenkin huomioon, että tuontienergian osuus on unionissa yhä 53 prosenttia kokonaiskulutuksesta: 85 prosenttia öljystä, 67 prosenttia kaasusta, 41 prosenttia kiinteistä polttoaineista ja 95 prosenttia uraanista; toteaa, että suuri osa unionin tuomasta energiasta tulee geopoliittisesti epävakailta alueilta ja että jotkut jäsenvaltiot ovat edelleen riippuvaisia yksittäisestä ulkoisesta toimituslähteestä, mikä johtaa korkeisiin kustannuksiin kansalaisille ja yrityksille ja rasittaa valtion talousarvioita, haittaa unionin talouskasvua ja heikentää hyvinvointia sekä vaarantaa kansallisen ja unionin turvallisuuden;

C.     ottaa huomioon, että 61 prosenttia unioniin tuodusta kaasusta käytetään rakennuksissa pääasiassa lämmitystarkoituksiin ja että 75 prosenttia näistä rakennuksista on asuinrakennuksia, jolloin kaasuntoimituskriisi on myös lämmönhankintakriisi; ottaa huomioon, että nopein ja edullisin tapa vähentää kaasun kulutusta unionissa on vähentää asuinrakennuksien energiahäviöitä, millä tuotetaan energian huoltovarmuuteen liittyvää hyötyä; ottaa huomioon, että unionissa ei ole lämmitysstrategiaa, joka liittyy energiaturvallisuuteen, vähähiiliseen talouteen siirtymiseen tai edullisuuteen ja kilpailukykyyn; toteaa, että riittämättömään lämmitykseen johtavat mahdolliset keskeytykset lämmitykseen liittyvissä kaasutoimituksissa vaarantavat terveyden ja hyvinvoinnin suurelta osalta unionin kansalaisia;

D.     ottaa huomioon, että luotettavassa pitkän aikavälin energiastrategiassa olisi otettava huomioon epävarmuus, joka liittyy öljy- ja kaasumarkkinoiden epävakaisuuteen ja kausittaisiin ja väliaikaisiin hintavaihteluihin;

E.     ottaa huomioon, että EU:lle aiheutuu energiantuonnista päivittäin noin 1 miljardin euron lasku (yhteensä noin 400 miljardia vuonna 2013), mikä on yli viidesosa EU:n kokonaistuonnista; ottaa huomioon, että öljyn maailmanmarkkinahintojen huomattavan laskemisen myötä unioni on saanut tilaisuuden toteuttaa merkittäviä toimenpiteitä energiaympäristömme muuttamiseksi sijoittamalla uusiutuvan energian tuotantoon, hyödyntämällä rakennusten ja teollisuuden energiatehokkuuteen liittyvää potentiaalia ja kehittämällä älykästä infrastruktuuria; toteaa, että fossiilisten polttoaineiden tuontiin käytetyt varat eivät juurikaan edistä investointeja, uusien työpaikkojen syntymistä tai kasvua unionissa, joten näiden varojen uudelleen suuntaaminen sisäisiin investointeihin stimuloisi kasvua ja loisi laadukkaita ja ammattitaitoa vaativia paikallisia työpaikkoja;

F.     toteaa, että uusiutuvan energian käytön lisäämisellä säästetyt polttoaineiden tuontikustannukset ovat vähintään noin 30 miljardia euroa vuodessa;

G.     toteaa, että Ukrainan kriisin puitteissa on tärkeämpää kuin koskaan varmistaa luotettavat energian toimitukset sekä tarkastella energialähteiden monipuolistamista ja liiallista riippuvuutta energiantuonnista;

H.     toteaa, että kun Venäjä vuosina 2006 ja 2009 katkaisi kaasutoimitukset Ukrainaan, joissakin Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa koetut häiriöt ja liian suuri riippuvuus ulkopuolisista energiantoimittajista näyttivät toteen nykyisten energiantoimitusjärjestelyjen strategiset riskit; toteaa näiden häiriöiden osoittavan, että energia-alalla jo toteutetut toimenpiteet eivät ole riittäneet poistamaan unionin riippuvuutta Venäjän kaasuvaroista;

I.      ottaa huomioon, että EU on erittäin riippuvainen yhdestä ainoasta valtiosta eli Venäjän federaatiosta, joka on suurin öljyn (35 prosenttia), kaasun (26 prosenttia), hiilen (30 prosenttia) ja uraanin (25 prosenttia) tuoja EU:hun; katsoo, että Venäjän federaatio käyttää energiatoimituksia poliittisena aseena, mikä on markkinoiden lähtökohtien vastaista ja lisää vakavasti riskejä EU:n kannalta;

J.      katsoo, että öljyn ja maakaasun käyttäminen ulkopolitiikan tarkoituksiin ja muiden valtioiden vakauden horjuttamiseen heikentää talouskasvua ja, mikä vielä vaarallisempaa, demokraattista vakautta Euroopassa sekä itsenäisten valtioiden riippumattomuutta;

K.     katsoo, että energiaturvallisuutta koskevassa politiikassa on tarkasteltava tarvetta taata vakaa tarjonta eri energialähteistä, jotta unionin talous saa liikenteen, teollisuuden ja asumisen edellyttämää energiaa kilpailukykyä ja ilmastopolitiikkaa tukien; katsoo, että politiikan avulla on samanaikaisesti minimoitava riippuvuutta toimijoista, jotka pyrkivät tarkoituksellisesti käyttämään energiavaroja omiin poliittisiin tarkoituksiinsa vaikuttaakseen poliittiseen kehitykseen muissa maissa;

L.     ottaa huomioon, että 30. lokakuuta 2014 sovittiin 4,6 miljardin dollarin suuruisesta niin kutsutusta ”talvipaketista”, joka on pantu täytäntöön ja jolla varmistetaan kaasutoimitukset Ukrainalle ja myös unionin jäsenvaltioille, joskin vain rajallisen ajan;

M.    ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet toteuttamaan energian sisämarkkinat vuoteen 2014 mennessä ja poistamaan unionin ”energiasaarekkeet” vuoteen 2015 mennessä;

N.     ottaa huomioon, että komissio on laatinut yhteistä etua koskevista energiainfrastruktuurihankkeista, jotka olisi toteutettava vuoteen 2020 mennessä ja joiden olisi oltava täysin EU:n ilmastoa, energiaa ja valtiontukia koskevan EU:n sääntelyn mukaisia, luettelon, jota saatetaan ajan tasalle kahden vuoden välein; painottaa, että koska hankkeita rahoitetaan osittain unionin monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 Verkkojen Eurooppa -välineen ja investointiohjelman kautta, kyseisiä infrastruktuureja olisi pidettävä näissä välineissä painopisteinä;

O.     ottaa huomioon, että parantuneen energiatehokkuuden johdosta talouskasvu on osittain eriytynyt energiankulutuksesta viime vuosikymmenen aikana, ja katsoo, että tätä kehitystä olisi tehostettava;

P.     toteaa, että komission mukaan teollisuuden energiaintensiteetti on laskenut vuodesta 2001 vuoteen 2011 19 prosentilla; ottaa huomioon, että tehokkaammilla kodinkoneilla voitaisiin saada aikaan vuoteen 2020 mennessä 100 miljardin euron energian kustannussäästöt, että uudet rakennukset kuluttavat nykyään puolet vähemmän energiaa kuin 1980-luvulla ja että tämän myönteisen kehityksen on edelleen jatkuttava;

Q.     toteaa, että komission mukaan unionin kaasuntuontia voidaan vähentää 2,6 prosentilla jokaista uutta yhden prosentin energiansäästöä kohti;

R.     katsoo, että energiaturvallisuusstrategiassa on asetettava etusijalle vähähiilinen teknologia ja vähähiiliset resurssit;

S.     ottaa huomioon, että 22. toukokuuta 2013 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti päätelmissään asettamaan etusijalle asteittaisen luopumisen ympäristön tai talouden kannalta haitallisista valtiontuista ja että tämä käsittää fossiiliset polttoaineet;

T.     toteaa, että komission energia-alan etenemissuunnitelman 2050 mukaan energia-alan hiilipäästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian runsaaseen käyttöön perustuva skenaario muodostavat halvemman vaihtoehdon kuin nykyisten menettelytapojen jatkaminen ja että ajan myötä ydinvoiman ja fossiilisista polttoaineista tuotettavan energian hinnat nousevat edelleen, kun taas uusiutuvien energialähteiden hinnat laskevat;

U.     toteaa, että komission mielestä energiatehokkuus, uusiutuva energia ja älykäs infrastruktuuri ovat kolme joka tapauksessa toteuttamisen arvoista vaihtoehtoa, sillä energiatehokkuus on ”ensimmäinen polttoaine” ja edullisin ja nopein tapa pienentää unionin kotitalouksien ja teollisuuden energialaskuja, koska uusiutuvaa energiaa tuotetaan unionissa usein lähellä paikkaa, jossa sitä kulutetaan, millä luodaan kestäviä paikallisia työpaikkoja, taataan energiaturvallisuus ja autetaan saavuttamaan ilmastotavoitteet, ja koska älykkään siirto- ja jakeluverkon käyttöönotolla unionissa voidaan estää ylikapasiteetin syntyminen ja katkokset jäsenvaltioissa;

V.     ottaa huomioon, että uusiutuvan energian ylläpitäminen unionin energia- ja ilmastopolitiikan keskeisenä pilarina edellyttää yhteisömenetelmän noudattamista ja yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä, jotta uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet saavutetaan kustannustehokkaammin ja hyödyntämällä paremmin erityistä alueellista potentiaalia EU:ssa;

W.    ottaa huomioon, että valtion ja hallitusten päämiehet sopivat 24. lokakuuta 2014 pitämässään huippukokouksessa vuotta 2030 koskevaksi uusiutuvan energian sitovaksi tavoitteeksi unionin tasolla vähintään 27 prosenttia sekä energiatehokkuuden parantamisen ohjeelliseksi tavoitteeksi unionin tasolla vähintään 27 prosenttia, pitäen mielessä 30 prosentin tason unionissa ja kohdistaen toimia erityisesti sellaisille aloille, joilla on mahdollista saavuttaa eniten säästöjä; toteaa, että he myös kannattivat sitovaa unionin tavoitetta unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna; ottaa huomioon, että unioni on teknologisessa johtoasemassa uusiutuviin energialähteisiin liittyvän tekniikan alalla, minkä odotetaan edistävän korkeaa ammattitaitoa edellyttäviä työpaikkoja ja kestävää kasvua;

X.     ottaa huomioon, että poliittisiin painopistealoihin, jotka puheenjohtaja Juncker esitti 15. heinäkuuta 2014 uutta komissiota varten, sisältyi sitoutuminen nostamaan Euroopan energiaunioni maailmanlaajuiseen johtoasemaan uusiutuvan energian alalla;

Y.     ottaa huomioon, että puheenjohtaja Juncker on julkisesti lausunut komission jäsenille Cañetelle ja Šefčovičille lähettämässään kirjelmässä, että vuoteen 2030 ulottuva sitova 30 prosentin energiatehokkuustavoite on vähimmäisvaatimus EU:n uskottavuuden kannalta;

Z.     ottaa huomioon, että parlamentti on kahdesti kehottanut ottamaan käyttöön vuoteen 2030 ulottuvat sitovat ilmasto- ja energiatavoitteet, joihin kuuluu hiilidioksidipäästöjen vähintään 40 prosentin vähentämistavoite sekä uusiutuvia energialähteitä koskeva vähintään 30 prosentin ja energiatehokkuutta koskeva 40 prosentin tavoite, jotka on määrä toteuttaa yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla; toteaa, että velvoittavat kansalliset ja unionin tavoitteet energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian alalla luovat kasvua ja työpaikkoja sekä auttavat varmistamaan EU:n teknologisen johtoaseman näillä aloilla;

AA.  katsoo, että energiaturvallisuusstrategiassa on otettava huomioon kuluttajien oikeudet, markkinoiden ennustettavuus sijoittajien kannalta ja teollisuuden kannalta selkeä kehys;

AB.  toteaa, että teollisuus on siirtämässä toimintaansa pois unionista korkeiden energiakustannuksien vuoksi, mikä pienentää teollisuuden osuutta BKT:stä ja vähentää näin ollen työpaikkojen määrää; toteaa, että komissio on asettanut tavoitteekseen, että teollisuuden osuuden BKT:stä olisi oltava noin 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä;

AC.  katsoo, että uudelleenteollistamista koskevaa tavoitetta, jonka mukaan teollisuuden osuuden olisi oltava 20 prosenttia BKT:stä, on pidettävä yhtä tärkeänä ja merkittävänä kuin ilmastonmuutostavoitteita, eli vähähiilistä teollisuutta, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä;

AD.  toteaa, että sähkön rooli ja merkitys jatkavat kasvamistaan, ja unionissa ja jäsenvaltioissa on tehtävä poliittisia päätöksiä tämän varmistamiseksi;

AE.   katsoo, että sähkön ja kaasun paremmat yhteenliitäntäasteet lisäävät energiaturvallisuutta, edistävät uusiutuvan energian integrointia ja hintojen lähentämistä, hyödyttävät kuluttajia ja auttavat tasapainottamaan kysyntää ja tarjontaa jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että unionin olisi laadittava yhteinen sääntelykehys sähkön ja kaasun yhteenliitännästä saatavan hyödyn maksimoimiseksi siten, että aina varmistetaan edullisin hinta kuluttajille;

AF.   toteaa, että parlamentti on pyytänyt asettamaan sitovia tavoitteita rajat ylittävää vähimmäistason siirtokapasiteettia varten;

AG.  toteaa, että energiajärjestelmä on äskettäin muuttunut hajautetummaksi ja kattaa uusiutuvaa energiaa ja varastointia koskevan kapasiteetin ja joustavan kuluttajakunnan, joka on kytketty aktiivisempiin ja älykkäisiin jakeluverkkoihin; toteaa, että tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa;

AH.  katsoo, että siirtoverkkoon tehtyjen investointien lisäksi jakeluketjuun investointi on yhtä tärkeää varsinkin, kun otetaan huomioon tulevaisuuden yhä hajautetumpi energiaympäristö ja se, että 90 prosenttia tuotetusta uusiutuvasta energiasta on liitetty jakeluverkkoihin;

AI.    katsoo, että älykkäiden verkkojen nopeammalla täytäntöönpanolla parannetaan energiatehokkuutta, lisätään uusiutuvien energialähteiden osuutta ja hajautetaan energiajärjestelmää energiaturvallisuuden vahvistamiseksi jäsenvaltioissa;

AJ.   katsoo, että unionin energiapolitiikan ulkoinen ulottuvuus kaipaa johdonmukaisuutta eikä se ole vielä täysin valmis roolissaan energian toimitusvarmuuden ja unionin kilpailukyvyn suhteen;

AK.  ottaa huomioon, että jäsenvaltiot neuvottelevat hallitustenvälisistä sopimuksista erillisesti, ja komissiolla on niihin nähden rajallinen valvontavalta;

AL.   toteaa, että energiaturvallisuus on tärkeä osa EU:n kauppapolitiikkaa ja EU:lla on monia energiakumppanuuksia kolmansien maiden kanssa, joiden energiahuolto on pääasiassa riippuvainen fossiilisista energialähteistä;

AM. katsoo, että kaikki jäsenvaltiot ovat vastuussa EU:n kolmannen energiapaketin sekä toisen ilmasto- ja energiapaketin ja siitä seuraavan energiatehokkuutta koskevan EU:n sääntelyn täysimääräisestä täytäntöönpanosta, ja toteaa, että jos sääntelyä ei saateta asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaarannetaan muiden jäsenvaltioiden tai koko EU:n turvallisuus;

AN.  ottaa huomioon, että energiayhteisön sopimusvaltiot kuuluvat osana sähkön ja kaasun sisämarkkinoihin, ja ne olisi otettava yhtäläisin edellytyksin mukaan pyrittäessä varmistamaan yleiseurooppalainen toimitusvarmuus;

AO.  ottaa huomioon, että vuosi 2015 on kehitysyhteistyön eurooppalainen teemavuosi ja että vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan EU:n kehityssuunnitelman olisi oltava täysin yhtenevä sen ulkoisen energiapolitiikan kanssa ilmaston, köyhyyden poistamisen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen alalla;

AP.   ottaa huomioon, että kaupunkien osuus hiilidioksidipäästöistä on yli 70 prosenttia ja että niiden osuus energiankulutuksesta on 66 prosenttia; ottaa huomioon, että vuonna 2008 yli puolet maailman väestöstä asui kaupunkialueilla ja että keskittyminen jatkuu, joten on arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä luvun arvioidaan olevan 60 prosenttia; katsoo, että kaupungeissa on muutettava kulutus- ja kasvumalleja, koska ne ovat ongelman ytimessä mutta myös alue, jonka pohjalta ratkaisuja on mahdollista panna täytäntöön nopeammin ja aikaisemmin;

AQ.  katsoo, että edistämällä omien tavanomaisten öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämistä EU:n säännöstöä täysimääräisesti noudattaen, sekä perinteisillä tuotantoalueilla (kuten Pohjanmeri) että äskettäin löydetyillä alueilla (kuten itäinen Välimeri ja Mustameri), vähennetään EU:n riippuvuutta ulkoisista toimittajista ja kauttakulkumaista;

AR.  katsoo, että energiaturvallisuusstrategiaan on sisällyttävä kustannustehokkaita toimia koskevat puitteet energian kysynnän hillitsemiseksi sekä tehokkaita toimenpiteitä huomattavista ja välittömistä häiriöistä selviämiseksi ja tämän lisäksi yhteisvastuu- ja koordinointimekanismeja energian tuotantoon, älykkääseen siirtämiseen ja jakeluun tarvittavan infrastruktuurin sekä rajajohtojen ja yhdysputkien suojelemiseksi ja vahvistamiseksi; katsoo, että tämän infrastruktuurin on pystyttävä käsittelemään erilaisia uusiutuvia energianlähteitä ja mikrotuotantoa ja että se on rakennettava täysin yhdentyneille ja hyvin toimiville energian sisämarkkinoille – joihin sisältyvät energian kysyntää kohtuullistavat markkinat – jotka ovat keskeinen osa monipuolisia ulkoisia toimittajia ja reittejä käyttävää energiaunionia;

Tavoitteena Euroopan energiaunioni

1.      suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Euroopan energiaturvallisuusstrategia” ja toteaa, että se perustuu perusteelliseen analyysiin unionin energiariippuvuudesta ja että siinä korostetaan keskeisiä aloja ja kuvataan tärkeimpiä toimia, jotka olisi toteutettava lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, jotta voidaan ratkaista energiariippuvuutta koskevat kysymykset; korostaa, että olisi varmistettava, että pitkällä ja keskipitkällä aikavälillä toimenpiteet ovat täysin EU:n pitkäaikaisten energia- ja ilmastopolitiikkaa koskevien tavoitteiden mukaisia;

2.      toteaa, että yhtäläinen energiaturvallisuus, kilpailukyky ja kestävyys täysin yhdentyneillä energiamarkkinoilla muodostavat perustan energiaunionille, joka voidaan saada aikaan kohtuullistamalla ja vähentämällä energian kysyntää, kehittämällä ja integroimalla kestäviä energialähteitä, kokoamalla yhteen resursseja, yhdistämällä verkkoja, supistamalla riippumattomien tuotantoketjujen välistä etäisyyttä, kehittämällä älykkäitä verkkoja, varmistamalla yhtenäinen sääntely energiamarkkinoilla, edistämällä kaikkien kansalaisten mahdollisuutta saada käyttöönsä riittävä määrä energiaa ja vahvistamalla yhtenäiset neuvottelukannat suhteessa kolmansiin maihin siten, että toteutetaan vahvistettuja toimia EU:ssa ja pannaan täytäntöön yhtenäisempiä ja paremmin koordinoituja kansallisia politiikkoja ja toimenpiteitä;

3.      katsoo, että vuoden 2014 kriisin Ukrainassa ja komission suorittamien stressitestien tulosten olisi johdettava sisämarkkinoiden nopeampaan toteuttamiseen, johon kuuluu energiaa ja ilmastoa koskevan olemassa olevan sääntelyn täysimääräinen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa, nykyisten ”energiasaarekkeiden” liittäminen markkinoihin, sekä riskiarviointien, ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien ajantasaistamiseen;

4.      painottaa, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on niiden tavoitteiden mukainen, jotka koskevat energiaturvallisuutta ja riippuvuuden vähentämistä sellaisista maailman alueista, joissa strategisia energiavaroja käytetään osana ulkopolitiikkaa;

5.      korostaa, että on kiinnitettävä huomiota haavoittuvimpiin jäsenvaltioihin, sillä komission kaasunjakelua koskevat stressitestit osoittivat, että EU:sta tekee haavoittuvan sen riippuvuus kolmansista maista tulevasta tuonnista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan unionissa, alueellisesti ja kansallisesti viipymättä täytäntöön suositukset, jotka koskevat kaasunjakelujärjestelmän stressitestejä;

6.      tähdentää, että on vahvistettava energiaomavaraisuutta lyhyen aikavälin toimilla, kuten vähentämällä energian kysyntää, kehittämällä uusiutuvia energialähteitä ja uusiutuvan energian varastointia, kaasun varastoinnilla, kehittämällä kaasun käänteisvirtausinfrastruktuuria, tukemalla uusia hankkeita, joilla mahdollistetaan olemassa olevan infrastruktuurin enimmäiskäyttö, laatimalla alueellisia toimitusvarmuussuunnitelmia sekä hyödyntämällä tehokkaammin mahdollisuuksia tuoda nesteytettyä maakaasua erityisesti niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat riippuvaisia yhdestä ainoasta maakaasun toimittajasta tai kohtuuttoman haavoittuvia tämän riippuvuuden vuoksi; vahvistaa, että on ehdottoman tärkeää parantaa energiaverkostoyhteyksiä jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan luoda yhdennetyt energiamarkkinat; huomauttaa, että kaikista näistä syistä tarvitaan kipeästi yhteistyötä Euroopan kaupunkien ja kuntien, alueiden, energiaosuuskuntien ja paikallisten aloitteiden – joita toteutetaan eri aloilla – sekä komission, jäsenvaltioiden, naapurimaiden, sääntelyelinten, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, siirtoverkonhaltijoiden, kaasuntoimittajien ja varastointioperaattorien välillä;

7.      painottaa, että energiaunionin olisi toimitusvarmuuden takaamisen lisäksi sovellettava kattavaa lähestymistapaa, jossa keskitytään keskeisiin ulottuvuuksiin, kuten täysin yhdentyneiden energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen, energian kysynnän hillitsemiseen, vähähiiliseen energiapalettiin (joka perustuu erityisesti uusiutuviin energialähteisiin) siirtymiseen sekä tutkimukseen ja innovointiin, joilla pyritään johtoasemaan energiateknologiassa; painottaa, että unionin kansalaisten olisi oltava energiaunionin ytimessä ja että heille olisi tarjottava turvallisia, kestäviä ja kohtuuhintaisia energialähteitä;

8.      korostaa, että sellaisen aidon energiaunionin täytäntöönpano, jolla luodaan yhteisvastuuta ulkoisten tarjontašokkien torjumiseksi, edellyttää, että unionissa kehitetään täysin integroitu mekanismi, jolla ylijäämäenergiaa siirretään yli rajojen; katsoo, että tässä yhteydessä komission, jäsenvaltioiden ja siirto-operaattoreiden on keskityttävä unionin energian sisämarkkinoiden rakenteen uudistamiseen sekä erityisiin infrastruktuurihankkeisiin;

9.      korostaa, että ainoa tapa saavuttaa energiaturvallisuus siten, että energiahinnat pysyvät edullisina ja ilmastotavoitteet saavutetaan, on luoda kestävä energiaympäristö, joka perustuu korkeaan energiatehokkuuden, uusiutuvan energian ja älykkään infrastruktuurin asteeseen; painottaa lisäksi, että nyt on toteutettava oikeita toimia, jotta mahdollistetaan siirtymä tulevien sukupolvien kannalta;

10.    toteaa, että on tärkeää ottaa mukaan kuluttajaperusteiset aloitteet, kuten osuuskunnat ja uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat yhteisöhankkeet, ja korostaa tarvetta poistaa talouteen, sääntelyyn ja hallintoon liittyvät esteet, jotta kuluttajat voivat aktiivisesti osallistua energiajärjestelmään;

11.    korostaa, että energiaunionin käsitteen olisi oltava aidosti yleiseurooppalainen ja sen olisi katettava sekä unioni että vähintään energiayhteisön sopimusvaltiot, ja katsoo, että unionin energia-alojen olisi integroiduttava myös unionin rajojen ulkopuolella, jotta lisätään EU:n merkitystä ja neuvotteluvoimaa maailmanlaajuisilla energiamarkkinoilla;

12.    painottaa, että energiaunionin luomiseen tulee erityisesti energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden alalla liittyä laaja teollinen strategia, joka voi edistää EU:n uudelleenteollistamista, jonka tavoitteena on palauttaa teollisuuden osuus EU:n bruttokansantuotteessa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä;

13.    korostaa, ettei energiataloutta tulla saavuttamaan vähentämällä tuotantoa unionissa tai siirtämällä unionin teollisuutta muualle;

SISÄINEN ULOTTUVUUS

Energian kysynnän hillitseminen

14.    toteaa jälleen, että energian, erityisesti lämmitysenergian, kysynnän hillitseminen energiaa säästämällä ja energiatehokkuudella on keskeistä monessa suhteessa, sillä se vaikuttaa myönteisesti unionin energiaturvallisuuteen, kilpailukykyyn, talouskasvuun ja kestävyyteen sekä energian kohtuuhintaisuuteen, energiaköyhyyden torjuntaan ja pysyvien työpaikkojen luomiseen; korostaa tässä yhteydessä, että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan energiatehokkuuteen investoiminen takaa parhaan tuoton investoinnille kaikkien energiavarojen joukosta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohtelemaan energiatehokkuutta itseoikeutettuna säästetyn energian arvoa vastaavana energialähteenä; painottaa, että energiatehokkuuden ja kysyntäpuolen vastauksen on kilpailtava samoilla ehdoilla tuotantokapasiteetin kanssa ottaen asianmukaisesti huomioon kiireelliset ja poikkeukselliset energiaturvallisuuteen liittyvät ongelmat, ja aina kun se on teknisesti mahdollista; kehottaa siksi jäsenvaltioita asettamaan energiatehokkuuden ensisijaiseen asemaan politiikoissaan;

15.    korostaa, että energiansäästöön liittyvä potentiaali koskee kaikkia talouden aloja, kuten teollisuutta, rakennusalaa, liikennettä, maataloutta ja palveluita;

16.    kehottaa komissiota määrittämään ja poistamaan energiatehokkuustoimien jäljellä olevat esteet ja kehittämään todelliset energiatehokkuusmarkkinat, jotta edistetään parhaiden käytäntöjen siirtämistä ja varmistetaan tuotteiden ja ratkaisujen saatavuus kaikkialla unionissa, jotta luodaan todelliset energiatehokkuustuotteiden ja -palvelujen sisämarkkinat;

17.    pyytää, että energiapalvelujen kasvaviin markkinoihin (mukaan luettuina energiatehokkuus- ja energiapalvelusopimukset) on kiinnitettävä enemmän huomiota; korostaa, että energiatehokkuutta koskevan investointiprosessin kutakin osatekijää varten on kehitettävä standardeja;

18.    toteaa, että unioni ei nykyisen kehityksen perusteella pääse tavoitteeseensa 20 prosentin energiasäästöistä (371:ä miljoonaa öljytonnia vastaava energiamäärä (Mtoe)) vuoteen 2020 mennessä ja että enemmän kuin yksi kolmannes energiankulutuksen vähenemisestä johtuu itse asiassa taloudellisen toiminnan heikkenemisestä eikä parempaa energiatehokkuutta edistävistä poliittisista toimista; kehottaa siksi komissiota tiukasti valvomaan jo annetun energiatehokkuuslainsäädännön noudattamista sekä esittämään parlamentin ja neuvoston kanssa käytävissä keskusteluissa energiamerkinnöistä ja ekologisesta suunnittelusta annetun lainsäädännön ajantasaistamista ja parantamista ottaen huomioon energiansäästöä koskevan potentiaalin ja markkinoiden tarpeet;

19.    tähdentää, että jäsenvaltioiden on kohdennettava riittävästi varoja tuotteiden energiatehokkuutta koskevaan markkinavalvontaan, jotta alalla voidaan varmistaa yhdenvertaiset lähtökohdat ja huolehtia samalla, että kuluttajat saavat valintojen tekemiseen ja energiankulutuksensa seuraamiseen ja vähentämiseen tarvitsemansa parhaat mahdolliset tiedot ja asianmukaiset välineet;

20.    on vakuuttunut, että kiertotalouden edistäminen ja resurssitehokkuuden lisääminen voivat johtaa kasvihuonekaasupäästöjen merkittävään vähenemiseen ja myötävaikuttaa siten olennaisesti ilmasto- ja energiahaasteisiin vastaamiseen;

21.    korostaa, että rakennusten osuus on noin 40 prosenttia unionin energiankulutuksesta ja kolmasosa maakaasun käytöstä ja että näin ollen on tarpeen lisätä rakennusten kunnostamisen laajuutta ja astetta ja kestävien energialähteiden käyttöä lämmittämisessä ja jäähdyttämisessä oikeilla aloitteilla energian kysynnän vähentämiseksi; suosittelee jatkamaan rakennusten energiatehokkuusnormien korottamista ottaen huomioon teknisen innovoinnin ja kannustaen sitä; suosittelee lisäksi, että jatketaan tuen antamista lähes nollaenergiarakennusten rakentamiseksi tärkeänä lisätoimenpiteenä, energiaomavaraisuuden sekä kestävän ja turvallisen energiajärjestelmän varmistamiseksi; painottaa tässä yhteydessä, että on tarpeen kehittää innovatiivisia yksityisen rahoituksen lähteitä, ja kannustaa Euroopan investointipankkia ja Euroopan strategisten investointien rahastoa lisäämään toimintaansa, joilla täydennetään kansallisia rahoitusjärjestelmiä, jotta parannetaan teollisuuden kilpailukykyä ja luodaan lisää kasvua ja työpaikkoja; toteaa, että tämän pitäisi hyödyttää myös kansalaisia pienentämällä energialaskuja ja parantamalla elintasoa;

22.    toteaa eurooppalaisten paikallisviranomaisten ja kansalaisten roolin energiatehokkuuden lisäämisessä kaupunkisuunnittelun parantamisen, energiaan liittyvän internetin ja tieto- ja viestintäteknologian kehittämisen, sähkön ja lämmön yhteistuotannon, yksityisen kulutuksen, lämpöpumppusovellusten, nykyaikaistamisen, kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmien laajentamisen ja perustamisen ja yksittäisten lämmitysjärjestelmien uudistamisen sekä puhtaamman julkisen liikenteen käytön lisäämisen, aktiivisempiin matkustustapoihin kannustamisen, älykkäitä kaupunkeja koskevine ratkaisujen kehittämisen ja täytäntöönpanon ja kaupunkien ympäristöystävällisten liikennemuotojen tukemisen avulla;

23.    katsoo, että paikallisviranomaiset voivat myös edistää vaihtoehtoisia rahoitusvälineitä, mukaan lukien osuuskuntamallit, ja kollektiivisia ostosopimuksia, jotta kuluttajat voivat yhdistää energiantarpeensa, mikä johtaa energianhintojen alenemiseen;

24.    katsoo, että on tärkeää tarjota kuluttajille energiatehokkaita tuotteita, kuten elintarvikkeita, samoin kuin täsmällistä, merkityksellistä, vertailukelpoista ja riippumattomasti todennettua tietoa näiden tuotteiden energiatehokkuudesta, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan ja jotta suunnataan markkinoita kohti energiatehokkaimpia sovelluksia ja elintarvikkeiden tuotantoketjuja;

25.    kehottaa komissiota tarkastelemaan unionin kansalaisille suunnatun tiedotuskampanjan käynnistämistä, jossa annetaan tietoa siitä, miten kotitalouksissa voidaan vähentää energiankulutusta helposti ja kustannustehokkaasti, ja korostetaan energialaskuun liittyviä mahdollisia säästöjä; kehottaa komissiota tarkastelemaan vuoden 2016 julistamista Euroopan energiansäästön teemavuodeksi;

26.    panee merkille, että ajoneuvojen parannetut toimintavaatimukset ja polttoainetehokkuus ovat keskeisen tärkeitä sekä unionin öljyriippuvuuden että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ja kehottaa näin ollen teollisuutta, jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan ja vauhdittamaan toimiaan tällä alalla; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästönormeja vuoden 2020 jälkeistä aikaa varten; toteaa kuitenkin, että vaihtoehtoiset polttoaineet ja uusiutuvan sähkön avulla toteutettava sähköistäminen ovat pitkän aikavälin ratkaisu, jolla vähennetään liikenteen päästöjä, varmistetaan energian kysynnän vähentäminen, monipuolistetaan tarjontaa ja edistetään kestävämpiä liikennemuotoja;

27.    kehottaa komissiota kehittämään kattavan strategian, joka koskee liikenteen sähköistämistä energiaunionin kehyksessä ja jossa ei tyydytä pelkästään investoimaan sähköisten ajoneuvojen tuotantoon ja käyttöön ja niiden edistämiseen, vaan jossa tarkastellaan sähköisen liikkuvuuden laajempaa edistämistä, mukaan lukien junat, polkupyörät ja skootterit, kiinnittäen erityistä huomiota liikenteen intermodaalisuuteen ja keskinäiseen vuorovaikutukseen energia-alan kanssa älykkäiden verkkojen ja varastointivaihtoehtojen avulla;

28.    kehottaa jäsenvaltioita ja energiayhteisön sopimuspuolia asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita unionin energiatehokkuutta koskevan nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanossa, nopeuttamaan toimenpiteitä, joilla saavutetaan vuotta 2020 koskevat energiatehokkuustavoitteet painottaen lämmitystä ja eristämistä rakennuksissa ja teollisuudessa, ja siten olemaan valmiit kansallisten ja alueellisten toimien avulla pienentämään huomattavasti energian kysyntää sekä ennen tarjontašokkeja että niihin puuttumiseksi; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti kaasun toimitusvarmuutta koskevan asetuksen tarkistamista, josta ilmoitettiin energiaunionia koskevan paketin yhteydessä, ja kehottaa komissiota tutkimaan tämän tarkistamisen yhteydessä, voidaanko toteuttaa EU:n laajuinen seurantajärjestelmä mainittujen šokkien käsittelemiseksi; varoittaa kuitenkin siitä, että lyhyen aikavälin toimet, joilla hillitään kysyntää, on suunniteltava huolellisesti sen varmistamiseksi, että kaikenlaiset kiireelliset toimenpiteet integroidaan täysimääräisesti ja että ne ovat pitemmän aikavälin toimien mukaisia; kehottaa lisäksi komissiota seuraamaan sellaisten sääntelyesteiden kehittämistä – ja raportoimaan niistä – jotka estävät energiatehokkuuden kehittämisen jäsenvaltioissa;

29.    toteaa kuitenkin, että lyhyen aikavälin toimet, joilla pienennetään huomattavasti energian kysyntää, eivät ole tehokas tapa lähestyä asiaa, ja että unionissa tarvitaan laajempaa suunnitelmaa toimitusvarmuuden takaamiseksi;

30.    kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa – erityisesti kansallisten energiatehokkuutta koskevien toimintasuunnitelmien ja rakennusten kunnostamista koskevien kansallisten strategioiden osalta – ja rakennusten energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota tarkistamaan rajoitetusti energiatehokkuusdirektiiviä ja rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä, jotta voidaan saavuttaa EU:n vuotta 2030 koskevat energiatehokkuuden parantamistavoitteet, ja kiinnittämään enemmän huomiota haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien auttamiseen ja energiaköyhyyden torjumiseen; katsoo, että tämän täytäntöönpanotoimen yhteydessä energiatehokkuuden parantumista olisi mitattava ja varmennettava säännöllisesti;

31.    kehottaa komissiota aktiivisesti tukemaan jäsenvaltioita rakennusten kunnostamista koskevien kansallisten strategioiden käyttöönotossa energiatehokkuusdirektiivin 4 artiklan mukaisesti; kehottaa kehittämään vuonna 2017 toteutettavaa näiden strategioiden iterointia hyödyntämällä asiaankuuluvilta rakennusalan sidosryhmiltä saatavaa lisäpalautetta, jotta voidaan asettaa pitkän aikavälin (2050) kansallinen tavoite energian kysynnän vähentämisestä rakennuskannassa ja välitavoitteita vuosiksi 2040, 2030 ja 2020; toteaa, että energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä koskeva energiatehokkuusdirektiivin säännös energiatehokkuutta koskevista velvoitejärjestelmistä on tärkein toimi, jolla mahdollistetaan energiansäästö vuoteen 2020 mennessä; kehottaa tästä syystä komissiota jatkamaan vaatimuksen täytäntöönpanoa vuoden 2020 jälkeen, koska se on keskeinen väline, jolla saavutetaan energiatehokkuustavoite vuoteen 2030 mennessä ja poistetaan samalla poikkeukset, jotka vähentävät sen vaikuttavuutta;

32.    korostaa, että sitova energiatehokkuutta koskeva tavoite olisi kustannustehokas tapa vähentää EU:n energiariippuvuutta ja samalla suojata teollisuutta ja kotitalouksia kasvavilta energiakustannuksilta; muistuttaa, että parlamentti hyväksyi 5. helmikuuta 2014[1] ja 26. marraskuuta 2014[2] annetuissa päätöslauselmissa kolme sitovaa tavoitetta, mukaan lukien 40 prosentin energiatehokkuustavoite, uusiutuvia energialähteitä koskeva vähintään 30 prosentin tavoite ja kasvihuonekaasupäästöjä koskeva vähintään 40 prosentin tavoite; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että Eurooppa-neuvosto ei tarkastellut energiatehokkuutta kunnianhimoisella tavalla lokakuussa 2014 järjestetyssä huippukokouksessa vaan tyytyi asettamaan 27 prosentin ei-sitovan tavoitteen, eikä jäsenvaltioille asetettu yksittäisiä tavoitteita;

33.    pitää energiatehokkuutta koskevaa lainsäädäntöä ja EU:n päästökauppajärjestelmää toisiaan tukevina välineinä ja vaatii ottamaan pikaisesti käyttöön markkinavakausvarannon, jolla voidaan varmistaa hiilen hintasignaali, jolla voidaan parantaa energiatehokkuutta päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla; kehottaa komissiota täydentämään päästökauppajärjestelmää päästönormilla, joka antaa selkeän investointisignaalin sähköntuotannon saastuttavimpien muotojen, kuten hiilipohjaisten energialähteiden, asteittaiseen käytöstäpoistoon;

34.    kehottaa komissiota hyödyntämään energiatehokkuuteen liittyvää potentiaalia ehdottamalla uutta sääntelyä, joka kattaa

– kehyksen, johon sisältyy kohdennettuja rahallisia kannustimia ja oikeudellisia velvoitteita, joilla varmistetaan vähimmäistason ja kustannuksiltaan optimaalinen vuotuinen peruskunnostusaste, joka on vähintään 3 prosenttia, kaikkien hyväksyttyjen olemassa olevien rakennusten kohdalla

– energian kysynnän hillitsemiseen erityisesti rakennuksissa tehtävät investoinnit, jotka luokitellaan ja joita arvioidaan infrastruktuuriin tehtävinä investointeina samoin edellytyksin kuin energian toimituksiin tehtäviä investointeja, jolloin investointeihin voidaan soveltaa yhtäläisiä rahoitusehtoja

– kannustimet ja velvoitteet, jotka koskevat suurempia yrityksiä ja joiden mukaan niiden on pantava täytäntöön energiatehokkuusdirektiivissä määritettyjen pakollisten energiakatselmusten kaikkein taloudellisimmat suositukset;

35.    kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia, jotka koskevat vakaata energiatehokkuuden hallintaa vuoteen 2030 mennessä, täsmällisen ohjeistuksen ja oikeudenmukaisten sääntöjen täytäntöönpanemiseksi kansallisia rahoitusosuuksia koskevan kirjanpidon yhteydessä, jotta varmistetaan unionin tavoitteen saavuttaminen, parannetaan suunnitelmien täytäntöönpanokelpoisuutta ja mahdollistetaan virtaviivainen raportoiminen energiaunionia koskevista asiaankuuluvista politiikoista;

36.    toteaa, että on tärkeää yhdistää energian kysynnän ja tarjonnan suunnittelu unionin energian sisämarkkinoiden tasolla asettaen etusijalle kysynnän vähentämisen ja hajautetut ratkaisut, jotta toimitusvarmuus on kustannuksiltaan optimaalista ja vältetään tarpeettomat tai ylimitoitetut infrastruktuuri-investoinnit ja hukkakustannukset;

37.    katsoo, että investoinnit energian kysynnän hillitsemiseksi erityisesti rakennuksissa ja teollisuudessa lisäävät huomattavasti energiaturvallisuutta ja edistävät samanaikaisesti talouskasvua sekä työpaikkojen luomista ja että tämä olisi otettava huomioon kehitettäessä integroituja talouden välineitä, laadittaessa rakennussäädöksiä ja jaettaessa rahoitusta; painottaa, että olisi asetettava saataville lisää EU:n rahoitustukea, jotta tuetaan jäsenvaltioita niiden pyrkiessä saavuttamaan nämä energiatehokkuustavoitteet;

Oman energiantuotannon lisääminen

38.    painottaa, että unionin olisi laadittava toimintasuunnitelma ja edelleen edistettävä toimitusvarmuutta parantavaa pitkän aikavälin strategiaa, johon olisi kuuluttava kestävien, erityisesti uusiutuvien omien energialähteiden kehittäminen unionissa noudattaen täysimääräisesti terveyteen, turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvää lainsäädäntöä; korostaa, että omien energialähteiden lisääntyvän tuotannon ei pidä lisätä eikä pidentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista unionissa;

39.    korostaa uusiutuvista energialähteistä saatavan energian entistä tärkeämpää asemaa turvattaessa EU:n energiansaantia pitkällä aikavälillä; kiinnittää huomiota siihen, että uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat pienentyneet merkittävästi viime vuosina;

40.    korostaa, että on oleellista lisätä eurooppalaisen teollisuuden ja teknologian osallistumista koko energiantuotantoketjuun, joka kattaa raaka-aineiden lisäksi tuotannon, jalostuksen, varastoinnin, siirron ja jakelun, sillä ne ovat olennaisia osia unionin riippuvuuden vähentämiseksi energiantuonnista; muistuttaa, että unioni on lähes täysin riippuvainen kolmansista maista tulevasta uraanista;

41.    katsoo, että olisi otettava huomioon kaikki vähähiiliset energialähteet, jotka voivat lisätä energiaturvallisuutta unionissa, ja että niitä olisi kehitettävä tiukasti hiilestä irtautumista koskevia EU:n pitkän aikavälin tavoitteita ja vuoden 2030 tavoitteita noudatetaan, jotta voidaan saavuttaa unionin ”kahden asteen” ilmastotavoite ja noudattaa unionin ympäristö- ja kilpailulainsäädäntöä; kehottaa komissiota arvioimaan direktiivin 2009/28/EY ja erityisesti sen 13 artiklan 4 kohdan säännösten täytäntöönpanoa ja toteaa, että kyseisten säännösten mukaan jäsenvaltioiden on vaadittava uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käytön vähimmäistasoa uusissa rakennuksissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa; katsoo, että tavanomaisille lähteille maksettavat tuet ja ulkoisten kustannusten internalisoinnin puuttuminen vääristävät markkinoita, ja kehottaa siksi komissiota varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja ottamaan käyttöön hiilidioksidin päästönormit uusien ja olemassa olevien hiili- ja ydinvoimaloiden energiatahokkuusnormien ohella, jotta lähetetään selvä viesti kestävien investointien puolesta ja päästään vähitellen eroon eniten saastuttavista ja vaarallisimmista energiantuotantomuodoista;

42.    katsoo, että komission olisi kehitettävä asianmukaisia välineitä, joilla lasketaan helposti eri energialähteiden kustannukset kunkin teknologian elinkaaren ajalta;

43.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan uudelleen tukimekanismit energiamarkkinoiden yhdentymisen edistämiseksi ja poistamaan vaiheittain kaikki ympäristön kannalta haitalliset tuet erityisesti fossiilisilta polttoaineilta sekä hyödyntämään täysimääräisesti määrärahoja, jotka on tarkoitettu sellaisten kestävien uusiutuvien energialähteiden rahoittamiseen, jotka eivät ole vielä kustannuksiltaan kilpailukykyisiä perinteisten energialähteiden kanssa, muun muassa EU:n tasolla hyväksyttyjen uusiutuvia energialähteitä koskevien sitovien tavoitteiden perusteella;

44.    korostaa, että ympäristönsuojelun korkea taso on varmistettava tarkasteltaessa energiaturvallisuutta; palauttaa mieliin tässä yhteydessä epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden tuotannosta aiheutuvat ympäristö-, ilmasto- ja terveysriskit ja ‑vaikutukset;

45.    katsoo, että ydinenergia, joka on vähähiilistä, on edelleen merkittävä lähde EU:n omassa sähköntuotannossa; toteaa, että valinta siitä, käytetäänkö ydinenergiaa, kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan; huomauttaa kuitenkin, että EU:n pitäisi asettaa mahdollisimman korkeat ja jatkuvasti parantuvat turvallisuusnormit, jotta voidaan lieventää ydinenergiaan liittyviä riskejä ja välttää onnettomuuksia;

46.    toteaa, että niin kauan kuin ydinvoimaloita ja -laitoksia on toiminnassa, on olemassa vakavan onnettomuuden jäännösriski, vaikkakin vähäinen;

47.    toteaa, että olemassa olevat ydinlaitteistot ja radioaktiivisten jätteiden sijoituspaikat saattavat joutua suuria vahinkoja aiheuttavan terrorihyökkäyksen kohteeksi; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tällaisten laitosten korkeimman turvallisuus- ja suojatason;

48.    kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat asteittain luopumassa ydinvoimasta, varmistamaan, että se korvataan energiantuotannolla, jonka osuus on yhtä suuri ja joka edistää myös yhteisen tuotanto- ja jakelujärjestelmän vakautta;

49.    muistuttaa, että energiatehokkuus, uusiutuva energia ja älykäs infrastruktuuri ovat joka tapauksessa toteuttamisen arvoisia vaihtoehtoja, koska ne ovat nopein ja edullisin tapa taata energiaturvallisuus sekä pitää samalla hinnat edullisina, tukea ilmastotavoitteiden saavuttamista ja luoda unioniin miljoonia työpaikkoja;

50.    muistuttaa, että komission julkaisemassa energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 uusiutuvan energian suuri osuus on asetettu ennakkoedellytykseksi kestävälle ja turvalliselle energiajärjestelmälle;

51.    katsoo, että energian kustannukset huomioon ottaen uusiutuvien energialähteiden kehittäminen on keskeistä energiaturvallisuusstrategian kannalta; tähdentää rajatylittävien infrastruktuurien kehittämisen sekä sellaisen tutkimuksen ja kehittämisen laajentamisen merkitystä, jolla kehitetään älykkäämpiä energiaverkkoja ja uusia energian varastointiratkaisuja sekä joustavia tuotantoteknologioita uusiutuvien energialähteiden liittämiseksi järjestelmään;

52.    kehottaa komissiota esittämään analyysin siitä, miten uusiutuvien energioiden vakailla lähteillä, kuten vesivoimalla, erityisesti pumppuvoimalaitoksissa, kestävällä biomassalla tai geotermisellä energialla voidaan täydentää erilaisia uusiutuvia energialähteitä energia-alan vakauden parantamiseksi;

53.    korostaa, että on tärkeää tarjota kannustimia omien uusiutuvien energialähteiden, kuten vesisähkön, kehittämiselle; muistuttaa, että on tärkeää varmistaa EU:n direktiivien, kuten RES-E-direktiivin ja vesipuitedirektiivin, tehokkuus ja johdonmukaisuus, jotta pienet vesivoimalat voidaan integroida ympäristöön entistä paremmin;

54.    kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota turvaamaan uusia energialähteitä koskevien sääntelykehysten avoimuuden, johdonmukaisuuden, vakauden ja jatkuvuuden ja välttämään taannehtivia muutoksia investointien taloudellisiin ehtoihin, jotta voidaan vahvistaa sijoittajien luottamusta ja edistää uusiutuvien energialähteiden kustannustehokasta käyttöönottoa EU:n kaikilla alueilla; korostaa, että tukijärjestelmiä on koordinoitava entistä paremmin noudattaen komission ohjeita uusiutuvan energian tukijärjestelmien suunnittelusta, jotta vältetään mahdolliset kilpailun vääristymät ja varmistetaan uusiutuvien energialähteiden tehokas tuki;

55.    painottaa, että unionissa olisi asianmukaisesti rahoitettava pitkän aikavälin strategiaa omien energialähteiden kehittämiseksi;

56.    katsoo, että uusiutuvilla energialähteillä on tärkeä rooli kotimaisen energian tarjonnassa EU:ssa; toteaa kuitenkin, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole samoja maantieteellisiä valmiuksia tuottaa huomattavia määriä uusiutuvaa energiaa kannattavasti;

57.    tunnustaa hyödyt, joita saadaan uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisestä lämpömarkkinoilla, erityisesti rakennuksissa; korostaa lämpöinfrastruktuurin ja lämmön varastoinnin tarjoamaa lisäjoustoa, kun ne helpottavat katkonaisten uusiutuvien energialähteiden integrointia varastoimalla energiaa lämmön muodossa; muistuttaa, että energiaturvallisuutta voidaan lisätä kehittämällä kaukolämpö-/jäähdytysverkkoja, jotka ovat ihanteellinen keino integroida kestävä lämpö kaupunkeihin suuressa mittakaavassa, koska niillä voidaan samanaikaisesti siirtää monista lähteistä saatua lämpöä eivätkä ne ole riippuvaisia mistään yksittäisestä lähteestä;

58.    korostaa tarvetta lisätä huomattavasti omaa energiantuotantokapasiteettia EU:ssa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä; muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita siitä, että usein nopein tapa lisätä sähkön toimituskapasiteettia silloin, kun sitä tarvitaan, on asentaa tai päivittää uusiutuvia energialähteitä, kuten tuuli- ja aurinkovoimaa, niiden suhteellisen lyhyen toimitusajan ansiosta; kehottaa komissiota tutkimaan edelleen taloudellisia ja oikeudellisia esteitä kyseisten energialähteiden kehitykselle ja tekemään jäsenvaltioille virallisia toimintapoliittisia ehdotuksia toimista, jotka vaikuttavat tällaisen energian käyttöön;

59.    kehottaa komissiota tekemään uusiutuvien energialähteiden kehittämisestä selvän kansallisen jaottelun investointivarmuuden lisäämiseksi;

60.    korostaa, että EU:n lämmitys- ja liikennealan merkittävä sähköistäminen on edelleen ratkaisevan tärkeää, jotta polttoaineiden tuontia voidaan vähentää kyseisillä aloilla;

61.    katsoo, että hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla (CCS) voidaan osaltaan vähentää merkittävästi omien fossiilisten polttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjä, mikä antaa mahdollisuuden entistä monipuolisempaan ja turvallisempaan energiapalettiin; kehottaa komissiota parantamaan CCS:n käytön ehtoja; katsoo, että CCS:ää on kehitettävä ja parannettava huomattavan tutkimus- ja innovointitoiminnan avulla, ja kehottaa tarjoamaan rahoitusta CCS-teknologioiden jatkuvaan parantamiseen;

62.    korostaa lisäarvoa, jota TVT:n integrointi energiajärjestelmään antaa, ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön yhteisiä standardeja älykkäille verkoille siirtoverkkojen tasolla, sillä niiden avulla varmistetaan energian vakaa tarjonta ja vapaa virtaus rajojen yli sekä lisätään energiaturvallisuutta, ja varmistamaan jakeluverkkojen tasolla toimitusvarmuuden paikallisissa yhteisöissä, kaupungeissa ja alueilla; korostaa tässä yhteydessä roolia, joka älykkäämpien energiaverkkojen ja uusien energian varastointiratkaisujen kehittämisellä voi olla uusiutuvien energialähteiden tason nostamisessa;

63.    katsoo, että ottaen huomioon valtavat investointitarpeet, joka liittyvät ikääntyviin ja riittämättömiin jakeluverkkoihin, ja se, että suurin osa uusiutuvista energialähteistä on yhdistetty jakeluverkon tasolla, komission ja jäsenvaltioiden olisi harkittava erityisiä aloitteita, myös rahoitusvälineitä, jakeluverkon haltijoiden investointien edistämiseksi;

64.    korostaa, että TVT:llä voi ja pitäisi olla merkittävä asema kotitalouksien, liikenteen, energiatuotannon ja teollisuuden vastuullisen energiankäytön edistämisessä; katsoo, että älykkäät sähkömittarit, tehokas valaistus, tietotekniikan etäresurssipalvelut ja hajautettu ohjelmistotekniikka voivat muuttaa energian käyttötottumuksia; korostaa, että energiatehokkuuden (ts. energian primaarituotannon tehokkuuden) parantamisen ohella painopisteeksi olisi asetettava verkossa siirron aikana tapahtuvien (sähkö)energian häviöiden vähentäminen;

65.    toteaa, että hajautetumpi ja joustavampi energiajärjestelmä, jossa virran ja lämmön lähteet sijoitetaan lähemmäksi käyttöpistettä, voi edistää pienimuotoista energiantuotantoa ja antaa siten kuluttajille paremmat mahdollisuudet osallistua energiamarkkinoihin ja valvoa omaa energiankulutusta, vähentää siirto- ja jakeluhäviöitä, parantaa energiainfrastruktuurin kestokykyä ja tarjoaa samalla liiketoimintamahdollisuuksia pienille ja keskisuurille yrityksille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita näin ollen helpottamaan paikallisten ja alueellisten uusiutuvien energialähteiden ja paikallisten ja alueellisten jakeluverkkojen ja kaukolämpöverkkojen kehittämistä ja laajentamista politiikoilla, joilla torjutaan nykyisiä esteitä ja edistetään markkinoiden muutosta; kehottaa komissiota ehdottamaan suuntaviivoja energian yksityisestä kulutuksesta, jotta voidaan edistää sen käyttöä ja suojella kuluttajien oikeuksia;

66.    huomauttaa, että kestävä maa- ja metsätalous ovat tärkeitä välineitä biomassaenergian tuotannon lisäämiseksi ja energiatehokkuuden saavuttamiseksi;

67.    toteaa, että 95 prosenttia Euroopassa lämpöön ja sähköön käytetystä puubiomassasta tuotetaan paikallisesti;

68.    kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia kaasunsaannin turvaamisesta annetun asetuksen (EU) 994/2010 tarkistamiseksi siten, että jäsenvaltioita vaaditaan luomaan strategia, jolla tuetaan siirtymistä kaasusta, kaukolämpö mukaan luettuna, uusiutuviin energialähteisiin, kuten maalämpöön, biomassaan ja aurinkolämpöön;

69.    toteaa, että uusiutuvaa energiaa käyttäviä lämmitysteknologioita (biomassa, maalämpö ja aurinkolämpöenergia) on saatavilla ja valmiina korvaamaan tuodut fossiiliset polttoaineet, samalla kun ne luovat työpaikkoja ja lisäävät investointeja;

70.    kehottaa komissiota varmistamaan uusiutuvista energialähteistä annetun direktiivin (2009/28) täysimääräisen täytäntöönpanon ja luomaan selvän hallintojärjestelmän, Euroopan parlamentti mukaan luettuna, sekä tehokkaan sääntelyn, joiden avulla vuodelle 2030 asetetut uusiutuvia energialähteitä koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa;

71.    korostaa, että EU:lla on ainutlaatuinen tilaisuus energiakäänteeseen, kun perinteiset voimalat vanhenevat ja koko ikääntyvän ja saastuttavan energiajärjestelmän uusiminen vaatisi valtavia investointeja tulevina vuosina, ja kehottaa näin ollen komissiota valtavirtaistamaan uudet teknologiat ja edistämään investointeja, joissa käytetään kestäviä lähteitä, soveltamaan parhaita käytettävissä olevia tekniikoita ja etenemään kohti hajautettua ja älykästä energiajärjestelmää, joka täyttää EU:n kansalaisten tarpeet;

Energiateknologioiden kehittäminen

72.    korostaa, että tutkimuksen ja teknisten innovaatioiden tehokas hyödyntäminen edistää eurooppalaisen teollisuuden johtoasemaa ja vahvistaa eurooppalaisen elinkeinoelämän ja teollisuuden kilpailuetua ja kannattavuutta sekä luo työpaikkoja samalla kun se edistää tärkeimpiä unionin energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteita, joihin kuuluvat energian kysynnän vähentäminen, toimitusvarmuus, kilpailukyky ja energian tuotannon, siirron ja kulutuksen kestävä kehitys, energiaköyhyyden torjunta sekä kasvihuonekaasupäästöjä, uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevat unionin tavoitteet;

73.    painottaa, että unionin energiateknologia on erittäin merkittävässä asemassa energiaturvallisuuden kannalta, koska energiateknologian alalla ylläpidetään strategisia teollisuuslaitoksia, taitotietoa ja osaamista; muistuttaa, että koska unionissa pyritään kehittämään kotimaisia varoja ja siirtymään kohti vähähiilistä taloutta, on toteutettava konkreettisia toimia, jotta kehitetään unionin johtoasemaa vähähiilisen tekniikan alalla keskeisillä sektoreilla, joilla unionilla on maailmanlaajuinen etulyöntiasema tai joilla se voi hankkia maailmanlaajuisen etulyöntiaseman;

74.    muistuttaa, että energiayrityksillä on pk-yrityksistä aina suurempiin yrityksiin strateginen merkitys ja että niitä on tuettava niiden kehittämisessä;

75.    korostaa tarvetta priorisoida koulutus, koulutusohjelmat ja parhaiden käytäntöjen jakaminen jäsenvaltioiden välillä sellaisten innovatiivisten energiateknologioiden alalla, joilla voidaan varmistaa tulevaisuuden energiatoimitukset;

76.    kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pyrkimään kansallisten ja unionin tutkimusohjelmien parempaan vuorovaikutukseen ja yhteensovittamiseen erityisesti energia-, liikenne-, TVT- ja rakennusalalla, jotta varmistetaan, että etusijalla ovat yhteiset haasteet, kuten energiatehokkuuden lisääminen keskittymällä lämmityssektorin lisäksi myös jäähdytykseen, edistämällä pienimuotoista uusiutuvien energialähteiden käyttöä, vähentämällä kasvihuonekaasuja sekä lisäämällä energiaturvallisuutta ja kehittämällä uusiutuvia energialähteitä ja maksimoimalla uusien teknologioiden tuloa markkinoille;

77.    toteaa, että ilman intensiivistä investointia Euroopassa toteutettaviin maailman johtaviin tieteellisiin tutkimushankkeisiin ei voida kehittää nykyisiä ja uusia vähähiilisiä teknologioita, joilla voidaan puuttua planeettamme ilmastokriisiin;

78.    kehottaa komissiota tarjoamaan lisätukea ydinfuusion tutkimushankkeille, kuten ITER-hankkeelle, joka tarjoaa Euroopalle rajattoman hiilidioksidittoman energianlähteen, josta ei synny vaarallisia jätteitä;

79.    korostaa, että sitoutumisella kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja Euroopan muuttamisella kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi ja resurssitehokkaaksi taloudeksi, jos se toteutetaan oikein, on valtavat mahdollisuudet lisätä EU:n maailmanlaajuista kilpailukykyä; toteaa, että samalla on kuitenkin huolehdittava, että tätä kilpailukykyä ei heikennetä; painottaa siksi, että tulevien tavoitteiden paras mahdollinen taso ja yksityiskohdat olisi arvioitava suorittamalla perusteellinen vaikutustenarviointi; katsoo, että tarvitaan ilmastonmuutosta, kilpailukykyä, kestävyyttä ja turvallisuutta koskevaa monitahoista, tasapainoista ja johdonmukaista lähestymistapaa, joka perustuu kestäviin energialähteisiin pohjautuvaan tasapainoiseen energiavalikoimaan ja jossa sitoudutaan hiilestä irtautumiseen liittyviin teknologioihin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja siten mahdollistetaan kohtuuhintainen energia kuluttajille ja teolliselle tuotannolle;

80.    kehottaa komissiota tutkimaan, miten voitaisiin luoda tasapuoliset toimintaedellytykset eurooppalaisille ja Euroopan ulkopuolisille tuottajille, erityisesti selvittämällä rajalla sovellettavan hiilimukautusmekanismin tai päästöstandardien toteutettavuutta;

81.    kehottaa jakamaan tuet uudelleen, jotta voidaan keskittyä koko innovointiketjuun ja siten hyödyntää nykyisten ja kehittyvien teknologioiden koko potentiaali ja vahvistaa unionin omaa energiantuotantoa;

82.    painottaa, että toimivien energian sisämarkkinoiden kannalta uutta energiainfrastruktuuria ja parempia yhteenliitäntöjä rahoitetaan parhaiten kaupallisilla investoinneilla ja edistetään markkinaperusteisella hinnoittelulla;

83.    toteaa, että valtiontukisäännöt luovat oikeusvarmuutta valtion toimenpiteille, kun markkinoiden toiminta on riittämätöntä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään kattavasti mahdollisuuksia rahoittaa energiahankkeita valtiontuilla ja Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston, Euroopan strategisten investointien rahaston, Verkkojen Eurooppa ‑välineen, Horisontti 2020 -ohjelman, eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen kautta saatavilla varoilla sekä Euroopan investointipankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin ja julkisten ja yksityisen välittäjien investointivälineillä, jotta voidaan lisätä energiaturvallisuutta ja siirtyä vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen, ja kehottaa komissiota suorittamaan säännöllisesti EU:n rahoitusvälineiden kustannustehokkuutta koskevan arvioinnin; kehottaa komissiota ja Euroopan investointipankkia pikaisesti määrittelemään uudet instrumentit ja rahoitustuotteet, jotka on mukautettu vähähiilisiin energiateknologioihin kohdistuvien pitkän aikavälin investointien erityispiirteisiin; suhtautuu myönteisesti siihen, että energia on yksi investointisuunnitelman painopisteistä; katsoo, että komission olisi selvennettävä, miten se aikoo käyttää 315 miljardin euron investointiohjelmaa yhdessä nykyisten rahastojen kanssa;

84.    katsoo, että vaikka nykyisillä teknologioilla voidaan jo vähentää energiariippuvuutta, monipuolistaa ja vahvistaa tarjontavaihtoehtoja täysin hyödyntämällä omia energialähteitä, sekä optimoida energiaverkkoinfrastruktuuria ja lisätä energiatehokkuutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja torjua energiaköyhyyttä, on tarpeen parantaa nykyisiä teknologioita hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS) sekä hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä (CCU) ja erittäin tehokkaita ja joustavia voimaloita varten sekä teknologianeutraaliutta koskeva lähestymistapa huomioon ottaen kehittää uutta energiateknologiaa, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden hyödyntää omia energiavarojaan, ja käyttää tässä varoja tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta Horisontti 2020; katsoo siksi, että on turvattava Horisontti 2020 -asetukselle suunniteltu rahoitus ja suojeltava sitä lisäleikkauksilta;

85.    kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tietoturvaa ja keskeisiä palveluja kuluttajille tarjoavien kriittisten energiainfrastruktuurien suojelua ennen kaikkea ottaen huomioon teollisuustuotannon kehityksen ja tieto- ja viestintätekniikan kasvavan roolin energia-alalla; painottaa tältä osin verkko- ja tietoturvadirektiivin hyväksymisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon merkitystä, jotta voidaan säilyttää kriittisten infrastruktuurien korkeatasoinen verkko- ja tietoturva;

86.    muistuttaa, että unionin entistä monimutkaisemmat energiaverkot ovat entistä alttiimpia uhkille ja turvallisuuspuutteille, jotka liittyvät niiden tietotekniseen infrastruktuuriin; korostaa niiden kyberaseiden jatkuvaa kehittämistä ja yleistyvää saatavuutta, joita voidaan käyttää tällaista infrastruktuuria vastaan; muistuttaa tältä osin tarpeesta toteuttaa asianmukaisesti koordinoituja toimia, joille on myönnetty asianmukaisia resursseja, unionin tietoverkkoturvallisuuden edistämiseksi osana energiaturvallisuutta koskevaa lähestymistapaa, kuten takaamalla tarkoituksenmukaiset resurssit ja kapasiteetin Euroopan verkkorikostorjuntakeskukselle (EC3) samoin kuin Euroopan unionin verkko- ja tietoturvaviraston Enisan kaltaisille virastoille;

Tavoitteena täysin yhdentyneet energian sisämarkkinat

87.    pyytää kehittämään yhdentyneitä ja kilpailulle avoimia alueellisia sähkö- ja kaasumarkkinoita, jotka kattavat unionin kaikki alueet ja joilla varmistetaan energiajärjestelmän riittävyys ja joustavuus; pyytää, että komissio torjuisi päättäväisesti ja avoimesti kaikkea protektionistista ja kilpailunvastaista toimintaa sekä markkinoille tulon ja sieltä poistumisen esteitä; korostaa, että on tärkeää varmistaa vakaat kansalliset sääntelykehykset, puuttua hallinnollisiin esteisiin ja virtaviivaistaa kansallisia hallinnollisia menettelyjä, jotta taataan kansalaislähtöisten hankkeiden tasapuoliset toimintaedellytykset; kehottaa komissiota erityisesti varmistamaan objektiiviset markkinapuitteet, joilla mahdollistetaan tasapuoliset kilpailuolosuhteet kaikille teknologioille, myös inframarginaalisia ominaisuuksia sisältäville, kuten uusiutuvalle energialle, ja taataan niiden teknologioiden mahdollisimman hyvä osallistuminen, jotka edistävät parhaiten toimitusvarmuuden, tehokkuuden ja ympäristön kestävyyden tavoitteita;

88.    korostaa markkinoiden yhdentymisen myönteistä vaikutusta sähköalan tukkuhintoihin ja lopulta myös kuluttajahintoihin, jolloin kansalaiset hyötyvät edullisemmasta energiasta, ja palauttaa mieliin, että energia-alan sisämarkkinoiden toteuttamisesta voidaan saada taloudellista nettohyötyä 16–40 miljardia euroa vuodessa;

89.    toteaa, että talouteen, sääntelyyn ja hallintoon liittyvät esteet estävät nykyisin kuluttajia osallistumasta aktiivisesti energiajärjestelmään; toteaa, että yhä suurempi osuus kuluttajista osallistuu oman energian tuotantoon ja on kiinnostunut energiantoimittajan valinnasta, käyttäytymisen muuttamisesta ja osallistumisesta yhteisiin aloitteisiin, kuten yhteisön uusiutuvan energian ja energiatehokkuushankkeisiin; kehottaa siksi komissiota tarjoamaan kansalaisille mahdollisuuden muuttua tuottajakuluttajiksi ja siten passiivisista kuluttajista aktiivisiksi toimijoiksi eurooppalaisessa energiajärjestelmässä;

90.    kehottaa komissiota tukemaan markkinasääntöjen mukauttamista hajautettujen ja vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden integroimisen mahdollistamiseksi, erityisesti helpottamalla ryhmittymien markkinoille pääsyä;

91.    katsoo, että yksi tärkeimmistä osatekijöistä avointen, kuluttajaystävällisten, hyvin toimivien ja täysin yhdentyneiden kaasu- ja sähkömarkkinoiden toteuttamisessa on kolmannen energiapaketin kattava täytäntöönpano, johon sisältyy rajatylittävien markkinoiden yhdentyminen, jossa keskitytään päivänsisäisiin ja tasemarkkinoihin sekä energiainfrastruktuurien ja rajatylittävien yhteenliitäntöjen kehittämiseen; kehottaa komissiota seuraamaan ja valvomaan kolmannen energiapaketin täytäntöönpanoa;

92.    painottaa, että unionin kilpailupolitiikka on sisämarkkinoiden erottamaton osa ja että sitä on sovellettava kaikkiin energialähteisiin, kaikkiin jakelukanaviin ja kaikkiin toimittajiin samalla tavalla kuin muillakin markkinoilla;

93.    suhtautuu myönteisesti 10. lokakuuta 2014 julkaistuun EU:n energiatukia ja ‑kustannuksia koskevaan komission kertomukseen ja kehottaa komissiota päivittämään kertomusta vuosittain, jotta voidaan tunnistaa lisävaroja tarvitsevat sektorit ja alueet sekä sektorit, jotka ovat tukien seurauksena alttiita markkinoiden vääristymiselle;

94.    korostaa, että säännelty energian hinnoittelu haittaa kilpailua ja investointeja, ja katsoo, että sen poistaminen on hyvin toimivien energiamarkkinoiden aikaansaamisen edellytys;

95.    toteaa, että viimeisimmän kuluttajamarkkinoiden tulostaulun mukaan sähkömarkkinat ovat yksi neljästä huonoimmin toimivista markkinoista; pitää tärkeänä toimenpiteitä, joilla parannetaan tiedotusta kuluttajille energiahintojen erittelystä ja energiatehokkuustoimista, joiden avulla he voivat aktiivisesti säädellä energiankäyttöään, kuten mahdollisuus vaihtaa energiapalvelujen tarjoajaa helposti;

96.    korostaa, että suuremmat tarjousalueet edistävät energia-alan sisämarkkinoiden täytäntöönpanoa sekä parantavat markkinoiden tehokkuutta, kilpailukykyä ja likviditeettiä; toteaa, että ottaen huomioon uusiutuvan energian lisääntyvän osuuden, tällaiset alueet tukevat hyvin toimivien ja likvidien sähkömarkkinoiden tarvittavia ominaispiirteitä; panee merkille, että likviditeetin parantuminen vähentää kaupankäynnin kustannuksia, tarjoaa kestävämpiä hintasignaaleja investointipäätöksille, parantaa voimalaitosten toiminnanharjoittajien suojaamista ja lisää kilpailua, mikä puolestaan laskee energian hintaa;

97.    korostaa tarvetta koko unionin kattavalle yhteenliitetylle ja vakaalle siirtojärjestelmälle, jossa vältetään kaikki kielteiset vaikutukset, kuten yllättävät energiavirrat;

98.    kehottaa komissiota tukemaan aktiivisesti jäsenvaltioita verkon ja järjestelmän yhteenliitettävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että EU:n rahoitusta on saatavilla tätä varten;

99.    toteaa, että yhdentyneempi energiajärjestelmä saattaisi vahvistaa rajatylittävää yhteisvastuuta ulkoisia energiatoimituksia koskevien šokkien aikana ja sallisi yhdentymisen etenemisen uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamisen osalta; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava välittömästi toimia sen varmistamiseksi, että energian tuotanto, siirto ja jakelu sekä energian kysynnän hallinta ja varastointi voivat toimia unionin sisämarkkinoiden funktionaalisina elementteinä kansallisten rajojen yli ilman rajoituksia; katsoo, että tässä yhteydessä tulisi varmistaa nykyisen infrastruktuurin optimaalinen käyttö;

100.  huomauttaa lisäksi, että yksityisten investointien houkutteleminen yhteistä etua koskevien hankkeiden kehittämiseksi rahoitusvälineiden käytön maksimoinnin avulla tarjoaa merkittävän julkista rahoitusta koskevan vipuvaikutuksen ja käynnistää uudelleen investoinnit infrastruktuuriin EU:ssa;

101.  panee merkille, että kaasuinfrastruktuurin kehittämisen taso ei ole tasaista unionin alueella; painottaa, että Baltiassa, Keskisessä Itä-Euroopassa, Etelä-Euroopassa ja Länsi-Euroopassa sijaitsevat jäsenvaltiot tarvitsevat investointeja varmistaakseen infrastruktuurin täydellisen yhdentymisen ja vähentääkseen haavoittuvuuttaan yhden tai merkittävimpien energiantoimittajien toimituskatkon yhteydessä;

102.  pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston ehdotusta, jonka mukaan sähköjärjestelmien yhteenliitettävyys on varmistettava liittämällä kaikki jäsenvaltiot Manner-Euroopan verkkoon, ja Eurooppa-neuvoston ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden sähköverkkojen yhteenliitännän vähimmäisasteen olisi oltava 10 prosenttia vuonna 2020 ja 15 prosenttia vuonna 2030, ja pyytää määrittämän tavoitteet myös kaasun yhteenliitännöille; kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettista toimintasuunnitelmaa tavoitteiden saavuttamiseksi;

103.  korostaa, että energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolla (ACER) on keskeinen tehtävä unionin energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa sähkön ja maakaasun osalta; pitää valitettavana, että ACERin lisääntyneistä tehtävistä ja vastuusta huolimatta sen voimavarat eivät ole lisääntyneet, mikä olisi tarpeen, jotta virasto voisi tehokkaasti täyttää sille REMIT-asetuksessa määrätyn tehtävän seurata energian tukkumarkkinoita;

104.  korostaa, että Etelä-Euroopan maiden yhteenliitäntöjen laajentamisen ja parantamisen avulla voitaisiin edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa ja alueen energiaturvallisuutta ja että sen avulla voitaisiin myös vauhdittaa alueen energiamarkkinoiden integroimista muun EU:n energiamarkkinoihin ja parantaa energian toimitusvarmuutta;

105.  korostaa tarvetta saavuttaa sähköverkkojen yhteenliitäntöjen korkeampi taso Pyreneiden niemimaan ja Euroopan unionin muiden alueiden välillä, kuten Eurooppa-neuvosto on korostanut;

106.  tähdentää, että sähkön ja kaasun stressitestejä on jatkettava, kunnes kaikkien jäsenvaltioiden riippuvuus siirtojärjestelmien hallinnassa kolmansien maiden operaattoreista on täysin poistettu ja Manner-Euroopan verkkojen synkronoitu toiminta on otettu käyttöön vuoteen 2025 mennessä;

107.  korostaa, että strategiset infrastruktuurihankkeet on ehdottomasti toteutettava nopeammin, jotta voidaan saavuttaa unionin energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet, mukaan lukien energiasaarekkeiden poistaminen, ja kannustaa näin ollen komissiota osallistumaan aktiivisemmin tähän prosessiin; korostaa, että infrastruktuuria koskevien investointien on katettava sekä energian kysyntää että tarjontaa koskevat toimet; uskoo vahvasti, että EU:n rahoitus on välttämätöntä näiden tarjonnan ja resurssien turvaamista koskevien tärkeiden eurooppalaisten energiainfrastruktuurihankkeiden täytäntöönpanemiseksi;

108.  korostaa, että kun hyväksytään isoja infrastruktuurihankkeita, on aina tarkasteltava, eikö samoja tuloksia energiaturvallisuuden osalta voitaisi saavuttaa pienimuotoisemmilla hankkeilla, energiatehokkuustoimenpiteillä tai siirto- tai jakeluverkkojen älykkäillä muutoksilla, jotta vältettäisiin ylikapasiteetti tai jumiutuneet hankkeet ja jotta niukat välineet investoitaisiin mahdollisimman tehokkaasti;

109.  korostaa, että näiden strategisten infrastruktuurihankkeiden täytäntöönpano edistää energiaturvallisuuteen liittyviä keskipitkän ja pitkän aikavälin tekijöitä ja on täysin sopusoinnussa hiilestä irtautumista koskevien EU:n pitkän aikavälin sitoumusten ja EU:n ympäristö- ja muun lainsäädännön kanssa;

110.  vaatii komissiota arvioimaan varaenergiakapasiteettia koskevan EU:n strategian tarpeen ja mahdollisen roolin ulkoisten tarjontašokkien sisäisen sietokyvyn varmistamiseksi;

111.  toteaa, että kapasiteetin korvausjärjestelmä voi tietyissä olosuhteissa olla tarpeen unionin sähkömarkkinoilla; korostaa tarvetta unionin tasoiselle koordinoidulle lähestymistavalle tehottomuuksien tai ylikapasiteetin välttämiseksi eurooppalaisilla markkinoilla; korostaa, että etukäteen tutkittava vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten parempaa yhteenliitettävyyttä ja joustavia resursseja;

112.  vaatii, että vuonna 2013 ensimmäistä kertaa hyväksytty ja säännöllisin väliajoin päivitetty lista yhteistä etua koskevista hankkeista on toteutettava viipymättä ja noudattaen täysin kaikkia määräaikoja; korostaa, että yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamisen olisi oltava keskeisessä asemassa unionin yhteenliitettävyyden tavoitteiden saavuttamisessa; korostaa, että tärkeimmät Euroopan energiaturvallisuusstrategiaan sisältyvät hankkeet ja aloitteet on pantava täytäntöön kiireellisesti;

113.  korostaa Euroopan strategisten investointien rahaston ja Verkkojen Eurooppa -välineen roolia yhteistä etua koskevien hankkeiden tukemiseksi ja sen vuoksi tarvetta ohjata seuraavissa rahoitusnäkymissä lisäresursseja Verkkojen Eurooppa -välineen talousarvioon energiainfrastruktuurihankkeita varten; korostaa tässä yhteydessä EU:n rahoituksen merkitystä erityisesti sellaisten energian toimitusvarmuutta koskevien energiainfrastruktuurihankkeiden toteuttamiseksi ennen ja jälkeen vuoden 2020, jotka eivät ole kaupallisesti toteuttamiskelpoisia;

114.  pitää tärkeänä, että alueellista yhteistyötä vahvistetaan kaikkialla EU:ssa ja energiayhteisössä, myös maakaasun varastoinnin sekä älykkäiden sähkönvarastointijärjestelmien alalla, sillä energiaturvallisuuteen liittyvät kysymykset voidaan ratkaista tehokkaammin ja energiaa voidaan tuottaa, varastoida, hallinnoida ja kuluttaa järkevämmin paikallisella ja alueellisella tasolla; katsoo, että Itämeren alueen energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma, jonka avulla pyritään liittämään Itämeren alueen maat unionin energiainfrastruktuuriverkkoihin, on erinomainen esimerkki alueellisesta yhteistyöstä;

115.  kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen, jolla analysoidaan uusia ja kustannuksia säästäviä markkinamalleja, joilla varmistetaan, että sähkö on kuluttajille kohtuuhintaista, ja estetään hiilivuotoa;

116.  korostaa, että kaikilla unionin kansalaisilla on oltava varaa energiaan; katsoo, että välttämällä tarpeetonta kulutusta lisäämällä tehokkuutta, vahvistamalla yhteenliitäntöjä, yhdentämällä markkinoita ja tekemällä kestäviä energiainvestointeja erityisesti rakennuksissa voitaisiin auttaa kaikkia kotitalouksia pääsemään yhdenvertaisesti kestäville, kilpailukykyisille ja turvallisille energia-alan sisämarkkinoille ja pääsemään eroon energiaköyhyydestä, joka vuonna 2012 vaikutti joka neljänteen EU:n kansalaiseen; kehottaa komissiota esittelemään tiedonannon energiaköyhyydestä EU:ssa ja liittämään mukaan toimintasuunnitelman energiaköyhyyden torjumiseksi sekä sisällyttämään tiedonantoon määritelmän ja indikaattoreita;

117.  korostaa, että EU:ssa on esimerkiksi uusiutuvan energian ja ydinvoiman kaltaisten vähähiilisten energiateknologioiden vahva teollinen perusta, joka voi auttaa parantamaan EU:n ja sen naapureiden energiaturvallisuutta vähentämällä ulkoista riippuvuutta yhdestä ainoasta toimittajasta;

ULKOINEN ULOTTUVUUS

Ulkoisten toimitusten monipuolistaminen

118.  painottaa, että riippuvuus yhdestä ainoasta energialähteiden toimittajasta ja siitä seuraavat haavoittuvuus ja kilpailun puuttuminen voivat haitata talouskasvua ja vaarantaa turvallisuuden kansallisella ja unionin tasolla, ja katsoo, että tämän vuoksi kaikki hankkeet energiantoimittajien monipuolistamiseksi on johdonmukaisesti toteutettava; painottaa, että on nopeutettava EU:n energiantoimittajien, -reittien ja ‑lähteiden monipuolistamista koskevia toimia ja otettava niissä huomioon tuleva energiankysyntä ja tarve liittää toimiin kysyntäpuolen vähentämistoimenpiteitä;

119.  painottaa tarvetta vastata monipuolistamisen avulla tilanteeseen, jossa viiden jäsenvaltion 20 toimivaa ydinvoimalaa ovat täysin riippuvaisia yhdestä valmistetun ydinpolttoaineen toimittajasta;

120.  korostaa, että riippuvuuden vähentäminen yhdestä toimittajasta ei saa johtaa riippuvuuden kasvuun toisesta toimittajasta varsinkaan nestemäisen kaasun kaupassa;

121.  vaatii unionin kauppa- ja energiapolitiikan yhdenmukaisuuden parantamista; katsoo, että unionin vapaakauppasopimusten olisi parannettava energiaresurssien ja -tuotteiden pääsyä markkinoille sekä vakiintuneiden pitkäaikaisten kumppanien että uusien ja mahdollisten kumppanimaiden osalta muun muassa Keski-Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Amerikoissa;

122.  tähdentää, että kaupankäynnillä on keskeinen rooli energiaturvallisuuden alalla ja että olennaisiin välineisiin kuuluvat vahvat energia-alan kumppanuudet, joita tehostetaan sisällyttämällä unionin tekemiin kauppasopimuksiin erillinen energiaa käsittelevä luku; pitää erittäin tärkeänä, että tällaisilla luvuilla tehostetaan unionin energian monipuolistamista, vähennetään riippuvaisuutta liian harvoilta toimittajilta peräisin olevasta tuontienergiasta, vahvistetaan laatustandardit energiatuotteita varten ja yhteiset standardit kestävää energiantuotantoa varten ja kannustetaan sekä toimitusreittien että paikallisen energiatuotannon, etenkin uusiutuviin energialähteisiin pohjautuvan tuotannon, monipuolistamiseen, koska energiaturvallisuusstrategiassa olisi edistettävä kotimaisten energialähteiden käyttöä, energiatehokkuutta, keskinäisiä yhteyksiä ja kulutuksen vähentämiseen tähtäävää politiikkaa; katsoo, että unionin energiainfrastruktuuriin tehtävillä ulkomaisilla suorilla sijoituksilla saattaa olla myös kielteisiä vaikutuksia, joten komission olisi valvottava kyseisiä sijoituksia; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille parasta mahdollista teknistä tukea, jotta voidaan varmistaa unionin energia-alan lainsäädännön nopea ja asianmukainen täytäntöönpano; panee merkille, että jos jäsenvaltioilla on negatiivinen kauppatase, se johtuu enimmäkseen fossiilisten polttoaineiden tuontikustannuksista;

123.  panee merkille, että energiatehokkuutta ja energiamerkintöjä koskevan yhteistyön ensiaskeleet on jo otettu kauppasopimuksissa (esimerkiksi Energy Star -merkintä Yhdysvalloissa); kehottaa lisäämään näitä toimia tulevaisuudessa;

124.  kehottaa komissiota säilyttämään tavoitteen sisällyttää erityinen energiaa koskeva luku transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen, koska sen avulla voidaan parantaa EU:n energiaturvallisuutta ja edistää kansainvälisten energiamarkkinoiden avautumista; pyytää siksi komissiota jatkamaan ponnistelujaan polttoaineita ja myös nesteytettyä maakaasua ja raakaöljyä koskevan vapaakauppapolitiikan aikaansaamiseksi;

125.  katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen nesteytetyn maakaasun kauppa integroisi unionin kaasumarkkinat täysimääräisesti maailmanmarkkinoihin ja auttaisi merkittävästi energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa;

126.  pitää valitettavana, että keskustelut kaupan suojatoimien uudenaikaistamisesta ovat pysähtyneet neuvostossa siitä huolimatta, että parlamentti on ilmaissut voimakkaan tukensa tiukemmille toimille kolmansista maista peräisin olevan epäreilun tuonnin torjumiseksi;

127.  korostaa, että monipuolistettaessa energiatarjontaa unionissa on laitettava etusijalle hankkeet, joissa monipuolistetaan reittejä ja lähteitä, ja että tässä on noudatettava kaikkia unionin lainsäädännön vaatimuksia; painottaa, että reittejä monipuolistettaessa on suuntauduttava luotettavia toimittajia kohti ja että toimitussopimuksissa on säädettävä joka tapauksessa selvät, tehokkaat ja helposti sovellettavat velvollisuudet ja seuraamuslausekkeet, jotta voidaan varmistaa, että esimerkiksi poliittisten tapahtumien kaltaiset tapahtumat eivät vaikuta energiatoimituksiin; korostaa nesteytetyn maakaasun merkitystä ja mahdollisuuksia Euroopan unionin energiaturvallisuuden kannalta;

128.  katsoo, että energiaa ei pidä käyttää poliittisena painostuskeinona missään kansainvälisessä yhteistyössä;

129.  on sitä mieltä, että Venäjää ei voida enää pitää luotettavana kumppanina, sillä se kyseenalaistaa avoimesti unionin lainsäädäntöä, myös Maailman kauppajärjestössä, ja käyttää energiatoimituksia poliittisiin tarkoituksiin; huomauttaa, että tarjonnan monipuolistaminen parantaa maiden neuvotteluasemia ulkoisiin kaasuntoimittajiin nähden, ja sen vuoksi korostaa, että unionin on opittava aiemmista energiakriiseistä Venäjän kanssa;

130.  katsoo, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota kaasuntoimitusinfrastruktuurin kehittämiseen ja uusien maakaasuterminaalien rakentamiseen sekä nykyisen infrastruktuurin tehokkaampaan käyttöön;

131.  korostaa etuja, joita Norjan ja EU:n välinen kumppanuus tarjoaa energia-alalla; painottaa Trans-Adrian kaasuputken (TAP) ja eteläisen kaasukäytävän valmiiksi saattamisen strategista merkitystä Euroopan energiatoimitusten monipuolistamisen ja energiaturvallisuuden takaamisen kannalta ja pitää valitettavana Nabucco-hankkeen epäonnistumista; korostaa, että itäisen Välimeren ja Mustanmeren alueen LNG-lisäkapasiteetti auttavat saavuttamaan EU:n tavoitteen jäsenvaltioihin ja Kaakkois-Euroopan energiayhteisön maihin toimitettavan kaasun tarjonnan monipuolistamiseksi; korostaa lisäksi, että on tärkeää liittää Keski-Euroopan kaasukaupan keskukset Kaakkois-Eurooppaan pohjoisen ja etelän välisillä käytävillä;

132.  korostaa, että nesteytetyn maakaasun toimittaminen EU:n itäisiin jäsenvaltioihin mahdollistaa kaasujen välisen kilpailun ja että nesteytetyn maakaasun avulla voidaan korvata osa öljy-indeksoitujen sopimusten nojalla tuotavan maakaasun määrästä keskus- ja spot-hintojen mukaan tehtyjen sopimusten mukaisella tuonnilla;

133.  korostaa, että Pohjois-Afrikan maiden merkittävät kaasuvarannot ja itäisellä Välimeren alueella äskettäin tehdyt löydöt tarjoavat Välimeren alueelle mahdollisuuden nousta kaasua Eurooppaan toimittavan putkiverkoston vireäksi keskukseksi; kehottaa perustamaan Välimeren kaasukaupan keskuksen, jolla on suurempi maakaasukapasiteetti; painottaa, että unionin on hyödynnettävä näiden kaasureservien tarjoamat mahdollisuudet, jotta unionin energiaturvallisuutta voidaan parantaa;

134.  tähdentää, että EU:n ja kolmansien maiden välisten energiakumppanuuksien puitteissa on otettava huomioon EU:n edistyminen energiatehokkuuden alalla;

135.  korostaa, että kolmansien maiden yritysten, jotka osallistuvat koko unionin ja energiayhteisön energiantuotantoketjuun (johon sisältyy raaka-aineet, tuotanto, siirto ja jakelu sekä kaasun varastointi), on noudatettava kaikkia unionin lainsäädännön vaatimuksia, jotta vältetään markkinoiden vääristyminen ja suojellaan kilpailtuja ja avoimia energian sisämarkkinoita energiaturvallisuuden yleisen edun nimissä; kehottaa komissiota varmistamaan, että kyseiset yritykset noudattavat toiminnassaan myös EU:n ilmasto- ja energiapoliittisia tavoitteita;

136.  korostaa, että huolimatta viimeaikaisista trendeistä, jotka vaikuttavat Brent-raakaöljytynnyrin hintaan, kaasuhintojen indeksoinnin purku öljyn hintoihin nähden johtuu yksinkertaisesti yhä kasvavasta epäsymmetriasta näiden kahden energialähteen välillä;

137.  kehottaa edistämään energian tuotantoon ja jakeluun keskittyvien eurooppalaisten teollisuusalojen toimintaa kaikilla markkinoilla ja ensisijaisesti Euroopan markkinoilla;

138.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä energiayhteisön sopimuspuolia lisäämään toimia strategisten energian kysyntää (vähentävien) ja tarjontaa koskevien infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseksi ja huolehtimaan, että parlamentille tiedotetaan; katsoo, että nykyisen infrastruktuurin olisi tuettava alueellista yhdentymistä;

139.  tähdentää, että energiaturvallisuuteen liittyvissä infrastruktuurihankkeissa on otettava täysimääräisesti huomioon niiden paikallisten yhteisöjen demokraattinen tahto, joihin hankkeiden suunnittelu ja rakentaminen vaikuttaa, ja otettava ne mukaan hankkeeseen;

Koordinointi ja yhtenäinen esiintyminen

140.  toteaa jäsenvaltioiden yhteisvastuun olevan kaiken kattava periaate; korostaa, että energiaturvallisuus edellyttää yhteisiä toimia ja koskee kaikkia jäsenvaltioita, vaikka ne eivät kaikki olekaan yhtä haavoittuvia toimitusšokkien suhteen; painottaa, että yksikään jäsenvaltio ei saa toimillaan tai toimimatta jättämisellään vaarantaa toisen jäsenvaltion tai koko unionin energiaturvallisuutta; katsoo, että vähintään jäsenvaltioiden välistä viestintää, kuulemista ja yhteistyötä on parannettava;

141.  muistuttaa, että energiayhteistyön on perustuttava EU:n keskeisiin arvoihin, mukaan lukien ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittaminen, ja että sillä on edistettävä taloudellista ja sosiaalista kehitystä kumppanimaissa sekä energiaköyhyyden hävittämistä; kehottaa kaikkia EU:n ulkopolitiikan toimijoita edistämään uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden kehittämistä kaikissa yhteyksissä kolmansien maiden kanssa ja tukemaan kansainvälisiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota varmistamaan, että unionin ulkopuoliset tahot valvovat tiukasti ydinalan infrastruktuuria unionin alueella, ja tarkoin seuraamaan ydinturvallisuusnormeja EU:n lähialueilla sekä eurooppalaisen ydinvoimajätteen käsittelyä, sillä ne ovat potentiaalinen ulkopolitiikan haaste;

142.  korostaa tarvetta vahvistaa aktiivisesti yhteistyötä EU:n kumppaneiden kanssa ja panee merkille kansainvälisen yhteistyön tärkeän aseman energian ja erityisesti energiaturvallisuuden alalla; korostaa tähän liittyen, että kaikkien hallitustenvälisten sopimusten on perustuttava keskinäiseen kunnioitukseen osallisina olevien kolmansien maiden kanssa;

143.  korostaa, että energiaturvallisuus liittyy vahvasti geopoliittisiin ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin ja että kaikkien suoritettavien energiaturvallisuutta koskevien toimenpiteiden yhteydessä olisi otettava huomioon tämä laajempi konteksti ja että niiden avulla olisi autettava vähentämään EU:n riippuvuutta ulkoisista energialähteistä;

144.  kehottaa laatimaan yksityiskohtaisen arvioinnin yhteisten strategisten kaasuvarojen perustamisen ja vastakkaisvirtauskapasiteetin merkittävän lisäämisen laajuudesta, arvosta ja tavoista, jotta voidaan ratkaista tarjontašokit ja varmistaa, että kaasua voidaan toimittaa tehokkaasti sinne, missä sitä hätätapauksessa tarvitaan, keskittymällä erityisesti jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen; toteaa, että tällaisten ehdotusten muotoilemisen yhteydessä on otettava huomioon nykyisten energian stressitestien tulokset;

145.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU:n ulkopolitiikka sekä yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ovat johdonmukaisia ja kokonaisuudessaan yhdenmukaisia energiapolitiikan kanssa; katsoo tässä yhteydessä, että Euroopan ulkosuhdehallinnon, jäsenvaltioiden, komission ja parlamentin toimia on koordinoitava tiiviisti;

146.  korostaa, että energiayhteisön tulisi olla toimiva väline koko Euroopan energiaturvallisuuden parantamiseksi; tähdentää, että sen täytäntöönpanomekanismia ja institutionaalisia puitteita olisi edelleen vahvistettava avoimuuden, demokratian ja investointien vakauden lisäämiseksi; uskoo, että energiayhteisö voi olla hyödyksi ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden assosioimiseksi unionin yhteisvastuumekanismeihin; korostaa, että tämän olisi johdettava yhtenäisempään Euroopan naapuruuspolitiikkaan energian alalla;

147.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan energiayhteisön sihteeristön valmiuksia ja valtuuksia sekä analysoimaan perusteellisesti tulevaisuuden energiayhteisöä pohtivan korkean tason mietintäryhmän ehdotuksia ja toimimaan niiden mukaisesti, jotta varmistetaan unionin energialainsäädännön ripeä ja toimiva täytäntöönpano energiayhteisön sopimuspuolissa; pitää tärkeänä, että energiaturvallisuutta parannetaan unionin lisäksi koko Euroopan alueella; korostaa, että Länsi-Balkanin mailla on valtava uusiutuvien energialähteiden potentiaali, ja kehottaa sisällyttämään ne energiayhteisöön ja yhteisiin energiamarkkinoihin;

148.  painottaa, että energiaturvallisuuden haasteena on lieventää epävarmuustekijöitä, jotka aiheuttavat jännitteitä jäsenvaltioiden välille, ja poistaa markkinoilla ilmenevää tehottomuutta, joka heikentää kaupasta saatavaa hyötyä; korostaa siksi, että olisi edistettävä raaka-aineiden demokraattista globaalia hallintajärjestelmää ja energiakauppaa koskevia kansainvälisiä määräyksiä, jotta voidaan vähentää kansainvälisiä jännitteitä ja kohentaa oikeudellista vakautta tällä alalla sekä tukea sellaisten oikeudenmukaisten globaalien energiamarkkinoiden toteuttamista, jotka tuottavat kauppaetuja kaikille osallistujille ja joilla asetetaan painopisteeksi sellaiset kohtuulliset tulovaihtoehdot luonnonvaroiltaan rikkaille valtioille unionin sisällä ja ulkopuolella, jotka tukevat kyseisten valtioiden taloudellista kehitystä ja köyhyyden poistamisstrategioita; korostaa tiiviimmän energiayhteistyön merkitystä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden kanssa;

149.  kehottaa komissiota hyödyntämään enemmän naapuruuspolitiikan investointivälinettä ja yhteisrahoittamaan investointeja energiatehokkuustoimenpiteisiin ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin hankkeisiin;

150.  tunnustaa itäisen Euroopan energiatehokkuus- ja ympäristökumppanuuden (E5P) arvon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallinnoimana monenvälisenä rahastona energiatehokkuuteen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tehtävien investointien helpottamiseksi itäisen Euroopan kumppanuusvaltioissa;

151.  kehottaa komissiota analysoimaan vapaaehtoisen yhteisostomekanismin mahdollista rakennetta ja asianmukaisuutta sekä sen vaikutuksia kaasun sisämarkkinoiden toimintaan, asianomaisiin yrityksiin sekä kaasun toimitusvarmuuden takaamiseen; huomauttaa, että koska on olemassa useita yhteisostomekanismimalleja, työtä on vielä tehtävä parhaan markkinaperusteisen, unionin alueisiin ja asianomaisiin toimittajiin sovellettavan mallin määrittelemiseksi sekä poikkeusehtojen määrittelemiseksi yhteisostomekanismin mahdollista käynnistämistä varten;

152.  katsoo, että keskeinen edellytys Euroopan energiaunionin perustamiselle tulevaisuudessa on yhdentyneiden energian sisämarkkinoiden toteuttaminen unionissa; toteaa, että tämä edellyttää kolmannen energiapaketin kattavaa täytäntöönpanoa sekä energiankysynnän hallinnan että energiantoimitusverkkojen optimoinnin, älykkään energiainfrastruktuurin ja energiaverkkojen yhteenliitäntöjen kehittämisen osalta ja unionin energiapolitiikan vahvaa ulkoista ulottuvuutta, joka perustuu kantojen tiiviiseen yhteensovittamiseen ja yhtenäiseen esiintymiseen kolmansien maiden suhteen;

153.  toteaa, että Lissabonin sopimukseen sisältyy toimintatapoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, energiatehokkuuden edistämiseksi sekä uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi Euroopan unionin olennaisina perustekijöinä; katsoo, että energia-alan tavoitteet vuosille 2020 ja 2030 heijastavat tarvetta vastata Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklaan, joten niitä on noudatettava kaikissa komission tekemissä kahdenvälisissä sopimuksissa;

154.  huomauttaa, että vastavuoroisuusperiaatteella on oltava tärkeä osa kolmansien maiden kanssa tehdyissä energia-alan sopimuksissa ja että tässä yhteydessä on turvattava laatuvaatimukset sekä sääntelykehyksen noudattaminen;

155.  painottaa tarvetta tehostaa unionin valmiuksia puhua yhdellä äänellä, jotta kumppanuusmaissa ja monenvälisillä foorumeilla voidaan energia-alan kysymyksissä esiintyä yksimielisesti; huomauttaa tähän liittyen, että olisi edellytettävä komission pakollista osallistumista tarkkailijana hallitusten välisiin neuvotteluihin sekä neuvoteltujen sopimusten ennakko- ja jälkiarviointia, jotta voidaan minimoida mahdolliset unionin lainsäädännön rikkomiset;

156.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä sellaista tietojenvaihtomekanismia varten, jossa käsitellään kolmansien maiden kanssa energia-alalla tehtäviä hallitustenvälisiä sopimuksia, jotta voidaan parantaa avoimuutta ja saada vipuvoimaa kolmansien maiden kanssa käytäviin neuvotteluihin; kehottaa komissiota laatimaan nopeasti ehdotuksen, joka koskee pakollisen ennakkoarvion teettämistä siitä, miten hallitustenväliset sopimukset vaikuttavat unionin energia-alan sisämarkkinoihin ja miten ne sopivat yhteen unionin lainsäädännön kanssa; kehottaa jäsenvaltioita pyytämään, että komissio osallistuisi neuvotteluihin energia-alan sopimuksista unioniin kuulumattomien maiden kanssa; kehottaa komissiota kehittämään unioniin kuulumattomien maiden kanssa tehtäviä energiasopimuksia varten mallin, jossa on unionin etuja edistäviä lausekkeita; kehottaa demokratian ja avoimuuden edistämisen nimessä komissiota säännöllisesti tiedottamaan parlamentille unionin ja sen ulkopuolisten maiden kanssa tehtävistä energiasopimuksista; katsoo, että olisi harkittava, voisivatko jäsenvaltiot niin halutessaan ottaa tulevaisuudessa käyttöön energialähteitä koskevan yhteisostomekanismin;

157.  on täysin samaa mieltä Eurooppa-neuvoston kanssa siitä, että olisi kehitettävä luotettava, demokraattinen ja avoin hallintojärjestelmä, jossa vältetään muotoseikkojen korostamista entisestään ja tarpeetonta byrokratiaa ja jonka avulla voidaan varmistaa, että unioni saavuttaa kaikki energiapoliittiset tavoitteensa, ja että järjestelmän olisi tarjottava jäsenvaltioille riittävästi joustoa ja siinä olisi täysin kunnioitettava jäsenvaltioiden vapautta valita energialähteidensä yhdistelmä, ja katsoo, että tätä järjestelmää olisi ehdotettava vuonna 2015; painottaa, että parlamentilla on oltava vahva ja proaktiivinen asema energiaunionin hallintajärjestelmän kehittämisessä, täytäntöönpanossa ja tarkistamisessa;

158.  kehottaa komissiota tukemaan sekä energian kysynnän että tarjonnan kattavan Euroopan energiaunionin pikaista toteuttamista, jotta saataisiin aikaan energian tuhlaamisen vähentyminen, monipuoliset ja luotettavat ulkoiset energiasuhteet ja hyvin toimivat ja resurssitehokkaat energian sisämarkkinat; kehottaa jäsenvaltioita ja energiayhteisön sopimusvaltioita osoittamaan voimakasta poliittista tahtoa energiaunionin tavoitteiden saavuttamiseksi;

159.  korostaa, että on varmistettava Euroopan energiaturvallisuusstrategian säännöllinen tarkistaminen ja että strategian edistymisen vuotuisessa arvioinnissa on otettava huomioon energiaturvallisuuteen liittyvät haasteet; kehottaa komissiota laatimaan vuosikertomuksia Euroopan energiaturvallisuusstrategian tilanteesta;

160.  kehottaa komissiota laatimaan erityisen tärkeitä infrastruktuurikohteita koskevia ehdotuksia, mukaan lukien myös energiantuotantoon ja fyysiseen turvallisuuteen liittyvät kohteet;

161.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, energiayhteisön sihteeristölle sekä energiayhteisön sopimusvaltioille.

• [1]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094.
• [2]  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0063.

PERUSTELUT

Johdanto

Ukrainan kriisi on muistuttanut Euroopan unionia energiaturvallisuuden merkityksestä ja keskeisestä tehtävästä Euroopan unionin vahvan poliittisen ja taloudellisen aseman vahvistamisessa. Energiamarkkinoiden haavoittuvuus geopolitiikan puitteissa on tehnyt energiapolitiikasta yhden ulkopolitiikan strategisista painopisteistä. Niinpä Euroopan unionin on kehitettävä energiapolitiikkaa, joka perustuu kantojen tiiviiseen yhteensovittamiseen ja yhtenäiseen esiintymiseen.

Komissio on esittänyt energia-alan keskeisiä haasteita tiedonannossaan Euroopan energiaturvallisuusstrategiasta, ja nyt tarvitaan poliittista impulssia Euroopan parlamentilta puitteiden luonnostelemiseksi parannetulle energiaturvallisuudelle. Tässä mietinnössä käsitellään myös komission tiedonantoa energiatehokkuudesta ja sen myötävaikutuksesta energiaturvallisuuteen ja vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin, tiedonantoa edistymisestä energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja tiedonantoa Euroopan kaasujärjestelmän lyhyen aikavälin häiriönsietokyvystä. Kaikki nämä asiakirjat kuvastavat unionin energiamarkkinoiden nykytilannetta.

Unionin energiaturvallisuutta on viime vuosina selvästi parannettu, mutta unionia odottavat edelleen useat ratkaisemattomat kysymykset, kuten energiaa toimittavien alueiden epävakaus, hajanaiset sisämarkkinat ja muuttuva ilmasto. Unioni tuo 53 prosenttia energian kokonaiskulutuksesta, ja monet jäsenvaltiot ovat edelleen riippuvaisia yksittäisestä ulkoisesta toimituslähteestä, mikä haittaa unionin talouskasvua ja vaarantaa kansallisen ja unionin turvallisuuden.

Esittelijä ei pidä strategiaa niinkään lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmana vaan kauaskantoisena strategiana, jossa määritellään unionin energiaturvallisuuteen liittyvät strategiset tavoitteet. Niinpä mietintö sisältää toimia energiankysynnän hillitsemiseksi, oman energiantuotannon lisäämiseksi ja uusien energiateknologioiden kehittämiseksi sekä toimia täysin yhdentyneiden ja hyvin toimivien energian sisämarkkinoiden sekä yhteisvastuu- ja koordinointimekanismien perustamiseksi.

Euroopan energiaunionin tavoitteena energiaturvallisuus Euroopassa

Uusi komissio on aloittanut kautensa, ja uusi energiaunionin käsite on syntymässä ja tarvitsee selkeytystä ja kehittämistä. Uusi energiaunionista vastaavan varapuheenjohtajan toimi perustettiin yhteisen energiapolitiikan tarpeen korostamiseksi. Euroopan parlamentti tulisi nähdä välittäjänä energiaunionin perustamiseen johtavien vaiheiden määrittelyssä. Esittelijä katsoo, että Euroopan energiaturvallisuusstrategian olisi oltava osa laajempaa uutta energiaunionin käsitettä, ja kannustaa uutta komissiota jatkamaan siihen liittyvää työtä.

Toimitusvarmuuden lisäksi energiaunionia olisi kehitettävä kattavaa lähestymistapaa noudattaen ja keskittyen keskeisiin osatekijöihin, kuten täysin yhdentyneiden energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen, energian kysynnän hillitsemiseen. vähähiiliseen energiapalettiin siirtymiseen sekä tutkimukseen ja innovointiin. Kantojen tiiviiseen yhteensovittamiseen ja yhtenäiseen esiintymiseen kolmansien maiden suhteen perustuva energiapolitiikka on pohja energiaunionin olemassaololle, minkä vuoksi olisi harkittava kaasun yhteisostoja.

Energian kysynnän hillitseminen

Energian kysynnän hillitseminen on keskeisen tärkeää unionin energiaturvallisuudelle, kilpailukyvylle ja kestävyydelle. Energiatehokkuus vaikuttaa myönteisesti muun muassa energiatoimituksiin, energiaköyhyyteen, energian hintoihin, teollisuuden tuottavuuteen, työllisyyteen ja resurssienhallintaan. Tästä valtavasta potentiaalista huolimatta Euroopan unioni ei tätä vauhtia pääse tavoitteeseensa 20 prosentin energiasäästöistä vuoteen 2020 mennessä. Niinpä unionin olisi vauhditettava ponnisteluja energiatehokkuuden lisäämiseksi merkittävästi vuoden 2020 jälkeen, sillä nykyiset välineet eivät ole riittäviä.

Eurooppalaisten kaupunkien paikallisviranomaiset voisivat vaikuttaa merkittävästi energiatehokkuuden lisäämiseen sähkön ja lämmön yhteistuotannon, kaukolämpöjärjestelmien uudistamisen, puhtaamman julkisen liikenteen käytön lisäämisen, aktiivisempiin matkustustapoihin kannustamisen ja rakennusten kunnostamisen avulla.

Oman energiatuotannon lisääminen ja energiateknologian kehittäminen

Energiariippuvuuden vähentämiseksi unionin on lisättävä omaa energiatuotantoaan ja kehitettävä energiateknologioita. Mietinnössä korostetaan, että pitkän aikavälin strategia on tarpeen omien energialähteiden kehittämiseksi unionissa. Unionin olisi harkittava kaikkien sellaisten energialähteiden kehittämistä, joilla saattaa olla vaikutusta unionin energiaturvallisuuteen. Uudet energiateknologiat voivat auttaa energiariippuvuuden vähentämisessä, toimitusvaihtoehtojen monipuolistamisessa ja vahvistamisessa, energiaverkkoinfrastruktuurin optimoinnissa ja energiankulutuksen tehokkuuden lisäämisessä.

Toimivat energian sisämarkkinat

Toimivilla energian sisämarkkinoilla varmistetaan sellaisten erilaisten toimittajien osallistuminen, jotka voivat tarjota luotettavia palveluja edullisemmilla hinnoilla. Euroopan unioni on edistynyt hyvin energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa. Lisätoimia kuitenkin tarvitaan yhteenliitäntöjen kehittämiseksi ja pullonkaulojen poistamiseksi, jotta voidaan varmistaa kilpailulle avoimet ja hyvin integroidut alueelliset energiamarkkinat. Esittelijä suhtautuu myönteisesti Eurooppa-neuvoston kantaan, jonka mukaan puuttuvia yhteenliitäntöjä jäsenvaltioiden ja Euroopan kaasu- ja sähköverkkojen välillä koskevan ongelman ratkaisemisen ja Euroopan energiaturvallisuusstrategian mukaisen jäsenvaltioiden synkronisen toiminnan varmistamisen Manner-Euroopan verkossa olisi pysyttävä prioriteetteina. Tämä auttaisi saavuttamaan tavoitteen 15 prosentin yhteenliitännän vähimmäistasosta jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi olisi kiireellisesti pantava tosiasiallisesti täytäntöön kolmannen energiapaketin säännökset ja sovellettava niitä johdonmukaisesti.

Unionin energiapolitiikan ulkoinen ulottuvuus

Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa Venäjää ei voida enää pitää luotettavana kumppanina, sillä se kyseenalaistaa avoimesti unionin lainsäädäntöä ja käyttää energiaa poliittisiin tarkoituksiin. Niinpä on erittäin välttämätöntä monipuolistaa energian reittejä ja lähteitä sekä eritoten varmistaa, että reitit suunnataan luotettaviin toimittajiin.

Koska alueellinen yhdentyminen on energiaturvallisuuden avaintekijä, unionin on lisättävä ponnisteluja strategisten energiainfrastruktuurihankkeiden toteuttamiseksi.

Korostamalla yhteisvastuun periaatetta esittelijä painottaa sitä, että energiaturvallisuus edellyttää yhteisiä toimia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että neuvottelut ovat avoimia ja hyväksyttävä yhteinen kanta suhteessa ulkomaisiin toimittajiin. Kuten komission tiedonannossa Euroopan kaasujärjestelmän lyhyen aikavälin häiriönsietokyvystä todetaan, jäsenvaltioiden toimitusvarmuusstrategiat ovat luonteeltaan yksipuolisia ja huonosti koordinoituja. Tähän liittyen parlamentti kehottaa komissiota analysoimaan mahdollisia kaasun yhteisostomekanismeja.

Energiayhteisön merkitystä olisi myös korostettava tässä suhteessa. Energiayhteisö saattaisi olla toimiva väline koko Euroopan energiaturvallisuuden parantamiseksi, kun sen avulla pannaan täytäntöön unionin energialainsäädäntö. On tärkeää, että energiaturvallisuutta parannetaan unionin lisäksi koko Euroopan alueella, sillä tämä voisi johtaa yhtenäisempään Euroopan naapuruuspolitiikkaan energian alalla.

ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.3.2015)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

Euroopan energiavarmuusstrategiasta
(2014/2153(INI))

Valmistelija: Arne Lietz

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa, että johdonmukaisen energiapolitiikan on oltava EU:n yleisen ulkopolitiikan kiinteä osa ja että energiatavoitteiden saattaminen uskottavan ulkopolitiikan mukaisiksi edellyttää lisätoimia ja parempaa synergiaa; muistuttaa, että energiayhteistyö on yksi Euroopan yhdentymisen kulmakivistä; painottaa, että energiaturvallisuus koskee koko EU:ta huolimatta tiettyjen jäsenvaltioiden eritasoisesta haavoittuvuudesta; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa sovittamaan jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten ulkopolitiikan välineet tiiviisti yhteen;

2.  katsoo, että on nopeasti monipuolistettava energialähteitä ja energian toimitusreittejä ja vahvistettava unionin valmiutta reagoida tehokkaalla tavalla mahdollisiin kaasuntoimituskriiseihin sekä kestää kolmansista maista tulevaa painetta silloin, kun energiaa käytetään politiikan välineenä, sillä unioni on vahvasti riippuvainen tuontienergiasta ja tällä hetkellä markkinoita hallitsee yksi ainoa kaasuntoimittaja; korostaa, että on keskeisen tärkeää voimakkaasti parantaa EU:n energiavarmuutta vähentämällä sen riippuvuutta Venäjästä ja lisäämällä sen kykyä sietää ulkoista painetta; katsoo, että tässä yhteydessä on tarpeen varmistaa parempi hallinnollinen ja taloudellinen tuki olemassa oleville ja vaihtoehtoisille energiantoimitusten infrastruktuurihankkeille, mukaan lukien uusien toimitusreittien luominen Kaspianmeren alueelta, Lähi-idästä, Välimeren alueelta ja Keski-Aasian maista;

3.  suhtautuu myönteisesti komission pyrkimykseen perustaa energiaunioni ja toivoo sen nopeaa toteuttamista; muistuttaa, että täysimittaisen energiaunionin saavuttamiseksi energia- ja ulkopolitiikan on kuljettava käsi kädessä; korostaa erityisesti, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi kehitettävä solidaarisuuteen perustuvaa yhteistä energiapolitiikkaa, jotta ne voivat puhua samalla äänellä ja toimia yhdessä kansainvälisellä tasolla ja kehittää johdonmukaista energiadiplomatiaa; pyytää komissiota arvioimaan eri vaihtoehtoja vapaaehtoiseksi kysynnän yhdistämisen järjestelmäksi, joka parantaisi EU:n neuvotteluvoimaa; kehottaa komissiota tarkistamaan päätöstä, joka koskee tiedonvaihtomekanismin perustamista jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välisistä hallitustenvälisistä energiasopimuksista, jotta voidaan vahvistaa sen säännöksiä ja varmistaa, että se on energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön mukainen, ja jotta voidaan vahvistaa komission roolia;

4.  vaatii, että laajentumispolitiikassa ja meneillään olevassa Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistuksessa painotetaan vahvasti energiavarmuutta; korostaa lisäksi, että energiayhteisöä olisi käytettävä keinona naapuruuspolitiikan uudistamiseksi ja tuomiseksi lähemmäs EU:n energiamarkkinoita; katsoo, että energian sisämarkkinoita koskeviin unionin säännöstön normeihin ja periaatteisiin perustuvan yhteisen oikeusperustan luominen parantaisi energiantoimitusten ja kauttakulun varmuutta; katsoo, että naapurustomme putkihankkeita olisi tarkasteltava kriittisesti ja että on noudatettava strategista lähestymistapaa, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon nykyinen poliittinen tilanne;

5.  muistuttaa, että energiayhteistyön on perustuttava EU:n keskeisiin arvoihin, mukaan lukien ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittaminen, ja että sillä on edistettävä taloudellista ja sosiaalista kehitystä kumppanimaissa sekä energiaköyhyyden hävittämistä; kehottaa kaikkia EU:n ulkopolitiikan toimijoita edistämään uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden kehittämistä kaikissa yhteyksissä kolmansien maiden kanssa ja tukemaan kansainvälisiä toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota varmistamaan, että unionin ulkopuoliset tahot valvovat tiukasti ydinalan infrastruktuuria unionin alueella, ja tarkoin seuraamaan ydinturvallisuusnormeja EU:n lähialueilla sekä eurooppalaisen ydinvoimajätteen käsittelyä, sillä ne ovat potentiaalinen ulkopolitiikan haaste;

6.  on huolissaan Venäjän toistuvista ilmoituksista, että kaasutoimitukset Ukrainaan katkaistaan, ja kehottaa kaikkia aiemman energiakomissaari Günther Oettingerin välittämän sopimuksen osapuolia etsimään hyväksyttävän ratkaisun.

7.  painottaa, että jotta unioni voisi lisätä toimitustensa varmuutta, sen tuontiriippuvuutta on vähennettävä siirtymällä kestävään, hiilettömään talouteen, joka perustuu sitovien ja kunnianhimoisten tavoitteiden täytäntöönpanemiseen niin, että lisätään sekä energiatehokkuutta että energian tuotantoa uusiutuvista lähteistä, ja luomalla älykäs, nykyaikainen ja yhteenliitetty infrastruktuuri; kehottaa tässä yhteydessä hyödyntämään täysimääräisesti nykyistä yhteenliittämiskapasiteettia ja rakentamaan uusia infrastruktuureja jäsenvaltioiden välille; korostaa Verkkojen Eurooppa -välineen merkitystä EU:n energiamarkkinoiden pirstoutumisen vähentämisessä; kehottaa tässä yhteydessä pikaisesti synkronoimaan Baltian valtioiden sähköjärjestelmät unionin Manner-Euroopan verkkojen kanssa.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	23.3.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	39 9 3
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Petras Auštrevičius, Klaus Buchner, James Carver, Fabio Massimo Castaldo, Lorenzo Cesa, Aymeric Chauprade, Arnaud Danjean, Mark Demesmaeker, Anna Elżbieta Fotyga, Eugen Freund, Tunne Kelam, Afzal Khan, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Ulrike Lunacek, Andrejs Mamikins, Ramona Nicole Mănescu, David McAllister, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Ioan Mircea Pașcu, Alojz Peterle, Tonino Picula, Kati Piri, Andrej Plenković, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Sofia Sakorafa, Charles Tannock, Ivo Vajgl, Johannes Cornelis van Baalen, Hilde Vautmans
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Zigmantas Balčytis, Reinhard Bütikofer, Liisa Jaakonsaari, Marek Jurek, Gabrielius Landsbergis, Antonio López-Istúriz White, Marietje Schaake, Helmut Scholz, Traian Ungureanu
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	José Blanco López, Jude Kirton-Darling, Susanne Melior, Maria Noichl, Gabriele Preuß, Ricardo Serrão Santos

KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (16.4.2015)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

Euroopan energiavarmuusstrategiasta
(2014/2153(INI))

Valmistelija: Helmut Scholz

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on myös toteutettava voimassa olevan oikeudellisen kehyksen perusteella yhteisiä toimia kansainvälisellä foorumilla ja otettava kansainvälisen kaupan foorumeilla esille energiavarmuutta ja kestävyyttä koskevia kysymyksiä, mihin kuuluu myös reagoiminen kansainväliset velvoitteensa laiminlyövien kolmansien maiden harjoittamaan ympäristöperusteiseen polkumyyntiin, jotta voidaan reagoida Euroopan energiavarmuusstrategian haasteisiin ja saavuttaa energiaa ja ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet, kun otetaan huomioon näiden politiikan alojen globaalit rajoitteet; painottaa, että energiankysynnän hillitseminen sekä uusiutuvien ja paikallisten energialähteiden käytön edistäminen ovat kaikkein tehokkaimpia keinoja vähentää riippuvuutta tuontienergiasta ja saavuttaa ilmastotavoitteet; korostaa, että energiakasvatuksen edistämisellä voidaan edesauttaa pilaantumisen vähentämistä ja kulutustottumusten parantamista koskevien tavoitteiden saavuttamista;

2.  toteaa jälleen kerran, että energia kuuluu ihmisten perustarpeisiin ja se on olennaista ihmisten taloudellisen toiminnan kannalta ja erityisen merkittävää teollisuuden ja talouden muiden toimialojen kilpailukyvyn kannalta; edellyttää siksi, että unionin energiavarmuusstrategiassa olisi varmistettava kohtuuhintaisen ja kestävän energian vakaa, varma ja ennakoitavissa oleva saatavuus sekä kansalaisille että yrityksille ja olisi tiukennettava julkista valvontaa ja sääntelyä ja lisättävä oikeudenmukaista kilpailua, jotta voidaan keskittyä energiaköyhyyden ongelmaan ja edistää toimia sen ratkaisemiseksi; toteaa, että kyseinen ongelma koskee monia unionin kansalaisia (lähde: Eurostatin laatimat yhteisön tulo- ja elinolotilastot) ja kehitysmaita (lähde: kansainvälinen energiajärjestö (IEA)); korostaa, että energia-alan infrastruktuurihankkeita koskevaan päätöksentekoon olisi otettava mukaan kaikki paikallisyhteisöt, joihin mainitut hankkeet vaikuttavat suoraan; tähdentää, että unionin energiavarmuusstrategian olisi oltava olennainen osatekijä talouskasvua koskevassa unionin osallistavassa strategiassa;

3.  vaatii unionin kauppa- ja energiapolitiikan yhdenmukaisuuden parantamista; katsoo, että unionin vapaakauppasopimusten olisi parannettava energiaresurssien ja -tuotteiden pääsyä markkinoille sekä vakiintuneiden pitkäaikaisten kumppanien että uusien ja mahdollisten kumppanimaiden osalta muun muassa Keski-Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Amerikoissa;

4.  tähdentää, että kaupankäynnillä on keskeinen rooli energiavarmuuden alalla ja että olennaisiin välineisiin kuuluvat vahvat energia-alan kumppanuudet, joita tehostetaan sisällyttämällä unionin tekemiin kauppasopimuksiin erillinen energiaa käsittelevä luku; pitää erittäin tärkeänä, että tällaisilla luvuilla tehostetaan unionin energian monipuolistamista, vähennetään riippuvaisuutta liian harvoilta toimittajilta peräisin olevasta tuontienergiasta, vahvistetaan laatustandardit energiatuotteita varten ja yhteiset standardit kestävää energiantuotantoa varten ja kannustetaan sekä toimitusreittien että paikallisen energiatuotannon, etenkin uusiutuviin energialähteisiin pohjautuvan tuotannon, monipuolistamiseen, koska energiavarmuusstrategiassa olisi edistettävä kotimaisten energialähteiden käyttöä, energiatehokkuutta, keskinäisiä yhteyksiä ja kulutuksen vähentämiseen tähtäävää politiikkaa; katsoo, että unionin energiainfrastruktuuriin tehtävillä ulkomaisilla suorilla sijoituksilla saattaa olla myös kielteisiä vaikutuksia, joten komission olisi valvottava kyseisiä sijoituksia; kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille parasta mahdollista teknistä tukea, jotta voidaan varmistaa unionin energia-alan lainsäädännön nopea ja asianmukainen täytäntöönpano; panee merkille, että jos unionin jäsenvaltioilla on negatiivinen kauppatase, se johtuu enimmäkseen fossiilisten polttoaineiden tuontikustannuksista;

5.  katsoo, että unionilla on oikeus pyrkiä parantamaan energiavarmuuttaan, ja odottaa siksi, että transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) käytävissä neuvotteluissa käsitellään sellaisia pääkysymyksiä kuin energiavarojen kauppa, mukaan luettuna öljyn ja maakaasun kauppa;

6.  korostaa, että unionin kauppapolitiikkaa olisi tehokkaasti koordinoitava energiapolitiikan, ulkopolitiikan ja YTPP:n kanssa, jotta varmistetaan unionin energiastrategian vaikuttavuus ja parempi ulkoisen toiminnan yhdenmukaisuus;

7.  panee merkille, että energiatehokkuutta ja energiamerkintöjä koskevan yhteistyön ensiaskeleet on jo otettu kauppasopimuksissa (esimerkiksi Energy Star -merkintä Yhdysvalloissa); kehottaa lisäämään näitä toimia tulevaisuudessa;

8.  painottaa, että voimakasta ja yksipuolista riippuvuutta kaasuntuonnista voidaan vähentää tukemalla hajautettua, yhteisön tasolla tapahtuvaa lämmön ja sähkön yhteistuotantoa, jolla lujitetaan arvoketjuja unionin eri alueilla;

9.  muistuttaa, että tehtäessä kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa on toimittava edelleen johdonmukaisesti unionin sisäisten toimien kanssa;

10. korostaa, että riippuvuuden vähentäminen yhdestä toimittajasta ei saa johtaa riippuvuuden kasvuun toisesta toimittajasta varsinkaan nestemäisen kaasun kaupassa; muistuttaa, että suurin osa eurooppalaisista ei hyväksy vesisärötysmenetelmää;

11. katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen nesteytetyn maakaasun kauppa integroisi unionin kaasumarkkinat täysimääräisesti maailmanmarkkinoihin ja auttaisi merkittävästi energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa;

12. tähdentää, että energiavarmuuteen liittyvissä infrastruktuurihankkeissa on otettava täysimääräisesti huomioon niiden paikallisten yhteisöjen demokraattinen tahto, joihin hankkeiden suunnittelu ja rakentaminen vaikuttaa, ja otettava ne mukaan hankkeeseen;

13. kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä sellaista tietojenvaihtomekanismia varten, jossa käsitellään kolmansien maiden kanssa energia-alalla tehtäviä hallitustenvälisiä sopimuksia, jotta voidaan parantaa avoimuutta ja saada vipuvoimaa kolmansien maiden kanssa käytäviin neuvotteluihin; kehottaa komissiota laatimaan nopeasti ehdotuksen, joka koskee pakollisen ennakkoarvion teettämistä siitä, miten hallitustenväliset sopimukset vaikuttavat unionin energia-alan sisämarkkinoihin ja miten ne sopivat yhteen unionin lainsäädännön kanssa; kehottaa jäsenvaltioita pyytämään, että komissio osallistuisi neuvotteluihin energia-alan sopimuksista unioniin kuulumattomien maiden kanssa; kehottaa komissiota kehittämään unioniin kuulumattomien maiden kanssa tehtäviä energiasopimuksia varten mallin, jossa on unionin etuja edistäviä lausekkeita; kehottaa demokratian ja avoimuuden edistämisen nimessä komissiota säännöllisesti tiedottamaan parlamentille unionin ja sen ulkopuolisten maiden kanssa tehtävistä energiasopimuksista; katsoo, että olisi harkittava, voisivatko jäsenvaltiot niin halutessaan ottaa tulevaisuudessa käyttöön energialähteitä koskevan yhteisostomekanismin;

14. kehottaa komissiota määrittelemään, mitkä ovat saatavilla olevat vaihtoehdot ulkoisten toimittajien kanssa tehtävien energiasopimusten neuvottelemiseksi jäsenvaltioiden puolesta;

15. korostaa, että energia-alan sopimuksissa on aina painotettava vastavuoroisuuden periaatetta ja varmistettava laatuvaatimukset sekä oikeudellisten toimintapuitteiden noudattaminen; ottaa huomioon unionin yhteiset energia-alan sisämarkkinat ja kehottaa käsittelemään energia-alan sopimuksia tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, jotta voidaan varmistaa demokratia, avoimuus ja unionin lainsäännön noudattaminen;

16. korostaa, että on tärkeää saada liitettyä kaikki jäsenvaltiot ja alueet unionin kaasu- ja sähköverkkoihin;

17. panee merkille, että komissio voisi jäsenvaltion pyynnöstä osallistua tarkkailijana hallitusten välisistä sopimuksista käytäviin neuvotteluihin;

18. painottaa, että energiavarmuuden haasteena on lieventää epävarmuustekijöitä, jotka aiheuttavat jännitteitä jäsenvaltioiden välille, ja poistaa markkinoilla ilmenevää tehottomuutta, joka heikentää kaupasta saatavaa hyötyä; korostaa siksi, että olisi edistettävä raaka-aineiden demokraattista globaalia hallintajärjestelmää ja energiakauppaa koskevia kansainvälisiä määräyksiä, jotta voidaan vähentää kansainvälisiä jännitteitä ja kohentaa oikeudellista vakautta tällä alalla sekä tukea sellaisten oikeudenmukaisten globaalien energiamarkkinoiden toteuttamista, jotka tuottavat kauppaetuja kaikille osallistujille ja joilla asetetaan painopisteeksi sellaiset kohtuulliset tulovaihtoehdot luonnonvaroiltaan rikkaille valtioille unionin sisällä ja ulkopuolella, jotka tukevat kyseisten valtioiden taloudellista kehitystä ja köyhyyden poistamisstrategioita; korostaa tiiviimmän energiayhteistyön merkitystä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden kanssa;

19. katsoo, että unionin olisi autettava haavoittuvimmassa asemassa olevia maita monipuolistamaan energialähteitään ja toimitusreittejään, mukaan luettuina yhteenliitännät rajojen yli ja vastakkaisvirtaukset, ja keskityttävä uusiutuviin ja paikallisiin energialähteisiin, niihin liittyviin varastointimahdollisuuksiin ja energiatehokkuutta lisääviin toimiin alueellisten strategioiden yhteydessä; katsoo, että näin vähennetään osaltaan riippuvuutta tietyistä vaihtelevista kansainvälisistä energiamarkkinoista; pitää yhtä tärkeänä kehittää uutta teknologiaa, jonka avulla energiaa tuotetaan eri lähteistä, jotta energiatehokkuutta kyettäisiin parantamaan maailmanlaajuisesti, millä autetaan poistamaan energiaköyhyyttä, edistetään maailmanlaajuista kestävää kehitystä ja tuetaan maailmanlaajuisesti toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

20. korostaa, että unionin on hyödynnettävä itäisen Välimeren alueen energialähteiden tarjoamat mahdollisuudet ja erityisesti Välimeren alueen kaasukaupan keskuksen perustamisen tarjoama mahdollisuus luomalla käytävä kaakkoisen Välimeren alueelta Eurooppaan, jotta EU:n energiavarmuutta voidaan parantaa; toteaa, että unionin olisi edistettävä energia-alan yhteistyöhankkeita itäisen Välimeren alueen maiden kanssa, minkä avulla edistetään kyseisten maiden asukkaiden rauhaa ja vaurautta;

21. toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto ja Verkkojen Eurooppa -väline ovat tärkeitä mekanismeja infrastruktuurin kehittämisen ja yksityisten investointien unioniin houkuttelemisen kannalta; huomauttaa lisäksi, että rahoitusvälineiden käytön maksimointi tarjoaa merkittävän julkista rahoitusta koskevan vipuvaikutuksen ja houkuttaa maailmanlaajuisesti investointipääomaa unioniin;

22. korostaa, että tarjonnan, lähteiden ja reittien monipuolistamista edistävät strategiset infrastruktuurit, kuten varastointi-, tuonti- ja kuljetuslaitokset sekä maakaasulaitosten nesteyttämis- ja jälleenkaasutuslaitokset voivat edistää tarjonnan lisäämistä hätätilanteissa; toteaa, että näitä infrastruktuureja voidaan tukea erityisten sääntelyllisten järjestelyjen ja/tai julkisen rahoituksen avulla, kuten on säädetty Euroopan laajuisista energiainfrastruktuureista annetussa asetuksessa (EU) N:o 347/2013 ja Verkkojen Eurooppa -välineestä annetussa asetuksessa (EU) N:o 1316/2013 ja/tai unionin strategisiin tavoitteisiin perustuvista unionin rahoitusvälineistä annettavalla rahoitustuella;

23. pitää unionin yksityisten yhtiöiden ja valtionyhtiöiden vientimahdollisuuksia puhtaan, turvallisen ja tehokkaan energiateknologian ja energian varastointiteknologian saralla erityisen merkittävinä, etenkin kun otetaan huomioon, että energiantarve kasvaa maailmanlaajuisesti; suosittelee, että lisätään investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen sekä uuden energiateknologian ja energian varastointiteknologian sovelluksiin; vaatii, että tällaiseen teknologiaan sovelletaan merkittäviä tullihuojennuksia ympäristöhyödykkeitä koskevasta sopimuksesta parhaillaan käytävien WTO-neuvottelujen ja unionin vapaakauppasopimusten yhteydessä;

24. kehottaa komissiota varmistamaan kilpailunvastaisen toiminnan tiukemman valvonnan ja huolehtimaan polkumyynnin vastaisista toimista unionin energiateollisuuden suojelemiseksi epäreilulta tuonnilta kolmansista maista;

25. pitää valitettavana, että keskustelut kaupan suojatoimien uudenaikaistamisesta ovat pysähtyneet neuvostossa siitä huolimatta, että parlamentti on ilmaissut voimakkaan tukensa tiukemmille toimille kolmansista maista peräisin olevan epäreilun tuonnin torjumiseksi;

26. kehottaa komissiota varmistamaan, että sen energiavarmuutta koskevat tavoitteet ja toimet ovat unionin yhteisten poliittisten tavoitteiden mukaisia erityisesti kansainvälistä rauhaa ja kehitystä koskevien tavoitteiden osalta ja että valtioiden integroituminen maailmantalouteen sisältää myös energian saatavuuden kyseisille valtioille;

27. katsoo, että unionissa ei voida tosiasiassa saavuttaa energiavarmuutta pelkästään rahoittamalla uusia infrastruktuureja ja laitoksia, vaan sen saavuttamiseksi on myös tuettava nykyisten teknologioiden optimaalista käyttöä, tutkittava ja kehitettävä uusia ratkaisuja sekä edistettävä uusiutuvien energialähteiden ja niitä koskevien teknologioiden käyttöä;

28. korostaa, että tarvitaan huomattavia investointeja energia-alaan ja energiainfrastruktuuriin ja ennen kaikkea uusiutuvaan energiaan ja ympäristöystävälliseen teknologiaan.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	14.4.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	32 6 0
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	William (The Earl of) Dartmouth, Maria Arena, Tiziana Beghin, David Borrelli, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Salvatore Cicu, Marielle de Sarnez, Christofer Fjellner, Eleonora Forenza, Ska Keller, Jude Kirton-Darling, Alexander Graf Lambsdorff, Gabrielius Landsbergis, Jörg Leichtfried, Marine Le Pen, David Martin, Emmanuel Maurel, Emma McClarkin, Anne-Marie Mineur, Alessia Maria Mosca, Franz Obermayr, Artis Pabriks, Franck Proust, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Tokia Saïfi, Helmut Scholz, Joachim Schuster, Adam Szejnfeld, Iuliu Winkler, Jan Zahradil
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Klaus Buchner, Nicola Danti, Danuta Maria Hübner, Sander Loones, Frédérique Ries, Jarosław Wałęsa

YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (30.3.2015)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

Euroopan energiavarmuusstrategiasta
(2014/2153(INI))

Valmistelija: Merja Kyllönen

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.   katsoo, että nykyiset maailmanlaajuiset energia- ja ilmastohaasteet edellyttävät Euroopan unionilta tehokkaita, tasapuolisia ja yhteisiä kansainvälisen tason toimia;

2.   katsoo, että energiavarmuuden ja ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin on vastattava yhtenäisellä strategialla, jolla puututaan molempiin asioihin samanaikaisesti; korostaa, että on äärimmäisen tärkeää yhdistää toimia, joilla edistetään energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä ja kehitetään innovatiivisia energiateknologioita, jotta voidaan saada aikaan ympäristön kannalta kestävä energiavalikoima ja varmistaa vakaat energiantoimitukset kaikkialla Euroopassa kohtuullisin hinnoin sekä kansalaisille että yrityksille energiavarmuuden olennaisina ulottuvuuksina;

3.   suhtautuu siksi myönteisesti tiiviimmästä yhteistyöstä energiapolitiikan alalla annettuun sitoumukseen; korostaa, että on tärkeää sisällyttää energiatehokkuuteen tehtävät investoinnit kaikkialla EU:ssa energiavarmuussuunnitelmiin ja edistää investointeja omiin uusiutuviin energialähteisiin;

4.   painottaa, että ilmastonmuutos, kilpailukyvyttömät energian hinnat ja erittäin voimakas riippuvuus epäluotettavista kolmansien maiden energiantoimittajista uhkaavat Euroopan energiajärjestelmän kestävyyttä;

5.   katsoo, että EU:n lisääntyvä riippuvuus fossiilisten polttoaineiden tuonnista suureksi osaksi epäluotettavista kolmansista maista tekee EU:sta haavoittuvan ja heikentää olennaisesti uskottavan, tehokkaan ja johdonmukaisen yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan kehittämistä;

6.   huomauttaa, että energiavarmuuden lisääminen kustannustehokkaasti on mahdollista, jos jäsenvaltiot pyrkivät siihen yhteistyössä; painottaa tässä yhteydessä merkittävää roolia, joka asianmukaisesti yhteen liitetyillä ja toimivilla sähkö- ja kaasumarkkinoilla voi olla energiantoimittajien, energialähteiden ja energian toimitusreittien monipuolistamisessa Euroopassa;

7.   kehottaa komissiota omaksumaan aktiivisemman lähestymistavan varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat unionin lainsäädäntöä, jolla pyritään perustamaan avoimet ja hyvin toimivat energiamarkkinat;

8.   korostaa, että on tärkeää koordinoida kansallisia energiapolitiikkoja ja lujittaa EU:n roolia ulkoisessa energiapolitiikassa;

9.   huomauttaa, että energiavarmuuden parantaminen liittyy tarpeeseen siirtyä toimivaan vähähiiliseen talouteen; kehottaa siksi komissiota painokkaasti esittämään kunnianhimoiset tavoitteet vuodeksi 2030 ja toteuttamaan EU:n kokonaisvaltaisen energia- ja ilmastostrategian, joka perustuu tavoitteeseen siirtyä unionissa hiilivapaaseen talouteen, alkaen komission tiedonannosta ja ottaen huomioon 15. maaliskuuta 2012 annetun parlamentin päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050[1];

10. korostaa niitä merkittäviä oheishyötyjä ilmastolle, ilmanlaadulle, kansanterveydelle ja ympäristölle, joita saadaan energiavarmuuden parantamisesta lisäämällä energiatehokkuutta ja siirtymällä uusiutuviin energianlähteisiin, kuten tuuli- ja aurinkoenergiaan ja geotermiseen energiaan;

11. pitää energiatehokkuutta koskevaa lainsäädäntöä ja EU:n päästökauppajärjestelmää toisiaan tukevina välineinä ja vaatii ottamaan pikaisesti käyttöön markkinavakausvarannon, jolla voidaan varmistaa hiilen hintasignaali, jolla voidaan parantaa energiatehokkuutta päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla; kehottaa komissiota täydentämään päästökauppajärjestelmää päästönormilla, joka antaa selkeän investointisignaalin sähköntuotannon saastuttavimpien muotojen, kuten hiilipohjaisten energialähteiden, asteittaiseen käytöstäpoistoon;

12. kehottaa painokkaasti poistamaan EU:n energiasaarekkeet, mikä oli alun perin tarkoitus saada päätökseen vuonna 2015; toteaa tämän mukaisesti, että energiaverkkojen yhteenliitäntöjä on kehitettävä jäsenvaltioiden energiahuoltoa koskevan eristyneisyyden poistamiseksi; korostaa tarvetta nopeuttaa erityisesti sellaisten strategisten infrastruktuurihankkeiden täytäntöönpanoa, joilla pyritään poistamaan jäsenvaltioiden energiahuoltoa koskeva eristyneisyys, ja edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä niiden jakelua helpottamalla; vaatii komissiota asettamaan tässä yhteydessä etusijalle sellaisia yhteenliitäntähankkeita koskevat EU:n rahoitusvälineet, joilla pyritään toteuttamaan EU:n energian sisämarkkinat;

13. korostaa, että EU:n energiajärjestelmään saadaan aikaan merkittäviä muutoksia vain, jos toimia esitetään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa niiden valmiudet huomioon ottaen; kehottaa komissiota esittämään sekä lyhyen että pitkän aikavälin konkreettisia toimia ja toimintasuunnitelmia sekä lainsäädäntöä; vaatii EU:ta ja jäsenvaltioita investoimaan voimakkaasti energian tutkimukseen ja innovointiin ympäristön kannalta kestävien ja innovatiivisten energiateknologioiden kehittämiseksi; korostaa, että tarvitaan koulutusta ja parhaiden käytäntöjen jakamista sekä jäsenvaltioissa toteuttavia paikallisia kokeiluhankkeita, joilla myötävaikutetaan energiavarmuuteen parantamalla paikallisten järjestelmien häiriönsietokykyä;

14. palauttaa mieliin aiemmat kantansa uusiutuvalle energialle ja energiatehokkuudelle asetettaviin kunnianhimoisiin kansallisesti sitoviin tavoitteisiin, joilla olisi vähennettävä riippuvuutta tuontienergiasta;

15. toteaa, että energiansäästö ja energiatehokkuus ovat nopeita ja kustannustehokkaita keinoja vastata huolenaiheisiin, jotka koskevat esimerkiksi energiavarmuutta, ulkoista riippuvuutta, korkeita hintoja, työttömyyttä ja ympäristöä; korostaa sekä energiansäästön että energiatehokkuuden potentiaalia erityisesti tietyillä aloilla, kuten rakennusalalla ja liikenteessä; tähdentää kaukolämpö- ja jäähdytysjärjestelmien merkitystä energian kysynnän hallinnassa; korostaa, että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan energiatehokkuus on maailman "paras polttoaine" halvimpien kustannusten, saatavuuden ja kestävyyden ansiosta; painottaa, että unionin politiikassa ja kansallisissa politiikoissa on edistettävä investointeja energiatehokkuuteen ja kysyntään liittyviin ratkaisuihin, koska niistä saadaan huomattavia pitkän aikavälin hyötyjä Euroopan toimitusvarmuudelle; kehottaa siksi komissiota asettamaan selkeät tavoitteet rakennuskannan uudistamiselle kaikkialla EU:ssa, mikä myös loisi uusia työpaikkoja ja piristäisi EU:n taloutta;

16. on vakuuttunut, että kiertotalouden edistäminen ja resurssitehokkuuden lisääminen voivat johtaa kasvihuonekaasupäästöjen merkittävään vähenemiseen ja myötävaikuttaa siten olennaisesti ilmasto- ja energiahaasteisiin vastaamiseen;

17. kehottaa komissiota hyväksymään ensisijaisesti energiatehokkuutta lisääviä toimia ja puuttumaan siten myös korkeista energianhinnoista johtuvaan kilpailukykyongelmaan;

18. huomauttaa, että on tärkeää panna täysimääräisesti täytäntöön energiatehokkuutta koskeva EU:n lainsäädäntökehys, jotta saavutetaan 20 prosentin energiasäästöt vuoteen 2020 mennessä, kehittää edelleen energiatehokkuusdirektiiviä, ekosuunnitteludirektiiviä, ympäristömerkintädirektiiviä ja rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä ja osoittaa näille alueille enemmän unionin rahoitusta; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti näiden direktiivien täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa; tähdentää, että osana näiden direktiivien tarkistamista olisi asetettava etusijalle energiaköyhyys ja toimissa olisi keskityttävä sosiaaliseen asuntotuotantoon ja energiatehottomimpiin rakennuksiin, joissa asuu pienituloisia kotitalouksia;

19. toteaa, että päästönormin mukaiset vähentyneet päästöt korreloivat energiatehokkuuden ja energia-alan pitkän aikavälin säästöjen kanssa;

20. muistuttaa, että energiatehokkuusvelvoitejärjestelmiä koskeva energiatehokkuusdirektiivin artikla on keskeinen toimenpide vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteen saavuttamisen kannalta; kehottaa komissiota jatkamaan tämän säännöksen soveltamista vuoden 2020 jälkeen ja poistamaan vapautukset, jotka heikentävät säännöksen vaikuttavuutta;

21. kehottaa komissiota nostamaan tuotteiden, myös uusien tuotteiden, energiatehokkuuden suorituskykyvaatimuksia koskevaa tavoitetasoa tulevassa ekologista suunnittelua koskevassa työsuunnitelmassa 2015–2017 ja lisäämään laitteiden energiankulutusta koskevien tietojen avoimuutta ja vaikuttavuutta, jotta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti energiansäästöistä saatava taloudellinen potentiaali kotitalouksissa ja yrityksissä ja edistää Euroopan energiavarmuutta ja hiilestä irtautumista koskevia pitkän aikavälin tavoitteita;

22. katsoo, että energiavarmuutta parantavat myös selkeät ja sitovat vuodeksi 2030 asetetut ilmasto- ja energiatavoitteet sekä kunnianhimoinen toimintasuunnitelma ja tehokas hallintorakenne, jotka pannaan täytäntöön unionin lainsäädännön avulla; korostaa, että pitkän aikavälin suunnitelmat ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan luoda vakaat puitteet välttämättömille investoinneille Euroopan energiainfrastruktuuriin, ja että siksi on tärkeää, että ilmastoa ja energiaa koskeva lainsäädäntökehys kaudeksi 2020–2030 laaditaan välittömästi; kehottaa siksi komissiota antamaan kaikki tarvittavat ehdotukset mahdollisimman pian tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

23. huomauttaa, että tutkimus ja innovointi ovat keskeisiä ympäristön kannalta kestävien ja innovatiivisten teknologioiden kehittämisessä ja erittäin tärkeitä, jotta jo saatavilla olevista omista uusiutuvan energian teknologioista saadaan entistä kohtuuhintaisempia ja kilpailukykyisempiä; vaatii siksi EU:ta tukemaan enemmän tutkimusta, kehitystä ja innovointia;

24. korostaa, että selkeään poliittiseen suuntaan perustuva sääntelyvarmuus on erittäin tärkeää, jotta unionin kansalaisille ja yrityksille voidaan tarjota turvallista, kestävää ja kohtuuhintaista energiaa; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentti on kehottanut laatimaan vuodeksi 2030 sitovan tavoitteen unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vähintään 40 prosentilla vuoden 1990 tasosta, vuodeksi 2030 sitovan tavoitteen unionin energiatehokkuuden parantamiseksi 40 prosentilla ja vuodeksi 2030 sitovan tavoitteen, jonka mukaan vähintään 30 prosenttia unionin energian loppukulutuksesta on peräisin uusiutuvista energialähteistä;

25. kehottaa komissiota nopeuttamaan vähähiilisten teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa sekä vahvistamaan uusiutuvien energialähteiden asemaa, jotta voidaan varmistaa energiatoimitusten monipuolistaminen ja säästää polttoaineiden tuonnissa;

26. kehottaa komissiota laatimaan uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi tukikehyksen, jolla varmistetaan kansainvälinen kilpailukyky, ja tekemään ehdotuksia, joiden mukaan uusiutuvan energian osuus unionissa on vähintään 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä; kehottaa varmistamaan, että uusiutuvan energian kasvuvauhti säilyy nykyisellä tasolla samalla kun tunnustetaan, että jäsenvaltioilla on erilaiset valmiudet tuottaa ja käyttää näitä lähteitä;

27. suhtautuu myönteisesti komission näkemykseen, että uusiutuvat energialähteet ovat yhdessä energiatehokkuuden ja energiainfrastruktuurin kanssa vaihtoehto, jota ei tarvitse katua, mikä on vahvistettu energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 ja minkä parlamentti on hyväksynyt; korostaa, että on tärkeää kehittää älykkäämpiä energiaverkkoja ja uusia joustavia, jaettuja ja mikrotason energiantuotanto- ja varastointiratkaisuja; toteaa tässä yhteydessä, että maakaasun käyttö sähköntuotannossa, lämmityksessä ja liikenteessä voisi myötävaikuttaa tehokkaaseen siirtymiseen täysin hiilivapaaseen EU:n energiavalikoimaan;

28. huomauttaa, että EU on tällä hetkellä globaalissa johtoasemassa uusiutuvaa energiaa koskevan teknologian alalla ja että alalle on jo syntynyt noin puoli miljoonaa uutta työpaikkaa; toteaa, että uusiutuvan energian osuuden lisääntymisestä seuraa pidemmän aikavälin kasvua ja suurempi energiavarmuus;

29. suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen tehdä investointeja energia-alan tutkimukseen ja innovointiin Horisontti 2020 -ohjelman avulla;

30. huomauttaa, että vesivoima on suuri kotoperäinen ja uusiutuva energialähde, jolla on jatkossakin tärkeä asema Euroopan sähköntuotannossa ja sähkön varastoinnissa;

31. huomauttaa, että kestävä maa- ja metsätalous ovat tärkeitä välineitä biomassaenergian tuotannon lisäämiseksi ja energiatehokkuuden saavuttamiseksi;

32. kehottaa komissiota tunnustamaan hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden arvon, sillä niillä voi olla merkittävä rooli ratkaisupaketissa, jolla vähennetään hiilidioksidipäästöjä Euroopassa;

33. kehottaa komissiota kannustamaan ja rahoittamaan siirtymistä uusiutuvaa energiaa koskevaan teknologiaan ja jatkamaan hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologioiden rahoittamista NER300- ja NER400-rahastojen kaltaisten innovaatiorahastojen kautta;

34. pitää välttämättömänä, että energian siirtoon tehtävät investoinnit pysyvät uusiutuviin ja muihin energialähteisiin tehtävien investointien tahdissa; korostaa, että onnistunut siirtyminen kestävään vähähiiliseen talouteen vaatii lisää yhteenliitäntöjä, joiden avulla helpotetaan rajat ylittävää kauppaa ja parannetaan EU:n tasauskapasiteettia ja siten uusiutuvien energialähteiden integrointia kustannustehokkaammalla tavalla;

35. korostaa, että Etelä-Euroopan maiden yhteenliitäntöjen laajentamisen ja parantamisen avulla voitaisiin edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa ja alueen energiavarmuutta ja että sen avulla voitaisiin myös vauhdittaa alueen energiamarkkinoiden integroimista muun EU:n energiamarkkinoihin ja parantaa energian toimitusvarmuutta;

36. toteaa, että joillakin maantieteellisillä alueilla esiintyy edelleen energiahuoltoa koskevaa eristyneisyyttä, mikä on selvästi ristiriidassa EU:n energiavarmuustavoitteen kanssa; korostaa tässä yhteydessä tarvetta asettaa sitovia ja määräaikaan sidottuja vähimmäistavoitteita rajat ylittävien yhteenliitäntöjen kapasiteetille; vaatii komissiota ottamaan käyttöön riittävät seurantatoimet, joiden avulla varmistetaan, että nämä tavoitteet saavutetaan määräaikaan mennessä;

37. korostaa, että ympäristönsuojelun korkea taso on varmistettava tarkasteltaessa energiavarmuutta; palauttaa mieliin tässä yhteydessä epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden tuotannosta aiheutuvat ympäristö-, ilmasto- ja terveysriskit ja -vaikutukset;

38. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan uudelleen tukimekanismit energiamarkkinoiden yhdentymisen edistämiseksi ja poistamaan vaiheittain kaikki ympäristön kannalta haitalliset tuet erityisesti fossiilisilta polttoaineilta sekä hyödyntämään täysimääräisesti määrärahoja, jotka on tarkoitettu sellaisten kestävien uusiutuvien energialähteiden rahoittamiseen, jotka eivät ole vielä kustannuksiltaan kilpailukykyisiä perinteisten energialähteiden kanssa, muun muassa EU:n tasolla hyväksyttyjen uusiutuvia energialähteitä koskevien sitovien tavoitteiden perusteella;

39. muistuttaa, että liikenteen alalla on ryhdyttävä välittömiin toimiin sekä tehokkuuden parantamiseksi että hiilestä irtautumisen nopeuttamiseksi, jotta voidaan vähentää alan riippuvuutta tuonnista ja ilmastovaikutusten kokonaismäärää; vaatii tehokkaita toimia osana kattavaa ja kestävää lähestymistapaa, jolla edistetään päästöjen vähentämistä, energiatehokkuutta, vaihtoehtoisten polttoaineiden kehittämistä ja liikennealan sähköistämistä;

40. katsoo, että nesteytetyn maakaasun käyttöä raskaissa ajoneuvoissa ja merenkulkualalla olisi edistettävä puhtaampana siirtymävaiheen polttoaineena;

41. katsoo, että asuntosektorilla olisi pidettävä ensisijaisina energiatehokkuutta lisääviä perusparannuksia ja hiilidioksidipäästöttömien rakennusten edistämistä.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	26.3.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	57 10 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Marco Affronte, Margrete Auken, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Nessa Childers, Alberto Cirio, Birgit Collin-Langen, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Ian Duncan, Stefan Eck, Bas Eickhout, Eleonora Evi, José Inácio Faria, Karl-Heinz Florenz, Iratxe García Pérez, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Sylvie Goddyn, Matthias Groote, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Massimo Paolucci, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Dubravka Šuica, Tibor Szanyi, Nils Torvalds, Glenis Willmott, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Nicola Caputo, Herbert Dorfmann, Linnéa Engström, Luke Ming Flanagan, Jan Huitema, Karol Karski, Elisabeth Köstinger, Merja Kyllönen, Anne-Marie Mineur, Alessandra Mussolini, James Nicholson, Marit Paulsen, Bart Staes, Theodor Dumitru Stolojan, Tom Vandenkendelaere
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Marie-Christine Boutonnet, Anthea McIntyre, Emilian Pavel

• [1]  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0086.

SISÄMARKKINA- JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (18.3.2015)

teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle

Euroopan energiavarmuusstrategiasta
(2014/2153(INI))

Valmistelija: Filiz Hyusmenova

EHDOTUKSET

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että EU:lla ei ole varaa energia-alan sisämarkkinoiden jatkuvaan pirstoutumiseen; vaatii näin ollen nykyisen sääntelykehyksen (kolmannen energiapaketin) täydellistä täytäntöönpanoa, riittäviä energiamarkkinoiden yhteenliitäntöjä jäsenvaltioiden välillä ja verkkojen nykyaikaistamista; katsoo lisäksi, että EU:n energiavarmuusstrategian keskeisenä tavoitteena on oltava sen varmistaminen, ettei yksikään jäsenvaltio eikä koko EU ole turhan altis yhden energiatoimittajan aiheuttamalle häiriölle; tähdentää, että energiavarmuuspolitiikka muodostuu useasta osasta ja paremmalla varautumisella energiatoimitusten häiriöihin, yhteistyöllä ja koordinoinnilla suhteessa kolmansiin maihin sekä uudella infrastruktuurilla on oltava siinä yhteydessä yhtä tärkeä asema kuin tavoitteella lisätä uusiutuvan energian käyttöä, parantaa energiatehokkuutta ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja ne on toteutettava sopusoinnussa tämän tavoitteen kanssa;

2.  korostaa markkinoiden yhdentymisen myönteistä vaikutusta sähköalan tukkuhintoihin ja lopulta myös kuluttajahintoihin, jolloin kansalaiset hyötyvät edullisemmasta energiasta, ja palauttaa mieliin, että energia-alan sisämarkkinoiden toteuttamisesta voidaan saada taloudellista nettohyötyä 16–40 miljardia euroa vuodessa;

3.  katsoo, että EU:n energiapolitiikassa olisi pyrittävä puuttumaan kilpailukyvyttömiin energian hintoihin, jotka ovat pahentaneet talouskriisiä, heikentäneet eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä ja jotka vaikuttavat kansalaistemme energiavarmuuteen;

4.  tähdentää, että jäsenvaltioiden on kohdennettava riittävästi varoja tuotteiden energiatehokkuutta koskevaan markkinavalvontaan, jotta alalla voidaan varmistaa yhdenvertaiset lähtökohdat ja huolehtia samalla, että kuluttajat saavat valintojen tekemiseen ja energiankulutuksensa seuraamiseen ja vähentämiseen tarvitsemansa parhaat mahdolliset tiedot ja asianmukaiset välineet;

5.  toteaa, että viimeisimmän kuluttajamarkkinoiden tulostaulun mukaan sähkömarkkinat ovat yksi neljästä huonoimmin toimivista markkinoista; pitää tärkeänä toimenpiteitä, joilla parannetaan tiedotusta kuluttajille energiahintojen erittelystä ja energiatehokkuustoimista, joiden avulla he voivat aktiivisesti säädellä energiankäyttöään, kuten mahdollisuus vaihtaa energiapalvelujen tarjoajaa helposti;

6.  palauttaa mieliin aiemmat kantansa, jotka koskevat energiatehokkuudelle asetettavia kunnianhimoisia tavoitteita ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavien toimien vauhdittamisen merkitystä; korostaa, että unionin tason energiatehokkuustoimet ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta voidaan taata EU:n energiariippumattomuus ja samalla varmistaa kestävä kasvu, kehittää koulutusta, luoda työpaikkoja ja vahvistaa yritysten, etenkin pienten ja keskisuurten yritysten, taloudellista hyvinvointia, ja panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille ehdotuksen perustaa Euroopan strategisten investointien rahasto; vaatii tässä yhteydessä investointeja energiatehokkuuteen erityisesti rakennuksissa;

7.  korostaa, että tärkeät alat voisivat hyötyä EU:n ja kansallisen tason energiatehokkuustoimista; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota edistämään energian tehokasta käyttöä ja hyödyntämään täysimääräisesti julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarjoamat mahdollisuudet edistää innovatiivisuus- ja ympäristökriteereiden perusteella tapahtuvaa arviointia, jotta energiatehokkaat rakennukset ja tuotteet yleistyvät; korostaa, että on tärkeää tarjota kuluttajille tarkkoja ja helppotajuisia tietoja näiden tuotteiden energiatehokkuudesta; katsoo, että energiatehokkuuspolitiikkaa voidaan edistää parantamalla ja kehittämällä energiamerkintää ja ekosuunnittelua koskevaa lainsäädäntöä;

8.  korostaa lisäarvoa, jota saadaan tieto- ja viestintätekniikan yhdistämisestä energiajärjestelmiin, jotta voidaan maksimoida energiatehokkuus, hillitä kysyntää, alentaa kuluttajahintoja ja tarjota kuluttajille mahdollisuus säädellä energiankäyttöään aikaisempaa paremmin; kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan pitkäkestoisia kampanjoita yhteiskunnallisen tietoisuuden lisäämiseksi energiankäytön vähentämistavoista; korostaa, että kunnianhimoiset energiatehokkuutta koskevat toimintalinjat asuinrakennusten alalla ovat tärkeitä, jotta nopeutetaan rakennusten kunnostamista ja parannetaan kaukolämmitysjärjestelmiä;

9.  palauttaa mieliin, että on tarpeellista vahvistaa EU:n valmiutta ja kapasiteettia reagoida tehokkaasti mahdollisiin kaasutoimitusten kriiseihin; pitää merkittävinä komission 15. tammikuuta 2015 aloittamia neuvotteluita, joilla pyritään tunnistamaan aloja, joilla voimassa oleviin EU:n säännöksiin tarvitaan kaasutoimitusten varmistamisen vuoksi parannuksia; toteaa, että jäsenvaltioiden yhteistyötä ja koordinointia energiavarmuuden alalla on tarpeen parantaa ja syventää;

10. korostaa, että uusiutuvien energialähteiden kehittäminen saisi aikaan myönteisiä ympäristö- ja talousvaikutuksia ja edesauttaisi EU:n energiariippumattomuutta; tähdentää, että on tarpeen hyödyntää uusiutuvien energialähteiden täyttä potentiaalia muun muassa lämmitys- ja jäähdytysaloilla ja kehittää älykkäämpiä energiaverkkoja ja uusia energian varastointiratkaisuja; korostaa, että on tärkeää tukea innovatiivisia uusiutuvia ja puhtaita energialähteitä koskevia hankkeita, koska teknologia on välttämätön tekijä energian kysynnän vähentämiseksi; pyytää suojelemaan asetuksen (EU) N:o 1291/2013 liitteessä II tarkoitettua rahoitusta ”turvalliselle, puhtaalle ja tehokkaalle energialle”, sillä sen avulla EU:sta voi tulla maailman johtava toimija uusiutuvien ja puhtaiden energialähteiden alalla; pyytää jäsenvaltioita ja komissiota takaamaan uusiutuvia energialähteitä koskevan sääntelyn vakauden ja varmistamaan EU:n energiatavoitteiden mukaisesti tehtyjen investointien suojelun tarjoamalla Euroopassa yhdenvertaiset lähtökohdat;

11. pyytää, että energiapalvelujen kasvaviin markkinoihin (mukaan luettuina energiatehokkuus- ja energiapalvelusopimukset) on kiinnitettävä enemmän huomiota; korostaa, että energiatehokkuutta koskevan investointiprosessin kutakin osatekijää varten on kehitettävä standardeja; vaatii investointeja energiatehokkuuteen erityisesti rakennuksissa; korostaa, että tärkeät alat, kuten matkailu, voisivat hyötyä EU:n ja kansallisen tason energiatehokkuustoimista; korostaa, että koordinoidut ja kunnianhimoiset energiatehokkuutta koskevat toimintalinjat ja toimenpiteet asuinrakennusten alalla tarjoavat vakaan, pitkän aikavälin strategisen ratkaisun energiaköyhyyteen;

12. palauttaa jäsenvaltioiden mieliin äskettäin laaditun Euroopan energiavarmuusstrategian ja kehottaa niitä tässä yhteydessä vahvistamaan sääntelytukea ja julkista taloudellista tukea rakennusten kunnostamisvauhdin ja kaukolämmitysjärjestelmien parantamisen ja/tai laajentamisen nopeuttamiseksi;

13. pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueita kohdistamaan varoja hiilen talteenottoa ja varastointia koskevan teknologian kehittämiseen;

14. kehottaa komissiota ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (ACER) tehostamaan kansallisilla rajoilla ilmenevän siirtorajoitusongelman ratkaisemista; toteaa, että noin 15 miljardin euron vuotuiset säästöt (10 prosenttia kaasun tukkuhinnasta) voitaisiin saada aikaan, jos puututaan markkinoiden nykyisiin puutteisiin, jotka mahdollistavat kilpailulle epäedulliset hintaerot jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että ACERin vahvempi rooli on välttämätön hyvin toimiville energia-alan sisämarkkinoille, koska ne edellyttävät sekä infrastruktuurin ja rajatylittävän kaupan mahdollistavien yhdysputkien merkittävää kehittämistä että nykyisten kapasiteetin käyttöoikeuksia koskevien sääntöjen tinkimätöntä voimaan saattamista; pyytää lisäämään ponnisteluja rajatylittävän yhteenliittämisen parantamiseksi ja älyverkkojen kehittämiseksi; pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot ovat edelleen energiasaarekkeita, koska energian yhteenliitännät EU:n muiden alueiden kanssa puuttuvat, ja että tietyillä alueilla EU:ssa yhä suurempia määriä ajoittaista uusiutuvaa energiaa jää siirtämättä kuluttajille riittävän infrastruktuurin puutteen vuoksi;

15. korostaa, että säännelty energian hinnoittelu haittaa kilpailua ja investointeja, ja katsoo, että sen poistaminen on hyvin toimivien energiamarkkinoiden aikaansaamisen edellytys;

16. kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä (energia-alan kolmannen sisämarkkinapaketin mukaisesti), jotta varmistetaan oikeus valita energiantoimittaja; korostaa, että tämän oikeuden harjoittamisella on huomattava merkitys kuluttajille ja lisäksi sillä stimuloidaan energian tukkumarkkinoita;

17. katsoo, että paremmalla ja vakaammalla päästökauppajärjestelmällä olisi varmistettava investoinnit, joita tarvitaan EU:n pitkäaikaisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen; korostaa, että toimenpiteiden, joiden tarkoitus on vahvistaa päästökauppajärjestelmää, olisi turvattava energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky, jotta estetään liiketoiminnan siirtäminen, työpaikkojen menettäminen ja aivovuoto Euroopan unionin ulkopuolelle.

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	17.3.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	32 5 1
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Dita Charanzová, Carlos Coelho, Sergio Gaetano Cofferati, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, Daniel Dalton, Dennis de Jong, Pascal Durand, Vicky Ford, Ildikó Gáll-Pelcz, Antanas Guoga, Robert Jarosław Iwaszkiewicz, Liisa Jaakonsaari, Antonio López-Istúriz White, Jiří Maštálka, Eva Paunova, Jiří Pospíšil, Virginie Rozière, Christel Schaldemose, Olga Sehnalová, Mylène Troszczynski, Anneleen Van Bossuyt, Marco Zullo
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Lucy Anderson, Jussi Halla-aho, Kaja Kallas, Emma McClarkin, Jens Nilsson, Julia Reda, Adam Szejnfeld, Lambert van Nistelrooij, Josef Weidenholzer, Kerstin Westphal
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Andrea Bocskor, Roger Helmer, György Hölvényi, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Emilian Pavel

VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS

Hyväksytty (pvä)	7.5.2015
Lopullisen äänestyksen tulos	+: –: 0:	42 13 4
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet	Bendt Bendtsen, David Borrelli, Gianluca Buonanno, Reinhard Bütikofer, Jerzy Buzek, Soledad Cabezón Ruiz, Philippe De Backer, Christian Ehler, Adam Gierek, Hans-Olaf Henkel, Kaja Kallas, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jeppe Kofod, Janusz Lewandowski, Ernest Maragall, Edouard Martin, Angelika Mlinar, Nadine Morano, Angelika Niebler, Morten Helveg Petersen, Miroslav Poche, Miloslav Ransdorf, Herbert Reul, Paul Rübig, Algirdas Saudargas, Jean-Luc Schaffhauser, Neoklis Sylikiotis, Dario Tamburrano, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Adina-Ioana Vălean, Kathleen Van Brempt, Henna Virkkunen, Martina Werner, Hermann Winkler, Anna Záborská, Flavio Zanonato
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet	Miriam Dalli, Cornelia Ernst, Eugen Freund, Francesc Gambús, Benedek Jávor, Olle Ludvigsson, Svetoslav Hristov Malinov, Vladimír Maňka, Marian-Jean Marinescu, Luděk Niedermayer, Piernicola Pedicini, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Sofia Sakorafa, Paul Tang, Indrek Tarand, Cora van Nieuwenhuizen
Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)	Daniela Aiuto, Fernando Maura Barandiarán, Claudia Tapardel